7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 240/27

(1)

Huutokauppa on vuodesta 2013 alkaen ensisijainen tapa jakaa päästöoikeuksia unionin päästökauppajärjestelmän soveltamisalaan kuuluvien laitosten toiminnanharjoittajille. Edellytykset täyttävät toiminnanharjoittajat saavat kuitenkin edelleen maksutta jaettavia päästöoikeuksia vuosien 2013 ja 2020 välisenä aikana. Kunkin toiminnanharjoittajan saamien päästöoikeuksien määrä perustuu unionin laajuisiin yhdenmukaistettuihin sääntöihin, jotka esitetään direktiivissä 2003/87/EY ja komission päätöksessä 2011/278/EU (2).

(2)

Jäsenvaltioiden oli toimitettava komissiolle 30 päivään syyskuuta 2011 mennessä kansalliset täytäntööpanotoimenpiteet, joihin sisältyy muiden pakollisten tietojen lisäksi luettelo jäsenvaltion alueella toimivista, direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan kuuluvista laitoksista sekä vuosien 2013 ja 2020 välisenä aikana maksutta jaettavien päästöoikeuksien alustava määrä, joka lasketaan unionin laajuisten yhdenmukaistettujen sääntöjen perusteella.

(3)

Kroatian tasavallan liittymisehdoista ja mukautuksista Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen, Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimukseen tehdyn asiakirjan (3) 18 artiklassa määrätään siitä, että Kroatian osalta sovelletaan kyseisen asiakirjan liitteessä V lueteltuja toimenpiteitä. Kyseisessä liitteessä V olevan 10 kohdan nojalla Kroatian on varmistettava, että toiminnanharjoittajat noudattavat direktiiviä 2003/87/EY koko vuoden 2013 ajan. Lisäksi edellytykset täyttävien laitosten toiminnanharjoittajat saavat maksutta jaettavia päästöoikeuksia koko vuodeksi 2013, jotta ne voivat kaikilta osin noudattaa EU:n päästökauppajärjestelmää ja sen periaatteita päästöjen vuosittaisesta tarkkailusta, raportoinnista ja todentamisesta sekä päästöoikeuksien palauttamisesta. Kroatia toimitti siten kansalliset täytäntöönpanotoimenpiteet komissiolle direktiivin 2003/87/EY 11 artiklan 1 kohdan ja päätöksen 2011/278/EU 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(4)

Tietojen laadun ja vertailtavuuden varmistamiseksi komissio on toimittanut sähköisen mallin kansallisten täytäntöönpanotoimenpiteiden ilmoittamista varten. Kaikki jäsenvaltiot toimittivat tämän tai samankaltaisen mallin mukaisesti luettelon laitoksista, taulukon kaikista kutakin laitosta koskevista merkittävistä tiedoista sekä menetelmiä koskevan raportin, jossa esitetään jäsenvaltioiden viranomaisten suorittama tietojen keräysprosessi.

(5)

Koska jäsenvaltiot toimittivat runsaasti erilaisia tietoja, komissio analysoi ensimmäiseksi kaikkien täytäntöönpanotoimenpiteiden kattavuuden. Tapauksissa, jossa komissio totesi, että toimitetuissa tiedoissa oli puutteita, se pyysi kyseessä olevilta jäsenvaltioilta lisätietoja. Vastauksena näihin pyyntöihin asiasta vastaavat viranomaiset toimittivat relevantteja lisätietoja toimitettujen kansallisten täytäntöönpanotoimenpiteiden täydentämiseksi.

(6)

Kansalliset täytäntöönpanotoimenpiteet, jotka sisältävät vuosina 2013–2020 maksutta jaettavien päästöoikeuksien alustavat vuosittaiset kokonaismäärät, on arvioitu direktiivin 2003/87/EY, erityisesti sen 10 a artiklan, sekä päätöksen 2011/278/EU sisältämien kriteerien perusteella ottaen huomioon komission jäsenvaltioille tarkoittamat ohjeasiakirjat, jotka ilmastonmuutoskomitea vahvisti 14 päivänä huhtikuuta 2011. Tarvittaessa on otettu huomioon ohjeet direktiivin 2003/87/EY liitteen I tulkinnasta.

(7)

Komissio suoritti perusteellisen sääntöjen noudattamista koskevan arvioinnin kansallisista täytäntöönpanotoimenpiteistä kussakin jäsenvaltiossa erikseen. Osana tätä kattavaa arviointia komissio analysoi sekä tietojen sisäistä johdonmukaisuutta että tietojen johdonmukaisuutta yhdenmukaisten jakosääntöjen kanssa. Komissio tarkasteli ensimmäiseksi laitosten edellytyksiä päästöoikeuksien ilmaisjaolle, laitosten jakamista laitosten osiksi ja niiden rajoja. Tämän jälkeen komissio analysoi, onko laitosten osiin sovellettu asianmukaisia vertailuarvoja. Kun otetaan huomioon, että päätöksessä 2011/278/EU asetetaan tuotteen vertailuarvon piiriin kuuluvia laitoksen osia varten periaatteessa yksi vertailuarvo kutakin tuotetta varten, komissio kiinnitti erityistä huomiota vertailuarvon soveltamiseen lopputuotteeseen, joka on tuotettu päätöksen 2011/278/EU liitteessä I esitettyjen tuotteiden määritelmien ja järjestelmän rajojen mukaisesti. Kun otetaan lisäksi huomioon tämän merkittävä vaikutus päästöoikeuksien jakamiseen, komissio analysoi yksityiskohtaisesti laitosten historiallisen tuotantotason, kapasiteetin merkittävät muutokset viiteajanjaksona sekä tapaukset, joissa laitokset aloittivat toimintansa viiteajanjaksona, maksutta jaettavien päästöoikeuksien alustavan määrän laskennan ottaen huomioon polttoaineen ja sähkön vaihdettavuuden, hiilivuototilanteen sekä lämmön viennin yksityistalouksille. Tilastolliset lisäanalyysit ja luotettavuuden arvioinnit, joissa käytetään indikaattoreina esimerkiksi ehdotettua päästöoikeuksien jakoa historiallista tuotantotasoa kohti verrattuna vertailuarvoihin tai historiallista tuotantotasoa verrattuna tuotantokapasiteettiin, auttoivat tunnistamaan muita mahdollisia sääntöjenvastaisuuksia yhdenmukaistettujen jakosääntöjen soveltamisessa.

(8)

Kyseisen arvioinnin perusteella komissio teki yksityiskohtaisen arvioinnin laitoksista, joissa havaittiin mahdollisia sääntöjenvastaisuuksia yhdenmukaisten jakosääntöjen soveltamisessa, ja pyysi selvennystä kyseessä olevien jäsenvaltioiden toimivaltaisilta viranomaisilta.

(9)

Sääntöjen noudattamista koskevan arvioinnin tulosten perusteella komissio katsoo, että Belgian, Bulgarian, Tanskan, Viron, Irlannin, Kreikan, Espanjan, Ranskan, Kroatian, Italian, Kyproksen, Latvian, Liettuan, Luxemburgin, Unkarin, Maltan, Alankomaiden, Itävallan, Puolan, Portugalin, Romanian, Slovenian, Slovakian, Suomen, Ruotsin ja Yhdistyneen kuningaskunnan täytäntöönpanotoimenpiteet ovat direktiivin 2003/87/EY ja päätöksen 2011/278/EU mukaisia. Näiden jäsenvaltioiden täytäntöönpanotoimenpiteisiin sisältyvien laitosten on katsottu täyttävän ilmaisjaon edellytykset eikä niissä ole havaittu epäjohdonmukaisuuksia, jotka liittyisivät näiden jäsenvaltioiden ehdottamiin maksutta jaettavien päästöoikeuksien alustaviin vuosittaisiin kokonaismääriin.

(10)

Sen sijaan komissio katsoo arvioinnin tulosten perusteella, että tietyt näkökohdat Tšekin ja Saksan toimittamissa kansallisissa täytäntöönpanotoimenpiteissä eivät ole yhteensopivia direktiivin 2003/87/EY ja päätöksen 2011/278/EU sisältämien kriteerien kanssa, kun otetaan huomioon komission jäsenvaltioille osoittamat ohjeasiakirjat, jotka ilmastonmuutoskomitea vahvisti 14 päivänä huhtikuuta 2011.

(11)

Komissio toteaa Saksan ehdottaneen, että seitsemälle laitokselle jaetaan enemmän päästöoikeuksia maksutta, koska näin vältettäisiin kohtuutonta rasitusta. Direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan ja päätöksen 2011/278/EU mukaisesti kansallisten täytäntöönpanotoimenpiteiden osana toimitettavat maksutta jaettavien päästöoikeuksien alustavat määrät lasketaan yhdenmukaistettujen unionin laajuisten sääntöjen perusteella. Päätöksessä 2011/278/EU ei säädetä mukautuksesta, jonka Saksa haluaisi tehdä päästökauppaa koskevan Saksan lain (TEHG, 28.7.2011) 9 §:n 5 momentin perusteella. Vuoteen 2012 päästöoikeuksien ilmaisjako järjestettiin kansallisesti. Vuoden 2013 jälkeistä aikaa varten lainsäätäjä antoi tarkoituksellisesti täysin yhdenmukaistetut säännöt päästöoikeuksien jakamisesta maksutta laitoksille, jotta kaikkia laitoksia kohdellaan samalla tavoin. Mahdolliset yksipuoliset muutokset maksutta jaettavien päästöoikeuksien alustaviin määriin, jotka jäsenvaltiot laskevat päätöksen 2011/278/EU perusteella, heikentäisivät tätä yhdenmukaista lähestymistapaa. Saksa ei ole osoittanut, että päätöksen 2011/278/EU mukaisesti kyseisille laitoksille lasketut päästöoikeuksien jaettavat määrät olisivat selvästi epäasianmukaisia, kun otetaan huomioon tavoite päästöoikeuksien jakamisen täydestä yhdenmukaistamisesta. Suuremman päästöoikeusmäärän osoittaminen ilmaiseksi joillekin laitoksille vääristäisi tai uhkaisi vääristää kilpailua. Lisäksi tällä olisi rajojen yli ulottuvia vaikutuksia, kun otetaan huomioon unionin laajuinen kauppa kaikilla direktiivin 2003/87/EY kattamilla aloilla. Kun otetaan huomioon periaate laitosten yhdenmukaisesta kohtelusta EU:n päästökauppajärjestelmässä sekä jäsenvaltioiden yhdenmukaisesta kohtelusta, komissio katsoo, että on syytä vastustaa maksutta jaettavien päästöoikeuksien alustavia määriä, jotka sisältyvät Saksan kansallisiin täytäntöönpanotoimenpiteisiin ja jotka luetellaan liitteessä I olevassa A kohdassa.

(12)

Komissio katsoo, että Saksan ehdottamat täytäntöönpanotoimenpiteet ovat vastoin päätöstä 2011/278/EU, koska tuotteen vertailuarvon soveltaminen kuumaan metalliin tämän päätöksen liitteessä I olevassa B kohdassa luetelluissa tapauksissa ei ole asiaa koskevien sääntöjen mukaista. Tämän osalta komissio katsoo, että Saksan täytäntöönpanotoimenpiteissä mainituissa tapauksissa, joissa kyseessä ovat tavallista happipuhalluskonvertteria (BOF) hyödyntävät teräksenvalmistusprosessit ja joissa kuumaa metallia masuuneista ei jalosteta metalliksi samassa laitoksessa, vaan se viedään muualle jatkokäsittelyä varten, päästöoikeuksia ei jaeta maksutta sellaisen laitoksen toiminnanharjoittajalle, jossa käytetään masuunia kuumametallin tuotantoon. Tämän sijasta päästöoikeuksia jaetaan maksutta laitokseen, jossa teräs jalostetaan.

(13)

Komissio toteaa, että päästöoikeuksien jakamista varten päätöksessä 2011/278/EU on määritetty tuotteiden vertailuarvot, joissa on otettu huomioon tuotteiden määritelmät ja tuotantoprosessien monimutkaisuus, mikä mahdollistaa tuotantotietojen todentamisen sekä tuotteiden vertailuarvojen yhdenmukaisen soveltamisen eri puolilla unionia. Tuotteiden vertailuarvojen soveltamista varten laitokset jaetaan laitosten osiin. Tuotteen vertailuarvon piiriin kuuluvan laitoksen osan määritellään olevan ne panokset, tuotokset ja niihin liittyvät päästöt, jotka liittyvät sellaisen tuotteen tuotantoon, jolle on asetettu vertailuarvo päätöksen 2011/278/EU liitteessä I. Vertailuarvoja asetetaan siten tuotteille eikä prosesseille. Näin ollen vertailuarvo on laadittu kuumalle metallille, ja tuote on määritelty hiilikyllästetyksi nestemäiseksi raudaksi jatkojalostusta varten. Vaikka päätöksen 2011/278/EU liitteessä I asetetut järjestelmän rajat kuuman metallin vertailuarvolle sisältävät happipuhalluskonvertterin (BOF), jäsenvaltiot eivät voi jättää huomiotta sitä, että päästöoikeuksien jaon olisi tapahduttava tietyn tuotteen tuotantoa varten. Tätä kantaa vahvistaa se, että vertailuarvojen olisi katettava kaikki tuotantoon liittyvät suorat päästöt. Päästöt aiheutuvat kuitenkin pääasiassa kuuman metallin tuotannosta masuunissa, kun taas prosessista kuuman metallin jalostamiseksi teräkseksi happipuhalluskonvertterissa (BOF) aiheutuu suhteellisen vähän päästöjä. Näin ollen vertailuarvo olisi huomattavasti alhaisempi, jos se kattaisi myös laitokset, jotka tuovat kuumaa metallia ja jalostavat sen teräkseksi happipuhalluskonvertterissa (BOF). Kun lisäksi otetaan huomioon koko päätöksellä 2011/278/EU perustettu yleinen jakojärjestelmä ja erityisesti merkittäviä kapasiteetin muutoksia koskevat säännöt, Saksan ehdottamaa jakoa ei voida katsoa sääntöjenmukaiseksi. Komissio katsoo näin ollen, että mikäli ei ole vastaavaa laitoksen osaa, jonka perusteella jako voitaisiin määrittää päätöksen 2011/278/EU 10 artiklan mukaisesti, laitosten, jotka tuovat kuumaa metallia jatkokäsittelyä varten, ei voida katsoa täyttävän edellytyksiä maksuttomien päästöoikeuden saamiselle kuuman metallin vertailuarvon perusteella tuodun kuuman metallin määrää varten. Komissio vastustaa sen vuoksi ehdotettuja maksutta jaettavien päästöoikeuksien alustavia määriä laitoksille, jotka luetellaan tämän päätöksen liitteessä I olevassa B kohdassa.

(14)

Mitä tulee kuuman metallin vertailuarvon soveltamiseen siten kuin Tšekki sitä ehdottaa, komissio toteaa, että päästöoikeuksien jakaminen C kohdassa mainitulle laitokselle, jonka tunnus on CZ-existing-CZ-73-CZ-0134-11/M, ei vastaa kuuman metallin vertailuarvoa kerrottuna kyseiseen tuotteeseen liittyvällä, kansallisissa täytäntöönpanotoimenpiteissä ilmoitetulla historiallisella tuotantotasolla, ja näin ollen se ei ole päätöksen 2011/278/EU 10 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaista. Komissio vastustaa sen vuoksi tälle laitokselle osoitettua jakoa, ellei tätä virhettä korjata. Lisäksi komissio toteaa, että päästöoikeuksien jaossa kohdassa C mainitulle laitokselle, jonka tunnus on CZ-existing-CZ-52-CZ-0102-05, otetaan huomioon prosessit, jotka kuuluvat kuuman metallin vertailuarvon järjestelmän rajojen piiriin. Laitos ei kuitenkaan tuota vaan tuo kuumaa metallia. Koska laitoksessa, jonka tunnus on CZ-existing-CZ-52-CZ-0102-05, ei tuoteta kuumaa metallia, ja sen vuoksi siltä puuttuu vastaava tuotteen vertailuarvon piiriin kuuluva laitoksen osa, jonka perusteella päästöoikeuksien jako voitaisiin määrittää päätöksen 2011/278/EU 10 artiklan mukaisesti, ehdotetun jaon ei katsota vastaavan jakosääntöjä ja se voi aiheuttaa kaksinkertaista laskentaa. Komissio vastustaa näin ollen päästöoikeuksien jakoa tämän päätöksen liitteen I kohdassa C luetelluille laitoksille.

(15)

Komissio toteaa, että päästöoikeuksien jako tämän päätöksen liitteessä I olevassa D kohdassa tarkoitetuille laitoksille perustuu prosessipäästöjen piiriin kuuluvaan laitoksen osaan masuunissa tapahtuvaa sinkintuotantoa ja siihen liittyviä prosesseja varten. Tältä osin komissio toteaa, että prosessipäästöjen piiriin kuuluvan laitoksen osan päästöt kuuluvat jo kuumametallin tuotteen vertailuarvon piiriin kuuluvan laitoksen osan piiriin. Yhdelle laitoksista jaetaan jo päästöoikeuksia tämän perusteella, ja näin ollen ne lasketaan kahdesti. Kuuman metallin tuotteen vertailuarvon piiriin kuuluva laitoksen osa kattaa selkeästi ne panokset, tuotokset ja niihin liittyvät päästöt, jotka liittyvät kuumametallin tuotantoon masuunissa ja kaikkiin tähän liittyviin prosesseihin (mukaan lukien kuonankäsittely) siten kuin ne esitetään päätöksen 2011/278/EU liitteessä I. Saksan ehdottamat kansalliset täytäntöönpanotoimenpiteet ovat siten vastoin päätöksen 2011/278/EU 10 artiklan 8 kohtaa ja velvoitetta välttää päästöjen kaksinkertaista laskemista, koska tietyt päästöt lasketaan kahdesti näille laitoksille osoitetussa päästöjen jaossa. Komissio vastustaa näin ollen näille laitoksille osoitettua päästöoikeuksien jakoa, jossa perusteena on prosessipäästöjen piiriin kuuluva laitoksen osa masuunissa tapahtuvaa sinkin tuotantoa ja siihen liittyviä prosesseja varten.

(16)

Komissio toteaa myös, että Saksan täytäntöönpanotoimenpiteissä esitetty luettelo laitoksista on puutteellinen ja siten vastoin direktiivin 2003/87/EY 11 artiklan 1 kohtaa. Luettelossa ei ole polymeerejä, erityisesti S-PVC:tä ja E-PVC:tä sekä vinyyliklori-dimonomeeriä (VCM), tuottavia laitoksia eikä suunniteltuja päästöoikeuksien määriä, jotka on tarkoitus jakaa kullekin näistä Saksan alueella sijaitsevalle laitokselle; tässä viitataan polymeereihin, joihin direktiiviä sovelletaan ja jotka mainitaan direktiivin 2003/87/EY liitteen I tulkintaa koskevissa komission ohjeissa, jotka ilmastonmuutoskomitea vahvisti 18 päivänä maaliskuuta 2010. Tämän osalta komissio on tietoinen Saksan esittämästä lausunnosta, jonka mukaan polymeerien, erityisesti S-PVC:n ja E-PVC:n sekä VCM:n, tuotanto ei kuulu direktiivin 2003/87/EY liitteen I soveltamisalaan. Komissio katsoo, että polymeerit, myös S-PVC ja E-PVC sekä VCM, vastaavat direktiivin 2003/87/EY liitteessä I olevaa kyseessä olevan toiminnon (suurissa erissä tuotettavien orgaanisen kemiankemikaalien tuotanto) määritelmää. Näin olleen PVC:lle, E-PVC:lle ja VCM:lle johdettiin läheisessä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja kyseessä olevien teollisuuden alojen kanssa vastaavat tuotteiden vertailuarvot, jotka esitetään päätöksen 2011/278/EU liitteessä I.

(17)

Komissio toteaa, että Saksan luettelon puutteellisuudella on epätoivottuja vaikutuksia päästöoikeuksien jakoon lämmön vertailuarvon piiriin kuuluvan laitoksen osan perusteella tämän päätöksen liitteen I kohdassa E luetelluille laitoksille, jotka vievät lämpöä suurissa erissä tuotettavia orgaanisen kemian kemikaaleja tuottaviin laitoksiin. Koska ainoastaan lämmön vienti sellaiseen laitokseen tai muuhun yksikköön, joka ei kuulu direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan, antaa aihetta ilmaisjakoon lämmön vertailuarvon piiriin kuuluvan laitoksen osan perusteella, Saksan täytäntöönpanotoimenpiteissä lämmön vienti laitoksiin, jotka harjoittavat direktiivin 2003/87/EY liitteen I soveltamisalaan kuuluvia toimintoja, otetaan huomioon päästöoikeuksien jaossa tämän päätöksen liitteessä I olevassa E kohdassa luetelluille laitoksille. Näin ollen ehdotettu jako liitteessä I olevassa E kohdassa luetelluille laitoksille ei ole jakosääntöjen mukaista. Komissio vastustaa näin ollen päästöoikeuksien jakoa tämän päätöksen liitteen I kohdassa E luetelluille laitoksille.

(18)

Direktiivin 2003/87/EY 9 ja 9 a artiklan mukaisesti komissio julkaisi päätöksessä 2010/634/EU (4) päästöoikeuksien koko unionin absoluuttisen lukumäärän ajalle 2013–2020. Tältä osin direktiivin 2003/87/EY 9 artiklan mukaisesti huomioon otettu määrä perustuu niiden päästöoikeuksien kokonaismäärään, jotka jäsenvaltiot ovat myöntäneet kauden 2008–2012 kansallisia jakosuunnitelmia koskevien komission päätösten mukaisesti. Kuitenkin päästökauppakauden 2008–2012 jälkeen komission tietoon on tullut uutta ja tarkempaa tietoa erityisesti uusille osallistujille jäsenvaltioiden uusien osallistujien varannosta myönnettyjen päästöoikeuksien määrästä sekä siitä, miten päästöoikeuksia on käytetty jäsenvaltioiden yhteistoteutushankkeiden päästöoikeusreservissä, joka perustettiin komission päätöksen 2006/780/EY (5) 3 artiklan nojalla. Mitä tulee direktiivin 2003/87/EY 9 a artiklan ja erityisesti sen 1 ja 4 kohdan mukaisen päästöoikeuksien koko unionin absoluuttisen lukumäärän mukauttamiseen, olisi lisäksi otettava huomioon tuoreimmat tieteelliset tiedot kasvihuonekaasujen lämmitysvaikutuksesta, komission päätökset C(2011) 3798 ja C(2012) 497 Italian ja Yhdistyneen kuningaskunnan toteuttamasta muiden kasvihuonekaasujen ja toimintojen yksipuolisesta sisällyttämisestä päästökauppajärjestelmään direktiivin 2003/87/EY 24 artiklan mukaisesti sekä se, että Alankomaat, Espanja, Italia, Ranska, Saksa, Slovenia ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat jättäneet vähän päästöjä aiheuttavat laitokset EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle direktiivin 2003/87/EY 27 artiklan nojalla.

(19)

Päästöoikeuksien koko unionin absoluuttisessa lukumäärässä olisi myös otettava huomioon Kroatian liittyminen Euroopan unioniin sekä EU:n päästökauppajärjestelmän laajeneminen ETA:n EFTA-valtioihin. Kroatian tasavallan liittymisehdoista sekä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen mukautuksista tehdyn asiakirjan liitteessä III olevan 8 kohdan nojalla unionin laajuista päästöoikeuksien määrää korotetaan Kroatian liittymisen johdosta sillä päästöoikeuksien määrällä, jonka Kroatia huutokauppaa direktiivin 2003/87/EY 10 artiklan 1 kohdan nojalla. Koska Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/29/EY (6) sekä päätös 2011/278/EU, sellaisena kuin se on muutettuna komission päätöksellä 2011/745/EU (7), on sisällytetty Euroopan talousalueesta (ETA) tehtyyn sopimukseen ETA:n sekakomitean päätöksellä N:o 152/2012 (8), EU:n päästökauppaoikeuksien kokonaismäärä kasvaa direktiivin 2003/87/EY 9 ja 9 a artiklan mukaisesti. Tämän vuoksi ETA-sopimuksessa on tarpeen ottaa huomioon mainitun direktiivin lisäyksessä olevassa A osassa olevat ETA:n EFTA-valtioiden esittämät olennaiset numerotiedot.

(20)

Päätöstä 2010/634/EU olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti.

(21)

Vuonna 2014 ja kunakin sitä seuraavana vuonna direktiivin 2003/87/EY 9 ja 9 a artiklan perusteella vuotta 2013 varten määritettyjen päästöoikeuksien kokonaismäärää vähennetään 1,74 prosentin lineaarisella kertoimella verrattuna vuoteen 2010, minkä seurauksena päästöoikeuksien määrä on 38 264 246.

(22)

Direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 5 kohdassa rajoitetaan päästöoikeuksien vuosittaista enimmäismäärää, joka on perusta maksutta jaettavien päästöoikeuksien laskemiselle muille kuin direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 3 kohdan soveltamisalaan kuuluville laitoksille. Enimmäismäärää rajoitetaan direktiivin 2003/87/EY 10 a kohdan 5 kohdan a ja b alakohdassa mainitulla kahdella tekijällä. Komissio on määrittänyt ne käyttäen perusteena direktiivin 2003/87/EY 9 ja 9 a artiklan mukaisesti määritettyjä määriä, unionin rekisterissä julkisesti saatavilla olevia tietoja ja jäsenvaltioiden toimittamia tietoja. Erityisesti on otettu huomioon sähköntuottajien ja muiden laitosten, joille ei direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 3 kohdan nojalla voida jakaa maksutta päästöoikeuksia, päästöjen osuus, sekä todennetut päästöt kaudella 2005–2007 laitoksista, jotka ovat kuuluneet EU:n päästökauppajärjestelmään vasta vuodesta 2013 alkaen, mikäli nämä tiedot ovat käytettävissä, ottaen huomioon tuoreimmat tieteelliset tiedot kasvihuonekaasujen lämmitysvaikutuksesta.

(23)

Direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 5 kohdassa asetettua enimmäismäärää ei voida ylittää, ja tämä varmistetaan soveltamalla monialaista korjauskerrointa, jolla tarvittaessa vähennetään yhdenmukaisella tavalla maksutta jaettavien päästöoikeuksien määrää kaikilta laitoksilta, joille päästöoikeuksia voidaan jakaa maksutta. Jäsenvaltioiden on otettava huomioon tämä kerroin päättäessään alustavan jaon perusteista ja tämä päätös päättäessään laitoksille jaettavien päästöoikeuksien lopullisista vuosittaisista määristä. Päätöksen 2011/278/EU 15 artiklan 3 kohdassa edellytetään, että komissio määrittää yhtenäisen monialaisen korjauskertoimen. Se määritetään vertaamalla jäsenvaltioiden toimittamaa maksutta jaettavien päästöoikeuksien vuosittaisten alustavien kokonaismäärien summaa 10 a artiklan 5 kohdan perusteella asetettuun enimmäismäärään tavalla, joka esitetään päätöksen 2011/278/EU 15 artiklan 3 kohdassa.

(24)

Koska direktiivi 2009/29/EY on sisällytetty Euroopan talousalueesta (ETA) tehtyyn sopimukseen ETA:n sekakomitean päätöksellä N:o 152/2012, direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 5 kohdassa tarkoitettua enimmäismäärää, yhdenmukaisia jakosääntöjä ja yhtenäistä monialaista korjauskerrointa sovelletaan ETA:n EFTA-valtioissa. Tämän vuoksi on tarpeen ottaa huomioon vuosina 2013–2020 maksutta jaettavien päästöoikeuksien alustavat vuosittaiset määrät, jotka on vahvistettu EFTAn valvontaviranomaisen Islannin, Norjan ja Liechtensteinin kansallisista täytäntöönpanotoimenpiteistä 10 päivänä heinäkuuta 2013 tekemillä päätöksillä.

(25)

Direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 5 kohdassa asetettu päästöoikeuksien enimmäismäärä vuonna 2013 on 809 315 756. Tämän enimmäismäärän johtamiseksi komissio keräsi ensiksi jäsenvaltioilta ja ETA:n EFTA-valtioilta tiedot siitä, voidaanko laitoksia pitää sähköntuottajana tai muuna direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 3 kohdan soveltamisalaan kuuluvana laitoksena. Tämän jälkeen komissio määritti, mikä oli vuosina 2005–2007 päästöjen osuus niistä laitoksista, jotka eivät kuuluneet tämän säännöksen soveltamisalaan, mutta jotka kuuluivat EU:n päästökauppajärjestelmään kaudella 2008–2012. Tämän jälkeen komissio sovelsi tätä 34,78289436 prosentin osuutta direktiivin 2003/87/EY 9 artiklan perusteella määritettyyn määrään (1 976 784 044 päästöoikeutta). Tämän laskennan seurauksena komissio lisäsi 121 733 050 päästöoikeutta. Tämä perustui kaudella 2005–2007 todennettuihin keskimääräisiin vuosittaisiin päästöihin niistä laitoksista, jotka kuuluvat EU:n päästökauppajärjestelmän tarkistetun soveltamisalan piiriin vuodesta 2013 alkaen. Tämän osalta komissio käytti jäsenvaltioiden ja ETA:n EFTA-valtioiden toimittamia tietoja päästökaton mukauttamiseen. Tapauksissa, joissa käytettävissä ei ollut kauden 2005–2007 todennettuja vuosittaisia päästöjä, komissio ekstrapoloi mahdollisuuksien mukaan relevantit päästöluvut myöhempien vuosien todennetuista päästöistä soveltamalla 1,74 prosentin kerrointa käänteiseen suuntaan. Komissio pyysi ja sai tätä koskevia tietoja jäsenvaltioiden viranomaisilta. Tämän päätöksen liitteessä II vahvistettu vuosittainen yhtenäinen monialainen korjauskerroin saadaan vertaamalla direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 5 kohdassa asetettua enimmäismäärää maksutta jaettavien päästöoikeuksien alustavien vuotuisten määrien summaan siten, ettei sovelleta päätöksen 2011/278/EU liitteessä VI esitettyjä kertoimia.

(26)

Koska niiden päästöoikeuksien määrästä, jotka jaetaan maksutta tämän päätöksen perusteella, on saatu parempi yleiskuva, komissio voi paremmin arvioida direktiivin 2003/87/EY 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti huutokaupattavien päästöoikeuksien määrän. Kun otetaan huomioon direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 5 kohdassa asetettu enimmäismäärä, 10 a artiklan 4 kohdan mukainen lämmöntuotantoa koskeva päästöoikeuksien jako, joka esitetään jäljempänä olevassa taulukossa, sekä uusien osallistujien varannon koko, komissio arvioi, että kaudella 2013–2020 huutokaupattavien päästöoikeuksien määrä on 8 176 193 157.

(27)

Seuraavassa taulukossa esitetään direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 4 kohdan mukaisesti lämmöntuotantoon jaettavien päästöoikeuksien määrä:

(28)

Jäsenvaltioiden olisi kansallisten täytäntöönpanotoimenpiteiden, yhtenäisen monialaisen korjauskertoimen ja lineaarisen kertoimen perusteella määritettävä maksutta jaettavien päästöoikeuksien lopulliset vuosittaiset määrät kullekin vuodelle kaudella 2013–2020. Jäsenvaltioiden olisi määritettävä maksutta jaettavien päästöoikeuksien lopulliset vuosittaiset määrät tämän päätöksen, direktiivin 2003/87/EY, päätöksen 2011/278/EU ja muiden asiaa koskevien unionin lainsäädännön säännösten mukaisesti. Lisäksi ETA:n EFTA-valtioiden olisi määritettävä alueellaan sijaitseville laitoksille päätöksen 2011/278/EU 10 artiklan 9 kohdan mukaisesti kunakin vuonna kaudella 2013–2020 maksutta jaettavien päästöoikeuksien lopulliset vuosittaiset määrät kansallisten täytäntöönpanotoimenpiteidensä, yhtenäisen monialaisen korjauskertoimen ja lineaarisen kertoimen perusteella.

(29)

Komissio katsoo, ettei päästöoikeuksien jakaminen maksutta EU:n päästöoikeusjärjestelmän soveltamisalaan kuuluville laitoksille unionin laajuisten yhdenmukaisten sääntöjen perusteella anna yrityksille valikoivaa taloudellista etua, joka olisi omiaan vääristämään kilpailua ja vaikuttamaan kauppaan unionin sisällä. Jäsenvaltiot ovat unionin lainsäädännön mukaan velvollisia jakamaan päästöoikeuksia maksutta, eivätkä ne voi valita kyseisten määrien huutokauppaamista sen sijaan. Jäsenvaltioiden päätöksiin päästöoikeuksien jakamisesta maksutta ei sen vuoksi voida katsoa liittyvän valtiontukea Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä,