16.1.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 12/1

(1)

Suomi ilmoitti 15 päivänä tammikuuta 2009 päivätyllä kirjeellä komissiolle Osuuskunta Karjaportille, jäljempänä ’Karjaportti’, takauksen ja velkojen uudelleenjärjestelyn muodossa myönnettävästä pelastamistuesta; ilmoituksen ajankohtana yrityksen nimi oli Järvi-Suomen Portti Osuuskunta. Suomi toimitti komissiolle lisätietoja 5, 11, 16 ja 20 päivänä helmikuuta 2009 päivätyillä kirjeillä.

(2)

Komissio ilmoitti Suomelle 8 päivänä huhtikuuta 2009 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (2), jäljempänä ’SEUT-sopimus’, 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely ilmoitetuista toimenpiteistä ja useista aikaisemmin toteutetuista toimenpiteistä. Menettelyn aloittamispäätöksen jälkeen Suomi toimitti komissiolle lisätietoja 13 päivänä toukokuuta 2009 päivätyllä kirjeellä.

(3)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (3). Komissio kehotti asianomaisia esittämään huomautuksensa tukitoimenpiteistä.

(4)

Komissio on saanut huomautuksia yhdeltä asianomaiselta. Se toimitti ne Suomelle kommentoitaviksi. Suomen huomautukset saatiin 28 päivänä elokuuta 2009 päivätyllä kirjeellä. Suomi toimitti lisätietoja sähköpostitse 3 päivänä marraskuuta 2009.

(5)

Komissio ilmoitti 15 päivänä joulukuuta 2009 päivätyllä kirjeellä Suomelle päätöksestään laajentaa SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely koskemaan aikaisemmin myönnettyjä muita tukitoimenpiteitä. Suomi toimitti lisätietoja 12 päivänä helmikuuta 2010 päivätyllä kirjeellä.

(6)

Komission päätös menettelyn laajentamisesta on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (4). Komissio kehotti asianomaisia esittämään huomautuksensa tukitoimenpiteistä. Komissio ei saanut lisähuomautuksia asianomaisilta.

(7)

Suomi ilmoitti komissiolle 1 päivänä maaliskuuta 2010, että se oli peruuttanut Karjaportille myönnettävää takausta koskevan ilmoituksensa. Komissio ilmoitti Suomelle 26 päivänä maaliskuuta 2010 päivätyllä kirjeellä, että se käsittelisi takausta koskevan ilmoituksen perumista lopullisessa päätöksessä yhdessä muiden arvioitavien toimenpiteiden kanssa. Lisäksi komissio esitti Suomelle kysymyksiä, joihin Suomi vastasi 22 päivänä huhtikuuta 2010 päivätyllä kirjeellä. Komissio lähetti Suomelle 15 päivänä heinäkuuta 2010 tietopyynnön, johon Suomi vastasi 20 päivänä elokuuta 2010. Komissio lähetti 28 päivänä syyskuuta 2010 toisen tietopyynnön, johon Suomi vastasi 29 päivänä marraskuuta 2010. Komissio pyysi vielä lisätietoja 16 päivänä marraskuuta 2011 päivätyllä kirjeellä. Suomi toimitti nämä tiedot 16 päivänä joulukuuta 2011.

(8)

Karjaportti on osuuskunta, jonka päätoimipaikka on Mikkelissä. Sen tuotantolaitokset sijaitsevat Itä-Suomessa Mikkelissä ja Kouvolassa. Itä-Suomi on oikeutettu aluetukeen SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla. Osuuskunta perustettiin alun perin vuonna 1914. Vuonna 1950 sen nimeksi tuli Osuusteurastamo Karjaportti; 31 päivästä joulukuuta 2002 se tunnettiin nimellä Järvi-Suomen Portti Osuuskunta ja 14 päivästä joulukuuta 2010 sen nimi on ollut Osuuskunta Karjaportti. Tällä hetkellä Karjaportti työllistää pysyvästi 300 henkeä ja lisäksi sillä on 100-120 kausityöntekijää keväällä ja kesällä.

(9)

Karjaportti toimii elintarvikealalla. Se jalostaa lihaa erilaisiksi tuotteiksi, esimerkiksi lihapulliksi ja makkaroiksi. Tämän lisäksi osuuskunta myy pakattua lihaa, lihapaloja ja ruhoja. Karjaportin vienti muihin jäsenvaltioihin on vähäistä.

(10)

Karjaportti on ollut 1 päivästä joulukuuta 2004 tuomioistuimen valvoman saneerausmenettelyn kohteena yrityksen saneerauksesta annetun lain 47/1993 (5) mukaisesti, jäljempänä ’tuomioistuimen valvoma saneerausmenettely’. Tuomioistuimen valvomaa saneerausmenettelyä käsitellään tarkemmin johdanto-osan 31-43 kappaleessa.

(11)

Seuraavassa taulukossa esitetään tietoja Karjaportin taloudellisesta tilanteesta ennen tuomioistuimen valvomaa saneerausmenettelyä ja sen aikana:

Taulukko I

Karjaportin keskeiset rahoitustiedot (euroina)

(12)

Suomen veroviranomaiset jättivät kahdesti vuonna 2008 Karjaporttia koskevan konkurssihakemuksen. Ensimmäisessä hakemuksessa, joka tehtiin 7 päivänä lokakuuta 2008, ne vaativat osuuskuntaa maksamaan 461 579 euroa. Veroviranomaiset peruuttivat hakemuksen myöhemmin. Joulukuun 1 päivänä 2008 jätettiin uusi hakemus, jossa esitettiin 981 658 euron maksuvaatimus. Karjaporttia koskeva konkurssimenettely lopetettiin kesäkuussa 2009, koska osuuskunta oli maksanut verovelkansa.

(13)

Tarkasteltavina olevat toimenpiteet muodostuvat Mikkelin kaupungin toimenpiteistä (Karjaportti sijaitsee Mikkelissä) ja Finnvera Oyj:n, jäljempänä ’Finnvera’, toimenpiteistä. Finnvera on Suomen valtion omistama erityisrahoitusyhtiö ja Suomen virallinen vientitakuulaitos (6). Seuraavassa kuvaillaan ensin Mikkelin kaupungin toimenpiteitä (3.1 jakso) ja sen jälkeen Finnveran toimenpiteitä (3.2 jakso).

(14)

Toimenpide 1: Mikkelin kaupunginvaltuusto myönsi 12 päivänä kesäkuuta 2000 tehdyllä päätöksellä Karjaportille omavelkaisen takauksen, joka kattoi kokonaan 25 miljoonan Suomen markan (noin 4,2 miljoonan euron (7)) lainan. Kyseisen lainan myönsi Karjaportille Tapiola Pankki Oy, jäljempänä ’Tapiola’, syyskuussa 2000. Lainan korko oli kiinteä 5,35 prosenttia ja laina-aika kymmenen vuotta. Mikkelin kaupunginhallitus allekirjoitti samanaikaisesti takaussopimuksen ja pani siten takauksen täytäntöön. Takaus myönnettiin ilman palkkiota omavelkaisena takauksena, jossa takaaja vastaa lainan pääomasta aivan kuin omasta lainastaan. Tämä tarkoittaa sitä, että velkoja voisi pyytää lainapääoman takaisinmaksua takaajalta, kun pääoma lankeaa maksettavaksi. Takauksen kohteena olleella lainalla oli tarkoitus rahoittaa tuotantolaitoksen rakentaminen Mikkelin Tikkalaan (8).

(15)

Takauksen vakuutena käytettiin jo olemassa olevia kiinteistökiinnityksiä, joiden rekisteröity arvo oli 7,5 miljoonaa Suomen markkaa (1 261 409 euroa) (9). Kun toimenpide 1 myönnettiin, vakuutena voitiin käyttää kiinteistökiinnityksistä noin 3 miljoonaa Suomen markkaa. Lisäksi takauksen vakuutena oli yrityskiinnityksiä (10), joiden rekisteröity arvo oli 25 miljoonaa Suomen markkaa, ja 30,5 miljoonan Suomen markan kiinnitykset Karjaportin irtaimeen omaisuuteen.

(16)

Kun tuomioistuimen valvoma saneerausmenettely käynnistettiin joulukuussa 2004, Tapiola vaati takauksen perusteella Mikkelin kaupunkia maksamaan Karjaportin maksamattomat velat. Maksettuaan velat Tapiolalle Mikkelin kaupungista tuli Karjaportin velkoja Tapiolan sijaan (ks. johdanto-osan 34 kappale).

(17)

Toimenpide 2: Mikkelin maalaiskunta (11) luovutti Karjaportille vuonna 2000 tontin Tikkalan tuotantolaitoksen rakentamista varten. Tontin koko oli 152 366 m2, ja Mikkelin kaupunki luovutti sen Karjaportille vastikkeetta, toisin sanoen ostohintaa ei maksettu. Lisäksi Mikkelin kaupunki sitoutui luovuttamaan tontin rakennuskelpoiseksi kunnostettuna. Tämän vuoksi Mikkelin kaupunki korvasi Karjaportille tontin tasauskustannukset, jotka olivat 2 miljoonaa Suomen markkaa (noin 336 376 euroa) (12).

(18)

Karjaportille myönnettiin Tikkalan tuotantolaitoksen rakentamista varten myös muita tukitoimenpiteitä. Finnvera myönsi lainoja ja takauksia 20 miljoonan Suomen markan edestä (noin 3 363 759 euroa) ja työ- ja elinkeinoministeriö (tuolloin kauppa- ja teollisuusministeriö) myönsi suoria avustuksia 15 miljoonan Suomen markan edestä (noin 2 552 819 euroa).

(19)

Kaiken kaikkiaan johdanto-osan 14–18 kappaleessa kuvaillut toimenpiteet Tikkalan tuotantolaitoksen rakentamisen tukemiseksi olivat nimellisarvoltaan 63 783 719 Suomen markkaa (noin 10 757 652 euroa). Myönnettyjen toimenpiteiden bruttoavustusekvivalentti oli 3 617 143 euroa, kuten seuraavassa taulukossa esitetään:

Taulukko II

Myönnettyjen toimenpiteiden bruttoavustusekvivalentti euroina

(20)

Suomi laski Mikkelin kaupungin myöntämän takauksen bruttoavustusekvivalentin seuraavalla tavalla: se vertasi vastaavan takauksen markkinahintaa (1,75 %) Mikkelin kaupungin tosiasiallisesti perimään takauspalkkioon (0 %). Takaukseen sisältyvä tukiosa on näiden kahden palkkion erotus eli 1,75 prosenttia. Jos Mikkelin kaupunki olisi veloittanut tämän suuruisen palkkion, se olisi takauksen kymmenvuotisen voimassaoloajan aikana saanut takauspalkkioina 2 406 250 Suomen markkaa, joka diskontattuna 5,7 prosentilla takauksen myöntämispäivänä tekisi 1 055 949 Suomen markkaa (noin 345 789 euroa).

(21)

Suomi laski Finnveran myöntämän lainan bruttoavustusekvivalentin seuraavalla tavalla: se vertasi Finnveran lainasta perimää korkoa (Euribor 6 kk + 1,75 prosenttiyksikköä) viite- ja diskonttokorkojen vahvistamismenetelmästä annetussa komission tiedonannossa (13) vahvistettuun viitekorkoon, joka oli voimassa lainan myöntämishetkellä. Tukiosuus on näiden kahden koron erotus laina-aikana (10 vuotta). Karjaportin lainasta maksama palkkio (0,5 %) vähennettiin laskelman lopputuloksesta. Diskontattuna 5,7 prosentilla takauksen myöntämispäivänä tukiosuus oli 82 162 euroa.

(22)

Tukikelpoiset investointikustannukset laskettiin hankintahintojen perusteella, ja ne jakautuvat seuraavassa taulukossa esitetyn mukaisesti:

Taulukko III

Hankintahintoihin perustuvien hankekustannusten erittely (euroina)

(23)

Tukiosuus on 3 617 143 euroa, joka vastaa 13,95 prosentin tuki-intensiteettiä tukikelpoisista kokonaiskustannuksista, joiden määrä on 25 935 928 euroa.

(24)

Karjaportti oli hakenut Mikkelin kaupungin myöntämiä toimenpiteitä ennen kyseisen investointihankkeen aloittamista (14). Suomi toteutti toimenpiteet alueellisen kehityksen edistämiseksi. Uuden tuotantolaitoksen odotettiin lisäävän työpaikkojen määrää alueella noin 400 työpaikasta 550–600 työpaikkaan.

(25)

Mikkelin kaupunki osti Karjaportilta 28 päivänä helmikuuta 2002 kuusi kiinteistöä ja yhden rakennuksen vuokrasopimuksineen. Maksettu ostohinta oli 6 646 787 euroa (15). Kiinteistöihin ei liittynyt kiinnityksiä ajankohtana, jolloin Mikkelin kaupunki osti kiinteistöt, ja yhden kiinteistön tapauksessa sinä päivänä, kun kiinteistö siirrettiin Mikkelin kaupungin hallintaan.

(26)

Mikkelin kaupunginvaltuusto myönsi 8 päivänä maaliskuuta 2004 tehdyllä päätöksellä takauksen, joka kattoi Tapiolan myöntämän 607 054 euron lainan kokonaan. Laina myönnettiin 14 päivänä huhtikuuta 2004 kiinteällä 4 prosentin korolla kymmeneksi vuodeksi. Takaus myönnettiin ilman takauspalkkiota omavelkaisena takauksena. Kyseinen laina ja takaus korvasivat Tapiolan aikaisemmin myöntämän lainan, jolle Mikkelin kaupunki oli alun perin myöntänyt takauksen 2 päivänä marraskuuta 1992 tekemällään päätöksellä. Alkuperäinen laina oli yhteensä 7,5 miljoonaa Suomen markkaa (1 261 409 euroa), ja se myönnettiin 4,5 prosentin korolla kymmeneksi vuodeksi.

(27)

Takauksen vakuutena oli Tikkalan tuotantolaitokseen liittyviä kiinteistökiinnityksiä, joita oli jo käytetty toimenpiteen 1 vakuutena. Lisäksi Mikkelin kaupungilla oli yrityskiinnitys, jonka arvoksi oli merkitty 25 miljoonaa Suomen markkaa yrityskiinnitysrekisterissä. Myös tätä yrityskiinnitystä oli jo käytetty toimenpiteen 1 vakuutena.

(28)

Kun tuomioistuimen valvoma saneerausmenettely käynnistettiin joulukuussa 2004, Tapiola vaati takauksen perusteella Mikkelin kaupunkia maksamaan Karjaportin velat. Maksettuaan velat Mikkelin kaupungista tuli Karjaportin velkoja Tapiolan sijaan (ks. johdanto-osan 34 kappale).

(29)

Mikkelin kaupunginvaltuusto myönsi 10 päivänä toukokuuta 2004 tehdyllä päätöksellä omavelkaisen takauksen, joka kattoi kokonaan Tapiolan myöntämän 1,7 miljoonan euron lainan. Tämän jälkeen Tapiola päätti 8 päivänä kesäkuuta 2004 myöntää kolmeksi vuodeksi 1,7 miljoonan euron investointilainan, jonka korkona oli Euribor 12 kk + kiinteä 0,3 prosenttiyksikön marginaali. Takaus myönnettiin ilman takauspalkkiota omavelkaisena takauksena. Takauksen vakuutena oli sama kiinteistökiinnitys Tikkalan tuotantolaitokseen kuin toimenpiteillä 1 ja 4 ja sama Mikkelin kaupungilla oleva yrityskiinnitys (16). Lisäksi Mikkelin kaupunki sai uutena vakuutena kiinnityksen Tikkalan tuotantolaitokseen erityispanttina. Kyseisen kiinnityksen rekisteröity arvo oli 1 135 268 euroa.

(30)

Kun tuomioistuimen valvoma saneerausmenettely käynnistettiin joulukuussa 2004, Tapiola vaati takauksen perusteella Mikkelin kaupunkia maksamaan Karjaportin velat. Maksettuaan velat Mikkelin kaupungista tuli Karjaportin velkoja Tapiolan sijaan (ks. johdanto-osan 34 kappale).

(31)

Karjaportti ja sen velkojat Nordea Pankki Suomi Oyj, jäljempänä ’Nordea’, Nordea Rahoitus Suomi Oy, jäljempänä ’Nordea Rahoitus’, ja OKO Osuuspankkien Keskuspankki Oyj (1 päivästä tammikuuta 2008 alkaen nimeltään Pohjola Pankki Oyj), jäljempänä ’OKO/Pohjola’, jättivät 17 päivänä marraskuuta 2004 Mikkelin käräjäoikeuteen tuomioistuimen valvomaa saneerausmenettelyä koskevan hakemuksen. Suomen lainsäädännön mukaan tällainen saneerausmenettely voidaan toteuttaa velallisen jatkamiskelpoisen yritystoiminnan tervehdyttämiseksi taikka sen edellytysten turvaamiseksi ja velkajärjestelyjen aikaansaamiseksi (17). Karjaporttia koskeva tuomioistuimen valvoma saneerausmenettely aloitettiin Mikkelin käräjäoikeuden päätöksellä 1 päivänä joulukuuta 2004. Lain mukaan menettelyn alettua velallinen ei saa maksaa saneerausvelkaa eikä asettaa siitä vakuutta (18). Saneerausvelkoja ovat kaikki velat, jotka ovat syntyneet ennen menettelyn aloittamista.

(32)

Käräjäoikeudelle toimitettiin saneerausohjelma 23 päivänä kesäkuuta 2005 ja tarkistettu saneerausohjelma 30 päivänä marraskuuta 2005. Käräjäoikeuden 30 päivänä tammikuuta 2006 vahvistaman saneerausohjelman kesto oli kymmenen vuotta (1 päivään heinäkuuta 2015). Vuosina 2004–2008 Karjaportti vähensi henkilökuntaansa 372 työntekijällä ja ulkoisti joitain toimintoja, kuten hankinnat sekä teurastamo- ja leikkaamotoiminnot.

(33)

Kaiken kaikkiaan noin [30-70] (19) prosenttia tuomioistuimen valvoman saneerausmenettelyn kohteena olevista saneerausveloista oli velkoja yksityisille velkojille. Suurimmat yksityiset velkojat olivat Nordea, OKO/Pohjola ja Nordea Rahoitus.

(34)

Tapiola vaati 16 päivänä joulukuuta 2004 osana tuomioistuimen valvomaa saneerausmenettelyä Mikkelin kaupunkia maksamaan Mikkelin kaupungin takaamien, 3.1.1, 3.1.3 ja 3.1.4 kohdassa kuvailtujen kolmen lainan maksamatta olevat määrät. Suoritettuaan maksut Tapiolalle Mikkelin kaupungista tuli Karjaportin velkoja näiden kolmen maksamatta olevan lainan osalta, joiden kokonaismäärä oli 5 356 895 euroa. Lainojen vakuutena oli johdanto-osan 15, 27 ja 29 kappaleessa kuvaillut vakuudet.

(35)

Lisäksi Mikkelin kaupunki vaati tuomioistuimen valvomassa saneerausmenettelyssä 682 087 euron maksamista. Kyseinen summa muodostui maksamatta olevista maksuista kaupungin kiinteistöhallinnolle, Mikkelin vesilaitokselle ja Mikkelin jätehuoltoyhtiölle. Myös tämän saamisen vakuutena olivat johdanto-osan 15, 27 ja 29 kappaleessa kuvaillut vakuudet.

(36)

Lainat ja muut velat (maksamatta olevat maksut) Mikkelin kaupungille luokiteltiin tuomioistuimen valvomassa saneerausmenettelyssä suuriksi vakuusveloiksi (20). Myös yksityisillä velkojilla (Nordea, Nordea Rahoitus ja OKO/Pohjola) sekä Finnveralla (21) oli suuria vakuusvelkoja.

Taulukko IV

Suuret vakuusvelat (euroina)

(37)

Lainojen ja muiden velkojen (maksamatta olevat maksut) osalta, joita yrityksellä oli Mikkelin kaupungille, saneerausohjelma sisälsi seuraavat toimenpiteet:

(38)

Mikkelin kaupungin 5 356 895 euron laina luokiteltiin ”vakuusvelaksi” ja jaettiin kahteen osaan. Molempien osien korkoa alennettiin saneerausohjelman mukaisesti: 4 miljoonan euron osalta korko oli Euribor […] vähennettynä […] prosenttiyksiköllä (korko ei kuitenkaan olisi suurempi kuin […] prosenttia ja pienempi kuin […] prosenttia) 31 päivään joulukuuta 2010 saakka. Tämän päivän jälkeen on peritty korkona Euribor […]. Loppuosasta (1 356 895 euroa) on peritty korkona Euribor […] (22). Maksamatta olevia maksuja (682 087 euroa) käsiteltiin lainojen tavoin vakuusvelkoina, ja niiden korko alennettiin […] Euriborin tasolle (23).

(39)

Myös yksityisten velkojien vakuusveloista peritään saneerausohjelman mukaan […] Euribor. […] lukuun ottamatta kunkin velkojan velan tiettyyn osaan sovellettiin 31 päivään joulukuuta 2010 saakka alennettua korkoa, joka oli Euribor […] vähennettynä […] prosenttiyksiköllä; vähimmäiskorko […] prosenttia ja enimmäiskorko […] prosenttia. Joulukuun 31 päivän 2010 jälkeen kaikkien vakuusvelkojen korko on ollut Euribor […].

Taulukko V

Suurten vakuusvelkojen korot euroina

(40)

Mikkelin kaupunki suostui edellä mainittujen velkojen maksamisen lykkäämiseen. Saneerausohjelman mukaan Mikkelin kaupungin vakuusvelkojen takaisinmaksu saadaan päätökseen vuonna 2015. Ensimmäinen erä olisi pitänyt maksaa 1 päivänä heinäkuuta 2009, vuodesta 2010 tarkoitus oli maksaa kaksi erää vuodessa ja vuonna 2015 on maksettava jäljellä oleva osa vakuusveloista, toisin sanoen […] euroa niistä lainoista, jotka johtuivat takausvelvoitteiden täyttämisestä, ja […] euroa muista veloista (maksamatta olevat maksut).

(41)

Myös yksityiset velkojat suostuivat vakuusvelkojensa takaisinmaksun lykkäämiseen.

Taulukko VI

Takaisinmaksun lykkääminen (euroina)

(42)

Saneerausohjelman mukaan lainat ja maksamattomat maksut Mikkelin kaupungille olisi maksettava vuoteen 2015 mennessä siten, että suurin osa maksuista suoritetaan vuonna 2015. Jos Karjaportti ei vuonna 2015 tuomioistuimen valvoman saneerausmenettelyn lopussa täytä tiettyjä taloudellisia vaatimuksia (velkojen ja käyttökatteen välinen suhde yli 4), Mikkelin kaupunki luopuu enintään [0–3] miljoonan euron veloista.

(43)

Myös muiden velkojien saatavia pienennetään tuomioistuimen valvoman saneerausmenettelyn lopussa. Nordea luopuu enintään [0–3 miljoonan] euron saatavasta ja Nordea Rahoitus luopuu enintään [0–2 miljoonan] euron saatavasta. Finnveran saatavia pienennetään enintään [0–2 miljoonaa] euroa. […] saatavia ei pienennetä. Saneerausohjelman mukaan määrät, joilla vakuusvelkoja pienennetään, perustuvat lainojen vakuuksien arvoon kahdessa eri skenaariossa: ensimmäisessä skenaariossa Karjaportti jatkaa toimintaansa; toisessa skenaariossa Karjaportti tekee muutoksia toimintaansa tai lopettaa sen, jolloin vakuudet on realisoitava. Nämä arvot määritettiin kahden riippumattoman arvioinnin perusteella (24). Sen jälkeen konkreettinen summa, jolla vakuusvelkaa pienennetään, määritettiin jokaisen velkojan osalta erikseen ottaen huomioon velkojien etusijajärjestys ja vertaamalla kahden eri skenaarion arvoja.

(44)

Karjaportti myi 2 päivänä syyskuuta 2005 Kiinteistö Oy Suksimäen osakkeista 50 prosenttia Mikkelin kaupungin omistamalle yritykselle. Kauppahinta oli 860 000 euroa.

(45)

Karjaportti ei maksanut Mikkelin kaupungin vakuusveloista korkoja 16 päivän joulukuuta 2004 ja 19 päivän joulukuuta 2005 välisenä aikana (25). Nämä korot olivat yhteensä 281 982 euroa, ja ne muunnettiin Mikkelin kaupunginvaltuuston 19 päivänä joulukuuta 2005 tekemällä päätöksellä lainaksi, jonka laina-aika päättyi vuoden 2010 lopussa. Lainan korko oli Euribor 3 kk + 0,3 prosenttiyksikköä. Lainan takaisinmaksun piti alkaa maaliskuussa 2009, ja laina oli tarkoitus maksaa takaisin neljänä yhtä suurena eränä kahdesti vuodessa, toisin sanoen 144 991 euroa vuonna 2009 ja 144 991 euroa vuonna 2010 (26). Erääntyvien summien maksua lykättiin ainakin osittain (ks. toimenpide 12).

(46)

Maksamattomien korkojen muuntamisesta lainaksi vuonna 2005 määrättiin periaatteessa saneerausohjelmassa. Saneerausohjelman mukaan kaikkia vakuusvelkojia, ei pelkästään Mikkelin kaupunkia, kohdeltaisiin samalla tavoin. Tämän seurauksena [yksi yksityinen velkoja] muunsi 28 päivänä joulukuuta 2005 korkoja lainaksi, jonka määrä oli noin 1 623 000 euroa ja laina-aika vuoden 2010 loppuun. Korko oli Euribor 3 kk + 1,5 prosenttiyksikköä. Takaisinmaksun oli määrä alkaa vuonna 2009. [Toinen yksityinen velkoja] muunsi 29 päivänä joulukuuta 2005 korkoja lainaksi, jonka määrä oli noin 1 532 500 euroa ja laina-aika vuoden 2010 loppuun. Korko oli Euribor 3 kk + 2 prosenttiyksikköä. Takaisinmaksun oli määrä alkaa vuonna 2009.

(47)

Mikkelin kaupunginhallitus hyväksyi 5 päivänä helmikuuta 2007 tekemällään päätöksellä, että 274 023 euron suuruinen saatava Karjaportilta poistetaan vuoden 2006 tilinpäätöksestä. Velan poistolla tilinpäätöksestä ei ollut vaikutusta velkojan ja velallisen oikeudelliseen suhteeseen, ja näin ollen Mikkelin kaupunki jatkoi velan perimistä.

(48)

Mikkelin kaupunki poisti vuoden 2008 tilinpäätöksestään epävarman 5,7 miljoonan euron saatavan Karjaportilta. Velan poistolla tilinpäätöksestä ei ollut vaikutusta velkojan ja velallisen oikeudelliseen suhteeseen, ja näin ollen Mikkelin kaupunki jatkoi velan perimistä.

(49)

Mikkelin kaupunginvaltuusto päätti 8 päivänä joulukuuta 2008 antaa 2,75 miljoonan euron suuruisen omavelkaisen takauksen lainalle, jonka Tapiola myöntää tulevaisuudessa Karjaportille. Kaupunginvaltuusto valtuutti kaupunginhallituksen päättämään omavelkaiseen takaukseen liittyvistä yksityiskohtaisista ehdoista, toisin sanoen panemaan takauksen täytäntöön. Ilmoituksen mukaan lainamäärän oli tarkoitus olla 5 819 807 euroa ja koron 3,65 prosenttia. Ilmoitetun toimenpiteen mukaan takauksesta maksetaan 4 prosentin kertakorvaus ja takaus on voimassa 10 vuotta (27).

(50)

Mikkelin kaupunginvaltuuston päätös ei saanut lainvoimaa, sillä asiasta tehtiin valitus Kuopion hallinto-oikeuteen. Valituksen seurauksena hallinto-oikeus määräsi Mikkelin kaupungin keskeyttämään takauksen täytäntöönpanon ja hakemaan komission hyväksynnän tuelle.

(51)

Tapiola jätti myöntämättä lainan Karjaportille, koska Mikkelin kaupunginvaltuuston takauksen myöntämisestä tekemä päätös ei saanut lainvoimaa. Karjaportti perui takaushakemuksensa, ja kaupunginhallitus päätti 22 päivänä helmikuuta 2010 olla panematta kaupunginvaltuuston päätöstä täytäntöön, minkä jälkeen Suomi perui takausta koskevan ilmoituksen maaliskuussa 2010.

(52)

Vakuusvelkojen takaisinmaksun lykkääminen: Tuomioistuimen vahvistaman saneerausohjelman mukaan Karjaportin oli tarkoitus maksaa takaisin maksamatta olevista vakuusveloista […] euroa vuonna 2009 ja […] euroa vuonna 2010 (ks. taulukko VI). Ilmoituksen mukaan näiden määrien takaisinmaksua oli tarkoitus lykätä enintään 1 päivään heinäkuuta 2015.

(53)

Vuonna 2005 myönnetyn lainan takaisinmaksun lykkääminen (maksamattomien korkojen muuntaminen lainaksi): Karjaportin oli tarkoitus maksaa lainaksi muunnetuista koroista maksamatta olevasta määrästä 140 991 euroa vuonna 2009 ja sama määrä vuonna 2010 (ks. johdanto-osan 40 kappale). Ilmoituksen mukaan näiden määrien takaisinmaksua oli tarkoitus lykätä vuosiin 2011–2013 (28).

(54)

Kuopion hallinto-oikeus kielsi velkojen uudelleenjärjestelyä koskevan kaupunginvaltuuston päätöksen täytäntöönpanon 4 päivänä helmikuuta 2009. Näyttää kuitenkin siltä, että velkojen uudelleenjärjestely tapahtui siitä huolimatta. Toukokuusta 2009 alkaen Karjaportti ehdotti säännöllisesti Mikkelin kaupungille ja muille velkojilleen erääntyvien velkojen maksamisen lykkäämistä, jotta osuuskunnan toiminnan jatkuminen voitaisiin turvata (29). Mikkelin kaupunginhallitus hyväksyi nämä ehdotukset.

(55)

Suomen toimittamien tietojen mukaan Finnvera myönsi Karjaportille useita lainoja ja takauksia vuosina 2004–2008.

(56)

Finnvera on Suomen valtion omistama erityisrahoitusyhtiö ja Suomen virallinen vientitakuulaitos. Finnveran toimintaa ohjaavat valtion asettamat elinkeino- ja omistajapoliittiset tavoitteet. Näihin tavoitteisiin kuuluvat muun muassa aloittavan yritystoiminnan lisääminen, pk-yritysten muutostilanteiden rahoituksen mahdollistaminen ja yritysten kasvun, kansainvälistymisen ja viennin edistäminen. Finnveran toiminnalta edellytetään itsekannattavuutta. Suomi kuitenkin kattaa osan Finnveran luotto- ja takaustappioista; valtio on suoraan vastuussa Finnveran myöntämistä kotimaan takauksista ja vientitakuista, ja valtio myöntää takauksia Finnveran omalle varainhankinnalle. Tällaiset Finnveraan liittyvät valtion toimenpiteet eivät kuulu tämän päätöksen piiriin; komissio varaa itselleen oikeuden arvioida niitä myöhemmin. Finnveraan sovelletaan hallintolakia 434/2003.

(57)

Mitä tulee Finnveran omistajaohjaukseen, hallintoneuvosto, joka valvoo hallituksen ja toimitusjohtajan hoitamaa yhtiön hallintoa, edustaa yhtiön omistajaa, joka Finnveran tapauksessa on valtio. Hallintoneuvoston jäsenet valitaan poliittisten puolueiden eduskuntaryhmistä niillä Suomen eduskunnassa olevan edustuksen perusteella. Lisäksi Finnveran hallintoneuvostossa on järjestöjen edustajia yhtiön teollisuuspoliittisten tavoitteiden mukaisesti. Hallitus, johon kuuluu vähintään kuusi ja enintään yhdeksän jäsentä sekä kaksi varajäsentä, vahvistaa yhtiön strategian, hyväksyy tilinpäätöksen ja osavuosikatsauksen, edistää yhtiön kehitystä ja varmistaa, että toiminta on lainmukaista ja täyttää omistajan sille asettamat tavoitteet. Hallituksen jäsenistä neljä ja molemmat varajäsenet valitaan eri ministeriöiden nimeämistä ehdokkaista. Toimitusjohtaja vastaa yhtiön hallinnosta.

(58)

Finnvera on vapautettu tuloveron maksamisesta 25 päivästä syyskuuta 2007 alkaen. Komissio on hyväksynyt tämän vapautuksen. Hyväksyvä päätös perustuu siihen, että Suomi on sitoutunut varmistamaan, että Finnvera rajoittaa toimintonsa valtiontukiohjelmien hallinnointiin (30).

(59)

Finnvera myönsi 17 päivänä maaliskuuta 2004 täysimääräisen takauksen lainalle, jonka määrä oli 91 000 euroa. Lainan takauspalkkio oli 3 prosenttia vuodessa. Kolmivuotisen lainan myönsi Tapiola kiinteällä [2–5] prosentin vuosikorolla. Laina ja takaus korvasivat Tapiolan vuonna 1992 myöntämän lainan.

(60)

Finnvera myönsi 12 päivänä tammikuuta 2006 lainan, jonka määrä oli 180 000 euroa ja korko Euribor 6 kk + 2 prosenttiyksikköä vuodessa. Laina liittyi saneerausmenettelyn aikana 2 päivän joulukuuta 2004 ja 28 päivän helmikuuta 2008 välisenä aikana kertyneisiin korkoihin, jotka muunnettiin uudeksi luotoksi. Lainan vakuutena oli kiinnitys Tikkalassa, Lappeenrannassa ja Kouvolassa sijaitseviin kiinteistöihin ja […] osakkeita. Laina-aika päättyi vuoden 2010 lopussa, ja lainan takaisinmaksu olisi pitänyt aloittaa vuonna 2009. Marraskuun 23 päivänä 2011 lainapääomasta […] euroa oli edelleen maksamatta. Yksityiset velkojat […] ja […] muunsivat korkoja samaan aikaan lainoiksi.

(61)

[Yksityinen velkoja] muunsi 28 päivänä joulukuuta 2005 korkoja lainaksi, jonka määrä oli noin 1 623 000 euroa ja laina-aika vuoden 2010 loppuun. Korko oli Euribor 3 kk + 1,5 prosenttiyksikköä. Takaisinmaksun oli määrä alkaa vuonna 2009.

(62)

[Toinen yksityinen velkoja] muunsi 29 päivänä joulukuuta 2005 korot lainaksi, jonka määrä oli noin 1 532 500 euroa ja laina-aika vuoden 2010 loppuun. Korko oli Euribor 3 kk + 2 prosenttiyksikköä. Takaisinmaksun oli määrä alkaa vuonna 2009.

(63)

Finnvera myönsi 14 päivänä syyskuuta 2006 […] vastatakauksen, jonka määrä oli 300 000 euroa. Takauspalkkio oli 1,65 prosenttia vuodessa ja sen maksoi Karjaportti. […] puolestaan myönsi Karjaportille samansuuruisen takauksen 1,25 prosentin korolla. Tämä takaus ja vastatakaus kattoivat 16,7 prosenttia 1,8 miljoonan euron summasta, joka liittyi […] ja Karjaportin väliseen alihankintasopimukseen. Finnveran takaus oli voimassa kahdeksan kuukautta. Loppu alihankintasopimuksesta katettiin […] (825 000 euroa) ja […] (675 000 euroa) takauksilla, joista perittiin 1,75 prosentin takauspalkkio. Finnvera ei osallistunut näiden takausten myöntämiseen, eli niillä ei ollut vastatakauksia. Finnveran vastatakaus päättyi 30 päivänä kesäkuuta 2007 käyttämättömänä. Näin ollen Finnveralle ei syntynyt maksuvelvoitteita tämän takauksen perusteella.

(64)

Finnvera myönsi 6 päivänä heinäkuuta 2007 lainan, jonka määrä oli 250 000 euroa ja korko Euribor 6 kk + 2,5 prosenttiyksikköä vuodessa. Laina-aika oli kuusi kuukautta, ja laina olisi pitänyt maksaa takaisin 15 päivään tammikuuta 2008 mennessä. Tähän mennessä ainoastaan osa lainasta on maksettu takaisin (23 päivänä marraskuuta 2011 maksamatta oleva määrä […] euroa).

(65)

Samaan aikaan myös yksityiset velkojat myönsivät lainoja kuudeksi kuukaudeksi, […] 800 000 euroa ja […] 650 000 euroa. Näiden lainojen korko oli Euribor 1 kk + 2 prosenttiyksikköä. Myös näiden lainojen takaisinmaksua on lykätty (23 päivänä marraskuuta 2011 maksamatta olevat määrät […] ja […] euroa).

(66)

Karjaportti antoi näille kahdelle lainalle ja Finnveran lainalle seuraavat vakuudet: yrityskiinnitys, jonka rekisteröity arvo oli 1 850 067 euroa, […] osakkeita ja pankkitili. Finnvera, […] ja […] jakoivat nämä vakuudet sen mukaan, kuinka suuri riski niillä oli lainojen suhteen. Itse asiassa nämä kolme velkojaa olivat samassa etuoikeusasemassa, ja ne jakoivat vakuudet prosenttiosuuksien mukaan (Finnvera [0–30] prosenttia, [ensimmäinen yksityinen velkoja] [10–50] prosenttia ja [toinen yksityinen velkoja] [10–50] prosenttia).

(67)

Finnvera myönsi 9 päivänä tammikuuta 2008 […] vastatakauksen, jonka määrä oli 280 000 euroa. Takauspalkkio oli 2,5 prosenttia vuodessa, ja sen maksoi Karjaportti. Vastatakaus kattoi 80 prosenttia […] 11 päivänä tammikuuta 2008 Karjaportille myöntämästä 350 000 euron takauksesta, joka liittyi […] ja […] väliseen alihankintasopimukseen. […] peri [0–3] prosentin takauspalkkion. Finnveran vakuutena oli Karjaportin omistuksessa olevat […] osakkeet. Finnveran tekemän arvion mukaan, joka on päivätty 8 päivänä tammikuuta 2008, vastatakauksen myöntämishetkellä näiden osakkeiden vakuusarvo oli Finnveralle […] euroa. Vastatakauksen voimassaoloaika päättyi 28 päivänä helmikuuta 2011, eikä sen perusteella suoritettu maksuja.

(68)

Kuten johdanto-osan 2, 3 ja 6 kappaleessa todetaan, komissio päätti 8 päivänä huhtikuuta 2009 aloittaa muodollisen tutkintamenettelyn, jäljempänä ’ensimmäinen päätös menettelyn aloittamisesta’. Tämä muodollinen tutkintamenettely laajennettiin 15 päivänä joulukuuta 2009 koskemaan useita lisätoimenpiteitä, jäljempänä ’toinen päätös menettelyn aloittamisesta’.

(69)

Ensimmäisessä päätöksessä menettelyn aloittamisesta komissio epäili, oliko kyseinen toimenpide markkinataloussijoittajaperiaatteen mukainen. Ensinnäkin toimenpiteen myöntämisajankohtana voimassa olleen EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta valtiontukiin takauksina annetun komission tiedonannon (31), jäljempänä ’vuoden 2000 takaustiedonanto’, mukaisesti toimenpide voi olla valtiontukea, sillä takaus kattoi kyseisen lainan kokonaan. Tämä päätelmä ei muuttuisi, vaikka sovellettaisiin nyt voimassa olevaa vuoden 2008 takaustiedonantoa (32). Lisäksi takauksen myöntämistä ilman palkkiota, toisin sanoen taloudellisen riskin ottamista ilman vastiketta, ei voida pitää markkinatoimijan toimintana.

(70)

Sisämarkkinoille soveltumisen osalta komissio epäili, voitiinko takaukseen soveltaa SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan mukaista poikkeusta. Alustavan arvioinnin mukaan valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen yhteisön suuntaviivojen (33), jäljempänä ’vuoden 1999 pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivat’, edellytykset eivät näyttäneet täyttyvän.

(71)

Toisessa päätöksessä menettelyn aloittamisesta komissio epäili sitä, oliko myynti toteutettu markkinataloussijoittajaperiaatteen mukaisesti, sillä julkisten viranomaisten tekemiin maa-alueita ja rakennuksia koskeviin kauppoihin sisältyvistä tuista annetussa komission tiedonannossa (34) vahvistetut edellytykset eivät täyttyneet. Komissio katsoi, ettei markkinahintaa maksettu, koska tontti luovutettiin Karjaportille ilman korvausta. Lisäksi Karjaportin ei tarvinnut kantaa tontin tasoituksesta aiheutuvia kustannuksia.

(72)

Toisessa päätöksessä menettelyn aloittamisesta komissio epäili sitä, noudattivatko kauppaehdot markkinataloussijoittajaperiaatetta, koska Suomi ei toimittanut todisteita siitä, että kiinteistöjen osto tapahtui markkinaehtojen mukaisesti, esimerkiksi riippumattoman asiantuntijan arviota kiinteistöistä.

(73)

Toisessa päätöksessä menettelyn aloittamisesta komissio epäili, oliko kyseinen toimenpide markkinataloussijoittajaperiaatteen mukainen. Toimenpiteen myöntämisajankohtana voimassa olleen vuoden 2000 takaustiedonannon mukaisesti toimenpide voi olla valtiontukea, koska takaus kattoi kyseisen lainan kokonaan. Tämä päätelmä ei muuttuisi, vaikka sovellettaisiin nyt voimassa olevaa vuoden 2008 takaustiedonantoa. Lisäksi takauksen myöntämistä ilman palkkiota, toisin sanoen taloudellisen riskin ottamista ilman vastiketta, ei voida pitää markkinatoimijan toimintana, erityisesti tilanteessa, jossa yritys oli jo vaikeuksissa.

(74)

Kun tarkastellaan toimenpiteen soveltuvuutta sisämarkkinoille, komissiolle ei ole toimitettu riittävästi tietoja, jotta se voisi määrittää, täyttyvätkö vuoden 1999 pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivoissa vahvistetut vaatimukset.

(75)

Komissiolla oli samanlaisia epäilyjä kuin 8 päivänä maaliskuuta 2004 myönnetyn takauksen osalta.

(76)

Ensimmäisessä päätöksessä menettelyn aloittamisesta komissio epäili, olivatko saneerauksen aikana toteutetut toimenpiteet markkinataloussijoittajaperiaatteen mukaisia.

(77)

Ensinnäkin Mikkelin kaupunki suostui alentamaan vakuusvelkojen korkoja, minkä seurauksena kyseiset korot olivat paljon alhaisemmat kuin Suomen viitekorko kyseisenä ajankohtana. Koska viitekoron katsotaan olevan terveiden yritysten markkinakorko ja koska Karjaportti oli vaikeuksissa kyseisenä ajankohtana, komissio katsoi olevan epätodennäköistä, että yksityinen velkoja olisi myöntänyt lainat niin alhaisella korolla.

(78)

Kun tarkastellaan toimenpiteiden soveltuvuutta sisämarkkinoille, komissiolla oli menettelyn aloittamisajankohtana ainoastaan vähän tietoja Karjaportin vuodesta 2004 alkaen toteuttamista saneeraustoimenpiteistä. Komissio katsoi, että jatkuva saneeraus ei näyttänyt onnistuneen, sillä veroviranomaiset jättivät Karjaporttia koskevan konkurssihakemuksen joulukuussa 2008. Komissio epäilikin, voitaisiinko yrityksen pitkän aikavälin elinkelpoisuus saavuttaa toteutetuilla saneeraustoimenpiteillä. Komissio ei pystynyt arvioimaan, täyttyivätkö vuoden 2004 pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen (35) muut edellytykset, koska sille ei ollut toimitettu ilmoitusta eikä rakenneuudistussuunnitelmaa.

(79)

Toisessa päätöksessä menettelyn aloittamisesta komissio epäili sitä, oliko kyseinen toimenpide markkinataloussijoittajaperiaatteen mukainen, koska Suomi ei toimittanut todisteita siitä, että osakkeet ostettiin markkinaehtojen mukaisesti.

(80)

Kun maksamattomat korot muunnettiin lainaksi, Mikkelin kaupunki suostui veloittamaan erittäin alhaisen koron lainasta. Yksityiset velkojat, jotka muunsivat maksamattomat korkonsa lainoiksi, neuvottelivat korkeammat korot. Tämän vuoksi komissio epäili sitä, oliko tällainen lähestymistapa markkinataloussijoittajaperiaatteen mukainen.

(81)

Toisessa päätöksessä menettelyn aloittamisesta komissio katsoi, että jos velkojen poistaminen vuosien 2006 ja 2008 tilinpäätöksistä merkitsi myös oikeudellisen velvoitteen päättymistä, se antaisi edun Karjaportille. Komission mielestä oli kyseenalaista, olisiko yksityinen markkinataloussijoittaja toiminut samalla tavoin.

(82)

Ensimmäisessä päätöksessä menettelyn aloittamisesta komissio epäili sitä, toimiko Mikkelin kaupunki yksityisen markkinataloussijoittajan tavoin myöntäessään takauksen, ja katsoi alustavasti takaukseen sisältyvän valtiontukea. Sisämarkkinoille soveltuvuuden osalta komissio epäili sitä, oliko takaus vuoden 2004 pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen mukainen, koska näytti siltä, ettei tuen ainutkertaisuuden periaatetta ollut noudatettu. Lisäksi takauspalkkio ja lainakorko olivat niin alhaiset, etteivät ne täyttäneet suuntaviivojen 25 kohdan a alakohdan vaatimuksia, eikä takaus ollut suuntaviivojen 25 kohdan c alakohdan mukainen, koska sitä ei ollut rajattu kuuteen kuukauteen.

(83)

Ensimmäisessä päätöksessä menettelyn aloittamisesta komissio epäili sitä, toimiko Mikkelin kaupunki yksityisen markkinataloussijoittajan tavoin suostuessaan velkojen uudelleenjärjestelyyn, ja katsoi alustavasti, että toimenpiteeseen sisältyi valtiontukea. Sisämarkkinoille soveltuvuuden osalta komissio epäili sitä, oliko takaus vuoden 2004 pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen mukainen, koska näytti siltä, ettei tuen ainutkertaisuuden periaatetta ollut noudatettu. Lisäksi velkojen uudelleenjärjestely ei täyttänyt pelastamistuelle asetettuja edellytyksiä. Toimenpidettä ei ollut rajattu kuuteen kuukauteen, minkä vuoksi se ei ollut suuntaviivojen 25 kohdan c alakohdan mukainen.

(84)

Toisessa päätöksessä menettelyn aloittamisesta komissio katsoi, että toimenpiteet myönnettiin valtion varoista ja ne oli katsottava valtion toimenpiteiksi, koska Suomi omistaa Finnveran kokonaan. Lainojen osalta komissio epäili sitä, ylittikö peritty korko viitekorot. Lisäksi komissiolla ei ollut riittävästi tietoja sen arvioimiseksi, myönnettiinkö toimenpiteet yhdessä ja samoilla ehdoilla yksityisten sijoittajien kanssa. Takausten osalta komissiolla ei ollut varmuutta siitä, että kyseiset takaukset myönnettiin voimassa olevien ohjelmien perusteella, sillä suurelle vaikeuksissa olevalle yritykselle myönnetyt takaukset eivät kuulu tällaisten ohjelmien piiriin. Jos toimenpiteet myönnettiin voimassa olevan tukiohjelman ulkopuolella, komission mielestä ne eivät todennäköisesti noudattaneet markkinataloussijoittajaperiaatetta.

(85)

Suomi väittää, että takausta ei pitäisi katsoa valtiontueksi, sillä Karjaportti olisi todennäköisesti voinut saada tällaisen takauksen yksityisiltä pääomamarkkinoilta. Suomi toteaa, että Tapiola myönsi lainan, jonka vakuutena kyseinen takaus oli, osana 25 miljoonan euron rahoituspakettia Tikkalan tuotantolaitokseen liittyviä investointeja varten. Rahoitukseen osallistui myös muita tahoja. Valtio tuki investointia luovuttamalla tontin ja kattamalla kustannukset, joita aiheutui tontin tasaamisesta, josta Mikkelin kaupunki vastasi (ks. johdanto-osan 89 ja 90 kappale), Finnveran myöntämillä lainoilla ja takauksilla sekä kauppa- ja teollisuusministeriön myöntämillä suorilla avustuksilla.

(86)

Lisäksi Suomi väittää, että Mikkelin kaupunki kohteli kaikkia takauksia hakevia yrityksiä tasavertaisesti.

(87)

Jos toimenpide olisi katsottava valtiontueksi, Suomen mielestä tuki soveltuisi sisämarkkinoille, koska se myönnettiin alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen (36), jäljempänä ’vuoden 1998 aluetukisuuntaviivat’, mukaisesti. Suuret yritykset olivat oikeutettuja aluetukitoimenpiteisiin SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan a alakohdan nojalla, jos tuki ei ylittänyt 24:ää prosenttia tukikelpoisista nettokustannuksista. Nämä edellytykset täyttyivät. Suomi toimitti erityisesti laskelman, jonka mukaan bruttoavustusekvivalentti olisi edelleen alle 24 prosenttia, vaikka otettaisiin huomioon kaikki valtion kyseiselle investoinnille myöntämät tuet.

(88)

Suomi väittää, että tontin nykyinen kirjanpitoarvo ei ole soveltuva indikaattori tontin arvon määrittämiseksi luovutusajankohtana. Mikkelin kaupunki arvioi, että tontin markkina-arvo luovutusajankohtana oli 300 000 euroa. Suomen mukaan tontin tasaamisesta aiheutuneet kustannukset olivat 2 miljoonaa Suomen markkaa (336 376 euroa).

(89)

Suomi katsoo, että tontin luovuttaminen ja tontin tasaamisesta aiheutuneiden kustannusten kattaminen noudattivat vuoden 1998 aluetukisuuntaviivoja (ks. johdanto-osan 87 kappale).

(90)

Suomen mukaan kiinteistökauppa vuonna 2002 liittyi Tikkalan tuotantolaitoksen rakentamishankkeeseen, jota varten Karjaportti tarvitsi rahoitusta. Suomi väittää, että kiinteistöt ostettiin markkinahintaan. Arvioinnissa otettiin huomioon, että ostetut kiinteistöt oli tarkoitus muuntaa pääasiassa asuinkäyttöön muuttamalla asemakaavaa osan alueesta säilyessä yritystoiminnan käytössä. Lisäksi kiinteistöihin liittyi yksityisille velkojille annettuja kiinnityksiä. Pelkästään yhdellä kiinteistöllä kuudesta oli kiinnityksiä yhteensä 9,6 miljoonan euron edestä, mikä osoittaa, että kiinteistöjen arvo oli suurempi kuin ostohinta. Näin ollen Mikkelin kaupunki noudatti markkinataloussijoittajaperiaatetta eikä kauppaan sisältynyt valtiontukea.

(91)

Suomi toteaa, että taattu laina myönnettiin korvaamaan vanha eläkelaina, joka oli myönnetty vuonna 1992. Mikkelin kaupunki oli taannut kyseisen eläkelainan yhdessä Finnveran ja […] kanssa. Vastavakuutena Mikkelin kaupunki oli saanut 7,5 miljoonan Suomen markan (1 261 409 euron) kiinnityksen Karjaportin kiinteistöön. Mikkelin kaupungilla säilyi tämä vakuus, kun se myönsi takauksen 8 päivänä maaliskuuta 2004.

(92)

Suomi väittää, että alkuperäinen takaus myönnettiin ennen Suomen liittymistä EU:hun. Kun Mikkelin kaupunki myönsi uuden takauksen 8 päivänä maaliskuuta 2004, uutta tukea ei myönnetty, sillä olemassa oleva alkuperäinen takaus muunnettiin uudeksi takaukseksi siten, että samalla säilytettiin riittävät vastavakuudet. Myös muut vuonna 1992 myönnetyn alkuperäisen eläkelainan takaajat myönsivät samaan aikaan lainoja Karjaportille.

(93)

Lopuksi Suomi kiistää, että Karjaportti olisi keväällä 2004 ollut vaikeuksissa vuoden 1999 pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen mukaisessa merkityksessä. Suomen mukaan markkinaennusteet olivat tyydyttäviä vuoden 2004 alkupuoliskolla, ja Karjaportti oli budjetoinut vuodelle 2004 kolmen miljoonan euron voiton. Lisäksi Karjaportti pystyi saamaan lainoja yksityisiltä luotonantajilta suhteellisen alhaisilla koroilla vuoden 2004 keväällä ja kesällä. Joulukuussa 2004 Karjaportti katsottiin elinkelpoiseksi yritykseksi, kun sen velkojat hyväksyivät saneerauksen yrityksen pitkäaikaisista taloudellisista vaikeuksista huolimatta. Muussa tapauksessa Karjaportti olisi julistettu konkurssiin.

(94)

Suomen mukaan takaus on jatkoa rahoitukseen, jota Mikkelin kaupunki myönsi vuonna 2000 Tikkalan tuotantolaitokseen tehtävää investointia varten. Takaus myönnettiin vuonna 2000 aloitetun alkuperäisen investointisuunnitelman saattamiseksi päätökseen. Takauksen myöntämisajankohtana Karjaportti ei ollut vuoden 1999 pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivoissa tarkoitettu vaikeuksissa oleva yritys, kuten jo todettiin maaliskuussa 2004 myönnetyn takauksen osalta (ks. johdanto-osan 93 kappale).

(95)

Jos takaukseen katsotaan sisältyvän valtiontukea, se soveltui Suomen mukaan sisämarkkinoille, koska se oli vuoden 1998 aluetukisuuntaviivojen mukaista. Suuret yritykset olivat oikeutettuja aluetukitoimenpiteisiin SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan a alakohdan nojalla, jos tuki ei ylittänyt 24:ää prosenttia tukikelpoisista nettokustannuksista. Nämä edellytykset täyttyivät, sillä takauksen tukiosuus oli ainoastaan 57 835 euroa, kun Karjaportin kokonaisinvestoinnit Tikkalassa olivat […] euroa.

(96)

Suomi väittää, että kaikki toteutetut toimenpiteet liittyivät tuomioistuimen valvoman saneerausmenettelyn aloittamiseen. Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan selvitystilaa ja konkurssia koskeva lainsäädäntö ei itsessään riitä perusteeksi pitää kyseistä lainsäädäntöä tukena (37).

(97)

Toiseksi menettelyn aikana ei myönnetty uusia lainoja, vaan ennen saneerausta myönnettyjen velkojen maksamista siirrettiin yritysten saneerausta koskevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti siten, että velkojia kohdeltiin tasavertaisesti. Mikkelin kaupungin saatavien lisäksi myös yksityisten toimijoiden saatavia järjesteltiin uudelleen menettelyn aikana. Karjaportin velkojat jaettiin useisiin ryhmiin. Kunkin velkojaryhmän saataviin sovellettiin tasavertaisia ja samanlaisia ehtoja. Suomi huomauttaa, että tämä pätee erityisesti Mikkelin kaupungin vakuusvelkoihin. Näin ollen näyttää siltä, että Mikkelin kaupunki on toiminut yksityisen markkinataloussijoittajan tavoin suostuessaan tuomioistuimen valvomaan saneerausmenettelyyn.

(98)

Lisäksi Suomi huomauttaa, että Mikkelin kaupunki piti velkajärjestelyjä kannattavampana vaihtoehtona kuin Karjaportin konkurssia ja sen toiminnan pysyvää loppumista, kuten myös saneerausohjelmaan liitetty likvidaatiotase osoittaa.

(99)

Toimenpiteiden soveltuvuudesta sisämarkkinoille vuoden 1999 pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen nojalla Suomi väittää, että saneerausmenettelyn kohteena olevan yrityksen olisi yleensä katsottava olevan suuntaviivoissa tarkoitettu vaikeuksissa oleva yritys. Se toistaa, että saneerausmenettelyyn ei sisältynyt valtiontukea ja että Mikkelin kaupunki ei toteuttanut tukitoimenpiteitä saneerausmenettelyn aikana.

(100)

Tämän jälkeen Suomi esittää erikseen kutakin toimenpidettä koskevia väitteitä. Vuonna 2000 myönnettyä lainaa koskevan Mikkelin kaupungin takauksen käyttöönotosta Suomi toteaa, että Mikkeli ei myöntänyt uusia lainoja Karjaportille, vaan pelkästään vastasi takaajana vaatimukseen, jonka Tapiola esitti tuomioistuimen valvoman saneerausmenettelyn alussa. Tässä oli kyse tavanomaisesta toimenpiteestä tällaisessa saneerausmenettelyssä. Lainan takaisinmaksuehdoista Suomi toteaa, että ne oli vahvistettu saneerausohjelmassa ja olivat samat kaikille samaan velkojaryhmään kuuluville velkojille.

(101)

Maksamatta olevista maksuista Suomi selventää, että saatavia on kaupungin kiinteistöhallinnolla, vesilaitoksella ja jätevesilaitoksella. Saatavissa on kyse maksamatta olevista maksuista, jotka olivat syntyneet ennen tuomioistuimen valvoman saneerausmenettelyn aloittamista. Mikkelin kaupunki ei myöntänyt takausta näille maksamatta oleville määrille, sillä ne olivat kaupungin saatavia. Sen vuoksi ne kirjattiin tuomioistuimen valvoman saneerausmenettelyn alkaessa saneerausohjelmaan yhtenä summana.

(102)

Suomi väittää, että Kiinteistö Oy Suksimäen osakkeet ostettiin Karjaportilta markkinahintaan. Suomi toimitti riippumattoman arvioijan lausunnon, jonka mukaan osakkeiden arvo oli noin 1 miljoona euroa silloisen vuokratason perusteella. Arvoa tarkistettiin todellisen vuokratason perusteella, ja osakkeiden ostohinta oli sen vuoksi 860 000 euroa. Näin ollen kauppaan ei sisältynyt valtiontukea.

(103)

Maksamattomien korkojen lainaksi muuntamisesta Suomi toteaa ensinnäkin, että korkojen maksamatta jättäminen on tyypillinen toimenpide tuomioistuimen valvomassa saneerausmenettelyssä. Suomen lainsäädännössä säädetään tällaisten maksamattomien korkojen muuntamisesta lainoiksi, jotka ovat muita lainoja paremmassa etuoikeusasemassa. Suomi katsoo myös, että maksamattomat korot muunnettiin lainaksi markkinataloussijoittajaperiaatteen mukaisesti, sillä yksityiset velkojat muunsivat maksamattomia korkosaamisia lainoiksi yhdessä Mikkelin kaupungin kanssa.

(104)

Suomi vahvistaa, että velkojen kirjaaminen tappioksi on pelkästään velkojan toteuttama kirjanpitotoimi, joka on tehty noudattaen varovaisuusperiaatetta ja kirjanpitolain 1336/1997 säännöksiä. Suomi väittää, että velkojen poisto ei vaikuta velkojan ja velallisen oikeudelliseen suhteeseen, toisin sanoen veloista ei ole luovuttu. Mikkelin kaupunki on vahvistanut, että se ei ole luopunut tappioiksi merkityistä veloista ja että se jatkaa niiden perintää. Velka on osa vakuusvelkaa tuomioistuimen valvomassa saneerausmenettelyssä.

(105)

Ennen kuin takausta koskeva ilmoitus peruttiin maaliskuussa 2010 Suomi väitti, että takaus soveltui sisämarkkinoille vuoden 2004 pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen perusteella. Koska ilmoitus on peruutettu, Suomen esittämiä väitteitä ei käsitellä yksityiskohtaisemmin.

(106)

Suomi väittää, että velkojen uudelleenjärjestely on toimenpide, joka kuuluu luonnostaan tuomioistuimen valvomaan saneerausmenettelyyn eikä sisällä valtiontukea. Suomen mukaan Karjaportin velkojat olivat yhtä mieltä siitä, että velkojen uudelleenjärjestely oli kohtuullinen vaihtoehto saatavien turvaamiseksi. Se ilmoittaa komissiolle, että ilmoitettua uudelleenjärjestelyä ei koskaan toteutettu, koska Kuopion hallinto-oikeus pysäytti velkojen uudelleenjärjestelyn täytäntöönpanon. Suomi selittää, että Karjaportin velat järjesteltiin kuitenkin uudelleen Karjaportin tehtyä vuosina 2009–2011 useita ehdotuksia, jotka Mikkelin kaupunki hyväksyi. Suomi väittää, että tämä myöhemmin toteutettu uudelleenjärjestely oli markkinataloussijoittajaperiaatteen mukainen, koska Mikkelin kaupunki ja kaikki muut velkojat panivat uudelleenjärjestelyn täytäntöön tasavertaisin ehdoin.

(107)

Suomi katsoo, että takaus myönnettiin vuoden 2000 takaustiedonannon mukaisesti. Joka tapauksessa takaukseen ei sisältynyt valtiontukea. Ensinnäkään Finnveran riski ei suurentunut, koska takaus korvasi takauksen, jonka Finnvera oli myöntänyt aikaisemmin (vuonna 1992) eläkelainalle. Tämä laina korvattiin vuonna 2004 uudella eläkelainalla, jolle Finnvera myönsi kyseessä olevan takauksen. Lisäksi molemmat yksityiset velkojat myönsivät samaan aikaan Karjaportille luottoja vuoden 2004 maksujen lykkäämisen rahoittamiseksi. Lisäksi takauksesta perittiin suuri palkkio ja takaukseen sisältyvä tukiosuus oli vähämerkityksisen tuen de minimis -rajan alapuolella. Karjaportin ennusteet olivat myös hyvät takauksen myöntämisajankohtana.

(108)

Suomi katsoo, että vuonna 2006 myönnettyyn lainaan ei sisältynyt valtiontukea, koska Finnvera toimi yksityisen markkinavelkojan tavoin, kun se muunsi maksamattomat korot uudeksi lainaksi saneerausohjelman mukaisesti. Myös yksityiset velkojat muunsivat maksamattomat korkosaatavansa uusiksi lainoiksi vähän ennen Finnveraa samankaltaisilla ehdoilla.

(109)

Suomi katsoo, että takaus myönnettiin vuoden 2000 takaustiedonannon mukaisesti. Joka tapauksessa takaukseen ei sisälly valtiontukea, koska se kattaa ainoastaan 16,7 prosenttia 1,8 miljoonan euron lainasta, jonka loppuosalla on yksityisten velkojien takaukset.

(110)

Suomi katsoo, että vuonna 2007 myönnettyyn lainaan ei sisältynyt valtiontukea, koska Finnvera toimi yhdessä kahden yksityisen velkojan kanssa, jotka myönsivät samaan aikaan uusia lainoja samankaltaisilla ehdoilla. Lisäksi lainan vakuutena oli arvokkaita kiinteistökiinnityksiä ja yrityskiinnityksiä.

(111)

Suomi katsoo, että vastatakaus myönnettiin vuoden 2000 takaustiedonannon mukaisesti. Joka tapauksessa siihen ei sisälly valtiontukea, koska toinen osapuoli oli yksityinen luotonantaja ja Finnveran vaatima takauspalkkio oli huomattavasti suurempi kuin kyseisen yksityisen luotonantajan vaatima takauspalkkio.

(112)

Asianomainen osapuoli kommentoi ainoastaan toimenpiteitä 1, 2, 3, 5, 7, 9 ja 10.

(113)

Asianomainen osapuoli toteaa, että takaus myönnettiin 25 miljoonan Suomen markan suuruisen lainan takaamiseksi. Lainalla oli tarkoitus rahoittaa uuteen tuotantolaitokseen tehtävä investointi.

(114)

Asianomainen osapuoli väittää, että Karjaportille luovutettiin tontti ja Mikkelin kaupunki sitoutui rakentamaan kunnallistekniikan ja hoitamaan muut tarvittavat tekniset työt, joista aiheutui kustannuksia yhteensä 2,5 miljoonaa Suomen markkaa. Karjaportti maksoi tontista 1,2 miljoonaa Suomen markkaa. Karjaportin kirjanpidossa tontin arvoksi ilmoitetaan 403 000 euroa. Asianomainen osapuoli kysyy, voisiko tontin luovuttaminen olla valtiontukea.

(115)

Asianomainen osapuoli väittää, että Mikkelin kaupunki osti kuusi Mikkelissä sijaitsevaa hylättyä tehdasrakennusta ja maksoi niistä yhteensä 6,7 miljoonaa euroa. Markkinataloussijoittajaperiaatteen mukaisesti toimiva sijoittaja ei olisi ostanut kiinteistöjä suurissa taloudellisissa vaikeuksissa olevalta yritykseltä kyseiseen hintaan.

(116)

Asianomainen osapuoli väittää, että Karjaportti oli vakavissa vaikeuksissa takauksen myöntämisajankohtana. Yrityksellä oli jo suuria velkoja Mikkelin kaupungille ja kaupungin omistamille yrityksille.

(117)

Asianomainen osapuoli väittää, että kiinteistöyhtiön osakkeista maksettu hinta ylitti niiden kirjanpitoarvon.

(118)

Asianomainen osapuoli toimitti jäljennöksen 5 päivänä helmikuuta 2007 pidetyn Mikkelin kaupunginhallituksen kokouksen pöytäkirjasta. Kyseisessä kokouksessa päätettiin velkojen poistamisesta vuoden 2006 tilinpäätöksestä. Lisäksi asianomainen osapuoli toteaa, että oli vähintään epätavallista, että Mikkelin kaupunki poisti Karjaportin velkoja miljoonien eurojen arvosta vuoden 2008 tilinpäätöksestään, ja se kysyy erityisesti, miksi Mikkelin kaupunki oli samaan aikaan valmis myöntämään uusia takauksia Karjaportille.

(119)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa määrätään, että jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(120)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa vahvistetut ehdot ovat kumulatiivisia, joten kaikkien ehtojen on täytyttävä yhtä aikaa, ennen kuin toimenpide katsotaan valtiontueksi.

(121)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa määrätään yleisestä valtiontukikiellosta unionissa, kun taas SEUT-sopimuksen 107 artiklan 2 ja 3 kohdassa määrätään poikkeuksista 107 artiklan 1 kohdan yleiseen sääntöön, jonka mukaan tällainen tuki ei sovellu sisämarkkinoille.

(122)

Komissio arvioi seuraavaksi valtiontuen olemassaoloa erikseen kunkin edellä kuvaillun toimenpiteen osalta. Jos toimenpiteeseen sisältyy valtiontukea, komissio arvioi tukitoimenpiteen soveltuvuutta sisämarkkinoille. Komissio jaottelee toimenpiteet peruutettuihin toimenpiteisiin, Mikkelin kaupungin toimenpiteisiin ja Finnveran toimenpiteisiin. Aluksi arvioidaan, minä ajankohtana Karjaportin voitaisiin katsoa olevan vaikeuksissa oleva yritys.

(123)

Sekä valtiontuen olemassaolon että kyseisten toimenpiteiden sisämarkkinoille soveltuvuuden kannalta on merkitystä sillä, oliko tuensaaja vaikeuksissa toimenpiteiden myöntämisajankohtana. Sitä, voidaanko Karjaporttia pitää vaikeuksissa olevana yrityksenä, on arvioitava vuoden 1999 pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen perusteella 9 päivään lokakuuta 2004 asti, jolloin vuoden 1999 pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen voimassaolo päättyi (38). Lokakuun 10 päivästä 2004 sovelletaan vuoden 2004 pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivoja (39).

(124)

Vuoden 1999 pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen mukaan yritys voidaan katsoa vaikeuksissa olevaksi yritykseksi, kun se täyttää suuntaviivojen 5 kohdassa vahvistetut niin sanotut kovat arviointiperusteet, toisin sanoen kun se on menettänyt yli puolet merkitystä pääomastaan tai täyttää kansallisessa lainsäädännössä vahvistetut edellytykset yhtiön asettamiselle yleistäytäntöönpanomenettelyyn maksukyvyttömyyden vuoksi. Jos kovat arviointiperusteet eivät täyty, yritys voi kuitenkin osoittaa suuntaviivojen 6 kohdan mukaisia tavanomaisia vaikeuksissa olemisen merkkejä, joita ovat tappioiden kasvu, liikevaihdon supistuminen, varastojen kasvu, ylikapasiteetti, tulorahoituksen pienentyminen, lisääntyvä velkaantuminen, rahoituskulujen nousu ja nettovarallisuuden heikentyminen tai sen menettäminen (ns. pehmeät arviointiperusteet). Vuoden 2004 pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 10 ja 11 kohta sisältävät samankaltaisia kovia ja pehmeitä arviointiperusteita.

(125)

Tätä taustaa vasten komissio toteaa, että vuonna 2000 Karjaportti ei ollut menettänyt pääomaansa eikä osoittanut vaikeuksissa olevan yrityksen ”tavanomaisia merkkejä”. Itse asiassa näyttää siltä, että Karjaportti oli terve yritys, jonka liikevaihto oli suuri, toimintatulos positiivinen, osakepääoma vakaa ja rahastot suhteellisen korkealla tasolla vuosina 2000–2002 (ks. myös taulukko I).

(126)

Tilanne näytti synkemmältä seuraavina vuosina. Liikevaihto oli laskussa ja tappiot olivat kasvaneet huomattavasti vuodesta 2003 vuoteen 2004. Velka lisääntyi, ja yritys aloitti jo vuoden 2004 alussa velkojen uudelleenjärjestelyn ja joutui pyytämään velkojia lykkäämään erääntyviä maksuja (40). Näyttää myös siltä, että Karjaportilla oli jonkin verran ylikapasiteettia. Lisäksi on otettava huomioon, että jo vuonna 2004 vararahasto ei enää kattanut Karjaportin tappioita (ks. taulukko I).

(127)

Karjaportin tilinpäätöksen mukaan Karjaportin osakepääoma menetettiin lähes kokonaan vuonna 2004, kun se laski jyrkästi alle kymmenesosaan vuoden 2003 arvosta. Tämän jälkeen yrityksen oma pääoma on painunut viime vuosina yhä enemmän negatiivisen puolelle. Karjaportti on vuodesta 2003 lähtien ollut tappiollinen lukuun ottamatta vuotta 2006. Vuonna 2006 tehtyä voittoa ei voida pitää yrityksen elpymisen merkkinä, koska se ei ole seurausta yrityksen ydintoiminnasta. Karjaportin liiketoiminnan tulos pysyi negatiivisena kuten edellisinä ja seuraavina vuosina. Vuoden 2006 voitto ei riittänyt tasoittamaan edellisten tilikausien aikana kertynyttä alijäämää eikä hyvittämään negatiivista omaa pääomaa. Kaiken kaikkiaan Karjaportin taloudellinen tilanne pysyi erittäin heikkona. Vuonna 2008 veroviranomaiset jättivät kahdesti Karjaporttia koskevan konkurssihakemuksen.

(128)

Johdanto-osan 125–127 kappaleessa esitettyjen tosiseikkojen perusteella voidaan päätellä, että Karjaporttia voidaan pitää vuoden 1999 pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 5 kohdassa ja vuoden 2004 pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 11 kohdassa tarkoitettuna vaikeuksissa olevana yrityksenä vuoden 2004 alusta alkaen. Vuonna 2008, jolloin Karjaportti oli konkurssimenettelyn kohteena, sitä voitiin pitää vaikeuksissa olevana yrityksenä myös vuoden 2004 pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 10 kohdan c alakohdan perusteella.

(129)

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (41), jäljempänä ’menettelyasetus’, 8 artiklan mukaan jäsenvaltio voi peruuttaa 2 artiklassa tarkoitetun ilmoituksen menettelyn aloittamisen jälkeen hyvissä ajoin ennen kuin komissio on tehnyt päätöksen ilmoitetun toimenpiteen tukiluonteesta. Tällöin komissio päättää lopettaa kyseisen menettelyn sillä perusteella, että sillä ei ole enää kohdetta.

(130)

Suomi peruutti takausta koskevan ilmoituksen maaliskuussa 2010, koska Mikkelin kaupunginvaltuuston päätös takauksen myöntämisestä Karjaportille ei saanut lainvoimaa ja kaupunginhallitus päätti helmikuussa 2010 olla panematta takausta täytäntöön. Takauksen osalta tutkimuksella ei näin ollen ole enää kohdetta.

(131)

Takaus (toimenpide 1): Kuten johdanto-osan 14–16 kappaleessa kuvaillaan, Mikkelin kaupunki myönsi takauksen kesäkuussa 2000 ja suoritti takauksen perusteella maksuja joulukuussa 2004. Sen jälkeen kun Mikkelin kaupungista oli tullut Karjaportin velkoja, lainaehtoja muutettiin tuomioistuimen valvoman saneerausmenettelyn puitteissa (ks. tarkempia tietoja johdanto-osan 34–39 kappaleessa).

(132)

Näin ollen on erotettava useita vaiheita. Tuki myönnetään sillä hetkellä kun valtiontakaus annetaan, kun taas maksuja, jotka valtio suorittaa takausehtojen perusteella, ei katsota valtiontuen myöntämiseksi (42). Sitä vastoin lainaehtojen muuttamiseen sen jälkeen, kun valtiollisesta takaajasta on tullut velkoja, voisi sisältyä valtiontukea. Seuraavassa tarkastellaan, onko kesäkuussa 2000 annettu takaus valtiontukea. Sitä, voisiko lainaehtojen muuttamiseen sisältyä valtiontukea, arvioidaan osana toimenpidettä 6 (ks. johdanto-osan 188–195 kappale).

(133)

Takauksen myönsi Mikkelin kaupunki, minkä vuoksi siinä on kyse valtion varoista ja valtion toimenpiteestä.

(134)

Jotta toimenpiteeseen sisältyisi SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, sen on tuotettava etua, jota yritys ei olisi saanut tavanomaisissa markkinaolosuhteissa. Komissio soveltaa arvioinnissaan takaustiedonantoa. Toimenpiteen myöntämisajankohtana voimassa oli vuoden 2000 takaustiedonanto. Tuomioistuimen oikeuskäytännössä todetaan kuitenkin selvästi, että se, onko tuki SEUT-sopimuksessa tarkoitettua valtiontukea, on määritettävä objektiivisen tilanteen perusteella, ”joka arvioidaan ajankohtana, jolloin komissio tekee päätöksensä” (43). Tämän vuoksi komissio käyttää arvioinnissaan vuoden 2008 takaustiedonantoa.

(135)

Vuoden 2008 takaustiedonannon 3.2 kohdan mukaan yksittäinen valtiontakaus ei ole valtiontukea, jos seuraavat neljä kumulatiivista edellytystä täyttyvät: ”a) lainanottaja ei ole taloudellisissa vaikeuksissa […], b) takauksen laajuus voidaan myöntämishetkellä mitata asianmukaisesti, […], c) takaus ei kata enempää kuin 80 prosenttia lainasaamisen tai muun rahoitussitoumuksen määrästä […], d) takauksesta maksetaan markkinaperusteinen hinta […].”

(136)

Tarkasteltavassa asiassa lainanottaja ei ollut taloudellisissa vaikeuksissa takauksen myöntämisajankohtana (ks. johdanto-osan 123–128 kappale). Arvioitavana oleva takaus kattaa kuitenkin lainan kokonaan.

(137)

Lisäksi takaus myönnettiin ilman takauspalkkiota, vaikka takauksen myöntävä viranomainen katsoi, että siihen liittyi suuri riski (44). Suomi väittää, että Karjaportti olisi voinut saada samanlaisen takauksen markkinoilta, mutta komissio on kuitenkin sitä mieltä, että puuttuvan takauspalkkion ei voida katsoa vastaavan markkinoilla takauksen myöntämisajankohtana sovellettua palkkiota. Takaus kattoi kyseisen lainan kokonaan. Tämä merkitsee sitä, että takauksen myöntäjä kantoi takauksen saajan maksulaiminlyöntien riskin yksin, ja lisäksi takaus myönnettiin omavelkaisena takauksena, eli takaaja vastasi velkapääomasta kuin omasta velastaan ja velkoja voi vaatia takaajaa maksamaan velkapääoman sen erääntyessä.

(138)

Tämän vuoksi komissio ei yhdy tarkasteltavana olevassa tapauksessa Suomen näkökantaan vaan se katsoo, että toimenpidettä ei voida katsoa tukea sisältämättömäksi.

(139)

Suomen väite, jonka mukaan toimenpide oli myönnetty yhdessä muiden osapuolten kanssa, voidaan hylätä, koska Suomen toimittamien tietojen mukaan myös muut investointiin osallistuneet osapuolet olivat valtion omistuksessa. Näin ollen toimenpiteen katsotaan antavan Karjaportille edun.

(140)

Toimenpide voidaan katsoa valtiontueksi, jos se on sillä tavoin erityinen tai valikoiva, että se suosii vain tiettyjä yrityksiä tai tiettyä tuotannonalaa. Arvioitavana oleva toimenpide myönnettiin Karjaportille eli tietylle yritykselle. Sen vuoksi komissio katsoo, että toimenpide antaa valikoivan edun tuensaajalle.

(141)

Lisäksi komission on harkittava, onko todennäköistä, että Mikkelin kaupungin Karjaportin hyväksi toteuttama toimenpide vääristää kilpailua ja vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan antamalla kyseiselle yritykselle edun suhteessa (mahdollisiin) kilpailijoihin, jotka eivät saa julkista tukea. Lihavalmisteilla käydään kauppaa jäsenvaltioiden välillä eli alueella, jolla tuensaaja toimii. Suomen mukaan Karjaportti vie tuotteitaan pääasiassa Venäjälle, mutta myös jäsenvaltioihin. Sen vuoksi komissio katsoo, että toimenpide on omiaan vääristämään kilpailua ja vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(142)

Edellä esitetyn perusteella komissio päättelee, että toimenpide on valtiontukea.

(143)

Tontin luovuttaminen (toimenpide 2): Suomi ei kiistä sitä, että toimenpide voisi olla valtiontukea. Tuensaaja sai selvästi edun, sillä sen ei tarvinnut maksaa tontista mitään. Lisäksi Mikkelin kaupunki korvasi tuensaajalle kustannukset, joita aiheutui tontin tasaamisesta. Tämän vuoksi komissio katsoo, että toimenpide antoi Karjaportille edun, jota se ei olisi saanut markkinoilta.

(144)

Lisäksi toimenpide täyttää kaikki muut valtiontuen olemassaolon edellytykset. Kuten johdanto-osan 133, 140 ja 141 kappaleessa yksityiskohtaisesti kuvaillaan, myös tontin luovuttamisessa on kyse valtion varoista ja valtion toteuttamasta toimenpiteestä, joka on valikoiva, vääristää kilpailua ja vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(145)

Edellä esitetyn perusteella komissio päättelee, että toimenpide on valtiontukea.

(146)

Suomi väittää, että takaus ja tontin luovuttaminen Tikkalan tuotantolaitoksen rakentamista varten ovat sisämarkkinoille soveltuvaa aluetukea. Toimenpiteiden 1 ja 2 myöntämisajankohtana eli vuonna 2000 voimassa olivat vuoden 1998 aluetukisuuntaviivat (45). Tarkasteltavina olevia toimenpiteitä ei myönnetty ohjelman puitteissa, vaan kyse on yksittäisestä tapauskohtaisesta toimenpiteestä. Koska toimenpiteet myönnettiin alalla, johon sovelletaan vuoden 1998 aluetukisuuntaviivoja, toimenpiteet kuuluvat periaatteessa vuoden 1998 aluetukisuuntaviivojen soveltamisalaan. Tuen myöntämishetkellä tuensaaja ei ollut vaikeuksissa, kuten johdanto-osan 123–128 kappaleessa todetaan, ja se sijaitsee Itä-Suomen alueella, joka on oikeutettu aluetukeen SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan a alakohdan nojalla. Tämän vuoksi komissio on arvioinut hankkeen vuoden 1998 aluetukisuuntaviivojen perusteella. Arvioinnin perusteella komissio on tehnyt seuraavat huomiot:

(147)

Vuoden 1998 aluetukisuuntaviivojen 2 jakson mukaan aluetuen voidaan katsoa soveltuvan sisämarkkinoille ainoastaan, jos voidaan taata tasapaino tuen aiheuttamien kilpailun vääristymien ja vaikeuksissa olevan alueen kehittämiseen osoitetusta tuesta aiheutuvien etujen välillä. Tässä yhteydessä komissio toteaa, että kyseessä olevalla investointihankkeella odotettiin olevan myönteinen vaikutus aluekehitykseen. Se edisti taloudellisen toiminnan kehitystä sekä uusien ja välillisten työpaikkojen syntymistä. Kuten johdanto-osan 24 kappaleessa kuvaillaan, uuden tuotantopaikan odotettiin lisäävän työpaikkojen lukumäärää alueella 400 työpaikasta 550–600 työpaikkaan.

(148)

Vuoden 1998 aluetukisuuntaviivojen 4 jaksossa vahvistetaan edellytykset, joiden täyttyessä myönnetty aluetuki soveltuu sisämarkkinoille.

(149)

Ensinnäkin vuoden 1998 aluetukisuuntaviivojen 4.1 kohdan mukaan aluetuen tavoitteena on joko tuotantoinvestointi (alkuinvestointi) tai työpaikkojen luominen, joka on sidoksissa investointiin. Vuoden 1998 aluetukisuuntaviivojen 4.4 kohdan mukaan alkuinvestoinnilla tarkoitetaan investointia kiinteään käyttöomaisuuteen, joka liittyy uuden laitoksen perustamiseen, olemassa olevan laitoksen laajentamiseen tai toimivan yrityksen tuotteen tai tuotantomenetelmän perusteelliseen muuttamiseen. Tarkasteltavina olevat toimenpiteet käytettiin uuden tuotantolaitoksen rakentamiseen, joten kyseessä on vuoden 1998 aluetukisuuntaviivojen 4.4 kohdassa tarkoitettu alkuinvestointi.

(150)

Toiseksi tuki-intensiteetin on oltava alle 24 prosenttia, joka on aluetuen enimmäismäärä (46). Tuki-intensiteetin laskemiseksi on määritettävä investoinnin arvo ja tarkasteltuihin toimenpiteisiin sisältyvä tukiosuus.

(151)

Tämä 3 617 143 euron tukiosuus vastaa 13,95 prosentin tuki-intensiteettiä tukikelpoisista kokonaiskustannuksista, joiden määrä on 25 935 928 euroa. Näin ollen tuki-intensiteetti jää alle 24 prosentin raja-arvon.

(152)

Kolmanneksi vuoden 1998 aluetukisuuntaviivojen 4.10 kohdan mukaan alkuinvestointituen edellytyksenä on oltava kyseisen investoinnin säilyttäminen vähintään viiden vuoden ajan. Suomi vahvisti, että kyseinen investointi oli tarkoitus säilyttää vähintään viiden vuoden ajan.

(153)

Neljänneksi vuoden 1998 aluetukisuuntaviivojen 4.2 kohdan mukaan tuensaajan osuuden investoinnin rahoituksesta on oltava vähintään 25 prosenttia. Suomi vahvisti, että näin on.

(154)

Viidenneksi komissio toteaa, että tukihakemus on tehty ennen hankkeen toteuttamisen aloittamista vuoden 1998 aluetukisuuntaviivojen 4.2 kohdan mukaisesti, tuen kasautumista koskevia sääntöjä on noudatettu suuntaviivojen 4.18 kohdan mukaisesti ja aluetuen enimmäismäärää ei ole ylitetty.

(155)

Edellä esitetyn perusteella komissio päättelee, että toimenpiteet 1 ja 2 täyttävät vuoden 1998 aluetukisuuntaviivojen edellytykset ja soveltuvat näin ollen sisämarkkinoille.

(156)

Markkinataloussijoittajaperiaatetta sovelletaan periaatteessa myös silloin, kun valtio ostaa maata tai muuta omaisuutta. Kauppaan saattaa sisältyä valtiontukea, jos sitä ei voida katsoa tavanomaiseksi kaupalliseksi liiketoimeksi. Vaikka viranomainen ostaisi tavaroita ja palveluja markkinahintaan, kauppaan voi silti sisältyä valtiontukea, jos ilmenee, että valtio ei itse asiassa tarvinnut kyseistä maata tai omaisuutta (47).

(157)

Tämän vuoksi komission on arvioitava, voidaanko tonttikauppaa pitää tavanomaisena kaupallisena liiketoimena. Tätä tarkoitusta varten on tarkasteltava, vastasiko Mikkelin kaupungin maksama hinta ostettujen kiinteistöjen ja rakennuksen arvoa.

(158)

Asianomaisen osapuolen mukaan yksityinen markkinataloussijoittaja ei olisi ollut valmis maksamaan 6,7:ää miljoonaa euroa tehdasrakennuksista, jotka Mikkelin kaupunki osti tähän hintaan.

(159)

Suomi toimitti komissiolle arvion kiinteistöjen arvosta. Suomen mukaan yksityisellä pankilla […] oli 7,5 miljoonan euron kiinnitys yhteen kaupan yhteydessä myydyistä kiinteistöistä (48).

(160)

Suomi ilmoitti komissiolle, että tontin arvosta ei ole arviointia. Komissio katsoo, että yksityisellä pankilla olevan kiinnityksen arvo voi olla osoitus kiinteistön arvosta. Ennen vakuuksien hyväksymistä pankki arvioi kyseessä olevan kiinteistön arvon, jotta pankilla olisi mahdollisuus saada kiinnityksen kautta rahansa takaisin, jos velallinen ei pysty maksamaan velkaansa.

(161)

Mikkelin kaupunki maksoi kyseessä olevista kiinteistöistä 6 646 787 euron ostohinnan, joka on pienempi kuin sen kiinnityksen rekisteröity arvo, joka yksityisellä pankilla oli yhteen kiinteistöistä ennen myyntimenettelyn päättämistä. Tämän kiinteistön lisäksi Mikkelin kaupungille myytiin viisi muuta kiinteistöä ja yksi rakennus. Lisäksi komissio toteaa, että Mikkelin kaupunki osti kiinteistöt tarkoituksenaan muuttaa alue asuinalueeksi tekemällä muutoksia asemakaavaan; kiinteistöt sijaitsivat lähellä kaupungin keskustaa houkuttelevalla asuinalueella.

(162)

Edellä esitetty poistaa ne epäilyt, jotka komissio esitti menettelyn aloittamisesta tekemässään päätöksessä kiinteistöistä ja rakennuksesta maksetusta hinnasta. Se katsoo, että Mikkelin kaupunki osti kiinteistöt ja rakennuksen hintaan, joka vastasi niiden arvoa, ja että markkinataloussijoittajaa koskeva testi täyttyy. Sen vuoksi komissio päättelee, että toimenpiteeseen ei sisälly valtiontukea.

(163)

Näiden takausten tapauksessa on erotettava useita vaiheita kuten kesäkuussa 2000 myönnetyn takauksen tapauksessa (takauksen myöntäminen, takauksen perusteella suoritetut maksut ja lainaehtojen muuttaminen; ks. johdanto-osan 132 kappale). Näin ollen seuraavassa tarkastellaan, ovatko maaliskuussa 2004 ja toukokuussa 2004 myönnetyt takaukset valtiontukea. Sitä, voisiko lainaehtojen muuttamiseen sisältyä valtiontukea, arvioidaan osana toimenpidettä 6 (ks. johdanto-osan 188–195 kappale).

(164)

Toimenpide 4: Johdanto-osan 92 kappaleessa esitettyjen Suomen väitteiden vastaisesti komissio katsoo, että olemassa olevien velvoitteiden muuntaminen uudeksi takaukseksi voi olla valtiontukea. Tässä yhteydessä on erotettava toisistaan voimassa oleva tuki ja uusi tuki. Voimassa olevan tuen määritelmä kattaa yksittäiset tukitoimenpiteet, jotka oli pantu täytäntöön ennen perustamissopimuksen voimaantuloa (menettelyasetuksen 1 artiklan b alakohta). Sitä vastoin uudella tuella tarkoitetaan ”kaikkia tukia […], jotka eivät ole voimassa olevaa tukea, mukaan lukien voimassa olevan tuen muutokset” (menettelyasetuksen 1 artiklan c alakohta). Neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 täytäntöönpanosta 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 794/2004 (49) mukaan muutoksella tarkoitetaan ”mitä tahansa muutosta, muuta kuin muodollista tai hallinnollista, joka ei vaikuta tukitoimenpiteen soveltuvuudesta yhteismarkkinoille tehtyyn arviointiin”.

(165)

Itse asiassa Mikkelin kaupunki myönsi 8 päivänä maaliskuuta 2004 uuden takauksen vakuudeksi uudelle lainalle, jonka Tapiola myönsi 14 päivänä huhtikuuta 2004. Uutta takausta ei voida pitää vanhan takauksen jatkona, koska se myönnettiin uudelle lainalle, jonka ehdot olivat uusia. Se, että tämä laina korvasi Tapiolan vuonna 1992 myöntämän lainan, jolle Mikkelin kaupunki oli jo myöntänyt takauksen, ei muuta komission kantaa. Vaikka on totta, että uuden lainan määrä vastasi vanhan lainan jäljellä olevaa pääomaa ja korko oli Karjaportin kannalta edullisempi (vanhassa lainassa 4,5 prosenttia vuodessa; uudessa lainassa 4 prosenttia vuodessa), laina-aika muuttui (vanha laina olisi pitänyt maksaa takaisin kymmenen vuoden kuluessa myöntämisestä eli marraskuussa 2002; uuden lainan takaisinmaksu siirtyi vuoteen 2014 asti). Kaiken kaikkiaan uuden lainan määrä (pääoma ja korot vuosilta 2004–2014) on vanhaa lainaa suurempi. Näin ollen uuden takauksen myöntäminen lisäsi Mikkelin kaupungin riskiä ja siten toimenpiteen suuruutta vanhaan takaukseen verrattuna. Uuden takauksen myöntämistä on pidettävä vanhan takauksen muutoksena, minkä vuoksi uusi takaus voidaan luokitella uudeksi tueksi. Näin ollen voidaan hylätä Suomen väite, jonka mukaan vanha takaus myönnettiin ennen Suomen liittymistä ja on sen vuoksi voimassa olevaa tukea ja uuden takauksen ei voida katsoa sisältävän uutta tukea.

(166)

Sitä, antoiko takaus tuensaajalle etua, voidaan arvioida vuoden 2008 takaustiedonannon perusteella. Toimenpiteen myöntämisajankohtana voimassa oli vuoden 2000 takaustiedonanto. Kuten johdanto-osan 134 kappaleessa selostettiin, komissio soveltaa kuitenkin vuoden 2008 takaustiedonantoa arvioidessaan toimenpidettä. Vuoden 2008 takaustiedonannon 3.2 kohdan mukaan yksittäinen valtiontakaus ei ole valtiontukea, jos neljä kumulatiivista edellytystä täyttyy (ks. johdanto-osan 135 kappale). Arvioitavana oleva takaus kattaa lainan kokonaan. Tämän perusteella voidaan jo todeta, että valtiontuen olemassaoloa ei voida sulkea pois vuoden 2008 takaustiedonannon 3.2 kohdan perusteella. Lisäksi komissio katsoo Suomen väitteiden vastaisesti, että Karjaportti oli jo maaliskuussa 2004 vuoden 1999 pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivoissa tarkoitettu vaikeuksissa oleva yritys (ks. johdanto-osan 123–128 kappale), minkä vuoksi takauksen ei myöskään voida katsoa kuuluvan vuoden 2008 takaustiedonannon 3.2 kohdan soveltamisalaan.

(167)

Lisäksi takaus myönnettiin ilman takauspalkkiota, vaikka yritys oli vaikeuksissa ja Mikkelin kaupungille aiheutunutta riskiä voitiin pitää huomattavana. Takaus kattoi kyseisen lainan kokonaan. Tämä merkitsee sitä, että takauksen myöntäjä kantoi takauksen saajan maksulaiminlyöntien riskin yksin, ja lisäksi takaus myönnettiin omavelkaisena takauksena, eli takaaja vastasi velkapääomasta kuin omasta velastaan ja velkoja voi vaatia takaajaa maksamaan velkapääoman sen erääntyessä.

(168)

Suomen mukaan toimenpide on lisäksi markkinataloussijoittajaperiaatteen mukainen, erityisesti siitä syystä, että siihen osallistui yksityisiä osapuolia. Tämä väite voidaan hylätä. Suomen toimittamien tietojen mukaan yksityiset osapuolet eivät ensinnäkään myöntäneet tuensaajalle takauksia vaan lainoja. Toiseksi yksityisten osapuolten lainoja ei myönnetty samaan aikaan takauksella katettujen eläkelainojen kanssa. Kolmanneksi yksityisistä osapuolista ainakin yhden lainasta pyytämä korko oli korkeampi kuin eläkelainan korko. Vielä merkittävämpi seikka on se, että yksityiset osapuolet myönsivät vain lyhytaikaisia lainoja, joiden laina-aika oli enintään useita kuukausia, kun taas Mikkelin kaupungin myöntämä takaus kattoi kymmeneksi vuodeksi myönnetyn lainan.

(169)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että toimenpide tuottaa Karjaportille edun. Lisäksi toimenpide 4 täyttää kaikki muut valtiontuen olemassaolon edellytykset. Kuten johdanto-osan 133, 140 ja 141 kappaleessa yksityiskohtaisesti kuvaillaan, myös tässä takauksessa on kyse valtion varoista ja valtion toteuttamasta toimenpiteestä, joka on valikoiva, vääristää kilpailua ja vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(170)

Toimenpide 5: Suomen väite, jonka mukaan toimenpide myönnettiin vuonna 2000 käynnistetyn investoinnin jatkamiseksi, voidaan hylätä, koska takaus oli selvästi uusi toimenpide.

(171)

Vuoden 2008 takaustiedonannon 3.2 kohdan mukaan yksittäinen valtiontakaus ei ole valtiontukea, jos neljä kumulatiivista edellytystä täyttyy (ks. johdanto-osan 135 kappale). Kuten toimenpiteen 4 tapauksessa, arvioitavana oleva takaus kattaa lainan kokonaan, ja Karjaportti oli jo toukokuussa 2004 vuoden 1999 pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivoissa tarkoitettu vaikeuksissa oleva yritys (ks. johdanto-osan 123–128 kappale). Sen vuoksi takaus ei voi kuulua vuoden 2008 takaustiedonannon 3.2 kohdan soveltamisalaan.

(172)

Toimenpiteen 4 tavoin takaus myönnettiin lisäksi ilman takauspalkkiota, vaikka yritys oli vaikeuksissa ja Mikkelin kaupungille aiheutunutta riskiä voitiin pitää huomattavana. Takaus kattoi kyseisen lainan kokonaan, ja se myönnettiin omavelkaisena takauksena. Näin ollen komissio katsoo tässä tapauksessa Suomen kannan vastaisesti, että toimenpide tuottaa edun Karjaportille.

(173)

Lisäksi toimenpide 5 täyttää kaikki muut valtiontuen olemassaolon edellytykset. Kuten johdanto-osan 133, 140 ja 141 kappaleessa yksityiskohtaisesti kuvaillaan, myös tässä takauksessa on kyse valtion varoista ja valtion toteuttamasta toimenpiteestä, joka on valikoiva, vääristää kilpailua ja vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(174)

Edellä esitetyn perusteella komissio päättelee, että toimenpide 4 ja toimenpide 5 ovat valtiontukea.

(175)

Suomi ei esittänyt minkäänlaisia väitteitä toimenpiteen 4 soveltuvuudesta sisämarkkinoille. Toimenpiteen 5 osalta Suomi vetosi SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan a alakohtaan ja vuoden 1998 aluetukisuuntaviivoihin (ks. johdanto-osan 95 kappale). Vuoden 1998 aluetukisuuntaviivoja ei kuitenkaan voida käyttää perustana sisämarkkinoille soveltumiselle, koska Karjaportti oli vaikeuksissa kyseisten toimenpiteiden myöntämisajankohtana (ks. johdanto-osan 123–128 kappale). Vuoden 1998 aluetukisuuntaviivojen mukaan vaikeuksissa oleville yrityksille myönnettävää tukea on arvioitava pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen perusteella (50). Tämän vuoksi komissio arvioi ensin, soveltuvatko toimenpiteet 4 ja 5 sisämarkkinoille pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen mukaisena pelastamis- ja rakenneuudistustukena. Takauksen myöntämisajankohtana sovellettiin vuoden 1999 pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivoja (51).

(176)

Vuoden 1999 pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen mukaan pelastamistuen on täytettävä tietyt edellytykset, joita tarkasteltavana oleva toimenpide ei täytä.

(177)

Toimenpiteet 4 ja 5 eivät myöskään täytä kaikkia vuoden 1999 pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivoissa rakenneuudistustuelle asetettuja vaatimuksia.

(178)

Tämän perusteella komissio katsoo, että toimenpiteitä ei myönnetty vuoden 1999 pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen mukaisesti.

(179)

Lisäksi on harkittava, voisivatko toimenpiteet 4 ja 5 soveltua sisämarkkinoille jonkin muun SEUT-sopimuksen 107 artiklan 2 ja 3 kohdassa määrätyn poikkeuksen nojalla.

(180)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 2 kohdassa määrättyjä poikkeuksia ei voida soveltaa käsiteltävänä olevaan asiaan, koska toimenpiteissä ei ole kyse yksittäisille kuluttajille myönnettävästä sosiaalisesta tuesta eikä tuesta luonnonmullistusten tai muiden poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttaman vahingon korvaamiseksi eikä tuesta sellaisille Saksan liittotasavallan alueille, joihin Saksan jako on vaikuttanut.

(181)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdassa määrätään muista poikkeuksista.

(182)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaan sisämarkkinoille soveltuvana voidaan pitää ”tukea taloudellisen kehityksen edistämiseen alueilla, joilla elintaso on poikkeuksellisen alhainen tai joilla vajaatyöllisyys on vakava ongelma”. Karjaportti sijaitsi tuen myöntämishetkellä tällaisella alueella.

(183)

Toimenpiteiden 4 ja 5 myöntämisajankohtana tukialueilla myönnetyn valtiontuen soveltuvuutta sisämarkkinoille säänneltiin vuoden 1998 aluetukisuuntaviivoilla. Kyseisten suuntaviivojen mukaan vaikeuksissa oleville yrityksille ei voida myöntää aluetukea. Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että tukea ei voida hyväksyä SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan a alakohdassa määrätyn poikkeuksen nojalla.

(184)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaan sisämarkkinoille soveltuvana voidaan pitää ”tukea Euroopan yhteistä etua koskevan tärkeän hankkeen edistämiseen tai jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseen”. Komissio huomauttaa, ettei käsiteltävänä olevalla tuella ole tarkoitus edistää Euroopan yhteistä etua koskevaa tärkeää hanketta, eikä komissio ole havainnut näyttöä siitä, että tarkoituksena olisi poistaa Suomen taloudessa oleva vakava häiriö. Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että tukea ei voida hyväksyä SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohdassa määrätyn poikkeuksen nojalla.

(185)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan d alakohdan mukaan sisämarkkinoille soveltuvana voidaan pitää ”tukea kulttuurin ja kulttuuriperinnön edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin ja kilpailun edellytyksiä yhteisössä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla”. Tätä artiklaa ei selvästikään voida soveltaa nyt käsiteltävänä olevaan asiaan.

(186)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa sallitaan tuki tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. Komissio on antanut useita suuntaviivoja ja tiedonantoja, joissa selvitetään, millä tavoin tässä artiklassa vahvistettua poikkeusta on sovellettava. Komissio katsoo kuitenkin, että tuen luonteen ja ominaispiirteiden vuoksi tähän asiaan ei selvästikään voida soveltaa suuntaviivoissa ja tiedonannoissa tarkoitettuja poikkeuksia.

(187)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että toimenpiteet 4 ja 5 sisältävät valtiontukea, joka ei sovellu sisämarkkinoille.

(188)

Suomi on ennen kaikkea väittänyt, kuten johdanto-osan 96–98 kappaleessa kuvaillaan, että Mikkelin kaupunki ei ollut yrityksen muita velkojia avokätisempi, vaan Mikkelin kaupunki toimi yhdessä tuensaajan yksityisten velkojien kanssa ja samoilla ehdoilla. Näin ollen se toimi yksityisen markkinataloussijoittajan tavoin, kun se hyväksyi saneerausohjelman.

(189)

Ensimmäinen tässä yhteydessä tarkasteltava kysymys koskee sitä, voidaanko markkinataloussijoittajaa koskevaa testiä soveltaa tilanteissa, joissa yksi tai useampi julkinen taho, jonka toimenpiteet on katsottava valtion toteuttamiksi, toteuttaa useita toimenpiteitä yhden yrityksen hyväksi. Unionin yleinen tuomioistuin on käsitellyt tätä kysymystä asiassa BP Chemicals vastaan komissio (52). Tuomioistuimen mukaan pelkästään se seikka, että julkinen yritys on jo tehnyt tytäryhtiöönsä pääomasijoituksia, joita on pidetty ”tukena”, ei lähtökohtaisesti estä pitämästä myöhempää pääomasijoitusta sellaisena sijoituksena, joka täyttää markkinatalouden ehdoin toimivan yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuvan arviointiperusteen. Komission on kuitenkin arvioitava, voidaanko yhden yrityksen hyväksi toteutetut useat toimenpiteet erottaa toisistaan ja katsoa riippumattomiksi toimenpiteiksi. Tässä yhteydessä tuomioistuin katsoi, että pääomasijoitusten aikajärjestys, niiden tarkoitus ja tytäryhtiön tilanne, silloin kun kunkin pääomasijoituksen tekemisestä päätettiin, on otettava huomioon (53).

(190)

Käsiteltävänä olevassa asiassa komission on ratkaistava, voidaanko maaliskuussa ja toukokuussa 2004 myönnetyt takaukset (toimenpide 4 ja toimenpide 5) erottaa tuomioistuimen valvomasta saneerausmenettelystä (toimenpide 6). Vaikka on totta, että kaikista kolmesta toimenpiteestä päätettiin saman vuoden aikana, komissio toteaa, että niitä ei toteutettu samassa tilanteessa. Tällä välin oli aloitettu tuomioistuimen valvoma saneerausmenettely, ja siihen osallistuivat kaikki yrityksen velkojat. Toimenpiteen 6 tavoitteena ei ollut enää yrityksen elinkelpoisuuden palauttamisen mahdollistaminen ilman maksukyvyttömyysmenettelyä hankkimalla uutta rahoitusta yksityisiltä pankeilta. Ennemminkin Mikkelin kaupunki pyrki kaikkien muiden velkojien tavoin maksimoimaan saataviensa takaisinperinnän kansallisen konkurssilainsäädännön rajoissa. Sen vuoksi komissio katsoo, että toimenpide 6 voidaan erottaa toimenpiteistä 4 ja 5.

(191)

Kuten johdanto-osan 31 kappaleessa kuvaillaan, Karjaportti jätti yhdessä yksityisten velkojiensa kanssa Mikkelin käräjäoikeuteen tuomioistuimen valvomaa saneerausmenettelyä koskevan hakemuksen yrityksen saneerauksesta annetun lain 47/1993 mukaisesti. Käräjäoikeudelle toimitettiin saneerausohjelma, joka sisälsi yksityiskohtaiset tiedot nyt tarkasteltavina olevista toimenpiteistä. Käräjäoikeus vahvisti saneerausohjelman tarkistettuaan tiedot. Komissio toteaa, että Karjaportti on ollut Suomen lainsäädännössä säädetyn tuomioistuimen valvoman saneerausmenettelyn kohteena. Tällaisen tuomioistuimen valvoman saneerausmenettelyn tarkoituksena on velallisen jatkamiskelpoisen yritystoiminnan tervehdyttäminen taikka sen edellytysten turvaaminen ja velkajärjestelyjen aikaansaaminen. Komissio katsoo sen vuoksi, että Mikkelin kaupungin tuomioistuimen valvoman saneerausmenettelyn aikana toteuttamia toimenpiteitä voidaan arvioida markkinataloussijoittajaa koskevan periaatteen mukaisesti.

(192)

Magefesa-oikeuskäytännön (54) mukaan silloin, kun valtio on yrityksen muita velkojia avokätisempi, tuomioistuimen valvomaan saneerausmenettelyyn kuuluvat toimenpiteet voivat olla valtiontukea. Näin ollen komissio tarkastaa, kohdeltiinko yksityisiä ja julkisia velkojia todella samalla tavoin saneerausmenettelyssä.

(193)

Komissio toteaa ensin, että […] (noin [30–70] prosenttia) saneerausveloista on velkoja yksityisille velkojille. Suurimmat yksityiset velkojat ovat Nordea, OKO/Pohjola ja Nordea Rahoitus. Toiseksi on otettava huomioon, että Karjaportin velkojat jaettiin etusijan perusteella eri ryhmiin. Mikkelin kaupunki kuului yhdessä yksityisten velkojien eli Nordean, OKO/Pohjolan ja Nordea Rahoituksen sekä valtion omistaman erityisrahoitusyhtiö Finnveran kanssa suurten vakuusvelkojen velkojien ryhmään. Kuten taulukosta IV voidaan nähdä, Mikkelin kaupungin osuus näistä suurista vakuusveloista on [10–40] prosenttia, kun taas yksityisten velkojien osuus on yhteensä [30–70] prosenttia. Finnveran osuus on [10–40] prosenttia.

(194)

Seuraavassa kutakin Mikkelin kaupungin toteuttamista toimenpiteistä arvioidaan yksityiskohtaisemmin:

(195)

Vakuusvelkojen korkojen alentaminen: Kuten taulukosta V ilmenee, suuriksi vakuusveloiksi luokitelluista lainoista ja muista veloista (maksamattomat maksut) perittiin yksityisten ja julkisten velkojien tapauksessa samat korot lukuun ottamatta […]. Tämä velkoja sai kaikille saatavilleen saneerausmenettelyn alusta alkaen korkona […] Euriborin, kun taas muut velkojat saivat osalle saatavistaan ainoastaan […] Euriborin vähennettynä […] prosenttiyksiköllä vuoteen 2010 asti. Tämä ero johtui siitä, että […] oli paras etusija Karjaportin antamien vakuuksien osalta. Komissio katsoo, että korkotason ero on perusteltavissa […] paremmalla etusijalla.

(196)

Velkojen uudelleenjärjestely: Mikkelin kaupungin saatavia lykättiin yhtä paljon kuin muiden vakuusvelkojien saatavia. Kuten taulukosta VI ilmenee, Karjaportin on maksettava lyhennyksiä kaikille vakuusvelkojille heinäkuusta 2009 vuoteen 2015 saakka, jolloin suurin lyhennys erääntyy (43 prosenttia kunkin vakuusvelan pääomasta). Kullekin velkojalle maksettavat lyhennykset ovat yhtä suuria suhteessa kyseisen velkojan kokonaissaatavien määrään (kolmen ensimmäisen lyhennyksen suuruus on 2 prosenttia saatavista, kahden seuraavan lyhennyksen suuruus 4 prosenttia ja sen jälkeen 6 prosenttia). Viimeisen lyhennyksen suuruus on 43 prosenttia pääomasta kunkin vakuusvelkojan tapauksessa. Näin ollen Mikkelin kaupunkia ei kohdeltu samanlaisessa tilanteessa olevia yksityisiä velkojia huonommin.

(197)

Ehdollinen luopuminen velan takaisinmaksusta: Kuten johdanto-osan 42 ja 43 kappaleessa kuvaillaan, saneerausohjelman mukaan ne määrät, joiden takaisinmaksusta luovutaan tuomioistuimen valvoman saneerausmenettelyn lopussa, jos tietyt taloudelliset vaatimukset eivät täyty, perustuvat vakuuksien arvon vertailuun siinä tilanteessa, että Karjaportti jatkaa toimintaansa, ja siinä tilanteessa, että se realisoidaan, ja ne määritetään kunkin velkojan osalta erikseen ottaen huomioon velkojien etusijajärjestys. Vakuuksien arvon näissä kahdessa skenaariossa määrittivät kaksi riippumatonta arvioijaa saneerausohjelman laatimisajankohtana vertailukelpoisten hintojen ja vuokraustietojen perusteella. Tätä taustaa vasten […] ei tarvitse luopua veloista tuomioistuimen valvoman saneerausmenettelyn lopussa, koska sillä on velkojista paras etusija. Myös muiden velkojien määrät määritettiin tämän menetelmän mukaisesti, ja tuloksena olivat johdanto-osan 43 kappaleessa esitetyt määrät. Määrien määrittämisessä käytettyjä menetelmiä voidaan pitää uskottavina, erityisesti siitä syystä, että etusija on yhteydessä vakuuksien arvoon molemmissa skenaarioissa. Käytännössä laskelma perustui riippumattomiin asiantuntija-arviointeihin, ja samoja periaatteita sovellettiin kaikkiin velkojiin määritettäessä sitä, kuinka paljon saneerausvelkoja voidaan enintään vähentää tuomioistuimen valvoman saneerausmenettelyn lopussa. Tämän perusteella voidaan katsoa, että kaikkia velkojia kohdeltiin tasavertaisesti.

(198)

Kaiken kaikkiaan komissio katsoo, että Mikkelin kaupunkia ei kohdeltu yksityisiä velkojia huonommin tuomioistuimen valvoman saneerausmenettelyn aikana. Mahdolliset erot muihin velkojiin olivat perusteltuja velkojilla olevien erilaatuisten vakuuksien vuoksi. Näin ollen edellä esitetyn perusteella on pääteltävä, että tuomioistuimen valvoma saneerausmenettely ei antanut tuensaajalle SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua etua. Ne epäilyt, jotka komissio esitti menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä, ovat poistuneet, eivätkä johdanto-osan 31–43 kappaleessa kuvaillut toimenpiteet ole valtiontukea.

(199)

Komissio toteaa ensin, että osakekauppa ei ollut osa tuomioistuimen valvomaa saneerausmenettelyä.

(200)

Suomi väittää, että Mikkelin kaupunki noudatti markkinataloussijoittajaperiaatetta ostaessaan osakkeet. Ensinnäkin asiassa BP Chemicals esitettyjen perustelujen mukaisesti (ks. johdanto-osan 189-191 kappale) on määritettävä, voidaanko toimenpiteeseen 7 soveltaa markkinataloussijoittajaperiaatetta, koska Mikkelin kaupunki oli jo aikaisemmin myöntänyt Karjaportille tukitoimenpiteitä. Tässä yhteydessä komissio toteaa, että toimenpiteet 4 ja 5 toteutettiin ennen tuomioistuimen valvoman saneerausmenettelyn aloittamista, kun taas osakekauppa tapahtui vasta myöhemmin. Lisäksi toimenpiteiden 4 ja 5 tarkoituksena oli varmistaa, että tuensaaja voisi jatkossakin saada likviditeettiä, mutta tuomioistuimen valvoman saneerausmenettelyn aloittamisen jälkeen oli selvää, että näihin tarpeisiin vastattaisiin saneerausmenettelyssä. Sen vuoksi komissio katsoo, että toimenpide 7 voidaan erottaa toimenpiteistä 4 ja 5 ja että markkinataloussijoittajaperiaatetta voidaan periaatteessa soveltaa toimenpiteeseen 7.

(201)

Kuten johdanto-osan 156 kappaleessa kuvaillaan, markkinataloussijoittajaperiaatetta sovelletaan valtion ostaessa maa-alueita tai muita omaisuuseriä. Suomi toimitti osakkeiden arvosta arvion, jonka teki helsinkiläinen kiinteistöjen omaisuudenhoitopalveluja tarjoava yhtiö […] (55). Arvio on päivätty 29 päivänä maaliskuuta 2005, ja sen mukaan kiinteistöosakeyhtiön osakkeiden arvo on 1 miljoonan ja 1,1 miljoonan euron välillä. Arvio perustui yhtiön omistaman kiinteistön arvoon. Arvo määritettiin kahta menetelmää käyttämällä: tuottoarvo käyvällä vuokratasolla (Suomen tilastokeskuksen laatimien asuntotilastojen mukaan) ja arvio kauppahintaperusteisesti (hintapyyntöjen mukaan).

(202)

Osakkeiden myyntihetkellä kiinteistö oli vuokrattu käyvän vuokratason alittavaan hintaan. Arvion mukaan käypään vuokratasoon voitaisiin päästä kahdessa vuodessa vuotuisilla vuokran enimmäiskorotuksilla. Tämän perusteella kiinteistön arvoa korjattiin ostohetkellä, ja lopulta Mikkelin kaupunki osti osakkeet 860 000 euron hintaan.

(203)

Arvion teki riippumaton asiantuntija. Kuten edellä todettiin, käytetyssä menetelmässä arvioitiin ensin tuottoarvo käyvällä vuokratasolla ja sitten jälleenmyyntiarvo. Molemmat arvot perustuivat markkinatietoihin, ja niitä käytettiin osakkeiden arvon määrittämisessä, joka myös mukautettiin kauppahetkellä vallinneeseen vuokratasoon. Tämä menetelmä on vakuuttava. Komissio päättelee, että Kiinteistö Oy Suksimäen osakkeet ostettiin markkinahintaan eikä toimenpide antanut Karjaportille etua.

(204)

Komission menettelyn aloittamisesta tekemässään päätöksessä esittämät epäilyt ovat edellä esitetyn perusteella poistuneet ja komissio päättelee, ettei toimenpiteeseen sisälly valtiontukea.

(205)

Suomi väittää, että maksamattomien korkojen muuntaminen lainoiksi on tavanomainen toimenpide tuomioistuimen valvomassa saneerausmenettelyssä. On totta, että tällaisen toimenpiteen voidaan katsoa liittyvän luonnostaan tuomioistuimen valvomaan saneerausmenettelyyn. Tarkasteltavana olevassa asiassa maksamattomien korkojen muuntaminen lainoiksi vuonna 2005 oli periaatteessa jo vahvistettu saneerausohjelmassa kaikkien suurten vakuusvelkojien osalta ([kaksi yksityistä velkojaa] ja Finnvera). Tämän vuoksi komissio ei katso, että maksamattomien korkojen muuntaminen lainaksi olisi sinällään valtiontukea. On kuitenkin syytä tarkistaa, antoiko Mikkelin kaupungin Karjaportilta perimä korko edun Karjaportille.

(206)

Tässä yhteydessä Suomi katsoo, että Mikkelin kaupunki toimi markkinataloussijoittajaperiaatteen mukaisesti, koska yksityiset velkojat muunsivat maksamattomia korkoja lainoiksi yhdessä Mikkelin kaupungin kanssa. Samoin kuin tuomioistuimen valvoman saneerausmenettelyn tapauksessa komissio katsoo, että markkinataloussijoittajaperiaatetta voidaan periaatteessa soveltaa toimenpiteeseen 8, koska tämä toimenpide on erotettavissa toimenpiteistä 4 ja 5 (ks. johdanto-osan 189–191 kappale). Komissio toteaa markkinataloussijoittajaperiaatteen soveltamisesta nyt käsiteltävänä olevassa asiassa seuraavaa: Vaikka on totta, että muuntaminen ei koskenut pelkästään Mikkelin kaupunkia vaan myös [yksityisiä velkojia], lainoista peritty korko ei ollut sama. Itse asiassa [yksi yksityinen velkoja] pyysi kolmen kuukauden Euriboria lisättynä 1,5 prosenttiyksiköllä ja [toinen yksityinen velkoja] kolmen kuukauden Euriboria lisättynä 2 prosenttiyksiköllä, kun taas Mikkelin kaupunki pyysi ainoastaan kolmen kuukauden Euriboria lisättynä 0,3 prosenttiyksiköllä. Näin ollen korko, jonka Mikkelin kaupunki suostui veloittamaan lainasta, on 1,2 prosenttiyksikköä pienempi kuin [yhden yksityisen velkojan] perimä korko ja 1,7 prosenttiyksikköä pienempi kuin [toisen yksityisen velkojan] perimä korko. Sen vuoksi voidaan hylätä väite, jonka mukaan Mikkelin kaupunki toimi samoin ehdoin kuin yksityiset velkojat. Kun otetaan huomioon korkotasojen erot voidaan myös sulkea pois se, että Mikkelin kaupunki peri lainasta markkinakoron. Sen vuoksi laina, joksi Mikkelin kaupunki muunsi maksamattomat korot, antaa edun Karjaportille.

(207)

Lisäksi toimenpide 8 täyttää kaikki muut valtiontuen olemassaolon edellytykset. Kuten johdanto-osan 133, 140 ja 141 kappaleessa yksityiskohtaisesti kuvaillaan, myös tässä lainassa on kyse valtion varoista ja valtion toteuttamasta toimenpiteestä, joka on valikoiva, vääristää kilpailua ja vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(208)

Edellä esitetyn perusteella komissio päättelee, että toimenpide 8 on valtiontukea.

(209)

Suomi ei esittänyt minkäänlaisia väitteitä toimenpiteen 8 soveltuvuudesta sisämarkkinoille. Koska Karjaportti oli vaikeuksissa ajankohtana, jolloin maksamattomat korot muunnettiin lainoiksi (ks. johdanto-osan 123–129 kappale), komissio arvioi ensiksi, soveltuuko toimenpide 8 sisämarkkinoille pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen mukaisena pelastamis- ja rakenneuudistustukena. Toimenpiteen ajankohtana sovellettiin vuoden 2004 pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivoja (56).

(210)

Vuoden 2004 pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen mukaan pelastamistuen on täytettävä tietyt edellytykset, joita tarkasteltavana oleva toimenpide ei täytä.

(211)

Toimenpide ei myöskään täytä kaikkia rakenneuudistustuelle vuoden 2004 pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivoissa asetettuja edellytyksiä.

(212)

Tämän perusteella komissio katsoo, että toimenpidettä ei myönnetty vuoden 2004 pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen mukaisesti.

(213)

Lisäksi on harkittava, voisiko toimenpide 8 soveltua sisämarkkinoille jonkin muun SEUT-sopimuksen 107 artiklan 2 ja 3 kohdassa määrätyn poikkeuksen nojalla. Samoista syistä kuin esitetään toimenpiteiden 4 ja 5 tapauksessa (ks. johdanto-osan 179-186 kappale), komissio katsoo, etteivät yhdenkään poikkeuksen soveltamisedellytykset täyty. Sen vuoksi komissio päättelee, että toimenpide 8 sisältää valtiontukea, joka ei sovellu sisämarkkinoille.

(214)

Ensin on selvitettävä, voisiko velkojen poistaminen antaa edun Karjaportille. Näin voisi olla, jos Mikkelin kaupunki jättäisi velat perimättä, eli jos se luopuisi kyseisistä veloista.

(215)

Kuten johdanto-osan 105 kappaleessa todetaan, Suomi vahvisti, että velkojen poistaminen oli ainoastaan kirjanpidollinen toimi, joka ei vaikuta velkojan ja velallisen väliseen oikeudelliseen suhteeseen, toisin sanoen veloista ei luovuttu. Suomen toimittamien asiakirjojen mukaan Mikkelin kaupunki on jatkanut velkojen perimistä.

(216)

Hyvän kirjanpitotavan mukaisen varovaisuusperiaatteen ja kirjanpitolain 1336/1997 mukaisesti taseeseen merkitty saamisten arvo ei saa ylittää niiden todennäköistä arvoa. Vastaavasti saamiset, joita todennäköisesti ei voida kerätä, kirjataan tuloslaskelmaan kuluina.

(217)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että velkojen poisto tehtiin ainoastaan Mikkelin kaupungin tilinpäätöksessä kirjanpitomääräysten mukaisesti ja kyseisten saatavien perintää jatketaan edelleen tuomioistuimen valvomassa saneerausmenettelyssä.

(218)

Komission menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä esittämät epäilyt ovat poistuneet ja voidaan päätellä, että toimenpiteet eivät antaneet Karjaportille etua. Tämän vuoksi toimenpiteet 9 ja 10 eivät sisällä valtiontukea.

(219)

Suomen väite, jonka mukaan toimenpide on oleellinen osa tuomioistuimen valvomaa saneerausmenettelyä eikä sisällä valtiontukea, voidaan hylätä. Ensinnäkin velkojen uudelleenjärjestely vuonna 2009 ei sisältynyt alkuperäiseen saneerausohjelmaan ja toiseksi se, että tällainen uudelleenjärjestely toteutettaisiin kansallisen lainsäädännön mukaisesti, ei riitä perusteeksi katsoa, ettei siihen sisälly valtiontukea (57).

(220)

Periaatteessa myös sellaisia toimenpiteitä, jotka pienentävät yrityksen budjettiin tavallisesti kuuluvia maksuja, voidaan pitää valtiontukena. Velkojen uudelleenjärjestelyn tapauksessa komissio käyttää arvioinnissa yksityistä velkojaa koskevaa arviointikriteeriä (58). Sen mukaan valtion on ennemminkin katsottava toimineen julkisen sektorin velkojana, joka pyrkii samoin kuin yksityinen velkoja perimään takaisin saatavansa ja tekee tämän vuoksi velallisen kanssa sopimuksia, joiden mukaan kertyneiden velkojen osalta myönnetään maksunlykkäystä tai velat jaetaan maksueriin, jotta niiden takaisinmaksua helpotettaisiin (59). Jos saatava on mahdollista maksaa takaisin julkiselle velkojalle edullisemmin ehdoin kuin mitä yksityinen velkoja hyväksyisi, on kyse SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta edullisesta kohtelusta. Komissio panee merkille Suomen väitteen, jonka mukaan uudelleenjärjestelyä ei koskaan pantu täytäntöön, koska Kuopion hallinto-oikeus kielsi sen täytäntöönpanon. Kuten Suomi toteaa, velan takaisinmaksuaikataulua on kuitenkin jatkettu ja erääntyvien maksujen maksaminen on sen seurauksena lykkääntynyt. Tässä yhteydessä komissio toteaa, että tosiasiallisesti toteutettu uudelleenjärjestely eroaa ilmoitetusta uudelleenjärjestelystä määrien ja aikataulun osalta. Mikkelin kaupungin tosiasiallisesti uudelleen järjestelemä määrä on pienempi kuin alun perin ilmoitettu määrä, ja uudelleenjärjestely myönnettiin alun perin ilmoitettua lyhyemmäksi aikaa. Tämän perusteella ilmoitettu toimenpide on toteutettu muutettuna. Näistä muutoksista huolimatta komissio toteaa, että yksikään yksityinen velkoja ei olisi koskaan hyväksynyt velkojen uudelleenjärjestelyä missään muodossa tässä johdanto-osan kappaleessa esitetyistä syistä.

(221)

Yksityinen velkoja perii yleensä saatavansa, jos se on aikaisemmin tehnyt velkojen uudelleenjärjestelyjä koskevia sopimuksia, joita velallinen ei ole täyttänyt (60). Sitä vastoin Mikkelin kaupunki suostui uuteen velkojen uudelleenjärjestelyyn sen jälkeen kun Karjaportti ei ollut noudattanut tuomioistuimen valvoman saneerausmenettelyn aikana sovitun velkojen uudelleenjärjestelyn ehtoja. Lisäksi velan perimättä jättämiselle ei ole erityisiä syitä, kuten Mikkelin kaupungille annettuja suurempia vakuuksia. Yrityksen tulevasta kannattavuudesta ja elinkelpoisuudesta komissio katsoo, ettei yrityksen taloudellisen tilanteen perusteella ollut syytä uskoa, että investoinnit saavuttaisivat hyväksyttävän tuottotason kohtuullisessa ajassa. Karjaportti oli myöntämishetkellä konkurssimenettelyn kohteena, ja lisäksi yritys oli vuodesta 2004 ollut tuomioistuimen valvoman saneerausmenettelyn kohteena. Tämän perusteella komissio toteaa, että Mikkelin kaupungin kanssa samassa asemassa oleva hypoteettinen yksityinen velkoja ei olisi hyväksynyt velkojen uudelleenjärjestelyn jatkamista.

(222)

Tässä yhteydessä Suomi toteaa, että Mikkelin kaupunki on toiminut samoin ehdoin kuin muut Karjaportin velkojat.

(223)

Itse asiassa ilmoitettua velkojen uudelleenjärjestelyä koskeva yksityisten velkojien sopimus edellytti Suomen mukaan Mikkelin kaupungin hyväksyntää. Toiseksi näyttää siltä, että suunnitellussa velkojen uudelleenjärjestelyssä asetetut ehdot eivät olleet samat kaikille vakuusvelkojille. Mikkelin kaupunki olisi lykännyt velkasaataviensa maksua vuoteen 2011, kun taas yksityiset velkojat olisivat saaneet lyhennyksen vuonna 2009. Tämän perusteella Suomen esittämä väite voidaan hylätä.

(224)

Edellä esitetyn perusteella komissio päättelee, että toimenpide ei täytä yksityistä velkojaa koskevaa arviointikriteeriä ja että se antaa Karjaportille edun.

(225)

Muista SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun valtiontuen olemassaolon edellytyksistä komissio toteaa, että Mikkelin kaupunki suostui uudelleenjärjestelyyn, minkä vuoksi siinä on kyse valtion varoista ja valtion toimenpiteestä. Lisäksi toimenpiteen voidaan katsoa olevan valikoiva. Se myös vääristää kilpailua ja vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, kuten johdanto-osan 133, 140 ja 141 kappaleessa tarkemmin kuvaillaan.

(226)

Edellä esitetyn perusteella komissio päättelee, että toimenpide on valtiontukea.

(227)

Suomen tärkein perustelu oli, että tämä toimenpide ei sisältänyt valtiontukea; se oli kuitenkin ilmoittanut toimenpiteen 12 pelastamistukena (katso johdanto-osan 1 kappale). Kun Mikkelin kaupunki hyväksyi velkojen uudelleenjärjestelyn, Karjaportti oli vuoden 2004 pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 10 kohdan c alakohdassa tarkoitettu vaikeuksissa oleva yritys (ks. johdanto-osan 123–129 kappale). Näin ollen kyseisen toimenpiteen soveltuvuutta sisämarkkinoille on arvioitava vuoden 2004 pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen perusteella.

(228)

Vuoden 2004 pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen mukaan pelastamistuen on täytettävä tietyt edellytykset, joista kaikkia tarkasteltavana oleva toimenpide ei täytä.

(229)

Toimenpide ei myöskään täytä kaikkia rakenneuudistustuelle vuoden 2004 pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivoissa asetettuja edellytyksiä.

(230)

Tämän perusteella komissio katsoo, että toimenpidettä ei myönnetty vuoden 2004 pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen mukaisesti.

(231)

Lisäksi on harkittava, voisiko toimenpide 12 soveltua sisämarkkinoille jonkin muun SEUT-sopimuksen 107 artiklan 2 ja 3 kohdassa määrätyn poikkeuksen nojalla.

(232)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 2 kohdassa määrättyjä poikkeuksia ei voida soveltaa käsiteltävänä olevaan asiaan, koska kyseessä ei ole yksittäisille kuluttajille myönnettävä sosiaalinen tuki eikä tuki luonnonmullistusten tai muiden poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttaman vahingon korvaamiseksi eikä tuki sellaisille Saksan liittotasavallan alueille, joihin Saksan jako on vaikuttanut.

(233)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdassa määrätään muista poikkeuksista.

(234)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaan sisämarkkinoille soveltuvana voidaan pitää ”tukea taloudellisen kehityksen edistämiseen alueilla, joilla elintaso on poikkeuksellisen alhainen tai joilla vajaatyöllisyys on vakava ongelma”. Karjaportti sijaitsi tuen myöntämishetkellä tällaisella alueella.

(235)

Tukialueille myönnetyn valtiontuen soveltuvuutta sisämarkkinoille säännellään vuoden 1998 aluetukisuuntaviivoilla. Kyseisten suuntaviivojen mukaan vaikeuksissa oleville yrityksille ei voida myöntää aluetukea. Näin ollen komissio päättelee, ettei tukeen voida soveltaa SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan a alakohdassa määrättyä poikkeusta.

(236)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaan sisämarkkinoille soveltuvana voidaan pitää ”tukea Euroopan yhteistä etua koskevan tärkeän hankkeen edistämiseen tai jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseen”. Komissio huomauttaa, ettei käsiteltävänä olevalla tuella ole tarkoitus edistää Euroopan yhteistä etua koskevaa tärkeää hanketta, eikä komissio ole havainnut näyttöä siitä, että tarkoituksena olisi poistaa Suomen taloudessa oleva vakava häiriö. Edellä esitetyn perusteella komissio päättelee, ettei tukea voida hyväksyä SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohdassa määrätyn poikkeuksen nojalla.

(237)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan d alakohdan mukaan sisämarkkinoille soveltuvana voidaan pitää ”tukea kulttuurin ja kulttuuriperinnön edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin ja kilpailun edellytyksiä yhteisössä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla”. Tätä artiklaa ei selvästikään voida soveltaa nyt käsiteltävänä olevassa asiassa.

(238)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa sallitaan tuki tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. Komissio on antanut useita suuntaviivoja ja tiedonantoja, joissa selvitetään, millä tavoin tässä artiklassa vahvistettua poikkeusta on sovellettava. Komissio katsoo kuitenkin, että tuen luonteen ja ominaispiirteiden vuoksi tässä asiassa ei selvästikään voida soveltaa suuntaviivoissa ja tiedonannoissa tarkoitettuja poikkeuksia.

(239)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että toimenpide 12 sisältää valtiontukea, joka ei sovellu sisämarkkinoille.

(240)

Komissio muistuttaa aluksi, että valtiontukea N 715/2006 koskevan päätöksen yhteydessä Suomi on antanut sitoumuksen, jonka mukaan Finnveran toiminnot rajoittuvat valtiontukiohjelmien hallinnointiin. Tämän perusteella komissio päätti 25 päivänä syyskuuta 2007 (komission päätöksen päivämäärä), että Finnveran vapauttaminen tuloverosta ei ole valtiontukea. Toimenpiteet 13–17 myönnettiin ennen komission asiassa N 715/2006 tekemää päätöstä. Toimenpide 18 myönnettiin sen jälkeen, kun komissio oli tehnyt päätöksen asiassa N 715/2006. Sen vuoksi komission on otettava toimenpidettä 18 arvioidessaan huomioon sitoumus, jonka Suomen viranomaiset antoivat tässä asiassa.

(241)

Jotta toimenpide voitaisiin katsoa SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi, sen on oltava suoraan tai välillisesti valtion varoista myönnetty ja valtiosta johtuva. Suomi ei ole kiistänyt sitä, että Finnveran toteuttamissa toimenpiteissä on kyse valtion varoista ja että ne johtuvat valtiosta. Oikeuskäytännön mukaan yrityksen varoja on pidettävä valtion varoina, jos valtio voi käyttämällä määräysvaltaansa kyseisten yritysten suhteen ohjata niiden varojen käyttöä (61). Sellaisen erityisrahoituslaitoksen myöntämiä toimenpiteitä, jota voidaan yhtiöjärjestyksensä mukaan pitää julkiseen sektoriin kuuluvana laitoksena, voidaan yleensä pitää valtion toimenpiteinä (62). Tuomioistuin on selventänyt asiassa Stardust Marine sitä, mitä valtiosta johtumisella tarkoitetaan (63). Sen mukaan seuraavat seikat osoittavat toimenpiteen johtuvan valtiosta: julkisen yrityksen integroituminen julkishallinnon rakenteeseen; yrityksen toiminnan luonne ja toiminnan harjoittaminen markkinoilla yksityisten toimijoiden kanssa tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa; yrityksen oikeudellinen asema (se, sovelletaanko yritykseen julkisoikeutta vai yksityisoikeudellisia yhtiöoikeutta koskevia säännöksiä); viranomaisten harjoittaman yrityksen hallinnointia koskevan ohjauksen määrä. Tässä yhteydessä komissio panee merkille, että Finnveran toimiin sovelletaan hallinto-oikeutta, mikä osoittaa sen olevan läheisessä yhteydessä julkishallintoon. Finnvera on valtion kokonaan omistama erityisrahoitusyhtiö, jolla on valtion takaus ja joka tarjoaa pääasiassa valtiontukea ja sellaista rahoitusta, jota ei ole helposti saatavilla markkinoilta, kuten vientiluottoja. Vaikka sen toiminnoista pieni osa voi olla päällekkäisiä liikepankkien toimintojen kanssa, se ei harjoita toimintaansa tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa yksityisten toimijoiden kanssa. Se on perustettu tavanomaisen yhtiölain mukaan. Samanaikaisesti valtio valvoo sen toimintaa voimakkaasti: valtio nimittää hallintoneuvoston jäsenet poliittisten puolueiden eduskuntaryhmistä niillä Suomen eduskunnassa olevan edustuksen perusteella. Useimmat hallituksen jäsenet on valittava eri ministeriöiden nimeämistä ehdokkaista (ks. johdanto-osan 56 ja 57 kappale). Tämän perusteella komissio katsoo, että Finnveran toteuttamissa toimenpiteissä on kyse valtion varoista ja ne on katsottava Suomen toteuttamiksi.

(242)

Sen kysymyksen osalta, antaako toimenpide 13 edun tuensaajalle, voidaan Suomen kannan vastaisesti todeta, että toimenpidettä ei myönnetty yhdessä yksityisten velkojien kanssa samoin ehdoin. Vaikka onkin totta, että […] ja […] myönsivät molemmat lainoja Karjaportille vuonna 2004, komission tiedossa ei ole, että kyseiset pankit olisivat myöntäneet myös takauksia. Lisäksi näiden kahden yksityisen velkojan myöntämät lainat myönnettiin vasta kesällä 2004, toisin sanoen muutama kuukausi sen jälkeen, kun Finnvera oli myöntänyt toimenpiteen 13. Näin ollen ei voida katsoa, että Finnvera toimi ”yhdessä” niiden kanssa. Suomen väite, jonka mukaan takaus myönnettiin vuoden 2000 takaustiedonannon mukaisesti, voidaan myös hylätä. Kuten edellä selitetään, komissio arvioi toimenpidettä vuoden 2008 takaustiedonannon perusteella (ks. johdanto-osan 134 kappale). Vuoden 2008 takaustiedonannon 3.2 kohdan mukaan yksittäinen valtiontakaus ei ole valtiontukea, jos lainanottaja ei ole taloudellisissa vaikeuksissa. Koska komissio katsoo, että Karjaportti oli jo maaliskuussa 2004 vaikeuksissa vuoden 1999 pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivoissa tarkoitetussa merkityksessä (ks. johdanto-osan 123–128 kappale), takaustiedonantoa ei voida soveltaa. Suomi toteaa myös, että takauksesta perittiin suuri palkkio. Kun otetaan huomioon Karjaportin taloudelliset vaikeudet takauksen myöntämisajankohtana komissio katsoo kuitenkin, että Finnveran perimä takauspalkkio ei ollut markkinaehtoinen. Itse asiassa tuensaajalle lainasta ja takauksesta aiheutuneet rahoituskustannukset olivat yhteensä [5–8] prosenttia, kun kyseisenä ajankohtana sovellettu viitekorko oli 4,43 prosenttia, johon olisi lisättävä vähintään 400 peruspistettä tuensaajan taloudellisten vaikeuksien vuoksi. Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että toimenpide antaa Karjaportille edun.

(243)

Lisäksi toimenpide voidaan katsoa valtiontueksi, jos se on sillä tavoin erityinen tai valikoiva, että se suosii vain tiettyjä yrityksiä tai tiettyä tuotannonalaa. Toimenpide 13 myönnettiin Karjaportille eli tietylle yritykselle. Sen vuoksi komissio katsoo, että se antaa valikoivan edun tuensaajalle.

(244)

Lisäksi komission on tarkasteltava sitä, onko todennäköistä, että toimenpide 13 vääristää kilpailua ja vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Tässä yhteydessä Suomi väittää, että takauksen tukiosuus oli alle vähämerkityksisen tuen raja-arvon. Toimenpiteen 13 myöntämisajankohtana sovellettiin EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen 12 päivänä tammikuuta 2001 annettua komission asetusta (EY) N:o 69/2001 (64), jäljempänä ’vähämerkityksisestä tuesta vuonna 2001 annettu asetus’ (65). Yksi vähämerkityksisestä tuesta vuonna 2001 annetun asetuksen soveltamisedellytyksistä on se, että yritykselle myönnetyn vähämerkityksisen tuen kokonaismäärä ei saa ylittää 100 000:ta euroa kolmen vuoden ajanjaksolla. Tarkasteltavana oleva takaus oli vain 91 000 euroa, toisin sanoen se noudattaisi 100 000 euron enimmäismäärää myös silloin, jos koko määrä olisi otettava huomioon tukiosuutena. On kuitenkin määritettävä, onko toimenpidettä 13 arvioitava yhdessä toimenpiteen 4 kanssa. Toimenpide 4 muodostuu takauksesta, jonka Mikkelin kaupunki myönsi maaliskuussa 2004 ainoastaan yhdeksän päivää ennen toimenpidettä 13 eli Finnveran myöntämää takausta. Näillä takauksilla oli eri myöntäjät, ja ne kattoivat kaksi erillistä lainaa, joiden kesto oli erilainen, mutta kyseiset kaksi lainaa kuitenkin korvasivat yhden ainoan lainan, jonka Tapiola oli myöntänyt vuonna 1992. Sen vuoksi voidaan katsoa, että toimenpide 4 ja toimenpide 13 myönnettiin samaan tarkoitukseen, joka oli Tapiolan vuonna 1992 myöntämän lainan muuntaminen uusiksi lainoiksi. Koska nämä kaksi toimenpidettä liittyvät tiiviisti toisiinsa, komissio katsoo, että toimenpide 4 ja toimenpide 13 on katsottava yhdeksi toimenpiteeksi sovellettaessa vähämerkityksisestä tuesta vuonna 2001 annetussa asetuksessa säädettyä 100 000 euron enimmäismäärää. Yhteenlaskettuna näiden kahden toimenpiteen tukiosuus ylittää 100 000 euroa. Sen vuoksi komissio päättelee, että toimenpide 13 ei kuulu vähämerkityksisestä tuesta vuonna 2001 annetun asetuksen soveltamisalaan.

(245)

Suomi väittää, että toimenpiteessä 13 on kyse jo olemassa olleiden velvoitteiden jatkamisesta ja sen vuoksi Finnveran riski ei kasvanut. Suomi esitti samanlaisen väitteen toimenpiteen 4 osalta. Kuten toimenpiteen 4 tapauksessa, komissio ei katso toimenpiteessä 13 olevan kyse ainoastaan aikaisemmin myönnetyn toimenpiteen jatkamisesta (ks. johdanto-osan 164 ja 165 kappale).

(246)

Edellä esitetyn perusteella komissio päättelee, että toimenpide 13 on valtiontukea.

(247)

Suomi ei esittänyt minkäänlaisia väitteitä toimenpiteen 13 soveltuvuudesta sisämarkkinoille. Koska Karjaportti oli vaikeuksissa ajankohtana, jolloin Finnvera myönsi takauksen (ks. johdanto-osan 123–128 kappale), komissio arvioi ensiksi, soveltuuko takaus sisämarkkinoille pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen mukaisena pelastamis- ja rakenneuudistustukena. Takauksen myöntämisajankohtana sovellettiin vuoden 1999 pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivoja (66).

(248)

Vuoden 1999 pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen mukaan pelastamistuen on täytettävä tietyt edellytykset, joista kaikkia tarkasteltavana oleva toimenpide ei täytä.

(249)

Samoista syistä kuin esitetään toimenpiteen 4 ja toimenpiteen 5 osalta (ks. johdanto-osan 177 ja 178 kappale) komissio katsoo, että toimenpide 13 ei myöskään täytä kaikkia rakenneuudistustuelle vuoden 1999 pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivoissa asetettuja edellytyksiä. Tämän perusteella komissio katsoo, että toimenpidettä ei myönnetty vuoden 1999 pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen mukaisesti.

(250)

Lisäksi on harkittava, voisiko toimenpide 13 soveltua sisämarkkinoille jonkin muun SEUT-sopimuksen 107 artiklan 2 ja 3 kohdassa määrätyn poikkeuksen nojalla. Samoista syistä kuin edellä esitettiin toimenpiteen 4 ja toimenpiteen 5 osalta (ks. johdanto-osan 179–186 kappale), komissio katsoo, etteivät yhdenkään poikkeuksen soveltamisedellytykset täyty. Sen vuoksi komissio päättelee, että toimenpide 13 sisältää valtiontukea, joka ei sovellu sisämarkkinoille.

(251)

Suomi väittää, että toimenpide sisältyi tuomioistuimen valvoman saneerausmenettelyn saneerausohjelmaan ja että Finnvera toteutti toimenpiteen yhdessä yksityisten velkojien kanssa.

(252)

On totta, että toimenpide sisältyi jo saneerausohjelmaan sekä Karjaportin yksityisten että julkisten velkojien osalta. Suomen toimittamien asiakirjojen mukaan korkojen muuntaminen lainaksi tapahtui todellisuudessa vuoden 2005 lopussa ja vuoden 2006 alussa. Myös yksityiset velkojat muunsivat korkojaan lainoiksi.

(253)

BP Chemicals -asiassa esitettyjen perustelujen mukaisesti (ks. johdanto-osan 189-191 kappale) ensin on määritettävä, voidaanko markkinataloussijoittajaperiaatetta soveltaa toimenpiteeseen 14. Tässä yhteydessä komissio toteaa, että toimenpiteet 4, 5 ja 13 toteutettiin ennen tuomioistuimen valvoman saneerausmenettelyn aloittamista, kun taas toimenpide 14 toteutettiin saneerausmenettelyn aikana. Johdanto-osan 189-191 kappaleessa esitetyistä syistä komissio katsoo, että toimenpide 14 voidaan erottaa toimenpiteistä 4, 5 ja 13. Lisäksi toimenpide 14 sisältyi saneerausohjelmaan, jonka tarkoituksena oli saada yritys jälleen oikeille raiteille.

(254)

Toiseksi sovellettaessa markkinataloussijoittajaperiaatetta käsiteltävänä olevaan toimenpiteeseen komissio katsoo, että yksityisten velkojien ([…] ja […]) myöntämät lainat ovat verrattavissa Finnveran lainaan. Vakuusvelkojina tuomioistuimen valvomassa saneerausmenettelyssä kaikki yritykset ovat samanlaisessa tilanteessa. Kun otetaan huomioon, että nämä lainat myönnettiin samanlaisilla ehdoilla kuin Finnveran myöntämä laina (sama laina-aika, vertailukelpoinen takaisinmaksuaika) ja että Finnveran pyytämä korko oli Finnveran kannalta parempi (Euribor 6 kk + 2 prosenttiyksikköä oli 4,643 prosenttia 1 päivänä tammikuuta 2006) kuin yksityisten velkojien saama korko (1 päivänä tammikuuta 2006 Euribor 3 kk + 1,5 prosenttiyksikköä oli 3,988 prosenttia ja Euribor 3 kk + 2 prosenttiyksikköä oli 4,488 prosenttia), komissio päättelee, että toimenpide ei antanut Karjaportille etua.

(255)

Edellä esitetyn perusteella komissio päättelee, että toimenpiteeseen ei sisälly valtiontukea.

(256)

Komissio katsoo, että toimenpiteestä saa etua Karjaportti, vaikka vastatakaus myönnettiin […]. […] Karjaportilta perimä alhainen palkkio osoittaa, että […] myönsi takauksen ainoastaan Finnveran myöntämän takauksen vuoksi. Itse asiassa palkkion vastatakauksesta maksaa Finnveralle Karjaportti eikä […].

(257)

Suomi katsoo, että Finnvera toimi samoilla ehdoilla kuin yksityiset velkojat […] ja […]. On totta, että […] ja […] olivat samanlaisessa tilanteessa kuin Finnvera. Kaikki kolme yritystä olivat vakuusvelkojia tuomioistuimen valvomassa saneerausmenettelyssä. Ne kaikki olivat myöntäneet aikaisemmin Karjaportille lainoja ja takauksia ([…]).

(258)

Kuten toimenpiteen 14 tapauksessa komissio katsoo BP Chemicals -asiassa esitettyjä perusteluja noudattaen (ks. johdanto-osan 189–191 kappale), että markkinataloussijoittajaperiaatetta voidaan soveltaa toimenpiteeseen 15, koska tämä toimenpide voidaan erottaa toimenpiteistä 4, 5 ja 13 (ks. johdanto-osan 253 kappale).

(259)

Kyseisessä toimenpiteessä taattu laina oli yhteensä 1,8 miljoonaa euroa. Finnvera myönsi […] vastatakauksen, joka kattoi vain 16,7 prosenttia tästä summasta (300 000 euroa). Loput lainasta katettiin […] ja […] takauksilla (825 000 euroa ja 675 000 euroa), joilla ei ollut Finnveran vastatakausta. Tuensaajan eli Karjaportin näkökulmasta vastatakauksella katetusta takauksesta aiheutuneet kokonaiskustannukset olivat suuremmat kuin […] ja […] takausten kustannukset. Pankit veloittivat Karjaportilta 1,75 prosentin takauspalkkion, kun taas vastatakauksesta Karjaportille aiheutuneet kokonaisrahoituskustannukset olivat 2,9 prosenttia (1,65 prosenttia […] takauksesta ja 1,25 prosenttia vastatakauksesta). Tämän vuoksi Finnveran toteuttama toimenpide ei antanut etua Karjaportille.

(260)

Edellä esitetyn perusteella komissio päättelee, että toimenpiteeseen ei sisälly valtiontukea.

(261)

Kuten johdanto-osan 110 kappaleessa kuvaillaan, Suomi väittää, että lainaan ei sisältynyt valtiontukea, koska se oli osa laajempaa rahoitustoimenpidettä, johon osallistui myös yksityisiä velkojia.

(262)

Kuten toimenpiteen 14 tapauksessa komissio katsoo asiassa BP Chemicals esitettyjä perusteluja noudattaen (ks. johdanto-osan 189–191 kappale), että markkinataloussijoittajaperiaatetta voidaan soveltaa toimenpiteeseen 16 (ks. johdanto-osan 253 kappale).

(263)

Kuten johdanto-osan 254 kappaleessa todetaan, komissio katsoo, että […] ja […] ovat Finnveraan verrattavissa olevassa tilanteessa. Tarkasteltavana olevan erityistoimenpiteen osalta pitää paikkansa, että Finnvera myönsi lainan samaan aikaan ja samanlaisilla ehdoilla kuin […] ja […]. Lainojen kesto oli kuusi kuukautta kaikkien velkojien tapauksessa; kaikkien lainojen maksua siirrettiin samassa suhteessa (maksamatta oleva määrä on noin […] prosenttia alkuperäisestä määrästä kaikkien velkojien tapauksessa). Kaikilla kolmella lainalla oli samat vakuudet, kuten johdanto-osan 66 kappaleessa kuvaillaan, ja vakuudet on jaettu velkojien kesken sen mukaan, kuinka suuri riski velkojan myöntämään lainaan liittyy. Korkojen osalta näyttää siltä, että Finnveran pyytämä korko oli Finnveran kannalta parempi (Euribor 6 kk + 2,5 prosenttiyksikköä oli 6,847 prosenttia 6 päivänä heinäkuuta 2007) kuin yksityisten velkojien saama korko (Euribor 1 kk + 2 prosenttiyksikköä oli 6,105 prosenttia 9 päivänä heinäkuuta 2007). Tämän vuoksi voidaan katsoa, että laina on markkinataloussijoittajaperiaatteen mukainen eikä siihen sisälly valtiontukea.

(264)

Edellä esitetyn perusteella komissio päättelee, että toimenpiteeseen ei sisälly valtiontukea.

(265)

Ensin on määritettävä, mikä taho toimenpiteestä hyötyy, […] vai Karjaportti. Finnvera myönsi vastatakauksen […], joka on Karjaportin pääasiallinen pankki. […] puolestaan myönsi Karjaportille takauksen. […] veloitti Karjaportilta tästä takauksesta hyvin pienen palkkion, mikä osoittaa, että […] myönsi takauksen Karjaportille ainoastaan siitä syystä, että sillä oli Finnveran vastatakaus. Komissio toteaa myös, että takauspalkkion vastatakauksesta maksaa Finnveralle Karjaportti eikä […]. Tämän vuoksi komissio katsoo, että tuensaaja on Karjaportti.

(266)

Toiseksi on arvioitava, antaako toimenpide Karjaportille edun. Tässä yhteydessä Suomi väittää, että vastatakaukseen ei sisälly valtiontukea, koska järjestelyssä oli mukana toinen yksityinen osapuoli. Tämä väite voidaan hylätä, koska Finnvera myönsi vastatakauksen kyseisen yksityisen osapuolen myöntämälle takaukselle, mikä tarkoittaa, että Finnvera ja kyseinen yksityinen osapuoli eivät olleet lainkaan samankaltaisessa tilanteessa.

(267)

Tämän vuoksi komissio arvioi toimenpidettä vuoden 2008 takaustiedonannon perusteella. Vaikka on totta, että Finnveran vastatakaus ei kata yli 80:tä prosenttia […] takauksesta, tuensaaja eli Karjaportti oli vaikeuksissa sen myöntämishetkellä, kuten johdanto-osan 123–128 kappaleessa tarkemmin kuvaillaan. Sen vuoksi valtiontuen olemassaoloa ei voida sulkea pois vuoden 2008 takaustiedonannon 3.2 kohdan perusteella.

(268)

Vaikka takaus ei täyttäisi kaikkia vuoden 2008 takaustiedonannon 3.2 kohdan vaatimuksia, takauksesta maksettu palkkio voi riittää perusteeksi päätelmälle, ettei takaukseen sisälly valtiontukea. Tarkasteltavana olevassa tapauksessa komissio ei kuitenkaan yhdy Suomen kantaan vaan on sitä mieltä, että toimenpiteen ei voida katsoa olevan sellainen toimenpide, johon ei sisälly tukea. Takaus myönnettiin pienellä takauspalkkiolla, vaikka yritys oli vaikeuksissa (ks. johdanto-osan 123–128 kappale) ja Finnveralle aiheutunutta riskiä voitiin pitää huomattavana. Näin ollen toimenpiteen katsotaan antavan Karjaportille edun. Komissio panee tässä yhteydessä merkille myös sen, että Finnvera ei Suomen viranomaisten asiassa N 715/2006 antaman sitoumuksen vuoksi voinut myöntää markkinaehtoista rahoitusta.

(269)

Lisäksi toimenpide täyttää kaikki muut valtiontuen olemassaolon edellytykset. Kuten johdanto-osan 241 kappaleessa kuvaillaan, Finnveran toteuttamissa toimenpiteissä on kyse valtion varoista ja ne ovat valtion toteuttamia. Toimenpide 17 on valikoiva, koska siitä hyötyy ainoastaan Karjaportti. Se myös vääristää kilpailua ja vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(270)

Edellä esitetyn perusteella komissio päättelee, että toimenpide on valtiontukea.

(271)

Suomi ei ole väittänyt, että toimenpide 17 soveltuisi sisämarkkinoille. Kun Finnvera myönsi toimenpiteen, Karjaportti oli vuoden 2004 pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivoissa tarkoitetuissa vaikeuksissa (ks. johdanto-osan 123–128 kappale). Sen vuoksi toimenpide voisi soveltua sisämarkkinoille ainoastaan vuoden 2004 pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen mukaisena pelastamis- ja rakenneuudistustukena.

(272)

Vuoden 2004 pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen mukaan pelastamistuen on täytettävä tietyt edellytykset, joista kaikkia tarkasteltavana oleva toimenpide ei täytä.

(273)

Toimenpide ei myöskään täytä kaikkia rakenneuudistustuelle vuoden 2004 pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivoissa asetettuja edellytyksiä.

(274)

Tämän perusteella komissio katsoo, että toimenpidettä ei myönnetty vuoden 2004 pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen mukaisesti.

(275)

Lisäksi on harkittava, voisiko toimenpide 17 soveltua sisämarkkinoille jonkin muun SEUT-sopimuksen 107 artiklan 2 ja 3 kohdassa määrätyn poikkeuksen nojalla. Samoista syistä kuin edellä esitettiin toimenpiteiden 4 ja 5 tapauksessa (ks. johdanto-osan 179-186 kappale), komissio katsoo, etteivät yhdenkään poikkeuksen soveltamisedellytykset täyty. Sen vuoksi komissio päättelee, että toimenpide 17 sisältää valtiontukea, joka ei sovellu sisämarkkinoille.

(276)

SEUT-sopimuksen ja unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti komissio on todettuaan tuen sisämarkkinoille soveltumattomaksi toimivaltainen päättämään, että asianomaisen valtion on poistettava tuki tai muutettava sitä (67). Valtiolle asetetulla velvollisuudella poistaa komission sisämarkkinoille soveltumattomaksi katsoma tuki pyritään unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan palauttamaan aikaisempi tilanne (68). Tuomioistuimen mukaan tämä tavoite on saavutettu, kun tuensaaja on maksanut sääntöjenvastaisen tuen takaisin ja siten menettänyt edun, joka sillä oli markkinoilla kilpailijoihinsa verrattuna, ja tuen maksamista edeltänyt tilanne on palautettu (69).

(277)

Mainitun oikeuskäytännön mukaisesti menettelyasetuksen 14 artiklassa säädetään, että ”sääntöjenvastaista tukea koskevissa kielteisissä päätöksissä komissio päättää, että asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet tuen perimiseksi takaisin tuensaajalta”.

(278)

Tarkasteltavina olevista toimenpiteistä kuusi on katsottava sääntöjenvastaiseksi ja sisämarkkinoille soveltumattomaksi tueksi:

(279)

Nämä tuet on sen vuoksi perittävä takaisin, jotta voidaan palauttaa tilanne, joka vallitsi markkinoilla ennen niiden myöntämistä. Takaisinperintä on toteutettava siitä ajankohdasta alkaen, jolloin tuensaaja sai edun, toisin sanoen siitä alkaen, kun tuki asetettiin tuensaajan käyttöön, ja siitä on perittävä korkoa todelliseen takaisinperintään asti.

(280)

Sisämarkkinoille soveltumaton tukiosuus niissä kahdessa takauksessa, jotka Mikkelin kaupunki myönsi vuonna 2004 (toimenpide 4 ja toimenpide 5), ja Finnveran vuonna 2005 (toimenpide 13) ja vuonna 2008 (toimenpide 17) myöntämissä takauksissa on määritettävä seuraavien periaatteiden perusteella.

(281)

Periaatteessa valtiontakaus voisi olla tukea lainan kokonaismäärään asti, jos tuensaaja ei pysty omin voimin saamaan rahoitusta markkinoilta (70). Nyt tarkasteltavana olevassa asiassa Suomi on kuitenkin toimittanut tietoja yksityisten luotonantajien tuensaajalle myöntämistä lainoista ja osoittanut siten, että Karjaportti pystyi vielä saamaan rahoitusta markkinoilta ajankohtana, jolloin vuoden 2004 takaukset myönnettiin (ks. johdanto-osan 93 kappale). Sitä ei ole juurikaan osoitettu, pystyikö Karjaportti vielä saamaan rahoitusta markkinoilta vuonna 2008, jolloin toimenpide 17 myönnettiin. Tältä osin komissio toteaa, että Finnveran myöntämä vastatakaus kattoi ainoastaan 80 prosenttia yksityisen velkojan myöntämästä takauksesta, mikä tarkoittaa sitä, että yksityinen velkoja kantoi edelleen 20 prosenttia riskistä. Tämän perusteella voidaan katsoa, että yritys pystyi edelleen saamaan rahoitusta markkinoilta ilman vuonna 2008 myönnettyä takausta.

(282)

Koska Karjaportti oli toimenpiteiden myöntämisajankohtana taloudellisissa vaikeuksissa, liikepankit olisivat kuitenkin perineet korkeampaa korkoa kuin mitä perittiin valtiontakausten ansiosta, koska valtiontakaukset muodostivat pankeille lisävakuuden. Näin ollen komissio katsoo, että Karjaportti hyötyi takausten ansiosta matalammista koroista.

(283)

Vuoden 2008 takaustiedonannon 4.2 kohdan mukaan siinä tapauksessa, että takauksen markkinahintaa ei ole saatavilla, taatun lainan kokonaisrahoituskustannuksia (korko ja takauspalkkio) olisi verrattava vastaavanlaisen lainan markkinakorkoon ilman valtiontakausta. Monissa tapauksissa tällaista markkinakorkoa ei ole saatavilla. Sen vuoksi komissio viite- ja diskonttokorkojen määrittämisessä sovellettavan menetelmän tarkistamisesta annetussa komission tiedonannossa (71), jäljempänä ’vuoden 2008 viitekorkotiedonanto’, on kehitetty taloudellinen menetelmä, jota voidaan käyttää vuoden 2008 takaustiedonannon 4.2 kohdassa esitetyistä syistä markkinakoron asemasta.

(284)

Tarkasteltavana olevassa asiassa ei ole tietoja siitä, kuinka paljon Karjaportti olisi joutunut maksamaan vertailukelpoisesta lainasta ilman takausta. Lisäksi kaikki kolme takausta myönnettiin ennen talous- ja finanssikriisiä. Komissio katsoo myös, että toimenpiteiden myöntämisestä kuluneen ajan vuoksi olisi vaikea laskea ”todellinen” markkinakorko suomalaiselle lihantuottajalle. Sen vuoksi komissio käyttää viitekorkoa markkinakoron korvaavana muuttujana.

(285)

Toimenpiteen 4 osalta Karjaportin lainojen vakuuksia voidaan pitää tavanomaisina sovellettaessa vuoden 2008 viitekorkotiedonantoa. Karjaportti antoi toimenpiteelle 4 kiinteistökiinnityksen ja yrityskiinnityksen. Näiden kiinnitysten rekisteröity arvo on melko suuri (ks. johdanto-osan 27 kappale). On kuitenkin otettava huomioon, että samoja vakuuksia käytettiin jo muiden Mikkelin kaupungin saatavien vakuutena (esim. toimenpide 1), joten koko summa ei olisi käytettävissä tälle toimenpiteelle. Lisäksi on otettava huomioon, että kiinteistökiinnityksen ja yrityskiinnityksen todellinen arvo riippuu kiinnitetyn omaisuuden arvosta ja Mikkelin kaupungin etusija-asemasta.

(286)

Tässä yhteydessä on huomattava, että Suomi ei pystynyt esittämään arviota vakuuksien arvosta takauksen myöntämisajankohtana. Se toimitti kuitenkin kaksi riippumatonta arviota vakuudesta yleensä ottaen. Näitä arvioita käytettiin laadittaessa 15 päivänä helmikuuta 2005 (melko lähellä takauksen myöntämistä) päivättyä saneerausohjelmaa (ks. johdanto-osan 43 kappale). Tässä yhteydessä on syytä mainita, että Mikkelin kaupungilla olevan etusijan vuoksi kiinteistökiinnitys saattaisi riittää kattamaan sen saatavan, jos kiinteistö pysyy käytössä; jos Karjaportti on likvidoitava, kiinteistön arvo saattaa olla niin alhainen, ettei siitä pystyttäisi kattamaan yhtäkään Mikkelin kaupungin saatavista. Yrityskiinnitys saattaisi kattaa vain osan Mikkelin kaupungin saatavista. Tämän perusteella näyttää olevan perusteltua katsoa, että annettu vakuus oli laadultaan tavanomainen.

(287)

Sen vuoksi korko, joka Karjaportin olisi pitänyt maksaa lainasta markkinaehdoin ilman takausta, on viitekorko (4,43 prosenttia) lisättynä 650 peruspisteen suuruisella riskipreemiolla, joka vastaa tavanomaiset vakuudet antavaan vaikeuksissa olevaan yritykseen sovellettavaa riskipreemiota. Tuen määrä olisi sen vuoksi laskettava tämän teoreettisen markkinakoron ja sen koron välisenä erotuksena, jolla taattu laina todellisuudessa myönnettiin (4 prosenttia), sen jälkeen kun on vähennetty takauksesta maksettu hinta eli 0 peruspistettä. Näiden korkojen erotus on laskettava siltä ajalta, jonka aikana todellisuudessa myönnettyä korkoa sovellettiin.

(288)

Tukeen on sisällytettävä takaisinperintäkorko, joka lasketaan siitä ajankohdasta alkaen, jolloin teoreettisen koron ja sen koron, jolla taattu laina todellisuudessa myönnettiin, välinen erotus olisi erääntynyt maksettavaksi, todelliseen takaisinperintään saakka.

(289)

Toimenpiteen 5 osalta vakuuksia voidaan pitää tavanomaisina sovellettaessa vuoden 2008 viitekorkotiedonantoa. Karjaportti antoi samat vakuudet kuin toimenpiteelle 4, toisin sanoen kiinteistökiinnityksen Tikkalan tuotantolaitokseen ja yrityskiinnityksen. Lisäksi myönnettiin Tikkalan tuotantolaitosta koskeva erityispantti, jonka rekisteröity arvo oli 1 135 268 euroa (ks. johdanto-osan 29 kappale). Kaikkiin näihin vakuuksiin pätevät samat perustelut kuin edellä toimenpiteen 4 tapauksessa, ja näyttää olevan perusteltua katsoa, että annetut vakuudet olivat tavanomaiset.

(290)

Korko, joka Karjaportin olisi pitänyt maksaa lainasta markkinaehdoin ilman takausta, on tässäkin tapauksessa viitekorko (4,43 prosenttia) lisättynä 650 peruspisteen riskipreemiolla. Tuen määrä olisi sen vuoksi laskettava tämän teoreettisen markkinakoron ja sen koron välisenä erotuksena, jolla taattu laina todellisuudessa myönnettiin (Euribor 12 kk + 0,3 prosenttiyksikköä), sen jälkeen kun on vähennetty takauksesta maksettu hinta eli 0 peruspistettä. Näiden korkojen erotus on laskettava siltä ajalta, jonka aikana todellisuudessa myönnettyä korkoa sovellettiin.

(291)

Tukeen on sisällytettävä takaisinperintäkorko, joka lasketaan siitä ajankohdasta alkaen, jolloin teoreettisen koron ja sen koron, jolla taattu laina todellisuudessa myönnettiin, välinen erotus olisi erääntynyt maksettavaksi, todelliseen takaisinperintään saakka.

(292)

Komissio ei tunne toimenpiteelle 13 annettujen vakuuksien yksityiskohtia, ja se voi sen vuoksi ainoastaan määrittää, kuinka takaisinperintä on toteutettava. Jos toimenpiteelle 13 annettiin vakuudet, ensin on määritettävä näiden vakuuksien arvo viitekorkotiedonannon mukaisesti.

(293)

Korko, joka Karjaportin olisi pitänyt maksaa lainasta markkinaehdoin ilman takausta, on tässäkin tapauksessa viitekorko (4,43 prosenttia) lisättynä riskipreemiolla, joka riippuu vakuuksien arvosta. Tukiosuus olisi laskettava tämän teoreettisen markkinakoron ja sen koron välisenä erotuksena, jolla taattu laina todellisuudessa myönnettiin ([2–5] prosenttia), sen jälkeen kun on vähennetty takauksesta maksettu hinta, joka oli 3 prosenttia. Näiden korkojen erotus on laskettava siltä ajalta, jonka aikana todellisuudessa myönnettyä korkoa sovellettiin.

(294)

Tukeen on sisällytettävä takaisinperintäkorko, joka lasketaan siitä ajankohdasta alkaen, jolloin teoreettisen koron ja sen koron, jolla taattu laina todellisuudessa myönnettiin, välinen erotus olisi erääntynyt maksettavaksi, todelliseen takaisinperintään saakka.

(295)

Toimenpiteen 17 osalta vakuuksia voidaan pitää tavanomaisina sovellettaessa vuoden 2008 viitekorkotiedonantoa. Karjaportti antoi vakuuksia yhtiön osakkeiden muodossa; Finnvera arvioi osakkeiden vakuusarvon olevan […] euroa, kuten johdanto-osan 67 kappaleessa tarkemmin kuvaillaan. Korko, joka Karjaportin olisi pitänyt maksaa lainasta markkinaehdoin ilman takausta, on tässäkin tapauksessa viitekorko (5,19 prosenttia) lisättynä 650 peruspisteen riskipreemiolla. Tuen määrä olisi sen vuoksi laskettava tämän teoreettisen markkinakoron ja sen koron välisenä erotuksena, jolla taattu laina todellisuudessa myönnettiin ([0–3] prosenttia lisättynä korolla, joka peritään alihankintasopimuksen perusteella maksamatta olevista määristä), sen jälkeen kun on vähennetty takauksesta maksettu hinta eli 250 peruspistettä. Näiden korkojen erotus on laskettava siltä ajalta, jonka aikana todellisuudessa myönnettyä korkoa sovellettiin.

(296)

Tukeen on sisällytettävä takaisinperintäkorko, joka lasketaan siitä ajankohdasta alkaen, jolloin teoreettisen koron ja sen koron, jolla taattu laina todellisuudessa myönnettiin, välinen erotus olisi erääntynyt maksettavaksi, todelliseen takaisinperintään saakka.

(297)

Toimenpiteeseen 8 (Mikkelin kaupungin myöntämä laina) sisältyvä sisämarkkinoille soveltumaton tukiosuus on määritettävä. Kuten johdanto-osan 45 ja 46 kappaleessa kuvaillaan, Mikkelin kaupunki myönsi lainan alhaisemmalla korolla kuin Karjaportin yksityiset velkojat. Periaatteessa lainan tukiosuus lasketaan lainasta todellisuudessa perityn koron ja markkinakoron välisenä erotuksena. Käsiteltävänä olevassa asiassa yksityiset velkojat myönsivät lainoja yhdessä Mikkelin kaupungin kanssa. Yksityisten velkojien perimien korkojen voidaan katsoa osoittavan markkinakoron.

(298)

Sen vuoksi tuen määrä olisi siis laskettava yksityisten velkojien myöntämistä lainoista perityn keskimääräisen koron (Euribor 3 kk + 2 prosenttiyksikköä ja Euribor 3 kk + 1,5 prosenttiyksikköä) ja sen koron välisenä erotuksena, jolla laina tosiasiallisesti myönnettiin (Euribor 3 kk + 0,3 prosenttiyksikköä).

(299)

Näiden korkojen erotus on laskettava siltä ajalta, jonka aikana todellisuudessa myönnettyä korkoa sovellettiin.

(300)

Tukeen on sisällytettävä takaisinperintäkorko, joka lasketaan siitä ajankohdasta alkaen, jolloin teoreettisen koron ja sen koron, jolla laina todellisuudessa myönnettiin, välinen erotus olisi erääntynyt maksettavaksi, todelliseen takaisinperintään saakka.

(301)

Toimenpiteeseen 12 (Mikkelin kaupungin vuodesta 2009 toteuttama velkojen uudelleenjärjestely) sisältyvä sisämarkkinoille soveltumaton tukiosuus on määritettävä. Kuten johdanto-osan 219–226 kappaleessa kuvaillaan, ilmoitettu velkojen uudelleenjärjestely on toteutettu muutetussa muodossa. Koska komissiolla ei ole tiedossa tosiasiallisesti toteutetun uudelleenjärjestelyn yksityiskohtia, se voi ainoastaan määrittää menetelmän, jolla takaisinperintä on toteutettava.

(302)

Tuki asetettiin yrityksen käyttöön silloin, kun Osuuskunta Karjaportti poikkesi tuomioistuimen valvomassa saneerausmenettelyssä vuonna 2006 sovitusta maksuaikataulusta. Komissio katsoo, että kyseisen tuen myöntämisajankohtana Karjaportti ei pystynyt enää saamaan rahoitusta markkinoilta. Sen vuoksi tuen määrä on sama kuin uudelleenjärjestelyn kohteena olevan velan määrä. Takaisin perittävät määrät vastaavat sen vuoksi niiden Mikkelin kaupungin saatavien määrää, joita uudelleenjärjestely koski. Jo suoritetut maksut voidaan kuitenkin vähentää takaisin perittävistä määristä.

(303)

Tuesta on perittävä korkoa siitä päivästä alkaen, jona tuki asetettiin yrityksen käyttöön, sen todelliseen takaisinperintään asti.

(304)

Komissio toteaa, että muodollisella tutkintamenettelyllä, joka koski Suomen ilmoittamaa 2,75 miljoonan euron takausta, jota koskevan ilmoituksen se myöhemmin peruutti, ei ole enää kohdetta menettelyasetuksen 8 artiklan mukaisesti.

(305)

Vuonna 2000 myönnetystä takauksesta ja Mikkelin kaupungin samana vuonna luovuttamasta tontista komissio toteaa, että kyseiset toimenpiteet ovat valtiontukea, joka soveltuu sisämarkkinoille investointitukena vuoden 1998 aluetukisuuntaviivojen perusteella.

(306)

Mikkelin kaupungin vuonna 2002 toteuttamaan tonttikauppaan ei katsota sisältyvän tukea, koska se toteutettiin markkinaehdoin.

(307)

Mikkelin kaupungin maaliskuussa 2004 ja toukokuussa 2004 myöntämiä takauksia voidaan pitää valtiontukena, koska Karjaportti oli myöntämishetkellä vuoden 1999 pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivoissa tarkoitettu vaikeuksissa oleva yritys. Nämä toimenpiteet eivät sovellu sisämarkkinoille, koska yksikään SEUT-sopimuksen 107 artiklan 2 ja 3 kohdan määräyksistä ei täyty.

(308)

Toimenpiteet, jotka Mikkelin kaupunki toteutti tuomioistuimen valvoman saneerausmenettelyn yhteydessä, myönnettiin yhdessä vertailukelpoisten yksityisten velkojien kanssa ja samankaltaisilla ehdoilla. Tämän vuoksi komissio päättelee, että markkinataloussijoittajaperiaatetta noudatettiin eikä toimenpiteisiin sisälly valtiontukea.

(309)

Mikkelin kaupungin toteuttamaan osakekauppaan ja velkojen poistamiseen vuosien 2007 ja 2008 tilinpäätöksistä ei katsota sisältyvän tukea.

(310)

Mikkelin kaupungin joulukuussa 2005 toteuttamaa maksamattomien korkojen muuntamista lainaksi voidaan pitää valtiontukena, koska Karjaportti oli kyseisenä ajankohtana vuoden 2004 pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivoissa tarkoitettu vaikeuksissa oleva yritys. Nämä toimenpiteet eivät sovellu sisämarkkinoille, koska yksikään SEUT-sopimuksen 107 artiklan 2 ja 3 kohdan määräyksistä ei täyty.

(311)

Komissio toteaa, että velkojen uudelleenjärjestelyssä, johon Mikkelin kaupunki suostui vuonna 2009, oli kyse jo toisesta velkojen uudelleenjärjestelystä. Tämän perusteella komissio katsoo, että yksityinen velkoja ei olisi suostunut tällaiseen velkojen uudelleenjärjestelyyn ja että toimenpide on valtiontukea. Karjaportti oli kyseisenä ajankohtana vuoden 2004 pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivoissa tarkoitettu vaikeuksissa oleva yritys, minkä vuoksi toimenpide olisi voitu katsoa sisämarkkinoille soveltuvaksi ainoastaan kyseisten suuntaviivojen perusteella. Koska kaikki suuntaviivoissa asetetut edellytykset eivät täyty, toimenpiteen päätellään olevan sisämarkkinoille soveltumatonta valtiontukea.

(312)

Myös Finnveran 17 päivänä maaliskuuta 2004 myöntämä takaus sisältää valtiontukea, joka ei sovellu sisämarkkinoille vuoden 1999 pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen perusteella. Finnveran 12 päivänä tammikuuta 2006 myöntämä laina ei ole valtiontukea, koska se myönnettiin yhdessä vertailukelpoisten yksityisten velkojien kanssa samankaltaisilla ehdoilla. Sama pätee myös Finnveran syyskuussa 2006 myöntämään takaukseen ja heinäkuussa 2007 myöntämään lainaan.

(313)

Finnveran 9 päivänä tammikuuta 2008 myöntämää takausta voidaan pitää valtiontukena, koska Karjaportti oli sen myöntämishetkellä vuoden 2004 pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivoissa tarkoitettu vaikeuksissa oleva yritys. Toimenpide ei sovellu sisämarkkinoille, koska yksikään SEUT-sopimuksen 107 artiklan 2 ja 3 kohdan määräyksistä ei täyty,

—

tonttikauppa vuonna 2002 (toimenpide 3);

—

tuomioistuimen valvoman saneerausmenettelyn puitteissa toteutetut toimenpiteet (toimenpide 6);

—

osakkeiden ostaminen Osuuskunta Karjaportilta (toimenpide 7);

—

velkojen poistaminen vuosien 2006 ja 2008 tilinpäätöksistä (toimenpide 9 ja toimenpide 10);

—

Finnveran kesäkuussa 2006 myöntämä laina (toimenpide 14);

—

Finnveran syyskuussa 2006 myöntämä vastatakaus (toimenpide 15); ja

—

Finnveran heinäkuussa 2007 myöntämä laina (toimenpide 16).

—

kesäkuussa 2000 myönnetty takaus (toimenpide 1); ja

—

tontin luovuttaminen samana vuonna (toimenpide 2).

—

Mikkelin kaupungin 8 päivänä maaliskuuta 2004 myöntämä takaus (toimenpide 4);

—

Mikkelin kaupungin 10 päivänä toukokuuta 2004 myöntämä takaus (toimenpide 5);

—

maksamattomien korkojen muuntaminen lainoiksi (toimenpide 8);

—

Finnveran 17 päivänä maaliskuuta 2004 myöntämä takaus (toimenpide 13);

—

Finnveran 9 päivänä tammikuuta 2008 myöntämä takaus (toimenpide 17);

—

velkojen uudelleenjärjestely vuodesta 2009 (toimenpide 12).

a)

tuensaajalta takaisinperittävän tuen kokonaismäärä (tuki ja korot);

b)

tarkka kuvaus toimenpiteistä, jotka on jo toteutettu tai joita suunnitellaan tämän päätöksen noudattamiseksi;

c)

asiakirjat, jotka osoittavat, että tuensaaja on määrätty maksamaan tuki takaisin.