14.5.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 128/18

(1)

Komissio julkaisi Euroopan unionin virallisessa lehdessä17 päivänä huhtikuuta 2010 ilmoituksen (2), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, tukien vastaisen menettelyn vireillepanosta Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’ tai ’asianomainen maa’, peräisin olevan päällystetyn hienopaperin tuonnissa unioniin.

(2)

Tukien vastainen menettely pantiin vireille 4 päivänä maaliskuuta 2010, kun eurooppalaisten hienopaperituottajien järjestö CEPIFINE, jäljempänä ’valituksen tekijä’, oli tehnyt valituksen sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa huomattavan osan eli tässä tapauksessa yli 25 prosenttia päällystetyn hienopaperin kokonaistuotannosta unionissa. Valituksessa esitetty alustava näyttö päällystetyn hienopaperin tuetusta tuonnista ja tuesta johtuvasta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi perusteeksi menettelyn aloittamiselle.

(3)

Ennen menettelyn aloittamista komissio ilmoitti perusasetuksen 10 artiklan 7 kohdan mukaisesti Kiinan viranomaisille saaneensa asianmukaisesti asiakirjanäytöllä vahvistetun valituksen, jonka mukaan Kiinasta peräisin olevan päällystetyn hienopaperin tuettu tuonti aiheuttaa merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle. Kiinan viranomaisia kehotettiin aloittamaan neuvottelut valituksen sisällön selvittämiseksi ja molemminpuolisesti tyydyttävään ratkaisuun pääsemiseksi. Kiinan viranomaiset hyväksyivät neuvottelutarjouksen, minkä jälkeen neuvotteluja järjestettiin. Neuvottelujen aikana ei päästy molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun. Kiinan viranomaisten huomautukset valitukseen sisältyvistä väitteistä, jotka koskivat järjestelmien tasoitustoimenpiteiden alaisuutta, otettiin kuitenkin asianmukaisesti huomioon. Kiinan viranomaisilta saatiin huomautuksia neuvottelujen jälkeen.

(4)

Euroopan komissio julkaisi Euroopan unionin virallisessa lehdessä18 päivänä helmikuuta 2010 ilmoituksen (3) polkumyynnin vastaisen menettelyn vireillepanosta Kiinasta peräisin olevan päällystetyn hienopaperin tuonnissa unioniin.

(5)

Komissio otti 17 päivänä marraskuuta 2010 asetuksella (EU) N:o 1042/2010 (4) käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin Kiinasta peräisin olevan päällystetyn hienopaperin tuonnissa.

(6)

Tässä tukien vastaisessa ja rinnakkaisessa polkumyynnin vastaisessa tutkimuksessa tehdyt vahinkoanalyysit ovat identtiset, koska unionin tuotannonalan määritelmä, edustavat unionin tuottajat sekä tutkimusajanjakso ovat samat kummassakin tutkimuksessa. Tästä syystä kummassa tahansa menettelyssä esitetyt vahinkoa koskevat huomautukset otettiin huomioon molemmissa menettelyissä.

(7)

Komissio ilmoitti menettelyn vireillepanosta virallisesti valituksen tekijälle, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, tiedossa oleville vientiä harjoittaville tuottajille Kiinassa sekä tuottajien järjestölle (paperiteollisuuden järjestö), asianomaisen maan edustajille sekä tiedossa oleville tuojille ja käyttäjille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(8)

Koska vientiä harjoittavia tuottajia, unionin tuottajia ja etuyhteydettömiä tuojia oli ilmeisen runsaasti, vireillepanoilmoituksessa esitettiin perusasetuksen 27 artiklan mukaisen otantamenettelyn käyttöä. Jotta komissio voisi päättää otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen, kaikkia vientiä harjoittavia tuottajia ja niiden tiedossa olevia paperiteollisuuden järjestöjä, kaikkia unionin tuottajia ja etuyhteydettömiä tuojia pyydettiin ilmoittautumaan komissiolle ja toimittamaan vireillepanoilmoituksen mukaisesti perustiedot tarkasteltavana olevaan tuotteeseen (sellaisena kuin se on määriteltynä 2.1 jaksossa) liittyvästä liiketoiminnastaan 1 päivän tammikuuta 2009 ja 31 päivän joulukuuta 2009 väliseltä ajalta. Lisäksi kuultiin Kiinan viranomaisia.

(9)

Kuten 51 kappaleessa selitetään, kaksi kiinalaista vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Edellä esitetyn perusteella päätettiin, ettei kiinalaisista vientiä harjoittavista tuottajista tarvitse valita otosta.

(10)

Otantaa ei pidetty tarpeellisena myöskään unionin tuottajien osalta (ks. 53 kappale).

(11)

Otantaa ei pidetty tarpeellisena myöskään etuyhteydettömien tuojien osalta (ks. 54 kappale).

(12)

Komissio lähetti kyselylomakkeet kaikille tiedossa oleville asianomaisille osapuolille ja kaikille muille osapuolille, jotka pyysivät lomakkeen lähettämistä vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa, eli valituksen tekijälle, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, tiedossa oleville kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille, tuottajien järjestölle, asianomaisen maan edustajille sekä tiedossa oleville tuojille ja käyttäjille.

(13)

Vastauksia kyselylomakkeeseen ja muita huomautuksia saatiin kahdelta kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmältä, CEPIFINEltä, neljältä valituksen tehneeltä unionin tuottajalta ja yhdeltä muulta unionin tuottajalta, 13 etuyhteydettömältä tuojalta ja kauppiaalta, viideltä käyttäjältä ja yhdeltä painoteollisuuden järjestöltä.

(14)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki tuetun tuonnin, siitä johtuvan vahingon ja unionin edun määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot. Tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien valtion viranomaisten ja yritysten toimitiloihin:

(15)

Tukia ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän tammikuuta 2009 ja 31 päivän joulukuuta 2009 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttava kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2006 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(16)

Tarkastelun kohteena on Kiinasta peräisin oleva päällystetty hienopaperi, joka on yhdeltä tai molemmilta puolilta päällystettyä paperia, kartonkia tai pahvia (lukuun ottamatta voimapaperia, -kartonkia ja -pahvia), joko arkkeina tai rullina, ja jonka paino on 70 g/m2 tai enemmän mutta enintään 400 g/m2 ja vaaleus enemmän kuin 84 (mitattuna standardin ISO 2470-1 mukaisesti) ja joka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin ex 4810 13 20, ex 4810 13 80, ex 4810 14 20, ex 4810 14 80, ex 4810 19 10, ex 4810 19 90, ex 4810 22 10, ex 4810 22 90, ex 4810 29 30, ex 4810 29 80, ex 4810 99 10, ex 4810 99 30 ja ex 4810 99 90, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’ tai ’päällystetty hienopaperi’.

(17)

Päällystetty hienopaperi on korkealaatuista paperia ja kartonkia, jota yleensä käytetään luettavan materiaalin kuten viikkolehtien, katalogien, vuosikertomusten ja vuosikirjojen painamiseen. Tarkasteltavana oleva tuote sisältää sekä arkit että rullat, jotka soveltuvat käyttäväksi arkkipainokoneissa. Arkkipainokoneissa käytettäväksi soveltuvat rullat on suunniteltu leikattavaksi paloiksi ennen painoa, ja näin ollen niiden katsotaan olevan keskenään korvattavissa ja suorassa kilpailussa arkkien kanssa.

(18)

Tarkasteltavana olevan tuotteen piiriin eivät sisälly rullat, jotka soveltuvat käytettäväksi rullapainokoneissa. Rullapainokoneissa käytettäväksi soveltuvat rullat määritellään niiksi rulliksi, jotka – jos ne testataan IGT-pintalujuutta koskevan ISO-testistandardin ISO 3783:2006 (Determination of resistance to picking – Accelerated speed method using the IGT-type tester (electric model)) mukaisesti – antavat tulokseksi alle 30 N/m, kun mittaus tehdään paperin poikkisuunnassa (CD), ja tulokseksi alle 50 N/m, kun mittaus tehdään konesuunnassa (MD). Rullapainokoneissa käytettävät rullat syötetään yleensä suoraan painokoneisiin eikä niitä leikata etukäteen, toisin kuin arkkipainokoneissa käytettävät rullat.

(19)

Yksi osapuoli väitti, että tuote oli määritelty liian suppeasti tutkimuksessa ja että päällystetyn hienopaperin rullat, jotka soveltuvat käytettäväksi rullapainokoneissa, olisi pitänyt ottaa tutkimukseen mukaan. Väitettiin, että rullapainokoneissa käytettävillä rullilla ja rullilla, jotka sisältyvät tämän tutkimuksen piiriin (leikattavat rullat ja arkit), on samat tekniset ja fyysiset perusominaisuudet eivätkä ne erotu toisistaan. Lisäksi väitettiin, että molempia käytetään korkealaatuiseen painamiseen, minkä vuoksi ne ovat jossakin määrin keskenään vaihdettavissa.

(20)

Edellä esitetyn väitteen vastaisesti tutkimuksessa kuitenkin vahvistettiin, että rullapainokoneissa ja arkkipainokoneissa käytettävillä papereilla on erilaisia teknisiä ja fyysisiä ominaisuuksia, kuten kosteus ja jäykkyys. Tutkimuksessa vahvistettiin myös, että 18 kappaleessa esitetyt tekniset ominaisuudet pätevät ainoastaan rulliin, joita voidaan käyttää rullapainokoneissa. Näiden erojen vuoksi rullapainokoneissa ja arkkipainokoneissa käytettävää paperia ei voida käyttää samoissa painokoneissa, minkä vuoksi ne eivät ole keskenään vaihdettavissa. Kaikki osapuolet olivat samaa mieltä siitä, että nämä kaksi paperilajia erottuvat toisistaan pintalujuuden ja vetolujuuden suhteen.

(21)

Lisäksi kyseinen osapuoli väitti, että asiakkaat pitävät arkkien, leikattavien rullien ja rullapainokoneissa käytettävien rullien muodossa olevan päällystetyn hienopaperin markkinoita yksinä markkinoina, joiden jakelukanavat ovat samat. Erilaiset tekniset ominaisuudet tulevat esiin vain vähäisinä hintaeroina tuoteryhmien välillä.

(22)

Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että näitä kahdentyyppisiä rullia ei voida vaihtaa keskenään myöskään taloudelliselta kannalta, koska rullapainokoneisiin tarkoitettuja rullia käytetään suurimittaisiin painotöihin, ne valmistetaan yleensä tilauksesta ja edellyttävät oikea-aikaista toimitusta, minkä vuoksi välittäjät eivät varastoi näitä tuotteita vaan ne toimitetaan suoraan loppukäyttäjille, eli niitä myös myydään eri jakelukanavien kautta kuin arkkipainoon käytettäviä rullia. Erilaiset tuotantoprosessit ja mittakaavaedut painoprosessissa tulevat esiin selkeinä hintaeroina.

(23)

Lisäksi rullapainokoneissa käytettäviä rullia ei tuotu lainkaan Kiinasta tarkastelujaksolla. Voidaan myös pitää epätodennäköisenä, että näitä tuotteita tuotaisiin jatkossakaan, koska niiden hankkiminen kaukaa ei ole taloudellisesti kannattavaa edeltävässä kappaleessa mainituista syistä.

(24)

Tällä perusteella väitteet hylättiin.

(25)

Sama osapuoli väitti, että pintalujuus ei ole asianmukainen tekninen ominaisuus, jonka perusteella tuotteet voitaisiin erottaa, koska testi on yleisluonteinen ja testituloksiin voi lisäksi vaikuttaa testatun paperin kosteuspitoisuus. Osapuoli väitti vielä, että joidenkin muiden sen omassa laboratoriossa tehtyjen, unionin tuottajien tuottamien rullapainokoneissa käytettävien rullien pintalujuutta mittaavien testien perusteella voidaan nähdä, että nämä tuotteet eivät kuulu tämänhetkiseen tuotteen määritelmään, mikä osoittaa, että pintalujuutta koskeva kriteeri ei sovellu rullapainokoneissa ja arkkipainokoneissa käytettävän päällystetyn hienopaperin erottamiseksi. Tämän perusteella kyseinen osapuoli väitti, että rullapainokoneissa käytettävät rullat jätettiin pois tutkimuksesta mielivaltaisin perustein.

(26)

Osapuoli ei esittänyt mitään näyttöä tukemaan väitettä, jonka mukaan paperin kosteuspitoisuus saattaa tehdä ISO 3783:2006 -testistandardin mukaisista testituloksista epäluotettavia.

(27)

Vientiä harjoittavan tuottajan esittämät tutkimustulokset koostuivat sen omassa laboratoriossa tehdyn testin tulosten tiivistelmästä. Mikä tärkeintä, tuloksia ei annettu muiden asianomaisten osapuolten, erityisesti unionin tuotannonalan, tutkittavaksi ja kommentoitavaksi, eikä vientiä harjoittava tuottaja toimittanut tarkoituksenmukaista ei-luottamuksellista yhteenvetoa useista pyynnöistä huolimatta.

(28)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen vientiä harjoittava tuottaja ei toimittanut tarkempia tietoja, joiden avulla olisi voitu arvioida testin luotettavuutta. Koska testistä ei toimitettu ei-luottamuksellista versiota, yritykset, joiden rullapainokoneissa käytettäviä rullia väitetysti testattiin, eivät voineet vastata testin päätelmiin. Komissio ei voinut näin ollen objektiivisesti tarkastaa, olivatko toimitetut testitulokset luotettavia ja oikeita ja voitaisiinko niitä hyödyntää tutkimuksessa. Komission käytettävissä olevien tietojen perusteella testin objektiivisuutta ja luotettavuutta pidettiin riittämättömänä, koska mikään luotettava taho ei pystynyt tarkastamaan luottamuksellisesti toimitettuja tietoja.

(29)

Havainnoista ilmoittamisen jälkeen sama vientiä harjoittava tuottaja esitti tulokset toisesta, ulkoisella testauslaboratoriolla teettämästään tutkimuksesta, ja toisti väitteensä, jonka mukaan rullapainokoneissa käytettävät rullat oli mielivaltaisesti jätetty tutkimuksen ulkopuolelle. Testiraportissa todettiin, että pintalujuutta oli mitattu 25 näytteellä rullapainokoneissa käytettävistä rullista, jotka vientiä harjoittava tuottaja oli toimittanut laboratoriolle ja joiden se oli ilmoittanut olevan näytteitä unionin tuottajien tuottamasta paperista. Raportin mukaan mikään testatuista papereista ei täyttänyt molempia 18 kappaleessa tarkoitettuja kriteereitä.

(30)

Testiraportin tarkastelusta kävi ilmi, että ensinnäkin ulkoisen laboratorion testiraportti liittyi enimmäkseen tuotteisiin, joiden osalta tulokset eivät olleet relevantteja, koska valtaosa testatuista näytteistä oli itse asiassa muita kuin rullapainokoneisiin tarkoitettuja rullia, ja toiseksi testiraportti liittyi tuotteisiin, joita ei ollut riittävästi yksilöity, sillä testiraportin perusteella ei pystytty varmistamaan, oliko testattu paperi tarkoitettu arkkipainoon vai rullapainokoneisiin, koska raportissa kuvattua paperimerkkiä on olemassa molemmissa formaateissa. Testiraportti ei tarjonnut myöskään varmuutta siitä, että ilmoitetut näyterullat olivat itse asiassa niitä, jotka testattiin.

(31)

Valituksen tekijä otti kantaa ulkoisen laboratorion testiraporttiin toimittamalla tulokset testistä, jonka yksi unionin tuottaja suoritti samoilla rullapainokoneisiin tarkoitettujen rullien näytteillä, jotka ulkoinen laboratorio oli väitetysti testannut. Tästä testistä saatiin erilaiset tulokset. Valituksen tekijän mukaan erot johtuivat mahdollisesti erilaisista testausolosuhteista eli mahdollisesta ISO-standardin 3783:2006 vastaisuudesta; kyseessä on standardi, jonka mukaisesti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 16 kappaleessa esitetty pintalujuus olisi mitattava.

(32)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen vientiä harjoittava tuottaja kyseenalaisti komission puolueettomuuden, kun se hylkäsi ulkoisen laboratorion testitulokset. Se väitti, että kyseessä oli riippumattoman asiantuntijan tekemä sokkotesti, joka tehtiin asiaa koskevien ISO-standardien mukaisesti. Se toimitti johtajansa valaehtoisen todistuksen, jossa selvitettiin testauksessa käytettyjen näytteiden hankintaprosessia, testauksen riippumattomuuden, oikeellisuuden ja edustavuuden todistamiseksi.

(33)

Ensinnäkin on todettava, että komissio ei missään vaiheessa kyseenalaistanut ulkoisen laboratorion testiraportin puolueettomuutta, ja tältä osin on merkityksetöntä, että testaus tehtiin sokkona. Epäilyksiä esitettiin testattujen näytteiden valintaan ja alkuperään liittyvistä takeista eikä niinkään itse testistä. Vientiä harjoittavan tuottajan väitteet eivät poistaneet näitä epäilyksiä, koska ne olivat puutteellisia ja epäselviä useilta osin, esimerkiksi muiden tuotteiden kuin rullapainokoneissa käytettävien rullien testiin sisällyttämisen väitettiin aiheutuneen hallinnollisista virheistä tai toimittajien virheistä näiden toimittaessa mahdollisesti vääriä näytteitä.

(34)

Koska testattujen tuotteiden alkuperästä eikä näytteistä ollut täyttä selvyyttä ja eri osapuolten testitulokset olivat ristiriitaisia, pääteltiin, että kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan puolesta toimineen ulkoisen laboratorion toimittama testiraportti ei osoittanut yksiselitteisesti, että pintalujuustesti ei sovellu erottamaan toisistaan rullapainokoneissa käytettävää päällystettyä hienopaperia ja arkkipainokoneissa käytettävää päällystettyä hienopaperia. Testiraportti ei näin ollen osoittanut, että rullapainokoneissa käytetty päällystetty hienopaperi oli mielivaltaisesti suljettu pois tutkimuksesta.

(35)

Pintalujuuden soveltuvuudesta rullapainokoneissa käytettävien rullien erotteluperusteena on muistettava, että tuotteen määritelmässä nämä kaksi tuoteryhmää on erotettu toisistaan mm. tuotteen käyttötarkoituksen perusteella eli sillä perusteella, sopiiko tuote käytettäväksi arkkipainossa vai rullapainokoneissa, mitä määrittävät niiden painokoneiden vaatimukset, joissa niitä käytetään, esimerkiksi pintalujuusominaisuudet. On vielä huomattava, että pintalujuus on vain yksi ominaisuuksista, joka erottaa rullapainokoneissa käytettävän päällystetyn hienopaperin arkkipainossa käytetystä päällystetystä hienopaperista; 18 ja 20 kappaleessa esitetään muita kriteereitä, joita kyseinen vientiä harjoittava tuottaja ei ole kiistänyt. Yksi osapuoli väitti, että kosteus, sellaisena kuin se on määriteltynä 20 kappaleessa, ei ole erillinen perusominaisuus, joka erottaa tuotteita toisistaan. Muut osapuolet esittivät tutkimuksen aikana kuitenkin eriäviä väitteitä tältä osin. Joka tapauksessa havaittiin, että jäykkyys ja pintalujuus ovat merkityksellisimpiä tekijöitä.

(36)

Vastineessaan valituksen tekijä tunnusti, että saattaa olla rullia, jotka eivät täysin täytä kaikkia 18 kappaleessa tarkoitettuja pintalujuuden kriteereitä mutta joita voitaisiin silti käyttää rullapainokoneissa. Se kuitenkin pysyi kannassaan, jonka mukaan pintalujuus on ainoa testi, jolla voidaan varmasti tunnistaa, että rulla soveltuu rullapainokoneisiin, eli jos rulla täyttää 18 kappaleessa tarkoitetut pintalujuuskriteerit, se on varmasti tarkoitettu rullapainokoneeseen.

(37)

Pintalujuutta koskevien väitteidensä tueksi vientiä harjoittava tuottaja viittasi yhden valituksen tekijänä olleen unionin tuottajan esittämiin väitteisiin Yhdysvalloissa tehdyissä tukien ja polkumyynnin vastaisissa tutkimuksissa, joissa unionin tuottaja väitteen mukaan tunnusti, että rullapainokoneissa käytettäviä rullia ei voida erottaa pintalujuustestin tai minkään muun mittauksen perusteella.

(38)

Valituksen tekijä kiisti nämä vientiä harjoittavan tuottajan väitteet ja totesi, että päinvastoin kuin oli väitetty, Yhdysvalloissa tapahtuneesta käsittelystä seuraa, että rullapainokoneissa käytetty paperi voidaan selvästi erottaa päällystetystä hienopaperista.

(39)

Ensinnäkin on huomattava, että vientiä harjoittavan tuottajan tarkoittamat lausunnot esitettiin tutkimuksissa, jotka tehtiin eri lainkäyttöalueella, ja niiden esittäjinä olivat eri osapuolet kuin tässä menettelyssä. Toiseksi Yhdysvaltojen viranomaiset päättelivät kyseisissä tutkimuksissa, että arkkipainoon käytettävän päällystetyn hienopaperin ja rullapainokoneissa käytettävien rullien välillä oli selvä ero. Arkkipainokoneissa käytettäviä rullia pidettiin puolivalmiina tuotteina, kun taas rullapainokoneisiin soveltuvia rullia ei pidetty tarkasteltavana olevana tuotteena. Yhdysvaltojen viranomaiset eivät nimenomaisesti määritelleet rullapainokoneissa käytettäviä rullia tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmässään. Tästä syystä pintalujuutta koskeva kriteeri ei ollut merkityksellinen tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmässä kyseisissä tutkimuksissa.

(40)

Edellä esitettyjen huomautusten perusteella vahvistettiin, että tekninen ominaisuus ”pintalujuus” on luotettava ominaisuus, jolla voidaan kuvata rullapainokoneissa käytettäväksi soveltuvaa päällystettyä hienopaperia.

(41)

Esitetyistä huomautuksista on kuitenkin myös käynyt ilmi, että on olemassa rullia, joita voidaan käyttää rullapainokoneissa, vaikka ne eivät täytäkään täysin kaikkia pintalujuuskriteereitä. Tästä syystä katsottiin, että on tarpeen täsmentää edelleen rullapainokoneisiin soveltuvien rullien määritelmää.

(42)

Jotta saataisiin lisäkriteereitä, joiden perusteella voitaisiin erottaa rullapainokoneisiin tarkoitetut rullat, jotka eivät täytä kaikkia pintalujuuskriteereitä, valituksen tekijä ehdotti, että rullaa, joka ei täysin täytä pintalujuustestiä mutta jonka hylsyn sisämitta on alle 80 mm, olisi pidettävä rullapainokoneeseen tarkoitettuna rullana.

(43)

Kiinan viranomaiset ja vientiä harjoittava tuottaja väittivät, että hylsyn sisämitan lisääminen uutena tekijänä tuotteen määritelmään tarkoittaa rullapainokoneisiin tarkoitettujen rullien eli tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän tarkistamista. Ne myös väittivät, että hylsyn sisämitta ei ole soveltuva kriteeri, koska on olemassa rullapainokoneisiin tarkoitettuja tullia, joiden hylsyn sisämitta on yli 80 mm, ja arkkipainokoneisiin tarkoitettuja rullia, joiden hylsyn sisämitta on alle 80 mm.

(44)

Komissio pyrki määrittelemään tarkemmin rullapainokoneissa soveltuviksi käytettävät rullat ja selkeyttämään määritelmää, jotta tarkasteltavana oleva tuote ja muut tuotteet olisivat vieläkin selvemmin erotettavissa toisistaan ja jotta toimenpiteiden kiertämismahdollisuus saataisiin minimoitua. Näyttö, joka toimitettiin hylsyn sisämitan soveltuvuudesta määritelmän vaihtoehtoiseksi kriteeriksi, kuitenkin osoitti, että kriteeri saattaisi johtaa siihen, että tarkasteltavana oleva tuote eli rullapainokoneisiin tarkoitetut rullat, joiden hylsyn sisämitta on alle 80 mm, jäisi toimenpiteen ulkopuolelle. Sen vuoksi tämä kriteeri hylättiin rullapainokoneissa soveltuvaksi käytettävien rullien määrittelemiseksi.

(45)

Edellä esitetty ei rajoita sen menetelmän luotettavuutta, jonka mukaisesti rullapainokoneissa käytettävät rullat on suljettu tutkimuksen ulkopuolelle, kuten kiinalainen vientiä harjoittavien tuottajien ryhmä väitti.

(46)

Tutkimuksen aikana jotkin osapuolet väittivät myös, että monikerroksista paperia ja monikerroksista kartonkia, sellaisina kuin ne on määritelty kappaleessa 47, ei pitäisi ottaa mukaan tutkimukseen. Niiden mukaan monikerroksisella paperilla ja monikerroksisella kartongilla on erilaiset fyysiset ominaisuudet, kuten monikerroksisuus, suurempi jäykkyys ja alempi tiheys, ja erilaiset loppukäyttötavat, koska niitä käytetään yleensä taivekartongeissa ja pakkaustarkoituksiin. Osapuolet väittivät vielä, että yksikerroksinen ja monikerroksinen paperi ja kartonki on helppo erottaa toisistaan fyysisen ulkomuodon perusteella.

(47)

Monikerroksiset paperit ja monikerroksiset kartongit, sellaisina kuin ne on määritelty harmonoidun järjestelmän alanimikettä 4805 koskevissa selittävissä huomautuksissa, ovat tuotteita, jotka on saatu puristamalla yhteen vähintään kaksi kosteasta sellusta koostuvaa kerrosta, joista ainakin yhdessä on muista poikkeavia ominaisuuksia. Erot voivat johtua käytetystä sellusta (esim. kierrätysjäte) tai tuotantomenetelmästä (esim. mekaaninen tai kemiallinen) taikka jos sellu on samanlaista ja on tuotettu samalla menetelmällä, prosessointiasteesta (esim. valkaisematon, valkaistu tai värjätty).

(48)

Tutkimus osoitti, että monikerroksisella paperilla ja kartongilla on itse asiassa jotakin erilaisia fyysisiä ja teknisiä ominaisuuksia: ne koostuvat erityisesti useista sellukerroksista, jotka lisäävät jäykkyyttä. Monikerroksista paperia ja kartonkia tuotetaan eri valmistusmenetelmällä, joka edellyttää erilaista paperikonetta kuin päällystetyn hienopaperin valmistus, koska valmistusprosessissa useita sellukerroksia kerrostetaan yhdeksi tuotteeksi. Monikerroksisella paperilla ja kartongilla on lisäksi eri käyttötarkoituksia (pääasiassa pakkaukset) verrattuna päällystettyyn hienopaperiin, jota käytetään esimerkiksi korkealaatuisten mainosmateriaalien ja aikakauslehtien painamiseen. Tämän vuoksi katsotaan, että monikerroksinen paperi ja kartonki, sellaisena kuin se on määriteltynä 47 kappaleessa, ei kuulu tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään. Näin ollen CN-koodit, jotka kattavat monikerroksisen paperin ja kartongin tuonnin, jätetään tutkimuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

(49)

Yksi kiinalainen tuottaja väitti vielä, että nk. kartonki olisi jätettävä pois tutkimuksesta, koska se ei kuulu hienopaperin (päällystetyn tai ei) määritelmään sen painoon, paksuuteen ja jäykkyyteen liittyvien väitettyjen eroavaisuuksien vuoksi. Havaittiin, että termiä ’kartonki’ käytetään yleensä paperista, jonka valmistusosat tekevät siitä yleisesti painavampaa, eli kartonki määritellään tavallisesti paperiksi, jonka peruspaino on yli 224 g/m2. Tutkimuksessa kuitenkin kävi ilmi, että painoerolla ei ole muihin fyysisiin ja teknisiin ominaisuuksiin eikä käyttötarkoituksiin sellaista merkittävää vaikutusta, joka erottaisi sen tarkasteltavana olevasta tuotteesta. On myös muistettava, että kaikki päällystetyn hienopaperin lajit, joiden paino on 70 g/m2 tai enemmän mutta enintään 400 g/m2, sisällytettiin nimenomaisesti tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään (ks. 16 kappale). Sen vuoksi katsotaan, että kartonki kuuluu osana tarkasteltavana olevaan tuotteeseen.

(50)

Tarkasteltavana olevalla tuotteella sekä Kiinan kotimarkkinoilla tuotetulla ja myydyllä tuotteella samoin kuin unionin tuotannonalan unionissa tuottamalla ja myymällä tuotteella havaittiin olevan samat fyysiset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötavat. Tämän vuoksi niitä pidetään perusasetuksen 2 artiklan c alakohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(51)

Vain kaksi kiinalaista vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää ilmoittautui ja vastasi vireillepanoilmoituksessa esitettyyn otantatietopyyntöön. Yksi ryhmä (Chenming) edustaa kahta etuyhteydessä olevaa vientiä harjoittavaa tuottajaa ja toinen ryhmä (APP) neljää etuyhteydessä olevaa vientiä harjoittavaa tuottajaa. Yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat vastaavat tarkasteltavana olevan tuotteen koko viennistä Kiinasta unioniin. Näissä oloissa komissio päätti, ettei kiinalaisista vientiä harjoittavista tuottajista tarvitse tehdä otosta.

(52)

Neljästä etuyhteydessä olevasta APP-ryhmän vientiä harjoittavasta tuottajasta kahden havaittiin tuottavan vain monikerroksista kartonkia, jota tarkoitettiin 47 kappaleessa. On siis muistettava, että pääteltiin, että monikerroksinen kartonki olisi jätettävä tuotteen määritelmän ulkopuolelle tässä tutkimuksessa. On myös muistettava, että monikerroksinen kartonki jätettiin tuotteen määritelmän ulkopuolelle rinnakkaisessa polkumyyntimenettelyssä. Sen vuoksi päätellään, että tämä menettely ei koske niitä kahta etuyhteydessä olevaa vientiä harjoittavaa tuottajaa, joiden havaittiin tuottavan pelkästään monikerroksista kartonkia. Sen vuoksi tässä asetuksessa esitetyt havainnot eivät perustu niiltä saatuihin tietoihin.

(53)

Koska unionin tuottajia on mahdollisesti paljon, vireillepanoilmoituksessa esitettiin perusasetuksen 27 artiklan mukaisen otantamenettelyn käyttöä. Toimitettujen tietojen tarkastelun jälkeen ja koska vain neljä unionin tuottajaa ilmoittautui vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa, päätettiin että otanta ei ole tarpeen. Näiden neljän tuottajan katsottiin edustavan (ne kattoivat 61 prosenttia kokonaistuotannosta) unionin tuotannonalaa sellaisena kuin se on määritelty 372 kappaleessa. Näiden neljän yrityksen toimittamat tiedot tarkastettiin paikan päällä ja niitä käytettiin mikroindikaattoreissa, kuten 386 kappaleessa selitetään.

(54)

Koska tuojia on mahdollisesti paljon, vireillepanoilmoituksessa esitettiin perusasetuksen 27 artiklan mukaisen otantamenettelyn käyttöä. Toimitettujen tietojen perusteella ja yhteistyöhalukkuutensa ilmaisseiden tuojien harvalukuisuuden vuoksi otantaa ei kuitenkaan pidetty tarpeellisena.

(55)

Sekä Kiinan viranomaiset että neljä kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa toimittivat vastauksia kyselylomakkeeseen ja hyväksyivät niiden toimitiloihin tehtävät tarkastuskäynnit vastausten varmentamiseksi.

(56)

Kun Kiinan viranomaiset olivat toimittaneet vastaukset kyselylomakkeeseen, komissio lähetti niille kolme vastausten puutteista ilmoittavaa kirjettä sekä tarkastuskäyntejä edeltävän kirjeen. Komissio antoi Kiinan viranomaisille runsaasti aikaa huomautusten laatimista ja toimittamista varten, silloin kun sitä pyydettiin ja se oli perusteltua. Kiinan viranomaisille myönnettiin huomattavia määräajan pidennyksiä: kahden viikon pidennys kyselylomakkeeseen vastaamista varten, minkä ansiosta vastausten toimittamisen kokonaismääräaika oli 49 päivää, ja kolmen viikon pidennys ensimmäiseen puutteista ilmoittavaan kirjeeseen vastaamista varten, minkä ansiosta kokonaismääräaika oli 40 päivää.

(57)

Ennen toimitiloihin tehtävää tarkastuskäyntiä Kiinan viranomaiset pyysivät komissiolta lisätietoja kirjallisesti, erityisesti luetteloa kaikista kysymyksistä, joita tarkastuskäynnillä aiotaan kysyä, sekä luetteloa niistä viranomaisista, joiden odotettiin osallistuvan toimitiloihin tehtävään tarkastuskäyntiin. Viranomaiset väittivät, että ilman näitä komissio ei täyttäisi WTO:n tukia ja tasoitustulleja koskevassa sopimuksessa, jäljempänä ’tukisopimus’, ja etenkään sen liitteessä VI olevassa 8 kappaleessa määriteltyjä velvollisuuksiaan tutkivana viranomaisena. Kiinan viranomaiset totesivat lisäksi, että elleivät ne saa tällaisia tietoja, ne eivät pysty takaamaan tarkastuskäynnin tuloksia.

(58)

Komission on valitettavasti oltava eri mieltä Kiinan viranomaisten pyynnöstä. Komissio on täyttänyt kaikki tukisopimuksen liitteessä VI olevan 8 kappaleen samoin kuin perusasetuksen 26 artiklan asiaa koskevat edellytykset. Kiinan viranomaisille lähetettiin yksityiskohtainen tarkastuskäyntiä edeltävä kirje, jossa vahvistettiin ohjelma (tarkastuskäynnin päivät ja kunakin päivänä keskustelun kohteena olevat tukijärjestelmät) ja pyydettiin asianomaisista järjestelmistä vastaavien viranomaisten sekä Kiinan viranomaisten huomautusten laatimiseen osallistuneiden virkamiesten läsnäoloa. Lisäksi komissio selitti ennen tarkastuskäyntejä, että ainoastaan Kiinan viranomaiset tietävät viranomaiset, jotka vastaavat tutkimuksen kohteena olevista järjestelmistä, ja virkamiehet, joilla on parhaat edellytykset osallistua tarkastuskäyntiin ja vastata kysymyksiin. Yksittäisiä kysymyksiä sisältävästä luettelosta komissio selitti ennen tarkastuskäyntiä ja sen aikana, että WTO:n sopimuksissa tai EU-lainsäädännössä ei tällaista luetteloa edellytetä ja että tutkimuksen tarkoituksena on tarkistaa Kiinan viranomaisten vastaukset kyselylomakkeeseen ja asiaan liittyvät lisähuomautukset, minkä vuoksi tarkastuksessa seuraillaan näiden asiakirjojen rakennetta. Komissio pyrkii saamaan ja selventämään lisätietoja, joita tarvitaan käynnissä olevaa menettelyä varten, mutta kysymysten täsmällinen muotoilu riippuu Kiinan viranomaisten vastauksista, joita ne toimittavat vastaustensa alustavan tarkastuksen yhteydessä. Kiinan viranomaisille selvitettiin myös ennen toimitiloihin tehtävää tarkastuskäyntiä, että kieltäytyminen tarvittavien tietojen antamisesta tai tutkivan viranomaisen auttamisesta näiden varmistaessa tietoja, joita pidetään tarpeellisina menettelyn kannalta, saattaa horjuttaa vakavasti tutkimusprosessia. Kiinan viranomaisia muistettiin myös perusasetuksen 28 artiklan säännösten seurauksista.

(59)

Kiinan kauppaministeriön toimitiloihin Beijingissä tehdyn tarkastuskäynnin aikana komissio pyrki perusasetuksen 11 ja 26 artiklan säännösten mukaisesti tarkistamaan toimitetut tiedot niiden tausta-asiakirjojen perusteella, joita oli käytetty Kiinan viranomaisten vastauksen laatimiseen. Tätä tehdessään komissio päätyi alustavasti siihen, että kyselylomakkeen vastauksia ei pystytä asianmukaisesti tarkistamaan käytettävissä olevien tietojen ja tausta-asiakirjojen puutteen vuoksi. Joitakin tietoja ei lisäksi toimitettu lainkaan, vaikka niitä nimenomaisesti pyydettiin, ja joihinkin kysymyksiin ei vain vastattu. Kiinan viranomaisille on ilmoitettu perusasetuksen 28 artiklan 1 ja 6 kohdan mukaisista yhteistyöstä kieltäytymisestä aiheutuvista seuraamuksista.

(60)

Kiinan viranomaiset väittivät, että tutkivan viranomaisen olisi määritettävä tietojen tarve kohtuullisella tavalla niin, ettei oikeuksia käytetä väärin. Lisäksi väitettiin, että vaikka joitakin tietoja ei pidetäkään ihanteellisina kaikilta osin, niitä ei pitäisi jättää huomiotta. Edellä esitetyn perusteella Kiinan viranomaiset totesivat, että ne olivat toimineet yhteistyössä parhaan kykynsä mukaan ja että niiden kyselylomakevastaukset olivat täydellisiä. Ne myös väittivät, että toimitiloihin tehdyn tarkastuskäynnin aikataulu oli heikosti suunniteltu, koska tarkastuskäyntiä edeltävässä kirjeessä ei tuotu selvästi esille, mitä aiottiin tarkastaa, eikä komissio tehnyt erillisiä tarkastuskäyntejä jokaiseen viranomaisyksikköön. Lisäksi todettiin, että komissio asetti Kiinan viranomaisille kohtuuttoman rasitteen pyytämällä asiaan kuulumattomia ja tarpeettomia tietoja.

(61)

Tarkastuskäynnin aikataulun osalta on muistettava, että Kiinan viranomaiset hyväksyivät tarkastuskäynnin ajankohdan, aikataulun ja tarkastuskohteet. Tarkastuskäynnin ajankohdasta neuvoteltiin elokuussa 2010. Komissio ehdotti alun perin tarkastuskäynnin ajankohdaksi lokakuun 2010 ensimmäistä viikkoa ja muutti ehdotustaan myöhemmin kahdesti Kiinan pyynnöstä, ensin lokakuun 2010 toiselle viikolle ja lopuksi lokakuun 2010 kolmannelle viikolle. Tämän vuoksi valitukset tarkastuskäynnin aikataulusta ovat perusteettomia, koska komissio teki kaikkensa toteuttaakseen kaikki Kiinan viranomaisten asianmukaisesti perustellut pyynnöt. Pyydetyistä tiedoista on huomattava, että Kiinan viranomaiset eivät missään vaiheessa kyseenalaistaneet kyselylomakkeen muotoa tai tapaa, jolla tietoja pyydettiin. Kiinan kauppaministeriö toimitti Kiinan viranomaisten puolesta kyselylomakevastauksen ja myöhemmät huomautukset. Komissio pyysi tietoja, joita pidettiin tarpeellisina edustavien päätelmien tekemiseksi, ja pyysi johdonmukaisesti samoja tietoja tutkimusprosessin aikana ja pyysi Kiinan viranomaisia selittämään toimitettuja tietoja ja niiden vaikutuksia tutkimuksen kohteena oleviin järjestelmiin.

(62)

Valitukseen sisältyvien tietojen ja komission kyselylomakkeeseen saatujen vastausten perusteella tutkittiin seuraavia järjestelmiä, joissa viranomaiset esitettyjen väitteiden mukaan olivat myöntäneet vientitukea:

(63)

Tarkasteltavana olevan tuotteen kiinalaisten tuottajien väitetään saavan etua valtion poliittisten pankkien ja valtion omistamien liikepankkien myöntämistä matalakorkoisista lainoista, jotka perustuvat Kiinan viranomaisten rahoitustukipolitiikkaan, jonka tarkoituksena on kannustaa ja tukea paperiteollisuuden kasvua ja kehitystä Kiinassa. Kuten viisivuotissuunnitelmat ja teollisuuspolitiikka osoittavat, pankkijärjestelmästä on myönnetty edullisia rahoitusjärjestelyitä paperiteollisuudelle.

(64)

Komissio pyrki tutkimaan päällystetyn paperin tuotantoyrityksiä luotottavaa pankkia valitukseen sisältyvien tietojen perusteella. Tätä varten pidettiin tarpeellisena pyytää Kiinan viranomaisia toimittamaan kyselylomakevastauksessaan ja myöhemmissä yhteydenotoissaan tarkkoja tietoja valtion suunnitelmista ja projekteista, joilla kannustetaan ja tuetaan Kiinan paperiteollisuuden kehittämistä. Nämä suunnitelmat ja projektit olivat seuraavia:

(65)

Kiinan viranomaiset toimittivat pyydetyt tiedot suunnitelmista vain osittain. Pyydetyistä suunnitelmista vain kaksi toimitettiin täydellisinä eli kiinalainen versio yhdessä englanninkielisen käännöksen kanssa (päätös nro 40 sekä teollisuuden rakennemuutoksia koskeva hakemistoluettelo). Komission alun perin pyytämistä kolmesta alueellisesta suunnitelmasta Kiinan viranomaiset totesivat, etteivät ne olleet merkityksellisiä, koska yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat eivät olleet sijoittuneet näille alueille. Niitä ei näin ollen toimitettu. Komissio hyväksyi tämän mutta pyysi niihin alueisiin liittyviä kehittämissuunnitelmia (alueet, provinssit, kunnat), joille yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat olivat sijoittautuneet. Kiinan viranomaiset toimittivat kiinankieliset kopiot Jiangsun ja Shandongin provinssien 11. viisivuotissuunnitelmasta mutteivät mitään käännöstä, ei edes sisällysluettelosta. Niistä kahdesta suunnitelmasta, joita ei toimitettu, Kiinan viranomaiset totesivat, että ne kattoivat vuodet 2000–2005 eli eivät olleet relevantteja. Komissio hyväksyi tämän. Muut suunnitelmat toimitettiin ainoastaan kiinankielisinä (integrointiprojekti, 11. viisivuotissuunnitelma, 11. viisivuotissuunnitelman täytäntöönpanokirje, vuoden 2007 paperiteollisuussuunnitelma), ja niissä oli liitteenä englanninkielinen sisällysluettelo. Kiinan viranomaiset väittivät, että komission pyynnöt aiheuttivat liiallista rasitetta ja että viranomaisilla on käytössään vain rajoitetut resurssit, minkä vuoksi tekstejä ei voitu kääntää.

(66)

On huomattava, että komissio pyysi tietoja, joita pidettiin välttämättöminä tutkimuksen kannalta, koska edellä mainitut asiakirjat oli esitetty valituksessa. Komissio on lisäksi toistuvasti korostanut, että pyydetyt asiakirjat on toimitettava englanniksi. Tämä on välttämätöntä tällaisten merkittävien asiakirjojen osalta, koska pelkän sisällysluettelon perusteella ei ole mahdollista määritellä, mikä osa asiakirjasta on relevantti tutkimuksen kannalta. Kiinan toimittamat suunnitelmat eivät olleet pitkiä, ja vaikuttaa siltä, että kyseisistä asiakirjoista on saatavilla englanninkieliset kopiot joko riippumattomista lähteistä (Kiinan lainsäädäntöön erikoistuneista asianajotoimistoista) tai Amerikan yhdysvaltojen, jäljempänä ’Yhdysvallat’, Kiinassa tekemistä tukien vastaisista tutkimuksista.

(67)

Komissio pystyi näin ollen tarkastamaan vain seuraavat asiakirjat: päätös nro 40, hakemistoluettelo ja vuoden 2007 paperiteollisuussuunnitelma, josta oli englanninkielinen versio valituksessa ja jonka eräs vientiä harjoittava tuottaja myös toimitti.

(68)

Voidakseen tutkia valtion puuttumista Kiinan rahoitusmarkkinoiden toimintaan ja saadakseen tarvittavan kuvan Kiinan rahoitussektorista komissio pyysi tietoja valtion omistusosuudesta rahoituslaitoksissa ja valtion omistamien pankkien myöntämien lainojen määristä/prosenttiosuuksista. Kiinan viranomaiset väittivät, että niillä ei ole mitään asiakirjoja pankkien osakkeenomistajista, vaikka liikepankkeja koskevan lain nro 13 [2003] 61 §:ssä säädetään, että pankkien on ilmoitettava nämä tiedot valtioneuvoston pankkisääntelyelimelle ja Kiinan keskuspankille. Valtion omistamien pankkien myöntämien lainojen määristä/prosenttiosuuksista Kiinan viranomaiset totesivat, että vaikka näistä tiedosta pidettiin kirjaa, niitä ei voitu toimittaa. Komissio helpotti Kiinan viranomaisten työtä pyytämällä tietoja valtion omistuksen prosenttiosuudesta vain sellaisista rahoituslaitoksista, joiden tiedettiin antaneen lainoja yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille. Kiinan viranomaiset eivät kuitenkaan toimittaneet asiaa koskevia tietoja edes tästä Kiinassa toimivien rahoituslaitosten rajatusta osasta.

(69)

Jotta olisi voitu tutkia kiinalaisten pankkien lainanantopolitiikkaa (esim. menetelmiä, joilla lainojen korkoprosentit vahvistetaan tai lainat arvioidaan), Kiinan viranomaisilta pyydettiin tietoja asianomaisten valtion viranomaisten eli Kiinan keskuspankin ja pankkisääntelykomission noudattamasta politiikasta. Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet lainapolitiikasta mitään tietoja. Viranomaiset eivät toimittaneet mitään Kiinan keskuspankin pankkijärjestelmälle osoittamia asiakirjoja, asetuksia tai ohjeita, jotka olisivat antaneet näyttöä keskuspankin roolista korkotasojen asettamisessa ja sen suhteesta pankkijärjestelmään. Mitään selvityksiä ei myöskään annettu liikepankkeja koskevan lain nro 13 [2003] ja erityisesti lainoja ja liikepankkien muuta toimintaa koskevien 34, 38 ja 39 §:n soveltamisesta, vaikka sellaisia erikseen pyydettiin.

(70)

Voidakseen tutkia yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille tutkimusajanjaksolla lainoja antaneiden kiinalaisten pankkien lainanantopolitiikkaa komissio pyysi Kiinan viranomaisia järjestämään tapaamisia sellaisten pankkien kanssa, jotka olivat antaneet lainoja yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille, jotta olisi voitu tarkastaa tiedot, jotka koskevat edullista lainanantoa Kiinan paperiteollisuudelle. Kiinan viranomaiset väittivät, että ne eivät voi puuttua valtion omistamien pankkien toimintaan järjestääkseen tällaisia tapaamisia. Sen vuoksi kiinalaisilta pankeilta ei saatu kerättyä mitään näyttöä siitä, miten ne arvioivat luottoriskit lainoja myöntäessään, vai arvioivatko ne niitä lainkaan.

(71)

Kiinan viranomaisille ilmoitettiin perusasetuksen 28 artiklan 1 ja 6 kohdan mukaisista yhteistyöstä kieltäytymisestä aiheutuvista seuraamuksista. Yhteistyön puutteen vuoksi on ollut tarpeen käyttää toissijaisista lähteistä, myös valituksesta, saatuja tietoja ja internetissä julkisesti saatavilla olevia tietoja niiden Kiinan viranomaisten asiakirjojen lisäksi, joita muut osapuolet ovat toimittaneet. Kiinan viranomaiset eivät hyväksyneet saatavilla olevien tietojen käyttöä mutteivät toimittaneet muuta uutta näyttöä.

(72)

Myös yhteistyössä toimineita vientiä harjoittavia tuottajia pyydettiin järjestämään tapaamisia sellaisten pankkien kanssa, jotka olivat myöntäneet niille lainoja tutkimusajanjaksolla, jotta olisi voitu tarkastaa tiedot, jotka koskevat edullista lainanantoa Kiinan paperiteollisuudelle. Tällaisia tapaamisia ei kuitenkaan järjestetty. Yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat ilmoittivat pankeille komission toistuvista pyynnöistä järjestää tällaisia tapaamisia, mutta asianomaiset pankit kieltäytyivät toimimasta yhteistyössä tutkimuksessa. Yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille ilmoitettiin perusasetuksen 28 artiklan 1 ja 6 kohdan mukaisista yhteistyöstä kieltäytymisestä aiheutuvista seuraamuksista. Yhteistyön puutteen vuoksi katsottiin, että pankkien yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille myöntämiä lainoja koskevat päätelmät on tehtävä saatavilla olevien tietojen perusteella. Yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat eivät hyväksyneet saatavilla olevien tietojen käyttöä mutteivät toimittaneet muuta näyttöä.

(73)

Yhdeltä kiinalaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta pyydettiin erikseen tietoja velkajärjestelysopimuksesta, joka sillä oli kolmen kiinalaisen pankin kanssa. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja kieltäytyi toimittamasta pyydettyjä tietoja. Näin ollen ei ollut mahdollista tarkastaa asiaan liittyvää sopimusta ja vastaavia lainasopimuksia eikä yksityiskohtia kuten lainojen kestoa, takaisinmaksusuunnitelmaa tai korkoprosentteja. Yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle ilmoitettiin perusasetuksen 28 artiklan 1 ja 6 kohdan mukaisista yhteistyöstä kieltäytymisestä aiheutuvista seuraamuksista. Yhteistyön puutteen vuoksi katsottiin, että pankkien tälle vientiä harjoittavalle tuottajalle myöntämiä lainoja koskevat päätelmät on tehtävä käytettävissä olevien tietojen perusteella. Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja ei hyväksynyt käytettävissä olevien tietojen käyttöä muttei toimittanut muuta näyttöä.

(74)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että paperiteollisuuden alalla on erityisiä toimintasuunnitelmia. Suunnitelmien mukaan valtion viranomaiset valvovat tiiviisti paperiteollisuuden tulosta ja toteuttavat erityistoimia (esim. antavat täytäntöönpanoasetuksia) suunnitelmissa olevien tavoitteiden saavuttamiseksi. Tutkimuksessa vahvistettiin lisäksi, että toimintasuunnitelmissa säädetään paperiteollisuudelle myönnettävistä edullisemmista lainoista.

(75)

Tarkasteltaessa päätöstä nro 40 ja vuoden 2007 paperiteollisuussuunnitelman rahoitusta koskevaa jaksoa on selvää, että Kiinan valtion suunnittelujärjestelmä ohjeistaa pankkeja antamaan lainoja paperiteollisuudelle.

(76)

Päätös nro 40 on valtioneuvoston eli Kiinan korkeimman hallintoelimen antama määräys, joka sitoo oikeudellisesti muita julkisia elimiä ja talouden toimijoita. Siinä luokitellaan toimialat kannustettaviin, rajoitettaviin ja poistettaviin projekteihin. Säädös edustaa teollisuuspoliittisia suuntaviivoja, jotka yhdessä hakemistoluettelon kanssa osoittavat, miten Kiinan viranomaiset pitävät yllä politiikkaa, jolla kannustetaan ja tuetaan yrityksiä tai toimialoja, kuten paperiteollisuutta, joka hakemistoluettelossa on luokiteltu ”kannustettavaksi toimialaksi”. Kannustettavaksi luokiteltuja toimialoja on yhteensä 26, mikä on vain osa Kiinan taloudesta. Lisäksi vain tietyille toiminnoille näillä 26 alalla on annettu kannustettava asema. Päätöksessä nro 40 säädetään (17 §) myös, että ”kannustettavien investointihankkeiden” on saatava etua erityisistä etuoikeuksista ja kannustimista (rahoitustuki, vapauttaminen tuontitullista ja alv:stä sekä verovapaus). Toisaalta päätöksessä nro 40 valtuutetaan valtion viranomaiset toteuttamaan suoria toimia rajoitettavien ja poistettavien projektien osalta markkinoiden sääntelemiseksi. Päätöksen 18 ja 19 §:ssä itse asiassa vaaditaan asianomaisia viranomaisia lopettamaan rahoituslaitosten lainananto näille; niissä myös määrätään valtion hintavalvontavirasto nostamaan sähkön hintaa ja ohjeistamaan sähkölaitoksia, että ne lopettavat sähkön toimittamisen tällaisille rajoitettaville ja poistettaville projekteille. Edellä esitetyn perusteella on ilmiselvää, että päätöksessä nro 40 annetaan ohjeiden muodossa kaikille taloudellisille laitoksille sitovat säännöt kannustettavien toimialojen, joista yksi on paperiteollisuus, edistämisestä ja tukemisesta.

(77)

Vuoden 2007 paperiteollisuussuunnitelmaan sisältyy paperiteollisuutta koskevia erityisiä edellytyksiä, suuntaviivoja ja tavoitteita. Siinä kuvataan paperiteollisuuden tilaa Kiinassa (esim. yritysten lukumäärä, tuotanto, kulutus ja vienti sekä käytettyjä raaka-ainetyyppejä koskevat tilastot). Siinä esitetään paperiteollisuutta koskevat toimintalinjat ja tavoitteet, jotka liittyvät alan yleissuunnitelmaan, raaka-aineiden käyttöön, teknologian ja laitteiden käyttöön, tuoterakenteeseen sekä paperintuottajien organisaatiorakenteeseen. Tekstissä asetetaan toimialalle myös hyväksymiskriteereitä, kuten varojen ja vastuiden suhdetta koskevat erityisvaatimukset, erityiset luottokelpoisuusluokitukset sekä mittakaavaetuja, markkinaosuuksia ja energian ja veden kulutusta koskevat erityistavoitteet, jotka yritysten on saavutettava. Siinä edellytetään, että yritykset laativat kehittämissuunnitelmia, jotka perustuvat vuoden 2007 paperiteollisuussuunnitelmaan. Siinä myös ohjeistetaan provinsseja ja alueita osallistumaan suunnitelman täytäntöönpanoon, ja kokonainen luku on omistettu paperiteollisuuden investoinneille ja rahoitukselle. Tässä kohden on aiheellista muistaa, että suunnitelmassa todetaan selvästi, että rahoituslaitokset eivät saa antaa lainoja millekään hankkeille, jotka eivät ole suunnitelman mukaisia. Tekstistä ja käytetyistä sanamuodoista käy siis selvästi ilmi, että vuoden 2007 paperiteollisuussuunnitelma on erityinen valtion toimintaväline, jolla pyritään sääntelemään paperiteollisuutta Kiinassa, eikä sitä voida pitää muuna kuin pakottavana teollisuuspolitiikan välineenä, joka asianomaisten osapuolten Kiinassa (valtion viranomaisten, rahoituslaitosten ja tuottajien) on konkreettisesti pantava täytäntöön.

(78)

Kiinan viranomaiset väittivät, että vuoden 2007 paperiteollisuussuunnitelmaa on pidettävä suuntaa-antavana suunnitelmana, joka ei ole sitova. Samassa yhteydessä todettiin, että mitkään valtion suunnitelmista ja projekteista eivät ole laillisesti sitovia, minkä vuoksi tällaisten suunnitelmien ja projektien puitteissa ei voida myöntää taloudellista tukea tai etuutta. Vuoden 2007 paperiteollisuussuunnitelman ja sen edellä mainittujen tiettyjen kohtien lukeminen kuitenkin paljastaa, että tekstiä ei voida pitää muuna kuin sitovana ohjeena. Vuoden 2007 paperiteollisuussuunnitelmassa todetaan mm., että teollisuuden kehittämispolitiikka on muotoiltu niiden vaatimusten pohjalta, joita sosialistisen markkinatalouden uudistusten täydellistäminen ja niihin liittyvät lait ja asetukset asettavat, jotta saataisiin toimiva markkinajärjestys ja hyvä kehittämisympäristö, voitaisiin ratkaista paperiteollisuuden kehittämiseen liittyvät kysymykset ja ohjata teollisuuden tervettä kehitystä. Muiden 64 kappaleessa lueteltujen suunnitelmien ja projektien osalta on huomattava, että ainakin yhdessä viitataan 11. viisivuotissuunnitelman täytäntöönpanokirjeeseen. On vaikea ymmärtää, miten asiakirjalla (valtion suunnitelmalla), joka väitteen mukaan ei ole oikeudellisesti sitova, voi olla oikeudellisesti sitova täytäntöönpanosäädös (tässä tapauksessa valtioneuvoston yleiskirje).

(79)

Lisäksi liikepankkeja koskevan lain nro 13 [2003] 34 §:ssä todetaan, että pankit toteuttavat lainanantotoimintaansa kansallisen talouden ja sosiaalisen kehityksen tarpeiden ja valtion teollisuuspolitiikan mukaisesti. Tässä tapauksessa asiaa koskeva valtion teollisuuspolitiikka on vuoden 2007 paperiteollisuussuunnitelma. Näin ollen on vain loogista päätellä, että päällystetyn hienopaperin tuottajien valtion omistamilta liikepankeilta saamat lainat on myönnetty valtion ohjeiden mukaisesti.

(80)

Myös kansallisen kehittämis- ja uudistamiskomission NDRC:n asemaa tutkittiin. Kiinan viranomaiset totesivat, että NDRC on valtioneuvoston virasto, joka koordinoi makrotalouspolitiikkaa ja hoitaa valtion investointeja. Kyseinen valtion viranomainen laati mm. vuoden 2007 paperiteollisuussuunnitelman. NDRC:n perustamista ja toimintaa koskevista oikeudellisista puitteista, esimerkiksi sen perussäännöstä, ei toimitettu mitään tietoja, vaikka niitä erikseen pyydettiin. Ainoa Kiinan viranomaisten toimittama selitys oli, että valtioneuvosto, valtion korkein hallintoelin, antaa ohjeet, joita NDRC:n on noudatettava, minkä lisäksi todettiin, että tiedot eivät ole merkityksellisiä tutkimuksen kannalta. Tätä väitettä ei voida hyväksyä. Valtion suunnitelmia laativan viranomaisen perussääntöä pidetään merkityksellisenä tutkimuksen kannalta, koska valtion suunnitelmat ja projektit ovat tässä menettelyssä tutkimuksen kohteena. Komissio kysyi myös syitä sille, miksi NDRC kerää säännöllisesti yksityiskohtaisia tietoja yrityksiltä. Kiinan viranomaiset selvensivät, että tiedot voitaisiin kerätä toimialajärjestöjen tai muiden julkisten lähteiden kautta. Hallituksen suunnitelmissa ja projekteissa käytettävien yritystietojen järjestelmälliseen keruuseen tarkoitetun mekanismin olemassaolo kuitenkin osoittaa, että tällaisia suunnitelmia ja projekteja pidetään tärkeänä tekijänä valtion teollisuuspolitiikassa.

(81)

Edellä esitetystä seuraa, että kaikissa rahoituslaitosten päätöksissä, jotka koskevat paperiteollisuutta, on otettava huomioon tarve saavuttaa asiaa koskevien toimintasuunnitelmien tavoitteet. Niinpä yrityksillä, jotka näissä toimintasuunnitelmissa on luokiteltu ”kannustettaviksi toimialoiksi”, on korkea luottokelpoisuusluokitus, ja tällä on suora vaikutus Kiinan rahoitusjärjestelmän tekemään luottokelpoisuusarviointiin. Lisäksi kun tutkittiin vuoden 2007 paperiteollisuussuunnitelman rahoitusta koskevaa jaksoa ja luottokelpoisuusluokitusta koskevaa muistiota, jonka yksi yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja toimitti, kävi selvästi ilmi, että Kiinan valtion suunnittelujärjestelmää ohjaa pankkeja antamaan lainoja paperiteollisuudelle ja että yritysten luottokelpoisuutta pidetään korkeana, koska niitä varten on erityisiä toimintasuunnitelmia. On syytä huomata, että luottokelpoisuutta koskevassa muistiossa, joka saatiin tutkimuksen aikana, liitetään yrityksen positiiviset tulevaisuudennäkymät suoraan yhteen paperiteollisuutta koskevien toimintasuunnitelmien ja niiden tavoitteiden täyttymisen kanssa. On myös näyttöä siitä, että valtion viranomaiset seuraavat yritysten suoritusta, koska viranomaiset tarkastelevat vuosittain niiden liiketoimintalisenssejä ja pitävät tällä tavoin rahoitukseen ja suorituskykyyn liittyviä tilastoja. Lisäksi yhteistyössä toimineiden tuottajien toimittamista tiedoista on saatu näyttöä, jonka mukaan Kiinan keskuspankki seuraa pankkien rekisteröintiä ja konsultaatiota koskevan asetuksen 9 §:n mukaisesti yritysten lainatilannetta tarkastelemalla vuosittain lainoja, joita yritykset käyttävät kunakin vuonna.

(82)

Kaikki edellä esitetyt seikat osoittavat, että toimintasuunnitelmien ja paperiteollisuuden rahoituksen välillä on yhteys.

(83)

Tutkimuksessa vahvistettiin yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta, että kahdelle niistä myönnettiin useimmissa tapauksissa automaattisesti alin mahdollinen korkoprosentti Kiinan keskuspankin asettamissa rajoissa ja kaksi muuta yhteistyössä toiminutta vientiä harjoittavaa tuottajaa sai etua lainojensa merkittävästä uudelleenjärjestelystä vuonna 2008. Kiinan valtion omistamat pankit ostivat kaikki lainat, jotka oli maksettava ulkomaisille pankeille, eikä uudelleenjärjestellyissä lainoissa ollut merkittävää riskipreemiota, joka olisi ylittänyt Kiinan keskuspankin korkoprosentin vertailuarvon.

(84)

Tutkimuksessa vahvistettiin lisäksi, että Kiinan rahoitusmarkkinoille on ominaista valtion puuttuminen toimintaan, koska useimmat suurimmista pankeista ovat valtion omistuksessa. Kiinan viranomaiset toimittivat vain hyvin niukasti tietoja pankkien osakkeenomistuksesta/omistajuudesta Kiinassa. Kuten jäljempänä esitetään, komissio kuitenkin keräsi käytettävissä olevia tietoja voidakseen tehdä edustavia päätelmiä. Analysoidessaan sitä, ovatko pankit laitoksia, joille on annettu viranomaisten toimivaltaa tai jotka käyttävät tällaista toimivaltaa, komissio etsi tietoja myös valtion omistuksesta pankeissa sekä muista seikoista, kuten valtion asemasta hallitusneuvostoissa, valtion harjoittamasta toiminnan valvonnasta, valtion politiikan tai etujen edistämisestä ja pankkien perustamisesta (onko niillä perussääntö).

(85)

Käytettävissä olevista tiedoista pääteltiin, että valtion omistuksessa olevilla pankeilla on Kiinassa suurin markkinaosuus ja ne ovat tärkeimpiä toimijoita Kiinan rahoitusmarkkinoilla; Deutsche Bankin vuonna 2006 tekemän Kiinan pankkisektoria koskevan tutkimuksen mukaan valtion omistamien pankkien osuus saattaa olla yli 2/3 Kiinan markkinoista. WTO:n kauppapoliittisessa maatutkinnassa todettiin samasta asiasta, että valtion merkittävä omistajuus on huomionarvoinen seikka Kiinan rahoitussektorilla. (5) On syytä huomata, että neljä suurta valtion omistamaa pankkia (Agricultural Bank, Bank of China, Construction Bank and Industrial ja Commercial Bank) vaikuttavat edustavan yli puolta Kiinan pankkisektorista. Poliittiset pankit ja muut valtion omistamat pankit ovat yli 50-prosenttisesti valtion omistuksessa. Komissio pyysi tietoja myös valtion valvonnan rakenteesta näissä kiinalaisissa pankeissa sekä valtion politiikan tai etujen harjoittamisesta paperiteollisuuden alalla (esim. hallitus ja yhtiökokous, osakkaiden/johtajien kokousten pöytäkirjat, osakkaiden/johtajien kansalaisuudet, lainanantopolitiikka ja riskinarviointi yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille myönnettyjen lainojen osalta). Näitä tietoja ei kuitenkaan saatu Kiinan viranomaisilta eikä pankeilta. Ne vain viittasivat toistuvasti tietoihin toimittamissaan pankkien vuosikertomuksissa. Pankkien vuosikertomuksissa olevat tiedot eivät kuitenkaan sisältäneet (eivätkä voikaan sisältää) niin tarkkoja tietoja kuin pyydettiin.

Tämän vuoksi komission oli turvauduttava käytettävissä oleviin tietoihin. Se päätteli käytettävissä olevien tietojen perusteella, että nämä pankit ovat valtion valvonnassa ja harjoittavat viranomaistoimintaa niin, että niiden toiminnan voidaan katsoa kuuluvan valtiolle. Tiedot, joita käytettiin edellä mainittujen päätelmien tekemiseen, on saatu Kiinan viranomaisten toimittamista tiedoista, kiinalaisten pankkien vuosikertomuksista, jotka joko Kiinan viranomaiset toimittivat tai jotka olivat julkisesti saatavilla, Deutsche Bankin vuonna 2006 tekemästä Kiinan pankkisektoria koskevasta tutkimuksesta, yhteistyössä toimineilta vientiä harjoittavilta tuottajilta saaduista tiedoista sekä valituksessa esitetyistä tiedoista. Ulkomaisista pankeista tehtyjen riippumattomien arvioiden mukaan ne edustavat niin vähäistä osaa Kiinan pankkisektorista, että niillä on merkityksetön asema politiikkaperusteisessa lainanannossa; asiaa koskevien tietojen mukaan osuus saattaisi olla niinkin pieni kuin 1 prosentti Kiinan markkinoista (6). Myös julkisesti saatavilla olevat asiaa koskevat tiedot vahvistavat, että kiinalaiset pankit, etenkin suuret liikepankit, nojautuvat edelleen valtion omistamiin osakkeenomistajiin ja valtioon pääoman kartuttamiseksi, jos pääomasta on puutetta luottokannan kasvun vuoksi. (7) Yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille luottoja myöntäneistä pankeista valtaosa on valtion omistuksessa. Käytettävissä olevien tietojen perusteella havaittiin, että ainakin 13 ilmoitetuista 19 pankista on valtion omistamia, mukaan luettuna kaksi poliittista pankkia (Export-Import Bank of China, the China Development Bank) ja suuret kiinalaiset liikepankit, kuten Agricultural Bank of China, Bank of China, China Construction Bank ja Industrial and Commercial Bank of China.

Komissio pyysi muista valtion omistamista pankeista samoja edellä mainittuja tietoja valtion valvonnasta ja valtion politiikan tai etujen ajamisesta paperiteollisuuden alalla. Mitään tarkkoja tietoja ei taaskaan toimitettu, lukuun ottamatta toistuvaa kehotusta tutustua tietoihin pankkien vuosikertomuksissa, joista suurin osa oli pelkästään kiinaksi ilman englanninkielistä käännöstä. Pankkien vuosikertomuksissa olevat tiedot eivät voi kuitenkaan olla niin tarkkoja kuin pyydettiin. Tutkimuksessa vahvistettiin poliittisista pankeista, että niiden asemaa ja suhdetta valtioon ei säännellä selvillä oikeudellisilla säännöksillä. Kiinan viranomaisten tarkastuskäynnin aikana esittämien toteamusten perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että poliittiset pankit tukevat valtion politiikkaa Kiinassa eivätkä toimi voittoa saavuttaakseen. Kaikki edellä esitetyt tiedot vahvistavat, että nämä neljä pankkia ovat valtion valvonnassa ja harjoittavat viranomaistoimintaa niin, että niiden toiminnan voidaan katsoa kuuluvan valtiolle.

(86)

Komissio pyrki myös tutkimaan poliittisten pankkien (käytettävissä olevien tietojen mukaan näitä ovat the Export-Import Bank of China, the China Development Bank ja Agricultural Development Bank of China) ja valtion omistamien liikepankkien välisiä eroja. Komissio pyysi selvityksiä näistä kahdesta erityyppisestä rahoituslaitoksesta. Kiinan viranomaiset totesivat, että poliittisten pankkien sektoria säänteleviä kirjallisia oikeudellisia säännöksiä ei ole, mutta Kiinan viranomaiset ovat parhaillaan laatimassa poliittisia pankkeja koskevaa lakia. Viranomaiset myös väittivät, että yhtä poliittista pankkia (the China Development Bank) ei pitäisi pitää poliittisena pankkina, koska siitä on tullut osakasyhtiö ja se on keskellä siirtymäkautta. Toimitettujen tietojen mukaan poliittisia pankkeja kohdellaan eri tavalla kuin valtion omistamia liikepankkeja. Vaikka ei olekaan sääntöjä, jotka koskevat poliittisten pankkien sektoria tai niiden toimintaa Kiinan rahoitusmarkkinoilla, Kiinan keskuspankin yleiskirjeiden – joissa ne mainitaan nimenomaisesti – perusteella vaikuttaa siltä, että poliittisilla pankeilla on erityisasema valtion omistamiin liikepankkeihin verrattuna. Mitä China Development Bank -pankkiin tulee, Kiinan valtiolla (Kiinan valtiovarainministeriön kautta) on hallussaan yli 50 prosenttia pankin osakkeista, minkä vuoksi sen muuttumisella osakasyhtiöksi ei ole mitään vaikutusta valtion valvontaan.

(87)

Toinen seikka, joka vääristää Kiinan rahoitusmarkkinoita, on Kiinan keskuspankin rooli, kun se asettaa korkoprosenttien määräytymistä ja vaihtelua koskevia erityisrajoja. Tutkimuksessa vahvistettiinkin, että Kiinan keskuspankilla on erityissääntöjä, jotka sääntelevät korkoprosenttien kelluntaa Kiinassa. Käytettävissä olevien tietojen mukaan nämä säännöt vahvistetaan Kiinan keskuspankin talletuksien ja lainojen korkoprosenttien mukauttamista koskevassa yleiskirjeessä nro 251 (Yinfa [2004] No 251), jäljempänä ’yleiskirje nro 251’. Rahoituslaitoksia vaaditaan tarjoamaan lainoja korolla, joka on tietyn vaihteluvälin rajoissa Kiinan keskuspankin viitekorkoon nähden. Liikepankkien ja poliittisten pankkien kaupallisesti hallinnoimille lainoille ei ole koron ylärajaa vaan vain alaraja. Kaupunkien ja maaseudun luotto-osuuskunnille on sekä ylä- että alarajat. Edullisten lainojen ja lainojen, joiden osalta valtioneuvostolla on erityisiä säännöksiä, korot eivät kellu ylöspäin. Komissio pyysi Kiinan viranomaisilta selvityksiä yleiskirjeessä nro 251 olevista määritelmistä ja sanamuodoista sekä sitä edeltävästä lainsäädännöstä eli rahoituslaitosten luottoprosenttien kelluntarajojen laajentamista koskevasta Kiinan keskuspankin yleiskirjeestä nro 250 (YinFa [2003] No. 250). Kiinan viranomaiset selittivät, että mainitut yleiskirjeet muodostavat osan korkoprosenttien markkinalähtöisyysuudistuksesta Kiinassa, mutta eivät antaneet lisäselityksiä. Kiinan viranomaisia pyydettiin myös selittämään, mitä valtioneuvoston täsmentämät edulliset lainat ja muut lainat ovat.

Kiinan viranomaiset väittivät, että asianomaisten kiinalaisten tekstien sanamuodossa viitataan hypoteettiseen tilanteeseen, jossa valtioneuvosto saattaisi täsmentää muita lainoja. Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet muita selityksiä tai asiaan liittyviä asiakirjoja, jotka olisivat selittäneet, miksi edullisten lainojen määritelmä esiintyy Kiinan lainsäädännössä. Muun tyyppisten lainojen osalta on epäselvää – vaikka Kiinan viranomaisten väite hyväksyttäisiinkin – miksi lainsäätäjä on pitänyt tarpeellisena tarjota mahdollisuutta valtioneuvoston määrittelemiin muihin lainoihin. Komissio pyysi selvitystä myös kaupallisesti hoidetuista politiikkaperusteisista lainoista, jotka mainittiin edellä mainitussa yleiskirjeessä. Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet asiasta mitään selvityksiä tai näyttöä. Kiinan viranomaisia pyydettiin myös toimittamaan mahdollisia em. yleiskirjeeseen liittyviä päivityksiä tai myöhempää lainsäädäntöä, joka liittyy liikepankkien ja poliittisten pankkien lainapolitiikkaan, mutta tällaisia tietoja ei toimitettu.

(88)

On vielä huomattava, että Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet mitään muita tietoja tai tilastoja Kiinan pankkijärjestelmän rakenteesta.

(89)

Edellä olevien. 74–88 kappaleen perusteella ja ottaen huomioon yhteistyön puutteen (ja 90 kappaleessa esitetyt huomiot) komissio päättelee, että Kiinan rahoitusmarkkinat ovat vääristyneet, koska valtio puuttuu niiden toimintaan ja muiden kuin valtion pankkien ja muiden rahoituslaitosten veloittamat korot linjautuvat todennäköisesti valtion korkoihin. Sen vuoksi muiden kuin valtion pankkien ja muiden rahoituslaitosten veloittamia korkoja ei voida pitää asianmukaisina kaupallisina vertailuarvoina määritettäessä, koituuko valtion lainoista etua.

(90)

Kun lisäksi tarkastellaan näyttöä kokonaisuudessaan, voidaan päätellä, että suurin osa kahdelle yhteistyössä toimineelle tuottajalle myönnetyistä lainoista on saatu poliittisista tai muista valtion omista pankeista, joita pidetään julkisina eliminä, koska niillä on tiivis yhteys valtioon. Ne ovat yli 50-prosenttisesti valtion omistuksessa ja näin ollen niitä pidetään valtion valvonnassa olevina. On myös lisänäyttöä siitä, että pankit tosiasiassa harjoittavat viranomaistoimintaa, koska kuten 65 kappaleessa selitetään, valtio (eli Kiinan keskuspankki) puuttuu selvästi siihen, miten liikepankit tekevät päätöksiä kiinalaisille yrityksille myönnettävien lainojen koroista, ja joissakin tapauksissa (ks. 83 kappale) yrityksille myönnettiin lähes automaattisesti mahdollisimman alhainen korko valtion asettamissa rajoissa. Näissä olosuhteissa näiden tahojen lainanantokäytäntöjen voidaan katsoa riippuvan suoraan valtiosta. Pankkien harjoittama viranomaistoiminta tulee esiin myös siinä, miten vuoden 2007 paperiteollisuussuunnitelma, päätös nro 40 ja liikepankkeja koskevan lain 34 § toimivat valtion teollisuuspolitiikan noudattamisen suhteen (ks. 74–81). On myös erittäin paljon puolueettomien tutkimusten ja raporttien tukemia aihetodisteita, jotka osoittavat, että valtio puuttuu edelleen voimakkaasti Kiinan rahoitusjärjestelmän toimintaan (ks. 312 kappale). Kiina ei myöskään toimittanut tietoja, joiden perusteella olisi ollut mahdollista ymmärtää paremmin valtion omistamien pankkien suhdetta valtioon (ks. 68–70 kappale ja 84–86 kappale). Näin ollen poliittisten tai muiden valtion omistamien pankkien myöntämien lainojen tapauksessa komissio päättelee, että päällystetyn paperin tuottajat ovat saaneet taloudellista tukea valtion suoran varojen siirron muodossa perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(91)

Vastaanottajalle on koitunut perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdassa ja 6 artiklan b alakohdassa tarkoitettua etua, koska valtion lainoja on myönnetty markkinaehtoja suotuisammin ehdoin. Koska on vahvistettu, että muut kuin valtion lainat Kiinassa eivät toimi asianmukaisena markkinoiden vertailuarvona, vertailuarvo on muodostettu laskennallisesti käyttäen 96–102 kappaleessa kuvattua menetelmää.

(92)

Kiinan viranomaisia pyydettiin toimittamaan tietoja tuen myöntämisperusteista ja tuen käytöstä, jotta voitiin määritellä, missä määrin tuki on rajattu tiettyihin yrityksiin ja onko se erityistä perusasetuksen 4 artiklan mukaisesti. Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet tällaisia tietoja. Perusasetuksen 4 artiklan 5 kohdan vaatimuksen mukaisesti erityiseksi määrittämisen on selkeästi perustuttava sitä tukevaa näyttöön, minkä vuoksi komission oli perustettava päätelmänsä käytettävissä oleviin tietoihin perusasetuksen 28 artiklan mukaisesti. Kyseisen 28 artiklan 6 kohdassa säädetään seuraavaa: ”Jos asianomainen osapuoli ei toimi yhteistyössä tai toimii vain osittain yhteistyössä siten, että asiaan vaikuttavia tietoja ei toimiteta, lopputulos voi olla mainitulle osapuolelle huonompi kuin jos se olisi toiminut yhteistyössä”. Huomioon otettiin seuraavat seikat:

(93)

Edellä esitetyn perusteella ja koska Kiinan viranomaiset eivät toimineet yhteistyössä, käytettävissä oleva näyttö osoittaa, että paperiteollisuudessa toimiville yrityksille myönnetyt tuet eivät ole yleisesti saatavilla, minkä vuoksi ne ovat erityisiä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti. Kiinan viranomaisten yhteistyön puutteen vuoksi ei ole mitään, mikä osoittaisi, että tuen saaminen perustuu objektiivisiin kriteereihin tai edellytyksiin perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti.

(94)

Edellä esitetty huomioon ottaen paperiteollisuuden rahoitusta olisi pidettävä tukena.

(95)

Kun otetaan huomioon rahoitustuki, vientiä harjoittaville tuottajille koituva etu ja tuen erityisyys, tukea olisi pidettävä tasoitustoimenpiteiden alaisena.

(96)

Tasoitustoimenpiteiden alaisen tuen määrä lasketaan vastaanottajille tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Perusasetuksen 6 artiklan b kohdan mukaan tuensaajalle koituneeksi eduksi katsotaan viranomaisilta saadusta lainasta maksettujen luottokustannusten määrän ja vastaavasta kaupallisesta lainasta, jonka yritys voisi saada markkinoilta, maksettavien luottokustannusten määrän erotus.

(97)

Koska kiinalaisten pankkien antamat lainat osoittavat valtion merkittävää puuttumista pankkisektorin toimintaan eivätkä heijastele korkoja, joita havaittaisiin toimivilla markkinoilla, asianmukainen markkina-arvo on muodostettu laskennallisesti käyttäen jäljempänä kuvattua menetelmää. Koska Kiinan viranomaiset eivät toimineet yhteistyössä, komissio on lisäksi hyödyntänyt käytettävissä olevia tietoja saadakseen asianmukaisen vertailuarvon korkoprosentille.

(98)

Asianmukaisen vertailuarvon laskemisessa pidettiin kohtuullisena soveltaa Kiinan korkoprosentteja, joita oikaistiin normaalien markkinariskien huomioon ottamiseksi. Tilanteessa, jossa viejien rahoitustilanne on vahvistettu vääristyneillä markkinoilla eikä kiinalaisilta pankeilta saada luotettavaa tietoa riskien mittaamisesta ja luottokelpoisuusluokitusten asettamisesta, katsotaan että kiinalaisten viejien luottokelpoisuutta ei pidä hyväksyä sellaisenaan, vaan on sovellettava marginaalia, joka osoittaa Kiinan vääristyneiden markkinoiden mahdollisen vaikutuksen yritysten rahoitustilanteeseen.

(99)

Sekä Kiinan viranomaisia että yhteistyössä toimineita vientiä harjoittavia tuottajia pyydettiin toimittamaan tietoja kiinalaisten pankkien lainanantopolitiikasta sekä siitä, miten lainoja myönnettiin vientiä harjoittaville tuottajille (ks. 68–72 kappale). Osapuolet eivät toimittaneet näitä tietoja, vaikka niiltä niitä toistuvasti pyydettiin. Kun otetaan huomioon yhteistyöstä kieltäytyminen ja kaikki käytettävissä olevat tiedot, voidaan perusasetuksen 28 artiklan 6 kohdan mukaisesti katsoa, että kaikki yritykset Kiinassa sijoittuisivat vain korkeimpaan ”sijoituskelvottoman” luokkaan (Bloombergin BB), ja Kiinan keskuspankin normaaliin antolainauskorkoon voidaan soveltaa preemiota, jota odotetaan sovellettavan tähän luokitukseen kuuluvien yritysten liikkeelle laskemiin joukkovelkakirjoihin. Ulkomaan valuutassa saatujen lainojen osalta komissio soveltaa asiaan liittyvissä kiinalaisissa lainasopimuksissa mainittuun normaaliin antolainauskorkoon (LIBOR-korkoon) preemiota, jota odotetaan sovellettavan tähän luokkaan kuuluvien yritysten liikkeelle laskemiin joukkovelkakirjoihin. Kun kuitenkin otetaan huomioon Kiinan viranomaisten lähes täydellinen kieltäytyminen yhteistyöstä tietojen toimittamisessa valtion omistamista pankeista, perusasetuksen 28 artiklan 6 kohdan mukaisesti katsotaan, että kaikkien käytettävissä olevien tietojen perusteella on asianmukaista alentaa luottokelpoisuusluokitus luokkaan BB (sijoituskelvoton – spekulatiivinen).

(100)

Vientiä harjoittaville tuottajille koitunut etu on laskettu ottaen huomioon korkoprosenttien ero prosentteina kerrottuna jäljellä olevalla lainasummalla eli korolla, jota ei ole maksettu tutkimusajanjaksolla. Tämä määrä jaettiin sitten yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien kokonaisliikevaihdolle.

(101)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja kieltäytyi siis toimittamasta tärkeää velkojen uudelleenjärjestelysopimusta, kuten 73 kappaleessa selitettiin. Tämän seurauksena ei ollut mahdollista varmentaa sopimuksen piiriin kuuluvista lainoista ilmoitettuja perustietoja, kuten korkoprosenttia, laina-aikaa tai takaisinmaksuaikataulua. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja ei myöskään kyennyt todistamaan, että se maksoi takaisin pääomat sopimuksen piiriin kuuluvista lainoista. Sen vuoksi etuutta laskettaessa näitä lainoja pidettiin avustuksena ja ne jaettiin tutkimusajanjaksolle niiden korkojen lisäksi, joita ei maksettu tutkimusajanjaksolla (ks. 100 kappale).

(102)

Tätä järjestelmää hyödyntäneille yrityksille vahvistettu tutkimusajanjakson aikainen tukiprosentti on 5,37 prosenttia (APP-yritykset) ja 1,26 prosenttia (Chenming-yritykset).

(103)

Järjestelmässä sovelletaan 15 prosentin alennettua tuloveroa normaalin 25 prosentin sijaan yrityksiin, joille on myönnetty huipputeknologiayrityksen ja uuden teknologian yrityksen todistus.

(104)

Järjestelmässä on kyse edullisesta verokohtelusta, ja siitä säädetään Kiinan yritystuloverolain (nro 63, annettu 16 päivänä maaliskuuta 2007) 28 §:ssä sekä huipputeknologiayrityksiä ja uuden teknologian yrityksiä koskevissa hallintotoimenpiteissä. Tähän järjestelmään liittyy myös valtion verohallinnon tiedonanto nro 985, jossa käsitellään huipputeknologiayritysten ja uuden teknologian yritysten tuloverojen maksua (Guo Shui Han [2008] No. 985) ja annetaan lisätietoja sen täytäntöönpanosta.

(105)

Hallintotoimenpiteiden 10 §:ssä luetellaan tukikelpoisuuskriteerit, jotka yrityksen on täytettävä voidakseen saada etua järjestelmästä. Jos yritys täyttää kaikki 10 §:ssä esitetyt edellytykset, sen on toimitettava hakemus asiaankuuluville viranomaisille saman säädöksen 11 §:ssä esitetyn menettelyn mukaisesti.

(106)

Yrityksen, joka aikoo hakea tukea järjestelmästä, on tehtävä online-hakemus paikalliseen tiede- ja teknologiavirastoon, joka tekee alustavan tarkastelun. Tämän jälkeen paikallinen tiede- ja teknologiavirasto antaa suositukseen provinssin tiede- ja teknologiaosastolle. Ennen kuin tiede- ja teknologiaosasto tekee päätöksen todistuksen myöntämisestä, se voi myös tehdä tutkimuksen hakijan toimitiloissa.

(107)

Tukijärjestelmää hyödynsi kolme yhteistyössä toiminutta vientiä harjoittavaa tuottajaa, jotka saivat etuuksia tutkimusajanjaksolla. Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet hallinnollisia sääntöjä, mutta vientiä harjoittavat tuottajat toimittivat saatavilla olevat lainsäädäntötekstit. Näiden tekstien perusteellakin on kuitenkin vaikea ymmärtää hakumenettelyä, joka jäi edelleen epäselväksi ja epäymmärrettäväksi.

(108)

Sen vuoksi järjestelmää olisi pidettävä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaisena tukena eli valtion menettämänä tulona, josta on koitunut etua sitä saaneille yrityksille.

(109)

Kiinan viranomaisia pyydettiin toimittamaan tietoja tuen myöntämisperusteista ja tuen käytöstä, jotta voitiin määritellä, missä määrin tuki on rajattu tiettyihin yrityksiin ja onko se erityistä perusasetuksen 4 artiklan mukaisesti. Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet tällaisia tietoja. Perusasetuksen 4 artiklan 5 kohdan vaatimuksen mukaisesti erityiseksi määrittämisen on selkeästi perustuttava sitä tukevaan näyttöön, minkä vuoksi komission oli perusasetuksen 28 artiklan mukaisesti perustettava päätelmänsä käytettävissä oleviin tietoihin, kuten 4.1 jaksossa todettiin.

(110)

Tämä tukijärjestelmä on perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti erityinen, kun otetaan huomioon, että lainsäädännössä, jonka nojalla myöntävä viranomainen toimii, rajataan järjestelmään pääsy tiettyihin yrityksiin ja toimialoihin, jotka on luokiteltu kannustettaviksi, kuten päällystetyn paperin tuotantoyritykset. Kiinan yritystuloverolain (nro 63, annettu 16 päivänä maaliskuuta 2007) verokannustimia käsittelevän 4 luvun 25 §:n mukaan valtio myöntää yritystuloverokannustimia avainaloille ja -hankkeille, joita valtio tukee ja kannustaa. Komission käsityksen mukaan valtioneuvoston päätöksessä nro 40 (14 §) ja teollisuuden rakennemuutoksia koskevassa oppaassa esitetään periaatteet ja luokittelu, joiden perusteella yritystä pidetään kannustettavana. Tukikelpoisuuden määrittämiseksi ei ole objektiivisia kriteereitä eikä pitävää näyttöä, jonka perusteella voitaisiin päätellä, että tukikelpoisuus on automaattista perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti. Vientiä harjoittavilta tuottajilta saatiin tarkastuskäynnillä joitakin hallinnollisia sääntöjä, mutta Kiinan viranomaisten yhteistyöstä kieltäytymisen vuoksi ei voitu arvioida, onko tällaisia objektiivisia kriteereitä olemassa.

(111)

Sen vuoksi tukea olisi pidettävä tasoitustoimenpiteiden alaisena.

(112)

Tasoitustoimenpiteiden alaisen tuen määrä lasketaan vastaanottajille tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Vastaanottajille koituneena etuna pidetään normaalin veroprosentin mukaisesti maksettavan normaalin kokonaisveron määrää sen jälkeen, kun siitä on vähennetty alennetun edullisen veroprosentin mukaan maksettu määrä. Tuen määrä (osoittaja) on jaettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien tutkimusajanjakson kokonaismyynnin liikevaihdolle, koska tuki ei ole riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(113)

Tässä järjestelmässä yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittaville tuottajille vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli 1,22 prosenttia (APP-ryhmä) ja 0,58 prosenttia (Chenming-ryhmä).

(114)

Tästä järjestelmästä myönnetään etuutta kaikille yrityksille, joiden tunnustetaan toteuttavan T&K-hankkeita. Tämän perusteella yritystuloveroa alennetaan 50 prosenttia hyväksyttyjen hankkeiden todellisista kuluista.

(115)

Järjestelmässä on kyse edullisesta verokohtelusta, ja siitä säädetään 16 päivänä maaliskuuta 2007 annetun Kiinan yritystuloverolain nro 6330 §:n 1 momentissa, 6 päivänä joulukuuta 2007 annetun Kiinan yritystuloverolain täytäntöönpanosäännöksiä koskevan Kiinan valtioneuvoston asetuksen nro 51295 §:ssä ja avainaloja koskevassa oppaassa (tiedoksianto nro 6, 2007).

(116)

Tästä järjestelmästä myönnetään etuutta yrityksille, joiden tunnustetaan toteuttavan T&K-hankkeita. Järjestelmästä voivat saada tukea ainoastaan sellaisten uuden ja huipputeknologian yritysten T&K-hankkeet, jotka saavat ensisijaista tukea valtiolta, ja huipputeknologian teollisuuden avainalojen oppaassa luetellut hankkeet kansallisen kehitys- ja uudistuskomission hyväksymän kehittämisprioriteetin nojalla.

(117)

Yrityksen, joka aikoo hakea tukea tästä järjestelmästä, on toimitettava yksityiskohtaiset tiedot T&K-hankkeesta paikalliseen tiede- ja teknologiavirastoon. Tutkittuaan tiedot verovirasto myöntää hyväksymisen. Yritystuloveron alaista määrää alennetaan 50 prosenttia hyväksyttyjen hankkeiden todellisista kuluista.

(118)

Järjestelmää hyödynsivät yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat, jotka saivat etuuksia tutkimusajanjaksolla. Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet hallinnollisia sääntöjä, mutta vientiä harjoittavat tuottajat toimittivat saatavilla olevat lainsäädäntötekstit. Näiden tekstien perusteellakin on kuitenkin vaikea ymmärtää hakumenettelyä, joka jäi edelleen epäselväksi ja epäymmärrettäväksi.

(119)

Sen vuoksi järjestelmää olisi pidettävä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaisena tukena eli valtion menettämänä tulona, josta on koitunut etua sitä saaneille yrityksille.

(120)

Kiinan viranomaisia pyydettiin toimittamaan tietoja tuen myöntämisperusteista ja tuen käytöstä, jotta voitiin määritellä, missä määrin tuki on rajattu tiettyihin yrityksiin ja onko se erityistä perusasetuksen 4 artiklan mukaisesti. Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet tällaisia tietoja. Perusasetuksen 4 artiklan 5 kohdan vaatimuksen mukaisesti erityiseksi määrittämisen on selkeästi perustuttava sitä tukevaan näyttöön, minkä vuoksi komission oli perusasetuksen 28 artiklan mukaisesti perustettava päätelmänsä käytettävissä oleviin tietoihin, kuten 4.1 jaksossa todettiin.

(121)

Tämä tukijärjestelmä on perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti erityinen, kun otetaan huomioon, että lainsäädännössä, jonka nojalla myöntävä viranomainen toimii, rajataan järjestelmään pääsy tiettyihin yrityksiin ja toimialoihin, jotka on luokiteltu kannustettaviksi, kuten päällystetyn paperin tuotantoyritykset. Tukikelpoisuuden määrittämiseksi ei ole objektiivisia kriteereitä eikä pitävää näyttöä, jonka perusteella voitaisiin päätellä, että tukikelpoisuus on automaattista perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti. Vientiä harjoittavilta tuottajilta saatiin tarkastuskäynnillä joitakin hallinnollisia sääntöjä, mutta Kiinan viranomaisten yhteistyöstä kieltäytymisen vuoksi ei voitu arvioida, onko tällaisia objektiivisia kriteereitä olemassa.

(122)

Sen vuoksi tukea olisi pidettävä tasoitustoimenpiteiden alaisena.

(123)

Tasoitustoimenpiteiden alaisen tuen määrä lasketaan vastaanottajille tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Etuna pidetään normaalin veroprosentin mukaisesti maksettavan normaalin kokonaisveron määrää sen jälkeen, kun siitä on vähennetty määrä, joka maksettiin hyväksyttyjen T&K-hankkeiden todellisiin kustannuksiin sovelletun ylimääräisen 50 prosentin alennuksen mukaan. Tuen määrä (osoittaja) on jaettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien tutkimusajanjakson kokonaismyynnin liikevaihdolle, koska tuki ei ole riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(124)

Tässä järjestelmässä yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli 0,02 prosenttia (APP-ryhmä) ja 0,05 prosenttia (Chenming-ryhmä).

(125)

Järjestelmää sovelletaan sellaisiin kotimaisiin yrityksiin Kiinassa, joilla on osakkeenomistajia muissa kotimaisissa yrityksissä Kiinassa. Ensin mainitut saavat tuloveron vapautusta tietyistä osingoista, joita viimeksi mainitut maksavat.

(126)

Järjestelmässä on kyse edullisesta verokohtelusta, josta säädetään Kiinan yritystuloverolain 26 §:ssä ja jota selitetään tarkemmin 6 päivänä joulukuuta 2007 annetun Kiinan yritystuloverolain täytäntöönpanosäännöksiä koskevan Kiinan valtioneuvoston asetuksen nro 51283 §:ssä.

(127)

Järjestelmästä myönnetään etuutta kaikille kotimaisille yrityksille, jotka omistavat osakkeita muissa kotimaisissa yrityksissä Kiinassa.

(128)

Yritykset voivat hyödyntää järjestelmää suoraan veroilmoituksensa kautta.

(129)

Yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien yritysten tuloverotodistuksessa on summa, joka on vapautettu tuloverosta. Summa on esitetty kohdassa, joka koskee tukikelpoisten asukkaiden ja yritysten osinkoja, bonuksia ja muuta pääomasijoitustuloa tuloveroilmoituksen liitteen 5 ehtojen mukaisesti (vuotuinen ilmoitus verovapautuksista). Kyseiset yritykset eivät maksaneet lainkaan tuloveroa näistä summista.

(130)

Sen vuoksi järjestelmää olisi pidettävä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaisena tukena eli valtion menettämänä tulona, josta on koitunut etua sitä saaneille yrityksille.

(131)

Kiinan viranomaisia pyydettiin toimittamaan tietoja tuen myöntämisperusteista ja tuen käytöstä, jotta voitiin määritellä, missä määrin tuki on rajattu tiettyihin yrityksiin ja onko se erityistä perusasetuksen 4 artiklan mukaisesti. Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet tällaisia tietoja. Perusasetuksen 4 artiklan 5 kohdan vaatimuksen mukaisesti erityiseksi määrittämisen on selkeästi perustuttava sitä tukevaan näyttöön, minkä vuoksi komission oli perusasetuksen 28 artiklan mukaisesti perustettava päätelmänsä käytettävissä oleviin tietoihin, kuten 4.1 jaksossa todettiin.

(132)

Tämä tukijärjestelmä on perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti erityinen, kun otetaan huomioon, että lainsäädännössä, jonka nojalla myöntävä viranomainen toimii, rajataan järjestelmään pääsy vain niihin kotimaisiin yrityksiin, jotka saavat osinkotuloa muista kotimaisista yrityksistä Kiinassa, eikä huomioon oteta yrityksiä, jotka sijoittavat ulkomaisiin yrityksiin.

(133)

Koska kaikki edellä mainitut verojärjestelmät on Kiinan tuloverolain 4 luvun mukaan rajattu koskemaan yksinomaisesti merkittäviä toimialoja ja valtion tukemia tai kannustamia hankkeita, kuten 25 §:ssä todetaan, myös tämä järjestelmä on erityinen, koska se on rajattu koskemaan vain tiettyjä yrityksiä ja toimialoja, jotka on luokiteltu kannustettaviksi, kuten päällystetyn paperin tuotantoyritykset. Komission käsityksen mukaan valtioneuvoston päätöksessä nro 40 (14 §) ja teollisuuden rakennemuutoksia koskevassa oppaassa esitetään periaatteet ja luokittelu, joiden perusteella yritystä pidetään kannustettavana. Tällöin tukikelpoisuuden määrittämiseksi ei ole objektiivisia kriteereitä eikä pitävää näyttöä, jonka perusteella voitaisiin päätellä, että tukikelpoisuus on automaattista perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti. Vientiä harjoittavilta tuottajilta saatiin tarkastuskäynnillä joitakin hallinnollisia sääntöjä, mutta Kiinan viranomaisten yhteistyöstä kieltäytymisen vuoksi ei voitu arvioida, onko tällaisia objektiivisia kriteereitä olemassa.

(134)

Sen vuoksi tukea olisi pidettävä tasoitustoimenpiteiden alaisena.

(135)

Tasoitustoimenpiteiden alaisen tuen määrä lasketaan vastaanottajille tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Etuna pidetään maksettavan kokonaisveron määrää, johon on sisällytetty muista kotimaisista yrityksistä saatu osinkotulo, sen jälkeen kun siitä on vähennetty määrä, joka tosiasiallisesti maksettiin osinkoverovapautuksen jälkeen. Tuen määrä (osoittaja) on jaettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien tutkimusajanjakson kokonaismyynnin liikevaihdolle, koska tuki ei ole riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(136)

Tässä järjestelmässä yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli 1,34 prosenttia (APP-ryhmä) ja 0,21 prosenttia (Chenming-ryhmä).

(137)

Tästä järjestelmästä myönnetään etuutta pääomahyödykkeiden alv-vapautuksen ja tullivapaan tuonnin muodossa ulkomaisrahoitteisille tai kotimaisille yrityksille, jotka voivat saada Kiinan viranomaisten myöntämän valtion kannustamia hankkeita koskevan todistuksen asiaa koskevan investointi-, vero- ja tullilainsäädännön mukaisesti.

(138)

Järjestelmä perustuu seuraaviin eri säädöksiin: valtioneuvoston yleiskirje nro 37/1997 tuotujen laitteiden veropolitiikan mukauttamisesta, valtiovarainministeriön, tullihallinnon ja valtion verohallinnon ilmoitus nro 43 [2008], kansallisen kehittämis- ja uudistamiskomission NDRC:n ilmoitus nro 3162006 (22 päivänä helmikuuta 2006) seikoista, jotka koskevat valtion kannustamiin kotimaisiin tai ulkomaisiin ulkomaisrahoitteisiin hankkeisiin liittyvän vahvistuskirjeen käsittelyä, sekä luettelo tuontitavaroista, joita ulkomaisrahoitteiset tai kotimaiset yritykset eivät voi tuoda tullivapaasti [2008].

(139)

Tukikelpoisia ovat ainoastaan ulkomaisrahoitteiset tai kotimaiset yritykset, jotka voivat saada valtion kannustamia hankkeita koskevan todistuksen.

(140)

Kansallisen kehittämis- ja uudistamiskomission NDRC:n ilmoituksen nro 316 [2006] (22 päivänä helmikuuta 2006) seikoista, jotka koskevat valtion kannustamiin kotimaisiin tai ulkomaisiin ulkomaisrahoitteisiin hankkeisiin liittyvän vahvistuskirjeen käsittelyä, I.1 §:n mukaan ulkomaiset investointihankkeet, jotka kuuluvat kannustettavaan luokkaan asiakirjoissa ”Catalogue of industries for Guiding Foreign Investment” ja ”Catalogue of Priority Industries for Foreign Investment in Central-Western Region with technology transfer”, vapautetaan tullista ja alv:stä omaan käyttöön tuotujen laitteiden sekä laitteen mukana tuotujen osien ja varaosien osalta sopimuksen mukaan; vapautuksen piiriin eivät kuulu hyödykkeet, jotka luetellaan asiakirjassa ”Catalogue of Import Commodities under Foreign Investment Projects” sellaisina, joita ei vapauteta verosta. Kun kannustettavaan luokkaan kuuluvien ulkomaisten investointihankkeiden kokonaisinvestointien määrä on vähintään 30 miljoonaa Yhdysvaltojen dollaria, hankevahvistuskirjeen myöntää NDRC. Kun kannustettavaan luokkaan kuuluvien ulkomaisten investointihankkeiden kokonaisinvestointien määrä on alle 30 miljoonaa Yhdysvaltojen dollaria, hankevahvistuskirjeen myöntävät provinssitason komissiot tai taloudelliset kunnat. Kun yritys on saanut kannustettavien hankkeiden luokkaan kuuluvan hankevahvistuskirjeen, se esittää todistukset ja muut hakuasiakirjat paikallisille tulliviranomaisille saadakseen tulli- ja alv-vapautuksen laitteiden tuonnissa.

(141)

Kaikki yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat saivat etua tästä järjestelmästä.

(142)

Sen vuoksi järjestelmää olisi pidettävä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaisena tukena eli valtion menettämänä tulona, josta on koitunut etua sitä saaneille yrityksille.

(143)

Kiinan viranomaisia pyydettiin toimittamaan tietoja tuen myöntämisperusteista ja tuen käytöstä, jotta voitiin määritellä, missä määrin tuki on rajattu tiettyihin yrityksiin ja onko se erityistä perusasetuksen 4 artiklan mukaisesti. Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet tällaisia tietoja. Perusasetuksen 4 artiklan 5 kohdan vaatimuksen mukaisesti erityiseksi määrittämisen on selkeästi perustuttava sitä tukevaan näyttöön, minkä vuoksi komission oli perusasetuksen 28 artiklan mukaisesti perustettava päätelmänsä käytettävissä oleviin tietoihin, kuten 4.1 jaksossa todettiin.

(144)

Tukijärjestelmä on perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti erityinen, koska lainsäädännössä, jonka nojalla myöntävät viranomaiset toimivat, rajataan järjestelmään pääsy vain yrityksiin, jotka tekevät investointeja lainsäädännössä (esim. ”Catalogue for guidance of industries for foreign investment” ja ”Catalogue of key industries, products and technologies which the state currently encourages development”) tiukasti määriteltyihin toimialoihin. Tukikelpoisuuden määrittämiseksi ei ole objektiivisia kriteereitä eikä pitävää näyttöä, jonka perusteella voitaisiin päätellä, että tukikelpoisuus on automaattista perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti. Vientiä harjoittavilta tuottajilta saatiin tarkastuskäynnillä joitakin hallinnollisia sääntöjä, mutta Kiinan viranomaisten yhteistyöstä kieltäytymisen vuoksi ei voitu arvioida, onko tällaisia objektiivisia kriteereitä olemassa.

(145)

Sen vuoksi tukea olisi pidettävä tasoitustoimenpiteiden alaisena.

(146)

Tasoitustoimenpiteiden alaisen tuen määrä lasketaan vastaanottajille tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Etu lasketaan ottaen huomioon alv- ja tullivapautus laitteiden tuonnissa. Perusasetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti tuen määrä (osoittaja) on jaettu tutkimusajanjaksolle käyttäen käyttöikää, joka vastaa keskimääräistä tavanomaista kuolettamisaikaa kyseisellä tuotannonalalla (eli 15 vuotta). Tuloksesi saatu määrä jaettiin tämän jälkeen yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien tutkimusajanjakson kokonaismyynnin liikevaihdolle, koska tuki ei ole riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(147)

Tässä järjestelmässä yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli 1,17 prosenttia (APP-ryhmä) ja 0,61 prosenttia (Chenming-ryhmä).

(148)

Tästä järjestelmästä saa etuutta alv-alennuksina, jotka maksetaan ulkomaisrahoitteisten yritysten ostamista kotimaassa tuotetuista laitteista.

(149)

Järjestelmä perustuu valtion verohallinnon yleiskirjeeseen nro 171 [1999] (20/09/1999) ulkomaisrahoitteisten yritysten ostamien kotimaassa valmistettujen laitteiden veropalautusten hallintoa koskevien väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönotosta, ja sen käyttö lopetettiin yleiskirjeellä nro 176 [Caishui 2008] ulkomaisrahoitteisten yritysten ostamien kotimaassa valmistettujen laitteiden veropalautusten päättämisestä. Jälkimmäisessä säädetään siirtymäkaudesta ohjelman päättymisen jälkeen 1 päivästä tammikuuta 2009.

(150)

Tukikelpoisuus on rajattu ulkomaisrahoitteisiin yrityksiin, jotka ostavat kotimaassa valmistettuja laitteita.

(151)

Ohjelman tarkoituksena on palauttaa alv, joka on maksettu ulkomaisrahoitteisen yrityksen kotimaassa tuotetun laitteen ostosta, jos laite ei kuulu luetteloon laitteista, joille verovapautta ei myönnetä, ja jos laitteen arvo ei ylitä ulkomaisrahoitteisen yrityksen investointien kokonaisrajaa, joka on määritelty kotimaassa tuotettujen laitteiden ostoja koskevissa hallinnollisissa toimenpiteissä.

(152)

Kaikki yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat saivat etua tästä järjestelmästä.

(153)

Sen vuoksi järjestelmää olisi pidettävä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaisena tukena eli valtion menettämänä tulona, josta on koitunut etua sitä saaneille yrityksille.

(154)

Kiinan viranomaisia pyydettiin toimittamaan tietoja tuen myöntämisperusteista ja tuen käytöstä, jotta voitiin määritellä, missä määrin tuki on rajattu tiettyihin yrityksiin ja onko se erityistä perusasetuksen 4 artiklan mukaisesti. Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet tällaisia tietoja. Perusasetuksen 4 artiklan 5 kohdan vaatimuksen mukaisesti erityiseksi määrittämisen on selkeästi perustuttava sitä tukevaan näyttöön, minkä vuoksi komission oli perusasetuksen 28 artiklan mukaisesti perustettava päätelmänsä käytettävissä oleviin tietoihin, kuten 4.1 jaksossa todettiin.

(155)

Tämä tukijärjestelmä on perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti erityinen, kun otetaan huomioon, että lainsäädännössä, jonka nojalla myöntävä viranomainen toimii, rajataan järjestelmään pääsy tietyntyyppisiin yrityksiin (eli ulkomaisrahoitteisiin yrityksiin). Tukikelpoisuuden määrittämiseksi ei ole objektiivisia kriteereitä eikä pitävää näyttöä, jonka perusteella voitaisiin päätellä, että tukikelpoisuus on automaattista perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti. Vientiä harjoittavilta tuottajilta saatiin tarkastuskäynnillä joitakin hallinnollisia sääntöjä, mutta Kiinan viranomaisten yhteistyöstä kieltäytymisen vuoksi ei voitu arvioida, onko tällaisia objektiivisia kriteereitä olemassa.

(156)

Lisäksi järjestelmä on perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan b alakohdan mukaisesti erityinen, koska tuki on riippuvainen siitä, että käytetään kotimaisia eikä tuotuja hyödykkeitä.

(157)

Tämän vuoksi tukea olisi pidettävä tasoitustoimenpiteiden alaisena.

(158)

Tasoitustoimenpiteiden alaisen tuen määrä lasketaan vastaanottajille tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Vastaanottajille koitunut etu lasketaan ottaen huomioon alv, joka on korvattu kotimaassa tuotettujen laitteiden ostosta. Perusasetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti tuen määrä (osoittaja) on jaettu tutkimusajanjaksolle käyttäen käyttöikää, joka vastaa keskimääräistä tavanomaista kuolettamisaikaa kyseisellä tuotannonalalla (eli 15 vuotta). Tuloksesi saatu määrä jaettiin tämän jälkeen yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien tutkimusajanjakson kokonaismyynnin liikevaihdolle, koska tuki ei ole riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(159)

Tässä järjestelmässä yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli 0,03 prosenttia (APP-ryhmä) ja 0,05 prosenttia (Chenming-ryhmä).

(160)

Tässä järjestelmässä vapautetaan ulkomaisrahoitteiset yritykset kaupungin kunnossapito- ja rakentamisveroista sekä koulutuslisistä.

(161)

Järjestelmä perustuu väliaikaisiin sääntöihin Kiinan kansantasavallan kaupungin kunnossapitoverosta (Guo Fa, julkaistu 8 päivänä helmikuuta 1985, nro 19) ja valtiovarainministeriön asetukseen useista erityisaiheista, jotka koskevat Kiinan kansantasavallan kaupungin kunnossapitoveroa koskevien väliaikaisten sääntöjen täytäntöönpanoa (Cai Shui Zi, julkaistu 22 päivänä maaliskuuta 1985, nro 69).

(162)

Tukikelpoisuus on rajattu ulkomaisrahoitteisiin yrityksiin.

(163)

Kiinan kansantasavallan kaupungin kunnossapitoveroa koskevien väliaikaisten sääntöjen mukaan kaupunkien kunnossapito- ja rakennusveron veroperuste on veronmaksajien tosiasiallisesti maksaman tuoteveron, alv:n ja yritysveron määrä, ja se maksetaan samalla kuin tuotevero, alv ja yritysvero.

(164)

Kuten 347 ja 348 kappaleessa selitetään, tämän järjestelmän mukaista verovelvollisuutta sovelletaan 1 päivästä joulukuuta 2010 lähtien kaikkiin Kiinassa toimiviin yrityksiin.

(165)

Edellä esitetty huomioon ottaen ja 30 päivään marraskuuta 2010 asti ulottuvien tietojen perusteella järjestelmää olisi pidettävä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaisena tukena eli valtion menettämänä tulona, josta on koitunut etua sitä saaneille yrityksille.

(166)

Tukijärjestelmä on perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti erityinen, kun otetaan huomioon, että lainsäädännössä, jonka nojalla myöntävä viranomainen toimii, vapautetaan tietyntyyppiset yritykset (eli ulkomaisrahoitteiset yritykset) velvoitteesta maksaa kaupunkien kunnossapito- ja rakennusveroa.

(167)

Tämän vuoksi tukea olisi pidettävä tasoitustoimenpiteiden alaisena.

(168)

Kiinan viranomaisten ja asianomaisten yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien toimittamien tietojen perusteella kuitenkin päätellään, että osapuolet pystyivät osoittamaan, että asianomaiset viejät eivät enää saa etua tästä järjestelmästä.

(169)

Näin ollen perusasetuksen 15 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät. Sen vuoksi päätellään, että järjestelmään ei olisi sovellettava tasoitustoimenpiteitä.

(170)

Valituksessa mainituista eri avustusohjelmista yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien havaittiin hyödyntävän kahta: kuuluisien tuotemerkkien avustusta ja erityisrahastoa ulkomaankaupan kehittämiseksi ja ulkomaisten investointiprojektien houkuttelemiseksi Shandongin provinssiin. Yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat ilmoittivat myös muista ohjelmista, joita oli käytetty. Kiinan viranomaisille ilmoitettiin näiden ohjelmien esiintymisestä, ja niistä pyydettiin tarvittavia lisätietoja. Kiinan viranomaiset totesivat, että ohjelmia, jotka eivät sisälly valitukseen, ei voida tutkia, koska tämä on vastoin WTO:n sääntöjä. Kiinan viranomaisten väitteiden mukaan komission pyyntöä oli pidettävä WTO:n tukisopimuksen näyttöä ja neuvotteluja koskevien sääntöjen vastaisena. Lisäksi Kiinan viranomaiset totesivat, että komission kyseisistä järjestelmistä esittämät tiedot olivat yleisiä, ja vaikka oletettaisiinkin, että ohjelmia voitaisiin tutkia, komission pitäisi lähettää Kiinan viranomaisille uusi, riittävästi perusteltu pyyntö, jossa pyydetään tarkkoja tietoja väitetyistä tuista, jotka ovat merkityksellisiä tutkimuksen kannalta.

(171)

On huomattava, että on tavanomainen EU:n käytäntö ilmoittaa tutkittavan maan viranomaisille muidenkin kuin valituksessa mainittujen sellaisten väitettyjen tukijärjestelmien esiintymisestä, joita yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat ovat hyödyntäneet, ja pyytää niitä koskevia tietoja ja selvityksiä. Noudatettu käytäntö on asiaa koskevien WTO:n sääntöjen mukainen. Komissio ilmoitti Kiinan viranomaisille tällaisten järjestelmien esiintymisestä, kun nämä järjestelmät tulivat tietoon, ja toimitti Kiinan viranomaisille tiedot, jotka se oli saanut yhteistyössä toimineilta kiinalaisilta vientiä harjoittavilta tuottajilta. Komissio tarjosi Kiinan viranomaisille mahdollisuutta neuvotteluihin näistä järjestelmistä, minkä jälkeen neuvotteluja järjestettiin. Näin ollen WTO:n tukisopimuksen 12.1, 13.1 ja 13.2 artiklan sekä perusasetuksen 11 artiklan 10 kohdan säännöksiä noudatettiin täysimittaisesti. Jäljempänä esitetyissä havainnoissa on otettu huomioon Kiinan viranomaisten kyseisistä ohjelmista toimittamat tiedot.

(172)

Järjestelmä pannaan täytäntöön Shandongin provinssin ilmoituksella nro 75, joka koskee erityisavustusrahaston budjettia vuonna 2008 itse vietyjen tuotemerkkien kehittämiseksi [Lucaiqizhi (2008)]. Järjestelmästä annetaan avustuksia yrityksille tuotemerkkien viennin edistämiseksi ja kuuluisien tuotemerkkien markkinaosuuden kasvattamiseksi.

(173)

Avustukseen ovat oikeutettuja vain kuuluisia tuotemerkkejä vievät yritykset, jotka ovat sijoittautuneet Shandongin provinssiin. Tukikelpoisuuskriteerien tueksi ei toimitettu mitään lainsäädäntöä tai hallinnollisia asiakirjoja.

(174)

Järjestelmällä pyritään palkitsemana yrityksiä, jotka on tunnustettu kuuluisia tuotemerkkejä vieviksi yrityksiksi Shandongin provinssissa, jotta edistetään niiden kehitystä ja kilpailukykyä. Yritysten ei tarvitse hakea ohjelmaan, joten hyväksymisasiakirjoja ei ole.

(175)

Yksi yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja sai etua tästä järjestelmästä.

(176)

Sen vuoksi järjestelmää olisi pidettävä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaisena tukena eli kyseessä on suora varojen siirto, josta on koitunut etua sitä saaneille yrityksille.

(177)

Kiinan viranomaisia pyydettiin toimittamaan tietoja tuen myöntämisperusteista ja tuen käytöstä, jotta voitiin määritellä, missä määrin tuki on rajattu tiettyihin yrityksiin ja onko se erityistä perusasetuksen 4 artiklan mukaisesti. Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet tällaisia tietoja. Perusasetuksen 4 artiklan 5 kohdan vaatimuksen mukaisesti erityiseksi määrittämisen on selkeästi perustuttava sitä tukevaan näyttöön, minkä vuoksi komission oli perusasetuksen 28 artiklan mukaisesti perustettava päätelmänsä käytettävissä oleviin tietoihin, kuten 4.1 jaksossa todettiin.

(178)

Tukijärjestelmä on perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti erityinen, koska siihen pääsy on rajattu tiettyihin yrityksiin eli kuuluisia tuotemerkkejä vieviin yrityksiin. Koska tukikelpoisuuskriteereistä ei ole mitään oikeudellista tai hallinnollista tietoa, ei ole mitään, mikä osoittaisi, että tuen saaminen perustuu objektiivisiin kriteereihin ja edellytyksiin perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti.

(179)

Tämän vuoksi tukea olisi pidettävä tasoitustoimenpiteiden alaisena.

(180)

Tasoitustoimenpiteiden alaisen tuen määrä lasketaan vastaanottajille tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Tämä määrä (osoittaja) on jaettu yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan tutkimusajanjakson kokonaismyynnin liikevaihdolle, koska tuki ei ole riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(181)

Tässä järjestelmässä yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli merkityksetön Chenming-ryhmälle (alle 0,01 prosenttia).

(182)

Järjestelmää koskeva virallinen asiakirja on Shouguangin provinssihallinnon ilmoitus edistyneiden yritysten palkitsemisesta vuonna 2008. Järjestelmästä, joka perustettiin 9 päivänä helmikuuta 2008, palkitaan yrityksiä, jotka ovat saavuttaneet erinomaisen tuloksen vuonna 2008.

(183)

Järjestelmästä voivat saada tukea yritykset, jotka on tunnustettu ”edistyneiksi yrityksiksi ulkomaisten investointien houkuttelemisessa” ja ”edistyneiksi yrityksiksi ulkomaankaupan alalla” eli joiden ulkomaankaupan tulos on ollut merkittävä tai jotka ovat houkutelleet merkittävästi ulkomaisia investointeja. Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet mitään lakeja tai asetuksia politiikasta tai määritelmistä, jotka koskevat ”edistyneitä yrityksiä ulkomaisten investointien houkuttelemisessa” ja ”edistyneitä yrityksiä ulkomaankaupan alalla”

(184)

Shouguangin provinssihallinto vastaa varojen myöntämisestä niille yrityksille, jotka on tunnustettu ”edistyneiksi yrityksiksi ulkomaisten investointien houkuttelemisessa” ja ”edistyneiksi yrityksiksi ulkomaankaupan alalla”.

(185)

Kiinan viranomaisten mukaan yritysten ei tarvitse hakea järjestelmään, joten hyväksymisasiakirjoja ei ole.

(186)

Yksi yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja sai etua tästä järjestelmästä.

(187)

Sen vuoksi järjestelmää olisi pidettävä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaisena tukena eli kyseessä on suora varojen siirto, josta on koitunut etua sitä saaneille yrityksille.

(188)

Kiinan viranomaisia pyydettiin toimittamaan tietoja tuen myöntämisperusteista ja tuen käytöstä, jotta voitiin määritellä, missä määrin tuki on rajattu tiettyihin yrityksiin ja onko se erityistä perusasetuksen 4 artiklan mukaisesti. Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet tällaisia tietoja. Perusasetuksen 4 artiklan 5 kohdan vaatimuksen mukaisesti erityiseksi määrittämisen on selkeästi perustuttava sitä tukevaan näyttöön, minkä vuoksi komission oli perusasetuksen 28 artiklan mukaisesti perustettava päätelmänsä käytettävissä oleviin tietoihin, kuten 4.1 jaksossa todettiin.

(189)

Tukijärjestelmä on erityinen perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, koska siihen pääsy on rajattu tiettyihin yrityksiin eli edistyneisiin yrityksiin ulkomaisten investointien houkuttelemisessa ja edistyneisiin yrityksiin ulkomaankaupan alalla. Koska tukikelpoisuuskriteereistä ei ole mitään oikeudellista tai hallinnollista tietoa, ei ole mitään, mikä osoittaisi, että tuen saaminen perustuu objektiivisiin kriteereihin ja edellytyksiin perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti.

(190)

Tämän vuoksi tukea olisi pidettävä tasoitustoimenpiteiden alaisena.

(191)

Tasoitustoimenpiteiden alaisen tuen määrä lasketaan vastaanottajille tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Tämä määrä (osoittaja) on jaettu yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan tutkimusajanjakson kokonaismyynnin liikevaihdolle, koska tuki ei ole riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(192)

Tässä järjestelmässä yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli merkityksetön Chenming-ryhmälle (alle 0,01 prosenttia).

(193)

Järjestelmää koskeva virallinen asiakirja on polkumyynti-, tuki- ja suojatoimenpidetutkimuksen vastaajien tukipolitiikan täytäntöönpanoa koskevat säännöt. Kiinan viranomaiset väittävät, että ohjelma päätettiin vuonna 2008, mutta asiaa koskevaa oikeudellista ilmoitusta ei toimitettu.

(194)

Kyseessä on alueellisen/provinssin rahoitusviraston myöntämä tuki, jolla helpotetaan yrityksen osallistumista Yhdysvaltojen polkumyyntitutkimuksiin. Tukikelpoisten yritysten on rekisteröidyttävä Shandongin provinssissa (pois luettuna Qingdao) ja toimittava kauppaministeriön ja provinssin viranomaisten ohjeiden mukaisesti.

(195)

Järjestelmä on alueellisesti erityinen (saatavilla vain Shandongin provinssissa suurinta kaupunkia Qingdaota lukuun ottamatta), eivätkä valintaperusteet ole oikeudellisesti objektiivisia.

(196)

Asiaa koskevan lain mukaan hakijalle myönnetään 40 prosenttia lakimiesten palkkioista.

(197)

Yksi yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja sai etua tästä järjestelmästä.

(198)

Sen vuoksi järjestelmää olisi pidettävä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaisena tukena eli kyseessä on suora varojen siirto, josta on koitunut etua sitä saaneille yrityksille.

(199)

Tämä tukijärjestelmä on perusasetuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti erityinen, kun otetaan huomioon, että lainsäädännössä, jonka nojalla myöntävä viranomainen toimii, rajataan järjestelmään pääsy yrityksiin tietyllä maantieteellisellä alueella.

(200)

Tämän vuoksi tukea olisi pidettävä tasoitustoimenpiteiden alaisena.

(201)

Tasoitustoimenpiteiden alaisen tuen määrä lasketaan vastaanottajille tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Tämä määrä (osoittaja) on jaettu yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan tutkimusajanjakson kokonaismyynnin liikevaihdolle, koska tuki ei ole riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(202)

Tässä järjestelmässä yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli merkityksetön Chenming-ryhmälle (alle 0,01 prosenttia).

(203)

Ohjelma pantiin täytäntöön Shouguangin kunnallishallinnon antamalla lausunnolla nro 37 huipputeknologian alan kehittämisen nopeuttamisesta (Shoufa [2005]). Kiinan viranomaiset väittivät, että järjestelmää koskevat lainsäädäntöpuitteet ovat olemassa mutta eivät toimittaneet kopiota niistä.

(204)

Järjestelmästä tarjotaan tukea yritysten kilpailukyvyn parantamiseksi. Tukikelpoisuuskriteerien tueksi ei toimitettu mitään lainsäädäntöä tai hallinnollisia asiakirjoja.

(205)

Kiinan viranomaisten mukaan kyseessä on paikallinen avustus, jolla edistetään T&K-toimintaa, energiansäästöä ja ympäristönsuojelua. Siihen ei liity hakumenettelyä. Aluehallinto julkaisee ajoittain ilmoituksia, joissa ilmoitetaan vientiä harjoittavat tuottajat, joille on myönnetty tietyn suuruinen avustus.

(206)

Yksi yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja sai etua järjestelmästä.

(207)

Sen vuoksi järjestelmää olisi pidettävä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaisena tukena eli kyseessä on suora varojen siirto, josta on koitunut etua sitä saaneille yrityksille.

(208)

Kiinan viranomaisia pyydettiin toimittamaan tietoja tuen myöntämisperusteista ja tuen käytöstä, jotta voitiin määritellä, missä määrin tuki on rajattu tiettyihin yrityksiin ja onko se erityistä perusasetuksen 4 artiklan mukaisesti. Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet tällaisia tietoja. Perusasetuksen 4 artiklan 5 kohdan vaatimuksen mukaisesti erityiseksi määrittämisen on selkeästi perustuttava sitä tukevaan näyttöön, minkä vuoksi komission oli perusasetuksen 28 artiklan mukaisesti perustettava päätelmänsä käytettävissä oleviin tietoihin, kuten 4.1 jaksossa todettiin.

(209)

Tukijärjestelmä on perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti erityinen, koska siihen pääsy on rajattu tiettyihin yrityksiin. Koska tukikelpoisuuskriteereistä ei ole mitään oikeudellista tai hallinnollista tietoa, ei ole mitään, mikä osoittaisi, että tuen saaminen perustuu objektiivisiin kriteereihin ja edellytyksiin perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti.

(210)

Tämän vuoksi tukea olisi pidettävä tasoitustoimenpiteiden alaisena.

(211)

Tasoitustoimenpiteiden alaisen tuen määrä lasketaan vastaanottajille tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Tämä määrä (osoittaja) on jaettu yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan tutkimusajanjakson kokonaismyynnin liikevaihdolle, koska tuki ei ole riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(212)

Tässä järjestelmässä yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittaville tuottajille vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli 0,59 prosenttia (Chenming-ryhmä).

(213)

Järjestelmä pannaan täytäntöön Suzhoun teollisuuspuiston immateriaalioikeuksien vahvistamista koskevien väliaikaisten toimenpiteiden ja Suzhoun teollisuuspuiston immateriaalioikeuksien rahastoa koskevien hallintosääntöjen mukaisesti.

(214)

Järjestelmästä voivat saada tukea vain yritykset, jotka ovat sijoittautuneet Suzhoun teollisuuspuistoon ja saaneet Registry of Computer Software Copyright -todistuksen ja Registry of Integrated Circuit Layout Design -todistuksen ja joiden tuotteista on hiljattain tullut kuuluisia tuotemerkkejä.

(215)

Jotta tukikelpoinen yritys voisi saada avustusta patenttihakemusta tai tavaramerkin myöntämistä varten, sen on täytettävä Suzhoun provinssin tai ylemmän tason kuuluisan tuotemerkin myöntämistä koskeva hakemus ja toimitettava se teollisuuspuiston tiede- ja teknologiavirastoon. Avustukset myöntää Suzhoun teollisuuspuisto. Puiston rahoituksesta ei ole mitään tietoja eikä myöskään siitä, miltä valtion viranomaiselta puisto saa avustussummat.

(216)

Yksi yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja sai etua järjestelmästä. Komissio kuitenkin huomauttaa, että yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan osalta ei esitetty mitään asiaan liittyviä asiakirjoja (hakemusta tai avustuksen myöntämispäätöstä).

(217)

Sen vuoksi järjestelmää olisi pidettävä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaisena tukena eli kyseessä on suora varojen siirto, josta on koitunut etua sitä saaneille yrityksille.

(218)

Kiinan viranomaisia pyydettiin toimittamaan tietoja tuen myöntämisperusteista ja tuen käytöstä, jotta voitiin määritellä, missä määrin tuki on rajattu tiettyihin yrityksiin ja onko se erityistä perusasetuksen 4 artiklan mukaisesti. Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet tällaisia tietoja. Perusasetuksen 4 artiklan 5 kohdan vaatimuksen mukaisesti erityiseksi määrittämisen on selkeästi perustuttava sitä tukevaan näyttöön, minkä vuoksi komission oli perusasetuksen 28 artiklan mukaisesti perustettava päätelmänsä käytettävissä oleviin tietoihin, kuten 4.1 jaksossa todettiin.

(219)

Tukijärjestelmä on perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti erityinen, koska siihen pääsy on rajattu tiettyihin yrityksiin. Koska tukikelpoisuuskriteereistä ei ole mitään oikeudellista tai hallinnollista tietoa, ei ole mitään, mikä osoittaisi, että tuen saaminen perustuu objektiivisiin kriteereihin ja edellytyksiin perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti.

(220)

Lisäksi tukijärjestelmä on perusasetuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti erityinen, kun otetaan huomioon, että lainsäädännössä, jonka nojalla myöntävä viranomainen toimii, rajataan järjestelmään pääsy yrityksiin tietyllä maantieteellisellä alueella. Järjestelmästä saavat tukea vain yritykset, jotka ovat sijoittautuneet Suzhoun teollisuuspuistoon.

(221)

Tämän vuoksi tukea olisi pidettävä tasoitustoimenpiteiden alaisena.

(222)

Tasoitustoimenpiteiden alaisen tuen määrä lasketaan vastaanottajille tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Tämä määrä (osoittaja) on jaettu yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan tutkimusajanjakson kokonaismyynnin liikevaihdolle, koska tuki ei ole riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(223)

Tässä järjestelmässä yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli alle 0,01 prosenttia (APP-ryhmä).

(224)

Kiinan viranomaiset tai vientiä harjoittavat tuottajat eivät toimittaneet tietoja oikeusperustasta. Ohjelmasta myönnetään rahoitustukea yrityksille Suzhoun teollisuuspuistossa, ja Kiinan viranomaisten mukaan ohjelmalla pyritään kiihdyttämään Suzhoun teollisuuspuiston uudistusta ja ajanmukaistusta sekä edistämään puistossa sijaitsevien yritysten tieteellisen tutkimuksen laatua.

(225)

Järjestelmästä voivat saada tukea vain Suzhoun teollisuuspuistossa sijaitsevat yritykset, jotka täyttävät useissa suunnitelmissa esitetyt vaatimukset ja joilla on relevantteja tieteellisiä tutkimusprojekteja. Kiinan viranomaiset toimittivat kuvauksen ohjelmasta mutteivät kopioita asiaan liittyvistä suunnitelmista.

(226)

Tukea myönnetään yrityksille, jotka investoivat teollisuuspuistoon ja hakevat avustusta tietyn tyyppisiin toimiin (tutkimus ja kehittäminen, uusiin tuotteisiin liittyvä avustaminen, immateriaalioikeuksien hallinnointi, ulkomaiden markkinoiden kehittäminen, projektikoordinaatio valtion kanssa, julkiset teknologiapalvelut). Avustukset myöntää Suzhoun teollisuuspuisto. Puiston rahoituksesta ei ole mitään tietoja eikä myöskään siitä, miltä valtion viranomaiselta puisto saa avustussummat.

(227)

Yksi yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja sai etua järjestelmästä.

(228)

Sen vuoksi järjestelmää olisi pidettävä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaisena tukena eli kyseessä on suora varojen siirto, josta on koitunut etua sitä saaneille yrityksille.

(229)

Kiinan viranomaisia pyydettiin toimittamaan tietoja tuen myöntämisperusteista ja tuen käytöstä, jotta voitiin määritellä, missä määrin tuki on rajattu tiettyihin yrityksiin ja onko se erityistä perusasetuksen 4 artiklan mukaisesti. Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet tällaisia tietoja. Perusasetuksen 4 artiklan 5 kohdan vaatimuksen mukaisesti erityiseksi määrittämisen on selkeästi perustuttava sitä tukevaan näyttöön, minkä vuoksi komission oli perusasetuksen 28 artiklan mukaisesti perustettava päätelmänsä käytettävissä oleviin tietoihin, kuten 4.1 jaksossa todettiin.

(230)

Tukijärjestelmä on perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti erityinen, koska siihen pääsy on rajattu tiettyihin yrityksiin. Koska tukikelpoisuuskriteereistä ei ole mitään oikeudellista tai hallinnollista tietoa, ei ole mitään, mikä osoittaisi, että tuen saaminen perustuu objektiivisiin kriteereihin ja edellytyksiin perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti.

(231)

Lisäksi tukijärjestelmä on perusasetuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti erityinen, kun otetaan huomioon, että lainsäädännössä, jonka nojalla myöntävä viranomainen toimii, rajataan järjestelmään pääsy yrityksiin tietyllä maantieteellisellä alueella. Järjestelmästä saavat tukea vain yritykset, jotka ovat sijoittautuneet Suzhoun teollisuuspuistoon.

(232)

Tämän vuoksi tukea olisi pidettävä tasoitustoimenpiteiden alaisena.

(233)

Tasoitustoimenpiteiden alaisen tuen määrä lasketaan vastaanottajille tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Tämä määrä (osoittaja) on jaettu yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan tutkimusajanjakson kokonaismyynnin liikevaihdolle, koska tuki ei ole riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(234)

Tässä järjestelmässä yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli 0,03 prosenttia (APP-ryhmä).

(235)

Kiinan viranomaiset tai vientiä harjoittavat tuottajat eivät toimittaneet tietoja oikeusperustasta. Kiinan viranomaiset totesivat, että ohjelma pannaan täytäntöön tasaisen, vakaan ja nopean kasvun edistämistä koskevan Suzhoun teollisuuspuiston lausunnon mukaisesti, ja sen tarkoituksena on edistää teollisuuden rakenteellista kasvua ja ulkomaankauppaa.

(236)

Järjestelmästä saavat tukea vain yritykset, jotka ovat sijoittautuneet Suzhoun teollisuuspuistoon. Kiinan viranomaiset eivät esittäneet mitään selviä tukikelpoisuusperusteita. Avustuksen saamista varten teollisuuspuistoon sijoittautuneiden yritysten on kuitenkin saavutettava vuonna 2009 edellisen vuoden tulosta parempi vientitulos.

(237)

Kiinan viranomaisten mukaan yritysten ei tarvitse hakea tukea järjestelmästä, vaikka yhteistyössä toiminut viejä esitti Suzhoun teollisuuspuiston huipputeknologian kehitysrahaston hakulomakkeen. Kiinan viranomaisten mukaan järjestelmä liittyy yritysten vientitulokseen, ja yritykset saavat tietyn RMB-määrän kustakin dollarista, jonka verran niiden vientimäärä ja -arvo ovat kasvaneet. RMB-kannustin on eriytetty tuotetyyppien ja mallien perusteella. Avustukset myöntää Suzhoun teollisuuspuisto. Puiston rahoituksesta ei ole mitään tietoja eikä myöskään siitä, miltä valtion viranomaiselta puisto saa avustussummat.

(238)

Yksi yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja sai etua järjestelmästä.

(239)

Sen vuoksi järjestelmää olisi pidettävä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaisena tukena eli kyseessä on suora varojen siirto, josta on koitunut etua sitä saaneille yrityksille.

(240)

Kiinan viranomaisia pyydettiin toimittamaan tietoja tuen myöntämisperusteista ja tuen käytöstä, jotta voitiin määritellä, missä määrin tuki on rajattu tiettyihin yrityksiin ja onko se erityistä perusasetuksen 4 artiklan mukaisesti. Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet tällaisia tietoja. Perusasetuksen 4 artiklan 5 kohdan vaatimuksen mukaisesti erityiseksi määrittämisen on selkeästi perustuttava sitä tukevaan näyttöön, minkä vuoksi komission oli perusasetuksen 28 artiklan mukaisesti perustettava päätelmänsä käytettävissä oleviin tietoihin, kuten 4.1 jaksossa todettiin.

(241)

Tukijärjestelmä on perusasetuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti erityinen, kun otetaan huomioon, että lainsäädännössä, jonka nojalla myöntävä viranomainen toimii, rajataan järjestelmään pääsy yrityksiin tietyllä maantieteellisellä alueella. Järjestelmästä saavat tukea vain yritykset, jotka ovat sijoittautuneet Suzhoun teollisuuspuistoon.

(242)

Lisäksi järjestelmä on oikeudellisesti vientituloksesta riippuvainen, joten se on perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti erityinen ja tasoitustoimenpiteiden alainen. Avustus liittyy vientitulokseen ja lasketaan sen perusteella, koska saatu etuus perustuu siihen, miten paljon vientimäärä ja -arvo ovat kasvaneet vuodesta toiseen.

(243)

Tämän vuoksi tukea olisi pidettävä tasoitustoimenpiteiden alaisena.

(244)

Tasoitustoimenpiteiden alaisen tuen määrä lasketaan vastaanottajille tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Tämä määrä (osoittaja) on jaettu yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan tutkimusajanjakson kokonaisviennin liikevaihdolle, koska tuki on vientituloksesta riippuvainen.

(245)

Tässä järjestelmässä yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli 0,05 prosenttia (APP-ryhmä).

(246)

Yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat ilmoittivat seuraavista järjestelmistä ja ohjelmista, jotka liittyvät energiansäästöihin ja ympäristönsuojeluun:

(247)

Koska kyseessä olivat pienet etuusmäärät, näiden järjestelmien ja ohjelmien tarkempaa tutkimista ei pidetty tarpeellisena.

(248)

Valituksessa olevan väitteen mukaan Kiinan viranomaiset olivat tarjonneet yhteistyössä toimineille viejille maankäyttöoikeuksia riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan. Vastauksena tähän Kiinan viranomaiset toimittivat maanhallintolain ja säännökset valtion omistaman rakennusmaan käyttöoikeuksien myöntämisestä tarjousten, huutokauppojen ja hintanoteerausten kautta (nro 39, 28 päivänä syyskuuta 2007). Kiinan viranomaiset kieltäytyivät toimittamasta mitään tietoja todellisista maankäyttöoikeuksien hinnoista, maan hintojen vähimmäisarvoista, joita ne väittivät olevan, maan hintojen vähimmäisarvojen arvioinnista tai menetelmästä, jota noudatetaan, kun valtio lunastaa maata aiemmilta käyttäjiltä.

(249)

Maanhallintalain 2 §:n mukaan kaikki maa on valtion omistamaa, koska Kiinan perustuslain ja asiaa koskevan lainsäädännön mukaan kaikki maa kuuluu kollektiivisesti Kiinan kansalle. Mitään maata ei voi myydä, mutta maankäyttöoikeuksia voidaan myöntää lain mukaisesti: valtion viranomaiset myöntävät näitä oikeuksia julkisten tarjouskilpailujen, hintanoteerausten tai huutokauppojen kautta.

(250)

Yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat ovat ilmoittaneet tietoja hallussaan olevasta maasta sekä maankäyttöoikeuksia koskevista sopimuksista/todistuksista, mutta Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet mitään tietoja maankäyttöoikeuksien hinnoittelusta.

(251)

Sen vuoksi Kiinan viranomaisten tarjoamia maankäyttöoikeuksia olisi pidettävä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iii alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaisena tukena hyödykkeiden tarjoamisen muodossa, ja siitä on koitunut etua vastaanottaville yrityksille. Kiinassa ei ole toimivia maamarkkinoita, ja ulkoisten viitearvojen käyttö osoittaa, että yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien maankäyttöoikeuksista maksamat summat ovat huomattavasti alle tavanomaisten markkinahintojen, kuten 260–262 kappaleessa selitetään.

(252)

Kiinan viranomaisia pyydettiin toimittamaan tietoja tuen myöntämisperusteista ja tuen käytöstä, jotta voitiin määritellä, missä määrin tuki on rajattu tiettyihin yrityksiin ja onko se erityistä perusasetuksen 4 artiklan mukaisesti. Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet tällaisia tietoja. Perusasetuksen 4 artiklan 5 kohdan vaatimuksen mukaisesti erityiseksi määrittämisen on selkeästi perustuttava sitä tukevaa näyttöön, minkä vuoksi komission oli perustettava päätelmänsä käytettävissä oleviin tietoihin perusasetuksen 28 artiklan mukaisesti. Kyseisen 28 artiklan 6 kohdassa säädetään seuraavaa: ”Jos asianomainen osapuoli ei toimi yhteistyössä tai toimii vain osittain yhteistyössä siten, että asiaan vaikuttavia tietoja ei toimiteta, lopputulos voi olla mainitulle osapuolelle huonompi kuin jos se olisi toiminut yhteistyössä”. Huomioon otettiin seuraavat seikat:

(253)

Valituksen tekijöiden toimittama näyttö erityisyydestä.

(254)

Havainnot (ks. 77 ja 78 kappale), joiden mukaan erityisiä tukia kanavoidaan paperiteollisuudelle erityisen alakohtaisen suunnitelman eli paperiteollisuussuunnitelman kautta. Edellä mainitun suunnitelman 7–11 §:ssä esitetään erityisiä sääntöjä teollisuuden yleissuunnitelmasta ja todetaan, minkä tyyppistä paperiteollisuutta olisi perustettava maan eri maantieteellisille alueille.

(255)

Näyttö (ks. 76 kappale), jonka mukaan paperiteollisuus on kannustettava toimiala (päätös nro 40).

(256)

Havainnot (ks. 260–262 kappale), joiden mukaan Kiinassa ei ole toimivia maamarkkinoita.

(257)

Vientiä harjoittavilta tuottajilta saadut – ja rinnakkaisessa polkumyyntitutkimuksessa vahvistetut – tiedot, joiden mukaan maa osoitettiin niiden käyttöön paperinvalmistusprojekteja varten (8).

(258)

Edellä esitetyn perusteella ja koska Kiinan viranomaiset eivät toimineet yhteistyössä, käytettävissä oleva näyttö osoittaa, että paperiteollisuudessa toimiville yrityksille myönnetyt tuet eivät ole yleisesti saatavilla, minkä vuoksi ne ovat erityisiä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti. Kiinan viranomaisten yhteistyön puutteen vuoksi ei ole mitään, mikä osoittaisi, että tuen saaminen perustuu objektiivisiin kriteereihin ja edellytyksiin perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti.

(259)

Tämän vuoksi tukea olisi pidettävä tasoitustoimenpiteiden alaisena.

(260)

Edellä esitetyn huomioon ottaen olisi pääteltävä, että tilanne Kiinassa maankäyttöoikeuksien osalta ei perustu markkinoihin. Vaikuttaa itse asiassa siltä, että Kiinassa ei ole lainkaan yksityisiä vertailuarvoja. Sen vuoksi Kiinan kustannusten tai hintojen oikaiseminen ei ole mahdollista. Näissä olosuhteissa katsotaan, että Kiinassa ei ole maamarkkinoita ja perusasetuksen 6 artiklan d kohdan ii alakohdan mukaisesti ulkoisten vertailuarvojen käyttö etuuden mittaamista varten on perusteltua. Koska Kiinan viranomaiset eivät toimineet yhteistyössä eivätkä esittäneet mitään ehdotuksia ulkoisesta vertailuarvosta, komission oli hyödynnettävä käytettävissä olevia tietoja asianmukaisen ulkoisen vertailuarvon vahvistamiseksi. Tältä osin pidettiin asianmukaisena käyttää Taiwanin, Penghun, Kinmenin ja Matsun erilliseltä tullialueelta, jäljempänä ’Taiwan’, saatuja tietoja vertailuarvona.

(261)

Komissio katsoo, että maan hinnat Taiwanissa tarjoavat parhaan likiarvon niistä Kiinan alueista, joilla yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat sijaitsevat. Kaikki vientiä harjoittavat tuottajat ovat sijoittautuneet Kiinan itäosaan Shanghain ympäristöön kehittyneisiin provinsseihin, joissa BKT on korkea ja väestöntiheys on suuri. Tasoitustoimenpiteiden alaisen tuen määrä lasketaan vastaanottajille tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Vastaanottajille koitunut etu lasketaan ottaen huomioon kunkin yrityksen maankäyttöoikeuksista maksaman summan ja taiwanilaisen vertailuarvon perusteella normaalisti maksettavan summan välinen erotus.

(262)

Laskelmissaan komissio käytti Taiwanille vahvistettua keskimääräistä maan hintaa neliömetriä kohti oikaistuna valuutan arvon heikkenemisellä maankäyttöoikeuksia koskevien sopimusten tekopäivästä lukien. Teollisuuskäyttöön tarkoitetun maan hintoja koskevat tiedot saatiin Taiwanin talousministeriön teollisuusviraston verkkosivulta. Valuutan arvon heikkeneminen laskettiin Taiwanin inflaatioasteen perusteella (saatu Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n julkaisusta ”2009 World Economic Outlook”). Perusasetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti tuen määrä (osoittaja) on jaettu tutkimusajanjaksolle käyttäen tavanomaista teolliseen käyttöön tarkoitettujen maankäyttöoikeuksien käyttöaikaa Kiinassa eli 50 vuotta. Tämä määrä jaettiin tämän jälkeen yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien tutkimusajanjakson kokonaismyynnin liikevaihdolle, koska tuki ei ole riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(263)

Tässä järjestelmässä yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli 2,81 prosenttia (APP-ryhmä) ja 0,69 prosenttia (Chenming-ryhmä).

(264)

Yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien ei todettu saaneen etua tästä järjestelmästä tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi ei ollut tarpeen arvioida, onko tämä järjestelmä tasoitustoimenpiteiden alainen.

(265)

Yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien ei todettu saaneen etua tästä järjestelmästä tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi ei ollut tarpeen arvioida, onko tämä järjestelmä tasoitustoimenpiteiden alainen.

(266)

Kiinan viranomaiset, kaksi vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää (APP ja Chenming) sekä EU:n valituksen tekijä toimittivat huomautuksia lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen.

(267)

EU:n valituksen tekijä tuki komission havaintoja.

(268)

Kiinan viranomaiset sekä APP ja Chenming kiistivät komission havainnot. Koska väitteitä on jo käsitelty kattavasti lopullisten päätelmien ilmoittamisen yhteydessä, niitä ei enää toisteta tässä asetuksessa.

(269)

Kiinan viranomaiset väittivät, että tasoitustoimenpiteitä koskeva ehdotus johtaa kaksinkertaiseen korjaustoimenpiteeseen. Todettiin, että EU:n käytäntönä Kiinaa koskevissa polkumyyntitutkimuksissa on määrittää normaaliarvo käyttämällä kolmansissa maissa, jotka ovat markkinatalousmaita, toimivilta tuottajilta saatuja tietoja. Tällöin tällaisissa tapauksissa tasoitustulli olisi kaksinkertainen korjaustoimenpide saman seikan käsittelemiseksi, koska polkumyyntitullit tosiasiassa ”kumoavat” tuet, joita väitetysti on myönnetty kiinalaisille yrityksille.

(270)

APP väitti, että jos normaaliarvo perustuu kotimarkkinamyyntiin vertailumaassa, markkinatalouskohtelua koskevan pyynnön hylkäämisellä ja ei-tuetun normaaliarvon käytöllä on se vaikutus, että tulli kohoaa tuen määrän verran ja tuet otetaan huomioon kahteen kertaan.

(271)

Kiinan viranomaiset totesivat, että samoja väitettyjä vääristymiä on jo käsitelty rinnakkaisessa polkumyyntimenettelyssä. Kiinan viranomaiset totesivat myös, että komission käytäntö on vastoin EU:n ja WTO:n lainsäädäntöä ja että komission olisi joko päätettävä tasoitustullimenettely tai myönnettävä yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille markkinatalouskohtelu rinnakkaisessa polkumyyntimenettelyssä. Kiinan viranomaiset totesivat vielä, että ne eivät hyväksy komission väitettä, jonka mukaan kaksinkertaista laskemista ei tapahdu, koska vahinkomarginaali on alempi kuin polkumyyntimarginaali. Lopuksi Kiinan viranomaiset väittivät, että WTO:n valituselimen asiassa DS379 (9) (Yhdysvaltojen ja Kiinan välinen kiista) kaksinkertaisesta korjaustoimenpiteestä antamien päätelmien mukaisesti tämä menettely olisi päätettävä.

(272)

Nämä väitteet oli hylättävä. Tältä osin todetaan, että kaksinkertaisella korjaustoimenpiteellä ei ole merkitystä tässä menettelyssä. Riippumatta siitä, voiko polkumyynti- ja tasoitustullien samanaikainen käyttöönotto johtaa mahdolliseen ”kaksinkertaiseen korjaustoimenpiteeseen”, kun kyseessä on muu kuin markkinatalousmaa, tilanne voisi esiintyä vain, kun polkumyyntimarginaali ja tuen määrä kumuloituvat eli kun kahden tyyppisen tullin yhdistetty taso ylittää sen, kumpi on korkeampi: polkumyyntimarginaali vai tuen määrä. Tämä ei ole tilanne tässä tapauksessa, kuten jäljempänä selitetään.

(273)

Ensinnäkin on muistettava, että EU soveltaa alemman tullin sääntöä, kun saman tuotteen osalta otetaan käyttöön sekä polkumyynti- että tasoitustulli. Toisin sanoen EU:n tutkimuksissa komissio vahvistaa polkumyynnin, tuen ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon tason. Tullien taso ei voi missään tapauksessa olla korkeampi kuin vahinkomarginaali, ja tässä tapauksessa vahinkomarginaali on sama molemmissa menettelyissä. Rinnakkaisessa polkumyyntitutkimuksessa komissio vahvisti polkumyyntimarginaalin, joka on paljon korkeampi kuin vahinkomarginaali. Alhaisemman tullin säännön mukaan komission ehdotti vahinkomarginaaliin perustuvien toimenpiteiden käyttöönottoa (ks. lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan päällystetyn hienopaperin tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 6 päivänä toukokuuta 2011 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 451/2011 (10). Näin ollen tässä tukien vastaisessa tutkimuksessa havaittu tukimarginaali ei tuo mitään lisäsuojaa unionin tuotannonalalle verrattuna polkumyyntimarginaaliin, koska vahinkomarginaali kattaa jo polkumyyntitullin. Sen vuoksi näissä kahdessa rinnakkaisessa menettelyssä ei ole tullien päällekkäisyyttä tai kumulaatiota, eikä näin ollen voi olla oikeudellista vaatimusta, jonka mukaan polkumyynnin ja tuen olisi ”kumottava” toisensa, vaikka oletettaisiinkin, että kaksinkertainen korjaustoimenpide olisi mahdollinen 269 kappaleessa kuvatun mukaisesti. Polkumyyntimenettelyssä havaittu polkumyynti- ja vahinkomarginaalien ero oli itse asiassa paljon korkeampi kuin tässä tutkimuksessa havaittu tuen määrä. On myös korostettava, että todellisuudessa maksettavien tullien osalta komission käytäntönä on ottaa ensin käyttöön tulli, joka on saatu tulokseksi tukia koskevasta tutkimuksesta. Jos edellä mainitun tullitason ja vahinkomarginaalin välillä on edelleen eroa, se voidaan täyttää tullilla, joka saadaan tulokseksi polkumyyntitutkimuksesta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kyseessä olisi kaksinkertainen laskeminen, koska tullien yhdistetty taso olisi voinut olla perusteltu jo pelkän polkumyyntitutkimuksen tuloksena.

(274)

On vielä huomattava, että Kiinan viranomaisten ehdottamia keinoja ei ole sallittu lainsäädännössä, koska i) tutkimuksessa vahvistettiin sellaisten tasoitustoimenpiteiden alaisten tukien esiintyminen, jotka aiheuttivat merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle, ja toimenpiteiden käyttöönoton havaittiin olevan unionin etujen mukaista, minkä vuoksi menettelyä ei voida päättää, ii) kaikki kiinalaiset osapuolet eivät pyytäneet markkinatalouskohtelua rinnakkaisessa polkumyyntimenettelyssä, iii) markkinatalouskohtelua ei voida myöntää automaattisesti osapuolille, jotka eivät ole sitä pyytäneet, ja iv) tapauksissa, joissa markkinatalouskohtelua ei myönnetty, tämä tehtiin, koska osapuolilla oli vakavia puutteita polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan mukaisten kriteereiden 1, 2 ja 3 täyttämisessä.

(275)

Kiinan viranomaiset väittivät myös, että komissio teki lain vastaisesti epäedullisia päätelmiä riittämättömän yhteistyön seurauksena. Tältä osin ne viittasivat perusasetuksen 28 artiklan 6 kohtaan, jossa mainitaan mm. että jos asianomainen osapuoli ei toimi yhteistyössä tai toimii vain osittain yhteistyössä, lopputulos voi olla mainitulle osapuolelle huonompi kuin jos se olisi toiminut yhteistyössä. Kiinan viranomaisten mukaan epäedullisten päätelmien tekeminen on vastoin WTO:n tukisopimuksen 12 artiklan 7 kohtaa sekä WTO:n polkumyyntisopimuksen liitettä II.

(276)

Tältä osin on todettava, että Kiinan viranomaisten tulkinta perusasetuksen 28 artiklan 6 kohdasta on perusteeton. Komissio ei tehnyt ”epäedullisia päätelmiä” Kiinan viranomaisista siten, että se olisi tahallaan valinnut epäedullisemmat tulokset kyseisten viejien osalta, eikä se pyrkinyt ottamaan käyttöön rangaistusluonteista vaihtoehtoa tukien esiintymisen tai tasoitustullien määrän suhteen. Tutkivana viranomaisena komissio pyysi Kiinan viranomaisia toimittamaan kohtuullisessa määräajassa tiettyjä tietoja. Kiinan viranomaiset eivät kuitenkaan toimittaneet tietoja, joita pidettiin tarpeellisina tutkimuksen kannalta (esim. kopiot suunnitelmista, tiedot pankeista, pankkien suorittama arviointi niiden myöntäessä lainoja yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille, maankäyttöoikeuksien hinnoittelu). Näissä olosuhteissa komissio oli pakotettu käyttämään perusasetuksen 28 artiklan säännöksiä, jotka koskevat käytettävissä olevia tietoja edustavien päätelmien tekemiseksi. On syytä korostaa, että tällä ei pyritty tekemään rangaistusluonteisia päätelmiä Kiinan viranomaisten osalta. Komissio ei esimerkiksi hylännyt maankäyttöoikeuksia koskevia tietoja, vaan pikemminkin on niin, että Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet kaikkia vaadittuja tietoja maankäyttöoikeuksien hinnoittelusta. Komissio ei myöskään soveltanut kielteisiä päätelmiä Kiinan viranomaisiin päällystetyn paperin tuotantoyrityksille myönnettyjen edullisten lainojen osalta, mutta sen oli löydettävä puuttuvat tiedot suunnitelmista, pankkien roolista sekä pankkien lainanantopolitiikasta yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille, koska Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet näitä tietoja. Näin ollen komissio käytti kaikkia Kiinan viranomaisten toimittamia tietoja. Jos toimitetut tiedot eivät olleet riittäviä tai niitä ei pidetty luotettavina, komission oli täydennettävä niitä muilla asiaankuuluvilla tiedoilla päätelmien tekemiseksi. Joissakin tapauksissa ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että tulokset olivat epäsuotuisampia Kiinan viranomaisten kannalta verrattuna tilanteeseen, jossa se olisi toiminut täysimääräisesti yhteistyössä, mutta komissio ei pyrkinyt tällaiseen tulokseen.

(277)

Komission toimintatapaa tässä tapauksessa voidaan verrata tapaan, jolla WTO:n paneelit ovat soveltaneet ”epäedullisten päätelmien” käsitettä tukisopimuksen liitteessä V olevan 7 kohdan mukaisesti. Esimerkiksi EC-Aircraf -paneeli sovelsi epäedullisia päätelmiä kahteen kertaan Espanjan ”PROFIT”-T&K-ohjelman osalta tapauksissa, joissa EU toimitti riittämättömät tiedot. Sekä rahoituksen määrän että erityisyyttä koskevan kysymyksen osalta paneeli jätti EU:n toimittaman näytön huomiotta ja käytti sen sijaan valituksen tekijän (Yhdysvaltojen) ehdottamaa ratkaisua päätelmissään. (11) Näin ei kuitenkaan tehty tässä tutkimuksessa, koska komissio ei jättänyt huomiotta mitään Kiinan viranomaisten toimittamia tietoja eikä korvannut niitä valituksen tekijän esittämällä ratkaisulla vaan käytti kaikkia käytössään olevia tietoja päätelmien tekemiseen. Edellä esitetyn perusteella päätellään, että edellä esitetyt väitteet on hylättävä.

(278)

Koska komissio ei tehnyt epäedullisia päätelmiä Kiinan viranomaisten tai minkään viejän osalta, väitteellä, jonka mukaan epäedullisten päätelmien soveltaminen valtion viranomaisiin on vastoin WTO:n oikeuskäytäntöä, ei ole merkitystä.

(279)

Väite oli hylättävä, koska mitkään tosiseikat eivät tukeneet sitä. Komissio tiedotti Kiinan viranomaisille 28 artiklan säännöksistä ja tapauksista, joissa näitä säännöksiä voidaan soveltaa, ensimmäisessä kirjeessä, jonka Kiinan viranomaiset saivat menettelyn vireillepanon yhteydessä, sekä viimeisessä kirjeessä, jonka Kiinan viranomaiset saivat ennen paikan päällä tehtyä tarkastuskäyntiä. Lisäksi Kiinan viranomaisille tiedotettiin seurauksista, joita yhteistyöstä kieltäytymisestä on (ks. 59 kappale).

(280)

Kiinan viranomaiset väittivät vielä, että komissio ei koskaan pyytänyt sitä järjestämään tapaamisia valtion omistamien pankkien kanssa.

(281)

Tämä väite oli hylättävä. Komissio pyysi Kiinan viranomaisten suoraa osallistumista pyrkiessään järjestämään tapaamisia niiden pankkien kanssa, jotka olivat antaneet lainoja yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille. Tätä varten Kiinan viranomaisille toimitettiin luettelo pankeista, jotka olivat antaneet tällaisia lainoja. Kiinan viranomaisia pyydettiin myös varmistamaan, että poliittisten pankkien ja muiden rahoituslaitosten edustajia olisi paikalla Kiinan viranomaisten toimitiloihin tehdyn tarkastuskäynnin aikana, jotta ne olisivat voineet vastata niille osoitettuihin kyselylomakkeen kysymyksiin. Kiinan viranomaiset eivät toimineet mitenkään näiden pyyntöjen täyttämiseksi.

(282)

Kiinan viranomaiset väittivät, että epäedullisten päätelmien tekeminen on perusteetonta tässä tapauksessa, koska viranomaiset toimittivat parhaan kykynsä mukaan tiedot, jotka olivat niiden saatavissa. Kiinan viranomaiset totesivat, että pankit ovat menettelyssä kolmansia osapuolia eivätkä asianomaisia osapuolia, kuten ne on määritelty WTO:n tukisopimuksen 12 artiklan 9 kohdassa, minkä vuoksi niillä ei ole velvoitetta toimia yhteistyössä. Lisäksi todettiin, että komissio toimi mielivaltaisesti ja epäjohdonmukaisesti WTO:n sääntöihin nähden, koska Kiinan viranomaiset toimittivat riittävästi tietoja pankkien lainanannosta ja maankäyttöoikeuksista.

(283)

Nämä väitteet oli hylättävä. Tältä osin halutaan muistuttaa, että komissio ei soveltanut epäedullisia päätelmiä Kiinan viranomaisiin. Lisäksi kuten 276 kappaleessa todettiin, komissio käytti kaikkia Kiinan viranomaisten toimittamia tietoja, mutta koska merkittäviä tietoja puuttui, sen oli täydennettävä niitä muista lähteistä saatavilla tiedoilla voidakseen tehdä edustavia päätelmiä.

(284)

Asianomaisista osapuolista esitettyjen väitteiden osalta on muistettava, että WTO:n tukisopimuksen 12 artiklan 9 kohdassa todetaan selvästi, että muutkin kuin mainitut kotimaiset tai ulkomaiset osapuolet voidaan lukea asianomaisiksi osapuoliksi. Tässä menettelyssä komissio pyysi valituksen perusteella tietoja päällystetyn paperin tuotantoyrityksille myönnetyistä edullisista lainoista. Tällaiset tiedot liittyvät lisäksi suoraan pankkeihin, jotka ovat suurimmaksi osaksi valtion omistuksessa. Asiasta ilmoitettiin sekä yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille että Kiinan viranomaisille. Koska pankkien lainanannosta ei toimitettu riittävästi tietoja, komission oli turvauduttava käytettävissä oleviin tietoihin perusasetuksen 28 artiklan mukaisesti.

(285)

APP väitti, että komissio ei voi hylätä tietoja, jotka eivät ole kaikilta osin ihanteellisia, jos tiedot toimittanut asianomainen osapuoli on kuitenkin toiminut parhaan kykynsä mukaan. APP väitti lisäksi, että sellaisissakin tapauksissa, joissa osapuoli ei ole toiminut yhteistyössä parhaan kykynsä mukaan, komission on käytettävissä olevia tietoja hyödyntäessään otettava huomioon kaikki asianomaisen osapuolen toimittamat perustellut tosiseikat, vaikka kyseiset seikat eivät muodostaisikaan osapuolelta pyydettyjä täydellisiä tietoja. Sen vuoksi komissiolla on velvollisuus sekä perusasetuksen että tukisopimuksen mukaan olla hylkäämättä tällaisia tietoja.

(286)

Kiinan viranomaiset katsoivat, että käytettävissä oleviin tietoihin turvautuminen ei ole sallittua, jos asianomainen jäsen tai osapuoli on osoittanut, että se on toiminut parhaan kykynsä mukaan ja toimittanut tietoja, jotka ovat varmennettavissa ja jotka on toimitettu niin, että niitä voidaan käyttää tutkimuksessa, ajoissa sekä tutkivan viranomaisen vaatimalla välineellä tai konekielellä.

(287)

Näin ei ollut tässä tapauksessa. Tältä osin on muistettava, että komissio turvautui käytettävissä oleviin tietoihin perusasetuksen 28 artiklan ja tukisopimuksen 12 artiklan 7 kohdan mukaisesti, koska Kiinan viranomaiset ja vientiä harjoittavat tuottajat eivät toistuvista pyynnöistä huolimatta toimittaneet tietoja, joita pidettiin tarpeellisina tutkimuksessa edustavien päätelmien tekemiseksi. Komission oli pyrittävä ratkaisemaan perusongelma, johon se törmäsi tutkivana viranomaisena, eli se, että Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet tietoja suunnitelmista, pankkien roolista, luottoriskin arvioimisesta vientiä harjoittaville tuottajille myönnettyjen lainojen yhteydessä, maankäyttöoikeuksien hinnoittelusta tai oikeudellisista asiakirjoista, jotka liittyivät eri tutkittuihin järjestelmiin. Myöskään yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat eivät toimittaneet tietoja kiinalaisten pankkien myöntämistä lainoista. Sen vuoksi Kiinan viranomaisten ja vientiä harjoittavien tuottajien yhteistyötapa ei täytä WTO:n valituselimen vaatimuksia, jotka se vahvisti asiassa ”United States – Anti-Dumping Measures on Certain Hot-Rolled Steel Products from Japan”; siinä todettiin, että asianomaisilta osapuolilta vaadittu yhteistyön taso on korkea ja että asianomaisten osapuolten on toimittava parhaan kykynsä mukaan (12). Komission on vaikea ymmärtää, miksi Kiinan viranomaiset ja vientiä harjoittavat tuottajat eivät voineet toimittaa/järjestää puuttuvia asiakirjoja eivätkä Kiinan viranomaiset tai vientiä harjoittavat tuottajat tarjonneet uskottavia selityksiä. Kiinan viranomaiset totesivat myös, että edellytykset parhaiden käytettävissä olevien tietojen käyttöön eivät täyttyneet ja että Kiinan viranomaiset saattoivat olla toimittamatta joitakin tietoja yksinkertaisesti siksi, että tällaisia tietoja ei ole, tiedot eivät ole enää relevantteja tai saatavilla taikka niitä ei pyydetty kyselylomakkeessa tai etukäteen ennen tarkastuskäyntiä.

(288)

Tämä väite oli hylättävä. On huomattava, että tukien myöntämistä koskevassa jaksossa (kappaleet 64–73) on selvästi osoitettu, että käytettävissä olevien tietojen hyödyntäminen oli ainoa komission käytettävissä oleva vaihtoehto tutkivana viranomaisena, jotta se olisi voinut tehdä edustavia päätelmiä. Pyydettyjen tietojen tyypistä on muistettava, että komissio pyysi olemassa olevia tietoja (esim. tietoja suunnitelmista, pankkien roolista, luottoriskin arvioimisesta vientiä harjoittaville tuottajille myönnettyjen lainojen yhteydessä, maankäyttöoikeuksien hinnoittelusta tai oikeudellisista asiakirjoista, jotka liittyivät eri tutkittuihin järjestelmiin) ja tarjosi Kiinan viranomaisille mahdollisuuden toimittaa tällaisia tietoja useaan otteeseen menettelyn vireillepanon jälkeen.

(289)

On myös korostettava, että komission oli tutkivana viranomaisena tutkittava valituksessa esitettyjä väitteitä, joista oli toimitettu riittävää näyttöä tutkimuksen vireillepanoa varten (esim. viisivuotissuunnitelmien ja teollisuuspolitiikan käyttö edullisiin lainajärjestelyihin päällystetyn paperin tuotantoyrityksille, pankkien rooli julkisina eliminä, suorien/epäsuorien vero- ja avustusohjelmien olemassaolo), ja näin ollen Kiinan viranomaisia pyydettiin asianomaisena osapuolena toimittamaan kaikki tarpeellisina pidetyt tiedot. Kiinan viranomaiset valitsivat kuitenkin erilaisen lähestymistavan, joka käytännössä tarkoitti, että ne pitivät itseään tutkivana viranomaisena. Kiinan viranomaiset halusivat itse päättää, mitä ne pitivät relevantteina, ja toimittivat vain asiakirjoja, joita ne pitivät relevantteina antamatta tutkivalle viranomaiselle mahdollisuutta tutkia näitä asioita. Tämä tulee täydellisesti esiin siinä, miten Kiinan viranomaiset suhtautuivat valtion omistamiin pankkeihin (ks. 282 kappale).

Kiinan viranomaisten mukaan tällaiset pankit ovat ”kolmansia osapuolia”; valituksessa oli kuitenkin annettu riittävästi näyttöä siitä, että ne ovat julkisia elimiä, minkä vuoksi komissiolla oli oikeus pyytää Kiinan viranomaisia toimittamaan tietoja niiden toiminnasta. Kiinan viranomaiset tekivät itsenäisen päätöksen, jonka mukaan nämä pankit eivät ole julkisia elimiä, ja kieltäytyivät toimittamasta mitään tietoja niistä. Tällaisen päätöksen tekemien kuuluu kuitenkin tutkivalle viranomaiselle eli komissiolle eikä Kiinan viranomaisille. Tällainen käyttäytyminen ei selvästikään ole edellä mainitun WTO:n oikeuskäytännön mukaista, jossa todetaan, että asianomaisten osapuolten on toimittava parhaan kykynsä mukaan. On vaikea nähdä, miten tällainen käyttäytyminen vastaisi asiassa ”United States – Anti-Dumping Measures on Certain Hot-Rolled Steel Products from Japan” tehtyjä valituselimen päätelmiä, joiden mukaan yhteistyö on prosessi, joka edellyttää yhteisiä toimia, joilla osapuolet pyrkivät yhteiseen tavoitteeseen. (13) On myös huomattava, että komissio antoi kaikille asianomaisille osapuolille runsaasti aikaa toimittaa pyydetyt tiedot ja noudatti tutkimuksen tekemisessä tukisopimuksen liitettä VI; siinä vahvistetaan toimitiloissa tehtäviä tarkastuksia koskevat säännöt, joissa mm. mahdollistetaan tarkempien tietojen pyytäminen paikan päällä ottaen huomioon saadut tiedot.

(290)

Kiinan viranomaiset väittivät, että pyydetyt suunnitelmat ovat laajoja, koska niissä on 282 000 sivua, ja näin ollen on kohtuuton lisärasite kääntää ne. Viranomaiset myös väittivät, etteivät ne ole tietoisia suunnitelmista tehdyistä riippumattomista käännöksistä ja etteivät ne ole toimittaneet kansallisia viisivuotissuunnitelmia Yhdysvaltojen menettelyä varten.

(291)

Tämä väite oli hylättävä. Edellä 65 kappaleessa mainitut suunnitelmat, jotka Kiinan viranomaiset toimittivat kiinankielisinä, olivat yhteensä alle 300 sivua. Väite 282 000 sivusta ei saa vahvistusta siitä, mitä Kiinan viranomaiset ovat todenneet virallisesti. Väite on joka tapauksessa huolestuttava, koska se saattaa osoittaa vieläkin yksityiskohtaisempaa valtion puuttumista asiaan kuin mitä tässä tutkimuksessa ja rinnakkaisessa polkumyyntitutkimuksessa havaittiin. Riippumattomissa käännöksissä esiintyvien suunnitelmien osalta on huomattava, että komissio sai tällaisia asiakirjoja muilta asianomaisilta osapuolilta, ja sikäli kuin tällaisia käännöksiä saatiin, niitä käytettiin tätä tutkimusta varten. Lopuksi olisi vielä selvennettävä, että komissio ei halunnut väittää, että Kiinan viranomaiset olisivat toimittaneet suunnitelmat Yhdysvaltojen menettelyä varten. Edellä 66 kappaleessa ainoastaan mainitaan, että käännettyjä tietoja vaikuttaa olevan olemassa.

(292)

Kiinan viranomaiset väittivät, että komission on ennen parhaiden käytettävissä olevien tietojen soveltamista tehtävä perusasetuksen 28 artiklan 3 kohdassa vaadittu analyysi ja pääteltävä, täyttyvätkö siinä asetut erityisedellytykset.

(293)

Komissio turvautui käytettävissä oleviin tietoihin perusasetuksen 28 artiklan säännösten mukaisesti, koska 28 artiklan 3 kohdassa asetetut erityisedellytykset eivät täyttyneet. Kuten edellä on selitetty, Kiinan viranomaiset joko toimittivat puutteellisia tietoja tai monissa tapauksissa eivät toimittaneet edes pyydettyjä tietoja. On muistettava, että suunnitelmia koskevia tietoja ei joko toimitettu lainkaan tai toimitettiin vain osittain, pankkien roolia koskevat tiedot olivat puutteellisia tai riittämättömiä, tietoja pankkien tekemistä arvioinneista niiden myöntäessä lainoja yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille ei toimitettu, maankäyttöoikeuksien hinnoittelusta ei toimitettu tietoja eikä erinäisiä oikeudellisia asiakirjoja, joissa viitataan tiettyihin vero- ja avustusohjelmiin, toimitettu myöskään. Tietojen epätäydellisyyden tai niiden täyden puuttumisen takia komissio ei kyennyt tarkistamaan tiettyjä toimitettuja tietoja. Edellä esitetyn perusteella Kiinan viranomaisten ei voitu katsoa näissä olosuhteissa toimivan parhaan kykynsä mukaan, ja ottaen huomioon kohtuuttomat vaikeudet kohtuullisen tarkkojen päätelmien tekemisessä komission täytyi turvautua käytettävissä olevien tietojen soveltamiseen.

(294)

Kiinan viranomaiset väittivät myös, että komission olisi pitänyt käyttää parhaina käytettävissä olevina tietoina Kiinan viranomaisten jo toimittamia tietoja.

(295)

Tältä osin on huomattava, että komissio käytti kaikkia asianomaisten osapuolten toimittamia tietoja (myös kaikkia Kiinan viranomaisten toimittamia tietoja) ja julkisesti saatavilla olevista lähteistä löydettyjä tietoja voidakseen tehdä edustavia päätelmiä.

(296)

Lainoista väitettiin, että kun tietyiltä pankeilta ei saatu tietoja, joiden perusteella olisi voitu arvioida luottoriskit lainanannossa, komission olisi pitänyt käyttää Kiinan keskuspankin ja pankkisääntelykomission antamia selvityksiä samoin kuin liikepankkien vuosikertomuksia.

(297)

Tämä väite oli hylättävä. On huomattava, että pankit eivät toimittaneet tarvittavia tietoja nimenomaisista pyynnöistä huolimatta. Kiinan keskuspankin ja pankkisääntelykomission toimittamat tiedot olivat hyvin yleisluonteisia eivätkä millään tavoin liittyneet suoraan lainoihin, joita myönnettiin yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille. Kiinan viranomaiset toimittivat joukon liikepankkien vuosikertomuksia (joista jotkin vain kiinaksi) ja väittivät, että liikepankit tekevät omat päätöksensä liiketoiminnastaan lain mukaisesti ilman yksikköjen tai yksityishenkilöiden puuttumista asiaan. Nämä ovat kuitenkin vain toteamuksia, joiden pohjalta ei voida varmistaa, miten pankit arvioivat luottoriskin vai arvioivatko mitenkään myöntäessään lainoja yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille, ja niitä on tarkasteltava ottaen huomioon tietyt tutkimuksessa esiin tulleet tapaukset, joissa yritykset selvästi saivat lainoja ilman luottoriskin arviointia.

(298)

Maankäyttöoikeuksista väitettiin, että komission olisi pitänyt käyttää Kiinan viranomaisten toimittamia tietoja, jotka – Kiinan viranomaisten mukaan – osoittavat toimivien markkinoiden olemassaolon. Kiinan viranomaisten mukaan komission pyytämät tiedot maankäyttöoikeuksien vähimmäishinnoista olivat valtavan laajat, eikä niitä pyydetty kyselylomakkeessa tai etukäteen ennen tarkastuskäyntiä.

(299)

Tämä väite oli hylättävä. Ilman tietoja maankäyttöoikeuksien hinnoittelusta ei ole mahdollista tehdä mitään päätelmiä siitä, onko Kiinassa toimivat maamarkkinat, jotka heijastelevat tarjontaa ja kysyntää sääteleviä voimia. On myös huomattava, että komissio on antanut Kiinan viranomaisille runsaasti aikaa toimittaa tällaiset tiedot alueilta, joilla yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat ovat sijoittautuneita, mutta Kiinan viranomaiset eivät ole toimittaneet mitään lukuja tähän liittyen. Komissio on joka tapauksessa noudattanut tukisopimuksen liitettä VI, jossa annetaan paikan päällä tehtäviä tarkastuksia koskevat säännöt ja jossa mm. annetaan mahdollisuus pyytää paikan päällä lisätietoja saatujen tietojen perusteella.

(300)

Kiinan viranomaiset väittivät, että valtion omistajuus ei ole hyväksyttävä peruste pitää pankkia tai laitosta julkisena elimenä ja että tällaisen analyysin tekemistä varten komission olisi käytettävä EU:n valtiontukisääntöjä. Kiinan viranomaiset myös vaativat, että WTO:n valituselimen asiassa DS379 (Yhdysvaltojen ja Kiinan välinen kiista) julkisen elimen määritelmän osalta antamien päätelmien mukaisesti tämä menettely olisi päätettävä.

(301)

Tämä väite oli hylättävä. Komissio selitti 90 kappaleessa julkisen elimen määritelmää. Määritelmä on yhdenmukainen tukien vastaisia menettelyjä koskevan WTO:n oikeuskäytännön ja edellä mainitun valituselimen raportin kanssa. Sen vuoksi ei ole tarvetta poiketa siitä, mikä on yleisesti hyväksytty, ja käyttää toista vertailukohtaa (eli EU:n valtiontukisääntöjä), jota sovelletaan hyvin erilaiseen lainsäädännön alaan. On huomattava, että valtiotukia koskeva lainsäädäntö toimii täysin erilaisessa yhteydessä: sillä ei ole tarkoitus säännellä kansainvälistä tavarakauppaa vaan täydentää yhtenäismarkkinoita. Lopuksi on vielä todettava, että tämän menettelyn päättämistä koskevalle vaatimukselle ei ole mitään oikeudellista tai tosiseikkoihin pohjautuvaa perustetta.

(302)

Kiinan viranomaiset totesivat päällystetyn paperin tuotantoyrityksille myönnetyistä edullisista lainoista, että komissio ei ollut toimittanut riittävää näyttöä erityisestä tuesta tukisopimuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdassa vaaditun mukaisesti. Kiinan viranomaisten mukaan komission analyysissä ei onnistuttu osoittamaan oikeudellisesti väitetyn tuen erityisyyttä.

(303)

Kaksi yhteistyössä toiminutta vientiä harjoittavaa tuottajaa väittivät lisäksi, etteivät Kiinan valtion omistamien pankkien myöntämät lainat ole erityistä tukea.

(304)

Tämä oli hylättävä. On muistettava, että erityisyys vahvistettiin kaikista asiakirjoista saatujen tietojen, myös Kiinan viranomaisten toimittamien tietojen, perusteella, kuten 92 kappaleessa todettiin. Nämä tiedot vahvistavat, että tuki on oikeudellisesti erityistä tukisopimuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(305)

Kiinan viranomaiset väittivät myös, että komissio ei onnistunut esittämään tuen myöntämisestä tukisopimuksen 2 artiklan 4 kohdan ja perusasetuksen 4 artiklan 5 kohdan mukaisesti asiaa tukevaa näyttöä, sillä komission käyttämää näyttöä ei voida pitää asiaa tukevana näyttönä, koska se ei ole vahvistavaa, objektiivista, todennettavaa eikä luotettavaa.

(306)

Tämä väite oli hylättävä. On muistettava, että 92 kappaleessa kuvatut tosiseikat tukivat näyttöä erityisyydestä (alakohtaisten suunnitelmien kautta myönnetyt erityiset tuet, paperiteollisuuden pitäminen kannustettavana alana, liikepankkien ja Kiinan valtion suunnittelujärjestelmän rooli sekä yritysten korkea luottokelpoisuusluokitus, koska niitä varten on erityisiä toimintasuunnitelmia). Nämä tiedot ovat vahvistavia, koska ne ovat selkeitä, objektiivisia ja vakuuttavia. Ne on saatu eri lähteistä, asianomaiset osapuolet ovat toimittaneet ne tai ne ovat olleet julkisesti saatavilla.

(307)

Vuoden 2007 paperiteollisuussuunnitelmasta väitettiin, että siinä ei määrätä paperiteollisuuden erityisestä tuesta tai edullisesta kohtelusta. Kiinan viranomaisten mukaan sillä, että suunnitelmassa todetaan, että rahoituslaitokset eivät saa antaa lainoja hankkeille, jotka eivät täytä suunnitelman määräyksiä, on tarkoitus vain lakkauttaa hankkeet, jotka aiheuttavat vakavaa saastumista.

(308)

Tämä väite oli hylättävä. On huomattava, että vuoden 2007 paperiteollisuussuunnitelmassa käytetty sanamuoto, kuten 77 kappaleessa selitettiin yksityiskohtaisemmin, ei jätä sijaa epäilyksille paperiteollisuuden erityisistä tuista ja edullisesta kohtelusta. Asiaa koskevien tekstien sanamuoto ei tue väitettä siitä, että rahoituslaitoksiin viittaavat yksityiskohtaiset säännöt olisivat olemassa vain ympäristösyistä.

(309)

Toimintasuunnitelmista ja liitteenä olevista asiakirjoista, kuten integrointiprojektista ja hakemistoluettelosta, Kiinan viranomaiset toistivat väitteensä, jonka mukaan ne eivät ole sellaisenaan sitovia Kiinan lainsäädännön mukaisesti, vaan edellyttävät oikeudellisesti sitovaa täytäntöönpanosäädöstä. Lisäksi väitettiin, että suunnitelmat ovat liian epätarkkoja, jotta ne voitaisiin ottaa huomioon erityisyydestä päätettäessä, ja paperiteollisuuden pitäminen kannustettavana toimialana ei todista, että Kiinan viranomaiset nimenomaisesti rajaisivat tuen saannin tiettyihin yrityksiin.

(310)

Nämä väitteet oli hylättävä. On muistettava, että tutkimuksessa vahvistettiin suunnitelmien olevan oikeudellisesti sitovia (ks. 78 kappale). Tutkimuksessa vahvistettiin myös, että ”kannustettavan toimialan” asema merkitsee paperiteollisuuden alan yrityksille erityisiä etuuksia.

(311)

Lainojen myöntämisestä väitettiin, että analyysistä, joka tehtiin yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille lainoja myöntäneiden kiinalaispankkien vuosikertomuksista, ei käy ilmi, että lainat olisi myönnetty toimintasuunnitelmien vuoksi.

(312)

Tämä väite oli hylättävä. Kuten edellä on todettu, pankkien vuosikertomuksissa ei ole erityistä tietoa lainojen myöntämisestä yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille. Vuosikertomukset ovat yleisluonteisia asiakirjoja, joissa ei anneta mitään tietoja siitä, miten kiinalaiset pankit myönsivät lainoja yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille ja arvioivat niiden luottoriskejä. Asianomaisilta osapuolilta pyydettiin toistuvasti näitä tietoja, joita pidettiin ratkaisevan tärkeinä, etenkin ottaen huomioon Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n vuoden 2006 raportti (14), jonka mukaan pankkien vapautuminen kilpailulle Kiinassa ei ole täydellistä eikä luottoriskejä oteta asianmukaisesti huomioon, IMF:n vuoden 2009 raportti (15), jossa korostettiin, että korot eivät ole vapautuneet Kiinassa ja että Kiinan taloudessa on jatkuvasti merkittäviä vääristymiä, IMF:n vuoden 2010 maakohtainen raportti (16), jonka mukaan pääomakustannukset Kiinassa ovat suhteellisen alhaiset, luotonanto tapahtuu toisinaan muilla kuin hintaperusteilla ja yritysten suuret säästöt liittyvät osittain eri panosten (mukaan luettuna pääoman ja maan) alhaisiin kustannuksiin, OECD:n Kiinaa koskeva talouskatsaus (17) sekä OECD:n talousosaston valmisteluasiakirja nro 747 Kiinan rahoitussektorin uudistuksista (18), missä todettiin, että valtiolla on hallitseva omistus rahoituslaitoksista, ja tämä herättää kysymyksiä siitä, missä määrin pankkien lainanantopäätökset perustuvat puhtaasti kaupallisiin näkökohtiin, kun pankkien perinteinen rooli vaikuttaa samalta kuin valtion virastojen ja niillä on siteitä hallitukseen.

(313)

Edellä mainitusta luottokelpoisuusluokitusta koskevasta muistiosta Kiinan viranomaiset väittivät, että yhtä muistiota ei voida pitää erityisyyttä tukevana näyttönä. Kiinan viranomaiset katsoivat, että elleivät useimmat tai jopa kaikki yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille myönnetyt lainat osoita, että teollisuuspolitiikka mahdollisti yritysten korkeamman luottokelpoisuusluokituksen tutkimusajanjaksolla, komissio ei voi soveltaa yhden tietyn tapauksen ehtoja kaikkiin lainapäätöksiin.

(314)

Tämä väite oli hylättävä. On muistettava, että 81 kappaleessa mainitussa luottokelpoisuusluokitusta koskevassa muistiossa liitetään yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien positiiviset tulevaisuudennäkymät suoraan yhteen paperiteollisuutta koskevien toimintasuunnitelmien ja niiden tavoitteiden täyttymisen kanssa. Tehdessään päätelmiään komissio antoi huomattavasti painoarvoa tälle asiakirjalle yhdessä paperiteollisuussuunnitelman kanssa, koska muita tässä yhteydessä pyydettyjä tietoja, kuten tietoa lainojen riskinarvioinnista, ei toimitettu toistuvista pyynnöistä huolimatta, kuten edellä on kuvattu.

(315)

Kiinan viranomaiset väittivät myös, että analysoidessaan väitteitä edullisesta lainanannosta komissio ei ole ottanut huomioon Kiinan keskuspankin yleiskirjettä nro 228 erityislainojen hallinnoinnin parantamisesta (YINFA [1999]). Kiinan viranomaisten mukaan edellä mainitussa yleiskirjeessä vahvistetaan, että edullinen lainananto tai erityislainat on poistettu.

(316)

Tämä väite oli hylättävä. On muistettava, että komissio havaitsi, kuten 87 kappaleessa selitetään, että on olemassa vuoden 1999 yleiskirjettä tuoreempiakin Kiinan keskuspankin yleiskirjeitä, joissa mainitaan selvästi edulliset lainat ja muut valtioneuvoston täsmentämät lainat. Näin ollen Kiinan viranomaisten väitteet edullisen lainanannon ja erityislainojen lakkauttamisesta eivät saa tukea tosiseikoista. Edellä esitetystä huolimatta on syytä huomata, että vuoden 1999 yleiskirjeessä todetaan, että kokonaan valtion omistuksessa olevien pankkien on kommunikoitava aktiivisesti asianomaisista toimialoista vastaavien viranomaisten kanssa, jotta viranomaiset pysyvät selvillä tilanteesta ja voivat antaa tukensa. Kyseessä on jälleen lausunto, joka vahvistaa valtion viranomaisten harjoittaman valvonnan kokonaan valtion omistuksessa olevissa pankeissa.

(317)

Valituksen tekijän toimittamasta erityisyyttä koskevasta näytöstä väitettiin, että kyseessä ovat vain viittaukset Yhdysvaltojen eri tutkimusten tuloksiin, joissa erityisyys vahvistettiin mm. viittauksilla viisivuotissuunnitelmiin.

(318)

Tältä osin komissio haluaa huomauttaa, että se käytti kaikkia käytössään olevia asiaankuuluvia tietoja voidakseen tehdä edustavia päätelmiä. Valituksessa mainittuja julkisesti saatavilla olevia tietoja, vaikka ne viittaisivatkin toisen tutkivan viranomaisen päätelmiin, pidettiin asiaankuuluvina, ja niiden käyttö oli asianmukaista.

(319)

Päätöksestä nro 40 ja hakemistoluettelosta väitettiin, että niissä ei nimenomaisesti määritelty päällystettyä hienopaperia valmistavaa teollisuutta kannustettavaksi toimialaksi tai kannustettaviksi hankkeiksi. Väitettiin myös, että Kiinassa termiä ”kannustettavat hankkeet” käytetään monilla taloudellisen toiminnan sektoreilla ja se kattaa useita toimialoja.

(320)

Nämä väitteet oli hylättävä. On muistettava, että päätöksessä nro 40 ja hakemistoluettelossa määritellään paperiteollisuus, johon päällystettyä hienopaperia tuottava teollisuus kuuluu, kannustettavaksi toimialaksi tai kannustettaviksi hankkeiksi. Kannustettavista hankkeista on huomattava, että ne kattavat vain tiettyjä toimia 26 sektorilla, eikä tätä luokittelua, joka kattaa vain tietyn yritysten alaryhmän Kiinassa, voida pitää yleisluonteisena tai ei-erityisenä. Komissio piti tätä luonnollisimpana tulkintana, koska saatavilla ei ollut selityksiä (eikä tukevia asiakirjoja) siitä, miten Kiinan viranomaiset täsmälleen ottaen soveltavat ”paperiteollisuuden” käsitettä esimerkiksi päätöksessä nro 40 ja hakemistoluettelossa.

(321)

Liikepankkeja koskevasta laista Kiinan viranomaiset väittivät, että sen 34 § on yleisluonteinen ja että saman lain 41 §:n säännösten mukaan liikepankeilla ei ole velvoitetta myöntää lainoja teollisuuspolitiikan perusteella.

(322)

Nämä väitteet oli hylättävä. On huomattava, että 34 §:n sanamuodossa liitetään liikepankkien lainanantotoiminta suoraan valtion teollisuuspolitiikkaan. Näin ollen sitä ei voida pitää yleisluonteisena ja vapaaehtoisena. Edellä mainitun lain 41 §:stä on huomattava, että siinä viitataan liikepankkien oikeuteen myöntää lainoja osapuolille muttei viitata edellytyksiin, jotka pankkien on otettava huomioon lainapäätöksiä tehdessään.

(323)

APP väitti, että se oli toimittanut komissiolle riittävät tiedot ja asiakirjat, jotka osoittavat, että APP luokiteltiin luokkaan A-1 (Moody's) vuosina 2007 ja 2008, eikä ollut oikein, että komissio ei ottanut huomioon tätä luokitusta vaan sovelsi Bloombergin BB-luokitusta.

(324)

Komissio tutki tarkasti APP-ryhmän toimittamat luottoluokitusraportit. Näissä raporteissa liitetään paperiteollisuuden lupaavat tulevaisuudennäkymät paperiteollisuuden kehittämispolitiikan täytäntöönpanoon. Sen vuoksi näissä asiakirjoissa olevat tiedot itse asiassa vahvistavat komission havaintoja siitä, että viejien nykyinen taloudellinen tilanne on vahvistettu vääristyneillä markkinoilla, minkä vuoksi kiinalaisten viejien luottokelpoisuutta ei voitu hyväksyä sellaisenaan. Tämä väite oli hylättävä.

(325)

Lisäksi APP väitti, että sisäiset varainhoitoraportit, jotka mainittiin tässä kohden APP:n yleisistä päätelmistä tekemissä huomautuksissa, ovat paljon tyydyttävämpiä kuin tiedot, joita tällä hetkellä käytetään.

(326)

Tämä väite oli hylättävä. Näissä raporteissa esitetyt luvut ovat tulosta yrityksen taloudellisesta tilanteesta, joka on saavutettu vääristyneillä markkinoilla ja johon on tietenkin vaikuttanut edullinen lainananto, jonka komissio vahvisti. Kyseessä on kierre, jossa yritys saa edullisesti lainaa, jolla on positiivinen vaikutus sen taloudellisiin indikaattoreihin, joilla puolestaan on positiivinen vaikutus tulevien lainojen ehtoihin.

(327)

APP väitti, että menetelmä, jota komissio käytti laskiessaan lainojen vertailuarvoja Yhdysvaltojen dollareina ja euroina, on virheellinen, ja että komissio laski kahteen kertaan LIBORin ylittävän eron, minkä vuoksi vertailuarvona toiminut korkoprosentti kasvoi.

(328)

Tämä väite oli hylättävä. Komissio ei laskenut kahteen kertaan LIBORin ylittävää eroa. Kuten lopullisissa päätelmissä todettiin, voidakseen vahvistaa vertailuarvot dollari- ja euromääräisille lainoille, joiden laina-aika ylittää vuoden, komissio lisäsi vuoden LIBOR-korkoon BB-luokkaan kuuluvien joukkovelkakirjalainojen, joiden maturiteetti on 1 vuosi, ja BB-luokkaan kuuluvien joukkovelkakirjalainojen, joiden maturiteetti on n vuotta, välisen erotuksen; n on niiden vuosien lukumäärä, joka edustaa laina-aikaa, jolle pitkäaikainen dollarimääräinen LIBOR-korko laskettiin (esim. 2, 3, …, 15 vuotta). On vielä korostettava, että edellä kuvattu erotus lisättiin ”puhtaaseen” yhden vuoden LIBOR-korkoon (eli jota ei ole korotettu x pisteellä, kuten APP väitti).

(329)

Tästä järjestelmästä Kiinan viranomaiset totesivat, että komissio ei ollut vahvistanut erityisyyttä sitä tukevan näytön perusteella. Ne totesivat, että yritysten tuloverolain 25 § on yleistä lainsäädäntöä, jota sovelletaan koko Kiinan talouteen eikä vain päällystetyn hienopaperin tuottajiin.

(330)

Kiinan viranomaiset väittivät myös, että järjestelmän tukikelpoisuuskriteerit ovat objektiiviset ja tarkoin määritellyt ja että tukikelpoisuus on automaattinen, minkä vuoksi järjestelmää ei voida pitää erityisenä tukisopimuksen 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti.

(331)

Nämä väitteet oli hylättävä. Komission päätelmät tehtiin asiaa tukevan näytön perusteella. Yritysten tuloverolain 25 §:ssä rajataan järjestelmään pääsy vain tiettyihin yrityksiin ja toimialoihin, jotka on luokiteltu ”kannustettaviksi”, eli siis tiettyyn yritysten alaryhmään Kiinassa. Kuten edellä huomautettiin, komissio päätteli, että päällystetyn paperin tuotantoyritykset kuuluvat tähän ryhmään, minkä vuoksi tästä ohjelmasta saadut etuudet ovat perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti erityisiä. Tukikelpoisuuskriteereistä on huomattava, että asiaa koskevissa säännöksissä mainitaan mm. velvoite, jonka mukaan tuotteiden on kuuluttava valikoimaan, joka kuvataan valtion avaintuen piiriin kuuluvia uuden ja huipputeknologian yrityksiä koskevassa oppaassa, ja yritysten on harjoitettava jatkuvasti tutkimus- ja kehittämistoimintaa saadakseen uutta tieteellistä ja teknologista tietoa, hyödynnettävä innovatiivisesti uutta tietoa tai parannettava merkittävästi teknologiaa tai tuotteita. Kokonaisuudessaan tarkasteltuina näitä ehtoja ei voida pitää puolueettomina tukikelpoisuuskriteereinä, jotka johtavat tuen automaattiseen myöntämiseen tukisopimuksen 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti.

(332)

APP pohti, pitäisikö näistä järjestelmistä tulokseksi saadun tasoitustoimenpiteiden alaisen tuen määrä laskea ennemminkin vuoden 2008 kuin vuoden 2009 (tutkimusajanjakso) veroilmoituksen ja maksujen perusteella. APP väitti, että nämä kaksi järjestelmää liittyvät tuloveroon, joka maksetaan ja suoritetaan yleensä täysimääräisesti verokautta seuraavana kalenterivuotena. Sen vuoksi vuoden 2009 tuloverosta tai sitä koskevasta edullisesta kohtelusta päätettiin vasta vuonna 2010.

(333)

Tämä väite oli hylättävä. Saatujen etuuksien tosiasialliset määrät vahvistettiin ja tarkistettiin vuoden 2009 veroilmoituksesta, minkä vuoksi ne ovat myyntiin ja tuloon liittyviä etuuksia, jotka syntyivät vuonna 2009 eli tutkimusajanjaksolla.

(334)

Tästä järjestelmästä Kiinan viranomaiset totesivat, että komissio ei ollut vahvistanut erityisyyttä sitä tukevan näytön perusteella. Väitettiin, että järjestelmän tukikelpoisuuskriteerit ovat objektiiviset ja tarkoin määritellyt ja että tukikelpoisuus on automaattinen, minkä vuoksi järjestelmää ei voida pitää erityisenä tukisopimuksen 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti.

(335)

Tämä väite oli hylättävä. Tutkimuksessa vahvistettiin edullisen verokohtelun esiintyminen tiettyjen yritysten osalta, jotka tunnustetaan yrityksiksi, jotka toteuttavat tietyn tyyppisiä T&K-hankkeita eli jotka siis kuuluvat tiettyyn yritysten alaryhmään Kiinassa. Kuten edellä todettiin, nämä ovat yrityksiä, jotka kuuluvat uuden ja huipputeknologian sektoriin ja saavat ensisijaista tukea valtiolta, ja hankkeita, jotka luetellaan huipputeknologian teollisuuden avainalojen oppaassa; päällystetyn hienopaperin tuotantoyritykset kuuluvat tähän joukkoon, minkä vuoksi ohjelmasta saadut etuudet ovat erityisiä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti. Tukikelpoisuuskriteereistä on huomattava, että yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien toimittamat asiaa koskevat säännökset olivat epäselviä ja epäymmärrettäviä, eikä niitä näin ollen voida pitää objektiivisina tukikelpoisuuskriteereinä, jotka johtavat tuen automaattiseen myöntämiseen. Näin ollen komission päätelmät vahvistettiin asiaa tukevan näytön perusteella tukisopimuksen 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti.

(336)

Tästä järjestelmästä Kiinan viranomaiset totesivat, että komissio ei ollut vahvistanut erityisyyttä sitä tukevan näytön perusteella. Väitettiin, että osinkojen vapautus ei ole tukisopimuksen mukainen tuki, koska se ei ole luonteeltaan tuki, ja asiaa koskevilla Kiinan säännöksillä pyritään selkeyttämään veropohjaa kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi.

(337)

APP väitti, että järjestelmä ei ole erityinen, vaan sitä sovelletaan yleisesti ja yhdenmukaisesti kaikkialla Kiinassa objektiivisten kriteereiden eli osinkotulon lähteen perusteella. Myös se väitti, että järjestelmässä ei ole kyse tuesta.

(338)

Nämä väitteet oli hylättävä. On huomattava, että kotimaisten yritysten osinkotulo on vapautettu kotimaisten yritysten yritysverovelvoitteesta. Ensinnäkin on muistettava, että tutkimuksessa vahvistettiin tiettyjen yritysten eli muista kotimaisista yrityksistä osinkoja saavien kotimaisten yritysten sekä valtion tukemien tai kannustamien merkittävien toimialojen ja hankkeiden, kuten päällystetyn paperin tuotantoyritysten, eli tiettyyn yritysten alaryhmään kuuluvien yritysten edullinen verokohtelu. Sen vuoksi tästä ohjelmasta saadut etuudet ovat erityisiä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti. Toiseksi kyseessä on verokannustin, joka on valtion menettämää tuloa tukisopimuksen 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja perusasetuksen 3 artiklan a alakohdassa annetun tuen määritelmän mukaisesti. Väitteestä, jonka mukaan kannustimella pyritään välttämään kaksinkertainen verotus, on huomattava, että vaikka tukisopimuksessa todetaan, että WTO:n jäseniä ei estetä toteuttamasta toimia kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi (ks. tukisopimuksen liite I, alaviite 59), kyseessä on ”asiaväite”, eikä mitään konkreettista näyttöä toimitettu tukemaan väitettä, jonka mukaan esim. kotimaisten ja ei-kotimaisten yritysten osinkoa kohdellaan eri tavalla niiden oikeudellisten velvoitteiden vuoksi, joita Kiinalla on kolmansien maiden kanssa tehtyjen kaksinkertaista verotusta koskevien kahdenvälisten sopimusten nojalla.

(339)

Todettiin myös, että järjestelmä on täysin merkityksetön kannustettavaksi luokiteltujen yritysten ja toimialojen kannalta, mutta määritelmän mukaisesti sitä sovelletaan kaikkiin kotimaisiin yrityksiin. Kiinan viranomaiset totesivat vielä, että tukisopimuksen 2 artiklan 2 kohdassa määrätään, että yleisesti sovellettavan veroasteen asettamista ei pidä pitää erityisenä tukena. Väitettiin, että järjestelmän tukikelpoisuuskriteerit ovat objektiiviset ja tarkoin määritellyt ja että tukikelpoisuus on automaattinen, minkä vuoksi järjestelmää ei voida pitää erityisenä tukisopimuksen 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti.

(340)

Nämä väitteet oli hylättävä. On muistettava, että järjestelmää koskevat säännökset kuuluvat yritystuloverolain 4 lukuun ”Edullinen verokohtelu”, jossa säädetään erityisistä verokannustimista valtion tukemille tai kannustamille merkittäville toimialoille ja hankkeille. Kuten edellä on selitetty, näillä edellytyksillä tästä ohjelmasta saadut etuudet ovat erityisiä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti. Tutkimuksessa ei havaittu objektiivisia kriteereitä, joilla tukikelpoisuutta rajattaisiin, eikä ratkaisevaa näyttöä, jonka perusteella olisi voitu päätellä, että tukikelpoisuus on automaattinen. Tukisopimuksen 2 artiklan 2 kohdan säännöksiä koskevasta väitteestä on huomattava, että tässä järjestelmässä ei ole kyse yleisesti sovellettavan veroasteen asettamisesta vaan tietyn tyyppisistä yrityksistä peräisin olevan tietyn tyyppisen tulon vapauttamisesta verosta.

(341)

Tästä järjestelmästä Kiinan viranomaiset totesivat, että komissio ei ollut vahvistanut erityisyyttä sitä tukevan näytön perusteella. Väitettiin, että tyhjentävästi lainsäädännössä määritellyt erityiset liiketoimintakategoriat eivät ole erityisiä, koska ne ulottuvat monille talouden toiminnan sektoreille ja kattavat monia toimialoja. Väitettiin, että järjestelmän tukikelpoisuuskriteerit ovat objektiiviset ja tarkoin määritellyt ja että tukikelpoisuus on automaattinen, minkä vuoksi järjestelmää ei voida pitää erityisenä tukisopimuksen 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti.

(342)

Nämä väitteet oli hylättävä. On siis muistettava, että tästä järjestelmästä voivat saada tukea vain yritykset, jotka investoivat tiettyihin liiketoimintakategorioihin, jotka on määritelty tyhjentävästi lainsäädännössä (”Catalogue for guidance of industries for foreign investment” ja ”Catalogue of key industries, products and technologies which the state currently encourages development”). Koska tukikelpoisuus on rajattu tiettyihin liiketoimintakategorioihin, tämä vahvistaa, että järjestelmä ei ole kaikkien talouden sektoreiden käytettävissä, minkä vuoksi tästä ohjelmasta saadut etuudet ovat erityisiä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti. Tutkimuksessa ei myöskään havaittu objektiivisia kriteereitä, joilla tukikelpoisuutta rajattaisiin, eikä ratkaisevaa näyttöä, jonka perusteella olisi voitu päätellä, että tukikelpoisuus on automaattinen. Näin ollen komission päätelmät vahvistettiin asiaa tukevan näytön perusteella tukisopimuksen 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti.

(343)

APP väitti, että kuolettamisaika, jota komissio käytti laskiessaan tästä järjestelmästä tutkimusajanjaksolla aiheutunutta etuutta, ei ole oikein, vaan komission olisi pitänyt käyttää APP-ryhmän yritysten ilmoittamaa kuolettamisaikaa. APP:n mukaan menetelmä on vastoin perusasetuksen 7 artiklan 3 kohtaa.

(344)

Tämä väite oli hylättävä. APP:n ilmoittamaa kuolettamisaikaa käytetään kirjanpito- ja rahoitustarkoituksiin. Muut yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat ja unionin tuotannonala ilmoittivat erilaiset kuolettamisajat. Sen vuoksi komissio tavanomaisen käytäntönsä ja perusasetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti käytti laskelmissa koneiden käyttöikänä 15 vuoden aikaa, jota kyseisellä tuotannonalalla pidetään tavanomaisena kuolettamisaikana.

(345)

Tästä järjestelmästä Kiinan viranomaiset totesivat, että komissio ei ollut vahvistanut erityisyyttä sitä tukevan näytön perusteella. Kiinan viranomaisten väitteen mukaan ne olivat selittäneet järjestelmän tukikelpoisuuskriteerit, minkä vuoksi ei ole mitään syytä soveltaa käytettävissä olevia tietoja.

(346)

Nämä väitteet oli hylättävä. Tämä järjestelmä on siis varattu ulkomaisrahoitteisille yrityksille, jotka ostavat tietyn tyyppisiä kotimaassa valmistettuja laitteita, eli tietylle yritysten alaryhmälle Kiinassa, minkä vuoksi ohjelmasta saadut etuudet ovat erityisiä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tutkimuksessa ei myöskään havaittu objektiivisia kriteereitä, joilla tukikelpoisuutta rajattaisiin, eikä ratkaisevaa näyttöä, jonka perusteella olisi voitu päätellä, että tukikelpoisuus on automaattinen. Näin ollen komission päätelmät vahvistettiin – käyttäen toimitettuja tietoja ja perusasetuksen 28 artiklan säännöksiä – asiaa tukevan näytön perusteella tukisopimuksen 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti.

(347)

Sekä APP että Chenming väittivät, että Kiinan valtioneuvoston 18 päivänä lokakuuta 2010 julkaiseman tiedonannon (”Notice on Unifying the Urban Maintenance Construction Tax and Education Surcharges for Domestic and Foreign-invested Enterprises and Individuals”), jota sovelletaan 1 päivästä joulukuuta 2010, mukaan edellä mainittuja veroja ja lisiä sovelletaan nyt kaikkiin yrityksiin ja yksityishenkilöihin Kiinassa poikkeuksetta. Näiden väitteiden mukaan tukijärjestelmä ei ole enää tasoitustoimenpiteiden alainen.

(348)

Esitettyjä väitteitä tarkasteltiin yhdessä toimitettujen asiakirjojen ja osapuolten esittämän näytön kanssa. Kiinan viranomaisia pyydettiin vahvistamaan edellä esitetyt tiedot. Kiinan viranomaiset, jotka ovat asianomaisena osapuolena menettelyssä ja ohjelman myöntävänä viranomaisena, ilmoittivat komissiolle, että järjestelmä on peruttu eikä sitä ole korvattu muulla kannustimella, joka liittyisi samaan verovelvoitteeseen. Yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien toimittamien tietojen perusteella päätellään, että molemmat ryhmät ovat osoittaneet, etteivät ne enää saa etua tästä järjestelmästä johtuvasta tuesta. Perusasetuksen 15 artiklan mukaisesti toimenpiteitä ei oteta käyttöön, jos tuki peruutetaan tai osoitetaan, että siitä ei enää koidu hyötyä kyseessä oleville viejille. Sen vuoksi ja asiakirja-aineistoon sisältyvien tietojen perusteella päätellään, että tämän järjestelmän mukaisesta tuesta ei koidu enää etua asianomaisille viejille. Tämän vuoksi 160–169 kappaleessa esitettyjä havaintoja muutettiin vastaavasti.

(349)

Näistä järjestelmistä Kiinan viranomaiset totesivat, että komissio ei ollut vahvistanut erityisyyttä sitä tukevan näytön perusteella. Väitteiden mukaan Kiinan viranomaiset toimittivat riittävästi tietoa näistä järjestelmistä, eikä järjestelmiä säännellä millään lailla tai asetuksella.

(350)

Nämä väitteet oli hylättävä. On muistettava, että nämä järjestelmät havaittiin erityisiksi ja tasoitustoimenpiteiden alaisiksi Kiinan viranomaisten ja yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien toimittamien tietojen perusteella siitä huolimatta, että mitään säädöksiä ei toimitettu. Se, että näitä järjestelmiä koskevia säädöksiä ei ole, kuten Kiinan viranomaiset väittivät, vahvistaa kiistatta sen, että näitä järjestelmiä koskevassa lainsäädännössä asetettuja objektiivisia kriteereitä tai edellytyksiä ei selvästikään ole. Näin ollen komission päätelmät vahvistettiin – käyttäen toimitettuja tietoja ja perusasetuksen 28 artiklan säännöksiä – asiaa tukevan näytön perusteella tukisopimuksen 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti. Kriteereiden tai edellytysten puuttuessa viranomaisilla vaikuttaa olevan laaja harkintavalta, ja tuen saannin katsotaan rajoittuvan tiettyihin yrityksiin.

(351)

Näistä järjestelmistä Kiinan viranomaiset väittivät, että komissio on tulkinnut virheellisesti tukisopimuksen 2 artiklan 2 kohtaa, koska teollisuuspuistot eivät ole määrättyjä maantieteellisiä alueita.

(352)

Tämä väite oli hylättävä. Suzhoun teollisuuspuisto on selvästi Kiinan kansantasavallan lainkäyttöalueeseen kuuluva taloudellinen ja hallinnollinen alue ja näin ollen määrätty maantieteellinen alue tukisopimuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Edellä esitetystä huolimatta on myös huomattava, että vaikka tutkimuksen tosiseikat eivät vahvistaisikaan edellä esitettyä, teollisuuspuisto voi määritelmällisesti ottaa vastaan vain yritysten osajoukon valtion tai myöntävän viranomaisen alueella, minkä vuoksi tukisopimuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti teollisuuspuiston myöntämiä tukia on pidettävä erityisinä.

(353)

Maankäyttöoikeuksien osalta Kiinan viranomaiset viittasivat tukisopimuksen 14 artiklan d alakohtaan ja valituselimen päätökseen asiassa US – Softwood Lumber IV ja väittivät, että ulkoisen vertailuarvon käyttö on lain vastaista. Väitteen mukaan EU:n ja WTO:n lainsäädännössä rajoitetaan ulkoisten vertailuarvojen käyttö erittäin poikkeuksellisiin olosuhteisiin eli tilanteisiin, joissa yksityisten markkinoiden hinnat ovat vääristyneet, koska valtiolla on hallitseva asema kyseessä olevien tavaroiden tai palvelujen tarjoamisessa. Kiinan viranomaisten mukaan komissio ei ole osoittanut, että yksityisten markkinoiden hinnat olisivat vääristyneet, koska Kiinan viranomaisille oli hallitseva asema tarjoajana.

(354)

Nämä väitteet oli hylättävä. Ensinnäkin on huomattava, että WTO:n säännöt, jotka vahvistetaan valituselimen asiassa US – Softwood Lumber IV (DS257) ja paneelin asiassa US – China countervailing duties (DS379) antamissa päätelmissä, eivät kiellä ulkoisten vertailuarvojen käyttöä. Toiseksi komission lähestymistavassa otettiin täysimääräisesti huomioon WTO:n oikeuskäytännössä vaaditut erityisedellytykset, joiden vallitessa voidaan turvautua ulkoisiin vertailuarvoihin. Kuten 248–259 kappaleessa osoitettiin, maa on valtion omistuksessa Kiinassa ja valtio tarjoaa sitä vuokralle. Lisäksi Kiinan viranomaiset valvovat maan tarjoamista ja myöntämistä yrityksille, myös jälkimarkkinoilla, ja maan luovuttamiseen yrityksille liittyy tiukkoja sääntöjä; kaikki maan luovutukseen liittyvät muutokset, esimerkiksi maankäyttöoikeuksia koskevan sopimuksen siirto yritykseltä toiselle, edellyttävät valtion hyväksyntää, ja uuden haltijan on tehtävä uusi maankäyttöoikeuksia koskeva sopimus asianmukaisen viranomaisen kanssa. Edellä esitetyn perusteella päätellään, että Kiinan viranomaisilla on hallitseva asema maankäyttöoikeuksien jakamisessa ja että Kiinan ”yksityisten” markkinoiden hinnat (sikäli kuin sellaisia on – tässä tutkimuksessa sellaisia ei ole tullut esiin) ovat välttämättä vääristyneitä, koska Kiinan viranomaisilla on hallitseva asema tarjoajana ja monopoliasema maakauppojen sääntelijänä. Tämän vuoksi Kiinan viranomaisten taloudellinen tuki tosiasiassa määrittää kaikkien yksityisten hintojen tason.

(355)

Kiinan viranomaiset väittivät myös, että valitessaan Taiwanin ulkoiseksi vertailuarvoksi komissio ei käyttänyt ulkoista vertailuarvoa, joka liittyy tai viittaa tai on yhteydessä Kiinassa vallitseviin markkinaoloihin. Ne totesivat, että taiwanilaisen vertailuarvon käyttö maiden välisten suhteellisten etujen erojen tasaamiseksi on nimenomaisesti kielletty WTO:n säännöissä.

(356)

Nämä väitteet oli hylättävä. Komissio pitää Taiwania (19) soveltuvana ulkoisena vertailuarvona kaikkien asiakirja-aineistoon sisältyvien tietojen vuoksi: i) talouskehityksen taso ja taloudellinen rakenne Taiwanissa ja niissä Kiinan provinsseissa, joissa yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat ovat sijoittautuneina, ii) näiden kahden Kiinan provinssin fyysinen läheisyys Taiwaniin, iii) infrastruktuurin korkea taso, joka vallitsee sekä Taiwanissa että näissä kahdessa Kiinan provinssissa, iv) tiiviit taloudelliset siteet ja rajatylittävä kauppa Taiwanin ja Kiinan välillä, vi) samanlainen väestöntiheys kyseisissä Kiinan provinsseissa ja Taiwanissa, vi) vertailuarvon muodostamiseen käytetyn maan tyypin ja liiketoimien samanlaisuus Taiwanissa ja Kiinassa sekä vii) Taiwanin ja Kiinan yhteiset väestörakenteelliset, kielelliset ja kulttuurilliset piirteet. Lisäksi Jiangsun ja Shandongin provinsseja pidetään tuotannoltaan johtavina provinsseina Kiinassa (20). Vaikka BKT asukasta kohti Taiwanissa ja kahdessa Kiinan provinssissa ei ole täysin sama, näiden Kiinan provinssien BKT on kasvanut nopeasti viime vuosina ja ne ovat saavuttamassa Taiwania.

Lisäksi tuoreet tiedot vaikuttavat osoittavan, että sekä Kiinalla että Taiwanilla on samanlainen kokonaistuotannon kasvuaste (21). On kuitenkin tärkeää huomata, että ei-markkinatalousmaan (Kiinan) ja vakiintuneen markkinatalousmaan (Taiwanin) BKT:n tarkka vertailu ei ole ratkaiseva tekijä, koska on tavallista, että ei-markkinatalousmaan talous laahaa toimivan markkinatalouden jäljessä BKT:n suhteen. Myös monet muut tekijät, kuten kaavoitussäännöt ja ympäristöpolitiikka, saattavat vaikuttaa teollisuusmaan tarjontaan ja kysyntään. Varsinainen kysymys on, minkälaiset olisivat vallitsevat markkinaedellytykset maankäyttöoikeuksien suhteen Kiinassa, jos se olisi toimiva markkinatalous, ja kaiken näytön perusteella ne muistuttaisivat hyvin läheisesti Taiwania.

(357)

Kaiken edellä esitetyn tiedon perusteella katsotaan, että vertailuarvon valinnassa on noudatettu valituselimen asiassa US – Softwood Lumber IV antamaa päätöstä (103 kohta), jonka mukaan valitun vertailuarvon on kuitenkin liityttävä tai viitattava tai oltava yhteydessä kyseisessä maassa vallitseviin markkinaoloihin ja sen on ilmennettävä hintaa, laatua, saatavuutta, markkinoitavuutta, kuljetusta ja muita osto- tai myyntiehtoja. Kaikki Taiwania koskevat edellytykset liittyvät kahdessa Kiinan provinssissa vallitseviin markkinaoloihin. Maata on saatavilla yhtä tiheästi asutuilla alueilla, näiden alueiden fyysinen läheisyys takaa, että maan laatu on samanlainen, ja se, että sekä Taiwanilla ja kahdella Kiinan provinssilla on sama kieli ja kulttuuri, vientiin suuntautunut talous ja merkittäviä tuotantosektoreita, vahvistaa, että hinta, markkinoitavuus ja muut maan ostoon tai myyntiin liittyvät ehdot muistuttavat toisiaan.

(358)

Yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että komission käytettävissä olevien tietojen perusteella voitiin päätellä, että Kiinassa on toimivat maamarkkinat.

(359)

Tämä väite oli hylättävä. Komission käytettävissä olevien tietojen perusteella ei ollut mahdollista päätellä, että Kiinassa olisi toimivat maamarkkinat. Kiinan viranomaisten komissiolle toimittamasta lainsäädännöstä käy selvästi ilmi, että kaikki maa Kiinassa on valtion omistuksessa ja sitä tarjotaan vain vuokralle. Maan tarjonta ja myöntäminen yrityksille, myös jälkimarkkinoilla, on täysin Kiinan viranomaisten valvonnassa. Maankäyttöoikeuksien jakoon liittyvästä markkinamekanismista ei toimitettu mitään näyttöä komission pyynnöistä huolimatta. Tilannetta selvitetään tarkemmin 354 kappaleessa, jossa käsitellään Kiinan viranomaisten samanlaisia väitteitä.

(360)

APP totesi, että vertailuarvona pitäisi käyttää Kiinan tämän hetken maankäyttöoikeuksien hintoja tai vaihtoehtoisesti Intian Maharashtran osavaltion tämän hetken maan hintoja. Myös Chenming ehdotti vertailukohteeksi Intian Maharashtran osavaltiota.

(361)

Kuten jo 359 kappaleessa todettiin, Kiinassa ei ole toimivia maamarkkinoita. Sen vuoksi ei ole asianmukaista käyttää vertailuarvona Kiinan tämän hetken maankäyttöoikeuksien hintoja. Perusteeksi väitteelleen, jonka mukaan Maharashtran maan hintoja voitaisiin käyttää vertailuarvona, vientiä harjoittavat tuottajat ottivat vertailukohdaksi Maharashtran BKT:n asukasta kohti sekä asukastiheyden maankäyttöoikeuksien ostohetkellä. Kuten edellä on todettu, komissio katsoo, että BKT asukasta kohti ja asukastiheys eivät voi olla ainoita ratkaisevia tekijöitä valittaessa maata/aluetta ulkoisen vertailuarvon soveltamista varten. Yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien ehdottama menetelmä ei missään tapauksessa ole johdonmukainen niiden esittämien väitteiden kanssa. Tutkimusajanjaksolla Mumbain, Maharashtran pääkaupungin ja kirkkaasti osavaltion kehittyneimmän alueen, tulo henkeä kohti oli 2 675 Yhdysvaltojen dollaria (128 000 Intian rupiaa), mikä on itse asiassa alempi kuin Kiinan kansallinen keskiarvo 3 529 dollaria (22) ja varsinkin BKT asukasta kohti Shandongin (5 255 dollaria) ja Jiangsun (6 550 dollaria) erittäin kehittyneillä alueilla. Myöskään asukastiheys ei ole itsessään ratkaiseva tekijä, mutta selvyyden vuoksi voidaan todeta, että Maharashtran asukastiheys on 314/km2, Jiangsun 736/km2 ja Shandongin 600/km2 eli ei samalla tasolla. Lisäksi muut tekijät kuten Intian ja Kiinan välinen fyysinen etäisyys ja yhteisten ominaispiirteiden puute johtivat siihen päätelmään, että Maharashtran vertailuarvo ei liity tai viittaa eikä ole yhteydessä Kiinassa vallitseviin markkinaoloihin. Edellä olevassa 357 kappaleessa mainituista syistä komissio pysyttelee kannassaan, jonka mukaan maan hinnat Taiwanissa soveltuvat huomattavasti paremmin ulkoiseksi vertailuarvoksi.

(362)

APP väitti, että jotkin niistä maankäyttöoikeuksista, jotka komissio otti huomioon tästä järjestelmästä saatavan etuuden laskemisessa, eivät ole enää APP:n hallussa. APP väitti myös, että kun se oli käyttänyt Taiwanin talousministeriön teollisuusviraston verkkosivulta saatuja tietoja, se oli saanut tulokseksi erilaisen keskimääräisen maanhinnan neliömetriä kohti, ja ettei komissio pyrkinyt millään tavoin etsimään teollisuusmaata koskevia edustavia tarjouksia.

(363)

APP:n käyttämän maan kokonaispinta-alan osalta komissio otti APP:n esittämän väitteen huomioon, ja se hyväksyttiin lopullisia päätelmiä koskevissa huomautuksissa esitettyjen tietojen ja näytön perusteella. Oikaistut tiedot otettiin huomioon tuen laskemisessa. Taiwanista saatujen tietojen osalta väite oli hylättävä. Vaikka osapuoli ei ehdottanut, että tätä hintaa olisi käytettävä vertailuarvon laskemiseen, on syytä korostaa seuraavia seikkoja. Komissio käytti tietoja, jotka asiakirja-aineistossa olivat käytettävissä Taiwanin maanhinnoista, ja menetelmä, jolla vertailuhintaan päädyttiin, esitettiin osapuolille ja selitettiin asiakirja-aineistoon sisältyvässä muistiossa (päivätty 11 päivänä helmikuuta 2011). APP:n esittämät tiedot liittyvät ainoastaan helmikuuhun 2011 eli eri ajankohtaan kuin mitä komissio käytti laskelmissaan, ja vaikuttaa siltä, että kyseessä on ainoastaan luettelo esimerkeistä joistakin tiedoista, jotka on saatu joiltakin Taiwanin alueilta. Komissio ei voi käsitellä APP:n esittämän vertailuarvon laskemista, koska APP ei toimittanut mitään yksityiskohtia laskelmiin käyttämästään menetelmästä eikä perustellut, miksi sen laskelmat osoittaisivat täsmällisemmin keskimääräiset maanhinnat Taiwanissa.

(364)

Yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että mikään tuki, joka saadaan riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan tarjottujen maankäyttöoikeuksien muodossa, ei ole erityistä.

(365)

Tämä väite oli hylättävä. Kuten jo lopullisia päätelmiä koskevassa asiakirjassa selitettiin, Kiinan viranomaiset toimittivat tästä järjestelmästä riittämättömät tiedot, joita oli täydennettävä muilla tiedoilla ja tosiseikoilla. Päätelmät tehtiin tällä perusteella, ja niitä selvitetään ja analysoidaan 253–258 kappaleessa.

(366)

APP väitti, että korkoprosentti, jota komissio käytti muuntaakseen tuen nimellisarvon tutkimusajanjaksolla vallitsevaksi arvoksi, ei ole oikea.

(367)

Komissio otti APP:n esittämän väitteen huomioon, ja se hyväksyttiin lopullisia päätelmiä koskevissa huomautuksissa esitettyjen tietojen ja näytön perusteella. Tukea koskevissa laskelmissa käytettiin APP:n ehdottamaa korkoprosenttia. Muutos on jo otettu huomioon johdanto-osan kappaleissa, joissa käsitellään tukimarginaalisen laskemista ja tulokseksi saatuja tukimarginaaleja kyseisten järjestelmien osalta.

(368)

APP väitti, että tukimäärät on ilmoitettava prosentteina niiden ilmoitetusta cif-hinnasta eikä prosentteina liikevaihdosta ja että komission olisi sovellettava tätä menetelmää tukimarginaalien laskemisessa.

(369)

Esitettyjä väitteitä tarkasteltiin yhdessä toimitettujen asiakirjojen ja osapuolen esittämän näytön kanssa. On huomattava, että yhtä tasoitustoimenpiteiden alaiseksi vahvistettua tukijärjestelmää lukuun ottamatta mistään muusta järjestelmästä myönnetyn tuen ei havaittu olevan riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin. Sen vuoksi tuen määrä jaettiin APP-ryhmän yritysten kokonaismyynnin liikevaihdolle perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti, jossa säädetään seuraavaa: ”Jos tukea ei myönnetä suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin, tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä määritetään jakamalla tuen kokonaisarvo sopivalla tavalla tutkimusjaksona tapahtuneelle kyseisten tuotteiden tuotannolle, myynnille tai viennille”. Koska tuki ei liity minkään tietyn tuotteen tuotantoon tai vientiin, yrityksen kokonaismyynnin liikevaihto on soveltuvin nimittäjä. On huomattava, että liikevaihdon määrittämisessä on varmistettu, että se ilmentää mahdollisimman läheisesti tuen saajana olevan yrityksen myymien tuotteiden myyntiarvoa. Muutos on jo otettu huomioon johdanto-osan kappaleissa, joissa käsitellään tukimarginaalien laskemista ja tulokseksi saatuja tukimarginaaleja kyseisten järjestelmien osalta. Kaikki muut ehdotetut menetelmät tasoitustoimenpiteiden alaisen tuen määrän laskemiseksi olisivat vastoin perusasetuksen asiaa koskevia säännöksiä (7 ja 15 artikla) sekä komission noudattamaa hallinnollista käytäntöä tukien vastaisissa menettelyissä, kun se valitsee soveltuvan osoittajan/nimittäjän tasoitustoimenpiteiden alaisen tuen määrän jakamista varten.

Osapuoli vetosi väitteensä perustaksi myös laskentaohjeiden (23) siihen osaan, jossa käsitellään tuen laskemista yksikköä kohti. Edellä kuvatuista syistä yksikkökohtaista laskentatapaa ei kuitenkaan pidetty soveltuvana tässä tapauksessa. Ehdotettua menetelmää pidetään ei-edustavana, koska siinä sekoitetaan liikevaihto ja ainoastaan tarkasteltavana olevan tuotteen osalta tuotetut yksiköt eikä oteta huomioon muiden tuotettujen tuotteiden yksikköjä. Yritykset eivät toimittaneet tai varmentaneet mitään tietoja kaikkien tuotteiden osalta tuotettujen yksikköjen kokonaismäärästä, eikä tukia missään tapauksessa myönnetty määrien mukaan. CIF-hinnoista on syytä huomata, että asiakirja-aineistoon sisältyvän näytön perusteella ne vaihtelevat tuotelajien sisällä ja välillä. Kyseiset tuotteet eivät kuitenkaan missään tapauksessa ole tuotekohtaisia. Komissio vahvisti lisäksi tuen määrän Kiinassa ja ilmoitti sen nimittäjänä jakamalla koko tuen arvon liikevaihdolle Kiinassa, ottaen huomioon yhteistyössä toimineiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien erityistilanteet. Näin varmistettiin, että käytetään tukien varmennettua määrää ja asianmukaisinta liikevaihtoa. Lopuksi on vielä huomattava, että kun otetaan huomioon tämän menettelyn käytännön olosuhteet eli polkumyynti- ja tasoitustullin käyttöönotto vahinkomarginaalin tasoisena, voidaan päätellä, että sillä ei ole mitään vaikutusta APP:n asemaan, mikä menetelmä valitaan tasoitustoimenpiteiden alaisen tuen määrän ja tasoitustullin määrittämiseen.

(370)

Perusasetuksen säännösten mukaisten tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavien tukien määrä arvo-osuutena ilmaistuna on tutkimuksen kohteena olevien vientiä harjoittavien tuottajien osalta ilmoitettu seuraavassa taulukossa:

(371)

Valituksen tekijältä ja yhteistyössä toimineilta kiinalaisilta vientiä harjoittavilta tuottajilta saatujen tietojen perusteella Kiinassa on tiedossa muitakin tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajia. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että ilmoitetun vientimäärän havaittiin olevan suurempi kuin Eurostatin tietoihin perustuvan tuontimäärän, yhteistyössä toimimisen astetta pidettiin korkeana. Sen vuoksi pidettiin aiheellisena asettaa yhteistyöstä kieltäytyneiden vientiä harjoittavien tuottajien tukitaso yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien korkeimman havaitun tukitason suuruiseksi eli 12,04 prosenttiin toimenpiteen tehokkuuden varmistamiseksi.

(372)

Tutkimusajanjaksolla samankaltaista tuotetta valmisti 14 tiedossa ollutta tuottajaa ja jotkin muut erittäin pienet tuottajat unionissa. CEPIFINEn toimittamien tietojen arvioidaan kattavan 98 prosenttia unionin tuottajien tuotannosta. Tällä perusteella unionin kokonaistuotannon arvioitiin olevan 5 270 000 tonnia tutkimusajanjaksolla. Unionin tuottajat, jotka vastaavat koko unionin tuotannosta, muodostavat perusasetuksen 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti unionin tuotannonalan.

(373)

Päällystetyn hienopaperin tuotanto on energia- ja pääomavaltaista. Tästä syystä haetaan mittakaavaetuja, jotka selittävät tuotannon keskittymistä muutamalle suurelle toimijalle, joita täydentävät maantieteellisesti läheisille markkinoille keskittyvät pienemmät tuottajat. Viisi suurempaa tuottajaa kattaa suurimman osan unionin markkinoista, ja niiden tuotantolaitoksia on ympäri Eurooppaa. Päällystetty hienopaperi on suureksi osaksi perushyödyke, jota myydään pääasiassa paperikauppiaiden ja tukkumyyjien kautta. Näille jakelukanaville on ominaista ostovoiman erittäin suuri keskittyminen ja hintojen avoimuus hintanoteerausten kautta.

(374)

Kuten 19 kappaleessa mainittiin, yksi asianomainen osapuoli väitti, että rullapainokoneisiin soveltuva päällystetty hienopaperi olisi pitänyt jättää tämän tutkimuksen ulkopuolelle. Tällä perusteella kyseinen osapuoli väitti, että valituksen esittäneellä unionin tuotannonalalla ei ollut riittävästi tukea tässä menettelyssä. Väite oli kuitenkin hylättävä 22 ja 25 kappaleessa esitettyjen päätelmien perusteella eli sen perusteella, että rullapainokoneisiin ja arkkipainokoneisiin soveltuva päällystetty hienopaperi ovat kaksi eri tuotetta.

(375)

Kiinan viranomaiset huomauttivat, että yksi edustavista tuottajista on väitetysti etuyhteydessä kiinalaiseen yritykseen, minkä vuoksi se pitäisi sulkea pois unionin tuotannonalan määritelmästä. Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että kyseisen kiinalaisen yrityksen valmistamat tuotteet eivät ole tarkasteltavana olevia tuotteita. Sen vuoksi tällä suhteella ei ole vaikutusta vahinkoanalyysiin eikä kyseisen unionin tuottajan sisällyttämiseen unionin tuotannonalan määritelmään.

(376)

Kulutus määritettiin seuraavien perusteella:

(377)

Tämän perusteella unionin kulutukseksi vahvistettiin seuraava:

Taulukko 1

Unionin kulutus

(378)

Kaiken kaikkiaan unionin kulutus laski 14 prosenttia tarkastelujakson aikana. Ensin kulutus kasvoi 4 prosenttia vuosien 2006 ja 2007 välillä, jonka jälkeen se laski 18 prosenttia vuoden 2007 ja tutkimusajanjakson välillä. Kulutuksen lasku vuonna 2008 ja tutkimusajanjaksolla johtui talouskriisin vuoksi pienentyneestä kysynnästä, etenkin vuoden 2009 jälkipuoliskolla.

(379)

Kiinalaisten yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien tarkasteltavana olevan tuotteen tarkastettu kokonaismyyntimäärä unionin markkinoilla oli siis suurempi kuin Eurostatin ilmoittama tuontimäärä (ks. 376 kappale). Koska tarkistettuja tietoja pidettiin tarkempina kuin käytettävissä olevia tilastoja, Kiinasta tulevan tuonnin kokonaismäärä vahvistettiin yhteistyössä toimineiden yritysten toimittamien tarkastettujen tietojen perusteella. Niiden yhteistyössä toimineiden yritysten myyntimäärää, joiden todettiin vieneen vain monikerroksista kartonkia tarkastelujakson aikana, ei otettu huomioon kokonaistuonnissa, koska pääteltiin, että monikerroksista paperia ja kartonkia ei pitäisi pitää tarkasteltavana tuotteena (ks. 47 kappale). Koska tarkasteltavana olevan tuotteen tuontitiedot viittaavat vain kahteen yritykseen, katsottiin, että luottamuksellisuussyistä ne on asianmukaista esittää indeksoituina.

Taulukko 2

Tuettu tuonti yhteensä Kiinasta

(380)

Tuonnin kokonaismäärä Kiinasta lisääntyi jyrkästi ja lähes kolminkertaistui tarkastelujaksolla. Tämän johdosta sen markkinaosuus kasvoi merkittävästi vuoden 2006 tasolta noin 1 prosentista yli 4 prosenttiin tutkimusajanjaksolla. Tätä on tarkasteltava ottaen huomioon kysyntä, joka laski 14 prosenttia samalla kaudella. Kiinasta tulevan tuetun tuonnin keskimääräiset hinnat laskivat 8 prosenttia tarkastelujaksolla.

(381)

Hinnan alittavuuden tutkimista varten verrattiin unionin tuottajien unionin markkinoilla etuyhteydettömille asiakkaille myymien tuotelajien painotettuja keskimääräisiä myyntihintoja, jotka oli oikaistu noudettuna lähettäjältä -tasolle, vastaaviin Kiinasta tulevan tuonnin ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta unionin markkinoilla veloitettuihin painotettuihin keskimääräisiin hintoihin, jotka oli määritetty cif-tasolla ja oikaistu asianmukaisesti voimassa olevien tullien ja tuonnin jälkeisten kustannusten huomioon ottamiseksi.

(382)

Kiinalaisten viejien yhteistyössä toimimisen taso oli erittäin korkea, kuten 51 kappaleessa todettiin, ja niiden katsottiin vastaavan kaikesta Kiinasta unioniin tutkimusajanjaksolla suuntautuneesta viennistä. Kun otetaan huomioon, että kaksi alun perin ilmoittautunutta kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa eivät vieneet tarkasteltavana olevaa tuotetta unionin markkinoille (ks. 52 kappale), niiden tuontia ei ole otettu huomioon hintojen alittavuutta koskevassa analyysissä. Myös yhden vientiä harjoittavan tuottajan ryhmään kuuluvan yrityksen vientimyynti suljettiin pois vertailusta, koska yksikään edustavista unionin tuottajista ei tuottanut vastaavia tuotelajeja. Tämän yrityksen vientimäärästä voidaan todeta, että se edustaa vain vähäistä osaa ryhmän kokonaisvientimyynnistä ja sen hintataso vaikutti olevan ryhmän vientimyynnin hintojen tasolla.

(383)

Vertailu osoitti, että Kiinasta peräisin olevan unionissa myydyn tarkasteltavana olevan tuotteen tuetut hinnat alittivat unionin tuottajien myyntihinnat tutkimusajanjaksolla keskimäärin 7,6 prosentilla. Alittavuusmarginaalin tasoa on tarkasteltava ottaen huomioon erittäin avoimet hinnat, joita päällystetyn hienopaperin jakelumarkkinoille ominaiset hintanoteeraukset tukevat.

(384)

Kun tuetun tuonnin vaikutusta unionin tuottajiin tutkittiin, otettiin perusasetuksen 8 artiklan 4 kohdan mukaisesti huomioon kaikki taloudelliset indikaattorit, joiden avulla voitaisiin arvioida unionin tuottajien tilannetta vuodesta 2006 tutkimusajanjakson päättymiseen.

(385)

Makrotaloudellisia tekijöitä (tuotantoa, kapasiteettia, kapasiteetin käyttöastetta, myyntimäärää, markkinaosuutta, kasvua ja tasoitustoimenpiteiden alaisten tukien merkittävyyttä) arvioitiin koko unionin tuotannonalan tasolla CEPIFINEn toimittamien tietojen perusteella.

(386)

Mikrotaloudellisten tekijöiden (keskimääräiset yksikköhinnat, työllisyys, palkat, tuottavuus, varastot, kannattavuus, kassavirta, investoinnit, investointien tuotto, kyky saada pääomaa) analyysi tehtiin unionin tuottajien tasolla niiltä saatujen ja varmennettujen tietojen perusteella.

(387)

Väitettiin, että vahinkoanalyysissä ei analysoitu kaikkia vahinkoindikaattoreita valituksen tekijöiden ja koko unionin tuotannonalan osalta johdonmukaisesti ja kattavasti. Osapuolet esittivät, että merkittävää vahinkoa koskevat päätelmät olisivat erilaiset, jos jotkin indikaattorit, kuten markkinaosuus, olisi vahvistettu valituksen tekijöiden tasolla.

(388)

Vaikuttaa siltä, että näiden osapuolten lausunnot perustuvat indikaattoreihin, jotka on laskettu eri tiedoista kuin niistä, jotka vahvistettiin tutkimuksen aikana ja jotka on esitetty jäljempänä. Nämä päätelmät perustuvat virheellisiin seikkoihin, eivätkä ne näin ollen ole relevantteja.

(389)

Komission käytäntönä on arvioida makroekonomiset tekijät koko unionin tuotannonalan tasolla aiheutuneen vahingon perustella, kuten edellä on selitetty. Tässä tutkimuksessa unionin tuotannonala määriteltiin niiden unionin tuottajien tasolla, jotka vastaavat koko unionin tuotannosta (ks. 372 kappale) riippumatta siitä, tukivatko tuottajat valitusta tai toimivatko ne yhteistyössä tutkimuksessa.

(390)

Mikroekonomisia tekijöitä analysoidaan edustavien unionin tuottajien tasolla riippumatta siitä, tukivatko ne valitusta vai eivät. Edustavien tuottajien osuus oli 58 prosenttia unionin tuotannosta. Yksikään muista unionin tuottajista ei väittänyt, että komission päätelmät mikroekonomisista tekijöistä olisivat epäluotettavia tai perusteettomia. Sen vuoksi ei ole mitään syitä kyseenalaistaa päätelmiä, jotka perustuvat vain edustavien unionin tuottajien toimittamiin tietoihin.

(391)

Väitettiin, että yksi neljästä edustavasta tuottajasta ei toiminut yhteistyössä täysimittaisesti, koska se oli etuyhteydessä toiseen Euroopan unionissa toimivaan tuottajaan, joka ei toiminut tutkimuksessa yhteistyössä. Yritysten väitettiin olevan etuyhteydessä sellaisten siirtymäkauden sopimusten seurauksena, jotka oli tehty, kun yhteistyössä toimiva unionin tuottaja hankki omistukseensa toisen tuottajan päällystetyn hienopaperin liiketoimintasegmentin. Väitteen mukaan näiden siirtymäkauden sopimusten kautta yhteistyössä toimiva unionin tuottaja valvoo joitakin tehtaista, jotka pysyivät osittain hankitun tuottajan omistuksessa. Väitteensä tueksi vientiä harjoittava tuottaja viittasi 31 päivänä lokakuuta 2008 tehtyyn komission päätökseen (24), jäljempänä ’päätös’, jossa tarkasteltiin hankintahetkellä, olisiko liiketoimea pidettävä hankintana yrityskeskittymien valvonnasta (’EY:n sulautuma-asetus’) 20 päivänä tammikuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (25) mukaisesti.

(392)

Toisaalta tutkimuksessa kävi ilmi, että kyseisen EU:n tuottajan hallussa olevien osakkeiden määrä oli vähäinen ja alle yhteisön tullikoodeksin soveltamisesta annetun asetuksen (26) 143 artiklassa säädetyn rajan. Myöskään siirtymäkauden sopimukset, joihin viitattiin, eivät osoittaneet yritysten välillä mitään suhdetta, joka olisi ulottunut tavanomaista ostajan ja myyjän liikesuhdetta pidemmälle. Siirtymäkauden sopimusehdoilla pyritään hallinnoimaan päällystetyn paperin myyntiä siirtymäkaudella, ja näiden ehtojen mukaan unionin tuottaja toimii siirtymäkauden ajan ainoastaan myyntiagenttia vastaavasti. Lisäksi unionin tuottajan tarkastetussa konsernitilinpäätöksessä ja kyselylomakkeeseen annetussa vastauksessa ilmoitettiin palkkiotuotot, jotka oli saatu kyseisten paperitehtaiden myyntiagenttina toimimisesta; unionin tuottajalla ei ollut tunnustettua omistajuutta eikä näin ollen kustannuksia näiden tehtaiden suhteen.

(393)

Päätöksen mukaan yritysten välisessä liiketoiminnassa oli kyse siitä, että unionin tuottaja hankki osan toisen yrityksen liiketoiminnasta, eikä kyseessä ole yritysosto. Päätöksessä ei katsota, että yrityksiä olisi pidettävä yhtenä yksikkönä hankinnan jälkeen, eikä yritysten välillä ole yhteisyritystä. Lisäksi on huomattava, että edellä mainitussa päätöksessä tutkittu maantieteellinen laajuus koski ETA-aluetta eikä EU:n aluetta. On myös huomattava, että päätöksessä komissio ei analysoinut kyseisten yritysten välistä suhdetta yhteisön tullikoodeksin soveltamista koskevista säännöksistä annetun asetuksen 143 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

(394)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että kyseiset kaksi yritystä eivät ole etuyhteydessä yhteisön tullikoodeksin soveltamista koskevista säännöksistä annetun asetuksen 143 artiklan mukaisesti, minkä vuoksi kyseinen unionin tuottaja toimi tutkimuksessa yhteistyössä täysimääräisesti.

(395)

Mikrotaloudellisten indikaattoreiden analyysissä tiedot, jotka saatiin edellä mainitun unionin tuottajan hankkimista paperitehtaista, jätettiin pois kaikilta tutkittavilta vuosilta, jotta saatiin täysin vertailukelpoinen suuntaus vuosien mittaan.

(396)

Vientiä harjoittava tuottaja väitti myös, että unionin tuottajien kaikkien tytäryhtiöiden olisi pitänyt täyttää erillinen kyselylomake, koska ne ovat erillisiä oikeussubjekteja.

(397)

Kyseisen unionin tuottajan tapauksessa katsottiin, että yksi vastaus kyselylomakkeeseen on riittävä merkityksellistä vastausta ja vahinkojen analyysiä varten. Vastauksessa eriteltiin yksityiskohtaisesti tiedot yksittäisten paperitehtaiden tasolla, ja kaikki tarvittavat tiedot, jotka liittyivät etuyhteydessä oleviin samankaltaisen tuotteen tuottajiin/myyjiin, voitiin tarkastaa tarkastuskäynnillä.

(398)

Myöhemmin toimitetuissa huomautuksissa vientiä harjoittava tuottaja väitti myös, että sama yritys ei toiminut täysin yhteistyössä, koska se toimitti kyselylomakevastauksensa sellaisen yksikön puolesta, jota ei ole olemassa, ja että yrityksen tarkastettu tilinpäätös ei osoittanut tietoja, jotka oli toimitettu sen kyselylomakevastauksessa. Edeltävää kappaletta koskevat päätelmät pätevät myös tämän osalta.

(399)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset ja yksi kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja väittivät, että analyysissä käytetyt makrotaloudelliset tiedot ovat epätäydellisiä ja epätarkkoja, minkä vuoksi niitä ei voida käyttää tukevana näyttönä merkittävästä vahingosta.

(400)

Valituksen tehneen järjestön toimitiloihin tehdyssä tarkastuksessa vahvistettiin, että makrotaloudellisten indikaattoreiden laskemiseen käytetyt tiedot kerätään suoraan unionin tuottajilta, joiden tuotanto kattaa noin 98 prosenttia unionin kokonaistuotannosta, ja ne ovat riittävän yksityiskohtaisia, jotta voidaan yksilöidä tarkasteltavana olevaa tuotetta koskevat tiedot. Käytetyt olettamukset ja/tai arviot tehtiin kohtuullisin ja oikeutetuin perustein, esimerkiksi arkkipainokoneisiin tarkoitettuja rullia ei otettu huomioon niiden selvästi merkityksettömän määrän vuoksi, mitä osoitti niiden osuus edustavien unionin tuottajien kokonaismyyntimäärästä. Näin ollen tämä väite oli hylättävä.

(401)

Kuten edellä olevasta taulukosta käy ilmi, unionin tuotannonalan tuotantomäärä laski 20 prosenttia tarkastelujaksolla. Vaikka unionin kulutus lisääntyi noin 1 prosentin vuosien 2006 ja 2008 välillä, unionin tuotannonalan tuotanto laski 2 prosenttia kyseisellä kaudella ja väheni merkittävästi vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välillä unionin kulutuksen laskua seuraten.

(402)

Vuodesta 2000 lähtien unionin tuottajat ovat toteuttaneet suuria rakenneuudistuksia, joilla on pyritty käsittelemään rakenteellista liikakapasiteettia. Yhdistämällä ja sulkemalla tehtaita unionin tuotannonala vähensi päällystetyn hienopaperin tuotantokapasiteettia noin 770 000 tonnia eli 11 prosenttia vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välillä.

(403)

Kokonaiskapasiteetin pienenemisestä huolimatta kapasiteetin käyttöaste laski silti 92 prosentista 83 prosenttiin vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välillä. Lasku oli suurinta vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välisellä jaksolla. Korkea kapasiteetin käyttöaste on merkittävä tekijä paperintuottajien pitkän aikavälin elinkelpoisuuden kannalta käyttöomaisuuteen tehtyjen suurten investointien takia. Sen vuoksi tutkimusajanjakson aikaista kapasiteetin käyttöastetta pidettiin alhaisena.

(404)

Seuraavassa taulukossa esitetyt myyntimäärät liittyvät määrään, joka myytiin ensimmäiselle riippumattomalle asiakkaalle unionin markkinoilla.

Taulukko 4

Myyntimäärät ja markkinaosuus

(405)

Vaikka unionin kulutus kasvoi 4 prosenttia vuosien 2006 ja 2007 välillä (ks. 377 kappale), unionin tuotannonalan tarkasteltavana olevan tuotteen myyntimäärä riippumattomille asiakkaille unionin markkinoilla kasvoi vain 2 prosenttia samalla kaudella. Tämä tarkoittaa sitä, että unionin tuotannonala ei pystynyt täysimittaisesti hyödyntämään kyseisellä kaudella kasvanutta kulutusta. Lisäksi vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välillä, jolloin unionin kulutus laski 15 prosenttia, kaikkien unionin tuottajien myyntimäärä laski vieläkin enemmän, 18 prosenttia. Tämän vuoksi unionin tuotannonalan myyntimäärä – kohottuaan hieman vuonna 2007 – laski jatkuvasti ja merkittävästi, mikä näkyi 5 prosenttiyksikön markkinaosuuden menetyksenä tarkastelujaksolla.

(406)

Yksi kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmä väitti, että unionin tuottajien markkinaosuuteen olisi sisällytettävä myös tuonti Sveitsistä, koska tuonti tapahtui yhden edustavan unionin tuottajan omistamasta tehtaasta.

(407)

Tukien vastaisten tutkimuksen maantieteellinen soveltamisala on Euroopan unioni. Näin ollen tämä väite oli hylättävä.

(408)

Lisäksi väitettiin, että valituksen tekijöiden markkinaosuus kasvoi merkittävästi tarkastelujaksolla.

(409)

Markkinaosuus on makroindikaattori, jota analysoidaan koko unionin tuotannonalan eikä valituksen tekijöiden tasolla. Lisäksi valituksen tekijöiden markkinaosuutta koskeva väite on virheellinen.

(410)

Tarkastelujakson kehitys osoittaa, että 19 prosentin pudotus unionin tuotannonalan myyntimäärässä oli paljon suurempi kuin 14 prosentin pudotus unionin kulutuksessa. Tämän seurauksena unionin tuotannonalan markkinaosuus myös pieneni merkittävästi, 5 prosenttiyksikköä, samalla kaudella.

(411)

Kiinalaisen tasoitustoimenpiteiden alaisen tuen suuruus, joka on esitetty edellä tukea koskevassa jaksossa, on merkittävä. Kun otetaan huomioon tuetun tuonnin määrä ja hinnat, todellisen tukimarginaalin vaikutusta ei voida pitää vähäisenä.

(412)

Neljän edustavan unionin tuottajan keskimääräiset myyntihinnat noudettuna lähettäjältä-tasolla unionin markkinoiden etuyhteydettömille asiakkaille pysyivät vakaina vuosien mittaan, lukuun ottamatta vuotta 2007, jolloin ne olivat hieman tämän tason yli.

Taulukko 5

Unionin tuottajien hinnat

(413)

Varastojen osuus tuotantomäärästä tutkimusajanjaksolla oli noin 10 prosenttia. Neljän edustavan unionin tuottajan varastot kasvoivat 10 prosenttia tarkastelujaksolla, etenkin vuosien 2006 ja 2007 välillä ja myöhemmin vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välillä. Tämä tapahtui samaan aikaan, kun Kiinasta halvoin hinnoin tuleva tuettu tuonti lisääntyi jyrkästi.

Taulukko 6

Varastot

(414)

Neljän edustavan unionin tuottajan paperitehtaiden sulkemisen ja yhdistämisen vuoksi työntekijöiden määrä väheni tarkastelujaksolla huomattavasti, 20 prosenttia (lähes 1 600 työpaikkaa).

(415)

Toimintaa on tehostettu pitämällä yllä ja kasvattamalla tuotosta työntekijää kohti, myös vuosien 2007 ja 2008 merkittävien irtisanomisten aikana. Työvoimakustannukset kasvoivat vakaasti niin, että tarkastelujaksolla kasvu oli yhteensä 8 prosenttia.

(416)

Neljälle edustavalle unionin tuottajalle aiheutui tappioita vuosina 2006–2008, ja taloudellinen tilanne kääntyi positiiviseksi vasta vuonna 2009, jolloin tärkeimmän raaka-aineen, sellun, hinta maailmanmarkkinoilla poikkeuksellisesti laski merkittävästi talouden taantuman vuoksi. Sellun hinnan 20 prosentin laskua pidettiin epänormaalin suurena laskuna, joka vaikutti suoraan rahoitustilanteen paranemiseen tutkimusajanjaksolla. On huomattava, että tutkimusajanjakson jälkeen sellun hinnat palasivat tutkimusajanjaksoa edeltävälle tasolle.

(417)

Kassavirta, joka osoittaa tuottajien kykyä rahoittaa itse toimintaansa, kehittyi suurin piirtein samalla tavalla kuin kannattavuus. Näin ollen kassavirta kasvoi poikkeuksellisesti tutkimusajanjaksolla sellun hintojen putoamisen seurauksena. Investointien tuotto kehittyi negatiivisesti noudatellen neljän edustavan unionin tuottajan negatiivista voittotulosta vuoteen 2008 asti ja kääntyi positiiviseksi tutkimusajanjaksolla sellun hintojen poikkeuksellisten alenemisen vuoksi.

(418)

Edellä esitetyn seurauksena neljän edustavan unionin tuottajan investointikyky supistui, kun kassavirta heikkeni merkittävästi tarkastelujaksolla tutkimusajanjaksoa lukuun ottamatta. Tämän vuoksi investoinnit putosivat 35 prosenttia tarkastelujaksolla, eikä niitä tehty kuin sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksiin, joiden avulla unionin tuottajat pyrkivät lievittämään jatkuvasti kohoavien energiakustannusten vaikutuksia.

(419)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että kannattavuuden paranemista ei pitäisi pitää yksittäisenä tapahtumana, joka perustuu raaka-ainekustannusten poikkeukselliseen laskuun. Kustannusten lasku hyödytti molempia: sekä kaikkia paikallisia että kiinalaisia tuottajia, eikä pelkästään valituksen tekijöitä, minkä vuoksi kannattavuuden kääntyminen nousuun ei perustunut yksinomaan kustannusten laskuun vaan oli tulosta valituksen tekijöiden muuttuneesta hinnoittelusta.

(420)

Vientiä harjoittava tuottaja väitti lisäksi, että kannattavuuden taustalla ovat ennemminkin päällystetyn hienopaperin kuin sellun hinnat. Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että kun sellun hinnat putosivat jyrkästi vuonna 2009, päällystetyn hienopaperin hinnat pysyivät vakaina ja voitot kasvoivat tämän seurauksena. Kun otetaan huomioon, että hinnat pysyivät vakaina, hintojen ja kannattavuuden välillä ei voida näin ollen havaita korrelaatiota tällä kyseisellä kaudella.

(421)

Kannattavuus on indikaattori, jota analysoidaan edustavien unionin tuottajien tasolla eikä valituksen tekijöiden tasolla, kuten osapuoli esitti. Kerättyjen tietojen analyysi osoitti suoran yhteyden tärkeimmän raaka-aineen, sellun, hintojen poikkeuksellisen laskun ja kasvaneen kannattavuuden välillä, ja tässä lopputuotteiden vakailla hinnoilla itse asiassa oli vaikutusta kannattavuuden paranemiseen. Tämä koski todennäköisesti myös muita tuottajia markkinoilla, mutta se ei vaikuta päätelmään, jonka mukaan tilapäinen kannattavuuden paraneminen johtui raaka-aineiden hinnan poikkeuksellisesta laskusta tutkimusajanjaksolla.

(422)

Paperiteollisuudelle on yleensä ominaista korkea velkaantuneisuus, joka liittyy käyttöomaisuuteen tehtäviin merkittäviin investointeihin. Tarkastelujaksolla aiheutuneiden tappioiden seurauksena neljän edustavan unionin tuottajan kyky saada pääomaa ja rahoittaa toimintaansa kohtuullisilla rahoituskustannuksilla vaarantuivat. Tämä koski erityisesti vuotta 2008, jolloin yhden neljästä edustavasta unionin tuottajasta täytyi hankkia jälleenrahoitusta merkittävällä riskipreemiolla ja pienin edustava tuottaja todettiin maksukyvyttömäksi ja toinen unionin tuottaja otti sen haltuunsa.

(423)

Tutkimuksen mukaan useimmat vahinkoindikaattorit, kuten tuotantomäärä (-20 %), kapasiteetin käyttöaste (-10 %), myyntimäärä etuyhteydettömille asiakkaille unionin markkinoilla (-19 %) ja markkinaosuus (-5 prosenttiyksikköä) heikkenivät tarkastelujaksolla. Lisäksi vuoteen 2008 asti neljän edustavan unionin tuottajan taloudelliseen tilanteeseen liittyviin vahinkoindikaattoreihin kuten investointien tuottoon ja kannattavuuteen kohdistui vakavia vaikutuksia. Kannattavuuden äkillinen kohoaminen tutkimusajanjaksolla johtui puhtaasti tilapäisestä ja poikkeuksellisesta sellun maailmanmarkkinahintojen putoamisesta. On huomattava, että tutkimusajanjaksollakin kannattavuusaste oli erittäin alhainen eikä sen katsota muuttavan päätelmää, jonka mukaan neljän edustavan unionin tuottajan taloudellinen tilanne oli erittäin heikko.

(424)

Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että edellä kuvattua vahinkotilannetta voidaan pääasiassa selittää sillä, että rakenneuudistuspyrkimyksistä ja tuottavuuden parannuksista huolimatta neljä edustavaa unionin tuottajaa eivät pystyneet nostamaan päällystetyn hienopaperin hintoja yli tason, joka kattaisi kustannukset, tai elinkelpoisen kannattavuuden tasolle. Tämä johtuu pääasiassa kiinalaisten viejien tutkimusajanjaksolla harjoittamasta hintojen alittavuudesta, jolla on merkittävä vaikutus markkinoilla, joilla hinnat ovat erittäin avoimet. Neljä edustavaa unionin tuottajaa onnistuivat alentamaan tuotantokustannuksiaan tutkimusajanjaksolla parantamalla tuottavuutta entisestään; tätä auttoi myös sellun hintojen aleneminen, joka tapahtui pääasiassa tutkimusajanjakson jälkipuoliskolla. Koska kysyntä ja tarjonta tasapainottuivat paremmin markkinoilla, kun tuottajat ryhtyivät toimiin rakenteellisen ylikapasiteetin torjumiseksi yhdistämällä ja sulkemalla laitoksia, päällystetyn hienopaperin hinnat voitiin pitää vakaalla tasolla. Neljä edustavaa unionin tuottajaa eivät olleet kuitenkaan tilanteessa, jossa ne olisivat voineet nostaa myyntihintojaan kannattavuustasolle, joka on tarpeen pitkän aikavälin elinkelpoisuuden kannalta.

(425)

Kuten 19 kappaleessa mainittiin, yksi osapuoli väitti, että rullapainokoneisiin soveltuva päällystetty hienopaperi olisi pitänyt sisällyttää tähän tutkimukseen. Tällä perusteella osapuoli väitti, että tuotteen jättäminen huomiotta määritettäessä aiheutunutta merkittävää vahinkoa ja analysoitaessa suuntauksia olisi vääristänyt vahinkoa koskevia päätelmiä. Väite oli kuitenkin hylättävä 20 ja 22–25 kappaleessa esitettyjen päätelmien perusteella eli sen perusteella, että rullapainokoneisiin ja arkkipainokoneisiin soveltuva päällystetty hienopaperi ovat kaksi eri tuotetta.

(426)

Sama osapuoli väitti, että kun yksi neljästä edustavasta unionin tuottajasta osti yhden unionin tuottajan vuonna 2008, tämä osoittaa, että kyseisen edustavan unionin tuottajan tilanne oli melko terve. Ensinnäkin on huomattava, että merkittävän vahingon aiheutumista arvioidaan unionin tuotannonalan tilanteen eikä vain yhden tuottajan tilanteen perusteella. Useimmat vahinkoindikaattorit osoittivat negatiivista suuntausta, mikä todisti unionin tuotannonalan tilanteen heikentymisen tarkastelujaksolla (ks. 423 kappale). Hankintaa pidettiin osana unionin tuotannonalan rakenneuudistuspyrkimyksiä tarkastelujaksolla. On joka tapauksessa huomattava, että makroindikaattoreita kuten tuotantomäärää, kapasiteettia, myyntimäärää ja markkinaosuutta analysoitaessa hankinnalla oli neutraali vaikutus, koska makroindikaattoreiden arvioinnissa otetaan huomioon kaikki unionin tuottajat, jotka muodostavat unionin tuotannonalan 372 kappaleessa määritellyllä tavalla. Toisin sanoen näiden tekijöiden pitäisi pysyä kaiken kaikkiaan muuttumattomina, vaikka omistajuus vaihtuu.

(427)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen osapuolet väittivät, ettei ollut asiaa tukevaa näyttöä, jonka mukaan valituksen tehneille unionin tuottajille olisi aiheutunut merkittävää vahinkoa, vaan valituksen tekijöiden taloudelliset tulokset olivat vakaita ja kannattavuus kasvoi tutkimusajanjaksolla.

(428)

Ensinnäkin unionin tuotannonalan tilannetta analysoidaan edustavien unionin tuottajien tasolla eikä valituksen tekijöiden tasolla, kuten osapuoli esitti.

(429)

Toiseksi, kuten 409 kappaleessa jo todettiin, vaikuttaa siltä, että näiden osapuolten päätelmät on tehty indikaattoreista, jotka on laskettu eri tiedoista kuin niistä, jotka vahvistettiin tutkimuksen aikana ja jotka on esitetty edellä. Näin ollen nämä päätelmät ovat virheellisiä. Osapuolten analyysissä ei myöskään johdonmukaisesti käytetty kahta eri tietosarjaa makro- ja mikroindikaattoreiden osalta.

(430)

Lisäksi väitettiin, että kannattavuuden paranemista olisi pidettävä tuloksena myös tuotannonalan rakenneuudistuksista, esimerkiksi tuotannon ja työpaikkojen vähentämisestä ja tuottavuuden kasvattamisesta. Tässä tapauksessa viimeksi mainittuja tekijöitä ei voida pitää ainoina vahinkoindikaattoreina, vaan kaikkia vahinkoindikaattoreita olisi tarkasteltava yhdessä.

(431)

Perusasetuksen 8 artiklan 2 kohdassa luetellaan taloudelliset tekijät ja indeksit, jotka on arvioitava tutkittaessa tuetun tuonnin vaikutusta unionin tuotannonalaan. Kyseisessä 8 artiklan 2 kohdassa nimenomaisesti todetaan, että luettelo ei ole tyhjentävä, eikä yksi tai useampi näistä tekijöistä välttämättä ole ratkaiseva peruste. Vaikka siis indikaattorit onkin arvioitava erikseen, päätelmät olisi tehtävä kaikkien tekijöiden analyysistä.

(432)

Osapuolet kommentoivat myös mahdollista merkittävän lisävahingon vaaraa, kun otetaan huomioon kiinalaisten tuottajien valtava kapasiteetin kasvatus, jota tuetaan valtion politiikalla ja tuilla. Tutkimuksessa käsiteltiin merkittävän vahingon esiintymistä eikä merkittävän lisävahingon vaaraa. Sen vuoksi nämä kommentit eivät vaikuttaneet päätelmiin ja ne oli jätettävä huomiotta.

(433)

Edellä esitetyn perusteella olisi pääteltävä, että unionin tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(434)

Komissio tutki perusasetuksen 8 artiklan 5 ja 6 kohdan mukaisesti, oliko asianomaisesta maasta tuleva tuettu tuonti syynä unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon. Komissio tarkasteli tuetun tuonnin lisäksi myös muita tiedossa olleita tekijöitä, jotka olisivat saattaneet vahingoittaa unionin tuotannonalaa, sen varmistamiseksi, ettei niiden aiheuttamaa vahinkoa katsottaisi tuetun tuonnin aiheuttamaksi.

(435)

Päällystetyn hienopaperin markkinoille unionissa on ominaista ostovoiman merkittävä keskittyminen ja hintojen avoimuus hintanoteerausten kautta. Päällystetty hienopaperi on perushyödyke, joka ei mahdollista merkittäviä hintaeroja eri hankintalähteiden välillä. Suuri osa tuotteesta myydään kauppiaiden kautta, mikä pakottaa unionin tuotannonalan pitämään hinnat samalla tasolla halvoin hinnoin tulevan tuetun tuonnin kanssa. Sen vuoksi tuodun päällystetyn hienopaperin, josta 35 prosenttia tuli Kiinasta tutkimusajanjaksolla, hinnoilla on yleisesti merkittävä vaikutus hintatasoon unionin markkinoilla.

(436)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että tuettu tuonti Kiinasta lisääntyi jyrkästi (+183 %) tarkastelujaksolla. Tuettu tuonti Kiinasta ensin kaksinkertaistui vuodesta 2006 vuoteen 2007, kun taas hinnat olivat 2 prosenttia alemmat vuonna 2007 kuin vuotta aikaisemmin. Vuonna 2008 tuonti Kiinasta pysyi vakaana ja keskimääräiset hinnat putosivat vielä yhden prosentin. Kiinasta tulevan tuonnin määrä (+71 %) ja markkinaosuus (+120 %) kasvoivat taas jyrkästi tutkimusajanjaksolla, ja laskevat hinnat (-5 %) alittivat neljän edustavan unionin tuottajan hinnat 7,6 prosentilla ja aiheuttivat näin hintapainetta unionin markkinoilla ja estivät unionin tuottajia nostamasta hintojaan kannattavalle tasolle.

(437)

Tarkastelujaksollahan unionin kulutus laski noin 14 prosenttia. Unionin tuotannonalan myyntimäärä putosi huomattavasti (19 %). Myynnin lasku oli kuitenkin paljon suurempi kuin kysynnän lasku ja johti markkinaosuuden kutistumiseen 5 prosenttiyksiköllä. Samaan aikaan Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi noin 3 prosenttiyksikköä. Tämä osoittaa, että Kiinasta tuleva tuettu tuonti valtasi suureksi osaksi unionin tuotannonalan markkinaosuuden.

(438)

Kiinasta unionin markkinoille tulevan halvan tuetun tuonnin jatkuva paine ei antanut unionin tuotannonalalle mahdollisuutta mukauttaa myyntihintojaan kohonneiden raaka-ainekustannusten mukaan etenkään vuonna 2008, jolloin sellun hinnat kohosivat huippuunsa. Tämä johti unionin tuotannonalan markkinaosuuden ja kannattavuuden menetykseen.

(439)

Tutkimuksen aikana ja päätelmistä ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet väittivät, että kiinalaisella tuonnilla ei ollut merkittävää vaikutusta määrien ja hintojen suhteen. Väitteen mukaan Kiinasta tuleva tuonti ei kasvanut äkillisesti vaan vähitellen vuosien mittaan, minkä vuoksi sen vaikutus oli melko vähäinen eikä sitä pitäisi liioitella vahingon toteamisen yhteydessä. Lisäksi väitettiin, että Kiinan hinnoilla, vaikka ne olivatkin alle unionin hintojen, ei ollut mitään vaikutusta unionin tuotannonalan suhteellisen vakaisiin hintoihin. Yksi vientiä harjoittava tuottaja kyseenalaisti komission päätelmän, jonka mukaan Kiinan hinnat estivät hinnankorotukset. Se totesi, että vuonna 2009, jolloin Kiinasta tulevan tuonnin hinnat laskivat edelleen, unionin tuotannonalan hinnat nousivat ja lisäksi mahdollistivat sen, että unionin tuotannonala tuotti voittoa.

(440)

Kiinasta tulevan tuonnin kehitystä on analysoitu tarkemmin 380 kappaleessa, ja päätelmänä oli, että määrän kasvua ei voida pitää merkityksettömänä.

(441)

Kiinasta tulevan tuonnin hinnat alittivat edustavien unionin tuottajien hinnat 7,6 prosentilla, jota on pidettävä merkittävänä markkinoilla, joilla hinnat ovat erittäin avoimet. Kuten 412 kappaleessa todettiin, edustavien unionin tuottajien hinnat olivat vakaat tarkastelujaksolla ja kohosivat poikkeuksellisesti vuonna 2007, jolloin Kiinasta tuleva tuonti ei lisääntynyt. Vuonna 2009 unionin tuottajat pystyivät pitämään hintansa vakaina sillä seurauksella, että ne menettivät markkinaosuuttaan ja kannattavuuttaan, jotka ne olivat saavuttaneet vakaiden hintojen ja raaka-ainekustannusten laskun ansiosta.

(442)

Yksi kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että päällystetyn hienopaperin tuonti Kiinasta ei vaikuttanut unionin tuotannonalan hintoihin, koska tuonti ei ole verrattavissa edustavien unionin tuottajien valmistamaan ja myymään päällystettyyn hienopaperiin, koska vain 10:tä prosenttia edustavien unionin tuottajien myynnistä verrattiin määritettäessä hintoja alittavuutta ja vahinkoa aiheuttamatonta hintatasoa. On huomattava, että nämä määritykset tehdään käyttäen täysin vertailukelpoisia tuotteita, joiden kaikki ominaisuudet vastaavat suoraan toisiaan, jotta varmistetaan tasapuolinen vertailu. Kiinalaisten tuottajien tuottama päällystetty hienopaperi ja unionin tuottajien tuottama päällystetty hienopaperi ovat vertailukelpoisia tuotteita, kuten 50 kappaleessa todettiin, ja näin ollen ne ovat suorassa kilpailussa keskenään unionin markkinoilla.

(443)

Lisäksi väitettiin, että päätelmät, joiden mukaan päällystetyn hienopaperin markkinat ovat hyödykemarkkinat, joille on ominaista suuri avoimuus, ovat virheellisiä, koska unionin tuottajat myyvät noin puolet tuotteistaan suoraan loppukäyttäjille. Toisin kuin väitettiin, edustavat unionin tuottajat myivät suurimman osan tuotteistaan kauppiaiden kautta joko suoraan tai välillisesti (sopimusmyynti, jossa tuotteet kuljetetaan suoraan asiakkaalle mutta tilaus ja laskutus hoidetaan kauppiaiden kautta). Kauppiailla onkin keskeinen tehtävä sekä tuotteiden varastoinnissa että avointen hintojen tarjoamisessa markkinoilla.

(444)

Edellä esitettyä Kiinasta tulevan tuonnin suuntausta ei voida pitää merkityksettömänä, minkä vuoksi päätellään, että Kiinasta halvoin hinnoin tulevan tuetun tuonnin voimakkaalla kasvulla oli merkittävä negatiivinen vaikutus unionin tuotannonalan taloudelliseen tilanteeseen.

(445)

Päällystetyn hienopaperin kulutus unionissa kasvoi ensin vuonna 2007, jonka jälkeen se laski vuonna 2008 ja tutkimusajanjaksolla (ks. 378 kappale). Tarkastelujaksolla unionin tuotannonala menetti markkinaosuuttaan. Yksi yhteistyössä toimineista kiinalaisista vientiä harjoittavista tuottajista ja Kiinan viranomaiset väittivät, että unionin tuotannonalan myyntimäärän, markkinaosuuden ja tuotannon lasku johtui kulutuksen laskusta, joka aiheutui talouskriisistä ja sähköisen median laajenemisesta, eikä sitä pitäisi pitää kiinalaisesta tuonnista johtuvana. Väitteensä tueksi Kiinan viranomaiset lainasivat paperi- ja selluteollisuuden kesäkuussa 2009 julkaisemaa kilpailukyky- ja työllisyysmanifestia, jäljempänä ’manifesti’.

(446)

Vaikkei voidakaan jättää täysin huomiotta sitä, että unionin kulutuksen negatiivinen kehitys olisi syystä tai toisesta vuoden 2007 ja tutkimusajanjakson välillä vaikuttanut negatiivisesti unionin tuotannonalan tilanteeseen myyntimäärien ja tuotannon osalta, on kuitenkin huomattava, että kiinalaiset viejät onnistuivat samaan aikaan ja etenkin vuodesta 2008 vuoteen 2009 kasvattamaan myyntimääräänsä ja markkinaosuuttaan tuetun tuonnin markkinoille aiheuttaman hintapaineen kautta.

(447)

Kiinan viranomaisten siteeraama manifesti kattaa koko paperi- ja selluteollisuuden, ja sillä on yleinen poliittinen tarkoitus. Asiakirjaan sisältyvien tietojen perusteella tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannosta ja myynnistä ei voitu tehdä erillisiä päätelmiä. Sen vuoksi ei ole mahdollista päätellä, pätevätkö manifestissa esitetyt lausunnot tai päätelmät sellaisenaan tarkasteltavana olevaan tuotteeseen. Koska tutkimuksessa ei myöskään käynyt ilmi, että talouskriisin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon välillä olisi tiivis yhteys, väite oli hylättävä.

(448)

Sen vuoksi katsotaan, että unionin tuotannonalan taloudellisen tilanteen heikkenemistä ei voida selittää vähentyneellä kulutuksella, vaan sen pääasiallisena aiheuttajana on Kiinasta tulleen tuetun tuonnin voimakas kasvu ja kiinalaisten viejien harjoittama hintojen alittavuus. Vaikka kysynnän supistuminen vaikutti vahinkoon, se ei poista syy-yhteyttä aiheutuneen merkittävän vahingon ja lisääntyneen tuetun tuonnin väliltä.

(449)

Neljän edustavan unionin tuottajan keskimääräiset tuotantokustannukset kohosivat hieman (2 %) vuosien 2006 ja 2008 välillä ja laskivat 5 prosenttia tutkimusajanjaksolla. Tutkimuksen mukaan neljän edustavan unionin tuottajan tuotantokustannukset päällystetyn hienopaperin tuotannossa seurailivat sellun hintojen kehitystä; selluhan on yksi tärkeimmistä raaka-aineista paperintuotannossa. Sellun keskimääräinen hinta kohosi 8 prosenttia vuosien 2006 ja 2008 välillä, minkä jälkeen se laski jyrkästi vuoden 2008 lopusta tutkimusajanjakson viimeiseen kuukauteen asti. Sellun hinta oli keskimäärin 19 prosenttia alempi vuonna 2009 kuin edeltävänä vuonna.

(450)

Markkinoilla, joilla unionin tuotannonalalle vahingollista tuettua tuontia ei esiinny, voidaan odottaa, että hintoja mukautetaan säännöllisesti tuotantokustannusten eri osatekijöiden kehityksen huomioon ottamiseksi. Näin ei kuitenkaan tapahtunut ennen vuotta 2008. Unionin tuottajien oli itse asiassa pakko pitää myyntihintansa alhaalla, vaikka sellun hinnat nousivat vuonna 2008, jotta ne voivat kilpailla Kiinasta halvoin hinnoin tulevan tuetun tuonnin kanssa, ja tämä johti niiden kannattavuuden huomattavaan putoamiseen kyseisellä kaudella. Tilanne koheni tutkimusajanjaksolla sellun hintojen epänormaalin laskun vuoksi, kun taas päällystetyn hienopaperin hinnat voitiin pitää vakaina samaan aikaan. Tälläkään poikkeuksellisella kaudella edelleen erittäin alhaiset voittotasot eivät kuitenkaan antaneet neljälle edustavalle unionin tuottajalle mahdollisuutta toipua jatkuvasta tuetusta tuonnista. Raaka-ainekustannusten laskusta huolimatta hintatasoja ei vieläkään voitu nostaa tasolle, jolla olisi voitu saavuttaa vankat voittomarginaalit, joita tämä pääomavaltainen tuotannonala tarvitsee.

(451)

Näin ollen päätellään, että Kiinasta tuleva tuettu tuonti, joka alitti neljän edustavan unionin tuottajan hinnat, laski hintoja unionin markkinoilla ja esti neljää edustavaa unionin tuottajaa nostamasta myyntihintojaan tasolle, jolla ne olisivat kattaneet kustannukset tai saavuttaneet kohtuullisen kannattavuuden. Kun otetaan huomioon, että raaka-aineen hinnat laskivat merkittävästi tutkimusajanjaksolla, voidaan päätellä, että niillä ei voinut olla vaikutusta unionin tuotannonalalle samalla kaudella aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon.

(452)

Myös vientitoimintaa tarkasteltiin yhtenä tuetun tuonnin ohella tiedossa olevana tekijänä, joka olisi samaan aikaan voinut aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle, sen varmistamiseksi, ettei näiden muiden tekijöiden mahdollisesti aiheuttamaa vahinkoa pidettäisi tuetun tuonnin aiheuttamana. Analyysissä tuli esiin, että neljän edustavan unionin tuottajan vientimyynti etuyhteydettömille osapuolille edusti merkittävää osaa niiden myynnistä (noin 26 %) tarkastelujaksolla. Vaikka myös vientimyynnin määrä laski tarkastelujaksolla 16 prosenttia, lasku oli vähäisempää kuin myyntimäärän lasku unionin markkinoilla (19 %). Näin ollen katsotaan, että vientimäärän väheneminen ei voi selittää neljälle edustavalle unionin tuottajalle aiheutuneen vahingon tasoa. Koska viennillä on merkittävä asema siinä, että kapasiteetin käyttöaste pysyy korkeana koneisiin tehtyjen investointien suurten kiinteiden kustannusten kattamiseksi, katsottiin että vaikka vientitulos heikkeni, sillä oli kaiken kaikkiaan positiivinen vaikutus. Tämän vuoksi katsotaan, että vaikka vientitoiminnan väheneminen olisikin osaltaan vaikuttanut unionin tuotannonalan yleisesti heikkoon tulokseen, toisaalta se lievensi unionin markkinoilla kärsittyjä tappioita, eikä se poista vahvistettua syy-yhteyttä Kiinasta tulevan tuetun tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä.

(453)

Yksi osapuoli väitti, että unionin tuotannonalan vienti laski merkittävästi sen vuoksi, että euro oli niin vahva Yhdysvaltojen dollariin nähden, ja että tämän tekijän aiheuttamaa vahinkoa ei pitäisi laskea Kiinasta tulevan tuonnin syyksi. Kuten edellä todettiin, unionin tuotannonalan vientituloksen heikkeneminen – heikkenemisen syistä riippumatta – ei ole pääasiallinen syy tuottajille aiheutuneeseen vahinkoon eikä näin ollen poista 444 kappaleessa vahvistettua syy-yhteyttä.

(454)

Tuontimäärät ja -hinnat muista kolmansista maista vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välillä noudattelivat seuraavia suuntauksia:

Taulukko 9

Kolmansista maista tuleva tuonti

(455)

Tärkeimmät muut kolmannet maat, jotka vievät päällystettyä hienopaperia unionin markkinoille, ovat Sveitsi, Indonesia ja Etelä-Korea. Tuontimäärien suuntauksista voidaan nähdä, että Kiinasta tulevan tuonnin lisääntyminen oli merkittävämpää kuin mistään muista kolmansista maista. Sveitsistä tuotuja tuotteita myytiin aina merkittävästi korkeammin hinnoin kuin Kiinasta tuotuja tuotteita. Sveitsiläisten tuotteiden markkinaosuus pysyi suhteellisen vakaalla tasolla vuotta 2008 lukuun ottamatta, jolloin osuus nousi tilapäisesti yli 4 prosenttiin ennen palaamistaan suunnilleen vuoden 2006 tasolle tutkimusajanjaksolla. Päällystetyn hienopaperin tuonti Sveitsistä muodostui pääasiassa yhden neljästä edustavasta unionin tuottajasta omistaman yhden yrityksen tuotannosta, ja korkeammat yksikköhinnat saattavat liittyä eri tuotevalikoimaan ja myyntirakenteisiin. Myös Indonesiasta peräisin oleva tuonti tuli unioniin korkeammilla hinnoilla kuin kiinalaisten tuotteiden tuonti lukuun ottamatta tutkimusajanjaksoa, jolloin hinnat putosivat mitä todennäköisimmin pitkälti sellun hintojen laskun vuoksi. Tästä seurannut lisääntynyt tuonti, joka kuitenkin pysytteli määrällisesti alhaisena tutkimusajanjaksolla, johti markkinaosuuteen, joka sekin pysytteli alhaisella tasolla kyseisellä kaudella. Tuonti Etelä-Koreasta unioniin oli määrällisesti vähäistä koko tarkastelujakson ja markkinaosuus pysytteli vakaalla tasolla. Vaikka Etelä-Koreasta tulevan tuonnin hinnat olivat verrattavissa Kiinasta tulevan tuonnin hintoihin, korealaisen tuonnin hinnat eivät laskeneet jatkuvasti kuten kiinalaisen tuonnin hinnat tekivät koko tarkastelujakson ajan. Kaikista muista maista tulevan tuonnin hinnat olivat merkittävästi korkeammat kuin Kiinasta tulevan tuonnin ja tuontimäärät olivat vähäiset.

(456)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että muista kolmansista maista peräisin oleva tuonti ei vaikuttanut unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon.

(457)

Yksi yhteistyössä toiminut kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko johtui unionin tuotannonalan ylikapasiteetista. Kapasiteetin vähentäminen ja unionin tuotannonalan yhdistyminen eivät näin ollen olleet seurausta kiinalaisesta tuonnista, vaan niitä olisi pidettävä ylikapasiteettia torjuvina toimina. Tutkimuksessa kuitenkin kävi ilmi, että unionin tuotannonalalle aiheutui tappioita tarkastelujaksolla, etenkin vuonna 2008, tuottajien rakenneuudistuksista huolimatta, koska unionin tuotannonala ei edelleenkään pystynyt nostamaan hintojaan kustannukset ylittävälle tasolle, kuten 435–444 kappaleessa todettiin. Tilanne aiheutui pääasiassa unionin tuotannonalan hinnat alittavan tuetun tuonnin aiheuttamasta hintapaineesta. Väite oli sen vuoksi hylättävä.

(458)

Lisäksi väitettiin, että unionin tuotannonalan rakenneuudistus saatiin päätökseen vuonna 2009, kun kaksi suurta tuottajaa yhdistyivät, minkä tuloksena unionin tuotannonalan tilanne koheni välittömästi. Rakenneuudistuksia tehtiin vuodesta 2000 lähtien tutkimusajanjaksoon asti. Mainitun yhdistymisen positiivisten vaikutusten olisi pitänyt näkyä kapasiteetin käyttöasteen paranemisena ja ainakin vakaina myyntimäärinä, mutta nämä molemmat indikaattorit heikkenivät tutkimusajanjaksolla. Toisaalta vahvistettiin, että unionin tuotannonalan parantunut kannattavuus tutkimusajanjaksolla aiheutui ensisijaisesti ja suoraan poikkeuksellisesta sellun hintojen laskusta. Näin ollen tämä väite oli hylättävä.

(459)

Edellä esitetty analyysi osoittaa, että Kiinasta peräisin olevan halvan tuetun tuonnin määrä ja markkinaosuus kasvoivat merkittävästi tarkastelujaksolla. Lisäksi havaittiin, että tuonti tapahtui tuetuin hinnoin, jotka olivat alle hintojen, jotka unionin tuotannonala veloitti samanlaisista tuotelajeista unionin markkinoilla.

(460)

Kiinasta halvoin hinnoin tulevan tuetun tuonnin määrän ja markkinaosuuden kasvu osui ajallisesti yhteen unionin kysynnän laskun kanssa vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välillä mutta myös unionin tuottajien markkinaosuuden negatiivisen kehityksen kanssa samalla kaudella. Samaan aikaan voitiin havaita negatiivista kehitystä unionin tuotannonalan taloudellisen ja rahoituksellisen tilanteen keskeisissä indikaattoreissa (ks. 423 kappale).

(461)

Tarkasteltaessa muita tiedossa olleita tekijöitä, jotka olisivat voineet aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle, kävi ilmi, että tekijät eivät olleet sellaisia, että ne olisivat poistaneet syy-yhteyden Kiinasta tulevan tuetun tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä.

(462)

Edellä esitetyn analyysin perusteella, jossa on asianmukaisesti erotettu toisistaan yhtäältä kaikkien tiedossa olevien tekijöiden vaikutukset unionin tuotannonalan tilanteeseen ja toisaalta tuettuun hintaan tapahtuneen tuonnin vahingolliset vaikutukset, olisi pääteltävä, että Kiinasta tuleva tuettu tuonti on aiheuttanut unionin tuotannonalalle perusasetuksen 8 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(463)

Perusasetuksen 31 artiklan mukaisesti tutkittiin, olisiko edellä esitetyistä päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella olisi pääteltävä, että tasoitustoimenpiteiden käyttöönotto ei tässä tapauksessa olisi unionin edun mukaista. Tätä varten mahdollisten toimenpiteiden vaikutusta tarkasteltavana olevan tuotteen unionin tuottajiin, tuojiin, kauppiaisiin ja jakelijoihin sekä käyttäjiin samoin kuin toimenpiteiden toteuttamatta jättämisen vaikutuksia tarkasteltiin kaikkien esitettyjen todisteiden perusteella perusasetuksen 31 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(464)

Unionin tuotannonala koostuu 14:sta tiedossa olevasta tuottajasta, jotka CEPIFINEn arvion mukaan edustavat 98:aa prosenttia päällystetyn hienopaperin unionin tuotannosta. Tuottajat sijaitsevat unionin eri jäsenvaltioissa ja työllistävät suoraan yli 11 000 henkeä tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon liittyen.

(465)

Kaksi tiedossa olleista tuottajista vastusti tutkimuksen vireillepanoa muttei toimittanut mitään lisätietoja eikä toiminut yhteistyössä tutkimuksessa. Käytettävissä olevien tietojen perusteella ja etenkin CEPIFINEn toimittamien tietojen perusteella, jotka osoittivat unionin tuotannonalan tilanteen heikkenemisen, on kuitenkin kohtuullista olettaa, että tuettu tuonti vaikutti negatiivisesti myös näihin kahteen yritykseen. Yhteistyöstä kieltäytymistä ei näin ollen pidetty merkkinä siitä, että niiden tilanne eroaisi muiden unionin tuottajien tilanteesta.

(466)

Unionin tuotannonalalle on aiheutunut merkittävää vahinkoa Kiinasta tulevasta tuetusta tuonnista. On muistettava, että useimpien vahinkoindikaattorien kehitys oli negatiivista tarkastelujaksolla. Vakavia vaikutuksia kohdistui erityisesti neljän edustavan unionin tuottajan taloudelliseen tilanteeseen liittyviin vahinkoindikaattoreihin, kuten kannattavuuteen ja investointien tuottoon, siitä huolimatta, että tilanne tutkimusajanjaksolla koheni hieman. Jos toimenpiteitä ei oteta käyttöön, unionin tuotannonalan taloudellinen tilanne heikkenee erittäin todennäköisesti edelleen.

(467)

Tasoitustullien käyttöönoton odotetaan palauttavan unionin markkinoille tehokkaat ja tasapuoliset kilpailuedellytykset, jolloin unionin tuotannonala voi mukauttaa päällystetyn hienopaperin hinnat sellaisiksi, että niissä tulevat esiin eri komponenttien kustannukset. Voidaan odottaa, että toimenpiteiden käyttöönotto tarjoaisi unionin tuotannonalalle tilaisuuden saada takaisin ainakin osa tarkastelujaksolla menetetystä markkinaosuudesta, mikä edelleen parantaisi sen taloudellista tilannetta ja kannattavuutta.

(468)

Sen vuoksi pääteltiin, että lopullisten tasoitustoimenpiteiden käyttöönotto Kiinasta peräisin olevan päällystetyn hienopaperin tuonnissa olisi unionin tuotannonalan etujen mukaista.

(469)

Kyselylomakkeita lähetettiin valituksessa luetelluille 14:lle tiedossa olleelle etuyhteydettömälle tuojalle ja kauppiaalle unionissa. Tutkimuksen aikana ilmoittautui myös useita muita kauppiaita. Lopulta tutkimuksessa toimi yhteistyössä 13 yritystä, vaikkakin jotkin näistä toimittivat vain osittaisia vastauksia. Tuojien havaittiin toimivan markkinoilla myös kauppiaina, minkä vuoksi kaikista näistä osapuolista käytetään jäljempänä nimitystä ’kauppiaat’.

(470)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että kaikki kauppiaat ostivat päällystettyä hienopaperia useista lähteistä ja pääasiassa unionin tuottajilta. Kauppiaista kaksi ei ostanut Kiinasta tuotua päällystettyä hienopaperia lainkaan tai osti vain toisinaan. Tarkasteltavana olevan tuotteen ostoista määrällisiä tietoja toimittaneiden kymmenen yrityksen osuus Kiinasta tulevan tuonnin kokonaismäärästä oli yhteensä 47 prosenttia. Tuonti, myös Kiinasta tuleva tuonti, oli vain vähäinen osa niiden kokonaisliiketoiminnasta, joten ehdotettujen toimenpiteiden mahdolliset negatiiviset vaikutukset ovat todennäköisesti vähäiset. Kaikki kauppiaat totesivat, että unionissa ja Kiinassa tuotettu päällystetty hienopaperi on enimmäkseen samanlaatuista ja keskenään vaihdettavissa. Tutkimuksessa vahvistui lisäksi, että muita hankintalähteitä on paljon, ja kauppiaat voivat hyödyntää niitä ainakin pidemmällä aikavälillä.

(471)

Kaksi tuontia harjoittavaa kauppiasta osti päällystettyä hienopaperia pääasiassa Kiinasta. Molemmat yritykset totesivat, että niillä olisi vaikeuksia hankkia tuotteita unionin tuottajilta, koska niiden olisi turvauduttava perinteisiin myyntikanaviin ja jakelusopimuksiin tuottajien vaatiman vähimmäistilausmäärän vuoksi. Tämä ei kuitenkaan suoraan vaikuta unionin tuottajilta peräisin olevan päällystetyn hienopaperin saatavuuteen, koska unionin tuottajilla on riittävästi käytettävissä olevaa kapasiteettia. Väite oli sen vuoksi hylättävä.

(472)

Mahdollisen kustannusten nousun siirtämisestä asiakkaiden kannettavaksi kaikki yhteistyössä toimineet kauppiaat viittasivat hintojen suureen avoimuuteen unionin markkinoilla ja totesivat, että ne pystyisivät nostamaan myyntihintojaan loppuasiakkaille ainoastaan, jos unionin yleinen hintataso kohoaisi. Tällä perusteella ja kun otetaan huomioon, että tasoitustullien haluttuna vaikutuksena on mm. nostaa hintatasoa unionissa kustannukset kattavalle tasolle, voidaan odottaa, että tuojat pystyisivät siirtämään tasoitustullien aiheuttamat mahdolliset hinnannousut ainakin osittain asiakkaidensa maksettavaksi. On myös muistettava, kuten edellä on mainittu, että Kiinasta tulevan tuonnin havaittiin muodostavan vain hyvin pienen osan kauppiaiden kokonaisliiketoiminnasta ja että tasoitustullien vaikutus tulisi sen vuoksi olemaan hyvin vähäinen. Lisäksi katsotaan myös, että tuojat saavat suuremmat voitot kiinalaisilta tuottajilta hankkimansa päällystetyn hienopaperin jälleenmyynnistä, minkä vuoksi ne pystyvät myös tekemään vähemmän voittoa ottamalla kantaakseen ainakin osittain kustannusten kohoamisen.

(473)

Sen vuoksi lopullisten toimenpiteiden käyttöönotolla ei pitäisi olla merkittävää negatiivista vaikutusta tuojiin ja kauppiaisiin.

(474)

Kyselylomakkeita lähetettiin valituksessa luetelluille kahdeksalle tiedossa olleelle käyttäjälle unionissa. Tutkimuksen aikana ilmoittautui myös useita muita käyttäjiä. Kaikkiaan viisi yritystä toimitti täydellisen tai osittaisen vastauksen kyselylomakkeeseen. Nämä yritykset sijaitsevat eri puolilla unionia ja edustavat painotaloja ja kustantamoja. Koska painotalojen ja kustantamoiden markkinaedellytysten ja kustannusrakenteiden havaittiin eroavan toisistaan, toimenpiteiden vaikutusta analysoitiin erikseen kunkin ryhmän osalta.

(475)

Vain yksi painotalo toimitti perustietoja. Painotalon toimittamien tietojen mukaan päällystetyn hienopaperin osuus painetun materiaalin kokonaistuotantokustannuksista oli suhteellisen suuri. Tutkimuksessa osoitettiin, että painotalot hankkivat päällystettyä hienopaperia enimmäkseen unionin tuottajilta, mutta samalla vahvistettiin, että unionissa ja Kiinassa tuotettu päällystetty hienopaperi on laadultaan samanlaista ja että kauppiaiden välillä on voimakasta hintakilpailua.

(476)

Painotalot totesivat, että mahdollisella hinnan korotuksella olisi merkittävä negatiivinen vaikutus niiden kannattavuuteen. Väitettiin, että myös painoteollisuuteen kohdistuu jo nyt paineita rakenteellisen ylikapasiteetin vuoksi ja että päällystetyn hienopaperin ostohintojen nousu aiheuttaisi lisäpaineita painotaloille. Kun otetaan huomioon painotalojen käyttämän kiinalaisen päällystetyn hienopaperin vähäiset määrät (suurin osa tarvittavasta päällystetystä hienopaperista hankitaan edelleen unionin tuottajilta), mahdollisen tullin suoraa vaikutusta pidettiin vähäisenä. Unionin markkinoiden yleisen hinnannousun osalta katsottiin, että koska hinnannousu vaikuttaisi kaikkiin talouden toimijoihin, vaikutus olisi neutraali.

(477)

Kustannusyrityksiltä saatiin neljä kyselylomakevastausta. Vain yksi yritys oli ostanut kiinalaista päällystettyä hienopaperia vähäisiä määriä tutkimusajanjaksolla. Kaksi yrityksistä toimitti määrällisiä tietoja päällystetyn hienopaperin käytöstä.

(478)

Yleisesti havaittiin, että niiden tuotteiden osuus, joissa päällystettyä hienopaperia käytetään, oli keskimäärin 16 prosenttia näiden yritysten kokonaisliikevaihdosta ja alalla saavutettu keskimääräinen voitto oli noin 12 prosenttia. Lisäksi havaittiin, että nämä kuusi yritystä ostivat päällystettyä hienopaperia pääasiassa unionin tuottajilta ja vain yksi niistä käytti Kiinasta tuotua päällystettyä hienopaperia. Tutkimusajanjakson jälkeen toinenkin alkoi osaa kiinalaisia tuotteita. Sen vuoksi ja etenkin kun otetaan huomioon, että kustannussektorilla Kiinasta tulevaa päällystettyä hienopaperia käytetään vähäisiä määriä, kiinalaista tuontia koskevien tasoitustoimenpiteiden käyttöönotto ei todennäköisesti vaikuta vakavasti tähän sektoriin. Lisäksi näiden yritysten havaittiin olevan kannattavia, ja ne pystyvät siirtämään hinnankorotukset lopulliselle asiakkaalle helpommin, koska niissä on yleisempää käyttää asiakkaan valitsemaa ja ostamaa paperia, jolloin asiakas itse ostaa tuotannossa käytettävän paperin. Kustantajien ostovoima on myös suuri mittakaavaetujen ansiosta.

(479)

Kaksi painotaloja ja kustantamoja edustavaa järjestöä toimitti huomautuksia. Yksi vastusti tullien käyttöönottoa ja väitti, että hinnankorotukset johtaisivat korkeampiin kustannuksiin ja sen myötä kilpailukyvyn ja työpaikkojen menetyksiin jatkojalostusteollisuudessa. Toisen kanta oli neutraali, mutta se väitti, että toimenpiteille voisi olla kielteisiä vaikutuksia jatkojalostusteollisuudessa, koska hinnankorotukset voisivat johtaa painoteollisuuden siirtämiseen muualle, mikä johtaisi jatkojalostuspainotuotteiden tuonnin kasvuun.

(480)

Tutkimuksen mukaan paperituotteissa on useita segmenttejä odotetun kasvun perusteella ja korkealaatuisen painopaperin segmentti, jossa päällystettyä hienopaperia pääasiassa käytetään, on edelleen kasvamassa. Väite siitä, että tappiot siirtyisivät jatkojalostusmarkkinoille, oli erittäin epätarkka, eikä sen tueksi esitetty mitään tietoja tai näyttöä.

(481)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen sama väite jatkojalostusteollisuuteen kohdistuvista mahdollisista vaikutuksista esitettiin uudelleen ja sen tueksi esitettiin se tosiseikka, että painotuotteiden tuonti Kiinasta kasvoi nopeasti viime vuosina ja saavutti ilmeisesti merkittävän markkinaosuuden kaikkien painotuotteiden Euroopan kulutuksessa.

(482)

Kuten edellä selitettiin, painotalojen yhteistyö oli vähäistä, ja saatujen vähäisten määrällisten tietojen perusteella todettiin, että kannattavuustasonsa ja päällystetyn hienopaperin muodostaman kustannusosuuden perusteella painotalot ovat herkkiä hinnankorotuksille. Useimmat painotalot ostivat tutkimusajanjaksolla kiinalaista paperia kuitenkin vain hyvin vähäisiä määriä tai eivät lainkaan, ja painotalojen käyttämä kiinalaisen paperin määrä on yleisesti vähäinen, minkä vuoksi tullin suora vaikutus olisi vähäpätöinen. Useimmat painotalot totesivat myös, että koska ne edellyttävät lyhyitä toimitusaikoja, suora hankinta kolmansista maista on jatkossakin vähäistä.

(483)

Kiinasta tulevia jatkojalostuspainotuotteita koskevien väitteiden osalta on huomattava, että painotuotteita koskevat tuontitilastot kattavat laajan tuotevalikoiman, johon sisältyy painotuotteita, joita ei ole painettu päällystetylle hienopaperille. Käytettävissä olevien tietojen perusteella ei pystytty arvioimaan, mikä osa Kiinasta tuoduista tuotteista on painettu tarkasteltavana olevalle tuotteelle ja mikä muun tyyppiselle paperille. Toimitettujen tietojen perusteella kuitenkin tiedetään, että Kiinasta peräisin olevat painotuotteet ovat enimmäkseen tiettyihin kategorioihin kuuluvia kirjoja, lastenkirjoja, kalentereita, pakkauksia ja kortteja. Tuotteita, jotka ovat ”ajankohtaisempia”, kuten viikko- ja kuukausilehdet ja muut lehdet, ei niinkään todennäköisesti tuoda Kiinasta kuljetukseen tarvittavan ajan vuoksi. Joidenkin painotuotteiden painaminen saatetaan todennäköisemmin siirtää muualle, mutta toisaalta on tuotelajeja, joiden osalta läheisyys ja palvelut ovat ratkaisevia, eikä niihin sen vuoksi vaikuta ulkomainen kilpailu. Vaikka paperi on merkittävä kustannustekijä painoteollisuudessa, kyseessä on myös työvoimavaltainen teollisuudenala, minkä vuoksi työvoimakustannukset saattavat olla merkittävämpi peruste tuotannon siirtämistä koskevissa suuntauksissa. Ei kuitenkaan voida sulkea pois mahdollisuutta, että päällystetylle hienopaperille painettujen tuotteiden tuonti lisääntyisi, mutta ei ole mahdollista arvioida tarkasti, mikä lisääntymisen taso olisi ja missä määrin sillä olisi vaikutusta painotuotteiden tuottajien kilpailukykyyn ja näin ollen mitä suoria vaikutuksia hintojen kohoamisella saattaisi olla unionin jatkojalostuspainoteollisuuteen.

(484)

Toimitettujen tietojen perusteella tiedetään myös, että painoteollisuus kärsii rakenteellisesta ylikapasiteetista, minkä vuoksi sektorin rakenneuudistus jatkuu. Yksi rakenneuudistuksen taustavoimista oli myös paperintuottajien yhdistyminen arvoketjussa. Painoteollisuuden mahdollisten hinnankorotusvaikeuksien katsotaan johtuvan suureksi osaksi tästä painoteollisuuden rakenteellisesta ylikapasiteetista.

(485)

Kun otetaan huomioon edellä esitetty, vaikutus käyttäjiin kyseisellä kahdella erillisellä sektorilla vaikuttaa olevan yleisesti vähäinen, vaikka Kiinasta peräisin olevaan tuontiin sovellettavilla toimenpiteillä on todennäköisesti negatiivisia vaikutuksia joihinkin käyttäjiin. Tutkimuksessa ei myöskään tullut esiin mitään merkittäviä vaikutuksia, jotka kohdistuisivat käyttäjiin, jotka ostavat paperia pääasiassa muista lähteistä kuin Kiinasta. Useimmat käyttäjät päinvastoin totesivat, että koska ne edellyttävät lyhyitä toimitusaikoja, hankinta kolmansista maista on vähäistä. Painoteollisuuden hinnankorotusvaikeuksien katsotaan johtuvan pikemminkin painoteollisuuden rakenteellisesta ylikapasiteetista.

(486)

Esitettiin myös väite, jonka mukaan toimenpiteet aiheuttaisivat tarjonnan puutetta markkinoilla ja pidempiä toimitusaikoja käyttäjille.

(487)

Asianomaiset osapuolet, jotka esittivät väitteitä tarjonnan mahdollisesta puutteesta, eivät antaneet mitään määrällisiä arvioita näistä mahdollisista puutteista. Näitä väitteitä ei vaikuta tukevan unionin tuottajien kapasiteetin käyttöaste, joka oli 83 prosenttia tutkimusajanjaksolla, mikä tarkoittaa sitä, että käytettävissä olevaa kapasiteettia on noin miljoona tonnia. Tällä perusteella on epätodennäköistä, että puutetta ilmenisi.

(488)

Sen vuoksi pääteltiin, että saatujen tietojen perusteella Kiinasta peräisin olevaan päällystettyyn hienopaperiin sovellettavilla tasoitustoimenpiteillä ei mitä todennäköisimmin olisi merkittävää negatiivista vaikutusta tarkasteltavana olevan tuotteen käyttäjiin.