1.   Yhteisten toimien, joita unioni ja jäsenvaltiot toteuttavat turvapaikka-asioiden ja muuttoliikkeen hallinnan alalla toimivaltuuksiensa puitteissa, on pohjauduttava kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan ja perustuttava SEUT 80 artiklassa vahvistettuun yhteisvastuun ja oikeudenmukaisen vastuunjaon periaatteeseen, ja niissä on oltava ohjaavana periaatteena yhdennetty päätöksenteko kansainvälistä ja unionin oikeutta noudattaen ja perusoikeuksia kunnioittaen.

Yleisenä tavoitteena pidettävän turvapaikka-asioiden ja muuttoliikkeen tehokkaan hallinnan saavuttamiseksi sovellettavan unionin oikeuden puitteissa kyseisillä toimilla on seuraavat tavoitteet:

2.   Komissio, neuvosto ja jäsenvaltiot varmistavat, että turvapaikka-asioiden ja muuttoliikkeen hallintaan liittyvät politiikat pannaan täytäntöön johdonmukaisesti niin niiden sisäisten kuin ulkoistenkin osatekijöiden osalta ja kuulevat tätä varten toimielimiä ja ulkoisista politiikoista vastaavia elimiä, toimistoja ja virastoja.

1.   Unioni ja jäsenvaltiot noudattavat tämän asetuksen mukaisten velvoitteidensa täytäntöönpanossa SEUT 80 artiklassa vahvistettua yhteisvastuun ja oikeudenmukaisen vastuunjaon periaatetta ja ottavat huomioon, että unionin turvapaikka-asioiden ja muuttoliikkeen hallintaa koskevien politiikkojen vaikuttavuus on niiden yhteinen etu.

2.   Jäsenvaltioiden on tämän asetuksen mukaisia velvoitteitaan täyttäessään tehtävä tiivistä yhteistyötä ja

3.   Jotta voidaan tukea jäsenvaltioita niiden velvoitteiden täyttämisessä, EU:n pysyvään muuttoliikkeen hallinnan tukivälineistöön on sisällytettävä vähintään

1.   Jäsenvaltioilla on oltava käytössä kansalliset strategiat, joissa määritetään strateginen lähestymistapa, jolla varmistetaan jäsenvaltioiden valmiudet panna turvapaikka-asioiden ja muuttoliikkeen hallintajärjestelmänsä täytäntöön tehokkaasti ja noudattaen täysimääräisesti unionin ja kansainvälisen oikeuden mukaisia velvoitteitaan, ottaen huomioon kunkin jäsenvaltion erityistilanne ja etenkin maantieteellinen sijainti.

Laatiessaan kansallisia strategioitaan jäsenvaltiot voivat tarvittaessa ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti kuulla komissiota ja asiaankuuluvia unionin elimiä, toimistoja ja virastoja, erityisesti turvapaikkavirastoa, sekä paikallis- ja alueviranomaisia. Kyseisiin strategioihin on sisällytettävä vähintään

2.   Kansallisissa strategioissa on otettava huomioon muut asiaankuuluvat strategiat ja olemassa olevat tukitoimet, etenkin asetusten (EU) 2021/1147 ja (EU) 2021/2303 mukaiset tukitoimet, ja niiden on oltava johdonmukaisia asetuksen (EU) 2019/1896 8 artiklan 6 kohdan mukaisesti Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta varten vahvistettujen kansallisten strategioiden kanssa ja täydennettävä niitä.

3.   Jäsenvaltioiden on toimitettava kansalliset turvapaikka-asioiden ja muuttoliikkeen hallintastrategiansa komissiolle kuusi kuukautta ennen 8 artiklassa tarkoitetun strategian hyväksymistä.

4.   Unionin taloudellista ja operatiivista tukea, myös unionin elinten, toimistojen ja virastojen operatiivista tukea, velvoitteiden noudattamiseksi annetaan asetusten (EU) 2019/1986, (EU) 2021/1147, (EU) 2021/2303 ja tapauksen mukaan (EU) 2021/1148 mukaisesti.

5.   Komissio seuraa muuttoliiketilannetta ja tiedottaa siitä säännöllisillä katsauksilla, jotka perustuvat Euroopan ulkosuhdehallinnon, turvapaikkaviraston, Euroopan raja- ja merivartioviraston, Europolin ja Euroopan unionin perusoikeusviraston toimittamiin dataan ja tietoihin ja etenkin tietoihin, jotka on kerätty suosituksen (EU) 2020/1366 nojalla ja muuttoliikkeeseen liittyvää varautumista ja kriisien hallintaa koskevan EU:n mekanismin ja verkoston puitteissa, ja tarpeen mukaan jäsenvaltioiden toimittamiin tietoihin.

6.   Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä jäsenvaltioiden käyttöön annettavan mallin, jotta voidaan varmistaa jäsenvaltioiden kansallisten strategioiden vertailukelpoisuus tiettyjen keskeisten osatekijöiden, kuten valmiussuunnitelmien, osalta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 77 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1.   Komissio laatii jäsenvaltioita kuultuaan, ottaen huomioon unionin elinten, toimistojen ja virastojen asiaa koskevat raportit ja analyysit ja käyttäen perustana 7 artiklassa tarkoitettuja kansallisia strategioita, viisivuotisen eurooppalaisen turvapaikka-asioiden ja muuttoliikkeen hallintastrategian, jäljempänä ”strategia”, jossa esitetään strateginen lähestymistapa kansallisten strategioiden johdonmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi. Komissio toimittaa strategian Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Strategia ei ole oikeudellisesti sitova.

2.   Ensimmäinen strategia hyväksytään viimeistään 12 päivänä joulukuuta 2025 ja sen jälkeen joka viides vuosi.

3.   Strategiaan on sisällyttävä 4 ja 5 artiklassa luetellut osatekijät, ja siinä on annettava tärkeä asema Euroopan unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännölle ja otettava huomioon myös seuraavat:

1.   Komissio hyväksyy vuosittain Euroopan vuotuisen turvapaikka- ja muuttoliikekertomuksen, jossa arvioidaan edeltävien 12 kuukauden turvapaikka-, vastaanotto- ja muuttoliiketilannetta ja mahdollisia kehityskulkuja ja esitetään strateginen tilannekuva muuttoliike- ja turvapaikka-alasta ja joka toimii myös unionin varhaisvaroitus- ja tilannetietoisuusvälineenä, jäljempänä ”kertomus”.

2.   Kertomus perustetaan jäsenvaltioiden, Euroopan ulkosuhdehallinnon, turvapaikkaviraston, Euroopan raja- ja merivartioviraston, Europolin ja Euroopan unionin perusoikeusviraston toimittamiin asiaankuuluviin määrällisiin ja laadullisiin tietoihin. Siinä voidaan ottaa huomioon myös muiden asiaankuuluvien elinten, toimistojen, virastojen tai järjestöjen toimittamat tiedot.

3.   Kertomus sisältää seuraavat osatekijät:

4.   Komissio hyväksyy kertomuksen viimeistään kunkin vuoden 15 päivänä lokakuuta ja toimittaa sen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.   Kertomus toimii perustana unionin tason päätöksille muuttoliiketilanteiden hallitsemiseksi tarvittavista toimenpiteistä.

6.   Ensimmäinen kertomus annetaan viimeistään 15 päivänä lokakuuta 2025.

7.   Kertomusta varten jäsenvaltiot sekä turvapaikkavirasto, Euroopan raja- ja merivartiovirasto, Europol ja Euroopan unionin perusoikeusvirasto toimittavat 10 artiklassa tarkoitetut tiedot viimeistään kunkin vuoden 1 päivänä kesäkuuta.

8.   Komissio kutsuu muuttoliikkeeseen liittyvää varautumista ja kriisien hallintaa koskevan EU:n mekanismin kokouksen koolle kunkin vuoden heinäkuun alkupuoliskolla esittääkseen alustavan tilannearvion ja vaihtaakseen tietoja mekanismin jäsenten kanssa. Muuttoliikkeeseen liittyvää varautumista ja kriisien hallintaa koskevan EU:n mekanismin kokoonpano ja toimintatapa on vahvistettu suosituksessa (EU) 2020/1366 alkuperäisessä muodossaan.

9.   Jäsenvaltiot ja asiaankuuluvat unionin elimet, toimistot ja virastot toimittavat komissiolle ajantasaiset tiedot viimeistään kunkin vuoden 1 päivänä syyskuuta.

10.   Komissio kutsuu muuttoliikkeeseen liittyvää varautumista ja kriisien hallintaa koskevan EU:n mekanismin kokouksen koolle viimeistään kunkin vuoden 30 päivänä syyskuuta esittääkseen koostetun tilannearvion. Muuttoliikkeeseen liittyvää varautumista ja kriisien hallintaa koskevan EU:n mekanismin kokoonpano ja toimintatapa on vahvistettu suosituksessa (EU) 2020/1366 alkuperäisessä muodossaan.

1.   Kun komissio arvioi muuttoliikkeen kokonaistilannetta tai sitä, onko jäsenvaltio muuttoliikepaineen tai muuttoliikepaineen riskin alaisena tai kohtaako sitä merkittävä muuttoliiketilanne, se hyödyntää 9 artiklassa tarkoitettua kertomusta ja ottaa huomioon mahdolliset 9 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaiset lisätiedot.

2.   Komissio ottaa huomioon myös seuraavat:

3.   Arvioidakseen, kohtaako jäsenvaltiota merkittävä muuttoliiketilanne, komissio ottaa lisäksi huomioon kolmansien maiden kansalaisten tai kansalaisuudettomien henkilöiden meneillään olevan maahantulon ja aiempien vuosien maahantulojen kumulatiivisen vaikutuksen.

1.   Komissio antaa 9 artiklassa tarkoitetun kertomuksen ohella täytäntöönpanopäätöksen sen määrittämisestä, onko tietty jäsenvaltio tulevan vuoden aikana muuttoliikepaineen tai muuttoliikepaineen riskin alaisena tai kohtaako sitä merkittävä muuttoliiketilanne.

Tätä varten komissio kuulee asianomaisia jäsenvaltioita. Komissio voi asettaa määräajan tällaisille kuulemisille.

2.   Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi komissio käyttää 10 artiklan nojalla kerättyjä tietoja ottaen huomioon kaikki 9 artiklassa tarkoitetun kertomuksen osatekijät, kaikki muuttoreitit, mukaan lukien rakenteelliseksi ilmiöksi muodostuneen etsintä- ja pelastusoperaatioita seuraavan maihin laskemisen sekä jäsenvaltioiden välillä tapahtuvan kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden luvattoman edelleen liikkumisen erityispiirteet, sekä asianomaiseen jäsenvaltioon kohdistuneen aiemman paineen ja vallitsevan tilanteen.

3.   Jos jäsenvaltioon on etsintä- ja pelastusoperaatioita seuranneen toistuvan maihin laskemisen vuoksi tullut viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana suuria määriä maahantulijoita, komissio katsoo kyseisen jäsenvaltion olevan muuttoliikepaineen alaisena edellyttäen, että kyseiset maahantulot mittaluokkansa vuoksi aiheuttavat suhteettomia velvoitteita asianomaisen jäsenvaltion hyvin varautuneelle turvapaikka-, vastaanotto- ja maahanmuuttojärjestelmälle.

4.   Komissio hyväksyy täytäntöönpanopäätöksensä viimeistään kunkin vuoden 15 päivänä lokakuuta ja toimittaa sen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

1.   Komissio antaa 9 artiklassa tarkoitetun kertomuksen perusteella ja sen ohella vuosittain ehdotuksen neuvoston täytäntöönpanosäädökseksi, jolla muodostetaan vuotuinen yhteisvastuureservi, joka on tarpeen tulevan vuoden muuttoliiketilanteen tasapainoiseksi ja tehokkaaksi käsittelemiseksi. Kyseisessä ehdotuksessa otetaan huomioon muuttoliikepaineen alaisena olevien jäsenvaltioiden vuotuiset ennustetut yhteisvastuutarpeet.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa komission ehdotuksessa määritetään unionin tason vuotuiseen yhteisvastuureserviin vaadittavien sisäisten siirtojen ja rahoitusosuuksien vuotuiset kokonaismäärät, joiden on oltava vähintään

Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa komission ehdotuksessa vahvistetaan myös kunkin jäsenvaltion osuuksien vuotuiset ohjeelliset määrät soveltamalla 66 artiklassa säädettyä viiteperustetta, jotta voidaan helpottaa jäsenvaltion sitoumusten antamista yhteisvastuutarjouksistaan, jäljempänä ”sitoumusmenettely”, 13 artiklan mukaisesti.

3.   Määrittäessään kaikkien jäsenvaltioiden kesken jaettavan unionin laajuisen vastuun tasoa ja siitä seuraavaa yhteisvastuun tasoa komissio ottaa huomioon asiaankuuluvat laadulliset ja määrälliset kriteerit, mukaan lukien maahantulijoiden kokonaismäärä, keskimääräinen hakemusten hyväksymisaste ja keskimääräinen palauttamisaste kyseisenä vuonna. Komissio ottaa huomioon myös sen, että jäsenvaltiot, joista tulee hyötyviä jäsenvaltioita 58 artiklan 1 kohdan nojalla, eivät ole velvollisia toteuttamaan sitoumustensa mukaisia yhteisvastuutarjouksia.

Komissio voi määrittää sisäisille siirroille ja rahoitusosuuksille tämän artiklan 2 kohdassa säädettyä suuremmat määrät, ja se voi määrittää 56 artiklan 2 kohdan c alakohdassa säädettyjä muita yhteisvastuun muotoja, jos tällaisille toimenpiteille tulee tarvetta asianomaisessa jäsenvaltiossa muuttoliikkeen alalla ilmenevien erityisten haasteiden vuoksi. Jotta voidaan säilyttää erityyppisten yhteisvastuutoimenpiteiden samanarvoisuus, tämän artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa säädettyjen määrien välinen suhdeluku on säilytettävä.

4.   Sen estämättä, mitä tämän artiklan 2 kohdassa säädetään, sellaisissa poikkeuksellisissa tilanteissa, joissa jäsenvaltioiden ja asiaankuuluvien unionin elinten, toimistojen ja virastojen 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti toimittamat tiedot tai komission 11 artiklan 1 kohdan nojalla suorittamat kuulemiset eivät osoita yhteisvastuutoimenpiteille olevan tarvetta tulevana vuonna, tämä seikka otetaan asianmukaisesti huomioon tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa komission ehdotuksessa.

5.   Jos komissio on todennut 11 artiklassa tarkoitetussa täytäntöönpanopäätöksessä, että yksi tai useampi jäsenvaltio on muuttoliikepaineen alaisena sen vuoksi, että sinne on etsintä- ja pelastusoperaatioita seuranneen toistuvan maihin laskemisen vuoksi tullut suuria määriä maahantulijoita, komissio vahvistaa asianomaisten jäsenvaltioiden erityispiirteet huomioon ottaen vuotuisen yhteisvastuureservin ohjeellisen prosenttiosuuden, joka asetetaan kyseisten jäsenvaltioiden käyttöön.

6.   Komissio hyväksyy tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ehdotuksen viimeistään kunkin vuoden 15 päivänä lokakuuta ja toimittaa sen neuvostolle. Komissio toimittaa kyseisen ehdotuksen yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille. Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua komission ehdotusta ei julkisteta ennen kuin 57 artiklassa tarkoitettu neuvoston täytäntöönpanosäädös on annettu. Sen turvallisuusluokka on ”RESTREINT UE/EU RESTRICTED”, ja sitä käsitellään tämän mukaisesti neuvoston päätöksen 2013/488/EU (38) mukaisesti.

1.   Tämän asetuksen IV osan tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi perustetaan EU:n korkean tason yhteisvastuufoorumi, jäljempänä ”korkean tason foorumi”, joka koostuu jäsenvaltioiden edustajista ja jonka puheenjohtajana toimii neuvoston puheenjohtajana toimiva jäsenvaltio. Jäsenvaltioiden on oltava edustettuina asianmukaisella vastuun ja päätöksentekovallan tasolla, jotta korkean tason foorumi voi hoitaa sille annetut tehtävät.

Kolmansia maita, jotka ovat tehneet unionin kanssa sopimuksen perusteista ja menettelyistä, joilla määritetään jäsenvaltiossa tai kyseisessä kolmannessa maassa jätetyn kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva valtio, voidaan tarpeen mukaan kutsua mukaan korkean tason foorumiin tapauskohtaista yhteisvastuutoimiin osallistumista varten.

2.   Neuvosto kutsuu korkean tason foorumin koolle 15 päivän kuluessa 9 artiklassa tarkoitetun kertomuksen, 11 artiklassa tarkoitetun päätöksen ja 12 artiklassa tarkoitetun komission ehdotuksen hyväksymisestä.

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitetussa kokouksessa korkean tason foorumi tarkastelee 9 artiklassa tarkoitettua kertomusta, 11 artiklassa tarkoitettua päätöstä ja 12 artiklassa tarkoitettua komission ehdotusta ja arvioi kokonaistilannetta. Lisäksi se tekee päätelmän siitä, mitä yhteisvastuutoimenpiteitä ja minkä tasoisia tarjouksia tarvitaan 57 artiklassa säädetyn menettelyn nojalla, ja tarvittaessa muista muuttoliikkeen hallintatoimista vastuun, varautumisen ja valmiussuunnittelun aloilla sekä muuttoliikkeen ulkoisesta ulottuvuudesta. Jäsenvaltioiden on kyseisen korkean tason foorumin kokouksen aikana annettava sitoumukset yhteisvastuutarjouksistaan vuotuisen yhteisvastuureservin muodostamiseksi 57 artiklan nojalla.

4.   Jos neuvosto jonkin jäsenvaltion aloitteesta tai komission kehotuksesta katsoo vuotuiseen yhteisvastuureserviin osoitettujen yhteisvastuutarjousten olevan riittämättömiä määritettyihin tarpeisiin nähden, muun muassa kun on myönnetty merkittäviä vähennyksiä 61 ja 62 artiklan mukaisesti, tai kun yhden tai useamman muuttoliikepaineen alaisena olevan jäsenvaltion tarpeet ovat ennakoitua suuremmat tai kun kokonaistilanne edellyttää lisää yhteisvastuutukea, neuvosto päättää yksinkertaisella enemmistöllä kutsua korkean tason foorumin uudelleen koolle pyytääkseen jäsenvaltioita esittämään täydentäviä yhteisvastuutarjouksia. Sitoumusmenettelyssä noudatetaan 57 artiklassa säädettyä menettelyä.

1.   Tämän asetuksen IV osan moitteettoman toiminnan varmistamiseksi perustetaan EU:n teknisen tason yhteisvastuufoorumi, jäljempänä ”teknisen tason foorumi”, ja EU:n yhteisvastuukoordinaattori kutsuu foorumin koolle ja toimii sen puheenjohtajana komission puolesta.

2.   Teknisen tason foorumi koostuu jäsenvaltioiden asiaankuuluvien viranomaisten edustajista, joiden on edustettava riittävän korkeaa hierarkian tasoa, jotta teknisen tason foorumi voi hoitaa sille annetut tehtävät.

3.   Kolmansia maita, jotka ovat tehneet unionin kanssa sopimuksen perusteista ja menettelyistä, joilla määritetään jäsenvaltiossa tai kyseisessä kolmannessa maassa jätetyn kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva valtio, voidaan tarpeen mukaan kutsua mukaan teknisen tason foorumiin tapauskohtaista yhteisvastuutoimiin osallistumista varten.

4.   Turvapaikkavirasto osallistuu teknisen tason foorumiin. Euroopan raja- ja merivartiovirasto ja Euroopan unionin perusoikeusvirasto osallistuvat teknisen tason foorumiin tarpeen mukaan ja EU:n yhteisvastuukoordinaattorin kutsusta. Yhdistyneiden kansakuntien erityisjärjestöjä voidaan myös kutsua osallistumaan siinä määrin kuin ne ovat mukana yhteisvastuumekanismissa.

5.   Kun 57 artiklassa tarkoitettu neuvoston täytäntöönpanosäädös on annettu, EU:n yhteisvastuukoordinaattori kutsuu koolle teknisen tason foorumin ensimmäisen kokouksen. Ensimmäisen kokouksen jälkeen teknisen tason foorumi kokoontuu säännöllisesti ja niin usein kuin on tarpeen, erityisesti 58 artiklan 3 kohdan ja 59 artiklan 6 kohdan nojalla, järjestääkseen yhteisvastuumekanismin operatiivisen toimeenpanon jäsenvaltioiden välillä ja vastatakseen yhteisvastuutarpeisiin yksilöidyillä tarjouksilla.

1.   Komissio nimittää EU:n yhteisvastuukoordinaattorin koordinoimaan teknisellä tasolla yhteisvastuumekanismin täytäntöönpanoa tämän asetuksen IV osan mukaisesti.

2.   EU:n yhteisvastuukoordinaattori

3.   Sovellettaessa 2 kohtaa EU:n yhteisvastuukoordinaattoria avustaa toimisto, ja hänelle osoitetaan tarvittavat taloudelliset ja henkilöresurssit, jotta hän voi hoitaa tehtävänsä tehokkaasti. EU:n yhteisvastuukoordinaattori koordinoi toimintaansa tiiviisti turvapaikkaviraston kanssa, myös kun on kyse tämän asetuksen mukaisten sisäisten siirtojen käytännön yksityiskohdista.

4.   Edellä 9 artiklassa tarkoitetussa kertomuksessa esitetään tilannekatsaus yhteisvastuumekanismin täytäntöönpanosta ja toiminnasta.

5.   Jäsenvaltioiden on annettava EU:n yhteisvastuukoordinaattorille tarvittavat tiedot ja data, jotta tämä voi hoitaa tehtävänsä tehokkaasti.

1.   Jäsenvaltioiden on käsiteltävä jokainen kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön minkä tahansa jäsenvaltion alueella tai rajalla tai kauttakulkualueella tekemä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus. Hakemuksen käsittelee yksi ainoa jäsenvaltio, joka on tämän osan II luvussa säädettyjen perusteiden tai III luvussa säädettyjen lausekkeiden nojalla vastuussa oleva jäsenvaltio.

2.   Jollei mitään jäsenvaltiota voida määrittää kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaksi jäsenvaltioksi tässä asetuksessa lueteltujen perusteiden nojalla, hakemuksen käsittelystä vastaa ensimmäinen jäsenvaltio, jossa kansainvälistä suojelua koskeva hakemus rekisteröitiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen IV osassa säädettyjen sääntöjen soveltamista.

3.   Jos jäsenvaltion on mahdotonta siirtää hakijaa jäsenvaltioon, joka on alun perin nimetty vastuussa olevaksi jäsenvaltioksi, koska on perusteltuja syitä uskoa, että kyseiseen jäsenvaltioon siirtämisen vuoksi olisi olemassa todellinen vaara hakijan perusoikeuksien loukkaamisesta tavalla, joka on verrattavissa perusoikeuskirjan 4 artiklassa tarkoitettuun epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun, määrittämisestä vastaavan jäsenvaltion on jatkettava tämän osan II luvussa säädettyjen perusteiden tai III luvussa säädettyjen lausekkeiden tarkastelua sen määrittämiseksi, voidaanko jokin toinen jäsenvaltio nimetä vastuussa olevaksi jäsenvaltioksi.

Jos jäsenvaltio ei tämän kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti voi toteuttaa siirtoa mihinkään tämän osan II luvussa säädettyjen perusteiden tai III luvussa säädettyjen lausekkeiden nojalla nimettyyn jäsenvaltioon eikä ensimmäiseen jäsenvaltioon, jossa hakemus rekisteröitiin, eikä se pysty määrittämään, voidaanko jokin toinen jäsenvaltio nimetä vastuussa olevaksi jäsenvaltioksi, kyseisestä jäsenvaltiosta tulee kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio.

4.   Jos asetuksen (EU) 2024/1356 15 artiklassa säädettyä turvallisuustarkastusta ei ole tehty kyseisen asetuksen mukaisesti, ensimmäisen jäsenvaltion, jossa kansainvälistä suojelua koskeva hakemus rekisteröitiin, on tutkittava mahdollisimman pian hakemuksen rekisteröinnin jälkeen ja ennen vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämistä koskevien tämän osan II luvussa säädettyjen perusteiden tai III luvussa säädettyjen lausekkeiden soveltamista, onko perusteltua syytä katsoa hakijan muodostavan uhan sisäiselle turvallisuudelle.

Jos asetuksen (EU) 2024/1356 15 artiklassa säädetty turvallisuustarkastus on tehty mutta ensimmäisellä jäsenvaltiolla, jossa kansainvälistä suojelua koskeva hakemus rekisteröitiin, on pätevä syy tutkia, onko perusteltua syytä katsoa hakijan muodostavan uhan sisäiselle turvallisuudelle, kyseisen jäsenvaltion on tutkittava asia mahdollisimman pian hakemuksen rekisteröinnin jälkeen ja ennen vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämistä koskevien tämän osan II luvussa säädettyjen perusteiden tai III luvussa säädettyjen lausekkeiden soveltamista.

Jos asetuksen (EU) 2024/1356 15 artiklan tai tämän kohdan ensimmäisen ja toisen alakohdan mukaisesti tehty turvallisuustarkastus osoittaa, että on perusteltua syytä katsoa hakijan muodostavan uhan sisäiselle turvallisuudelle, turvallisuustarkastuksen tekevä jäsenvaltio on vastuussa oleva jäsenvaltio, eikä tämän asetuksen 39 artiklaa sovelleta.

5.   Jokainen jäsenvaltio säilyttää oikeutensa lähettää hakija turvalliseen kolmanteen maahan asetuksessa (EU) 2024/1348 säädettyjen sääntöjen ja takeiden mukaisesti.

1.   Kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on tehtävä ja rekisteröitävä siinä jäsenvaltiossa, johon hakija tulee ensimmäisenä.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jos kolmannen maan kansalaisella tai kansalaisuudettomalla henkilöllä on voimassa oleva oleskeluasiakirja tai voimassa oleva viisumi, kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on tehtävä ja rekisteröitävä siinä jäsenvaltiossa, joka myönsi oleskeluasiakirjan tai viisumin.

Jos kolmannen maan kansalaisella tai kansalaisuudettomalla henkilöllä on oleskeluasiakirja tai viisumi, jonka voimassaolo on päättynyt tai joka on mitätöity, peruutettu tai kumottu, kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on tehtävä ja rekisteröitävä siinä jäsenvaltiossa, jossa hän oleskelee.

3.   Hakijan on tehtävä täysimääräisesti yhteistyötä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisen kanssa kerättäessä biometrisiä tietoja asetuksen (EU) 2024/1358 mukaisesti ja tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa, ja erityisesti hänen on mahdollisimman pian ja viimeistään tämän asetuksen 22 artiklassa tarkoitetun puhuttelun aikana esitettävä ja ilmaistava kaikki saatavillaan olevat seikat ja tiedot, jotka ovat merkityksellisiä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisen kannalta, myös esittämällä henkilöllisyyden osoittavat asiakirjat, jos hakijalla on hallussaan tällaisia asiakirjoja. Jos hakija ei puhuttelun ajankohtana pysty toimittamaan näyttöä esittämiensä seikkojen ja tietojen tueksi tai täyttämään tämän asetuksen 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua malliasiakirjaa, toimivaltainen viranomainen asettaa tällaisen näytön toimittamiselle tapauksen yksilölliset olosuhteet huomioon ottaen kohtuullisen määräajan, jonka on oltava 39 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla ajanjaksolla.

4.   Hakijan edellytetään oleskelevan

5.   Kun hakijalle ilmoitetaan siirtopäätöksestä 42 artiklan 2 kohdan ja 67 artiklan 10 kohdan mukaisesti, hakijan on tehtävä yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa ja noudatettava kyseistä päätöstä.

1.   Edellyttäen, että hakijalle on ilmoitettu hänen velvollisuuksistaan ja niiden noudattamatta jättämisen seurauksista asetuksen (EU) 2024/1356 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan tai direktiivin (EU) 2024/1346 5 artiklan 1 kohdan ja 21 artiklan mukaisesti, hakija ei ole oikeutettu kyseisen direktiivin 17–20 artiklassa säädettyihin vastaanotto-olosuhteisiin kyseisen direktiivin 21 artiklan mukaisesti missään muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa hänen edellytetään olevan tämän asetuksen 17 artiklan 4 kohdan nojalla siitä hetkestä lähtien, kun hänelle on ilmoitettu päätöksestä siirtää hänet vastuussa olevaan jäsenvaltioon.

Ensimmäinen alakohta ei vaikuta tarpeeseen varmistaa unionin oikeuden, mukaan lukien perusoikeuskirja, ja kansainvälisten velvoitteiden mukainen elintaso.

2.   Vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisen kannalta merkitykselliset seikat ja tiedot, jotka toimitetaan määräajan päättymisen jälkeen, otetaan huomioon vain, jos ne tarjoavat tämän asetuksen asianmukaisen soveltamisen kannalta ratkaisevaa näyttöä, erityisesti kun on kyse ilman huoltajaa olevista alaikäisistä ja perheenyhdistämisestä.

3.   Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta, jos hakija ei ole siinä jäsenvaltiossa, jossa hänen edellytetään oleskelevan, ja jos sen jäsenvaltion toimivaltaisilla viranomaisilla, jossa hakija oleskelee, on perusteltua syytä epäillä, että hakija on saattanut joutua jonkin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/36/EU (39) 2 ja 3 artiklassa tarkoitetun rikoksen kohteeksi.

4.   Jäsenvaltioiden on tätä artiklaa soveltaessaan otettava huomioon hakijan yksilölliset olosuhteet, mukaan lukien todellinen vaara perusoikeuksien loukkaamisesta siinä jäsenvaltiossa, jossa hakijan edellytetään oleskelevan. Jäsenvaltioiden toteuttamien kaikkien toimenpiteiden on oltava oikeasuhteisia.

1.   Mahdollisimman pian ja joka tapauksessa viimeistään päivänä, jona kansainvälistä suojelua koskeva hakemus rekisteröidään jäsenvaltiossa, kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on annettava hakijalle tiedot tämän asetuksen soveltamisesta, hänen tämän asetuksen mukaisista oikeuksistaan ja 17 artiklassa säädetyistä velvoitteistaan ja 18 artiklassa säädetyistä velvoitteiden noudattamatta jättämisen seurauksista. Kyseisiin tietoihin on sisällyttävä erityisesti seuraavat tiedot:

2.   Hakijalla on oltava mahdollisuus pyytää tietoja menettelyn etenemisestä, ja toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava hakijalle kyseisestä mahdollisuudesta. Jos hakija on alaikäinen, alaikäisellä ja vanhemmalla tai edustajalla on oltava mahdollisuus pyytää tällaisia tietoja.

1.   Edellä 19 artiklassa tarkoitetut tiedot on annettava kirjallisesti tiiviisti esitetyssä, avoimessa, ymmärrettävässä ja helposti saatavilla olevassa muodossa käyttäen selkeää ja yksinkertaista kieltä, ja ne on annettava kielellä, jota hakija ymmärtää tai jota hakijan voidaan kohtuudella olettaa ymmärtävän. Jäsenvaltioiden on käytettävä tähän tarkoitukseen tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti laadittua yhteistä tiedotusmateriaalia. Yhteisen tiedotusmateriaalin on oltava saatavilla myös verkossa sellaisella avoimella alustalla, johon kansainvälistä suojelua hakevilla henkilöillä on helppo pääsy.

Tarvittaessa tiedot on annettava myös suullisesti, tapauksen mukaan 22 artiklassa tarkoitetun henkilökohtaisen puhuttelun yhteydessä, jotta voidaan varmistaa, että hakija ymmärtää ne. Tätä varten hakijalla on oltava tilaisuus esittää kysymyksiä annettujen tietojen selventämiseksi. Jäsenvaltiot voivat käyttää tukena multimedialaitteita.

2.   Turvapaikkavirasto laatii tiiviissä yhteistyössä asiasta vastaavien kansallisten viranomaisten kanssa yhteisen tiedotusmateriaalin sekä erityisesti ilman huoltajaa oleville alaikäisille ja muille haavoittuvassa asemassa oleville hakijoille, tarvittaessa myös erityisiä vastaanottotarpeita tai menettelyyn liittyviä tarpeita omaaville hakijoille, suunnattuja tietoja, jotka sisältävät vähintään 19 artiklassa tarkoitetut tiedot. Kyseisen yhteisen tiedotusmateriaalin on sisällettävä myös tietoa asetuksen (EU) 2024/1358 soveltamisesta ja erityisesti siitä, mitä tarkoitusta varten hakijan tietoja voidaan käsitellä Eurodac-järjestelmässä.

Yhteinen tiedotusmateriaali on laadittava niin, että jäsenvaltiot voivat täydentää sitä jäsenvaltiokohtaisilla lisätiedoilla.

3.   Jos hakija on alaikäinen, 19 artiklassa tarkoitetut tiedot on annettava lapsiystävällisellä tavalla asianmukaisesti koulutetun henkilöstön toimesta ja hakijan edustajan läsnä ollessa.

1.   Hakijoilla on oltava oikeus käyttää tehokkaasti apunaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti hyväksyttyä tai luvan saanutta oikeudellista avustajaa tai muuta neuvonantajaa asioissa, jotka liittyvät tämän osan II luvussa säädettyjen perusteiden tai III luvussa säädettyjen lausekkeiden soveltamiseen, tässä asetuksessa säädetyn vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämismenettelyn kaikissa vaiheissa.

2.   Rajoittamatta hakijan oikeutta valita oikeudellinen avustajansa tai muu neuvonantajansa omalla kustannuksellaan, hakija voi pyytää maksutonta oikeudellista neuvontaa vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämismenettelyssä.

3.   Maksutonta oikeudellista neuvontaa saavat antaa hakijoiden neuvomista, avustamista tai edustamista varten kansallisen lainsäädännön mukaisesti hyväksytyt tai luvan saaneet oikeudelliset avustajat tai muut neuvonantajat taikka valtiosta riippumattomat järjestöt, jotka on hyväksytty kansallisen lainsäädännön mukaisesti tarjoamaan oikeudellisia palveluja tai oikeudellista edustusta hakijoille.

Ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa maksuttoman oikeudellisen neuvonnan tosiasiallinen saatavuus voidaan varmistaa antamalla yhden henkilön tehtäväksi antaa oikeudellista neuvontaa samanaikaisesti usealle hakijalle menettelyn hallinnollisessa vaiheessa.

4.   Jäsenvaltiot voivat järjestää oikeudellisen neuvonnan antamisen kansallisten järjestelmiensä mukaisesti.

5.   Jäsenvaltioiden on annettava erityisiä menettelysääntöjä tässä artiklassa säädetyn maksuttoman oikeudellisen neuvonnan antamista koskevien pyyntöjen esittämisen ja käsittelyn järjestelyistä.

6.   Kun maksutonta oikeudellista neuvontaa annetaan vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämismenettelyssä, siihen on sisällyttävä

7.   Maksuttoman oikeudellisen neuvonnan tarjoaminen vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämismenettelyssä voidaan jättää pois, jos hakijaa jo avustaa ja edustaa oikeudellinen avustaja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan soveltamista.

8.   Tämän artiklan täytäntöön panemiseksi jäsenvaltiot voivat pyytää apua turvapaikkavirastolta. Lisäksi jäsenvaltioille voidaan antaa rahoitustukea unionin rahastoista tällaiseen rahoitukseen sovellettavien säädösten mukaisesti.

1.   Jotta voidaan helpottaa vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämismenettelyä, 38 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun, määrittämisestä vastaavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on suoritettava hakijan henkilökohtainen puhuttelu 39 artiklan soveltamiseksi. Puhuttelun on myös määrä auttaa hakijaa ymmärtämään oikein 19 artiklan mukaisesti saamansa tiedot.

Toimivaltaisten viranomaisten on kerättävä tietoja tietyn hakijan tilanteesta esittämällä proaktiivisesti kysymyksiä, jotka auttavat määrittämään vastuussa olevan jäsenvaltion 39 artiklan soveltamiseksi.

Jos on viitteitä siitä, että hakijalla on perheenjäseniä tai sukulaisia jossakin jäsenvaltiossa, hakijalle on toimitettava malliasiakirja, jonka turvapaikkavirasto laatii. Hakijan on annettava kyseisessä malliasiakirjassa saatavillaan olevat tiedot 39 artiklan soveltamisen helpottamiseksi. Hakijan on mahdollisuuksien mukaan täytettävä kyseinen malliasiakirja ennen tässä artiklassa säädettyä henkilökohtaista puhuttelua.

Turvapaikkavirasto laatii tämän kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetun malliasiakirjan viimeistään 12 päivänä huhtikuuta 2025. Turvapaikkavirasto laatii myös perheenjäsenten tunnistamista ja jäljittämistä koskevat suuntaviivat, joilla tuetaan pyynnön esittänyttä jäsenvaltiota ja pyynnön saanutta jäsenvaltiota 25–28 ja 34 artiklan soveltamisessa 39 ja 40 artiklan mukaisesti.

Hakijalle on annettava tilaisuus esittää toimivaltaisille viranomaisille asianmukaisesti perustellut syyt, joiden vuoksi niiden olisi harkittava 35 artiklan 1 kohdan soveltamista.

2.   Henkilökohtaisesta puhuttelusta voidaan luopua, jos

Sovellettaessa tämän kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohtaa puhuttelun suorittamatta jättäneen jäsenvaltion on annettava hakijalle tilaisuus esittää 39 artiklan 1 kohdassa säädetyssä määräajassa kaikki lisätiedot, jotka ovat merkityksellisiä vastuussa olevan jäsenvaltion asianmukaisen määrittämisen kannalta, mukaan lukien asianmukaisesti perustellut syyt, joiden vuoksi viranomaisen olisi harkittava henkilökohtaisen puhuttelun tarvetta.

3.   Henkilökohtainen puhuttelu on suoritettava joutuisasti ja joka tapauksessa ennen vastaanottopyynnön esittämistä 39 artiklan nojalla.

4.   Henkilökohtainen puhuttelu on suoritettava hakijan ensisijaisesti valitsemalla kielellä, paitsi jos on jokin toinen kieli, jota hän ymmärtää ja jolla hän pystyy ilmaisemaan itseään selkeästi. Kun kyseessä on ilman huoltajaa oleva tai tapauksen mukaan huoltajan kanssa oleva alaikäinen, puhuttelun suorittajalla on oltava tarvittavat tiedot alaikäisten oikeuksista ja erityistarpeista ja puhuttelu on suoritettava lapsen huomioon ottavalla ja asiayhteyteen sopivalla tavalla alaikäisen iän ja kehitystason huomioon ottaen edustajan ja tapauksen mukaan alaikäisen oikeudellisen avustajan läsnä ollessa. Tarvittaessa on järjestettävä tulkki, jonka välityksellä hakija ja henkilökohtaisen puhuttelun suorittaja pystyvät kommunikoimaan keskenään asianmukaisesti. Henkilökohtaiseen puhutteluun voidaan järjestää paikalle kulttuurivälittäjä. Hakijan sitä pyytäessä ja mahdollisuuksien mukaan puhuttelun suorittajan ja tapauksen mukaan tulkin on oltava hakijan toivomaa sukupuolta.

5.   Jos se on olosuhteiden vuoksi perusteltua, jäsenvaltiot voivat suorittaa henkilökohtaisen puhuttelun videoyhteyden välityksellä. Tällöin jäsenvaltion on huolehdittava tarvittavin järjestelyin asianmukaisista tiloista, menettelyyn liittyvistä ja teknisistä vaatimuksista, oikeusavusta ja tulkkauksesta ottaen huomioon turvapaikkaviraston ohjeet.

6.   Henkilökohtainen puhuttelu on suoritettava olosuhteissa, jotka takaavat asianmukaisen luottamuksellisuuden. Puhuttelun suorittajan on oltava kansallisen lainsäädännön mukaisesti pätevä henkilö. Hakijoille, joiden on todettu tarvitsevan erityisiä menettelyllisiä takeita asetuksen (EU) 2024/1348 nojalla, on annettava riittävää tukea sellaisten edellytysten luomiseksi, että he voivat tosiasiassa esittää kaikki seikat, joiden avulla vastuussa oleva jäsenvaltio voidaan määrittää. Hakijoiden puhuttelun suorittavan henkilöstön on myös täytynyt saada pääpiirteissään tietoonsa seikat, jotka saattavat vaikuttaa kielteisesti hakijan kykyyn tulla puhutelluksi, kuten viitteet siitä, että hakijaa on aiemmin kidutettu tai että hän on joutunut ihmiskaupan uhriksi.

7.   Henkilökohtaisen puhuttelun suorittavan jäsenvaltion on tehtävä puhuttelusta äänitallenne ja laadittava siitä kirjallinen yhteenveto, joka sisältää vähintään tärkeimmät hakijan puhuttelussa antamat tiedot. Hakijalle on ilmoitettava ennakolta tällaisesta tallentamisesta ja sen tarkoituksesta. Jos on epäselvyyttä siitä, mitä lausuntoja hakija henkilökohtaisessa puhuttelussa esitti, äänitallennetta pidetään ensisijaisena. Yhteenveto voidaan esittää joko selosteena tai vakiolomakkeella. Jäsenvaltion on varmistettava, että hakija taikka hakijaa oikeudellisesti edustava kansallisen lainsäädännön mukaisesti hyväksytty tai luvan saanut oikeudellinen avustaja tai muu neuvonantaja saa yhteenvedon käyttöönsä riittävän ajoissa mahdollisimman pian puhuttelun jälkeen ja joka tapauksessa ennen kuin toimivaltaiset viranomaiset tekevät päätöksen vastuussa olevasta jäsenvaltiosta. Hakijalle on annettava tilaisuus esittää huomautuksia kirjallisesta yhteenvedosta taikka selventää suullisesti tai kirjallisesti siinä olevia mahdollisia käännösvirheitä tai väärinymmärryksiä tai muita asiavirheitä henkilökohtaisen puhuttelun päätteeksi tai tietyssä määräajassa sen jälkeen.

1.   Jäsenvaltioiden on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu kaikissa tässä asetuksessa säädetyissä menettelyissä. Menettelyjä, joissa on mukana alaikäisiä, on käsiteltävä ensisijaisina.

2.   Kunkin jäsenvaltion, jossa on ilman huoltajaa olevia alaikäisiä, on varmistettava, että heillä on edustaja, joka edustaa ja avustaa heitä kaikissa tässä asetuksessa säädetyissä asiaankuuluvissa menettelyissä. Edustajalla on oltava resurssit, pätevyys, koulutus ja asiantuntemus ja hänen on oltava riippumaton sen varmistamiseksi, että lapsen etu otetaan huomioon tämän asetuksen nojalla suoritettavissa menettelyissä. Edustajan on voitava tutustua hakijan asiakirja-aineistossa olevien asiaankuuluvien asiakirjojen sisältöön, mukaan lukien ilman huoltajaa oleville alaikäisille tarkoitettu erityinen tiedotusmateriaali, ja hänen on pidettävä alaikäinen ajan tasalla tämä asetuksen mukaisten menettelyjen etenemisestä.

Jos hakemuksen tekee henkilö, joka väittää olevansa alaikäinen tai jonka osalta on objektiivisia syitä uskoa hänen olevan alaikäinen ja joka on ilman huoltajaa, toimivaltaisten viranomaisten on

Jos ilman huoltajaa olevien alaikäisten tekemiä hakemuksia on suhteeton määrä tai jos tilanne on muuten poikkeuksellinen, toisen alakohdan b alakohdan mukaista edustajan nimeämisen määräaikaa voidaan jatkaa kymmenellä työpäivällä.

Kun toimivaltainen viranomainen toteaa, että hakija, joka väittää olevansa alaikäinen, on ilman minkäänlaista epäilystä 18 vuotta täyttänyt, sen ei tarvitse nimetä edustajaa tämän kohdan mukaisesti.

Edustajan tai toisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetun henkilön tehtävät päättyvät, jos toimivaltaiset viranomaiset asetuksen (EU) 2024/1348 25 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun iän arvioinnin jälkeen eivät oleta, että hakija on alaikäinen, tai katsovat, että hakija ei ole alaikäinen, tai kun hakija ei enää ole ilman huoltajaa oleva alaikäinen.

Kun edustajaksi nimitetään organisaatio, sen on nimettävä henkilö, joka hoitaa organisaation tehtävät alaikäisen osalta. Kyseiseen henkilöön sovelletaan ensimmäistä alakohtaa.

Ensimmäisessä alakohdassa säädetty edustaja voi olla sama henkilö tai organisaatio kuin asetuksen (EU) 2024/1348 23 artiklassa säädetty henkilö tai organisaatio.

3.   Jäsenvaltioiden on menettelyn koko keston ajan otettava ilman huoltajaa olevan alaikäisen edustaja mukaan menettelyyn, jolla määritetään vastuussa oleva jäsenvaltio tämän asetuksen mukaisesti. Edustajan on avustettava ilman huoltajaa olevaa alaikäistä niiden tietojen esittämisessä, jotka ovat merkityksellisiä lapsen edun arvioimiseksi 4 kohdan mukaisesti, myös kuulluksi tulemista koskevan oikeuden käyttämisessä, ja hänen on tuettava alaikäisen yhteydenpitoa muihin toimijoihin, kuten perheenjäseniä jäljittäviin järjestöihin, jos se on aiheellista, ottaen asianmukaisesti huomioon luottamuksellisuusvelvollisuuden alaikäistä kohtaan.

4.   Jäsenvaltioiden on lapsen etua arvioidessaan tehtävä keskenään tiivistä yhteistyötä ja otettava huomioon erityisesti seuraavat seikat:

5.   Ennen kuin ilman huoltajaa oleva alaikäinen siirretään, siirron toteuttavan jäsenvaltion on ilmoitettava asiasta vastuussa olevalle jäsenvaltiolle tai sisäisen siirron kohdejäsenvaltiolle, jonka on vahvistettava, että kaikki asianmukaiset direktiivin 2024/1346 16 ja 27 artiklassa ja asetuksen (EU) 2024/1348 23 artiklassa tarkoitetut toimenpiteet toteutetaan viipymättä, mukaan lukien edustajan nimittäminen jäsenvaltiossa tai sisäisen siirron kohdejäsenvaltiossa. Ennen ilman huoltajaa olevan alaikäisen siirtämistä koskevan päätöksen tekemistä on aina arvioitava yksilöllisesti lapsen etu. Arvio on tehtävä tämän artiklan 4 kohdassa lueteltujen merkityksellisten seikkojen perusteella, ja kyseisiin seikkoihin perustuvan arvion päätelmät on ilmoitettava selvästi siirtopäätöksessä. Arvio on tehtävä viipymättä sellaisen asianmukaisesti koulutetun henkilöstön toimesta, jolla on tarvittava pätevyys ja asiantuntemus sen varmistamiseksi, että lapsen etu otetaan huomioon.

6.   Sovellettaessa 25 artiklaa jäsenvaltion, jossa ilman huoltajaa olevan alaikäisen kansainvälistä suojelua koskeva hakemus ensimmäisen kerran rekisteröitiin, on välittömästi toteutettava asianmukaiset toimet jäsenvaltioiden alueella oleskelevien ilman huoltajaa olevan alaikäisen perheenjäsenten, sisarusten tai sukulaisten tunnistamiseksi ja suojattava samalla lapsen etu.

Tätä varten kyseinen jäsenvaltio voi pyytää apua kansainvälisiltä tai muilta asiaankuuluvilta järjestöiltä, ja se voi edistää alaikäisen mahdollisuuksia käyttää näiden järjestöjen tarjoamia jäljittämispalveluja.

Jäljempänä 52 artiklassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten henkilöstön, joka käsittelee ilman huoltajaa olevia alaikäisiä koskevia pyyntöjä, on saatava tämän asetuksen soveltamisen kannalta merkityksellistä asianmukaista koulutusta alaikäisten erityistarpeista.

7.   Edistääkseen tämän artiklan 6 kohdan nojalla toteutettavia asianmukaisia toimia toisen jäsenvaltion alueella oleskelevien ilman huoltajaa olevan alaikäisen perheenjäsenten tai sukulaisten tunnistamiseksi komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joihin sisältyy vakiolomake asiaankuuluvien tietojen vaihtamiseksi jäsenvaltioiden välillä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 77 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1.   Perusteita, joiden nojalla vastuussa oleva jäsenvaltio määritetään, sovelletaan tässä luvussa esitetyssä järjestyksessä.

2.   Tässä luvussa säädettyjen perusteiden nojalla vastuussa oleva jäsenvaltio määritetään sen tilanteen perusteella, joka vallitsi, kun kansainvälistä suojelua koskeva hakemus ensimmäisen kerran rekisteröitiin jossakin jäsenvaltiossa.

1.   Jos hakija on ilman huoltajaa oleva alaikäinen, sovelletaan ainoastaan tässä artiklassa säädettyjä perusteita. Kyseisiä perusteita sovelletaan 2–5 kohdassa esitetyssä järjestyksessä.

2.   Vastuussa oleva jäsenvaltio on se jäsenvaltio, jossa ilman huoltajaa olevan alaikäisen perheenjäsen tai sisarus oleskelee laillisesti, ellei ole osoitettu, että se ei ole lapsen edun mukaista. Jos hakija on naimisissa oleva alaikäinen, jonka puoliso ei ole laillisesti jäsenvaltioiden alueella, vastuussa oleva jäsenvaltio on se jäsenvaltio, jossa alaikäisen isä, äiti tai joku muu kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön tai käytännön mukaisesti hänestä vastuussa oleva aikuinen taikka alaikäisen sisarus oleskelee laillisesti, ellei ole osoitettu, että se ei ole lapsen edun mukaista.

3.   Jos ilman huoltajaa olevalla alaikäisellä hakijalla on toisessa jäsenvaltiossa laillisesti oleskeleva sukulainen ja jos yksilöllisen tarkastelun perusteella todetaan, että kyseinen sukulainen voi huolehtia hänestä, kyseisen jäsenvaltion on saatettava alaikäinen ja hänen sukulaisensa yhteen, ja se on vastuussa oleva jäsenvaltio, ellei ole osoitettu, että se ei ole lapsen edun mukaista.

4.   Jos 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja perheenjäseniä, sisaruksia tai sukulaisia oleskelee useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa, vastuussa oleva jäsenvaltio määritetään sen perusteella, mikä on lapsen edun mukaista.

5.   Jos 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua perheenjäsentä, sisarusta tai sukulaista ei ole, vastuussa oleva jäsenvaltio on se jäsenvaltio, jossa ilman huoltajaa olevan alaikäisen kansainvälistä suojelua koskeva hakemus ensimmäisen kerran rekisteröitiin, jos se on lapsen edun mukaista.

6.   Siirretään komissiolle valta antaa 78 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat

Käyttäessään valtaansa antaa delegoituja säädöksiä komissio ei ylitä sitä, mikä on lapsen edun mukaista 23 artiklan 4 kohdassa säädetyn mukaisesti.

7.   Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä yhdenmukaiset menetelmät jäsenvaltioiden välisille neuvotteluille ja tietojenvaihdolle tämän artiklan soveltamista varten. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 77 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1.   Jos hakijalla on perheenjäsen, joka on saanut luvan asua jossakin jäsenvaltiossa kansainvälistä suojelua saavana henkilönä tai joka asuu jossakin jäsenvaltiossa neuvoston direktiivin 2003/109/EY (40) mukaisen pitkään oleskelleen henkilön oleskeluluvan perusteella tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti myönnetyn pitkään oleskelleen henkilön oleskeluluvan perusteella, jos kyseistä direktiiviä ei sovelleta asianomaisessa jäsenvaltiossa, kyseinen jäsenvaltio on vastuussa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä edellyttäen, että asianomaiset henkilöt ovat ilmoittaneet kirjallisesti sitä haluavansa.

2.   Jos hakijan perheenjäsen oli aiemmin saanut luvan asua jossakin jäsenvaltiossa kansainvälistä suojelua saavana henkilönä, mutta hänestä on myöhemmin tullut jonkin jäsenvaltion kansalainen, kyseinen jäsenvaltio on vastuussa hakemuksen käsittelystä edellyttäen, että asianomaiset henkilöt ovat ilmoittaneet kirjallisesti sitä haluavansa.

3.   Edellä olevia 1 ja 2 kohtaa sovelletaan myös lapsiin, jotka ovat syntyneet sen jälkeen, kun perheenjäsen on tullut jäsenvaltioiden alueelle.

1.   Jos hakijalla on voimassa oleva oleskeluasiakirja, kyseisen asiakirjan myöntänyt jäsenvaltio on vastuussa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä.

2.   Jos hakijalla on voimassa oleva viisumi, kyseisen viisumin myöntänyt jäsenvaltio on vastuussa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä, paitsi jos kyseinen viisumi on myönnetty toisen jäsenvaltion puolesta asetuksen (EY) N:o 810/2009 8 artiklassa säädetyn edustusjärjestelyn nojalla. Edustettu jäsenvaltio on tällöin vastuussa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä.

3.   Jos hakijalla on useampia eri jäsenvaltioiden myöntämiä voimassa olevia oleskeluasiakirjoja tai viisumeja, vastuussa oleva jäsenvaltio kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä määritetään seuraavassa järjestyksessä:

4.   Jos hakijalla on yksi tai useampi oleskeluasiakirja, jonka voimassaolo on päättynyt tai joka on mitätöity, kumottu tai peruutettu alle kolme vuotta ennen hakemuksen rekisteröimistä, tai yksi tai useampi viisumi, jonka voimassaolo on päättynyt tai joka on mitätöity, kumottu tai peruutettu alle 18 kuukautta ennen hakemuksen rekisteröimistä, sovelletaan 1, 2 ja 3 kohtaa.

5.   Se seikka, että oleskeluasiakirja tai viisumi on myönnetty keksityn tai väärän henkilöllisyyden tai väärien, väärennettyjen tai mitättömien asiakirjojen perusteella, ei estä osoittamasta vastuuta hakemuksen käsittelystä sille jäsenvaltiolle, joka on myöntänyt kyseisen oleskeluasiakirjan tai viisumin. Jäsenvaltio, joka on myöntänyt oleskeluasiakirjan tai viisumin, ei kuitenkaan ole vastuussa hakemuksen käsittelystä, jos se voi osoittaa, että petollinen menettely on tapahtunut oleskeluasiakirjan tai viisumin myöntämisen jälkeen.

1.   Jos hakijalla on jäsenvaltioon sijoittautuneen oppilaitoksen myöntämä tutkinto- tai pätevyystodistus, kyseinen jäsenvaltio on vastuussa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä edellyttäen, että hakemus rekisteröidään alle kuuden vuoden kuluttua tutkinto- tai pätevyystodistuksen myöntämisestä.

2.   Jos hakijalla on useampia eri jäsenvaltioihin sijoittautuneiden oppilaitosten myöntämiä tutkinto- tai pätevyystodistuksia, kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä on vastuussa jäsenvaltio, joka on myöntänyt tutkinto- tai pätevyystodistuksen pisimmästä opiskelujaksosta, tai opiskelujaksojen ollessa yhtä pitkiä jäsenvaltio, jossa viimeisin tutkinto- tai pätevyystodistus on myönnetty.

1.   Jos kolmannen maan kansalainen tai kansalaisuudeton henkilö tulee jäsenvaltioiden alueelle sellaisen jäsenvaltion kautta, jossa hän on vapautettu viisumipakosta, kyseinen jäsenvaltio on vastuussa hänen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa käsittelystä.

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta, jos kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön kansainvälistä suojelua koskeva hakemus rekisteröidään toisessa jäsenvaltiossa, jossa hän ei myöskään tarvitse viisumia alueelle tullakseen. Tällöin tämä toinen jäsenvaltio on vastuussa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä.

1.   Jos tämän asetuksen 40 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuissa luetteloissa kuvattujen todisteiden tai aihetodisteiden, myös asetuksessa (EU) 2024/1358 tarkoitettujen tietojen, perusteella voidaan todeta, että hakija on tullut kolmannesta maasta jäsenvaltion rajan yli laittomasti maitse, meritse tai lentoteitse, kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä on vastuussa ensimmäinen jäsenvaltio, johon hakija on tällä tavoin tullut. Kyseinen vastuu lakkaa, jos hakemus rekisteröidään yli 20 kuukauden kuluttua päivästä, jona rajanylitys tapahtui.

2.   Sen estämättä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa säädetään, jos tämän asetuksen 40 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuissa luetteloissa kuvattujen todisteiden tai aihetodisteiden, myös asetuksessa (EU) 2024/1358 tarkoitettujen tietojen, perusteella voidaan todeta, että hakija on laskettu maihin jäsenvaltion alueelle etsintä- ja pelastusoperaation seurauksena, kyseinen jäsenvaltio on vastuussa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä. Kyseinen vastuu lakkaa, jos hakemus rekisteröidään yli 12 kuukauden kuluttua päivästä, jona maihin laskeminen tapahtui.

3.   Tämän artiklan 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta, jos tämän asetuksen 40 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuissa luetteloissa kuvattujen todisteiden tai aihetodisteiden, myös asetuksessa (EU) 2024/1358 tarkoitettujen tietojen, perusteella voidaan todeta, että hakija siirrettiin sisäisesti toiseen jäsenvaltioon tämän asetuksen 67 artiklan nojalla rajanylityksen jälkeen. Tällöin tämä toinen jäsenvaltio on vastuussa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä.

1.   Jos hakija on raskauden, vastasyntyneen lapsen, vakavan psyykkisen tai fyysisen sairauden, vakavan vammaisuuden, vakavan psyykkisen trauman tai korkean ikänsä vuoksi riippuvainen jossakin jäsenvaltiossa laillisesti asuvan lapsensa, sisaruksensa tai vanhempansa avusta tai jos hakijan jossakin jäsenvaltiossa laillisesti asuva lapsi, sisarus tai vanhempi on riippuvainen hakijan avusta, jäsenvaltioiden on yleensä pidettävä hakija yhdessä kyseisen lapsen, sisaruksen tai vanhemman kanssa tai saatettava heidät yhteen edellyttäen, että perhesiteet olivat olemassa ennen kuin hakija tuli jäsenvaltioiden alueelle ja että kyseinen lapsi, sisarus tai vanhempi taikka hakija kykenee huolehtimaan riippuvuussuhteessa olevasta henkilöstä ja että asianomaiset henkilöt ovat ilmoittaneet kirjallisesti sitä haluavansa, kun heille on ilmoitettu tästä mahdollisuudesta.

Jos on viitteitä siitä, että riippuvuussuhteessa olevan henkilön lapsi, sisarus tai vanhempi asuu laillisesti sen jäsenvaltion alueella, jossa riippuvuussuhteessa oleva henkilö on, kyseisen jäsenvaltion on ennen vastaanottopyynnön esittämistä 39 artiklan mukaisesti varmistettava, kykeneekö kyseinen lapsi, sisarus tai vanhempi huolehtimaan riippuvuussuhteessa olevasta henkilöstä.

2.   Jos 1 kohdassa tarkoitettu lapsi, sisarus tai vanhempi asuu laillisesti muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa hakija on, vastuussa oleva jäsenvaltio on se jäsenvaltio, jossa kyseinen lapsi, sisarus tai vanhempi asuu laillisesti, paitsi jos hakija ei terveydentilansa vuoksi kykene huomattavan pitkään aikaan matkustamaan kyseiseen jäsenvaltioon. Tällöin vastuussa oleva jäsenvaltio on se jäsenvaltio, jossa hakija oleskelee. Kyseinen jäsenvaltio ei ole velvollinen tuomaan hakijan lasta, sisarusta tai vanhempaa alueelleen.

3.   Siirretään komissiolle valta antaa 78 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat

4.   Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä yhdenmukaiset menetelmät jäsenvaltioiden välisille neuvotteluille ja tietojenvaihdolle tämän artiklan soveltamista varten. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 77 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1.   Poiketen siitä, mitä 16 artiklan 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltio voi päättää käsitellä kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön tekemän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, joka on rekisteröity kyseisessä jäsenvaltiossa, siinäkin tapauksessa, ettei se tässä asetuksessa säädettyjen perusteiden mukaisesti ole vastuussa hakemuksen käsittelystä.

2.   Jäsenvaltio, jossa kansainvälistä suojelua koskeva hakemus rekisteröidään ja joka suorittaa vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämismenettelyn, tai vastuussa oleva jäsenvaltio voi milloin tahansa ennen ensimmäisessä käsittelyssä itse asian osalta tehtävää päätöstä pyytää toista jäsenvaltiota ottamaan vastaan hakijan, jotta omaiset voidaan saattaa yhteen humanitaarisilla perusteilla, jotka perustuvat erityisesti perhesyihin taikka sosiaalisiin tai kulttuurisiin näkökohtiin liittyviin merkityksellisiin yhteyksiin, vaikka tämä toinen jäsenvaltio ei olisi 25–28 ja 34 artiklassa säädettyjen perusteiden mukaisesti vastuussa hakemuksen käsittelystä. Asianomaisten henkilöiden on ilmaistava suostumuksensa siihen kirjallisesti.

Vastaanottopyynnössä on oltava kaikki sen esittäneen jäsenvaltion hallussa olevat tiedot, jotka ovat tarpeen, jotta vastaanottopyynnön saanut jäsenvaltio voi arvioida tilannetta.

Vastaanottopyynnön saaneen jäsenvaltion on suoritettava tarvittavat tarkistukset tutkiakseen pyynnössä viitatut humanitaariset perusteet, ja vastattava vastaanottopyynnön esittäneelle jäsenvaltiolle kahden kuukauden kuluessa siitä, kun se on saanut vastaanottopyynnön, käyttäen asetuksen (EY) N:o 1560/2003 18 artiklan nojalla perustettua sähköistä viestintäverkkoa. Pyyntöön annettava kielteinen vastaus on perusteltava.

1.   Tämän asetuksen nojalla vastuussa oleva jäsenvaltio on velvollinen

2.   Jos hakijan mukana on perheenjäsenen määritelmän täyttävä alaikäinen, kyseisen alaikäisen tilannetta ei tätä asetusta sovellettaessa saa käsitellä erillään hänen perheenjäsenensä tilanteesta, vaan kyseisen perheenjäsenen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion on otettava alaikäinen vastaan tai takaisin ilman, että tähän vaaditaan asianomaisen henkilön kirjallinen suostumus, siinäkin tapauksessa, että alaikäinen ei itse ole hakija, ellei ole osoitettu, että se ei ole lapsen edun mukaista. Sama koskee lapsia, jotka ovat syntyneet sen jälkeen, kun hakija on tullut jäsenvaltioiden alueelle, ilman että on tarpeen aloittaa uutta menettelyä lasten vastaanottamiseksi.

Sen estämättä, mitä 26 artiklassa säädetään kirjallisen suostumuksen vaatimuksesta, kirjallista suostumusta ei vaadita asianomaisilta henkilöiltä, kun aloitetaan uusi menettely alaikäisen vastaanottamiseksi sellaisen jäsenvaltion osalta, joka on määritetty vastuussa olevaksi jäsenvaltioksi 26 artiklan nojalla, ellei ole osoitettu, että siirto vastuussa olevaan jäsenvaltioon ei ole lapsen edun mukaista.

3.   Tämän artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuissa tilanteissa vastuussa olevan jäsenvaltion on käsiteltävä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus tai saatettava käsittely päätökseen asetuksen (EU) 2024/1348 mukaisesti.

1.   Jos jäsenvaltio myöntää hakijalle oleskeluasiakirjan, päättää soveltaa 35 artiklaa, katsoo, että ei ole lapsen edun mukaista siirtää ilman huoltajaa olevaa alaikäistä vastuussa olevaan jäsenvaltioon, tai ei siirrä asianomaista henkilöä vastuussa olevaan jäsenvaltioon 46 artiklassa säädetyissä määräajoissa, kyseisestä jäsenvaltiosta tulee vastuussa oleva jäsenvaltio ja 36 artiklassa säädetyt velvoitteet siirtyvät sille. Sen on tarvittaessa ilmoitettava tästä aiemmin vastuussa olleelle jäsenvaltiolle tai jäsenvaltiolle, joka suorittaa vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämismenettelyn, tai jäsenvaltiolle, jolle on esitetty hakijaa koskeva vastaanottopyyntö tai takaisinottoilmoitus, käyttäen asetuksen (EY) N:o 1560/2003 18 artiklan nojalla perustettua sähköistä viestintäverkkoa.

Jäsenvaltion, josta tulee vastuussa oleva jäsenvaltio tämän kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla, on ilmoitettava, että siitä on tullut vastuussa oleva jäsenvaltio asetuksen (EU) 2024/1358 16 artiklan 3 kohdan nojalla.

2.   Kun hakemus on käsitelty rajamenettelyssä asetuksen (EU) 2024/1348 nojalla, tämän asetuksen 36 artiklan 1 kohdassa säädetyt velvoitteet lakkaavat 15 kuukauden kuluttua siitä, kun päätöksestä, jolla hakemus hylätään tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumisen vuoksi, perusteettomana tai ilmeisen perusteettomana pakolaisaseman tai toissijaisen suojeluaseman osalta, tai päätöksestä, jolla hakemus todetaan implisiittisesti tai nimenomaisesti peruutetuksi, on tullut lainvoimainen.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun ajanjakson jälkeen rekisteröityä hakemusta pidetään tätä asetusta sovellettaessa uutena hakemuksena, jonka osalta aloitetaan uusi menettely vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseksi.

3.   Sen estämättä, mitä tämän artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jos henkilö hakee kansainvälistä suojelua toisessa jäsenvaltiossa kyseisessä alakohdassa tarkoitetun 15 kuukauden ajanjakson kuluessa ja takaisinottomenettely on vireillä kyseisen 15 kuukauden ajanjakson päättymispäivänä, vastuu lakkaa vasta, kun kyseinen takaisinottomenettely on saatettu päätökseen tai kun määräajat, joissa siirron toteuttavan jäsenvaltion on toteutettava siirto 46 artiklan mukaisesti, ovat päättyneet.

4.   Tämän asetuksen 36 artiklan 1 kohdassa säädetyt velvoitteet lakkaavat, kun vastuussa oleva jäsenvaltio asetuksen (EU) 2017/2226 mukaisesti kirjattujen ja tallennettujen tietojen tai muun näytön perusteella osoittaa, että asianomainen henkilö on poistunut jäsenvaltioiden alueelta vähintään yhdeksäksi kuukaudeksi, paitsi jos asianomaisella henkilöllä on vastuussa olevan jäsenvaltion myöntämä voimassa oleva oleskeluasiakirja.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun poissaolojakson jälkeen rekisteröityä hakemusta pidetään tätä asetusta sovellettaessa uutena hakemuksena, jonka osalta aloitetaan uusi menettely vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseksi.

5.   Tämän asetuksen 36 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetty velvoite ottaa takaisin kolmannen maan kansalainen tai kansalaisuudeton henkilö lakkaa, jos asetuksen (EU) 2024/1358 16 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitetun tietojoukon päivityksen perusteella vahvistetaan, että asianomainen henkilö on poistunut jäsenvaltioiden alueelta joko pakosta tai vapaaehtoisesti hakemuksen peruuttamisen tai hylkäämisen jälkeen tehdyn palauttamispäätöksen tai annetun maastapoistamismääräyksen mukaisesti.

Toimeenpannun maastapoistamisen tai vapaaehtoisen paluun jälkeen rekisteröityä hakemusta pidetään tätä asetusta sovellettaessa uutena hakemuksena, jonka osalta aloitetaan uusi menettely vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseksi.

1.   Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava niitä pyytäville jäsenvaltioille tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvaa henkilöä koskevat henkilötiedot, jotka ovat asianmukaisia, olennaisia ja rajoittuvat siihen, mikä on tarpeen seuraavia tarkoituksia varten:

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin saavat sisältyä ainoastaan seuraavat tiedot:

3.   Jos se on tarpeen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelyä varten, vastuussa oleva jäsenvaltio voi pyytää toista jäsenvaltiota ilmoittamaan, mitä perusteita hakija on esittänyt hakemukselleen, ja tapauksen mukaan hakijaa koskevien mahdollisten päätösten perustelut. Jos vastuussa oleva jäsenvaltio soveltaa asetuksen (EU) 2024/1348 55 artiklaa, kyseinen jäsenvaltio voi myös pyytää tietoja, joiden perusteella sen toimivaltaiset viranomaiset voivat todeta, onko tullut esiin tai onko hakija esittänyt uusia seikkoja. Pyynnön saanut jäsenvaltio voi kieltäytyä vastaamasta pyyntöön, jos tällaisten tietojen toimittaminen todennäköisesti vaarantaisi sen olennaiset edut tai vahingoittaisi asianomaisen henkilön tai muiden henkilöiden perusoikeuksien ja -vapauksien suojaa. Pyynnön esittävän jäsenvaltion on ilmoitettava hakijalle etukäteen, mitä nimenomaisia tietoja kyseinen pyyntö koskee ja mistä syystä se esitetään.

4.   Tiedonsaantipyyntöjä voidaan esittää ainoastaan yksittäisen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tai sisäisenä siirtona toteutettavan siirron yhteydessä. Kyseisessä pyynnössä on esitettävä sen perusteet ja, jos pyynnön tarkoituksena on tarkistaa vastuun sellaisen määräytymisperusteen olemassaolo, joka todennäköisesti aiheuttaa vastuun syntymisen pyynnön saaneelle jäsenvaltiolle, pyynnössä on mainittava, mihin näyttöön se perustuu, mukaan lukien merkitykselliset luotettavista lähteistä saadut tiedot siitä, millä tavoin ja keinoin hakijat tulevat jäsenvaltioiden alueelle, tai mihin hakijan lausuntojen yksityiskohtaiseen ja todennettavissa olevaan osaan se perustuu. Tällaiset luotettavista lähteistä saadut merkitykselliset tiedot eivät yksinään riitä määrittämään tämän asetuksen mukaista jäsenvaltion vastuuta ja toimivaltaa, mutta ne voivat vaikuttaa muiden jotakin yksittäistä hakijaa koskevien tietojen arviointiin.

5.   Pyynnön saanut jäsenvaltio on velvollinen vastaamaan pyyntöön kolmen viikon kuluessa. Vastauksen viivästyminen on perusteltava asianmukaisesti. Kolmen viikon määräajan noudattamatta jättäminen ei vapauta pyynnön saanutta jäsenvaltiota velvollisuudesta vastata pyyntöön. Jos kyseinen pyynnön saanut jäsenvaltio jättää antamatta tietoja, jotka osoittavat sen olevan vastuussa hakemuksen käsittelystä, kyseinen jäsenvaltio ei voi vedota 39 artiklassa säädettyjen määräaikojen ylittymiseen perusteena sille, että se kieltäytyy noudattamasta vastaanottopyyntöä. Tällöin 39 artiklassa säädettyjä vastaanottopyynnön esittämistä koskevia määräaikoja jatketaan ajanjaksolla, joka vastaa pyynnön saaneen jäsenvaltion vastauksen viivästymisaikaa.

6.   Tietoja vaihdetaan jäsenvaltion pyynnöstä, ja tietojenvaihtoa saa tapahtua ainoastaan sellaisten viranomaisten välillä, joiden nimeämisestä kukin jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle 52 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

7.   Vaihdettuja tietoja voidaan käyttää ainoastaan 1 kohdassa esitettyihin tarkoituksiin. Kussakin jäsenvaltiossa tällaisia tietoja voidaan toimittaa niiden luonteen ja vastaanottavan viranomaisen toimivallan mukaan ainoastaan niille viranomaisille ja tuomioistuimille, joiden tehtävänä on

8.   Tiedot antavan jäsenvaltion on varmistettava, että tiedot ovat täsmällisiä ja ajan tasalla. Jos ilmenee, että jäsenvaltio on antanut virheellisiä tietoja tai tietoja, joita ei olisi pitänyt antaa, asiasta on välittömästi ilmoitettava jäsenvaltioille, joille tiedot on annettu. Näiden on oikaistava tällaiset tiedot tai poistettava ne.

9.   Kussakin asianomaisessa jäsenvaltiossa on vaihdettujen tietojen lähettäminen ja vastaanottaminen kirjattava asianomaisen henkilön henkilökansioon tai erilliseen rekisteriin.

1.   Kunkin jäsenvaltion on viipymättä ilmoitettava komissiolle tämän asetuksen mukaisten velvoitteiden täyttämisestä vastaavat toimivaltaiset viranomaiset ja niitä koskevat muutokset. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseisillä viranomaisilla on tarvittavat henkilöresurssit ja aineelliset ja taloudelliset resurssit, jotta ne voivat hoitaa tehtävänsä, joissa on kyse kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämismenettelyjen nopeasta ja tehokkaasta soveltamisesta ja erityisesti menettelyllisten oikeuksien ja perusoikeuksien turvaamisesta, nopean menettelyn varmistamisesta eri jäsenvaltioissa olevien perheenjäsenten ja sukulaisten yhteen saattamiseksi, vastaamisesta tiedonsaantipyyntöihin, vastaanottopyyntöihin ja takaisinottoilmoituksiin säädetyissä määräajoissa sekä soveltuvin osin IV osan mukaisten velvoitteiden noudattamisesta.

2.   Komissio julkaisee kootun luettelon 1 kohdassa tarkoitetuista viranomaisista Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Jos kyseiseen luetteloon tehdään muutoksia, komissio julkaisee päivitetyn kootun luettelon kerran vuodessa.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten henkilöstölle annetaan tämän asetuksen soveltamista varten tarvittava koulutus.

4.   Komissio perustaa täytäntöönpanosäädöksillä suojatut sähköiset viestintäkanavat 1 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten välille sekä kyseisten viranomaisten ja turvapaikkaviraston välille tietojen, asetuksen (EU) 2024/1358 mukaisesti kerättyjen biometristen tietojen, pyyntöjen, ilmoitusten, vastausten ja muun kirjallisen kirjeenvaihdon välittämistä varten ja sen varmistamiseksi, että lähettäjät saavat automaattisesti sähköisen vastaanottotodistuksen. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 77 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1.   Jäsenvaltiot voivat kahdenvälisesti sopia keskinäisistä hallinnollisista järjestelyistä, jotka koskevat tämän asetuksen täytäntöönpanoon liittyviä käytännön yksityiskohtia, jotta voidaan helpottaa asetuksen soveltamista ja parantaa sen vaikuttavuutta. Tällaiset järjestelyt voivat koskea

2.   Jäsenvaltiot voivat myös pitää voimassa neuvoston asetuksen (EY) N:o 343/2003 (41) ja asetuksen (EU) N:o 604/2013 nojalla sovitut hallinnolliset järjestelyt. Siltä osin kuin tällaiset järjestelyt eivät ole yhteensopivia tämän asetuksen kanssa, asianomaisten jäsenvaltioiden on muutettava kyseisiä järjestelyjä niin, että mahdolliset yhteensopimattomuudet poistuvat.

3.   Ennen 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuista järjestelyistä sopimista tai niiden muuttamista asianomaisten jäsenvaltioiden on kuultava komissiota järjestelyn yhteensopivuudesta tämän asetuksen kanssa.

4.   Jos komissio katsoo, että 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut järjestelyt eivät ole yhteensopivia tämän asetuksen kanssa, se ilmoittaa asiasta asianomaisille jäsenvaltioille kohtuullisen ajan kuluessa. Asianomaisten jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki asianmukaiset toimet kyseisen järjestelyn muuttamiseksi kohtuullisessa ajassa niin, että tällaiset yhteensopimattomuudet poistuvat.

5.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikista 1 kohdassa tarkoitetuista järjestelyistä sekä niiden mahdollisista irtisanomisista tai muutoksista.

1.   Jotta voidaan helpottaa tämän asetuksen nojalla perustettujen mekanismien asianmukaista toimintaa ja ratkaista sen soveltamiseen liittyviä ongelmia, jos kahdella tai useammalla jäsenvaltiolla on ongelmia tähän asetukseen perustuvassa yhteistyössään tai asetuksen niiden keskisessä soveltamisessa ja kun yksi tai useampi niistä sitä pyytää, asianomaisten jäsenvaltioiden on järjestettävä viipymättä neuvotteluja tarkoituksenmukaisten ratkaisujen löytämiseksi kohtuullisessa ajassa SEU 4 artiklan 3 kohdassa vahvistetun vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti.

Tiedot kohdatuista ongelmista ja löydetystä ratkaisusta voidaan tarvittaessa ilmoittaa komissiolle ja muille jäsenvaltioille 77 artiklassa tarkoitetussa komiteassa.

2.   Jos 1 kohdan nojalla ei päästä ratkaisuun tai jos ongelmat jatkuvat, yksi tai useampi asianomainen jäsenvaltio voi pyytää komissiota järjestämään neuvotteluja asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa tarkoituksenmukaisten ratkaisujen löytämiseksi. Komissio järjestää tällaiset neuvottelut viipymättä. Asianomaisten jäsenvaltioiden on osallistuttava aktiivisesti neuvotteluihin. Jäsenvaltioiden ja komission on kaikin tavoin toteutettava kaikki aiheelliset toimenpiteet asian ratkaisemiseksi viipymättä. Komissio voi antaa asianomaisille jäsenvaltioille osoitettuja suosituksia, joissa esitetään toteutettavat toimenpiteet ja asianmukaiset määräajat.

Tiedot kohdatuista ongelmista, annetuista suosituksista ja löydetystä ratkaisusta voidaan tarvittaessa ilmoittaa muille jäsenvaltioille 77 artiklassa tarkoitetussa komiteassa.

Tämän artiklan mukainen menettely ei vaikuta tässä asetuksessa säädettyihin määräaikoihin yksittäistapauksissa.

3.   Tämä artikla ei vaikuta SEUT 258 ja 260 artiklan mukaiseen komission valtaan valvoa unionin oikeuden soveltamista. Sillä ei myöskään rajoiteta asianomaisten jäsenvaltioiden mahdollisuutta saattaa riitansa Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi SEUT 273 artiklan mukaisesti tai saattaa asia sen käsiteltäväksi SEUT 259 artiklan mukaisesti.

1.   Vuotuinen yhteisvastuureservi, joka sisältää 57 artiklassa tarkoitetussa neuvoston täytäntöönpanosäädöksessä vahvistetut tarjoukset, joista jäsenvaltiot ovat antaneet sitoumukset korkean tason foorumin kokouksessa, on tärkein väline yhteisvastuutoimenpiteiden toteuttamiseen muuttoliikepaineen alaisena olevien jäsenvaltioiden hyväksi ja perustuu 12 artiklassa tarkoitetussa komission ehdotuksessa yksilöityihin tarpeisiin.

2.   Vuotuinen yhteisvastuureservi muodostuu seuraavan tyyppisistä yhteisvastuutoimenpiteistä, joita pidetään keskenään samanarvoisina:

Hyötyvien jäsenvaltioiden on pantava tämän kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetut kolmansissa maissa tai niihin liittyen toteutettavat toimet täytäntöön tämän asetuksen ja asetuksen (EU) 2021/1147 soveltamisalan ja tavoitteiden mukaisesti.

3.   Edellä 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetut rahoitusosuudet kolmansissa maissa toteutettavia hankkeita varten on kohdennettava erityisesti

1.   Neuvosto antaa 12 artiklassa tarkoitetun komission ehdotuksen perusteella ja 13 artiklassa tarkoitetussa korkean tason foorumissa käydyn sitoumusmenettelyn mukaisesti vuosittain ennen kunkin kalenterivuoden päättymistä täytäntöönpanosäädöksen, jolla muodostetaan vuotuinen yhteisvastuureservi ja johon sisältyvät unionin tason vuotuista yhteisvastuureserviä varten tarvittavien sisäisten siirtojen ja rahoitusosuuksien viiteluvut sekä nimenomaiset sitoumukset, joita kukin jäsenvaltio on antanut kustakin 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta yhteisvastuutarjouksen tyypistä 13 artiklassa tarkoitetussa korkean tason foorumin kokouksessa. Neuvosto hyväksyy tässä kohdassa tarkoitetun täytäntöönpanosäädöksen määräenemmistöllä. Neuvosto voi muuttaa 12 artiklassa tarkoitettua komission ehdotusta määräenemmistöllä.

2.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa neuvoston täytäntöönpanosäädöksessä vahvistetaan tarvittaessa myös se ohjeellinen prosenttiosuus vuotuisesta yhteisvastuureservistä, joka voidaan asettaa niiden jäsenvaltioiden käyttöön, jotka ovat muuttoliikepaineen alaisena sen vuoksi, että sinne on etsintä- ja pelastusoperaatioita seuranneen toistuvan maihin laskemisen vuoksi tullut suuria määriä maahantulijoita, ottaen huomioon asianomaisten jäsenvaltioiden maantieteelliset erityispiirteet. Siinä voidaan myös määrittää 56 artiklan 2 kohdan c alakohdassa säädettyjä muita yhteisvastuun muotoja, jos tällaisille toimenpiteille tulee tarvetta asianomaisissa jäsenvaltioissa muuttoliikkeen alalla ilmenevien erityisten haasteiden vuoksi.

3.   Jäsenvaltioiden on 13 artiklassa tarkoitetussa korkean tason foorumin kokouksessa tehtävä päätelmä yleisestä viiteluvusta kullekin vuotuiseen yhteisvastuureserviin sisältyvälle yhteisvastuutoimenpiteelle 12 artiklassa tarkoitetun komission ehdotuksen perusteella. Kyseisen kokouksen aikana jäsenvaltioiden on myös annettava sitoumukset tarjouksistaan vuotuiseen yhteisvastuureserviin tämän artiklan 4 kohdan mukaisesti ja noudattaen 66 artiklassa säädetyn viiteperusteen mukaisesti laskettua pakollista oikeudenmukaista osuuttaan.

4.   Tämän artiklan 3 kohtaa täytäntöön pannessaan jäsenvaltioilla on oltava täysi harkintavalta valita jokin 56 artiklan 2 kohdassa luetelluista yhteisvastuutoimenpiteiden tyypeistä tai niiden yhdistelmä. Jäsenvaltioiden, jotka antavat sitoumuksia vaihtoehtoisista yhteisvastuutoimenpiteistä, on ilmoitettava tällaisten toimenpiteiden rahallinen arvo objektiivisten kriteerien perusteella. Vaikka vaihtoehtoisia yhteisvastuutoimenpiteitä ei olisi määritetty 12 artiklassa tarkoitetussa komission ehdotuksessa, jäsenvaltiot voivat silti antaa sitoumuksia tällaisista toimenpiteistä. Jos hyötyvä jäsenvaltio ei pyydä tällaisia toimenpiteitä määrättynä vuonna, ne muunnetaan rahoitusosuuksiksi.

1.   Jäsenvaltion, joka on 11 artiklassa tarkoitetussa päätöksessä määritetty muuttoliikepaineen alaisena olevaksi, on 57 artiklassa tarkoitetun neuvoston täytäntöönpanosäädöksen hyväksymisen jälkeen ilmoitettava komissiolle ja neuvostolle, jos se aikoo hyödyntää vuotuista yhteisvastuureserviä. Komissio ilmoittaa asiasta Euroopan parlamentille.

2.   Asianomaisen jäsenvaltion on annettava tiedot myös tilanteen korjaamiseksi tarvittavien 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen yhteisvastuutoimenpiteiden tyypistä ja tasosta, mukaan lukien tarvittaessa EU:n pysyvään muuttoliikkeen hallinnan tukivälineistöön kuuluvien välineiden mahdollinen käyttö. Jos kyseinen jäsenvaltio aikoo käyttää rahoitusosuuksia, sen on myös yksilöitävä asianomaiset unionin meno-ohjelmat.

3.   Kun 2 kohdassa tarkoitetut tiedot on vastaanotettu, asianomaisen jäsenvaltion on voitava käyttää vuotuista yhteisvastuureserviä 60 artiklan mukaisesti. EU:n yhteisvastuukoordinaattori kutsuu teknisen tason foorumin koolle viipymättä ja joka tapauksessa kymmenen päivän kuluessa tietojen vastaanottamisesta yhteisvastuutoimenpiteiden operatiivista toimeenpanoa varten.

1.   Jos jäsenvaltiota ei ole 11 artiklassa tarkoitetussa päätöksessä määritetty muuttoliikepaineen alaisena olevaksi mutta se katsoo olevansa muuttoliikepaineen alaisena, sen on ilmoitettava komissiolle tarpeestaan hyödyntää vuotuista yhteisvastuureserviä ja tiedotettava asiasta neuvostolle. Komissio tiedottaa asiasta Euroopan parlamentille.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun ilmoitukseen on sisällytettävä seuraavat:

3.   Jos komissio sitä pyytää, turvapaikkavirasto, Euroopan raja- ja merivartiovirasto ja Euroopan unionin perusoikeusvirasto sekä asianomainen jäsenvaltio avustavat komissiota muuttoliikepainetta koskevan arvioinnin tekemisessä.

4.   Komissio arvioi ilmoituksen pikaisesti ottaen huomioon 9 ja 10 artiklassa säädetyt tiedot, sen, onko ilmoituksen antanut jäsenvaltio 11 artiklassa tarkoitetussa päätöksessä määritetty muuttoliikepaineen riskin alaisena olevaksi, unionin kokonaistilanteen, tilanteen ilmoituksen antaneessa jäsenvaltiossa edeltävien 12 kuukauden aikana ja ilmoituksen antaneen jäsenvaltion ilmaisemat tarpeet sekä tekee päätöksen siitä, onko jäsenvaltion katsottava olevan muuttoliikepaineen alaisena. Jos komissio päättää, että kyseinen jäsenvaltio on muuttoliikepaineen alaisena, asianomaisesta jäsenvaltiosta tulee hyötyvä jäsenvaltio, paitsi jos siltä evätään vuotuisen yhteisvastuureservin hyödyntäminen tämän artiklan 6 kohdan mukaisesti.

5.   Komissio toimittaa päätöksensä viipymättä asianomaiselle jäsenvaltiolle, Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.   Jos komission päätöksessä todetaan, että ilmoituksen antanut jäsenvaltio on muuttoliikepaineen alaisena, EU:n yhteisvastuukoordinaattori kutsuu teknisen tason foorumin koolle viipymättä ja kahden viikon kuluessa siitä, kun komission päätös on toimitettu asianomaiselle jäsenvaltiolle, Euroopan parlamentille ja neuvostolle, yhteisvastuutoimenpiteiden operatiivista toimeenpanoa varten. EU:n yhteisvastuukoordinaattori kutsuu teknisen tason foorumin koolle, paitsi jos komissio katsoo tai neuvosto päättää antamalla täytäntöönpanosäädöksen kahden viikon kuluessa siitä, kun komission päätös on toimitettu asianomaiselle jäsenvaltiolle, Euroopan parlamentille ja neuvostolle, että vuotuisessa yhteisvastuureservissä ei ole riittävästi kapasiteettia, jotta asianomaisen jäsenvaltion voitaisiin antaa hyödyntää vuotuista yhteisvastuureserviä, tai että on olemassa muita objektiivisia syitä olla sallimatta kyseisen jäsenvaltion hyödyntää vuotuista yhteisvastuureserviä.

7.   Jos neuvosto päättää, että vuotuisessa yhteisvastuureservissä ei ole riittävästi kapasiteettia, sovelletaan 13 artiklan 4 kohtaa ja korkean tason foorumi kutsutaan koolle viimeistään viikon kuluttua komission päätöksestä.

Jos komission päätöksessä hylätään jäsenvaltion pyyntö tulla katsotuksi muuttoliikepaineen alaisena olevaksi, ilmoituksen antanut jäsenvaltio voi antaa komissiolle ja neuvostolle uuden ilmoituksen, joka sisältää asiaankuuluvia lisätietoja.

1.   Teknisen tason foorumissa jäsenvaltiot tekevät yhteistyötä keskenään ja komission kanssa, jotta voidaan varmistaa asianomaisen vuoden vuotuisen yhteisvastuureservin yhteisvastuutarjousten vaikuttava ja tehokas operatiivinen toimeenpano tasapainoisella ja oikea-aikaisella tavalla ottaen huomioon yksilöidyt ja arvioidut tarpeet sekä käytettävissä olevat yhteisvastuutarjoukset.

2.   EU:n yhteisvastuukoordinaattori koordinoi muuttoliiketilanteen kehityksen huomioon ottaen yhteisvastuutarjousten operatiivista toimeenpanoa, jotta voidaan varmistaa käytettävissä olevien yhteisvastuutarjousten tasapuolinen jakautuminen hyötyvien jäsenvaltioiden kesken.

3.   Määritettyjen yhteisvastuutoimenpiteiden operatiivisen toimeenpanon yhteydessä jäsenvaltioiden on rahoitusosuuksien toteuttamista lukuun ottamatta toteutettava 56 artiklassa tarkoitetut tiettyä vuotta koskevat sitoumustensa mukaiset yhteisvastuutarjoukset ennen kyseisen vuoden loppua, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 65 artiklan 3 kohdan ja 67 artiklan 12 kohdan soveltamista.

Osallistuvien jäsenvaltioiden on ennen vuoden loppua toteutettava sitoumuksensa oikeasuhteisesti siihen nähden, kuinka suuren kokonaissitoumuksen ne ovat antaneet tietyn vuoden vuotuiseen yhteisvastuureserviin.

Jäsenvaltiot, joille on myönnetty yhteisvastuutarjousten täysimääräinen vähentäminen 61 tai 62 artiklan mukaisesti tai jotka ovat itse hyötyviä jäsenvaltioita 58 artiklan 1 kohdan ja 59 artiklan 4 kohdan nojalla, eivät ole velvollisia toteuttamaan 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja sitoumustensa mukaisia yhteisvastuutarjouksia tiettynä vuonna.

Osallistuvien jäsenvaltioiden ei edellytetä toteuttavan 56 artiklan 2 kohdan nojalla antamiaan sitoumuksia eikä soveltavan vastuun korvaamisia suhteessa hyötyvään jäsenvaltioon 63 artiklan nojalla, jos komissio on 11 artiklassa tai 59 artiklan 4 kohdassa tarkoitetussa päätöksessä yksilöinyt kyseisessä hyötyvässä jäsenvaltiossa järjestelmäpuutteita, jotka liittyvät tämän asetuksen III osassa säädettyihin sääntöihin ja joilla voisi olla tämän asetuksen toiminnan kannalta vakavia kielteisiä seurauksia.

4.   Teknisen tason foorumin vuotuisen syklin ensimmäisen kokouksen aikana osallistuvat ja hyötyvät jäsenvaltiot voivat yksilöityjen tarpeiden perusteella ilmaista kohtuullisia toiveita, jotka koskevat mahdollisten sisäisen siirron ehdokkaiden profiileja ja niiden omien yhteisvastuutarjousten mahdollista toteuttamisaikataulua, ottaen huomioon, että hyötyvät jäsenvaltiot tarvitsevat kiireellisiä toimia.

EU:n yhteisvastuukoordinaattori helpottaa jäsenvaltioiden välistä vuorovaikutusta ja yhteistyötä kyseisissä kysymyksissä.

Jäsenvaltioiden on sisäisiä siirtoja toteuttaessaan pidettävä ensisijaisina haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden sisäisiä siirtoja.

5.   Turvapaikka-asioiden, rajaturvallisuuden ja muuttoliikkeen hallinnan alalla toimivaltaiset unionin elimet, toimistot ja virastot tarjoavat pyydettäessä ja toimeksiantojensa puitteissa tukea jäsenvaltioille ja komissiolle tämän osan asianmukaisen täytäntöönpanon ja toiminnan varmistamiseksi. Tällaista tukea voidaan antaa analyysien, asiantuntemuksen ja operatiivisen tuen muodossa. EU:n yhteisvastuukoordinaattori koordinoi turvapaikkaviraston, Euroopan raja- ja merivartioviraston tai minkä tahansa muun unionin elimen, toimiston tai viraston asiantuntijoiden tai ryhmien tarjoamaa apua yhteisvastuutarjousten operatiivisessa toimeenpanossa.

6.   Jäsenvaltioiden on tammikuusta 2025 alkaen joka vuosi tammikuussa vahvistettava EU:n yhteisvastuukoordinaattorille kunkin edellisenä vuonna toteutetun yhteisvastuutoimenpiteen tasot.

1.   Jäsenvaltio, joka on 11 artiklassa tarkoitetussa päätöksessä määritetty muuttoliikepaineen alaisena olevaksi tai joka katsoo olevansa muuttoliikepaineen alaisena ja joka ei ole hyödyntänyt vuotuista yhteisvastuureserviä 58 artiklan mukaisesti tai ei ole ilmoittanut tarpeestaan käyttää vuotuista yhteisvastuureserviä 59 artiklan mukaisesti, voi milloin tahansa pyytää, että sen sitoumusten mukaisia tarjouksia, jotka vahvistetaan 57 artiklassa tarkoitetussa neuvoston täytäntöönpanosäädöksessä, vähennetään osittain tai täysimääräisesti.

Asianomaisen jäsenvaltion on toimitettava pyyntönsä komissiolle. Asianomaisen jäsenvaltion on toimitettava pyyntönsä tiedoksi myös neuvostolle.

2.   Jos tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu pyynnön esittävä jäsenvaltio on jäsenvaltio, jota ei ole 11 artiklassa tarkoitetussa päätöksessä määritetty muuttoliikepaineen alaisena olevaksi mutta joka katsoo olevansa muuttoliikepaineen alaisena, kyseisen jäsenvaltion on sisällytettävä pyyntöönsä

Tällaista pyyntöä arvioidessaan komissio ottaa huomioon myös 9 ja 10 artiklassa säädetyt tiedot.

3.   Komissio ilmoittaa tekemästään pyyntöä koskevasta arvioinnista neuvostolle neljän viikon kuluessa tämän artiklan mukaisesti toimitetun pyynnön vastaanottamisesta. Komissio tiedottaa kyseisestä arvioinnista myös Euroopan parlamentille.

4.   Komission tekemän arvioinnin saatuaan neuvosto hyväksyy täytäntöönpanosäädöksen, jolla määritetään, annetaanko jäsenvaltiolle lupa poiketa 57 artiklassa tarkoitetusta neuvoston täytäntöönpanosäädöksestä.

1.   Jos 11 artiklassa tarkoitetussa päätöksessä on määritetty, että jäsenvaltiota kohtaa merkittävä muuttoliiketilanne, tai jos jäsenvaltio katsoo, että sitä kohtaa merkittävä muuttoliiketilanne, se voi milloin tahansa pyytää, että sen sitoumusten mukaisia tarjouksia, jotka vahvistetaan 57 artiklassa tarkoitetussa neuvoston täytäntöönpanosäädöksessä, vähennetään osittain tai täysimääräisesti.

Asianomaisen jäsenvaltion on toimitettava pyyntönsä komissiolle. Asianomaisen jäsenvaltion on välitettävä pyyntönsä tiedoksi neuvostolle.

2.   Jos 11 artiklassa tarkoitetussa päätöksessä on määritetty, että pyynnön esittävää jäsenvaltiota kohtaa merkittävä muuttoliiketilanne, pyyntöön on sisällytettävä seuraavat:

3.   Jos 11 artiklassa tarkoitetussa päätöksessä ei ole määritetty, että pyynnön esittävää jäsenvaltiota kohtaa merkittävä muuttoliiketilanne, mutta se katsoo, että sitä kohtaa merkittävä muuttoliiketilanne, pyyntöön on sisällytettävä tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen lisäksi myös asianmukaiset perustelut pyynnön esittävän jäsenvaltion muuttoliiketilanteen merkittävyydestä. Tällaista pyyntöä arvioidessaan komissio ottaa huomioon myös 9 ja 10 artiklassa säädetyt tiedot ja sen, onko jäsenvaltion 11 artiklassa tarkoitetussa päätöksessä määritetty olevan muuttoliikepaineen riskin alaisena.

4.   Komissio ilmoittaa tekemästään pyyntöä koskevasta arvioinnista neuvostolle neljän viikon kuluessa tämän artiklan mukaisesti toimitetun pyynnön vastaanottamisesta. Komissio tiedottaa kyseisestä arvioinnista myös Euroopan parlamentille.

5.   Komission tekemän arvioinnin saatuaan neuvosto hyväksyy täytäntöönpanosäädöksen, jolla määritetään, annetaanko jäsenvaltiolle lupa poiketa 57 artiklassa tarkoitetusta neuvoston täytäntöönpanosäädöksestä.

1.   Jos 57 artiklassa tarkoitetussa neuvoston täytäntöönpanosäädöksessä vahvistetut sisäisistä siirroista annetut sitoumukset vuotuiseen yhteisvastuureserviin ovat vähintään 50 prosenttia 12 artiklassa tarkoitetussa komission ehdotuksessa ilmoitetusta määrästä, hyötyvä jäsenvaltio voi pyytää 69 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti, että muut jäsenvaltiot ottavat sisäisten siirtojen sijasta vastuun sellaisten kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten käsittelystä, joiden osalta hyötyvä jäsenvaltio on määritetty vastuussa olevaksi.

2.   Osallistuva jäsenvaltio voi ilmoittaa hyötyville jäsenvaltioille halukkuudestaan ottaa sisäisten siirtojen sijasta vastuun sellaisten kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten käsittelystä, joiden osalta hyötyvä jäsenvaltio on määritetty vastuussa olevaksi, seuraavissa tilanteissa:

Jos osallistuva jäsenvaltio on ilmoittanut tällaisesta halukkuudesta ja hyötyvä jäsenvaltio hyväksyy ehdotuksen, hyötyvän jäsenvaltion on sovellettava 69 artiklassa säädettyä menettelyä.

3.   Osallistuvien jäsenvaltioiden on otettava vastuu kansainvälistä suojelua koskevista hakemuksista, joiden osalta hyötyvä jäsenvaltio on määritetty vastuussa olevaksi, tämän kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuista kahdesta luvusta suurempaan saakka, jos 13 artiklan 4 kohdan mukaisesti koolle kutsutun korkean tason foorumin kokouksen jälkeen 57 artiklassa tarkoitetussa neuvoston täytäntöönpanosäädöksessä vahvistetut sitoumukset sisäisistä siirroista vuotuiseen yhteisvastuureserviin

4.   Tämän artiklan 3 kohtaa sovelletaan myös, jos tiettynä vuonna toteutettavat sitoumukset jäävät alle kyseisen kohdan a tai b alakohdassa tarkoitetuista kahdesta luvusta suuremman 61 tai 62 artiklan mukaisesti myönnetyn täysimääräisen tai osittaisen vähentämisen tuloksena tai siksi, että 58 artiklan 1 kohdassa ja 59 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut hyötyvät jäsenvaltiot eivät ole velvollisia toteuttamaan sitoumustensa mukaisia yhteisvastuutarjouksia tiettynä vuonna.

5.   Jos osallistuva jäsenvaltio ei ole tietyn vuoden loppuun mennessä toteuttanut sitoumuksia tai hyväksynyt sisäisiä siirtoja 67 artiklan 9 kohdan nojalla 57 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen sitoumustensa mukaisten sisäisten siirtojen määrää vastaavasti, sen on hyötyvän jäsenvaltion pyynnöstä otettava vastuu kansainvälistä suojelua koskevista hakemuksista, joiden osalta hyötyvä jäsenvaltio on määritetty vastuussa olevaksi, 57 artiklan 3 kohdan mukaisesti annettujen sisäisiä siirtoja koskevien sitoumusten lukumäärään saakka mahdollisimman pian tietyn vuoden päätyttyä.

6.   Osallistuvan jäsenvaltion on yksilöitävä ne yksittäiset hakemukset, joista se ottaa vastuun tämän artiklan 2 ja 3 kohdan nojalla, ja annettava ne tiedoksi hyötyvälle jäsenvaltiolle käyttäen asetuksen (EY) N:o 1560/2003 18 artiklalla perustettua sähköistä viestintäverkkoa.

Osallistuvasta jäsenvaltiosta tulee näistä yksilöidyistä hakemuksista vastuussa oleva jäsenvaltio, ja sen on ilmoitettava vastuustaan asetuksen (EU) 2024/1358 16 artiklan 3 kohdan nojalla.

7.   Jäsenvaltioilla ei ole velvoitetta ottaa tämän artiklan 6 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla vastuuta 66 artiklassa säädetyn viiteperusteen mukaisesti lasketun oikeudenmukaisen osuutensa ylittävästä määrästä hakemuksia.

8.   Tätä artiklaa sovelletaan ainoastaan, kun

9.   Osallistuva jäsenvaltio voi soveltaa tätä artiklaa kolmansien maiden kansalaisiin tai kansalaisuudettomiin henkilöihin, joiden hakemukset on lopullisesti hylätty hyötyvässä jäsenvaltiossa. Sovelletaan asetuksen (EU) 2024/1348 55 ja 56 artiklaa.

1.   Rahoitusosuudet ovat osallistuvalta jäsenvaltiolta peräisin olevien määrien siirtoja unionin talousarvioon, ja ne ovat ulkoisia käyttötarkoitukseensa sidottuja tuloja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 (42) 21 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Rahoitusosuudet käytetään tämän asetuksen 56 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen vuotuisen yhteisvastuureservin toimien toteuttamiseen.

2.   Hyötyvien jäsenvaltioiden on yksilöitävä toimet, joita voidaan rahoittaa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilla rahoitusosuuksilla, ja ilmoitettava ne teknisen tason foorumille. Komissio pitää tiiviisti yhteyttä hyötyviin jäsenvaltioihin sen varmistamiseksi, että kyseiset toimet vastaavat 56 artiklan 2 kohdan b alakohdassa ja 3 kohdassa säädettyjä tavoitteita. EU:n yhteisvastuukoordinaattori pitää yllä luetteloa toimista ja asettaa sen saataville teknisen tason foorumin kautta.

3.   Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksen rahoitusosuuksien toimintaa koskevista säännöistä. Tämä täytäntöönpanosäädös hyväksytään 77 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

4.   Jos tämän asetuksen 57 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua määrää ei kohdenneta täysimääräisesti, jäljellä oleva määrä voidaan lisätä asetuksen (EU) 2021/1147 10 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun määrään.

5.   Jäsenvaltioiden on raportoitava komissiolle ja teknisen tason foorumille edistymisestä tämän artiklan mukaisilla rahoitusosuuksilla rahoitettujen toimien toteuttamisessa.

6.   Komissio sisällyttää 9 artiklassa tarkoitettuun kertomukseensa tietoja rahoitusosuuksilla rahoitettujen toimien toteuttamisesta tämän artiklan mukaisesti, myös toteutukseen mahdollisesti vaikuttavista ongelmista ja niiden ratkaisemiseksi toteutetuista toimenpiteistä.

1.   Vaihtoehtoisten yhteisvastuutoimenpiteiden muodossa annettavien tarjousten on perustuttava hyötyvän jäsenvaltion erityiseen pyyntöön. Tällaiset tarjoukset lasketaan rahoituksen muodossa tarjottavaksi yhteisvastuuksi, ja asianomaisten osallistuvien ja hyötyvien jäsenvaltioiden on yhdessä vahvistettava niiden konkreettinen arvo realistisella tavalla ja ilmoitettava tämä arvo EU:n yhteisvastuukoordinaattorille ennen kyseisten tarjousten toteuttamista.

2.   Jäsenvaltiot saavat tarjota ainoastaan sellaisia vaihtoehtoisia yhteisvastuutoimenpiteitä, jotka toteutetaan hyötyvissä jäsenvaltioissa turvapaikka-asioiden ja muuttoliikkeen hallinnan alalla unionin elinten, toimistojen ja virastojen operaatioina tai unionin rahoituksella toteutettavien toimien lisäksi ja jotka eivät ole päällekkäisiä. Jäsenvaltiot saavat tarjota vaihtoehtoisia yhteisvastuutoimenpiteitä ainoastaan kaiken sen lisäksi, mihin niiden on osallistuttava unionin elinten, toimistojen ja virastojen kautta.

3.   Hyötyvien ja osallistuvien jäsenvaltioiden on saatettava päätökseen sovittujen vaihtoehtoisten yhteisvastuutoimenpiteiden toteuttaminen, vaikka asiaankuuluvien täytäntöönpanosäädösten voimassaolo olisi päättynyt.

1.   Tässä artiklassa vahvistettua menettelyä sovelletaan 56 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen henkilöiden sisäisiin siirtoihin.

2.   Ennen tässä artiklassa säädetyn menettelyn soveltamista hyötyvän jäsenvaltion on varmistettava, ettei ole perusteltua syytä katsoa asianomaisen henkilön muodostavan uhan sisäiselle turvallisuudelle. Jos on perusteltua syytä katsoa henkilön muodostavan uhan sisäiselle turvallisuudelle ennen tässä artiklassa säädettyä menettelyä tai sen aikana, myös jos uhka sisäiselle turvallisuudelle on määritetty asetuksen (EU) 2024/1356 15 artiklan mukaisesti, hyötyvä jäsenvaltio ei saa soveltaa tässä artiklassa vahvistettua menettelyä tai sen on lopetettava menettely välittömästi. Hyötyvän jäsenvaltion on jätettävä asianomainen henkilö pois kaikista tulevista sisäisistä siirroista tai muista siirroista mihin tahansa jäsenvaltioon. Jos asianomainen henkilö on kansainvälistä suojelua hakeva henkilö, hyötyvä jäsenvaltio on vastuussa oleva jäsenvaltio tämän asetuksen 16 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

3.   Jos sisäisiä siirtoja on määrä toteuttaa, hyötyvän jäsenvaltion on yksilöitävä henkilöt, jotka voitaisiin siirtää sisäisesti. Hyötyvän jäsenvaltion pyynnöstä turvapaikkavirasto tukee hyötyvää jäsenvaltiota sisäisesti siirrettävien henkilöiden yksilöimisessä ja yhdyttämisessä sisäisen siirron kohdejäsenvaltioiden kanssa asetuksen (EU) 2021/2303 2 artiklan 1 kohdan k alakohdan mukaisesti.

Jäsenvaltion on tapauksen mukaan otettava huomioon merkitykselliset, esimerkiksi perhesyihin tai kulttuurisiin näkökohtiin liittyvät, yhteydet asianomaisen henkilön ja sisäisen siirron kohdejäsenvaltion välillä. Tätä varten hyötyvän jäsenvaltion on annettava sisäisesti siirrettäville henkilöille mahdollisuus antaa tietoa merkityksellisistä yhteyksistään tiettyihin jäsenvaltioihin ja esittää asiaankuuluvat tiedot ja asiakirjat kyseisten yhteyksien määrittämiseksi. Kyseinen mahdollisuus ei tarkoita, että asianomaisella henkilöllä on tämän artiklan nojalla oikeus valita tietty sisäisen siirron kohdejäsenvaltio.

4.   Hyötyvät jäsenvaltiot voivat käyttää EU:n yhteisvastuukoordinaattorin kehittämiä välineitä sisäisesti siirrettävien henkilöiden yksilöimisessä ja yhdyttämisessä sisäisen siirron kohdejäsenvaltioiden kanssa.

Hakijat, joilla ei ole merkityksellisiä yhteyksiä mihinkään jäsenvaltioon, on jaettava oikeudenmukaisesti muiden sisäisen siirron kohdejäsenvaltioiden kesken.

Jos sisäisesti siirrettäväksi yksilöity henkilö on kansainvälistä suojelua saava henkilö, hänet on siirrettävä sisäisesti vasta, kun hän on antanut kirjallisesti suostumuksensa sisäiseen siirtoon.

5.   Jos sisäisiä siirtoja on määrä toteuttaa, hyötyvän jäsenvaltion on ilmoitettava tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille henkilöille tässä artiklassa ja 68 artiklassa säädetystä menettelystä sekä tapauksen mukaan 17 artiklan 3, 4 ja 5 kohdassa säädetyistä velvoitteista ja 18 artiklassa säädetyistä velvoitteiden noudattamatta jättämisen seurauksista.

Tämän kohdan ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta hakijoihin, joiden osalta hyötyvä jäsenvaltio voidaan määrittää vastuussa olevaksi jäsenvaltioksi 25–28 ja 34 artiklassa vahvistettujen perusteiden nojalla, lukuun ottamatta 25 artiklan 5 kohtaa. Tällaisia hakijoita ei voida siirtää sisäisesti.

6.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että perheenjäsenet siirretään sisäisesti saman jäsenvaltion alueelle.

7.   Edellä 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa hyötyvän jäsenvaltion on toimitettava sisäisen siirron kohdejäsenvaltioille mahdollisimman nopeasti vakiolomaketta käyttäen kaikki asianomaista henkilöä koskevat merkitykselliset tiedot ja asiakirjat, muun muassa jotta sisäisen siirron kohdejäsenvaltion viranomaiset voivat tarkistaa, onko olemassa syytä katsoa asianomaisen henkilön muodostavan uhan sisäiselle turvallisuudelle.

8.   Sisäisen siirron kohdejäsenvaltion on tutkittava hyötyvän jäsenvaltion 7 kohdan nojalla toimittamat tiedot ja tarkistettava, ettei ole perusteltua syytä katsoa asianomaisen henkilön muodostavan uhan sisäiselle turvallisuudelle. Sisäisen siirron kohdejäsenvaltio voi halutessaan todentaa kyseiset tiedot asianomaisen henkilön henkilökohtaisen puhuttelun avulla. Asianomaiselle henkilölle on ilmoitettava asianmukaisesti tällaisen puhuttelun luonteesta ja tarkoituksesta. Henkilökohtainen puhuttelu on toteutettava 9 kohdassa säädetyissä määräajoissa.

9.   Jos ei ole perusteltua syytä katsoa asianomaisen henkilön muodostavan uhan sisäiselle turvallisuudelle, sisäisen siirron kohdejäsenvaltion on vahvistettava, että se toteuttaa asianomaisen henkilön sisäisen siirron viikon kuluessa siitä, kun se on saanut hyötyvän jäsenvaltion toimittamat merkitykselliset tiedot.

Jos tarkistuksissa saadaan varmuus siitä, että on perusteltua syytä katsoa asianomaisen henkilön muodostavan uhan sisäiselle turvallisuudelle, sisäisen siirron kohdejäsenvaltion on ilmoitettava hyötyvälle jäsenvaltiolle viikon kuluessa siitä, kun se saanut hyötyvän jäsenvaltion toimittamat merkitykselliset tiedot, asiaankuuluvista tietokannoista saadun varoituksen luonteesta ja sen taustatekijöistä. Tällöin asianomaisen henkilön sisäistä siirtoa ei toteuteta.

Poikkeustapauksissa, joissa voidaan osoittaa, että tietojen tutkiminen on erityisen monimutkaista tai että samaan aikaan on tutkittavana suuri määrä tapauksia, sisäisen siirron kohdejäsenvaltio voi antaa vastauksensa ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa mainitun yhden viikon määräajan jälkeen kuitenkin niin, että vastaus annetaan joka tapauksessa kahden viikon kuluessa. Tällöin sisäisen siirron kohdejäsenvaltion on ilmoitettava hyötyvälle jäsenvaltiolle alkuperäisessä yhden viikon määräajassa päätöksestään lykätä vastauksen antamista.

Jos jäsenvaltio ei toimi ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa mainitussa yhden viikon määräajassa tai kolmannessa alakohdassa mainitussa kahden viikon määräajassa, sen katsotaan vahvistaneen tietojen vastaanottamisen, jolloin syntyy velvoite siirtää asianomainen henkilö sisäisesti, mukaan lukien velvoite huolehtia asianmukaisista maahantulojärjestelyistä.

10.   Hyötyvän jäsenvaltion on tehtävä siirtopäätös viikon kuluessa sisäisen siirron kohdejäsenvaltion antamasta vahvistuksesta. Sen on ilmoitettava asianomaiselle henkilölle viipymättä kirjallisesti päätöksestä siirtää hänet kyseiseen jäsenvaltioon viimeistään kaksi päivää ennen siirtoa, kun on kyse kansainvälistä suojelua hakevista henkilöistä, ja viimeistään viikkoa ennen siirtoa, kun on kyse kansainvälistä suojelua saavista henkilöistä.

Jos sisäisesti siirrettävä henkilö on hakija, hänen on noudatettava sisäistä siirtoa koskevaa päätöstä.

11.   Asianomaisen henkilön sisäinen siirto hyötyvästä jäsenvaltiosta sisäisen siirron kohdejäsenvaltioon on toteutettava hyötyvän jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti asianomaisten jäsenvaltioiden välisten neuvottelujen jälkeen heti, kun se on käytännössä mahdollista, ja neljän viikon kuluessa siitä, kun sisäisen siirron kohdejäsenvaltio on antanut vahvistuksen tai kun on annettu lainvoimainen päätös siirtopäätöstä koskevasta muutoksenhausta tai uudelleenkäsittelystä, jolla on lykkäävä vaikutus 43 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

12.   Hyötyvien jäsenvaltioiden ja sisäisen siirron kohdejäsenvaltioiden on jatkettava sisäisen siirron menettelyä senkin jälkeen, kun artiklassa 57, 61 ja 62 tarkoitettujen neuvoston täytäntöönpanosäädösten täytäntöönpanon määräaika tai voimassaolo on päättynyt.

13.   Sisäisen siirron menettelyyn sovelletaan soveltuvin osin 42 artiklan 3, 4 ja 5 kohtaa, 43 ja 44 artiklaa, 46 artiklan 1 ja 3 kohtaa, 47 artiklan 2 ja 3 kohtaa sekä 48 ja 50 artiklaa.

Hyötyvän jäsenvaltion, joka toteuttaa kansainvälistä suojelua saavan henkilön siirron, on toimitettava sisäisen siirron kohdejäsenvaltiolle kaikki 51 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot sekä tiedot perusteista, joita kansainvälistä suojelua saava henkilö on esittänyt hakemukselleen, ja kansainvälistä suojelua saavaa henkilöä koskevien mahdollisten päätösten perustelut.

14.   Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä yhdenmukaiset menetelmät sisäisiin siirtoihin liittyvien tietojen ja asiakirjojen laatimiselle ja toimittamiselle. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 77 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Näitä täytäntöönpanosäädöksiä laatiessaan komissio voi kuulla turvapaikkavirastoa.

1.   Sisäisen siirron kohdejäsenvaltion on ilmoitettava hyötyvälle jäsenvaltiolle, turvapaikkavirastolle ja EU:n yhteisvastuukoordinaattorille asianomaisen henkilön turvallisesta perille saapumisesta tai siitä, ettei tämä ole ilmoittautunut viranomaisille asetetussa määräajassa.

2.   Jos sisäisen siirron kohdejäsenvaltio on siirtänyt sisäisesti hakijan, jonka osalta vastuussa olevaa jäsenvaltiota ei ole vielä määritetty, sisäisen siirron kohdejäsenvaltion on sovellettava III osassa säädettyjä menettelyjä, lukuun ottamatta 16 artiklan 2 kohtaa, 17 artiklan 1 ja 2 kohtaa, 25 artiklan 5 kohtaa, 29 ja 30 artiklaa sekä 33 artiklan 1 ja 2 kohtaa.

Jos tämän kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla ei voida määrittää vastuussa olevaa jäsenvaltiota, sisäisen siirron kohdejäsenvaltio on vastuussa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä.

Sisäisen siirron kohdejäsenvaltion on ilmoitettava vastuustaan Eurodac-järjestelmässä asetuksen (EU) 2024/1358 16 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

3.   Jos hakija, jonka osalta hyötyvä jäsenvaltio oli aiemmin määritetty vastuussa olevaksi jäsenvaltioksi muiden kuin 67 artiklan 5 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettujen perusteiden nojalla, on siirretty sisäisesti, vastuu kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä siirtyy sisäisen siirron kohdejäsenvaltiolle.

Vastuu mahdollisten lisäselvitysten tai sellaisten myöhempien hakemusten käsittelystä, jotka asianomainen henkilö tekee asetuksen (EU) 2024/1348 55 ja 56 artiklan mukaisesti, siirtyy myös sisäisen siirron kohdejäsenvaltiolle.

Sisäisen siirron kohdejäsenvaltion on ilmoitettava vastuustaan Eurodac-järjestelmässä asetuksen (EU) 2024/1358 16 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

4.   Jos sisäisesti siirretty henkilö on kansainvälistä suojelua saava henkilö, sisäisen siirron kohdejäsenvaltion on automaattisesti myönnettävä kyseiselle henkilölle hyötyvän jäsenvaltion myöntämää asemaa vastaava kansainvälistä suojelua saavan henkilön asema.

1.   Jos hyötyvä jäsenvaltio pyytää toista jäsenvaltiota ottamaan käsittelyvastuun tietystä määrästä kansainvälistä suojelua koskevia hakemuksia 63 artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla, sen on välitettävä pyyntönsä osallistuvalle jäsenvaltiolle ja ilmoitettava siinä niiden kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten lukumäärä, joista se haluaa tämän ottavan vastuun sisäisten siirtojen sijasta.

2.   Osallistuvan jäsenvaltion on vastattava pyyntöön 30 päivän kuluessa kyseisen pyynnön vastaanottamisesta.

Osallistuva jäsenvaltio voi päättää ottaa käsittelyvastuun vähemmästä määrästä kansainvälistä suojelua koskevia hakemuksia kuin mitä hyötyvä jäsenvaltio on pyytänyt.

3.   Jäsenvaltion, joka on hyväksynyt pyynnön tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti, on yksilöitävä ne yksittäiset kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset, joista se ottaa käsittelyvastuun, ja ilmoitettava vastuustaan asetuksen (EU) 2024/1358 16 artiklan 3 kohdan mukaisesti.