18.8.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 272/87

(1)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 26 päivänä maaliskuuta 2010 Euroopan komission ehdotuksen, jolla käynnistetään uusi kasvu- ja työllisyysstrategia, Eurooppa 2020. Strategian lähtökohtana on tehostaa talouspolitiikan koordinointia, ja siinä keskitytään avainalueisiin, joilla tarvitaan toimia, jotta voidaan parantaa Euroopan mahdollisuuksia vauhdittaa kestävää kasvua ja lisätä kilpailukykyä.

(2)

Neuvosto antoi 14 päivänä heinäkuuta 2015 komission ehdotusten pohjalta suosituksen jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista ja hyväksyi 21 päivänä lokakuuta 2010 päätöksen jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (2). Yhdessä nämä muodostavat ns. yhdennetyt suuntaviivat, jotka jäsenvaltioita on kehotettu ottamaan huomioon kansallisessa talous- ja työllisyyspolitiikassaan.

(3)

Neuvosto antoi 8 päivänä heinäkuuta 2014 suosituksen (3) Itävallan vuoden 2014 kansallisesta uudistusohjelmasta ja lausunnon Itävallan vuoden 2014 tarkistetusta vakausohjelmasta. Komissio esitti 28 päivänä marraskuuta 2014 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 473/2013 (4) mukaisesti lausuntonsa Itävallan alustavasta talousarviosuunnitelmasta vuodeksi 2014.

(4)

Komissio hyväksyi 28 päivänä marraskuuta 2014 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2015 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Komissio hyväksyi samana päivänä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 (5) perusteella myös varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Itävalta ei kuulu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu.

(5)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 18 päivänä joulukuuta 2014 investointien edistämisen, rakenneuudistusten tehostamisen ja julkisen talouden vastuullisen ja kasvua edistävän vakauttamisen painopisteet.

(6)

Komissio julkaisi 26 päivänä helmikuuta 2015 Itävaltaa koskevan vuoden 2015 maaraportin. Siinä arvioitiin Itävallan edistymistä 8 päivänä heinäkuuta 2014 hyväksyttyjen maakohtaisten suositusten noudattamisessa.

(7)

Itävalta toimitti vuoden 2015 kansallisen uudistusohjelmansa ja vuoden 2015 vakausohjelmansa 21 päivänä huhtikuuta 2015. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(8)

Itävaltaan sovelletaan tällä hetkellä vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota ja väliaikaista velkasääntöä vuosina 2014–2016. Hallitus suunnittelee vuoden 2015 vakausohjelmassa, että julkisen sektorin alijäämää supistetaan vähitellen 2,2 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2015 ja edelleen 0,5 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2019. Vakausohjelman mukaan keskipitkän aikavälin tavoite – enintään 0,45 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen – saavutettiin vuonna 2014, ja hallitus aikoo pysyä keskipitkän aikavälin tavoitteessa koko ohjelmakauden ajan. Uudelleenlaskettu rakenteellinen rahoitusasema viittaa kuitenkin siihen, että keskipitkän aikavälin tavoitteesta poiketaan vuodesta 2015 alkaen. Julkisen talouden velan odotetaan olevan suurimmillaan, 86,8 prosenttia suhteessa BKT:hen, vuonna 2015 ja supistuvan vähitellen siten, että se on 79,7 prosenttia vuonna 2019. Vakausohjelman mukaisen julkisen talouden kehitysarvion perustana oleva makrotalouden skenaario on uskottava. Toimenpiteitä, joiden avulla tuetaan suunniteltujen alijäämätavoitteiden saavuttamista vuodesta 2016 eteenpäin, ei kuitenkaan ole vielä täsmennetty riittävästi. Komission kevään 2015 talousennusteen perusteella ennustetaan, että rakenteellinen rahoitusasema poikkeaa keskipitkän aikavälin tavoitteesta 0,4 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2015. Poikkeamasta on tulossa merkittävä vuonna 2016, jolloin rakenteellisen rahoitusaseman ennustetaan heikkenevän 0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen, kun taas keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamiseksi edellytetään 0,3 prosentin rakenteellista sopeutusta suhteessa BKT:hen. Tämä merkitsisi suhteessa BKT:hen noin 0,9 prosentin poikkeamaa vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksista. Sen vuoksi tarvitaan lisätoimenpiteitä. Samanaikaisesti vakausohjelman ja komission kevään 2015 talousennusteen mukaan bruttovelka pysyy väliaikaisen velkasäännön mukaisesti lasku-uralla vuosina 2015 ja 2016. Neuvosto katsoo vakausohjelmasta tekemänsä arvioinnin ja komission kevään 2015 talousennusteen perusteella olevan vaarana, että Itävalta ei noudata vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia.

(9)

Eri hallintotasojen suhteet ovat edelleen monimutkaiset ja vähentävät tehokkuutta julkisen hallinnon olennaisilla aloilla. Itävalta kuuluu yhä maihin, joissa valtiotasoa alemman hallintotason omat verot suhteessa BKT:hen ovat kaikkein alhaisimpia. Vaikka valtiotasoa alempien hallintotasojen veroautonomia on vähäinen, niillä on lukuisia varainkäyttöä ja hallintoa koskevia vastuualueita. Tulo- ja menovastuiden hyvin monimutkainen ja epäsuhtainen luonne ei edistä laajojen poliittisten uudistusten toteuttamista.

(10)

Itävallan eläkejärjestelmän pitkän aikavälin kestävyydessä on edelleen rakenteellisia heikkouksia. Tähän mennessä toteutetut uudistukset eivät vaikuta riittäviltä varmistamaan järjestelmän talouden pitkän aikavälin kestävyyttä. Ensinnäkin todellinen eläkkeellesiirtymisikä on edelleen huomattavasti matalampi kuin lakisääteinen eläkeikä. Toiseksi naisten lakisääteinen eläkeikä on huomattavasti alhaisempi kuin miesten, eikä sitä aiota nostaa ennen vuotta 2024. Kolmanneksi lakisääteistä eläkeikää ei ole edelleenkään kytketty jatkuvasti nousussa olevaan elinajanodotteeseen. Itävalta on toteuttanut joitakin toimenpiteitä nostaakseen todellista eläkkeellesiirtymisikää, joka on nykyisin 59,7 vuotta (2014) mutta edelleen alle EU:n keskiarvon (63,1 vuotta vuonna 2013). Maassa on toteutettu toimenpiteitä, joilla pyritään rajoittamaan varhaiseläke- ja työkyvyttömyyseläkejärjestelmien piiriin pääsyä, jotta työuria saataisiin pidennettyä. Myös varhaiseläkkeelle jäämisestä vuosittain perittävää lisämaksua on korotettu ja tällaisten järjestelyjen piiriin pääsemiseksi vaadittavaa eläkkeeseen oikeuttavaa työssäoloaikaa on pidennetty. On epäselvää, toteutuvatko näiden toimenpiteiden odotetut julkiseen talouteen kohdistuvat myönteiset vaikutukset käytännössä.

(11)

Itävallan terveydenhuoltomenot kuuluvat unionin korkeimpiin. Käynnissä olevan terveydenhuoltoalan uudistuksen (2013–2016) tavoitteena on vakauttaa niiden osuus BKT:stä vuodesta 2016 lähtien. Mutta vaikka uudistukset olisivatkin tuloksellisia, terveydenhuoltojärjestelmän talouden kestävyyteen ja tehokkuuteen liittyy edelleen rakenteellisia haasteita. Nyt olisi toteutettava vuoden 2016 jälkeiseen ajanjaksoon liittyviä toimenpiteitä. Esimerkiksi entistä useampia potilaita olisi hoidettava monialaisen perusterveydenhuollon avohoidon piirissä, ja sairaalahoidon keskipituutta olisi lyhennettävä edelleen.

(12)

Riittävästi koulutetun työvoiman saatavuus pitkällä aikavälillä aiheuttaa Itävallassa edelleen haasteita. Maan noin 5,6 prosentin työttömyysaste on unionin alhaisimpia, mutta työvoiman tiettyjen osien työmarkkinapotentiaalia ei ole hyödynnetty täysimääräisesti. Itävalta on toteuttanut joitakin toimenpiteitä, joilla pyritään pidentämään työuria, helpottamaan naisten osallistumista työmarkkinoille ja hyödyntämään paremmin työmarkkinoiden maahanmuuttajataustaisen työvoiman potentiaalia, esimerkiksi edistämällä heidän tutkintojensa tunnustamista. Viimeaikaisten uudistusten vaikutuksia on kuitenkin seurattava tarkasti ja lisätoimenpiteet ovat tarpeen, jotta näiden ryhmien työmarkkinapotentiaali pystytään hyödyntämään täysimääräisesti.

(13)

Itävalta esitti 13 päivänä maaliskuuta 2015 kattavan verouudistuksen, jolla pyritään mukauttamaan veroluokkia ja henkilökohtaista tuloveroa, erityisesti pienentämällä henkilökohtaisen tuloveron vähimmäistasoa 36,5 prosentista 25 prosenttiin. Tästä aiheutuvien verohelpotusten määräksi arvioidaan 4,9 miljardia euroa, ja 300 miljoonan euron lisämenoilla on tarkoitus tukea perhepolitiikkaa ja tutkimustoimia. Ehdotuksen mukaan tämä verotuksen painopisteen siirtäminen rahoitetaan osittain ehkäisemällä veronkiertoa, supistamalla julkisia menoja, korottamalla alennettuja alv-kantoja tietyillä aloilla 13 prosenttiin ja korottamalla pääomatuloveroa 25 prosentista 27,5 prosenttiin. Nämä uudistussuunnitelmat vastaavat pitkälti neuvoston vuoden 2014 suosituksia. Ne todennäköisesti lisäävät potentiaalisten matalapalkkaisen työn tekijöiden ja kotitalouksien toisten palkansaajien kannustimia tehdä työtä ja lisäävät käytettävissä olevia tuloja. Uudistus olisi kuitenkin toteutettava siten, ettei siitä aiheudu talousarviovaikutuksia.

(14)

Itävallan koulujärjestelmälle on ominaista koulunkäynnin keskeyttävien alhainen osuus, joka on huomattavasti EU:n keskiarvoa matalampi. Vahva ja hyvin toimiva ammatillisen koulutuksen järjestelmä tuottaa runsaasti hyvin ammattitaitoista työvoimaa. Toisaalta haasteena on edelleen parantaa heikossa sosioekonomisessa asemassa olevien, erityisesti maahanmuuttajataustaisten, nuorten koulutussaavutuksia ja sen myötä työllistyvyyttä. Ylemmän perusasteen ja keskiasteen uuden koulujärjestelmän (Neue Mittelschule) täytäntöönpanon arviointi on tuonut esiin puutteita, jotka on vielä korjattava.

(15)

Neuvosto on toistuvasti suositellut eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä, että Itävalta parantaisi ja edistäisi kilpailua palvelujen alalla, mutta tähän tähtäävät politiikkatoimet ovat toistaiseksi olleet vähäisiä. Oikeudellista muotoa ja osakkuutta koskevat vaatimukset ja tariffivaatimukset ovat edelleen voimassa monien ammattien kohdalla, mikä aiheuttaa markkinoille pääsyyn liittyviä sääntelyesteitä ja estää muista jäsenvaltioista tulevia ammattihenkilöitä ja asiantuntijapalveluyrityksiä perustamasta yrityksiä Itävaltaan. Itävalta tarkistaa parhaillaan keskinäisen arvioinnin yhteydessä eri ammatteihin pääsyä koskevia sääntöjään ja ammatillisen toiminnan suorituskykyä arvioidakseen, ovatko ne oikeasuhteisia ja yleisen edun mukaisia. Liittovaltion kilpailuviranomaisen resurssit ovat muiden jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisiin verrattuna alimitoitetut, mikä estää tehokkaampien toimien toteuttamisen.

(16)

Itävallan pankkiala on säilyttänyt kestävyytensä, mutta siihen kohdistuu silti useita haasteita sekä kotimaassa että heikossa asemassa olevien ulkomaisten vastuiden osalta. Pankkien pääomittaminen parantui edelleen vuonna 2014, mutta itävaltalaisten pankkien kannattavuuteen kohdistui edelleen paineita. Viisi Itävallan kuudesta suurimmasta luottolaitoksesta läpäisi EKP:n vuonna 2014 suorittaman kattavan arvioinnin. Poikkeuksena oli Österreichische Volksbanken (ÖVAG). Itävalta on edistynyt huomattavasti ÖVAG:n ja Hypo Group Alpe Adrian (HGAA) rakenneuudistuksessa.

(17)

Komissio on eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Itävallan talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2015 maaraportissa. Se on arvioinut myös vakausohjelman ja kansallisen uudistusohjelman sekä jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Itävallalle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Se on ottanut huomioon ei vain niiden merkityksen Itävallan finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta vaan myös sen, ovatko ne EU:n sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla EU:n tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin. Eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä annetut suositukset ilmenevät jäljempänä esitettävistä suosituksista 1–4.

(18)

Neuvosto on tutkinut vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto (6) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1.

(19)

Komissio on eurooppalaisen ohjausjakson osana analysoinut myös koko euroalueen talouspolitiikkaa. Neuvosto on antanut tämän analyysin perusteella erityisiä suosituksia jäsenvaltioille, joiden rahayksikkö on euro (7). Koska Itävallan rahayksikkö on euro, sen olisi myös varmistettava, että nämä suositukset pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti,

1.

välttää poikkeamisen julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteesta vuosina 2015 ja 2016; varmistaa, että työhön kohdistuvan verorasituksen keventämiseen tähtäävästä verouudistuksesta ei aiheudu talousarviovaikutuksia; korjaa eri hallintotasojen rahoitus- ja menovastuiden välisen epäsuhtaisuuden; toteuttaa toimenpiteitä eläkejärjestelmän pitkän aikavälin kestävyyden varmistamiseksi muun muassa aikaistamalla lakisääteisen eläkkeellesiirtymisiän yhdenmukaistamista miesten ja naisten välillä ja kytkemällä lakisääteisen eläkeiän elinajanodotteeseen;

2.

tehostaa toimenpiteitä, joilla lisätään ikääntyvien työntekijöiden ja naisten osallistumista työmarkkinoille, myös parantamalla lastenhoidon ja pitkäaikaishoidon tarjontaa; toteuttaa toimia vähäosaisten nuorten koulutustulosten parantamiseksi;

3.

poistaa palveluntarjoajille asetetut kohtuuttomat esteet ja monialayritysten perustamisen hidasteet;

4.

pyrkii löytämään ratkaisuja rahoitusalan mahdollisiin heikkouksiin, jotka liittyvät ulkomaisiin vastuisiin ja omaisuuserien riittämättömään laatuun.