(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/849 (4) on tärkein säädös, jonka avulla estetään unionin rahoitusjärjestelmän käyttö rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen. Direktiivissä säädetään kattavasta oikeuskehyksestä, jota on vahvistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2018/843 (5), jolla puututtiin uusiin rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen liittyviin riskeihin sekä lisättiin tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevaa läpinäkyvyyttä. Kyseisen oikeuskehyksen saavutuksista huolimatta kokemus on osoittanut, että lisäparannuksia olisi tehtävä, jotta rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen liittyviä riskejä saadaan lievennettyä riittävästi ja rikollisten yritykset unionin rahoitusjärjestelmän väärinkäyttöön tosiasiallisesti havaitaan.

(2)

Suurimmaksi haasteeksi sovellettaessa direktiivin (EU) 2015/849 säännöksiä, joissa asetetaan velvoitteita ilmoitusvelvollisille, on osoittautunut se, etteivät kyseisissä säännöksissä vahvistetut säännöt ole suoraan sovellettavissa, sekä kansallisten linjausten hajanaisuus. Vaikka kyseiset säännökset ovat olleet olemassa ja niitä on kehitetty yli kolmen vuosikymmenen aikana, niiden täytäntöönpano ei ole edelleenkään täysin yhdenmukaista yhdentyneiden sisämarkkinoiden vaatimusten kanssa. Tämän vuoksi on välttämätöntä, että nykyisellään direktiivin (EU) 2015/849 soveltamisalaan kuuluvia seikkoja koskevat säännöt, joita asianomaiset ilmoitusvelvolliset voisivat soveltaa suoraan, sisällytetään asetukseen, jotta päästään toivottuun yhtenäiseen soveltamiseen.

(3)

Tämä uusi säädös kuuluu kattavaan lainsäädäntöpakettiin, jolla pyritään vahvistamaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevaa unionin kehystä. Tämä asetus, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2024/1640 (6) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukset (EU) 2023/1113 (7) ja (EU) 2024/1620 (8) muodostavat yhdessä lainsäädäntökehyksen, jolla säännellään rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevia vaatimuksia, joita ilmoitusvelvollisten on noudatettava, ja rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskeva unionin institutionaalinen kehys, rahanpesuntorjuntaviranomaisen perustaminen mukaan lukien, pohjautuu siihen.

(4)

Rahanpesu ja terrorismin rahoitus tapahtuvat usein kansainvälisessä yhteydessä. Unionin tason toimenpiteiden vaikutukset olisivat erittäin rajallisia ilman kansainvälistä koordinointia ja yhteistyötä. Unionin tällä alalla toteuttamien toimenpiteiden olisi sen vuoksi oltava yhteensopivia kansainvälisellä tasolla toteutettujen toimenpiteiden kanssa ja vähintään yhtä tiukkoja. Unionin toiminnassa olisi edelleen otettava huomioon erityisesti rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen vastaisen toimintaryhmän, jäljempänä ”FATF”, suositukset sekä muiden rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan alalla toimivien kansainvälisten elinten välineet. Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan tehostamiseksi asianomaiset unionin säädökset olisi tarvittaessa saatettava yhdenmukaisiksi FATF:n helmikuussa 2012 hyväksymien rahanpesun sekä terrorismin ja joukkotuhoaseiden leviämisen rahoituksen torjuntaa koskevien kansainvälisten normien, jäljempänä ”tarkistetut FATF:n suositukset”, sekä kyseisiin normeihin tehtävien muutosten kanssa.

(5)

Direktiivin (EU) 2015/849 hyväksymisen jälkeen unionin rikosoikeudelliseen kehykseen tehdyt muutokset ovat vahvistaneet rahanpesun, sen esirikosten ja terrorismin rahoituksen ehkäisemistä ja torjuntaa. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/1673 (9) ansiosta on päästy yhteisymmärrykseen siitä, mitä ovat rahanpesurikos ja sen esirikokset. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2017/1371 (10) on määritelty unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvat talousrikokset, joita olisi niin ikään pidettävä rahanpesun esirikoksina. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/541 (11) ansiosta on päästy yhteisymmärrykseen siitä, mikä on terrorismin rahoituksesta muodostuva rikos. Koska kyseiset käsitteet on nyt selkiytetty unionin rikosoikeudessa, rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevissa unionin säännöissä ei ole enää tarpeen määritellä rahanpesua, sen esirikoksia eikä terrorismin rahoitusta. Sen sijaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevan unionin kehyksen olisi oltava täysin johdonmukainen unionin rikosoikeudellisen kehyksen kanssa.

(6)

Asiaankuuluvalla rikosoikeuden alalla tehtävä yhdenmukaistaminen mahdollistaa unionin tasolla sen, että rahanpesua ja sen esirikoksia, myös korruptiota, voidaan ehkäistä ja torjua vahvoilla ja johdonmukaisilla toimilla. Samaan aikaan tällaisella toimintatavalla varmistetaan, että jäsenvaltiot, jotka ovat määritelleet rahanpesun esirikoksen muodostavan rikollisen toiminnan laajemmin, voivat yhä soveltaa tällaista lähestymistapaa. Tästä syystä ja direktiivin (EU) 2018/1673 mukaisesti kaikenlaista rangaistavaa osallistumista rahanpesua koskevaan esirikokseen, sellaisena kuin se on kriminalisoitu kansallisessa lainsäädännössä, olisi myös pidettävä kyseisessä direktiivissä ja tässä asetuksessa tarkoitettuna rikollisena toimintana.

(7)

Teknologia jatkaa kehittymistään ja tarjoaa yksityiselle sektorille mahdollisuuksia kehittää uusia tuotteita ja järjestelmiä omaisuuden tai arvon vaihdantaa varten. Vaikka tämä on positiivinen ilmiö, siitä voi aiheutua uusia rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen liittyviä riskejä, sillä rikolliset löytävät jatkuvasti keinoja käyttää heikkoja kohtia hyväksi laittomien varojen piilottelemiseksi ja siirtämiseksi ympäri maailmaa. Kryptovarapalvelun tarjoajat ja joukkorahoitusalustat ovat alttiina sille, että uusia kanavia väärinkäytetään laittoman rahan siirtämiseen, ja niillä on otolliset mahdollisuudet havaita tällaisia siirtoja ja lieventää riskejä. Unionin lainsäädännön soveltamisalaa olisi siksi laajennettava kattamaan tällaiset yhteisöt kryptovaroja koskevien FATF:n normien mukaisesti. Samaan aikaan innovoinnin edistysaskeleet, kuten metaversumin kehittäminen, tarjoavat uusia mahdollisuuksia rikosten tekemiseen ja rikoshyötyjen rahanpesuun. Sen vuoksi on tärkeää seurata valppaasti innovatiivisten tuotteiden tai palvelujen tarjoamiseen liittyviä riskejä niin unionin kuin kansallisella tasolla ja myös ilmoitusvelvollisten tasolla.

(8)

Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvilla elimillä ja henkilöillä on keskeinen tehtävä toimia unionin rahoitusjärjestelmän portinvartijoina, ja niiden olisi siksi toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet tämän asetuksen vaatimusten täyttämiseksi, jotta rikollisia estetään pesemästä laittomasta toiminnasta saamaansa tuottoa tai rahoittamasta terrorismia. Käyttöön olisi otettava myös toimenpiteitä kohdennettujen talouspakotteiden täytäntöönpanon laiminlyöntiin tai kiertämiseen mahdollisesti liittyvän riskin lieventämiseksi.

(9)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/97 (12) mukainen vakuutusedustajan määritelmä kattaa laajan joukon luonnollisia henkilöitä ja oikeushenkilöitä, jotka aloittavat vakuutusten tarjoamisen tai harjoittavat sitä. Jotkin vakuutusedustajat aloittavat vakuutusten tarjoamisen niin, että vakuutusyritykset tai toiset vakuutusedustajat ottavat täyden vastuun, jolloin niiden toimintaan sovelletaan asianomaisen vakuutusyrityksen tai -edustajan toimintatapoja ja menettelyjä. Jos kyseiset vakuutusedustajat eivät peri vakuutusmaksuja eivätkä asiakkaalle, vakuutuksenottajalle tai vakuutussopimuksen edunsaajalle tarkoitettuja korvauksia, ne eivät voi noudattaa asianmukaista huolellisuusvelvoitetta tai havaita epäilyttäviä liiketoimia ja ilmoittaa niistä. Kun otetaan huomioon kyseinen rajallinen rooli ja se, että ne vakuutusyritykset tai -edustajat, jotka ottavat vastuun tarjotuista palveluista, varmistavat rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien vaatimusten täysimääräisen soveltamisen, vakuutusedustajia, jotka eivät käsittele Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/2366 (13) 4 artiklan 25 alakohdassa määriteltyjä varoja, ei olisi pidettävä tätä asetusta sovellettaessa ilmoitusvelvollisina.

(10)

Monialan holdingyhtiöt, joilla on vähintään yksi tytäryritys, joka on ilmoitusvelvollinen, olisi sisällytettävä tämän asetuksen soveltamisalaan ilmoitusvelvollisina. Jotta finanssivalvojat voivat harjoittaa johdonmukaista valvontaa tapauksissa, joissa monialan holdingyhtiön tytäryrityksiin kuuluu vähintään yksi luottolaitos tai finanssilaitos, myös holdingyhtiötä itseään olisi pidettävä finanssilaitoksena.

(11)

Rahoitusliiketoimia voidaan toteuttaa myös konsernin sisällä konsernin varainhoidon toimenpiteenä. Tällaisia liiketoimia ei kuitenkaan toteuteta suhteessa asiakkaisiin, eikä niissä edellytetä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien toimenpiteiden toteuttamista. Oikeusvarmuuden takaamiseksi on välttämätöntä vahvistaa, että tätä asetusta ei sovelleta rahoitustoimintaan tai muihin rahoituspalveluihin, joita konserniin kuuluva yhtiö tarjoaa toiselle samaan konserniin kuuluvalle yhtiölle.

(12)

Itsenäisten juristiammattien harjoittajien olisi kuuluttava tämän asetuksen soveltamisalaan, kun he hoitavat rahoitus- tai yritystoimintaan liittyviä liiketoimia, mukaan lukien veroneuvonnan antaminen, koska on olemassa riski, että mainittujen juristiammattien harjoittajien palveluja käytetään väärin rikollisen toiminnan tuottaman hyödyn pesemiseen tai terrorismin rahoittamiseen. Ilmoitusvelvollisuudesta olisi kuitenkin oltava poikkeuksia sellaisten tietojen osalta, jotka on saatu ennen oikeuskäsittelyä, sen aikana tai sen jälkeen taikka selvitettäessä asiakkaan oikeudellista asemaa, koska tällaiset tiedot kuuluvat asianajosalaisuuden piiriin. Tämän vuoksi oikeudellisen neuvonnan olisi edelleen kuuluttava salassapitovelvollisuuden piiriin, paitsi jos juristiammatin harjoittaja osallistuu rahanpesuun tai terrorismin rahoittamiseen, oikeudellista neuvontaa annetaan rahanpesua tai terrorismin rahoittamista varten tai juristiammatin harjoittaja tietää, että hänen asiakkaansa hakee oikeudellista neuvontaa rahanpesua tai terrorismin rahoittamista varten. Tällainen tietoisuus ja tarkoitus voidaan todeta objektiivisten tosiseikkojen perusteella. Koska oikeudellista neuvontaa voidaan pyytää jo rikoshyötyä tuottavaa rikollista toimintaa harjoitettaessa, on tärkeää, että asianajosalaisuuden ulkopuolelle jätettävät tapaukset ulotetaan tilanteisiin, joissa oikeudellista neuvontaa annetaan esirikosten yhteydessä. Vireillä oleviin oikeudenkäynteihin liittyvää oikeudellista neuvontaa ei olisi pidettävä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen liittyvänä oikeudellisena neuvontana.

(13)

Jotta Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, jäljempänä ”perusoikeuskirja”, taattujen oikeuksien loukkaamattomuus voitaisiin turvata, ilmoitusvelvollisuuksien piiriin eivät saisi kuulua sellaiset tiedot, joita tilintarkastajat, ulkopuoliset kirjanpitäjät ja veroneuvojat, joilla joissakin jäsenvaltioissa on oikeus puolustaa tai edustaa asiakasta oikeuskäsittelyssä tai selvittää asiakkaan oikeudellista asemaa, saavat näitä tehtäviä suorittaessaan. Samoja poikkeuksia, joita sovelletaan notaareihin ja juristeihin, olisi kuitenkin sovellettava myös kyseisiin ammatinharjoittajiin näiden käyttäessä puolustautumisoikeuttaan tai selvittäessä asiakkaan oikeudellista asemaa.

(14)

Direktiivi (EU) 2018/843 on ensimmäinen lainsäädäntöväline, jolla puututtiin kryptovaroista aiheutuviin rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskeihin unionissa. Siinä laajennettiin rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntakehys sovellettavaksi kahdentyyppisiin kryptovarapalvelun tarjoajiin: virtuaalivaluuttojen ja fiat-valuuttojen välisiä vaihtopalveluja tuottaviin palveluntarjoajiin sekä lompakkopalvelujen tarjoajiin. Nopean teknologisen kehityksen ja FATF:n normien muuttumisen vuoksi tätä lähestymistapaa on tarkasteltava uudelleen. Ensimmäinen askel unionin lainsäädäntökehyksen täydentämiseksi ja ajan tasalle saattamiseksi on otettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2023/1114 (14), jossa säädetään vaatimuksista kryptovarapalvelun tarjoajille, jotka haluavat hakea toimilupaa tarjotakseen palvelujaan sisämarkkinoilla. Siinä annetaan myös kryptovarojen ja kryptovarapalvelun tarjoajien määritelmät, jotka kattavat toimintoja laajemmin. Lisäksi asetuksessa (EU) 2023/1113 on laajennettu asetuksen (EU) 2023/1114 soveltamisalaan kuuluvien kryptovarapalvelun tarjoajien tekemien kryptovarojen siirtojen jäljitettävyyttä ja muutettu direktiiviä (EU) 2015/849 edellyttämällä, että jäsenvaltiot tekevät kyseisistä kryptovarapalvelun tarjoajista ilmoitusvelvollisia. Kyseisten kryptovarapalvelun tarjoajien olisi kuuluttava myös tämän asetuksen soveltamisalaan, jotta mahdollista riskiä siitä, että kryptovaroja käytetään väärin rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, saadaan lievennettyä.

(15)

Ainutkertaisten ja ei-korvattavien kryptovarojen markkinat on luotu vasta äskettäin, eikä niiden toimintaa sääntelevää lainsäädäntöä ole vielä laadittu. Näiden markkinoiden kehitystä seurataan, ja on tärkeää, että niillä ei synny uusia rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskejä, joita ei lievennetä asianmukaisesti. Komissio esittää 30 päivään joulukuuta 2024 mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen kryptovaroihin liittyvästä viimeaikaisesta kehityksestä, mukaan lukien arvio ainutkertaisten ja ei-korvattavien kryptovarojen markkinoiden kehityksestä ja tällaisten kryptovarojen asianmukaisesta sääntelystä sekä arvio ainutkertaisiin ja ei-korvattaviin kryptovaroihin liittyvien palvelujen tarjoajien sääntelyn tarpeellisuudesta ja toteutettavuudesta. Komissio liittää kyseiseen kertomukseen tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen.

(16)

Joukkorahoitusalustoihin kohdistuvat rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskit ovat laaja-alaisia ja vaikuttavat koko sisämarkkinoihin. Tähän asti jäsenvaltioissa on otettu käyttöön toisistaan poikkeavia lähestymistapoja kyseisten riskien hallitsemiseksi. Vaikka Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2020/1503 (15) yhdenmukaistetaan yritysten sijoitus- ja lainamuotoisten joukkorahoitusalustojen sääntelyä koko unionissa ja otetaan käyttöön useita suojatoimia, joilla käsitellään mahdollisia rahanpesua ja terrorismin rahoitusta koskevia riskejä, kuten joukkorahoitusalustojen huolellisuusvelvoite hankkeen toteuttajien osalta tai toimilupamenettelyissä, sellaisen yhdenmukaisen lainsäädäntökehyksen puuttuminen, johon sisältyisi rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevia tehokkaita velvoitteita joukkorahoitusalustoille, aiheuttaa porsaanreikiä ja heikentää rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevia unionin suojatoimenpiteitä. Sen vuoksi on tarpeen varmistaa, että kaikkiin joukkorahoitusalustoihin, mukaan lukien asetuksen (EU) 2020/1503 nojalla toimiluvan jo saaneet joukkorahoitusalustat, sovelletaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevaa unionin lainsäädäntöä.

(17)

Joukkorahoituksen välittäjät, jotka ylläpitävät digitaalista alustaa, jolla ne saattavat yhteen rahoittajia ja hankkeiden toteuttajia, kuten rahoitusta hakevia yhdistyksiä tai yksityishenkilöitä, tai helpottavat niiden yhteensaattamista, ovat alttiita rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen liittyville riskeille. Yrityksiin, joilla ei ole asetuksen (EU) 2020/1503 mukaista toimilupaa, ei sovelleta nykyisellään mitään sääntelyä tai niihin sovelletaan vaihtelevia sääntelyperiaatteita, eri jäsenvaltioissa, myös rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskeihin puuttumista koskevien sääntöjen ja menettelyiden osalta. Tällaisiin välittäjiin olisi sen vuoksi sovellettava tämän asetuksen velvoitteita, erityisesti jotta vältetään direktiivin (EU) 2015/2366 4 artiklan 25 alakohdassa määriteltyjen varojen tai rikollisten laittomiin tarkoituksiin keräämien kryptovarojen väärinkäyttö. Jotta voidaan lieventää tällaisia riskejä, kyseisiä velvoitteita sovelletaan monenlaisiin hankkeisiin, mukaan lukien koulutus- tai kulttuurihankkeet ja varojen tai kryptovarojen kerääminen yleisempien asioiden tukemiseksi esimerkiksi humanitaarisella alalla taikka perhetapahtuman tai sosiaalisen tapahtuman järjestämiseksi tai juhlistamiseksi.

(18)

Direktiivillä (EU) 2015/849 lievennetään suurten käteismaksujen aiheuttamien rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskejä tekemällä tavarakauppaa harjoittavista henkilöistä ilmoitusvelvollisia, jos ne suorittavat tai vastaanottavat yli 10 000 euron suuruisen maksun, ja samalla jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus tiukempien toimenpiteiden käyttöönottoon. Tällainen lähestymistapa on osoittautunut tehottomaksi, sillä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien vaatimusten ymmärtäminen ja soveltaminen on heikkoa, valvonta puutteellista ja rahanpesun selvittelykeskuksille ilmoitettujen epäilyttävien liiketoimien määrä vähäinen. Suurten käteissummien väärinkäytöstä aiheutuvan riskin lieventäminen asianmukaisella tavalla edellyttää unionin laajuista suurten käteismaksujen rajaamista 10 000 euroon. Tästä seuraa, että rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevia velvoitteita ei enää tarvitse soveltaa tavarakauppaa harjoittaviin henkilöihin, lukuun ottamatta jalometallien, jalokivien sekä muiden arvotavaroiden ja kulttuuriesineiden kauppaa käyviä henkilöitä.

(19)

Osa tavarakauppaa harjoittavien henkilöiden ryhmistä on erityisen alttiina rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskeille kauppaamiensa usein pienikokoisten, helposti kuljetettavien tavaroiden suuren arvon vuoksi. Tästä syystä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevia vaatimuksia olisi sovellettava jalometalli- ja jalokivikauppaa sekä muiden arvotavaroiden kauppaa käyviin henkilöihin, jos tällainen kaupankäynti on joko säännöllistä tai pääasiallista ammattitoimintaa.

(20)

Ylempien markkinasegmenttien moottoriajoneuvot, vesikulkuneuvot ja ilma-alukset ovat alttiita väärinkäytölle rahanpesun ja terrorismin rahoituksen muodossa, kun otetaan huomioon niiden suuri arvo ja kuljetettavuus. Sen vuoksi tällaisten tavaroiden kauppaa käyviin henkilöihin olisi sovellettava rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevia vaatimuksia. Kyseisten tavaroiden kuljetettavuus on erityisen houkuttelevaa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen kannalta, kun otetaan huomioon, että tällaisia tavaroita voidaan helposti siirtää unionin rajojen yli tai niiden ulkopuolelle ja että toimivaltaisilla viranomaisilla ei välttämättä ole helposti pääsyä tietoihin tällaisista tavaroista, jos ne on rekisteröity kolmansissa maissa. Jotta voidaan lieventää riskejä siitä, että unionin arvotavaroita voidaan käyttää väärin rikollisiin tarkoituksiin, ja varmistaa tällaisten tavaroiden omistajuuden näkyvyys, on tarpeen vaatia arvotavaroiden kauppaa käyviä henkilöitä ilmoittamaan moottoriajoneuvojen, vesikulkuneuvojen ja ilma-alusten myyntiin liittyvistä liiketoimista. Luottolaitokset ja finanssilaitokset tarjoavat palveluja, jotka ovat olennaisia tällaisten tavaroiden myynnin tai omistusoikeuden siirron päätökseen saattamisen kannalta, ja niitä olisi myös vaadittava ilmoittamaan kyseisistä liiketoimista rahanpesun selvittelykeskukselle. Vaikka tällaisen tiedonantovelvollisuuden ei pitäisi koskea tavaroita, jotka on tarkoitettu yksinomaan kaupallisen toiminnan harjoittamiseen, myyntiä yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön ei pitäisi rajoittaa tapauksiin, joissa asiakas on luonnollinen henkilö, vaan sen olisi liityttävä myös myyntiin oikeushenkilöille ja tiettyihin järjestelyihin, erityisesti jos sellaisia on tehty tavaroiden tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan varallisuuden hallintatarkoituksessa.

(21)

Sijoittamiseen perustuvia oleskeluoikeusjärjestelyjä välittävät toimijat ovat yksityisiä yhtiöitä, organisaatioita tai henkilöitä, jotka toimivat kolmannen maan kansalaisten puolesta ja ovat suoraan yhteydessä oleskeluoikeuksien myöntämiseen toimivaltaisiin kansallisiin viranomaisiin tai tarjoavat välityspalveluja kolmannen maan kansalaiselle, joka pyrkii saamaan oleskeluoikeuden jäsenvaltiossa jonkinlaista sijoitusta vastaan, mukaan lukien pääomansiirrot, kiinteistön osto tai vuokraus, valtion velkakirjoihin sijoittaminen, yhtiöön sijoittaminen, lahjoitukset yleistä etua edistävään toimintaan tai rahoitusosuudet valtion talousarviossa. Sijoittamiseen perustuviin oleskeluoikeusjärjestelyihin liittyy rahanpesuun, korruptioon ja veronkiertoon liittyviä riskejä ja haavoittuvuuksia. Tällaisia riskejä paisuttavat jäsenvaltion oleskeluoikeuteen liittyvät rajatylittävät oikeudet. Tämän vuoksi sijoittamiseen perustuvia oleskeluoikeusjärjestelyjä välittäviin toimijoihin on tarpeen soveltaa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevia velvoitteita. Tätä asetusta ei olisi sovellettava sijoittamiseen perustuviin kansalaisuusjärjestelyihin, joissa tällaisen sijoituksen vastineeksi annetaan kansalaisuus, sillä senkaltaisten järjestelyjen on katsottava vaarantavan unionin kansalaisten perustavan aseman ja jäsenvaltioiden välisen vilpittömän yhteistyön.

(22)

Vaikka asunto- ja kulutusluottojen antajat ovat tavallisesti luottolaitoksia tai finanssilaitoksia, olemassa on asunto- ja kulutusluottojen välittäjiä, joita ei katsota luottolaitoksiksi tai finanssilaitoksiksi, eivätkä ne ole kuuluneet rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien unionin tason vaatimusten soveltamisalaan, mutta joissakin jäsenvaltioissa niihin on sovellettu tällaisia velvoitteita, koska ne ovat alttiita rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskeille. Tällaiset asunto- ja kulutusluottojen välittäjät voivat olla liiketoimintamallistaan riippuen alttiita huomattaville rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskeille. On tärkeää varmistaa, että samanlaista toimintaa harjoittavat, tällaisille riskeille alttiit yhteisöt kuuluvat rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien vaatimusten soveltamisalaan riippumatta siitä, pidetäänkö niitä luottolaitoksina tai finanssilaitoksina. Tämän vuoksi soveltamisalaan on tarkoituksenmukaista sisällyttää asunto- ja kulutusluottojen välittäjät, jotka eivät ole luottolaitoksia tai finanssilaitoksia mutta jotka ovat toimintansa johdosta alttiita rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskeille. Monissa tapauksissa luotonvälittäjä toimii kuitenkin lainan myöntävän ja käsittelevän luottolaitoksen tai rahoituslaitoksen puolesta. Tällaisissa tapauksissa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevia vaatimuksia ei pitäisi soveltaa kulutus- ja asuntoluottojen välittäjiin vaan ainoastaan asianomaiseen luottolaitokseen tai rahoituslaitokseen.

(23)

Johdonmukaisen lähestymistavan varmistamiseksi on tarpeen selkiyttää, mihin sijoitusalan yhteisöihin rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevia vaatimuksia sovelletaan. Vaikka yhteissijoitusyritykset kuuluvat jo direktiivin (EU) 2015/849 soveltamisalaan, on asiaankuuluvaa termistöä tarpeen yhdenmukaistaa voimassa olevan sijoitusrahastoja koskevan unionin lainsäädännön eli Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2009/65/EY (16) ja 2011/61/EU (17) kanssa. Koska rahastoja ei perusteta välttämättä oikeushenkilöiksi, niiden hoitajien sisällyttäminen tämän asetuksen soveltamisalaan on niin ikään tarpeen. Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevia vaatimuksia olisi sovellettava riippumatta siitä, missä muodossa rahaston osuuksia tai osakkeita pidetään kaupan unionissa, tai siitä, missä osuuksia tai osakkeita tarjotaan suoraan tai välillisesti unioniin sijoittautuneille sijoittajille tai niitä luovutetaan tällaisille sijoittajille rahaston hoitajan aloitteesta tai lukuun. Koska sekä rahastot että rahastojen hoitajat kuuluvat rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien vaatimusten soveltamisalaan, on aiheellista selventää, että päällekkäisiä toimia olisi vältettävä. Tätä varten rahaston tasolla ja sen hoitajan tasolla toteutettujen rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien toimenpiteiden ei pitäisi olla samoja, vaan niissä olisi otettava huomioon rahaston ja sen hoitajan välinen tehtävänjako.

(24)

Ammattilaisjalkapalloseurojen ja jalkapalloagenttien toiminta on alttiina rahanpesun ja sen esirikosten riskeille, mikä johtuu monista jalkapalloalalle ominaisista tekijöistä, kuten jalkapallon maailmanlaajuisesta suosiosta, siihen liittyvistä huomattavista rahamääristä ja -virroista ja taloudellisista intresseistä, rajatylittävien liiketoimien yleisyydestä ja joskus läpinäkymättömistä omistusrakenteista. Kaikki nämä tekijät altistavat jalkapallon rikollisten mahdollisesti harjoittamalle väärinkäytölle, jolla nämä pyrkivät laillistamaan laittomia varoja, joten kyseinen urheilulaji on alttiina rahanpesulle ja sen esirikoksille. Keskeisiä riskialoja ovat esimerkiksi liiketoimet sijoittajien ja sponsorien, myös mainostajien, kanssa ja pelaajasiirrot. Ammattilaisjalkapalloseurojen ja jalkapalloagenttien olisi sen vuoksi otettava käyttöön tehokkaita rahanpesun vastaisia toimenpiteitä, mukaan lukien asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevat toimenpiteet sijoittajille, sponsoreille, myös mainostajille, sekä muille kumppaneille ja vastapuolille, joiden kanssa ne toteuttavat liiketoimia. Jotta vältettäisiin aiheuttamasta kohtuutonta rasitetta pienemmille seuroille, jotka ovat vähemmän alttiita rikollisen väärinkäytön riskeille, jäsenvaltioiden olisi voitava, jos rahanpesun, sen esirikosten ja terrorismin rahoituksen riski on todistetusti pienempi, vapauttaa tietyt ammattilaisjalkapalloseurat kokonaan tai osittain tämän asetuksen vaatimuksista.

(25)

Kansallisten jalkapallosarjojen korkeimmalla sarjatasolla kilpailevien ammattilaisjalkapalloseurojen toiminta tekee niistä alempien tasojen jalkapalloseuroihin verrattuina alttiimpia suuremmille rahanpesun ja sen esirikosten riskeille. Esimerkiksi korkeimman sarjatason jalkapalloseurat toteuttavat merkittävämpiä rahoitustoimia, kuten arvoltaan suuria pelaajasiirtoja ja sponsorointisopimuksia, niillä voi olla monimutkaisempia yritysrakenteita, joissa on useita omistustasoja, ja ne toteuttavat todennäköisemmin rajatylittäviä liiketoimia. Kyseiset tekijät tekevät tällaisista korkeimman tason seuroista houkuttelevampia rikollisille ja tarjoavat enemmän mahdollisuuksia salata laittomia varoja. Näin ollen jäsenvaltioiden olisi voitava vapauttaa korkeimmalla sarjatasolla kilpailevat ammattilaisjalkapalloseurat näistä vaatimuksista vain, jos niihin kohdistuva riski on todettu vähäiseksi ja jos tällaisten seurojen vuotuinen liikevaihto on kahtena edellisenä vuotena ollut vähemmän kuin 5 000 000 euroa tai vastaava määrä kansallisena valuuttana. Rahanpesun riskiä ei kuitenkaan määritä yksinomaan jalkapalloseuran sarjataso. Alempien sarjatasojen seuroihin voi myös kohdistua merkittäviä rahanpesun ja sen esirikosten riskejä. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi voitava vapauttaa tämän asetuksen vaatimuksista ainoastaan sellaiset alempien sarjatasojen jalkapalloseurat, joihin liittyy todistetusti alhainen rahanpesun, sen esirikosten tai terrorismin rahoituksen riski.

(26)

Tällä asetuksella yhdenmukaistetaan toimenpiteet, jotka on määrä ottaa käyttöön rahanpesun, sen esirikosten ja terrorismin rahoituksen estämiseksi unionin tasolla. Samalla jäsenvaltioiden olisi riskiperusteisen lähestymistavan mukaisesti voitava asettaa lisävaatimuksia rajatuissa tapauksissa, joissa niihin kohdistuu erityisiä riskejä. Sen varmistamiseksi, että tällaisia riskejä lievennetään asianmukaisesti, ilmoitusvelvollisten, joiden päätoimipaikka sijaitsee toisessa jäsenvaltiossa, olisi sovellettava tällaisia lisävaatimuksia riippumatta siitä, toimivatko ne kyseisessä toisessa jäsenvaltiossa sijoittautumisvapauden vai palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella, edellyttäen, että niillä on infrastruktuuri kyseisessä toisessa jäsenvaltiossa. Lisäksi näiden sisämarkkinavapauksien välisen suhteen selventämiseksi on tärkeää selventää, millainen toiminta merkitsee sijoittautumista.

(27)

Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti, jollei alakohtaisessa lainsäädännössä nimenomaisesti muuta säädetä, sijoittautumisen ei tarvitse toteutua tytäryhtiön, sivuliikkeen tai kauppaedustajan liikkeen muodossa, vaan siihen riittää toimisto, jota johtaa ilmoitusvelvollisen oma henkilöstö tai henkilö, joka on riippumaton mutta jolla on lupa toimia pysyvästi ilmoitusvelvollisen puolesta. Kyseisen määritelmän mukaan, joka edellyttää toiminnan tosiasiallista harjoittamista palveluntarjoajan sijoittautumispaikassa, pelkkää postilokeroa ei katsota sijoittautumiseksi. Myöskään toimistoja tai muuta infrastruktuuria, joita käytetään tukitoimintoihin, kuten pelkkiin taustatoimintoihin, tietotekniikkakeskuksiin tai ilmoitusvelvollisten ylläpitämiin datakeskuksiin, ei katsota sijoittautumiseksi. Sitä vastoin esimerkiksi kryptovarapalvelujen tarjoaminen pankkiautomaattien kautta merkitsee sijoittautumista, kun otetaan huomioon, että asiakkaitaan pääasiassa internetin kautta palvelevat operaattorit, kuten kryptovarapalvelujen tarjoajat, tarvitsevat vain vähän fyysisiä laitteita.

(28)

On tärkeää, että rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevia vaatimuksia sovelletaan oikeasuhteisesti ja että vaatimusten asettaminen on oikeasuhteista siihen rooliin nähden, joka ilmoitusvelvollisilla voi olla rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämisessä. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi voitava vapauttaa tämän asetuksen riskiperusteisen lähestymistavan mukaisesti tietyt toimijat rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevista vaatimuksista, jos näiden toimijoiden harjoittamaan toimintaan liittyy vain vähäinen rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riski ja jos niiden toiminta on luonteeltaan pienimuotoista. Tällaisten vapautusten läpinäkyvän ja johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi kaikkialla unionissa olisi otettava käyttöön mekanismi, jonka avulla komissio pystyy tarkistamaan myönnettyjen vapautusten välttämättömyyden. Komission olisi myös julkaistava nämä vapautukset vuosittain Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(29)

Johdonmukainen sisäisiä järjestelmiä ja valvontatoimenpiteitä koskevien sääntöjen kokonaisuus, jota sovelletaan kaikkiin sisämarkkinoilla toimiviin ilmoitusvelvollisiin, vahvistaa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien sääntöjen noudattamista ja lisää valvonnan tuloksellisuutta. Jotta varmistetaan rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen liittyvien riskien sekä kohdennettujen talouspakotteiden täytäntöönpanon laiminlyönnin tai kiertämisen riskien riittävä lieventäminen, ilmoitusvelvollisilla olisi oltava käytössä sisäisen valvonnan kehys, joka koostuu riskiperusteisista toimintaperiaatteista, menettelytavoista ja valvontatoimenpiteistä sekä selkeästä vastuunjaosta koko organisaatiossa. Tämän asetuksen riskiperusteisen lähestymistavan mukaisesti näiden toimintaperiaatteiden, menettelytapojen ja valvontatoimenpiteiden olisi oltava oikeasuhteisia ilmoitusvelvollisen liiketoiminnan luonteeseen, sen riskit ja monimutkaisuus mukaan luettuna, ja kokoon nähden sekä vastattava kyseiseen yhteisöön kohdistuvia rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskejä, mukaan lukien kryptovarapalvelun tarjoajien osalta isännöimättömien lompakoiden kanssa tehtävät liiketoimet.

(30)

Asianmukainen riskiperusteinen lähestymistapa edellyttää, että ilmoitusvelvolliset yksilöivät liiketoimintansa luonteesta johtuvat rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskit sekä kohdennettujen talouspakotteiden täytäntöönpanon laiminlyönnin tai kiertämisen riskit, joita niihin kohdistuu, ja voivat näin lieventää riskejä tehokkaasti ja varmistaa, että niiden toimintaperiaatteet, menettelytavat ja sisäiset valvontatoimenpiteet ovat asianmukaisia kyseisiin liiketoiminnan luonteesta johtuviin riskeihin puuttumiseksi. Samassa yhteydessä ilmoitusvelvollisten olisi otettava huomioon asiakkaidensa sekä tarjottujen tuotteiden, palveluiden tai liiketoimien ominaispiirteet, mukaan lukien kryptovarapalvelun tarjoajien osalta isännöimättömien osoitteiden kanssa tehtävien liiketoimien ominaispiirteet, asianomaiset maat tai maantieteelliset alueet ja käytetyt jakelukanavat. Riskien muuttuvan luonteen vuoksi tällaista riskinarviointia olisi päivitettävä säännöllisesti.

(31)

Jotta voidaan tukea ilmoitusvelvollisten liiketoimintaan vaikuttavien riskien johdonmukaista ja tehokasta tunnistamista, rahanpesuntorjuntaviranomaisen olisi annettava ohjeet koko liiketoimintaa koskevan riskinarvioinnin sisältöä koskevista vähimmäisvaatimuksista ja huomioon otettavista lisätietolähteistä. Näihin lähteisiin voisi sisältyä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan alan kansainvälisiltä normeja hyväksyviltä tahoilta saatuja tietoja, kuten FATF:n keskinäisiä arviointikertomuksia, ja muita uskottavia ja luotettavia lähteitä, jotka antavat tietoa luokitteluista, uudenlaisista riskeistä ja rikollisesta toiminnasta, myös korruptiosta, kuten kansalaisjärjestöjen, tiedotusvälineiden ja tiedeyhteisön raportteja.

(32)

On aiheellista ottaa huomioon pienempien ilmoitusvelvollisten ominaisuudet ja tarpeet sekä varmistaa kohtelu, joka on asianmukainen niiden erityistarpeiden ja liiketoiminnan luonteen kannalta. Tähän voi kuulua tiettyjen ilmoitusvelvollisten vapauttaminen riskinarvioinnista, jos niiden toiminta-alaan liittyvät riskit ovat hyvin tiedossa.

(33)

FATF on laatinut normeja, joiden mukaisesti lainkäyttöalueilla voidaan yksilöidä ja arvioida joukkotuhoaseiden leviämisen rahoittamiseen liittyvien kohdennettujen talouspakotteiden täytäntöönpanon laiminlyönnin tai kiertämisen riskejä ja toteuttaa toimia näiden riskien lieventämiseksi. Nämä FATF:n laatimat uudet normit eivät korvaa tai kumoa voimassa olevia tiukkoja vaatimuksia, joiden mukaan valtioiden on pantava kohdennetut talouspakotteet täytäntöön, jotta ne noudattavat Yhdistyneiden kansakuntien (YK) turvallisuusneuvoston asiaankuuluvia päätöslauselmia joukkotuhoaseiden leviämisen ja niiden leviämisen rahoittamisen ehkäisemisestä, estämisestä ja torjunnasta. Kyseiset voimassa olevat velvoitteet, sellaisina kuin ne on pantu täytäntöön unionissa neuvoston päätöksillä 2010/413/YUTP (18) ja (YUTP) 2016/849 (19) sekä neuvoston asetuksilla (EU) N:o 267/2012 (20) ja (EU) 2017/1509 (21), sitovat edelleen kaikkia luonnollisia henkilöitä ja oikeushenkilöitä unionissa. Kun otetaan huomioon kohdennettujen talouspakotteiden täytäntöönpanon laiminlyönnin ja kiertämisen erityiset riskit, joille unioni on alttiina, on aiheellista laajentaa riskinarviointi kattamaan kaikki unionin tasolla hyväksytyt kohdennetut talouspakotteet. Kohdennettuihin talouspakotteisiin liittyvien rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien toimenpiteiden riskialtis luonne ei poista kaikkien unionissa olevien luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden sääntöperusteista velvoitetta jäädyttää varoja ja olla antamatta suoraan tai välillisesti varoja tai muuta omaisuutta käyttöön nimettyjen henkilöjen ja yhteisöjen hyväksi.

(34)

Sen varmistamiseksi, että kohdennettujen talouspakotteiden täytäntöönpanon laiminlyönnin tai kiertämisen riskejä lievennetään asianmukaisesti, on tärkeää vahvistaa toimenpiteitä, jotka ilmoitusvelvollisten on toteutettava, mukaan lukien toimenpiteet, joilla niiden asiakaskunta tarkistetaan vertaamalla sitä koskevia tietoja kohdennettujen talouspakotteiden nojalla nimettyjen henkilöiden tai yhteisöjen luetteloihin. Ilmoitusvelvollisille tämän asetuksen nojalla asetetut vaatimukset eivät poista sääntöperusteista velvoitetta jäädyttää varoja ja muuta omaisuutta ja olla antamatta varoja ja muuta omaisuutta suoraan tai välillisesti käyttöön sellaisten henkilöiden tai yhteisöjen hyväksi, joihin sovelletaan kohdennettuja talouspakotteita, joita sovelletaan kaikkiin luonnollisiin henkilöihin ja oikeushenkilöihin unionissa. Tämän asetuksen vaatimuksilla ei myöskään ole tarkoitus korvata velvoitteita, jotka koskevat asiakkaiden seulontaa muiden unionin säädösten tai kansallisen lainsäädännön mukaisten kohdennettujen talouspakotteiden täytäntöönpanon yhteydessä.

(35)

Kansainvälisellä tasolla tapahtunutta viimeaikaista kehitystä vastaavasti tällä asetuksella otetaan käyttöön vaatimus ilmoitusvelvollisen tasolla yksilöidä, ymmärtää, hallita ja lieventää kohdennettujen talouspakotteiden mahdolliseen täytäntöönpanon laiminlyöntiin tai kiertämiseen liittyviä riskejä.

(36)

Kun YK:n turvallisuusneuvosto tai YK:n pakotekomitea merkitsee luetteloon tai nimeää henkilöitä tai yhteisöjä, nämä luetteloon merkitsemiset tai nimeämiset sisällytetään unionin oikeuteen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 29 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 215 artiklan nojalla annetuilla päätöksillä ja asetuksilla, joissa määrätään kohdennettuja talouspakotteita tällaisille henkilöille ja yhteisöille. Tällaisten säädösten hyväksymisprosessi unionin tasolla edellyttää sen varmistamista, että nimeämisessä tai luetteloon merkitsemisessä noudatetaan perusoikeuskirjassa taattuja perusoikeuksia. Jotta kohdennettuja talouspakotteita voitaisiin soveltaa tehokkaasti, ilmoitusvelvollisten olisi pidettävä kirjaa varoistaan tai muusta omaisuudestaan, joita ne pitävät hallussaan YK:n talouspakotteissa lueteltujen tai nimettyjen asiakkaiden taikka luetteloon merkittyjen tai nimettyjen henkilöiden tai yhteisöjen omistuksessa tai määräysvallassa olevien asiakkaiden puolesta, liiketoimien yrityksistä ja asiakkaalle suoritetuista liiketoimista, esimerkiksi asiakkaan perustarpeiden täyttämistä varten, alkaen siitä, kun YK julkaisee luetteloon merkitsemiset tai nimeämiset, aina siihen asti, kun unionin säädöksiä, joilla YK:n luettelot tai nimeämiset saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, aletaan soveltaa.

(37)

Arvioidessaan, onko asiakas, joka on oikeushenkilö, kohdennettujen talouspakotteiden nojalla nimettyjen henkilöiden omistuksessa tai määräysvallassa, ilmoitusvelvollisten olisi otettava huomioon neuvoston suuntaviivat rajoittavien toimenpiteiden (pakotteiden) täytäntöönpanoa ja arviointia varten unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla sekä parhaat käytänteet rajoittavien toimenpiteiden tehokasta täytäntöönpanoa varten.

(38)

On tärkeää, että ilmoitusvelvolliset toteuttavat johtonsa tasolla kaikki toimenpiteet sisäisten toimintaperiaatteiden, menettelytapojen ja valvontatoimenpiteiden käyttöön ottamiseksi sekä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien vaatimusten täytäntöönpanemiseksi. Ylimmän hallintoelimen jäsen olisi nimettävä vastuuseen ilmoitusvelvollisen sisäisten toimintaperiaatteiden, menettelytapojen ja valvontatoimenpiteiden täytäntöönpanosta, mutta yhteisön ylimmän hallintoelimen olisi oltava viime kädessä vastuussa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien vaatimusten noudattamisesta. Tämä vastuunjako ei saisi rajoittaa ylinten hallintoelinten yhteistä siviili- tai rikosoikeudellista vastuuta koskevien kansallisten säännösten soveltamista. Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien ilmoitusvelvollisen sisäisten toimintaperiaatteiden, menettelytapojen ja valvontatoimenpiteiden päivittäiseen täytäntöönpanoon kuuluvat tehtävät olisi annettava vaatimustenmukaisuudesta vastaavalle toimihenkilölle.

(39)

Kunkin jäsenvaltion olisi voitava säätää kansallisessa lainsäädännössään, että ilmoitusvelvollinen, johon sovelletaan vakavaraisuussääntöjä ja jonka näin ollen on nimitettävä vaatimustenmukaisuudesta vastaava toimihenkilö tai sisäisen tarkastuksen toiminnon päällikkö, voi osoittaa kyseisille henkilöille rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyvien vaatimusten mukaisuudesta vastaavan toimihenkilön ja rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyvän sisäisen tarkastuksen toiminnon tehtävät ja vastuut. Suuririskisissä tilanteissa, tai jos se on perusteltua ilmoitusvelvollisen koon vuoksi, ilmoitusvelvollisen vaatimustenmukaisuuden valvontaan ja rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien toimintaperiaatteiden ja menettelyjen päivittäiseen toteuttamiseen liittyvät velvollisuudet olisi voitava antaa kahdelle eri henkilölle.

(40)

Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien toimenpiteiden tehokas täytäntöönpano edellyttää myös, että ilmoitusvelvollisten työntekijät sekä niiden asiamiehet ja edustajat, jotka osallistuvat kyseiseen täytäntöönpanoon, ymmärtävät vaatimukset sekä yhteisössä käytössä olevat sisäiset toimintaperiaatteet, menettelytavat ja valvontatoimenpiteet. Tätä varten ilmoitusvelvollisten olisi otettava käyttöön toimenpiteitä, koulutusohjelmat mukaan lukien. Ilmoitusvelvollisten olisi tarvittaessa annettava peruskoulutusta rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevista toimenpiteistä kaikille, jotka ovat mukana toteuttamassa tällaisia toimenpiteitä. Tämä koskee ilmoitusvelvollisten työntekijöiden lisäksi myös niiden asiamiehiä ja edustajia.

(41)

Myös yksittäisille henkilöille, joiden tehtävät liittyvät siihen, noudattaako ilmoitusvelvollinen rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevia vaatimuksia, olisi tehtävä heidän osaamistaan, tietämystään, asiantuntemustaan, luotettavuuttaan ja menettelytapojaan koskeva arviointi. Jos työntekijällä on tehtäviä, jotka liittyvät siihen, noudattaako ilmoitusvelvollinen rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevaa kehystä, hänen toimintansa suhteissa asiakkaisiin, joiden kanssa hänellä on läheinen yksityinen tai ammatillinen suhde, voivat johtaa eturistiriitaan ja vaarantaa järjestelmän eheyden. Tällaisia suhteita voi olla jo liikesuhdetta aloitettaessa, mutta ne voivat muodostua myös sen jälkeen. Sen vuoksi ilmoitusvelvollisilla olisi oltava käytettävissään prosesseja, joiden avulla ne voivat hallita ja käsitellä eturistiriitoja. Kyseisten prosessien avulla olisi varmistettava, että työntekijät eivät voi hoitaa tällaisten asiakkaiden osalta tehtäviä, jotka liittyvät rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevan kehyksen noudattamiseen ilmoitusvelvollisessa.

(42)

Tietyissä tilanteissa ilmoitusvelvollisiksi katsottavat henkilöt saattavat tarjota palvelujaan sisäisesti yrityksille, joiden toiminta ei kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan. Koska nämä yritykset eivät toimi unionin rahoitusjärjestelmän portinvartijoina, on tärkeää selventää, että tällaiset työntekijät, esimerkiksi yrityksen sisäiset juristit, eivät kuulu tämän asetuksen vaatimusten soveltamisalaan. Vastaavasti yksityishenkilöitä, jotka harjoittavat tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa, ei pitäisi katsoa itsessään ilmoitusvelvollisiksi, jos näitä toimia harjoitetaan heidän työskennellessään ilmoitusvelvollisen palveluksessa, esimerkiksi asianajo- tai tilintarkastusyrityksen palveluksessa olevien juristien tai kirjanpitäjien tapauksessa.

(43)

Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien konsernin laajuisten toimintaperiaatteiden ja menettelytapojen johdonmukainen täytäntöönpano on keskeistä konsernin sisäisten rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskien vahvan ja tehokkaan hallinnan kannalta. Tätä varten emoyhtiön olisi otettava käyttöön ja pantava täytäntöön konsernin laajuisia toimintaperiaatteita, menettelytapoja ja valvontatoimenpiteitä. Konserniin kuuluvilta yhteisöiltä olisi edellytettävä tietojenvaihtoa, jos tällainen tietojenvaihto on olennaista rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämiseksi. Tietojenvaihdossa olisi sovellettava riittäviä suojatoimenpiteitä luottamuksellisuuden, tietosuojan ja tietojen käytön osalta. Rahanpesuntorjuntaviranomaisen tehtävänä olisi oltava sellaisten sääntelystandardien luonnosten laatiminen, joissa täsmennetään konsernin laajuisten menettelytapojen ja toimintaperiaatteiden vähimmäisvaatimukset, mukaan lukien konsernin sisäistä tietojenvaihtoa koskevat vähimmäisvaatimukset sekä sellaisten konsernien emoyhtiöiden määrittelyperusteet, joiden päätoimipaikka sijaitsee unionin ulkopuolella.

(44)

Jotta voidaan varmistaa, että rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevia vaatimuksia sovelletaan tehokkaasti useisiin ilmoitusvelvollisiin, jotka ovat suoraan tai välillisesti sidoksissa toisiinsa ja jotka muodostavat konsernin tai kuuluvat siihen, on tarpeen harkita mahdollisimman laajaa konsernin määritelmää. Tätä varten ilmoitusvelvollisten olisi noudatettava sovellettavia kirjanpitosääntöjä, joiden nojalla konserneina voidaan pitää rakenteita, joilla on erityyppisiä taloudellisia yhteyksiä. Perinteisesti konserniin kuuluu emoyritys ja sen tytäryrityksiä, mutta yhtä merkityksellisiä ovat muuntyyppiset konsernirakenteet, esimerkiksi rakenteet, joissa yhden tytäryrityksen omistajana on useita emoyhteisöjä ja joihin on viitattu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (22) 10 artiklassa pysyvästi keskuslaitokseen liittyneinä yhteisöinä tai kyseisen asetuksen 113 artiklan 7 kohdassa tarkoitettuina samaan laitosten suojajärjestelmään kuuluvina rahoituslaitoksina. Kyseiset rakenteet ovat kaikki kirjanpitosääntöjen mukaan konserneja, joten niitä olisi pidettävä konserneina tätä asetusta sovellettaessa.

(45)

Konsernien lisäksi on muitakin organisaatioita, kuten verkostoja ja kumppanuuksia, joissa ilmoitusvelvollisilla voi olla yhteinen omistus, yhteinen johto ja yhteinen vaatimustenmukaisuuden valvonta. Tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi kaikilla aloilla aiheuttamatta liiallista rasitusta kyseisillä aloilla rahanpesuntorjuntaviranomaisen olisi määritettävä tilanteet, joissa tällaisiin organisaatioihin on määrä soveltaa samankaltaisia organisaation laajuisia toimintaperiaatteita, ottaen huomioon suhteellisuusperiaate.

(46)

Joissakin tilanteissa ilmoitusvelvollisten sivuliikkeet ja tytäryritykset sijaitsevat kolmansissa maissa, joissa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevat vähimmäisvaatimukset, tietosuojavelvoitteet mukaan lukien, ovat löyhempiä kuin rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevassa unionin kehyksessä. Tällöin kyseisten sivuliikkeiden ja tytäryritysten olisi noudatettava unionin tasolla säädettyjä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevia vaatimuksia, jotta unionin rahoitusjärjestelmän käyttö rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen voidaan estää täysin ja jotta voidaan varmistaa unionin kansalaisten henkilötietojen suojan mahdollisimman korkea taso. Jos kolmannen maan lainsäädännössä ei sallita kyseisten vaatimusten noudattamista esimerkiksi siksi, että konsernin mahdollisuudet saada, käsitellä tai vaihtaa tietoja on rajallinen kyseisen kolmannen maan riittämättömän tietosuojan tai pankkisalaisuuslainsäädännön vuoksi, ilmoitusvelvollisten olisi toteutettava lisätoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että kyseiseen maahan sijoittautuneet sivuliikkeet ja tytäryritykset hallitsevat riskejä tehokkaasti. Rahanpesuntorjuntaviranomaisen tehtäväksi olisi annettava sellaisten teknisten sääntelystandardien luonnosten laatiminen, joissa täsmennetään, minkä tyyppisiä tällaiset lisätoimenpiteet olisivat, ottaen huomioon suhteellisuusperiaate.

(47)

Ilmoitusvelvolliset voivat ulkoistaa tiettyjen rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien vaatimusten täyttämiseen liittyviä tehtäviä palveluntarjoajalle. Kun on kyse sopimukseen perustuvasta ulkoistamisesta ilmoitusvelvollisten ja rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien vaatimusten soveltamisalaan kuulumattomien palveluntarjoajien välillä, palveluntarjoajien velvollisuudet, jotka liittyvät rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan, voivat johtua vain osapuolten välisestä sopimuksesta eivätkä tästä asetuksesta. Sen vuoksi rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien vaatimusten noudattamisen olisi oltava kokonaan ilmoitusvelvollisen vastuulla. Ilmoitusvelvollisen olisi varmistettava erityisesti riskiperusteisen lähestymistavan noudattaminen, jos palveluntarjoaja osallistuu asiakkaan etätunnistukseen. Prosesseja tai järjestelyjä, jotka edistävät tämän asetuksen mukaisen vaatimuksen täyttämistä mutta joissa palveluntarjoaja ei suorita itse vaatimuksen täyttämistä, mukaan lukien kolmannen osapuolen ohjelmistojen käyttö tai hankinta taikka ilmoitusvelvollisen pääsy tietokantoihin tai seulontapalveluihin, ei pidetä ulkoistamisena.

(48)

Mahdollisuus ulkoistaa tehtäviä palveluntarjoajalle antaa ilmoitusvelvollisille mahdollisuuden päättää, miten ne kohdentavat resurssejaan tämän asetuksen noudattamista varten, mutta se ei vapauta niitä velvollisuudesta ymmärtää, lieventävätkö niiden toteuttamat toimenpiteet, mukaan lukien palveluntarjoajille ulkoistetut toimenpiteet, havaittuja rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskejä ja ovatko tällaiset toimenpiteet asianmukaisia. Jotta voidaan varmistaa, että ilmoitusvelvollinen ymmärtää nämä seikat, ilmoitusvelvollisen olisi aina tehtävä itse lopulliset päätökset toimenpiteistä, jotka vaikuttavat toimintaperiaatteiden, menettelytapojen ja valvontatoimenpiteiden täytäntöönpanoon.

(49)

Ulkoistamisjärjestelyistä ilmoittaminen valvojalle ei merkitse ulkoistamisjärjestelyn hyväksymistä. Valvojat voivat kuitenkin ottaa kyseisen ilmoituksen sisältämät tiedot huomioon arvioidessaan ilmoitusvelvollisen järjestelmiä ja valvontatoimia sekä määrittäessään jäännösriskiprofiilia tai valmistellessaan tarkastuksia, erityisesti silloin, kun kriittisiä toimintoja ulkoistetaan tai kun ilmoitusvelvollinen ulkoistaa toimintojaan järjestelmällisesti.

(50)

Jotta ulkoistaminen sujuisi tehokkaasti, on noudatettavia ulkoistamisen edellytyksiä selkiytettävä. Rahanpesuntorjuntaviranomaisen tehtävänä olisi oltava ohjeiden laatiminen edellytyksistä, joiden nojalla ulkoistaminen voi tapahtua, sekä osapuolten tehtävistä ja vastuista. Jotta varmistetaan, että ulkoistamisessa noudatettavia käytäntöjä valvotaan kaikkialla unionissa, ohjeissa olisi esitettävä selkeästi, miten valvojien on määrä ottaa tällaiset nämä käytännöt huomioon ja tarkastettava rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien vaatimusten noudattaminen ilmoitusvelvollisten turvautuessa kyseisiin käytäntöihin.

(51)

Asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevat vaatimukset ovat olennaisia sen varmistamiseksi, että ilmoitusvelvolliset tunnistavat asiakkaan, todentavat tiedot ja seuraavat liikesuhteitaan asiakkaisiin näistä aiheutuvien rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen liittyvien riskien osalta. Uusien ja vanhojen asiakkaiden täsmällinen tunnistaminen ja asiakkaita koskevien tietojen todentaminen ovat olennaisia kyseisiin asiakkaisiin liittyvien rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskien ymmärtämiseksi riippumatta siitä, onko asiakas luonnollinen henkilö vai oikeushenkilö. Ilmoitusvelvollisten olisi myös ymmärrettävä, kenen puolesta tai hyväksi liiketoimi toteutetaan, esimerkiksi tilanteissa, joissa luottolaitokset tai finanssilaitokset tarjoavat tilejä oikeusalan ammattilaisille asiakkaansa varojen, jotka on määritelty direktiivin (EU) 2015/2366 4 artiklan 25 alakohdassa, vastaanottamista tai hallussapitoa varten. Asiakkaan tuntemisvelvollisuuden yhteydessä henkilöllä, jonka hyväksi liiketoimi tai toiminta suoritetaan, ei viitata ilmoitusvelvollisen asiakkaalleen suorittaman liiketoimen vastaanottajaan tai siirronsaajaan.

(52)

Unionissa on välttämätöntä saada aikaan yhdenmukainen ja korkealaatuinen asiakkaan tuntemisvelvollisuus, joka perustuu asiakkaiden tunnistamista ja heidän henkilöllisyytensä todentamista koskeviin yhdenmukaisiin vaatimuksiin, jotta vähennetään jäsenvaltioiden välisiä eroja, luodaan tasapuoliset toimintaedellytykset koko sisämarkkinoilla ja turvataan säännösten johdonmukainen soveltaminen koko unionissa. Samalla on olennaista, että ilmoitusvelvolliset soveltavat asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä riskiperusteisesti. Riskiperusteinen lähestymistapa ei ole ilmoitusvelvollisille liian salliva vaihtoehto. Sen mukaan päätökset tehdään todistettujen riskien perusteella, jotta toimet voidaan kohdistaa tehokkaammin unioniin ja sen toimijoihin vaikuttaviin rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskeihin.

(53)

Hyväntekeväisyys- tai humanitaarista työtä kolmansissa maissa tekevät kansalaisjärjestöt edistävät osaltaan rauhaa, vakautta, demokratiaa ja vaurautta koskevien unionin tavoitteiden saavuttamista. Luottolaitokset ja finanssilaitokset ovat tärkeässä asemassa, kun varmistetaan, että tällaiset organisaatiot voivat jatkaa työtään, tarjoamalla pääsyn rahoitusjärjestelmään ja tärkeisiin rahoituspalveluihin, joiden avulla kehitysrahoitusta ja humanitaarista rahoitusta voidaan kanavoida kehitys- tai konfliktialueille. Vaikka ilmoitusvelvollisten olisi oltava tietoisia siitä, että tietyillä lainkäyttöalueilla harjoitettava toiminta altistaa ne suuremmalle rahanpesun tai terrorismin rahoituksen riskille, näillä lainkäyttöalueilla toimivien kansalaisjärjestöjen toiminta ei saisi yksinään johtaa rahoituspalvelujen tarjoamisesta kieltäytymiseen tai tällaisten palvelujen lopettamiseen, koska riskiperusteinen lähestymistapa edellyttää, että yksittäisten liikesuhteiden aiheuttamat riskit arvioidaan kokonaisvaltaisesti ja että erityisten riskien lieventämiseksi toteutetaan asianmukaisia toimenpiteitä. Vaikka luottolaitokset ja finanssilaitokset voivat vapaasti päättää, kenen kanssa ne tekevät sopimuksia, niiden olisi myös otettava huomioon keskeinen roolinsa kansainvälisen rahoitusjärjestelmän toiminnassa ja direktiivin (EU) 2015/2366 4 artiklan 25 alakohdassa määriteltyjen varojen tai kryptovarojen siirtojen mahdollistajina kansalaisjärjestöjen tärkeiden kehitys- ja humanitaaristen tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Tällaisten laitosten olisi sen vuoksi hyödynnettävä riskiperusteisen lähestymistavan sallimaa joustavuutta lieventääkseen liikesuhteisiin liittyviä riskejä oikeasuhteisella tavalla. Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevilla syillä ei missään olosuhteissa olisi perusteltava tulevia tai nykyisiä asiakkaita koskevia kaupallisia päätöksiä.

(54)

Ilmoitusvelvollisten olisi määritettävä ja toteutettava kohtuulliset toimenpiteet tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan henkilöllisyyden todentamiseksi luotettavien asiakirjojen ja tietolähteiden avulla. Tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen keskitettyihin rekistereihin, jäljempänä ”keskitetyt rekisterit”, tehtyjen hakujen avulla ilmoitusvelvolliset voivat varmistaa yhdenmukaisuuden todentamisprosessissa saatujen tietojen kanssa, ja ne eivät saisi olla ilmoitusvelvollisen ensisijainen tietolähde todentamista varten. Jos ilmoitusvelvolliset havaitsevat poikkeavuuksia keskitetyissä rekistereissä olevien tietojen ja asiakkaalta tai muista luotettavista lähteistä asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevan menettelyn yhteydessä saamiensa tietojen välillä, niiden olisi ilmoitettava näistä poikkeavuuksista asiaankuuluvasta keskitetystä rekisteristä vastaavalle elimelle, jotta voidaan toteuttaa epäjohdonmukaisuuksia korjaavia toimenpiteitä. Kyseinen prosessi parantaa kyseisissä rekistereissä olevien tietojen laatua ja luotettavuutta osana monitahoista lähestymistapaa, jolla pyritään varmistamaan, että keskitettyihin rekistereihin sisältyvät tiedot ovat paikkansapitäviä, riittäviä ja ajantasaisia. Tilanteissa, joissa riski on vähäisempi, ja kun tosiasialliset omistajat ja edunsaajat ovat ilmoitusvelvollisen tiedossa, ilmoitusvelvollisten olisi voitava sallia asiakkaan ilmoittaa poikkeavuuksista, jos havaitaan vähäisiä eroja, jotka ovat kirjoitusvirheitä tai vastaavia teknisiä virheitä.

(55)

Ulkomaisten oikeushenkilöiden ja ulkomaisten oikeudellisten järjestelyjen aiheuttamia riskejä on lievennettävä asianmukaisesti. Jos oikeushenkilö, joka on perustettu unionin ulkopuolella, tai express trust -järjestely tai vastaava oikeudellinen järjestely, jota hallinnoidaan unionin ulkopuolella tai jonka omaisuudenhoitaja tai vastaavassa asemassa oleva henkilö asuu unionin ulkopuolella tai on sijoittautunut unionin ulkopuolelle, on aloittamassa ilmoitusvelvollisen kanssa liikesuhdetta, liikesuhteen aloittamisen edellytyksenä olisi oltava tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen rekisteröinti jäsenvaltion keskitettyyn rekisteriin. Unionin ulkopuolella perustettujen oikeushenkilöiden osalta vaatimusta olisi kuitenkin sovellettava vain, jos käsillä on keskisuuria tai suuria rahanpesun, sen esirikosten tai terrorismin rahoituksen riskejä, jotka liittyvät ulkomaisen oikeushenkilön luokkaan tai toimialaan, jolla ulkomainen oikeushenkilö toimii, tai jos käsillä on keskisuuria tai suuria rahanpesun, sen esirikosten tai terrorismin rahoituksen riskejä, jotka liittyvät toimialaan, jolla ilmoitusvelvollinen toimii. Tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen rekisteröinnin olisi myös oltava ennakkoedellytyksenä liikesuhteen jatkamiselle unionin ulkopuolella perustetun oikeushenkilön kanssa tilanteessa, jossa kyseiseen liikesuhteeseen liittyy tällaisia keskisuuria tai suuria riskejä vasta sen aloittamisen jälkeen.

(56)

Liikesuhteen aloittamisprosessi tai yksittäisen liiketoimen suorittamiseksi tarvittavat toimet käynnistyvät, kun asiakas ilmaisee kiinnostuksensa tuotteen hankkimiseen tai palvelun vastaanottamiseen ilmoitusvelvolliselta. Kiinteistönvälittäjien tarjoamiin palveluihin kuuluu asiakkaiden avustaminen ostettavan, myytävän tai vuokrattavan kiinteistön etsinnässä. Tällaiset palvelut alkavat olla merkityksellisiä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan kannalta, jos on selviä viitteitä siitä, että osapuolet ovat halukkaita toteuttamaan oston, myynnin tai vuokraamisen tai sen valmistelun edellyttämät toimet. Näin voidaan katsoa olevan esimerkiksi silloin, kun osapuolet tekevät ja hyväksyvät tarjouksen kiinteistön ostamisesta tai vuokraamisesta. Ennen tätä hetkeä ei olisi tarpeen noudattaa tuntemisvelvollisuutta mahdollisen asiakkaan osalta. Vastaavasti ei olisi oikeasuhteista toteuttaa asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä sellaisten henkilöiden osalta, jotka eivät ole vielä ilmaisseet kiinnostusta tietyn kiinteistön ostoon tai vuokraamiseen.

(57)

Kiinteistökauppoihin kohdistuu rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen liittyviä riskejä. Näiden riskien lieventämiseksi kiinteän omaisuuden ostoa, myyntiä ja vuokrausta välittäviin kiinteistöalan toimijoihin olisi sovellettava tämän asetuksen vaatimuksia riippumatta niiden nimityksestä tai pääasiallisesta liiketoiminnasta tai ammatista, mukaan lukien rakennuttajat silloin ja siinä määrin kuin ne välittävät kiinteän omaisuuden ostoa, myyntiä ja vuokrausta.

(58)

Tiettyihin sähköisen rahan tuotteisiin liittyvä anonymiteetti altistaa ne rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskeille. Alalla on kuitenkin merkittäviä eroja, eikä kaikkiin sähköisen rahan tuotteisiin kohdistu samantasoista riskiä. Esimerkiksi tiettyihin arvoltaan vähäisiin sähköisen rahan tuotteisiin, kuten ennalta maksettuihin lahjakortteihin tai arvoseteleihin, voi liittyä vain pieniä rahanpesun tai terrorismin rahoituksen riskejä. Sen varmistamiseksi, että alalle asetetut vaatimukset ovat oikeassa suhteessa sen riskiin eivätkä tosiasiallisesti haittaa sen toimintaa, olisi tietyissä todistetusti vähäriskisissä olosuhteissa ja tiukoin riskinvähentämisedellytyksin oltava mahdollista vapauttaa kyseiset tuotteet tietyistä asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevista toimenpiteistä, kuten asiakkaan ja tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan tunnistamisesta ja todentamisesta, mutta ei liiketoimien tai liikesuhteiden seurannasta. Valvojien olisi voitava myöntää tällainen vapautus vasta sen jälkeen, kun todistetusti vähäinen riski on todennettu rahanpesuntorjuntaviranomaisen määrittelemät riskitekijät huomioon ottaen ja tavalla, joka tehokkaasti lieventää rahanpesun tai terrorismin rahoituksen riskiä ja estää rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien sääntöjen kiertämisen. Joka tapauksessa vapautuksen ehdoksi olisi aina asetettava tiukat rajat, jotka koskevat tuotteen enimmäisarvoa ja sen yksinomaista käyttöä tavaroiden tai palvelujen ostamiseen, ja edellyttäen, että tallennettua määrää ei voida vaihtaa muuhun arvoon.

(59)

Ellei epäilyä rahanpesusta tai terrorismin rahoituksesta ilmene, ilmoitusvelvollisilta ei saisi edellyttää asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä, kun kyseessä ovat yksittäiset tai toisiinsa kytköksissä olevat liiketoimet, joiden arvo jää tietyn rajan alle. Vaikka 10 000 euron, tai vastaavan määrän kansallista valuuttaa, ylärajaa sovelletaan valtaosaan yksittäisistä liiketoimista, ilmoitusvelvollisilta, jotka toimivat rahanpesun ja terrorismin rahoituksen kannalta suuremman riskin aloilla tai suorittavat suuremman riskin liiketoimia, olisi edellytettävä asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden soveltamista matalammilla kynnysarvoilla. Tällaisten alojen ja liiketoimien määrittämiseksi sekä kyseisiä aloja ja liiketoimia koskevien asianmukaisten kynnysarvojen määrittämiseksi rahanpesuntorjuntaviranomaisen olisi laadittava luonnokset tätä koskeviksi teknisiksi sääntelystandardeiksi.

(60)

Tietyissä tilanteissa asiakkaan tuntemisvelvollisuutta sovellettaessa asiakkaan käsite ei rajoitu ilmoitusvelvollisen kanssa asioivaan henkilöön. Näin on esimerkiksi silloin, kun kiinteistökauppaan osallistuu vain yksi notaari. Tällaisissa tapauksissa ilmoitusvelvollisten olisi pidettävä sekä ostajaa että myyjää asiakkaina ja sovellettava asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä molempiin osapuoliin sen varmistamiseksi, että liiketoimi tarkastetaan asianmukaisesti niin, että mahdolliset rahanpesutapaukset, sen esirikokset tai terrorismin rahoitus voidaan havaita. Tässä asetuksessa olisi esitettävä luettelo tällaisista tilanteista, joissa asiakas ei ole ilmoitusvelvollisen suora asiakas tai joissa asiakkaan käsite ei rajoitu tähän. Tällaisen luettelon olisi täydennettävä käsitystä siitä, mitä tahoja on pidettävä asiakkaina tyypillisissä tilanteissa, eikä sitä pitäisi ymmärtää siten, että sen perusteella asiakkaan käsite voitaisiin tulkita tyhjentävästi. Liikesuhteen muodostumisen ei vastaavasti pitäisi edellyttää sopimussuhdetta tai muuta muodollista sitoutumista ei olisi, kunhan palveluja tarjotaan toistuvasti tai tietyn ajanjakson ajan eli palvelujen tarjoamisen voidaan katsoa olleen pysyvää. Jos kansallisessa lainsäädännössä kielletään ilmoitusvelvollisia, jotka ovat viranhaltijoita, solmimasta sopimussuhteita asiakkaiden kanssa, tällaista kansallista lainsäädäntöä ei olisi tulkittava siten, että se estäisi ilmoitusvelvollisia käsittelemästä liiketoimien sarjaa liikesuhteena rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien toimien kannalta.

(61)

Suuria käteismaksuja koskevan unionin laajuisen rajoituksen käyttöönotto lieventää tällaisten maksujen käyttöön liittyviä riskejä. Ilmoitusvelvolliset, jotka suorittavat kyseisen rajoituksen alittavia käteistapahtumia, ovat kuitenkin edelleen alttiita rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskeille, koska ne tarjoavat reitin unionin rahoitusjärjestelmään. Sen vuoksi on tarpeen edellyttää asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden soveltamista, jotta voidaan lieventää käteisvarojen väärinkäytön riskejä. Sen varmistamiseksi, että toimenpiteet ovat oikeasuhteisia alle 10 000 euron arvoisten liiketoimien aiheuttamiin riskeihin nähden, tällaiset toimenpiteet olisi rajoitettava asiakkaan ja tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan tunnistamiseen ja todentamiseen, kun suoritetaan yksittäisiä käteistapahtumia, joiden arvo on vähintään 3 000 euroa. Tämä rajoitus ei vapauta ilmoitusvelvollista soveltamasta kaikkia asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä aina, kun epäillään rahanpesua tai terrorismin rahoitusta, tai ilmoittamasta epäilyttävistä liiketoimista rahanpesun selvittelykeskukselle.

(62)

Osa liiketoimintamalleista perustuu siihen, että ilmoitusvelvollisella on liikesuhde kauppiaaseen, joka tarjoaa sille maksutoimeksiantopalveluja, joiden kautta kauppias saa maksun tarjoamistaan tavaroista tai palveluista, mutta ei liikesuhdetta kauppiaan asiakkaaseen, joka antaa maksutoimeksiantopalvelulle luvan suorittaa yksittäisen tai kertaluonteisen maksutapahtuman kauppiaalle. Tällaisessa liiketoimintamallissa ilmoitusvelvollisen asiakkaaksi katsotaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevia sääntöjä sovellettaessa kauppias, ei kauppiaan asiakasta. Ilmoitusvelvollisen olisi siksi maksutoimeksiantopalvelujen osalta sovellettava asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä kauppiaaseen. Kun on kyse muista tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvista rahoituspalveluista, mukaan lukien saman toimijan tarjoamat rahoituspalvelut, asiakas olisi määritettävä ottaen huomioon tarjotut palvelut.

(63)

Rahapelitoiminnan luonne, maantieteellinen laajuus ja siihen liittyvät riskit vaihtelevat. Jotta voidaan varmistaa, että tätä asetusta sovelletaan oikeasuhteisesti ja riskiperusteisti, jäsenvaltioiden olisi voitava yksilöidä rahapelipalvelut, joihin liittyy vain vähäisiä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskejä, kuten valtiolliset tai yksityiset arpajaiset taikka valtion hallinnoima rahapelitoiminta, ja päättää olla soveltamatta niihin mitään tai joitakin tämän asetuksen vaatimuksia. Kun otetaan huomioon kansallisten poikkeusten mahdolliset rajatylittävät vaikutukset, on tarpeen varmistaa, että kaikkialla unionissa sovelletaan johdonmukaisesti tiukkaa riskiperusteista lähestymistapaa. Tätä varten komission olisi voitava hyväksyä jäsenvaltioiden päätökset tai hylätä ne, jos poikkeusta ei voida perustella todistetulla alhaisella riskillä. Poikkeuksia ei missään tapauksessa pitäisi myöntää sellaisen toiminnan osalta, johon liittyy suurempia riskejä. Tämä koskee esimerkiksi kasinoiden, sähköisesti välitettävien rahapelien ja urheiluvedonlyönnin kaltaista toimintaa, mutta ei koske tapauksia, joissa sähköistä rahapelitoimintaa hallinnoi valtio joko tarjoamalla näitä palveluja suoraan tai sääntelemällä tapaa, jolla kyseisiä rahapelipalveluja järjestetään, tarjotaan tai hallinnoidaan. Kun otetaan huomioon rahapeleihin mahdollisesti liittyvät kansanterveydelle aiheutuvat tai rikolliseen toimintaan liittyvät riskit, rahapelitoiminnan järjestämistä, toteutusta ja hallintoa sääntelevillä kansallisilla toimenpiteillä voidaan edistää kyseiseen toimintaan liittyvien riskien vähentämistä, jos näillä toimenpiteillä tosiasiallisesti pyritään yleisen järjestyksen, yleisen turvallisuuden tai kansanterveyden tavoitteisiin.

(64)

Rahapelipalvelujen tarjoajiin sovellettava 2 000 euron, tai vastaavan määrän kansallista valuuttaa, kynnysarvo täyttyy riippumatta siitä, suorittaako asiakas yhden liiketoimen, joka vastaa vähintään kyseistä määrää, vai useita pienempiä liiketoimia, jotka yhteensä vastaavat sitä. Tätä varten rahapelipalvelujen tarjoajien olisi voitava kohdentaa liiketoimet tiettyyn asiakkaaseen, vaikka ne eivät olisi vielä tarkistaneet asiakkaan henkilöllisyyttä, jotta ne voivat määrittää, onko kyseinen kynnysarvo saavutettu ja milloin tämä on tapahtunut. Näin ollen rahapelipalvelujen tarjoajilla olisi oltava käytössään järjestelmät, joiden avulla ne voivat kohdentaa liiketoimia ja seurata niitä ennen asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevan vaatimuksen soveltamista. Kasinoiden tai sellaisten muiden fyysisten toimitilojen yhteydessä, joissa rahapelejä tarjotaan, voi olla epäkäytännöllistä tarkistaa asiakkaan henkilöllisyyttä jokaisen yksittäisen liiketoimen yhteydessä. Tällaisissa tapauksissa olisi oltava mahdollista tunnistaa asiakas ja todentaa tämän henkilöllisyys asiakkaan saapuessa toimitiloihin, joissa rahapelejä tarjotaan, edellyttäen, että käytössä on järjestelmät, joiden avulla näissä toimitiloissa suoritetut liiketoimet, mukaan lukien pelimerkkien osto tai vaihto, voidaan kohdentaa kyseiseen asiakkaaseen.

(65)

Vaikka direktiivillä (EU) 2015/849 yhdenmukaistettiin jossain määrin asiakkaan tuntemisvelvollisuuteen jäsenvaltioissa sovellettavia sääntöjä, siinä ei säädetty yksityiskohtaisesti ilmoitusvelvollisen noudatettaviksi tulevista menettelyistä. Koska kyseinen seikka on erittäin tärkeä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämisessä, on riskiperusteisen lähestymistavan mukaisesti tarkoituksenmukaista antaa täsmällisempiä ja yksityiskohtaisempia säännöksiä asiakkaan tunnistamisesta ja asiakkaan henkilöllisyyden todentamisesta riippumatta siitä, onko kyseessä luonnollinen henkilö vai oikeushenkilö, trustin kaltainen oikeudellinen järjestely vai muu yhteisö, joka on kansallisen lain mukaan oikeuskelpoinen.

(66)

Teknologian kehitys ja digitalisoinnin edistyminen antavat mahdollisuuden uusien ja vanhojen asiakkaiden tunnistamiseen ja asiakastietojen todentamiseen turvallisesti etänä tai sähköisen tunnistamisen avulla, ja asiakkaan tuntemisvelvollisuuden täyttäminen etänä voi helpottua. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 910/2014 (23) esitetyt tunnistamisessa käytettävät ratkaisut tarjoavat turvallisen ja luotettavan keinon niin uusien kuin vanhojenkin asiakkaiden tunnistamiseen ja asiakkaita koskevien tietojen todentamiseen, ja ne voivat helpottaa asiakkaan tuntemisvelvollisuuden täyttämistä etänä. Kyseisessä asetuksessa määritetty sähköinen tunnistaminen olisi otettava huomioon, ja ilmoitusvelvollisten olisi hyväksyttävä se asiakkaan tunnistamismenettelyksi. Tällaisten tunnistamiskeinojen käyttö voi alentaa riskiä perustasolle tai jopa matalalle tasolle, jos asianmukaiset toimenpiteet riskien lieventämiseksi ovat käytössä. Jos tällainen sähköinen tunnistaminen ei ole asiakkaan saatavilla esimerkiksi siksi, että hänellä on tietty kotipaikka-asema tietyssä jäsenvaltiossa tai asuinpaikka kolmannessa maassa, todentaminen olisi tehtävä asiaankuuluvien hyväksyttyjen luottamuspalvelujen kautta.

(67)

Sen varmistamiseksi, että rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntakehyksellä estetään laittomien varojen pääsy rahoitusjärjestelmään, ilmoitusvelvollisten olisi riskiperusteisen lähestymistavan mukaisesti toteutettava asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevat toimenpiteet ennen liikesuhteen aloittamista uuden asiakkaan kanssa. Jotta tavanomainen liiketoiminta ei viivästyisi tarpeettomasti, ilmoitusvelvollisten olisi kuitenkin voitava kerätä uudesta asiakkaasta tietoja liikesuhteen aloittamisen aikana. Luottolaitosten ja finanssilaitosten olisi voitava hankkia tarvittavat tiedot uusista asiakkaista heti liikesuhteen aloittamisen jälkeen edellyttäen, ettei liiketoimia aloiteta ennen kuin asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskeva menettely on saatu onnistuneesti päätökseen.

(68)

Asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskeva menettely ei rajaudu asiakkaan henkilöllisyyden tunnistamiseen ja todentamiseen. Ennen liikesuhteen aloittamista tai yksittäisen liiketoimen suorittamista ilmoitusvelvollisten olisi arvioitava myös liikesuhteen tai yksittäisen liiketoimen tarkoitus ja luonne. Liikesuhteen tarkoitus voi osaltaan selvitä sopimusta edeltävistä tai muista tarjottua tuotetta tai palvelua koskevista tiedoista, jotka toimitetaan uudelle asiakkaalle. Ilmoitusvelvollisten olisi kyettävä aina arvioimaan uuden liikesuhteen tai yksittäisen liiketoimen tarkoitus ja luonne yksiselitteisellä tavalla. Kun tarjottu palvelu tai tuote antaa asiakkaalle mahdollisuuden suorittaa erityyppisiä maksutapahtumia tai liiketoimia, ilmoitusvelvollisten olisi saatava riittävästi tietoa siitä, mitkä ovat asiakkaan aikeet liiketoimen suhteen.

(69)

Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntakehyksen tehokkuuden varmistamiseksi ilmoitusvelvollisten olisi riskiperusteisen lähestymistavan mukaisesti säännöllisesti tarkasteltava uudelleen asiakkailtaan saamiaan tietoja. Liikesuhteet todennäköisesti kehittyvät, kun asiakkaan olosuhteet ja toiminta, jota se harjoittaa liikesuhteen kautta, muuttuvat ajan mittaan. Ilmoitusvelvollisten olisi riskiperusteisen lähestymistavan mukaisesti säännöllisesti tarkasteltava uudelleen asiakkailtaan saamiaan tietoja, jotta niillä olisi jatkuvasti kattava käsitys asiakkaan riskiprofiilista ja jotta ne voisivat tarkastaa liiketoimia merkityksellisellä tavalla. Tällaisia uudelleentarkasteluja olisi tehtävä säännöllisin väliajoin mutta myös silloin, kun asiakkaan merkityksellisissä olosuhteissa tapahtuu muutoksia ja tosiseikat ja tiedot viittaavat siihen, että asiakkaan riskiprofiili tai tunnistetiedot ovat mahdollisesti muuttuneet. Tätä varten ilmoitusvelvollisen olisi harkittava tarvetta tarkastella uudelleen asiakastietoja, kun niissä ilmenee olennaisia muutoksia, kuten niitä lainkäyttöalueita koskevia muutoksia, joiden kanssa asiakkaalla on liiketoimia, liiketoimien arvon tai määrän muutoksia, sellaisia uusia tuotteita tai palveluja koskevien pyyntöjen yhteydessä, joiden riskitaso on huomattavan erilainen aiempaan verrattuna, tai muutoksia, jotka koskevat tosiasiallista omistajaa ja edunsaajaa.

(70)

Jos asiakkaan kanssa on aiemmin toteutettu liiketoimia ja kyseisen asiakkaan osalta on hiljattain toteutettu asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä, asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevat toimenpiteet olisi voitava toteuttaa hankkimalla asiakkaalta vahvistus siitä, että rekistereissä olevat tiedot ja asiakirjat eivät ole muuttuneet. Näin helpotetaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien velvoitteiden täyttämistä tilanteissa, joissa ilmoitusvelvollinen luottaa siihen, että asiakasta koskevat tiedot eivät ole muuttuneet, koska ilmoitusvelvollisten on varmistettava, että ne toteuttavat asianmukaiset asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevat toimenpiteet. Kaikissa tapauksissa asiakkaalta saatu vahvistus ja asiakasta koskevien tietojen mahdolliset muutokset olisi kirjattava.

(71)

Ilmoitusvelvolliset voivat tarjota liikesuhteen yhteydessä useampaa kuin yhtä tuotetta tai palvelua. Tällöin vaatimus tietojen ja asiakirjojen säännöllisestä päivittämisestä ei koske yksittäistä tuotetta tai palvelua vaan liikesuhdetta kokonaisuudessaan. Ilmoitusvelvollisten on arvioitava tarjottujen tuotteiden tai palvelujen valikoiman osalta, milloin asiakkaan merkitykselliset olosuhteet muuttuvat tai milloin asiakkaan tuntemisvelvollisuuteen liittyvät tiedot on muusta syystä päivitettävä ja koko liikesuhdetta koskevia asiakastietoja on tarkasteltava uudelleen.

(72)

Ilmoitusvelvollisten olisi otettava käyttöön myös seurantajärjestelmä, jolla voidaan havaita liiketoimia, jotka saattavat herättää epäilyksen rahanpesusta tai terrorismin rahoituksesta. Liiketoimien seurannan tehokkuuden varmistamiseksi ilmoitusvelvollisten harjoittaman seurannan olisi katettava lähtökohtaisesti kaikki asiakkaille tarjotut palvelut ja tuotteet sekä kaikki liiketoimet, jotka ilmoitusvelvollinen suorittaa asiakkaan puolesta tai joita se tarjoaa asiakkaalle. Kaikkia liiketoimia ei tarvitse kuitenkaan tarkastaa yksitellen. Seurannan perusteellisuudessa olisi noudatettava riskiperusteista lähestymistapaa, ja se olisi suunniteltava täsmällisten ja olennaisten kriteerien perusteella ottaen huomioon erityisesti asiakkaan ominaispiirteet ja asiakkaaseen liittyvän riskin taso, tarjotut tuotteet ja palvelut sekä kyseessä olevat maat tai maantieteelliset alueet. Rahanpesuntorjuntaviranomaisen olisi laadittava ohjeet sen varmistamiseksi, että liikesuhteiden ja liiketoimien seurannan perusteellisuus on riittävä ja oikeassa suhteessa riskitasoon nähden.

(73)

Liikesuhteen lopettaminen tilanteissa, joissa asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä ei voida noudattaa, vähentää ilmoitusvelvollisen altistumista asiakkaan profiilin mahdollisista muutoksista aiheutuville riskeille. Voi kuitenkin olla tilanteita, joissa liikesuhdetta ei pitäisi lopettaa yleistä etua koskevien tavoitteiden vuoksi. Tämä koskee esimerkiksi henkivakuutussopimuksia, joiden osalta ilmoitusvelvollisten olisi tarvittaessa liikesuhteen lopettamisen vaihtoehtona toteutettava toimenpiteitä liikesuhteen jäädyttämiseksi muun muassa kieltämällä kyseiselle asiakkaalle tarjottavat lisäpalvelut ja pidättämällä korvausten maksaminen edunsaajille, kunnes asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä voidaan noudattaa. Lisäksi tietyt tuotteet ja palvelut edellyttävät, että ilmoitusvelvollinen pitää edelleen hallussaan tai vastaanottaa asiakkaalle kuuluvia, direktiivin (EU) 2015/2366 4 artiklan 25 alakohdassa määriteltyjä varoja esimerkiksi luotonannon, maksutilien tai talletusten vastaanottamisen yhteydessä. Tätä ei kuitenkaan olisi pidettävä esteenä liikesuhteen lopettamista koskevalle vaatimukselle, joka voidaan täyttää varmistamalla, ettei liiketoimia tai toimintoja toteuteta asiakkaan puolesta.

(74)

Tämän asetuksen johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi rahanpesuntorjuntaviranomaisen tehtäväksi olisi annettava asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien teknisten sääntelystandardien luonnosten laatiminen. Näissä teknisissä sääntelystandardeissa olisi määritettävä tiedot, jotka ilmoitusvelvollisten olisi vähintään saatava, jotta ne voivat aloittaa uuden liikesuhteen asiakkaan kanssa tai arvioida olemassa olevia liikesuhteita kuhunkin asiakkaaseen liittyvän riskitason mukaisesti. Lisäksi teknisten sääntelystandardien luonnosten olisi oltava riittävän selkeitä niin, että markkinatoimijat pystyvät kehittämään turvallisia, helppokäyttöisiä ja innovatiivisia keinoja asiakkaan henkilöllisyyden todentamiseksi ja asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden toteuttamiseksi, myös etänä teknologianeutraaliuden periaatetta kunnioittaen. Nämä erityistehtävät ovat asetuksessa (EU) 2024/1620 säädettyjen rahanpesuntorjuntaviranomaisen aseman ja tehtävien mukaisia.

(75)

Asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden yhdenmukaistaminen auttaa osaltaan saavuttamaan yhtenäisen ja kauttaaltaan toimivan käsityksen vanhoihin ja uusiin asiakkaisiin liittyvistä riskeistä riippumatta siitä, missä liikesuhde on unionissa solmittu. Toimenpiteiden yhdenmukaistamisella olisi myös varmistettava, etteivät ilmoitusvelvolliset käytä asiakkaan tuntemisvelvollisuutta täyttäessään saamiaan tietoja sellaisiin riskien vähentämiskäytäntöihin, joista voi seurata muiden lainsäädännön velvoitteiden, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2014/92/EU (24) tai direktiivissä (EU) 2015/2366 säädettyjen velvoitteiden, kiertäminen niin, että rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämistä koskevat unionin tavoitteet jäävät saavuttamatta. Jotta asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden noudattamista voidaan valvoa asianmukaisesti, on tärkeää, että ilmoitusvelvolliset kirjaavat ylös toteutetut toimet ja asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevan menettelyn aikana saadut tiedot riippumatta siitä, aloitetaanko uusi liikesuhde ja ovatko ilmoitusvelvolliset toimittaneet ilmoituksen epäilyttävästä liiketoimesta, kun ne ovat kieltäytyneet liikesuhteesta. Jos ilmoitusvelvollinen tekee päätöksen olla aloittamatta liikesuhdetta uuteen asiakkaaseen taikka päätöksen lopettaa olemassa oleva liikesuhde, olla suorittamatta yksittäistä liiketoimea tai soveltaa liikesuhteen lopettamiselle vaihtoehtoisia toimenpiteitä, päätöksen perustelut olisi liitettävä asiakkaan tuntemisvelvollisuuden osalta säilytettäviin tietoihin. Näin valvontaviranomaiset pystyvät arvioimaan, ovatko ilmoitusvelvolliset mitoittaneet asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevat käytäntönsä asianmukaisesti ja miten ilmoitusvelvollisen altistuminen riskeille muuttuu, ja näin myös edistetään tilastotietojen kokoamista siitä, miten ilmoitusvelvolliset kaikkialla unionissa ovat soveltaneet asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia sääntöjä.

(76)

Vanhojen asiakkaiden uudelleentarkastelu toteutetaan jo nykyisessä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntakehyksessä riskiperusteisesti. Koska tiettyihin välittäjänä toimiviin rakenteisiin liittyy suurempi rahanpesun, sen esirikosten ja terrorismin rahoituksen riski, tämän lähestymistavan perusteella ei ehkä kuitenkaan ole aina mahdollista havaita ja arvioida riskejä riittävän ajoissa. Sen vuoksi on tärkeää varmistaa, että myös vanhojen asiakkaiden selkeästi määriteltyjä erityisryhmiä seurataan säännöllisesti.

(77)

Riski itsessään on luonteeltaan vaihteleva, ja muuttujat voivat yksinään tai yhdessä lisätä tai vähentää mahdollista riskiä. Tämä puolestaan vaikuttaa siihen, mikä on ennalta ehkäisevien toimenpiteiden, kuten asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden, asianmukainen taso.

(78)

Tilanteissa, joissa riski on vähäisempi, ilmoitusvelvollisten olisi voitava soveltaa yksinkertaistettua tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä. Tämä ei tarkoita vapauttamista asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden toteuttamisesta eikä niiden toteuttamatta jättämistä. Kyseessä on pikemminkin yksinkertaistettu tai pelkistetty joukko tarkastustoimenpiteitä, joilla olisi kuitenkin katettava kaikki tuntemisvelvollisuutta koskevan normaalin menettelyn osatekijät. Ilmoitusvelvollisten olisi kuitenkin pystyttävä harventamaan asiakkaiden tai liiketoimien tarkastusväliä tai perusteellisuutta riskiperusteisen lähestymistavan mukaisesti tai luottamaan asianmukaisiin olettamiin liikesuhteen tarkoituksesta tai pelkkään tuotteiden käyttöön. Asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevissa teknisissä sääntelystandardeissa olisi määritettävä ne yksinkertaistetut toimenpiteet, joita ilmoitusvelvolliset voivat toteuttaa, kun kyseessä on komission tekemässä unionin tason riskiarviossa yksilöity vähäisemmän riskin tilanne. Teknisiä sääntelystandardeja laatiessaan rahanpesuntorjuntaviranomaisen olisi otettava asianmukaisesti huomioon sosiaalisen ja taloudellisen osallisuuden säilyttäminen.

(79)

Olisi otettava huomioon, että tietyissä tilanteissa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riski on suurempi. Vaikka kaikkien asiakkaiden henkilöllisyys ja liiketoimintaprofiili olisi selvitettävä soveltamalla asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä säännöllisesti, on tapauksia, joissa tarvitaan erityisen perusteellisia menettelyjä asiakkaan tunnistamiseksi ja henkilöllisyyden todentamiseksi. Tämän vuoksi on välttämätöntä laatia yksityiskohtaiset säännöt tällaisista tiukennettua tuntemisvelvollisuutta koskevista toimenpiteistä, mukaan lukien rajatylittävissä kirjeenvaihtajasuhteissa sovellettavat erityiset tiukennettua tuntemisvelvollisuutta koskevat toimenpiteet.

(80)

Rajatylittäville kirjeenvaihtajasuhteille vastapuolena toimivan kolmannen maan laitoksen kanssa on ominaista jatkuvuus ja toistuvuus. Kaikkiin rajatylittäviin kirjeenvaihtajapankkipalveluihin ei liity yhtä suurta rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskiä. Tiukennettua tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden perusteellisuus olisi tämän vuoksi määritettävä riskiperusteisen lähestymistavan periaatteita soveltamalla. Riskiperusteista lähestymistapaa ei pitäisi kuitenkaan soveltaa, kun ollaan tekemisissä sellaisen vastapuolena toimivan kolmannen maan laitoksen kanssa, jolla ei ole fyysistä toimipaikkaa siellä, missä se on perustettu, tai kryptovarapalveluja tarjoavien rekisteröimättömien tai ilman toimilupaa toimivien yhteisöjen kanssa. Koska pöytälaatikkolaitoksiin liittyy suuri rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riski, luottolaitosten ja finanssilaitosten olisi pidättäydyttävä kirjeenvaihtajasuhteista pöytälaatikkolaitoksiin sekä kolmansissa maissa toimiviin vastapuoliin, jotka antavat pöytälaatikkolaitosten käyttää tilejään. Jotta vältetään unionin rahoitusjärjestelmän väärinkäyttö sääntelemättömien palvelujen tarjoamiseen, kryptovarapalvelun tarjoajien olisi myös varmistettava, että sisäkkäiset kauppapaikat eivät käytä niiden tilejä, ja niillä olisi oltava käytössään toimintaperiaatteet ja menettelytavat tällaisten yritysten havaitsemiseksi.

(81)

Valvontatehtävänsä suorittamisen yhteydessä valvojat voivat havaita tilanteita, joissa vastapuolena toimivat kolmannen maan laitokset rikkovat rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevia vaatimuksia tai niiden puutteet rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien vaatimusten täytäntöönpanossa aiheuttavat riskejä unionin rahoitusjärjestelmälle. Näiden riskien lieventämiseksi rahanpesuntorjuntaviranomaisen olisi voitava antaa unionissa sijaitseville luottolaitoksille ja finanssilaitoksille suosituksia, joilla se ilmoittaa niille näkemyksensä kyseisten vastapuolena toimivien kolmannen maan laitosten puutteista. Suosituksia olisi annettava, jos rahanpesuntorjuntaviranomainen ja unionin finanssialan valvojat ovat yhtä mieltä siitä, että vastapuolena toimivissa kolmannen maan laitoksissa tapahtuvat rikkomiset ja niissä olevat puutteet todennäköisesti vaikuttavat unionissa sijaitsevien luottolaitosten ja finanssilaitosten kirjeenvaihtajasuhteiden riskialttiuteen, ja edellyttäen, että vastapuolena toimivalla kolmannen maan laitoksella ja sen valvojalla on ollut mahdollisuus esittää näkemyksensä. Jotta voidaan säilyttää unionin rahoitusjärjestelmän moitteeton toiminta, luottolaitosten ja finanssilaitosten olisi toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä vastauksena rahanpesuntorjuntaviranomaisen suosituksiin, muun muassa pidättymällä aloittamasta tai jatkamasta kirjeenvaihtajasuhdetta, paitsi jos ne voivat ottaa käyttöön riittävät lieventävät toimenpiteet, joilla kirjeenvaihtajasuhteen aiheuttamia riskejä voidaan torjua.

(82)

Tiukennettua tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden yhteydessä ylimmän johdon hyväksynnän saaminen liikesuhteen aloittamiselle ei välttämättä kaikissa tilanteissa merkitse sitä, että hyväksyntä on saatava hallitukselta. Olisi oltava mahdollista, että tällaisen hyväksynnän antaa henkilö, jolla on riittävästi tietoa yhteisöön kohdistuvasta rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskistä sekä riittävä toimivalta tehdä riskialttiuteen vaikuttavia päätöksiä.

(83)

Unionin rahoitusjärjestelmän moitteettoman toiminnan suojaamiseksi rahanpesulta ja terrorismin rahoitukselta komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä delegoituja säädöksiä niiden kolmansien maiden määrittämiseksi, joiden kansallisessa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntajärjestelmässä on sellaisia puutteita, jotka aiheuttavat uhan unionin sisämarkkinoiden eheydelle. Unionin ulkopuolelta tulevat rahanpesun ja terrorismin rahoituksen uhat ovat luonteeltaan muuttuvia teknologian ja rikollisten käytettävissä olevien keinojen jatkuvan kehittymisen myötä, mikä edellyttää, että oikeudelliseen kehykseen tehdään nopeita mukautuksia jatkuvasti, jotta voidaan tehokkaasti puuttua olemassa oleviin riskeihin ja estää uusien riskien syntyminen. Komission olisi otettava arviointinsa lähtökohtana huomioon rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan alan kansainvälisiltä järjestöiltä ja normeja hyväksyviltä tahoilta saatavat tiedot, kuten FATF:n julkiset lausumat, keskinäiset arviointikertomukset, yksityiskohtaiset arviointikertomukset ja julkaistut seurantakertomukset, ja tarvittaessa mukautettava arviointejaan niissä esitettyihin muutoksiin. Komission olisi toimittava 20 päivän kuluessa siitä, kun se on todennut kolmannen maan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntajärjestelmässä olevat puutteet, jotka uhkaavat unionin sisämarkkinoiden eheyttä.

(84)

Kansainväliseltä normien asettajalta eli FATF:ltä ”toimintakehotuksen” saaneiden kolmansien maiden rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevassa lainsäädäntökehyksessä ja institutionaalisessa kehyksessä sekä niiden täytäntöönpanossa on pysyviä merkittäviä strategisia puutteita, ja niistä aiheutuu todennäköisesti suuri riski unionin rahoitusjärjestelmälle. Kyseisten merkittävien strategisten puutteiden pysyvä luonne, joka ilmentää kolmannen maan sitoutumisen puutetta tai kyseisten puutteiden korjaamatta jättämistä, kertoo näistä kolmansista maista aiheutuvan uhan olevan tavallista suurempi, mikä edellyttää riskejä lieventäviä tehokkaita, johdonmukaisia ja yhdenmukaistettuja toimia unionin tasolla. Tämän vuoksi ilmoitusvelvollisia olisi vaadittava soveltamaan kaikkia käytettävissä olevia tiukennettua tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä yksittäisissä liiketoimissa ja liikesuhteissa, joissa on mukana kyseisiä suuririskisiä kolmansia maita, niihin liittyvien riskien hallitsemiseksi ja lieventämiseksi. Suuren riskin vuoksi on lisäksi perusteltua soveltaa erityisiä ylimääräisiä vastatoimia joko ilmoitusvelvollisen tai jäsenvaltioiden tasolla. Tällaisella lähestymistavalla vältettäisiin tarvittavien vastatoimien määrittämisessä olevaa vaihtelua, joka altistaa koko unionin rahoitusjärjestelmän riskeille. Jos jäsenvaltiot havaitsevat erityisiä riskejä, joita ei lievennetä, niiden olisi voitava soveltaa muita vastatoimia, jolloin niiden olisi ilmoitettava tästä komissiolle. Jos komissio katsoo, että kyseiset riskit ovat sisämarkkinoiden kannalta merkityksellisiä, se olisi voitava päivittää asiaankuuluvaa delegoitua säädöstä sisällyttämällä siihen tarvittavat muut vastatoimet, joilla kyseisiä riskejä lievennetään. Jos komissio katsoo, että kyseiset vastatoimet eivät ole tarpeellisia ja heikentävät unionin sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa, sillä olisi oltava valtuudet päättää, että jäsenvaltio lopettaa tietyn vastatoimen. Ennen kyseistä päätöstä koskevan menettelyn aloittamista komission olisi annettava asianomaiselle jäsenvaltiolle tilaisuus esittää näkemyksensä komission tarkastelusta. Rahanpesuntorjuntaviranomainen pystyy antamaan teknisen asiantuntemuksensa ansiosta hyödyllistä tietoa komissiolle asianmukaisten vastatoimien määrittämistä varten.

(85)

Rikolliset voivat käyttää hyväkseen puutteita, joita esiintyy rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevassa lainsäädäntö- ja institutionaalisessa kehyksessä ja sen täytäntöönpanossa FATF:n ”lisätyn valvonnan alaisiksi” määrittelemissä kolmansissa maissa. Tästä aiheutuu todennäköisesti unionin rahoitusjärjestelmälle riski, ja kyseistä riskiä on hallittava ja lievennettävä. Kyseisten kolmansien maiden sitoutuminen havaittujen puutteiden korjaamiseen ei poista riskiä, mutta antaa perusteet riskiä lieventäville toimille, jotka eivät ole yhtä tiukkoja kuin suuririskisiin kolmansiin maihin sovellettavat toimet. Jos tällaiset kolmannet maat sitoutuvat korjaamaan havaitut puutteet, ilmoitusvelvollisten olisi sovellettava yksittäisissä liiketoimissa ja liikesuhteissa kyseisiin kolmansiin maihin sijoittautuneiden luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden kanssa tiukennettua tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä, jotka on kohdennettu kussakin maassa havaittuihin erityisiin puutteisiin. Tällainen sovellettaviksi tulevien tiukennettua tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden yksityiskohtainen määrittäminen auttaisi riskiperusteisen lähestymistavan mukaisesti myös varmistamaan, että toimenpiteet ovat oikeassa suhteessa riskitasoon nähden. Tällaisen johdonmukaisen ja oikeasuhteisen lähestymistavan varmistamiseksi komission olisi pystyttävä määrittämään, mitä erityisiä tiukennettua tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä vaaditaan maakohtaisen riskin lieventämiseksi. Rahanpesuntorjuntaviranomainen voi antaa komissiolle teknisen asiantuntemuksensa ansiosta hyödyllistä tietoa asianmukaisten tiukennettua tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden määrittämistä varten.

(86)

Maat, jotka eivät ole saaneet FATF:ltä julkista toimintakehotusta tai joita se ei ole määritellyt lisätyn valvonnan alaisiksi, saattavat silti aiheuttaa erityisen ja vakavan uhan unionin rahoitusjärjestelmän eheydelle, minkä voivat aiheuttaa esimerkiksi vaatimusten puutteellinen täyttyminen tai rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntajärjestelmän huomattavat ja jatkuvat strategiset puutteet tällaisessa maassa. Kyseisten erityisten riskien lieventämiseksi, joita ei voida lieventää toimenpiteillä, joita sovelletaan maihin, joissa on strategisia puutteita, tai maihin, joissa vaatimusten täyttymisessä on puutteita, komission olisi voitava toteuttaa toimia poikkeuksellisissa olosuhteissa yksilöimällä tällaiset kolmannet maat selkeiden kriteerien perusteella ja rahanpesuntorjuntaviranomaisen tukemana. Komission olisi vaadittava unionin rahoitusjärjestelmälle aiheutuvan riskin tason perusteella joko kaikkien tiukennettua tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden ja maakohtaisten vastatoimien soveltamista suuririskisiin kolmansiin maihin, tai maakohtaisten tiukennettua tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden soveltamista sellaisiin kolmansiin maihin, joiden järjestelmät eivät täytä vaatimuksia.

(87)

Jotta varmistetaan, että kolmannet maat, jotka muodostavat erityisen ja vakavan uhan unionin rahoitusjärjestelmälle, vaikka ne eivät ole saaneet FATF:ltä julkista toimintakehotusta eikä se ole määritellyt niitä lisätyn valvonnan alaiseksi, komission olisi voitava vahvistaa täytäntöönpanosäädöksellä menetelmä tällaisten kolmansien maiden yksilöimiseksi poikkeuksellisissa olosuhteissa. Kyseisen menetelmän olisi sisällettävä erityisesti se, miten kriteerit arvioidaan, ja prosessi, joka koskee vuorovaikutusta tällaisten kolmansien maiden kanssa sekä jäsenvaltioiden ja rahanpesuntorjuntaviranomaisen osallistumista tällaisen yksilöinnin valmisteluvaiheisiin.

(88)

Koska tämän asetuksen mukaisesti yksilöityjen kolmansien maiden käyttämissä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntakehyksissä tai kehysten täytäntöönpanossa voi tapahtua muutoksia esimerkiksi sen tuloksena, että maa sitoutuu korjaamaan havaitut puutteet tai toteuttamaan asiaankuuluvia rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevia toimenpiteitä, mikä voi muuttaa kyseisestä maasta aiheutuvan uhan luonnetta ja riskin tasoa, komission olisi tarkasteltava uudelleen näitä erityisiä tiukennettua tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä säännöllisin väliajoin sen varmistamiseksi, että ne ovat edelleen oikeasuhteisia ja riittäviä.

(89)

Unionin rahoitusjärjestelmään mahdollisesti kohdistuvat ulkoiset uhat, joita havaitaan yksittäisillä unionin ulkopuolisilla maantieteellisillä alueilla, eivät johdu pelkästään kolmansista maista, vaan ne voivat aiheutua myös tietyistä asiakkaaseen kytkeytyvistä riskitekijöistä tai tuotteista, palveluista, liiketoimista tai jakelukanavista. Tämän vuoksi unionin ilmoitusvelvollisiin mahdollisesti kohdistuvat rahanpesun ja terrorismin rahoituksen suuntaukset, riskit ja menetelmät on määritettävä. Rahanpesuntorjuntaviranomaisella on parhaat mahdollisuudet havaita unionin ulkopuolelta tulevaa uudentyyppistä rahanpesua ja terrorismin rahoitusta ja näin seurata sen kehittymistä pystyäkseen antamaan unionin ilmoitusvelvollisille ohjausta sen suhteen, edellyttääkö näiden riskien lieventäminen tiukennettua tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden soveltamista.

(90)

Suhteet henkilöihin, jotka ovat tai ovat olleet merkittävässä julkisessa tehtävässä unionissa tai kansainvälisellä tasolla, ja erityisesti suhteet yksittäisiin henkilöihin, jotka ovat lähtöisin maista, joissa lahjonta on laajalle levinnyttä, saattavat aiheuttaa rahoitusalalle tuntuvia maineeseen liittyviä ja oikeudellisia riskejä. Kansainvälisten korruptiontorjuntatoimien vuoksi on myös perusteltua kiinnittää erityistä huomiota tällaisiin henkilöihin sekä soveltaa asianmukaisia tiukennettua tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä sellaisten henkilöiden osalta, jotka toimivat tai ovat toimineet merkittävässä julkisessa tehtävässä, sekä sellaisten henkilöiden osalta, jotka toimivat korkeassa asemassa kansainvälisissä järjestöissä. Tämän vuoksi on tarpeen täsmentää toimenpiteet, joita ilmoitusvelvollisten olisi sovellettava liiketoimissa tai liikesuhteissa poliittisesti vaikutusvaltaisten henkilöiden kohdalla. Riskiperusteisen lähestymistavan noudattamisen helpottamiseksi rahanpesuntorjuntaviranomaisen tehtäväksi olisi annettava ohjeiden antaminen tiettyyn poliittisesti vaikutusvaltaisten henkilöiden ryhmään, heidän perheenjäseniinsä tai heidän läheisiksi yhtiökumppaneikseen tiedettyihin henkilöihin liittyvien riskien tason arvioimisesta.

(91)

Merkittävässä julkisessa tehtävässä toimiviin tai toimineisiin henkilöihin liittyvät riskit eivät rajoitu kansalliseen tasoon, vaan niitä voi esiintyä myös alueellisella tai kunnallisella tasolla. Tämä koskee erityisesti paikallistasolla tiheään asuttuja alueita, kuten kaupunkeja, jotka hallinnoivat aluetason ohella usein merkittäviä julkisia varoja ja kriittisten palvelujen tai lupien saatavuutta, mistä aiheutuu korruption ja siihen liittyvän rahanpesun riski. Sen vuoksi on tarpeen lisätä merkittävässä julkisessa tehtävässä toimivien tai toimineiden henkilöiden luokkaan alue- ja paikallisviranomaisten johtajat, mukaan lukien sellaisten kuntayhtymien ja suurkaupunkialueiden johtajat, joissa on vähintään 50 000 asukasta. Samalla olisi otettava huomioon, että jäsenvaltioiden maantieteelliset olosuhteet ja hallinnollinen organisaatio vaihtelevat huomattavasti, ja jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa voitava asettaa alempi kynnysarvo sille, että asiaankuuluvaan paikallisviranomaiseen katsotaan liittyvän riski. Jos jäsenvaltiot päättävät asettaa alempia kynnysarvoja, niiden olisi ilmoitettava kyseiset alemmat kynnysarvot komissiolle.

(92)

Valtion tai alue- tai paikallisviranomaisten määräysvallassa olevien yritysten hallinto-, johto- tai valvontaelinten jäsenet voivat myös altistua korruption ja siihen liittyvän rahanpesun riskeille. Kun otetaan huomioon tällaisten yritysten talousarvion koko ja hoidettavana olevat varat, tällaiset riskit ovat erityisen kriittisiä valtion määräysvallassa olevien yritysten ylimpään johtoon kuuluvien henkilöiden osalta. Riskejä voi liittyä myös alue- ja paikallisviranomaisten määräysvallassa oleviin huomattavan suuriin yrityksiin. Näin ollen alue- tai paikallisviranomaisten määräysvallassa olevien yritysten ylimpään johtoon kuuluvat henkilöt olisi katsottava poliittisesti vaikutusvaltaisiksi henkilöiksi, jos kyseiset yritykset katsotaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU (25) 3 artiklassa määritellyiksi keskisuuriksi tai suuriksi yrityksiksi tai konserneiksi. Ottaen kuitenkin huomioon maantieteelliset ja hallinnolliseen organisaatioon liittyvät erot sekä näihin yrityksiin ja niiden ylimpään johtoon kuuluviin henkilöihin liittyvät valtuudet ja vastuut jäsenvaltioiden olisi voitava päättää asettaa alhaisempi vuosittaisen liikevaihdon raja-arvo riskin perusteella. Tällaisessa tapauksessa jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava kyseisestä päätöksestä komissiolle.

(93)

Jotta unionissa voidaan tunnistaa poliittisesti vaikutusvaltaiset henkilöt, jäsenvaltioiden olisi laadittava luettelot tehtävistä, joita kansallisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaan pidetään merkittävinä julkisina tehtävinä. Jäsenvaltioiden olisi pyydettävä kutakin alueillaan akkreditoitua kansainvälistä järjestöä laatimaan luettelo merkittävistä julkisista tehtävistä kyseisessä kansainvälisessä järjestössä ja pitämään se ajan tasalla. Komission tehtäväksi olisi annettava koko unionin alueella voimassa olevan luettelon kokoaminen ja julkaiseminen henkilöistä, jotka toimivat merkittävissä julkisissa tehtävissä unionin toimielimissä tai muissa elimissä. Jotta voidaan varmistaa, että merkittävät julkiset tehtävät yksilöidään ja ilmoitetaan johdonmukaisesti, komission olisi voitava vahvistaa täytäntöönpanosäädöksellä jäsenvaltioiden ilmoitusten muoto, ja komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tässä asetuksessa yksilöityjä merkittävien julkisten tehtävien ryhmiä, jos ne ovat yhteisiä kaikille jäsenvaltioille.

(94)

Vaikka asiakas ei toimisi enää merkittävässä julkisessa tehtävässä, häneen liittyvä riski voi olla edelleen tavallista suurempi esimerkiksi siksi, että hänellä voi olla edelleen epävirallista vaikutusvaltaa tai koska hänen aiemman ja nykyisen tehtävänsä välillä on yhteys. On olennaista, että ilmoitusvelvolliset ottavat huomioon kyseisten riskien jatkumisen ja soveltavat yhtä tai useampaa tiukennettua tuntemisvelvollisuutta koskevaa toimenpidettä niin kauan, että henkilöstä ei katsota aiheutuvan enää riskejä, ja joka tapauksessa vähintään 12 kuukauden ajan siitä, kun henkilö on lakannut toimimasta merkittävässä julkisessa tehtävässä.

(95)

Vakuutusyhtiöillä ei ole useinkaan asiakassuhdetta vakuutuksen edunsaajaan. Niiden olisi kuitenkin kyettävä havaitsemaan suuririskiset tilanteet, joissa vakuutuksesta maksettavat varat ohjautuvat poliittisesti vaikutusvaltaiselle henkilölle. Jotta tällainen tilanne voidaan havaita, olisi vakuutuksen sisällettävä kohtuulliset toimenpiteet edunsaajan tunnistamiseksi samaan tapaan kuin jos kyseinen edunsaaja olisi uusi asiakas. Tällaisia toimenpiteitä olisi voitava toteuttaa maksuajankohtana tai ajankohtana, jolloin vakuutus siirretään, mutta ei myöhemmin.

(96)

Läheisiä yksityisiä tai ammatillisia suhteita voidaan väärinkäyttää rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen. Tästä syystä poliittisesti vaikutusvaltaisia henkilöitä koskevia toimenpiteitä olisi sovellettava myös heidän perheenjäseniinsä tai heidän läheisiksi yhtiökumppaneikseen tiedettyihin henkilöihin. Perheenjäsenten ja läheisiksi yhtiökumppaneiksi tiedettyjen henkilöiden asianmukainen määrittäminen voi riippua poliittisesti vaikutusvaltaisen henkilön maassa vallitsevista sosioekonomisista ja kulttuurisista rakenteista. Tätä taustaa vasten rahanpesuntorjuntaviranomaisen tehtävänä olisi oltava ohjeiden antaminen kriteereistä, joita käyttäen läheisiksi yhtiökumppaneiksi katsottavat henkilöt olisi määritettävä.

(97)

Poliittisesti vaikutusvaltaiset henkilöt saattavat käyttää väärin suhteitaan paitsi vanhempiinsa ja jälkeläisiinsä, myös sisaruksiinsa. Tämä koskee erityisesti sellaisten poliittisesti vaikutusvaltaisten henkilöiden ryhmiä, jotka toimivat korkeimmissa keskushallinnon tehtävissä. Koska kansallisella tasolla on kuitenkin erilaisia sosioekonomisia ja kulttuurisia rakenteita, jotka voivat vaikuttaa sisaruussuhteiden väärinkäytön mahdollisuuksiin, jäsenvaltioiden olisi voitava laajemmin nimetä poliittisesti vaikutusvaltaisten henkilöiden perheenjäseniksi myös sisaruksia, jotta näiden suhteiden väärinkäytön riskejä voidaan vähentää asianmukaisesti. Jos jäsenvaltiot päättävät laajentaa tätä soveltamisalaa, niiden olisi toimitettava komissiolle yksityiskohtaiset tiedot kyseisestä laajemmasta soveltamisalasta.

(98)

Poliittisesti vaikutusvaltaisia henkilöitä, heidän perheenjäseniään ja läheisiksi yhtiökumppaneiksi tiedettyjä henkilöitä koskevat vaatimukset ovat luonteeltaan ennalta ehkäiseviä eivätkä rikosoikeudellisia, eikä niiden saisi tulkita vihjaavan, että kaikki poliittisesti vaikutusvaltaiset henkilöt, heidän perheenjäsenensä ja heidän läheiset yhtiökumppaninsa osallistuvat rikolliseen toimintaan. Kieltäytyminen liikesuhteesta henkilön kanssa pelkästään sillä perusteella, että hän on poliittisesti vaikutusvaltainen henkilö tai poliittisesti vaikutusvaltaisen henkilön perheenjäsen tai läheiseksi yhtiökumppaniksi tiedetty henkilö, on tämän asetuksen kirjaimen ja hengen vastaista.

(99)

Kun otetaan huomioon, että sijoitusjärjestelyihin perustuvat oleskeluoikeudet ovat alttiita rahanpesulle, verorikoksille, korruptiolle ja kohdennettujen talouspakotteiden kiertämiselle sekä niihin mahdollisesti liittyville koko unioniin kohdistuville merkittäville turvallisuusuhkille, on aiheellista, että ilmoitusvelvolliset toteuttavat vähintään erityiset tiukennettua tuntemisvelvollisuutta koskevat toimenpiteet niiden asiakkaiden osalta, jotka ovat kolmansien maiden kansalaisia ja jotka hakevat oleskeluoikeutta jäsenvaltiossa kyseisten järjestelyjen puitteissa.

(100)

Yksilöllisten omaisuudenhoitopalvelujen tarjoaminen henkilöille, joilla on suuri varallisuus, voi altistaa luottolaitokset, finanssilaitokset ja trusti- tai yrityspalvelujen tarjoajat erityisille riskeille, mukaan lukien riskit, jotka johtuvat tällaisten palvelujen monimutkaisuudesta ja usein yksilöllisestä luonteesta. Sen vuoksi on tarpeen täsmentää tiukennettua tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä, joita olisi sovellettava vähintään silloin, kun tällaisten liikesuhteiden katsotaan aiheuttavan rahanpesuun, sen esirikoksiin tai terrorismin rahoitukseen liittyvän suuren riskin. Kun määritetään, että asiakkaalla on varallisuutta, jonka arvo on vähintään 50 000 000 euroa tai vastaava määrä kansallisena tai ulkomaanvaluuttana, otetaan huomioon rahoitusvarallisuus ja sijoituskelpoinen varallisuus, mukaan lukien käteisvarat ja muut rahavarat, riippumatta siitä, ovatko ne hallussa talletuksina vai säästötuotteina, sekä sijoitukset, kuten osakkeet, joukkovelkakirjat ja sijoitusrahastot, vaikka ne olisivat asiakkaan hallussa kyseisen ilmoitusvelvollisen kanssa tehtyjen pitkäaikaisten sopimusten nojalla. Lisäksi olisi otettava huomioon asiakkaan kiinteän omaisuuden arvo lukuun ottamatta hänen yksityisasuntoaan. Tällaista määrittämistä varten luottolaitosten, finanssilaitosten ja trusti- tai yrityspalvelujen tarjoajien ei tarvitse tehdä tai pyytää tarkkaa laskelmaa asiakkaan kokonaisvarallisuudesta. Tällaisten yhteisöjen olisi sen sijaan toteutettava toimenpiteitä sen selvittämiseksi, onko asiakkaalla varallisuutta, jonka arvo on vähintään 50 000 000 euroa tai vastaava määrä kansallisena tai ulkomaanvaluuttana, rahoitusvarallisuutena, sijoituskelpoisena varallisuutena tai kiinteistövarallisuutena.

(101)

Jotta vältetään asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien menettelyjen päällekkäisyys, on asianmukaista antaa ilmoitusvelvollisille mahdollisuus tukeutua muiden ilmoitusvelvollisten keräämiin asiakastietoihin tiettyjä suojatoimenpiteitä edellyttäen. Jos ilmoitusvelvollinen tukeutuu toisen ilmoitusvelvollisen keräämiin tietoihin, lopullisen vastuun asiakkaan tuntemisvelvollisuudesta olisi säilyttävä sillä ilmoitusvelvollisella, joka päättää tukeutua toisen ilmoitusvelvollisen toteuttamiin asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskeviin toimenpiteisiin. Myös toimenpiteet toteuttaneella ilmoitusvelvollisella olisi oltava oma vastuunsa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien vaatimusten noudattamisesta, mukaan lukien velvollisuus ilmoittaa epäilyttävistä liiketoimista ja säilyttää tietoja.

(102)

Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien yhdenmukaistettujen vaatimusten käyttöönotto kaikkialla unionissa, myös konsernin laajuisten toimintaperiaatteiden ja menettelytapojen, tietojenvaihdon ja luotettavuuden osalta, antaa konsernin sisällä toimiville ilmoitusvelvollisille mahdollisuuden hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti konsernin käytössä olevia järjestelmiä samoja asiakkaita koskevissa tilanteissa. Kyseisten sääntöjen avulla voidaan paitsi panna johdonmukaisesti ja tehokkaasti täytäntöön rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevat säännöt koko konsernissa, myös hyödyntää konsernitason mittakaavaetuja esimerkiksi siten, että konserniin kuuluvat ilmoitusvelvolliset voivat hyödyntää konserniin kuuluvien muiden ilmoitusvelvollisten käyttämien prosessien tuloksia, kun ne noudattavat asiakkaan tunnistamista ja todentamista koskevia vaatimuksiaan.

(103)

Jotta tukeutuminen kolmannen osapuolen toteuttamiin toimenpiteisiin sujuisi tehokkaasti, on tällaisessa tukeutumisessa noudatettavia edellytyksiä selkiytettävä. Rahanpesuntorjuntaviranomaisen tehtävänä olisi oltava ohjeiden laatiminen edellytyksistä, joiden nojalla kolmansiin osapuoliin tukeutuminen voi tapahtua, sekä osapuolten tehtävistä ja vastuista. Jotta varmistetaan, että kolmansiin osapuoliin tukeutumisessa noudatettavia käytäntöjä valvotaan kaikkialla unionissa, kyseisissä ohjeissa olisi esitettävä selkeästi, miten valvojien olisi otettava tällaiset nämä käytännöt huomioon ja tarkastettava rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien vaatimusten noudattaminen ilmoitusvelvollisten turvautuessa kyseisiin käytäntöihin.

(104)

Tosiasiallisen omistajuuden ja edunsaajuuden käsite otettiin käyttöön monimutkaisten yritysrakenteiden läpinäkyvyyden lisäämiseksi. Rikollisten jäljittämisessä on tärkeää, että tosiasiallisista omistajista ja edunsaajista saadaan riittävästi tarkkoja ja ajantasaisia tietoja, sillä rikolliset saattaisivat muutoin pystyä salaamaan henkilöllisyytensä tällaisten peittävien rakenteiden taakse. Jäsenvaltioiden edellytetään nykyään varmistavan, että yritykset ja muut oikeushenkilöt, kuten myös express trust -järjestelyt ja muut samankaltaiset oikeudelliset järjestelyt, hankkivat riittävät, tarkat ja ajantasaiset tiedot tosiasiallisista omistajistaan ja edunsaajistaan ja pitävät ne hallussaan. Jäsenvaltioiden edellyttämä läpinäkyvyyden taso kuitenkin vaihtelee. Sääntöjä tulkitaan eri tavoin, ja tämän seurauksena tietyn oikeushenkilön tai oikeudellisen järjestelyn tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien tunnistamisessa käytetään erilaisia menetelmiä. Tämä johtuu muun muassa siitä, että oikeushenkilön tai oikeudellisen järjestelyn välillinen omistus lasketaan eri tavoin, ja siitä, että jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksissä on eroja. Tämä heikentää läpinäkyvyyttä, joka oli tarkoitus saavuttaa. Sääntöjä on tämän vuoksi selkiytettävä, jotta tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan määritelmä olisi yhdenmukainen ja sitä sovellettaisiin yhdenmukaisesti kaikkialla sisämarkkinoilla.

(105)

Oikeushenkilöiden tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien sekä oikeudellisten järjestelyjen määrittämistä koskevien sääntöjen soveltaminen voi aiheuttaa täytäntöönpanoon liittyviä kysymyksiä, kun asianomaiset sidosryhmät joutuvat kohtaamaan konkreettisia tapauksia, erityisesti kun on kyse monimutkaisista yritysrakenteista, joissa omistusoikeutta ja määräysvaltaa koskevat kriteerit ovat voimassa samanaikaisesti, tai välillisen omistuksen tai määräysvallan määrittämiseksi. Tukeakseen sitä, että oikeushenkilöt, omaisuudenhoitajat tai samankaltaisissa oikeudellisissa järjestelyissä vastaavassa asemassa olevat henkilöt sekä ilmoitusvelvolliset soveltavat kyseisiä sääntöjä, ja tämän asetuksen yhdenmukaistamistavoitteen mukaisesti komission olisi voitava antaa ohjeita siitä, miten tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien tunnistamista koskevia sääntöjä on sovellettava eri skenaarioissa, myös tapausesimerkkien avulla.

(106)

Tosiasiallisen omistajan tai edunsaajan mielekäs tunnistaminen edellyttää sen määrittämistä, käytetäänkö määräysvaltaa muilla keinoin. Omistusoikeuden tai omistusoikeuteen perustuvan määräysvallan olemassaolon määrittäminen on välttämätöntä, muttei riittävää, eikä se poista tarvetta tehdä tarkastuksia tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan määrittämiseksi. Sen selvittäminen, käyttääkö joku luonnollinen henkilö määräysvaltaa muilla keinoin, ei ole vain testi, joka on tehtävä sen jälkeen, kun omistusoikeuden määrittäminen on osoittautunut mahdottomaksi. Omistusoikeuden tai omistusoikeuteen perustuvan määräysvallan olemassaolo ja muilla keinoin käytettävä määräysvalta olisi selvitettävä rinnakkain.

(107)

Vähintään 25 prosentin omistusosuus osakkeista tai äänioikeuksista tai muusta omistusoikeudesta muodostaa yleensä yrityksen tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan. Omistusoikeuden olisi katettava sekä määräysvaltaa koskevat oikeudet että oikeudet, jotka ovat merkittäviä etuuden saamisen kannalta, kuten oikeuden osuuteen voitoista tai muista sisäisistä varoista tai likvidaatiotaseesta. Joissakin tilanteissa riski siitä, että tiettyjä yritysten ryhmiä käytetään väärin rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, on kuitenkin suurempi esimerkiksi siitä syystä, että kyseiset yritykset toimivat erityisen riskialttiilla aloilla. Tällaisissa tilanteissa tarvitaan läpinäkyvyyden lisäämistä koskevia toimenpiteitä, jotta rikolliset saadaan luopumaan kyseisten yritysten perustamisesta tai soluttautumisesta joko suoran tai välillisen omistuksen tai määräysvallan kautta. Sen varmistamiseksi, että unioni pystyy riittävästi lieventämään tällaisia vaihtelevia riskitasoja, on tarpeen valtuuttaa komissio yksilöimään ne yritysten ryhmät, joihin olisi sovellettava alhaisempia edunsaajan läpinäkyvyyteen liittyviä kynnysarvoja. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava komissiolle, kun ne yksilöivät sellaisten yritysten ryhmiä, jotka ovat alttiita suuremmille rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskeille. Näissä ilmoituksissa jäsenvaltioiden olisi voitava ilmoittaa alhaisempi omistusosuutta koskeva kynnysarvo, jonka ne katsovat lieventävän kyseisiä riskejä. Tällaisen yksilöinnin olisi oltava jatkuvaa, ja sen olisi perustuttava unionin tason riskiarvioinnin ja kansallisen riskiarvioinnin tuloksiin sekä rahanpesuntorjuntaviranomaisen, Europolin tai muiden sellaisten unionin elinten tuottamiin asiaankuuluviin analyyseihin ja raportteihin, joilla on rooli rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämisessä ja tutkimisessa sekä sitä koskevissa syytetoimissa. Tämän alemman kynnysarvon olisi oltava riittävän alhainen, jotta voidaan lieventää suurempia riskejä siitä, että yrityksiä käytetään rikollisiin tarkoituksiin. Tämän vuoksi kyseinen alempi kynnysarvo ei yleensä saisi olla suurempi kuin 15 prosenttia osakkeista tai äänioikeuksista tai muusta omistusoikeudesta. Joissakin tapauksissa korkeampi kynnysarvo olisi kuitenkin riskialttiuden arvioinnin perusteella oikeasuhteisempi havaittuihin riskeihin puuttumiseksi. Tällaisissa tapauksissa komission olisi voitava asettaa kynnysarvoksi 15–25 prosenttia omistusoikeudesta.

(108)

Monikerroksiset omistus- ja määräysvaltarakenteet vaikeuttavat tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien tunnistamista monitahoisen luonteensa vuoksi. ”Omistus- tai määräysvaltarakenteen” käsitteellä on tarkoitus kuvata tapaa, jolla oikeushenkilö on välillisessä omistuksessa tai määräysvallassa tai jossa oikeudellinen järjestely on välillisessä määräysvallassa eri kerrosten oikeushenkilöiden tai järjestelyjen välisten suhteiden tuloksena. Kyseisiin tilanteisiin sovellettavia sääntöjä on tarpeen selventää, jotta varmistetaan yhdenmukainen lähestymistapa kaikkialla sisämarkkinoilla. Tätä varten on tarpeen arvioida samanaikaisesti, omistaako joku luonnollinen henkilö suoraan tai välillisesti vähintään 25 prosenttia osakkeista tai äänioikeuksista tai muusta omistusoikeudesta ja onko jollakin luonnollisella henkilöllä määräysvalta suorassa osakkaassa vähintään 25 prosentin osuudella yrityksen osakkeista tai äänioikeuksista tai muusta omistusoikeudesta. Välillisen osakkuuden tapauksessa tosiasialliset omistajat ja edunsaajat olisi tunnistettava kertomalla omistusketjun osakkeet. Tätä varten kaikki saman luonnollisen henkilön suoraan tai välillisesti omistamat osakkeet olisi laskettava yhteen. Tämä edellyttää, että osakkeenomistus jokaisella omistustasolla otetaan huomioon. Jos 25 prosenttia yrityksen osakkeista tai äänioikeuksista tai muusta omistusoikeudesta on sellaisen osakkeenomistajan omistuksessa, joka on muu oikeushenkilö kuin yritys, tosiasialliset omistajat ja edunsaajat olisi määritettävä ottaen huomioon osakkeenomistajan erityinen rakenne, myös se, käyttääkö luonnollinen henkilö määräysvaltaa osakkeenomistajaan muulla tavoin.

(109)

Yrityksen tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan määrittäminen tilanteissa, joissa yrityksen osakkeet ovat oikeudellisessa järjestelyssä tai joissa ne ovat säätiön tai vastaavan oikeushenkilön hallussa, saattaa olla vaikeampaa, kun otetaan huomioon tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien erilainen luonne ja yksilöintiperusteet oikeushenkilöiden ja oikeudellisten järjestelyjen välillä. Sen vuoksi on tarpeen vahvistaa selkeät säännöt, joilla käsitellään kyseisiä monikerroksisen rakenteen tilanteita. Tällaisissa tapauksissa oikeudellisen järjestelyn tai samankaltaisen oikeushenkilön, kuten säätiön, kaikkien tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien olisi oltava sen yrityksen tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia, jonka osakkeet ovat oikeudellisessa järjestelyssä tai säätiön hallussa.

(110)

Yhteinen ymmärrys määräysvallan käsitteestä ja määräysvallan käytön keinojen tarkempi määrittely ovat tarpeen, jotta sääntöjä voitaisiin soveltaa johdonmukaisesti kaikkialla sisämarkkinoilla. Määräysvalta olisi ymmärrettävä tosiasiallisena kykynä käyttää valtaa yrityksen asiakysymyksiä koskevassa päätöksenteossa. Tavanomainen keino käyttää määräysvaltaa on äänioikeuksien enemmistö. Tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan asema voidaan vahvistaa myös käyttämällä määräysvaltaa muilla keinoin ilman merkittävää omistusoikeuteen perustuvaa määräysvaltaa tai kokonaan ilman sitä. Tästä syystä määräysvalta olisi määritettävä omistusoikeudesta riippumatta, jotta voidaan selvittää kaikki henkilöt, jotka ovat oikeushenkilön tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia. Määräysvaltaa voidaan yleensä käyttää millä tahansa keinolla, myös oikeudellisilla ja muilla kuin oikeudellisilla keinoilla. Kyseiset keinot voidaan ottaa huomioon arvioitaessa, käytetäänkö määräysvaltaa muilla keinoin, riippuen kunkin oikeushenkilön erityistilanteesta.

(111)

Välillinen omistajuus tai määräysvallan käyttö voidaan määrittää useiden ketjun lenkkien tai useiden yksittäisten tai toisiinsa liittyvien ketjujen kautta. Ketjun lenkki voi olla mikä tahansa luonnollinen henkilö, oikeushenkilö tai oikeudellinen järjestely. Lenkkien väliset suhteet voivat muodostua omistusoikeudesta tai äänioikeuksista tai muista määräysvallan käytön keinoista. Tällaisissa tapauksissa, jos omistusrakenteessa on samanaikaisesti omistusoikeus ja määräysvalta, tarvitaan erityisiä ja yksityiskohtaisia tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan tunnistamista koskevia sääntöjä, jotta voidaan tukea yhdenmukaista lähestymistapaa niiden tunnistamiseen.

(112)

Tosiasiallisen läpinäkyvyyden varmistamiseksi tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien sääntöjen soveltamisalaan olisi kuuluttava mahdollisimman laaja kirjo oikeushenkilöitä ja oikeudellisia järjestelyjä, jotka on perustettu jäsenvaltioissa. Tähän kuuluvat yritykset, joille on ominaista se, että niihin on mahdollista olla omistusoikeuksia, sekä muut oikeushenkilöt ja express trust -järjestelyjen kaltaiset oikeudelliset järjestelyt. Koska jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksissä on eroja, näihin laajoihin ryhmiin kuuluu monia erilaisia organisaatiorakenteita. Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava komissiolle luettelo, josta käy ilmi, minkä tyyppisten oikeushenkilöiden tosiasialliset omistajat ja edunsaajat tunnistetaan sekä yritysten että muiden oikeushenkilöiden tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien tunnistamista koskevien sääntöjen mukaisesti.

(113)

Tiettyjen oikeushenkilöiden, kuten yhdistysten, ammattiliittojen, poliittisten puolueiden tai kirkkojen erityisluonne ei johda tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien mielekkääseen tunnistamiseen omistusoikeuden tai jäsenyyden perusteella. Tällöin on kuitenkin mahdollista, että ylempään johtoon kuuluvat henkilöt käyttävät määräysvaltaa oikeushenkilössä muilla keinoin. Näissä tapauksissa tällaiset henkilöt olisi ilmoitettava tosiasiallisiksi omistajiksi ja edunsaajiksi.

(114)

Express trust -järjestelyjen ja muiden samankaltaisten oikeushenkilöiden, kuten säätiöiden, tai samankaltaisten oikeudellisten järjestelyjen tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien johdonmukaisen tunnistamisen varmistamiseksi on laadittava tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat yhdenmukaistetut säännöt. Jäsenvaltioilta olisi edellytettävä, että ne ilmoittavat komissiolle luettelon, josta käy ilmi, minkä tyyppisten express trust -järjestelyn kaltaisten oikeushenkilöiden ja oikeudellisten järjestelyjen tosiasiallinen omistaja ja edunsaaja tunnistetaan express trust -järjestelyjen ja muiden samankaltaisten oikeushenkilöiden tai oikeudellisten järjestelyjen tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien tunnistamista koskevien sääntöjen mukaisesti. Komission olisi voitava hyväksyä täytäntöönpanosäädöksellä luettelo jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisista oikeudellisista järjestelyistä ja oikeushenkilöistä, joiden rakenne tai toiminta on samankaltaista kuin express trust -järjestelyillä.

(115)

Harkinnanvaraiset trustit antavat omaisuudenhoitajille harkintavallan trustin varojen tai niistä saatujen etujen kohdentamisessa. Näin ollen heti alkuvaiheessa ei määritetä edunsaajia tai edunsaajien luokkaa, vaan pikemminkin henkilöiden joukko, josta omaisuudenhoitajat voivat valita edunsaajat, tai henkilöt, joista tulee edunsaajia, jos omaisuudenhoitajat eivät käytä harkintavaltaansa. Kuten FATF:n oikeudellisia järjestelyjä koskevien normien äskettäisessä tarkistuksessa todettiin, tällaista harkintavaltaa voidaan käyttää väärin ja se mahdollistaa tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien hämärtämisen, ellei harkinnanvaraisille trusteille aseteta läpinäkyvyyden vähimmäistasoa, sillä läpinäkyvyys edunsaajiin nähden saavutettaisiin vasta, kun omaisuudenhoitajat käyttävät harkintavaltaansa. Jotta voidaan varmistaa riittävä ja johdonmukainen läpinäkyvyys kaikentyyppisissä oikeudellisissa järjestelyissä, on tärkeää, että harkinnanvaraisten trustien osalta kerätään tietoja myös sallituista kohderyhmistä ja oletuskohderyhmistä, jotka saisivat varat tai edut, jos omaisuudenhoitajat eivät käytä harkintavaltaansa. Joissakin tilanteissa sallittuja kohderyhmiä ja oletuskohderyhmiä ei yksilöidä erikseen, vaan luokkana. Tällöin olisi kerättävä tiedot luokasta sekä yksittäisistä henkilöistä, jotka on valittu luokasta.

(116)

Express trust -järjestelyjen ja vastaavien oikeudellisten järjestelyjen ominaisuudet vaihtelevat jäsenvaltioissa. Yhdenmukaisen lähestymistavan varmistamiseksi on aiheellista vahvistaa yhteiset periaatteet tällaisten järjestelyjen tunnistamiseksi. Express trust -järjestelyt ovat asettajan aloitteesta perustettuja trusteja. Lain nojalla perustetut trustit tai trustit, joita ei ole perustettu asettajan nimenomaisesta aikomuksesta, olisi jätettävä tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Express trust -järjestelyt perustetaan yleensä asiakirjan muodossa, kuten kirjallisen asiakirjan tai kirjallisen luottamusasiakirjan muodossa, ja yleensä se vastaa johonkin yrityksen tai henkilökohtaisen tarpeeseen. Express trust -järjestelyjen kaltaiset oikeudelliset järjestelyt ovat rakenteeltaan tai toiminnoltaan samankaltaisia järjestelyjä, joilla ei ole oikeushenkilöllisyyttä. Ratkaisevaa ei ole oikeudellisen järjestelyn tyypin määrittäminen vaan express trust -järjestelyn määritelmän perusominaisuuksien täyttyminen eli asettajan aikomus asettaa varat tietyn henkilön hallintaan ja määräysvaltaan tiettyä, yleensä yrityksen tai henkilökohtaista tarkoitusta varten, siten että edunsaajat hyötyvät siitä. Jotta voidaan varmistaa, että express trust -järjestelyn kaltaisten oikeudellisten järjestelyjen tosiasialliset omistajat ja edunsaajat tunnistetaan johdonmukaisesti, jäsenvaltioiden olisi annettava komissiolle tiedoksi luettelo express trust -järjestelyjen kaltaisten oikeudellisten järjestelyjen tyypeistä. Tällaiseen tiedoksiantoon olisi liitettävä arviointi, jossa perustellaan tiettyjen oikeudellisten järjestelyjen yksilöinti express trust -järjestelyjä vastaaviksi ja selitetään se, miksi muiden oikeudellisten järjestelyjen on katsottu olevan rakenteeltaan tai toiminnaltaan erilaisia kuin express trust -järjestelyt. Tällaista arviointia tehdessään jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon kaikki niiden lainsäädännön mukaiset oikeudelliset järjestelyt.

(117)

Tietyn tyyppisten oikeushenkilöiden, kuten säätiöiden, express trust -järjestelyjen ja vastaavien oikeudellisten järjestelyjen tapauksessa yksittäisiä edunsaajia ei ole mahdollista tunnistaa, koska niitä ei ole vielä määritetty. Tällaisissa tapauksissa tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen olisi sen sijaan sisällettävä kuvaus edunsaajien luokasta ja sen ominaisuuksista. Heti kun luokkaan kuuluvat edunsaajat on nimetty, ne ovat tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia. Lisäksi on olemassa tietyntyyppisiä oikeushenkilöitä ja oikeudellisia järjestelyjä, joissa on edunsaajia mutta joissa niiden tunnistaminen ei ole oikeasuhteista kyseisiin oikeushenkilöihin tai oikeudellisiin järjestelyihin liittyvien rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskeihin nähden. Tämä koskee säänneltyjä tuotteita, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/2341 (26) soveltamisalaan kuuluvia eläkejärjestelmiä, ja se voisi koskea esimerkiksi työntekijöiden taloudellista omistajuutta tai osallistumista koskevia järjestelmiä taikka voittoa tavoittelemattomia tai hyväntekeväisyyttä harjoittavia oikeushenkilöitä tai oikeudellisia järjestelyjä edellyttäen, että tällaisiin oikeushenkilöihin ja oikeudellisiin järjestelyihin liittyvät riskit ovat vähäisiä. Näissä tapauksissa edunsaajien luokan tunnistamisen olisi riitettävä.

(118)

Direktiivillä (EU) 2016/2341 säännellyt eläkejärjestelmät ovat säänneltyjä tuotteita, joihin sovelletaan tiukkoja valvontavaatimuksia ja joihin liittyy vähäisiä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskejä. Jos tällaisia eläkejärjestelmiä perustetaan oikeudellisena järjestelynä, sen edunsaajia ovat työntekijät, jotka käyttävät näitä tuotteita työsopimustensa perusteella eläke-etuuksiensa hallinnoimiseksi. Koska eläke-etuuteen liittyy sen erityisluonteen vuoksi vain pieni rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riski, ei olisi oikeasuhteista vaatia kunkin edunsaajan tunnistamista, vaan luokan ja sen ominaisuuksien tunnistamisen olisi riitettävä läpinäkyvyysvelvoitteiden täyttämiseksi.

(119)

Yhteissijoitusyritysten tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien johdonmukaisen tunnistamisen varmistamiseksi on tarpeen laatia tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat yhdenmukaistetut säännöt. Riippumatta siitä, toimiiko jäsenvaltiossa yhteissijoitusyrityksiä oikeushenkilönä, jolla on oikeushenkilöllisyys, oikeudellisena järjestelynä, jolla ei ole oikeushenkilöllisyyttä, tai missä tahansa muussa muodossa, tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan tunnistamiseen sovellettavan lähestymistavan olisi oltava johdonmukainen niiden tarkoituksen ja tehtävän kanssa.

(120)

Johdonmukainen lähestymistapa edellyttää tosiasiallisen omistajuuden ja edunsaajuuden läpinäkyvyyttä koskevan järjestelmän osalta myös sen varmistamista, että tosiasiallisista omistajista ja edunsaajista kerätään samat tiedot kaikkialla sisämarkkinoilla. On tarkoituksenmukaista ottaa käyttöön täsmälliset vaatimukset kussakin tapauksessa kerättäville tiedoille. Tällaisia tietoja ovat tosiasiallista omistajaa ja edunsaajaa koskevat vähimmäishenkilötiedot, tiedot oikeushenkilöön tai oikeudelliseen järjestelyyn kohdistuvan omistusoikeuden luonteesta ja suuruudesta sekä tiedot oikeushenkilöstä tai oikeudellisesta järjestelystä, jotka ovat tarpeen sen varmistamiseksi, että luonnollinen henkilö, joka on tosiasiallinen omistaja ja edunsaaja, voidaan tunnistaa asianmukaisesti samoin kuin syyt, joiden vuoksi kyseinen luonnollinen henkilö on tunnistettu tosiasialliseksi omistajaksi ja edunsaajaksi.

(121)

Tosiasiallisen omistajuuden ja edunsaajuuden läpinäkyvyyttä koskeva toimiva kehys edellyttää tietojen keräämistä eri kanavien kautta. Tällainen monitahoinen lähestymistapa sisältää tiedot, jotka ovat express trust -järjestelyn oikeushenkilön tai omaisuudenhoitajan tai sellaisten henkilöiden hallussa, joilla on vastaava asema samankaltaisessa oikeudellisessa järjestelyssä, tiedot, jotka ilmoitusvelvolliset ovat saaneet asiakkaan tuntemisvelvollisuuden yhteydessä, sekä keskitetyissä rekistereissä olevat tiedot. Näiden pilareiden välinen tietojen ristiintarkastus auttaa varmistamaan, että kullakin pilarilla on hallussaan riittävät, tarkat ja ajantasaiset tiedot. Tätä varten ja erilaisten lähestymistapojen aiheuttamien poikkeavuuksien välttämiseksi on tärkeää yksilöidä niihin ryhmiin kuuluvat tiedot, jotka olisi aina kerättävä, jotta tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot olisivat riittävät. Tähän sisältyvät oikeushenkilöä ja oikeudellista järjestelyä koskevat perustiedot, jotka ovat ennakkoedellytys sille, että yhteisö tai järjestely itse voi ymmärtää rakenteensa joko omistajuuden tai määräysvallan kautta.

(122)

Jos oikeushenkilöt ja oikeudelliset järjestelyt ovat osa monimutkaista rakennetta, niiden omistus- tai määräysvaltarakenteen selkeys on ratkaisevan tärkeää sen selvittämiseksi, keitä niiden tosiasialliset omistajat ja edunsaajat ovat. Tätä varten on tärkeää, että oikeushenkilöt ja oikeudelliset järjestelyt ymmärtävät selkeästi suhteet, joiden nojalla ne ovat välillisessä omistuksessa tai määräysvallassa, mukaan lukien kaikki välivaiheet tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien sekä oikeushenkilön tai oikeudellisen järjestelyn välillä riippumatta siitä, ovatko kyseiset suhteet muiden oikeushenkilöiden ja oikeudellisten järjestelyjen vai nimellisten järjestelyjen muodossa. Omistus- ja määräysvaltarakenteen tunnistamisen myötä voidaan tunnistaa keinot, joilla omistusoikeus on perustettu tai joilla oikeushenkilössä voidaan käyttää määräysvaltaa, minkä vuoksi se on olennaisen tärkeää tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan asemaa koskevan kattavan ymmärryksen kannalta. Tosiasiallista omistajaa ja edunsaajaa koskevien tietojen olisi sen vuoksi aina sisällettävä kuvaus suhderakenteesta.

(123)

Tosiasiallisen omistajuuden ja edunsaajuuden läpinäkyvyyttä koskeva toimiva kehys perustuu siihen, että oikeushenkilöillä on tieto luonnollisista henkilöistä, jotka ovat niiden tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia. Unionissa kaikkien oikeushenkilöiden olisi siten hankittava ja pidettävä hallussaan riittävät, tarkat ja ajantasaiset tiedot tosiasiallisista omistajista ja edunsaajista. Kyseisiä tietoja olisi säilytettävä viiden vuoden ajan, ja tietojen säilyttämisestä vastaavan henkilöllisyys olisi kirjattava keskitettyihin rekistereihin. Säilytysaika vastaa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevia vaatimuksia, kuten asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä, sovellettaessa hankittujen tietojen säilytysaikaa. Jotta tiedot olisi mahdollista tarkistaa ja todentaa esimerkiksi eroavuuksista ilmoittamiseen käytettävän mekanismin kautta, on perusteltua varmistaa, että tietojen säilytysajat ovat yhtenevät.

(124)

Jotta voidaan varmistaa, että tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot ovat ajan tasalla, oikeushenkilön olisi päivitettävä nämä tiedot välittömästi muutosten jälkeen ja tarkistettava ne säännöllisesti, esimerkiksi tilinpäätöksen toimittamisajankohtana tai viranomaisen kanssa tapahtuvan muun toistuvan vuorovaikutuksen yhteydessä. Tietojen päivittämiselle asetetun määräajan olisi oltava kohtuullinen ottaen huomioon mahdolliset monimutkaiset tilanteet.

(125)

Oikeushenkilöiden olisi toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet tosiasiallisten omistajiensa ja edunsaajiensa tunnistamiseksi. Joissakin tapauksissa ei ehkä kuitenkaan voida tunnistaa luonnollista henkilöä, joka viime kädessä omistaa yhteisön tai käyttää siinä määräysvaltaa. Edellyttäen, että kaikki tunnistamiskeinot on käytetty, tällaisissa poikkeustapauksissa olisi tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien sijasta voitava ilmoittaa ylempään johtoon kuuluvia henkilöitä, kun ilmoitusvelvollisille annetaan tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevia tietoja asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevan menettelyn yhteydessä tai kun tietoja toimitetaan keskitettyyn rekisteriin. Vaikka ylempään johtoon kuuluvat henkilöt tunnistetaan näissä tilanteissa, he eivät ole tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia. Oikeushenkilöiden olisi kirjattava ylös tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien tunnistamiseksi toteutetut toimet erityisesti silloin, kun ne tukeutuvat kyseiseen viime käden toimenpiteeseen, joka olisi perusteltava ja dokumentoitava asianmukaisesti.

(126)

Vaikeudet tietojen saamisessa eivät saisi olla pätevä syy välttää tunnistamistoimia ja turvautua sen sijaan ylempään johtoon kuuluvien henkilöiden ilmoittamiseen. Sen vuoksi oikeushenkilöiden olisi aina voitava perustella epäilynsä kerättyjen tietojen oikeellisuudesta. Tällaisten perustelujen olisi oltava oikeassa suhteessa oikeushenkilöön liittyvään riskiin ja sen omistusrakenteen monimutkaisuuteen nähden. Erityisesti toimivaltaisille viranomaisille olisi tarvittaessa toimitettava viipymättä tiedot toteutetuista toimista, ja riskialttiuden perusteella kyseisiin tietoihin olisi voitava sisältyä hallituksen päätöksiä ja sen kokousten pöytäkirjoja, kumppanuussopimuksia, trustin perustamiskirjoja ja epämuodollisia järjestelyjä valtakirjoja vastaavien valtuuksien määrittämiseksi tai muita sopimuksia ja asiakirjoja. Tapauksissa, joissa tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien puuttuminen on ilmeistä oikeushenkilön erityisen muodon ja rakenteen osalta, perustelut olisi ymmärrettävä viittaukseksi tähän seikkaan eli siihen, että oikeushenkilöllä ei ole tosiasiallista omistajaa ja edunsaajaa sen erityisen muodon ja rakenteen vuoksi. Tällainen tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien puuttuminen voisi olla kyseessä esimerkiksi silloin, kun oikeushenkilössä ei ole omistusoikeuksia tai siinä ei voida viime kädessä käyttää määräysvaltaa muilla keinoin.

(127)

Kun otetaan huomioon tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien määrittämisen tarkoitus, joka on oikeushenkilöiden tehokkaan läpinäkyvyyden varmistaminen, on oikeasuhteista vapauttaa tietyt yhteisöt velvoitteesta tunnistaa niiden tosiasiallinen omistaja ja edunsaaja. Tällaista järjestelmää voidaan soveltaa ainoastaan yhteisöihin, joiden tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien tunnistaminen ja rekisteröinti ei ole hyödyllistä ja joiden osalta vastaava läpinäkyvyyden taso saavutetaan muilla keinoilla kuin tosiasiallisen omistajuuden ja edunsaajuuden avulla. Tältä osin jäsenvaltioiden julkisoikeudellisia laitoksia ei olisi velvoitettava tunnistamaan tosiasialliset omistajansa ja edunsaajansa. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2004/109/EY (27) otettiin käyttöön tiukat läpinäkyvyysvaatimukset yhtiöille, joiden arvopaperit on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla. Tietyissä olosuhteissa kyseisillä läpinäkyvyysvaatimuksilla voidaan saavuttaa vastaava läpinäkyvyyttä koskeva järjestelmä kuin tässä asetuksessa vahvistetuilla tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevilla läpinäkyvyyssäännöillä. Näin on silloin, kun määräysvaltaa yrityksessä käytetään äänioikeuksien kautta ja yhtiön omistus- tai määräysvaltarakenteeseen kuuluu ainoastaan luonnollisia henkilöitä. Näissä olosuhteissa kyseisiin julkisesti noteerattuihin yhtiöihin ei ole tarpeen soveltaa tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevia vaatimuksia. Oikeushenkilöiden vapauttaminen velvoitteesta tunnistaa oma tosiasiallinen omistajansa ja edunsaajansa ja rekisteröidä se ei saisi vaikuttaa ilmoitusvelvollisten velvollisuuteen tunnistaa asiakkaan tosiasiallinen omistaja ja edunsaaja asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä toteuttaessaan.

(128)

Erityyppisille yhtiömuodoille olisi taattava tasapuoliset toimintaedellytykset, ja tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien peittelemiseksi kyhättyjä monimutkaisia rakenteita usein sisältävien express trust -järjestelyjen ja oikeudellisten järjestelyjen väärinkäyttö olisi estettävä. Jäsenvaltiossa hallinnoitavien taikka jäsenvaltioon sijoittautuneiden tai jäsenvaltiossa asuvien express trust -järjestelyjen omaisuudenhoitajien olisi siksi oltava vastuussa tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien riittävien, tarkkojen ja ajantasaisten tietojen hankkimisesta ja hallussa pitämisestä asianomaisen trustin osalta sekä niiden aseman ilmoittamisesta ja näiden tietojen antamisesta asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä toteuttaville ilmoitusvelvollisille. Express trust -järjestelyn mahdollisten muiden tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien olisi autettava omaisuudenhoitajaa tällaisten tietojen hankkimisessa.

(129)

Oikeudellisten järjestelyjen luonne ja niiden rakennetta ja tarkoitusta koskevan julkisuuden puute asettavat omaisuudenhoitajille tai samantyyppisissä oikeudellisissa järjestelyissä vastaavissa asemissa oleville henkilöille erityisen velvollisuuden hankkia ja pitää hallussaan kaikki asiaankuuluvat tiedot oikeudellisesta järjestelystä. Tällaisten tietojen avulla olisi voitava tunnistaa oikeudellinen järjestely, siihen sijoitetut tai sen kautta hallinnoidut varat sekä trustin mahdolliset asiamiehet tai palveluntarjoajat. Jotta helpotettaisiin toimivaltaisten viranomaisten toimintaa rahanpesun, sen esirikosten ja terrorismin rahoituksen estämisessä, paljastamisessa ja selvittämisessä, on tärkeää, että omaisuudenhoitajat pitävät nämä tiedot ajan tasalla ja että he pitävät niitä hallussaan riittävän ajan sen jälkeen, kun he ovat lopettaneet tehtävänsä omaisuudenhoitajana tai vastaavana. Oikeudellista järjestelyä koskevien perustietojen antaminen ilmoitusvelvollisille on myös tarpeen, jotta ne voivat täysin varmistua oikeudelliseen järjestelyyn liittyvän liikesuhteen tai yksittäisen liiketoimen tarkoituksesta, arvioida asianmukaisesti siihen liittyvät riskit ja toteuttaa oikeasuhteiset toimenpiteet näiden riskien lieventämiseksi.

(130)

Tiettyjen oikeudellisten järjestelyjen erityisen rakenteen perusteella ja niiden tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevan riittävän läpinäkyvyyden varmistamiseksi tällaisiin express trust -järjestelyjen kaltaisiin oikeudellisiin järjestelyihin olisi sovellettava tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien suhteen vastaavia vaatimuksia kuin express trust -järjestelyihin.

(131)

Nimelliset järjestelyt voivat antaa mahdollisuuden tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien henkilöllisyyden salaamiseen, koska henkilö voi toimia nimellisesti oikeushenkilön johtajana tai osakkeenomistajana, mutta nimittäjää ei aina paljasteta. Tällaiset järjestelyt saattavat peittää tosiasialliset omistajat ja edunsaajat sekä määräysvaltarakenteen, jos tosiasialliset omistajat ja edunsaajat eivät halua paljastaa henkilöllisyyttään tai asemaansa. Sen vuoksi on tarpeen ottaa käyttöön läpinäkyvyyttä koskevia vaatimuksia, jotta vältetään tällaisten järjestelyjen väärinkäyttö ja estetään rikollisia piileskelemästä heidän puolestaan toimivien henkilöiden takana. Nimitetyn ja nimittäjän välinen suhde ei määräydy sen mukaan, vaikuttaako se yleisöön vai kolmansiin osapuoliin. Vaikka nimellisillä osakkeenomistajilla, joiden nimet ovat julkisessa tai virallisessa rekisterissä, olisi muodollisesti riippumaton määräysvalta yhtiöön nähden, se olisi velvoitettava ilmoittamaan, toimivatko ne jonkun muun ohjeiden mukaisesti yksityisen sopimuksen perusteella. Oikeushenkilön nimellisten osakkeenomistajien ja nimellisten johtajien olisi säilytettävä riittävät tiedot nimittäjänsä henkilöllisyydestä sekä nimittäjän mahdollisesta tosiasiallisesta omistajasta tai edunsaajasta ja ilmoitettava heistä ja heidän asemastaan oikeushenkilölle. Oikeushenkilöiden olisi ilmoitettava samat tiedot myös ilmoitusvelvollisille, kun asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä sovelletaan, sekä kirjattava ne keskitettyihin rekistereihin.

(132)

On tarpeen lieventää riskejä, joita aiheutuu ulkomaisista oikeushenkilöistä ja ulkomaisista oikeudellisista järjestelyistä, joita käytetään väärin rikoshyödyn ohjaamiseen unionin rahoitusjärjestelmään. Koska kolmansissa maissa käytössä olevat tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat vaatimukset eivät välttämättä ole sellaisia, että läpinäkyvyys olisi samalla tasolla ja tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevia tietoja olisi käytettävissä samalla tavalla ajallaan kuin unionissa, on tarpeen varmistaa riittävät keinot ulkomaisten oikeushenkilöiden tai ulkomaisten oikeudellisten järjestelyjen tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien tunnistamiseksi erityisissä olosuhteissa. Unionin ulkopuolella perustettuja oikeushenkilöitä ja express trust -järjestelyjä tai muita samankaltaisia oikeudellisia järjestelyjä, jotka ovat unionin ulkopuolelta hallinnoituja tai joiden omaisuudenhoitajat tai vastaavassa asemassa olevat henkilöt asuvat unionin ulkopuolella tai ovat sijoittautuneet unionin ulkopuolelle, olisi siksi vaadittava paljastamaan tosiasialliset omistajansa ja edunsaajansa, jos ne toimivat unionissa aloittamalla liikesuhteen unionin ilmoitusvelvollisen kanssa, hankkimalla kiinteää omaisuutta unionissa tai tiettyjä arvotavaroita unionissa sijaitsevilta ilmoitusvelvollisilta tai tekemällä sopimuksen tavaroita tai palveluja tai käyttöoikeussopimuksia koskevan julkisen hankintamenettelyn perusteella. Riskialttius voi vaihdella jäsenvaltioiden välillä, riippuen muun muassa ilmoitusvelvollisten harjoittaman toiminnan luokasta tai tyypistä ja siitä, miten houkuttelevia niiden alueella sijaitsevat kiinteistöt ovat rikollisten kannalta. Sen vuoksi silloin, kun jäsenvaltiot tunnistavat suuririskisiä tilanteita, niiden olisi voitava toteuttaa lieventäviä lisätoimenpiteitä näihin riskeihin puuttumiseksi.

(133)

Ulkomaisten oikeushenkilöiden ja ulkomaisten oikeudellisten järjestelyjen rekisteröintiä koskevien vaatimusten olisi oltava oikeassa suhteessa riskeihin, jotka liittyvät niiden toimintaan unionissa. Kun otetaan huomioon unionin sisämarkkinoiden avoimuus ja se, että ulkomaiset oikeushenkilöt käyttävät unioniin sijoittautuneiden ilmoitusvelvollisten tarjoamia palveluja, joista moniin liittyy pienempiä rahanpesun, sen esirikosten tai terrorismin rahoituksen riskejä, on aiheellista rajoittaa rekisteröintivaatimus oikeushenkilöihin, jotka kuuluvat suuririskisiin aloihin tai jotka toimivat korkeamman riskin luokissa tai jotka saavat palveluja sellaisilla aloilla toimivilta ilmoitusvelvollisilta, joihin liittyy suurempia riskejä. Oikeudellisten järjestelyjen yksityinen luonne ja esteet, jotka liittyvät tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen saamiseen ulkomaisten oikeudellisten järjestelyjen tapauksessa, oikeuttavat rekisteröintivaatimuksen soveltamisen riippumatta siitä, kuinka suuri riski liittyy oikeudelliselle järjestelylle palveluja tarjoavaan ilmoitusvelvolliseen tai tarvittaessa alaan, jolla oikeudellinen järjestely toimii. Viittaus direktiivin (EU) 2024/1640 7 artiklan mukaiseen unionin tason riskiarvioon olisi katsottava viittaukseksi riskiarvioon, jonka komissio on tehnyt direktiivin (EU) 2015/849 6 artiklan mukaisesti, kunnes direktiivin (EU) 2024/1640 7 artiklan mukainen kertomus annetaan ensimmäisen kerran.

(134)

Jotta voitaisiin kannustaa noudattamaan vaatimuksia ja varmistaa tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeva tosiasiallinen läpinäkyvyys, tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien vaatimuksien noudattamista olisi valvottava. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi sovellettava kyseisten vaatimusten rikkomisesta johtuvia seuraamuksia. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, eivätkä ne saisi ylittää sitä, mikä on tarpeen vaatimusten noudattamiseen kannustamiseksi. Seuraamuksilla, joita jäsenvaltiot ottavat käyttöön, olisi oltava tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien vaatimusten rikkomisen suhteen samanlainen pelotevaikutus kaikkialla unionissa. Seuraamuksiin olisi voitava kuulua esimerkiksi oikeushenkilöille ja omaisuudenhoitajille tai vastaavassa asemassa samankaltaisessa oikeudellisessa järjestelyssä oleville henkilöille määrättävät sakot siitä, että nämä eivät ole pitäneet hallussaan paikkansapitäviä, riittäviä ja ajantasaisia tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevia tietoja, sellaisten oikeushenkilöiden toiminnan keskeyttäminen, jotka eivät noudata velvoitetta pitää hallussaan tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevia tietoja tai toimittaa tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevia tietoja tietyssä määräajassa, sakot tosiasiallisille omistajille ja muille henkilöille, jotka eivät tee yhteistyötä oikeushenkilön tai express trust- järjestelyn omaisuudenhoitajan tai vastaavassa asemassa samankaltaisessa oikeudellisessa järjestelyssä olevan henkilön kanssa, sakot nimellisille osakkeenomistajille ja nimellisille johtajille, jotka eivät noudata tietojen ilmaisemista koskevaa velvoitetta, tai julkistamattomille tosiasiallisille omistajille ja edunsaajille määrättävät yksityisoikeudelliset seuraukset, kuten kielto jakaa voittoja tai käyttää äänioikeuksia.

(135)

Jotta voidaan varmistaa tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien vaatimusten täytäntöönpanoon sovellettava johdonmukainen lähestymistapa kaikkialla sisämarkkinoilla, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä delegoituja säädöksiä, joissa määritellään seuraamusten kohteena olevien rikkomisten luokat ja tällaisista rikkomisista vastuussa olevat henkilöt sekä vakavuuden tasoa koskevat indikaattorit ja perusteet seuraamusten tason määrittämiseksi. Lisäksi komission olisi voitava kyseisen tason määrittämisen tueksi ja tämän asetuksen yhdenmukaistamistavoitteen mukaisesti antaa suuntaviivoja, joissa vahvistetaan vähimmäismäärät, joita sovelletaan kuhunkin rikkomisen luokkaan.

(136)

Epäilyttävistä liiketoimista, niiden yritykset mukaan lukien, ja muista rahanpesuun, sen esirikoksiin ja terrorismin rahoitukseen liittyvistä tiedoista olisi ilmoitettava rahanpesun selvittelykeskukselle, jonka olisi toimittava kansallisena keskusyksikkönä epäilyjä koskevien ilmoitusten vastaanottamisessa, analysoinnissa ja analyysien tulosten luovuttamisessa toimivaltaisille viranomaisille. Kaikista epäilyttävistä liiketoimista, niiden yritykset mukaan lukien, olisi ilmoitettava liiketoimen suuruudesta riippumatta, ja viittauksen epäilyihin olisi tulkittava käsittävän epäilyttävät liiketoimet, epäilyttävän toiminnan ja käyttäytymisen sekä epäilyttävät liiketoimintamallit. Ilmoitettuihin tietoihin voi sisältyä myös kynnysarvon perusteella annettavia tietoja. Jotta ilmoitusvelvollisten olisi helpompi havaita epäilyt, rahanpesuntorjuntaviranomaisen olisi annettava ohjeita epäilyttävän toiminnan tai käyttäytymisen indikaattoreista. Kun otetaan huomioon muuttuva riskiympäristö, kyseisiä ohjeita olisi tarkistettava säännöllisesti, eivätkä ne saisi vaikuttaa siihen, että rahanpesun selvittelykeskukset antavat ohjeita tai indikaattoreita rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskeistä ja menetelmistä, jotka on yksilöity kansallisella tasolla. Jos ilmoitusvelvollinen tai ilmoitusvelvollisen työntekijä tai johtaja ilmaisee rahanpesun selvittelykeskukselle tietoja vilpittömässä mielessä, sitä ei saisi pitää tietojen ilmaisemista koskevan rajoituksen rikkomisena eikä siitä saisi aiheutua kyseiselle ilmoitusvelvolliselle tai sen johtajalle tai työntekijälle seuraamusvastuuta.

(137)

Ilmoitusvelvollisten olisi otettava käyttöön kattavat ilmoitusjärjestelmät, jotka kattavat kaikki epäilyt riippumatta rikollisen toiminnan arvosta tai vakavuudesta. Niiden olisi oltava tietoisia rahanpesun selvittelykeskusten odotuksista, ja niiden olisi mahdollisuuksien mukaan räätälöitävä havaitsemisjärjestelmänsä ja analyyttiset prosessinsa vastaamaan keskeisiä riskejä, jotka vaikuttavat jäsenvaltioon, johon ne ovat sijoittautuneet, ja tarvittaessa asetettava analyysinsa etusijalle kyseisten keskeisten riskien torjumiseksi.

(138)

Liiketoimia olisi arvioitava sellaisten tietojen perusteella, jotka ovat tai joiden olisi oltava ilmoitusvelvollisen tiedossa. Niihin kuuluvat asiamiehiltä, edustajilta ja palveluntarjoajilta saadut asiaankuuluvat tiedot. Jos taustalla oleva esirikos ei ole ilmoitusvelvollisen tiedossa tai selvästi pääteltävissä, epäilyttävien liiketoimien tunnistamista ja niistä ilmoittamista koskeva tehtävä täytetään tehokkaammin keskittymällä epäilyjen havaitsemiseen ja ilmoitusten nopeaan toimittamiseen. Tällöin ilmoitusvelvollisen ei tarvitse täsmentää esirikosta, kun se ilmoittaa epäilyttävästä liiketoimesta rahanpesun selvittelykeskukselle, jos se ei ole tämän tiedossa. Jos nämä tiedot ovat saatavilla, ne olisi sisällytettävä ilmoitukseen. Unionin rahoitusjärjestelmän portinvartijoina ilmoitusvelvollisten olisi myös voitava toimittaa ilmoitus, jos ne tietävät tai epäilevät, että varoja on käytetty tai aiotaan käyttää rikolliseen toimintaan, kuten laittomien tavaroiden ostamiseen, vaikka niiden saatavilla olevat tiedot eivät osoita, että käytetyt varat ovat peräisin laittomista lähteistä.

(139)

Jäsenvaltioiden väliset erot epäilyttävistä liiketoimista ilmoittamista koskevissa vaatimuksissa voivat lisätä vaikeuksia, joita rajatylittävillä tai rajatylittävää toimintaa harjoittavilla ilmoitusvelvollisilla on rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien vaatimusten noudattamisessa. Epäilyttävistä liiketoimista tehtyjen ilmoitusten rakenne ja sisältö vaikuttavat lisäksi rahanpesun selvittelykeskuksen analysointikykyyn ja analysoinnin luonteeseen sekä rahanpesun selvittelykeskuksen kykyyn tehdä yhteistyötä ja vaihtaa tietoja. Jotta ilmoitusvelvollisten olisi helpompi noudattaa ilmoitusvelvollisuuksiaan ja jotta rahanpesun selvittelykeskuksen analyysitoiminnan ja yhteistyön tuloksellisuutta olisi mahdollista lisätä, rahanpesuntorjuntaviranomaisen olisi laadittava luonnos teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi, joissa täsmennetään epäilyttävistä liiketoimista ilmoittamista varten yhteinen malli, jota käytetään yhdenmukaisesti kaikkialla unionissa.

(140)

Rahanpesun selvittelykeskusten olisi voitava saada nopeasti miltä tahansa ilmoitusvelvolliselta kaikki tehtäviensä hoitamista varten tarvittavat tiedot. Esteetön ja nopea tiedonsaanti on niille olennaisen tärkeää sen varmistamiseksi, että rahavirrat voidaan jäljittää asianmukaisella tavalla ja laittomat verkostot ja rahavirrat paljastaa varhaisessa vaiheessa. Rahanpesun selvittelykeskusten tarve saada ilmoitusvelvollisilta rahanpesua tai terrorismin rahoitusta koskevien epäilyjen perusteella lisätietoja voi perustua rahanpesun selvittelykeskukselle tehtyyn aiempaan ilmoitukseen epäilyttävästä liiketoimesta, mutta se voi perustua myös muihin seikkoihin, kuten rahanpesun selvittelykeskuksen omaan analyysiin, toimivaltaisten viranomaisten toimittamiin tiedustelutietoihin tai toisen rahanpesun selvittelykeskuksen hallussa oleviin tietoihin. Rahanpesun selvittelykeskusten olisi tämän vuoksi voitava tehtäviensä yhteydessä saada tietoja miltä tahansa ilmoitusvelvolliselta, myös ilman aiempaa ilmoitusta. Erityisesti tiedot pankki-, maksu- tai kryptovaratilin kautta toteutetuista rahoitustoimista ja -siirroista ovat ratkaisevan tärkeitä rahanpesun selvittelykeskusten analyyttisen työn kannalta. Puutteellisen yhdenmukaistamisen puutteen vuoksi luottolaitokset ja finanssilaitokset kuitenkin toimittavat nykyisin rahanpesun selvittelykeskuksille liiketoimia koskevia tietoja eri muodoissa, joita ei ole helppo käyttää analysoinnissa. Kun otetaan huomioon rahanpesun selvittelykeskusten analyyttisen toiminnan rajatylittävä luonne, erilaiset muodot ja liiketoimia koskevien tietojen käsittelyvaikeudet haittaavat rahanpesun selvittelykeskusten välistä tietojenvaihtoa ja rajatylittävien rahoitusanalyysien kehittämistä. Rahanpesuntorjuntaviranomaisen olisi sen vuoksi laadittava luonnoksia teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi, joissa määritetään yhdenmukaisena perustana kaikkialla unionissa käytettävä yhteinen malli, jonka mukaisesti luottolaitokset ja finanssilaitokset toimittavat liiketoimia koskevia tietoja rahanpesun selvittelykeskuksille.

(141)

Ilmoitusvelvollisten olisi vastattava rahanpesun selvittelykeskuksen esittämään tietopyyntöön mahdollisimman pian ja joka tapauksessa viiden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta tai rahanpesun selvittelykeskuksen määrittelemän muun lyhyemmän tai pidemmän määräajan kuluessa. Perustelluissa ja kiireellisissä tapauksissa ilmoitusvelvollisen olisi vastattava rahanpesun selvittelykeskuksen pyyntöön 24 tunnin kuluessa. Kyseisiä määräaikoja olisi sovellettava vain riittävän hyvin määriteltyihin edellytyksiin perustuviin tietopyyntöihin. Rahanpesun selvittelykeskuksen olisi voitava saada ilmoitusvelvollisilta tietoja myös toisen rahanpesun selvittelykeskuksen pyynnön perusteella ja sen olisi voitava vaihtaa näitä tietoja niitä pyytäneen rahanpesun selvittelykeskuksen kanssa. Ilmoitusvelvollisille esitetyt pyynnöt ovat luonteeltaan vaihtelevia. Monimutkaiset pyynnöt voivat esimerkiksi vaatia enemmän aikaa ja edellyttää pidempää määräaikaa. Tätä varten rahanpesun selvittelykeskusten olisi voitava myöntää ilmoitusvelvollisille pidennettyjä määräaikoja edellyttäen, että tämä ei vaikuta kielteisesti rahanpesun selvittelykeskuksen analyysiin.

(142)

Jäsenvaltioilla olisi oltava tiettyjen ilmoitusvelvollisten osalta mahdollisuus nimetä tarkoituksenmukainen itsesääntelyelin, jolle tiedot ensi vaiheessa toimitetaan rahanpesun selvittelykeskuksen asemesta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan järjestelmä, jossa ilmoitus lähetetään ensi vaiheessa itsesääntelyelimelle, on tärkeä perusoikeuksien suojan tae, kun kyseessä ovat juristeihin sovellettavat ilmoitusvelvollisuudet. Jäsenvaltioiden olisi säädettävä keinoista ja tavoista salassapitovelvollisuuden, luottamuksellisuuden ja yksityisyyden suojaamiseksi.

(143)

Notaareilla, juristeilla, muilla itsenäisillä juristiammatin harjoittajilla, tilintarkastajilla, ulkopuolisilla kirjanpitäjillä ja veroneuvojilla ei olisi oltava velvollisuutta toimittaa rahanpesun selvittelykeskukselle tai itsesääntelyelimelle mitä tahansa tietoja, jotka ne ovat saaneet tai hankkineet joltakin asiakkaaltaan tai jostakin asiakkaastaan selvittäessään kyseisen asiakkaan oikeudellista asemaa tai suorittaessaan kyseistä asiakasta koskevaa puolustus- tai edustamistehtävää oikeuskäsittelyssä tai siihen liittyen, mukaan luettuna oikeuskäsittelyn käynnistämistä tai välttämistä koskeva neuvonta, riippumatta siitä, saadaanko tai hankitaanko tällaiset tiedot ennen käsittelyä, sen aikana vai sen jälkeen. Tällaista poikkeusta ei kuitenkaan pitäisi soveltaa, jos juristiammatin harjoittaja, tilintarkastaja, ulkopuolinen kirjanpitäjä tai veroneuvoja osallistuu rahanpesuun tai terrorismin rahoittamiseen, lainopillista neuvontaa annetaan rahanpesua tai terrorismin rahoittamista varten tai juristiammatin harjoittaja, tilintarkastaja, ulkopuolinen kirjanpitäjä tai veroneuvoja tietää, että hänen asiakkaansa hakee lainopillista neuvontaa rahanpesua tai terrorismin rahoittamista varten. Tällainen tietoisuus ja tarkoitus voidaan todeta objektiivisten tosiseikkojen perusteella. Vireillä oleviin oikeudenkäynteihin liittyvää oikeudellista neuvontaa ei pitäisi katsoa rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen liittyväksi oikeudelliseksi neuvonnaksi. Riskiperusteisen lähestymistavan mukaisesti jäsenvaltioiden olisi voitava määrittää muita tilanteita, joissa vapautusta ilmoitusvaatimuksesta ei sovelleta, kun otetaan huomioon rahanpesun, sen esirikosten tai terrorismin rahoituksen suuri riski, joka liittyy tietyntyyppisiin liiketoimiin. Tällaisia muita tilanteita määrittäessään jäsenvaltioiden on varmistettava erityisesti perusoikeuskirjan 7 ja 47 artiklan noudattaminen.

(144)

Ilmoitusvelvollisten olisi voitava poikkeustapauksessa suorittaa epäilyttävät liiketoimet ennen kuin ne ilmoittavat niistä rahanpesun selvittelykeskukselle, jos liiketoimista pidättyminen on mahdotonta tai todennäköisesti vaikeuttaisi yrityksiä jäljittää epäillyn rahanpesun tai terrorismin rahoituksen edunsaajat. Tätä poikkeusta ei saisi kuitenkaan käyttää liiketoimissa, joihin liittyy rahanpesun selvittelykeskuksen jäsenvaltion hyväksymiä kansainvälisiä velvollisuuksia jäädyttää viipymättä terroristien, terroristijärjestöjen ja terrorismin rahoittajien varat YK:n turvallisuusneuvoston asiaankuuluvien päätöslauselmien mukaisesti.

(145)

Luottamuksellisuus on olennaista, kun epäilyttävistä liiketoimista ilmoitetaan ja muita asiaankuuluvia tietoja annetaan rahanpesun selvittelykeskuksille, jotta toimivaltaiset viranomaiset pystyvät jäädyttämään ja takavarikoimaan varoja, joihin liittyy mahdollisesti rahanpesua, sen esirikoksia tai terrorismin rahoitusta. Epäilyttävä liiketoimi ei ole osoitus rikollisesta toiminnasta. Epäilystä ilmoittamisen ilmaiseminen voi tahrata liiketoimeen osallisten henkilöiden maineen sekä vaarantaa analysoinnin ja tutkinnan. Tämän vuoksi ilmoitusvelvolliset sekä niiden johtajat ja työntekijät tai vastaavissa asemissa olevat henkilöt, myös asiamiehet ja edustajat, eivät saisi ilmaista asianomaiselle asiakkaalle tai kolmansille osapuolille, että tietoja toimitetaan, aiotaan toimittaa tai on toimitettu rahanpesun selvittelykeskukselle joko suoraan tai itsesääntelyelimen kautta tai että rahanpesua tai terrorismin rahoitusta koskeva analyysi on tekeillä tai saatetaan tehdä. Salassapitovaatimusta ei saisi soveltaa erityisissä olosuhteissa, joissa on kyseessä esimerkiksi tietojen ilmaiseminen toimivaltaisille viranomaisille tai itsesääntelyelimille valvontatehtävien hoitamisen yhteydessä tai tietojen ilmaiseminen lainvalvontatarkoituksiin tai jos tietojen ilmaiseminen tapahtuu samaan ryhmään kuuluvien ilmoitusvelvollisten välillä.

(146)

Rikolliset siirtävät laittomasti saatua hyötyä useiden välittäjien kautta välttääkseen paljastumisen. Tämän vuoksi on tärkeää, että ilmoitusvelvolliset voivat vaihtaa tietoja paitsi konsernin jäsenten välillä, joissain tapauksissa myös luottolaitosten ja finanssilaitosten sekä muiden verkostoissa toimivien yhteisöjen välillä tietosuojasäännöt asianmukaisesti huomioon ottaen. Tietojenvaihtokumppanuuden ulkopuolella tiettyjen ilmoitusvelvollisten ryhmien välisen tietojen ilmaisemisen tapauksissa, jotka liittyvät samaan liiketoimeen, olisi oltava sallittua ainoastaan kyseisten ilmoitusvelvollisten välillä suoritettavan tai niiden edistämän liiketoimen osalta eikä siihen liittyvien aiempien tai myöhempien liiketoimien osalta.

(147)

Ilmoitusvelvollisten ja tapauksen mukaan toimivaltaisten viranomaisten välinen tietojenvaihto voi lisätä mahdollisuuksia havaita rahanpesuun, terrorismin rahoitukseen ja rikoksen tuottamaan hyötyyn liittyviä laittomia rahavirtoja. Tästä syystä ilmoitusvelvollisten ja toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava vaihtaa tietoja tietojenvaihtokumppanuuden puitteissa, jos ne pitävät tällaista jakamista tarpeellisena rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien velvoitteidensa ja tehtäviensä noudattamiseksi. Tietojen jakamiseen olisi sovellettava tiukkoja suojatoimia, jotka liittyvät luottamuksellisuuteen, tietosuojaan, tietojen käyttöön ja rikosoikeudelliseen menettelyyn. Ilmoitusvelvollisten ei pitäisi tukeutua pelkästään tietojenvaihdon kautta saatuihin tietoihin tehdäkseen päätelmiä asiakkaaseen tai liiketoimeen liittyvästä rahanpesun tai terrorismin rahoituksen riskistä tai tehdäkseen päätöksiä liikesuhteen aloittamisesta tai lopettamisesta taikka liiketoimen suorittamisesta. Kuten direktiivissä 2014/92/EU todetaan, sisämarkkinoiden moitteeton toiminta sekä modernin ja sosiaalisesti osallistavan talouden kehittäminen on yhä riippuvaisempaa maksupalvelujen yleisestä tarjonnasta. Sen vuoksi perusrahoituspalvelujen saatavuutta ei pitäisi evätä niiden tietojen perusteella, joita on vaihdettu ilmoitusvelvollisten välillä taikka ilmoitusvelvollisten ja toimivaltaisten viranomaisten tai rahanpesuntorjuntaviranomaisen välillä.

(148)

Valvojat suorittavat tämän asetuksen vaatimusten noudattamista koskevia tarkastuksia. Jos ilmoitusvelvolliset vaihtavat tietoja tietojenvaihtokumppanuuden puitteissa, näihin tarkastuksiin olisi kuuluttava myös tässä asetuksessa kyseiselle tietojenvaihdolle säädettyjen edellytysten noudattaminen. Vaikka valvojien suorittamien tarkastusten olisi oltava riskiperusteisia, ne olisi joka tapauksessa suoritettava ennen tietojenvaihtokumppanuuden toiminnan aloittamista. Tietojenvaihtokumppanuudet, joihin liittyy henkilötietojen käsittelyä, voivat aiheuttaa suuren riskin luonnollisten henkilöiden oikeuksille ja vapauksille. Sen vuoksi olisi ennen kumppanuuden toiminnan aloittamista tehtävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (28) mukainen tietosuojaa koskeva vaikutustenarviointi. Valvojien olisi suorittamiensa tarkastusten yhteydessä tarvittaessa kuultava tietosuojaviranomaisia, jotka yksin ovat toimivaltaisia arvioimaan tietosuojaa koskevaa vaikutustenarviointia. Kumppanuuden puitteissa vaihdettaviin tietoihin sovelletaan tietosuojasäännöksiä ja kaikkia tämän asetuksen sisältämiä vaatimuksia, jotka koskevat epäilyttäviä liiketoimia koskevien tietojen luottamuksellisuutta. Jäsenvaltioiden olisi voitava asetuksen (EU) 2016/679 mukaisesti pitää voimassa tai ottaa käyttöön yksityiskohtaisempia säännöksiä mukauttaakseen kyseisen asetuksen soveltamista, asettaakseen yksityiskohtaisempia vaatimuksia tietojenvaihtokumppanuuden puitteissa vaihdettujen henkilötietojen käsittelyä varten.

(149)

Vaikka tietojenvaihtokumppanuudet mahdollistavat operatiivisten tietojen ja henkilötietojen vaihdon tiukkojen suojatoimien mukaisesti, tällaisen tietojenvaihdon ei pitäisi korvata tämän asetuksen vaatimuksia, jotka koskevat kaikkien epäilyjen ilmoittamista toimivaltaiselle rahanpesun selvittelykeskukselle. Sen vuoksi, kun ilmoitusvelvolliset havaitsevat epäilyttävää toimintaa tietojenvaihtokumppanuuden puitteissa saatujen tietojen perusteella, niiden olisi ilmoitettava kyseisestä epäilystä sen jäsenvaltion rahanpesun selvittelykeskukselle, johon ne ovat sijoittautuneet. Epäilyttävään toimintaan viittaaviin tietoihin sovelletaan tiukempia sääntöjä, joilla kielletään niiden ilmaiseminen, ja niitä olisi vaihdettava vain silloin, kun se on tarpeen rahanpesun, sen esirikosten ja terrorismin rahoituksen estämiseksi ja torjumiseksi, ja edellyttäen, että tällöin noudatetaan suojatoimia, joilla suojellaan perusoikeuksia, rahanpesun selvittelykeskusten työn luottamuksellisuutta ja lainvalvontaan liittyvien tutkintatoimien koskemattomuutta.

(150)

Tässä asetuksessa tarkoitettuun henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan asetusta (EU) 2016/679. Kaikki jäsenvaltiot tunnustavat rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan olevan tärkeää yleisen edun kannalta. Ilmoitusvelvollisten olisi kiinnitettävä erityistä huomiota periaatteisiin, joiden mukaan henkilötietojen, joita ne käsittelevät rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien velvoitteidensa mukaisesti, on oltava paikkansapitäviä, luotettavia ja ajantasaisia. Tämän asetuksen noudattamiseksi ilmoitusvelvollisten olisi voitava ottaa käyttöön prosesseja, jotka mahdollistavat automaattisesti tehtävät yksittäispäätökset, mukaan lukien profilointi, asetuksen (EU) 2016/679 22 artiklan mukaisesti. Tällöin tässä asetuksessa säädettyjä vaatimuksia, joilla turvataan tällaisten prosessien kohteena olevien henkilöiden oikeudet, olisi sovellettava henkilötietojen suojaa koskevassa unionin lainsäädännössä säädettyjen muiden asiaankuuluvien vaatimusten lisäksi.

(151)

On tärkeää, että rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntakehyksen yhdenmukaistaminen tarkistettujen FATF:n suositusten kanssa toteutetaan noudattaen täysimääräisesti unionin oikeutta, erityisesti unionin tietosuojalainsäädäntöä, ja suojaten perusoikeuksia, sellaisina kuin ne on vahvistettu perusoikeuskirjassa. Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntakehyksen täytäntöönpanon tiettyihin näkökohtiin liittyy tietojen keräämistä, analysointia, säilyttämistä ja luovuttamista. Tällainen henkilötietojen käsittely, edellyttäen että perusoikeuksia kunnioitetaan täysimääräisesti, olisi sallittava, mutta vain tässä asetuksessa säädetyissä tarkoituksissa ja kun on kyseessä asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden toteuttaminen, jatkuvassa seuranta, epäilyttävien liiketoimien tutkiminen ja niistä ilmoittaminen, oikeushenkilön tai oikeudellisen järjestelyn tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan tunnistaminen, poliittisesti vaikutusvaltaisen henkilön tunnistaminen ja luottolaitosten ja finanssilaitosten ja muiden ilmoitusvelvollisten suorittama tietojen luovuttaminen. Ilmoitusvelvollisten suorittama henkilötietojen keruu ja sen jälkeinen käsittely olisi rajoitettava siihen, mikä on välttämätöntä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien vaatimusten täyttämiseksi, eikä henkilötietoja saisi edelleenkäsitellä tavalla, joka on tämän tarkoituksen kanssa ristiriidassa. Erityisesti henkilötietojen edelleenkäsittely kaupallisiin tarkoituksiin olisi ehdottomasti kiellettävä.

(152)

Tiettyjen arkaluonteisten tietojen luokkien, sellaisina kuin ne on määritelty asetuksen (EU) 2016/679 9 artiklassa, käsittely voi aiheuttaa riskejä niiden henkilöiden perusoikeuksille ja -vapauksille, joita kyseiset tiedot koskevat. Jotta voidaan minimoida riskit siitä, että ilmoitusvelvollisten suorittama tällaisten tietojen käsittely johtaa syrjiviin tai puolueellisiin tuloksiin, jotka vaikuttavat haitallisesti asiakkaaseen, kuten liikesuhteen lopettamiseen tai kieltäytymiseen liikesuhteen aloittamisesta, ilmoitusvelvollisten ei pitäisi tehdä päätöksiä yksinomaan hallussaan olevien, asetuksessa (EU) 2016/679 tarkoitettuja erityisiä henkilötietojen ryhmiä koskevien tietojen perusteella, jos kyseisillä tiedoilla ei ole merkitystä liiketoimesta tai -suhteesta aiheutuvien rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskien kannalta. Vastaavasti sen varmistamiseksi, että asiakkaan tuntemisvelvollisuuden perusteellisuus perustuu kokonaisvaltaiseen ymmärrykseen asiakkaaseen liittyvistä riskeistä, ilmoitusvelvollisten ei pitäisi perustaa korkeamman tai alemman tasoisten asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden soveltamista pelkästään niihin arkaluonteisiin tietoihin, jotka niillä on asiakkaasta.

(153)

Tarkistetuissa FATF:n suosituksissa osoitetaan, että jotta voidaan tehdä täysimääräistä yhteistyötä ja täyttää ripeästi toimivaltaisten viranomaisten tietopyynnöt rahanpesun tai terrorismin rahoituksen estämistä, paljastamista ja selvittämistä varten, ilmoitusvelvollisten olisi säilytettävä tarvittavat asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden tuloksena saadut tiedot ja liiketoimia koskeva aineisto vähintään viiden vuoden ajan. Jotta voidaan välttää erilaiset lähestymistavat ja täyttää henkilötietojen suojan ja oikeusvarmuuden vaatimukset, tämä säilytysaika olisi asetettava viideksi vuodeksi liikesuhteen tai yksittäisen liiketoimen päättymisestä. Joissakin tilanteissa toimivaltaisten viranomaisten tehtäviä ei välttämättä voida hoitaa tehokkaasti, jos ilmoitusvelvollisten hallussa olevat asiaankuuluvat tiedot poistetaan säilytysajan päättymisen vuoksi. Tällaisissa tapauksissa toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava pyytää ilmoitusvelvollisia säilyttämään tiedot tapauskohtaisesti pidemmän ajan, joka saisi olla enintään viisi vuotta.

(154)

Kun toimivaltaisen viranomaisen käsitteellä tarkoitetaan tutkinta- ja syyttäjäviranomaisia, olisi sen tulkittava käsittävän Euroopan syyttäjäviraston (EPPO) niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka osallistuvat tiiviimmän yhteistyön toteuttamiseen EPPOn perustamisessa.

(155)

Rahanpesun selvittelykeskusten suorittamalla tietojen jakamisella on keskeinen rooli EPPOn tai Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) toimivaltaan kuuluvan mahdollisen rikollisen toiminnan havaitsemisessa tai sellaisten rikosten havaitsemisessa, joita varten Europol ja Eurojust voivat toimeksiantojensa mukaisesti antaa varhaisen vaiheen operatiivista tukea ja joiden osalta ne voivat tukea nopeita ja tehokkaita tutkinta- ja syytetoimia. Rahanpesun selvittelykeskusten EPPOlle ja OLAFille jakamien tietojen olisi sisällettävä perustelut epäilylle siitä, että EPPOn ja OLAFin toimivaltaan kuuluva rikos saattaa olla tekeillä tai on tehty, ja niihin olisi liitettävä kaikki rahanpesun selvittelykeskuksen hallussa olevat merkitykselliset tiedot, joilla toimia voidaan tukea, mukaan lukien asiaankuuluvat taloudelliset ja hallinnolliset tiedot. Jos EPPO ja OLAF pyytävät tietoja rahanpesun selvittelykeskuksilta, on yhtä tärkeää, että rahanpesun selvittelykeskukset voivat jakaa kaikki hallussaan olevat asiaan liittyvät tiedot. EPPOn ja OLAFin olisi perussäädöksiinsä sisältyvien säännösten mukaisesti ilmoitettava rahanpesun selvittelykeskuksille jaettujen tietojen osalta toteutetuista toimista ja mahdollisista asiaankuuluvista tuloksista.

(156)

Jotta voidaan varmistaa asianmukainen ja tehokas oikeudenhoito tämän asetuksen voimaantulosta sen soveltamisen alkamiseen ja jotta asetuksen ja kansallisen prosessioikeuden välinen vuorovaikutus olisi saumatonta, jäsenvaltioissa tämän asetuksen voimaantulopäivänä meneillään oleviin oikeudellisiin menettelyihin liittyvät tiedot ja asiakirjat, jotka koskevat epäillyn rahanpesun tai terrorismin rahoituksen estämistä, paljastamista tai selvittämistä, olisi säilytettävä viiden vuoden ajan tuosta ajankohdasta, ja tätä ajanjaksoa olisi voitava jatkaa vielä viidellä vuodella.

(157)

Tätä asetusta sovellettaessa käsiteltäviin henkilötietoihin sovelletaan rekisteröidyn tiedonsaantioikeuksia. Rekisteröidyn pääsy epäilyttävää liiketoimea koskevaan ilmoitukseen liittyviin tietoihin heikentäisi kuitenkin vakavasti rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan vaikuttavuutta. Tähän oikeuteen voi siis olla perusteltua kohdistaa asetuksen (EU) 2016/679 23 artiklan mukaisia poikkeuksia ja rajoituksia. Rekisteröidyllä on oikeus pyytää, että asetuksen (EU) 2016/679 51 artiklassa tarkoitettu viranomainen tarkistaa tietojenkäsittelyn laillisuuden, minkä lisäksi hänellä on oikeus mainitun asetuksen 79 artiklassa tarkoitettuun oikeussuojakeinoon. Kyseinen viranomainen voi toimia myös viran puolesta, jos siitä säädetään asetuksessa (EU) 2016/679. Valvontaviranomaisen olisi voitava ilmoittaa rekisteröidylle suorittaneensa kaikki tarpeelliset todentamiset ja kertoa kyseessä olevan tietojenkäsittelyn lainmukaisuutta koskeva tulos, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tiedonsaantioikeutta koskevien rajoitusten soveltamista.

(158)

Ilmoitusvelvolliset voivat käyttää muiden yksityisten toimijoiden palveluja. Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntakehystä olisi kuitenkin sovellettava ainoastaan ilmoitusvelvollisiin, ja ilmoitusvelvollisilla olisi oltava täysi vastuu rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien vaatimusten noudattamisesta. Oikeusvarmuuden vuoksi ja sen välttämiseksi, ettei palveluja saateta tahattomasti tämän asetuksen soveltamisalaan, olisi selvennettävä, etteivät tämän asetuksen soveltamisalaan kuulu ilmoitusvelvolliseen sopimussuhteessa toimivat henkilöt, jotka pelkästään muuntavat paperimuodossa olevia asiakirjoja sähköiseen muotoon, eivätkä henkilöt, jotka tarjoavat luottolaitoksille tai finanssilaitoksille pelkästään rahojen siirtämisessä käytettäviä viesti- tai muita direktiivin (EU) 2015/2366 4 artiklan 25 alakohdassa määriteltyjä tukijärjestelmiä taikka selvitys- ja toimitusjärjestelmiä.

(159)

Ilmoitusvelvollisten olisi hankittava ja pidettävä hallussaan riittävät ja tarkat tiedot oikeushenkilön tosiasiallisista omistajista ja edunsaajista sekä määräysvallasta. Koska haltijaosakkeissa omistajuus kuuluu henkilölle, jonka hallussa haltijaosakekirja on, tosiasiallinen omistaja ja edunsaaja voi pysyä nimettömänä. Jotta voidaan varmistaa, että tällaisia osakkeita ei käytetä väärin rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, yritysten – lukuun ottamatta niitä, joiden arvopaperit noteerataan säännellyillä markkinoilla tai joiden osakkeet lasketaan liikkeeseen välittäjän hallinnassa olevina osakkeina – olisi muunnettava kaikki nykyiset haltijaosakkeet rekisteröidyiksi osakkeiksi, pysäytettävä ne tai talletettava ne finanssilaitokseen. Lisäksi haltijaosakkeiden merkintäoikeuksien liikkeeseenlasku olisi sallittava vain, jos ne pidetään välittäjän hallinnassa.

(160)

Kryptovaroihin liittyvä nimettömyys altistaa ne väärinkäytölle rikollisiin tarkoituksiin. Kryptovaratileillä ja muilla anonyymeillä rahoitusvälineillä ei pystytä jäljittämään kryptovarojen siirtoa, ja ne tekevät toisiinsa kytköksissä olevien, mahdollisesti epäilystä herättävien liiketoimien tunnistamisesta ja riittävien asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden soveltamisesta hankalaa. Jotta voidaan varmistaa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien vaatimusten tehokas soveltaminen kryptovaroihin, on tarpeen kieltää kryptovarapalvelun tarjoajilta anonyymien kryptovaratilien taikka anonymisoinnin tai liiketoimien laajemman hämärtämisen mahdollistavien tilien tarjoaminen ja hallussapito, muun muassa anonymiteettiä edistävillä kryptovaroilla. Kyseistä kieltoa ei sovelleta laitteistojen ja ohjelmistojen tarjoajiin tai isännöimättömien lompakoiden tarjoajiin siltä osin kuin niillä ei ole pääsyä kyseisiin kryptovarojen lompakkoihin tai määräysvaltaa niihin.

(161)

Suurten käteismaksujen käyttö on erittäin altista rahanpesulle ja terrorismin rahoittamiselle, eikä tätä alttiutta ole saatu lievennettyä riittävästi vaatimalla rahanpesun torjuntaa koskevien sääntöjen soveltamista tavarakauppaa harjoittaviin henkilöihin, kun nämä suorittavat tai ottavat vastaan 10 000 euron suuruisia tai sitä suurempia käteismaksuja. Samalla jäsenvaltioiden toisistaan poikkeavat lähestymistavat ovat vaarantaneet tasapuoliset toimintaedellytykset sisämarkkinoilla, mikä on haitannut niihin jäsenvaltioihin sijoittautuneita yrityksiä, joissa valvonta on tiukempaa. Tämän vuoksi on tarpeen ottaa käyttöön unionin laajuinen 10 000 euron yläraja suurille käteismaksuille. Jäsenvaltioiden olisi voitava ottaa käyttöön alempia kynnysarvoja ja muita tiukempia säännöksiä, kun ne pyrkivät yleisen edun mukaisiin hyväksyttäviin tavoitteisiin. Koska rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntakehys perustuu yritystalouden sääntelyyn, rajaa ei pitäisi soveltaa sellaisten luonnollisten henkilöiden välisiin maksuihin, jotka eivät harjoita ammattiaan. Lisäksi sen varmistamiseksi, että unionin laajuinen yläraja ei tahattomasti luo esteitä sellaisten henkilöiden maksujen suorittamiselle, jotka eivät käytä pankkipalveluja tai joilla ei ole niihin pääsyä, tai yrityksille, jotka tallettavat toiminnastaan saadut tulot tileilleen, luottolaitosten, maksulaitosten tai sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten tiloissa suoritetut maksut tai talletukset olisi myös vapautettava rajan soveltamisesta.

(162)

Luottolaitosten, maksupalveluntarjoajien ja sähköisen rahan tarjoajien tiloissa suoritettuja käteismaksuja tai -talletuksia, jotka ylittävät suurten käteismaksujen kynnysarvon, ei pitäisi oletusarvoisesti johtaa epäilyyn rahanpesusta, sen esirikoksista tai terrorismin rahoituksesta. Tällaisista liiketoimista ilmoittaminen antaa rahanpesun selvittelykeskukselle mahdollisuuden arvioida ja tunnistaa käteisrahaliikenteen malleja, ja vaikka tällaiset tiedot edistävät rahanpesun selvittelykeskuksen operatiivisia tai strategisia analyyseja, kynnysarvoon perustuvan tietojen ilmaisemisen luonne erottaa ne epäilyttäviä liiketoimia koskevista ilmoituksista. Tämä huomioon ottaen kynnysarvoon perustuva tietojen ilmaiseminen ei korvaa vaatimusta ilmoittaa epäilyttävistä liiketoimista tai soveltaa tiukennettua tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä suuririskisissä tilanteissa. Rahanpesun selvittelykeskusten olisi voitava vaatia, että ilmoitukset tehdään tietyssä määräajassa, mihin voisi kuulua niiden toimittaminen kootusti säännöllisin väliajoin.

(163)

Joissakin tapauksissa ylivoimainen este, esimerkiksi luonnonkatastrofi, voi johtaa siihen, että muut maksumekanismit kuin käteinen ovat suurelta osin mahdottomia. Tällaisissa tapauksissa jäsenvaltioiden olisi voitava keskeyttää suuria käteismaksuja koskevan ylärajan soveltaminen. Tällainen keskeyttäminen on poikkeuksellinen toimenpide, ja sitä olisi sovellettava vain, jos se on tarpeen poikkeuksellisissa ja asianmukaisesti perustelluissa tilanteissa. Se, että rahoituspalveluihin pääsy on mahdotonta, ei ole pätevä peruste ylärajan soveltamisen keskeyttämiselle, jos se johtuu siitä, ettei jäsenvaltio ole varmistanut, että kuluttajilla on pääsy rahoitusinfrastruktuuriin koko alueellaan.

(164)

Komission olisi arvioitava suurten käteismaksujen ylärajan mukauttamisesta unionin tasolla aiheutuvia kustannuksia, hyötyjä ja vaikutuksia, jotta yritysten toimintaedellytyksistä saataisiin tasapuolisemmat ja rikollisten mahdollisuuksia käyttää rahanpesussa käteistä saataisiin vähennettyä. Tässä arvioinnissa olisi tarkasteltava erityisesti käteismaksujen unionin tasolla yhdenmukaistetun ylärajan sopivinta tasoa ottamalla huomioon monissa jäsenvaltioissa tällä hetkellä käytössä olevat käteismaksujen ylärajat, tällaisen ylärajan toteutuskelpoisuus unionin tasolla ja tällaisen ylärajan vaikutukset euron asemaan laillisena maksuvälineenä.

(165)

Komission olisi arvioitava myös tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien tunnistamiselle asetetun 25 prosentin kynnysarvon madaltamisen kustannuksia, hyötyjä ja vaikutuksia, jos määräysvalta perustuu omistusoikeuteen. Tässä arvioinnissa olisi otettava huomioon erityisesti niissä jäsenvaltioissa tai kolmansissa maissa saadut kokemukset, joissa on käytössä matalampia kynnysarvoja.

(166)

Arvotavaroihin liittyvät riskit voidaan ulottaa koskemaan myös muita, helposti siirrettäviä tavaroita, kuten vaatteita ja asusteita. Komission olisi sen vuoksi arvioitava tarvetta laajentaa ilmoitusvelvollisten soveltamisalaa tällaisilla arvotavaroilla kauppaa käyviin henkilöihin. Koska tällä asetuksella lisäksi otetaan unionin tasolla ensimmäistä kertaa käyttöön tiettyjä arvotavaroita koskevien tietojen kynnysarvoon perustuva pakollinen ilmaiseminen, komission olisi tämän asetuksen täytäntöönpanosta saatujen kokemusten perusteella arvioitava tarvetta laajentaa niiden tavaroiden soveltamisalaa, joihin sovelletaan kynnysarvoon perustuvaa tietojen ilmaisemista, ja yhdenmukaistaa tällaisten ilmaistavien tietojen muotoa sen perusteella, miten rahanpesun selvittelykeskukset käyttävät kynnysarvoon perustuvaa tietojen ilmaisemista. Kun otetaan huomioon riskit, jotka liittyvät arvotavaroihin vapaakauppa-alueilla, komission olisi lisäksi arvioitava, onko arvotavaroilla kauppaa käyvien ja niitä varastoivien toimijoiden ilmoitusvelvollisuutta tarpeen laajentaa tällaisilla vapaakauppa-alueilla.

(167)

Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien vaatimusten johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä SEUT 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joissa yksilöidään kolmannet maat, jotka ovat suuririskisiä, joiden järjestelmät eivät vastaa vaatimuksia tai joista aiheutuu erityinen ja vakava uhka unionin rahoitusjärjestelmälle, sekä vastatoimet ja erityiset tiukennettua tuntemisvelvollisuutta koskevat toimenpiteet tällaisista kolmansista maista aiheutuvien riskien lieventämiseksi; yksilöidään unioniin vaikuttavia uusia suuririskisiä tilanteita ja niihin liittyviä tiukennettua tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä; yksilöidään yhteisiä merkittävien julkisten tehtävien luokkia; yksilöidään sellaisten yritysten luokkia, joihin liittyy suurempia riskejä ja tähän liittyviä alempia kynnysarvoja omistusoikeuteen perustuvaa tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan tunnistamista varten; määritetään tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan läpinäkyvyyteen liittyviin vaatimuksiin kohdistuvien rikkomusten, joihin kohdistetaan seuraamuksia, luokkia ja niistä vastuussa olevia henkilöitä, indikaattoreita, joilla luokitellaan rikkomusten vakavuusaste, sekä perusteita, jotka on otettava huomioon seuraamusten tasoa määritettäessä. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (29) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(168)

Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä rahanpesuntorjuntaviranomaisen laatimia teknisiä sääntelystandardeja, joissa täsmennetään konsernin laajuisia toimintaperiaatteita, menettelytapoja ja valvontatoimenpiteitä koskevat vähimmäisvaatimukset, tiedonjaon vähimmäisvaatimukset mukaan lukien, emoyrityksen määrittelyperusteet sekä edellytykset, joiden täyttyessä organisaatioiden, joilla on yhteinen omistus, yhteinen johto tai yhteinen vaatimustenmukaisuuden valvonta, on sovellettava konsernin laajuisia toimintaperiaatteita, menettelytapoja ja valvontatoimenpiteitä; täsmennetään, minkä tyyppisiä lisätoimenpiteet olisivat ja mitä vähimmäistoimia ryhmien olisi toteutettava, jos kolmannen maan lainsäädännössä ei sallita konsernin laajuisten toimintaperiaatteiden, menettelytapojen ja valvontatoimenpiteiden sekä valvonnassa sovellettavien lisätoimien toteuttamista, ja muut valvontatoimet; täsmennetään ilmoitusvelvolliset, alat ja liiketoimet, joihin liittyy suurempia riskejä ja joissa tehdään arvoltaan vähäisiä yksittäisiä liiketoimia, niihin liittyvät arvot, perusteet, jotka on otettava huomioon tunnistettaessa yksittäisiä liiketoimia ja liikesuhteita, ja toisiinsa kytköksissä olevien liiketoimien tunnistamiskriteerit asiakkaan tuntemisvelvollisuuden täyttämistä varten; sekä täsmennetään asiakkaan tuntemisvelvollisuuden täyttämiseksi tarvittavat tiedot. Komission olisi hyväksyttävä nämä tekniset sääntelystandardit delegoiduilla säädöksillä SEUT 290 artiklan nojalla ja asetuksen (EU) 2024/1620 49 artiklan mukaisesti.

(169)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa unionin rahoitusjärjestelmälle erityisen ja vakavan uhan aiheuttavien kolmansien maiden määrittämistä koskevan menetelmän vahvistamiseksi, merkittäviä julkisia tehtäviä koskevien jäsenvaltioiden luetteloiden laatimisessa ja toimittamisessa käytettävän muodon määrittämiseksi ja niiden express trust -järjestelyjen kaltaisten oikeushenkilöiden tyyppien ja oikeudellisten järjestelyjen tyyppien määrittämiseksi, joihin sovelletaan jäsenvaltioiden lainsäädäntöä. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (30) mukaisesti. Komissiolle olisi myös siirrettävä täytäntöönpanovaltaa erityisten ylimääräisten kansallisten vastatoimenpiteiden keskeyttämistä koskevien päätösten tekemiseksi.

(170)

Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä rahanpesuntorjuntaviranomaisen laatimia teknisiä täytäntöönpanostandardeja, joissa täsmennetään, missä muodossa epäilyistä ilmoitetaan ja liiketoimia koskeva aineisto toimitetaan sekä missä muodossa rahanpesun selvittelykeskukset raportoivat tietoja EPPOlle. Komission olisi hyväksyttävä nämä tekniset täytäntöönpanostandardit täytäntöönpanosäädöksillä SEUT 291 artiklan nojalla ja asetuksen (EU) 2024/1620 53 artiklan mukaisesti.

(171)

Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita, erityisesti oikeutta yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen, oikeutta henkilötietojen suojaan ja elinkeinovapautta.

(172)

Perusoikeuskirjan 21 artiklassa kielletään kaikenlainen syrjintä, ja ilmoitusvelvollisten olisi sen mukaisesti toteutettava asiakkaan tuntemisvelvollisuuden yhteydessä tehtävät riskinarvioinnit syrjimättömästi.

(173)

Laatiessaan kertomusta, jossa arvioidaan tämän asetuksen täytäntöönpanoa, komission olisi otettava asianmukaisesti huomioon perusoikeuskirjassa tunnustettujen perusoikeuksien ja periaatteiden kunnioittaminen.

(174)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli unionin rahoitusjärjestelmän käytön estämistä rahanpesuun ja terrorismin rahoittamiseen, vaan se voidaan toiminnan laajuuden tai vaikutusten takia saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä SEU 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi.

(175)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu asetuksen (EU) 2018/1725 42 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja hän on antanut lausunnon 22 päivänä syyskuuta 2021 (31),