(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perusteet ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle. Asetuksen 10 artiklan 2 kohdassa säädetään sellaisten lisäaineiden uudelleenarvioinnista, joille on annettu hyväksyntä neuvoston direktiivin 70/524/ETY (2) mukaisesti.

(2)

Sepioliittisavi hyväksyttiin ilman määräaikaa direktiivin 70/524/ETY mukaisesti kaikkien eläinlajien rehun lisäaineena, joka kuuluu sidonta-aineiden, paakkuuntumisenestoaineiden ja sakeuttamisaineiden funktionaaliseen ryhmään. Kyseinen aine sisällytettiin sen jälkeen rehujen lisäaineita koskevaan rekisteriin olemassa olevana tuotteena asetuksen (EY) N:o 1831/2003 10 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1831/2003 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti, luettuna yhdessä sen 7 artiklan kanssa, toimitettiin hakemus, joka koskee sepioliittisaven uudelleenarviointia kaikkien eläinlajien rehun lisäaineena ja jossa pyydetään kyseisen lisäaineen luokittelemista luokkaan ”teknologiset lisäaineet” ja funktionaalisiin ryhmiin ”sidonta-aineet” ja ”paakkuuntumisenestoaineet”. Hakemuksen mukana toimitettiin asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(4)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, totesi 4 päivänä toukokuuta 2022 antamassaan lausunnossa (3), että ehdotettujen käyttöedellytysten mukaisesti käytettynä sepioliittisavi on turvallinen lypsäville märehtijöille, vieroitetuille porsaille, lihasioille ja muille kasvaville heimoon Suidae kuuluville eläimille 20 000 mg/kg pitoisuutena täysrehussa, lohikaloille 17 600 mg/kg pitoisuutena täysrehussa ja broilereille 10 000 mg/kg pitoisuutena täysrehussa ja että sillä ei ole haitallisia vaikutuksia kuluttajien turvallisuuteen eikä ympäristöön. Se ei voinut tehdä päätelmiä lisäaineen turvallisuudesta muiden eläinlajien ja -luokkien osalta. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi myös, että lisäaine aiheuttaa käyttäjälle riskin hengitettynä, erityisesti lisäaineen sisältämän kiteisen piidioksidin ja nikkelin vuoksi, ja että se ei ole ihoa tai silmiä ärsyttävä, mutta sitä olisi pidettävä ihoa ja hengitysteitä herkistävänä aineena. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi, että lisäaine on tehokas sidonta-aineena ja paakkuuntumisenestoaineena. Elintarviketurvallisuusviranomainen vahvisti myös asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun vertailulaboratorion toimittaman rehun lisäaineiden analyysimenetelmää koskevan raportin.

(5)

Sepioliittisaven arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksynnän edellytykset täyttyvät. Näin ollen kyseisen lisäaineen käyttö lypsäville märehtijöille, vieroitetuille ja lihotettavaksi tarkoitetuille heimoon Suidae kuuluville eläimille, lohikaloille ja broilereille olisi hyväksyttävä. Komissio on pyytänyt hakijalta lisätietoja lisäaineen turvallisuudesta muille eläinlajeille ja -luokille. Komissio katsoo, että ihmisten terveydelle aiheutuvien haittavaikutusten ehkäisemiseksi olisi toteutettava asianmukaisia suojatoimenpiteitä erityisesti lisäaineen käyttäjien osalta. Näiden suojatoimenpiteiden olisi oltava työntekijöiden turvallisuutta koskevien unionin lainsäädännössä vahvistettujen vaatimusten mukaisia.

(6)

Koska turvallisuuteen liittyvät syyt eivät edellytä asianomaisen aineen hyväksynnän edellytyksiin tehtävien muutosten välitöntä soveltamista, on aiheellista säätää siirtymäajasta, jotta asianomaiset tahot voivat valmistautua hyväksynnästä aiheutuvien uusien vaatimusten noudattamiseen.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,