21.8.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 246/1

(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, pani 29 päivänä marraskuuta 2013 vireille polkumyyntitutkimuksen, joka koski Indonesiasta, jäljempänä ’asianomainen maa’, peräisin olevan mononatriumglutamaatin tuontia unioniin. Se julkaisi Euroopan unionin virallisessa lehdessä menettelyn vireillepanoa koskevan ilmoituksen (2), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’.

(2)

Samana päivänä komissio ilmoitti Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, peräisin olevan mononatriumglutamaatin tuontiin sovellettavien lopullisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta asetuksen (EY) N:o 1225/2009, jäljempänä ’perusasetus’, 11 artiklan 2 kohdan nojalla julkaisemalla asiaa koskevan ilmoituksen Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (3).

(3)

Komissio aloitti tutkimuksen Ajinomoto Foods Europe SAS:n, jäljempänä ’valituksen tekijä’, 16 päivänä lokakuuta 2013 tekemän valituksen johdosta; yritys on ainoa mononatriumglutamaatin tuottaja unionissa ja edustaa näin ollen 100:aa prosenttia mononatriumglutamaatin kokonaistuotannosta unionissa. Valituksessa esitetty alustava näyttö polkumyynnistä ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi tutkimuksen vireillepanoa varten.

(4)

Vireillepanoilmoituksessa komissio pyysi kaikkia asianomaisia osapuolia ottamaan siihen yhteyttä tutkimukseen osallistumista varten. Lisäksi komissio ilmoitti virallisesti tutkimuksen vireillepanosta valituksen tekijälle, tiedossa oleville vientiä harjoittaville tuottajille ja Indonesian viranomaisille, tiedossa oleville tuojille sekä toimittajille, käyttäjille ja kauppiaille, joita asian tiedettiin koskevan, ja kehotti niitä osallistumaan.

(5)

Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää huomautuksensa tutkimuksen vireillepanosta ja pyytää saada tulla komission ja/tai kauppapolitiikan pääosaston kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan kuulemiksi.

(6)

Asianomaisille osapuolille annettiin myös tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää kuulemista vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa. Kaikkia niitä asianomaisia osapuolia kuultiin, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(7)

Ottaen huomioon tutkimuksessa osallisina olevien asianomaisen maan vientiä harjoittavien tuottajien ja etuyhteydettömien tuojien suuren määrän ja voidakseen saattaa tutkimuksen päätökseen lakisääteisessä määräajassa komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se oli päättänyt valita perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti vientiä harjoittavista tuottajista ja etuyhteydettömistä tuojista tutkittavaksi kohtuullisen kokoisen otoksen (tästä menettelystä käytetään nimitystä ”otanta”).

(8)

Päättääkseen otannan tarpeellisuudesta ja valitakseen tarvittaessa otoksen komissio pyysi kaikkia etuyhteydettömiä tuojia ilmoittautumaan komissiolle ja toimittamaan vireillepanoilmoituksessa esitetyt tiedot.

(9)

Neljätoista etuyhteydetöntä tuojaa toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Komissio valitsi perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti kolmen yrityksen otoksen käyttäen valintaperusteina suurinta tuontimäärää unioniin suuntautuvassa tuonnissa sekä maantieteellistä sijaintia unionissa. Kaikkia asianomaisia tiedossa olevia tuojia kuultiin otoksen valinnasta perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Huomautuksia ei esitetty.

(10)

Ainoastaan yksi otokseen valituista kolmesta yrityksestä toimi yhteistyössä toimittamalla vastauksen kyselylomakkeeseen.

(11)

Päättääkseen otannan tarpeellisuudesta ja valitakseen tarvittaessa otoksen komissio pyysi kaikkia indonesialaisia vientiä harjoittavia tuottajia ilmoittautumaan komissiolle ja toimittamaan vireillepanoilmoituksessa esitetyt tiedot.

(12)

Neljä asianomaisen maan vientiä harjoittavaa tuottajaa toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Vientiä harjoittavien tuottajien vähäisen määrän vuoksi komissio päätti, ettei otanta ollut tarpeen.

(13)

Komissio lähetti kyselylomakkeet ainoalle unionin tuottajalle, neljälle otokseen valitulle vientiä harjoittavalle tuottajalle, kolmelle otokseen valitulle etuyhteydettömälle tuojalle ja 33 ilmoittautuneelle käyttäjälle unionissa.

(14)

Vastaukset kyselylomakkeeseen saatiin ainoalta unionin tuottajalta, yhdeltä kolmesta otokseen valitusta etuyhteydettömästä tuojasta, yhdeltä kauppiaalta, kolmelta neljästä tiedossa olevasta vientiä harjoittavasta tuottajasta ja viideltä käyttäjältä.

(15)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että otokseen valittu yhteistyöhön osallistumaton vientiä harjoittava tuottaja oli etuyhteydessä otokseen valittuun toiseen vientiä harjoittavaan tuottajaan, joka toimi yhteistyössä toimittamalla vastauksen kyselylomakkeeseen.

(16)

Johdanto-osan 15 kappaleessa mainittu yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja väitti, ettei sen pitäisi katsoa olevan etuyhteydessä yhteistyöhön osallistumattomaan vientiä harjoittavaan tuottajaan, sillä kummallakaan yrityksellä ei ollut vaikutusvaltaa toisen päätöksentekoon. Lisäksi yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja ilmoitti, ettei se voinut pakottaa yhteistyöhön osallistumatonta tuottajaa vastaamaan kyselylomakkeeseen. Tutkimuksessa kävi ilmi, että molemmat yritykset olivat samojen osakkeenomistajan omistuksessa. Näin ollen niiden katsottiin olevan etuyhteydessä yhteisön tullikoodeksin, jäljempänä ’tullikoodeksi’, soveltamista koskevan komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (4) 143 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(17)

Kolmas yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja väitti, että Indonesiassa toimi toinen tarkasteltavana olevan tuotteen tuottaja, joka kuului johdanto-osan 16 kappaleessa mainittuun yritysryhmään mutta joka ei ilmoittautunut. Vaikka tällainen tuottaja todellakin on olemassa, tutkimuksessa ei saatu Eurostatin tietoihin tai muihin saatavilla oleviin lähteisiin perustuvaa näyttöä siitä, että kyseinen tuottaja olisi harjoittanut vientiä unioniin tarkastelujakson aikana. Tämän vuoksi kyseistä yritystä ei pyydetty ilmoittautumaan eikä toimittamaan vientiä harjoittaville tuottajille tarkoitetuissa kyselylomakkeissa pyydettyjä tietoja. Lisäksi, kuten johdanto-osan 48 kappaleessa kuvataan, kaikille asianomaisessa maassa toimiville, yhteistyöhön osallistumattomille tuottajille vahvistettiin jäännöstulli. Tämä jäännöstulli perustuu perusasetuksen 18 artiklaan, ja sitä sovelletaan ”kaikkiin muihin yrityksiin”.

(18)

Komissio hankki ja tarkisti kaikki polkumyynnin, siitä aiheutuvan vahingon ja unionin edun alustavan määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot.

(19)

Perusasetuksen 16 artiklan nojalla tehtiin tarkastuskäynnit seuraavien yritysten toimitiloihin:

(20)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän lokakuuta 2012 ja 30 päivän syyskuuta 2013 välisen ajan, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttava kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän huhtikuuta 2010 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’ (5).

(21)

Tarkasteltavana oleva tuote on Indonesiasta peräisin oleva mononatriumglutamaatti, joka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodiin ex 2922 42 00, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’. Mononatriumglutamaatti on elintarvikelisäaine, ja sitä käytetään pääasiassa arominvahventeena keitoissa, liemissä, liha- ja kalaruoissa, maustesekoituksissa ja valmisruoissa. Sitä tuotetaan erikokoisina valkoisina hajuttomina kiteinä. Mononatriumglutamaattia käytetään myös kemianteollisuudessa muissa kuin elintarvikesovelluksissa, esimerkiksi pesuaineissa.

(22)

Mononatriumglutamaattia valmistetaan pääasiassa eri lähteistä saatavien sokerien (maissitärkkelys, tapiokatärkkelys, sokerisiirappi, ruokosokerimelassi ja sokerijuurikasmelassi) käymisen kautta.

(23)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että tarkasteltavana olevalla tuotteella, Indonesian kotimarkkinoilla tuotetulla ja myydyllä tuotteella sekä unionin tuotannonalan unionissa tuottamalla ja myymällä tuotteella on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja samat peruskäyttötarkoitukset.

(24)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että Indonesiassa tuotettu mononatriumglutamaatti ja unionissa tuotettu mononatriumglutamaatti eroavat laadultaan merkittävästi. Väitettiin, että tämän laatueron vuoksi unionin tuotannonalan tuottama ja unionin markkinoilla myymä mononatriumglutamaatti ja Indonesiasta tuotu mononatriumglutamaatti eivät olleet keskenään vaihdettavissa eikä niiden sen vuoksi pitäisi katsoa olevan samankaltaisia. Tälle väitteelle ei esitetty perusteita, ja se oli ristiriidassa tutkimuksen havaintojen kanssa, sillä niiden mukaan Indonesiassa tuotetun mononatriumglutamaatin ja unionissa tuotetun mononatriumglutamaatin välillä ei ollut laatueroa. Itse asiassa useat käyttäjät ostivat mononatriumglutamaattia sekä unionin tuotannonalalta että Indonesiasta ja käyttivät sitä samoihin tai samankaltaisiin tarkoituksiin. Tästä syystä tämä väite hylättiin.

(25)

Edellä esitetyn perusteella tarkasteltavana olevan tuotteen, Indonesian kotimarkkinoilla tuotetun ja myydyn tuotteen ja unionin tuotannonalan unionissa tuottaman ja myymän tuotteen katsotaan tässä vaiheessa olevan perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

(26)

Komissio tutki ensin, oliko kunkin yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä edustava perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Kotimarkkinamyynnin katsotaan olevan edustavaa, jos samankaltaisen tuotteen riippumattomille asiakkaille suuntautuvan kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä on vientiä harjoittavaa tuottajaa kohden vähintään 5 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaisvientimäärästä unioniin tutkimusajanjakson aikana. Tällä perusteella kunkin yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan samankaltaisen tuotteen kokonaismyynti kotimarkkinoilla todettiin edustavaksi.

(27)

Tämän jälkeen komissio yksilöi ne kotimarkkinoilla myydyt tuotelajit, jotka olivat samanlaisia kuin unioniin vietäviksi myydyt tuotelajit tai niihin verrattavissa.

(28)

Sitten komissio tutki, oliko kunkin yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinamyynti kunkin sellaisen tuotelajin osalta, joka on samanlainen kuin unioniin vietäviksi myydyt tuotelajit tai verrattavissa niihin, edustavaa perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tuotelajin kotimarkkinamyynti on edustavaa, jos kyseisen tuotelajin kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä riippumattomille asiakkaille tutkimusajanjakson aikana on vähintään 5 prosenttia samanlaisen tai siihen verrattavissa olevan tuotelajin kokonaisvientimäärästä unioniin. Komissio totesi, että yhteistyössä toimineiden indonesialaisten vientiä harjoittavien tuottajien myynti Indonesian markkinoilla oli määrältään edustavaa verrattuna samojen vientiä harjoittavien tuottajien unioniin viemään tarkasteltavana olevaan tuotteeseen.

(29)

Seuraavaksi komissio tutki, voitiinko kunkin vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Tätä varten määritettiin kunkin tuotelajin osalta, kuinka suuri osuus tutkimusajanjakson aikana riippumattomille asiakkaille kotimarkkinoilla suuntautuneesta myynnistä oli ollut kannattavaa.

(30)

Normaaliarvo perustuu kunkin tuotelajin tosiasialliseen kotimarkkinahintaan riippumatta siitä, oliko myynti kannattavaa vai ei, jos

(31)

Tässä tapauksessa kaikkien vientiä harjoittavien tuottajien kotimarkkinamyynti oli kannattavaa ja painotettu keskimääräinen myyntihinta korkeampi kuin kaikkien tuotelajien tuotantokustannukset. Näin ollen normaaliarvo laskettiin kaikkien yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta kaiken kotimarkkinoilla tapahtuneen myynnin hintojen painotettuna keskiarvona tutkimusajanjaksolla.

(32)

Yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat harjoittivat vientiä unioniin joko suoraan riippumattomille asiakkaille tai unionissa ja sen ulkopuolella sijaitsevien etuyhteydessä olevien yritysten kautta.

(33)

Kun vientiä harjoittavat tuottajat veivät tarkasteltavana olevaa tuotetta suoraan unionissa toimiville riippumattomille asiakkaille, vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien vientihintojen perusteella.

(34)

Jos vientiä harjoittavat tuottajat veivät tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin etuyhteydessä olevien yritysten kautta, vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti niiden hintojen perusteella, joilla tuotu tuote jälleenmyytiin ensimmäistä kertaa riippumattomille asiakkaille unionissa. Tässä tapauksessa tehtiin oikaisuja voittomarginaalin huomioon ottamiseksi (katso johdanto-osan 35 kappale) ja kaikkien ilmoitettujen maahantuonnin ja jälleenmyynnin välillä aiheutuneiden kustannusten osalta, mukaan lukien myynti-, yleis- ja hallintokustannukset.

(35)

Tältä osin ei voitu käyttää etuyhteydessä olevien yritysten saamaa voittomarginaalia, koska sitä pidettiin epäluotettavana. Yksi etuyhteydetön tuoja toimi yhteistyössä, mutta sen kannattavuutta koskevat tiedot olivat luottamuksellisia eikä niitä voitu paljastaa muille kolmansille osapuolille. Sen vuoksi, ja koska muuta tietoa ei ollut, vientihinnan määrittämiseen käytettiin 5 prosentin voittomarginaalia. Tätä marginaalia pidettiin kohtuullisena, sillä sitä käytettiin myös aiemmassa menettelyssä, joka koski samankaltaisella tuotannonalalla valmistettua toista kemiallista tuotetta (6).

(36)

Yhteistyössä toimineet kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa väittivät, että niiden ensimmäisiltä etuyhteydessä olevilta asiakkailtaan veloittamat vientihinnat olivat markkinaehtoiset ja että vientihinnan määrittämisen olisi sen vuoksi perustuttava myyntihintaan indonesialaisen vientiä harjoittavan tuottajan ja ensimmäisen etuyhteydessä olevan asiakkaan välillä eikä laskennalliseen vientihintaan. Ne väittivät, että niiden myyntihinnat ensimmäisille etuyhteydessä oleville asiakkaille olivat samalla tasolla kuin hinnat etuyhteydettömille asiakkaille unionissa.

(37)

Tutkimuksessa todettiin, että samasta hintatasosta huolimatta etuyhteydessä olevien yritysten siirtohinnat eivät olleet sellaisella tasolla, että etuyhteydessä olevat tuojat olisivat pystyneet saamaan kohtuullista voittoa unionissa. Ei voida myöskään sulkea pois mahdollisuutta, että etuyhteydessä olevien yritysten välillä aiheutui tiettyjä kustannuksia ja että tapahtui ristiinkompensointia muiden tuotteiden kautta. Tämän perusteella pääteltiin, että siirtohinta ei vastannut tarkasteltavana olevan tuotteen asianmukaista käypää arvoa, kun vertailukohteena oli myynti riippumattomille asiakkaille.

(38)

Tämän perusteella etuyhteydessä olevien yritysten välistä siirtohintaa ei voida pitää markkinaehtoisena, ja tätä koskevat väitteet hylättiin. Tästä syystä kummankin vientiä harjoittavan tuottajan vientihinnat etuyhteydessä olevien osapuolten kautta tapahtuvassa viennissä muodostettiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti, kuten johdanto-osan 34 ja 35 kappaleessa kuvataan.

(39)

Komissio vertaili normaaliarvoa ja yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien vientihintaa noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(40)

Jotta normaaliarvon ja vientihinnan vertailu olisi tasapuolinen, hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot otettiin asianmukaisesti huomioon tekemällä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti.

(41)

Oikaisuja tehtiin tuontimaksujen, alennusten, kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, lastaus-, liitännäis-, pakkaus- ja luottokustannusten sekä pankkien välityspalkkioiden ja pankkikulujen perusteella kaikissa tapauksissa, joissa kustannusten osoitettiin vaikuttavan hintojen vertailukelpoisuuteen.

(42)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja vei mononatriumglutamaattia unionin ulkopuolella sijaitsevan etuyhteydessä olevan kauppayhtiön kautta, joka myi tuotetta eteenpäin unionissa sijaitsevalle etuyhteydessä olevalle tuojalle, joka puolestaan myi tuotetta riippumattomille asiakkaille unionissa. Tämän myynnin osalta tehtiin oikaisu kauppiaan unionin ulkopuolella saaman voittomarginaalin osalta perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan mukaisesti.

(43)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja pyysi normaaliarvoon oikaisua kannustimien ja myynninedistämiskustannusten osalta perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan k alakohdan mukaisesti. Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että nämä kustannukset eivät liittyneet suoraan kotimarkkinoiden yksittäisiin myyntitapahtumiin, ja näin ollen ei voitu osoittaa, että nämä kustannukset vaikuttivat hintojen vertailukelpoisuuteen. Tämän vuoksi kyseinen väite hylättiin.

(44)

Kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa pyysi normaaliarvoon oikaisua rahtikustannusten osalta perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan e alakohdan mukaisesti. Kotimaan rahtikustannukset laskettiin siten, että niihin sisältyivät tavaroiden tehtaalta varastoon siirtämisestä aiheutuneet kustannukset. Näiden kustannukset katsottiin kuitenkin olevan sisäisiä logistiikkakustannuksia, minkä vuoksi niiden perusteella ei voida tehdä oikaisua normaaliarvoon perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan e alakohdan mukaisesti.

(45)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että unionissa elintarvikelisäaineena myydyn mononatriumglutamaatin on täytettävä tietyt komission direktiivissä 2008/84/EY (7) määritellyt puhtautta koskevat kynnysarvot (≥ 99 %). Tämä asianomainen osapuoli väitti, että unioniin vietävän mononatriumglutamaatin on täytettävä nämä vaatimukset mutta ettei näitä vaatimuksia sovelleta Indonesian kotimarkkinoilla myytävään tuotteeseen. Näin ollen normaaliarvon oikaisu fyysisten ja kemiallisten ominaisuuksien erojen osalta perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan a alakohdan mukaisesti saattaisi olla perusteltua.

(46)

Kyseinen asianomainen osapuoli ei kuitenkaan esittänyt vaatimansa oikaisun määrää, sillä se ei toimittanut perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan a alakohdan mukaista kohtuullista arviota väitettyjen markkinaerojen arvosta. Komissio pystyi lisäksi ottamaan vertailussa huomioon mahdolliset puhtautta koskevat erot tuotelajien määritelmässä. Näin ollen toisiinsa vertailtiin tuotelajeja, joiden puhtaus oli sama tai samankaltainen kuin unionin markkinoille viedyillä tuotteilla, ja tuotelajeja, joita myytiin Indonesian kotimarkkinoilla. Tästä syystä oikaisu ei ollut perusteltu, ja väite oli hylättävä.

(47)

Komissio vertasi kahden yhteistyössä toimineen tuottajan samankaltaisen tuotteen kunkin tuotelajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa tarkasteltavana olevan tuotteen vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti.

(48)

Kaikkien muiden Indonesiassa toimivien vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntimarginaalin komissio määritti käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti. On huomattava, että yksi tiedossa oleva vientiä harjoittava tuottaja jätti tarkoituksellisesti osallistumatta yhteistyöhön tutkimuksessa, kuten johdanto-osan 15 kappaleessa mainitaan. Yhteistyössä toimimisen astetta voitiin siis pitää matalana. Komissio päätti 18 artiklan 6 kohdan mukaisesti asettaa jäännöspolkumyyntimarginaalin samalle tasolle kuin yhden täydessä yhteistyössä toimineen, tarkastusten kohteena olleen vientiä harjoittavan tuottajan korkein polkumyyntimarginaali edustavan vientimäärän suhteen ottaen samalla painotetun keskiarvon pohjalta huomioon polkumyyntimarginaalin, joka oli vahvistettu sille yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle, joka oli etuyhteydessä yhteistyöhön osallistumattomaan vientiä harjoittavaan tuottajaan.

(49)

Tällä perusteella väliaikaiset polkumyyntimarginaalit, jotka ilmaistaan prosentteina CIF-hinnasta (kulut, vakuutus ja rahti maksettuina) unionin rajalla tullaamattomana, ovat seuraavat:

(50)

Tutkimusajanjakson aikana samankaltaista tuotetta valmisti yksi unionin tuottaja. Tämä tuottaja muodostaa perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun unionin tuotannonalan.

(51)

Koska unionin tuotannonalan muodostaa yksi ainoa tuottaja, kaikki arkaluonteisiin tietoihin liittyvät luvut oli luottamuksellisuussyistä indeksoitava tai annettava tietyllä vaihteluvälillä.

(52)

Komissio määritti unionin kulutuksen Eurostatin ja kyselylomakevastausten perusteella lisäämällä Indonesiasta ja muista kolmansista maista tulevaan tuontiin unionin tuotannonalan myynnin unionin markkinoilla.

(53)

Väitettiin, että yhteistyössä toiminutta unionin tuottajaa ei pitäisi laskea kuuluvaksi unionin tuotannonalaan, koska se oli yhteydessä yhteistyöhön osallistumattomaan vientiä harjoittavaan indonesialaiseen tuottajaan, ja että tutkimus olisi päätettävä. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan ole tarpeen jättää yhteistyössä toiminutta unionin tuottajaa laskematta kuuluvaksi unionin tuotannonalaan, vaikka se on yhteydessä yhteistyössä toimimattomaan vientiä harjoittavaan indonesialaiseen tuottajaan, koska tämä ainoa unionin tuottaja toimi täydessä yhteistyössä komission kanssa tutkimuksen aikana ja siihen kohdistui täydellinen tarkastus. Lisäksi indonesialaisen vientiä harjoittavan tuottajan osallistumattomuus yhteistyöhön ei vaikuttanut millään tavoin unionin tuottajalta kerättyjen tietojen luotettavuuteen. Väite olisi näin ollen hylättävä.

(54)

Unionin kulutus kehittyi seuraavasti:

Taulukko 1

Mononatriumglutamaatin kulutus unionissa (tonnia)

(55)

Unionin kulutus laski tilikauden 2010/2011 ja tilikauden 2011/2012 välisenä aikana ja kasvoi jälleen hieman tilikauden 2012/2013 ja tutkimusajanjakson aikana. Kaiken kaikkiaan kulutus laski 2 prosenttia tarkastelujakson aikana. Kulutuksen lasku tilikauden 2010/2011 ja tilikauden 2011/2012 välisenä aikana johtui lähinnä siitä, että unionin tuotannonalan myynti unionin markkinoilla väheni, mikä puolestaan johtui tuotannon vähenemisestä samana ajanjaksona (katso johdanto-osan 68 kappale). Tuonti pysyi samalla tasolla molempina vuosina. Kulutuksen kasvu tilikaudella 2012/2013 johtui lähes yksinomaan tuonnin kasvusta, sillä unionin tuotannonalan myynti pysyi suurin piirtein samalla tasolla. Lisäksi tutkimusajanjakson aikana, kun unionin tuotannonalan myynti taas väheni, tuonnin määrä kasvoi huomattavasti, erityisesti Indonesiasta (katso johdanto-osan 57 kappale).

(56)

Komissio määritti tuonnin määrän Eurostatin tietojen ja kyselylomakevastausten perusteella. Tuonnin markkinaosuus määritettiin johdanto-osan 52 kappaleen mukaisesti määritetyn unionin kulutuksen perusteella.

(57)

Tuonti asianomaisesta maasta unioniin kehittyi seuraavasti:

Taulukko 2

Tuontimäärä (tonnia)

(58)

Indonesiasta tulevan tuonnin määrä lähes kolminkertaistui tarkastelujaksolla. Se kasvoi jatkuvasti ja merkittävästi, yhteensä 182 prosenttia, eli tilikaudella 2010/2011 toteutuneesta 8 638 tonnin määrästä tutkimusajanjakson 24 385 tonnin määrään.

(59)

Vastaava markkinaosuus lähes kolminkertaistui tarkastelujaksolla. Se kasvoi 187 prosenttia huolimatta kulutuksen yleisestä vähenemisestä (– 2 prosenttia).

(60)

Komissio määritti tuontihinnat Eurostatin tietojen ja kyselylomakevastausten perusteella.

(61)

Indonesiasta unioniin tulevan tuonnin keskimääräinen hinta kehittyi seuraavasti:

Taulukko 3

Tuontihinnat (euroa/tonni)

(62)

Indonesiasta tuotavan mononatriumglutamaatin keskimääräinen tuontihinta nousi hieman tilikauden 2010/2011 ja tilikauden 2011/2012 välisenä aikana, mutta laski tilikaudella 2012/2013 ja vielä lisää tutkimusajanjakson aikana. Indonesiasta tuotavan mononatriumglutamaatin keskimääräiset tuontihinnat laskivat kaiken kaikkiaan 6 prosenttia tarkastelujakson aikana.

(63)

Komissio määritti hinnan alittavuuden tutkimusajanjakson aikana vertaamalla seuraavia:

(64)

Kuten johdanto-osan 46 kappaleessa mainitaan, yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että unionissa elintarvikelisäaineena myydyn mononatriumglutamaatin on täytettävä tietyt unionin lainsäädännössä vaaditut puhtautta koskevat kynnysarvot. Tämä vientiä harjoittava tuottaja väitti, ettei tällaisia vaatimuksia sovelleta Indonesiasta tuotaviin tuotteisiin, joita käytetään muilla aloilla kuin elintarvikealalla, ja että sen vuoksi oikaisu kemiallisten tai fyysisten ominaisuuksien osalta voi olla perusteltu, jos tuotetta verrataan unionin markkinoilla myytyyn tuotteeseen. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja ei kuitenkaan esittänyt oikaisun määrää. Lisäksi komissio pystyi ottamaan vertailussa huomioon mahdolliset puhtautta koskevat erot tuotelajien määritelmässä. Näin ollen toisiinsa vertailtiin tuotelajeja, joiden puhtaus oli sama tai samankaltainen kuin unionin markkinoille viedyillä tuotteilla, ja tuotelajeja, joita unionin tuotannonala myi unionin markkinoilla. Tästä syystä oikaisu ei ollut perusteltu, ja väite hylättiin.

(65)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että valuuttakurssien vaihtelu olisi otettava huomioon laskettaessa hinnan alittavuutta Indonesiasta tulevan tuonnin osalta. Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin todennäköistä vaikutusta unionin tuotannonalan hintoihin tarkastellaan todellakin lähinnä toteamalla muun muassa hinnan alittavuus. Nyt käsiteltävässä asiassa verrattiin polkumyynnillä tapahtuneen viennin hintoja ja unionin tuotannonalan myyntihintoja. Vahinkoa koskevissa laskelmissa käytetyt vientihinnat muunnettiin kuitenkin euroiksi vertailukelpoisuuden varmistamiseksi. Kyseessä olevassa tapauksessa valuuttakurssien käytöllä siis ainoastaan varmistetaan, että hintojen välinen ero määritetään vertailukelpoisella tavalla. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(66)

Hintoja, jotka oikaistiin tarvittaessa, vertailtiin tuotelajeittain samassa kaupan portaassa tapahtuneiden liiketoimien osalta. Vertailun tulos on ilmaistu prosentteina unionin tuotannonalan liikevaihdosta tutkimusajanjakson aikana. Tulos osoitti Indonesiasta unionin markkinoille tulevan tuonnin painotetun keskimääräisen hinnan alittavuuden marginaalin olevan 0–5 prosenttia.

(67)

Tutkittaessa polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusta unionin tuotannonalaan arvioitiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikki taloudelliset indikaattorit, jotka vaikuttivat unionin tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujaksolla.

(68)

Unionin tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste yhteensä kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 4

Tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

(69)

Tuotanto vaihteli tarkastelujakson aikana. Se laski tilikauden 2010/2011 ja tilikauden 2011/2012 välisenä aikana, kasvoi tilikauden 2011/2012 ja tilikauden 2012/2013 välisenä aikana ja oli alhaisimmillaan tutkimusajanjakson aikana. Tutkimuksessa kävi ilmi, että vaihtelujen syynä olivat pääasiassa huoltoseisokit, joita unionin tuotannonala toteutti 15 kuukauden välein, sekä talven 2010/2011 huonot sääolot, jotka keskeyttivät yhden pääraaka-aineen (ammoniakki) toimitukset. Tutkimusajanjakson aikana huoltoseisokkia pidennettiin, koska suuria varastoja yritettiin pienentää. Tuotantomäärä laski kaiken kaikkiaan 9 prosenttia tarkastelujakson aikana.

(70)

Tuotantokapasiteetti pysyi kaiken kaikkiaan vakaana tarkastelujakson aikana.

(71)

Tuotantomäärän laskun ja vakaan tuotantokapasiteetin seurauksena kapasiteetin käyttöaste kehittyi samansuuntaisesti tuotantomäärän kanssa, eli ensin se laski tilikaudella 2011/2012, sitten kasvoi tilikaudella 2012/2013 ja laski jälleen tutkimusajanjaksolla. Kapasiteetin käyttöaste laski tarkastelujaksolla yhteensä 9 prosenttia seuraten tuotannon määrän laskua.

(72)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä ja markkinaosuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 5

Myyntimäärä ja markkinaosuus

(73)

Unionin tuotannonalan myymä mononatriumglutamaatin määrä väheni tarkastelujaksolla 17 prosenttia. Myyntimäärä laski pääasiassa tilikauden 2010/2011 ja tilikauden 2011/2012 välisenä aikana, kun taas seuraavina vuosina se pysyi suhteellisen vakaana. Myyntimäärien lasku yhdessä kulutuksen samanaikaisen vähenemisen ja Indonesiasta tulevan tuonnin lisääntymisen kanssa johtivat siihen, että unionin tuotannonalan markkinaosuus pieneni kaiken kaikkiaan noin 15 prosenttia tarkastelujakson aikana. Unionin tuotannonalan markkinaosuus pieneni tilikauden 2010/2011 ja tilikauden 2011/2012 välisenä aikana 4 prosenttia, ja samalla ajanjaksolla Indonesiasta tulevan tuonnin markkinaosuus suureni. Tilikauden 2012/2013 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana unionin tuotannonalan markkinaosuus pieneni jatkuvasti, kun taas Indonesiasta tulevan tuonnin määrä ja markkinaosuus kasvoivat huomattavasti.

(74)

Unionin kulutus väheni tarkastelujaksolla 2 prosenttia, mutta unionin tuotannonalan myyntimäärä väheni 17 prosenttia, mikä näkyi 15 prosentin markkinaosuuden menetyksenä.

(75)

Työllisyys ja tuottavuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 6

Työllisyys ja tuottavuus

(76)

Unionin tuotannonalan työllisyys kasvoi jatkuvasti ja kaiken kaikkiaan 8 prosenttia tarkastelujakson aikana. Tämä kasvu johtui pääasiassa siitä, että tuotannonalaan liittyi vuonna 2011 entinen tytäryhtiö ja että unionin tuotannonalan huolto-osasto laajeni.

(77)

Tuottavuus laski, mikä johtui työllisyyden kasvun ja tuotannon vähenemisen yhteisvaikutuksesta, kuten johdanto-osan 68 kappaleessa olevassa taulukossa 4 esitetään.

(78)

Kaikki polkumyyntimarginaalit ovat selvästi vähimmäistasoa korkeammat. Tosiasiallisten polkumyyntimarginaalien vaikutus unionin tuotannonalaan on merkittävä, kun otetaan huomioon asianomaisesta maasta tulevan tuonnin määrä ja hinnat.

(79)

Unionin tuotannonala oli edelleen elpymässä vaikutuksista, jotka aiheutuivat Kiinasta peräisin olevan saman tuotteen vahingollisella polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista. Näitä toimenpiteitä koskee samanaikaisesti meneillään oleva tarkastelua koskeva tutkimus perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti, kuten johdanto-osan 2 kappaleessa mainitaan.

(80)

Unionin tuotannonalan keskimääräiset myyntihinnat etuyhteydettömille asiakkaille unionissa kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 7

Keskimääräiset myyntihinnat

(81)

Unionin tuotannonalan keskimääräinen yksikkömyyntihinta etuyhteydettömille asiakkaille unionissa laski 3 prosenttia tarkastelujakson aikana. Ensin se kasvoi 7 prosenttia tilikauden 2010/2011 ja tilikauden 2011/2012 välisenä aikana, mutta laski sen jälkeen jatkuvasti tutkimusajanjaksoon asti. Hintojen nousun tilikauden 2010/2011 ja tilikauden 2011/2012 välisenä aikana voidaan katsoa johtuvan kustannusten noususta samalla ajanjaksolla, vaikkakin kustannusten nousu oli voimakkaampaa kuin hintojen nousu. Samaan aikaan tuonti Indonesiasta kasvoi ja aiheutti merkittävän hintapaineen unionin tuotannonalalle. Tämän seurauksena unionin tuotannonalan hinnat laskivat 6 prosenttia tilikauden 2011/2012 ja tilikauden 2012/2013 välisenä aikana ja edelleen 4 prosenttia tilikauden 2012/2013 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana.

(82)

Tuotannon yksikkökustannukset nousivat tarkastelujaksolla 30 prosenttia. Tilikaudella 2011/2012 alkoi jatkuva nousu, mikä johtui pääasiassa raaka-aine- ja työvoimakustannusten noususta. Kuten edellä mainitaan, tätä kustannusten nousua ei pystytty kattamaan vastaavalla hintojen nostamisella Indonesiasta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin aiheuttaman hintapaineen vuoksi.

(83)

Unionin tuotannonalan keskimääräiset työvoimakustannukset kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 8

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti

(84)

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti nousivat 24 prosenttia. Tämä selittyy pääasiassa unionin tuotannonalan kasvavilla pyrkimyksillä parantaa työntekijöidensä suorituskykyä tuotantoprosessin optimoimiseksi.

(85)

Unionin tuottajan varastot kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 9

Varastot

(86)

Kaiken kaikkiaan loppuvarastot kasvoivat tarkastelujaksolla 43 prosenttia. Tilikauden 2010/2011 ja tilikauden 2011/2012 välisenä aikana loppuvarastot pienenivät tuotantomäärän laskun ja vientimyynnin määrän kasvun seurauksena. Tilikauden 2011/2012 ja tilikauden 2012/2013 välisenä aikana varastot kasvoivat tuotannon kasvun johdosta, kun taas unionin tuotannonalan myynti unionin markkinoilla pysyi lähes muuttumattomana. Tilikauden 2012/2013 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana loppuvarastot pienenivät jälleen, mikä johtui pääasiassa päätöksestä supistaa tuotantoa, jotta suuret varastot saataisiin pienenemään.

(87)

Loppuvarastot prosentteina tuotannosta pienenivät tilikauden 2010/2011 ja tilikauden 2011/2012 välisenä aikana, mutta lähes kaksinkertaistuivat tilikauden 2011/2012 ja tilikauden 2012/2013 välisenä aikana. Ne kasvoivat edelleen tilikauden 2012/2013 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Kaiken kaikkiaan ne kasvoivat tarkastelujakson aikana 56 prosenttia. Tilikaudella 2012/2013 ja tutkimusajanjaksolla tapahtuneeseen kasvuun vaikutti Indonesiasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrän kasvu, sillä unionin myynti pysyi lähes muuttumattomana saman ajanjakson aikana.

(88)

Unionin tuottajan kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 10

Kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto

(89)

Komissio määritti unionin tuotannonalan kannattavuuden ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen myynnistä etuyhteydettömille asiakkaille unionissa saadun nettovoiton ennen veroja prosentteina tämän myynnin liikevaihdosta. Tilikausilla 2010/2011 ja 2011/2012 kannattavuus heikkeni merkittävästi mutta pysyi edelleen positiivisena. Tilikaudesta 2012/2013 alkaen kannattavuus kääntyi negatiiviseksi. Se heikkeni edelleen tutkimusajanjaksolla. Kaiken kaikkiaan kannattavuus heikkeni tarkastelujaksolla 180 prosenttia. Tämä kehitys johtui pääasiassa Indonesiasta unioniin polkumyyntihinnoin tulevan tuonnin aiheuttamasta hintapaineesta, jonka vuoksi unionin tuotannonala ei voinut asettaa hintojaan kustannusten kasvun mukaisesti.

(90)

Nettokassavirta on unionin tuotannonalan kyky rahoittaa itse toimintaansa. Nettokassavirta seurasi samaa suuntausta kuin kannattavuus eli laski jatkuvasti koko tarkastelujakson ajan ja muuttui negatiiviseksi tilikaudesta 2012/2013 alkaen. Tämä suuntaus korostui tutkimusajanjakson aikana. Nettokassavirta pieneni tarkastelujaksolla kaiken kaikkiaan 119 prosenttia.

(91)

Investoinnit kasvoivat tarkastelujaksolla 97 prosenttia. Ne olivat pääasiassa investointeja, joita tarvittiin kunnossapitoa ja lakisääteisten turvallisuusvaatimusten noudattamista varten. Vaikka unionin tuotannonala oli edelleen toipumassa tarkastelujaksoa edeltäneestä kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien polkumyynnistä, se alkoi parantaa tilannettaan ja oli kannattava tarkastelujakson alussa ja tilikauteen 2011/2012 saakka. Näissä olosuhteissa tehtiin joitakin investointeja, joita ei voitu enää lykätä, mikä selittää investointien merkittävän kasvun tilikaudella 2011/2012 ja sitä seuraavina vuosina.

(92)

Investointien tuotto on voitto prosentteina investointien nettokirjanpitoarvosta. Kuten muutkin taloudelliset indikaattorit, investointien tuotto samankaltaisen tuotteen tuotannosta ja myynnistä oli negatiivinen tilikaudesta 2012/2013 alkaen, mikä heijastaa kannattavuuden negatiivista suuntausta. Kaiken kaikkiaan investointien tuotto pieneni tarkastelujaksolla 210 prosenttia.

(93)

Kun otetaan huomioon kannattavuuden heikkeneminen ja kassavirran pieneneminen, myös yrityksen pääoman saantiin aiheutui kielteisiä vaikutuksia.

(94)

Lähes kaikki tärkeimmät vahinkoindikaattorit osoittivat negatiivista suuntausta. Tarkastelujakson aikana tuotantomäärä ja kapasiteetin käyttöaste laskivat noin 9 prosenttia ja myynnin määrä 17 prosenttia. Kun unionin tuotannonala pyrki korvaamaan menetykset myyntimäärissä ja markkinaosuudessa, sen keskimääräiset hinnat laskivat 3 prosenttia tarkastelujakson aikana, kun taas tuotantokustannukset kasvoivat samanaikaisesti 30 prosenttia. Tämän seurauksena kannattavuus, joka oli positiivinen tarkastelujakson alussa, laski ja kääntyi negatiiviseksi tilikaudella 2012/2013 ja jatkoi laskua tutkimusajanjakson aikana. Samanlaisia negatiivisia suuntauksia voitiin havaita nettokassavirran ja investointien tuoton osalta.

(95)

Työllisyys kasvoi tarkastelujakson aikana 8 prosenttia. Tarkastelujaksolla tapahtunut kasvu johtui siitä, että tuotannonalaan liittyi vuonna 2011 entinen tytäryhtiö ja että unionin tuotannonalan huolto-osasto laajeni. Myös investointien kehitys oli positiivinen. Investoinnit liittyivät pääasiassa ehkäiseviin toimenpiteisiin ja turvallisuusvaatimuksiin, eivät kapasiteetin nostamiseen. Nämä myönteiset suuntaukset eivät sen vuoksi sulje pois vahingon olemassaolon mahdollisuutta.

(96)

Edellä esitetyn perusteella komissio tuli tässä vaiheessa siihen johtopäätökseen, että unionin tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(97)

Perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti komissio tutki, oliko asianomaisesta maasta polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheuttanut merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle. Perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdan mukaisesti komissio tutki myös, olisivatko muut tiedossa olleet tekijät voineet samaan aikaan aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle. Komissio varmisti, ettei mitään muiden tekijöiden kuin asianomaisesta maasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttamaa mahdollista vahinkoa pidetä polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista johtuvana. Nämä tekijät ovat seuraavat:

(98)

Todetakseen syy-yhteyden Indonesiasta polkumyynnillä tapahtuneen mononatriumglutamaatin tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välillä komissio analysoi tutkimuksen kohteena olevan tuonnin määrän ja hintatason sekä sen, missä määrin ne olivat vaikuttaneet unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon.

(99)

Tutkimus osoitti, että Indonesiasta polkumyynnillä alhaiseen hintaan tapahtuneen tuonnin määrä kasvoi tarkastelujakson aikana 182 prosenttia, mikä johti siihen, että markkinaosuus kasvoi samana ajanjaksona noin 187 prosenttia. Tämä tapahtui samaan aikaan, kun unionin tuotannonalan myyntimäärä pieneni 17 prosenttia ja markkinaosuus 15 prosenttia. Tämä johti myös siihen, että muista kolmansista maista peräisin olevan kokonaistuonnin markkinaosuus pieneni 71 prosenttia.

(100)

Samaan aikaan Indonesiasta tulevan tuonnin hinnat laskivat 8 prosenttia. Indonesiasta tuleva tuonti aiheutti hintapainetta unionin markkinoilla, joten unionin tuotannonala ei voinut nostaa hintojaan kustannustensa kasvun mukaisesti, vaan sen oli päinvastoin laskettava hintojaan tarkastelujakson aikana. Tämä johti merkittävään kannattavuuden laskuun ja tilikaudesta 2012/2013 alkaen tappioihin, ja tämä kehityssuunta voimistui tutkimusajanjakson aikana.

(101)

Edellä esitetyn perusteella komissio tuli tässä vaiheessa siihen johtopäätökseen, että unionin tuotannonalan tilanteen heikkeneminen tapahtui samaan aikaan kuin Indonesiasta polkumyyntihinnoin tapahtuvan tuonnin merkittävä kasvu ja että Indonesiasta tulevalla tuonnilla oli ratkaiseva rooli unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon syntymisessä.

(102)

Kiinasta tulevaan tuontiin sovelletaan tällä hetkellä polkumyyntitulleja. Tarkastelujakson aikana tuonnin määrä kasvoi 65 prosenttia, ja markkinaosuus kasvoi vastaavasti 68 prosenttia. Sekä määrä että markkinaosuus pysyivät tarkastelujakson aikana kuitenkin alhaisella tasolla. Kiinasta tulevan tuonnin hinnat laskivat tarkastelujaksolla merkittävästi eli 20 prosenttia. Kun otetaan huomioon voimassa olevat polkumyyntitullit, hinnat eivät olleet alhaisempia kuin unionin tuotannonalan hinnat.

(103)

Näissä olosuhteissa Kiinasta tulevan tuonnin ei voida katsoa myötävaikuttaneen unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävän vahinkoon tutkimusajanjakson aikana.

Taulukko 11

Tuonti Kiinasta

(104)

Muista kolmansista maista tulevan tuonnin määrä kehittyi tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 12

Tuonti muista kolmansista maista

(105)

Tuonti muista kolmansista maista väheni tilikauden 2010/2011 määrästä, joka oli 10 268 tonnia, 2 894 tonniin tutkimusajanjaksolla, eli se väheni tarkastelujakson aikana 72 prosenttia. Vastaava markkinaosuus pieneni samana ajanjaksona 71 prosenttia. Tutkimusajanjakson aikana muiden kolmansien maiden tuonnin markkinaosuus oli vain noin neljännes tilikaudella 2010/2011 vallinneesta tasosta. Kaiken kaikkiaan kolmansista maista tulevan tuonnin hinnat nousivat tarkastelujakson aikana 10 prosenttia.

(106)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että kokonaistuonti, Indonesia mukaan lukien, on pysynyt vakaana tarkastelujakson aikana.

(107)

Tämä väite oli ristiriidassa niiden käytettävissä olevien tilastojen kanssa, joihin tutkimuksen havainnot perustuvat, kuten jäljempänä olevasta taulukosta 13 käy ilmi. Itse asiassa unioniin tulevan tuonnin kokonaismäärä kasvoi tarkastelujakson aikana 46 prosenttia. Tämän vuoksi väite hylättiin.

Taulukko 13

Tuonti yhteensä

(108)

Edellä esitetty huomioon ottaen todettiin alustavasti, ettei muista kolmansista maista tuleva tuonti poistanut syy-yhteyttä Indonesiasta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon väliltä.

(109)

Unionin kulutus laski vain hieman eli 2 prosenttia tarkastelujakson aikana, mikä ei voi selittää unionin tuotannonalan myyntimäärien 17 prosentin pienenemistä ja markkinaosuuden 15 prosentin supistumista. Näin ollen todettiin alustavasti, että kulutuksen kehitys ei vaikuttanut unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon.

(110)

Unionin tuotannonalan viennin määrä kehittyi tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 14

Unionin tuotannonalan vientitoiminta

(111)

Unionin tuotannonalan viennin määrä lisääntyi tilikaudella 2011/2012 ja väheni sitten hieman seuraavina vuosina tutkimusajanjaksoon asti. Se lähes kaksinkertaistui tarkastelujaksolla. Vientihinnat laskivat samanaikaisesti hieman (5 %). Vientimyynnin kasvu tasoitti osittain myyntimäärän ja markkinaosuuden menetystä unionissa. Tilanteessa vallitsi polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttama voimakas hintapaine, ja jos vientimyynti ei olisi kasvanut, mittakaavaetujen menetys ja unionin tuotannonalan tuotannon yksikkökustannuksiin kohdistuneet vaikutukset olisivat itse asiassa olleet vieläkin suuremmat. Sen vuoksi unionin tuotannonalan vientitoiminnalla ei ollut voinut olla kielteistä vaikutusta vahingolliseen tilanteeseen.

(112)

Jotkin asianomaiset osapuolet väittivät, että unionin tuotannonalan myynnin väheneminen unionin markkinoilla on seurausta sen mononatriumglutamaatin vientimyynnistä hiljattain Turkista hankitulle etuyhteydessä olevalle elintarvikeyritykselle. Väitteen tueksi ei esitetty perusteluja. Tutkimuksessa kävi lisäksi ilmi, että unionin tuotannonala hankki elintarvikeyrityksen vasta tutkimusajanjakson jälkeen. Sillä ei ollut voinut olla mitään vaikutusta unionin tuotannonalan tilanteeseen tutkimusajanjakson aikana. Tällä perusteella todettiin, että unionin tuotannonalan myynti siihen etuyhteydessä olevalle turkkilaiselle yritykselle ei poistanut syy-yhteyttä.

(113)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon syynä oli unionin tuotannonalan tuotantoprosessien tehottomuus. Kyseinen osapuoli ei kuitenkaan viitannut mihinkään erityiseen tehottomuuteen, eikä sen väitteelle esitetty perusteita. Tutkimuksessa ei myöskään tullut esiin mitään mahdollista tehottomuutta unionin tuotannonalalla. Tämän vuoksi kyseinen väite hylättiin. Tällä perusteella todettiin, että väitetty unionin tuotannonalan tehottomuus ei poistanut syy-yhteyttä.

(114)

Yksi osapuoli väitti, että syynä unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon on finanssikriisi. Unionin mononatriumglutamaatin markkinat eivät kuitenkaan olleet epävakaat, ja maailmanlaajuinen finanssikriisi vaikutti niihin vain vähän. Mikäli näin ei olisi ollut ja unionin tuotannonalan menetykset olisi todellakin aiheuttanut maailmanlaajuinen finanssikriisi, saman olisi pitänyt koskea kaikkia muita kilpailijoita mononatriumglutamaatin markkinoilla. Maailmanlaajuisesta finanssikriisistä huolimatta indonesialaiset mononatriumglutamaatin tuottajat pystyivät kuitenkin lisäämään myyntimääriään unionin markkinoilla. Ei ole mitään syytä olettaa, että maailmanlaajuisella finanssikriisillä olisi ollut vakavampia vaikutuksia unionin tuotannonalaan kuin aasialaisiin osapuoliin. Väite on näin ollen hylättävä. Tällä perusteella todettiin, että finanssikriisin vaikutukset eivät poistaneet syy-yhteyttä.

(115)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon aiheuttivat merkittävät investoinnit, jotka ovat välttämättömiä unionissa sovellettavien turvallisuusmääräysten noudattamiseksi.

(116)

Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että EU:n turvallisuusvaatimuksiin liittyvät investoinnit olivat vähäisiä verrattuna muihin investointeihin koko tarkastelujakson ajan. Merkittävä osa unionin tuotannonalan tekemistä investoinneista oli ennalta ehkäiseviä huoltoinvestointeja. Investointien merkittävä kasvu tapahtui tilikauden 2010/2011 ja tilikauden 2011/2012 välisenä aikana. Kasvu selittyy sillä, että unionin tuotannonalan, joka oli edelleen toipumassa aiemman Kiinasta polkumyynnillä tulleen tuonnin vaikutuksista, oli lykättävä ennalta ehkäiseviä huoltoinvestointeja tappiollisten kausien jälkeiseen aikaan. Kun Kiinasta tulevalle tuonnille asetetut tullit alkoivat saada aikaan vaikutuksia markkinoilla, unionin tuotannonala pystyi jälleen saamaan voittoa ja palaamaan normaalille investointitasolle. Seuraavilla jaksoilla investoinnit pysyivät samanlaisella tasolla ja kattoivat edelleen pääasiassa kunnossapidon. Mitään investointeja ei tehty kapasiteetin lisäämiseksi, ja se pysyi vakaana tarkastelujakson aikana. Tällä perusteella todettiin, että unionin tuotannonalan investoinnit eivät poistaneet syy-yhteyttä.

(117)

Useat asianomaiset osapuolet väittivät, että unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon syynä oli pääraaka-aineiden eli teollisuudelle tarkoitetun sokerin, ammoniakin, kaustisen soodan ja rikkihapon merkittävä hinnannousu.

(118)

Teollisuudelle tarkoitettu sokeri on yksi unionin tuotannonalan tuotannon kokonaiskustannusten suurimmista kustannustekijöistä. Kuten johdanto-osan 81 kappaleessa kuvataan, unionin tuotannon yksikkökustannukset kohosivat tarkastelujakson aikana, mukaan lukien teollisuudelle tarkoitetun sokerin kustannukset. Julkisesti saatavilla olevien tilastojen (9) mukaan teollisuudelle tarkoitetun sokerin keskimääräinen hinta pysyi unionissa maailmanmarkkinahinnan alapuolella, vaikka se kohosi hieman tilikaudelta 2010/2011 vuoden 2012 puoliväliin. Tämän jälkeen sekä teollisuudelle tarkoitetun sokerin hinta unionissa että teollisuudelle tarkoitetun sokerin maailmanmarkkinahinta laskivat ja asettuivat samanlaiselle tasolle. Näin ollen väite, jonka mukaan sokerin hintojen nousu aiheutti vahingon, on perusteeton ja se olisi hylättävä.

(119)

Unionin tuotannonalan hankkimasta ammoniakista, kaustisesta soodasta ja rikkihaposta aiheutuvat kustannukset nousivat tarkastelujakson aikana näiden tuotteiden kansainvälisen hinnan mukaisesti. Tämä hinnannousu ei näin ollen rajoittunut vain unionin teollisuudenalaan, vaan se vaikutti myös kolmansien maiden toimijoihin. Tällä perusteella ammoniakin, kaustisen soodan ja rikkihapon hinnannousun ei voida katsoa olevan syynä unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon.

(120)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että syynä unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon olivat energia-, työvoima- ja pakkauskustannusten nousu. Tutkimuksessa kävi kyllä ilmi, että nämä kustannukset nousivat tarkastelujaksolla (katso johdanto-osan 81 ja 83 kappale), mutta komissio totesi myös, että unionin tuotannonala ei pystynyt siirtämään tätä kustannusten nousua myyntihintoihinsa edes osittain Indonesiasta tulevan tuonnin aiheuttaman hintapaineen vuoksi. Näiden kustannusten nousua ei näin ollen voitu varsinaisesti pitää syynä unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon.

(121)

Edellä esitetty analyysi osoittaa, että Indonesiasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä ja markkinaosuus kasvoivat huomattavasti tilikauden 2010/2011 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana ja että tuontihinnat laskivat tarkastelujaksolla.

(122)

Indonesiasta tulevan halpatuonnin markkinaosuuden kasvu tapahtui samaan aikaan kun unionin tuotannonalan markkinaosuus pieneni merkittävästi, mikä aiheutti yhdessä hinnanalennuspaineiden kanssa merkittäviä tappioita unionin tuotannonalalle.

(123)

Kun tutkittiin muita tekijöitä, jotka olisivat voineet aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle, kävi myös ilmi, ettei yhdelläkään niistä voinut olla merkittävää kielteistä vaikutusta.

(124)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoi, että unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon syynä oli asianomaisesta maasta polkumyynnillä tapahtuva tuonti eivätkä muut tekijät poistaneet syy-yhteyttä.

(125)

Komissio erotti polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vahingollisista vaikutuksista kaikkien sellaisten tiedossa olleiden tekijöiden vaikutukset, jotka ovat vaikuttaneet unionin tuotannonalan tilanteeseen. Kiinasta ja muista kolmansista maista tulevan tuonnin, kulutuksen kehityksen, unionin tuotannonalan vientitoiminnan, unionin tuotannonalan väitetyn tehottomuuden, finanssikriisin, investointien ja EU:n turvallisuusvaatimusten, raaka-aineiden kustannusten ja muiden kustannusten vaikutukset unionin tuotannonalan kielteiseen kehitykseen olivat vähäiset.

(126)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti komissio tutki, voisiko se selkeästi todeta toimenpiteiden käyttöönoton unionin edun vastaiseksi tässä tapauksessa siitä huolimatta, että vahinkoa aiheuttavan polkumyynnin esiintyminen on määritetty. Unionin etua määritettäessä arvioitiin kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat eli unionin tuotannonalan, kauppiaiden, tuojien, käyttäjien ja raaka-aineiden toimittajien edut.

(127)

Tutkimuksen mukaan unionin tuotannonalalle on aiheutunut merkittävää vahinkoa Indonesiasta polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista. Lähes kaikki vahinkoindikaattorit osoittivat negatiivista suuntausta, ja etenkin tuotannon määrä, myynnin määrä, markkinaosuus ja kannattavuus vähenivät tarkastelujaksolla. Laskeva suuntaus todettiin myös muiden taloudelliseen tulokseen liittyvien indikaattorien, kuten kassavirran ja investointien tuoton, osalta. Saman ajanjakson aikana varastot kasvoivat.

(128)

Toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen odotetaan tuontihintojen nousevan ja unionin tuotannonalan vapautuvan hintapaineesta, jota polkumyynnillä tapahtuva tuonti tällä hetkellä aiheuttaa. Unionin tuotannonalan pitäisi näin ollen pystyä nostamaan hintojaan kustannusten nousun mukaisesti ja saavuttamaan asteittain kannattava taso. Tällä on myönteinen vaikutus myös tuotantoon ja myyntimääriin. Jos toimenpiteitä ei oteta käyttöön, unionin tuotannonalan tilanne heikkenee hyvin todennäköisesti entisestään. Menetykset myyntimäärissä ja markkinaosuudessa lisääntyvät hyvin todennäköisesti, sillä polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista johtuva hintapaine jatkuu ja unionin tuotannonalan on pakko laskea hintansa tuontihintojen tasolle unionissa. Tällaisessa tapauksessa unionin tuotannonalalle aiheutuisi edelleen merkittäviä tappioita. Ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että unionin tuotannonalan on myynnin ja tuotantomäärän vähenemisen sekä suurien tappioiden vuoksi lopetettava tuotantonsa kokonaan keskipitkällä aikavälillä, mikä aiheuttaisi työpaikkojen menetyksiä unionissa. Tämä tekisi unionin myös riippuvaiseksi kolmansista maista tulevasta tuonnista.

(129)

Sen vuoksi tässä vaiheessa tultiin siihen johtopäätökseen, että polkumyyntitullien käyttöönotto olisi unionin tuotannonalan edun mukaista.

(130)

Vireillepanoilmoituksen julkaisemisen jälkeen ilmoittautui 14 yritystä. Otokseen valittiin kolme etuyhteydetöntä tuojaa, joille toimitettiin kyselylomakkeet, mutta vain yksi niistä vastasi. Tähän yritykseen tehtiin tarkastuskäynti paikan päällä.

(131)

Mononatriumglutamaatin tuonti Indonesiasta muodosti alle 15 prosenttia tuojan liikevaihdosta. Komissio katsoi, että vaikka tullien käyttöönotto saattaa vaikuttaa kielteisesti mononatriumglutamaattiin liittyvään toimintaan, yritys pysyisi kaiken kaikkiaan kannattavana.

(132)

Tutkimuksen aikana ilmoittautui yksi unionissa toimiva kauppias, joka osallistui mononatriumglutamaatin jälleenmyyntiin unionin markkinoilla ja niiden ulkopuolella. Tämä kauppias osti mononatriumglutamaattia pääasiassa unionin tuotannonalalta mutta myös Indonesiasta ja muista kolmansista maista peräisin olevilta mononatriumglutamaatin tuojilta. Kauppiaan mononatriumglutamaattiin liittyvä toiminta oli hyvin vähäistä verrattuna sen koko toimintaan. Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden vaikutus sen tilanteeseen olisi erittäin vähäinen.

(133)

Käyttäjät toimivat lähinnä elintarvike- ja juoma-alalla ja käyttävät mononatriumglutamaattia mausteseosten, keittojen ja valmisruokien tuotannossa. Mononatriumglutamaattia käytetään myös tietyissä muissa kuin elintarvikesovelluksissa, esimerkiksi pesuaineiden valmistuksessa.

(134)

Yhteensä ilmoittautui 33 yritystä, ja niille toimitettiin kyselylomake. Viisi yritystä toimi tutkimuksessa yhteistyössä vastaamalla kyselylomakkeeseen. Neljä niistä toimi elintarvike- ja juoma-alalla ja yksi muiden kuin elintarvikkeiden alalla. Kahteen yhteistyössä toimineeseen yritykseen, joista toinen toimi elintarvike- ja juoma-alalla ja toinen oli pesuaineiden tuottaja, tehtiin tarkastuskäynti.

(135)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että mononatriumglutamaatin osuus oli keskimäärin noin 5 prosenttia sellaisten mononatriumglutamaattia sisältävien tuotteiden kokonaiskustannuksista, joita yhteistyössä toimineet ja tarvittavat tiedot toimittaneet yritykset valmistivat.

(136)

Kaksi yhteistyössä toiminutta yritystä osti mononatriumglutamaattia pääasiassa unionin tuotannonalalta eikä tuonut sitä lainkaan tai toi sitä vain vähäisiä määriä Indonesiasta. Näiden kahden yrityksen tapauksessa mononatriumglutamaattia sisältäviin tuotteisiin liittyvän toiminnan osuus oli noin kolmannes niiden koko toiminnasta. Tutkimusajanjakson aikana yritysten havaittiin olleen kannattavia. Näiden havaintojen perusteella Indonesiaan kohdistuvilla ehdotetuilla toimenpiteillä on todennäköisesti vain vähäinen vaikutus näihin yrityksiin.

(137)

Toiset kaksi yritystä ostivat suuria määriä mononatriumglutamaattia Indonesiasta, mutta niiden mononatriumglutamaattiin liittyvä toiminta oli suhteellisen vähäistä verrattuna niiden koko toimintaan. Lisäksi nämä kaksi yritystä olivat annettujen tietojen perusteella kannattavia tutkimusajanjakson aikana. Indonesiasta tulevaan mononatriumglutamaattiin kohdistuvilla toimenpiteillä ei siis todennäköisesti ole merkittävää vaikutusta näihin yrityksiin.

(138)

Yksi yhteistyössä toimineista yrityksistä käytti mononatriumglutamaattia pesuaineiden tuotannossa. Mononatriumglutamaatin osuus näiden tuotteiden tuotantokustannuksista oli 15–20 prosenttia. Tutkimusajanjakson aikana yritys osti mononatriumglutamaattia pääasiassa unionin tuotannonalalta, mutta toi sitä myös Indonesiasta ja vähäisemmässä määrin Koreasta. Mononatriumglutamaattia sisältäviin tuotteisiin liittyi ainoastaan pieni osuus sen toiminnasta verrattuna sen koko toimintaan, jonka lisäksi todettiin johtaneen positiivisiin, 5–10 prosentin voittomarginaaleihin tutkimusajanjakson aikana.

(139)

Tämän perusteella ei ole poissuljettua, että Indonesiaan kohdistuvien toimenpiteiden käyttöönotto voisi vaikuttaa kielteisesti kyseiseen yritykseen, mutta mahdollisuus käyttää muita hankintalähteitä ja mononatriumglutamaattiin liittyvän toiminnan kannattava tilanne osoittavat, että toimenpiteiden mahdolliset vaikutukset tähän yritykseen olisivat todennäköisesti vain vähäiset.

(140)

Kyseinen osapuoli väitti, että koska EU:n sääntelykehyksessä kielletään fosfaattien ja muiden fosforiyhdisteiden käyttö (10), mononatriumglutamaattia käytetään todennäköisesti yhä enemmän korvaamaan fosfaatit ja muut fosforiyhdisteet pesuaineiden valmistuksessa. Tästä syystä on odotettavissa, että mononatriumglutamaatin kysyntä unionissa kasvaa huomattavasti ja että mononatriumglutamaatin tuontia koskevat polkumyyntitullit vaikuttaisivat haitallisesti näiden uusien markkinoiden kehitykseen.

(141)

Tässä vaiheessa on kuitenkin vaikea ennakoida, millaisia vaikutuksia uudella oikeudellisella kehyksellä on unionin markkinoihin ja edistääkö se tai missä määrin se edistää mononatriumglutamaattipohjaisten pesuaineiden tuotantoa ja siten vaikuttaa mononatriumglutamaatin kysyntään unionissa. Asianomainen osapuoli ei myöskään toimittanut mitään näyttöä siitä, missä määrin polkumyyntitullilla voisi olla haitallinen vaikutus. Tältä osin on huomattava, että polkumyyntitullin käyttöönoton tavoitteena on palauttaa tasapuoliset kilpailuedellytykset unionin markkinoilla. Näin ollen Indonesiasta tulevan tuonnin olisi edelleen vastattava unionin markkinoiden kysyntään, mutta oikeudenmukaisilla hinnoilla. Tutkimuksessa tuli esiin myös muutamia vaihtoehtoisia hankintalähteitä, kuten Brasilia, Vietnam ja Korea.

(142)

Kun otetaan huomioon tutkimuksen havainnot, kyseisen yrityksen mononatriumglutamaattiin liittyvän toiminnan kannattavuus pysyisi joka tapauksessa positiivisena, vaikka kaikki yrityksen tarvitsema mononatriumglutamaatti tuotaisiin Indonesiasta. Tässä pahimmassa tapauksessa ei oteta huomioon mahdollisuutta, että tulli pystyttäisiin ainakin osittain siirtämään loppukäyttäjille.

(143)

Neljä unionin raaka-aineiden toimittajaa ilmoittautui ja vastasi kyselylomakkeeseen. Näiden toimittajien raaka-ainemyynti unionin tuotannonalalle edusti vain pientä osaa niiden kokonaisliikevaihdosta. Näin ollen toimittajien tilanne ei muuttuisi, vaikkei toimenpiteitä otettaisi käyttöön.

(144)

Useat asianomaiset osapuolet väittivät, että unionin tuotannonalalla oli määräävä asema unionin markkinoilla ja että Indonesiasta tulevaa tuontia koskevat polkumyynnin vastaiset toimenpiteet vahvistaisivat sen asemaa, mikä ei olisi unionin edun mukaista.

(145)

Tutkimuksessa kävi selvästi ilmi, että ainoa unionin tuottaja ei pystynyt säilyttämään myyntimääräänsä unionissa, sillä Indonesiasta tuleva tuonti pienensi sen markkinaosuutta. Unionin tuotannonala ei myöskään pystynyt nostamaan hintojaan raaka-ainekustannusten nousua vastaavasti Indonesiasta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin aiheuttaman hintapaineen vuoksi, ja se kärsi huomattavia tappioita tutkimusajanjakson aikana. Komissio totesi myös, että tuonti muutamasta muusta kolmannesta maasta, joilla on vapaa pääsy unionin markkinoille, saa aikaan kilpailua. Näillä perusteilla ei ollut riittävästi näyttöä unionin tuotannonalan väitetystä määräävästä asemasta, joten väite oli hylättävä.

(146)

Eräät asianomaiset osapuolet väittivät myös, ettei Indonesiasta tulevalle tuonnille ole vaihtoehtoa, koska muista kolmansista maista tulevan tuonnin hintataso on liian korkea.

(147)

Muistutettakoon, että tilikaudella 2010/2011 muista kolmansista maista tulevan tuonnin markkinaosuus oli huomattavaa. Myös tuonti kolmansista maista kärsi Indonesiasta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin aiheuttamasta hintapaineesta, ja nämä kolmannet maat menettivät huomattavia myyntimääriä ja markkinaosuuksia Indonesiasta tulevan tuonnin vuoksi. Indonesiasta tulevaan mononatriumglutamaatin tuontiin kohdistuvien tullien käyttöönoton myötä muut kolmannet maat, kuten Brasilia, Korea ja Vietnam, pystyisivät saamaan takaisin menettämäänsä markkinaosuutta unionissa. Mitä tulee hintoihin, polkumyyntitoimenpiteiden tarkoituksena pitäisi olla tasapuolisten toimintaedellytysten luominen unionissa siten, että tuonti unioniin tapahtuu oikeudenmukaisilla hinnoilla. Tutkimus osoitti, että tullien käyttöönotolla ei odoteta olevan merkittävää vaikutusta jatkojalostussektorin tilanteeseen. Tämän vuoksi väite siitä, ettei vaihtoehtoisia hankintalähteitä ole olemassa, hylättiin.

(148)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoi, ettei ollut olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella olisi tutkimuksen tässä vaiheessa todettava, ettei ole unionin edun mukaista ottaa käyttöön väliaikaisia toimenpiteitä Indonesiasta tulevan mononatriumglutamaatin tuonnissa.

(149)

Polkumyyntiä, vahinkoa, syy-yhteyttä ja unionin etua koskevien komission päätelmien perusteella olisi otettava käyttöön väliaikaiset toimenpiteet, jotta polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista ei aiheutuisi unionin tuotannonalalle enempää vahinkoa.

(150)

Toimenpiteiden tason määrittämiseksi komissio määritti ensin unionin tuotannonalalle aiheutuvan vahingon poistamiseksi tarvittavan tullin määrän.

(151)

Aiheutuva vahinko poistuisi, jos unionin tuotannonala pystyisi kattamaan tuotantokustannuksensa ja saamaan samankaltaisen tuotteen myynnistä unionin markkinoilla sellaisen voiton (ennen veroja), jonka tällainen tuotannonala voisi kohtuudella saada tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli ilman polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta. Komissio katsoi, että polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutukset alkoivat näkyä vasta tarkastelujakson kolmantena vuonna, minkä vuoksi voittomarginaalin määrittämisessä käytettiin kyseisen ajanjakson kahta ensimmäistä vuotta ilman polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta. Komissio katsoi aiheelliseksi käyttää painotettua keskimääräistä voittomarginaalia, kuten johdanto-osan 89 kappaleessa esitetään. Voittomarginaaliksi määritettiin 5–15 prosenttia. Tarkempaa voittomarginaalia ei voida paljastaa luottamuksellisuussyistä. Tämän perusteella komissio laski unionin tuotannonalalle samankaltaisen tuotteen vahinkoa aiheuttamattoman hinnan lisäämällä näin lasketun voittomarginaalin unionin tuotannonalan tuotantokustannuksiin tutkimusajanjakson aikana. Sen jälkeen komissio määritti vahingon korjaavan tason vertaamalla hinnan alittavuuden laskemisessa määritettyä indonesialaisten yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien painotettua keskimääräistä tuontihintaa unionin tuotannonalan unionin markkinoilla tutkimusajanjaksolla myymän samankaltaisen tuotteen painotettuun keskimääräiseen vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan. Vertailun tuloksena saatu hinnanero ilmaistiin prosentteina painotetusta keskimääräisestä CIF-tuontiarvosta. Määritetyt vahinkomarginaalit, joihin on laskettu mukaan sekä 5 prosentin että 15 prosentin voitto, esitetään johdanto-osan 154 kappaleessa olevassa taulukossa.

(152)

Kuten johdanto-osan 64 kappaleessa mainitaan, yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että unioniin tuotavan mononatriumglutamaatin puhtaus ja unionin tuotannonalan tuottaman ja unionin markkinoilla myymän mononatriumglutamaatin puhtaus voivat olla erilaisia, minkä vuoksi olisi tehtävä asianmukainen oikaisu. Samassa johdanto-osan kappaleessa esitetyistä syistä oikaisu ei ollut perusteltu, ja tämä väite oli hylättävä.

(153)

Indonesiasta peräisin olevan mononatriumglutamaatin tuonnissa olisi otettava käyttöön väliaikaiset polkumyyntitoimenpiteet perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdassa säädetyn alhaisemman tullin säännön mukaisesti. Komissio vertasi vahinkomarginaaleja ja polkumyyntimarginaaleja. Tullien määrä olisi asetettava polkumyynti- ja vahinkomarginaaleista alemman suuruisiksi.

(154)

Edellä esitetyn perusteella väliaikaisen polkumyyntitullin määrät ovat CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana ilmaistuina seuraavat:

(155)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistetut yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin kyseessä olevan tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tutkimuksen aikaista tilannetta. Kyseisiä tulleja voidaan soveltaa yksinomaan asianomaisesta maasta peräisin olevan ja nimettyjen oikeushenkilöiden tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin. Jos yrityksen nimeä ja osoitetta ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin olisi sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia. Niihin ei saisi soveltaa yksilöllisiä polkumyyntitulleja.

(156)

Yritys voi pyytää näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamista yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta. Pyyntö on osoitettava komissiolle (11). Pyynnön on sisällettävä kaikki asian kannalta merkitykselliset tiedot, muun muassa tiedot, jotka koskevat esimerkiksi nimenmuutokseen tai tuotanto- tai myyntiyksiköiden muutoksiin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia. Komissio saattaa ajan tasalle luettelon yrityksistä, joihin sovelletaan yksilöllistä polkumyyntitullia, mikäli se on perusteltua.

(157)

Tullien väliset suuret erot aiheuttavat toimenpiteiden kiertämisen riskin, ja sen minimoimiseksi katsotaan tarvittavan erityisiä toimenpiteitä, joiden avulla voidaan varmistaa yksilöllisten polkumyyntitullien asianmukainen soveltaminen. Niiden yritysten, joihin sovelletaan yksilöllistä polkumyyntitullia, on esitettävä jäsenvaltioiden tulliviranomaisille pätevä kauppalasku. Laskun on täytettävä liitteessä asetetut vaatimukset. Tuontiin, jonka mukana ei ole tällaista laskua, sovelletaan ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa polkumyyntitullia.

(158)

Polkumyyntitullien moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi kaikkiin muihin yrityksiin sovellettavaa polkumyyntitullia sovelletaan sekä tässä tutkimuksessa yhteistyöhön osallistumattomiin vientiä harjoittaviin tuottajiin että tuottajiin, jotka eivät vieneet tuotteita unioniin tutkimusajanjakson aikana.

(159)

Moitteettoman hallinnon varmistamiseksi komissio kehottaa asianomaisia osapuolia esittämään kirjallisia huomautuksia ja/tai pyytämään tulemista komission ja/tai kauppapolitiikan pääosaston kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan kuulemaksi vahvistetussa määräajassa.

(160)

Tätä asetusta varten tehdyt tullien käyttöönottoa koskevat päätelmät ovat väliaikaisia, ja niitä voidaan joutua harkitsemaan uudelleen mahdollisten lopullisten toimenpiteiden määrittämistä varten,

a)

pyytää, että niille ilmoitetaan niistä olennaisista tosiseikoista ja huomioista, joiden perusteella tämä asetus annettiin;

b)

toimittaa kirjalliset huomatuksensa komissiolle; ja

c)

pyytää saada tulla komission ja/tai kauppapolitiikan pääosaston kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan kuulemiksi.