(1)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 tavoitteena on lopettaa poisheittäminen unionin kalastuksissa asteittain ottamalla käyttöön purkamisvelvoite niiden lajien saaliiden osalta, joihin sovelletaan saalisrajoituksia, ja Välimerellä myös niiden lajien saaliiden osalta, joihin sovelletaan vähimmäiskokoja.

(2)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdan d alakohdan nojalla purkamisvelvoitetta sovelletaan Välimerellä kalastusta määrittäviin lajeihin viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2017 ja kaikkiin muihin lajeihin viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2019.

(3)

Komission asetuksen (EU) N:o 1380/2013 nojalla hyväksymiin poisheittämissuunnitelmiin voivat sisältyä asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 5 kohdan a–e alakohdassa tarkoitetut eritelmät, kuten säilyttämisen vähimmäisviitekokojen vahvistaminen.

(4)

Asetuksen (EY) N:o 1967/2006 15 a artiklassa ja asetuksen (EU) 2019/1241 15 artiklan 2 kohdassa siirretään komissiolle valta vahvistaa poisheittämissuunnitelmien hyväksymistä varten purkamisvelvoitteen alaisille lajeille säilyttämisen vähimmäisviitekoko, jonka tarkoituksena on varmistaa nuorten meren eliöiden suojeleminen. Kyseisten artiklojen mukaan säilyttämisen vähimmäisviitekoko voi tarvittaessa poiketa asetuksen (EU) 2019/1241 liitteessä IX vahvistetusta koosta.

(5)

Komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2020/3 (4) vahvistetaan venussimpukoiden (Venus spp.) pyyntiä Italian aluevesillä koskeva poisheittämissuunnitelma 1 päivän tammikuuta 2020 ja 31 päivän joulukuuta 2022 väliseksi ajaksi Italian toimittaman suosituksen perusteella ja Välimeren neuvoa-antavan toimikunnan kuulemisen jälkeen ottaen huomioon STECF:n lausunto ja asetuksen (EU) 2019/1241 voimaantulo. Venussimpukoiden säilyttämisen pienennetyn vähimmäisviitekoon, 22 mm, soveltaminen oli kuitenkin rajoitettu yhteen vuoteen eli 31 päivään joulukuuta 2020 saakka. Samalla myönnettiin korkeaan eloonjäämisasteeseen perustuva poikkeus säilyttämisen vähimmäisviitekoon alittaville venussimpukoiden saaliille 31 päivään joulukuuta 2022 saakka.

(6)

Italia on ainoa jäsenvaltio, jolla on välitön kalastuksenhoitoetu venussimpukoiden kalastuksen osalta omilla aluevesillään GFCM:n maantieteellisillä osa-alueilla 9, 10, 17 ja 18. Italia toimitti 2 päivänä maaliskuuta 2020 yhteisen suosituksen, jossa se pyysi delegoidussa asetuksessa (EU) 2020/3 vahvistetun, venussimpukoiden säilyttämisen vähimmäisviitekokoa koskevan poikkeuksen voimassaolon jatkamista 31 päivään joulukuuta 2022.

(7)

STECF tarkisti Italian toimittaman yhteisen suosituksen asetuksen (EU) 2019/1241 3 ja 4 artiklan tavoitteiden ja päämäärien valossa (STECF 20-01) (5).

(8)

STECF totesi, että uudessa yhteisessä suosituksessa esitetyt pituusjakaumat (2017–2019) viittaavat siihen, että sen jälkeen kun pienempää säilyttämisen vähimmäisviitekokoa (25 mm:stä 22 mm:iin) alettiin ensimmäisen kerran soveltaa vuonna 2017 komission delegoidun asetuksen (EU) 2016/2376 (6) nojalla, yli 22 mm:n kokoisia yksilöitä havaittiin runsaammin kannassa Marchen alueen tietyillä alueilla. STECF päätteli myös, että kantojen tila näyttää olleen vakaa tai parantumassa niillä alueilla, joista on saatavilla riittävästi tietoa. STECF totesi, että hoitosuunnitelma sisältää säännöksiä, jotka ovat todennäköisesti tehokkaampia venussimpukkakantojen hyödyntämistason hallinnoinnissa kuin ennen vuotta 2017 vallinneet edellytykset. Lisäksi STECF totesi, että koska venussimpukoiden pienennetty vähimmäisviitekoko on edelleen suurempi kuin sukukypsyyskoko (15–17 mm), se ei luultavasti haittaa kannan lisääntymiskykyä eikä todennäköisesti juurikaan vaikuta nuorten yksilöiden hyödyntämistasoon.

(9)

Komissio katsoo, että yhteisessä suosituksessa sen käytettävissä tässä vaiheessa olevien tietojen ja STECF:n arviointien (STECF 19–02 ja 20–01) perusteella säilyttämisen vähimmäisviitekokoa koskeva poikkeus on venussimpukkakannan kestävää hyödyntämistä Italian aluevesillä koskevien tavoitteiden mukainen. Vaikka STECF huomauttaa Marchen aluetta ja Puglian aluetta koskevien tietojen olleen epätäydellisiä, komissio katsoo, että venussimpukkakannan rakenne näillä alueilla on parantunut viimeisten kahden vuoden aikana ja että on näyttöä hyvästä rekrytoinnista. Komissio katsoo, että koska venussimpukoiden osalta ehdotettu pienennetty säilyttämisen vähimmäisviitekoko on yhä suurempi kuin sukukypsyyskoko (15–17 mm), se ei todennäköisesti juurikaan vaikuta nuorten yksilöiden hyödyntämistasoon, mikä on asetuksen (EU) 2019/1241 18 artiklan mukaista. Pienempi säilyttämisen vähimmäisviitekoko on myös osaltaan vähentänyt kalastustoiminnan vaikutusta meriekosysteemiin siksi, että harattavaa aluetta on voitu huomattavasti pienentää. Tältä pohjalta vaikuttaa siltä, että ehdotettu pienennetty säilyttämisen vähimmäisviitekoko olisi asetuksen (EU) 2019/1241 15 ja 18 artiklassa teknisiä toimenpiteitä varten vahvistettujen vaatimusten mukainen. Näiden päätelmien pohjalta on aiheellista myöntää pyydetty poikkeus 31 päivään joulukuuta 2022 saakka. Lisäksi komissio panee merkille, että Italia aikoo kansallisen hoitosuunnitelmansa mukaisesti seurata tiiviisti venussimpukoiden kantoja komissiolle toimitettavien vuosikertomusten välityksellä.

(10)

Yhteisessä suosituksessa ehdotetut toimenpiteet ovat asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklan 3 kohdan mukaiset.

(11)

Sen vuoksi asetusta (EU) 2020/3 olisi muutettava.

(12)

Koska tällä asetuksella säädetyt toimenpiteet vaikuttavat suoraan unionin alusten kalastukseen liittyvään taloudelliseen toimintaan ja kalastuskauden suunnitteluun, asetuksen olisi tultava voimaan heti sen julkaisemisen jälkeen,