(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, otti komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2019/159 (3), jäljempänä ’lopullista suojatoimenpidettä koskeva asetus’, käyttöön tiettyjä terästuotteita koskevan lopullisen suojatoimenpiteen, jäljempänä ’suojatoimenpide’, joka koostuu tiettyihin terästuotteisiin, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’, sovellettavista tariffikiintiöistä, jotka kattavat 26 terästuoteluokkaa ja jotka on vahvistettu perinteiset kauppavirrat turvaavalle tasolle tuoteluokittain. 25 prosentin tullia sovelletaan ainoastaan, jos näiden tariffikiintiöiden määrälliset kynnysarvot ylitetään. Suojatoimenpide otettiin aluksi käyttöön kolmeksi vuodeksi, 30 päivään kesäkuuta 2021 saakka.

(2)

Komissio päätteli komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2021/1029 (4), jäljempänä ’ensimmäinen voimassaolon jatkamista koskeva asetus’, että toimenpide oli edelleen tarpeen vakavan haitan ehkäisemiseksi tai korjaamiseksi ja että unionin tuotannonala oli mukautumassa. Se päätteli myös, että toimenpiteen jatkaminen oli unionin edun mukaista. Näin ollen se päätti jatkaa suojatoimenpiteen voimassaoloa 30 päivään kesäkuuta 2024.

(3)

Lopullista suojatoimenpidettä koskevan asetuksen johdanto-osan 161 kappaleessa komissio sitoutui arvioimaan tilannetta säännöllisesti ja vähintään kunkin toimenpiteiden soveltamisvuoden lopussa. Tämän mukaisesti komissio toteutti kolme toiminnan tarkastelua koskevaa tutkimusta vuosina 2019 (5), 2020 (6) ja 2022 (7). Kesäkuussa 2023 (8) se arvioi myös tarkastelua koskevassa tutkimuksessa, oliko toimenpiteen ennenaikainen päättäminen perusteltua (9).

(4)

Komissio vastaanotti 12 päivänä tammikuuta 2024 neljältätoista EU:n jäsenvaltiolta Euroopan parlamentin asetuksen (EU) 2015/478 (10), jäljempänä ’EU:n suojatoimenpiteitä koskeva perusasetus’, 19 artiklan ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/755 16 artiklan nojalla perustellun pyynnön tutkia, olisiko nykyisen suojatoimenpiteen voimassaoloa jatkettava. Komissio katsoi, että pyyntöön sisältyi riittävästi näyttöä toimenpiteen voimassaolon jatkamista koskevan tarkastelun vireille panemiseksi.

(5)

Näin ollen se julkaisi 9 päivänä helmikuuta 2024 Euroopan unionin virallisessa lehdessä vireillepanoilmoituksen (11) suojatoimenpiteen mahdollisesta jatkamisesta. Komissio sisällytti ilmoitukseen myös sitoumuksen siitä, että toimenpiteen toimintaan tehtävien teknisten mukautusten tarpeellisuutta arvoitaisiin, jos komissio katsoisi, että suojatoimenpidettä olisi jatkettava.

(6)

Voidakseen arvioida asianmukaisesti, onko suojatoimenpide edelleen tarpeen vakavan haitan estämiseksi tai korjaamiseksi, onko unionin terästeollisuus sopeutumassa tilanteeseen ja onko suojatoimenpiteen voimassaolon jatkaminen unionin laajemman edun mukaista, komissio keräsi unionin tuotannonalalta tiettyjä tietoja kyselylomakkeilla (12). Näihin tietoihin sisältyi muun muassa tarkasteltavana olevan tuotteen keskeisten talous- ja rahoitusindikaattorien kehitys vuosina 2021–2023, jäljempänä ’tarkastelujakso’, sekä näyttö siitä, että unionin tuotannonala on sopeutumassa tilanteeseen.

(7)

Komissio myös pyysi ja keräsi asianomaisten osapuolten näkemykset toimenpiteen mahdollisesta jatkamisesta ja sen toimintaan mahdollisesti tarvittavista mukautuksista, minkä vuoksi se teki samanaikaisesti kaksi eri tutkimusta. Tätä varten vireillepanoilmoituksessa kehotettiin asianomaisia osapuolia osallistumaan tutkimukseen toimittamalla kirjallisesti huomautuksensa ja todisteet sekä pyydettiin myös tarkasteltavana olevan tuotteen tiedossa olevia unionin tuottajia ja niiden järjestöjä täyttämään vahinkoa koskevat kyselylomakkeet. Toiminnan tarkastelun osalta komissio pyysi asianomaisia osapuolia esittämään näkökantansa ja toimittamaan kirjallista näyttöä seuraavista seikoista:

(8)

Mitä tulee menettelyn asianmukaisuuteen, jatkamista ja toiminnan tarkastelua koskevaan tutkimukseen sisältyi kaksivaiheinen kirjallinen menettely, jossa asianomaiset osapuolet esittivät ensin näkemyksiään, minkä jälkeen niille annettiin mahdollisuus kumota muiden osapuolten näkemyksiä. Komissio sai asianomaisilta osapuolilta kaiken kaikkiaan yli 65 huomautusta ja vastalausetta asetetuissa määräajoissa. Se sai myös yli sata kyselylomakevastausta unionin tuottajilta.

(9)

Arvioidessaan, täyttyivätkö suojatoimenpiteen voimassaolon jatkamisen edellytykset, komissio analysoi ensinnäkin, täyttyivätkö EU:n ja WTO:n sääntöjen mukaiset oikeudelliset vaatimukset suojatoimenpiteen jatkamisesta eli onko toimenpide tarpeen vakavan haitan estämiseksi (3.2 kohta) ja onko unionin tuotannonala mukautumassa (3.3 kohta). Toiseksi se arvioi, oliko voimassaolon jatkaminen unionin yleisen edun mukaista (3.4 kohta). Arvioinnissaan komissio otti asianmukaisesti huomioon asianomaisilta osapuolilta saadut huomautukset ja näytön sekä kaikki muut saatavilla olevat tiedot, jotka liittyvät edellä mainittuihin seikkoihin. Komissio käsitteli erityisesti asianomaisten osapuolten väitteitä, jotka koskivat 4 kohdassa esitettyä voimassaolon jatkamista.

(10)

Tämän jälkeen komissio arvioi, oliko toimenpiteeseen tarpeen tehdä tiettyjä teknisiä mukautuksia. Tämä noudatti vireillepanoilmoituksen mukaisia aloja (ks. johdanto-osan 7 kappale) ja sisälsi myös teknisen mukautuksen, jolla tuonti Mosambikista sisällytetään suojatoimenpiteen soveltamisalaan.

(11)

WTO:n suojalausekesopimuksen 7 artiklan 1 kohdan ja EU:n suojatoimenpiteitä koskevan perusasetuksen 19 artiklan 2 kohdan mukaan suojatoimenpiteen soveltamista voidaan jatkaa, jos tällaista pidennystä tarvitaan vakavan haitan ehkäisemiseksi tai korjaamiseksi, jäljempänä ’välttämättömyyskriteeri’, ja on todisteita siitä, että tuotannonala on tekemässä mukautuksia. Lisäksi EU:n suojatoimenpiteitä koskevan perusasetuksen 22 artiklan mukaan toimenpiteen on oltava unionin edun mukainen.

(12)

Ensimmäisen oikeudellisen perusteen osalta komissio tarkasteli ensin unionin tuotannonalan taloudellista tilannetta saatujen kyselylomakevastausten perusteella (3.2.1 kohta). Tämän jälkeen komissio arvioi useita keskeisiä tekijöitä määrittääkseen, miten tuonti todennäköisesti kehittyisi ja miten tällainen kehitys vaikuttaisi unionin tuottajiin suojatoimenpiteen puuttuessa, jäljempänä ’vaihtoehtoisen tilanteen analyysi’ (ks. 3.2.2 kohta).

(13)

Voidakseen arvioida unionin terästeollisuuden taloudellista tilannetta komissio lähetti tiedossa oleville unionin teräksentuottajille kyselylomakkeen kerätäkseen tarkasteltavana olevasta tuotteesta tietoja tarkastelujaksolta. Komissio pyysi tiedossa olevia unionin tuotannonalan järjestöjä (EUROFER – European Steel Association, ESTA – European Steel Tube Association ja CET – Comité Européen de la Tréfilerie) jakamaan kyselylomakkeet jäsenilleen. Lisäksi komissio ilmoitti tiedossa oleville unionin tuottajille kyselylomakkeiden täyttämistä koskevasta pyynnöstä avoimen asiakirja-aineiston järjestelmän (TRON) kautta. (13) Kyselylomakkeet julkaistiin myös Euroopan komission kaupan pääosaston verkkosivustolla. (14) Lisäksi vireillepanoilmoitus sisälsi kaikki kyselylomakkeita koskevat ohjeet.

(14)

Komissio sai yli sata kyselylomakevastausta kolmen tiedossa olleen unionin tuotannonalan järjestön jäseniltä sekä muilta unionin tuottajilta, jotka eivät kuulu yhteenkään järjestöön. Lisäksi kolme tuotannonalan järjestöä koosti jäsentensä toimittamat tiedot.

(15)

Komissio koosti unionin tuottajilta suoraan saadut tiedot erikseen ja vertasi niiden paikkansapitävyyttä unionin tuotannonalan järjestöjen toimittamiin tietoihin tätä varten järjestetyissä etätarkastuksissa. Tämän jälkeen komissio yhdisti järjestöjen jäsenten vastaukset järjestöihin kuulumattomilta tuottajilta saatuihin vastauksiin yhdeksi tietokokonaisuudeksi, joka muodosti perustan unionin tuotannonalan taloudellisen tilanteen arvioinnille.

(16)

Vahinkoindikaattorien kehitys tarkastelujaksolla esitetään seuraavissa taulukoissa 1–4:

(17)

Tarkastelujaksolla unionin tuottajien tuotantomäärä laski tasaisesti 11 prosenttia vuonna 2022 ja 14 prosenttia vuonna 2023 vuoteen 2021 verrattuna. Tuotantokapasiteetti pysyi vakaana koko jakson ajan, ja näin ollen kapasiteetin käyttöaste oli laskusuuntainen ja laski erittäin alhaiselle tasolle eli 67 prosenttiin vuonna 2023. Varastot pienenivät 5 prosenttia vuonna 2022 ja 3 prosenttia vuonna 2023 vuoteen 2021 verrattuna.

(18)

Kulutus unionin markkinoilla alkoi vuoteen 2021 verrattuna laskea vuonna 2022 (–8 prosenttia), ja tämä kehityssuuntaus jatkui vuonna 2023 (–14 prosenttia). Unionin tuottajien kotimarkkinamyynnin määrän kehitys noudatti hyvin samankaltaista suuntausta tarkastelujaksolla (–8 prosenttia vuonna 2022 ja –13 prosenttia vuonna 2023 verrattuna vuoteen 2021). Tarkastelujaksolla unionin tuotannonalan markkinaosuus kasvoi 0,9 prosenttiyksikköä.

(19)

Yksikkömyyntihinnat nousivat 35 prosenttia vuonna 2022 ja 13 prosenttia vuonna 2023 vuoteen 2021 verrattuna. Kassavirta kasvoi 113 prosenttia vuonna 2022 ja 57 prosenttia vuonna 2023 vuoteen 2021 verrattuna. Sijoitetun pääoman tuotto laski hieman vuonna 2022 ja oli vuonna 2023 negatiivinen (–2,2 prosenttia).

(20)

Hintojen nousun ja covid-19-pandemian jälkeisen elpymisen ansiosta unionin tuotannonala teki vuonna 2021 voittoa (9,4 prosenttia), ja vuonna 2022 voitot kasvoivat hieman (10,3 prosenttia). Vuonna 2023 kannattavuus laski jyrkästi ja voitto jäi vain 0,3 prosenttiin.

(21)

Työllisyys pysyi vakaana koko tarkastelujakson ajan, ja vuonna 2023 se laski 1 prosentin vuodesta 2021.

(22)

Vahinkoindikaattorit osoittivat, että unionin tuotannonala saavutti vuonna 2021 terveen kannattavuustason, johon vaikuttivat pääasiassa korkeat hinnat ja kysynnän voimakas elpyminen covid-19-pandemian jälkeen. Vuoden 2022 jälkipuoliskolla unionin tuotannonala alkoi kuitenkin osoittaa merkkejä heikkenemisestä. Muutamien tärkeiden indikaattorien, kuten tuotannon, myynnin ja kapasiteetin käyttöasteen, kehitys oli negatiivista (16), ja energiakustannukset kasvoivat merkittävästi (17). Useimpien taloudellisten indikaattoreiden heikkeneminen kiihtyi vuonna 2023, kun hinnat laskivat, energiakustannukset olivat aiempia keskimääräisiä tasoja korkeammat ja kotimarkkinamyynti ja tuotanto unionin markkinoilla laskivat jyrkästi. Tämän seurauksena kapasiteetin käyttöaste oli viime vuosikymmenen alhaisin ja kannattavuus laski jyrkästi (kannattavuusrajalle). Vaikka unionin tuotannonalan markkinaosuus kasvoi vuonna 2023 lähes prosenttiyksikön vuodesta 2021, tämä tapahtui kannattavuuden kustannuksella. Tätä kehitystä tarkasteltaessa on otettava huomioon jatkuva korkea tuontipaine (18) ja se, että tuonnin markkinaosuus kasvoi tarkastelujaksolla edellisistä kausista (19), kuten jäljempänä 3.2.2 kohdassa kerrotaan.

(23)

Edellä esitettyjen indikaattorien (taulukot 1–4) perusteella komissio päätteli, että unionin tuotannonalan tilanne oli heikentynyt vuosien 2021 ja 2023 välillä ja että tarkastelujakson lopussa sen tilanne oli heikko.

(24)

Alkuperäisen tutkimuksen lähestymistavan mukaisesti (20) komissio arvioi myös vahinkoindikaattoreiden kehitystä tuoteryhmittäin (21). Teräksen suojatoimenpiteen piiriin kuuluvia tuoteryhmiä ovat levytuotteet, pitkät tuotteet ja putket.

(25)

Taulukoista 5–8 käy ilmi vahinkoindikaattoreiden kehitys tuoteryhmittäin:

Taulukko 5

Tuotanto, tuotantokapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste ja varastot

Taulukko 6

Unionin kulutus, kotimarkkinamyynti ja markkinaosuudet

Taulukko 7

Yksikkömyyntihinta, kannattavuus, kassavirta ja sijoitetun pääoman tuotto

Taulukko 8

Työllisyys

(26)

Edellä esitettyjen indikaattorien perusteella tuoteryhmäkohtainen analyysi vahvistaa tarkasteltavana olevaa tuotetta koskevat havainnot: unionin tuotannonalan taloudellinen tilanne heikkeni merkittävästi tarkastelujaksolla, ja sen tilanne on tällä hetkellä heikko. Vaikka yksittäisen tuoteryhmän (putket) kannattavuus ja markkinaosuuden kehitys paranivatkin, muut keskeiset indikaattorit, kuten kapasiteetin käyttöaste, tuotannon taso ja kotimarkkinamyynti, heikkenivät tarkastelujaksolla.

(27)

Komissio arvioi tuonnin kehitystä sekä kokonaisuutena että kulutukseen suhteutettuna määrittääkseen, missä määrin ne ovat voineet aiheuttaa painetta unionin markkinoille tarkastelujaksolla. Lisäksi komissio arvioi käytettyjen tariffikiintiöiden kehitystä (ks. 3.2.2 kohdan b alakohta).

(28)

Vuonna 2023 tuonti unioniin väheni 17 prosenttia vuodesta 2021, jolloin se oli toiseksi korkeimmalla tasolla vuoden 2013 jälkeen (22).

Taulukko 9

Tuonnin kehitys

(29)

Tuoteryhmän tasolla tehty analyysi vahvisti tämän yleisen suuntauksen, kuten jäljempänä olevassa taulukossa 10 esitetään.

Taulukko 10

Tuonnin markkinaosuus tuoteryhmittäin

(30)

Komissio arvioi tuonnin kehitystä suhteessa kulutuksen kehitykseen samalla jaksolla. Alla olevasta kaaviosta käy ilmi, että kulutus oli huipussaan vuosina 2017–2018. Vuonna 2023 se kuitenkin väheni jyrkästi ja saavutti alhaisimman tason vuoden 2013 jälkeen (23). Toisaalta tuonnin osuus kasvoi jyrkästi ja jatkuvasti vuoteen 2018 asti, jolloin suojatoimenpide otettiin väliaikaisesti käyttöön heinäkuussa, ja laski hieman seuraavien kahden vuoden aikana. Vuodesta 2021 lähtien tuonnin osuus on kuitenkin jälleen kasvanut, ja se on edelleen huomattavasti suurempi kuin ennen suojatoimenpiteen käyttöönottoa. Siksi tutkimuksessa pääteltiin, että tuontipaine markkinaosuutena mitattuna on jopa suurempi kuin ennen suojatoimenpiteen käyttöönottoa (24) ja ylittää ensimmäisen voimassaolon jatkamista koskevan asetuksen mukaisesti vahvistetun tason (25).

(31)

Komissio arvioi myös tuontipainetta tariffikiintiöiden käytön kehityksen perusteella (26). Ensinnäkin komissio arvioi tariffikiintiöiden kehitystä ensimmäisen voimassaolon jatkamista koskevan asetuksen jälkeen. Jäljempänä olevassa kaaviossa esitetään käytettävissä olevat tariffikiintiöiden määrät suojatoimenpiteen kahden viimeisen soveltamisvuoden (27) lopussa. Siitä ilmenee, että tariffikiintiöiden keskimääräinen käyttö oli noin 46 prosenttia suojatoimenpiteen soveltamisvuoden viimeisen neljänneksen (huhti–kesäkuu) lopussa ja että tariffikiintiöitä oli käyttämättä 7 miljoonaa tonnia vuonna 4 ja 8,5 miljoonaa tonnia vuonna 5. Kuluvan suojatoimenpiteen soveltamisvuoden aikana (28) (tietoja saatavilla 21 päivään toukokuuta 2024 asti) tariffikiintiöiden kehitys näyttää olevan vertailukelpoista. Siten komissio ei havainnut merkittävää muutosta tarkastellessaan tariffikiintiöiden kokonaiskäyttöä suojatoimenpiteen kahden viimeisen soveltamisvuoden lopussa, kuluva vuosi mukaan lukien.

(32)

Toiseksi komissio arvioi viimeaikaisinta kehitystä tarkastelemalla tariffikiintiöiden käyttöä kuluvana suojatoimenpiteen soveltamisvuonna (29) neljännesvuosittain.

(33)

Tariffikiintiöiden käyttöä koskeva analyysi vahvisti, että käyttämättömien tariffikiintiöiden määrät ovat olleet merkittäviä ja kasvussa ja että tammi–maaliskuussa 2024 käyttämättä jäi noin 7 miljoonaa tonnia. Tämän seurauksena tariffikiintiöiden käyttö kolmen neljänneksen jälkeen oli 47 prosenttia, kuten alla olevassa kaaviossa esitetään. Tuontipainetta arvioitaessa tariffikiintiöiden käyttöastetta on kuitenkin analysoitava yhdessä 3.2.2 kohdan a alakohdassa tarkoitetun tuonnin osuuden kehityksen kanssa, jossa näkyi keskimääräistä kasvua edellisiin kausiin verrattuna, ja lisäksi on tehtävä yksityiskohtaisempi arviointi, kuten jäljempänä tässä kohdassa tehdään. On otettava erityisesti huomioon, että tariffikiintiöiden määrät ovat kasvaneet noin 25 prosenttia vuodesta 2019 vapauttamisen ja ensimmäisen korotuksen vuoksi ja että kulutus on vähentynyt huomattavasti eikä sen odoteta elpyvän merkittävästi lähitulevaisuudessa.

(34)

Näiden tietojen yksityiskohtaisempi analyysi osoitti, että arvioidun kolmen neljänneksen aikana käytettiin keskimäärin 21 yksittäistä tariffikiintiötä (maakohtaisia kiintiöitä ja jäännöskiintiöitä erottelematta) useissa tuoteluokissa. Niiden yhteenlasketut määrät olivat keskimäärin 32 prosenttia (lähes kaksi miljoonaa tonnia neljännesvuosittain) tuonnin keskimääräisestä kokonaismäärästä samalla ajanjaksolla.

(35)

Alkuperän osalta tutkimus vahvisti myös sen, että eräät suurimmat unioniin terästä vievät maat (30) käyttivät kyseisistä tariffikiintiöistä merkittävän määrän ja että ne käyttivät maakohtaisista tariffikiintiöistään yhdestä kahdeksaan tietyn vuosineljänneksen aikana (31). Komissio havaitsi vastaavanlaisia vientimalleja jo ensimmäisessä voimassaolon jatkamista koskevassa asetuksessa. (32) Lisäksi toimenpiteen suurin tariffikiintiö (luokan 1 jäännöskiintiö) käytettiin jatkuvasti lähes välittömästi kolmen viimeisimmän vuosineljänneksen aikana, mikä on osoitus tiettyjen kolmansien maiden jatkuvasta opportunistisesta toiminnasta. (33)

(36)

Tariffikiintiöiden loppuun käyttäminen ja sen nopeus joissakin tapauksissa osoittavat, minkä tariffikiintiöiden osalta oli todennäköistä, että suojatoimenpiteen puuttuessa unionin markkinoille olisi päässyt ylimäärää. Tältä osin suojatoimenpiteellä estettiin siten ylimääräisen tuontipaineen toteutuminen. Siksi komissio päätteli näiden tietojen pohjalta, että nämä tariffikiintiöiden käyttötavat, joita esiintyi eri määrin kaikissa tuoteryhmissä, vahvistivat unionin teräsmarkkinoihin kohdistuvan edelleen voimakasta tuontipainetta.

(37)

Tuonti unioniin väheni 17 prosenttia vuonna 2023 verrattuna vuoteen 2021. (34) Kuten jäljempänä olevasta taulukosta 11 ilmenee, myös tuonti Yhdysvaltojen markkinoille väheni samalla ajanjaksolla 8 prosenttia ja sen määrä oli edelleen huomattavasti alhaisempi kuin huippuvuonna 2017 ennen Yhdysvaltojen 232 §:n mukaisen toimenpiteen käyttöönottoa. Vuonna 2023 tuonti alitti lähes 6 miljoonalla tonnilla vuoden 2017 eli viimeisen Yhdysvaltojen 232 §:n mukaisen toimenpiteen käyttöönottoa edeltäneen vuoden tason.

Taulukko 11

Tuonti Yhdysvaltoihin tonneina

(38)

Kun komissio oli määrittänyt tuontimäärien kehityksen kahdella suurimmalla teräksen tuontimarkkinalla (EU ja Yhdysvallat) (36), se analysoi tärkeimpien terästä unioniin toimittavien maiden (37) vientiä kolmansiin maihin (muualle kuin EU:hun ja Yhdysvaltoihin).

(39)

Taulukosta 12 jäljempänä ilmenee, että tarkasteltavana olevan tuotteen osalta tärkeimmät unioniin vientiä harjoittavat maat vähensivät merkittävästi vientiään muille kolmansien maiden markkinoille tarkastelujaksolla. Näiden maiden viennin tarkastelu yksitellen osoitti myös sen, että viennissä muille markkinoille kuin unioniin ja Yhdysvaltoihin on nähtävissä laaja laskusuuntaus (38).

Taulukko 12

Tarkasteltavana olevan tuotteen viennin kehitys (muualle kuin EU:hun ja Yhdysvaltoihin) tärkeimmistä terästä EU:hun toimittavista maista kolmansien maiden markkinoille (lukuun ottamatta Kiinaa)

(40)

Näiden lukujen perusteella komissio päätteli, että unionin markkinoille (taulukko 9) ja Yhdysvaltojen markkinoille (taulukko 11) suuntautuva vienti väheni eivätkä nämä maat yleisesti kyenneet paikkaamaan kahdella suurimmalla tuontimarkkinalla menettämäänsä vientimäärää saavuttamalla vastaavaa vientiä muille markkinoille. Näin ollen tärkeimmät terästä unioniin vievät maat olivat kaiken kaikkiaan menettäneet merkittäviä määriä maailmanlaajuisesta viennistään.

(41)

Komissio täydensi omaa arviointiaan vielä OECD:n tekemällä analyysilla, joka koski laajempaa tuotevalikoimaa. OECD:n tiedot vahvistivat komission oman arvion, jonka mukaan tärkeimpien teräksenviejämaiden vientimäärät olivat supistuneet tarkastelujaksolla johdonmukaisesti (39).

(42)

Ainoa merkittävä poikkeus tästä muuten johdonmukaisesta suuntauksesta koski Kiinan vientiä, joka kasvoi vuonna 2023 ja oli noin 95 miljoonaa tonnia. Viennin kasvu oli 24 miljoonaa tonnia (+40 prosenttia). (40) Suuruusluokkansa vuoksi Kiinan viennin kasvu jättäisi varjoonsa käytännössä kaikkien muiden suurten viejämaiden osalta havaitun viennin vähenemisen. Siksi Kiinaa ei ole otettu mukaan edellä olevan taulukon 12 kokonaisanalyysiin.

(43)

Kiinan viennin aiheuttama lisäpaine lisäsi kilpailua merkittävästi muilla kolmansien maiden markkinoilla (41). Tämä on vähentänyt entisestään vientimahdollisuuksia, kutistanut vientimarkkinoita kaikkialla maailmassa (42) ja vaikuttanut osaltaan muiden maiden viennin vähenemiseen.

(44)

Tältä osin OECD:n tiedoista paljastui, että vaikka useimpien suurimpien teräksenviejien vienti supistui, tuonti monille suurille tuontimarkkinoille EU:ta ja Yhdysvaltoja lukuun ottamatta oli kasvussa (43). Syynä tähän vaikuttaa olevan ainakin useilla näistä markkinoista (esimerkiksi ASEAN (44), Korea, Turkki (45), Brasilia (46)) juuri Kiinan viennin kasvu (47). Vuoden 2024 ensimmäisten kuukausien tiedoista ei myöskään ilmene merkkejä siitä, että Kiinan vientikäyttäytyminen olisi muuttumassa. (48)

(45)

Kiinan viennin kehityksen yhteydessä komissio arvioi myös sitä, miten Kiinasta kolmansiin maihin suuntautuvan viennin voimakas kasvu korreloi ja vaikutti unionin markkinoiden tuontivirtoihin.

(46)

Komissio vahvisti, että tuonti joistakin alkuperämaista, joihin suuntautuvaa vientiään Kiina oli kasvattanut merkittävästi vuonna 2023 (mukaan lukien Vietnam, Indonesia ja Malesia) (49), sekä muista maista, jotka yleensä kilpailevat tällaisilla Aasian markkinoilla Kiinan kanssa (Japani (50)), oli kasvanut unionin markkinoilla vuonna 2023 (51). Tämä kasvu korostui erityisesti, kun lukuja verrattiin suojatoimenpiteen käyttöönottoa edeltäneeseen aikaan. Näin ollen tarkastellut tiedot osoittavat vahvasti, että kulutuksen yleisesti heikentyessä Kiinan voimakas ja kasvava tuontipaine tietyille kolmansien maiden markkinoille pakotti joidenkin maiden tuottajat etsimään osalle tuotannostaan muita vientimarkkinoita, kuten unionin markkinat (52).

(47)

Seuraavaksi komissio arvioi kotimaisen kulutuksen kehitystä tärkeimmissä teräksenviejämaissa (53) tarkastelujaksolla.

Taulukko 13

Kulutuksen kehitys tärkeimmillä teräksentuotantomarkkinoilla (mukaan lukien tärkeimmät EU:hun vientiä harjoittavat maat)

(48)

Taulukosta 13 (54) käy ilmi, että kulutus tärkeimpien teräksen viejien kotimarkkinoilla laski vuonna 2022 (55) 61 miljoonalla tonnilla (–4 prosenttia) vuoteen 2021 (56) verrattuna. Jyrkimmin laski Kiinan kokonaiskulutus, –34 miljoonaa tonnia. Vuonna 2023 kokonaislasku vuoteen 2021 verrattuna oli –2 prosenttia (–29,2 miljoonaa tonnia).

(49)

Tässä kohdassa esitetty analyysi vahvisti, että tärkeimmillä teräksen viejillä on yhä suurempia vaikeuksia viedä osa tuotannostaan kolmansien maiden markkinoille (ks. myös 3.2.2 kohdan e ja f alakohta jäljempänä). Lisäksi tiedot osoittivat, että kulutuksen kehityksen vuoksi kyseisten teräksen viejien ei todennäköisesti olisi ollut mahdollista suunnata menetettyjä vientimääriä omille kotimarkkinoilleen. Tämä johti siihen, että monien suurimpien unionin teräksentoimittajien osalta sekä kotimarkkinoilla että kolmansissa maissa myydyt määrät vähenivät merkittävästi.

(50)

Maailmanlaajuisen ylikapasiteetin kehitys oli keskeinen tekijä komission päätöksessä, jolla tuettiin lopullisen suojatoimenpiteen käyttöönottoa helmikuussa 2019 (57) ja suojatoimenpiteen jatkamista kesäkuussa 2021 (58). Tässä tutkimuksessa komissio arvioi teräksen ylikapasiteetin viimeaikaista kehitystä OECD:n teräskomitean ja terästeollisuuden ylikapasiteettia käsittelevän globaalin foorumin (GFSEC) ja muiden vastaavien lähteiden perusteella. Ne vahvistavat uusimmissa raporteissaan, että ylikapasiteetti on edelleen erittäin korkealla tasolla (59).

(51)

Näiden lähteiden mukaan maailmanlaajuisen teräksentuotantokapasiteetin arvioitiin ylittäneen tuotannon yli 550 miljoonalla tonnilla vuonna 2023. Tämä vastaa Intian, Pohjois- ja Etelä-Amerikan, EU:n, Japanin ja Turkin yhdistettyä teräksentuotantoa vuonna 2023 (60), ja määrä on nelinkertainen verrattuna kulutukseen unionin markkinoilla vuonna 2023.

(52)

Näistä tiedoista käy ilmi, että ylikapasiteettitilanne ei ole parantunut sen jälkeen, kun teräkseen sovellettava suojatoimenpide otettiin käyttöön vuonna 2019. Sen sijaan ylikapasiteetti on teräsalalla edelleen vakava ongelma, eikä tilanteen odoteta paranevan lähitulevaisuudessa. Arvioidessaan maailmanlaajuisen ylikapasiteetin todennäköistä kehitystä komissio vahvisti myös, että tilanne saattaa huonontua entisestään. OECD:n mukaan vuosina 2024–2026 on tarkoitus ottaa käyttöön noin 160 miljoonaa tonnia uutta kapasiteettia (61). Tämä unionin vuotuista kulutusta suurempi uusi kapasiteetti lisättäisiin aikana, jolloin teräksen maailmanlaajuisen kysynnän ennustetaan kasvavan vain vähän, mikä saattaa kasvattaa kapasiteetin ja kysynnän välistä kuilua entisestään ja siten pahentaa ylikapasiteettitilannetta.

(53)

Lisäksi analysoidut tiedot vahvistivat, että unioni oli käytännöllisesti katsoen ainoa merkittävä teräksenvalmistusalue, jolla asennettu kapasiteetti oli vähentynyt vuosina 2018–2023, eikä se siten edistänyt maailmanlaajuisen ylikapasiteetin nykyisiä suuntauksia (62).

(54)

Komissio myös vahvisti ylikapasiteettia koskevat tiedot CRU-tietokannan tietojen perusteella (63). Nämä tiedot koskevat tärkeimpiä teräksentuottajamaita maailmanlaajuisesti, ja niihin sisältyvät tärkeimmät unionin markkinoille terästä vievät maat.

(55)

Tämän vuoksi komissio päätteli, että ylikapasiteetti pysyi erittäin korkealla tasolla ja todennäköisesti kasvaa entisestään.

(56)

Sen lisäksi, että komissio arvioi maailmanlaajuisen ylikapasiteetin viimeaikaista kehitystä, se analysoi joidenkin maiden ja alueiden kasvavan ylikapasiteetin ja näistä maista unioniin tulevan tuonnin välisiä yhteyksiä. Arviointi perustui tuontitilastoihin sekä OECD:n teräskomitean (64) ja GFSEC:n (65) tekemään ylikapasiteetin kehitystä koskevaan erityistutkimukseen.

(57)

GFSEC:n mukaan viime vuosina yli-investointien riskit ovat tulleet yhä ilmeisemmiksi Kaakkois-Aasiassa sekä osissa Lähi-itää ja Afrikkaa, joissa kapasiteetin kasvu ylittää teräksen paikallisen kysynnän hyvin suurella marginaalilla. Asiakirjassa lisättiin, että Vietnamin, Indonesian ja Malesian kapasiteetti on kasvanut yli 35–95 prosenttia, kun taas teräksen kysyntä on joko vähentynyt tai kasvanut marginaalisesti, ja että myös eräissä muissa talouksissa Lähi-idässä, Etelä-Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa (esim. Iranissa, Pakistanissa ja Algeriassa) kasvu on epätasapainoista (66).

(58)

Nämä tiedot puolestaan vastasivat myös OECD:n maakohtaisia tietoja, mikä osoittaa, että kapasiteetti on kasvanut merkittävästi näiden (ja muiden) alkuperämaiden osalta (67). Tältä osin tutkimuksessa kävi myös ilmi, että osa näistä kapasiteetin lisäyksistä johtui Kiinan ulkomaisista investoinneista, erityisesti mutta ei yksinomaan ASEANin alueelle (68).

(59)

Arvioidessaan unioniin tulevan tuonnin kehitystä alkuperämaan mukaan komissio totesi, että vuosina 2022–2023 tuonti tietyistä alkuperämaista (69) oli kasvanut huomattavasti (70), vaikka suojatoimenpide oli käytössä. Nämä eivät ole olleet unionin perinteisiä tuojamaita, ja joistakin näistä maista tuontia ei ole ollut juuri lainkaan ennen suojatoimenpidettä ja sen ensimmäisinä soveltamisvuosina. Tästä syystä niille ei voitu myöntää maakohtaista kiintiötä, vaan ne käyttivät jäännöstariffikiintiöiden puitteissa käytettävissä olevaa tilaa. Näin kyseiset maat pääsivät unionin markkinoille erittäin nopeasti tuomaan suuria määriä. Tällainen äkillinen markkinoille tulo aiheutti markkinoilla merkittäviä häiriöitä ja joissakin tapauksissa vaaransi toimenpiteen tehokkuuden (ks. jäljempänä 7.3 kohta). Jäljempänä olevassa kaaviossa esitetään joistakin näistä alkuperämaista unioniin suuntautuvan tuonnin kehitys.

(60)

Kaavio osoittaa, että tuonti näistä alkuperämaista kasvoi lähes 4 miljoonaa tonnia vuonna 2023 verrattuna suojatoimenpiteen käyttöönottoa edeltävään vuoteen 2017.

(61)

Käytettävissä olevien tietojen analyysi osoitti suoran korrelaation tietyistä alkuperämaista unionin markkinoille tulevan tuonnin kehityksen ja näiden maiden ylikapasiteetin kehityksen ja tilanteen välillä sekä Kiinan viennin lisääntymisen joissakin niistä. Kuten jäljempänä 7.3 kohdassa esitetään, tutkimuksessa vahvistettiin, että tällaisella aggressiivisella markkinaosuuden kasvattamisella suojatoimenpiteen kohteena olevilla markkinoilla oli jo kielteinen vaikutus unionin tuotannonalaan, minkä vuoksi tällaisten vaikutusten kompensoimiseksi tarvittiin lisätoimia toimenpiteen toiminnan suhteen.

(62)

Lopullista suojatoimenpidettä koskevassa asetuksessa komissio totesi, että tiettyjä terästuotteita koskevat 232 §:n mukaiset Yhdysvaltojen toimenpiteet aiheuttavat todennäköisesti alun perin Yhdysvaltojen markkinoille suuntautuneen viennin huomattavaa uudelleensuuntautumista unionin markkinoille, jos unioni ei toteuta korjaavia toimia. Lopullista suojatoimenpidettä koskevassa asetuksessa komissio päätteli, että oli näyttöä siitä, että ensimmäiset merkit kaupan uudelleensuuntaamisesta olivat ilmenneet jo vuonna 2018 (71). Ensimmäisessä voimassaolon jatkamista koskevassa asetuksessa komissio vahvisti, että tästä toimenpiteestä johtuva kaupan uudelleensuuntaamisen riski on edelleen olemassa (72). Lisäksi komissio teki kolmannen toiminnan tarkastelua koskevan asetuksen yhteydessä erityisen yksityiskohtaisen arvioinnin tämän toimenpiteen vaikutuksista mahdollisiin unionin markkinoille suuntautuviin kauppavirtoihin. Arvioinnissaan komissio päätteli, että kaupan uudelleensuuntaamisen riski oli edelleen olemassa huolimatta muutoksista, joita Yhdysvaltojen 232 §:ään oli tehty (73).

(63)

Tässä tutkimuksessa komissio arvioi Yhdysvaltojen toimenpiteen viimeisintä tilannetta määrittääkseen, ovatko aiemmat päätelmät edelleen päteviä. Tutkimuksessa vahvistettiin, että toimenpide oli edelleen voimassa eikä sen soveltamisalassa tai toiminnassa ollut tapahtunut merkittäviä muutoksia sen jälkeen, kun komissio arvioi sen viimeksi vuonna 2023 (74). Käytettävissä olevien tietojen perusteella (75) vaikutti lisäksi kohtuulliselta olettaa, että Yhdysvaltojen 232 §:n mukaista toimenpidettä ei ollut tarkoitus poistaa tai muuttaa merkittävästi lähitulevaisuudessa.

(64)

Komissio osoitti taulukossa 11 (tuonti Yhdysvaltoihin), että tuonti Yhdysvaltojen markkinoille oli pysynyt huomattavasti vähäisempänä kuin 232 §:n voimaantuloa edeltäneellä kaudella. Lisäksi, kuten 3.2.2 kohdan c alakohdasta (vienti muille markkinoille ja kotimainen kulutus) käy ilmi, suurimmat unioniin terästä tuovat toimittajat eivät yleensä ole löytäneet muita korvaavia markkinoita määrille, jotka ne olisivat aiemmin vieneet muun muassa Yhdysvaltojen markkinoille.

(65)

Näin ollen riski Yhdysvaltojen 232 §:n mukaisten toimenpiteiden aiheuttamasta kaupan uudelleensuuntaamisesta unionin markkinoille on edelleen täysin olemassa, jos unionin suojatoimenpide raukeaa.

(66)

Yhdysvaltojen 232 §:n lisäksi Yhdysvallat ilmoitti myös korottavansa tiettyjen Kiinasta peräisin olevien terästuotteiden tuontiin sovellettavia tulleja 301 §:n mukaisesti (76). Tämä toimenpide lisäisi Kiinan vaikeuksia viedä terästä Yhdysvaltojen markkinoille, mikä lisäisi riskiä kaupan uudelleensuuntaamisesta joko niin, että Kiinasta vietäisiin lisää terästä suoraan unionin alueelle, tai, kuten 3.2.2 kohdan d alakohdassa jo todettiin, välillisesti sen seurauksena, että Kiinan lisääntynyt vienti kolmansien maiden markkinoille syrjäyttäisi muiden maiden vientiä, jolloin syrjäytetyt määrät saatettaisiin ainakin osittain suunnata unionin markkinoille.

(67)

Yhdysvaltojen lisäksi komissio yksilöi uusia muilla lainkäyttöalueilla käyttöön otettuja muita toimenpiteitä kuin kaupan suojatoimia (77). Esimerkiksi elokuussa 2023 Meksiko korotti joidenkin terästuotteiden tuontitullin 15 prosentista 25 prosenttiin. (78) Brasilia korotti helmikuussa 2024 useiden terästuotteiden tuontitullia. (79) Huhtikuussa 2024 Turkki rajoitti tiettyjen terästuotteiden vientiä Israeliin. (80)

(68)

Sen vuoksi tutkimuksessa vahvistettiin, että kolmansien maiden käyttöön ottamien toimenpiteiden määrä ja laajuus ovat edelleen kasvaneet. Tämä pahentaa kaupan uudelleensuuntaamisen riskiä, koska viejien käytettävissä olevat markkinat ovat supistuneet entisestään.

(69)

Terästuotteita koskevien kaupan suojatoimien kehitystä ja tilaa kolmansissa maissa (81) arvioitiin aiemmissa tutkimuksissa (82). Komissio tarkasteli tässä tutkimuksessa viimeisintä kehitystä ja vahvisti, että käytössä olevien kaupan suojatoimien määrä jatkoi kasvuaan ja on edelleen korkealla tasolla, kuten jäljempänä olevasta kaaviosta käy ilmi.

(70)

Lisäksi tämä kaavio osoittaa, että merkittävä osa toimenpiteistä on otettu käyttöön niitä maita vastaan, jotka vievät eniten terästä unioniin (83). Tämä tarkoittaa sitä, että näillä mailla on yhä suurempia vaikeuksia viedä tuotantoaan kolmansiin maihin, mikä johtuu myös niihin kohdistuvien kaupan suojatoimien lisääntymisestä.

(71)

Lisäksi komissio on havainnut, että muilla lainkäyttöalueilla, kuten Yhdistyneessä kuningaskunnassa (84), on ehdotettu voimassa olevien suojatoimenpiteiden laajentamista tai, kuten Etelä-Afrikassa, aloitettu uusia suojatoimenpiteitä koskevia tutkimuksia (85). Kaupan suojatoimenpiteiden kasvava määrä eri lainkäyttöalueilla lisää viejämaiden vaikeuksia löytää markkinoita tuotannolleen tilanteessa, jossa ylikapasiteetti kasvaa (86), mikä osaltaan lisää markkinoilla jo olemassa olevia jännitteitä. Lisäksi havaittu markkinakehitys, erityisesti Kiinan viennin kasvu heikkojen markkinaolosuhteiden vallitessa, saattaa johtaa kaupan suojatoimiin (87).

(72)

Unioni on määrällisesti maailman ylivoimaisesti suurin teräksen tuontimarkkina. (88) Hintatason osalta voidaan todeta, että suurimmalla osalla tärkeimmistä teräksen tuojamaista unioniin tulevan teräksen tuontihinnat ovat jatkuvasti korkeammat kuin muiden kolmansien maiden markkinoille viedyn teräksen hinnat. Komission hinta-arvioinnin perusteella maittain analysoiduista tuotekoodeista 57–93 prosentin osalta kävi ilmi, että niiden vientihinnat unioniin olivat korkeammat kuin muiden kolmansien maiden markkinoille suuntautuvassa viennissä (89).

(73)

Tämä osoittaa selvästi, että viejillä on erittäin suuri intressi tulla unionin markkinoille, mikä joskus johtaa epäterveeseen hinnoitteluun. Itse asiassa komissio on viime vuosina ottanut käyttöön joukon teräksen tuontiin sovellettavia polkumyynnin vastaisia ja tasoitustoimenpiteitä, myös suojatoimenpiteen piiriin kuuluvissa tuoteluokissa (90). Vahva kiinnostus päästä unionin markkinoille käy ilmi siitä, että jotkin maat yrittävät kiertää voimassa olevia kaupan suojatoimenpiteitä (91). Unioniin suuntautuvan tuonnin tilastolliset suuntaukset vahvistavat unionin markkinoiden houkuttelevuuden viejien kannalta. Tuonti unioniin on keskimäärin jopa kasvattanut markkinaosuuttaan tarkastelujaksolla verrattuna suojatoimenpiteen käyttöönottoa edeltävään ajanjaksoon, vaikka kulutus on supistunut ja suojatoimenpide on ollut käytössä. Lisäksi joissakin tapauksissa käytettävissä olevat tariffikiintiöt on käytetty hyvin nopeasti tietyn vuosineljänneksen aikana, mikä on merkki jatkuvasta opportunistisesta toimintatavasta.

(74)

Kun otetaan nämä tekijät huomioon, komissio päätteli, että unionin teräsmarkkinat olivat edelleen kokonsa ja hintojensa osalta houkuttelevat.

(75)

Täydentääkseen 3.2.2 kohdan a–g alakohdassa kuvattujen tekijöiden arviointia komissio analysoi myös tuoreimpia käytettävissä olevia markkinanäkymiä. Näkymät osoittivat, että kulutus elpyy suhteellisen hitaasti vuosina 2024 ja 2025 vuoteen 2023 verrattuna mutta jää edelleen alle vuoden 2021 määrien.

(76)

Worldsteel ennusti huhtikuussa 2024 Short Range Outlook (SRO) -lehdistötiedotteessaan teräksen maailmankysynnän kasvavan 1,7 prosenttia eli 1,793 miljoonaan tonniin vuonna 2024 ja 1,2 prosenttia eli 1,815 miljoonaan tonniin vuonna 2025. Jos elpyminen on näin vaatimatonta vuosina 2024 (vain hieman enemmän kuin vuonna 2022) ja 2025, kysyntämäärät olisivat edelleen pienemmät kuin vuonna 2021. Raportissa todettiin, että maailmanlaajuiset talousnäkymät ovat heikentyneet kulutukseen ja investointeihin vaikuttavan rahapolitiikan kiristymisen vuoksi, että rakennusala, erityisesti asuinrakentaminen, kärsii korkeista koroista ja korkeista kustannuksista, kun taas infrastruktuuri-investoinnit helpottavat tilannetta jonkin verran, ja että valmistusala hiipuu kysynnän heikkenemisen vuoksi, ja kestokulutushyödykkeet kärsivät pahasti (92).

(77)

Maaliskuussa 2024 kokoontuneen OECD:n teräskomitean puheenjohtajan julkilausumassa todettiin, että uusimmat ennusteet vuosille 2024 ja 2025 viittaavat siihen, että teräksen maailmanlaajuinen kysyntä kasvaa edelleen hyvin hitaasti (93).

(78)

EUROFERin talousnäkymät olivat myös muiden arvioitujen näkymien mukaiset ja osoittivat, että jatkuva taloudellinen epävarmuus vaikuttaa teräsmarkkinoiden kasvuun tulevina vuosineljänneksinä ja että vuonna 2024 terästä käyttävien alojen kasvun ennustetaan hidastuvan edelleen (+0,2 prosenttia, tarkistettu alaspäin +0,4 prosentista) pääasiassa rakennusalan toisen peräkkäisen taantuman vuoksi, minkä jälkeen se kiihtyy maltillisesti (+1,5 prosenttia) vuonna 2025 (94).

(79)

Sen vuoksi komissio päätteli, että maailman teräsmarkkinoiden tilanne yleisesti ja erityisesti unionissa olisi edelleen kysynnän kannalta haastava.

(80)

Edellä esitetyn näytön ja huomioiden perusteella komissio totesi, että unionin terästeollisuuden tilanne on heikko.

(81)

Komissio totesi myös, että tuonti tärkeimmistä teräksen viejämaista on aiheuttanut ja aiheuttaa edelleen erittäin suurta ja kasvavaa tuontipainetta unionin teräsmarkkinoilla. Tuontipainetta on pahentanut sellaisten alkuperämaiden tuonnin osuuden äkillinen ja nopea kasvu, jotka eivät aiemmin olleet tuoneet merkittäviä määriä terästä unionin markkinoille. Tämä lisäsi aiemmissa tutkimuksissa havaittua tuontipainetta.

(82)

Komissio vahvisti myös, että ylikapasiteetti on korkea ja kapasiteetin odotetaan kasvavan tulevina vuosina tilanteessa, jossa kysynnän odotetaan kasvavan hitaasti. Tämä viittaa siihen, ettei ylikapasiteettitilanne todennäköisesti parane.

(83)

Viejämaat eivät enää pääse suurimmille tuontimarkkinoille (unioni ja Yhdysvallat) eivätkä myöskään muille kolmansien maiden markkinoille. Lisäksi myös niiden kotimainen kulutus on yleisesti vähentynyt. Kiinasta tulevan viennin äkillinen kasvu lisäsi kilpailupainetta kolmansien maiden markkinoilla ja syrjäytti muiden maiden vientimääriä, eikä tämän suuntauksen kääntymisestä lähitulevaisuudessa näy merkkejä.

(84)

Kauppaa rajoittavat toimenpiteet ja kaupan suojatoimet olivat kasvussa ja pysyivät korkealla tasolla, mikä aiheutti viejämaille lisävaikeuksia löytää markkinoita tuotannolleen. Tutkimuksessa vahvistettiin lopuksi, että unionin markkinat olivat kokonsa ja hintojensa puolesta houkuttelevat.

(85)

Kun otetaan huomioon maailmanlaajuisen ylikapasiteetin aste, kaupan esteiden suuri määrä useilla lainkäyttöalueilla ja nykyiset markkinanäkymät, komissio päätteli, että jos suojatoimenpiteen annettaisiin raueta, tuonti unioniin todennäköisesti lisääntyisi. Tämä aiheuttaisi hauraalle unionin tuotannonalalle lisätuontipainetta ja aiheuttaisi näin ollen todennäköisesti ä vakavaa haittaa. Sen vuoksi komissio päätteli 3.1 ja 3.2 kohdassa analysoitujen tekijöiden perusteella, että toimenpide oli edelleen tarpeen unionin tuotannonalalle aiheutuvan vakavan haitan estämiseksi tai korjaamiseksi.

(86)

Yksi suojatoimenpiteen tavoitteista on antaa kotimaisille tuottajille mahdollisuus sopeutua sillä aikaa, kun toimenpiteet ovat käytössä. Sen vuoksi näyttö tuotannonalan sopeutumisesta on välttämätön edellytys suojatoimenpiteen jatkamiselle.

(87)

Tältä osin komissio vahvisti jo vuonna 2021 (95), että unionin tuotannonala oli sopeutumassa. Siihen mennessä, kun komissio otti käyttöön terästä koskevan suojatoimenpiteen vuonna 2018, unionin tuotannonala oli itse asiassa jo aloittanut sopeutumisprosessin vastauksena terästeollisuuden vakavaan kriisiin vuoden 2010 puolivälistä lähtien, jolloin teräksen maailmanlaajuinen kysyntä hidastui ja kapasiteetti jatkoi maailmanlaajuista kasvuaan (96).

(88)

Tässä tutkimuksessa komissio keräsi näyttöä useista unionin tuotannonalan toteuttamista sopeutumistoimista kyselyvastausten (97), kirjallisten lausumien ja oman tutkimuksensa avulla (joka perustui julkisesti saatavilla oleviin tietoihin, kuten artikkeleihin, joissa ilmoitettiin tuotannonalan sopeutumistoimista kaikissa jäljempänä mainituissa luokissa).

(89)

Unionin tuotannonala dokumentoi lukuisia toimenpiteitä kilpailukyvyn parantamiseksi nykyisissä haastavissa markkinaolosuhteissa. Vuonna 2021 annetun ensimmäisen voimassaolon jatkamista koskevan asetuksen jälkeen unionissa jatkettiin alalla useiden rakenneuudistustoimenpiteiden toteuttamista, kuten vähemmän tehokkaiden tai vajaakäytössä olevien laitosten sulkemista (98). Tämän vahvistivat kyselyvastauksissa annetut kapasiteettitiedot, joiden mukaan tuotantokapasiteetti pieneni hieman (99). Myös OECD:n teräskomitean tiedot vastasivat näitä tietoja, ja komitea raportoi, että vuosina 2018–2023 unionin kapasiteetti oli vähentynyt 5,2 miljoonalla tonnilla (100). Tämäntyyppiseen sopeutumiseen liittyen yksi suurimmista unionin tuottajista (thyssenkrupp) ilmoitti huhtikuussa 2024, että sen suurimman tuotantopaikan kapasiteetti vähenee merkittävästi noin 2,5 miljoonalla tonnilla. Näin ollen unionin tuotannonala toteutti jatkuvia ja merkittäviä toimia sopeutuakseen markkinaolosuhteisiin (101).

(90)

Lisäksi unionin tuottajat ovat dokumentoineet useita muita kilpailukyvyn parantamiseen tähtääviä sopeutumistoimia, kuten tuotevalikoiman laajentaminen usein korkeamman lisäarvon tuotteilla (102) sekä prosessien tehokkuuden ja laitosten nykyaikaistamisen parantaminen (103). Tältä osin unionin terästeollisuus on keskittynyt energiatehokkuuden (104) parantamiseen, myös EU:n päästövaatimusten noudattamiseksi.

(91)

Tehdyt sopeutumistoimet kattavat kaikki suojatoimenpiteen kohteena olevat tuoteryhmät.

(92)

Tämän vuoksi komissio päätteli, että näyttö osoitti unionin tuotannonalan jatkaneen sopeutumista tarkastelujaksolla.

(93)

Komissio on myös tutkinut, onko olemassa pakottavia taloudellisia syitä, joiden perusteella voitaisiin päätellä, että nykyisen suojatoimenpiteen jatkaminen ei ole unionin edun mukaista.

(94)

Tätä varten komissio arvioi mahdollisten toimenpiteiden vaikutusta unionin tuottajiin, tuojiin ja käyttäjiin. Käytettävissä olevan näytön arviointi rakentuu seuraavasti: i) unionin teräksentuottajien taloudellinen tilanne ja toimenpiteen poistamisen mahdolliset vaikutukset ja ii) unionin käyttäjien ja tuojien etu arvioimalla muun muassa suojatoimenpiteen mukaisten tariffikiintiöiden käytön kehitystä ja tuonnin yleistä saatavuutta unionin markkinoilla tämänhetkisten markkinanäkymien perusteella.

(95)

Kuten ensimmäisessä voimassaolon jatkamista koskevassa asetuksessa todetaan, Unionin terästeollisuudella on yli 500 tuotantolaitosta, jotka toimivat 23:ssa EU:n jäsenvaltiossa. Toimiala työllistää suoraan yli 300 000 henkilöä, ja se tuo arviolta 2,6 miljoonaa työpaikkaa unionin kaikkiin osiin, kun mukaan luetaan epäsuorat ja toimialan synnyttämät työpaikat. Lisäksi komission yksiköiden tekemät erilaiset analyysit osoittivat terästeollisuuden merkityksen unionin taloudelle. (105) Tässä tutkimuksessa vahvistettiin, että tältä osin ei ollut tapahtunut merkittäviä muutoksia.

(96)

Tässä tutkimuksessa komissio päätteli myös, että toimenpide on edelleen tarpeen sellaisen vakavan haitan estämiseksi, jota todennäköisesti aiheutuisi, jos suojatoimenpide raukeaa. Vakavaa haittaa aiheuttava tilanne vaarantaisi vakavasti unionin tuotannonalan sopeutumispyrkimykset.

(97)

Sen vuoksi tutkimuksessa vahvistettiin, että toimenpiteen jatkaminen olisi unionin tuottajien edun mukaista.

(98)

Tutkimuksessa arvioitiin myös vaikutusta, joka toimenpiteen jatkamisella todennäköisesti olisi unionin käyttäjiin ja tuojiin.

(99)

Tältä osin tutkimuksessa pääteltiin, että kulutus unionissa oli vähentynyt jyrkästi ja tämän markkinakehityksen mukaisesti tariffikiintiöitä oli vuosineljänneksestä toiseen jäänyt jatkuvasti ja yhä enemmän käyttämättä. Lisäksi tutkimuksessa vahvistettiin, että tariffikiintiöiden määrän kasvun välillä oli ollut hyvin suuri ja kasvava ero, mikä johtuu pääasiassa (106) säännöllisestä vapauttamisesta vuodesta 2019 lähtien verrattuna kulutuksen kehitykseen (107). Markkinanäkymistä kävi myös ilmi, että unionin kulutuksen odotettiin kasvavan vain maltillisesti ja että kasvu olisi joka tapauksessa huomattavasti vähäisempää kuin saataville jäävien, useille alkuperämaille sekä eri tuoteluokille ja tuoteryhmille tarkoitettujen tariffikiintiöiden määrät.

(100)

Sen vuoksi komissio päätteli, että vaikka toimenpiteen voimassaoloa pidennettäisiin, unionin käyttäjillä ja tuojilla olisi yleisesti ottaen edelleen mahdollisuus hankkia tullitonta terästä eri tuoteluokista ja alkuperämaista. Lisäksi tutkimuksessa vahvistettiin, että unionin tuottajilla oli varaa lisätä kapasiteetin käyttöastettaan ja ne pystyisivät näin ollen toimittamaan lisämääriä asiakkaille unionissa. Näin ollen komissio vahvisti, että toimenpiteen voimassaolon jatkaminen ei yleisesti ottaen estäisi unionin käyttäjiä ja tuojia hankkimasta riittävästi tullitonta terästä sekä tuontilähteistä että unionin tuottajilta.

(101)

Kuten ensimmäisessä voimassaolon jatkamista koskevassa asetuksessa (108), komissio vertasi suojatoimenpiteen mahdollista vaikutusta (109) teräksen hintoihin unionin markkinoilla vertaamalla unionin suuntauksia suuntauksiin muilla tärkeimmillä teräsmarkkinoilla maailmanlaajuisesti (110). Analyysi osoitti, että hintojen kehitys unionin markkinoilla noudatti samaa tai hyvin samankaltaista suuntausta kuin muilla markkinoilla, mikä osoittaa, että suojatoimenpide ei aiheuttanut unionissa poikkeamaa hintakehitykseen.

(102)

Näiden havaintojen perusteella komissio päätteli, että unionin käyttäjien ja tuojien esittämät huomautukset eivät osoittaneet, että voimassaolon jatkaminen olisi unionin yleisen edun vastaista.

(103)

Komissio on todennut, että oikeudelliset vaatimukset, jotka koskevat suojatoimenpiteen voimassaolon jatkamiseksi edellytettävää välttämättömyyttä ja sopeutumista, täyttyvät. Lisäksi komissio on todennut, että toimenpide ei olisi unionin yleisen edun vastainen.

(104)

Sen vuoksi komissio päätteli, että on aiheellista jatkaa terästä koskevan suojatoimenpiteen voimassaoloa 30 päivän kesäkuuta 2024 jälkeen.

(105)

Komissio vastaanotti yli 65 huomautusta ja vastaväitettä asianomaisilta osapuolilta, mukaan lukien unionin teräksen tuottajat, unionin teräksen käyttäjät ja tuojat sekä niitä edustavat järjestöt, vientiä harjoittavat tuojat ja kolmansien maiden viranomaiset. Tässä osassa komissio käsittelee näiden asianomaisten osapuolten suojatoimenpiteen jatkamisesta esittämiä väitteitä. Hallinnollisen tehokkuuden vuoksi komissio ryhmitteli väitteet niiden luonteen ja sisällön mukaisesti. Komissio viittasi tarvittaessa tässä asetuksessa (3 ja 4 kohta) aiemmin tehtyihin havaintoihin, joissa jo käsiteltiin yksityiskohtaisesti useimpia asianomaisten osapuolten esittämiä väitteitä. Komissio päätteli, että mikään esitetyistä väitteistä ei voinut muuttaa komission päätelmää teräksen suojatoimenpiteen jatkamisen asianmukaisuudesta.

(106)

Jotkin asianomaiset osapuolet viittasivat 29 päivänä huhtikuuta 2022 julkaistuun riitojenratkaisuelimen raporttiin asiassa DS595 European Union – Safeguard Measures on certain steel products ja väittivät, että komission olisi pitänyt päättää toimenpide automaattisesti, koska se on ristiriidassa WTO:n suojalausekesopimuksen ja kauppaa ja tullitariffeja koskevan yleissopimuksen, jäljempänä ’GATT-sopimus’, tiettyjen määräysten kanssa.

(107)

Kuten aiemmissa tarkasteluissa, joissa tämä väite esitettiin, komissio viittaa 13 päivänä tammikuuta 2023 annettuun täytäntöönpanoasetukseen (EU) 2023/104 (111), jolla se pani täytäntöön riitojenratkaisuelimen päätöksen ja saattoi näin teräksen suojatoimenpiteen WTO:n sääntöjen mukaiseksi niiden muutamien näkökohtien osalta, joissa paneeli oli havainnut epäjohdonmukaisuuksia.

(108)

Näin ollen tähän riita-asiaan liittyvät väitteet eivät ole merkityksellisiä meneillään olevan tarkastelun kannalta, koska niitä on jo käsitelty erillisellä säädöksellä. Joka tapauksessa ja asetuksen (EU) 2023/104 taustalla olevan logiikan mukaisesti komissio oli eri mieltä väitteistä, joiden mukaan paneelin kyseisessä riita-asiassa tekemät päätelmät olisivat edellyttäneet sitä päättämään toimenpiteen.

(109)

Yksi osapuoli väitti, että WTO:n sääntöjen mukaan WTO:n jäsenillä oli mahdollisuus jatkaa suojatoimenpiteitä kerran. Tämä johtuu siitä, että WTO:n suojalausekesopimuksen asiaa koskevassa tekstissä (7 artiklan 3 kohta) viitataan sanaan ”extension” (”pidennys”) sen yksikkömuodossa. Toistaiseksi riitojenratkaisuelin ei ole esittänyt asiasta aineellista tulkintaa, mutta artiklan 3 kohdassa olevaa sanaa ”extension” edeltää kuitenkin sana ”any” (”mikä tahansa”), mikä voi viitata siihen, että jatkaminen on mahdollista useammin kuin kerran. Lisäksi suojatoimenpiteitä koskevan perusasetuksen 19 artiklan 3 kohdassa käytetään monikossa termiä ”pidennystoimenpiteet”.

(110)

Jotkin asianomaiset osapuolet väittivät, että Yhdysvaltojen 232 §:n mukaiseen toimenpiteeseen tehtyjen joidenkin muutosten vuoksi kaupan uudelleensuuntautumisen riski olisi väitetysti pienentynyt niin paljon, että suojatoimenpide ei olisi enää tarpeen tällä perusteella.

(111)

Asianomaiset osapuolet ovat toistuvasti esittäneet tämän saman väitteen myös aiemmissa tarkasteluissa. Sen vuoksi komissio on aiemmin arvioinut tätä kysymystä eri yhteyksissä, kuten kesäkuussa 2023 tehdyssä tarkastelussa. (112) Kaikissa tapauksissa komissio päätteli, että Yhdysvaltojen 232 §:n mukaisen toimenpiteen muutokset eivät muuttaneet arviointia, joka koskee Yhdysvaltojen 232 §:n mukaisesta toimenpiteestä johtuvaa riskiä kaupan uudelleensuuntaamisesta unionin markkinoille. (113)

(112)

Tämän tarkastelun yhteydessä asianomaisten osapuolten mainitsemat muutokset Yhdysvaltojen 232 §:n mukaiseen toimenpiteeseen tehtiin ennen kesäkuuta 2023, minkä vuoksi ne olivat jo osa komission arviointia kyseisessä tutkimuksessa. Sen vuoksi komissiolle ei toimitettu mitään lisänäyttöä, jonka perusteella komissio poikkeaisi vuonna 2023 tekemästään arvioinnista.

(113)

Lisäksi kuten 3.2.2 kohdan e alakohdassa selitetään, komission käytettävissä olevat tiedot viittasivat siihen, että Yhdysvaltojen 232 §:n mukainen toimenpide pysyisi hyvin todennäköisesti voimassa ja että Yhdysvallat ja muut kolmannet maat lisäisivät kolmansista maista tulevaa tuontia vastaan toteutettavien kauppatoimien määrää. Tämä lisäisi tällaisista toimenpiteistä, mukaan lukien Yhdysvaltojen 232 §:n mukainen toimenpide, aiheutuvaa kaupan uudelleensuuntaamisen riskiä.

(114)

Jotkin osapuolet huomauttivat, että unionin terästeollisuutta suojataan jo riittävästi lukuisilla polkumyynti- ja tasoitustoimenpiteillä, jotka koskevat monia eri tuotteita. Tältä osin erilaisten kaupan suojatoimien kumulatiivinen vaikutus luo tilanteen, jossa unionin tuotannonalaa suojataan liikaa.

(115)

Komissio toteaa, että kullakin kaupan suojatoimenpiteellä on eri tarkoitus. Suojatoimenpide on erga omnes -toimenpide, jolla puututaan äkillisiin ennakoimattomista kehityssuuntauksista johtuviin tuontivirtoihin, jotka aiheuttavat tai uhkaavat aiheuttaa vakavaa haittaa, ja polkumyynti- ja tasoitustoimenpiteet on suunnattu suojaamaan kotimaista tuotannonalaa epäterveiltä kaupan käytännöiltä (vahinkoja aiheuttavalta polkumyynniltä tai tuetulta tuonnilta). Jos eri välineiden määräämistä (tai pidentämistä) koskevat oikeudelliset edellytykset täyttyvät, EU:lla tai millä tahansa muulla WTO:n jäsenellä on oikeus käyttää eri välineitä samanaikaisesti.

(116)

Kuten aiemmissa tutkimuksissa on muistutettu (114), EU:n suojatoimenpidettä voidaan soveltaa yhdessä muiden kaupan suojatoimien kanssa ilman, että niistä aiheutuu liiallista suojaa, koska EU:n oikeudellisessa kehyksessä (115) säädetään mekanismista, jolla vältetään kaksinkertaisen korjauksen soveltaminen samaan tuotteeseen. Tällä mekanismilla varmistetaan, että kun suojatoimenpiteen alainen tuonti ylittää tullittoman tariffikiintiön määrän, kyseistä 25:tä prosenttia ei kumuloida sovellettavaan polkumyynti- ja/tai tasoitustulliin, jotta sen vaikutus kauppaan ei olisi haluttua suurempi. Lisäksi EU:n yleinen tuomioistuin vahvisti teräsalan suojatoimenpidettä koskevassa riitautuksessa, että komission käytäntö oli tältä osin laillinen (116). Tämän perusteella komissio hylkäsi edellä esitetyt väitteet.

(117)

Jotkin asianomaiset osapuolet väittivät, että kysynnän vähenemisen ja tariffikiintiöiden vähäisen käytön vuoksi tuontipainetta on vähemmän.

(118)

Huolimatta tariffikiintiöiden käytön vähenemisestä tilanteessa, jossa kulutus on vähäisempää (–14 prosenttia vuosina 2021–2023) ja myös tuonti on vähäisempää (–17 prosenttia samalla kaudella), tiedot osoittavat, että tuonnin markkinaosuuteen liittyvä tuontipaine on edelleen suuri. Vaikka tuonnin markkinaosuus pieneni hieman vuonna 2023, se oli edelleen lähellä ennätystasoa ja sen osuus oli 21,5 prosenttia. Tämä taso on huomattavasti korkeampi kuin keskimääräinen markkinaosuus ennen lopullisten suojatoimenpiteiden käyttöönottoa vuoden 2019 alussa (16,4 prosenttia).

(119)

Lisäksi, kuten 3.2.2 kohdan a alakohdassa selitetään, loppuun käytettyjen tariffikiintiöiden yhteenlaskettu keskimääräinen määrä oli 32 prosenttia (lähes kaksi miljoonaa tonnia neljännesvuosittain) tuonnin keskimääräisestä kokonaismäärästä meneillään olevana suojatoimenpiteen voimassaolovuotena. Alkuperän osalta voidaan todeta, että tiettyjen alkuperämaiden aiheuttama jatkuva tuontipaine joissakin tuoteluokissa (117) tariffikiintiöiden yleisestä saatavuudesta huolimatta vaikutti tuonnin markkinaosuuden yleiseen kasvuun tarkastelujaksolla kysynnän vähentyessä.

(120)

Sen vuoksi komissio katsoo, että tariffikiintiöiden vähäisempi käyttö ei välttämättä merkitse tuontipaineen vähenemistä, mikä voisi oikeuttaa toimenpiteen päättämisen viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2024.

(121)

Jotkin asianomaiset osapuolet (lähinnä viejät ja käyttäjät) väittivät, että jotkin tariffikiintiöt käytetään nopeasti tai jatkuvasti loppuun, minkä vuoksi tullittomien kiintiöiden määrät ovat riittämättömät. Tämä aiheuttaa väitetysti puutetta tarjonnasta.

(122)

Komissio on arvioinut tätä väitettä aiemmissa tutkimuksissa ja vahvistaa myös tämän tarkastelun osalta, että joidenkin tariffikiintiöiden nopea loppuun käyttäminen ei voi johtaa päätelmään, jonka mukaan suojatoimenpide aiheuttaa teräspulan käyttäjille yleensä. Komissio totesi, että joidenkin asianomaisten osapuolten väitteissä viitattiin joidenkin erityisten tariffikiintiöiden loppuun käyttämiseen viittaamatta teräksen yleiseen saatavuuteen muualta kuin tietystä alkuperämaasta, joka on saattanut käyttää maakohtaisen tariffikiintiönsä nopeasti loppuun. Näin ollen komissio vahvisti, että vaikka tietyt alkuperämaat olivat käyttäneet kiintiönsä loppuun tiettynä ajankohtana tietyissä tuoteluokissa, näitä tuoteluokkia oli yleisesti ottaen edelleen laajalti saatavilla muista alkuperämaista (ks. 3.2.2 kohdan b alakohta).

(123)

Eri osapuolilta saatu näyttö ei myöskään ollut ratkaiseva peruste väitteelle, jonka mukaan unionin tuotannonala ei pysty toimittamaan tuotteita. Sitä vastoin alhainen käyttöaste useimmissa tuoteluokissa viittaa siihen, että hankinta unionin tuotannonalalta on todellinen mahdollisuus.

(124)

Näin ollen komissio hylkäsi tämän väitteen.

(125)

Jotkin asianomaiset osapuolet väittivät, että ei ole näyttöä siitä, että unionin tuotannonala olisi haavoittuvassa asemassa, ja toiset toivat esiin, että eritellyt vahinkotekijät eivät johdu tuonnin lisääntymisestä (tai tuonnin mahdollisesta lisääntymisestä) vaan pikemminkin maailmanlaajuisista olosuhteista. Väitteiden mukaan muita unionin tuotannonalan tulokseen vaikuttavia tekijöitä ovat etenkin energiakustannusten nousu ja kuljetuskustannusten nousu. Muut osapuolet myös mainitsivat, että vahinkoa ei ole varmistettu kaikissa tuoteluokissa.

(126)

Tältä osin komissio toteaa, että suojatoimenpiteen voimassaolon jatkamista koskevat, WTO:n suojalausekesopimuksen 7 artiklan 1 kohdan ja suojatoimenpiteitä koskevan perusasetuksen 19 artiklan 2 kohdan mukaiset vaatimukset eli tarve ehkäistä tai korjata vakava haitta sekä se tosiseikka, että kotimainen tuotannonala on sopeutumassa, eivät edellytä, että tarkastelujakson aikana tapahtuisi tuonnin kasvua. Komission mukaan on todennäköistä, että jos suojatoimenpide raukeaisi, tuonti lisääntyisi, mistä aiheutuisi vakavaa haittaa unionin tuotannonalalle.

(127)

Väitteiden mukaan vahinko olisi osoitettava kaikissa tuoteluokissa. Tältä osin komissio muistuttaa, että tuotteen määritelmä kattaa kaikki tuoteluokat yhtenä tuotteena, minkä vuoksi vahinkoa ei arvioida tutkimuksen kohteena olevan tuotteen osalta tuoteluokittain vaan kokonaisuutena. Tarvittaessa komissio on osoittanut, että tuoteperhekohtainen analyysi ei vaikuta yleisesti tuotteen tasolla tehtyihin päätelmiin.

(128)

Sen vuoksi komissio hylkäsi edellä esitetyt väitteet.

(129)

Jotkin käyttäjät väittivät, että suojatoimenpide on johtanut hintojen nousuun, mikä heikentää terästä käyttävien jatkojalostusalojen kilpailukykyä. Käyttäjät ovat myös väittäneet, että valmiiden ja puolivalmiiden tuotteiden tuonti on lisääntynyt, koska suojatoimenpide on johtanut tuotantopanosten kustannusten nousuun, mikä puolestaan on parantanut tuontituotteiden kilpailukykyä verrattuna kyseisten käyttäjien EU:ssa tuottamiin vastaaviin tuotteisiin.

(130)

Komissiolle ei toimitettu näyttöä, joka tukisi hintaan tai kilpailukykyyn liittyviä väitteitä. Komission arvioimien hintoja koskevien tietojen (ks. unionin etua koskeva 3.4.2 kohta) mukaan hinnat unionin markkinoilla kehittyivät samalla tai hyvin samankaltaisella tavalla kuin muillakin markkinoilla, mikä osoittaa, että suojatoimenpide ei vaikuttanut poikkeavasti hintojen kehittymiseen unionissa.

(131)

Sen vuoksi komissio hylkäsi edellä esitetyt väitteet.

(132)

Useat osapuolet asettivat kyseenalaisiksi sopeutumistoimet, joita unionin tuotannonalalla on toteutettu suojatoimenpiteen soveltamisen jälkeen. Tämän perusteella ne katsoivat, että suojatoimenpiteen voimassaoloa ei voida jatkaa, koska yksi voimassaolon jatkamisen oikeudellisista vaatimuksista ei täyttynyt. Osapuolet väittivät, että sopeutumistoimissa keskityttiin pääasiassa EU:n terästeollisuuden hiilestä irtautumiseen ja että nämä suunnitelmat odottivat vielä täytäntöönpanoa.

(133)

Unionin tuottajat ovat toimittaneet komissiolle lukuisia esimerkkejä viime aikoina päätetyistä sopeutumistoimista, joiden täytäntöönpanossa on edistytty vaihtelevasti. Komissio on myös todennut, että unionin tuotannonalalta annettujen esimerkkien ohella myös erikokoiset unionin tuottajat toteuttivat useita eri toimia kilpailukyvyn parantamiseksi, vaikka markkinaolosuhteet olivatkin haastavat. Muutamia esimerkkejä annetaan tämän asetuksen 3.3 kohdassa.

(134)

Sen vuoksi komissio hylkäsi edellä esitetyt väitteet.

(135)

Useat asianomaiset osapuolet väittivät, että useimmat unionin tuotannonalan sopeutumistoimista johtuivat EU:n lainsäädännössä ja politiikassa asetetuista ympäristövelvoitteista, minkä vuoksi niitä ei voida katsoa sopeutumistoimiksi, joiden tarkoituksena on parantaa kilpailukykyä tuontiin nähden.

(136)

Tältä osin komissio totesi, että yritysten toteuttamat sopeutumistoimet johtuvat kaikissa olosuhteissa yleensä eri syistä ja ovat myös tavoitteiltaan moninaisia. Esimerkiksi sopeutumistoimella, joka parantaa tietyn laitoksen ympäristötehokkuutta, parannettaisiin myös energiatehokkuutta, ja uudella vihreiden tuotteiden valikoimalla vastattaisiin samalla myös kasvavaan kysyntään. Joka tapauksessa kaikki komission arvioimat sopeutumistoimet, jotka koskevat laitosten nykyaikaistamista, prosessitehokkuutta tai vajaakäytössä olevien laitosten sulkemista, parantaisivat kilpailukykyä niin, että unionin markkinoiden kaltaisilla markkinoilla on paremmat valmiudet vastata tuontikilpailuun.

(137)

Komissio totesi, että terästä koskeva unionin suojatoimenpide on edelleen tarpeen vakavan haitan välttämiseksi ja että on näyttöä siitä, että unionin tuotannonala jatkaa toimenpiteiden toteuttamista sopeutuakseen markkinatilanteeseen, jolle on ominaista suurempi tuontipaine. Suojatoimenpiteitä koskevan perusasetuksen 19 artiklassa, jolla pannaan täytäntöön WTO:n suojalausekesopimuksen 7 artiklan 2 kohta, kuitenkin säädetään, että suojatoimenpiteen kesto ”on rajoitettava ainoastaan sen pituiseksi kuin on välttämätöntä vakavan haitan ehkäisemiseksi tai korjaamiseksi ja unionin tuottajien mukautumisen helpottamiseksi”.

(138)

Suojatoimenpiteen enimmäiskesto on kahdeksan vuotta, paitsi jos kyseessä on WTO:n jäsenenä oleva kehitysmaa. Tämä tarkoittaa, että unioni voi jatkaa voimassa olevan suojatoimenpiteen voimassaoloaikaa enintään 30 päivään kesäkuuta 2026.

(139)

Tässä tutkimuksessa komissio totesi, että toimenpiteen voimassaolon jatkaminen on tarpeen. Eräät tekijöistä, joiden perusteella toimenpiteiden toteuttamisesta päätettiin vuonna 2019, eivät vieläkään ole korjaantuneet, esimerkiksi teräksen suuri ylikapasiteetti, muissa valtioissa sovellettujen kaupan suojatoimenpiteiden suuri määrä ja kaupan uudelleensuuntautumisen riski Yhdysvaltojen 232 §:n mukaisen toimenpiteen ja kolmansien maiden vuodesta 2019 alkaen toteuttamien muiden toimenpiteiden vuoksi.

(140)

Lisäksi unionin tuotannonalan tilanne on tällä hetkellä epävakaa, ja tuotannonalalla sopeudutaan edelleen viejämaista johtuvaan suureen ja jatkuvasti kasvavaan tuontipaineeseen. Analysoiduissa tiedoissa ei ole viitteitä siitä, että yksikään toimenpiteen voimassaolon jatkamisen perusteena olevista keskeisistä tekijöistä olisi katoamassa tai korjaantumassa merkittävästi lähitulevaisuudessa.

(141)

Lisäksi teräksen maailmanlaajuista kulutusta koskevien uusimpien markkinanäkymien mukaan vuonna 2024 elpyminen on vaatimatonta eli +1,7 prosenttia (mikä on vain hieman enemmän kuin vuonna 2022) ja vuonna 2025 puolestaan +1,2 prosenttia (minkä seurauksena kulutus jää vuoden 2021 tasoa vähäisemmäksi).

(142)

Tämän perusteella komissio katsoo aiheelliseksi jatkaa toimenpiteen voimassaoloa kahdella vuodella 30 päivään kesäkuuta 2026 asti, jotta voidaan varmistaa, että toimenpiteellä luodaan unionin tuottajille vaikuttava ja merkityksellinen turvaverkko. Kahdeksan vuoden jälkeen toimenpiteen voimassaolo päättyy automaattisesti.

(143)

EU sitoutui EU:n ja eteläisen Afrikan kehitysyhteisön talouskumppanuussopimuksessa sulkemaan eteläisen Afrikan kehitysyhteisöön (SADC) kuuluvista maista tulevan tuonnin monenvälisten suojatoimien soveltamisalan ulkopuolelle viideksi vuodeksi. Kun määräaika päättyi, tuonti Etelä-Afrikasta ja useimmista SADC:n jäsenvaltioista sisällytettiin terästä koskevan suojatoimenpiteen soveltamisalaan. (118) Mosambikin osalta poikkeuksen voimassaolo päättyi muita myöhemmin.

(144)

Tämän vuoksi komissio katsoi aiheelliseksi sisällyttää Mosambikin suojatoimenpiteen soveltamisalaan 1 päivästä heinäkuuta 2024 alkaen, jotta WTO:n sääntöjen mukainen suosituimmuusehto täyttyisi.

(145)

Poissulkemisen vuoksi Mosambikin tuontitietoja ei otettu huomioon alkuperäisissä päätelmissä (119), jotka komissio esitti lopullista suojatoimenpidettä koskevassa asetuksessa tuonnin lisääntymisen osoittavasta näytöstä. Tämä johtui rinnakkaisuuden periaatteesta (120), jonka mukaan tutkiva viranomainen ei voi ottaa analyysissaan huomioon niitä alkuperämaita, jotka on jätetty toimenpiteen soveltamisalan ulkopuolelle.

(146)

Koska Mosambikista tulevaa tuontia ei enää suljeta toimenpiteen soveltamisalan ulkopuolelle, komission on arvioitava uudelleen alkuperäiset päätelmät, joiden perusteella päätettiin lopullisten toimenpiteiden soveltamisesta, ja otettava arvioinnissa huomioon myös Mosambikia koskevat tuontitiedot, jotka olivat saatavilla jo alkuperäisen tutkimuksen aikaan.

(147)

Lisääntyneen tuonnin arvioinnin osalta seuraavasta taulukosta käy ilmi terästä koskevan suojatoimen soveltamisalaan kuuluva EU:hun suuntautuva kokonaistuonti lopullista suojatoimenpidettä koskevassa asetuksessa tarkastellulla jaksolla (vuosina 2013–2017), mukaan lukien tuonti Mosambikista:

Taulukko 14

Tuonnin määrä (Mosambikin sisällyttämisen jälkeen) ja markkinaosuus

(148)

Tuonti kasvoi absoluuttisesti mitattuna 71 prosenttia alkuperäisellä analyysijaksolla, ja myös tuonnin markkinaosuus kasvoi (vuonna 2013 osuus oli 12,78 prosenttia, ja vuoteen 2017 mennessä se oli kasvanut 18,19 prosenttiin).

Ajan tasalle saatettujen lukujen perusteella komissio vahvisti, että alkuperäistä arviota tuonnin lisääntymisestä ei ole syytä muuttaa. Ottaen huomioon Mosambikista unioniin tulevan tuonnin vähäisen määrän suhteessa kokonaistuontiin komissio katsoi, että vakavan haitan uhkaa, syy-yhteyttä, unionin etua ja ennakoimattomia kehityssuuntauksia koskevat alkuperäiset päätelmät ovat edelleen pätevät. Ajan tasalle saatettu luettelo kehitysmaista, jotka kuuluvat tai eivät kuulu myös Mosambikia koskevan toimenpiteen soveltamisalaan, on osa tätä tarkastelua (liite III.2).

(149)

Edellä esitetyn arvion perusteella uudet 1 päivästä heinäkuuta 2024 alkaen sovellettavat tariffikiintiöt (liite IV) koskevat myös tuontia Mosambikista.

(150)

Kun komissio totesi, että toimenpiteen voimassaoloa oli syytä jatkaa ja että Mosambikin tuonnin olisi kuuluttava toimenpiteen soveltamisalaan, komissio tutki, olisiko toimenpiteen toimintaan tehtävä teknisiä mukautuksia. Saatujen huomautusten perusteellisen analyysin jälkeen komissio teki jäljempänä esitettävät päätelmät. Päätelmät on järjestetty jäljempänä esitettyihin kohtiin vireillepanoilmoituksen rakenteen mukaisesti.

(151)

Tässä kohdassa komissio analysoi tariffikiintiöiden käytön kehitystä ja käyttötapoja sekä osapuolten tältä osin esittämiä huomautuksia. Tämän perusteella komissio määritti, oliko kiintiöiden mukauttaminen olosuhteiden muuttumisen vuoksi perusteltua unionin edun kannalta.

(152)

Jotkin osapuolet (unionin tuotannonala) pyysivät lopettamaan käyttämättömien kiintiöiden neljännesvuosittaisen siirron seuraavalle neljännekselle (ainakin viimeisen neljänneksen osalta) tai vaihtoehtoisesti rajoittamaan siirtoja neljännesvuosittain enintään neljään prosenttiin käyttämättömästä tariffikiintiöstä, kun taas toiset (tietyt viejämaat ja käyttäjät) pyysivät siirtämään käyttämättä jääneet maakohtaiset kiintiöt seuraavan neljänneksen jäännöskiintiöön.

(153)

Lisäksi tietyt viejämaat ja käyttäjät pyysivät poistamaan maakohtaisten kiintiöiden järjestelmän tiettyjen luokkien (tai jopa kaikkien luokkien) osalta ja hallinnoimaan kiintiöitä kullakin neljänneksellä maailmanlaajuisesti, jotta kiintiöiden käyttö olisi mahdollisimman suurta. Toiset pyysivät, että joitakin tariffikiintiöitä, joita tällä hetkellä hallinnoidaan maailmanlaajuisesti, hallinnoitaisiin jatkossa maakohtaisilla kiintiöillä ja jäännöskiintiöillä.

(154)

Komissiota pyydettiin myös laskemaan uudelleen kaikki kiintiöt uuden viitekauden mukaisesti, jotta huomioon voitaisiin ottaa viimeaikainen kauppavirtojen muutos, ja lisäksi komissiolta pyydettiin kiintiöiden tason korottamista. Jotkin asianomaiset osapuolet pyysivät myös poistamaan tiettyjen maiden kiintiöt ja jakamaan nämä määrät uudelleen muiden alkuperämaiden kesken.

(155)

Unionin tuotannonala pyysi poistamaan kiintiön ylittävien 25 prosentin tullien määräsuhteisen jakamisen päivänä, jona tietty tariffikiintiö käytetään loppuun, kaikkien kyseisenä päivänä hyväksyttyjen ilmoitusten kesken.

(156)

Alustavana huomautuksena komissio totesi, että monet edellä mainituista väitteistä olivat keskenään ristiriitaisia. Komissiolle ei johdonmukaisesti tai laajasti esitetty perusteltua väitettä, jonka nojalla olisi oikeutettua arvioida uudelleen tariffikiintiöiden hallinnoinnin nykyistä perusrakennetta erityisesti tariffikiintiöiden määrien laskemisessa käytettävän ajanjakson tai useimpiin tuoteluokkiin sovellettavien maakohtaisten kiintiöiden ja jäännöskiintiöiden yhdistelmien osalta.

(157)

Suojatoimenpide on ollut käytössä noin kuusi vuotta. Tariffikiintiörakenne on vuosien kuluessa osoittautunut tehokkaaksi ja johdonmukaiseksi. Komissio on perustelluissa tapauksissa tehnyt kiintiöiden hallinnointiin tarvittavat mukautukset, jotta kiintiöt pysyvät tehokkaina ja markkinoiden kehityksen tasalla. Tariffikiintiörakenteessa on kuitenkin keskeisiä osatekijöitä, jotka takaavat toimenpiteen ennustettavuuden ja johdonmukaisuuden, minkä vuoksi komissio ei näe syytä muuttaa rakennetta.

(158)

Kuten toimenpiteen aiempien uudelleentarkastelujen yhteydessä todettiin, tariffikiintiöt – niin maakohtaiset kiintiöt kuin jäännöskiintiöt – jaettiin alkuperäisen tutkimuksen viitekauden vientituloksen mukaan (121). Vaikka useat osapuolet ovat ehdottaneet viitekauden muuttamista, viitekautta ei voida muuttaa, koska kaikkien tariffikiintiöiden laskeminen uudelleen niin, että huomioon otetaan toimenpiteen soveltamisalaan kuuluvat uudemmat virrat, olisi vastoin tavoitetta säilyttää perinteiset kauppavirrat, jotka olivat olemassa ennen toimenpiteen käyttöönottoa.

(159)

Tariffikiintiöiden neljännesvuosittainen hallinnointi on osoittautunut tehokkaaksi unionin markkinoiden vakauden kannalta sekä estänyt yleiset, markkinoilla epävakautta aiheuttavat äkilliset tuontihuiput ja varmistanut hallitun ja ennustettavan tuonnin koko vuoden ajan. Järjestelmän ansiosta myös määrien ja alkuperän suhteen perinteiset kauppavirrat voidaan sallia ilman lisätullia, ja järjestelmällä on tarvittaessa annettu tietyille alkuperämaille mahdollisuus lisätä tullitonta vientiä perinteisiä kauppavirtoja suuremmaksi (122).

(160)

Tariffikiintiöiden nykyisen hallinnointijärjestelmän tavoitteena on löytää tasapaino vastakkaisten etujen välillä. Ensinnäkin siitä on hyötyä unionin tuotannonalalle, koska se estää tuonnin äkillisen kasvun lyhyessä ajassa, millä olisi kielteisiä vaikutuksia markkinoihin. Toiseksi siitä on hyötyä tietyille kolmansille maille ja tietyille unionin käyttäjille, jotka muutoin joutuisivat markkinoilla suurten tuottajien syrjäyttämiksi eivätkä siksi voisi toimittaa tuotteita unionin käyttäjille, jotka puolestaan eivät voisi hankkia tarvitsemiaan tuotteita juuri näistä lähteistä. Lisäksi sillä annetaan suuremmille viejämaille mahdollisuus ylittää perinteiset kauppavirrat lähes kaikissa tuoteluokissa hyödyntämällä jäännöskiintiötä sen kauden viimeisellä neljänneksellä, jona nykyiset toimittajat eivät kyenneet käyttämään kiintiöitään kokonaan.

(161)

Asianomaisten osapuolten pyytämien tiettyjen muutosten toteuttaminen horjuttaisi vakavasti tasapainoa asianomaisten osapuolten etujen välillä ja olisi siksi vastoin unionin yleistä etua ja estäisi toimenpiteen tehokkaan toiminnan. Tämä koskee myös unionin tuotannonalan pyyntöä tullien määräsuhteisesta jakamisesta päivänä, jona kiintiö käytetään loppuun. Tältä osin sovelletaan komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/2447 51 artiklan 4 kohdassa annettuja määräsuhteisuutta koskevia säännöksiä, joiden soveltamisessa ei ole joustovaraa.

(162)

Osapuolet eivät myöskään ole huomautuksissaan esittäneet näyttöä siitä, miksi nykyinen tariffikiintiöjärjestelmä ei olisi asianmukainen ja miten osapuolten esittämät mukautukset olisivat unionin yleisen edun (eikä vain niiden oman edun) ja toimenpiteen tarkoituksen ja asianmukaisen toiminnan mukaisia.

(163)

Näistä syistä komissio katsoi asianmukaiseksi säilyttää kiintiöiden nykyisen hallinnointijärjestelmän (neljännesvuosittaisen hallinnoinnin sekä maakohtaisten kiintiöiden ja jäännöskiintiöiden yhdistelmän, lukuun ottamatta muutamia unionin edun kannalta perusteltuja poikkeuksia) sekä käyttämättömien kiintiöiden siirrot ja pääsyn jäännöskiintiöihin suojatoimenpiteen soveltamisvuoden viimeisellä neljänneksellä, sillä tämä on oikeudenmukaista kaikkien asianomaisten osapuolten kannalta.

(164)

Vaikka tariffikiintiöiden nykyinen hallinnointijärjestelmä on asianmukainen, komissio kuitenkin katsoi, että siihen on tehtävä joitakin teknisiä mukautuksia, joilla huomioidaan viimeaikainen markkinakehitys, kuten kauppavirtojen muutokset, ja parannetaan järjestelmän tehokkuutta. Näitä muutoksia käsitellään tarkemmin jäljempänä, ja niitä arvioidaan yhdessä eräiden 7.2 kohdassa ”Perinteisten kauppavirtojen syrjäyttäminen” ja 7.6 kohdassa ”Muut olosuhteiden muutokset” esitettyjen väitteiden kanssa.

(165)

Koska käyttämättä jääneitä kiintiöitä siirretään suojatoimenpiteen soveltamisvuonna (123) neljännekseltä seuraavalle, soveltamisvuoden viimeinen neljännes (huhtikuu–kesäkuu) on yleensä se, jolla käyttämättä jääneet määrät ovat suurimmat. Jotta kiintiöiden käyttö suojatoimenpiteen soveltamisvuoden lopussa olisi mahdollisimman suurta, komissio otti lopullista suojatoimenpidettä koskevassa asetuksessa käyttöön mekanismin, jonka avulla suuremmat viejät, jotka ovat käyttäneet loppuun maakohtaisen kiintiönsä, saisivat pääsyn myös edeltävän neljänneksen jäännöskiintiöihin.

(166)

Ensimmäisessä toiminnan tarkastelussa vuonna 2019 komissio havaitsi, että järjestelmä saattaa johtaa pienten toimittajien kohtuuttomaan syrjäyttämiseen jäännöskiintiöissä. Vuoden 2019 jälkeen sama kehityssuuntaus oli havaittavissa muissakin luokissa. Tämän takia komissio laati vuonna 2020 toteutetussa toiminnan tarkastelussa järjestelmän, jonka mukaan maakohtaisista kiintiöistä hyötyville valtioille suojatoimenpiteen soveltamisvuoden viimeisellä neljänneksellä myönnettävä pääsy jäännöskiintiöön perustuu siihen, miten jäännöskiintiöstä hyötyvät maat ovat tosiasiallisesti käyttäneet jäännöstariffikiintiötä edeltävillä vuosineljänneksillä. Tällä mukautuksella pyrittiin suojelemaan jäännöskiintiöistä luonnostaan hyötyvien pienempien toimittajien virtoja viimeisellä neljänneksellä (124).

(167)

Jotta voidaan minimoida perinteisten alkuperien siirtyminen jäännöskiintiöihin ja myöntää jatkossakin lisää käyttömahdollisuuksia niissä luokissa, joissa se on tarpeen kiintiön käytön maksimoimiseksi, komissio loi järjestelmän, jossa kukin tuoteluokka kuuluu johonkin seuraavista kolmesta ryhmästä kolmen eri käyttöskenaarion mukaisesti. Tämä järjestelmä täyttää suojatoimenpiteen pääperiaatteista ja tavoitteista yhden eli sen, että perinteisten kauppavirtojen alkuperä säilyy.

(168)

Nykyiset kolme järjestelyä ovat seuraavat:

(169)

Yksikään esitetyistä väitteistä ei koskenut nykyistä järjestelmää, jossa maakohtaisesta kiintiöstä hyötyville maille myönnetään pääsy jäännöskiintiöön suojatoimenpiteen soveltamisvuoden viimeisellä neljänneksellä.

(170)

Tässä kohdassa unionin tuotannonala pyysi komissiota tutkimaan syrjäyttämisriskejä kaikissa tuoteluokissa, koska uusien viejämaiden tuonti on lisääntynyt merkittävästi. Pyyntöä käsitellään erikseen 7.3 kohdassa.

(171)

Yleisesti komissio katsoi, että nykyinen järjestelmä on osoittautunut tarkoituksenmukaiseksi. Sillä varmistetaan, että unionin käyttäjillä on mahdollisimman suuret mahdollisuudet käyttää jäännöskiintiö loppuun ja että jäännöskiintiössä olevia perinteisiä kauppavirtoja kunnioitetaan alkuperän osalta (mikä on myös käyttäjien edun mukaista). Komissio ei myöskään saanut huomautuksia, joissa viitattaisiin erityisiin ongelmiin toimenpiteen tämän osan toiminnassa.

(172)

Komissio kuitenkin arvioi uusimpien käytettävissä olevien tietojen perusteella, oliko jäännöskiintiössä esiintynyt syrjäyttämistä viimeisellä neljänneksellä. Arviointi perustui tuontitietoihin ja alkuperän ja luokan mukaiseen kiintiöiden käyttöön 1 päivän huhtikuuta 2023 ja 31 päivän maaliskuuta 2024 välisenä aikana.

(173)

Arvioinnin perusteella komissio päätteli, että nykyinen järjestelmä olisi säilytettävä. Komissio kuitenkin katsoi, että järjestelmää voitaisiin yksinkertaistaa niin, että sillä voitaisiin varmistaa ennustettavuus markkinatoimijoiden kannalta ja estää jatkossa mahdollinen syrjäyttäminen. Näin ollen komissio katsoi, että toimenpiteen toimintaa olisi mukautettava sallimalla nykyisten kolmen järjestelyn sijaan kaksi järjestelyä. Ensimmäistä järjestelyä, ”ei pääsyä”, sovelletaan niihin luokkiin, joissa jäännöskiintiön keskimääräinen käyttö tietyssä luokassa on ollut erittäin suurta. Toista järjestelyä, ”pääsy”, sovelletaan muihin luokkiin, ja sillä myönnetään viimeisellä neljänneksellä pääsy jäännöskiintiön määriin, joita nykyiset viejämaat eivät keskimäärin ole hyödyntäneet jäännöstariffikiintiössä. Muutamissa luokissa sovelletaan edelleen erityisjärjestelyä.

(174)

Tällä perusteella pääsyjärjestelyjä mukautettiin tuoteluokittain seuraavasti (ks. erityiset määrät tämän asetuksen liitteessä I (IV.3)):

(175)

Luokat, joihin tätä järjestelmää ei sovelleta (aiemmissa toiminnan tarkasteluissa sovellettujen periaatteiden mukaisesti), ovat seuraavat:

(176)

Tämän ominaisuuden ansiosta toimenpiteen nojalla voitaisiin edelleen myöntää pääsy jäännöskiintiöön viimeisellä neljänneksellä suurimmassa osassa tuoteluokkia. Samaan aikaan järjestelmällä varmistetaan, että lisämäärillä, joita jotkin maat voivat viedä järjestelmän nojalla, ei syrjäytetä perusteettomasti maita, joilla ei ole maakohtaista kiintiötä. Tästä lähtien maita, joiden osalta ei periaatteessa ole syrjäyttämisriskiä, suojellaan myös mahdollisilta tulevilta kauppavirtojen äkillisiltä muutoksilta ottaen huomioon, miten jäännöstariffikiintiöitä on keskimäärin käytetty suojatoimenpiteen kuluvana soveltamisvuonna. Järjestelmällä taataan käyttäjille laaja pääsy käytettävissä oleviin määriin mutta säilytetään silti toimenpiteen vaikuttavuus unionin tuottajien kannalta. Sen vuoksi nykyinen järjestelmä on unionin yleisen edun kannalta sopivin.

(177)

Komissio katsoi tarpeelliseksi arvioida yhteisesti tiettyjä väitteitä, joita esitettiin 7.1 kohdassa (Tariffikiintiöiden myöntäminen ja hallinnointi), edellä kuvatussa 7.2 kohdassa (Perinteisten kauppavirtojen syrjäyttäminen) sekä 7.6 kohdassa (Muut olosuhteiden muutokset). Tämä johtuu siitä, että väitteiden taustalla vaikuttaisi olevan yksi ja sama syy.

(178)

Pohjimmiltaan väitteet koskivat kauppavirtojen rakenteen muutosta tietyissä tuoteluokissa, minkä takia viejät, joilla ei ollut merkittävää vientiä viitekaudella (2015–2017) ja joille ei näin ollen myönnetty maakohtaisia kiintiöitä, tulivat unionin markkinoille merkittävillä tuontimäärillä hyödyntämällä muutamia jäännöskiintiöitä.

(179)

Osapuolet väittivät, että kauppavirtojen rakenteen muutos voitaisiin katsoa olosuhteiden pysyväksi muutokseksi, koska uudet viejät olivat viime vuosina lisänneet tuotantokapasiteettiaan merkittävästi. Näiden virtojen väitettiin syrjäyttävän jäännöskiintiöiden muut alkuperät, ja asianomaiset osapuolet ehdottivatkin muutoksia tariffikiintiöiden hallinnointiin. Ehdotettuja muutoksia olivat muun muassa maakohtaisten kiintiöiden luominen jäännöskiintiöiden tiettyjen virtojen suojelemiseksi, uusien järjestelyjen luominen tariffikiintiön käytön estämiseksi tiettyjen alkuperien osalta kaikilla neljänneksillä, käyttämättä jääneiden määrien siirtäminen seuraavan neljänneksen jäännöskiintiöihin, luokkien jakaminen tai jäännöskiintiöiden ylärajan asettaminen.

(180)

Komissio on analysoinut jäännöskiintiöiden tuontivirtoja useissa luokissa, joista asianomaiset osapuolet esittivät väitteitä.

(181)

Analyysin mukaan viimeaikainen markkinakehitys on johtanut siihen, että tiettyjen luokkien osalta perinteisten toimittajien unioniin suuntautuva vienti on vähentynyt jäännöskiintiöissä merkittävästi, mutta vienti uusista alkuperämaista on puolestaan lisääntynyt samoissa jäännöskiintiöissä. Tämä kauppavirtojen muutos aiheutti erilaisia kielteisiä vaikutuksia toimenpiteen toimintaan joissakin luokissa, kuten jäljempänä selitetään.

(182)

Komissio totesi, että väitteet olivat perusteltuja kahden tuoteluokan tapauksessa. Tämän vuoksi toimenpiteen toimintaa oli mukautettava sen tehokkuuden varmistamiseksi ja perinteisten kauppavirtojen säilyttämiseksi unionin edun mukaisesti.

(183)

Tuoteluokka 1 (kuumavalssatut levyvalmisteet) on monestakin syystä erittäin tärkeä suojatoimenpiteen soveltamisalaan kuuluva tuoteluokka. Sen osuus tuonnista (8,5 miljoonaa tonnia vuonna 2023) on ollut selvästi suurin: vuonna 2023 sen osuus toimenpiteen soveltamisalaan kuuluvasta kokonaistuonnista oli 31 prosenttia. Lisäksi sen osuus unionin tuotannonalan kokonaistuotannosta on 34 prosenttia ja kotimarkkinamyynnistä noin 25 prosenttia määrällisesti tarkasteltuna. Luokalla on monia käyttötarkoituksia, ja tuotteet katsotaan eräänlaisiksi hyödykkeiksi, minkä vuoksi luokka on erityisen herkkä hinnanmuutoksille. Kuumavalssattuja levyvalmisteita voidaan käyttää lopputuotteena muun muassa rakentamisessa tai autoteollisuudessa, mutta niitä käytetään myös tuotantopanoksena jatkojalostustuotteiden ja etenkin tuoteluokan 2 (kylmävalssatut levyt) tuotteiden valmistuksessa. Tuoteluokan 2 tuotteita voidaan jatkojalostaa esimerkiksi luokan 4 (metallipinnoitetut levyt) tuotteiksi, jotka puolestaan voidaan jalostaa luokan 5 (orgaanisella aineella pinnoitettu teräs) tuotteiksi. Kuumavalssattuja levyvalmisteita käytetään myös tuotantopanoksena tiettyjen putkien tuotannossa. Ottaen huomioon tuoteluokan painoarvon tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaistuotannossa unionissa ja sen merkityksen lukuisten muiden tuoteluokkien kannalta, luokan kehityssuuntaukset ovat erityisen merkityksellisiä suojatoimenpiteen tehokkuuden kannalta.

(184)

Erityisen merkityksen vuoksi luokan tariffikiintiön tehokas hallinnointi tukee myös toimenpiteen yleistä tehokkuutta. Luokkaa onkin tarkasteltu erityisen huolellisesti, ja luokan toimintaa on arvioitu useaan otteeseen aiemmissa tarkasteluissa niin, että hallinnointia on voitu mukauttaa vallitseviin markkinaolosuhteisiin.

(185)

Tämän luokan jäännöskiintiö on myös toimenpiteen suurin yksittäinen tariffikiintiö, jossa käytettävissä on alustavasti noin miljoona tonnia kullakin vuosineljänneksellä.

(186)

Nykytilanteesta voidaan todeta, että lokakuusta 2023 lähtien (eli kolmella peräkkäisellä neljänneksellä (125)) jäännöstariffikiintiöt on säännönmukaisesti käytetty loppuun jo neljänneksen ensimmäisenä päivänä.

(187)

Tämä on aiheuttanut markkinoilla epätasapainoa kyseisten vuosineljännesten päättymiseen asti, sillä saataville on välittömästi asetettu erittäin suuria määriä, mikä on aiheuttanut huomattavaa tuontipainetta.

(188)

Tuontipaine oli erityisen akuuttia tässä tuoteluokassa, koska tuonti kasvoi edelleen siitä huolimatta, että teräksen kokonaiskulutus unionissa väheni merkittävästi. Itse asiassa tämän tuoteluokan tuonnin markkinaosuus oli 30 prosenttia vuonna 2023, mikä on huomattavasti enemmän kuin tarkasteltavana olevan tuotteen yleinen keskiarvo.

(189)

Ilmiö, jossa kiintiöt käytetään loppuun jo varhaisessa vaiheessa, on johtunut etenkin Vietnamin ja Egyptin markkinaosuuksien erittäin voimakkaasta kasvusta unionin markkinoilla. Maat aloittivat tuoteluokan 1 viennin unioniin vasta vuoden 2022 jälkipuoliskolla, mutta vuoden 2023 loppuun mennessä niiden osuus tariffikiintiön tuonnista oli jo yli 45 prosenttia. Tämän seurauksena luokan muita, pienempiä mutta perinteisesti markkinoille osallistuneita viejämaita, kuten Sveitsi ja Pohjois-Makedonia, on syrjäytetty markkinoilta kyseisillä vuosineljänneksillä.

(190)

Komissio totesi, että mukauttaminen olisi tarpeen tämän tärkeän tuoteluokan markkinoiden vakauttamiseksi ja sen varmistamiseksi, että markkinoiden kehitys ei heikennä toimenpiteen tehokkuutta.

(191)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoi, että sopivin ratkaisu oli rajoittaa yksittäisen maan viennin neljännesvuosittaista enimmäismäärää jäännöskiintiössä.

(192)

Tarkasteltuaan huolellisesti kaikkia asiaan liittyviä etuja, myös asianomaisten viejämaiden ja vastaavien unionin käyttäjien etuja, komissio katsoi, että kullakin vuosineljänneksellä alun perin käytettävissä olevaan tariffikiintiön määrään (126) olisi sovellettava 15 prosentin ylärajaa kunkin yksittäisen maan osalta.

(193)

Ylärajalla varmistetaan yhtäältä se, että vuosineljänneksen ensimmäisenä päivänä tapahtuvan tuonnin osuus jäännöstariffikiintiössä on rajallinen, mikä vähentää markkinoiden tuontipainetta. Toisaalta sillä myös annetaan eniten vahinkoa kärsineille viejämaille mahdollisuus viedä jatkossakin merkityksellisiä määriä, jotka ylittävät niiden suojatoimenpidettä edeltävät kauppavirrat, ja yleisesti myös suurempia määriä kuin niiden vientimäärät suojatoimenpiteen ensimmäisinä soveltamisvuosina. Lisäksi sillä suojellaan niiden unionin käyttäjien ja viejämaiden etuja, jotka on jatkuvasti syrjäytetty markkinoilta.

(194)

Komissio katsoi, että monien eri syiden takia mukautus ei vaaranna tuoteluokan 1 saatavuutta unionin markkinoilla. Ensinnäkin muilta suurilta toimittajilta on jäänyt käyttämättä huomattava määrä maakohtaisia kiintiöitä, ja muutkin toimittajat saattavat tietyissä määrin lisätä jäännöstariffikiintiön käyttöä. Unionin tuotannonalalla on myös kapasiteettia lisätä kotimaista tuotantoa, kuten taulukosta 5 käy ilmi. Tämä auttaisi nostamaan kapasiteetin käyttöasteen terveemmälle tasolle, mikä puolestaan auttaisi unionin tuotannonalaa parantamaan yleistä taloudellista suorituskykyään. Markkinaennusteiden perusteella vaikuttaa myös hyvin epätodennäköiseltä, että käyttämättömien maakohtaisten kiintiöiden yhteenlasketut määrät yhdistettyinä unionin tuottajien käytettävissä olevaa kapasiteettiin eivät riittäisi vastaamaan tulevaan kysyntään.

(195)

Näistä syistä komissio katsoi, että mukautus on unionin yleisen edun mukainen, koska se parantaa toimenpiteen toimintaa, lisää sen tehokkuutta ja samalla estää kohtuuttoman syrjäyttämisen ja varmistaa riittävän monipuolisen tarjonnan unionin käyttäjille.

(196)

Komissio havaitsi, että tuoteluokan 1 ohella tuontirakenteen muutos häiritsi alkuperämaiden tasapainoa tuoteluokan 16 jäännöstariffikiintiössä, mikä vaikutti kielteisesti toimenpiteen toimintaan. Tässä luokassa jäännöstariffikiintiön määrä hupeni nopeasti jo vuosineljänneksen ensimmäisinä päivinä kahdella arvioinnin kohteena olevien vuosineljännesten kolmesta viimeisestä vuosineljänneksestä (127).

(197)

Komission arvio osoitti, että heinäkuun–syyskuun 2023 neljännekseen asti useat eri viejämaat käyttivät jäännöstariffikiintiön säännöllisesti loppuun. Maakohtainen tuontiosuus vaihteli vuosineljänneksen mukaan. Algeriassa käytettiin keskimäärin (128) 39 prosenttia jäännöstariffikiintiön kokonaismäärästä, Bosnia ja Hertsegovinassa noin 23 prosenttia, Koreassa yhdeksän prosenttia ja Japanissa seitsemän prosenttia. Jäljellä olevat keskimäärin 20 prosenttia jakautuivat useiden muiden maiden kesken.

(198)

Lopullisen suojatoimenpiteen suunnittelussa ja toiminnan eri tarkasteluissa komissio pyrki säilyttämään perinteiset kauppavirrat määrien ja alkuperän osalta. Perinteisten määrien säilyttämistä koskeva tavoite saavutettiin laskemalla tariffikiintiöt aiempien kauppavirtojen perusteella, kun taas perinteisten alkuperien säilyttämistä koskeva tavoite saavutettiin määrittämällä maakohtaiset kiintiöt.

(199)

Pienemmät perinteiset toimittajamaat, jotka eivät täyttäneet maakohtaisen kiintiön ehtoja tietyssä tuoteluokassa, saattoivat kuitenkin altistua mahdollisille kauppavirtojen äkillisille ja odottamattomille muutoksille jäännöstariffikiintiöissä. Näin tapahtui tietyille tuoteluokkaan 16 kuuluville viejämaille, jotka eivät voineet jatkaa merkityksellisten määrien vientiä niiden ja unionin käyttäjien vahingoksi.

(200)

Vuoden 2023 heinäkuusta syyskuuhun jatkuneella vuosineljänneksellä tämän tuoteluokan alkuperärakenne jäännöstariffikiintiössä muuttui äkillisesti, sillä Malesia ja Egypti aloittivat yhtäkkiä hyvin suurten määrien viennin. Ennen kyseistä vuosineljännestä niiden yhteenlaskettu keskimääräinen osuus tariffikiintiöstä oli nolla prosenttia. Kolmella viimeisellä neljänneksellä, joista oli saatavilla kattavat tiedot, näiden valtioiden yhteenlaskettu keskimääräinen osuus tuonnista oli jo 76 prosenttia. Tämä johti tullittoman tuonnin merkittävään vähenemiseen kaikista muista viejämaista, joilla oli aiemmin ollut vakaa asema unionin markkinoilla. Itse asiassa osa maista käytännössä lopetti kaiken viennin tässä tariffikiintiössä. Bosnia ja Hertsegovinan osuus tariffikiintiössä laski kahteen prosenttiin, Korean neljään prosenttiin, Japanin yhteen prosenttiin ja muiden yhteen prosenttiin.

(201)

Malesian ja Egyptin aggressiiviset toimet unionin markkinoille pääsemiseksi ovat selvästi syrjäyttäneet muita alkuperämaita, joilla on ollut säännöllistä vientiä tässä tariffikiintiössä, vähentämällä merkittävästi muiden maiden osuuksia (Algeria) tai viemällä niiden osuudet lähes kokonaan (esimerkiksi Bosnia ja Hertsegovina, Japani ja Korea) niiden ja tuotteita unionissa käyttävien vahingoksi.

(202)

Edellä esitettyjen päätelmien perusteella komissio katsoi, että tullittoman tuonnin enimmäismäärän rajoittaminen alkuperämaittain ja neljännesvuosittain oli tarkoituksenmukaisin toimi, jonka avulla voitiin varmistaa alkuperämaiden tasapainoisemmat osuudet tässä jäännöstariffikiintiössä ja siten toimenpiteen parempi toiminta. Komissio katsoi aiheelliseksi rajoittaa yksittäisten maiden osuutta 15 prosenttiin tariffikiintiöstä, joka on alun perin saatavilla kunkin vuosineljänneksen alussa.

(203)

Tällä mukautuksella komissio pyrkii estämään kohtuuttomat syrjäyttämisvaikutukset, jotka kohdistuvat pienempiin perinteisiin toimitusalkuperiin, ja näin ollen varmistamaan näistä alkuperistä tulevien määrien saatavuuden unionin käyttäjille. Toisaalta kyseinen 15 prosentin yläraja antaisi eniten vahinkoa kärsineille viejämaille mahdollisuuden jatkaa merkityksellisten määrien tullitonta vientiä huomattavasti aiempaa suurempina määrinä, joskin tietyissä tapauksissa tällaista vientiä ei ollut lainkaan. Tämä myös takaisi unionin käyttäjille riittävän monipuoliset alkuperät. Kun otetaan huomioon, miten muut maat ovat aiemmin johdonmukaisesti käyttäneet jäännöstariffikiintiötä, komission mukaan on kohtuullista olettaa, että tässä luokassa jäännöstariffikiintiö käytetään jatkossakin kokonaisuudessaan.

(204)

Komissio katsoo, että mukautus on unionin edun mukainen, koska sillä taataan, että unionin käyttäjille on tarjolla erilaisia hankintalähteitä, ja samalla ehkäistään vahingollisia virtoja, millä puolestaan tuetaan markkinoiden vakautta.

(205)

Vireillepanoilmoituksen 2 kohdan C alakohdassa komissio ilmoitti selvittävänsä, ylittikö tuonti tietystä WTO:n jäsenenä olevasta kehitysmaasta kolmen prosentin kynnysarvon asianomaisella kaudella (eli vuonna 2023), ja saattavansa tarvittaessa ajan tasalle luettelon WTO:n jäseninä olevista kehitysmaista, jotka olisi sisällytettävä toimenpiteen soveltamisalaan tai jätettävä sen ulkopuolelle.

(206)

Useat osapuolet pyysivät päivittämään viimeisimpien tuontitietojen perusteella luettelon WTO:n jäseninä olevista kehitysmaista, jotka on jätetty toimenpiteen soveltamisalan ulkopuolelle. Lisäksi unionin tuotannonala pyysi, että Ukrainasta tulevan tuonnin määriä ei huomioitaisi niiden laskelmien tiedoissa, joiden perusteella määritetään, mitkä WTO:n jäseninä olevat kehitysmaat jätetään toimenpiteen soveltamisalan ulkopuolelle.

(207)

WTO:n suojalausekesopimuksen 9 artiklan ja suojatoimenpiteitä koskevan perusasetuksen 18 artiklan mukaan suojatoimenpidettä ei sovelleta WTO:n jäsenenä olevasta kehitysmaasta peräisin olevaan tuotteeseen, jos kyseisen maan osuus tuonnista on alle kolme prosenttia tietyn tuoteryhmän kokonaistuonnista. Jos kaikkien kolmen prosentin kynnysarvon alittavien WTO:n jäsenenä olevien kehitysmaiden osuus tietyn luokan kokonaistuonnista on yli yhdeksän prosenttia, suojatoimenpidettä sovelletaan kaikkiin WTO:n jäseninä oleviin kehitysmaihin. Komissio on tarkistanut ja päivittänyt kehitysmaiden luetteloa säännöllisesti.

(208)

Luetteloa päivitettiin viimeksi kesäkuussa 2023 tarkastelussa, jolla arvioitiin suojatoimenpiteen mahdollista ennenaikaista päättämistä (129). Kuten aiemmissakin tarkasteluissa, komissio on saattanut ajan tasalle luettelon kehitysmaista, joihin toimenpidettä sovelletaan tai jotka on jätetty soveltamisalan ulkopuolelle, ottaen huomioon niiden tuonnin osuutta koskevat laskelmat, jotka perustuvat tuoreimpiin käytettävissä oleviin konsolidoituihin tuontitietoihin eli vuoden 2023 tuontitilastoihin (130). Aiemmissa tarkasteluissa käytettyyn menetelmään ei katsottu aiheelliseksi tehdä muutoksia.

(209)

Ajan tasalle saattamisesta johtuvat muutokset, joita sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2024 alkaen, ovat seuraavat (päivitetty taulukko tämän asetuksen liitteessä II (III.2)):

(210)

WTO:n (131) ja EU:n (132) sääntöjen mukaan yhden vuoden kuluttua suojatoimenpiteen käyttöönotosta sitä soveltavan WTO:n jäsenen on vapautettava suojatoimenpide vaiheittain ja säännöllisin väliajoin soveltamisajan kuluessa. Vapauttamisen tavoitteena on lisätä asteittain tuontikilpailua markkinoilla, samalla kun kotimainen tuotannonala sopeutuu tuonnin lisääntymiseen.

(211)

WTO:n säännöissä ei aseteta erityisiä vaatimuksia vapauttamisen muodosta tai käytännön tahdista vaan ainoastaan todetaan, että vapauttamisen olisi tapahduttava vaiheittain ja säännöllisin väliajoin soveltamisajan kuluessa.

(212)

Terästä koskevaa EU:n suojatoimenpidettä on vapautettu vuosittain vuodesta 2019 alkaen, ja vapauttamisasteen asianmukaisuutta on arvioitu ja arvioita on muutettu useaan otteeseen (133). Nykyinen neljän prosentin vuotuinen vapauttamisaste on ollut voimassa heinäkuusta 2022 lähtien.

(213)

Komissio sitoutui tutkimuksen yhteydessä arvioimaan, oliko vapauttamisen nykyinen taso edelleen asianmukainen vai olisiko sitä tarkistettava.

(214)

Jotkin asianomaiset osapuolet (erityisesti vientiä harjoittavat tuottajat ja unionin käyttäjät) pyysivät komissiota korottamaan vapauttamisastetta yli neljään prosenttiin. Jotkin vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että unionin tuotannonalan asema oli vahva ja että kaupan uudelleensuuntaamista ei ollut tapahtunut tai sen riski oli pienentynyt. Unionin tuotannonala pyysi hidastamaan vapauttamista ottaen huomioon kulutuksen vähentymiseen viittaavan näytön ja tulevien kuukausien ennusteet. Tämän perusteella unionin tuotannonala väitti, että unionin markkinoilla ei syntyisi pulan riskiä.

(215)

Vapauttamisen nykyisen tason asianmukaisuuden määrittämiseksi komissio teki sekä taaksepäin että eteenpäin suuntautuvat analyysit.

(216)

Komission taaksepäin suuntautuvassa arvioinnissa tiedot osoittavat, että vapauttamisaste on ohittanut kulutuksen kehityksen. Tariffikiintiöitä on korotettu lähes 25 prosenttia (mukaan lukien helmikuusta 2019 alkaen sovellettu viiden prosentin lisä), mutta kulutus on puolestaan vähentynyt 17 prosenttia samalla ajanjaksolla. Vastakkaiset kehityssuuntaukset ovatkin kasvattaneet merkittävästi tariffikiintiöiden tason ja markkinoiden kysynnän välistä kuilua.

(217)

Kuten edellä 3.2.2 kohdan h alakohdassa selitetään, eteenpäin suuntuvassa arvioinnissa teräsmarkkinoilla on havaittu selkeitä merkkejä kysynnän hidastumisesta. Vuonna 2023 teräksen kulutus väheni maailmanlaajuisesti 1,1 prosenttia (134) edeltävään vuoteen verrattuna. Unionin alueella kulutus väheni huomattavasti tätäkin jyrkemmin eli kuusi prosenttia (135). Teräksen maailmanlaajuista kulutusta koskevien uusimpien markkinanäkymien mukaan vuonna 2024 elpyminen on vaatimatonta eli +1,7 prosenttia (mikä on vain hieman enemmän kuin vuonna 2022) ja vuonna 2025 puolestaan +1,2 prosenttia (minkä seurauksena kulutustasot jäävät vuoden 2021 määriä pienemmiksi). Kuten 3.2.2 kohdan h alakohdassa osoitetaan, markkinanäkymien mukaan unionin markkinoiden odotetaan kehittyvän samansuuntaisesti.

(218)

Vaikka tariffikiintiöiden käyttöaste on vaihdellut maittain ja luokittain, suojatoimenpiteen soveltamisvuosien lopussa käyttämättä on ollut huomattavia määriä, ja sama ilmiö on havaittavissa myös suojatoimenpiteen kuluvana kuudentena soveltamisvuonna (136).

(219)

Ottaen huomioon teräksen kulutuksen viimeaikaiset kielteiset kehityssuuntaukset ja näkymät maailmanlaajuisilla ja unionin teräsmarkkinoilla sekä sen, että tariffikiintiöitä oli laajalti käytettävissä eri tuoteluokissa, komissio katsoi, että ei ole unionin edun mukaista, että jo nykyisellään suurta kuilua tariffikiintiöiden kasvavan määrän ja teräksen vähenevän kulutuksen välillä kasvatetaan entisestään.

(220)

Ottaen huomioon jatkuvasti kasvavan kuilun kulutuksen (odotettu kulutus mukaan luettuna) ja tariffikiintiöiden määrän välillä sekä nykyiset suuret tuontipaineet, jotka hyvin todennäköisesti myös jatkuvat, komissio katsoi, että neljän prosentin tason säilyttäminen tai nostaminen heikentäisi vakavasti toimenpiteen tehokkuutta. Lisäksi komissio vahvisti, että yleisesti saatavilla oli riittävästi tariffikiintiöitä eri tuoteluokissa.

(221)

Tällä perusteella komissio katsoi, että vapauttamisasteen vahvistaminen yhteen prosenttiin oli asianmukaista toimenpiteen tehokkuuden varmistamiseksi.

(222)

Näin ollen tariffikiintiöitä korotetaan vuosittain yhdellä prosentilla 1 päivästä heinäkuuta 2024 alkaen kaikissa tuoteluokissa. Erityiset määrät 1 päivän heinäkuuta 2024 ja 30 päivän kesäkuuta 2026 väliselle ajanjaksolle (kutakin vuosineljännestä kohti) esitetään tämän asetuksen liitteessä IV.1.

(223)

Yhdessä muiden tässä asetuksessa esitettyjen mukautusten kanssa tämä vapauttamisaste auttaa parantamaan toimenpiteen tehokkuutta aikana, jolloin unionin markkinat kärsivät huomattavista tuontiin liittyvistä jännitteistä, jotka johtuvat ylikapasiteetin kielteisistä vaikutuksista ja kaikkialla maailmassa ylikapasiteetin seurauksena toteutetuista toimista, ja jolloin myös kysyntä on heikentynyt. Nykyisissä tariffikiintiöissä unionin käyttäjien käytettävissä on edelleen riittävästi tullittomia määriä.

(224)

Vireillepanoilmoituksessa komissio määritteli tämän luvun mukaisten väitteiden aiheeksi kaikki muut näkökohdat, jotka eivät kuulu edellä olevien 7.1–7.2 ja 7.4–7.5 kohdan soveltamisalaan – siltä osin kuin kyseessä ovat olosuhteiden pysyvät muutokset alkuperäisen tutkimuksen aikaiseen tilanteeseen nähden – ja joiden vaikutuksia on ehkä tarkasteltava ja jotka voivat olla peruste muun muassa tiettyjen tuoteluokkien tariffikiintiöiden tason tai myöntämisen mukauttamiseen. Asianomaisia osapuolia pyydettiin toimittamaan huomautustensa tueksi riittävästi näyttöä sekä erityisiä ehdotuksia siitä, miten tiettyyn tuoteluokkaan vaikuttavaan kehitykseen olisi puututtava.

(225)

Aiheeseen liittyvät pyynnöt voidaan jakaa kahteen tyyppiin. Ensimmäinen tyyppi koski luonteeltaan pysyviä muutoksia tiettyjen tuoteluokkien kysynnässä, ja toinen tyyppi koski luonteeltaan pysyviä muutoksia, jotka liittyivät uusiin toimittajamaihin.

(226)

Tämän tyypin pyynnöissä viitattiin tuotteen määritelmän muutoksiin eli yleensä tuoteluokkien poistamiseen toimenpiteen soveltamisalasta, myönnettyjen tariffikiintiöiden korottamiseen tai maakohtaisen kiintiön myöntämiseen tietylle alkuperälle tietyn luokan kysynnän nopeaa kasvua koskevien ennusteiden perusteella sekä tapauksiin, joissa unionin tuotannonala ei väitetysti kykenisi toimittamaan riittäviä määriä.

(227)

Tältä osin asianomaisten osapuolten toimittama näyttö ei antanut aihetta tehdä mukautuksia olosuhteiden muuttumista koskevien väitteiden perusteella. Tyypillisesti väitteet koskivat tiettyjä alkuperiä tietyissä tuoteluokissa. Kaikissa tapauksissa kolmen viimeisen vuosineljänneksen aikana (heinäkuu 2023 – maaliskuu 2024) käytettävissä oli tullittomia määriä. Siksi väitteet eivät olleet unionin yleisen edun mukaisia vaan koskivat pikemminkin tiettyjen sidosryhmien erityisiä mieltymyksiä. Unionin tuotannonala vastusti laajasti myös väitteitä unionin tuottajien tarjonnan saatavuudesta, ja komissio katsoi, että asiakirja-aineistossa saatavilla oleva näyttö, myös tariffikiintiöiden käytöstä, ei tukenut väitteitä mahdollisesta teräspulasta.

(228)

Komissio päätteli, että kysynnän väitetty tuleva kasvu tietyissä tuoteluokissa ei ole näyttönä riittävä, jotta terästä koskevan suojatoimenpiteen toimintaa olisi perusteltua mukauttaa muuttuneiden olosuhteiden takia.

(229)

Useat osapuolet (unionin tuotannonala, viejät ja käyttäjät) totesivat, että kauppavirrat olivat muuttuneet ja että kyseessä oli luonteeltaan pysyvä olosuhteiden muutos. Tiettyjen osapuolten (unionin tuotannonalan) mukaan kauppavirtojen muutos johtuu teräksen maailmanlaajuiseen ylikapasiteettiin liittyvästä uudesta ja monimutkaisesta alueellisesta dynamiikasta, minkä vuoksi tariffikiintiöiden hallinnointia olisi muutettava.

(230)

Kauppavirtojen muuttumiseen liittyviä väitteitä esitettiin myös edellä 7.1 kohdassa (Tariffikiintiöiden myöntäminen ja hallinnointi) ja 7.2 kohdassa (Perinteisten kauppavirtojen syrjäyttäminen).

(231)

Asianomaiset osapuolet väittivät, että vaikka jotkin maakohtaiset kiintiöt jäävät suurelta osin käyttämättä tietyissä tuoteluokissa, unionin markkinoille tulee uusia virtoja jäännöskiintiöiden kautta. Tämän vuoksi ne pyysivät komissiota tekemään joitakin mukautuksia tariffikiintiöiden hallinnointiin.

(232)

Tutkimuksessa komissio havaitsi, että markkinoille on tullut uusia kauppavirtoja tietyissä tuoteluokissa. Komissio käsitteli väitteet tekemällä edellä 7.3 kohdassa kuvatut mukautukset.

(233)

Unionin tullinimikkeistön (yhdistetyn nimikkeistön, CN) päivitysten (137) seurauksena tiettyjä CN-koodeja, jotka on annettu terästä koskevan suojatoimenpiteen soveltamisalaan kuuluville teräsputkille, muutettiin (138)1 päivänä tammikuuta 2022. Kyseiset tuoteluokat olivat 22 (ruostumattomat saumattomat putket), 24 (muut saumattomat putket) ja 26 (muut hitsatut putket).

(234)

Muutosta ei otettu huomioon toimenpiteen viimeisimmässä tarkastelussa (139) kesäkuussa 2023, minkä vuoksi tuontimäärä, jota käytettiin kyseisessä tarkastelussa kehitysmaiden luettelon laskemiseksi, ei ollut näiden luokkien osalta täysin paikkansapitävä.

(235)

Tämän seurauksena 1 päivänä heinäkuuta 2023 voimaan tulleen toimenpiteen soveltamisalaan kuuluvien kehitysmaiden luettelolla oli olennainen vaikutus kahdessa edellä mainituista kolmesta luokasta. Jos komissio olisi käyttänyt viimeisimmässä tarkastelussa ajan tasalle saatettuja CN-koodeja, kehitysmaiden luetteloon olisi tehty 1 päivänä heinäkuuta 2023 tosiasiallisesti julkaistun (ja 30 päivään kesäkuuta 2024 asti sovellettavan) luettelon osalta seuraavat muutokset:

(236)

Toimenpiteen soveltamisalaan kuuluvien kehitysmaiden luetteloon koodien muuttamisen seurauksena tehdyt muutokset ovat lyhyesti esitettynä seuraavat:

(237)

Päivitetty luettelo kehitysmaista, jotka kuuluvat 1 päivän heinäkuuta 2023 ja 30 päivän kesäkuuta 2024 välisellä ajanjaksolla sovellettavan toimenpiteen soveltamisalaan, on tämän asetuksen liitteessä III (III.2).

(238)

Muutoksilla, jotka on tehty luetteloon kehitysmaista, jotka kuuluvat 1 päivän heinäkuuta 2023 ja 30 päivän kesäkuuta 2024 välisellä ajanjaksolla sovellettavan toimenpiteen soveltamisalaan, on seuraavat käytännön seuraukset:

(239)

Edellä esitetyn perusteella komissio tunnustaa, että tuojilla, jotka ovat 1 päivän heinäkuuta 2023 ja 31 päivän joulukuuta 2023 välisenä aikana maksaneet luokassa 26 tulleja tietyistä maista peräisin olevasta tuonnista, on oikeus pyytää kansallisilta tulliviranomaisilta näiden tullimaksujen palauttamista sovellettavan tullilainsäädännön mukaisesti. Tämä koskee seuraavia maita:

(240)

Kuluvan vuosineljänneksen (1 päivä huhtikuuta 2024 – 30 päivä kesäkuuta 2024) korvauspyyntöjen hyväksyminen edellyttää täydentävää tarkastusta, jolla varmistetaan, onko tullien maksaminen seurausta siitä, että komissio ei ole ottanut uusia koodeja huomioon kehitysmaita koskevissa laskelmissa.

(241)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 (142) 109 artikla huomioon ottaen silloin, kun jokin määrä on maksettava takaisin Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion tuloksena, maksettava korko on Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa kunkin kuukauden ensimmäisenä kalenteripäivänä julkaistu Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioihinsa soveltama korko.

(242)

Tämä voimassa olevan suojatoimenpiteen muuttamista koskeva asetus on myös tiettyjen kolmansien maiden kanssa allekirjoitetuista kahdenvälisistä sopimuksista johtuvien velvollisuuksien mukainen.

(243)

Tässä asetuksessa säädetty toimenpide on EU:n suojatoimenpiteitä koskevan perusasetuksen 3 artiklan 3 kohdalla ja asetuksen (EU) 2015/755 22 artiklan 3 kohdalla perustetun suojatoimenpidekomitean lausunnon mukainen,