31.1.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 27/12

(1)

Huhtikuun 5 päivänä 2007, kuusi kuukautta sen jälkeen kun komission sisämarkkinoille soveltuvaksi hyväksymä pelastamistuki oli myönnetty (2), Italia ilmoitti Legler S.p.A:n rakenneuudistussuunnitelmasta.

(2)

Komissio aloitti 25 päivänä syyskuuta 2007 rakenneuudistussuunnitelmaa koskevan muodollisen tutkintamenettelyn (3). Italian huomautukset vastaanotettiin 30 päivänä marraskuuta 2007.

(3)

Komissio sai 10 päivänä joulukuuta 2007 yhdeltä asianomaiselta huomautuksia. Komissio välitti huomautukset Italialle 3 päivänä maaliskuuta 2008 päivätyllä kirjeellä. Italia toimitti vastauksensa 20 päivänä toukokuuta 2008 päivätyllä kirjeellä.

(4)

Italian viranomaiset peruivat 23 päivänä heinäkuuta 2008 rakenneuudistustukea koskevan ilmoituksensa ja totesivat, että suunnitelmasta oli luovuttu.

(5)

Komissio pyysi lisätietoja Italian viranomaisilta 8 päivänä elokuuta 2008, 22 päivänä lokakuuta 2008, 9 päivänä helmikuuta 2009, 4 päivänä syyskuuta 2009 ja 17 päivänä maaliskuuta 2010. Italian viranomaiset vastasivat kirjein, jotka oli päivätty 26 päivänä syyskuuta 2008, 1 päivänä joulukuuta 2008, 3 päivänä kesäkuuta 2009, 6 päivänä lokakuuta 2009, 24 päivänä helmikuuta 2010 ja 20 päivänä huhtikuuta 2010.

(6)

Legler SpA on vuonna 1863 perustetun italialaisen tekstiilinvalmistusyhtymän, jäljempänä ’Legler’, ’yhtymä’ tai ’yritys’, emoyhtiö. Muodollisen tutkintamenettelyn alkaessa yhtymä koostui useista oikeushenkilöistä, nimittäin Legler Ottana S.p.A:sta, Legler Siniscola S.p.A:sta ja Legler Macomer S.p.A:sta. Legler S.p.A:lla oli vähemmistöosakkuus Legler Maroc SA:ssa sekä 40 prosentin osakkuus Legler Ottana S.p.A:ssa. Legler S.p.A:n pääasiallinen osakkeenomistaja oli hallintayhtiö Piltar Ltd, jäljempänä ’Piltar’.

(7)

Vuonna 2007 Leglerillä oli 1 213 työntekijää (4) ja tuotantolaitoksia Sardinian alueella (Macomerissa Oristanon maakunnassa sekä Siniscolassa ja Ottanassa Nuoron maakunnassa) ja Lombardian alueella (Ponte San Pietrossa Bergamon maakunnassa). Yhtymän liikevaihto vuonna 2006 oli 101 miljoonaa euroa ja syyskuussa 2007 30,9 miljoonaa euroa.

(8)

Leglerin ydinliiketoimintaa oli laadukkaan farkkukankaan tuotanto. Tällä alalla yritys oli johtava toimija Italiassa ja Saksassa ja merkittävä toimittaja Ranskaan ja Benelux-maihin. Italian viranomaisten mukaan farkkukankaan markkinat jakautuvat kahteen osaan: tunnettujen merkkien valmisvaatteet (Leglerin päätoimialue) sekä massamarkkinoille tarkoitetut tuotteet, joissa kilpaillaan pääasiassa hinnalla. Leglerin tärkeimmät kilpailijat olivat italialaisia, kreikkalaisia, ranskalaisia, tunisialaisia, turkkilaisia ja japanilaisia. Legler joutui vaikeuksiin ensimmäisen kerran vuonna 2003, jolloin merkittävä osa tuotannosta siirrettiin Aasiaan tai eteläisen Välimeren maihin.

(9)

Sardinian alueen sijoitusyhtiön SFIRS S.p.A:n hallituksen kokouksessa päätettiin 30 päivänä toukokuuta 2007, että SFIRS ostaa selvitystilassa olevalta Intex S.p.A:lta 450 000 eurolla nimellisarvoltaan 17 miljoonan euron arvoisen lainan, jossa velallisina ovat Legler S.p.A ja Legler Siniscola SpA.

(10)

Samassa kokouksessa SFIRS päätti myös muuntaa Leglerin 17 miljoonan euron lainasta 14,5 miljoonaa euroa osakkuudeksi Leglerin osakepääomasta.

(11)

Velkojen muunto osakepääomaksi tapahtui Leglerin yhtiökokouksessa 31 päivänä toukokuuta 2007. Muuntaessaan nimellisarvoltaan 14,5 miljoonan suuruisen osuuden Leglerin velasta Leglerin osakepääomaksi SFIRS sai Legler S.p.A:n kantaosakkeista 49 prosenttia (ja erikoisosakkeista (5) 100 prosenttia). Jäljelle jäävän 51 prosenttia Piltar piti itsellään.

(12)

Tammikuussa 2008 SFIRS päätti luopua omistamistaan Legler S.p.A:n osakkeista sekä jäljellä olevasta Legler-yhtymän velasta ja julkaisi kiinnostuksenilmaisupyynnön Leglerin pääoman ja velan yhteiskaupasta.

(13)

Voittaneen tarjouksen tehnyt yritys oli Ferratex s.r.l, jäljempänä ’Ferratex’, ja tarjouksen suuruus oli yhteensä 2 000 001 euroa. Italian viranomaisten mukaan hinnassa näkyi kaikkien Legleriltä ja sen tytäryhtiöiltä peräisin olevien SFIRSin saatavien markkinahinta, jonka riippumaton asiantuntija oli arvioinut noin kahdeksi miljoonaksi euroksi, sekä SFIRS:n Leglerin osakepääomasta hallussaan pitämästä omistuksesta maksettu symbolinen yhden euron hinta, joka perustui samoin riippumattoman asiantuntijan arvioon. Kauppa tehtiin 25 päivänä tammikuuta 2008.

(14)

Legler lopetti kuitenkin kaikkien tuotantolaitostensa toiminnan joulukuun 2007 ja elokuun 2008 välisenä aikana, minkä jälkeen laitoksilla ei ole ollut toimintaa.

(15)

Legler S.p.A muutti 23 päivänä heinäkuuta 2008 nimensä Texfer S.p.A:ksi ja sen tytäryhtiöt nimettiin vastaavasti uudelleen Texfer Ottana S.p.A:ksi, Texfer Siniscola S.p.A:ksi ja Texfer Macomer S.p.A:ksi.

(16)

Toimivaltainen tuomioistuin julisti 18 päivänä elokuuta 2008 yhtymän emoyhtiön maksukyvyttömäksi, ja 13 päivänä marraskuuta 2008 se asetettiin yhdessä tytäryhtiöidensä kanssa yleistäytäntöönpanomenettelyyn (amministrazione straordinaria).

(17)

Legler ei maksanut pelastamislainaa eräpäivään mennessä, ja jonkin ajan kuluttua pankki vaati pelastamistuen takausta lankeavaksi. Tämän jälkeen toimivaltainen ministeriö maksoi lainan korkoineen 16 päivänä syyskuuta 2008.

(18)

Texfer S.p.A asetettiin konkurssiin 21 päivänä lokakuuta 2010. Marraskuun 17 ja 18 päivänä 2010 myös Texfer Ottana SpA, Texfer Siniscola SpA ja Texfer Macomer S.p.A asetettiin konkurssiin.

(19)

Vuonna 2006 Leglerin oma pääoma oli muodostunut negatiiviseksi (– 8,6 miljoonaa euroa), vaikka vuonna 2005 se oli ollut vielä 17,2 miljoonaa euroa. Yrityksen tappiot olivat 25,9 miljoonaa euroa vuonna 2006 ja 28,1 miljoonaa euroa vuonna 2005. Liikevaihto vuonna 2006 oli 101,4 miljoonaa euroa, kun vuonna 2005 se oli ollut 124,2 miljoonaa euroa. Käyttökate eli EBITDA oli – 10,9 vuonna 2006 ja – 0,7 vuonna 2005. Myös korkomenot olivat nousussa.

(20)

Leglerin oma pääoma oli 30 päivänä marraskuuta 2007 16,3 miljoonaa euroa negatiivinen. Tappio vuosina 2003–2007 oli jo 94,9 miljoonaa euroa, ja kasvavat tappiot ja supistuva liikevaihto heikensivät yrityksen tilaa jatkuvasti.

(21)

Yhtymä asetettiin 13 päivänä marraskuuta 2008 kansallisen lainsäädännön mukaiseen yleistäytäntöönpanomenettelyyn, ja se joutui lopulta konkurssiin (katso johdanto-osan 16–18 kappale.

(22)

Italian ilmoittama rakenneuudistussuunnitelma (piano industriale, jäljempänä myös ’suunnitelma’) kattoi kolmen vuoden mittaisen ajanjakson 2007–2009, ja siihen kuului kolme toimenpidettä: i) 13 miljoonaa euroa rakenneuudistusajan keskipitkänä takauksena, jolla korvattaisiin pelastamistueksi hyväksytty kuuden kuukauden takaus (6), ii) 13,2 miljoonaa euroa suorana tukena ja iii) 13 miljoonaa euroa velan muuntamisena osakepääomaksi. Toukokuun 31 päivänä 2007 SFIRS kuitenkin muunsi velkaa osakepääomaksi 14,5 miljoonan euron nimellisarvosta.

(23)

Italian viranomaiset olivat laatineet rakenneuudistussuunnitelman vuosiksi 2007–2009, mutta katsoivat kuitenkin, että varsinainen rakenneuudistusaika kestäisi 1 päivästä kesäkuuta 2007 vuoden 2012 loppuun. Yrityksen rakenneuudistuksen edistymisen seurantaa varten vuodesta 2009 vuoteen 2012 saatiin tietoja vain kassavirrasta sekä vastaperustetun yrityksen (NewCo) velkojen määrän muutoksesta.

(24)

Tänä aikana Legler S.p.A:n ja sen sardinialaisten tytäryhtiöiden fuusiosta syntyneen uuden yrityksen perustamisesta aiheutuneet kulut olivat yhteensä 106,2 miljoonaa euroa. Summasta 86,7 miljoonaa euroa käytettiin yhtymän perusteelliseen uudelleenjärjestelemiseen, ja loput menivät pääoman uudelleen kokoamiseen ja tappioiden kattamiseen.

(25)

NewCon toiminnassa aiottiin keskittyä yrityksen perinteiseen ydinliiketoimintaan eli laadukkaan farkkukankaan tuottamiseen, ja kaksi muuta tuotantolinjaa eli vakosametin ja sileän puuvillan tuotantolinjat oli tarkoitus sulkea. Myös maantieteellisesti yhtymän toiminta oli tarkoitus keskittää vain kahdelle paikkakunnalle eli samalla alueella sijaitseviin Siniscolan ja Ottanan tuotantolaitoksiin. Muu omaisuus olisi myyty Leglerin omaa rahoitusosuutta varten sekä energia-, kuljetus- ja henkilöstökulujen pienentämiseksi. Macomerin tuotantolaitos ei ollut suunnitelmassa mukana (7).

(26)

Suunnitelmassa esitettiin myös, että mukaan otettaisiin SFIRS:n lisäksi uusi osakkeenomistaja, ja mainittiin, että uudelleenjärjestelyn toteuttamiseksi olisi välttämätöntä saada puiteluottoja myös yksityisistä lähteistä.

(27)

Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään komissio totesi, että se ei ollut täysin varma, oliko velkojen muunnossa osakepääomaksi mukana valtiontukea. Komissio epäili, että yksityinen sijoittaja ei olisi hyväksynyt velkojen vaihtamista yrityksen osakkeiksi näissä olosuhteissa varsinkaan siksi, että osa yrityksen toiminnasta oli jo ollut keskeytyneenä ilmeisesti useiden kuukausien ajan. Italian viranomaiset eivät myöskään olleet toimittaneet komissiolle selvitystä vaihtoehtoisesta skenaariosta, joka olisi tukenut SFIRS:n olettamusta, jonka mukaan Legleriin sijoittaminen ja sen rakenneuudistuskustannuksista vastaaminen oli kustannustehokkaampaa kuin yhtymän likvidaatio.

(28)

Käsitellessään tuen soveltuvuutta sisämarkkinoille valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen yhteisön suuntaviivojen (8), jäljempänä ’pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivat’, mukaan komissio kysyi ensinnäkin, olisiko enemmistöosakas Piltar voinut selvittää Leglerin vaikeudet, tai oliko kustannukset yhtymän sisällä jaettu sattumanvaraisesti.

(29)

Toiseksi komissio kyseenalaisti sen, että suunnitelmalla voitaisiin palauttaa pitkän aikavälin elinkelpoisuus. Omaisuuden ja tuotantolinjojen myyntisuunnitelmat vaikuttivat suhteellisen epämääräisiltä, ja tulevia toimintaolosuhteita koskevat olettamukset vaikuttivat monissa tapauksissa epärealistisilta, kun otettiin huomioon, että Leglerin tuotanto oli keskeytyksissä. Komissio esitti epäilyjä myös esitettyjen vastasuoritteiden todenperäisyydestä ja siitä, olivatko ne yrityksen elinkelpoisuuden palauttamisen kannalta ylimitoitettuja toimenpiteitä, samoin kuin oman maksuosuuden tason riittävyydestä sekä siitä, oliko tuen ainutkertaisuuden periaatetta noudatettu.

(30)

Lopuksi komissio pyysi Italian viranomaisia antamaan tietoja epäilyksenalaisista seikoista (SFIRS:n luoton alkuperästä sekä lisätietoja Piltarista, kustannusten jaosta yhtymän sisällä, vastasuoritteista, Leglerin uuden osakkeenomistajan löytymisen todennäköisyydestä sekä Leglerin uudelleenjärjestelyä varten tarvittavan yksityisen rahoituksen saatavuudesta).

(31)

Eräs asianomainen on 14 päivänä joulukuuta 2007 päivätyllä kirjeellä esittänyt huomautuksia menettelyn aloittamisesta koskevasta päätöksestä. Kyseinen kolmas osapuoli huomautti, että mainitut toimenpiteet vääristäisivät kilpailua, ja totesi, että toimialalla oli huomattavaa ylikapasiteettia. Huomautuksissa oli mukana lukuja farkkukankaan tuotantokapasiteetista koko maailmassa vuonna 2006. Lukujen mukaan ylikapasiteetti oli maailmanlaajuisesti 27 prosenttia.

(32)

Italian viranomaiset selvittivät ensin, miten SFIRS:stä oli tullut Leglerin enemmistöosakas. Maaliskuussa 2007 SFIRS osti Legler S.p.A:n ja Legler Siniscola S.p.A:n velan selvitystilassa olevalta Intex SpA -nimiseltä yritykseltä 450 000 eurolla. Toukokuun 31 päivänä 2007 SFIRS muutti osan kyseisestä, nimellisarvoltaan 14,5 miljoonan euron suuruisesta velasta Leglerin osakepääomaksi ja sai samalla Leglerin kantaosakkeista 49 prosenttia (51 prosenttia jäi Piltarille) sekä erikoisosakkeista (9) 100 prosenttia.

(33)

Toiseksi Italian viranomaiset selvittivät, että Piltar oli pelkkä väline, jota johtivat luonnolliset henkilöt. Piltar oli perustettu yksinomaan Leglerin omistusosuuden hankkimista varten, eikä sillä ollut muuta yritystoimintaa. Italian viranomaisten mukaan Piltar oli lisäksi tehnyt selväksi, ettei se aikonut tukea yritystä rahallisesti ja että sen tarkoituksena oli vähitellen myydä osuutensa yhtymästä. Vaikuttaakin siltä, että 49 prosentin omistusosuuden hankkiessaan SFIRS sai samalla oikeuden ostaa jäljellä olevat 51 prosenttia Leglerin kantaosakkeista.

(34)

Kolmanneksi Italian viranomaiset lupasivat antaa tietoa vastasuoritteista.

(35)

Neljänneksi Italia ilmoitti, että suhdanteet vaikuttivat suotuisilta johdanto-osan 25 kappaleessa mainituilla Leglerin elinkelpoisuuden palauttamiseksi tarkoitetun rakenneuudistussuunnitelman kohteena olevilla markkinalohkoilla. Italian viranomaiset mainitsivat myös, että yritys aikoi hankkia puiteluottoja yksityisistä lähteistä sekä uuden osakkeenomistajan, joka rahoittaisi suunnitelmasta osan. Näihin seikkoihin tähtääviin toimiin oli jo ryhdytty.

(36)

Seuraavaksi Italian viranomaiset vastasivat kolmannen osapuolen huomautuksiin toteamalla, että vuonna 2006 Leglerin markkinaosuus oli vain 0,27 prosenttia. Viranomaiset mainitsivat lisäksi, että vastasuoritteeksi suunnitelmassa esitettiin 22 prosentin vähennystä yrityksen kapasiteettiin vuoteen 2006 verrattuna ja 40 prosentin vähennystä vuoteen 2005 verrattuna. Tästä syystä viranomaiset katsoivat, ettei tuki vääristäisi kilpailua niin paljon, että se olisi katsottava yhteisen edun vastaiseksi.

(37)

Rakenneuudistussuunnitelman perumisen jälkeen lähettämissään vastauksissa Italian viranomaiset esittivät, ettei velkojen muuntaminen osakepääomaksi olisi SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettua valtiontukea, sillä SFIRS oli toiminut markkinataloussijoittajaperiaatteen mukaisesti. Italian viranomaisten mukaan yksityinen sijoittaja olisi toiminut samoin välttääkseen konkurssin ja saadakseen takaisin ainakin osan antamastaan luotosta mahdollisimman tehokkaasti eli muuntamalla sen osakepääomaksi ja toteuttamalla yrityksessä rakenneuudistuksen yhdessä uuden yksityissijoittajan kanssa uudella puiteluotolla.

(38)

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (10) 8 artiklan 1 kohdan nojalla asianomainen jäsenvaltio voi perua 2 artiklassa tarkoitetun ilmoituksen hyvissä ajoin ennen kuin komissio on tehnyt 4 tai 7 artiklan mukaisen päätöksen.

(39)

Tällaisessa tapauksessa, jossa komissio on aloittanut muodollisen tutkintamenettelyn, komissio myös päättää kyseisen menettelyn mainitun asetuksen 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(40)

Komissio panee merkille, että 13,2 miljoonan euron suoran tuen myöntäjä ei ole Italia, eikä Italia enää jatka kyseessä olevaa tukihanketta. Koska rakenneuudistussuunnitelma on peruttu, ei suunnitelmaan kohdistuneella muodollisella tutkintamenettelyllä ole enää merkitystä.

(41)

Italia oli sääntöjenvastaisesti ryhtynyt kahteen muuhun ilmoitettuun rakenneuudistustoimenpiteeseen, minkä vuoksi muodollisen tutkintamenettelyn loppuunsaattamiseksi komission on todettava, ovatko toimenpiteet olleet SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan mukaista valtiontukea ja ovatko ne siinä tapauksessa olleet sisämarkkinoille soveltuvia.

(42)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa määrätään, että jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(43)

Jos SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tuki myönnetään tai on myönnetty vaikeuksissa olevalle yritykselle, on tuen soveltuvuus sisämarkkinoille arvioitava pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen perusteella. Tästä seuraa, että tuki voidaan SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan perusteella katsoa sisämarkkinoille soveltuvaksi vain, jos kaikki pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen mukaiset ehdot täyttyvät.

(44)

Kolmentoista miljoonan euron suuruinen pelastamistuen takaus ei päättynyt komission hyväksymän kuuden kuukauden mittaisen ajanjakson lopussa, vaan se pysyi voimassa edelleen suunnitelmaa koskevan ilmoituksen peruuttamisen jälkeen (katso johdanto-osan 15 kappale).

(45)

Pelastamistuen takauksen keston jatkamisesta ilmoitettiin valtion talousarviosta rahoitettuna, toimivaltaisen ministeriön varoista myönnettynä toimenpiteenä. Tuki myönnettiin siis valtion varoista, ja se on seurausta valtion toiminnasta. Takaus on valikoivaa etua, sillä sen avulla Legler sai käyttöönsä rahavaroja, joita se ei senhetkisessä taloudellisessa tilanteessaan olisi muuten voinut saada. Näin Legler välttyi kuluilta, joita sille muutoin olisi koitunut. Lisäksi Legler oli toteuttamassa tuotannon jatkamiseen tähtäävää rakenneuudistusmenettelyä, minkä vuoksi tuki saattoi vääristää kilpailua sisämarkkinoilla ja vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Eräs kolmas osapuoli painotti toimenpiteen vääristävää vaikutusta ja toi myös esiin, että ala kärsii ylikapasiteetista.

(46)

Tästä syystä komissio katsoo, että rakenneuudistustoimenpiteeksi tarkoitetun pelastamistuen takauksen jatkaminen on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(47)

Tuen suuruutta määritettäessä komissio palauttaa mieleen takauksista annetun tiedonannon (11) 4.1 kohdan a alakohdan, jonka mukaan ”vaikeuksissa olevien yritysten kohdalla markkinatalouden ehdoin toimiva takaaja, jos sellainen löytyisi, veloittaisi takauksen myöntämishetkellä suuren maksun maksukyvyttömyysoletuksen takia. Jos todennäköisyys sille, että lainanottaja ei voi maksaa lainaa takaisin, nousee erityisen korkeaksi, tällaista markkinahintaa ei ehkä ole, ja poikkeuksellisissa olosuhteissa takauksen tukiosuus voi osoittautua yhtä korkeaksi kuin summa, joka tosiasiallisesti takauksella katetaan.”

(48)

Kun otetaan huomioon Leglerin vakavat taloudelliset vaikeudet takauksen myöntämishetkellä (johdanto-osan 19–21 ja 52 kappaleessa kuvatut kasvavat tappiot, supistuva liikevaihto ja negatiivinen oma pääoma), komissio pitää erittäin epätodennäköisenä sitä, että yritys olisi saanut pankkilainan markkinoilta ilman valtion väliintuloa. Tämän vuoksi komissio toteaa, että tukisumma vastaa lainasummaa kokonaisuudessaan (12).

(49)

Komissio toteaa, että muuntamisesta vastasi SFIRS, julkinen toimija, jonka pääosakkaalla Sardinian alueella on määräysvalta SFIRS:n päätöksiin nähden (13). Tätä Italia ei ole missään vaiheessa kieltänyt. Tästä syystä komissio toteaa, että nyt kyseessä oleva toimenpide on seurausta valtion toiminnasta, ja varat myönnettiin valtion varoista. Toimenpide on myös valikoiva, koska se suosii yhtä ainoaa yritystä eli Legleriä. Lisäksi Legler oli toteuttamassa tuotannon jatkamiseen tähtäävää rakenneuudistusmenettelyä, minkä vuoksi tuki saattoi vääristää kilpailua sisämarkkinoilla ja vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Toimenpiteen mahdollinen vääristävä vaikutus tuotiin esiin myös kolmannen osapuolen esittämissä huomautuksissa. Kolmas osapuoli mainitsi myös, että ala kärsii ylikapasiteetista.

(50)

Vastauksessaan Italia esitti, että kyseessä olevasta toimenpiteestä ei koitunut etua Leglerille, sillä sen näkemyksen mukaan toimenpide oli markkinataloussijoittajaperiaatteen mukainen.

(51)

Vakiintuneen oikeuskäytännön (14) mukaan Leglerin valtion varoista saaman edun toteamiseksi on syytä tarkastella, olisiko samoissa olosuhteissa ominaisuuksiltaan SFIRS:ää vastaava yksityinen sijoittaja ollut halukas muuntamaan velat samalla tavalla pääomaksi, kun otetaan huomioon käytettävissä olleet tiedot ja toimenpiteen toteuttamisajankohtana odotettavissa olleet tapahtumat.

(52)

Leglerin tilinpäätösten perusteella komissio panee ensinnäkin merkille, että vuonna 2007 yrityksen pääoma oli 1,8 miljoonaa euroa ja oma pääoma oli negatiivinen eli - 16,2 miljoonaa euroa; kaudella 2003–2007 tappiot olivat yhteensä 94,9 miljoonaa euroa, ja kasvavat tappiot ja supistuva liikevaihto heikensivät yrityksen tilaa selvästi.

(53)

Komissio panee merkille myös, että edellä kuvatusta kriittisestä taloudellisesta tilanteesta huolimatta SFIRS ei tehnyt velkojen muuntamisesta kattavaa kustannus-hyötyanalyysia tai riskinarviointia. Komission useista asiaa koskevista pyynnöistä huolimatta Italian viranomaiset eivät ole toimittaneet perusteltua vaihtoehtoista skenaariota, josta kävisi ilmi, että SFIRS:n valinta oli parempi kuin Leglerin mahdollinen likvidaatio.

(54)

Italian keskuspankki huomauttikin samasta asiasta SFIRS:n toimintaa koskevan tutkinnan jälkeen julkaisemassaan selvityksessä (15). Selvityksessä SFIRS:n toimintaa arvosteltiin velkojen osakepääomaksi muuntamista koskevan etukäteisanalyysin puutteesta sekä siitä, että oli lähtökohtaisesti ristiriitaista tehdä ”sijoitus”, joka ei konkreettisesti lisännyt selviytymisen mahdollisuuksia.

(55)

Arviosta riippumattakin yrityksen taloudellinen tilanne oli sellainen, ettei yksikään markkinataloudessa järkevästi toimiva yksityinen sijoittaja olisi ryhtynyt samanlaiseen toimenpiteeseen.

(56)

Samalla komissio panee merkille myös, ettei yrityksen ilmoittamaa rakenneuudistussuunnitelmaa voida pitää realistisena perustana yrityksen myöhemmän tuloksen ennakoinnille. Pelkästään se, että suunnitelma kattoi koko rakenneuudistusajan sijasta vain osan siitä eikä sisältänyt mitään tietoja siitä, miten rakenneuudistuksen oli jatkossa tarkoitus edetä (katso johdanto-osan 23 kappale), osoittaa selkeästi, että yksityinen sijoittaja olisi tietojen puutteellisuuden vuoksi luopunut kyseessä olevaan toimenpiteeseen ryhtymisestä.

(57)

Toiseksi, tarkasteltaessa SFIRS:n mahdollisuutta saada todellisuudessa takaisin rahat, jotka Legler oli sille velkaa, on todettava, että SFIRS oli muuntaessaan velat osakepääomaksi tosiasiassa heikentänyt omaa asemaansa, kun siitä oli tullut osakkeenomistaja aikaisemman etuoikeutetun velkojan sijasta.

(58)

SFIRS:n osakepääomaan tekemän sijoituksen arvo ja kehitysnäkymät velkojen osakepääomaksi muuntamisen ajankohtana vaikuttivat liian heikoilta, jotta ne olisivat tasapainottaneet edellä mainittuja riskejä erityisesti silloin, kun otetaan huomioon yrityksen kriittinen taloudellinen tilanne. Tämä kävi selvästi ilmi yrityksen arvon riippumattomasta arvioinnista, jossa arvoksi määritettiin symbolisesti yksi euro.

(59)

Johtopäätöksenä edellä mainitusta voidaan todeta, että velat osakepääomaksi muuntaessaan SFIRS ei toiminut normaaleissa markkinaolosuhteissa toimivan yksityisen sijoittajan tapaan. Yksityinen sijoittaja ei olisi ryhtynyt kyseessä olevaan toimenpiteeseen ilman uskottavaa ja realistista etukäteisarviota, joka olisi osoittanut velkojen osakepääomaksi muuntamisen paremman kustannustehokkuuden yrityksen etuoikeutettuna velkojana pysymiseen verrattuna.

(60)

Velan osakepääomaksi muuntaessaan SFIRS siis antoi etua Leglerille.

(61)

Edellä esitetystä seuraa, että velan muuntaminen osakepääomaksi on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan mukaista valtiontukea.

(62)

Tuen määrää laskettaessa on syytä huomata, että valtiontuen käsite on rajattu koskemaan julkisista varoista myönnettyä tukea. Tuen määrä on laskettava SFIRS:n Leglerin osakepääomaksi muuntaman velan markkina-arvon perusteella. Jos Leglerin velka SFIRS:lle oli siis nimellisarvoltaan yhteensä 17 miljoonaa euroa, mutta muuntamista edeltävänä päivänä velan markkina-arvo oli 450 000 euroa, oli toimenpiteen (jossa SFIRS muunsi osakepääomaksi 85,3 prosenttia luoton kokonaisarvosta eli nimellisarvoltaan 14,5 miljoonaa euroa) markkina-arvo 383 850 euroa eli 85,3 prosenttia 450 000 eurosta. Valtion varoista myönnetyn edun suuruus oli siis 383 850 euroa. Muunnetun luoton nimellisarvoa ei sen sijaan voi pitää etuna muuten kuin kirjanpidollisesti.

(63)

Ilmoitettujen toimenpiteiden (julkinen takaus ja velan muuntaminen osakepääomaksi) on todettu olevan sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, minkä vuoksi komission on arvioitava, soveltuuko tuki sisämarkkinoille.

(64)

Valtiontukitoimien soveltuvuutta sisämarkkinoille on arvioitava pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen perusteella.

(65)

Julkisen tuen soveltuvuuden arvioimista varten on erotettava toisistaan yhtäältä pelastamistuen jatkaminen ja toisaalta valtionavun myöntäminen keskipitkän takauksen muodossa, missä on rakenneuudistusajan keston osalta kyse myös rakenneuudistustoimenpiteestä.

(66)

Pelastamistuen jatkamisesta suuntaviivojen 26 kohdassa vahvistetaan, että jos jäsenvaltio on toimittanut rakenneuudistussuunnitelman kuuden kuukauden kuluessa tuen hyväksymispäivästä tai, jos kyseessä on ilmoittamaton tuki, kyseisen toimenpiteen täytäntöönpanosta, lainan takaisinmaksun tai takauksen voimassaolon päättymisen määräaikaa pidennetään, kunnes komissio tekee suunnitelmasta päätöksen, ellei komissio päätä, että määräajan pidentäminen ei ole perusteltua.

(67)

Rakenneuudistussuunnitelmasta ilmoittamisen vuoksi pelastamistukea voitiin jatkaa yli kuusi kuukautta. Italia kuitenkin perui ilmoituksensa myöhemmin. Suuntaviivojen 26 kohdasta seuraa siis, että rakenneuudistussuunnitelmasta ilmoittaminen on ehdoton edellytys pelastamistuen jatkamiselle. Jos siis ilmoitettu rakenneuudistussuunnitelma myöhemmin perutaan, on pelastamistuelle myönnetyn lisäajan päätyttävä.

(68)

Komission päätöksentekokäytännöstä (asiat Ernault  (16) ja Huta Cynku  (17)) seuraa, että jos komissiolle ei ole ilmoitettu rakenneuudistussuunnitelmaa eikä likvidaatiosuunnitelmaa tai, kuten nyt käsiteltävässä tapauksessa, jos rakenneuudistussuunnitelma on peruttu, ei kyseessä olevan rakenneuudistustuen kestoa voida jatkaa yli sen päivän, jolloin jäsenvaltio perui rakenneuudistussuunnitelmaa koskevan ilmoituksensa.

(69)

Koska rakenneuudistussuunnitelman keston ajalle annettu keskipitkä takaus, joka oli tarkoitettu ilmoitetuksi rakenneuudistustueksi, oli pelastamistuen takauksen jatkamista, se soveltui sisämarkkinoille siihen saakka, kunnes Italia perui ilmoituksensa.

(70)

Jatketun valtiontuen takauksen soveltumista sisämarkkinoille olisi siis arvioitava Italian antaman ilmoituksen perumista seuraavasta päivästä lähtien eli 24 päivästä heinäkuuta 2008 lähtien.

(71)

Vaikeuksissa olevalle yritykselle myönnetty valtiontuki voidaan SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan perusteella katsoa sisämarkkinoille soveltuvaksi vain, jos kaikki pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen mukaiset ehdot täyttyvät.

(72)

Suuntaviivojen 12 kohdan a alakohdan sekä 14 kohdan mukaan vain vaikeuksissa oleville yrityksille voidaan myöntää rakenneuudistustukea.

(73)

Suuntaviivojen 9 kohdan mukaan yrityksen katsotaan sen koosta riippumatta olevan vaikeuksissa oleva yritys, jos se ei pysty omilla taikka osakkailta tai markkinoilta saaduilla varoilla pysäyttämään tappiollista kehitystä, joka johtaa lähes varmasti yrityksen toiminnan loppumiseen, jos viranomaiset eivät puutu tilanteeseen.

(74)

Suuntaviivojen 10 kohdan mukaan yritys katsotaan vaikeuksissa olevaksi yritykseksi seuraavissa olosuhteissa:

(75)

Pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 10 kohdan a alakohdasta seuraa, että ilman ulkopuolisen väliintuloa huomattavassa määrin merkittyä pääomaansa menettäneen yrityksen toiminta väistämättä loppuu lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä. Aiemmassa päätöksessään (18) komissio totesi, että yritys, jonka oma pääoma on negatiivinen, on sitä suuremmalla syyllä katsottava vaikeuksissa olevaksi. Asiassa Biria antamassaan tuomiossa (19) unionin yleinen tuomioistuin vahvisti myös, että pääoman huomattava supistuminen on merkki vaikeuksissa olemisesta, ja komissio on ollut oikeassa katsoessaan, että yritys, jonka oma pääoma on negatiivinen, on vaikeuksissa oleva yritys.

(76)

Legler täytti pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 10 kohdan a alakohdan ehdon, sillä sen oma pääoma vuonna 2006 oli negatiivinen (katso johdanto-osan 19 kappale).

(77)

Komissio panee myös merkille, että Leglerin katsottiin olevan pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 10 kohdan a alakohdassa tarkoitettu vaikeuksissa oleva yritys jo 22 päivänä toukokuuta 2007, kun pelastamistuki myönnettiin.

(78)

Tämän jälkeen Leglerin taloudellinen tilanne ei kohentunut, ja toimivaltainen tuomioistuin totesikin sen maksukyvyttömäksi vuonna 2008 (katso johdanto-osan 16 kappale).

(79)

Komissio toteaa myös, ettei Legler ole pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 12 kohdassa tarkoitettu vastaperustettu yritys.

(80)

Pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 13 kohdan mukaan yhtymään kuuluva tai yhtymän haltuun joutuva yritys voi saada pelastamis- tai rakenneuudistustukea vain silloin, kun voidaan osoittaa, että vaikeudet kohdistuvat ainoastaan tähän yritykseen eikä niiden aiheuttajana ole sattumanvarainen kustannustenjako yhtymän sisällä ja että nämä vaikeudet ovat niin vakavia, ettei yhtymä pysty selviytymään niistä itse.

(81)

Komissio toteaa, että Piltar oli pelkkä kaupallinen väline, jolla ei ollut Leglerin osakkeiden omistamisen lisäksi muuta yritystoimintaa. Komission tiedossa ei ole mitään sellaista, jonka perusteella olisi syytä olettaa, että yrityksen vaikeudet johtuivat sattumanvaraisesta kustannustenjaosta yhtymän sisällä. Koska Piltar oli lisäksi kokonaan yksityishenkilöiden omistama, eikä sillä ollut Legleriin tehdyn osakepääomasijoituksen lisäksi muuta yritystoimintaa, ei Piltarilla ollut mahdollisuutta osallistua Leglerin rakenneuudistukseen.

(82)

Edellä mainitun perusteella voidaan todeta, että pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 9 kohdassa säädetyt ehdot täyttyvät.

(83)

Koska Legler voi saada rakenneuudistustukea, on seuraavaksi arvioitava, täyttyvätkö pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 32–51 kohdassa säädetyt rakenneuudistustuen sisämarkkinoille soveltuvuutta koskevat edellytykset.

(84)

Italia kuitenkin perui Leglerin rakenneuudistussuunnitelman, minkä vuoksi se ei ole enää sitoutunut mihinkään pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 35 kohdan mukaiseen rakenneuudistussuunnitelmaan. Tämän vuoksi komissio ei voi arvioida sääntöjenvastaista tukea pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 32–51 kohdassa vahvistettujen edellytysten nojalla.

(85)

Lisäksi komissio katsoo, että julkista takausta ja velan muuntamista osakepääomaksi ei voida pitää sisämarkkinoille soveltuvana minkään muun oikeusperustan nojalla.

(86)

SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdan nojalla käynnistetty muodollinen tutkintamenettely, joka koskee 13,2 miljoonan euron suoraa tukea, on päätettävä, koska Italia on perunut ilmoituksensa eikä aio jatkaa tukihanketta.

(87)

Komissio toteaa, että julkinen takaus ja velan muuntaminen osakepääomaksi kuuluvat SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan.

(88)

Italia on toteuttanut nämä kaksi toimenpidettä SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan vastaisesti.

(89)

SEUT-sopimuksen ja unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti komissiolla on toimivalta päättää, että jäsenvaltion on muutettava tai kumottava sisämarkkinoille soveltumaton valtiontuki (20). Tuomioistuin on niin ikään johdonmukaisesti katsonut, että valtion velvollisuudella kumota komission sisämarkkinoille soveltumattomaksi katsoma tuki on tarkoitus palauttaa aikaisempi tilanne (21). Tässä yhteydessä tuomioistuin on vahvistanut, että tavoite on saavutettu, kun tuensaaja on palauttanut sääntöjenvastaisella tuella saamansa määrät, jolloin se menettää markkinoilla kilpailijoihinsa verrattuna saamansa edun ja tuen suorittamista edeltänyt tilanne palautuu (22).

(90)

Oikeuskäytännön mukaisesti neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/99 (23) 14 artiklassa säädetään, että ”sääntöjenvastaista tukea koskevissa kielteisissä päätöksissä komissio päättää, että asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet tuen perimiseksi takaisin tuensaajalta”.

(91)

Koska nyt kyseessä olevat toimenpiteet on siis katsottava sisämarkkinoille soveltumattomaksi sääntöjenvastaiseksi tueksi, on toimenpiteiden yhteydessä myönnetyt tukisummat eli 13 miljoonaa euroa ja 383 850 euroa perittävä takaisin, jotta markkinoilla tuen myöntämistä edeltänyt tilanne palautuu.

(92)

Julkisen takauksen osalta takaisinperintä käynnistyy siis Italian rakenneuudistustukea koskevan ilmoituksen perumista seuraavasta päivästä eli 24 päivästä heinäkuuta 2008, ja summasta peritään takaisinperintäkorkoa siihen saakka, kunnes se on peritty kokonaisuudessaan takaisin.

(93)

Osakepääomaksi muunnettujen velkojen osalta takaisinperittävistä summista peritään korkoa siitä päivästä lukien, jolloin tuki oli tuensaajan käytettävissä eli 31 päivästä toukokuuta 2007 alkaen siihen saakka, kunnes se on peritty kokonaisuudessaan takaisin,

a)

tuensaajalta takaisin perittävä kokonaismäärä (tuki ja siitä perittävä korko);

b)

yksityiskohtainen kuvaus toimenpiteistä, jotka on jo toteutettu tai joita suunnitellaan tämän päätöksen noudattamiseksi;

c)

asiakirjat, jotka osoittavat, että tuensaaja on määrätty maksamaan tuki takaisin.