LIITE I

Näytteenottomenetelmät elintarvikkeiden kasvitoksiinipitoisuuksien valvontaa varten

I OSA

YLEISET SÄÄNNÖKSET

A.1   Yleiset säännökset

A.1.1   Henkilöstö

Näytteenottajan on oltava kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tähän tehtävään osoittama henkilö.

A.1.2   Tuote, josta näyte otetaan

Jokaisesta tutkittavasta erästä on otettava erilliset näytteet. Eri kasvitoksiineja koskevien erityisten näytteenottosäännösten mukaisesti suuret erät on jaettava osaeriin, joista on otettava erilliset näytteet.

A.1.3   Varotoimenpiteet

Näytteenoton ja näytteiden esikäsittelyn aikana on toteutettava varotoimenpiteitä, joilla vältetään kaikki mahdolliset muutokset, jotka voivat vaikuttaa

—	kasvitoksiinipitoisuuteen, määrityksen suorittamiseen tai kokoomanäytteiden edustavuuteen;

—	tutkittavien erien elintarviketurvallisuuteen.

Lisäksi on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet näytteitä ottavien henkilöiden turvallisuuden varmistamiseksi.

A.1.4   Perusnäytteet

Perusnäytteet on mahdollisuuksien mukaan otettava tutkittavan erän tai osaerän eri kohdista kattavasti. Tällaisesta menettelystä poikkeaminen on kirjattava tämän liitteen A.1.8 kohdassa tarkoitettuun asiakirjaan.

A.1.5   Kokoomanäytteen esikäsittely

Kokoomanäyte saadaan yhdistämällä perusnäytteet.

A.1.6   Rinnakkaiset näytteet

Homogenoidusta kokoomanäytteestä on otettava valvontaan, oikeuksien suojaamiseen ja vertaamiseen tarkoitetut rinnakkaiset näytteet, jos tällainen menettely on jäsenvaltiossa noudatettavien, elintarvikealan toimijan oikeuksia koskevien sääntöjen mukainen.

A.1.7   Näytteiden pakkaaminen ja lähettäminen

Jokainen näyte on pakattava inertistä materiaalista valmistettuun puhtaaseen astiaan, joka suojaa näytettä riittävästi kontaminaatiolta ja mahdollisilta kuljetusvaurioilta. On myös toteutettava kaikki tarvittavat varotoimenpiteet, joilla estetään näytteen koostumuksen muuttuminen kuljetuksen tai varastoinnin aikana.

A.1.8   Näytteiden sinetöinti ja merkitseminen

Jokainen viralliseen käyttöön otettu näyte on sinetöitävä näytteenottopaikalla ja merkittävä jäsenvaltiossa voimassa olevien sääntöjen mukaisesti.

Kustakin näytteenotosta on laadittava asiakirja, jonka perusteella on mahdollista yksiselitteisesti tunnistaa näytteen erä ja jossa on ilmoitettava näytteenottopaikka ja -päivä sekä kaikki lisätiedot, joista voi olla hyötyä määrityksen tekijälle.

A.2   Erityyppiset erät

Elintarvikkeita voi pitää kaupan esimerkiksi irtotavarana, säiliöissä taikka yksikköpakkauksissa, kuten säkeissä, pusseissa tai vähittäismyynti-/yksittäispakkauksissa. Näytteenottomenetelmää voidaan soveltaa hyödykkeisiin, jotka saatetaan markkinoille irtotavarana, säiliöissä tai yksikköpakkauksissa, kuten säkeissä, pusseissa, vähittäismyynti-/yksittäispakkauksissa tai missä tahansa muussa muodossa.

Näytteenoton tiheys voidaan yksikköpakkauksissa, kuten säkeissä, pusseissa tai vähittäismyynti-/yksittäispakkauksissa, markkinoille saatettavien erien osalta laskea seuraavan kaavan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän liitteen muissa kohdissa vahvistettujen erityisten näytteenottosäännösten soveltamista.

Näytteenoton tiheys (SF) n =	Erän paino x perusnäytteen paino
	Kokoomanäytteen paino × yksikköpakkauksen paino

—

paino: kg

—	näytteenoton tiheys (SF): joka n:s yksittäispakkaus, josta perusnäyte on otettava (desimaaliluku pyöristetään lähimpään kokonaislukuun).

A.3   Näytteenotto hyödykkeistä, joiden tilavuuden ja painon suhde on suuri

Sellaisten elintarvikkeiden näytteenotossa, joiden tilavuus on suuri verrattuna niiden painoon (esimerkiksi jos tilavuus (dm3) / paino (kg) > 5), painovaatimukset voidaan korvata vastaavalla tilavuusvaatimuksella (eli 1 kg korvataan 1 dm3:llä), lukuun ottamatta täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2023/2782 liitteessä I olevan II osan L ja M kohdassa tarkoitettuja elintarvikkeita.

II OSA

NÄYTTEENOTTOMENETELMÄT

Sovelletaan täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2023/2782 liitteessä I olevassa II osassa vahvistettuja näytteenottomenetelmiä.

Perunoiden ja perunatuotteiden (glykoalkaloidit) ja hunajan (pyrrolitsidiinialkaloidit) näytteenotossa sovelletaan kuitenkin asetuksen (EY) N:o 333/2007 liitteessä olevaa B osaa.

LIITE II

Vaatimukset, joita sovelletaan näytteiden esikäsittelyyn ja määritysmenetelmiin elintarvikkeiden kasvitoksiinipitoisuuksien valvonnassa

1.   JOHDANTO Varotoimenpiteet

Koska kasvitoksiinit jakautuvat tuotteessa yleensä epätasaisesti, näytteet on esikäsiteltävä ja etenkin homogenoitava erittäin huolellisesti.

Laboratorioon toimitettava näyte on kokonaisuudessaan homogenoitava siinä tapauksessa, että laboratorio huolehtii homogenoinnista.

2.   LABORATORIOON TOIMITETUN NÄYTTEEN KÄSITTELY

Jokainen laboratorionäyte on sekoitettava huolellisesti ja tarvittaessa jauhettava hienoksi käyttäen menetelmää, jonka on osoitettu homogenoivan näytteen täydellisesti.

Jos enimmäispitoisuutta sovelletaan kuiva-aineeseen, kuiva-ainepitoisuus on määritettävä homogenoidun näytteen osasta käyttäen menetelmää, jonka on osoitettu määrittävän tarkasti kuiva-ainepitoisuuden.

3.   RINNAKKAISET NÄYTTEET

Homogenoidusta näytteestä on otettava valvontaan, oikeuksien suojaamiseen ja vertaamiseen tarkoitetut rinnakkaiset näytteet, jos tällainen menettely on kyseisessä jäsenvaltiossa noudatettavien, elintarvikealan toimijan oikeuksia koskevien sääntöjen mukainen.

4.   KÄYTETTÄVÄ MÄÄRITYSMENETELMÄ JA SITÄ KOSKEVAT SUORITUSKYKYVAATIMUKSET

4.1   Yleiset vaatimukset

Elintarvikevalvontaan käytettyjen varmistavien määritysmenetelmien on täytettävä asetuksen (EU) 2017/625 liitteessä III olevien 1 ja 2 kohdan vaatimukset.

Menetelmän oikeellisuus olisi mahdollisuuksien mukaan todennettava analysoimalla sertifioitua vertailumateriaalia ja/tai osallistumalla menestyksekkäästi ja säännöllisesti pätevyyskokeisiin.

4.2   Erityisvaatimukset

4.2.1   Varmistusmenetelmiä koskevat erityisvaatimukset

4.2.1.1   Suorituskykyvaatimukset

Varmistusmenetelmiin sovelletaan seuraavia suorituskykyvaatimuksia:

Saanto: keskimääräisen saannon pitäisi olla 70–120 %.

Keskimääräinen saanto on rinnakkaisista näytteistä validoinnissa saatu keskimääräinen arvo, kun määritetään tarkkuusparametrit RSDr ja RSDwR. Vaatimusta sovelletaan kaikkiin pitoisuuksiin ja kaikkiin yksittäisiin toksiineihin.

Poikkeustapauksissa edellä mainitun vaihteluvälin ulkopuolella olevat keskimääräiset saannot voivat olla hyväksyttäviä, kun ne ovat 50–130 %:n välillä ja kun RSDr:n ja RSDwR:n tarkkuusvaatimukset täyttyvät.

Tarkkuus

RSDr:n on oltava ≤ 20 prosenttia.

RSDwR:n on oltava ≤ 20 prosenttia.

RSDR:n olisi oltava ≤ 25 %.

Näitä vaatimuksia sovelletaan kaikkiin pitoisuuksiin.

Jos laboratorio esittää todisteet siitä, että RSDwR:ää koskeva vaatimus täyttyy, ei ole tarpeen esittää kyseisiä todisteita RSDr:ää koskevan vaatimuksen osalta, koska RSDwR:ää koskevan vaatimuksen täyttyminen takaa RSDr:ää koskevan vaatimuksen täyttymisen.

Jos enimmäispitoisuutta sovelletaan toksiinien summaan, tarkkuusvaatimuksia sovelletaan sekä summaan että yksittäisiin toksiineihin.

Määritysraja

Jos jäljempänä olevassa taulukossa 1 on asetettu erityisvaatimus kasvitoksiinin määritysrajalle, menetelmän määritysrajan on oltava enintään kyseinen arvo.

Taulukko 1

Tiettyjä kasvitoksiineja koskevat määritysrajavaatimukset

Kasvitoksiini	Huomautukset	Elintarvikkeet	Määritysraja (μg/kg) tai (μg/l)
Pyrrolitsidiinialkaloidit	Yksittäisten pyrrolitsidiinialkaloidien määritysrajaa koskeva vaatimus	Kuivattu tuote Nestemäinen tuote	≤ 10 ≤ 0,15
Tropaanialkaloidit	Atropiinin ja skopolamiinin määritysrajaa koskeva vaatimus	Imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetut viljapohjaiset valmisruoat Vilja ja viljatuotteet Yrttiuutejuomat (kuivattu tuote) Yrttiuutejuomat (nesteet)	≤ 1 ≤ 2 ≤ 5 ≤ 0,05
Oopiumalkaloidit	Morfiinin ja kodeiinin määritysrajaa koskeva vaatimus	Leipomotuotteet	≤ 500

Kaikissa muissa tapauksissa sovelletaan seuraavaa:

Määritysraja: oltava ≤ 0,5*enimmäismäärä ja mieluiten pienempi (≤ 0,2*enimmäismäärä).

Jos enimmäispitoisuutta sovelletaan toksiinien summaan, yksittäisten toksiinien määritysrajan on oltava ≤ 0,5*enimmäismäärä/n, jossa n on enimmäismäärän määritelmään sisältyvien toksiinien lukumäärä.

Tunnistaminen

Tunnistamiseen sovelletaan elintarvikkeissa ja rehuissa olevien mykotoksiinien ja kasvitoksiinien tunnistamista koskevassa ohjeasiakirjassa (1) vahvistettuja vaatimuksia.

4.2.1.2   Menetelmän soveltamisalueen laajentaminen

4.2.1.2.1   Soveltamisalueen laajentaminen muihin kasvitoksiineihin:

Kun uusia tutkittavia aineita lisätään olemassa olevan varmistusmenetelmän soveltamisalueeseen, menetelmän soveltuvuuden osoittaminen edellyttää täyttä validointia.

4.2.1.2.2   Laajentaminen muihin hyödykkeisiin:

Jos varmistusmenetelmän tiedetään tai odotetaan olevan sovellettavissa muihin hyödykkeisiin, sen pätevyys näiden muiden hyödykkeiden osalta on todennettava. Jos uusi hyödyke kuuluu hyödykeryhmään (ks. tämän liitteen taulukko 2), jonka osalta on jo tehty alustava validointi, riittää, että tehdään suppeampi lisävalidointi.

4.2.2   Semikvantitatiivisia seulontamenetelmiä koskevat erityisvaatimukset

4.2.2.1   Soveltamisalue

Tätä osiota sovelletaan bioanalyyttisiin menetelmiin, jotka perustuvat immunologiseen tunnistukseen tai reseptorisidoksiin (kuten ELISA, mittatikut, lateral flow -laitteet, immunosensorit), ja fysikaalis-kemiallisiin menetelmiin, jotka perustuvat kromatografiaan tai suoraan havaitsemiseen massaspektrometrialla (esim. ”ambient MS”). Muiden menetelmien (esim. ohutkerroskromatografian) käyttöä ei suljeta pois, kunhan havaitut signaalit liittyvät suoraan tutkittaviin kasvitoksiineihin ja mahdollistavat jäljempänä kuvatun periaatteen soveltamisen.

Erityisvaatimuksia sovelletaan menetelmiin, joiden mittauksen tuloksena on numeerinen arvo, esimerkiksi (suhteellinen) vaste mittatikkulukijasta tai signaali nestekromatografia-massaspektrometriasta, ja joissa normaalit tilastomenetelmät pätevät.

Vaatimuksia ei sovelleta menetelmiin, jotka eivät anna tulokseksi numeerisia arvoja (esim. vain viiva, joka näkyy tai ei näy). Ne edellyttävät erilaisia validointitapoja. Näitä menetelmiä koskevista erityisvaatimuksista säädetään 4.2.3 kohdassa.

Tässä asiakirjassa kuvataan menettelyitä seulontamenetelmien validoimiseksi laboratorioiden välisellä validoinnilla, validoidun menetelmän suorituskyvyn todentamiseksi laboratorioiden välisin toimin ja seulontamenetelmän validoimiseksi yhdessä laboratoriossa.

4.2.2.2   Validointimenettely

Validoinnin tarkoituksena on osoittaa seulontamenetelmän tarkoituksenmukaisuus. Tämä tehdään määrittämällä raja-arvo sekä väärien negatiivisten ja väärien epäiltyjen osuus. Näihin kahteen parametriin sisällytetään suorituskykyominaisuudet, kuten havaitsemisherkkyys, selektiivisyys ja tarkkuus.

Seulontamenetelmiä voidaan validoida laboratorioiden välisellä tai yksittäisen laboratorion validoinnilla. Jos laboratorioiden välistä validointia koskevia tietoja on jo saatavilla tietyn kasvitoksiini-/matriisi-/STC-yhdistelmän osalta, riittää, että menetelmän suorituskyky todennetaan menetelmän toteuttavassa laboratoriossa.

4.2.2.2.1   Alustava validointi yksittäisen laboratorion validoinnissa

Kasvitoksiinit

Validointi on suoritettava kustakin soveltamisalueeseen kuuluvasta kasvitoksiinista. Kun kyseessä on biomääritysmenetelmä, joka antaa yhdistetyn vasteen tietylle kasvitoksiiniryhmälle (esim. pyrrolitsidiinialkaloidit), sovellettavuus on osoitettava ja testin rajoitukset mainittava menetelmän soveltamisalueessa. Ei-toivottujen ristireaktioiden ei katsota lisäävän kohdekasvitoksiinien väärien negatiivisten osuutta, mutta ne voivat lisätä väärien epäiltyjen osuutta. Tätä ei-haluttua lisääntymistä on vähennettävä varmistusmäärityksellä, jolla tunnistetaan ja kvantifioidaan kasvitoksiinit yksiselitteisesti.

Matriisit

Kullekin hyödykkeelle tai – jos menetelmän tiedetään olevan sovellettavissa useisiin hyödykkeisiin – kullekin hyödykeryhmälle on suoritettava alustava validointi. Jälkimmäisessä tapauksessa ryhmästä valitaan yksi edustava ja merkityksellinen hyödyke (ks. taulukko 2).

Näyte-erä

Validointiin vaadittava eri näytteiden vähimmäismäärä on 20 homogeenista negatiivista kontrollinäytettä ja 20 homogeenista positiivista kontrollinäytettä, jotka sisältävät kasvitoksiinia seulontatavoitepitoisuudella ja jotka analysoidaan laboratorion sisäisen uusittavuuden (RSDwR) olosuhteissa viiden eri päivän aikana. Validointiin voidaan lisätä 20 näyte-erää, jotka sisältävät kasvitoksiinia muina pitoisuuksina, jotta saadaan tietoa siitä, missä määrin menetelmällä voidaan erottaa eri kasvitoksiinien pitoisuudet toisistaan.

Pitoisuus

Jokainen STC, jota käytetään rutiinisovelluksissa, on validoitava.

4.2.2.2.2   Alustava validointi kollaboratiivisilla kokeilla

Validointi kollaboratiivisilla kokeilla on tehtävä sellaisen kollaboratiivisia kokeita koskevan ISO 5725:1994 -standardin tai kansainvälisesti tunnustetun protokollan (IUPAC International Harmonised Protocol tai muu kansainvälisesti tunnustettu protokolla) mukaisesti, jossa edellytetään validien tietojen sisällyttämistä vähintään kahdeksasta eri laboratoriosta. Ainoa muu ero yksittäisen laboratorion validointeihin on, että ≥ 20 näytettä hyödykettä/pitoisuutta kohti voidaan jakaa tasaisesti osallistuvien laboratorioiden kesken niin, että näytteitä on vähintään kaksi laboratoriota kohti.

4.2.2.3   Nollanäytteiden raja-arvon ja väärien epäiltyjen tulosten osuuden määrittäminen

Vaadittuja parametreja laskettaessa perustaksi otetaan negatiivisten ja positiivisten kontrollinäytteiden (suhteelliset) vasteet.

Seulontamenetelmät, joissa vaste on suhteessa kasvitoksiinipitoisuuteen

Seulontamenetelmiin, joissa vaste on suhteessa kasvitoksiinipitoisuuteen, sovelletaan seuraavia:

Raja-arvo = RSTC + t-arvo0,05 *SDSTC

RSTC

=

positiivisten kontrollinäytteiden keskimääräinen vaste (STC-tasolla)

t-arvo: yksisuuntainen t-arvo väärien negatiivisten tulosten 5 %:n osuudelle (ks. taulukko 3)

SDSTC

=

standardipoikkeama

Seulontamenetelmät, joissa vaste on käänteinen suhteessa kasvitoksiinipitoisuuteen

Seulontamenetelmissä, joissa vaste on käänteinen suhteessa kasvitoksiinipitoisuuteen, raja-arvo määritetään seuraavasti:

Raja-arvo = RSTC + t-arvo0,05 *SDSTC

Kun raja-arvon määrittämiseen käytetään tätä t-arvoa, väärien negatiivisten tulosten osuus asetetaan automaattisesti 5 %:iin.

Tarkoituksenmukaisuuden arviointi

Negatiivisista kontrollinäytteistä saatuja tuloksia käytetään arvioitaessa vastaavaa väärien epäiltyjen tulosten osuutta. t-arvo lasketaan niin, että se vastaa tilannetta, jossa negatiivisen kontrollinäytteen tulos on raja-arvon yläpuolella eli se luokitellaan virheellisesti epäillyksi.

t-arvo

=

(raja-arvo – keskiarvonollanäyte)/SDnollanäyte

Seulontamenetelmät, joissa vaste on suhteessa kasvitoksiinipitoisuuteen

tai

t-arvo

=

(keskiarvonollanäyte – raja-arvo)/SDnollanäyte

Seulontamenetelmät, joissa vaste on käänteinen suhteessa kasvitoksiinipitoisuuteen

Käyttäen kokeiden lukumäärästä laskettujen vapaa-asteiden perusteella saatua t-arvoa voidaan väärien epäiltyjen todennäköisyys yksisuuntaisen jakautumisen osalta joko laskea (esim. laskentataulukkofunktiona ”TDIST”) tai ottaa t-jakautumista koskevasta taulukosta (ks. taulukko 3).

Yksisuuntaisen t-jakautumisen vastaava arvo määrittää väärien epäiltyjen tulosten osuuden.

Käsite kuvataan yksityiskohtaisesti esimerkillä varustettuna teoksessa ”Analytical and Bioanalytical Chemistry” DOI 10.1007/s00216-013-6922-1.

4.2.2.4   Menetelmän soveltamisalueen laajentaminen

4.2.2.4.1   Soveltamisalueen laajentaminen muihin kasvitoksiineihin:

Kun uusia kasvitoksiineja lisätään olemassa olevan seulontamenetelmän soveltamisalueeseen, menetelmän soveltuvuuden osoittaminen edellyttää täyttä validointia.

4.2.2.4.2   Laajentaminen muihin hyödykkeisiin:

Jos seulontamenetelmän tiedetään tai odotetaan olevan sovellettavissa muihin hyödykkeisiin, sen pätevyys näiden muiden hyödykkeiden osalta on todennettava. Jos uusi hyödyke kuuluu hyödykeryhmään (ks. tämän liitteen taulukko 2), jonka osalta on jo tehty alustava validointi, riittää, että tehdään suppeampi lisävalidointi. Tätä varten on analysoitava vähintään 10 homogeenista negatiivista kontrollinäytettä ja 10 homogeenista positiivista kontrollinäytettä (STC-tasolla) laboratorion sisäisen uusittavuuden olosuhteissa. Kaikkien positiivisten kontrollinäytteiden on oltava yli raja-arvon. Jos tämä vaatimus ei täyty, vaaditaan täyttä validointia.

4.2.2.5   Kollaboratiivisilla kokeilla jo validoitujen menetelmien todentaminen

Sellaisista seulontamenetelmistä, jotka on jo hyväksytysti validoitu kollaboratiivisilla laboratoriokokeilla, on todennettava menetelmän suorituskyky. Tätä varten on analysoitava vähintään 6 negatiivista kontrollinäytettä ja 6 positiivista kontrollinäytettä (STC-tasolla). Kaikkien positiivisten kontrollinäytteiden on oltava yli raja-arvon. Jos nämä vaatimukset eivät täyty, laboratorion on suoritettava juurisyyanalyysi sen yksilöimiseksi, miksi se ei pysty toistamaan kollaboratiivisessa kokeessa saatua tulosta. Menetelmän suorituskyky voidaan todentaa uudelleen laboratoriossa vasta korjaavien toimenpiteiden jälkeen. Jos laboratorio ei pysty todentamaan kollaboratiivisen kokeen tuloksia, sen on määritettävä oma raja-arvonsa täydessä yksittäisen laboratorion validoinnissa.

4.2.2.6   Menetelmän jatkuva todentaminen / menetelmän käynnissä oleva validointi

Alustavan validoinnin jälkeen saadaan uutta validointitietoa sisällyttämällä ainakin kaksi positiivista kontrollinäytettä kuhunkin seulottavaan näytesarjaan. Yhden positiivisen kontrollinäytteen on oltava tunnettu näyte (esim. alustavassa validoinnissa käytetty), toisen on oltava eri hyödyke samasta hyödykeryhmästä (jos vain yksi hyödyke analysoidaan, käytetään eri näytettä kyseisestä hyödykkeestä). Negatiivisen kontrollinäytteen sisällyttäminen on vapaaehtoista. Kahdesta positiivisesta kontrollinäytteestä saadut tulokset lisätään olemassa olevaan validointijoukkoon.

Raja-arvo määritetään ja menetelmän pätevyys arvioidaan uudelleen vähintään kerran vuodessa (edellisenä vuonna saatujen käytettävissä olevien laadunvarmistus-/laadunvalvontatietojen uudelleenarviointi). Menetelmän jatkuvalla todentamisella on useita tarkoituksia:

—	valvotaan seulottujen näytesarjojen laatua;

—	tuotetaan tietoa menetelmän varmuudesta menetelmää soveltavan laboratorion olosuhteissa;

—	perustellaan menetelmän sovellettavuus eri hyödykkeisiin;

—	mahdollistetaan raja-arvojen mukauttaminen, jos ne siirtyvät asteittain ajan mittaan.

4.2.2.7   Validointiraportti

Validointiraporttiin on sisällyttävä seuraavat:

—	toteamus STC:stä;

—	toteamus määritetystä raja-arvosta; Huomautus: Raja-arvossa on oltava sama määrä merkittäviä numeroita kuin STC:ssä. Raja-arvon laskemiseen käytetyissä numeerisissa arvoissa on oltava vähintään yksi merkittävä numero enemmän kuin STC:ssä.

—	toteamus lasketusta väärien epäiltyjen osuudesta;

—

toteamus siitä, miten väärien epäiltyjen osuus saatiin. Huomautus: Toteamus lasketusta väärien epäiltyjen osuudesta osoittaa, onko menetelmä tarkoituksenmukainen, koska se osoittaa nollanäytteiden (tai pienten kontaminaatiopitoisuuksien näytteiden) lukumäärän, joka on todennettava. Taulukko 2 Hyödykeryhmät varmistus- ja seulontamenetelmien validointia varten Hyödykeryhmät Hyödykeluokat Luokkaan sisältyvät tyypilliset edustavat hyödykkeet Suuri vesipitoisuus Juomat Hedelmät ja vihannekset Vilja- tai hedelmäpohjaiset soseet Tuoreet mausteyrtit Yrttiuutejuomat (nesteet), rohtopurasruohon/kurkkuyrtin lehdet, perunat, imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetut soseet Suuri öljypitoisuus Pähkinät Öljysiemenet ja niistä saatavat tuotteet Öljykasvien hedelmät ja niistä saatavat tuotteet Mantelit, aprikoosin siemenet, rapsi, puuvillansiemenet, pellavansiemenet, lupiininsiemenet, unikonsiemenet, hampunsiemenet jne. Öljyt ja tahnat Runsaasti tärkkelystä ja/tai proteiinia sisältävät ja vähän vettä ja rasvaa sisältävät Viljanjyvät ja niistä saatavat tuotteet Erityisruokavaliovalmisteet Maissi, tattari, hirssi, durra, cassavajauho, perunatuotteet Leipä, leipomotuotteet, voileipäkeksit, aamiaisviljatuotteet, pasta Jauheet ravinnon valmistamiseksi imeväisille ja pikkulapsille Runsaasti happoa ja runsaasti vettä sisältävät (*1) Sitrustuotteet   ”Vaikeat tai erikoiset hyödykkeet” (*2)   Siitepöly ja siitepölytuotteet, ravintolisät, yrttiuutejuomat (kuivattu tuote), tee (kuivattu tuote) Mausteet, lakritsi Runsaasti sokeria ja vähän vettä sisältävät Kuivatut hedelmät Viikunat, rusinat, korintit, sultanat, hunaja Maito ja maitotuotteet Maito Juusto Meijerituotteet (esim. maitojauhe) Lehmän-, vuohen- ja puhvelinmaito Lehmän-, vuohenmaitojuusto Jogurtti, kerma Taulukko 3 Yksisuuntainen t-arvo väärien negatiivisten tulosten 5 %:n osuudelle Vapausasteet Toistojen lukumäärä t-arvo (5 %) 10 11 1,812 11 12 1,796 12 13 1,782 13 14 1,771 14 15 1,761 15 16 1,753 16 17 1,746 17 18 1,74 18 19 1,734 19 20 1,729 20 21 1,725 21 22 1,721 22 23 1,717 23 24 1,714 24 25 1,711 25 26 1,708 26 27 1,706 27 28 1,703 28 29 1,701 29 30 1,699 30 31 1,697 40 41 1,684 60 61 1,671 120 121 1,658 ∞ ∞ 1,645

4.2.3   Vaatimukset kvalitatiivisille seulontamenetelmille (menetelmät, jotka eivät anna numeerisia arvoja)

Eri standardointielimet (esim. AOAC, ISO) kehittävät parhaillaan binäärisiä testimenetelmiä koskevia validointiohjeita. AOAC on laatinut ohjeasiakirjan binääristen testimenetelmien validoimisesta. Asiakirjan voidaan katsoa edustavan tämänhetkistä huippua binääristen testimenetelmien validoinnin osalta. Sen vuoksi menetelmät, joista saadaan binäärisiä tuloksia (esim. mittatikkutestien visuaalinen tarkastus), olisi validoitava AOAC:n binäärisiä kemiallisia laatumenetelmiä koskevien kansainvälisten validointiohjeiden mukaisesti (AOAC International Guidelines for Validation of Qualitative Binary Chemistry Methods) (2).

Voidaan käyttää myös muita tunnustettuja validointiohjeita, kuten standardin ISO/TS 23758:2021 | IDF/RM 251 (Guidelines for the validation of Quality screening methods for the detection of veterinary drugs of residues of veterinary drugs in milk and milk products) mukaista lähestymistapaa.

4.3   Mittausepävarmuuden arviointi, saannon laskeminen ja tulosten raportointi (3)

4.3.1   Varmistusmenetelmät

Määritystulokset on raportoitava seuraavasti:

a)	Tarvittaessa saannon suhteen korjattuna, ja jos korjataan, siitä on ilmoitettava. Saantoaste on ilmoitettava, ellei systemaattisen virheen olennainen korjaaminen ole osa menetelmää. Korjaus saannon suhteen ei ole tarpeen, jos saanto on 90–110 %.

b)	Muodossa x +/– U, jossa x on määritystulos ja U on mittaukseen liittyvä laajennettu analyyttinen epävarmuus, käyttäen kattavuuskerrointa 2, jolloin luotettavuustaso on noin 95 %.

Menetelmän laajennettuna mittausepävarmuutena voidaan ilmoittaa 50 prosenttia, jos laboratorio täyttää kaikki 4.2 kohdassa määritellyt tarkkuusvaatimukset. Yksittäinen laboratorio voi osoittaa, että vaadittu uusittavuuden suhteellinen standardipoikkeama RSDR toteutuu (25 %:n tavoitestandardipoikkeaman perusteella), kun toistettavuuden suhteellinen standardipoikkeama (RSDr) ja laboratorion sisäisen uusittavuuden suhteellinen standardipoikkeama (RSDwR) täyttävät vaatimukset ja lisäksi laboratorio osallistuu menestyksekkäästi pätevyyden testausohjelmiin (paitsi jos sopivaa pätevyyden testausohjelmaa ei ole saatavilla), jolloin z-arvo on keskimäärin |z| ≤ 2.

Jos toksiinien summalle on asetettu enimmäispitoisuus, on ilmoitettava kaikkien yksittäisten toksiinien määritystulokset.

Saantokorjaus on tarvittaessa tehtävä kullekin yksittäiselle toksiinille ennen pitoisuuksien yhteenlaskemista.

Yhteenlasketun enimmäispitoisuuden vaatimustenmukaisuuden todentamisessa on sovellettava alinta summapitoisuutta, mikä tarkoittaa, että yksittäisten toksiinien tulokset, jotka ovat määritysrajan alapuolella, on korvattava summan laskemisessa nollalla.

Näitä määritystuloksen tulkintasääntöjä erän hyväksymiseksi tai hylkäämiseksi sovelletaan virallista valvontaa varten otetusta näytteestä saatuun määritystulokseen.

Oikeuksien puolustamiseen ja vertaamiseen tarkoitettuihin määrityksiin sovelletaan kansallisia sääntöjä.

Varsinkin jos vaatimustenvastaisuus käy selvästi ilmi virallista valvontaa varten otetusta näytteestä saadusta määritystuloksesta, kun otetaan huomioon laajennettu mittausepävarmuus, ja käy vähemmän selvästi ilmi oikeuksien puolustamista varten otetusta näytteestä saadusta määritystuloksesta,

kun sovelletaan suurempaa laajennettua mittausepävarmuutta kuin virallisessa valvonnassa, oikeuksien puolustamista varten otetusta näytteestä saadulla määritystuloksella ei voida ohittaa virallista valvontaa varten otetulla näytteellä todettua vaatimustenvastaisuutta.

4.3.2   Seulontamenetelmät

Seulonnan tuloksen perusteella näytteen ilmoitetaan olevan ”vaatimustenmukainen” tai sen ”epäillään olevan vaatimustenvastainen”.

Jos näytteen ”epäillään olevan vaatimustenvastainen”, tämä tarkoittaa sitä, että näyte ylittää raja-arvon ja saattaa sisältää kasvitoksiinia seulontatavoitepitoisuutta enemmän. Epäillyn näytteen seurauksena tehdään varmistusmääritys, jotta kasvitoksiini voidaan tunnistaa ja kvantifioida yksiselitteisesti.

”Vaatimustenmukainen” tarkoittaa sitä, että kasvitoksiinipitoisuus näytteessä on < STC 95 %:n luotettavuustasolla (eli on 5 %:n mahdollisuus, että näytteet raportoidaan virheellisesti negatiivisiksi). Määritystulos raportoidaan muodossa ”< STC:n taso” niin, että STC:n taso on täsmennetty.

4.4   Laboratorioiden laatuvaatimukset

Laboratorion on noudatettava asetuksen (EU) 2017/625 37 artiklan 4 ja 5 kohdan säännöksiä.

---

(1)  Saatavilla osoitteessa https://food.ec.europa.eu/system/files/2023-10/cs_contaminants_sampling_guid-doc-ident-mycotoxins.pdf

(*1)  Jos käytetään puskuria uuttamisvaiheen pH-muutosten stabiloimiseksi, tämä hyödykeryhmä voidaan yhdistää yhdeksi hyödykeryhmäksi ”runsaasti vettä sisältävät”.

(*2)   ”Vaikeat tai erikoiset hyödykkeet” on validoitava täysimääräisesti vain, jos niitä analysoidaan säännöllisesti. Jos niitä analysoidaan vain silloin tällöin, validointi voidaan supistaa vain raportointitasojen tarkastukseen käyttäen nollauutteita, joihin on lisätty tunnettu pitoisuus analyyttiä.

(2)  Saatavilla osoitteessa https://academic.oup.com/jaoac/article-pdf/97/5/1492/32425003/jaoac1492.pdf

(3)  Lisätietoa mittausepävarmuuden ja saannon arviointimenetelmistä on saatavilla raportissa ”Report on the relationship between analytical results, measurement uncertainty, recovery factors and the provisions of EU food and feed legislation”

(https://food.ec.europa.eu/system/files/2016-10/cs_contaminants_sampling_analysis-report_2004_en.pdf).