7.8.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 210/1

(1)

Euroalueen raha- ja talouspolitiikan yhdentyminen on lisääntynyt viime vuosina, ja jäsenvaltiolle, jonka rahayksikkö on euro ja jolla on vakavia taloudellisia vaikeuksia, myönnettävästä taloudellisesta avusta olisi hyötyä koko euroalueen rahoitusvakauden kannalta.

(2)

Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin, jäljempänä ’ERVM’, perustamisen jälkeen perussopimuksen 136 artiklaan lisättiin Eurooppa-neuvoston päätöksellä 2011/199/EU (1) uusi kohta, jossa selvennetään, millä edellytyksin jäsenvaltiot, joiden rahayksikkö on euro, voivat perustaa vakausmekanismin euroaluetta varten. Jäsenvaltiot, joiden rahayksikkö on euro, perustivat Euroopan vakausmekanismin, jäljempänä ’EVM’, euroalueen tärkeimmäksi vakausmekanismiksi.

(3)

ERVM:sta voidaan antaa unionin taloudellista apua kaikille jäsenvaltioille, kun perussopimuksen 122 artiklan 2 kohdassa ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 407/2010 (2) vahvistetut edellytykset täyttyvät. Riskit, jotka liittyvät tilanteeseen, jossa jäsenvaltio menettää mahdollisuuden hankkia rahoitusta markkinoilta, poikkeavat kuitenkin olennaisesti toisistaan riippuen siitä, onko kyseinen jäsenvaltio osa euroaluetta. Mahdolliset kielteiset heijastusvaikutukset ovat huomattavasti suuremmat euroalueella, jossa jäsenvaltion rahoitusvaikeudet voisivat aiheuttaa riskejä koko euroalueen rahoitusvakaudelle.

(4)

EVM:n olisi sovittujen sääntöjensä mukaisesti yleensä oltava se rahoitusväline, jota käytetään taloudellisen avun myöntämiseen jäsenvaltiolle, jonka rahayksikkö on euro. Voi kuitenkin olla poikkeuksellisia tilanteita, joissa käytännön syyt taikka menettelylliset tai taloudelliset syyt edellyttävät ERVM:n käyttöä yleensä ennen EVM:n taloudellista apua tai sen rinnalla. Unionin oikeuden nojalla toimivaan taloudellisen avun mekanismiin on tällaisissa tilanteissa perusteltua soveltaa rahaliiton moitteettomaan toimintaan tarvittavaa niiden jäsenvaltioiden, joiden rahayksikkö on euro, välisen vahvemman solidaarisuuden periaatetta.

(5)

Jäsenvaltiolle, jonka rahayksikkö on euro, tällaisissa olosuhteissa myönnettävän uuden unionin taloudellisen avun edellytykseksi olisi asetettava järjestelyt, joilla voitaisiin varmistaa, että ne jäsenvaltiot, joiden rahayksikkö ei ole euro, saavat täyden korvauksen siinä tapauksessa, että ERVM:n piiriin kuuluvaa maksua ei suoriteta, mistä on seurauksena, että varoja otetaan unionin yleisestä talousarviosta ja/tai että komissio vaatii lisävaroja jäsenvaltioilta, joiden rahayksikkö ei ole euro. Olisi myös otettava käyttöön asianmukaiset järjestelyt sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot, joiden rahayksikkö ei ole euro, eivät saa liikaa korvauksia, kun käyttöön otetaan unionin yleisen talousarvion suojaamiseen tarkoitettuja välineitä, mukaan lukien velkojen perintä tarvittaessa kuittaamalla saatavat ja maksut ajan myötä.

(6)

ERVM:sta myönnettävät lainat taataan unionin yleisestä talousarviosta. Jos tällainen laina jää maksamatta, komissio voi pyytää unionin velan hoitamiseen lisävaroja unionin varojen lisäksi ottamalla huomioon mahdolliset ylimääräiset käteisvarat. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU, Euratom) N:o 966/2012 (3) ja sen yksityiskohtaisissa säännöissä määrätään unionin yleisen talousarvion suojaamiseksi käytettävistä välineistä, mukaan lukien velkojen perintä tarvittaessa kuittaamalla saatavat ja maksut ajan myötä. Komissio soveltaa näitä välineitä.

(7)

ERVM:n käyttö sellaisen jäsenvaltion, jonka rahayksikkö on euro, rahoitusvakauden turvaamiseksi edellyttää sellaisten järjestelyjen käyttöönottoa, joilla varmistetaan, että rahoitusvastuuta ei synny jäsenvaltioille, joiden rahayksikkö ei ole euro. Tämä periaate vahvistettiin komission ja neuvoston 17 päivänä heinäkuuta 2015 antamassa yhteisessä lausumassa ERVM:n käytöstä.

(8)

Asetus (EU) N:o 407/2010 olisi näin ollen muutettava tämän mukaisesti,