(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, pani 14 päivänä lokakuuta 2020 vireille Venäjältä peräisin olevan koivuvanerin tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen tutkimuksen perusasetuksen 5 artiklan nojalla. Komissio otti 11 päivänä kesäkuuta 2021 käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin Venäjältä peräisin olevan koivuvanerin tuonnissa komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2021/940 (2), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’.

(2)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet väittivät, että markkinaolosuhteet olivat muuttuneet tutkimusajanjakson (1 päivän heinäkuuta 2019 ja 30 päivän kesäkuuta 2020 välisen ajan) jälkeen ja että lopullisten toimenpiteiden käyttöönotto ei olisi perusteltua näiden muutosten vuoksi.

(3)

Komissio pyysi 18 päivänä elokuuta 2021 tutkimuksen yhteydessä asianomaisia osapuolia unionissa toimittamaan tietoja tutkimusajanjakson jälkeiseltä kaudelta (heinäkuun 2020 ja kesäkuun 2021 väliseltä ajalta), jotta se voisi tarkastella ja arvioida väitettyjen muuttuneiden olosuhteiden mahdollista vaikutusta unionin markkinoilla. Tietoja saatiin otokseen valituilta kolmelta unionin tuottajalta, yhdeltä otoksen ulkopuoliselta unionin tuottajalta, valituksen tekijöiltä ja 63 asianomaiselta osapuolelta, muun muassa käyttäjiltä, tuojilta, järjestöiltä ja muilta unionin tuottajilta. Otokseen valitut unionin tuottajat toimittivat pyydetyt tiedot tietyistä indikaattoreista.

(4)

Komissio ilmoitti 31 päivänä elokuuta 2021 kaikille osapuolille niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi ottaa käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Venäjältä peräisin olevan koivuvanerin tuonnissa ja jotka perustuivat tutkimusajanjakson aikaiseen tilanteeseen, koska väitettyjen tutkimusajanjakson jälkeisten kehityssuuntien katsottiin olevan väliaikaisia luonteeltaan. Kaikille osapuolille asetettiin määräaika huomautusten esittämiselle. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat asianomaiset osapuolet pyysivät polkumyyntitoimenpiteiden suspendoimista perusasetuksen 14 artiklan 4 kohdan nojalla ja viittasivat tutkimusajanjakson jälkeen väitetysti tapahtuneisiin markkinoiden muutoksiin, joiden perusteella on kyseenalaista, onko tulleja tarpeen kantaa niiden käyttöönoton jälkeen. Käytettävissä olevien tietojen perusteella komissio päätti tutkia, olisiko mahdollisten lopullisten polkumyyntitoimenpiteiden suspendoiminen perusteltua 14 artiklan 4 kohdan nojalla.

(5)

Komissio ilmoitti 11 päivänä lokakuuta 2021 aikeestaan olla suspendoimatta toimenpiteitä perusasetuksen 14 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Kaikille osapuolille asetettiin määräaika huomautusten esittämiselle.

(6)

Komissio otti 9 päivänä marraskuuta 2021 käyttöön Venäjältä peräisin olevaa koivuvaneria koskevat lopulliset polkumyyntitullit (3), jotka olivat suuruudeltaan 14,40–15,80 prosenttia. Samalla se ilmoitti, että mahdollista suspendointia koskeva päätös tehdään myöhemmin.

(7)

Perusasetuksen 14 artiklan 4 kohdassa säädetään mahdollisuudesta suspendoida eli jättää väliaikaisesti soveltamatta polkumyynnin vastaiset toimenpiteet unionin edun nimissä, jos markkinaolosuhteet ovat väliaikaisesti muuttuneet siten, ettei vahinko todennäköisesti toistuisi suspendoimisen johdosta. Tästä seuraa, että polkumyyntitoimenpiteet voidaan suspendoida vain tilanteessa, jossa olosuhteet ovat muuttuneet siten, että unionin tuotannonalalle ei enää aiheudu merkittävää vahinkoa.

(8)

Tarkastelujakson (vuoden 2017 ja kesäkuun 2020 välisenä) aikana Venäjältä tuleva tuonti lisääntyi 14 prosenttia, ja sen markkinaosuus kasvoi vuoden 2017 ja tutkimusajanjakson välillä 40 prosentista 46 prosenttiin. Samaan aikaan unionin tuotannonalan taloudellinen tilanne heikkeni kaikilla merkittävillä indikaattoreilla tarkasteltuna: tuotanto (- 14 %), myynti EU:ssa (- 17 %), markkinaosuus (47 %:sta 39 %:iin) ja kannattavuus (+ 10 %:sta - 3 %:iin). Tämän perusteella komissio päätteli, että unionin tuotannonalalle oli aiheutunut merkittävää vahinkoa polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista. Tutkimusajanjakson jälkeisten tietojen osalta komissio katsoi, että tarkasteltavana olevan tuotteen väitetyt tavanomaista kalliimmat hinnat tutkimusajanjakson jälkeen ja kuljetuskustannusten nousu olivat luonteeltaan tilapäisiä ja johtuivat koronaviruspandemian jälkeisestä maailmanlaajuisesta talouden elpymisestä ja kysynnän kasvusta. Näin ollen komission käytettävissä olevat tiedot tutkimusajanjakson jälkeiseltä kaudelta eivät muuttaneet merkittävää vahinkoa ja syy-yhteyttä koskevia päätelmiä, ja tullien käyttöönottoa pidettiin aiheellisena.

(9)

Komissio pyysi lisätietoja tarkastellakseen tilannetta unionin markkinoilla tutkimusajanjakson jälkeen perusasetuksen 14 artiklan 4 kohdan mukaisesti, ja näiden tietojen analyysi osoitti, että unionin tuotannonalan tilanne ei ollut merkittävästi muuttunut tutkimusajanjakson aikaisesta tilanteesta.

(10)

Tutkimusajanjakson jälkeen unionin tuottajien myynti unionissa etuyhteydettömille osapuolille kehittyi positiivisesti ja kasvoi 9 prosenttia verrattuna tutkimusajanjaksoon. Kun tilannetta kuitenkin verrataan tarkastelujakson viitevuoteen (eli vuoteen 2017), myynti EU:ssa oli edelleen 15 prosenttia vähäisempää. Myös tuotantomäärä ja kapasiteetti kehittyivät positiivisesti tutkimusajanjakson jälkeen: tuotantomäärä lisääntyi 11 prosenttia ja tuotantokapasiteetti 4 prosenttia, mikä johti kapasiteetin käyttöasteen 7 prosentin kasvuun. Tutkimusajanjakson jälkeen tuotantomäärä oli kuitenkin 8 prosenttia ja kapasiteetin käyttöaste 7 prosenttia pienempi kuin vuonna 2017.

(11)

Kannattavuutta tarkasteltaessa unionin tuotannonala oli edelleen tappiollinen (- 1,1 prosenttia) tutkimusajanjakson jälkeisellä kaudella, paljon alle vahvistetun tavoitevoiton (9,7 prosenttia), joka asetettiin vuoden 2017 tasolle, koska kyseisenä vuotena unionin tuotannonalan todettiin toimineen tavanomaisissa markkinaolosuhteissa ilman polkumyyntiä. Tämä osoittaa, että unionin tuotannonala hyötyi kasvaneesta kysynnästä vain osittain, koska myynnin ja hintojen nousu kompensoitui suureksi osaksi kohonneilla tuotantokustannuksilla (hinnan kohoaminen vaikutti samalla tavalla raaka-aineisiin) ja viivästyneillä hinnan mukautuksilla, jotka johtuivat sopimusvelvoitteista.

(12)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että vaikka unionin tuotannonala sai hyötyä kysynnän kasvamisesta ja jossakin määrin myös korkeammista hinnoista markkinoilla tutkimusajanjakson jälkeen, mitä tiettyjen indikaattoreiden positiivinen suuntaus osoittaa (ks. 10 ja 11 kappale), tutkimusajanjaksoon verrattuna nämä elpymisen merkit eivät olleet riittävän voimakkaita, jotta ne olisivat kääntäneet unionin tuotannonalan vahingollisen tilanteen päinvastaiseksi, mikä näkyy, kun suuntauksia verrataan vuoteen 2017. Lisäksi unionin tuotannonala oli edelleen tappiollinen tutkimusajanjakson jälkeen. Näin ollen komissio päätteli, että näyttö ei osoittanut, että markkinaolosuhteet olisivat muuttuneet väliaikaisesti siten, ettei vahinko todennäköisesti toistuisi toimenpiteiden suspendoimisen johdosta.

(13)

Komission päätelmien ilmoittamisen jälkeen jotkin osapuolet, muun muassa vientiä harjoittavat tuottajat, tuojat ja käyttäjät, kiistivät polkumyyntitutkimuksen päätelmät ja väittivät, että unionin tuotannonalalle ei aiheutunut vahinkoa Venäjältä tulevasta tuonnista vaan muista tekijöistä. Ne väittivät erityisesti, että tutkimusajanjakson jälkeen unionin tuotannonalalle aiheutui vahinkoa tuotantokustannuksista ja viivästyneistä hinnan mukautuksista.

(14)

Komissio muistuttaa, että syy-yhteyttä koskeva analyysi tehtiin polkumyyntimenettelyssä, jossa komissio päätteli, että Venäjältä polkumyynnillä tuleva tuonti aiheutti merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalla ja että mikään muista tekijöistä analysoituna erikseen tai yhdessä ei heikentänyt syy-yhteyttä polkumyyntituonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välillä siinä määrin, että tämä yhteys ei enää olisi todellinen ja merkittävä. (4) Perusasetuksen 14 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen tekijöiden tarkastelu kuuluu eri yhteyteen (eli siihen, toistuuko vahinko todennäköisesti, jos toimenpiteiden soveltaminen keskeytetään), eikä sen perusteella voida tehdä uudelleen analyysiä, joka johti toimenpiteiden käyttöönottoon. Koska väite ei koskenut komission päätelmiä 14 artiklan 4 kohdan yhteydessä, se hylättiin.

(15)

Komissio huomauttaa myös, että tutkimusajanjakson jälkeistä kehitystä koskevassa analyysissä (ks. 2.2 jakso) ei tullut esiin, että vahingon jatkuminen olisi johtunut tuotantokustannusten kohoamisesta. Päinvastoin, unionin tuotannonala sai hyötyä kysynnän kasvamisesta ja jossakin määrin myös korkeammista hinnoista markkinoilla, kuten 12 kappaleessa selitetään. Komissio huomauttaa myös, että riippumatta siitä, mikä vaikutus viivästyneillä hinnan mukautuksilla ja tuotantokustannuksilla oli tutkimusajanjakson jälkeiseen markkinoiden kehitykseen, Venäjältä tulevan tuonnin aiheuttama merkittävä vahinko tutkimusajanjakson aikana vahvistettiin komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2021/1930 vuoden 2017 ja kesäkuun 2020 välistä aikaa koskevien tietojen perusteella eikä sitä käsitelty perusasetuksen 14 artiklan 4 kohdan mukaisten tekijöiden analyysin yhteydessä. Näin ollen nämä väitteet hylättiin.

(16)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen jotkin osapuolet, muun muassa vientiä harjoittavat tuottajat, tuojat ja käyttäjät, väittivät myös, että komission olisi tehtävä ennakoiva analyysi siitä, ovatko ”markkinaolosuhteet väliaikaisesti muuttuneet siten, ettei vahinko todennäköisesti toistuisi suspendoimisen johdosta” perusasetuksen 14 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Jotkin osapuolet väittivät myös, että komission pitäisi tarkastella kysynnän ja tarjonnan epätasapainoa, kuten tehtiin Kiinasta peräisin olevien alumiinilevyvalmisteiden tuontia koskevassa menettelyssä.

(17)

Komissio muistutti ennakoivasta analyysistä, että tutkimusajanjakson jälkeisten tietojen analyysissä pääteltiin, että unionin tuotannonalalle aiheutui edelleen vahinkoa, minkä vuoksi suspendoinnin edellytykset eivät täyttyneet. Näin ollen ei ollut perusteita tehdä ennakoivaa analyysiä siitä, olisiko vahingon toistuminen suspendoinnin johdosta epätodennäköistä, koska analyysi osoitti, että unionin tuotannonalalle aiheutui edelleen merkittävää vahinkoa tutkimusajanjakson jälkeisellä kaudella. Kun otetaan huomioon unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon jatkuminen, myös kysynnän ja tarjonnan epätasapainoa koskeva ennakoivaa analyysiä pidettiin perusteettomana.

(18)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Segezha Group, vientiä harjoittava tuottaja, väitti, että vähimmäistuontihinnan muodossa oleva tulli olisi perustelluin toimenpiteen muoto. Komissio muistuttaa, että toimenpiteiden muodon analyysi ei kuulu tämän menettelyn piiriin, minkä vuoksi se hylkäsi väitteen.

(19)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen otokseen valittu venäläinen vientiä harjoittava tuottaja, Syktyvkar Plywood Mill, väitti, että komissio ei viitannut päätelmistä ilmoittavassa asiakirjassa muiden asianomaisten osapuolten kuin EU:n tuottajien toimittamiin tietoihin. Komissio muistuttaa, että sillä ei ole velvollisuutta viitata päätelmistä ilmoittavassa asiakirjassa kaikkien asianomaisten osapuolten esittämiin huomautuksiin, koska sen päätelmien perusteet selitettiin asianmukaisesti ja yksityiskohtaisesti. Komissio totesi kuitenkin, että kaikki asianomaisten osapuolten toimittamat asiakirjat ja huomautukset tutkittiin ja otettiin huomioon asianmukaisesti, kun analysoitiin mahdollista suspendointia perusasetuksen 14 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(20)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen jotkin asianomaiset osapuolet väittivät, että toimenpiteiden käyttöönotto olisi unionin edun vastaista. Komissio muistuttaa, että toimenpiteiden käyttöönottoon liittyvää unionin etua analysoitiin jo polkumyyntimenettelyssä (erityisesti täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/1930 johdanto-osan 213–236 kappaleessa, joissa pääteltiin, ettei ollut pakottavia syitä todeta, ettei ole unionin edun mukaista ottaa käyttöön toimenpiteitä Venäjältä peräisin olevan koivuvanerin tuonnissa). On vielä syytä muistaa, että perusasetuksen 14 artiklan 4 kohdan mukaisesti unionin etua koskeva analyysi on merkityksellinen vain, jos unionin tuotannonalalle ei enää aiheudu vahinkoa eikä vahinko todennäköisesti toistuisi toimenpiteiden suspendoimisen johdosta. Koska tutkimusajanjakson jälkeistä kehitystä koskevassa analyysissa pääteltiin, että unionin tuotannonalalle aiheutui edelleen vahinkoa, minkä vuoksi suspendoimisen edellytykset eivät täyttyneet, komissio ei pitänyt tarpeellisena arvioida unionin etua perusasetuksen 14 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(21)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen jotkin asianomaiset osapuolet väittivät, että komission pitäisi suspendoida neliönmuotoista vaneria koskevat lopulliset toimenpiteet. Ensinnäkin komissio huomauttaa, että perusasetuksen 14 artiklan 4 kohdassa säädetään tarkasteltavana olevan koko tuotteen eikä sen osan tuonnissa käyttöön otettujen toimenpiteiden suspendoimisesta. Lisäksi komissio huomauttaa, että neliönmuotoisen vanerin tutkimuksen ulkopuolelle jättämistä koskevaa pyyntöä käsiteltiin polkumyyntimenettelyssä, jossa pyyntö hylättiin. (5) Tämän vuoksi väite hylättiin.

(22)

Koska tutkimusajanjakson jälkeisen kehityksen tarkastelu osoitti, että unionin tuotannonalalle aiheutui edelleen vahinkoa, komissio ei voinut päätellä, että markkinaolosuhteet olisivat väliaikaisesti muuttuneet siten, ettei vahinko todennäköisesti toistuisi suspendoimisen johdosta, ja että olisi unionin tuotannonalan edun mukaista suspendoida toimenpiteet perusasetuksen 14 artiklan 4 kohdan nojalla. Tämä päätös ei rajoita komission oikeutta tehdä perusasetuksen 14 artiklan 4 kohdan mukainen päätös, jos markkinaolosuhteet muuttuvat tulevaisuudessa.

(23)

Sen vuoksi komissio päätti olla suspendoimatta Venäjältä peräisin olevan koivuvanerin tuonnissa täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2021/1930 käyttöön otettuja polkumyyntitulleja,