1.   Tässä asetuksessa säädetään toimenpiteistä, jotka koskevat lennonvarmistuspalvelujen ja verkkotoimintojen suorituskyvyn kehittämisjärjestelmää ja maksujärjestelmää.

2.   Tätä asetusta sovelletaan lennonvarmistuspalvelujen ja verkkotoimintojen tarjoamiseen yleiselle ilmaliikenteelle kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön, jäljempänä ’ICAO’, Euroopan alueella (EUR), jolla jäsenvaltiot vastaavat lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisesta.

Tätä asetusta sovelletaan seuraaviin:

Kustannustehokkuuden tavoitteiden asettamiseksi ja suorituskyvyn seuraamiseksi tätä asetusta sovelletaan myös niihin viranomaisiin tai yksiköihin, joille aiheutuvat kustannukset voidaan kattaa käyttäjiltä perittävillä maksuilla, siten kuin nämä kustannukset määritellään asetuksen (EY) N:o 550/2004 15 artiklan 2 kohdan b alakohdassa ja tämän asetuksen 22 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa.

3.   Tätä asetusta sovelletaan sellaisilla jäsenvaltioiden alueilla sijaitsevilla lentoasemilla tarjottaviin lähi- ja lähestymisalueen lennonvarmistuspalveluihin, joilla on vuodessa vähintään 80 000 mittarilentosääntöjen (IFR) mukaista ilmaliikennetapahtumaa.

4.   Jäsenvaltiot voivat päättää soveltaa tämän asetuksen säännöksiä myös lähi- ja lähestymisalueen lennonvarmistuspalveluihin, joita tarjotaan niiden muilla kuin 3 kohdassa tarkoitetuilla alueilla sijaitsevilla lentoasemilla.

5.   Jäsenvaltiot voivat päättää soveltaa tämän asetuksen säännöksiä myös

6.   Jäsenvaltioiden on viipymättä ilmoitettava komissiolle 4 tai 5 kohdan nojalla tehdyistä päätöksistä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että näiden päätösten kesto vastaa viiteajanjakson kestoa. Ne eivät saa muuttaa tai peruuttaa päätöksiä viiteajanjakson aikana.

7.   Tätä asetusta sovelletaan 7 artiklassa vahvistettuun kolmanteen viiteajanjaksoon ja sitä seuraaviin viiteajanjaksoihin.

1.   Jos se on tarpeen suorituskykyjärjestelmän yksityiskohtaiseen toimintaan liittyvien kansallisten valvontaviranomaisten tehtävien hoitamiseksi, lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien on pyynnöstä ja viipymättä toimitettava näille viranomaisille seuraavat:

2.   Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien on helpotettava 37 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun toimivaltainen kansallisen valvontaviranomaisen suorittaman tai sen puolesta kyseisen viranomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti suoritettavan valvonnan kannalta tarpeellisia toimia erityisesti toimittamalla pyynnöstä asiaankuuluvat asiakirjat, data, tiedot ja suulliset selvitykset sekä, jos kyseisen jäsenvaltion kansallinen lainsäädäntö sen sallii, antamalla kyseisen kansallisen lainsäädännön mukaisesti pääsy asiaankuuluviin tiloihin, maa-alueeseen tai ajoneuvoihin.

1.   Kolmas viiteajanjakso kattaa kalenterivuodet 2020–2024.

2.   Seuraavat viiteajanjaksot kattavat kukin viisi kalenterivuotta.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu viiteajanjaksojen kesto ei rajoita 10 artiklan 6 kohdan soveltamista.

1.   Keskeisiä suorituskykyindikaattoreita ja indikaattoreita, joilla seurataan lennonvarmistuspalvelujen suorituskykyä unionin tasolla kullakin suorituskyvyn keskeisellä osa-alueella, ovat liitteessä I olevassa 1 jaksossa vahvistetut indikaattorit.

2.   Keskeisiä suorituskykyindikaattoreita ja indikaattoreita, joilla seurataan lennonvarmistuspalvelujen suorituskykyä kansallisella tai toiminnallisen ilmatilan lohkojen tasolla, ovat liitteessä I olevassa 2 jaksossa vahvistetut indikaattorit.

3.   Keskeisiä suorituskykyindikaattoreita ja indikaattoreita, joilla seurataan verkkotoimintojen suorituskykyä, ovat liitteessä I olevassa 3 jaksossa vahvistetut indikaattorit.

4.   Jäsenvaltiot voivat vahvistaa keskeiset suorituskykyindikaattorit ja 2 kohdassa tarkoitettujen lisäksi muita seurantaindikaattoreita erityisesti siviili- ja sotilasilmailun tai meteorologisten seikkojen osalta.

1.   Kansallisten valvontaviranomaisten on viimeistään 19 kuukautta ennen viiteajanjakson alkua toimitettava komissiolle tulevan viiteajanjakson osalta tiedot aloituskustannuksista ja 10 artiklan 2 kohdan f alakohdassa tarkoitetuista liikenne-ennusteista unionin laajuisten suorituskykytavoitteiden asettamista varten.

2.   Komissio julkaisee viimeistään 15 kuukautta ennen viiteajanjakson alkua unionin laajuisten suorituskykytavoitteiden ohjeelliset vaihteluvälit, jotka muodostuvat vuotuisista vähimmäis- ja enimmäisarvoista, joiden rajoissa komissio aikoo asettaa unionin laajuiset suorituskykytavoitteet.

Komissio kuulee asetuksen (EY) N:o 549/2004 10 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja sidosryhmiä, muita asianomaisia henkilöitä ja organisaatioita sekä turvallisuusnäkökohtien osalta Euroopan unionin lentoturvallisuusvirastoa näistä tavoitteiden ohjeellisista vaihteluväleistä.

3.   Komissio vahvistaa viimeistään seitsemän kuukautta ennen viiteajanjakson alkua asetuksen (EY) N:o 549/2004 11 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti unionin laajuiset suorituskykytavoitteet 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille keskeisille suorituskykyindikaattoreille.

Sitä varten komissio aikoo

4.   Samalla kun komissio vahvistaa unionin laajuiset suorituskykytavoitteet se vahvistaa

1.   Kansallisten valvontaviranomaisten on laadittava suorituskykysuunnitelmat joko kansallisella tasolla tai toiminnallisten ilmatilan lohkojen tasolla.

2.   Suorituskykysuunnitelmat on laadittava liitteessä II esitetyn mallin mukaisesti, ja niihin on sisällyttävä seuraavat:

Kansalliset valvontaviranomaiset voivat kuitenkin f ja g alakohdan osalta päättää käyttää muita lennonaikaisia ja lähi- ja lähestymisaluetta koskevia ennusteita kuin Eurocontrolin perusennusteeseen perustuvat ennusteet. Tällöin niiden on kuultava ilmatilan käyttäjien edustajia ja asianomaisia lennonvarmistuspalvelujen tarjoajia ja esitettävä perustelut muiden ennusteiden käytölle suorituskykysuunnitelmassa. Erot Eurocontrolin STATFOR-perusennusteeseen saavat liittyä tiettyihin paikallisiin tekijöihin, joita ei oteta riittävästi huomioon Eurocontrolin STATFOR-perusennusteessa. Kaikilla suorituskyvyn kannalta keskeisillä osa-alueilla on käytettävä samoja ennusteita.

3.   Suorituskykysuunnitelmiin voi sisältyä täydentäviä suorituskykytavoitteita, jotka on asetettu 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen keskeisten suorituskykyindikaattoreiden perusteella. Näillä tavoitteilla tuetaan 9 artiklan 3 kohdassa ja tämän artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen suorituskykytavoitteiden saavuttamista.

4.   Asetuksen (EY) N:o 549/2004 10 artiklan 1 kohdan ja 11 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti kansallisten valvontaviranomaisten on kuultava lennonvarmistuspalvelujen tarjoajia, ilmatilan käyttäjien edustajia ja tarvittaessa lentoaseman pitäjiä ja koordinaattoreita suorituskykysuunnitelmien luonnoksista sekä niihin sisältyvistä suorituskykytavoitteista ja kannustinjärjestelmistä.

5.   Verkon hallinnoijan on laadittava verkon suorituskykysuunnitelma. Verkon suorituskykysuunnitelma on laadittava liitteessä III esitetyn mallin mukaisesti, ja siinä on vahvistettava seuraavat:

6.   Jos komissio on tarkistanut unionin laajuisia suorituskykytavoitteita asetuksen (EY) N:o 549/2004 11 artiklan 3 kohdan c alakohdan neljännen alakohdan mukaisesti, jäsenvaltioiden on tarkistettava suorituskykysuunnitelmiaan ja sisällytettävä niihin tarkistetut suorituskykytavoitteet tämän asetuksen mukaisesti.

1.   Jäsenvaltioiden hyväksymiin suorituskykysuunnitelmiin sisältyvien kannustinjärjestelmien on

2.   Kustannustehokkuuteen liittyvällä suorituskyvyn keskeisellä osa-alueella suorituskykytavoitteiden kannustinjärjestelmiin sovelletaan 27 ja 28 artiklaa.

3.   Suorituskykytavoitteiden kannustinjärjestelmien on suorituskyvyn keskeisellä osa-alueella noudatettava 1 kohdassa vahvistettujen periaatteiden lisäksi seuraavia periaatteita:

4.   Jäsenvaltioiden hyväksymiin suorituskykysuunnitelmiin sisältyvissä kannustinjärjestelmissä voidaan myös ottaa käyttöön taloudellisia kannustimia suorituskykytavoitteiden saavuttamiseksi ympäristönsuojelun suorituskyvyn kannalta keskeisellä osa-alueella tai 10 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen lisäsuorituskykytavoitteiden saavuttamiseksi 1 kohdan b ja c alakohdan mukaisesti, edellyttäen että ne ovat tehokkaita ja oikeasuhteisia. Näitä kannustinjärjestelmiä olisi sovellettava 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen kannustinjärjestelmien lisäksi ja niistä riippumatta. Näistä kannustinjärjestelmistä aiheutuva taloudellinen hyöty saa olla enintään 2 prosenttia ja taloudellinen haitta enintään 4 prosenttia vuoden n määritetyistä kustannuksista.

1.   Komissio tarkastaa, sisältävätkö jäsenvaltioiden 12 artiklan mukaisesti toimittamat suorituskykysuunnitelmien luonnokset kaikki osatekijät, joita tarvitaan sen arvioimiseen, täyttyvätkö 10 artiklan 2 ja 4 kohdassa ja soveltuvin osin 10 artiklan 3 ja 5 kohdassa luetellut vaatimukset.

2.   Jos komissio havaitsee 1 kohdassa tarkoitetun tarkastuksen jälkeen, että yksi tai useampi osatekijä puuttuu, se pyytää yhden kuukauden kuluessa suorituskykysuunnitelman luonnoksen vastaanottamisesta asianomaisia jäsenvaltioita toimittamaan päivitetyn suorituskykysuunnitelman luonnoksen, joka sisältää puuttuvat osatekijät.

Tässä tapauksessa asianomaisten jäsenvaltioiden on toimitettava päivitetty suorituskykysuunnitelman luonnos komissiolle ilman aiheetonta viivytystä ja joka tapauksessa kolmen viikon kuluessa komission pyynnöstä.

3.   Komissio aloittaa suorituskykysuunnitelman luonnoksen 14 artiklassa tarkoitetun arvioinnin tapauksen mukaan joko sen jälkeen, kun se on suorittanut 1 kohdassa tarkoitetun tarkastuksen siitä, että suorituskykysuunnitelman luonnos sisältää kaikki vaadittavat osatekijät, tai sen jälkeen, kun se on vastaanottanut 2 kohdassa tarkoitetun päivitetyn suorituskykysuunnitelman luonnoksen.

1.   Komissio arvioi suorituskykysuunnitelmien luonnokseen sisältyvien kansallisten suorituskykytavoitteiden tai toiminnallisia ilmatilan lohkoja koskevien suorituskykytavoitteiden johdonmukaisuuden unionin laajuisten suorituskykytavoitteiden kanssa liitteessä IV olevassa 1 kohdassa vahvistettujen perusteiden mukaan ja ottaen huomioon paikalliset olosuhteet. Komissio voi täydentää arviointia tarkastelemalla suorituskykysuunnitelman luonnoksia uudelleen liitteessä IV olevassa 2 kohdassa esitettyjen osatekijöiden osalta.

2.   Jos komissio 1 kohdassa tarkoitetun arvioinnin perusteella toteaa, että suorituskykysuunnitelman luonnokseen sisältyvät suorituskykytavoitteet ovat johdonmukaisia unionin laajuisten suorituskykytavoitteiden kanssa, komissio tekee asiassa päätöksen viiden kuukauden kuluessa siitä, kun se on tapauksen mukaan vastaanottanut suorituskykysuunnitelman luonnoksen tai 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun päivitetyn suorituskykysuunnitelman luonnoksen, ja ilmoittaa päätöksestään asianomaisille jäsenvaltioille.

3.   Jos komissio 1 kohdassa tarkoitetun arvioinnin perusteella toteaa, ettei yksi tai useampi suorituskykysuunnitelman luonnokseen sisältyvistä suorituskykytavoitteista ole johdonmukainen unionin laajuisten suorituskykytavoitteiden kanssa, komissio tekee asiassa päätöksen viiden kuukauden kuluessa siitä, kun se on tapauksen mukaan vastaanottanut suorituskykysuunnitelman luonnoksen tai 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun päivitetyn suorituskykysuunnitelman luonnoksen, ja antaa asetuksen (EY) N:o 549/2004 11 artiklan 3 kohdan c alakohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuja suosituksia.

Tässä tapauksessa asianomaisten jäsenvaltioiden on kolmen kuukauden kuluessa komission päätöksen hyväksymispäivästä tarkistettava suorituskykytavoitteita ja toteutettava asianmukaiset toimenpiteet suorituskykysuunnitelman luonnoksen tarkistamiseksi komission suositukset huomioon ottaen ja toimitettava tarkistettu suorituskykysuunnitelman luonnos komissiolle.

1.   Vastaanotettuaan sille 14 artiklan 3 kohdan mukaisesti toimitetun tarkistetun suorituskykysuunnitelman luonnoksen komissio arvioi tarkistetun suorituskykysuunnitelman luonnoksen ja siihen sisältyvien tarkistettujen suorituskykytavoitteiden johdonmukaisuuden unionin laajuisten suorituskykytavoitteiden kanssa liitteessä IV olevassa 1 kohdassa vahvistettujen perusteiden mukaan ja ottaen huomioon paikalliset olosuhteet. Komissio voi täydentää arviointia tarkastelemalla suorituskykysuunnitelman luonnoksia uudelleen liitteessä IV olevassa 2 kohdassa esitettyjen osatekijöiden osalta.

2.   Jos komissio 1 kohdassa tarkoitetun arvioinnin perusteella toteaa, että tarkistettuun suorituskykysuunnitelman luonnokseen sisältyvät tarkistetut suorituskykytavoitteet ovat johdonmukaisia unionin laajuisten suorituskykytavoitteiden kanssa, komissio tekee asiassa päätöksen viiden kuukauden kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut tarkistetun suorituskykysuunnitelman luonnoksen, ja ilmoittaa päätöksestään asianomaisille jäsenvaltioille.

3.   Jos komissio 1 kohdassa tarkoitetun arvioinnin perusteella toteaa, ettei tarkistettuun suorituskykysuunnitelman luonnokseen sisältyvien tarkistettujen suorituskykytavoitteiden johdonmukaisuus unionin laajuisten suorituskykytavoitteiden kanssa ole varmaa, komissio aloittaa viiden kuukauden kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut tarkistetun suorituskykysuunnitelman luonnoksen, näiden suorituskykytavoitteiden ja paikallisten olosuhteiden yksityiskohtaisen tarkastelun, jota varten se voi tarvittaessa pyytää kansallisilta valvontaviranomaisilta lisätietoja ja josta se ilmoittaa asianomaisille jäsenvaltioille.

4.   Jos komissio 3 kohdassa tarkoitetun yksityiskohtaisen tarkastelun jälkeen toteaa, että tarkistettuun suorituskykysuunnitelman luonnokseen sisältyvät tarkistetut suorituskykytavoitteet ovat johdonmukaisia unionin laajuisten suorituskykytavoitteiden kanssa, komissio tekee asiassa päätöksen viiden kuukauden kuluessa siitä, kun se on aloitti yksityiskohtaisen tarkastelun, ja ilmoittaa päätöksestään asianomaisille jäsenvaltioille.

5.   Jos komissio 3 kohdassa tarkoitetun yksityiskohtaisen tarkastelun jälkeen toteaa, etteivät tarkistettuun suorituskykysuunnitelman luonnokseen sisältyvät tarkistetut suorituskykytavoitteet ole johdonmukaisia unionin laajuisten suorituskykytavoitteiden kanssa, komissio tekee asiassa päätöksen viiden kuukauden kuluessa siitä, kun se on aloitti yksityiskohtaisen tarkastelun, ja vahvistaa korjaavat toimenpiteet, joihin asianomaisten jäsenvaltioiden on asetuksen (EY) N:o 549/2004 11 artiklan 3 kohdan c alakohdan kolmannen alakohdan mukaisesti ryhdyttävä.

6.   Jos komissio on hyväksynyt 5 kohdassa tarkoitetun päätöksen, asianomaisten jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kolmen kuukauden kuluessa kyseisen päätöksen antamispäivästä toimenpiteet, joihin ne ovat ryhtyneet kyseisen päätöksen mukaan, sekä tiedot, jotka osoittavat, että toimenpiteet ovat kyseisen päätöksen mukaisia.

7.   Komissio arvioi sille 6 kohdan mukaisesti toimitettujen tietojen perusteella, ovatko asianomaisten jäsenvaltioiden toimenpiteet riittäviä sen varmistamiseksi, että 5 kohdassa tarkoitettua päätöstä noudatetaan asetuksen (EY) N:o 549/2004 ja tämän asetuksen vaatimusten mukaisesti.

Jos komissio toteaa, että toimenpiteet ovat riittäviä 5 kohdassa tarkoitetun päätöksen noudattamisen varmistamiseksi, se ilmoittaa tästä asianomaisille jäsenvaltioille.

Jos komissio toteaa, etteivät toimenpiteet ole riittäviä 5 kohdassa tarkoitetun päätöksen noudattamisen varmistamiseksi, se ilmoittaa asiasta asianomaisille jäsenvaltioille ja ryhtyy tarvittaessa toimiin noudattamatta jättämisen korjaamiseksi, mikä voi tapahtua myös Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 258 artiklassa määrättyjen toimien avulla.

1.   Jos jäsenvaltiot eivät ole 14 ja 15 artiklassa tarkoitettujen menettelyjen toteuttamiseen tarvittavan ajan vuoksi pystyneet hyväksymään suorituskykysuunnitelmia 16 artiklan mukaisesti ennen viiteajanjakson alkua, suorituskykysuunnitelmien viimeisimpään luonnokseen sisältyviä suorituskykytavoitteita sovelletaan väliaikaisesti siihen asti, kun suorituskykysuunnitelmat hyväksytään.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa suorituskykysuunnitelmien hyväksymisen jälkeen kustannustehokkuuteen liittyvällä suorituskyvyn keskeisellä osa-alueella vahvistettuja suorituskykytavoitteita sovelletaan takautuvasti mukauttamalla yksikköhintoja 29 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

1.   Jäsenvaltiot voivat tarkistaa yhtä tai useampaa suorituskykysuunnitelmiin sisältyvää suorituskykytavoitetta ja hyväksyä vastaavasti muutetut suorituskykysuunnitelmat viiteajanjakson aikana, jos molemmat seuraavista ehdoista täyttyvät:

Komissio hyväksyy b alakohdassa tarkoitetun päätöksen seitsemän kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona asianomaisten jäsenvaltioiden täydellinen pyyntö toimitettiin.

2.   Tämän artiklan mukaisesti vahvistettuja suoritustavoitteiden tarkistuksia ei sovelleta taannehtivasti.

1.   Verkon hallinnoijan on toimitettava verkon suorituskykysuunnitelman luonnos komissiolle sen jälkeen, kun täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/123 18 artiklan 1 kohdan o alakohdassa tarkoitettu verkon hallintoneuvosto on hyväksynyt sen viimeistään kolme kuukautta ennen viiteajanjakson alkua.

2.   Komissio arvioi, onko verkon suorituskykysuunnitelman luonnos liitteessä V vahvistettujen perusteiden mukainen.

Komissio voi pyytää verkon hallinnoijaa toimittamaan tarkistetun verkon suorituskykysuunnitelman luonnoksen, jos se on tarpeen liitteessä V vahvistettujen perusteiden noudattamisen varmistamiseksi.

3.   Jos komissio toteaa, että verkon suorituskykysuunnitelman luonnos on liitteessä V vahvistettujen perusteiden mukainen, se hyväksyy verkon suorituskykysuunnitelman.

4.   Verkon hallinnoijan on julkaistava verkon suorituskykysuunnitelma ja pantava se täytäntöön sen jälkeen, kun komissio on hyväksynyt sen 3 kohdan mukaan.

5.   Jos komissio ei 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen menettelyjen toteuttamiseen tarvittavan ajan vuoksi ole hyväksynyt verkon suorituskykysuunnitelmaa ennen viiteajanjakson alkua, verkon hallintoneuvoston vahvistamaa verkon suorituskykysuunnitelman viimeisintä luonnosta sovelletaan väliaikaisesti siihen asti, kun komissio hyväksyy verkon suorituskykysuunnitelman.

1.   Lennonaikaisten lennonvarmistuspalvelujen määritetyt kustannukset on rahoitettava ilmatilan käyttäjiltä perittävillä lentoreittimaksuilla ja, sovellettaessa 25 artiklan 3 kohtaa, mainitussa artiklassa tarkoitetuilla muilla tuloilla.

2.   Lähi- ja lähestymisalueen lennonvarmistuspalvelujen määritetyt kustannukset on rahoitettava ilmatilan käyttäjiltä perittävillä lentoaseman lennonvarmistuspalvelumaksuilla ja, sovellettaessa 25 artiklan 3 kohtaa, mainitussa artiklassa tarkoitetuilla muilla tuloilla.

3.   Lentoreittimaksuista tai lentoaseman lennonvarmistuspalvelumaksuista saatuja tuloja ei saa käyttää lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien kaupallisen toiminnan rahoittamiseen.

1.   Jäsenvaltioiden on vastuullaan olevassa ilmatilassa, jossa ilmatilan käyttäjille tarjotaan lennonvarmistuspalveluja, perustettava yksi tai useampi maksuvyöhyke aiheutuvia lentoreittimaksuja varten, jäljempänä ’lentoreittimaksuvyöhyke’, ja yksi tai useampi maksuvyöhyke lentoaseman lennonvarmistuspalvelumaksuja varten, jäljempänä ’lentoaseman lennonvarmistusmaksuvyöhyke’.

Jäsenvaltioiden on kuultava asianomaisia ilmatilan käyttäjien edustajia ennen näiden vyöhykkeiden perustamista tai muuttamista.

Jäsenvaltioiden on tarvittaessa ilmoitettava komissiolle ja Eurocontrolin lentoreittimaksujen keskustoimistolle (CRCO) maksuvyöhykkeiden perustamisesta tai muuttamisesta vähintään seitsemän kuukautta ennen viiteajanjakson alkua.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksuvyöhykkeiden maantieteellinen soveltamisala määritellään selkeästi. Maksuvyöhykkeiden on oltava johdonmukaisia lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisen kanssa, ja niihin voi kuulua toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen lennonvarmistuspalvelujen tarjoajan rajat ylittävässä ilmatilassa tarjoamia palveluja.

3.   Jos ilma-alusten lähestymiseen ja lähtöön liittyvät lentoliikennepalvelut tarjotaan yhteisesti jollekin lentoasemaryhmälle, jäsenvaltiot voivat perustaa oman maksuvyöhykkeen tälle lähi- ja lähestymisalueelle.

4.   Jos jäsenvaltiot päättävät perustaa lentoreittimaksuvyöhykkeitä tai lentoaseman lennonvarmistusmaksuvyöhykkeitä, jotka ulottuvat useamman kuin yhden jäsenvaltion vastuulle kuuluvaan ilmatilaan, tai jos jäsenvaltiot päättävät perustaa yhteisen maksuvyöhykkeen, asianomaisten jäsenvaltioiden on varmistettava, että tätä asetusta sovelletaan johdonmukaisesti ja yhdenmukaisesti kyseisessä ilmatilassa tarjottaviin lennonvarmistuspalveluihin.

Jäsenvaltioiden on viipymättä ilmoitettava komissiolle ja CRCO:lle kaikista tällaisista päätöksistä.

5.   Jäsenvaltiot voivat viiteajanjakson aikana muuttaa lentoaseman lennonvarmistusmaksuvyöhykettä tai perustaa uuden lentoaseman lennonvarmistusmaksuvyöhykkeen edellyttäen, että ne

6.   Jäsenvaltiot eivät saa muuttaa lentoreittimaksuvyöhykettä viiteajanjakson aikana.

1.   Lentoreittimaksujen ja lentoaseman lennonvarmistuspalvelumaksujen kustannusperustan muodostavat määritetyt kustannukset, jotka liittyvät lennonvarmistuspalvelujen tarjoamiseen kyseisellä maksuvyöhykkeellä.

Uusista ATM-järjestelmistä ja olemassa olevien ATM-järjestelmien perustavanlaatuisista muutoksista aiheutuvat määritetyt kustannukset sisällytetään kustannusperustaan vain silloin, kun järjestelmät ovat johdonmukaisia ATM-yleissuunnitelman toteuttamisen ja erityisesti asetuksen (EY) N:o 550/2004 15 a artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen yhteisten hankkeiden kanssa.

Jäsenvaltiot voivat asetuksen (EY) N:o 550/2004 15 artiklan 2 kohdan b alakohdan toisen virkkeen mukaisesti päättää sisällyttää kustannusperustaan seuraavat lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisesta aiheutuvat määritetyt kustannukset:

2.   Lentoreittimaksujen ja lentoaseman lennonvarmistuspalvelumaksujen kustannusperustoihin sisältyvät määritetyt kustannukset on määritettävä suorituskykysuunnitelmassa reaalimääräisinä ennen kunkin viiteajanjakson alkua ja tarkennettava viiteajanjakson kunkin kalenterivuoden osalta reaali- ja nimellismääräisinä, lukuun ottamatta 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettuja määritettyjä kustannuksia ja 4 kohdan c ja d alakohdassa tarkoitettuja määritettyjä kustannuksia, jotka on alkuperäiseen hankintamenoon perustuvaa kustannuslaskentaa sovellettaessa määritettävä nimellismääräisinä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 18 artiklan soveltamista.

3.   Lentoreittimaksujen ja lentoaseman lennonvarmistuspalvelumaksujen kustannusperustoihin sisältyvät määritetyt kustannukset lasketaan kansallisessa valuutassa. Jos on perustettu yhteinen maksuvyöhyke, jolle on vahvistettu yhteinen yksikköhinta, asianomaisten jäsenvaltioiden on varmistettava, että määritetyt kustannukset muunnetaan yhdeksi valuutaksi, joka voi olla euro tai joku muu yhden asianomaisen jäsenvaltion virallinen valuutta, varmistaakseen yhtenäisen yksikköhinnan avoimen laskemisen 25 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

4.   Lentoreittimaksujen ja lentoaseman lennonvarmistuspalvelumaksujen kustannusperustoihin sisältyvät määritetyt kustannukset koostuvat seuraavista:

Edellä a alakohdan osalta henkilöstökustannuksiin kuuluvat bruttopalkat, ylityökorvaukset, työnantajien maksuosuudet sosiaaliturvajärjestelmiin, eläkekustannukset ja muihin etuuksiin liittyvät kustannukset. Eläkekustannukset lasketaan käyttämällä tapauksen mukaan sovellettavan eläkejärjestelmän tai kansallisen lainsäädännön mukaisia varovaisia oletuksia. Näistä oletuksista on annettava yksityiskohtaiset tiedot suorituskykysuunnitelmassa.

Edellä b alakohdan osalta muihin toimintakustannuksiin kuin henkilöstökustannuksiin kuuluvat lennonvarmistuspalvelujen tarjoamiseen käytettyjen tavaroiden ja palvelujen hankinnasta aiheutuvat kustannukset, mukaan lukien ulkoistetut palvelut, materiaalit, energia, kaasu, sähkö, vesi, rakennusten vuokraus, varusteet, laitteet, huolto sekä vakuutus- ja matkakulut.

Edellä c alakohdan osalta poistokustannuksiin kuuluvat kustannukset, jotka liittyvät kaikkeen lennonvarmistuspalvelujen tarjoamiseen käytettävään käyttöomaisuuteen. Käyttöomaisuuden arvoa alennetaan niiden odotetun käyttöiän perusteella, ja tällöin käytetään poistettavien omaisuuserien kustannuksiin sovellettavaa tasapoistoa. Poistoja laskettaessa sovelletaan alkuperäiseen hankintamenoon tai jälleenhankinta-arvoon perustuvaa laskentaa. Poistokustannusten laskennassa käytettävää menetelmää ei saa muuttaa poistojen keston aikana, ja sen on oltava johdonmukainen käytetyn pääoman kustannusten kanssa, toisin sanoen pääoman nimelliskustannukset alkuperäiseen hankintamenoon perustuvassa kustannuslaskennassa ja reaaliset pääomakustannukset jälleenhankinta-arvoon perustuvassa kustannuslaskennassa. Jos sovelletaan jälleenhankinta-arvoon perustuvaa kustannuslaskentaa, pääomakustannuksissa ei oteta huomioon inflaatiota, ja lisäksi on esitettävä vastaava alkuperäiseen hankintamenoon perustuva kustannus, jotta vertailu ja arviointi olisi mahdollista.

Edellä d alakohdan osalta pääomakustannukset ovat seuraavien osatekijöiden tulo:

Pääomakustannuksia määritettäessä osatekijöiden, joita on painotettava, on perustuttava joko velkana tai omana pääomana saatavaan osuuteen rahoituksesta. Velkojen korkokannan on oltava yhtä suuri kuin lennonvarmistuspalvelujen tarjoajan velkojen painotettu keskimääräinen korkokanta. Oman pääoman tuoton on oltava viiteajanjaksolle suorituskykysuunnitelmassa ilmoitettu tuotto, ja sen on perustuttava lennonvarmistuspalvelujen tarjoajalle aiheutuvaan rahoitusriskiin.

Jos lennonvarmistuspalvelujen tarjoajille aiheutuu kustannuksia kiinteän omaisuuden leasing-vuokraamisesta, näitä kustannuksia ei sisällytetä pääomakustannusten laskelmaan.

Edellä e alakohdan osalta poikkeuksellisiin kustannuksiin sisältyvät kertaluonteiset kustannukset, jotka liittyvät lennonvarmistuspalvelujen tarjoamiseen, mukaan lukien mahdolliset verot ja tullit, joita ei voida palauttaa.

5.   Määritetyt kustannukset on jaettava avoimella tavalla niille maksuvyöhykkeille, joiden osalta ne ovat aiheutuneet. Useiden maksuvyöhykkeiden osalta aiheutuneet määritetyt kustannukset jaetaan avoimella menetelmällä suhteutetusti.

Tätä varten kansallisten valvontaviranomaisten on ennen kunkin viiteajanjakson alkua vahvistettava perusteet, joita on käytetty määritettyjen kustannusten jakamiseksi maksuvyöhykkeille, myös tämän kohdan b ja c alakohdan osalta, sekä perusteet määritettyjen kustannusten jakamisessa lennonaikaisten ja lähi- ja lähestymisalueen palvelujen välillä, ja nämä tiedot on sisällytettävä suorituskykysuunnitelmaan liitteessä II olevan 3.3 kohdan d alakohdan mukaisesti.

Lentoaseman lennonvarmistusmaksuvyöhykkeiden kustannusperustoihin sisältyvien määritettyjen kustannusten on katettava seuraavista palveluista aiheutuvat kustannukset:

6.   Edellä 31 artiklan 3–5 kohdan mukaisen poikkeuksen alaisista lennoista aiheutuvien määritettyjen kustannusten on koostuttava seuraavista:

Poikkeuksen alaisten VFR-lentojen määritetyt kustannukset on erotettava IFR-lennoista aiheutuvista määritetyistä kustannuksista yksikköhinnan laskemista varten.

7.   Kansallisten valvontaviranomaisten on kunkin maksuvyöhykkeen osalta tarkistettava, että lentoreittimaksun ja lentoaseman lennonvarmistuspalvelumaksun kustannusperustat ovat asetuksen (EY) N:o 550/2004 15 artiklan 2 kohdan vaatimusten ja tämän artiklan mukaisia. Tätä varten kansallisten valvontaviranomaisten on tutkittava asiaankuuluvat kirjanpitoasiakirjat, mukaan lukien mahdollinen käyttöomaisuuden kirjanpito ja muu materiaali, joka on maksujen kustannusperustan vahvistamisen kannalta merkityksellinen.

1.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava avoimella tavalla kustannusperusteet kultakin maksuvyöhykkeeltä perittäville maksuille.

2.   Jäsenvaltioiden on viimeistään neljä kuukautta ennen viiteajanjakson alkua kuultava koordinoidusti lennonvarmistuspalvelujen tarjoajia, ilmatilan käyttäjien edustajia ja tarvittaessa lentoaseman pitäjiä ja lentoasemien koordinaattoreita suunnitellusta lentoreittimaksun ja lentoaseman lennonvarmistuspalvelumaksun kustannuspohjaan sisältyvien määritettyjen kustannusten vahvistamisesta, uusista ja jo tehdyistä investoinneista, palveluyksikköennusteista ja hinnoittelupolitiikasta kyseisellä viiteajanjaksolla.

Jäsenvaltioiden on tehtävä näin myös viiteajanjakson aikana, jos ne aikovat 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti pyytää suorituskykytavoitteiden tarkistusta kustannustehokkuuteen liittyvällä suorituskyvyn keskeisellä osa-alueella.

Jäsenvaltioiden on toimitettava kuulemista varten kutsutuille yksiköille raportointitaulukot ja liitteissä VII ja IX vaaditut tiedot vähintään kolme viikkoa ennen kuulemista.

3.   Viiteajanjakson aikana jäsenvaltioiden on vuosittain koordinoidusti ja liitteessä XII olevan 1 kohdan mukaisesti kuultava lennonvarmistuspalvelujen tarjoajia, ilmatilan käyttäjien edustajia ja tarvittaessa lentoaseman pitäjiä ja lentoasemien koordinaattoreita edellisen vuoden aikana aiheutuneista todellisista kustannuksista sekä todellisten kustannusten ja suorituskykysuunnitelmaan sisältyvien määritettyjen kustannusten välisestä erosta.

Jäsenvaltioiden on toimitettava yksiköille raportointitaulukko ja liitteessä VII vaaditut tiedot vähintään kolme viikkoa ennen kuulemista.

4.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle 2 ja 3 kohdan viimeisessä alakohdassa tarkoitetut tiedot sinä päivänä, jona ne toimitetaan kuultaville osapuolille. Jäsenvaltioiden on myös ilmoitettava komissiolle kuulemisen tuloksista.

1.   Jäsenvaltioiden on laskettava lentoreittimaksun ja lentoaseman lennonvarmistuspalvelumaksun yksikköhinnat ennen viiteajanjakson kunkin vuoden alkua.

2.   Nämä hinnat lasketaan jakamalla kyseisen vuoden reitinaikaisten ja lähi- ja lähestymisalueen palveluyksiköiden ennustettu kokonaislukumäärä, joka lasketaan liitteessä VIII olevan 1 ja 2 kohdan mukaisesti, seuraavien osatekijöiden algebralliseksi summaksi:

3.   Edellä 2 kohdan i alakohdan soveltamiseksi seuraavat lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien vuonna n saamat tulot vähennetään määritetyistä kustannuksista ’muina tuloina’:

Edellä a alakohdan osalta julkiset varat, joilla katetaan henkilöstökustannuksia ja muita toimintakustannuksia, on vähennettävä määritetyistä kustannuksista viimeistään vuonna n + 2. Julkiset varat, joilla katetaan poistokustannuksia, on vähennettävä määritetyistä kustannuksista rahoitetun omaisuuserän poistosuunnitelman (kesto ja annuiteetti) mukaisesti. Jäsenvaltio voi päättää olla vähentämättä määritetyistä kustannuksista rahoitussopimuksen raportoinnista aiheutuvien hallinnollisten kustannusten määrän, jos näitä hallinnollisia kustannuksia ei ole sisällytetty maksujen kustannusperustaan. Jäsenvaltio voi myös päättää olla vähentämättä määritetyistä kustannuksista julkiset varat, jotka on saatu sellaisten kustannusten kattamiseksi, jotka eivät olleet tiedossa suorituskykysuunnitelman laatimishetkellä ja jotka eivät sen vuoksi sisälly maksujen kustannusperustaan. Ilmatilan käyttäjiltä ei saa periä julkisilla varoilla katettuja kustannuksia.

Edellä b ja c alakohdassa tarkoitettu tulo on mainittujen alakohtien osalta vähennettävä määritetyistä kustannuksista viimeistään vuonna n + 2.

4.   Yksikköhinnat lasketaan kansallisessa valuutassa.

Jos jäsenvaltiot päättävät perustaa yhteisen maksuvyöhykkeen 21 artiklan 4 kohdan mukaisesti, yksikköhinta lasketaan yhdessä valuutassa, joka voi olla euro tai jonkin asianomaisen jäsenvaltion toinen kansallinen valuutta. Asianomaisten jäsenvaltioiden on ilmoitettava sovellettavasta valuutasta komissiolle ja Eurocontrolin CRCO:lle.

1.   Edellä 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen kannustinjärjestelmien osalta on sovellettava liikenneriskin jakomekanismia. Tällä mekanismilla lennonvarmistuspalvelujen tarjoajat ja ilmatilan käyttäjät jakavat tämän artiklan säännösten mukaisesti riskin tuloihin kohdistuvista muutoksista, jotka johtuvat suorituskykysuunnitelmaan sisältyvästä palveluyksikköennusteesta poikkeamisesta.

2.   Jos palveluyksiköiden todellinen lukumäärä vuoden n aikana poikkeaa kyseisen vuoden n suorituskykysuunnitelmaan sisältyvästä ennusteesta enintään kaksi prosenttia, asianomaiset lennonvarmistuspalvelujen tarjoajat vastaavat kokonaisuudessaan näistä lisätuloista tai niistä johtuvasta tulonmenetyksestä.

3.   Jos palveluyksiköiden todellinen lukumäärä vuoden n aikana ylittää yli kahdella prosentilla kyseisen vuoden n suorituskykysuunnitelmaan sisältyvän palveluyksikköennusteen, 70 prosenttia niistä asianomaisten lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien saamista lisätuloista, jotka ylittävät yli kahdella prosentilla todellisten palveluyksiköiden ja ennusteen välisen erotuksen, on siirrettävä ilmatilan käyttäjille mukauttamalla yksikköhintoja vuonna n + 2.

Jos palveluyksiköiden todellinen lukumäärä vuoden n aikana alittaa yli kahdella prosentilla kyseisen vuoden n suorituskykysuunnitelmaan sisältyvän palveluyksikköennusteen, 70 prosenttia niistä asianomaisten lennonvarmistuspalvelujen tarjoajille aiheutuneista tulonmenetyksistä, jotka ylittävät yli kahdella prosentilla todellisten palveluyksiköiden ja ennusteen välisen erotuksen, on perittävä ilmatilan käyttäjiltä mukauttamalla yksikköhintoja vuonna n + 2.

4.   Jos palveluyksiköiden todellinen lukumäärä vuoden n aikana on alle 90 prosenttia kyseisen vuoden n suorituskykysuunnitelmaan sisältyvästä palveluyksikköennusteesta, ne asianomaisten lennonvarmistuspalvelujen tarjoajille aiheutuneet tulonmenetykset, jotka ylittävät 10 prosentilla todellisten palveluyksiköiden ja ennusteen välisen erotuksen, on perittävä täysimääräisesti ilmatilan käyttäjiltä mukauttamalla yksikköhintoja vuonna n + 2.

Jos palveluyksiköiden todellinen lukumäärä vuoden n aikana on yli 110 prosenttia kyseisen vuoden n suorituskykysuunnitelmaan sisältyvästä palveluyksikköennusteesta, ne asianomaisten lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien saamat lisätulot, jotka ylittävät 10 prosentilla todellisten palveluyksiköiden ja ennusteen välisen erotuksen, on siirrettävä täysimääräisesti ilmatilan käyttäjille mukauttamalla yksikköhintoja vuonna n + 2.

5.   Kansalliset valvontaviranomaiset voivat mukauttaa 2 ja 3 kohdassa vahvistetun liikenneriskin jakomekanismin muuttujien arvoja. Kansallisten valvontaviranomaisten on näitä arvoja mukauttaessaan

6.   Seuraaviin määritettyihin kustannuksiin ei sovelleta 2–5 kohdan säännöksiä:

7.   Jäsenvaltiot voivat vapauttaa 2–5 kohdan soveltamisesta sellaisten lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien määritetyt kustannukset, jotka saavat asetuksen (EY) N:o 550/2004 7 artiklan 5 kohdan mukaisesti tarjota tällaisia palveluja ilman lupaa.

8.   Edellä 6 kohdassa ja soveltuvin osin 7 kohdassa tarkoitettujen määritettyjen kustannusten osalta vuoden n mahdolliset lisätulot, jotka johtuvat todellisten palveluyksiköiden ja kyseisen vuoden suorituskykysuunnitelmaan sisältyvän palveluyksikköennusteen välisistä eroista, siirretään ilmatilan käyttäjille, ja mahdolliset tulonmenetykset peritään ilmatilan käyttäjiltä mukauttamalla yksikköhintaa vuonna n + 2.

9.   Edellä 25 artiklan 2 kohdan b, c, d, e, f, g, h, i, j, k ja l alakohdassa tarkoitettuihin yksikköhintojen mukautuksiin ei sovelleta 2–5 kohdan säännöksiä. Edellä 25 artiklan 2 kohdan b, c, d, e, f, g, i, j ja k alakohdassa tarkoitettujen mukautusten osalta vuoden n mahdolliset lisätulot, jotka johtuvat todellisten palveluyksiköiden ja kyseisen vuoden suorituskykysuunnitelmaan sisältyvän palveluyksikköennusteen välisistä eroista, siirretään ilmatilan käyttäjille, ja mahdolliset tulonmenetykset peritään ilmatilan käyttäjiltä mukauttamalla yksikköhintaa vuonna n + 2.

1.   Edellä 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen kannustinjärjestelmien osalta on sovellettava kustannusriskin jakomekanismia. Tässä mekanismissa suorituskykysuunnitelmaan sisältyvien määritettyjen kustannusten ja todellisten kustannusten väliset erot jaetaan lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien ja ilmatilan käyttäjien kesken tämän artiklan säännösten mukaisesti.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut erot jaetaan seuraavasti:

3.   Edellä olevaa 2 kohtaa ei sovelleta, jos määritettyjen kustannusten ja todellisten kustannusten väliset erot johtuvat vähintään yhdestä seuraavista muutoksista:

Tässä kohdassa tarkoitettuihin kustannuksiin liittyvät määritetyt kustannukset on eriteltävä ja luokiteltava suorituskykysuunnitelmassa liitteessä II olevan 3.3 kohdan h alakohdan mukaisesti.

Tässä kohdassa tarkoitettujen määritettyjen ja todellisten kustannusten väliset erot on eriteltävä ja selitettävä vuosittain liitteiden VII ja IX mukaisesti.

4.   Määritettyjen kustannusten ja todellisten kustannusten väliset erot jaetaan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen kustannusten ennakoimattomien muutosten osalta seuraavasti:

Jos lennonvarmistuspalvelujen tarjoaja aikoo viiteajanjakson aikana lisätä, peruuttaa tai korvata suuria investointeja liitteessä II olevan 2.2 kohdan b alakohdan mukaisesti suorituskykysuunnitelmassa yksilöityjä suuria investointeja koskeviin tietoihin nähden, kansallisen valvontaviranomaisen on hyväksyttävä nämä muutokset ilmatilan käyttäjien edustajia kuultuaan.

5.   Määritettyjen kustannusten ja todellisten kustannusten väliset erot jaetaan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen kustannusten ennakoimattomien muutosten osalta seuraavasti:

6.   Määritettyjen kustannusten ja todellisten kustannusten väliset erot jaetaan 3 kohdan c, d ja e alakohdassa tarkoitettujen kustannusten ennakoimattomien muutosten osalta seuraavasti:

7.   Kansallisten valvontaviranomaisten on tarkastettava vuosittain, soveltavatko lennonvarmistuspalvelujen tarjoajat tämän artiklan säännöksiä asianmukaisesti. Kansallisten valvontaviranomaisten on 1 päivään syyskuuta mennessä vuonna n + 1 laadittava kertomus 3 kohdassa tarkoitetuista kustannusten muutoksista, jotka aiheutuivat vuonna n. Kertomuksesta on kuultava ilmatilan käyttäjien edustajia.

Kansallisten valvontaviranomaisten on sisällytettävä viiteajanjakson viimeisen vuoden jälkeisen vuoden 1 päivään syyskuuta mennessä toimitettavaan kertomukseen myös 3 kohdan a, c, d ja e alakohdassa tarkoitettujen kustannusten odottamattomien muutosten tase koko viiteajanjaksolta.

1.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava vuosittainen yksikköhinta kullekin maksuvyöhykkeelle 25 artiklan mukaisesti. Yksikköhintoja ei saa muuttaa vuoden aikana, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdan soveltamista.

2.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava vuodeksi n kullekin maksuvyöhykkeelle yksikköhinta, joka on seuraavien vaatimusten mukainen:

3.   Komissio varmistaa, että 2 kohdassa tarkoitetut yksikköhinnat lasketaan noudattaen 25 artiklan 2 kohdassa säädettyjä vaatimuksia.

Jos komissio toteaa, ettei yksikköhinta ole 25 artiklan 2 kohdan vaatimusten mukainen, se ilmoittaa asiasta asianomaiselle jäsenvaltiolle ja kehottaa sitä toimittamaan tarkistetun yksikköhinnan.

Jos komissio toteaa, että tarkistettu yksikköhinta on laskettu noudattaen 25 artiklan 2 kohdan vaatimuksia, se ilmoittaa asiasta asianomaiselle jäsenvaltiolle.

4.   Jos vuoden n yksikköhintaa tarkistetaan 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn toteuttamiseen tarvittavan ajan vuoksi sen vuoden alettua, jota yksikköhinta koskee, ja tällainen tarkistus aiheuttaa eron tuloissa, yksikköhintaa mukautetaan seuraavasti:

5.   Jos jäsenvaltiot eivät ole hyväksyneet suorituskykysuunnitelmaa ennen viiteajanjakson alkua tai jos suorituskykysuunnitelmaa tarkistetaan viiteajanjakson aikana 18 artiklan mukaisesti, yksikköhinnat on tarvittaessa laskettava uudelleen ja niitä on sovellettava mahdollisimman pian hyväksytyn suorituskykysuunnitelman tai hyväksytyn tarkistetun suorituskykysuunnitelman perusteella.

Jos suorituskykysuunnitelma hyväksytään viiteajanjakson alkamisen jälkeen, suorituskykysuunnitelman luonnoksen perusteella laskettujen yksikköhintojen soveltamisesta aiheutuvan eron tuloissa siihen nähden, että sovellettaisiin hyväksytyn suorituskykysuunnitelman perusteella laskettuja yksikköhintoja, on johdettava yksikköhinnan ensimmäiseen mukautukseen suorituskykysuunnitelman hyväksymistä seuraavana vuona ja yksikköhinnan lopulliseen mukautukseen kaksi vuotta kyseisen vuoden jälkeen. Edellä 27 ja 28 artiklan säännöksiä sovelletaan hyväksytyn suorituskykysuunnitelman perusteella, ja niitä sovelletaan takautuvasti viiteajanjakson ensimmäisestä päivästä alkaen.

Jos suorituskykysuunnitelmaa tarkistetaan viiteajanjakson aikana 18 artiklan mukaisesti, hyväksytyn suorituskykysuunnitelman perusteella laskettujen yksikköhintojen soveltamisesta aiheutuvan eron tuloissa siihen nähden, että sovellettaisiin hyväksytyn tarkistetun suorituskykysuunnitelman perusteella laskettuja yksikköhintoja, on johdettava yksikköhinnan ensimmäiseen mukautukseen tarkistetun suorituskykysuunnitelman hyväksymistä seuraavana vuona ja yksikköhinnan lopulliseen mukautukseen kaksi vuotta kyseisen vuoden jälkeen. Edellä 27 ja 28 artiklan säännöksiä sovelletaan hyväksytyn tarkistetun suorituskykysuunnitelman perusteella, ja niitä sovelletaan takautuvasti sen vuoden ensimmäisestä päivästä, johon tarkistettua suorituskykysuunnitelmaa sovelletaan.

6.   Poiketen siitä, mitä 25 artiklan 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat päättää vahvistaa 1 kohdassa tarkoitetun yksikköhinnan tasolle, joka on alhaisempi kuin 25 artiklan 2 kohdan mukaisesti laskettu yksikköhinta. Tällöin niiden on sisällytettävä yksikköhintojen laskemista koskeviin raportointitaulukoihin tämä alhaisempi yksikköhinta liitteessä IX olevan taulukon 2 mallin mukaisesti. Tästä johtuvaa eroa tuloissa ei saa periä takaisin ilmatilan käyttäjiltä.

1.   Jäsenvaltioiden on viimeistään kunkin vuoden 1 päivänä elokuuta kuultava koordinoidusti lennonvarmistuspalvelujen tarjoajia, ilmatilan käyttäjien edustajia ja tarvittaessa lentoaseman pitäjiä ja lentoasemien koordinaattoreita tämän asetuksen täytäntöönpanoon liittyvien, liitteessä XII olevassa 2 kohdassa vahvistettujen keskeisten osatekijöiden osalta. Kuuleminen voidaan suorittaa yhdessä 24 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun kuulemisen kanssa.

Jäsenvaltioiden on toimitettava liitteessä VII vaaditut raportointitaulukot ja tiedot kuultaville osapuolille vähintään kolme viikkoa ennen kuulemista.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetut tiedot komissiolle sinä päivänä, jona ne toimitetaan kuultaville osapuolille. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kuulemisen tuloksista.

1.   Tietyltä lennolta tietyllä lentoreittimaksuvyöhykkeellä perittävän lentoreittimaksun on oltava yhtä suuri kuin tulo, joka saadaan kertomalla kyseisen lentoreittimaksuvyöhykkeen yksikköhinta kyseisen lennon lentoreittipalveluyksikköjen määrällä.

2.   Tietyltä lennolta tietyllä lentoaseman lennonvarmistusmaksuvyöhykkeellä perittävän lentoaseman lennonvarmistuspalvelumaksun on oltava yhtä suuri kuin tulo, joka saadaan kertomalla kyseisen lentoaseman lennonvarmistusmaksuvyöhykkeen yksikköhinta kyseisen lennon lähi- ja lähestymisalueen palveluyksikköjen määrällä.

Lentoaseman lennonvarmistuspalvelumaksun laskemista varten lennon lähestyminen ja lähtö katsotaan yhdeksi lennoksi. Laskentayksikkönä on joko lähestyvä tai lähtevä lento.

3.   Jäsenvaltiot eivät saa periä lentoreittimaksuja seuraavilta lennoilta:

4.   Jäsenvaltiot voivat olla perimättä lentoreittimaksuja seuraavilta lennoilta:

5.   Jäsenvaltiot voivat olla perimättä lentoaseman lennonvarmistuspalvelumaksuja 3 ja 4 kohdassa tarkoitetuilta lennoilta.

6.   Jäsenvaltioiden on katettava lennonvarmistuspalvelujen tarjoajille lentoreittimaksuista tai lentoaseman lennonvarmistuspalvelumaksuista 3, 4 tai 5 kohdan mukaisesti vapautetuista lennoista aiheutuvat kustannukset.

1.   Jäsenvaltiot voivat syrjimättömin ja avoimin perustein mukauttaa ilmatilan käyttäjien lennonvarmistuspalvelumaksuja, jotta voidaan

Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei tämän kohdan a–c alakohdassa tarkoitettujen maksujen mukauttaminen johda siihen, että lennonvarmistuspalvelujen tarjoajan vuositulot yleisesti muuttuisivat verrattuna tilanteeseen, jossa maksuja ei olisi mukautettu. Yksikköhintaa on mukautettava yli- tai alijäämien mukaan vuonna n + 2.

2.   Lennonvarmistusmaksujen mukauttamista sovelletaan lentoreittimaksuun tai lentoaseman lennonvarmistuspalvelumaksuun tai molempiin.

Jäsenvaltioiden on kuultava asianomaisia ilmatilan käyttäjien edustajia ja lennonvarmistuspalvelujen tarjoajia tällaisesta suunnitellusta mukauttamisesta ennen maksujen mukauttamista.

3.   Kansallisten valvontaviranomaisten on seurattava lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien lennonvarmistusmaksujen mukauttamisen asianmukaista täytäntöönpanoa ja raportoitava siitä 37 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

1.   Jäsenvaltiot voivat kerätä maksut yksittäisenä lentokohtaisena maksuna. Jos maksut laskutetaan ja kerätään alueellisesti, laskutusvaluutta voi olla euro, ja kyseiseen yksikköhintaan voidaan lisätä laskutus- ja keräämiskustannuksiin perustuva hallinnollinen yksikköhinta.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden puolesta kannetut määrät käytetään rahoittamaan määritettyjä kustannuksia tämän asetuksen säännösten mukaisesti.

3.   Ilmatilan käyttäjien on maksettava kaikki tämän asetuksen mukaisesti aiheutuvat lennonvarmistuspalvelumaksut viipymättä ja täysimääräisesti.

4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lennonvarmistuspalvelumaksujen perinnässä otetaan tarvittaessa käyttöön tehokkaita ja oikeasuhteisia täytäntöönpanotoimenpiteitä. Näihin toimenpiteisiin voi kuulua palvelujen epääminen, ilma-aluksen pysäyttäminen tai muu asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukainen toimenpide.

1.   Jollei 2 kohdassa säädetyistä edellytyksistä muuta johdu, jäsenvaltiot voivat päättää perustaa yksinkertaistetun maksujärjestelmän ja soveltaa sitä koko viiteajanjakson ajan seuraavien seikkojen osalta:

2.   Jäsenvaltiot voivat päättää perustaa 1 kohdassa tarkoitetun yksinkertaistetun maksujärjestelmän ja soveltaa sitä vain, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

3.   Jos jäsenvaltiot päättävät perustaa yksinkertaistetun hinnoittelujärjestelmän ja soveltaa sitä 2 kohdan nojalla, ne eivät saa soveltaa

Siirrot sitä viiteajanjaksoa edeltäviltä vuosilta, johon yksinkertaistettua maksujärjestelmää on sovellettu, otetaan edelleen huomioon yksikköhintoja laskettaessa.

4.   Jos jäsenvaltiot päättävät perustaa yksinkertaistetun maksujärjestelmän ja soveltaa sitä 2 kohdan nojalla, niiden on täsmennettävä ja perusteltava päätöksensä suorituskykysuunnitelmassa liitteessä II olevan 1.7 kohdan mukaisesti.

1.   Jollei tämän artiklan säännöksistä muuta johdu, jäsenvaltiot voivat päättää joko ennen viiteajanjaksoa tai sen aikana, että niiden 21 artiklan mukaisesti perustetuilla maksuvyöhykkeillä tarjottavat lennonvarmistuspalvelut, CNS-, MET- ja AIS-palvelut tai ilmaliikenteen hallinnan (ATM) datapalvelut tarjotaan joko osin tai kokonaan markkinaehdoin.

2.   Jos jäsenvaltio tai jäsenvaltiot päättävät soveltaa 1 kohtaa tulevana viiteajanjaksona tai, tapauksen mukaan, viiteajanjakson jäljellä olevan keston ajan asianomaisten palvelujen osalta, ne eivät saa

Edellä d–f alakohtaa sovelletaan ainoastaan lähi- ja lähestymisalueen lennonvarmistuspalveluihin.

Jos jäsenvaltio päättää viiteajanjakson aikana soveltaa 1 kohtaa, sen on tarkistettava myös suorituskykysuunnitelmaansa 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti asianomaisten palvelujen osalta.

3.   Jäsenvaltio voi päättää soveltavansa 1 kohtaa vasta, kun kaikki seuraavat vaiheet on suoritettu:

Edellä d alakohdan osalta jäsenvaltion on toimitettava arviointi viimeistään 12 kuukautta ennen viiteajanjakson alkua tai, jos arviointi tehdään viiteajanjakson aikana, ilman aiheetonta viivytystä, kun arviointi on saatu päätökseen. Komissio ilmoittaa asianomaiselle jäsenvaltiolle, jos se on samaa mieltä siitä, että arviointi on suoritettu liitteessä X vahvistettujen edellytysten mukaisesti. Komissio tekee päätöksensä ilman aiheetonta viivytystä. Komissio pyytää tarvittaessa asianomaiselta jäsenvaltiolta lisätietoja, jotka jäsenvaltion on toimitettava ilman aiheetonta viivytystä.

4.   Jos jäsenvaltio päättää soveltaa 1 kohtaa, sen kansallisen valvontaviranomaisen on arvioitava säännöllisesti, täyttyvätkö liitteessä X vahvistetut edellytykset edelleen.

Jos kansallinen valvontaviranomainen toteaa, etteivät edellytykset enää täyty, jäsenvaltion on viipymättä kumottava päätöksensä sen jälkeen, kun se on saanut 3 kohdan b–d alakohdassa vahvistetut vaiheet päätökseen.

Kumoamisen tapahduttua jäsenvaltio ei saa soveltaa 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa lueteltuja poikkeuksia kyseessä oleviin palveluihin seuraavalla viiteajanjaksolla tai, tapauksen mukaan, viiteajanjakson jäljellä olevana aikana. Jos kumoaminen tapahtuu viiteajanjakson aikana, asianomaisen jäsenvaltion on myös tarkistettava suorituskykysuunnitelmansa 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

5.   Jos palvelut, joihin sovelletaan 1 kohtaa, tarjotaan 21 artiklan 4 kohdan mukaisesti perustetulla yhteisellä maksuvyöhykkeellä, asianomaiset jäsenvaltiot voivat päättää, että osan palveluista tai kaikki palvelut saa tarjota markkinaehdoin ainoastaan yhteisesti. Tällöin niiden on yhdessä varmistettava, että tämän artiklan vaatimuksia noudatetaan.

6.   Jos jäsenvaltio päättää soveltaa 1 kohtaa, sen on toimitettava liitteessä XI määritellyt tiedot komissiolle kunkin viiteajanjakson ensimmäisenä vuonna. Komissio asettaa nämä tiedot julkisesti saataville.

1.   Kansallisten valvontaviranomaisten, lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien, lentoaseman pitäjien, lentoasemien koordinaattoreiden, ilmatilan käyttäjien ja verkon hallinnoijan on 37 artiklan mukaista seurantaa varten toimitettava komissiolle liitteessä VI tarkoitetut tiedot kuhunkin mainitussa liitteessä mainittuun osapuoleen sovellettavien erityisvaatimusten mukaisesti. Tiedot on toimitettava maksutta sähköisessä muodossa.

Ilmatilan käyttäjien osalta tätä artiklaa sovelletaan ainoastaan käyttäjiin, jotka liikennöivät Euroopan ilmatilassa yli 35 000 lentoa vuodessa kolmen edellisen vuoden keskiarvon perusteella laskettuna.

2.   Jos 1 kohdassa tarkoitetut osapuolet ovat jo toimittaneet nämä tiedot Eurocontrolille tai Euroopan unionin lentoturvallisuusvirastolle osittain tai kokonaan, niitä ei saa vaatia toimittamaan komissiolle jo toimittamiaan tietoja edellyttäen, että ne ilmoittavat komissiolle, mitkä tiedot ne ovat jo toimittaneet, koska ne toimitettiin ja toimitettiinko ne Eurocontrolille vai Euroopan unionin lentoturvallisuusvirastolle.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen osapuolten on toteutettava tarvittavat toimenpiteet niiden tietojen laadun, validoinnin ja oikea-aikaisen toimittamisen varmistamiseksi, jotka niiden on toimitettava 1 kohdan mukaisesti. Niiden on komission pyynnöstä annettava tiedot kyseisten tietojen laaduntarkistuksista ja validointimenettelyistä.

1.   Kansallisten valvontaviranomaisten on seurattava vastuullaan olevassa ilmatilassa tarjottavien lennonvarmistuspalvelujen suorituskykyä sen arvioimiseksi, onko suorituskykysuunnitelmiin sisältyvät suorituskykytavoitteet saavutettu.

Jos kansallinen valvontaviranomainen toteaa, ettei näitä tavoitteita ole saavutettu, tai on olemassa riski, ettei niitä saavuteta, sen on välittömästi ilmoitettava asiasta komissiolle. Jäsenvaltion tai asianomaisen kansallisen valvontaviranomaisen on tilanteen korjaamiseksi ja suorituskykysuunnitelmassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi otettava ilman aiheetonta viivytystä käyttöön määrittämänsä aiheelliset toimenpiteet ottaen huomioon täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/123 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut korjaavat toimenpiteet. Niiden on annettava nämä asianmukaiset toimenpiteet komissiolle tiedoksi ilman aiheetonta viivytystä.

Kansallisten valvontaviranomaisten on annettava komissiolle kertomus ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun seurannan tuloksista edelliseltä vuodelta viimeistään kunkin vuoden 1 päivänä kesäkuuta.

2.   Komissio seuraa verkkotoimintojen suorituskykyä ja arvioi, onko verkon suorituskykysuunnitelmaan sisältyvät suorituskykytavoitteet saavutettu.

Jos komissio toteaa, ettei verkon suorituskykysuunnitelmaan sisältyviä suorituskykytavoitteita ole saavutettu, tai on olemassa riski, ettei niitä saavuteta, se pyytää verkon hallinnoijaa määrittelemään asianmukaiset toimenpiteet tilanteen korjaamiseksi ja näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Verkon hallinnoijan on annettava nämä toimenpiteet komissiolle tiedoksi ilman aiheetonta viivytystä.

3.   Edellä 1 kohdan viimeisessä alakohdassa tarkoitettujen kertomusten, 2 kohdassa tarkoitetun oman seurannan ja 36 artiklan 1 kohdan mukaisesti saatujen tietojen analysoinnin perusteella komissio seuraa lennonvarmistuspalvelujen ja verkkotoimintojen suorituskykyä ja arvioi säännöllisesti suorituskykytavoitteiden saavuttamista. Komissio ilmoittaa jäsenvaltioille seurantatoimistaan vähintään kerran vuodessa.

1.   Jäsenvaltioiden on asetettava julkisesti saataville erityisesti sähköisessä muodossa seuraavat tiedot:

2.   Verkon hallinnoijan on asetettava julkisesti saataville erityisesti sähköisessä muodossa seuraavat tiedot:

3.   Komissio asettaa julkisesti saataville erityisesti sähköisessä muodossa kertomukset ja tukiaineistot, jotka suorituskyvyn tarkastuselin on laatinut 3 artiklan mukaisesti antamansa avun osalta.