(1)

Neuvosto totesi 10 päivänä lokakuuta 2014 antamissaan päätelmissä ”Toimet muuttovirtojen hallinnan parantamiseksi”, että ottaen huomioon muuttovirtojen kohteina olevien jäsenvaltioiden toteuttamat toimet kaikkien jäsenvaltioiden olisi osallistuttava uudelleensijoituksen toteuttamiseen oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti.

(2)

Tämä asetus perustuu 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehdyn pakolaisten oikeusasemaa koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen, sellaisena kuin se on täydennettynä 31 päivänä tammikuuta 1967 tehdyllä New Yorkin pöytäkirjalla, jäljempänä ”Geneven yleissopimus”, täysimääräiseen ja kokonaisvaltaiseen soveltamiseen.

(3)

Muiden laillisten väylien täydentämiseksi olisi vahvistettava uudelleensijoittamista ja humanitaarista maahanpääsyä koskeva unionin kehys, jäljempänä ”unionin kehys”. Unionin kehyksellä olisi tarjottava kaikkein heikoimmassa asemassa oleville kolmansien maiden kansalaisille tai kansalaisuudettomille henkilöille kestävä ratkaisu unionin oikeuden ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(4)

Yhdistyneiden kansakuntien (YK) yleiskokous kehotti 19 päivänä syyskuuta 2016 valtioita lisäämään uudelleensijoittamistoimia ja esitti pakolaisten tilanteeseen reagoimiseksi kokonaisvaltaista toimintakehystä, jossa valtiot pyrkivät tarjoamaan uudelleensijoituspaikkoja ja muita laillisia väyliä siinä laajuudessa, että Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun viraston, jäljempänä ”UNHCR”, määrittämät vuotuiset uudelleensijoittamistarpeet voidaan täyttää. YK:n yleiskokouksessa 17 päivänä joulukuuta 2018 hyväksytyssä pakolaisia koskevassa Global Compact -aloitteessa määrätään, että valtioilta pyydetään vapaaehtoisia rahoitusosuuksia, joiden avulla määritetään uudelleensijoittamisohjelmien laajuus, koko ja laatu tai lisätään niitä.

(5)

Komissio esitti 13 päivänä toukokuuta 2015 antamassaan tiedonannossa Euroopan muuttoliikeagendasta, että tarvitaan yhteinen lähestymistapa suojelun myöntämiseen sitä tarvitseville, siirtymään joutuneille henkilöille uudelleensijoittamisen kautta.

(6)

Komissio antoi jäsenvaltioille 8 päivänä kesäkuuta 2015 suosituksen Euroopan uudelleensijoitusjärjestelmäksi, jossa se suositti, että uudelleensijoitus perustuu oikeudenmukaiseen jakoperusteeseen. Sitä seurasivat neuvostossa 20 päivänä heinäkuuta 2015 kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätelmät 22 504:n kansainvälisen suojelun tarpeessa selvästi olevan henkilön uudelleensijoittamisesta monenvälisten ja kansallisten järjestelmien puitteissa. Uudelleensijoituspaikat jaettiin jäsenvaltioiden sekä Islannin, Liechtensteinin, Norjan ja Sveitsin kesken päätelmien liitteessä esitettyjen sitoumusten mukaisesti

(7)

Komissio antoi 15 päivänä joulukuuta 2015 jäsenvaltioille ja assosioituneille valtioille Turkin kanssa toteutettavaa vapaaehtoisen humanitaarisen maahanpääsyn järjestelmää koskevan suosituksen, jonka mukaan osallistuvat valtiot myöntävät maahanpääsyn Syyrian kriisin takia siirtymään joutuneille, kansainvälisen suojelun tarpeessa selvästi oleville henkilöille.

(8)

Komissio antoi 6 päivänä huhtikuuta 2016 Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän uudistamisesta ja laillisten maahanpääsyväylien kehittämisestä tiedonannon, jossa se ilmoitti laativansa ehdotuksen jäsennellyksi uudelleensijoittamisjärjestelmäksi. Siinä luodaan puitteet unionin uudelleensijoittamispolitiikalle ja vahvistetaan yhteinen lähestymistapa kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien henkilöiden turvallista ja laillista unioniin saapumista varten.

(9)

Euroopan parlamentin 12 päivänä huhtikuuta 2016 Välimeren tilanteesta ja tarpeesta kokonaisvaltaiselle EU:n lähestymistavalle muuttoliikkeeseen antamassa päätöslauselmassa korostetaan, että tarvitaan pysyvä unionin laajuinen uudelleensijoittamisohjelma, jonka puitteissa voidaan uudelleensijoittaa merkittävä määrä pakolaisia ottaen huomioon unionissa suojelua hakevien henkilöiden kokonaismäärä.

(10)

Komissio antoi 27 päivänä syyskuuta 2017 jäsenvaltioille suosituksen laillisten muuttoväylien lisäämisestä kansainvälisen suojelun tarpeessa oleville henkilöille. Vastauksena jäsenvaltiot lupasivat tarjota 50 039 uudelleensijoituspaikkaa.

(11)

Olemassa olevien aloitteiden pohjalta ja nykyisten kansainvälisten rakenteiden yhteydessä olisi luotava vakaa ja luotettava unionin kehys kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien kolmansien maiden kansalaisten tai kansalaisuudettomien henkilöiden alueelle pääsyä varten; kehyksen täytäntöönpanossa noudatetaan uudelleensijoittamista ja humanitaarista maahanpääsyä koskevaa unionin suunnitelmaa, jäljempänä ”unionin suunnitelma”, jossa olisi otettava täysin huomioon jäsenvaltioiden sitoumuksistaan antamat konkreettiset ilmoitukset.

(12)

Unionin kehys olisi sijoitettava kansainvälistä uudelleensijoittamista ja humanitaarista maahanpääsyä koskevien toimien yhteyteen. Unionin kehyksellä pyritään vastaamaan maailmanlaajuisiin uudelleensijoittamisen ja humanitaarisen maahanpääsyn tarpeisiin, ja sen avulla olisi voitava lujittaa unionin ja kolmansien maiden välistä kumppanuutta. Tavoitteena on osoittaa solidaarisuutta sellaisilla alueilla sijaitsevia maita kohtaan, joihin suuri määrä kansainvälistä suojelua tarvitsevia henkilöitä on joutunut siirtymään, keventämällä kyseisiin maihin kohdistuvaa painetta, tukea näiden maiden valmiuksia parantaa vastaanoton ja kansainvälisen suojelun olosuhteita sekä vähentää kansainvälistä suojelua tarvitsevien kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden sääntöjenvastaista ja vaarallista edelleen liikkumista muuttoliikkeen yhteydessä.

(13)

Jotta voidaan edistää uudelleensijoittamista ja humanitaarista maahanpääsyä koskevien toimien lisäämistä ja kansallisten uudelleensijoittamiskäytäntöjen ja -menettelyjen välisten erojen kaventamista olisi maahanpääsyä varten vahvistettava yhteinen menettely ja yhteiset hyväksymis- ja epäämisperusteet sekä yhteiset periaatteet sellaisille henkilöille myönnettävän aseman osalta, joille on myönnetty maahanpääsy.

(14)

Yhteisten maahanpääsymenettelyjen olisi perustuttava jäsenvaltioiden ja soveltuvissa tapauksissa UNHCR:n uudelleensijoittamiseen ja humanitaariseen maahanpääsyyn liittyviin kokemuksiin ja normeihin.

(15)

Jäsenvaltiossa laillisesti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten tai kansalaisuudettomien henkilöiden tai EU:n kansalaisten perheenjäsenten maahanpääsy ei saisi vaikuttaa neuvoston direktiivissä 2003/86/EY (4) eikä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/38/EY (5) säädettyihin oikeuksiin tai perheenyhdistämistä koskevaan kansalliseen lainsäädäntöön. Sen vuoksi maahanpääsyn myöntämisessä olisi keskityttävä perheenjäseniin, jotka eivät kuulu kyseisten direktiivien tai asiaa koskevan kansallisen lainsäädännön soveltamisalaan tai joita ei voitu yhdistää perheensä kanssa muista syistä.

(16)

Perheen yhtenäisyyden varmistamiseksi kaikille niille perheenjäsenille, joiden osalta jäsenvaltio aikoo toteuttaa maahanpääsymenettelyn, joille voidaan myöntää maahanpääsy ja joita epäämisperusteet eivät koske, olisi pääsääntöisesti ja mahdollisuuksien mukaan myönnettävä maahanpääsy yhdessä. Jos tämä ei ole mahdollista, niille perheenjäsenille, joille ei myönnetä maahanpääsyä yhtä aikaa, olisi myönnettävä maahanpääsy mahdollisimman pian myöhemmässä vaiheessa. Kun jäsenvaltiot määrittelevät sisäisiä suhteita tietyssä perheessä, josta kolmannen maan kansalainen tai kansalaisuudeton henkilö on tämän asetuksen mukaisesti riippuvainen, niiden olisi otettava huomioon, että ydinperheen ulkopuoliset sukulaiset voivat olla viimeinen turva henkilöille, joiden selviytyminen, psykologinen tuki ja emotionaalinen huolenpito ovat täysin perheyksikön varassa.

(17)

Jäsenvaltioiden olisi voitava valita ne henkilöt, joiden osalta maahanpääsymenettely toteutetaan, muun muassa perheen kokoonpanoon liittyvien näkökohtien perusteella. Jäsenvaltioiden olisi valintaa tehdessään noudatettava perheen yhtenäisyyden periaatetta. Jäsenvaltioiden olisi voitava vaatia kolmansien maiden kansalaisia tai kansalaisuudettomia henkilöitä osoittamaan perhesuhteen olemassaolon.

(18)

Käsitteellä ”vaara kansanterveydelle” tarkoitetaan tautia, joka voi aiheuttaa Maailman terveysjärjestön kansainvälisessä terveyssäännöstössä tarkoitetun epidemian.

(19)

Maahanpääsymenettelyssä on seuraavat vaiheet: mahdollinen ohjaus, tunnistaminen, rekisteröinti, arviointi ja maahanpääsyä koskeva ratkaisu, ja jos on kyse uudelleensijoittamisesta, päätös kansainvälisen suojelun myöntämisestä, tai jos on kyse humanitaarisesta maahanpääsystä, päätös kansainvälisen suojelun tai kansallisen lainsäädännön mukaisen humanitaarisen aseman myöntämisestä.

(20)

Myönteinen maahanpääsyä koskeva ratkaisu tarkoittaa, että tähän ratkaisuun päätynyt jäsenvaltio on hyväksynyt sen henkilön, jota toteutettu uudelleensijoittamista tai humanitaarista maahanpääsyä koskeva maahanpääsymenettely koski, maahanpääsyn. Maahanpääsyä koskeva kielteinen ratkaisu tarkoittaa, että kyseinen jäsenvaltio ei ole hyväksynyt tällaisen henkilön maahanpääsyä.

(21)

Ennen kansainvälisen suojelun myöntämistä olisi tehtävä kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön kansainvälistä suojelua koskevien tarpeiden täydellinen arviointi.

(22)

Tämän asetuksen nojalla vahvistettujen maahanpääsyvaatimusten arviointia olisi nopeutettava kiireellisessä maahanpääsymenettelyssä. Kiireellistä maahanpääsyä ei välttämättä pitäisi yhdistää niihin alueisiin tai kolmansiin maihin, joista maahanpääsy tapahtuu tämän asetuksen nojalla. Kaikkia jäsenvaltioita olisi kannustettava tarjoamaan kiireellisiä maahanpääsypaikkoja.

(23)

Maahanpääsymenettely olisi vietävä päätökseen mahdollisimman nopeasti varmistaen kuitenkin, että jäsenvaltioilla on riittävästi aikaa kunkin tapauksen asianmukaiseen tutkimiseen. Jäsenvaltioiden olisi kaikin tavoin pyrittävä varmistamaan, että kolmannen maan kansalainen tai kansalaisuudeton henkilö, jonka osalta on päädytty myönteiseen maahanpääsyä koskevaan ratkaisuun, saapuu sen alueelle viimeistään kahdentoista kuukauden kuluttua kyseiseen ratkaisuun päätymisestä.

(24)

Henkilöiden, joille on myönnetty kansainvälinen suojelu tai kansallinen humanitaarinen asema tämän asetuksen mukaisesti, henkilötietoja olisi säilytettävä kansallisella tasolla viiden vuoden ajan rekisteröintipäivästä. Kyseinen viiden vuoden ajanjakso olisi katsottava riittäväksi maahanpääsymenettelyä varten ottaen huomioon, että useimmat tällaiset henkilöt ovat oleskelleet unionissa useita vuosia ja saaneet jonkin jäsenvaltion kansalaisuuden. Koska sellaisilta kolmansien maiden kansalaisilta tai kansalaisuudettomilta henkilöiltä, joilta on evätty maahanpääsy maahanpääsyä edeltäneiden kolmen vuoden aikana johonkin jäsenvaltioon, koska on ollut perusteltu syy olettaa, että he olisivat vaaraksi maahanpääsyasiaa käsittelevän jäsenvaltion yhteisölle, yleiselle järjestykselle, turvallisuudelle tai kansanterveydelle, tai koska on tehty maahantulon epäämistä varten kuulutus Schengenin tietojärjestelmässä tai jäsenvaltion kansallisessa tietokannassa, olisi tämän asetuksen nojalla evättävä maahanpääsy, heidän tietojaan olisi säilytettävä kolmen vuoden ajan siitä päivästä, jona maahanpääsyä koskevaan kielteiseen ratkaisuun päädyttiin. Koska sellaisilta kolmansien maiden kansalaisilta, jotka eivät ole maahanpääsyä edeltäneiden kolmen vuoden aikana antaneet suostumustaan pääsylle tiettyyn jäsenvaltioon tai ovat peruuttaneet suostumuksensa, voidaan tämän asetuksen nojalla evätä maahanpääsy, tietoja olisi säilytettävä kolmen vuoden ajan luopumispäivästä. Säilytysaikaa olisi lyhennettävä tietyissä erityistilanteissa, joissa ei ole tarvetta säilyttää henkilötietoja näin pitkään. Kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön henkilötiedot olisi poistettava välittömästi ja pysyvästi, kun kyseinen henkilö saa jonkin jäsenvaltion kansalaisuuden.

(25)

Ei ole olemassa oikeutta hakea lupaa maahanpääsyyn tai saada joltakin jäsenvaltiolta lupa maahanpääsyyn. Jäsenvaltioilla ei myöskään ole velvoitetta myöntää henkilölle maahanpääsyä tämän asetuksen nojalla.

(26)

Uudelleensijoittamisen olisi oltava ensisijainen maahanpääsyn tyyppi, jota täydennetään humanitaarisella maahanpääsyllä ja kiireellisellä maahanpääsyllä sen mukaan, mikä on asianmukaista kussakin yksittäistapauksessa.

(27)

Unionin kehyksen tavoitteena olisi oltava, että kaikki jäsenvaltiot osallistuvat unionin suunnitelman täytäntöönpanoon ja tehostavat uudelleensijoittamista ja humanitaarista maahanpääsyä koskevia toimiaan. Niiden olisi vastattava omalla merkittävällä panoksellaan maailmanlaajuisiin uudelleensijoittamistarpeisiin, myös kiireellisissä tapauksissa.

(28)

Tätä varten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/1147 (6) perustetusta turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastosta olisi myönnettävä kohdennettua tukea taloudellisten kannustimien muodossa kullekin henkilölle, jolle on myönnetty maahanpääsy unionin kehyksen mukaisesti, ja sellaisiin toimiin, joilla otetaan käyttöön unionin kehyksen täytäntöönpanoon tarvittava asianmukainen infrastruktuuri ja palvelut.

(29)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/2303 (7) perustetun Euroopan unionin turvapaikkaviraston, jäljempänä ”turvapaikkavirasto”, olisi tuettava jäsenvaltioita näiden pyynnöstä ja toimeksiantonsa mukaisesti unionin suunnitelman täytäntöönpanossa, esimerkiksi avustamalla jäsenvaltioita tiettyjen maahanpääsymenettelyn osien toteuttamisessa ja koordinoimalla teknistä yhteistyötä ja helpottamalla infrastruktuurin yhteiskäyttöä niiden välillä.

(30)

Hyvien käytäntöjen jakamista olisi edistettävä uudelleensijoittamisesta ja humanitaarisesta maahanpääsystä vastaavien toimijoiden keskuudessa asiaankuuluvilla foorumeilla, kuten uudelleensijoittamista ja täydentäviä muuttoväyliä käsittelevissä kokouksissa.

(31)

Jotta unionin kehyksen täytäntöönpanolle voidaan varmistaa yhdenmukaiset edellytykset, neuvostolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltuudet laatia ja päivittää unionin kaksivuotinen suunnitelma, jossa vahvistetaan niiden henkilöiden kokonaismäärä, joille myönnetään maahanpääsy, ja ilmoitetaan, mikä osa tästä määrästä olisi uudelleensijoitettava ja mille osalle olisi myönnettävä humanitaarinen tai kiireellinen maahanpääsy, yksityiskohtaiset tiedot jäsenvaltioiden osallistumisesta unionin suunnitelmaan ja niiden osuudet niiden henkilöiden kokonaismäärästä, joille myönnetään maahanpääsy, kuvaus yhdestä tai useammasta henkilöiden erityisryhmästä, johon unionin suunnitelmaa olisi sovellettava, sekä erittely niistä alueista tai kolmansista maista, joista maahanpääsy tapahtuu.

(32)

Tämän täytäntöönpanovallan siirtäminen neuvostolle on perusteltua siksi, että tämä täytäntöönpanovalta liittyy kolmansien maiden kansalaisten maahanpääsyä jäsenvaltioiden alueelle koskevaan kansalliseen toimeenpanovaltaan.

(33)

Unionin suunnitelmaan uusien olosuhteiden vuoksi tehtävät muutokset voisivat sisältää uusia alueita tai kolmansia maita koskevat osuudet, joissa otetaan täysin huomioon jäsenvaltioiden uudelleensijoittamista ja humanitaarista maahanpääsyä käsittelevälle korkean tason komitealle, jäljempänä ”korkean tason komitea”, vapaaehtoisesti ilmoittamat määrät ja jotka saadaan jakamalla uudelleen nykyisiä tai uusia osuuksia.

(34)

Näitä täytäntöönpanovaltuuksia olisi käytettävä komission ehdotuksesta, joka koskee niiden henkilöiden kokonaismäärää, joille myönnetään maahanpääsy, ja erittelyä niistä alueista tai kolmansista maista, joista maahanpääsy tapahtuu, ottaen täysin huomioon määrät, jotka jäsenvaltiot ovat vapaaehtoisesti ilmoittaneet ennen korkean tason komitean esittämää ehdotusta. Komission olisi tehtävä ehdotuksensa unionin suunnitelmasta samanaikaisesti kun se tekee ehdotuksensa unionin vuotuisesta talousarvioesityksestä unionin suunnitelman kahta täytäntöönpanovuotta edeltävänä vuotena. Komission olisi tehtävä ehdotuksensa unionin suunnitelman muuttamisesta samanaikaisesti, kun se tekee ehdotuksensa mahdollisesta lisätalousarvioesityksestä. Neuvoston olisi pyrittävä hyväksymään ehdotus kahden kuukauden kuluessa.

(35)

Turvapaikkasäännöstöön sisältyviä säännöksiä kansainvälisen suojelun sisällöstä olisi sovellettava siitä hetkestä, kun henkilö, jolle on myönnetty maahanpääsy ja kansainvälinen suojelu, saapuu asianomaisen jäsenvaltion alueelle, tai jos tälle henkilölle myönnetään kansainvälinen suojelu sen jälkeen, kun hän saapuu jäsenvaltion alueelle, siitä hetkestä, kun tälle henkilölle on myönnetty kansainvälinen suojelu.

(36)

Maahanpääsymenettelyn onnistumisen vuoksi on tärkeää, että henkilöt, joille on myönnetty maahanpääsy, kotoutuvat vastaanottavaan yhteiskuntaan. Henkilöillä, joille on myönnetty maahanpääsy, olisi oltava sama mahdollisuus kotouttamistoimenpiteisiin kuin muilla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/1347 (8) mukaisesti kansainvälistä suojelua saavilla henkilöillä. Jäsenvaltiot voisivat edellyttää osallistumista tällaisiin kotouttamistoimenpiteisiin vain, jos kotouttamistoimenpiteet ovat helposti saavutettavissa, saatavilla ja maksuttomia. Jäsenvaltioiden olisi lisäksi tarjottava kolmannen maan kansalaisille tai kansalaisuudettomille henkilöille lähtöä edellyttävä perehdyttämisohjelma, mikäli tämä katsotaan mahdolliseksi toteuttaa. Tällainen ohjelma voi sisältää tietoa heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan, kielikursseja ja tietoa jäsenvaltion yhteiskunnasta, kulttuurista ja poliittisesta tilanteesta. Nämä tiedot voidaan tarjota myös sen jälkeen, kun henkilö on saapunut kyseisen jäsenvaltion alueelle, tai ne voivat olla osa kotouttamistoimenpiteitä, ottaen huomioon henkilön, jolle on myönnetty maahanpääsy, erityinen haavoittuvuus. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava järjestää henkilöille, joille on myönnetty maahanpääsy, räätälöityjä saapumisen jälkeisiä perehdyttämisohjelmia, jotta he saavat ohjausta erityisesti vastaanottavan maan kielen opiskelun, koulutuksen ja työmarkkinoille pääsyn suhteen, ja niissä olisi otettava huomioon heidän erityinen haavoittuvuutensa. Asiaankuuluvien toimijoiden, kuten paikallisviranomaisten ja henkilöiden, joille on jo myönnetty maahanpääsy, pitäisi voida mahdollisuuksien mukaan osallistua tällaisten ohjelmien toteutukseen jäsenvaltioiden käyttöön ottamissa järjestelyissä.

(37)

Kaikkien henkilöiden, joille on myönnetty maahanpääsy tämän asetuksen nojalla, mukaan lukien tilanne, jossa on myönnetty kansallisen lainsäädännön mukainen humanitaarinen asema, edelleen liikkuminen jäsenvaltiosta toiseen olisi pyrittävä estämään. Jäsenvaltioiden olisi tehtävä unionin lainsäädännön ja politiikan puitteissa keskenään tehokkaasti yhteistyötä ja otettava ilman aiheetonta viivytystä takaisin henkilöt, joille on myönnetty maahanpääsy tämän asetuksen mukaisesti ja jotka on tavattu sellaisessa jäsenvaltiossa, joissa heillä ei ole oleskeluoikeutta.

(38)

Kun on kyse humanitaarisesta maahanpääsystä, jäsenvaltiot voivat päätyä alustavan arvioinnin perusteella ratkaisuun kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön pääsystä alueelleen ja myöntää kyseiselle henkilölle kansallisen lainsäädännön mukaisen humanitaarisen aseman, tämän kuitenkaan rajoittamatta oikeutta hakea kansainvälistä suojelua.

(39)

Kansallisen lainsäädännön mukaisen humanitaarisen aseman tulisi antaa asetuksen (EU) 2024/1347 20–26 artiklan ja 28–35 artiklan mukaisia toissijaista suojelua saavien henkilöiden oikeuksia ja velvollisuuksia vastaavat oikeudet ja velvollisuudet. Tällainen asema tulisi peruuttaa vain, jos aseman myöntämisestä tehdyn päätöksen jälkeen ilmenee uusia olosuhteita tai uusia todisteita siitä, täyttääkö henkilö edellytykset.

(40)

Jotta kunkin jäsenvaltion toimet voitaisiin ottaa kokonaisvaltaisesti huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/1351 (9) mukaisesti, niiden kolmansien maiden kansalaisten määrä, jotka jäsenvaltiot päästävät maahan unionin ja kansallisten uudelleensijoitusjärjestelmien tai humanitaarista maahanpääsyä koskevien järjestelmien kautta, olisi otettava huomioon arvioitaessa unionin yleistä tilannetta osana Euroopan vuotuista turvapaikka- ja muuttoliikekertomusta

(41)

Koska UNHCR:llä on asiantuntemusta eri vastaanottomuodoista, joita käytetään otettaessa kansainvälistä suojelua tarvitsevia henkilöitä kolmansista maista, joihin he ovat joutuneet siirtymään, jäsenvaltioihin, jotka ovat halukkaita vastaanottamaan heidät, sillä olisi oltava jatkossakin keskeinen rooli unionin kehyksessä. UNHCR:n lisäksi muita kansainvälisiä toimijoita, esimerkiksi Kansainvälistä siirtolaisuusjärjestöä, olisi voitava pyytää auttamaan jäsenvaltioita unionin kehyksen täytäntöönpanossa.

(42)

Olisi perustettava korkean tason komitea sidosryhmien kuulemiseen unionin kehyksen täytäntöönpanossa. Korkean tason komitean olisi annettava komissiolle neuvoja unionin kehyksen täytäntöönpanoon liittyvissä kysymyksissä, myös niiden henkilöiden suositellusta lukumäärästä, joille myönnetään maahanpääsy, ja alueista tai kolmansista maista, joista maahanpääsyn olisi tapahduttava, ottaen huomioon maailmanlaajuisia uudelleensijoittamistarpeita koskevat UNHCR:n ennusteet. Korkean tason komitean olisi voitava antaa suosituksia. Komission olisi kehotettava jäsenvaltioita ilmoittamaan vapaaehtoisesti korkean tason komitean kokouksessa tiedot osallistumisestaan, mukaan lukien minkä tyyppisestä maahanpääsystä on kyse, sekä maat, joista maahanpääsy tapahtuu, ja osuutensa niiden henkilöiden kokonaismäärästä, joille myönnetään maahanpääsy unionin suunnitelman mukaisesti.

(43)

Jäsenvaltioiden tähän asetukseen perustuvia uudelleensijoittamista ja humanitaarista maahanpääsyä koskevia toimia olisi tuettava asianmukaisella rahoituksella unionin yleisestä talousarviosta. Unionin kehyksen asianmukainen ja kestävä toiminta edellyttää muutoksia asetukseen (EU) 2021/1147.

(44)

Tämä asetus ei vaikuta jäsenvaltioiden mahdollisuuteen hyväksyä tai panna täytäntöön esimerkiksi sellaisia kansallisia uudelleensijoittamisjärjestelmiä, joissa ne tarjoavat lisäpaikkoja sen henkilöiden kokonaismäärän lisäksi, jolle myönnetään maahanpääsy unionin suunnitelman mukaisesti.

(45)

Täydentävyys unionin puitteissa käynnissä olevien uudelleensijoittamisaloitteiden ja humanitaarisen maahanpääsyn aloitteiden kanssa olisi varmistettava.

(46)

Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan periaatteita, jotka tunnustetaan varsinkin Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, ja sitä olisi siksi sovellettava tavalla, joka on yhteensopiva näiden oikeuksien ja periaatteiden kanssa. Erityisesti olisi huomioitava lapsen oikeudet, oikeus nauttia perhe-elämän kunnioitusta ja yleinen syrjintäkieltoperiaate.

(47)

Kaikessa jäsenvaltioiden viranomaisten tämän asetuksen puitteissa toteuttamassa henkilötietojen käsittelyssä olisi noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 (10).

(48)

Turvapaikkaviraston tämän asetuksen puitteissa suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä olisi noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2018/1725 (11) ja asetusta (EU) 2021/2303, ja siinä olisi noudatettava tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteita.

(49)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli perustaa unionin kehystä, vaan se voidaan unionin kehyksen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi.

(50)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevien 1 ja 2 artiklan sekä 4 a artiklan 1 kohdan mukaisesti Irlanti ei osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Irlantia eikä sitä sovelleta Irlantiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mainitun pöytäkirjan 4 artiklan soveltamista.

(51)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa (N:o 22) olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan,

1)

”uudelleensijoittamisella” Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun (UNHCR) ohjauksen jälkeen tapahtuvaa kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön pääsyä jonkin jäsenvaltion alueelle sellaisesta kolmannesta maasta, johon kyseinen henkilö on joutunut siirtymään, kun

2)

”kansainvälisellä suojelulla” asetuksen (EU) 2024/1347 3 artiklan 3 alakohdassa tarkoitettua kansainvälistä suojelua;

3)

”humanitaarisella maahanpääsyllä” jäsenvaltion pyynnöstä ja Euroopan unionin turvapaikkaviraston, jäljempänä ”turvapaikkavirasto”, UNHCR:n tai muun asiaankuuluvan kansainvälisen elimen ohjauksen jälkeen tapahtuvaa kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön pääsyä jonkin jäsenvaltion alueelle sellaisesta kolmannesta maasta, johon kyseinen henkilö on pakosta joutunut siirtymään, kun ainakin alustavan arvioinnin pohjalta on todettu, että

4)

”kiireellisellä maahanpääsyllä” maahanpääsyä uudelleensijoittamisen tai humanitaarisen maahanpääsyn avulla, kun kyse on henkilöistä, jotka tarvitsevat kiireellisesti oikeudellista tai fyysistä suojelua tai jotka ovat välittömän lääketieteellisen hoidon tarpeessa.

a)

mahdollistetaan sellaisten kolmansien maiden kansalaisten tai kansalaisuudettomien henkilöiden laillinen ja turvallinen saapuminen jäsenvaltioiden alueelle, jotka täyttävät maahanpääsyn edellytykset ja joita eivät koske tämän asetuksen mukaiset epäämisperusteet, jotta heille voidaan myöntää tämän asetuksen mukaisesti kansainvälinen suojelu tai kansallisen lainsäädännön mukainen humanitaarinen asema 2 artiklan 3 alakohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla, ja kannustetaan kaikkia jäsenvaltioita tehostamaan tähän liittyviä toimiaan;

b)

lisätään unionin panosta kansainvälisiin uudelleensijoittamista ja humanitaarista pääsyä koskeviin aloitteisiin, jotta voidaan lisätä käytettävissä olevia uudelleensijoittamisen ja humanitaarisen maahanpääsyn paikkoja;

c)

tuetaan unionin ja kolmansien maiden kumppanuuksien lujittamista alueilla, joihin suuri määrä kansainvälistä suojelua tarvitsevia on joutunut siirtymään.

a)

maailmanlaajuisia uudelleensijoittamistarpeita koskevat UNHCR:n vuotuiset ennusteet;

b)

mahdollisuudet parantaa suojeluympäristöä ja lisätä suojelualueita kolmansissa maissa;

c)

kolmansien maiden antamien uudelleensijoittamista tai humanitaarista maahanpääsyä koskevien sellaisten sitoumusten laajuus ja sisältö, joilla pyritään yhdessä vastaamaan UNHCR:n maailmanlaajuisiin uudelleensijoittamistarpeisiin.

1)

muutetaan 2 artikla seuraavasti:

2)

korvataan 19 artiklan 1, 2 ja 3 kohta seuraavasti: