7.10.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 291/16

(1)

Italialle on annettu direktiivin 2003/96/EY 19 artiklan 1 kohdan mukaisesti lupa soveltaa tietyillä erityisen epäsuotuisilla alueilla lämmitykseen käytettävään kaasuöljyyn ja nestekaasuun alennettuja valmisteverokantoja. Viimeisin lupa on annettu neuvoston päätöksellä 2008/318/EY (2)31 päivään joulukuuta 2012 asti.

(2)

Italian viranomaiset pyysivät 31 päivänä toukokuuta 2012 päivätyllä kirjeellä lupaa soveltaa tietyillä erityisen epäsuotuisilla maantieteellisillä alueilla lämmitykseen käytettävään kaasuöljyyn ja nestekaasuun alennettuja verokantoja jatkamalla päätöksen 2008/318/EY mukaisesti sovellettua käytäntöä ennen kyseisen päätöksen voimassaolon päättymistä. Italian viranomaiset toimittivat lisätietoja ja selvennyksiä 4 päivänä joulukuuta 2012, 16 päivänä heinäkuuta 2013, 31 päivänä joulukuuta 2013 ja 22 päivänä tammikuuta 2014. Italian viranomaiset pyysivät 19 päivänä maaliskuuta 2014 päivätyllä kirjeellä päätöksellä 2008/318/EY myönnetyn luvan uusimista ilman muutoksia sen alueelliseen soveltamisalaan 1 päivän tammikuuta 2013 ja 31 päivän joulukuuta 2018 väliseksi ajaksi.

(3)

Italian alue on hyvin vaihteleva erilaisine maantieteellisine ja ilmasto-olosuhteineen. Alueensa erityispiirteet huomioon ottaen Italia on ottanut käyttöön kaasuöljyyn ja nestekaasuun sovellettavat alennetut verokannat huojentaakseen tiettyjen maantieteellisten alueiden asukkaille koituvia suhteettoman suuria lämmityskustannuksia.

(4)

Verokannan eriyttäminen Italiassa perustuu objektiivisiin perusteisiin ja sen tavoitteena on saattaa veronalennukseen oikeutettujen alueiden väestö tasa-arvoisempaan asemaan muun väestön kanssa pienentämällä suhteettoman suuria lämmityskustannuksia, jotka johtuvat ankarista ilmasto-olosuhteista tai polttoaineen hankinnan vaikeuksista.

(5)

Alempia verokantoja sovelletaan maantieteellisillä alueilla, jotka täyttävät jonkun seuraavista vaatimuksista: a) ankarimmat ilmasto-olosuhteet Italian alueella eli vuonna 1993 annetussa presidentin asetuksessa nro 412 määriteltyyn vyöhykkeeseen F kuuluvat kunnat (3); b) ankarat ilmasto-olosuhteet yhdistettynä polttoaineen hankinnan vaikeuksiin eli vuonna 1993 annetussa presidentin asetuksessa nro 412 määriteltyyn vyöhykkeeseen E kuuluvat kunnat; ja c) maantieteellinen eristyneisyys yhdistettynä polttoaineen hankinnan vaikeuteen ja kalleuteen eli Sardinia ja pienet saaret. Koska maakaasuverkon kehittäminen vähentäisi merkittävästi ylimääräisiä lämmityskustannuksia ja monipuolistaisi polttoainetoimituksia, alennettuja verokantoja olisi sovellettava vain siihen asti, kun maakaasuverkko on saatu käyttöön asianomaisissa kunnissa.

(6)

Komissio on tarkastellut pyydettyä toimenpidettä ja todennut, että se ei vääristä kilpailua eikä estä sisämarkkinoiden toimintaa eikä sitä pidetä EU:n ympäristö-, energia- eikä liikennepolitiikan vastaisena. Alennettu verokanta olisi yhä sekä kaasuöljyn että nestekaasun osalta korkeampi kuin direktiivissä 2003/96/EY säädetyt EU:n vähimmäisverotasot ja se huojentaisi vain osittain kyseisten maantieteellisten alueiden lisääntyneitä lämmityskustannuksia.

(7)

Pyydetty toimenpide koskisi ainoastaan (yksityishenkilöiden ja liikeyritysten) tilojen lämmitystarkoituksia ja sitä ei sovellettaisi kaasuöljyn ja nestekaasun muuhun yrityskäyttöön. Yrityskäyttäjien saaman veroedun määrä vahvistettaisiin Italian viranomaisten mukaan kussakin tapauksessa komission asetuksen (EU) N:o 1407/2006 (4) mukaisesti. Jos yksittäisen yrityksen saama etu kuitenkin ylittää mainitussa asetuksessa säädetyn enimmäismäärän, siitä olisi ilmoitettava komissiolle neuvoston asetuksen (EU) N:o 734/1999 (5) mukaisesti.

(8)

Sen varmistamiseksi, että toimenpidettä sovellettaisiin keskeytyksettä päätöksen 2008/318/EY, jonka voimassaolo on päättynyt 31 päivänä joulukuuta 2012, nojalla myönnettyyn lupaan soveltaa alennettuja valmisteverokantoja, olisi asianmukaista, että tätä asetusta sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2013. Alennettujen valmisteverokantojen keskeytyksetön soveltaminen johtaisi osaltaan oikeusvarmuuden takaamiseen eikä se vaarantaisi alennukseen oikeutettujen alueiden väestön oikeutettuja odotuksia. Tämän vuoksi olisi aiheellista myöntää lupa kuuden vuoden ajaksi. Tämä soveltamisjakso antaa Italian viranomaisille riittävästi aikaa arvioida toimenpiteen ympäristövaikutus. Se olisi myös osoitus siitä, että tulevaisuudessa on tarpeen toteuttaa kohdennetumpia energiansäästötoimenpiteitä energiantehokkuuden parantamiseksi ja myönteisen ympäristövaikutuksen varmistamiseksi,

a)

kunnat, jotka kuuluvat 26 päivänä elokuuta 1993 annetussa presidentin asetuksessa nro 412 määriteltyyn ilmastovyöhykkeeseen F;

b)

kunnat, jotka kuuluvat 26 päivänä elokuuta 1993 annetussa presidentin asetuksessa nro 412 määriteltyyn ilmastovyöhykkeeseen E;

c)

Sardinian ja pienten saarten, eli kaikkien Italian saarten Sisiliaa lukuun ottamatta, kunnat.