(1)

Afrikkalainen sikarutto on kotieläiminä pidettävien sikojen ja luonnonvaraisten sikojen kantoihin vaikuttava tarttuva virustauti, joka voi merkittävästi heikentää siankasvatuksen kannattavuutta ja aiheuttaa häiriötä unionin sisäisessä kaupassa ja viennissä kolmansiin maihin.

(2)

Afrikkalaisen sikaruton puhjetessa luonnonvaraisissa sioissa on olemassa vaara, että taudinaiheuttaja leviää muihin luonnonvaraisiin sikakantoihin ja sikatiloille. Tämän tuloksena se voi levitä yhdestä jäsenvaltiosta toiseen jäsenvaltioon ja kolmansiin maihin elävien sikojen tai niistä saatavien tuotteiden kaupan välityksellä.

(3)

Neuvoston direktiivissä 2002/60/EY (3) säädetään unionissa toteutettavista vähimmäistoimenpiteistä afrikkalaisen sikaruton torjumiseksi. Direktiivin 2002/60/EY 15 artiklassa säädetään tietyistä toimenpiteistä, jotka on toteutettava, kun luonnonvaraisissa sioissa vahvistetaan yksi tai useampia afrikkalaisen sikaruton tapauksia.

(4)

Belgia on ilmoittanut komissiolle afrikkalaisen sikaruton tämänhetkisestä tilanteesta alueellaan, ja sen jälkeen kun kyseisen taudin tapauksia on ilmennyt kyseisessä jäsenvaltiossa Ardennien alueella, se on toteuttanut direktiivin 2002/60/EY 15 artiklan mukaisesti erinäisiä toimenpiteitä ja muun muassa määritellyt tartunta-alueen, jolla sovelletaan mainitun direktiivin 15 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä, estääkseen taudin leviämisen.

(5)

Jotta vältetään tarpeettomat häiriöt unionin sisäisessä kaupassa ja se, että kolmannet maat asettavat kaupalle perusteettomia esteitä, on tarpeen yksilöidä unionin tasolla afrikkalaisen sikaruton tartunta-alue Belgiassa yhteistyössä kyseisen jäsenvaltion kanssa.

(6)

Odotettaessa pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean seuraavaa kokousta olisi Belgiassa tartunta-alueeksi määritelty alue esitettävä tämän päätöksen liitteessä, ja kyseisen aluejaon kesto olisi vahvistettava.

(7)

Tätä päätöstä tarkastellaan uudelleen pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean seuraavassa kokouksessa,