(1)

Jotta voidaan edistää sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa, joka perustuu kuluttajansuojan ja ympäristönsuojelun korkeaan tasoon, sekä edetä vihreän siirtymän toteuttamisessa, on olennaisen tärkeää, että kuluttajat voivat tehdä tietoon perustuvia ostopäätöksiä ja siten edistää kestävämpiä kulutustottumuksia. Tämä merkitsee sitä, että elinkeinonharjoittajien vastuulla on antaa selkeitä, merkityksellisiä ja luotettavia tietoja. Siksi unionin kuluttajalainsäädäntöön olisi sisällytettävä erityisiä sääntöjä, joilla torjutaan sopimattomia kaupallisia menettelyjä, jotka johtavat kuluttajia harhaan ja estävät heitä tekemästä kestäviä kulutusvalintoja, kuten tavaroiden ennenaikaiseen vanhenemiseen liittyviä menettelyjä, harhaanjohtavia ympäristöväittämiä, jäljempänä ’viherpesu’, harhaanjohtavia tietoja tuotteiden tai elinkeinonharjoittajien yritysten yhteiskuntaan liittyvistä ominaisuuksista tai läpinäkymättömiä ja epäuskottavia kestävyysmerkintöjä. Kyseiset säännöt antavat toimivaltaisille kansallisille elimille mahdollisuuden puuttua tehokkaasti tällaisiin menettelyihin. Kun varmistetaan, että ympäristöväittämät ovat oikeudenmukaisia, ymmärrettäviä ja luotettavia, elinkeinonharjoittajilla on tasapuoliset toimintaedellytykset ja kuluttajat voivat valita tuotteita, jotka ovat ympäristön kannalta aidosti parempia kuin kilpailevat tuotteet. Tämä edistää kilpailua ja johtaa ympäristön kannalta kestävämpien tuotteiden kehittämiseen ja vähentää siten kielteisiä ympäristövaikutuksia.

(2)

Kyseiset uudet säännöt olisi otettava käyttöön muuttamalla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY (3) 6 ja 7 artiklaa, jotka koskevat tapauskohtaisen arvioinnin perusteella harhaanjohtavina ja siten kiellettyinä pidettäviä kaupallisia menettelyjä, ja muuttamalla direktiivin 2005/29/EY liitettä I lisäämällä siihen tiettyjä harhaanjohtavia menettelyjä, joita pidetään kaikissa olosuhteissa sopimattomina ja siten kiellettyinä. Kuten direktiivissä 2005/29/EY jo säädetään, kaupallista menettelyä olisi edelleen oltava mahdollista pitää sopimattomana mainitun direktiivin 5–9 artiklan perusteella, vaikka kyseistä menettelyä ei ole listattu sopimattomana kaupallisena menettelynä direktiivin 2005/29/EY liitteessä I.

(3)

Jotta kuluttajille annettaisiin mahdollisuus tehdä paremmin tietoon perustuvia päätöksiä ja jotta voitaisiin siten edistää kestävämpien tavaroiden kysyntää ja tarjontaa, kuluttajia ei saisi johtaa tuotteen yleisen esitystavan välityksellä harhaan tuotteen ympäristöön tai yhteiskuntaan liittyvistä ominaisuuksista tai kiertotalousnäkökohdista, kuten kestävyydestä, korjattavuudesta tai kierrätettävyydestä. Direktiivin 2005/29/EY 6 artiklan 1 kohtaa olisi siksi muutettava lisäämällä ympäristöön ja yhteiskuntaan liittyvät ominaisuudet ja kiertotalousnäkökohdat tuotteen niiden pääominaisuuksien luetteloon, joiden osalta elinkeinonharjoittajan menettelyjä voidaan pitää harhaanjohtavina tapauskohtaisen arvioinnin perusteella. Elinkeinonharjoittajien antamat tiedot tuotteen yhteiskuntaan liittyvistä ominaisuuksista koko sen arvoketjussa voivat liittyä esimerkiksi käytetyn työvoiman työolojen laatuun ja oikeudenmukaisuuteen, kuten riittäviin palkkoihin, sosiaaliseen suojeluun, työympäristön turvallisuuteen ja työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun. Tällaiset tiedot voivat myös liittyä ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, kaikkien yhdenvertaiseen kohteluun ja yhtäläisiin mahdollisuuksiin, mukaan lukien sukupuolten tasa-arvo, osallisuus ja monimuotoisuus, sekä osallistumiseen sosiaalisiin aloitteisiin tai eettisiin sitoumuksiin, kuten eläinten hyvinvointiin. Tuotteen ympäristöön ja yhteiskuntaan liittyvät ominaisuudet voidaan ymmärtää laajasti siten, että ne kattavat tuotteen ympäristöön ja yhteiskuntaan liittyvät näkökohdat, vaikutuksen ja suorituskyvyn.

(4)

Ympäristöväittämät, erityisesti ilmastoa koskevat väittämät, liittyvät yhä useammin tulevaan suorituskykyyn siten, että tiettyyn päivämäärään mennessä saavutettaisiin hiili- tai ilmastoneutraalius tai vastaava tavoite. Tällaisilla väittämillä elinkeinonharjoittajat luovat vaikutelman, että kuluttajat edistäisivät vähähiilistä taloutta ostamalla niiden tuotteita. Tällaisten väittämien oikeudenmukaisuuden ja uskottavuuden varmistamiseksi direktiivin 2005/29/EY 6 artiklan 2 kohtaa olisi muutettava siten, että tällaiset väittämät kielletään tapauskohtaisen arvioinnin jälkeen, jos niiden tukena ei ole selkeitä, objektiivisia ja julkisesti saatavilla sekä todennettavissa olevia elinkeinonharjoittajan antamia sitoumuksia ja tavoitteita, jotka esitetään yksityiskohtaisessa ja realistisessa täytäntöönpanosuunnitelmassa, josta käy ilmi, miten kyseiset sitoumukset ja tavoitteet saavutetaan, ja jossa osoitetaan resursseja tätä varten. Kyseisen täytäntöönpanosuunnitelman olisi sisällettävä tarvittaessa ja unionin oikeuden mukaisesti kaikki sitoumusten täyttämiseksi tarvittavat asiaankuuluvat osatekijät, kuten talousarviovarat ja teknologiset kehitysaskeleet. Tällaiset väittämät olisi myös todennutettava ulkopuolisella asiantuntijalla, jonka olisi oltava riippumaton elinkeinonharjoittajasta ja eturistiriidaton ja jolla olisi oltava kokemusta ja pätevyyttä ympäristöasioissa ja jonka olisi voitava seurata säännöllisesti elinkeinonharjoittajan edistymistä sitoumusten ja tavoitteiden, myös niiden saavuttamista koskevien välitavoitteiden, suhteen. Elinkeinonharjoittajien olisi varmistettava, että ulkopuolisen asiantuntijan säännölliset havainnot ovat kuluttajien saatavilla.

(5)

Toinen mahdollisesti harhaanjohtava kaupallinen menettely, joka olisi lisättävä direktiivin 2005/29/EY 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin menettelyihin, on sellaisten etujen mainostaminen kuluttajille, jotka ovat merkityksettömiä eivätkä liity suoraan kyseisen tuotteen tai yrityksen mihinkään ominaisuuteen ja jotka saattaisivat harhauttaa kuluttajia uskomaan, että ne hyödyttävät kuluttajia, ympäristöä tai yhteiskuntaa enemmän kuin samantyyppiset muut tuotteet tai muiden elinkeinonharjoittajien yritykset, esimerkiksi väittämällä, että tietty pullotetun veden merkki on gluteeniton tai että paperiarkit eivät sisällä muovia.

(6)

Tuotteiden vertailu ympäristöön tai yhteiskuntaan liittyen ominaisuuksien tai kiertotalousnäkökohtien, kuten kestävyyden, korjattavuuden tai kierrätettävyyden, perusteella on yhä yleisempi markkinointikeino, joka voi johtaa harhaan kuluttajia, jotka eivät aina pysty arvioimaan kyseisten tietojen luotettavuutta. Sen varmistamiseksi, että tällaiset vertailut eivät johda kuluttajia harhaan, direktiivin 2005/29/EY 7 artiklaa olisi muutettava siten, että elinkeinonharjoittajien edellytetään antavan kuluttajille tietoja vertailumenetelmästä, vertailtavista tuotteista ja kyseisten tuotteiden toimittajista sekä toimenpiteistä tietojen pitämiseksi ajan tasalla. Tällä olisi varmistettava, että kuluttajat tekevät paremmin perusteltuja kaupallisia ratkaisuja luottaessaan tällaisiin vertailuihin. Olisi varmistettava, että tällaiset vertailut ovat objektiivista erityisesti siten, että verrataan tuotteita, joilla on sama käyttötarkoitus, käytetään yhteistä menetelmää ja yhteisiä oletuksia sekä verrataan vertailtavien tuotteiden olennaisia ja todennettavissa olevia ominaisuuksia.

(7)

Kestävyysmerkinnät voivat liittyä moniin tuotteen, prosessin tai yrityksen ominaisuuksiin, ja on olennaisen tärkeää varmistaa niiden avoimuus ja uskottavuus. Siksi sellaisten kestävyysmerkintöjen esittäminen, jotka eivät perustu sertifiointijärjestelmään tai joita viranomaiset eivät ole vahvistaneet, olisi kiellettävä sisällyttämällä tällaiset menettelyt direktiivin 2005/29/EY liitteen I luetteloon. Ennen kestävyysmerkinnän esittämistä elinkeinonharjoittajan olisi varmistettava, että sertifiointijärjestelmän julkisesti saatavilla olevien ehtojen mukaan se täyttää avoimuutta ja uskottavuutta koskevat vähimmäisvaatimukset, mukaan lukien järjestelmän vaatimusten noudattamisen objektiivinen seuranta. Tällaisen seurannan toteuttajana olisi oltava kolmas osapuoli, jonka pätevyys ja riippumattomuus sekä järjestelmän omistajasta että elinkeinonharjoittajasta on varmistettu kansainvälisten, unionin tai kansallisten standardien ja menettelyjen perusteella, esimerkiksi osoittamalla, että se noudattaa asiaankuuluvia kansainvälisiä standardeja, kuten ISO-standardia 17065 ”Vaatimustenmukaisuuden arviointi – Vaatimukset tuotteita, prosesseja ja palveluita sertifioiville elimille”, tai Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 765/2008 (4) säädettyjen mekanismien avulla. Kestävyysmerkintöjen esittäminen on edelleen mahdollista ilman sertifiointijärjestelmää, kun tällaiset merkinnät ovat viranomaisen vahvistamia tai kun käytetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1169/2011 (5) 35 artiklan mukaisia elintarvikkeiden täydentäviä ilmaisu- ja esillepanomuotoja.

Esimerkkejä viranomaisten vahvistamista kestävyysmerkinnöistä ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1221/2009 (6) tai (EY) N:o 66/2010 (7) vaatimusten noudattamisen johdosta myönnettävät logot. Joitakin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/2436 (8) 27 artiklassa määriteltyjä tarkastusmerkkejä voidaan käyttää myös kestävyysmerkintöinä, jos niillä edistetään tuotteen, prosessin tai yrityksen myyntiä viittaamalla esimerkiksi sen ympäristöön tai yhteiskuntaan liittyviin ominaisuuksiin tai molempiin. Elinkeinonharjoittajien olisi voitava esittää tällaisia tarkastusmerkkejä ainoastaan, jos ne ovat viranomaisten vahvistamia tai perustuvat sertifiointijärjestelmään. Kyseisellä säännöllä täydennetään direktiivin 2005/29/EY liitteessä I olevaa 4 kohtaa, jossa kielletään sellaisen perättömän väitteen esittäminen, että julkinen tai yksityinen elin olisi hyväksynyt tai sallinut elinkeinonharjoittajan toiminnan, tämän kaupalliset menettelyt tai tuotteen tai antanut tälle luvan, tai tällaisen väitteen esittäminen noudattamatta hyväksymiseen, sallimiseen tai luvan antamiseen liittyviä ehtoja. Vihreitä ja kestäviä joukkolainoja koskevien vapaaehtoisten markkinapohjaisten standardien ja vapaaehtoisten julkisten standardien kohteena eivät ole ensisijaisesti yksityissijoittajat, ja niihin sovelletaan erillistä lainsäädäntöä. Näistä syistä kyseisiä standardeja ei pitäisi katsoa tämän direktiivin mukaisiksi kestävyysmerkinnöiksi. On tärkeää, että viranomaiset edistävät mahdollisuuksien mukaan ja unionin oikeuden mukaisesti toimenpiteitä, joilla helpotetaan pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuuksia käyttää kestävyysmerkintöjä.

(8)

Jos kestävyysmerkinnän esittämiseen liittyy kaupallista viestintää, joka antaa ymmärtää tai luo vaikutelman, että tuotteella on myönteisiä vaikutuksia tai ei ole lainkaan vaikutuksia ympäristöön tai että se vahingoittaa ympäristöä vähemmän kuin kilpailevat tuotteet, kyseisen kestävyysmerkinnän olisi myös katsottava muodostavan ympäristöväittämän.

(9)

Direktiivin 2005/29/EY liitettä I olisi muutettava myös siten, että kielletään yleisen ympäristöväittämän esittäminen ilman tunnustettua erinomaista ympäristönsuojelullista tasoa, joka on merkityksellinen väittämän kannalta. Esimerkkejä yleisistä ympäristöväittämistä ovat muun muassa ilmaukset ”ympäristöystävällinen”, ”ympäristöä säästävä”, ”vihreä”, ”luontoystävällinen”, ”ekologinen”, ”ympäristöä kunnioittava”, ”ilmastoystävällinen”, ”lempeä ympäristölle”, ”hiiliystävällinen”, ”energiatehokas”, ”biohajoava”, ”biopohjainen” tai vastaavat ilmaukset, jotka antavat ymmärtää tai luovat vaikutelman, että ympäristönsuojelullinen taso on erinomainen. Tällaiset yleiset ympäristöväittämät olisi kiellettävä, jos tunnustettua erinomaista ympäristönsuojelullista tasoa ei voida osoittaa. Jos ympäristöväittämä eritellään selvästi ja helposti havaittavasti samassa välineessä, kuten samassa mainoksessa, tuotteen pakkauksessa tai verkkokaupassa, sitä ei pidetä yleisenä ympäristöväittämänä. Esimerkiksi väittämä ”ympäristöystävällinen pakkaus” olisi yleinen väittämä, mutta väittämä, jonka mukaan ”100 prosenttia tämän pakkauksen tuottamiseen käytetystä energiasta saadaan uusiutuvista lähteistä”, olisi täsmällinen väittämä, joka ei kuuluisi tämän kiellon soveltamisalaan, kuitenkin siten, että kyseisiin täsmällisiin väittämiin sovellettaisiin edelleen direktiivin 2005/29/EY muita säännöksiä. Lisäksi kirjallisessa muodossa tai suullisesti esitetty väittämä, johon on yhdistetty epäsuoria väittämiä, kuten värejä tai kuvia, voisi muodostaa yleisen ympäristöväittämän.

(10)

Tunnustettu erinomainen ympäristönsuojelullinen taso voidaan osoittaa noudattamalla asetusta (EY) N:o 66/2010 tai jäsenvaltioiden virallisesti tunnustettuja EN ISO 14024 -ympäristömerkkijärjestelmiä tai vastaamalla tietyn ympäristöön liittyvän ominaisuuden osalta parasta ympäristönsuojelullista tasoa muun sovellettavan unionin oikeuden mukaisesti, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1369 (9) mukaista luokkaa A. Kyseisen tunnustetun erinomaisen ympäristönsuojelullisen tason olisi oltava koko väittämän kannalta merkityksellinen. Esimerkiksi yleinen ympäristöväittämä, kuten ”energiatehokas”, voitaisiin esittää tunnustetun erinomaisen ympäristönsuojelullisen tason perusteella asetuksen (EU) 2017/1369 mukaisesti. Sitä vastoin yleistä ympäristöväittämää, kuten ”biohajoava”, ei voitaisi esittää tunnustetun erinomaisen ympäristönsuojelullisen tason perusteella asetuksen (EY) N:o 66/2010 mukaisesti, mikäli kyseiseen tuotteeseen liittyvissä EU-ympäristömerkin myöntämisperusteissa ei ole biohajoavuutta koskevia vaatimuksia. Elinkeinonharjoittajan ei myöskään pitäisi esittää yleistä väittämää, kuten ”tiedostava”, ”kestävä” tai ”vastuullinen”, joka perustuu yksinomaan tunnustettuun erinomaiseen ympäristönsuojelulliseen tasoon, koska tällaiset väittämät liittyvät ympäristöön liittyvän ominaisuuden lisäksi muihin ominaisuuksiin, kuten yhteiskuntaan liittyviin ominaisuuksiin.

(11)

Yksi harhaanjohtava kaupallinen menettely, joka olisi kiellettävä kaikissa olosuhteissa ja lisättävä näin ollen direktiivin 2005/29/EY liitteen I luetteloon, on koko tuotetta tai elinkeinonharjoittajan koko yritystä koskevan ympäristöväittämän esittäminen silloin, kun se tosiasiassa koskee vain tuotteen tiettyä osaa tai elinkeinonharjoittajan yrityksen tiettyä toimintaa, joka ei edusta koko yritystä. Kyseistä kieltoa sovellettaisiin esimerkiksi silloin, jos tuotetta markkinoidaan ”kierrätysmateriaalista valmistettuna” ja annetaan vaikutelma, että koko tuote olisi valmistettu kierrätysmateriaalista, vaikka tosiasiassa kierrätysmateriaalista on valmistettu vain pakkaus, tai jos elinkeinonharjoittaja antaa sellaisen vaikutelman, että se käyttää ainoastaan uusiutuvia energialähteitä, vaikka tosiasiassa useissa elinkeinonharjoittajan toimitiloissa käytettäisiin edelleen fossiilisia polttoaineita. Tämän mukaisesti kielto ei saisi estää elinkeinonharjoittajaa esittämästä koko yritystänsä koskevia ympäristöväittämiä edellyttäen, että kyseiset väittämät ovat täsmällisiä ja todennettavissa ja että niissä ei liioitella ympäristöhyötyä, kuten jälkimmäisen esimerkin tapauksessa siten, että elinkeinonharjoittaja ilmoittaisi fossiilisten polttoaineiden käytön vähenemisestä sen koko yrityksen osalta.

(12)

On erityisen tärkeää kieltää sellaisten kasvihuonekaasupäästöjen kompensointiin perustuvien väittämien esittäminen, joiden mukaan tuotteella, joko tavaralla tai palvelulla, olisi kasvihuonekaasupäästöjen osalta neutraali, tavanomaista vähäisempi tai myönteinen vaikutus ympäristöön. Tällaiset väittämät olisi kiellettävä kaikissa olosuhteissa ja lisättävä direktiivin 2005/29/EY liitteen I luetteloon, koska ne johtavat kuluttajia harhaan saamalla heidät uskomaan, että tällaiset väittämät liittyisivät itse tuotteeseen tai kyseisen tuotteen toimitukseen ja tuotantoon, tai koska ne antavat kuluttajille perättömän vaikutelman siitä, että kyseisen tuotteen kulutuksella ei olisi ympäristövaikutusta. Tällaisia väittämiä ovat esimerkiksi ”ilmastoneutraali”, ”sertifioidusti hiilidioksidineutraali”, ”hiilipositiivinen”, ”nettonollavaikutus”, ”ilmastokompensoitu”, ”vähemmän ympäristövaikutuksia” ja ”pieni hiilidioksidijalanjälki”. Tällaiset väittämät olisi sallittava ainoastaan, jos ne perustuvat kyseisen tuotteen tosiasiallisiin elinkaarivaikutuksiin eivätkä kasvihuonekaasupäästöjen kompensointiin tuotteen arvoketjun ulkopuolella, koska kyse ei ole samasta asiasta. Tällainen kielto ei saisi estää yrityksiä mainostamasta investointejaan ympäristöaloitteisiin, myös päästöhyvityshankkeisiin, kunhan ne antavat tällaiset tiedot tavalla, joka ei ole harhaanjohtava ja joka täyttää unionin oikeudessa asetetut vaatimukset.

(13)

Ympäristöväittämiä koskevista lisävaatimuksista täytyy säätää unionin erityissäädöksillä. Kyseisillä uusilla vaatimuksilla edistetään komission 11 päivänä joulukuuta 2019 vihreän kehityksen ohjelmasta antaman tiedonannon tavoitetta antaa ostajille mahdollisuus tehdä kestävämpiä päätöksiä ja vähentää viherpesun riskiä luotettavien, vertailukelpoisten ja todennettavissa olevien tietojen avulla.

(14)

Tavaroiden markkinointi eri jäsenvaltioissa samanlaisina, vaikka todellisuudessa ne ovat koostumukseltaan tai ominaisuuksiltaan merkittävästi erilaisia, saattaisi johtaa kuluttajia harhaan ja aiheuttaa sen, että he tekevät kaupallisen ratkaisun, jota he eivät olisi muuten tehneet. Tällaisia markkinointikäytäntöjä käsitellään nimenomaisesti direktiivin 2005/29/EY 6 artiklan 2 kohdan c alakohdassa, joka otettiin käyttöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2019/2161 (10), jota jäsenvaltioiden on pitänyt soveltaa 28 päivästä toukokuuta 2022. Komissio antaa vuonna 2024 kertomuksen, jossa se arvioi direktiivin (EU) 2019/2161 soveltamista, myös direktiivin 2005/29/EY 6 artiklan 2 kohdan c alakohtaa ja sitä, olisiko kyseisiin menettelyihin sovellettava tiukempia vaatimuksia, mukaan lukien niiden kieltäminen liitteessä I. Tässä direktiivissä olevia viherpesuun liittyvien menettelyjen vastaisia uusia säännöksiä olisi sovellettava myös tällaisiin menettelyihin, joissa saman tuotteen versioita markkinoidaan eri jäsenvaltioissa samanlaisina, vaikka ne olisivat direktiivin 2005/29/EY 6 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla merkittävästi erilaisia.

(15)

Sellaisten vaatimusten, jotka on lailla asetettu kaikille kyseiseen tuoteluokkaan kuuluville tuotteille unionin markkinoilla, myös tuontituotteille, esittäminen elinkeinonharjoittajan tarjouksen erityispiirteenä olisi kiellettävä kaikissa olosuhteissa ja siten lisättävä direktiivin 2005/29/EY liitteen I luetteloon. Tätä kieltoa olisi sovellettava esimerkiksi silloin, kun elinkeinonharjoittaja mainostaa tiettyä tuotetta sanomalla, ettei se sisällä tiettyä kemiallista ainetta, vaikka kyseinen aine on jo lailla kielletty kaikkien kyseiseen tuoteluokkaan kuuluvien tuotteiden osalta unionissa. Sitä vastoin kiellon ei pitäisi kattaa kaupallisia menettelyjä, joilla markkinoidaan sitä, että elinkeinonharjoittajat tai tuotteet noudattavat oikeudellisia vaatimuksia, joita sovelletaan ainoastaan joihinkin tuotteisiin mutta ei muihin samaan luokkaan kuuluviin kilpaileviin tuotteisiin unionin markkinoilla, kuten unionin ulkopuolelta peräisin oleviin tuotteisiin. Saattaa olla, että tiettyjen markkinoilla olevien tuotteiden edellytetään täyttävän tietyt lakisääteiset vaatimukset, kun taas muilta samaan tuoteluokkaan kuuluvilta tuotteilta kyseisten vaatimusten täyttämistä ei edellytetä. Esimerkiksi unionin oikeuden mukaisesti kestävästi tuotettujen kalatuotteiden osalta olisi sallittua markkinoida kyseisten, unionin oikeudellisia vaatimuksia noudattavien tuotteiden kestävyyteen liittyviä ominaisuuksia, jos unionin markkinoilla tarjottavien kolmansista maista peräisin olevien kalatuotteiden ei tarvitse noudattaa kyseisiä unionin oikeudellisia vaatimuksia.

(16)

Kuluttajien hyvinvoinnin parantamiseksi direktiiviin 2005/29/EY tehtävissä muutoksissa olisi käsiteltävä myös useita ennenaikaiseen vanhenemiseen liittyviä menettelyjä, mukaan lukien suunniteltuun ennenaikaiseen vanhenemiseen liittyvät menettelyt, joilla tarkoitetaan kaupallista toimintatapaa, jossa tuotteen käyttöikä suunnitellaan tarkoituksellisesti rajalliseksi, jotta tuote vanhenisi ennenaikaisesti tai lakkaisi toimimasta tietyn ajan kuluttua tai tietyn käyttöasteen saavuttamisen jälkeen. Sellaisten tuotteiden ostaminen, joiden odotetaan kestävän kauemmin kuin ne tosiasiallisesti kestävät, aiheuttaa haittaa kuluttajille. Lisäksi ennenaikaiseen vanhenemiseen liittyvillä menettelyillä on kaiken kaikkiaan kielteinen vaikutus ympäristöön, sillä ne lisäävät jätteen määrää sekä energian ja materiaalien käyttöä. Sen vuoksi ennenaikaiseen vanhenemiseen liittyviä menettelyjä koskeviin tietoihin puuttuminen todennäköisesti vähentäisi jätteen määrää ja edistäisi kestävämpää kulutusta.

(17)

Olisi myös kiellettävä direktiivin 2005/29/EY liitteen I nojalla tietojen pidättäminen kuluttajilta siitä, että ohjelmistopäivitys vaikuttaa kielteisesti digitaalisia elementtejä sisältävien tavaroiden toimintaan tai digitaalisen sisällön tai digitaalisten palvelujen käyttöön. Yleensä ohjelmistopäivitysten kehittämisestä vastaavilla elinkeinonharjoittajilla oletetaan olevan tällaiset tiedot, kun taas muissa tapauksissa elinkeinonharjoittajat voivat turvautua esimerkiksi ohjelmistokehittäjien, toimittajien tai toimivaltaisten kansallisten viranomaisten toimittamiin luotettaviin tietoihin. Esimerkiksi kehottaessaan kuluttajia päivittämään älypuhelimensa käyttöjärjestelmän elinkeinonharjoittaja ei saisi pidättää kuluttajalta tietoa siitä, että tällainen päivitys vaikuttaa kielteisesti älypuhelimen jonkin ominaisuuden toimintaan, esimerkiksi akkuun tai tiettyjen sovellusten suorituskykyyn, tai hidastaa älypuhelimen toimintaa kokonaisuudessaan. Kieltoa olisi sovellettava kaikkiin päivityksiin, myös turva- ja toimivuuspäivityksiin. Päivityksiin, mukaan lukien turvapäivitykset, jotka ovat tarpeen tavaran, digitaalisen sisällön ja digitaalisen palvelun säilyttämiseksi sopimuksenmukaisena, olisi sovellettava myös Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/770 (11) 8 artiklaa ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/771 (12) 7 artiklaa. Tämä ei rajoita direktiivin (EU) 2019/770 19 artiklan soveltamista.

(18)

Toisin kuin ohjelmistopäivitykset, jotka ovat turvapäivityksiä, toiminnallisten ominaisuuksien parantamiseen liittyvät päivitykset eivät ole välttämättömiä tuotteen turvallisen käytön kannalta. Sen vuoksi direktiivissä 2005/29/EY olisi kiellettävä ohjelmistopäivityksen esittäminen välttämättömänä tuotteen pitämiseksi sopimuksenmukaisena, jos kyseinen päivitys ainoastaan parantaa toiminnallisia ominaisuuksia.

(19)

Kaupallinen viestintä tavarasta, joka sisältää sen kestävyyden rajoittamiseksi käyttöön otetun ominaisuuden, on kuluttajien ja ympäristön kannalta haitallinen kaupallinen menettely, koska se kannustaa myymään tällaisia tavaroita, mikä lisää kuluttajille aiheutuvia kustannuksia ja johtaa resurssien tarpeettomaan käyttöön, jätteen syntyyn ja kasvihuonekaasupäästöihin. Tällainen kaupallinen viestintä olisi siksi kiellettävä, kun elinkeinonharjoittajan saatavilla on tietoa ominaisuudesta ja sen vaikutuksista tavaran kestävyyteen. Esimerkkejä tällaisista ominaisuuksista voisivat olla ohjelmisto, joka tietyn ajan kuluttua keskeyttää tavaran toimivuuden tai heikentää sitä, tai laite, joka on suunniteltu vikaantumaan tietyn ajan kuluttua. Kyseessä voisi olla myös suunnittelu- tai valmistusvirhe, joka johtaa tavaran ennenaikaiseen vikaantumiseen, jos sitä ei korjata, kun tieto ominaisuuden olemassaolosta ja vaikutuksista on tullut elinkeinonharjoittajan saataville, vaikka kyseessä ei olisikaan tätä tarkoitusta varten käyttöön otettu ominaisuus. Kyseisen kiellon yhteydessä kaupallisella viestinnällä tarkoitetaan viestintää, jonka tarkoituksena on edistää suoraan tai välillisesti tavaroiden myyntiä. Tavaroiden valmistus ja asettaminen saataville markkinoilla eivät ole kaupallista viestintää.

Kyseisen kiellon olisi tarkoitus kattaa pääasiassa elinkeinonharjoittajat, jotka ovat myös tavaroiden tuottajia, koska nämä määrittävät tavaroiden kestävyyden. Näin ollen silloin, kun tavaran todetaan sisältävän kestävyyttä rajoittavan ominaisuuden, kyseisen tavaran tuottajan olisi oletettava yleensä olevan tietoinen kyseisestä ominaisuudesta ja sen vaikutuksesta kyseisen tavaran kestävyyteen. Kyseisen kiellon olisi kuitenkin kohdistuttava sellaisiin elinkeinonharjoittajiin, jotka eivät ole tavaroiden tuottajia, kuten myyjiin, jos näiden saatavilla on luotettavaa tietoa ominaisuudesta ja sen vaikutuksista kestävyyteen, kuten toimivaltaisen kansallisen viranomaisen lausunto tai tuottajan toimittamat tiedot. Näin ollen kieltoa olisi sovellettava heti, kun tällaiset tiedot ovat elinkeinonharjoittajan saatavilla, riippumatta siitä, ovatko kyseiset tiedot tosiasiallisesti elinkeinonharjoittajan tiedossa vai onko tämä tietämätön niistä esimerkiksi siksi, että on jättänyt ne huomiotta. Jotta tällainen kaupallinen menettely voidaan katsoa sopimattomaksi, ei pitäisi olla tarpeen osoittaa, että ominaisuuden tarkoituksena on edistää tavaran korvaamista, vaan riittävää olisi sen osoittaminen, että ominaisuus on otettu käyttöön tavaran kestävyyden rajoittamiseksi. Tämä kielto täydentää kuluttajien käytettävissä olevia oikeussuojakeinoja eikä vaikuta niihin tilanteessa, jossa tavarassa on virhe direktiivin (EU) 2019/771 nojalla. Tavaroiden kestävyyttä rajoittavien ominaisuuksien käyttö olisi erotettava valmistuskäytännöistä, joissa käytetään yleisesti heikkolaatuisia materiaaleja tai prosesseja, mikä johtaa tavaroiden heikkoon kestävyyteen. Heikkolaatuisten materiaalien tai prosessien käytöstä johtuviin tavaran virheisiin olisi edelleen sovellettava direktiivissä (EU) 2019/771 vahvistettuja tavaroiden sopimuksenmukaisuutta koskevia sääntöjä.

(20)

Yksi menettely, joka olisi kiellettävä direktiivin 2005/29/EY liitteen I nojalla, on menettely, jossa tavaralla väitetään perättömästi olevan tietty kestävyys käyttöajan tai -asteen osalta tavanomaisissa käyttöolosuhteissa. Esimerkkinä tästä olisi tilanne, jossa elinkeinonharjoittaja ilmoittaa kuluttajille, että pyykinpesukoneen odotetaan kestävän tietyn määrän pesuohjelmia odotetussa tavanomaisessa ohjeiden mukaisessa käytössä, vaikka pyykinpesukoneen tosiasiallinen vaatimusten mukainen käyttö osoittaa, että näin ei ole. Tällaiset väittämät ovat suurelta osin tuottajien esittämiä, koska nämä määrittävät tavaroiden kestävyyden. Sen vuoksi elinkeinonharjoittajien, jotka ovat myös tavaroiden tuottajia, oletetaan yleensä olevan tietoisia tavaran kestävyyttä koskevista perättömistä väittämistä, kun taas muiden elinkeinonharjoittajien, kuten myyjien, olisi turvauduttava niiden saatavilla olevaan luotettavaan tietoon, joka perustuu esimerkiksi toimivaltaisen kansallisen viranomaisen lausuntoon tai tuottajan toimittamiin tietoihin. Satunnaisista valmistusvirheistä johtuviin tavaran virheisiin olisi edelleen sovellettava direktiivissä (EU) 2019/771 vahvistettuja tavaroiden sopimuksenmukaisuutta koskevia sääntöjä.

(21)

Vastaavasti direktiivin 2005/29/EY liitettä I olisi muutettava myös siten, että kielletään tuotteiden esittäminen korjauskelpoisina, vaikka ne eivät ole korjattavissa.

(22)

Kyseisten kestävyyteen ja korjattavuuteen liittyvien menettelyjen kieltäminen direktiivissä 2005/29/EY tarjoaisi jäsenvaltioiden kuluttajansuojaviranomaisille uuden täytäntöönpanovälineen kuluttajien etujen suojelun parantamiseksi tapauksissa, joissa elinkeinonharjoittajat eivät noudata tuotekohtaisen unionin oikeuden mukaisia tavaroiden kestävyyttä ja korjattavuutta koskevia vaatimuksia.

(23)

Yksi ennenaikaiseen vanhenemiseen liittyvä menettely, joka olisi kiellettävä ja lisättävä direktiivin 2005/29/EY liitteen I luetteloon, on kuluttajan kannustaminen korvaamaan tuotteen kuluvat osat tai hankkimaan niitä lisää aikaisemmin kuin muutoin olisi teknisistä syistä tarpeen. Tällaiset menettelyt harhauttavat kuluttajan uskomaan, että tavarat eivät enää toimi, ellei niiden kuluvia osia vaihdeta, mikä johtaa kuluttajan ostamaan enemmän kuluvia osia kuin olisi tarpeen. Olisi esimerkiksi kiellettävä menettely, jossa kuluttajaa kehotetaan tulostimen asetusten avulla korvaamaan tulostimen mustepatruunat ennen kuin ne ovat tosiasiassa tyhjiä, jotta kannustettaisiin ostamaan lisää mustepatruunoita.

(24)

Direktiivin 2005/29/EY liitettä I olisi muutettava myös siten, että kielletään tietojen pidättäminen kuluttajalta siitä, että tavaran toimivuus heikkenee käytettäessä kuluvia osia, varaosia tai tarvikkeita, joita alkuperäinen tuottaja ei ole toimittanut. Esimerkiksi jos tulostin on suunniteltu siten, että sen toimivuus rajoittuu, kun käytetään mustepatruunoita, joita tulostimen alkuperäinen tuottaja ei ole toimittanut, kyseistä tietoa ei saisi salata kuluttajalta, koska tällainen menettely voisi harhauttaa kuluttajan ostamaan vaihtoehtoisen mustepatruunan, jota ei voi käyttää kyseisessä tulostimessa, mikä johtaa tarpeettomiin jätevirtoihin tai aiheuttaa kuluttajalle lisäkustannuksia. Samoin jos älylaite on suunniteltu siten, että sen toimivuus rajoittuu käytettäessä latureita tai varaosia, joita alkuperäinen tuottaja ei ole toimittanut, kyseistä tietoa ei saisi salata kuluttajalta ostohetkellä. Olisi myös kiellettävä kuluttajan harhauttaminen uskomaan, että sellaisten kuluvien osien, varaosien tai tarvikkeiden, joita alkuperäinen tuottaja ei ole toimittanut, käyttäminen heikentäisi tavaran toimivuutta, vaikka näin ei ole. Yleensä elinkeinonharjoittajilla, jotka ovat myös tavaroiden tuottajia, oletetaan olevan kyseiset tiedot, kun taas muiden elinkeinonharjoittajien, kuten myyjien, olisi turvauduttava saatavillaan olevaan luotettavaan tietoon, joka perustuu esimerkiksi toimivaltaisen kansallisen viranomaisen lausuntoon tai tuottajan toimittamiin tietoihin.

(25)

Jotta kuluttajat voisivat tehdä paremmin tietoon perustuvia päätöksiä ja jotta voitaisiin edistää kestävämpien tavaroiden kysyntää ja tarjontaa, tuotteen kestävyydestä ja korjattavuudesta olisi annettava kaikenlaisten tavaroiden osalta täsmällisiä tietoja ennen sopimuksen tekemistä. Lisäksi kuluttajille olisi ilmoitettava digitaalisia elementtejä sisältävien tavaroiden, digitaalisen sisällön ja digitaalisten palvelujen osalta ajanjakso, jona ilmaisia ohjelmistopäivityksiä on saatavilla. Sen vuoksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2011/83/EU (13) olisi muutettava, jotta kuluttajille voidaan antaa ennen sopimuksen tekoa tietoja kestävyydestä, korjattavuudesta ja päivitysten saatavuudesta. Tiedot olisi annettava kuluttajille selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/882 (14) esteettömyysvaatimusten mukaisesti. Velvollisuus antaa nämä tiedot kuluttajille täydentää direktiiveissä (EU) 2019/770 ja (EU) 2019/771 säädettyjä kuluttajien oikeuksia eikä vaikuta niihin.

(26)

Hyvä indikaattori tavaran kestävyydestä on direktiivin (EU) 2019/771 17 artiklassa tarkoitettu tuottajan kaupallinen kestävyystakuu. Tuottajan kaupallinen kestävyystakuu on tuottajan kuluttajalle antama sitoumus tavaran kestävyydestä. Tarkemmin sanoen kyseessä on sitoumus siitä, että tavara säilyttää toiminta- ja suorituskykynsä normaalissa käytössä. Jotta kuluttajia voitaisiin informoida siitä, että tietylle tavaralle tarjotaan kestävyystakuu, tieto kestävyystakuusta olisi annettava kuluttajalle käyttäen yhdenmukaistettua merkintää. Tavaroita myyvien elinkeinonharjoittajien olisi edellytettävä ilmoittavan kuluttajille tuottajan ilman lisäkustannuksia tarjoaman, koko tavaran kattavan ja yli kahden vuoden pituisen kaupallisen kestävyystakuun olemassaolosta ja kestosta, jos tuottaja asettaa tiedot elinkeinonharjoittajan saataville. Elinkeinonharjoittajaa ei pitäisi vaatia aktiivisesti etsimään tällaisia tietoja tuottajalta hakemalla niitä esimerkiksi tuotekohtaisilta verkkosivustoilta. Jotta kuluttaja ei sekoittaisi toisiinsa kaupallista kestävyystakuuta ja lakisääteistä virhevastuuta, yhdenmukaistetussa merkinnässä olisi muistutettava kuluttajia, että he hyötyvät myös lakisääteisestä virhevastuusta.

(27)

Viimeaikaisista raporteista on ilmennyt, että kuluttajat eivät useinkaan ole tietoisia direktiivin (EU) 2019/771 mukaisista lakisääteisistä oikeuksistaan. Sen vuoksi yhdenmukaistetussa ilmoituksessa olisi oltava kuluttajille suunnattu maininta lakisääteisen virhevastuun olemassaolosta ja sen pääkohdista, mukaan lukien sen kahden vuoden vähimmäiskesto ja yleinen viittaus mahdollisuuteen, että lakisääteisen virhevastuun kesto voi kansallisen lainsäädännön nojalla olla tätä pidempi. Näin vältetään mahdollinen sekaannus kaupallista kestävyystakuuta koskevien tietojen kanssa.

(28)

Yhdenmukaistettu merkintä olisi esitettävä helposti havaittavasti ja sitä olisi käytettävä siten, että kuluttajat voivat helposti tunnistaa tavarat, joille tuottaja tarjoaa ilman lisäkustannuksia koko tavaran kattavan yli kahden vuoden pituisen kaupallisen kestävyystakuun, esimerkiksi esittämällä merkintä suoraan tietyn tavaran pakkauksessa, sijoittamalla merkintä helposti havaittavasti hyllyyn, johon tällaisen takuun kattamat tavarat sijoitetaan, tai verkkomyynnin tapauksessa sijoittamalla merkintä suoraan tavaran kuvan viereen. Tällaisia kaupallisia kestävyystakuita tarjoavat tuottajat voivat itse sijoittaa yhdenmukaistetun merkinnän suoraan tiettyyn tavaraan tai sen pakkaukseen saadakseen kaupallista etua. Elinkeinonharjoittajien olisi varmistettava, että yhdenmukaistettu merkintä on selvästi näkyvissä. Yhdenmukaistetussa ilmoituksessa olisi puolestaan oltava kuluttajille suunnattu yleinen muistutus kaikkiin tavaroihin direktiivin (EU) 2019/771 mukaisesti sovellettavasta lakisääteisestä virhevastuusta. Yhdenmukaistettu ilmoitus olisi esitettävä helposti havaittavasti, esimerkiksi myymälän seinään kassojen läheisyyteen huomiota herättävällä tavalla kiinnitetyssä julisteessa tai, jos kyseessä on verkkomyynti, yleisenä muistutuksena tavaroita myyvän elinkeinonharjoittajan verkkosivustolla.

(29)

Komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa yhdenmukaistetun merkinnän ja yhdenmukaistetun ilmoituksen ulkoasun ja sisällön osalta. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (15) mukaisesti.

(30)

Kun otetaan huomioon direktiivissä (EU) 2019/771 säädetty lakisääteisen virhevastuun kahden vuoden vähimmäisaika ja se tosiasia, että monet tuotteiden viat ilmenevät kyseisen ajan jälkeen, elinkeinonharjoittajan velvollisuutta ilmoittaa kuluttajille tuottajan kaupallisen kestävyystakuun olemassaolosta ja kestosta käyttäen yhdenmukaistettua merkintää olisi sovellettava ainoastaan sellaisiin kaupallisiin kestävyystakuisiin, jotka ovat voimassa pidempään kuin kaksi vuotta. Lisäksi yhdenmukaistetun merkinnän olisi myös muistutettava kuluttajia lakisääteisen virhevastuun olemassaolosta.

(31)

Jotta kuluttajien olisi helpompi tehdä perusteltu kaupallinen ratkaisu vertaillessaan tavaroita ennen sopimuksen tekemistä, elinkeinonharjoittajien olisi ilmoitettava kuluttajille tuottajan kaupallisen kestävyystakuun olemassaolosta ja kestosta koko tavaran eikä vain tavaran tiettyjen osien osalta.

(32)

Tuottajan ja myyjän olisi voitava edelleen vapaasti tarjota muita kaupallisia takuita ja kaupanteon jälkeisiä palveluja. Kuluttajalle muista kaupallisista takuista tai palveluista annetut tiedot eivät kuitenkaan saisi aiheuttaa kuluttajalle sekaannusta sellaisen kaupallisen kestävyystakuun olemassaolon ja keston suhteen, jonka tuottaja tarjoaa ilman lisäkustannuksia, joka kattaa koko tavaran ja joka on voimassa yli kaksi vuotta ja josta käytetään yhdenmukaistettua merkintää.

(33)

Jotta kuluttajat voivat tehdä paremmin perusteltuja päätöksiä ja jotta voidaan edistää tuottajien välistä kilpailua digitaalisia elementtejä sisältävien tavaroiden kestävyydestä, kyseisiä tavaroita myyvien elinkeinonharjoittajien olisi ilmoitettava kuluttajille joko ajanjaksona tai päivämääränä ilmaistu vähimmäisaika, jona tuottaja sitoutuu toimittamaan ohjelmistopäivityksiä tällaisille tavaroille. Samoin digitaalista sisältöä ja digitaalisia palveluja tarjoavien elinkeinonharjoittajien olisi ilmoitettava kuluttajille vähimmäisaika, jona digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun tarjoaja sitoutuu toimittamaan ohjelmistopäivityksiä, mukaan lukien turvapäivitykset, jotka ovat tarpeen digitaalisen sisällön ja digitaalisten palvelujen pitämiseksi sopimuksenmukaisina. Tällä velvollisuudella olisi varmistettava, että kuluttajat saavat nämä tiedot yksinkertaisella ja selkeällä tavalla, jotta he voivat vertailla eri vähimmäisaikoja. Tällä ei rajoiteta unionin oikeudessa, erityisesti direktiiveissä (EU) 2019/770 ja (EU) 2019/771 ja soveltuvin osin tuotekohtaisessa unionin oikeudessa, vahvistettujen velvoitteiden soveltamista. Ohjelmistopäivityksiä koskevat tiedot olisi annettava tavalla, joka ei ole direktiivin 2005/29/EY mukaan harhaanjohtava. Elinkeinonharjoittajat olisi velvoitettava antamaan nämä tiedot ainoastaan, jos tuottaja tai palveluntarjoaja on asettanut ne saataville.

(34)

Ennen kuin kuluttaja tulee sidotuksi sopimukseen, elinkeinonharjoittajat ovat direktiivin 2011/83/EU 5 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja 6 artiklan 1 kohdan m alakohdan nojalla velvollisia antamaan kuluttajille tiedot kaupanteon jälkeisten palvelujen olemassaolosta ja ehdoista, mukaan lukien korjauspalvelut, jos tällaisia palveluja on tarjolla. Jotta kuluttajat voisivat tehdä perustellun kaupallisen ratkaisun ja valita helpommin korjattavia tavaroita, elinkeinonharjoittajien olisi tapauksen mukaan lisäksi, ennen kuin kuluttaja tulee sidotuksi sopimukseen, ilmoitettava tavaran korjattavuuspistemäärä, jonka tuottaja on toimittanut ja joka on vahvistettu unionin tasolla.

(35)

Sen varmistamiseksi, että kuluttajat ovat asianmukaisesti tietoisia ostamiensa tavaroiden korjattavuudesta, jos korjattavuuspistemäärää ei ole vahvistettu unionin tasolla, elinkeinonharjoittajien olisi annettava tuottajan saataville asettamat muut korjausta koskevat tiedot, kuten tiedot sellaisten varaosien saatavuudesta, arvioiduista kustannuksista ja tilausmenettelystä, jotka ovat tarpeen tavaroiden pitämiseksi sopimuksenmukaisina, korjaus- ja huolto-ohjeiden saatavuudesta sekä korjaamiseen liittyvistä rajoituksista.

(36)

Elinkeinonharjoittajien olisi annettava kuluttajille yhdenmukaistettu merkintä, tietoja päivitysten toimittamisen vähimmäisajasta ja muut korjaustiedot kuin korjattavuuspistemäärä, jos tuottaja tai digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun tarjoaja asettaa asiaankuuluvat tiedot saataville ja tämä on eri toimija kuin elinkeinonharjoittaja. Erityisesti tavaroiden osalta elinkeinonharjoittajan olisi välitettävä kuluttajille tiedot, jotka tuottaja on antanut elinkeinonharjoittajalle tai jotka tuottaja on muutoin aikonut asettaa helposti kuluttajan saataville ennen sopimuksen tekemistä ilmoittamalla ne itse tuotteessa, sen pakkauksessa tai tunnisteissa ja merkinnöissä, joihin kuluttaja tavallisesti tutustuu ennen sopimuksen tekemistä. Elinkeinonharjoittajaa ei pitäisi vaatia aktiivisesti etsimään tällaisia tietoja tuottajalta hakemalla niitä esimerkiksi tuotekohtaisilta verkkosivustoilta. Olisi myös tuottajien edun mukaista toimittaa tällaiset tiedot proaktiivisesti saadakseen kaupallista etua.

(37)

Elinkeinonharjoittajien olisi tarvittaessa ilmoitettava kuluttajille saatavilla olevista ympäristöystävällisistä toimitusvaihtoehdoista, kuten tavaroiden toimittamisesta tavarapyörällä tai sähkökäyttöisellä jakeluajoneuvolla, tai mahdollisuudesta lähetysten yhdistämiseen.

(38)

Jos sähköisessä muodossa tehtävässä etäsopimuksessa kuluttajalle asetetaan maksuvelvollisuus, elinkeinonharjoittajan olisi ilmoitettava kuluttajalle yhdenmukaistetusta merkinnästä, jos sellainen on saatavilla, selvästi ja helposti havaittavasti ja välittömästi ennen kuin kuluttaja tekee tilauksen, sen varmistamiseksi, että kuluttaja ottaa kyseiset tiedot huomioon.

(39)

Direktiivien 2005/29/EY ja 2011/83/EU olisi edelleen toimittava ”turvaverkkona”, jolla varmistetaan, että kuluttajansuojan korkea taso voidaan säilyttää kaikilla aloilla täydentämällä alakohtaista ja tuotekohtaista unionin oikeutta, jota sovelletaan ristiriitatilanteessa.

(40)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita eli mahdollistaa kuluttajille paremmin perustellut kaupalliset ratkaisut kestävän kulutuksen edistämiseksi, poistaa menettelyjä, jotka aiheuttavat vahinkoa kestävälle taloudelle ja estävät kuluttajia tekemästä kestäviä kulutusvalintoja, ja varmistaa kuluttajia koskevan unionin oikeudellisen kehyksen parempi ja johdonmukainen soveltaminen, vaan ne voidaan ongelman unionin laajuisen luonteen vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(41)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (16) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(42)

Tämän direktiivin asianmukaisen soveltamisen helpottamiseksi on tärkeää, että komissio pitää direktiivejä 2005/29/EY ja 2011/83/EU koskevat ohjeasiakirjat ajan tasalla siten, että niissä otetaan huomioon tämän direktiivin sisältö,

1)

muutetaan 2 artiklan ensimmäinen kohta seuraavasti:

2)

muutetaan 6 artikla seuraavasti:

3)

lisätään 7 artiklaan kohta seuraavasti:

4)

muutetaan liite I tämän direktiivin liitteen mukaisesti.

1)

lisätään 2 artiklaan alakohdat seuraavasti:

2)

muutetaan 5 artiklan 1 kohta seuraavasti:

3)

muutetaan 6 artiklan 1 kohta seuraavasti:

4)

korvataan 8 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

5)

lisätään V lukuun artikla seuraavasti:

6)

lisätään artikla seuraavasti:

(*4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).” "