8.6.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 151/4

(1)

Jotta vältettäisiin kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden häiriöt ja estettäisiin se, että laitoksia rangaistaan asettamalla niille suuremmat omien varojen vaatimukset olemassa olevia keskusvastapuolia koskevien lupa- ja tunnustamismenettelyjen aikana, asetuksen (EU) N:o 575/2013 497 artiklan 1 ja 2 kohdassa vahvistetaan siirtymäkausi, jonka aikana kaikkia keskusvastapuolia, joiden kanssa unionin sijoittautuneet laitokset määrittävät transaktioita, pidetään ehdot täyttävinä keskusvastapuolina.

(2)

Asetuksella (EU) N:o 575/2013 muutetaan asetusta (EU) N:o 648/2012 (2) tiettyjen parametrien osalta, joita käytetään laskettaessa laitosten omien varojen vaatimuksia, jotka koskevat keskusvastapuoliin liittyviä vastuita. Sen vuoksi asetuksen (EU) N:o 648/2012 89 artiklan 5 a kohdassa vaaditaan, että tietyt keskusvastapuolet ilmoittavat määritysosapuoliltaan saamiensa alkumarginaalien kokonaismäärän tietyn ajanjakson ajan. Kyseinen siirtymäkausi vastaa asetuksen (EU) N:o 575/2013 497 artiklassa säädettyä siirtymäkautta.

(3)

Molempien siirtymäaikojen oli määrä päättyä 15 päivänä kesäkuuta 2014.

(4)

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 497 artiklan 3 kohdassa komissio valtuutetaan antamaan täytäntöönpanosäädös, jotta omien varojen vaatimuksia koskevaa siirtymäkautta voidaan pidentää kuudella kuukaudella poikkeuksellisissa olosuhteissa. Kyseistä pidennystä olisi sovellettava myös asetuksen (EU) N:o 648/2012 89 artiklan 5 a kohdassa säädettyihin määräaikoihin. Kyseisiä siirtymäkausia on pidennetty 15 päivään kesäkuuta 2016 komission täytäntöönpanoasetuksilla (EU) N:o 591/2014 (3), (EU) N:o 1317/2014 (4), (EU) 2015/880 (5) ja (EU) 2015/2326 (6).

(5)

Olemassa olevia unioniin sijoittautuneita keskusvastapuolia koskeva lupamenettely on jo käynnissä, mutta sitä ei saada päätökseen 15 päivään kesäkuuta 2016 mennessä. On vielä kaksi unioniin sijoittautunutta keskusvastapuolta, jotka odottavat lupaa. Jos siirtymäaikaa ei pidennetä, unioniin sijoittautuneiden laitosten, joilla on vastuita kyseisille kahdelle keskusvastapuolelle, omia varoja koskevat vaatimukset kasvaisivat kyseisten vastuiden osalta merkittävästi. Vaikka vaatimusten kasvaminen olisikin vain tilapäistä, se saattaisi johtaa siihen, että kyseiset laitokset luopuvat suorien osallistujien asemastaan kyseisissä keskusvastapuolissa tai määrityspalvelujen tarjoamisesta kyseisten laitosten asiakkaille ainakin tilapäisesti, ja aiheuttaa siten häiriöitä markkinoilla, joilla kyseiset keskusvastapuolet toimivat, sekä mahdollisesti yleisesti koko unionin markkinoilla.

(6)

Tähän päivään mennessä tunnustamista hakeneista kolmansiin maihin sijoittautuneista keskusvastapuolista Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen on tunnustanut jo 17. Niistä kuusi keskusvastapuolta Kanadasta, Meksikosta, Etelä-Afrikasta ja Sveitsistä on tunnustettu täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2015/2326 antamisen jälkeen. Lisäksi keskusvastapuolet Etelä-Koreasta ja Amerikan yhdysvalloista saatetaan tunnustaa komission täytäntöönpanopäätösten (EU) 2015/2038 (7) ja (EU) 2016/377 (8) perusteella. Loput kolmansien maiden keskusvastapuolet kuitenkin odottavat vielä tunnustamista, eikä tunnustamismenettelyä saada päätökseen 15 päivään kesäkuuta 2016 mennessä. Markkinat, joita kyseiset jäljellä olevat keskusvastapuolet palvelevat, voisivat myös kärsiä vakavista häiriöistä, jos ei pidennetä niitä laitoksia koskevaa siirtymäaikaa, joilla on vastuita kyseisille keskusvastapuolille. Syyt ovat samat kuin silloin, kun unioniin sijoittautuneita keskusvastapuolia koskevia siirtymäaikoja ei pidennettäisi.

(7)

Unionin sisäisille ja sen ulkopuolisille rahoitusmarkkinoille aiheutuvien häiriöiden välttämistarve, joka aiemmin johti asetuksen (EU) N:o 575/2013 497 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyn siirtymäkauden pidentämiseen, olisi tästä syystä edelleen olemassa täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2015/2326 vahvistetun siirtymäkauden päättymisen jälkeen. Siirtymäkauden uusi pidentäminen antaisi unioniin sijoittautuneille laitoksille (tai niiden unionin ulkopuolelle sijoittautuneille tytäryrityksille) mahdollisuuden välttää se, että niiden omien varojen vaatimukset kasvavat merkittävästi siitä syystä, ettei ole saatu päätökseen sellaisten keskusvastapuolien lupa- tai tunnustamismenettelyjä, jotka tarjoaisivat unioniin sijoittautuneiden laitosten (tai niiden unionin ulkopuolelle sijoittautuneiden tytäryritysten) tarvitsemia tietyntyyppisiä määrityspalveluja toimivalla ja helppokäyttöisellä tavalla. Sen vuoksi siirtymäkausia olisi tarkoituksenmukaista pidentää vielä kuudella kuukaudella.

(8)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat Euroopan pankkikomitean lausunnon mukaiset,