26.4.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 114/21

(1)

BDEW toimitti komissiolle sähköpostitse 26 päivänä lokakuuta 2011 direktiivin 2004/17/EY 30 artiklan 5 kohdan mukaisen pyynnön. Komissio ilmoitti pyynnöstä Saksan viranomaisille 11 päivänä marraskuuta 2011 ja pyysi sähköpostitse lisätietoja näiltä viranomaisilta 10 päivänä tammikuuta 2012 ja BDEW:lta 21 päivänä joulukuuta 2011. Saksan viranomaiset toimittivat lisätietonsa sähköpostitse 14 päivänä joulukuuta 2011 ja BDEW omat lisätietonsa 17 ja 26 päivänä tammikuuta ja 28 päivänä helmikuuta 2012.

(2)

BDEW:n alan hankintayksiköiden puolesta esittämä pyyntö koskee ”kaikentyyppisten sähköntuotantolaitosten rakentamista, hankintaa ja käyttöä (ylläpito mukaan luettuna) sekä tarvittavia tukitoimintoja” (2), kuten pyynnössä mainitaan.

(3)

Pyyntöön on liitetty 25 päivänä heinäkuuta 2011 päivätty Bundeskartellamtin (Saksan liittotasavallan kartellivirasto) lausunto. Asiaa koskevan Saksan lainsäädännön mukaisessa lausunnossa, jäljempänä ’lausunto’, tarkastellaan sitä kysymystä, kohdistuuko toimintoon, jota menettely koskee, suoraa kilpailua. Lausunto perustuu merkityksellisillä markkinoilla tehtyyn laajaan alakohtaiseen tutkimukseen.

(4)

Direktiivin 2004/17/EY 30 artiklassa säädetään, ettei direktiiviä sovelleta hankintasopimuksiin, jotka tehdään jonkin direktiivissä tarkoitetun toiminnon suorittamiseksi, jos toimintoon siinä jäsenvaltiossa, jossa se toteutetaan, kohdistuu suoraa kilpailua markkinoilla, joille pääsyä ei ole rajoitettu. Sitä, kohdistuuko johonkin toimintoon suoraa kilpailua, arvioidaan puolueettomin perustein ottaen huomioon alan erityispiirteet. Markkinoille pääsyä pidetään rajoittamattomana, jos jäsenvaltio on pannut täytäntöön unionin lainsäädännön säännökset, jotka avaavat tietyn alan tai sen osan kilpailulle, sekä soveltaa niitä. Kyseinen lainsäädäntö on lueteltu direktiivin 2004/17/EY liitteessä XI, jossa viitataan sähköalan osalta sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 19 päivänä joulukuuta 1996 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 96/92/EY (3). Direktiivi 96/92/EY on korvattu myöhemmin sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 96/92/EY kumoamisesta 26 päivänä kesäkuuta 2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/54/EY (4), joka on myös korvattu myöhemmin sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/54/EY kumoamisesta 13 päivänä heinäkuuta 2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/72/EY (5).

(5)

Saksa on pannut täytäntöön paitsi direktiivin 96/92/EY myös direktiivit 2003/54/EY ja 2009/72/EY ja soveltanut niitä. Tämän perusteella olisi katsottava 30 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti, että markkinoille pääsyä ei ole rajoitettu millään Saksan alueella.

(6)

Sitä, kohdistuuko toimintoon suoraa kilpailua, olisi arvioitava käyttäen perusteena useita indikaattoreita, joista yksikään ei ole välttämättä ratkaiseva sellaisenaan. Huomioon olisi otettava tärkeimpien toimijoiden markkinaosuudet tietyillä, tässä päätöksessä tarkoitetuilla markkinoilla. Lisäksi olisi otettava huomioon markkinoiden keskittymisaste. Kyseisten markkinoiden erityispiirteiden vuoksi olisi otettava huomioon myös muita perusteita, kuten tasemarkkinoiden toiminta, hintakilpailu ja sähköntoimittajaa vaihtaneiden asiakkaiden määrä.

(7)

Tämä päätös ei rajoita kilpailusääntöjen soveltamista.

(8)

Saksan sähkönmarkkinoille ovat luonteenomaisia lukuisat voimalaitokset, joita hoitavat useat markkinatoimijat (6). Suurin osa tuotantokapasiteetista kuuluu neljälle suurelle energiayhtiölle, jotka ovat RWE AG, E.ON AG, EnBW AG ja Vattenfall Europe AG. Näistä yrityksistä kaksi, RWE ja E.ON, on kuitenkin yksityisiä yrityksiä (eli yrityksiä, joissa hankintaviranomaiset eivät voi suoraan tai välillisesti käyttää määräysvaltaa direktiivin 2004/17/EY 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti), jotka eivät toimi sähköntuotannon alalla direktiivin 2004/17/EY 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen erityis- tai yksinoikeuksien perusteella, minkä vuoksi ne eivät ole direktiivissä 2004/17/EY tarkoitettuja hankintayksikköjä. Näin ollen niiden sähkön tuotantoa tai myyntiä varten tekemiin hankintoihin ei sovelleta mainitun direktiivin säännöksiä. Sen vuoksi niitä olisi pidettävä näiden toimintojen osalta sellaisten hankintayksikköjen kilpailijoina, joiden hankintoihin direktiiviä sovelletaan. Tämän perusteella jäljempänä olevassa analyysissä keskitytään hankintayksikköihin, kun siinä tarkastellaan, kohdistuuko toimintoon suoraa kilpailua markkinoilla, joille pääsyä ei ole rajoitettu.

(9)

Tukkutason sähkökauppaa käydään sähköpörssien välityksellä eli EEX:n (European Energy Exchange AG) ja EPEX:n (European Power Exchange S.E.) spot- ja termiinimarkkinoilla tai sähköpörssien ulkopuolella OTC-kauppoina. Sähkön hinta sähköpörsseissä toimii yleensä OTC-kauppojen viitehintana. Sähköntuotantoyritykset optimoivat voimalaitostensa toiminnan pörsseissä käydyn spot-kaupan tulosten perusteella. Periaatteessa ne käyttävät vain sellaisia voimalaitoksia, joiden rajakustannukset ovat markkinahintaa alhaisemmat.

(10)

Laissa Gesetz für den Vorrang Erneuerbarer Energien (7), jäljempänä ’EEG-laki’, annetaan säännöt, jotka koskevat uusiutuvista energialähteistä (8) tuotettua sähköä, jolla on perinteisistä energialähteistä (9) tuotetun sähkön ohella yhä suurempi merkitys Saksan markkinoilla. Vuoden 2012 alussa voimaan tulleessa muutetussa EEG-laissa edellytetään, että uusiutuvien energialähteiden osuus sähköntuotannosta kasvaa 35 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä, 50 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä ja 80 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä.

(11)

Siirtoverkonhaltijoiden ja jakeluverkonhaltijoiden verkkoihin liitetyn tuotantokapasiteetin määrä oli vuoden 2010 lopussa 160,5 GW (josta siirtoverkonhaltijoiden osuus oli 77,6 GW ja jakeluverkonhaltijoiden osuus 82,9 GW). Tämä merkitsee noin 7,8 GW:n lisäystä vuoden 2009 vastaavaan lukuun (152,7 GW) verrattuna. Uusiutuvien energialähteiden osuus kokonaiskapasiteetista on 54,2 GW. Tästä osuudesta noin 50,7 GW on sähköä, johon sovelletaan EEG-laissa vahvistettuja tariffeja. Tämä tarkoittaa sitä, että uusiutuvien energialähteiden osuus kokonaiskapasiteetista on noin 34 prosenttia (10).

(12)

Vuonna 2010 sähköä syötettiin yhteensä 531,2 TWh siirtoverkonhaltijoiden järjestelmiin (367,5 TWh) ja jakeluverkonhaltijoiden järjestelmiin (163,7 TWh). Uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä syötettiin 93,7 TWh, joista 80,7 TWh:n osalta maksettiin EEG-lain mukaisia korvauksia. Tämä tarkoittaa sitä, että uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuus syötetyn sähkön kokonaismäärästä on noin 18 prosenttia, joka on siis vähemmän kuin 34 prosenttia, joka on laskettu uusiutuvien energialähteiden osuudeksi koko tuotantokapasiteetista (11). Ero johtuu siitä, että uusiutuvien energialähteiden käyttöaika vuotta kohden on lyhyempi kuin perinteisten energialähteiden.

(13)

Toinen Saksan sähkömarkkinoiden erityispiirre liittyy kansallisten viranomaisten vuonna 2011 tapahtuneen Japanin ydinkatastrofin jälkeen tekemään päätökseen sulkea kahdeksan ydinvoimalaa, joiden kokonaiskapasiteetti on 8 400 MW (12). Myös muut Saksan ydinvoimalat on päätetty sulkea vuoteen 2022 mennessä. Lyhyellä aikavälillä tämä on muuttanut tuonnin ja viennin välistä tasapainoa siten, että Saksasta, joka oli vuoteen 2010 saakka sähkön nettoviejä, tuli vuonna 2011 sähkön nettotuoja.

(14)

Komission aiempien ennakkotapausten (13) mukaan sähköalalla voidaan erottaa seuraavat tuotemarkkinat: i) sähkön tuotanto ja tukkutoimitukset, ii) siirto, iii) jakelu ja iv) vähittäistoimitukset. Vaikka joitakin näistä markkinoista voidaan jaotella edelleen, komissio ei ole tähänastisessa käytännössään (14) hyväksynyt eron tekemistä sähköntuotantomarkkinoiden ja tukkutoimitusmarkkinoiden välillä, koska itse tuotanto on vasta ensimmäinen vaihe arvoketjussa, kun taas tuotettuja sähkömääriä markkinoidaan tukkumarkkinoiden välityksellä.

(15)

BDEW:n esittämä pyyntö koskee sähkön tuotantoa ja tukkukauppaa. Liittotasavallan kartellivirasto määrittelee lausunnossaan tuotemarkkinat ”sähkönmyynnin ensimarkkinoiksi” (15), joihin kuuluvat kaikkien sähköntoimittajien ensimmäiset oman tuotantonsa myynnit ja sähkön nettotuonnit mutta joihin ei kuulu markkinatoimijoiden välinen myöhempi kaupankäynti. Lisäksi kartellivirasto katsoo, että EEG-lailla säännellyn sähkön, jäljempänä ’EEG-sähkö’, tuotanto ja markkinointi eivät kuulu näille markkinoille.

(16)

Kartellivirasto katsoo, että EEG-sähkömarkkinat muodostavat erilliset markkinat EEG-sähkön ensimyynnin osalta. EEG-sähköä ei yleensä myydä suoraan tukkumarkkinoilla, vaan siirtoverkonhaltijat ostavat sitä lakisääteistä korvausta vastaan. Sen jälkeen ne myyvät sähkön myyntiprosessin toisessa vaiheessa tukkumarkkinoilla.

(17)

Kartellivirasto katsoo, että EEG-sähkön tuotantoa ja myyntiä ei ole järjestetty kilpailutuksen pohjalta ja tällainen sähkö on riippumatonta kysyntä- ja hintaindikaattoreista (16). Tämä päätelmä perustuu erityisesti seuraaviin seikkoihin:

(18)

EEG-sähkön syöttö on asetettu etusijalle, minkä vuoksi sen tuotanto on täysin riippumatonta kysynnästä. Sen tuotanto ja syöttö ovat riippumattomia myös hinnoista, koska toiminnanharjoittajilla on oikeus lakisääteiseen maksuun. Siirtoverkonhaltijat markkinoivat EEG-sähköä spot-markkinoilla lakisääteisten määräysten mukaisesti ilman minkäänlaista liikkumavaraa.

(19)

Kartellivirasto toteaa myös, että lain mukaan EEG-sähköä voidaan markkinoida suoraan, ja tietty prosenttiosuus toiminnanharjoittajista käyttääkin tätä mahdollisuutta. EEG-laissa säädetään, että EEG-sähköä tuottavien laitosten toiminnanharjoittajat voivat vaihtaa kuukauden ensimmäisenä päivänä suoramyynnistä EEG-lain mukaiseen tariffimaksuun ja päinvastoin. EEG-sähköä tuottavien laitosten toiminnanharjoittajat voivat siis päättää joka kuukausi markkinahintaennusteen ja kysynnän perusteella, mikä myyntimuoto sopii niille parhaiten. Suoramyynnin merkitys jää kuitenkin tulevaisuudessa vähäiseksi.

(20)

Kuten edellä todettiin, vuoden 2012 alussa voimaan tulleen muutetun EEG-lain mukaan EEG-sähköä tuottavien laitosten toiminnanharjoittajilla on mahdollisuus markkinoida tuottamaansa sähköä itse ja saada siitä myös markkinapreemio. Tarkoitus on, että markkinapreemiota käytetään EEG-lain mukaisen kiinteän korvauksen ja sähköpörssissä jälkikäteen määritetyn kuukausittaisen keskihinnan välisen erotuksen sijasta. Markkinapreemion käyttöönotto on kuitenkin vapaaehtoista eli EEG-sähköä tuottavien laitosten toiminnanharjoittajat voivat käyttää edelleen kiinteään korvaukseen perustuvaa järjestelmää tai palata siihen minä kuukautena tahansa. Todennäköistä on kuitenkin, että suurin osa EEG-sähköstä markkinoidaan siirtoverkonhaltijoiden välityksellä. Markkinapreemiomalli ei myöskään muuta sitä tosiasiaa, että EEG-sähkön tuottajien saamien korvausten kokonaistaso ei määräydy ensisijaisesti markkinahintojen perusteella (17).

(21)

Tämän perusteella liittotasavallan kartellivirasto myöntää, että vaikka perinteisistä energialähteistä tuotettuun sähköön kohdistuu EEG-sähkön vuoksi kilpailupaineita, sama ei päde toisin päin. Sen vuoksi EEG-sähkön ei voida katsoa kuuluvan samoille markkinoille perinteisen sähkön kanssa, koska markkinaolosuhteet, joissa sähkö myydään ensimmäisen kerran, ovat hyvin erilaiset näiden kahden tuotantomuodon välillä. Lisäksi EEG-sähkön ensimyynti tapahtuu yleensä siirtoverkonhaltijoiden välityksellä. Näin ollen EEG-sähkön markkinat poikkeavat myös kysyntäpuolen näkökulmasta perinteisen sähkön tukkumarkkinoista.

(22)

Arvioitaessa direktiivin 2004/17/EY 30 artiklan 1 kohdassa säädettyjen edellytysten täyttymistä merkitykselliset tuotemarkkinat määritellään Saksan sähkömarkkinoiden erityispiirteiden pohjalta perinteisiin energialähteisiin perustuvan sähköntuotannon ja niistä tuotetun sähkön ensimarkkinoiksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kilpailulainsäädännön soveltamista. Edellä esitetyistä syistä EEG-sähkön tuotanto ja ensimyynti eivät kuulu näille markkinoille, joten niitä arvioidaan jäljempänä erikseen.

(23)

Hakemuksen mukaan pyyntö koskee Saksan liittotasavallan alueella harjoitettavaa toimintaa. Hakija tarkastelee erilaisten trendien perusteella, jotka liittyvät sääntelykehyksen kehittymiseen, sähkön tuonnin ja viennin määrään, markkinoiden yhteenkytkemisen tasoon ja ylikuormituksen hallintamenettelyihin, Saksan ja Itävallan kattavien laajempien markkinoiden mahdollisuutta, mutta toteaa lopulta, että ”hakija ei voi tehdä lopullista päätelmää siitä, ovatko Saksan sähkötukkumarkkinat ja naapurimaiden markkinat tähän mennessä yhdentyneet riittävästi, jotta niitä voitaisiin pitää alueellisina markkinoina”.

(24)

Liittotasavallan kartellivirasto olettaa alaa koskevan tutkimuksen perusteella, että Saksassa ja Itävallassa on olemassa yhteiset sähkön ensimarkkinat. Tämä päätelmä perustuu siihen, että Saksan ja Itävallan välisissä rajayhdysjohdoissa ei esiinny pullonkauloja, sekä EPEXin normaaliin markkina- ja hinta-alueeseen.

(25)

Yleensä komission aiempana käytäntönä on ollut määritellä sähkömarkkinat laajuudeltaan kansalliseksi alueeksi (18) tai jopa pienemmäksi alueeksi (19). Joskus komissio on kuitenkin jättänyt avoimeksi sen kysymyksen, ovatko markkinat kansallisia markkinoita suuremmat (20).

(26)

Komissio katsoo, että arvioitaessa direktiivin 2004/17/EY 30 artiklan 1 kohdassa säädettyjen edellytysten täyttymistä ei ole tarpeen tehdä päätelmiä siitä, kuinka laajalle perinteisen sähkön tuotannon ja ensimyynnin merkitykselliset maantieteelliset markkinat tarkkaan ottaen ulottuvat, koska arvioinnissa päädyttäisiin samoihin tuloksiin myös vaihtoehtoisten markkinamääritelmien perusteella, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kilpailulainsäädännön soveltamista.

(27)

Kun taas on kyse EEG-sähkön tuotannosta ja ensimyynnistä, markkinoiden maantieteellinen laajuus ei voi ulottua Saksan alueen ulkopuolelle, koska niiden laajuus perustuu Saksan EEG-laissa säädettyihin erityisiin oikeudellisiin edellytyksiin.

(28)

Kuten 30 artiklaa koskevista komission päätöksistä (21) ilmenee, komission on sähköntuotannon alalla noudattanut sitä käytäntöä, että ”yksi kansallisten markkinoiden kilpailuastetta kuvaavista indikaattoreista on kolmen suurimman tuottajan kokonaismarkkinaosuus”.

(29)

Liittotasavallan kartelliviraston lausunnon mukaan (22) kolmen suurimman sähköntuottajan yhteenlaskettu markkinaosuus syötetystä sähköstä oli 74 prosenttia vuonna 2007, 73 prosenttia vuonna 2008 ja 70 prosenttia vuonna 2010. Saksan sähkömarkkinat sijoittuvat näin ollen keskivaiheille, kun näitä markkinaosuuksia verrataan muihin direktiivin 2004/17/EY 30 artiklaa koskeviin poikkeuspäätöksiin (23).

(30)

On kuitenkin muistettava, että kaksi suurinta tuottajaa RWE ja E.ON, joilla on yhteensä 58 prosentin osuus markkinoista (24), jäävät julkista hankintaa koskevan lainsäädännön soveltamisalan ulkopuolelle.

(31)

Tämän päätöksen tavoitteena on selvittää, kohdistuuko sähkön tuotantoon ja tukkukauppaan siinä määrin kilpailua (markkinoilla, joille pääsyä ei ole rajoitettu), että voidaan varmistaa, että näiden toimintojen harjoittamiseksi tehtävät hankinnat tehdään myös ilman direktiivissä 2004/17/EY säädettyjä tiukkoja yksityiskohtaisia hankintasääntöjä avoimella ja syrjimättömällä tavalla sellaisin perustein, jotka mahdollistavat kokonaisuudessaan taloudellisesti edullisimman ratkaisun. Tässä yhteydessä on tärkeää pitää mielessä, että yritykset (erityisesti RWE ja E.ON), joihin ei sovelleta julkista hankintaa koskevia menettelyjä niiden toimiessa näillä markkinoilla, voivat aiheuttaa kilpailupaineita muille markkinatoimijoille. Tilanne ei muutu, vaikka Itävalta luetaan merkityksellisiin maantieteellisiin markkinoihin, koska suurimpien sähköntuottajien markkinaosuuksien odotetaan olevan vain hieman pienemmät Itävallan ja Saksan kattavilla markkinoilla (25).

(32)

Perinteisiin energialähteisiin perustuvan sähköntuotannon ja niistä tuotetun sähkön tukkumyynnin osalta edellä esitettyjä tosiseikkoja voidaan pitää osoituksena siitä, että julkista hankintaa koskevan lainsäädännön piiriin kuuluviin markkinatoimijoihin kohdistuu suoraa kilpailua.

(33)

On myös syytä huomata, että kesäkuussa 2011 julkistetussa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa ”2009–2010 Report on Progress in Creating the Internal Gas and Electricity Market” (26) todetaan, että markkinoiden keskittyminen on vähentynyt Saksassa edellisiin vuosiin verrattuna (27), ja sijoitetaan Saksan sähkömarkkinat luokkaan ”kohtuullisen keskittyneet markkinat” (28) eli niiden markkinoiden joukkoon, joiden Herfindahl-Hirschman-indeksi (HHI) (29) on kapasiteetin perusteella 750–1 800.

(34)

Edellä esitettyjen lukujen perusteella tässä päätöksessä voidaan olettaa hankintayksiköiden osalta, että markkinoiden keskittymisaste on osoitus siitä, että perinteisiin energialähteisiin perustuvaan sähköntuotantoon ja niistä tuotetun sähkön tukkumyyntiin kohdistuu Saksassa tietynasteista kilpailua, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kilpailulainsäädännön soveltamista.

(35)

Saksa on ollut viime vuosina sähkön nettoviejä maaliskuuhun 2011 saakka. Siitä tuli kuitenkin sähkön nettotuoja sen jälkeen, kun useiden ydinvoimaloiden sähköntuotanto päätettiin lopettaa. Sen vuoksi markkinoihin kohdistuu nykyään kilpailupaineita, koska sähköä voidaan tuoda Saksan ulkopuolelta. Tämä varmistaa sen, että Saksan sähköalalla ei voida tehdä investointeja ottamatta huomioon naapurimaissa toimivia tuottajia. Sen vuoksi näiden tekijöiden ei voida katsoa olevan ristiriidassa sen päätelmän kanssa, että hankintayksiköihin, jotka toimivat Saksan tuotantomarkkinoilla perinteisiin energialähteisiin perustuvan sähköntuotannon markkinoilla, kohdistuu kilpailua. Lisäksi sähköntoimittajan vaihdosta (30) ja tukkumarkkinoiden likviditeetistä (31) tehty analyysi osoittaa, että nämä tekijät eivät myöskään ole ristiriidassa tämän päätelmän kanssa. Lopuksi on huomattava, että Saksan tasemarkkinat (32) ja niiden tärkeimmät erityispiirteet (markkinaperusteinen hinnoittelu sekä positiivisen ja negatiivisen tasesähkön välinen hintaero) eivät ole myöskään ristiriidassa sen päätelmän kanssa, että hankintayksikköihin, jotka toimivat Saksassa perinteisiin energialähteisiin perustuvan sähköntuotannon markkinoilla, kohdistuu kilpailua.

(36)

EEG-sähkön etuna on sen ensisijainen liitäntä verkkoon, ja se on perinteiseen sähköön nähden ensi sijalla myös verkkoon syötössä, mikä tarkoittaa sitä, että EEG-sähkön tuotanto on riippumatonta kysynnästä. Koska EEG-sähkön tuotantokustannukset ovat yleensä markkinahintaa suuremmat, sitä varten on perustettu erityinen tukijärjestelmä. EEG-sähköä tuottavan laitoksen toiminnanharjoittajilla (33) on oikeus saada lakisääteinen korvaus siirtoverkonhaltijoilta 20 vuoden ja myös laitoksen käyttöönottovuoden aikana. Korvaus kattaa toiminnanharjoittajien kustannukset, minkä vuoksi se on markkinahintaa suurempi. Näin ollen toiminnanharjoittajat voivat syöttää tuottamansa sähkön verkkoon sähkön pörssihinnasta riippumatta (34).

(37)

EEG-sähköä ei yleensä myydä suoraan tukkumarkkinoilla, vaan siirtoverkonhaltijat ostavat sitä lakisääteistä korvausta vastaan. Ne myyvät sitä sähköpörssin spot-markkinoilla, mikä aiheuttaa niille tappiota. Kustannukset päätyvät viime kädessä sähkön loppukuluttajien maksettaviksi, sillä nämä maksavat energiantoimittajilleen ylimääräisen EEG-maksun, joka toimitetaan edelleen siirtoverkonhaltijoille. Energiantoimittajat, jotka ostavat yli 50 prosenttia EEG-sähköstä, josta vähintään 20 prosenttia on peräisin aurinko- ja tuulienergiasta, maksavat alennetun EEG-maksun.

(38)

EEG-sähköä tuottavien laitosten toiminnanharjoittajat voivat myös markkinoida tuottamaansa sähköä suoraan. Tämä tarkoittaa sitä, että ne voivat luopua lakisääteisestä korvauksesta ja myydä sähkön suoraan spot-markkinoilla. EEG-sähkön suurten tuotantokustannusten vuoksi suora myynti muilla kuin lakisääteisillä ehdoilla ei ole yleensä kannattava vaihtoehto. Aiemmin tätä menetelmää on käytetty jossain määrin sellaisissa tapauksissa, joissa ostajat ovat voineet saada vapautuksen ylimääräisestä EEG-maksusta yhdistämällä tietyn määrän tuottajalta suoraan hankittua EEG-sähköä perinteiseen sähköön (35). Tätä erityistä vapautusmahdollisuutta on kuitenkin rajoitettu vuoden 2012 alussa voimaan tulleella uudella EEG-lailla, ja rajoituksen odotetaan vähentävän tämäntyyppistä suoramarkkinointia (36).

(39)

Uudessa laissa annetaan nyt uusi mahdollisuus suoramarkkinointiin, johon liittyy kuitenkin sellaisen markkinapreemion maksaminen EEG-sähkön tuottajille, joka kattaa niille aiheutuneiden suurempien kustannusten ja keskimääräisen markkinahinnan välisen eron, jäljempänä ’markkinapreemiomalli’. Siirtoverkonhaltijat arvioivat, että markkinapreemiomallin mukaisen myynnin osuus kaikentyyppisistä uusiutuvista energianlähteistä on 15 prosenttia vuonna 2012 (37). Voidaankin päätellä, että nykyään ja lähitulevaisuudessa ylivoimaisesti suurin osa EEG-sähköstä myydään lakisääteisiin maksuihin perustuvassa järjestelmässä siirtoverkonhaltijoiden välityksellä. Tuen ulkopuolelle jäävän suoramarkkinoinnin merkitys jää tällöin hyvin vähäiseksi.

(40)

Edellä esitetyn perusteella EEG-sähkön tuotanto ja ensimyynti ovat osa säänneltyä järjestelmää, jossa tuottajille maksetaan lakisääteiseen maksuun perustuva korvaus. Niihin ei kohdistu kilpailua, koska ne voivat syöttää tuottamansa EEG-sähkön verkkoon vallitsevasta markkinahinnasta riippumatta. Etusijalle asetetun sähkönsyötön vuoksi ne voivat myös myydä kaikki tuottamansa määrät. Sen vuoksi ei voida päätellä, että EEG-sähkön tuottajien toimintaan kohdistuisi kilpailua. Edellä esitetyn perusteella ei ole tarpeen arvioida muita indikaattoreita, kuten johdanto-osan 6 kappaleessa lueteltuja indikaattoreita.

(41)

Edellä tarkasteltujen tekijöiden perusteella olisi katsottava, että direktiivin 2004/17/EY 30 artiklan 1 kohdassa säädetty edellytys, joka koskee kilpailun suoraa kohdistumista toimintoon, täyttyy hankintayksiköiden osalta, kun on kyse perinteisiin energialähteisiin perustuvasta sähköntuotannosta ja niistä tuotetun sähkön tukkumyynnistä Saksassa.

(42)

Koska rajoittamatonta markkinoille pääsyä koskevan edellytyksen voidaan katsoa täyttyvän, direktiiviä 2004/17/EY ei tulisi soveltaa hankintayksiköiden tekemiin hankintasopimuksiin, joiden tarkoituksena on mahdollistaa Saksassa perinteisiin energialähteisiin perustuva sähköntuotanto ja niistä tuotetun sähkön tukkutoimitukset, eikä suunnittelukilpailuihin, joita järjestetään tällaisen toiminnan harjoittamiseksi kyseisellä maantieteellisellä alueella.

(43)

Toisaalta olisi katsottava, että direktiivin 2004/17/EY 30 artiklan 1 kohdassa säädetty edellytys, joka koskee kilpailun kohdistumista suoraan johonkin toimintoon, ei täyty hankintayksiköiden osalta, kun on EEG-sähkön tuotannosta ja ensimyynnistä.

(44)

Koska EEG-sähkön tuotanto ja ensimyynti kuuluvat yhä direktiivin 2004/17/EY soveltamisalaan, on muistettava, että useita toimintoja koskevia hankintasopimuksia on käsiteltävä direktiivin 2004/17/EY 9 artiklan mukaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että kun hankintayksikkö toteuttaa sekamuotoisen hankinnan eli hankinnan, jolla tuetaan sekä direktiivin 2004/17/EY soveltamisalan ulkopuolelle jäävien toimintojen että sen soveltamisalaan kuuluvien toimintojen suorittamista, huomioon on otettava toiminnot, joita hankintasopimus ensisijaisesti koskee. Tällaiseen sekamuotoiseen hankintaan, jonka pääasiallisena tarkoituksena on tukea EEG-sähkön tuotantoa ja tukkumyyntiä, sovelletaan direktiivin 2004/17/EY säännöksiä. Jos on objektiivisesti mahdotonta määrittää, minkä toiminnon toteuttamiseksi hankintasopimus ensisijaisesti tehdään, sopimus on tehtävä direktiivin 2004/17/EY 9 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen mukaisesti. Tämä päätös perustuu lokakuusta 2011 helmikuuhun 2012 saakka vallinneeseen oikeudelliseen ja tosiasialliseen tilanteeseen, sellaisena kuin se käy ilmi BDEW:n ja Saksan viranomaisten lähettämistä tiedoista. Päätöstä voidaan tarkistaa, jos oikeudellinen tai tosiasiallinen tilanne muuttuu merkittävästi siten, etteivät edellytykset, joilla direktiivin 2004/17/EY 30 artiklan 1 kohtaa sovelletaan perinteisiin energialähteisiin perustuvaan sähköntuotantoon ja niistä tuotetun sähkön tukkutoimituksiin, eivät enää täyty.

(45)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat julkisia hankintoja käsittelevän neuvoa-antavan komitean lausunnon mukaiset,