1)

Mistä lähteistä yhdyskuntajätevesiä johdetaan yhdyskuntajätevedenpuhdistamoon, joka toimittaa vettä uusioveden tuotantoa varten. Yhdyskuntajätevesien lähteet on eriteltävä neuvoston direktiivin 91/271/ETY (1) määritelmien mukaisesti. Yhdyskuntajätevesi voi koostua talousjäteveden, teollisuusjäteveden ja huleveden seoksesta, jolloin eri lähteistä voi kulkeutua erityyppisiä epäpuhtauksia, patogeenejä tai muita aineita.

2)

Sen yhdyskuntajätevedenpuhdistamon tunniste tai nimi, joka toimittaa vettä uusioveden tuotantoa varten, ja jos puhdistamo ei ole samalla uusiovesilaitos, tiedot laitoksen käyttämistä käsittelytyypeistä (mekaaninen käsittely, biologinen käsittely, ravinteiden poisto, mikroepäpuhtauksien poisto).

3)

Uusiovesilaitoksen tunniste tai nimi, jos laitos on eri kuin yhdyskuntajätevedenpuhdistamo, sekä tiedot laitoksessa käytetyistä käsittelyprosesseista ja -tekniikoista. Lisäksi on annettava tiedot riskienhallinnan kannalta merkityksellisten prosessien toimintaolosuhteista ja valvontaparametreista, mukaan lukien valvontaparametrit prosesseille, joissa käsitellään asetuksen (EU) 2020/741 liitteessä II olevan 3 kohdan mukaisesti vaaratekijöiksi tunnistettuja patogeenejä tai epäpuhtauksia.

4)

Yhdyskuntajätevedenpuhdistamoon johdettavan yhdyskuntajäteveden laadun kuvaus, jonka avulla voidaan tunnistaa parametrit, jotka ovat merkityksellisiä uusioveden laadun kannalta ja joista voi tulla asetuksen (EU) 2020/741 liitteessä II olevassa 3 kohdassa tarkoitettuja vaaratekijöitä. Kuvauksessa voidaan esittää veden laatu veden uudelleenkäyttöjärjestelmän eri kohdissa ja ottaa huomioon mahdolliset laadun vaihtelut, jotka johtuvat haitallisista tapahtumista, järjestelmän toimintahäiriöistä tai kausivaihtelusta.

Tällaisia järjestelmän kohtia voivat olla:

Veden laadun kuvauksen on sisällettävä seuraavat tiedot:

5)

Yhdyskuntajätevedenpuhdistamoon johdettu ja veden uudelleenkäyttöjärjestelmän läpi kulkeva vesimäärä yhden vuoden aikana (vähimmäis-, enimmäis- ja keskivirtaama), mukaan lukien tiedot mahdollisista sääilmiöistä tai muista tapahtumista (esim. matkailukausista) johtuvista virtaaman vaihteluista, jotka voivat vaikuttaa merkittävästi uusioveden määrään ja laatuun. Jos uusioveden tuottamiseen käytetään vain osa käsitellystä yhdyskuntajätevedestä, nämä tiedot on rajattava vesimääriin, jotka johdetaan uusiovesilaitokseen tai jotka saadaan biologisen käsittelyvaiheen tuloksena ja käytetään uusioveden tuottamiseen.

6)

Tiedot vaatimustenmukaisuuden määrittelykohdan sijainnista veden uudelleenkäyttöjärjestelmässä.

1)

Varastointijärjestelmien tyypit (suljettu vai avoin, sekä käytössä olevat toimenpiteet, joilla vältetään ristikontaminaatio muiden epäpuhtauslähteiden kanssa, kuten teollisuuden ja maatalouden valumat);

2)

Järjestelmän toimintamuoto (jatkuva vai kausittainen);

3)

Keskimääräinen aika, jonka vesi viipyy varastossa;

4)

Hallintastrategiat uusioveden fysikaalisen, kemiallisen ja biologisen laadun, mukaan lukien bakteerien kasvun tai leväkasvun, kontrolloimiseksi.

1)

Tiedot pumppausjärjestelmistä;

2)

Tiedot siitä, minkä tyyppisiä putkistoja, kanavia tai muita jakelumenetelmiä on käytössä;

3)

Hallintastrategiat uusioveden fysikaalisen, kemiallisen ja biologisen laadun kontrolloimiseksi jakelun aikana;

4)

Toimenpiteet, joilla vältetään mahdollinen ristikontaminaatio juomavesijärjestelmän, viemärijärjestelmän tai muun epäpuhtauslähteen kanssa, mukaan lukien teollisuuden tai maanviljelyn valumat, jos käytetään avo-ojia.

1)

Jakelualueella käytössä olevien tai suunniteltujen keinokastelumenetelmien kuvaus, jossa otetaan huomioon, että vuodenajan tai veden saatavuuden mukaan saatetaan käyttää erilaisia menetelmiä. Jos loppukäyttäjiä ei ole vielä määritelty tai jos yksittäinen uusiovesilaitos palvelee suurta määrää loppukäyttäjiä, voidaan antaa yleisiä tietoja jakelualueella tyypillisistä tai useammin käytetyistä kastelutyypeistä sekä tietoja siitä, mikä kastelumenetelmä määräysten mukaan vaaditaan, jotta tiettyyn laatuluokkaan kuuluvaa uusiovettä olisi turvallista käyttää tietyntyyppisille viljelykasveille.

Kastelumenetelmät on jaoteltava seuraaviin luokkiin:

Käytetystä kastelumenetelmästä riippuen vaaditaan seuraavat lisätiedot, jotka ovat olennaisia asetuksen (EU) 2020/741 liitteessä II olevassa 4 kohdassa tarkoitettujen väestön tai ympäristön altistumisreittien tunnistamiseksi:

1)

Uusioveden suunnitellut käyttötarkoitukset (asetuksen (EU) 2020/741 liitteen I taulukossa 1 vahvistettujen uusioveden laatuluokkien, viljelykasvikategorioiden ja kastelumenetelmien mukaisesti), käyttökohteet sekä vallitsevat istutus- ja korjuumenetelmät, -kaudet ja -tiheys sekä vallitseva viljelytekniikka jakelualueella. Jos loppukäyttäjiä ei ole vielä määritelty tai jos yksittäinen uusiovesilaitos palvelee suurta määrää loppukäyttäjiä, tiedot voivat perustua uusioveden aiottuun käyttötarkoitukseen tietyllä alueella tai kyseisen alueen yleisimpiin maatalouskäytäntöihin ja viljelykasveihin. Tietoihin voi sisältyä myös määräyksiä siitä, miten ja millaisin edellytyksin tietyn laatuluokan uusiovettä voidaan käyttää turvallisesti tietyntyyppisille viljelykasveille.

Viljelykasvityypit, jotka on kategorisoitu asetuksen (EU) 2020/741 liitteen I taulukossa 1, on ilmoitettava viljelykasvin käyttötarkoituksen mukaisesti:

2)

Tarvittaessa tiedot lisäkäsittelyistä tai asetuksen (EU) 2020/741 5 artiklan 4 kohdan c alakohdassa tarkoitetuista asianmukaisista esteistä, joita sovelletaan uusioveteen vaatimustenmukaisuuden määrittelykohdan jälkeen, mukaan lukien tarvittaessa jakelu- tai varastointi-infrastruktuurissa ja kasteltavilla pelloilla, ja joita käytetään asetuksen (EU) 2020/741 liitteen I taulukossa 2 vahvistettujen laatuvaatimusten täyttämiseksi.

3)

Tarvittaessa tiedot muista lähteistä, joista saatavaa vettä on tarkoitus sekoittaa uusioveteen, missä kohtaa sekoitus tapahtuu, määrä ja laatuominaisuudet sekä mahdollinen riskinarvioinnin kannalta merkityksellinen vaihtelu erityisesti silloin, kun sekoittamista käytetään esteenä. Jos loppukäyttäjiä ei ole vielä määritelty tai jos yksittäinen uusiovesilaitos palvelee suurta määrää loppukäyttäjiä, voidaan antaa yleisiä tietoja jakelualueella tyypillisistä sekoituskäytännöistä sekä määräyksistä, joilla varmistetaan käytännön turvallisuus.

4)

Uusioveden odotettavissa olevat toimitusmäärät ja mahdollinen kausivaihtelu sekä käyttöaika (väliaikainen vai tilapäinen) kasteluohjelman mukaisesti.

—

toimet, joista kyseinen osapuoli on vastuussa;

—

veden uudelleenkäyttöjärjestelmän kohta tai vaihe, jossa toimet on toteutettava;

—

toimien toteuttamisajankohta.

1)

Uusiovesilaitoksen ja yhdyskuntajätevedenpuhdistamon (jos eri laitos) julkiset tai yksityiset toiminnanharjoittajat;

2)

Uusioveden varastointiin ja jakeluun käytettävistä järjestelmistä vastaavat toimijat, jos tällaisia on;

3)

Toimijat, jotka käyttävät uusiovettä peltojen kasteluun, mukaan lukien viljelijät, viljelijäyhdistykset tai keinokastelua harjoittavien viljelijöiden yhteenliittymät;

4)

Asiaa käsittelevät viranomaiset tai elimet, paitsi nimetty toimivaltainen viranomainen, mukaan lukien vesi-, kansanterveys- ja ympäristöviranomaiset;

5)

Muut osapuolet, jotka ovat mahdollisesti vastuussa jostain veden uudelleenkäyttöjärjestelmän osasta tai ovat paikallisia.

1)

Patogeenit (mukaan lukien bakteerit, virukset, alkueläimet ja loismadot), jotka aiheuttavat veden välityksellä tarttuvia tauteja ihmisissä ja eläimissä sekä muita terveysvaikutuksia ja jotka on seulottava aina kun se on perusteltua, sekä yhdyskuntajätevedessä yleisesti esiintyvät epäpuhtaudet;

2)

Patogeenit, epäpuhtaudet tai muut aineet, jotka liittyvät teollisuuspäästöihin tai mahdollisiin saastuneilta pinnoilta kaupungin keräysjärjestelmään valuviin hulevesiin ja joita voi kertyä suurina pitoisuuksina yhdyskuntajäteveteen, mikä vaikuttaa uusioveden käyttöön;

3)

Patogeenit, epäpuhtaudet tai muut aineet, joiden määrittämisessä otetaan huomioon asetuksen (EU) 2020/741 liitteessä II olevassa 5 kohdassa luetellut vaatimukset tai muut asiaa koskevassa EU:n, kansallisessa tai paikallisessa lainsäädännössä vahvistetut vaatimukset, paikalliset olosuhteet sekä se, voiko uusiovesi vaikuttaa herkkiin kohteisiin. Vaatimukset voivat liittyä seuraaviin tekijöihin:

4)

Uusiovedessä mahdollisesti esiintyvät patogeenit, epäpuhtaudet tai aineet, jotka voivat vahingoittaa maaperää ja keinokasteltuja viljelykasveja ja jotka määritetään ISO 16075–1:2020 -standardin (3) tai maatalouden keinokastelua koskevien ohjeiden mukaisesti, mukaan lukien seuraavat: i) kemialliset aineet, kuten liukoiset suolat yhteensä, natrium, kloridi, boori sekä ionit, joilla on myrkyllisiä vaikutuksia; ii) muut alkuaineet ja patogeenit ja iii) ravinteet;

5)

Epäpuhtaudet, joita ei vielä säännellä (mukaan lukien mikromuovit tai uutta huolta aiheuttavat epäpuhtaudet), jotka on tunnistettu uusiovedestä ja joilla on merkitystä kyseisen veden uudelleenkäyttöjärjestelmän kannalta.

1)

Ennaltaehkäisevien toimenpiteiden pettäminen uusiovesilaitoksessa (tai yhdyskuntajätevedenpuhdistamossa, jos nämä ovat eri laitoksia), varastointi- ja jakelujärjestelmissä tai pellolla. Tämä voi tapahtua

2)

Tahattomat tai epäasianmukaiset (tai laittomat) päästöt, jotka voivat johtaa patogeenien, epäpuhtauksien tai muiden aineiden hallitsemattomiin pitoisuuksiin viemärijärjestelmässä ja yhdyskuntajätevedenpuhdistamosta johdettavassa käsitellyssä jätevedessä, mikä voi vaikuttaa uusioveden laatuun;

3)

Inhimilliset virheet, jotka johtuvat riittämättömästä koulutuksesta tai sallittuja käyttötapoja koskevasta tiedottamisesta;

4)

Mahdollinen kausivaihtelu tai äärimmäiset sääolot (mukaan lukien tulvat tai kuivuus);

5)

Seismiset ilmiöt;

6)

Ilkivalta tai terrorismi (mukaan lukien infrastruktuuriin kohdistuvat kyberhyökkäykset).

1)

Uusiovesilaitoksen (tai yhdyskuntajätevedenpuhdistamon, jos nämä ovat eri laitoksia) ja mahdollisten varastointi- ja jakelujärjestelmien toiminnanharjoittajat ja työntekijät;

2)

Loppukäyttäjät keinokastelluilla pelloilla;

3)

Paikallisyhteisön asukkaat ja työntekijät tai sivulliset, jotka voivat tahattomasti altistua uusiovedelle. Sivullisia voivat olla esimerkiksi henkilöt, jotka satunnaisesti oleskelevat veden uudelleenkäyttöjärjestelmän piirissä tai sen läheisyydessä ilman, että heidän läsnäolonsa liittyy järjestelmään, ja jotka eivät toteuta toimia altistuksen vähentämiseksi, tai läheisten palvelujen työntekijät tai käyttäjät. Altistuminen taas voi tapahtua myös osallistuttaessa virkistystoimintaan avoimilla kanavilla tai niiden läheisyydessä, jos näihin kanaviin voi valua uusiovettä, tai altistumalla sadetuskastelujärjestelmistä peräisin oleville uusioveden pisaroille.

1)

Veden uudelleenkäyttöjärjestelmän läheisyydessä sijaitsevat pintavedet, pohjavesimuodostumat tai rannikkovedet ja niiden vesiekosysteemit;

2)

Veden uudelleenkäyttöjärjestelmän läheisyydessä sijaitsevat vesivarat, joita käytetään juomaveden ottoon (eli vedenottamon suoja-alueet), mukaan lukien tekojärvet;

3)

Keinokastellun pellon ja sitä ympäröivien peltojen maaperä ja viljelykasvit;

4)

Veden uudelleenkäyttöjärjestelmän läheisyydessä sijaitsevat ekosysteemit ja/tai suojelualueet (mukaan lukien Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY (4) nojalla perustetut alueet ja muut luonnonsuojelualueet) sekä määriteltyjen ympäristön osa-alueiden maa- ja vesieläimistö ja -kasvisto;

5)

Veden uudelleenkäyttöjärjestelmän läheisyydessä sijaitsevat ravinne- ja nitraattiherkät alueet ja vyöhykkeet.

1)

Uusioveden nieleminen suoraan tai välillisesti uusioveden kanssa kosketuksissa olleiden viljelykasvien, maaperän tai esineiden kautta;

2)

Uusioveden kanssa kosketuksiin joutuminen (iho- tai silmäkosketus) suoraan tai välillisesti uusioveden kanssa kosketuksissa olleiden viljelykasvien, maaperän tai esineiden kautta;

3)

Uusioveden hengittäminen (aerosolien muodossa).

1)

Uusioveden suotautuminen pohjaveteen vuotojen (myös putkistoista ja varastointijärjestelmistä), kastelun tai rankkasateiden seurauksena;

2)

Uusioveden valuminen pinta- tai rannikkovesiin vuotojen (myös putkistoista ja varastointijärjestelmistä) tai kastelun seurauksena;

3)

Uusioveden valuminen ravinne- ja nitraattiherkille alueille tai (edellä määritellyille) suojelualueille vuotojen (myös putkistoista ja varastointijärjestelmistä) tai kastelun seurauksena.

1)

Alueen geologiset, hydrogeologiset ja hydrologiset olosuhteet, mukaan lukien vapaat akviferit tai paineellisten ja vapaiden akviferien yhdistelmät sekä pohjavedenottojärjestelmät (joista on kuvattava keskeiset ominaisuudet, kuten etäisyys keinokastelluista alueista, järjestelmän tyyppi, pumppausjärjestelmän tai arteesisen kaivon käyttö sekä veden käyttötarkoitukset);

2)

Pintavesien esiintyminen, ominaisuudet ja käyttötarkoitukset, mukaan lukien edellytetty vähimmäisvirtaama, virtaaman kausivaihtelut sekä jätevedenpuhdistamosta johdetun veden osuus;

3)

Alueen maaperän rakenne ja ominaisuudet;

4)

Läpäisevät alueet (mukaan lukien tiedot kasvillisuustyypeistä ja metsistä) ja läpäisemättömät pinnat (myös pysäköintialueet tai kadut);

5)

Tyypillisten sääolosuhteiden muutokset: lämpötilat, sademäärät, kosteus, tuuli.

1)

Analyysi ympäristön osa-alueiden mahdollisista altistumisreiteistä (jotka on tunnistettu asetuksen (EU) 2020/741 liitteessä II olevan 4 kohdan mukaisesti) ja vastaavista vaaratekijöistä tai niiden ryhmistä (jotka on tunnistettu asetuksen (EU) 2020/741 liitteessä II olevan 3 kohdan mukaisesti);

2)

Vaaratekijöiden (uusiovedestä tunnistetut patogeenit, epäpuhtaudet ja muut aineet) seulonta asiaankuuluvien ympäristönlaatunormien tai muiden raja-arvojen perusteella, joita on säädetty EU:n, kansallisessa tai paikallisessa lainsäädännössä patogeeneille, epäpuhtauksille tai muille aineille, jotka ovat merkityksellisiä tietyn ympäristön osa-alueen kannalta (mukaan lukien pohjavesi, pintavesi, maaperä ja viljelykasvit). Seulonnassa on otettava huomioon alueelliset olosuhteet ja määritettävä vaaratekijän sallittu enimmäispitoisuus uusiovedessä;

3)

Altistumisen laajuuden arviointi kunkin uusiovedestä tunnistetun vaaratekijän pitoisuuden, altistumisreittien ja altistustasojen perusteella, jotka on luokiteltu niiden todennäköisyyden ja vakavuuden mukaan ottaen huomioon kastelumenetelmä ja -käytännöt sekä kastelun määrä, tiheys ja kesto;

4)

Arvio siitä, millä todennäköisyydellä tietty vaaratekijä päätyy vesistöön, käyttäen ISO 16075–1:2020 -standardissa esitettyä menetelmää, jossa arvioidaan pohja- ja pintaveden alttiutta uusioveden suotautumille tai valumille alueen hydrogeologian perusteella, tai asetuksen (EU) 2020/741 soveltamista tukevia komission suuntaviivoja tai muuta vastaavaa menetelmää;

5)

Ympäristöriskien kuvaus kunkin tunnistetun vaaratekijän tai vaaratekijöiden ryhmän sekä kunkin altistumisreitin ja haitallisen tapahtuman osalta;

6)

Altistumisen todennäköisyyttä ja seurausten vakavuutta koskeva arvio, jossa käytetään todennäköisyyden ja vakavuuden yhdistäviä riskimatriiseja. Tässä voidaan käyttää esimerkiksi seuraavissa lähteissä esitettyjä matriiseja: ISO 20426: 2018 -standardi (5) tai Maailman terveysjärjestön (WHO) Sanitation Safety Planning Manual -käsikirja (6) tai asetuksen (EU) 2020/741 soveltamista tukevat komission suuntaviivat ja Yhteisen tutkimuskeskuksen laatimat tekniset ohjeet (2022) (7);

7)

Arvio maaperään tai viljelykasveihin kohdistuvista riskeistä käyttäen maatalouden kannalta huolta aiheuttaville parametreille jo määriteltyjä viitearvoja, kuten ISO 16075–1:2020 -standardissa tai vastaavassa ohjeistuksessa vahvistetut viitearvot. Paikallinen konteksti (kuten maaperätyyppi ja maaperän happamuus) vaikuttaa siihen, mitkä parametrit ovat olennaisia.

1)

Analyysi väestöryhmien ja eläinpopulaatioiden mahdollisista altistumisreiteistä (jotka on tunnistettu asetuksen (EU) 2020/741 liitteessä II olevan 4 kohdan mukaisesti) ja vastaavat vaaratekijät tai niiden ryhmät (jotka on tunnistettu asetuksen (EU) 2020/741 liitteessä II olevan 3 kohdan mukaisesti);

2)

Tarvittaessa arvio annos-vastesuhteista, jotta voidaan määrittää tietylle vaaratekijän pitoisuudelle altistuvan väestöryhmän tai eläinpopulaation vaste sekä mahdollisten tietyn vakavuusasteen haitallisten terveysvaikutusten todennäköisyys. Tätä varten on tarkasteltava vähintään uusiovedessä esiintyviä patogeenejä, jotka voivat aiheuttaa terveysongelmia (eli aineen aiheuttamia haitallisia vaikutuksia elävässä organismissa) altistuneille väestöryhmille (mukaan lukien toiminnanharjoittajat tai viljelijät);

3)

Arvio ihmisten ja eläinten terveyden kannalta merkityksellisten annostasojen tai altistuksen mahdollisista vaihteluväleistä sen perusteella, mitä patogeenejä, epäpuhtauksia ja muita aineita uusiovedessä esiintyy ja missä pitoisuuksissa, ottaen huomioon viljelykasvityypit (raakana vai käsiteltynä syötävät ravintokasvit) sekä kastelumenetelmät ja -käytännöt (kuten kastelun tiheys ja kesto);

4)

Terveysriskien kuvaus kunkin tunnistetun vaaratekijän tai vaaratekijöiden ryhmän sekä kunkin altistumisreitin ja haitallisen tapahtuman osalta;

5)

Altistumisen todennäköisyyttä ja seurausten vakavuutta koskeva arvio, jossa käytetään ISO 20426: 2018 -standardissa tai WHO:n Sanitation Safety Planning Manual -käsikirjassa esitettyjä menetelmiä tai muuta vastaavaa menetelmää.

1)

Vaatimus vähentää ja ehkäistä nitraattien aiheuttamaa vesien pilaantumista neuvoston direktiivin 91/676/ETY (11) mukaisesti: riskinarvioinnissa on tunnistettava kaikki mahdolliset vaikutukset (myös valumien tai suotautumisen kautta), jotka johtuvat uusioveden käytöstä maatalouden keinokasteluun ja joiden seurauksena voi olla sellaisten pinta- tai pohjavesien liiallinen altistuminen nitraateille, joiden jäsenvaltio on todennut mahdollisesti kärsivän (nitraattien aiheuttamasta) pilaantumisesta kyseisen direktiivin mukaisesti;

2)

Velvoite täyttää Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2020/2184 (12) vaatimukset ihmisten käyttöön tarkoitetun veden ottoon käytettävillä suojavyöhykkeillä: riskinarvioinnissa on yksilöitävä pinta- tai pohjavedet, jotka on määritelty kuuluviksi vedenottamon suoja-alueeseen ja joihin uusioveden käyttö maatalouden keinokasteluun voisi vaikuttaa (myös valumien tai suotautumisen kautta);

3)

Vaatimus täyttää direktiivissä 2000/60/EY asetetut ympäristötavoitteet: riskinarvioinnissa on tunnistettava mahdolliset riskit kyseisen direktiivin soveltamisalaan kuuluvien vesimuodostumien tilan huononemisesta, kun uusiovettä käytetään maatalouden keinokasteluun (myös valumien tai suotautumisen kautta);

4)

Vaatimus ehkäistä pohjaveden pilaantumista Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/118/EY (13) mukaisesti: riskinarvioinnissa on tunnistettava mahdolliset riskit pohjavesimuodostumien kemiallisen tilan huononemisesta, kun uusiovettä käytetään maatalouden keinokasteluun;

5)

Vaatimus täyttää Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/105/EY (14) asetetut ympäristönlaatunormit prioriteettiaineille ja tietyille muille pilaaville aineille: riskinarvioinnissa on tunnistettava mahdolliset riskit pintavesimuodostumien kemiallisen tilan huononemisesta, kun uusiovettä käytetään maatalouden keinokasteluun;

6)

Vaatimus täyttää direktiivissä 2000/60/EY asetetut ympäristönlaatunormit kansallista huolta aiheuttavien pilaavien aineiden eli vesistökohtaisten pilaavien aineiden osalta: riskinarvioinnissa on tunnistettava mahdolliset riskit pintavesimuodostumien ekologisen tilan tai potentiaalin huononemisesta, kun uusiovettä käytetään maatalouden keinokasteluun;

7)

Vaatimus täyttää Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/7/EY (15) asetetut uimavettä koskevat laatuvaatimukset: riskinarvioinnissa on yksilöitävä vesimuodostumat, joita käytetään uimiseen ja joihin uusioveden käyttö voi vaikuttaa (myös valumien kautta);

8)

Neuvoston direktiivin 86/278/ETY (16) mukaiset vaatimukset ympäristön, erityisesti maaperän, suojelusta käytettäessä puhdistamolietettä maanviljelyssä: riskinarvioinnissa on selvitettävä, voiko puhdistamolietteen käyttö maatalouskäytössä olevilla pelloilla yhdistettynä uusioveden käyttöön keinokastelussa aiheuttaa kumulatiivisia riskejä;

9)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 852/2004 (17) asetetut elintarvikehygieniaa koskevat vaatimukset sekä ohjeet, jotka on annettu komission tiedotteessa ohjeasiakirjasta mikrobiologisten riskien torjumisesta tuoreiden hedelmien ja vihannesten alkutuotannossa hyvän hygienian avulla (18): riskinarvioinnissa on selvitettävä, voiko uusioveden käyttö aiheuttaa riskin siitä, että tuoreiden hedelmien ja vihannesten tuotannolle asetetut vaatimukset eivät täyty;

10)

Rehuhygieniaa koskevat vaatimukset, joista säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 183/2005 (19): riskinarvioinnissa on selvitettävä, voiko uusioveden käyttö aiheuttaa riskin siitä, että rehuntuotannolle (non-food-kasvien tuotannolle, mukaan lukien kasvit, joita käytetään ruuantuotantoon käytettävien eläinten rehuna) asetetut vaatimukset eivät täyty;

11)

Vaatimus noudattaa asiaankuuluvia mikrobiologisia vaatimuksia, jotka on asetettu komission asetuksessa (EY) N:o 2073/2005 (20): riskinarvioinnissa on selvitettävä, voiko uusioveden käyttö aiheuttaa riskin siitä, että ruuantuotannolle asetetut vaatimukset eivät täyty;

12)

Vaatimukset, jotka koskevat tiettyjen elintarvikkeissa olevien vierasaineiden enimmäismääriä komission asetuksen (EU) 2023/915 (21) mukaisesti: riskinarvioinnissa on selvitettävä, voiko uusioveden käyttö aiheuttaa riskin siitä, että ruuantuotannolle asetetut vaatimukset eivät täyty;

13)

Vaatimukset, jotka koskevat torjunta-ainejäämien enimmäismääriä elintarvikkeissa ja rehuissa tai niiden pinnalla ja joista on säädetty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 396/2005 (22): riskinarvioinnissa on selvitettävä, voiko uusioveden käyttö pelloilla, joita käytetään elintarvikkeiden ja rehun tuotantoon ja joilla käytetään torjunta-aineita, aiheuttaa kumulatiivisia riskejä (jos torjunta-aineet on riskinarvioinnissa tunnistettu mahdollisiksi vaaratekijöiksi, joita voi esiintyä uusiovedessä);

14)

Eläinten terveyttä koskevat vaatimukset, joista on säädetty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1069/2009 (23) ja komission asetuksessa (EU) N:o 142/2011 (24): riskinarvioinnissa on selvitettävä, voiko uusioveden käyttö rehukasvien tai muiden eläinten ravinnoksi käytettyjen kasvien kasteluun aiheuttaa riskin siitä, että eläinten terveyttä koskevat vaatimukset eivät täyty (altistuminen rehun syömisen tai laitumella olon kautta).

1)

Uusiovesilaitoksessa (tai yhdyskuntajätevedenpuhdistamossa, jos nämä ovat eri laitoksia) muun muassa arvioimalla ja optimoimalla käytössä olevia prosesseja tai kartoittamalla mahdollisia kehittyneitä lisäkäsittelyjä;

2)

Uusioveden varastointiin ja jakeluun käytettävissä järjestelmissä, jos sellaisia on;

3)

Keinokastelluilla pelloilla tai tarvittaessa niitä ympäröivällä alueella muun muassa harkitsemalla vaihtoehtoisia kastelumenetelmiä, joilla minimoidaan altistumisriskit, perustamalla puskurivyöhykkeitä tai käyttämällä muita vastaavia menetelmiä tai suojelemalla työntekijöitä ja viljelijöitä (edellyttämällä tietynlaisten henkilönsuojainten käyttöä tai ottamalla käyttöön hygieniasääntöjä muiden mahdollisten toimenpiteiden lisäksi, joita on jo toteutettu työterveys- ja työturvallisuussääntöjen noudattamiseksi).

1)

Esteiden käytön avulla on täytettävä asetuksen (EU) 2020/741 liitteen I taulukossa 2 vahvistettujen uusioveden laatuluokkien laatuvaatimukset. Laatuluokka voidaan määrittää ottamalla huomioon akkreditoitujen esteiden määrä ja kriteerit, jotka esitetään asetuksen (EU) 2020/741 soveltamista tukevissa komission suuntaviivoissa;

2)

Esteet voivat olla käsittelyjä tai muita ratkaisuja, ja niitä voidaan soveltaa ennen vaatimustenmukaisuuden määrittelykohtaa tai sen jälkeen;

3)

On mahdollista käyttää useiden esteiden yhdistelmiä (moniesteperiaate), jotta saavutetaan tietyn suuruiset log-vähenemät (ISO 16075–2:2020 -standardin (25) tai muiden asiaa koskevien ohjeistusten mukaisesti) ja jotta saavutetaan kokonaisuudessaan log-vähenemä, joka vaaditaan riskien minimoimiseksi valitun uusioveden laatuluokan perusteella.

1)

Menettelytapaohjeet;

2)

Toiminta- ja kunnossapitoaikataulu;

3)

Laadunhallintatoimenpiteet;

4)

Luettelo tehtävistä ja niistä vastaavista tahoista;

5)

Luettelo vaatimustenmukaisuuden määrittelykohdasta ja muista riskinhallinnan kannalta kriittisistä näytteenottokohdista, mukaan lukien kohdat, joissa uusiovesi toimitetaan seuraavalle osapuolelle veden uudelleenkäyttöjärjestelmässä. Näitä kohtia koskevissa tiedoissa on ilmoitettava tarkka sijainti (mahdollisuuksien mukaan GIS-kartalla tai maantieteellisten tietojen perusteella) ja näytteenottomenetelmä;

6)

Menettelyt tietojen hankkimiseksi laboratorioanalyysien tai verkossa toimivien järjestelmien avulla;

7)

Näytteenotto- ja analyysimenettelyt;

8)

Menettelyt tai säännöt, jotka koskevat uusioveden seurantaa asiaankuuluvien parametrien perusteella;

9)

Ylläpito-ohjelmat laitteille (mukaan lukien antureille verkossa tapahtuvaa etähavainnointia varten);

10)

Ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä ja esteitä koskevat ylläpito-ohjelmat;

11)

Toimijoiden koulutusta koskevat menettelyt.

1)

Sen on perustuttava terveys- ja ympäristöriskien arvioinnin tuloksiin.

2)

Siihen on sisällytettävä menettelyt, joiden avulla täytetään vähintään asetuksen (EU) 2020/741 liitteen I mukaiset säännöllistä seurantaa koskevat vähimmäisvaatimukset ja noudatetaan kaikkia uusioveteen liittyviä parametreja ja raja-arvoja, jotka on määritelty lisävaatimuksiksi terveys- ja ympäristöriskien arvioinnin tulosten perusteella.

3)

Siihen on sisällytettävä uusioveden näytteenottoa ja analysointia (laboratorioanalyysin tai reaaliaikaisten ilmaisimien tai analysaattorien avulla) koskevat seurantamenettelyt, mukaan lukien tiedot näytteenottopaikkojen sijainnista ja näytteenottotiheydestä, sekä menettelyt, joilla valvotaan tunnistettujen epäpuhtauksien pääsyä alttiina olevaan ympäristöön (mukaan lukien pintaveteen, pohjaveteen ja maaperään). Menettelyihin on sisällyttävä dokumentoituja toimenpiteitä, joilla varmistetaan terveyden ja ympäristön jatkuva suojelu, myös äärimmäisten sääilmiöiden yhteydessä.

4)

Siihen on sisällytettävä menettelyjä, jotka ovat voimassa olevan lainsäädännön mukaisia. Erityisesti vesivarojen seurannassa on noudatettava komission direktiiviä 2009/90/EY (26) ja varmistettava, että tulokset ovat vertailukelpoisia direktiivin 2000/60/EY nojalla tehdyn seurannan tulosten kanssa.

5)

Siihen on sisällytettävä ympäristön osa-alueita (mukaan lukien pintavesi, pohjavesi tai maaperä) koskevien parametrien seuranta tapauksen mukaan ja riskinarvioinnin tulosten mukaisesti. Jos jossakin seuratuista ympäristön osa-alueista havaitaan patogeenejä, epäpuhtauksia ja/tai aineita, on arvioitava, johtuuko niiden esiintyminen uusioveden käytöstä vai ovatko ne peräisin muista lähteistä.

1)

Luettelo korjaavista toimenpiteistä ja vastuuhenkilöistä kunkin tunnistetun haitallisen tapahtuman osalta;

2)

Kiireelliset menettelyt, jos jokin yhdyskuntajätevedenpuhdistamossa tai uusiovesilaitoksessa tehty käsittely epäonnistuu, minkä seurauksena vaaratekijöitä saattaa päästä uusioveteen;

3)

Kiireelliset menettelyt, jos riskinarvioinnin mukaisesti määritetyt raja-arvot ylittyvät sellaisten uusiovedessä esiintyvien vaaratekijöiden osalta, jotka voivat aiheuttaa riskin;

4)

Kiireelliset menettelyt, jotka liittyvät tavanomaisiin ja poikkeuksellisiin ylläpitotapahtumiin (mukaan lukien ohivirtaus tai ylivuoto);

5)

Menettelyt ja vuokaaviot siitä, miten hätätilanteista tiedotetaan osapuolten välillä (mukaan lukien kiireelliset menettelyt sen varmistamiseksi, että mahdollisesti saastuneella uusiovedellä kasteltuja tuotteita ei saateta markkinoille);

6)

Verkkotyökalut, ilmaisimet ja valvontalaitteet, jotka laukaisevat reaaliaikaisia hälytyksiä tiettyjen parametrien seurannan perusteella.

1)

Luettelo, jossa on kunkin osapuolen yhteystiedot niin, että ainoastaan heidän tehtävänsä tai asemansa ilmoitetaan (uusiovesilaitoksen johtaja, hätäkeskuksen johtaja), jotta varmistetaan tietosuojavaatimusten noudattaminen;

2)

Menettelyt onnettomuuksien tai hätätilanteiden ilmoittamiseksi toimivaltaisille viranomaisille ja loppukäyttäjille;

3)

Menettelyt varoitusilmoitusten antamiseksi; luettelo tiedoista, jotka on toimitettava eri toimijoille hätätilanteessa.