1.   Kaupallisen ilma-aluksen käyttäjän on direktiivin 2003/87/EY 3 c artiklan 6 kohdan kuudennen alakohdan soveltamiseksi laadittava, dokumentoitava ja pantava täytäntöön kirjallinen menettely sekä pidettävä sitä yllä, jotta ääntä hitaammilla lennoilla käytettävän hyväksyttävän lentopolttoaineen käyttömääriä voidaan tarkkailla, ja raportoitava väitetty hyväksyttävän lentopolttoaineen määrä vuotuisessa päästöselvityksessään erillisenä muistiotietona.

2.   Ilma-aluksen käyttäjän on tämän artiklan 1 kohdan soveltamiseksi varmistettava, että kaikki väitetyt hyväksyttävän lentopolttoaineen määrät on sertifioitu direktiivin (EU) 2018/2001 30 artiklan mukaisesti. Ilma-aluksen käyttäjä saa käyttää direktiivin (EU) 2018/2001 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti perustetun unionin tietokannan tietoja.

3.   Seoslentopolttoaineiden osalta ilma-aluksen käyttäjä voi joko olettaa, että hyväksyttävää lentopolttoainetta ei ole ja soveltaa oletusarvoista 100 prosentin fossiilista osuutta, tai määrittää hyväksyttävän polttoaineen osuuden 4 tai 5 kohdan mukaisesti. Ilma-aluksen käyttäjä voi myös raportoida sekoittamattoman hyväksyttävän lentopolttoaineen, jonka hyväksyttävä osuus on 100 prosenttia.

4.   Jos hyväksyttäviä lentopolttoaineita sekoitetaan fyysisesti fossiilisiin polttoaineisiin ja polttoaineet toimitetaan ilma-alukseen fyysisesti tunnistettavina erinä, ilma-aluksen käyttäjä saa perustaa arvionsa hyväksyttävästä sisällöstä hankittujen fossiilisten polttoaineiden ja hyväksyttävien lentopolttoaineiden ainetaseeseen.

Lisäksi ilma-aluksen käyttäjän on esitettävä toimivaltaiselle viranomaiselle riittävä näyttö siitä, että hyväksyttävä lentopolttoaine liitetään lentoon, joka seuraa välittömästi ilma-aluksen tankkausta lentoa varten.

Jos tehdään useita peräkkäisiä lentoja eikä ilma-alukseen lentojen välissä tankata polttoainetta, ilma-aluksen käyttäjän on jaettava hyväksyttävän lentopolttoaineen määrä ja liitettävä se lentoihin oikeassa suhteessa kyseisten lentojen päästöihin, jotka lasketaan käyttämällä alustavaa päästökerrointa.

5.   Jos hyväksyttävää lentopolttoainetta ei voida lentopaikassa fyysisesti määrittää tiettyyn lentoon kuuluvaksi, ilma-aluksen käyttäjän on liitettävä hyväksyttävät lentopolttoaineet niihin lentoihinsa, joita koskevat päästöoikeudet on direktiivin 2003/87/EY 12 artiklan 3 alakohdan mukaisesti palautettava, oikeassa suhteessa päästöihin, jotka aiheutuvat kyseisestä lentopaikasta lähtevistä lennoista ja jotka on laskettu käyttämällä alustavaa päästökerrointa.

Ilma-aluksen käyttäjä saa määrittää hyväksyttävän osuuden käyttämällä energiasisällöltään vastaavan hyväksyttävän lentopolttoaineen ostokirjanpitoa, kunhan ilma-aluksen käyttäjä osoittaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, että hyväksyttävä lentopolttoaine toimitettiin lähtölentopaikan polttoaineensyöttöjärjestelmään raportointikaudella taikka kolme kuukautta ennen kyseisen kauden alkua tai kolme kuukautta raportointikauden päättymisen jälkeen.

6.   Ilma-aluksen käyttäjän on tämän artiklan 4 ja 5 kohdan soveltamiseksi osoitettava toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, että

a)

hyväksyttävän lentopolttoaineen väitetty kokonaismäärä ei ylitä kyseisen ilma-aluksen käyttäjän käyttämän polttoaineen kokonaismäärää lennoilla, joita koskevat päästöoikeudet on direktiivin 2003/87/EY 12 artiklan 3 alakohdan mukaisesti palautettava ja jotka lähtevät hyväksyttävän lentopolttoaineen toimittaneesta lentopaikasta;

b)

hyväksyttävän lentopolttoaineen määrä lennoilla, joita koskevat päästöoikeudet on direktiivin 2003/87/EY 12 artiklan 3 alakohdan mukaisesti palautettava, ei ylitä hankitun hyväksyttävän lentopolttoaineen kokonaismäärää, josta on vähennetty kolmansille osapuolille myydyn hyväksyttävän lentopolttoaineen kokonaismäärä;

c)	lentopaikkaparia kohden yhdistettyihin lentoihin liitetyn hyväksyttävän lentopolttoaineen hyväksyttävä osuus ei ylitä kyseiselle hyväksyttävälle lentopolttoaineelle tunnustetun kansainvälisen standardin mukaan sertifioitua enimmäissekoitusrajaa, jos tällaista rajoitusta sovelletaan;

d)	samaa hyväksyttävän lentopolttoaineen määrää ei lasketa kahteen kertaan ja erityisesti, että ostetun hyväksyttävän lentopolttoaineen ei väitetä olevan käytetty aiemmassa selvityksessä, kenenkään muun käyttämä tai käytetty toisessa järjestelmässä.

Ensimmäisen alakohdan a–c alakohdan soveltamiseksi tankeissa lennon jälkeen ennen seuraavaa tankkausta jäljellä olevan polttoaineen oletetaan olevan sataprosenttisesti fossiilista polttoainetta.

Ilma-aluksen käyttäjä voi tämän kohdan ensimmäisen alakohdan d alakohdassa tarkoitettujen vaatimusten noudattamisen osoittamiseksi käyttää soveltuvin osin direktiivin (EU) 2018/2001 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti perustettuun unionin tietokantaan tallennettuja tietoja.

7.   Jos hyväksyttävän lentopolttoaineen päästökerroin on nolla, kunkin sekoitetun lentopolttoaineen päästökerroin lasketaan ja raportoidaan alustavana päästökertoimena kerrottuna polttoaineen fossiilisella osuudella.”

1.   Sovelletaan 11 artiklaa, 12 artiklan 2 kohtaa, 13 ja 14 artiklaa, 15 artiklan 1 ja 2 kohtaa sekä 16 artiklaa. Tätä varten

a)	viittauksia toiminnanharjoittajaan ja ilma-aluksen käyttäjään on pidettävä viittauksina säänneltyyn yhteisöön;

b)	viittauksia ilmailutoimintaan on pidettävä viittauksina säännellyn yhteisön toimintaan.

2.   Säännellyn yhteisön on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle hyväksyttäväksi tarkkailusuunnitelma viimeistään neljä kuukautta ennen kuin säännelty yhteisö aloittaa direktiivin 2003/87/EY liitteen III soveltamisalaan kuuluvan toiminnan, ellei toimivaltainen viranomainen ole määrännyt muuta määräaikaa.

Tarkkailusuunnitelman on muodostuttava tietyn säännellyn yhteisön tarkkailumenetelmien yksityiskohtaisesta, kattavasta ja avoimesta dokumentaatiosta ja sisällettävä vähintään liitteen I mukaiset tiedot.

Säännellyn yhteisön on toimitettava yhdessä tarkkailusuunnitelman kanssa riskinarvioinnin tulokset, jotka osoittavat ehdotettujen kontrollitoimien ja niihin liittyvien menettelyjen vastaavan tunnistettuja luontaisia riskejä ja kontrolliriskejä.

3.   Säännellyn yhteisön tarkkailusuunnitelman merkittäviä muutoksia ovat 15 artiklan mukaisesti muun muassa seuraavat:

a)	muutokset säännellyn yhteisön luokitukseen, kun tällaiset muutokset edellyttävät tarkkailumenetelmän muuttamista tai johtavat sovellettavan olennaisuustason muuttamiseen täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/2067 23 artiklan nojalla;

b)	muutokset siihen, pidetäänkö säänneltyä yhteisöä vain vähäisiä päästöjä aiheuttavana säänneltynä yhteisönä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 75 n artiklan soveltamista;

c)	sovelletun määrittämistason muutos;

d)	uusien polttoainevirtojen käyttöönotto;

e)	polttoainevirtojen luokittelun muutos merkittävän tai erittäin vähämerkityksisen polttoainevirran välillä, kun tällainen muutos edellyttää tarkkailumenetelmän muuttamista;

f)	laskentakertoimen oletusarvon muutos, jos arvo on määriteltävä tarkkailusuunnitelmassa;

g)	soveltamisalakertoimen oletusarvon muutos;

h)	uusien menetelmien käyttöönotto tai käytössä olevien näytteenotto-, analysointi- tai kalibrointimenetelmien muuttaminen, jos se vaikuttaa suoraan päästötietojen tarkkuuteen.

1.   Jos säännelty yhteisö väittää, että erityisten tarkkailumenetelmien soveltamisesta aiheutuisi kohtuuttomia kustannuksia, toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava, ovatko kustannukset kohtuuttomia ottaen huomioon säännellyn yhteisön perustelut.

Toimivaltaisen viranomaisen on katsottava kustannusten olevan kohtuuttomia, jos kustannusarvio ylittää hyödyn. Hyöty lasketaan tätä varten kertomalla parannuskerroin päästöoikeuksien 60 euron viitehinnalla Kustannuksiin on sisällytettävä poistojakso, joka perustuu laitteiston taloudelliseen käyttöikään.

2.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, säännellyn yhteisön on otettava huomioon kustannukset, joita tietty tarkkailumenetelmä aiheuttaa luovutettujen polttoainevirtojen kuluttajille, mukaan lukien loppukuluttajat. Säännelty yhteisö saa tämän alakohdan soveltamiseksi soveltaa konservatiivista arviota kustannuksista.

Siltä osin kuin on kyse vuoden 2024 historiallisten päästöjen tarkkailusta ja raportoinnista direktiivin 2003/87/EY 30 f artiklan 4 kohdan mukaisesti, jäsenvaltiot saavat vapauttaa säännellyt yhteisöt velvoitteesta perustella, miksi tietty tarkkailumenetelmä aiheuttaisi kohtuuttomat kustannukset.

3.   Kun arvioidaan kustannusten kohtuuttomuutta suhteessa määrittämistasoihin, jotka säännelty yhteisö on valinnut luovutetun polttoaineen määriä varten, toimivaltaisen viranomaisen on käytettävä 1 kohdassa tarkoitettuna parannuskertoimena jo saavutetun epävarmuuden ja parannuksen myötä saavutettavan määrittämistason epävarmuustavoitteen välistä eroa kerrottuna kyseisen polttoainevirran aiheuttamilla keskimääräisillä vuosipäästöillä viimeksi kuluneiden kolmen vuoden aikana.

Ellei saatavilla ole tietoa kyseisen polttoainevirran viimeisimpien kolmen vuoden aikana aiheuttamista vuotuisista keskimääräisistä päästöistä, säännellyn yhteisön on käytettävä konservatiivista arviota vuotuisista keskimääräisistä päästöistä, lukuun ottamatta biomassasta peräisin olevaa hiilidioksidia. Kansallisessa lakisääteisessä metrologisessa valvonnassa olevien mittauslaitteiden tapauksessa saavutettu epävarmuus voidaan korvata asiaankuuluvassa kansallisessa lainsäädännössä sallitulla suurimmalla käytönaikaisella virheellä.

Tämän kohdan soveltamiseksi sovelletaan 38 artiklan 5 kohtaa edellyttäen, että säännellyn yhteisön saatavilla on asiaankuuluvat tiedot poltossa käytettävien biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden kestävyyskriteereistä ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevista kriteereistä.

4.   Kun arvioidaan kustannusten kohtuuttomuutta säännellyn yhteisön soveltamisalakertoimen määrittämistasojen ja sellaisten toimenpiteiden osalta, jotka lisäävät raportoituja päästöjä koskevien tietojen laatua mutta joilla ei ole suoraa vaikutusta luovutetun polttoaineen määriä koskevien tietojen tarkkuuteen, toimivaltaisen viranomaisen on käytettävä yhden prosentin parannuskerrointa kunkin polttoainevirran kolmen viimeisimmän raportointikauden aikana aiheuttamista vuotuisista keskimääräisistä päästöistä. Toimenpiteitä, jotka lisäävät raportoitujen päästöjen laatua mutta joilla ei ole suoraa vaikutusta luovutetun polttoaineen määriä koskevien tietojen tarkkuuteen, voivat olla muun muassa seuraavat:

a)	siirtyminen oletusarvoista analyyseihin laskentakertoimien määrittämiseksi;

b)	polttoainevirtakohtaisten analyysien määrän lisääminen;

c)

jos tietty mittaustehtävä ei kuulu kansallisen lakisääteisen metrologisen valvonnan piiriin, mittauslaitteiden korvaaminen laitteilla, jotka täyttävät vastaaville sovelluksille asetetut jäsenvaltion lakisääteisen metrologisen valvonnan asiaankuuluvat vaatimukset, tai mittauslaitteilla, jotka ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/31/EU (*4) tai direktiivin 2014/32/EU perusteella annettujen kansallisten sääntöjen mukaisia;

d)	mittauslaitteiden kalibrointi- ja huoltovälien lyhentäminen;

e)	tietovirtojen hallintatoimien ja kontrollitoimien parannukset, jotka vähentävät luontaista riskiä tai kontrolliriskiä merkittävästi;

f)	säänneltyjen yhteisöjen siirtyminen soveltamisalakertoimen entistä tarkempaan määrittämiseen.

5.   Toimenpiteistä, jotka liittyvät säännellyn yhteisön tarkkailumenetelmän parantamiseen, ei katsota aiheutuvan kohtuuttomia kustannuksia, jos niiden kustannukset ovat enintään 4 000 euroa raportointikauden aikana. Vähän päästöjä aiheuttavien säänneltyjen yhteisöjen kohdalla tämä raja on 1 000 euroa raportointikautena.

1.   Jokaisen säännellyn yhteisön on päästöjen tarkkailua ja siihen liittyvien laskentakerrointen määrittämistasoja koskevien vähimmäisvaatimusten määrittämistä varten luokiteltava itsensä 2 kohdan nojalla ja tarvittaessa luokiteltava jokainen polttoainevirta 3 kohdan nojalla.

2.   Säännellyn yhteisön on luokiteltava itsensä jompaankumpaan seuraavista:

a)	luokan A yhteisö, jos vuotuiset keskimääräiset todennetut päästöt ovat vuodesta 2027 vuoteen 2030 raportointikautta edeltävien kahden vuoden aikana enintään 50 000 hiilidioksidiekvivalenttitonnia, lukuun ottamatta biomassasta peräisin olevaa hiilidioksidia;

b)	luokan B yhteisö, jos vuotuiset keskimääräiset todennetut päästöt ovat vuodesta 2027 vuoteen 2030 raportointikautta edeltävien kahden vuoden aikana yli 50 000 hiilidioksidiekvivalenttitonnia, lukuun ottamatta biomassasta peräisin olevaa hiilidioksidia.

Vuodesta 2031 eteenpäin ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut luokan A ja B yhteisöt määritetään senhetkistä päästökauppakautta välittömästi edeltävän päästökauppakauden vuotuisten keskimääräisten todennettujen päästöjen perusteella.

Poiketen siitä, mitä 14 artiklan 2 kohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi sallia, että säännelty yhteisö jättää mukauttamatta tarkkailusuunnitelmaa, jos raja-arvo, joka koskee ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun säännellyn yhteisön luokittelemista, ylittyy todennettujen päästöjen perusteella mutta säännelty yhteisö osoittaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, ettei tämä raja-arvo ole ylittynyt edeltävien viiden raportointikauden aikana eikä tule ylittymään tulevina raportointikausina.

3.   Säännellyn yhteisön on luokiteltava jokainen polttoainevirta jompaankumpaan seuraavista:

a)	erittäin vähämerkityksiset polttoainevirrat, joissa säännellyn yhteisön valitsemat polttoainevirrat aiheuttavat yhteensä alle 1 000 tonnia fossiilista hiilidioksidia vuodessa;

b)	merkittävät polttoainevirrat, jos polttoainevirrat eivät kuulu a kohdassa tarkoitettuun luokkaan.

Poiketen siitä, mitä 14 artiklan 2 kohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi sallia, että säännelty yhteisö jättää mukauttamatta tarkkailusuunnitelmaa, jos raja-arvo, joka koskee ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua polttoainevirran luokittelemista erittäin vähämerkityksiseksi, ylittyy todennettujen päästöjen perusteella mutta säännelty yhteisö osoittaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, ettei tämä raja-arvo ole ylittynyt viimeksi kuluneiden viiden raportointikauden aikana eikä tule ylittymään tulevina raportointikausina.

4.   Jos säännellyn yhteisön luokittelemiseen käytettävät 2 kohdassa tarkoitetut vuotuisia keskimääräisiä todennettuja päästöjä koskevat tiedot eivät ole saatavilla tai ne eivät ole enää edustavia 2 kohdan soveltamiseksi, säännellyn yhteisön on käytettävä itsensä luokittelemiseen vuotuisia keskimääräisiä päästöjä koskevaa konservatiivista arviota, lukuun ottamatta biomassasta peräisin olevaa hiilidioksidia.

5.   Tämän artiklan soveltamiseksi sovelletaan 38 artiklan 5 kohtaa.

1.   Jos toimivaltaisen viranomaisen hyväksymää tarkkailusuunnitelmaa on teknisistä syistä tilapäisesti mahdotonta soveltaa, säännellyn yhteisön, jota asia koskee, on siihen asti, kunnes tarkkailusuunnitelmassa hyväksytyn määrittämistason soveltamisedellytykset ovat palautuneet, sovellettava ylintä mahdollista määrittämistasoa, tai jos määrittämistason soveltaminen ei ole mahdollista, konservatiivista lähestymistapaa, joka ei perustu määrittämistasoihin, lukuun ottamatta soveltamisalakerrointa.

Säännellyn yhteisön on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet, jotta toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän tarkkailusuunnitelman soveltamista voidaan jatkaa joutuisasti.

2.   Asianomaisen säännellyn yhteisön on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle tällaisesta 1 kohdassa tarkoitetusta tarkkailumenetelmän tilapäisestä muutoksesta viivytyksettä ja samalla täsmennettävä

a)	syyt toimivaltaisen viranomaisen hyväksymästä tarkkailusuunnitelmasta poikkeamiselle;

b)	yksityiskohtaiset tiedot väliaikaisesta tarkkailumenetelmästä, jolla säännelty yhteisö määrittää päästöt, kunnes toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän tarkkailusuunnitelman soveltamisedellytykset ovat palautuneet;

c)	toimenpiteet, joita säännelty yhteisö toteuttaa toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän tarkkailusuunnitelman soveltamisedellytysten palauttamiseksi;

d)	ennustettu ajankohta, jona toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän tarkkailusuunnitelman soveltamista jatketaan.

1.   Kun määritellään asiaankuuluvat määrittämistasot merkittäviä polttoainevirtoja varten, jotta voidaan määrittää luovutetun polttoaineen määrät ja kukin laskentakerroin, kunkin säännellyn yhteisön on sovellettava

a)	vähintään liitteessä V lueteltuja määrittämistasoja, jos kyseessä on luokkaan A kuuluva yhteisö tai jos edellytetään laskentakerrointa sellaista polttoainevirtaa varten, joka on kaupallinen peruspolttoaine;

b)	muissa kuin a alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa korkeinta liitteessä II a määriteltyä määrittämistasoa.

Säännelty yhteisö voi kuitenkin käyttää merkittävistä polttoainevirroista luovutetun polttoaineen määrien ja merkittävien polttoainevirtojen laskentakertoimien osalta määrittämistasoa, joka on enintään kaksi tasoa alempi kuin ensimmäisessä alakohdassa vaadittu määrittämistaso, vähintään kuitenkin määrittämistasoa 1, jos yhteisö osoittaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, että ensimmäisessä alakohdassa edellytetty määrittämistaso ei ole teknisesti toteutettavissa tai johtaa kohtuuttomiin kustannuksiin.

2.   Erittäin vähämerkityksisten polttoainevirtojen osalta toiminnanharjoittaja voi määrittää toimintotiedot ja kunkin laskentakertoimen käyttäen konservatiivisia arvioita määrittämistasojen sijaan, paitsi jos määritelty määrittämistaso on saavutettavissa ilman lisäponnistelua.

Säännelty yhteisö voi ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun polttoainevirran osalta määrittää luovutetun polttoaineen määrät laskujen tai ostokuittien perusteella, paitsi jos määritelty määrittämistaso on saavutettavissa ilman lisäponnistelua.

3.   Jos toimivaltainen viranomainen on sallinut muodossa t CO2/t tai t CO2/Nm3 ilmaistavien polttoaineiden päästökerrointen käytön, yksikön muuntokerrointa saa tarkkailla käyttämällä määrittämistasojen sijasta konservatiivista arviota, paitsi jos määritelty määrittämistaso on saavutettavissa ilman lisäponnistelua.

1.   Määritellessään asiaankuuluvia määrittämistasoja polttoainevirtoja varten jokaisen säännellyn yhteisön on soveltamisalakertoimen määrittääkseen sovellettava korkeinta liitteessä II a määriteltyä määrittämistasoa.

Säännelty yhteisö voi kuitenkin käyttää määrittämistasoa, joka on yhtä tasoa alempi kuin ensimmäisessä alakohdassa vaadittu määrittämistaso, jos yhteisö osoittaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, että ensimmäisessä alakohdassa edellytetty määrittämistaso ei ole teknisesti toteutettavissa tai johtaa kohtuuttomiin kustannuksiin taikka että 75 l artiklan 2 kohdan a–d alakohdassa luetellut menetelmät eivät ole saatavilla.

Jos toista alakohtaa ei voida soveltaa, säännelty yhteisö voi käyttää määrittämistasoa, joka on kaksi tasoa alempi kuin ensimmäisessä alakohdassa vaadittu määrittämistaso, vähintään kuitenkin määrittämistasoa 1, jos yhteisö osoittaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, että ensimmäisessä alakohdassa edellytetty määrittämistaso ei ole teknisesti toteutettavissa tai johtaa kohtuuttomiin kustannuksiin taikka että yksinkertaistetun epävarmuustarkastelun perusteella alempien määrittämistasojen mukaisten menetelmien ansiosta on mahdollista määritellä tarkemmin, käytetäänkö polttoaine polttoon direktiivin 2003/87/EY liitteen III soveltamisalaan kuuluvilla toimialoilla.

Jos säännelty yhteisö käyttää polttoainevirtaan useampaa kuin yhtä 75 l artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa lueteltua menetelmää, yhteisön on osoitettava, että tämän kohdan edellytykset täyttyvät ainoastaan siltä osin kuin kyseessä oleva luovutettu polttoaineen määrä vastaa pyydettyä, alemman määrittämistason menetelmää.

2.   Säännellyn yhteisön ei erittäin vähämerkityksisten polttoainevirtojen osalta edellytetä osoittavan, että 1 kohdan edellytykset täyttyvät, paitsi jos määritelty määrittämistaso on saavutettavissa ilman lisäponnistelua.

1.   Säännellyn yhteisön on määritettävä polttoainevirrasta luovutetun polttoaineen määrät jollakin seuraavista tavoista:

a)

jos soveltamisalaan kuuluvat säännellyt yhteisöt vastaavat yhteisöjä, joilla on raportointivelvollisuuksia sellaisen kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jolla saatetaan direktiivit 2003/96/EY ja (EU) 2020/262 osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja polttoainevirrat energiatuotteita, joihin edellä tarkoitettua kansallista lainsäädäntöä sovelletaan, kyseisten säädösten soveltamiseksi käytettävien mittausmenetelmien perusteella, kunhan menetelmät perustuvat kansalliseen metrologiseen valvontaan;

b)	pisteessä, jossa polttoainevirrat luovutetaan kulutukseen, mitattujen määrien yhdistelmän perusteella;

c)	jatkuvan mittauksen perusteella pisteessä, jossa polttoainevirrat luovutetaan kulutukseen.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin vaatia, että säännellyt yhteisöt käyttävät soveltuvin osin ainoastaan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettua menetelmää.

2.   Jos ei ole teknisesti mahdollista määrittää luovutetun polttoaineen määriä koko kalenterivuoden osalta tai jos tällaisesta määrittämisestä aiheutuisi kohtuuttomia kustannuksia, säännelty yhteisö voi toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella valita seuraavaksi sopivimman päivän erottamaan tarkkailuvuoden seuraavasta vuodesta ja muodostaa siten vaaditun kalenterivuoden. Yhteen tai useampaan polttoainevirtaan liittyvät poikkeamat on dokumentoitava ja kirjattava selkeästi tarkkailusuunnitelmaan, niitä on käytettävä kyseistä kalenterivuotta edustavan arvon perustana ja ne on otettava johdonmukaisesti huomioon seuraavan vuoden osalta. Komissio voi antaa asiaa koskevia ohjeita.

Kun luovutetun polttoaineen määriä määritetään tämän artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan mukaisesti, sovelletaan 28 ja 29 artiklaa, lukuun ottamatta 28 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan toista virkettä ja kolmatta alakohtaa. Sitä varten viittauksia toiminnanharjoittajaan tai laitokseen on pidettävä viittauksina säänneltyyn yhteisöön.

Säännelty yhteisö saa yksinkertaistaa epävarmuustarkastelua olettamalla, että käytössä olevaa mittauslaitetta koskevaa suurinta sallittua virhettä on pidettävä koko raportointikautta koskevana epävarmuutena liitteessä II a annettujen määrittämistasoa koskevien määritelmien edellyttämällä tavalla.

3.   Poiketen siitä, mitä 75 h artiklassa säädetään, säännelty yhteisö saa määrittää luovutetun polttoaineen määrät käyttämättä määrittämistasoja, jos käytetään tämän artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua menetelmää. Toimivaltaisten viranomaisten on 30 päivään kesäkuuta 2026 mennessä raportoitava komissiolle kyseisessä alakohdassa tarkoitetun menetelmän käytännön soveltamisesta ja epävarmuusasteista.

1.   Sovelletaan 30 artiklaa, 31 artiklan 1, 2 ja 3 kohtaa sekä 32, 33, 34 ja 35 artiklaa. Tätä varten

a)	viittauksia toiminnanharjoittajaan on pidettävä viittauksina säänneltyyn yhteisöön;

b)	viittauksia toimintotietoihin on pidettävä viittauksina luovutetun polttoaineen määriin;

c)	viittauksia polttoaineisiin tai materiaaleihin on pidettävä viittauksina direktiivin 2003/87/EY 3 artiklan a f alakohdassa määriteltyihin polttoaineisiin;

d)	viittauksia liitteeseen II on pidettävä viittauksina liitteeseen II a.

2.   Toimivaltainen viranomainen voi vaatia, että säännelty yhteisö määrittää direktiivin 2003/87/EY 3 artiklan a f alakohdassa määritellyille polttoaineille yksikön muuntokertoimen ja päästökertoimen käyttämällä samoja määrittämistasoja, joita edellytetään kaupallisilta peruspolttoaineilta, edellyttäen, että kansallisella tai alueellisella tasolla jonkin seuraavan parametrin 95 prosentin luottamusväli on

a)	tehollisen lämpöarvon osalta alle 2 prosenttia;

b)	päästökertoimen osalta alle 2 prosenttia, kun luovutettujen polttoaineiden määrät ilmaistaan energiasisältönä.

Toimivaltaisen viranomaisen on ennen tämän poikkeuksen soveltamista toimitettava komission hyväksyttäväksi tiivistelmä menetelmästä ja tietolähteistä, joita on käytetty sen määrittämiseksi, onko toinen näistä edellytyksistä täyttynyt viimeisten kolmen vuoden aikana, ja sen varmistamiseksi, että käytetyt arvot vastaavat toiminnanharjoittajien vastaavalla kansallisella tai alueellisella tasolla käyttämiä keskiarvoja. Toimivaltainen viranomainen saa kerätä tai pyytää tällaista näyttöä. Toimivaltaisen viranomaisen on vähintään joka kolmas vuosi tarkistettava käytetyt arvot ja ilmoitettava komissiolle mahdollisista merkittävistä muutoksista ottaen huomioon toiminnanharjoittajien vastaavalla kansallisella tai alueellisella tasolla käyttämät keskiarvot.

Komissio voi säännöllisesti tarkastella tämän säännöksen ja tässä kohdassa esitettyjen edellytysten merkitystä polttoainemarkkinoiden ja EU:n standardisointiprosessien kehityksen pohjalta.

1.   Jos polttoainevirrasta luovutetun polttoaineen määriä käytetään pelkästään polttoon direktiivin 2003/87/EY liitteen III soveltamisalaan kuuluvilla toimialoilla, soveltamisalakertoimeksi vahvistetaan 1.

Jos polttoainevirrasta luovutetun polttoaineen määriä käytetään pelkästään polttoon direktiivin 2003/87/EY II ja III luvun soveltamisalaan kuuluvilla toimialoilla, lukuun ottamatta mainitun direktiivin 27 a artiklan mukaisesti pois suljettuja laitoksia, soveltamisalakertoimeksi vahvistetaan 0 edellyttäen, että säännelty yhteisö osoittaa, että direktiivin 2003/87/EY 30 f artiklan 5 kohdassa tarkoitettu kaksinkertainen laskenta on vältetty.

Säännellyn yhteisön on määritettävä soveltamisalakerroin jokaista polttoainevirtaa varten sovellettavan määrittämistason mukaan joko soveltamalla 2 kohdassa tarkoitettuja menetelmiä tai oletusarvoa 3 kohdan mukaisesti.

2.   Säännellyn yhteisön on määritettävä soveltamisalakerroin tämän asetuksen liitteessä II a annettujen sovellettavaa määrittämistasoa koskevien vaatimusten mukaisesti käyttämällä yhtä tai useampaa seuraavista menetelmistä:

a)	polttoainevirtojen fyysiseen erottamiseen perustuvat menetelmät, myös menetelmät, jotka perustuvat maantieteellisen alueen erottamiseen tai erillisten mittauslaitteiden käyttöön;

b)	polttoaineiden kemiallisiin ominaisuuksiin perustuvat menetelmät, joiden avulla säännellyt yhteisöt voivat osoittaa, että kyseistä polttoainetta voidaan käyttää polttoon vain tietyillä toimialoilla oikeudellisista, teknisistä tai taloudellisista syistä;

c)	merkitsemisaineen käyttö veron määräämiseksi neuvoston direktiivin 95/60/EY (*5) mukaisesti;

d)	tämän asetuksen 68 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun todennetun vuotuisen päästöselvityksen käyttö;

e)	jäljitettävissä oleva sopimusjärjestelyjen ja laskujen ketju (alkuperäketju), joka edustaa koko toimitusketjua säännellyltä yhteisöltä kuluttajille, mukaan lukien loppukuluttajat;

f)	kansalliseen lainsäädäntöön perustuva kansallisten merkkiaineiden tai -värien (väriaineiden) käyttö;

g)

välilliset menetelmät, joiden avulla polttoaineiden loppukäyttö voidaan tarkasti erotella kulutukseen luovuttamisen ajankohtana, kuten toimialakohtaiset kulutusprofiilit, kuluttajien polttoaineenkulutustasojen tyypilliset vaihteluvälit ja esimerkiksi kaasumaisten polttoaineiden painetasot, edellyttäen, että toimivaltainen viranomainen hyväksyy asianomaisen menetelmän käytön. Komissio voi antaa sovellettavia välillisiä menetelmiä koskevia ohjeita.

3.   Jos vaadittuja määrittämistasoja on sovellettava ja 2 kohdassa lueteltujen menetelmien soveltaminen ei ole teknisesti toteutettavissa tai se aiheuttaisi kohtuuttomia kustannuksia, säännelty yhteisö saa käyttää oletusarvoa 1.

4.   Poiketen siitä, mitä 3 kohdassa säädetään, säännelty yhteisö saa soveltaa alhaisempaa oletusarvoa kuin 1 edellyttäen, että

a)	säännelty yhteisö osoittaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, että päästöjen raportoimiseksi raportointivuosina 2024–2026 sellaisten oletusarvojen käyttö, jotka ovat alhaisempia kuin 1, johtavat tarkempaan päästöjen määrittämiseen; tai

b)

säännelty yhteisö osoittaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, että päästöjen raportoimiseksi tulevina raportointivuosina 1 päivästä tammikuuta 2027 alkaen sellaisten oletusarvojen käyttö, jotka ovat alhaisempia kuin 1, johtavat tarkempaan päästöjen määrittämiseen ja että ainakin toinen seuraavista edellytyksistä täyttyy: i) polttoainevirta on erittäin vähämerkityksinen; ii) polttoainevirran oletusarvo on vähintään 0,95, kun polttoaine käytetään direktiivin 2003/87/EY liitteen III soveltamisalaan kuuluvilla toimialoilla, tai enintään 0,05, kun polttoaine käytetään toimialoilla, jotka eivät kuulu mainitun liitteen soveltamisalaan.

5.   Jos säännelty yhteisö käyttää useampaa kuin yhtä 2, 3 ja 4 kohdassa luetelluista menetelmistä polttoainevirtaa kohti, yhteisön on määritettävä soveltamisalakerroin kunkin menetelmän käytön tuloksena saatavien eri soveltamisalakerrointen painotettuna keskiarvona. Säännellyn yhteisön on annettava jokaisesta käytetystä menetelmästä mahdollisimman yksityiskohtaiset tiedot: menetelmän tyyppi, siihen liittyvä soveltamisalakerroin ja luovutetun polttoaineen määrä sekä Yhdistyneiden kansakuntien ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen ja sen elinten hyväksymästä kansallisten kasvihuonekaasuinventaarioiden yhteisestä raportointimuodosta saatu koodi.

6.   Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa ja 75 i artiklassa säädetään, jäsenvaltio voi vaatia, että säännellyt yhteisöt käyttävät tiettyä tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menetelmää tai oletusarvoa tietyn tyyppiselle polttoaineelle tai tietylle alueelle kyseisen jäsenvaltion alueella. Oletusarvojen käyttö kansallisesti vaatii komission hyväksynnän.

Hyväksyessään oletusarvon ensimmäisen alakohdan mukaisesti komissio ottaa huomioon menetelmien asianmukaisen yhdenmukaistamisen tason jäsenvaltioiden välillä sekä toisaalta tarkkuuden ja hallinnon tehokkuuden ja toisaalta seuraukset, joita aiheutuu kustannusten siirtämisestä kuluttajille, samoin kuin mahdollisen riskin direktiivin 2003/87/EY IV a luvun mukaisten velvoitteiden kiertämisestä.

Kansallisen polttoainevirran tämän kohdan mukaisesti käytetty oletusarvo on aina vähintään 0,95, kun polttoaine käytetään direktiivin 2003/87/EY liitteen III soveltamisalaan kuuluvilla toimialoilla, tai enintään 0,05, kun polttoaine käytetään toimialoilla, jotka eivät kuulu mainitun liitteen soveltamisalaan.

7.   Säännellyn yhteisön on täsmennettävä tarkkailusuunnitelmassa soveltamansa menetelmät tai oletusarvot.

1.   Sovelletaan 38 ja 39 artiklaa, lukuun ottamatta 2 ja 2 a kohtaa. Tätä varten

a)	viittauksia toiminnanharjoittajaan on pidettävä viittauksina säänneltyyn yhteisöön;

b)	viittauksia toimintotietoihin on pidettävä viittauksina luovutetun polttoaineen määriin;

c)	viittauksia lähdevirtoihin on pidettävä viittauksina polttoainevirtoihin;

d)	viittauksia liitteeseen II on pidettävä viittauksina liitteeseen II a;

e)	viittauksia 39 artiklan 2 kohtaan on pidettävä viittauksina tämän artiklan 3 kohtaan.

2.   Kun sovelletaan 38 artiklan 5 kohtaa, on otettava huomioon raja-arvoja koskevat poikkeukset direktiivin (EU) 2018/2001 29 artiklan 1 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti edellyttäen, että säännelty yhteisö voi esittää asiaan kuuluvan näytön, joka tyydyttää toimivaltaista viranomaista. Komissio voi antaa ohjeita siitä, miten näitä raja-arvopoikkeuksia tarkemmin sovelletaan.

3.   Jos säännellyn yhteisön on vaaditun määrittämistason mukaan tehtävä analyysejä biomassaosuuden määrittämiseksi, tämän on tapahduttava asiaankuuluvan standardin ja siihen sisältyvän analyysimenetelmän pohjalta sillä edellytyksellä, että toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt mainitun standardin ja analyysimenetelmän käytön.

Jos säännellyn yhteisön on vaaditun määrittämistason mukaan tehtävä analyysejä biomassaosuuden määrittämiseksi mutta ensimmäisen alakohdan soveltaminen ei ole teknisesti mahdollista tai se johtaisi kohtuuttomiin kustannuksiin, säännellyn yhteisön on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle hyväksyntää varten vaihtoehtoinen arviointimenetelmä biomassaosuuden määrittämiseksi.

1.   Toimivaltainen viranomainen voi katsoa, että säännelty yhteisö on vähän päästöjä aiheuttava, jos ainakin yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)	vuotuiset keskimääräiset todennetut päästöt ovat vuodesta 2027 vuoteen 2030 raportointikautta edeltävien kahden vuoden aikana alle 1 000 hiilidioksiditonnia vuodessa, lukuun ottamatta biomassasta peräisin olevaa hiilidioksidia;

b)

vuodesta 2031 alkaen säännellyn yhteisön vuotuiset keskimääräiset päästöt, jotka on raportoitu todennetuissa päästöselvityksissä tämänhetkistä päästökauppakautta välittömästi edeltävältä päästökauppakaudelta, olivat alle 1 000 hiilidioksiditonnia vuodessa, lukuun ottamatta biomassasta peräisin olevaa hiilidioksidia;

c)

jos a alakohdassa tarkoitetut vuotuiset keskimääräiset päästöt eivät ole käytettävissä tai ne eivät ole enää edustavia a alakohdan soveltamiseksi, mutta kyseisen säännellyn yhteisön vuotuiset päästöt lukuun ottamatta biomassasta peräisin olevaa hiilidioksidia, ovat seuraavien viiden vuoden aikana konservatiivisen arviointimenetelmän perusteella alle 1 000 hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuodessa.

Tämän kohdan soveltamiseksi sovelletaan 38 artiklan 5 kohtaa.

2.   Vähän päästöjä aiheuttavia säänneltyjä yhteisöjä ei vaadita toimittamaan 12 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettuja tausta-asiakirjoja.

3.   Poiketen siitä, mitä 75 j artiklassa säädetään, vähän päästöjä aiheuttava säännelty yhteisö voi määrittää luovutetun polttoaineen määrän ostokirjanpidon ja arvioitujen varastomuutosten perusteella.

4.   Poiketen siitä, mitä 75 h artiklassa säädetään, vähän päästöjä aiheuttava säännelty yhteisö voi soveltaa vähimmäisvaatimuksena määrittämistasoa 1 määrittääkseen luovutetun polttoaineen määrät ja laskentakertoimet kaikille polttoainevirroille, paitsi jos suurempi tarkkuus on saavutettavissa ilman säännellylle yhteisölle aiheutuvaa lisävaivaa.

5.   Vähän päästöjä aiheuttava säännelty yhteisö voi käyttää 32 artiklan mukaisten analyyseihin perustuvien laskentakerrointen määrittämiseen mitä tahansa laboratoriota, joka on teknisesti pätevä ja kykenevä tuottamaan teknisesti luotettavia tuloksia relevanttien analyysimenetelmien avulla ja esittää näyttöä 34 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista laadunvarmistustoimenpiteistä.

6.   Jos vähän päästöjä aiheuttava säännelty yhteisö, joka kuuluu yksinkertaistetun tarkkailun piiriin, ylittää jonakin kalenterivuonna 2 kohdassa mainitun rajan, kyseisen säännellyn yhteisön on ilmoitettava asiasta toimivaltaiselle viranomaiselle viivytyksettä.

Säännellyn yhteisön on toimitettava 15 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettu tarkkailusuunnitelman merkittävä muutos toimivaltaiselle viranomaiselle hyväksyntää varten viipymättä.

Toimivaltaisen viranomaisen on kuitenkin annettava säännellyn yhteisön jatkaa yksinkertaistettua tarkkailua edellyttäen, että yhteisö osoittaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, ettei 2 kohdassa tarkoitettua raja-arvoa ole ylitetty viiden viimeisen raportointikauden aikana ja ettei raja ylity seuraavasta raportointikaudesta alkaen.

1.   Säännellyn yhteisön on vuodesta 2026 alkaen toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kunkin vuoden huhtikuun 30 päivään mennessä päästöselvitys, joka kattaa raportointikauden vuotuiset päästöt ja joka on todennettu täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/2067 mukaisesti.

Vuonna 2025 säännellyn yhteisön on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle huhtikuun 30 päivään mennessä päästöselvitys, joka kattaa vuoden 2024 vuotuiset päästöt. Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että selvityksessä annetut tiedot vastaavat tämän asetuksen vaatimuksia.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin vaatia, että säännellyt yhteisöt toimittavat tässä kohdassa tarkoitetut vuotuiset päästöselvitykset ennen 30:ttä päivää huhtikuuta, edellyttäen, että selvitys toimitetaan aikaisintaan yhden kuukauden kuluttua 68 artiklan 1 kohdassa annetusta määräajasta.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen vuotuisten päästöselvitysten on sisällettävä vähintään liitteessä X luetellut tiedot.

1.   Kunkin säännellyn yhteisön on tarkistettava säännöllisesti, voidaanko tarkkailumenetelmää parantaa.

Säänneltyjen yhteisöjen on toimitettava tarpeen mukaan toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntää varten raportti, joka sisältää 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut tiedot, seuraaviin määräaikoihin mennessä:

a)	kun kyseessä on luokkaan A kuuluva yhteisö, viiden vuoden välein heinäkuun 31 päivään mennessä;

b)	kun kyseessä on luokkaan B kuuluva yhteisö, kolmen vuoden välein heinäkuun 31 päivään mennessä;

c)	kun kyseessä on säännelty yhteisö, joka käyttää 75 l artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitettua oletusarvoista soveltamisalakerrointa, heinäkuun 31 päivään 2026 mennessä.

Toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin asettaa vaihtoehtoisen päivän raportin toimittamiselle, mutta sen on oltava viimeistään saman vuoden syyskuun 30 päivä; toimivaltainen viranomainen voi myös hyväksyä yhdessä tarkkailusuunnitelman tai parannusraportin kanssa jatkoajan toisen alakohdan mukaiseen määräaikaan, jos säännelty yhteisö toimittaessaan 75 b artiklan mukaisen tarkkailusuunnitelman, ilmoittaessaan päivityksistä kyseisen artiklan mukaisesti tai toimittaessaan parannusraportin tämän artiklan mukaisesti osoittaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, että syyt, jotka koskevat kohtuuttomia kustannuksia tai parannustoimenpiteitä, jotka eivät ole teknisesti mahdollisia toteuttaa, ovat valideja pidemmällä aikavälillä. Jatkoajassa otetaan huomioon se määrä vuosia, joiden ajalta säännelty yhteisö toimittaa näyttöä. Luokan B säännellyllä yhteisöllä parannusraporttien välinen kokonaisaika saa olla enintään neljä vuotta ja luokan A säännellyllä yhteisöllä enintään viisi vuotta.

2.   Jos säännelty yhteisö ei sovella merkittäviin polttoainevirtoihin vähintään 75 h artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ja 75 i artiklan 1 kohdassa vaadittuja määrittämistasoja, säännellyn yhteisön on perusteltava, miksi vaadittujen määrittämistasojen soveltaminen on teknisesti mahdotonta tai johtaisi kohtuuttomiin kustannuksiin.

Jos kuitenkin saadaan näyttöä siitä, että kyseisten määrittämistasojen saavuttamiseksi tarvittavista toimenpiteistä on tullut teknisesti toteuttamiskelpoisia eivätkä ne enää johda kohtuuttomiin kustannuksiin, säännellyn yhteisön on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle 75 b artiklan mukaisen tarkkailusuunnitelman asianmukaisista muutoksista ja esitettävä ehdotukset asiaan liittyvien toimenpiteiden toteuttamisesta ja aikataulusta.

3.   Jos säännelty yhteisö käyttää 75 l artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitettua oletusarvoista soveltamisalakerrointa, sen on perusteltava, miksi minkään muun 75 l artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menetelmän soveltaminen yhteen tai useampaan merkittävään tai erittäin vähämerkityksiseen polttoainevirtaan ei ole teknisesti toteutettavissa tai miksi tällaisen muun menetelmän soveltaminen aiheuttaisi kohtuuttomia kustannuksia.

Jos kuitenkin saadaan näyttöä siitä, että kyseisten polttoainevirtojen osalta jonkin muun 75 l artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menetelmän soveltamisesta on tullut teknisesti toteuttamiskelpoisia eikä se enää johda kohtuuttomiin kustannuksiin, säännellyn yhteisön on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle 75 b artiklan mukaisen tarkkailusuunnitelman asianmukaisista muutoksista ja esitettävä ehdotukset asiaan liittyvien toimenpiteiden toteuttamisesta ja aikataulusta.

4.   Jos todentamisraportissa, joka on laadittu täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/2067 mukaisesti, todetaan mainitun täytäntöönpanoasetuksen 27, 29 ja 30 artiklassa tarkoitettuja poikkeamia, joita ei ole korjattu, tai parannussuosituksia, joita ei ole noudatettu, säännellyn yhteisön on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle hyväksyntää varten raportti sen vuoden heinäkuun 31 päivään mennessä, jona todentaja on antanut todentamisraporttinsa. Raportissa on selostettava, miten ja milloin säännelty yhteisö on korjannut tai suunnittelee korjaavansa todentajan toteamat poikkeamat ja miten ja milloin se on toteuttanut tai suunnittelee toteuttavansa suositellut parannukset.

Toimivaltainen viranomainen voi asettaa vaihtoehtoisen päivän tässä kohdassa tarkoitetun raportin toimittamiselle, mutta sen on oltava viimeistään saman vuoden syyskuun 30 päivä. Kyseinen raportti voidaan tarvittaessa yhdistää tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun raporttiin.

Jos suositellut parannukset eivät parantaisi tarkkailumenetelmää, säännellyn yhteisön on perusteltava, miksi näin on. Jos suositellut parannukset johtaisivat kohtuuttomiin kustannuksiin, säännellyn yhteisön on esitettävä näyttöä kustannusten kohtuuttomuudesta.

5.   Tämän artiklan 4 kohtaa ei sovelleta, jos säännelty yhteisö on jo korjannut kaikki sääntöjenvastaisuudet, toteuttanut suositellut parannukset ja toimittanut asiaan liittyvät tarkkailusuunnitelman muutokset toimivaltaiselle viranomaiselle hyväksyntää varten tämän asetuksen 75 b artiklan mukaisesti ennen tämän artiklan 4 kohdassa asetettua päivämäärää.

1.   Seuraavissa tilanteissa toimivaltainen viranomainen tekee konservatiivisen arvion säännellyn yhteisön päästöistä ottaen huomioon kustannusten siirtämisestä kuluttajille aiheutuvat seuraukset:

a)	säännelty yhteisö ei ole toimittanut todennettua vuotuista päästöselvitystä 75 p artiklan mukaiseen määräaikaan mennessä;

b)	75 p artiklassa tarkoitettu todennettu vuotuinen päästöselvitys ei ole tämän asetuksen mukainen;

c)	säännellyn yhteisön vuotuista päästöselvitystä ei ole todennettu täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/2067 mukaisesti.

2.   Jos todentaja on kertonut täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/2067 mukaisessa todentamisraportissa, että on muita kuin olennaisia väärintulkintoja, joita säännelty yhteisö ei ole korjannut ennen todentamisraportin antamista, toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava nämä väärintulkinnat ja tehtävä tarvittaessa konservatiivinen arvio säännellyn yhteisön päästöistä ottaen huomioon kustannusten siirtämisestä kuluttajille koituvat seuraukset. Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava säännellylle yhteisölle, onko vuotuiseen päästöselvitykseen tehtävä korjauksia ja mitä korjauksia siihen on tehtävä. Säännellyn yhteisön on asetettava nämä tiedot todentajan saataville.

3.   Jäsenvaltioiden on käynnistettävä tarkkailusuunnitelmien hyväksymisestä vastaavien toimivaltaisten viranomaisten ja vuotuisten päästöselvitysten hyväksymisestä vastaavien toimivaltaisten viranomaisten välinen tehokas tietojenvaihto.

1.   Jäsenvaltioiden on helpotettava tehokasta tietojen vaihtoa, jonka avulla säännellyt yhteisöt pystyvät määrittämään kulutukseen luovutetun polttoaineen loppukäytön.

2.   Jokaisen toiminnanharjoittajan on toimitettava yhdessä 68 artiklan 1 kohdan mukaisen todennetun päästöselvityksen kanssa liitteen X a mukaiset tiedot. Jäsenvaltiot voivat vaatia, että toiminnanharjoittajat antavat liitteessä X a luetellut merkitykselliset tiedot asianomaisen säännellyn yhteisön saataville ennen raportointivuoden maaliskuun 31 päivää.

3.   Jokaisen säännellyn yhteisön on toimitettava yhdessä 75 p artiklan 1 kohdan mukaisen todennetun päästöselvityksen kanssa liitteessä X b luetellut tiedot kulutukseen luovuttamansa polttoaineen kuluttajista.

4.   Jokaisen säännellyn yhteisön, joka luovuttaa polttoainetta käytettäväksi polttoon direktiivin 2003/87/EY III luvun soveltamisalaan kuuluvilla toimialoilla, on määritettävä päästönsä tämän asetuksen 75 p artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa selvityksessä käyttämällä tämän asetuksen liitteen X a mukaisesti annetuissa toiminnanharjoittajien raporteissa olevia tietoja ja vähentämällä kyseisissä raporteissa tarkoitetut relevantit polttoaineen määrät. Polttoaineen määrät, jotka on hankittu mutta joita ei käytetä samana vuonna, saa vähentää vain, jos toiminnanharjoittajan todennetussa päästöselvityksessä vahvistetaan raportointivuotta seuraavana vuonna, että polttoaineet on käytetty direktiivin 2003/87/EY liitteessä I tarkoitettuun toimintaan. Muussa tapauksessa erotus on tuotava esiin säännellyn yhteisön kyseisen vuoden todennetussa päästöselvityksessä.

5.   Jos käytetyt polttoaineen määrät vähennetään raportointivuotta seuraavana vuonna, vähennys on tehtävä absoluuttisten päästövähennysten muodossa. Vähennykset saadaan kertomalla toiminnanharjoittajan käyttämän polttoaineen määrä säännellyn yhteisön tarkkailusuunnitelmassa annetulla vastaavalla päästökertoimella.

6.   Edellä olevia 4 ja 5 kohtaa ei sovelleta, ellei säännelty yhteisö pysty osoittamaan, että kulutukseen luovutetut polttoaineet käytetään polttoon direktiivin 2003/87/EY III luvun soveltamisalaan kuuluvilla toimialoilla.

7.   Jäsenvaltiot voivat vaatia, että tämän artiklan toiminnanharjoittajia koskevia säännöksiä sovelletaan myös ilma-aluksen käyttäjiin.

1.   Jäsenvaltioiden on laadittava toimenpiteet petosten torjumiseksi ja määritettävä petoksista määrättävät seuraamukset, jotka vastaavat tarkoitustaan ja joilla on riittävä pelotevaikutus, jotta voidaan varmistaa direktiivin 2003/87/EY IV a luvun soveltamisalaan kuuluvien päästöjen tarkka tarkkailu ja raportointi.

2.   Direktiivin 2003/87/EY 18 artiklan nojalla nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten on, paitsi huolehdittava 10 artiklan nojalla vahvistetuista velvoitteista, tarvittaessa tehtävä yhteistyötä ja vaihdettava tietoja tämän asetuksen soveltamiseksi, myös rikkomusten havaitsemiseksi ja 1 kohdassa tarkoitettujen seuraamusten tai muiden korjaavien toimenpiteiden määräämiseksi direktiivin 2003/87/EY 16 artiklan mukaisesti, niiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa, joiden tehtäviin valvonta kuuluu sen kansallisen lainsäädännön nojalla, jolla direktiivit 2003/96/EY ja (EU) 2020/262 on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä.

”LIITE II a

Määrittämistasojen määrittäminen säänneltyihin yhteisöihin liittyviä laskentaperusteisia menetelmiä varten

1.   MÄÄRITTÄMISTASOJEN MÄÄRITTÄMINEN LUOVUTETUN POLTTOAINEEN MÄÄRIÄ VARTEN

Taulukon 1 epävarmuusrajoja sovelletaan luovutetun polttoaineen määriä koskevien vaatimusten kannalta merkityksellisiin määrittämistasoihin 28 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 29 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti. Epävarmuusrajat on tulkittava suurimmaksi sallituksi epävarmuudeksi polttoainevirtojen määrittämisessä raportointikauden aikana.

Taulukko 1

Määrittämistasot luovutetun polttoaineen määriä varten (kunkin määrittämistason suurin sallittu epävarmuus)

Polttoainevirran tyyppi

Muuttuja, johon epävarmuutta sovelletaan

Määrittämistaso 1

Määrittämistaso 2

Määrittämistaso 3

Määrittämistaso 4

Polttoaineiden poltto

Kaupalliset peruspolttoaineet	Polttoaineen määrä [t] tai [Nm3] tai [TJ]	±7,5  %	±5  %	±2,5  %	±1,5  %
Muut kaasumaiset tai nestemäiset polttoaineet	Polttoaineen määrä [t] tai [Nm3] tai [TJ]	±7,5  %	±5  %	±2,5  %	±1,5  %
Kiinteät polttoaineet	Polttoaineen määrä [t] tai [TJ]	±7,5  %	±5  %	±2,5  %	±1,5  %

2.   MÄÄRITTÄMISTASOJEN MÄÄRITTÄMINEN LASKENTAKERTOIMIA JA SOVELTAMISALAKERROINTA VARTEN

Säänneltyjen yhteisöjen on tarkkailtava hiilidioksidipäästöjä, jotka ovat peräisin kaikentyyppisistä polttoaineista, jotka on luovutettu kulutukseen direktiivin 2003/87/EY liitteessä III luetelluilla toimialoilla tai mainitun direktiivin 30 j artiklan mukaisesti unionin järjestelmään sisällytetyillä toimialoilla, käyttämällä tässä jaksossa vahvistettuja määrittämistasojen määritelmiä.

2.1   Määrittämistasot päästökertoimia varten

Jos seospolttoaineen biomassaosuus on määritetty, määrittämistasojen on liityttävä alustavaan päästökertoimeen. Fossiilisten polttoaineiden osalta määrittämistasojen on liityttävä päästökertoimeen.

Määrittämistaso 1: Säännellyn yhteisön on sovellettava jompaakumpaa seuraavista:

a)	liitteessä VI olevassa 1 jaksossa lueteltuja standardikertoimia tai

b)	31 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisesti muita vakioarvoja, ellei liitteessä VI olevassa 1 jaksossa ilmoiteta sovellettavaa arvoa.

Määrittämistaso 2 a: Säännellyn yhteisön on sovellettava kutakin polttoainetta koskevaa maakohtaista päästökerrointa 31 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan mukaisesti.

Määrittämistaso 2 b: Säännellyn yhteisön on johdettava polttoaineelle päästökertoimet eri hiilityyppien tehollisen lämpöarvon perusteella ja käytettävä empiirisiä korrelaatiokertoimia, jotka määritetään vähintään kerran vuodessa 32–35 artiklan ja 75 m artiklan mukaisesti.

Säännellyn yhteisön on varmistettava, että korrelaatiokerroin on hyvien teknisten käytäntöjen mukainen ja että sitä sovelletaan vain sillä alueella oleviin mallin mukaisiin arvoihin, jolla se on määritetty.

Määrittämistaso 3: Säännellyn yhteisön on sovellettava jompaakumpaa seuraavista:

a)	päästökertoimen määrittäminen 32–35 artiklan asiaankuuluvien säännösten mukaisesti;

b)

määrittämistasoa 2 b varten täsmennetty empiirinen korrelaatiokerroin, jos säännelty yhteisö osoittaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, että empiirisen korrelaatiokertoimen epävarmuus on enintään 1/3 epävarmuusarvosta, jota säännellyn yhteisön on noudatettava kyseisen polttoaineen luovutetun määrän määrittämisen yhteydessä.

2.2   Määrittämistasot yksikön muuntokerrointa varten

Määrittämistaso 1: Säännellyn yhteisön on sovellettava jompaakumpaa seuraavista:

a)	liitteessä VI olevassa 1 jaksossa lueteltuja standardikertoimia tai

b)	31 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisesti muita vakioarvoja, ellei liitteessä VI olevassa 1 jaksossa ilmoiteta sovellettavaa arvoa.

Määrittämistaso 2 a: Säännellyn yhteisön on sovellettava kutakin polttoainetta koskevaa maakohtaista kerrointa 31 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan mukaisesti.

Määrittämistaso 2 b: Kaupallisten polttoaineiden osalta on käytettävä yksikön muuntokerrointa, joka on saatu kyseisen polttoaineen ostokirjanpidosta, edellyttäen, että se on määritetty hyväksyttyjen kansallisten tai kansainvälisten standardien mukaisesti.

Määrittämistaso 3: Säännellyn yhteisön on määritettävä yksikön muuntokerroin 32–35 artiklan mukaisesti.

2.3   Määrittämistasot biomassaosuutta varten

Määrittämistaso 1: Säännellyn yhteisön on sovellettava toimivaltaisen viranomaisen tai komission julkaisemaa sovellettavaa arvoa tai 31 artiklan 1 kohdan mukaisia arvoja.

Määrittämistaso 2: Säännellyn yhteisön on sovellettava 75 m artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaisesti hyväksyttyä arviointimenetelmää.

Määrittämistaso 3 a: Säännellyn yhteisön on sovellettava analyysejä 75 m artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 32–35 artiklan mukaisesti.

Jos säännelty yhteisö olettaa fossiilisen osuuden olevan 100 prosenttia 39 artiklan 1 kohdan mukaisesti, biomassaosuudelle ei määritetä määrittämistasoa.

Määrittämistaso 3 b: Jos polttoaine on peräisin tuotantoprosessista, jonka syöttövirrat on määritelty ja ne ovat jäljitettävissä, säännelty yhteisö saa perustaa arvionsa prosessiin syötettävän ja sieltä poistuvan fossiilisen ja bioperäisen hiilen massataseeseen, kuten direktiivin (EU) 2018/2001 30 artiklan 1 kohdan mukaiseen massatasejärjestelmään.

2.4   Määrittämistasot soveltamisalakerrointa varten

Määrittämistaso 1: Säännellyn yhteisön on sovellettava 75 l artiklan 3 tai 4 kohdan mukaista oletusarvoa.

Määrittämistaso 2: Säännellyn yhteisön on sovellettava 75 l artiklan 2 kohdan e–g alakohdan mukaisia menetelmiä.

Määrittämistaso 3: Säännellyn yhteisön on sovellettava 75 l artiklan 2 kohdan a–d alakohdan mukaisia menetelmiä.

”LIITE IX

67 artiklan 1 kohdan mukaisesti säilytettävät vähimmäistiedot

Toiminnanharjoittajien, ilma-aluksen käyttäjien ja säänneltyjen yhteisöjen on säilytettävä vähintään seuraavat:

1.   LAITOKSIA, ILMA-ALUKSEN KÄYTTÄJIÄ JA SÄÄNNELTYJÄ YHTEISÖJÄ KOSKEVAT YHTEISET VAATIMUKSET

1)	Toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä tarkkailusuunnitelma.

2)	Asiakirjat, joilla perustellaan tarkkailumenetelmien valinta, ja asiakirjat, joilla perustellaan toimivaltaisen viranomaisen hyväksymät väliaikaiset tai muut kuin väliaikaiset muutokset tarkkailumenetelmiin ja tarvittaessa määrittämistasoihin.

3)	Kaikki asiaankuuluvat tarkkailusuunnitelmien päivitykset, joista on ilmoitettu toimivaltaiselle viranomaiselle 15 artiklan mukaisesti, ja toimivaltaisen viranomaisen vastaukset.

4)	Kaikki tarkkailusuunnitelmassa mainitut kirjalliset menettelyt, tarvittaessa myös näytteenottosuunnitelma, tietovirtojen hallintatoimiin liittyvät menettelyt ja kontrollitoimiin liittyvät menettelyt.

5)	Luettelo tarkkailusuunnitelman ja kaikkien siihen liittyvien menettelyjen kaikista käytetyistä versioista.

6)	Dokumentaatio tarkkailuun ja raportointiin liittyvistä vastuista.

7)	Tarvittaessa toiminnanharjoittajan, ilma-aluksen käyttäjän tai säännellyn yhteisön tekemä riskinarviointi.

8)	Parannusraportit, joista säädetään 69 artiklassa.

9)	Todennettu vuotuinen päästöselvitys.

10)	Todentamisraportti.

11)	Mahdolliset muut tiedot, jotka on yksilöity vuotuisen päästöselvityksen todentamisen kannalta tarpeellisiksi.

2.   KIINTEITÄ LAITOKSIA KOSKEVAT ERITYISTIEDOT

1)	Kasvihuonekaasujen päästölupa ja sen mahdolliset päivitykset.

2)	Tarvittaessa mahdolliset epävarmuustarkastelut.

3)

Laitoksissa käytettyjen laskentaan perustuvien menetelmien osalta: a) toimintotiedot, joita on käytetty kutakin lähdevirtaa koskevissa mahdollisissa päästölaskelmissa, luokiteltuina prosessi- ja polttoaine- tai materiaalityypin mukaisesti; b) tarvittaessa luettelo kaikista laskentakertoimina käytetyistä oletusarvoista; c) kattavat näytteenoton ja analyysin tulokset laskentakerrointen määrittämiseksi; d) dokumentaatio kaikista tehottomista, korjatuista menettelyistä ja 64 artiklan mukaisesti toteutetuista korjaavista toimenpiteistä; e) mittauslaitteiden kalibroinnin ja huollon tulokset.

4)

Laitosten laskentaan perustuvien menetelmien osalta on annettava seuraavat lisätiedot: a) asiakirjat, joilla perustellaan mittauksen valinta tarkkailumenetelmäksi; b) kunkin päästölähteen päästöjen epävarmuusanalyysissä käytetyt tiedot prosesseittain luokiteltuna; c) varmuuslaskentaan käytetyt tiedot ja laskelmien tulokset; d) jatkuvatoimisen päästömittausjärjestelmän yksityiskohtainen tekninen kuvaus, mukaan lukien toimivaltaisen viranomaisen hyväksymisasiakirjat; e) raakatiedot ja yhdistetyt tiedot jatkuvatoimisesta päästömittausjärjestelmästä, mukaan lukien muutoksia koskevat tiedot, testilokikirja, seisonta-ajat, kalibroinnit, huollot ja ylläpidot; f) dokumentaatio kaikista jatkuvatoimisen päästömittausjärjestelmän muutoksista; g) mittauslaitteiden kalibroinnin ja huollon tulokset; h) tarvittaessa massa- tai energiatasemalli, jota on käytetty korvaavien tietojen määrittämiseen 45 artiklan 4 kohdan mukaisesti, ja siihen liittyvät oletukset.

5)

Käytettäessä 22 artiklassa tarkoitettua fall back -menetelmää kaikki tiedot, joita tarvitaan niiden päästölähteiden ja lähdevirtojen päästöjen määrittämiseen, joihin tätä menetelmää sovelletaan, sekä toimintotietojen, laskentakertoimien ja muiden määrittämistasoon perustuvassa menetelmässä raportoitavien muuttujien epäsuorat tiedot.

6)

Alumiinin primäärituotannon osalta on annettava seuraavat lisätiedot: a) asiakirjat tuloksista, jotka on saatu mittausjaksoista laitoskohtaisten CF4- ja C2F6-päästökerrointen määrittämiseksi; b) asiakirjat tuloksista, jotka on saatu hajapäästöjen talteenoton tehokkuuden määrittämisestä; c) kaikki alumiinin primäärituotantoa, anodiefektien tiheyttä ja keskimääräistä kestoa sekä ylijännitetietoa koskevat asiaankuuluvat tiedot.

7)

Hiilidioksidin talteenoton, kuljetuksen ja geologisen varastoinnin toimintojen osalta tarvittaessa seuraavat lisätiedot: a) asiakirjat hiilidioksidin geologista varastointia harjoittavien laitosten varastointikompleksiin injektoimasta hiilidioksidimäärästä; b) edustavasti aggregoidut paine- ja lämpötilatiedot siirtoverkosta; c) kopio varastointiluvasta, mukaan lukien hyväksytty tarkkailusuunnitelma, direktiivin 2009/31/EY 9 artiklan mukaisesti; d) direktiivin 2009/31/EY 14 artiklan mukaisesti toimitetut raportit; e) direktiivin 2009/31/EY 15 artiklan mukaisesti suoritettuja tarkastuksia koskevat raportit; f) asiakirjat direktiivin 2009/31/EY 16 artiklan mukaisesti toteutetuista korjaavista toimenpiteistä.

3.   ILMAILUTOIMINTOJA KOSKEVAT ERITYISTIEDOT

1)	Luettelo omistuksessa olevista, vuokralle otetuista ja vuokralle annetuista ilma-aluksista ja tarvittava näyttö luettelon täydellisyydestä; kunkin ilma-aluksen osalta päivämäärä, jona se lisätään ilma-aluksen käyttäjän kalustoon tai poistetaan sieltä.

2)	Luettelo kuhunkin raportointikauteen kuuluvista lennoista, jokaisen lennon osalta kummankin lentopaikan ICAO:n tunniste ja tarvittava näyttö luettelon täydellisyydestä.

3)	Polttoaineenkulutuksen ja päästöjen määrittämiseen käytetyt asiaankuuluvat tiedot.

4)

Dokumentaatio tietoaukkojen tapauksessa sovellettavasta menetelmästä, niiden lentojen määrä, joiden osalta on ilmennyt tietoaukkoja, tiedot, joita käytetään ilmenneiden tietoaukkojen korjaamiseen, ja jos tietoaukkoja on ilmennyt yli viidessä prosentissa raportoiduista lennoista, tietoaukkojen syyt ja dokumentaatio toteutetuista korjaavista toimenpiteistä.

4.   SÄÄNNELTYJÄ YHTEISÖJÄ KOSKEVAT ERITYISTIEDOT

1)	Luettelo polttoainevirroista kullakin raportointikaudella ja tarvittavat todisteet luettelon täydellisyydestä, mukaan lukien polttoainevirtojen luokittelu.

2)	Tavat, joilla direktiivin 2003/87/EY 3 artiklan a f alakohdassa määritellyt polttoaineet luovutetaan kulutukseen, ja välikuluttajien tyypit, jos nämä tiedot ovat saatavilla ja jos siitä ei aiheudu kohtuutonta hallinnollista taakkaa.

3)	Loppukäytön tyyppi, myös niiden lopullisten toimialojen asiaankuuluva CRF-koodi, joilla direktiivin 2003/87/EY 3 artiklan a f alakohdassa määritelty polttoaine kulutetaan, käytettävissä olevalla tasolla yhdistettynä.

4)	Merkitykselliset tiedot luovutetun polttoaineen määrien määrittämiseksi kustakin polttoainevirrasta.

5)	Tarvittaessa luettelo käytetyistä oletusarvoista ja laskentakertoimista.

6)	Kutakin polttoainevirtaa koskeva soveltamisalakerroin, jokainen loppukulutustoimiala eriteltynä ja kaikki asiaankuuluvat taustatiedot, joiden perusteella toimialat on määritetty.

7)	Sovellettavat määrittämistasot sekä perustelut, jos vaadittavista määrittämistasoista on poikettu.

8)	Kattavat näytteenoton ja analyysin tulokset laskentakerrointen määrittämiseksi.

9)	Dokumentaatio kaikista tehottomista, korjatuista menettelyistä ja 64 artiklan mukaisesti toteutetuista korjaavista toimenpiteistä.

10)	Mittauslaitteiden kalibroinnin ja huollon tulokset.

11)	Luettelo laitoksista, joihin direktiivin 2003/87/EY 3 artiklan a f alakohdassa määritelty polttoaine luovutetaan kulutukseen, mukaan lukien laitosten nimet, osoitteet ja lupanumerot sekä kyseisille laitoksille luovutetun polttoaineen määrät raportointikausittain.

”LIITE X a

POLTTOAINEEN TOIMITTAJIA JA KIINTEIDEN LAITOSTEN SEKÄ TARVITTAESSA ILMA-ALUKSEN KÄYTTÄJIEN JA LAIVAYHTIÖIDEN POLTTOAINEENKÄYTTÖÄ KOSKEVAT RAPORTIT

Toiminnanharjoittajan on yhdessä niiden tietojen kanssa, jotka sisältyvät vuotuiseen päästöselvitykseen tässä asetuksessa olevan liitteen X mukaisesti, annettava raportti, joka sisältää seuraavat tiedot jokaisesta direktiivin 2003/87/EY 3 artiklan a f alakohdassa määritellyn polttoaineen hankinnasta:

a)

säännellyksi yhteisöksi rekisteröidyn polttoaineentoimittajan nimi, osoite ja yksilöllinen lupanumero. Tapauksissa, joissa polttoaineentoimittaja ei ole säännelty yhteisö, toiminnanharjoittajan on toimitettava luettelo kaikista polttoaineentoimittajista, suorista polttoaineentoimittajista säänneltyihin yhteisöihin, mukaan lukien niiden nimet, osoitteet ja yksilölliset lupanumerot, jos nämä tiedot ovat saatavilla;

b)	asianomaisella raportointikaudella kultakin a alakohdassa tarkoitetulta toimittajalta hankittujen polttoaineiden tyypit ja määrät;

c)	asianomaisella raportointikaudella kultakin polttoaineentoimittajalta hankitun polttoaineen määrä, joka on käytetty direktiivin 2003/87/EY liitteessä I tarkoitettuihin toimintoihin.

LIITE X b

SÄÄNNELTYJEN YHTEISÖJEN LUOVUTTAMAA POLTTOAINETTA KOSKEVAT RAPORTIT

Säännellyn yhteisön on yhdessä niiden tietojen kanssa, jotka sisältyvät vuotuiseen päästöselvitykseen tässä asetuksessa olevan liitteen X mukaisesti, annettava raportti, joka sisältää seuraavat tiedot jokaisesta direktiivin 2003/87/EY 3 artiklan a f alakohdassa määritellyn polttoaineen hankinnasta:

a)

seuraavat tiedot toiminnanharjoittajasta ja tarvittaessa ilma-aluksen käyttäjästä ja laivayhtiöstä, jolle polttoaine on luovutettu: nimi, osoite ja yksilöllinen lupanumero. Muissa tapauksissa, joissa polttoaine on tarkoitettu loppukäyttöön direktiivin 2003/87/EY liitteen I soveltamisalaan kuuluvilla toimialoilla, säännellyn yhteisön on toimitettava luettelo kaikista polttoaineen kuluttajista, suorasta ostajasta toiminnanharjoittajaan, mukaan lukien niiden nimet, osoitteet ja yksilölliset lupanumerot, jos nämä tiedot ovat saatavilla ja jos siitä ei aiheudu kohtuutonta hallinnollista taakkaa;

b)	asianomaisella raportointikaudella kullekin a alakohdassa tarkoitetulle ostajalle myytyjen polttoaineiden tyypit ja määrät;

c)	asianomaisella raportointikaudella kunkin a alakohdassa tarkoitetun ostajan osalta direktiivin 2003/87/EY liitteessä I tarkoitettuihin toimintoihin käytetyn polttoaineen määrä.