15.7.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 209/1

(1)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 26 päivänä maaliskuuta 2010 komission ehdotuksen, jolla käynnistetään uusi työllisyys- ja kasvustrategia, Eurooppa 2020, joka perustuuu talouspolitiikan koordinoinnin tehostamiseen ja keskittyy avainalueisiin, joilla tarvitaan toimia Euroopan kestävän kasvun vauhdittamiseksi ja kilpailukyvyn lisäämiseksi.

(2)

Neuvosto antoi 13 päivänä heinäkuuta 2010 suosituksen jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista (2010–2014) ja hyväksyi 21 päivänä lokakuuta 2010 päätöksen jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (2), jotka yhdessä muodostavat ns. yhdennetyt suuntaviivat. Jäsenvaltioita kehotettiin ottamaan yhdennetyt suuntaviivat huomioon kansallisessa talous- ja työllisyyspolitiikassaan.

(3)

Komissio hyväksyi 12 päivänä tammikuuta 2011 ensimmäisen vuotuisen kasvuselvityksen, joka tarkoitti uuden talouden ohjauksen ja hallinnan jakson alkua EU:ssa ja ensimmäistä politiikan yhdennetyn etukäteiskoordinoinnin EU-ohjausjaksoa, jonka perusta on Eurooppa 2020 -strategiassa.

(4)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 25 päivänä maaliskuuta 2011 julkisen talouden vakauttamisen ja rakenneuudistuksen painopisteet (jotka ovat 15 päivänä helmikuuta ja 7 päivänä maaliskuuta 2011 annettujen neuvoston päätelmien ja komission vuotuisen kasvuselvityksen mukaisia). Se korosti, että etusijalle on asetettava talousarvioiden tervehdyttäminen ja julkisen talouden kestävyyden palauttaminen, työttömyyden vähentäminen työmarkkinauudistusten avulla sekä uudet kasvua edistävät toimet. Se kehotti kaikkia jäsenvaltioita toteuttamaan näihin painopisteisiin perustuvia konkreettisia toimenpiteitä, jotka sisällytetään niiden vakaus- tai lähentymisohjelmiin ja kansallisiin uudistusohjelmiin.

(5)

Lisäksi Eurooppa-neuvosto kehotti 25 päivänä maaliskuuta 2011 Euro Plus -sopimukseen osallistuvia jäsenvaltioita esittämään sitoumuksensa riittävän ajoissa, jotta ne voidaan sisällyttää vakaus- tai lähentymisohjelmiin ja kansallisiin uudistusohjelmiin.

(6)

Belgia toimitti vuoden 2011 tarkistetun vakausohjelmansa, joka koskee vuosia 2011–2014, sekä vuoden 2011 kansallisen uudistusohjelmansa 15 päivänä huhtikuuta 2011. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(7)

Belgian BKT:n kasvu oli vuotta 2008 edeltävällä vuosikymmenellä vahvaa BKT:n kasvaessa keskimäärin 2,3 prosentin vuosivauhtia. Maailmanlaajuisen taantuman vaikutukset tuntuivat Belgiassa täysimääräisinä vuonna 2009, jolloin BKT supistui 2,8 prosenttia. Taantuman vaikutukset työllisyyteen olivat suhteellisen vähäiset. Tehtyjen työtuntien tilapäinen väheneminen ja työtuntia kohti laskettu työn tuottavuuden lasku toimivat puskureina. Vuonna 2009 työllisyys väheni 0,4 prosenttia mutta kasvoi jälleen vuonna 2010. Sen sijaan työttömyys, joka ennen taantumaa oli 7 prosenttia, kasvoi 8,3 prosenttiin vuonna 2010. Elpyminen oli vuonna 2010 maailmankaupan piristymisen ansiosta odotettua voimakkaampaa, ja BKT kasvoi 2,2 prosenttia. Julkisen talouden alijäämä kasvoi vuosien 2008 ja 2009 välisenä aikana 1,3 prosentista 5,9 prosenttiin suhteessa BKT:hen, mikä johtui automaattisista vakauttajista ja kriisin johdosta toteutetuista harkinnanvaraisista toimenpiteistä.

(8)

Neuvosto katsoo asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisen tarkistetun vakausohjelman arvioinnin perusteella, että vakausohjelmaan sisältyvien julkisen talouden ennusteiden perustana oleva makrotalouden skenaario on uskottava. Vaikka skenaario perustuu jonkin verran vähemmän optimistisiin kasvuoletuksiin vuoden 2011 osalta, se vastaa pitkälti komission yksiköiden viimeisintä kevään 2011 ennustetta. Alijäämän oltua vuonna 2010 odotettua pienempi eli 4,1 prosenttia suhteessa BKT:hen vakausohjelmassa esitetyn julkisen talouden strategian tavoitteena on supistaa alijäämä edelleen 3,6 prosenttiin vuonna 2011 ja alle 3 prosentin viitearvon vuoteen 2012 mennessä, joka on neuvoston asettama määräaika liiallisen alijäämän korjaamiselle. Vuodeksi 2011 suunniteltu alijäämän supistaminen vaikuttaa mahdolliselta, kun otetaan huomioon, että talousennusteet ovat melko varovaisia. Finanssipoliittiset toimet jäävät kuitenkin todennäköisesti alle neuvoston suosittaman keskimääräisen vuositason, joka on 0,75 prosenttia suhteessa BKT:hen, etenkin vuonna 2011, jolloin ne olisivat vain 0,4 prosenttia, ja vuonna 2012, jolloin ne olisivat vain 0,3 prosenttia suhteessa BKT:hen rakenteellisesti mitattuna. Lisäksi vuotta 2012 ja sitä seuraavia vuosia koskevia alijäämätavoitteita ei tueta erityisin sopeuttamistoimenpitein. Myöskään keskipitkän aikavälin tavoitetta, joksi on asetettu 0,5 prosentin rakenteellinen ylijäämä suhteessa BKT:hen, ei odoteta saavutettavan vuodet 2011–2014 kattavalla vakausohjelmakaudella.

(9)

Koska vuonna 2010 saavutetut tulokset olivat odotettua paremmat, olisi aiheellista, että alijäämää supistetaan vuonna 2011 suunniteltua enemmän ja että kynnysarvoon eli 3 prosenttiin suhteessa BKT:hen pyritään suunniteltua nopeammassa tahdissa. Liiallista alijäämää ei liioin pystytä poistamaan vuoteen 2012 mennessä eikä keskipitkän aikavälin tavoitetta pystytä lähestymään ilman uusia vakauttamistoimenpiteitä. Koska verorasitus on Belgiassa jo etenkin ansiotulon osalta erittäin suuri, näiden vakauttamistoimenpiteiden olisi oltava ennen kaikkea menoperusteisia.

(10)

Talous- ja finanssikriisi käänsi julkisen velan pitkään jatkuneen supistumiskehityksen toiseen suuntaan. Velkasuhde, joka oli ollut laskusuunnassa vuodesta 1993 (jolloin se oli suurimmillaan eli 134 prosenttia suhteessa BKT:hen ja josta lähtien se jatkoi supistumistaan vuoteen 2007 saakka, jolloin se oli 84 prosenttia suhteessa BKT:hen), on jälleen kasvanut vuodesta 2008, ja vuoden 2010 lopussa se oli 96,8 prosenttia suhteessa BKT:hen. Korkea velkasuhde on edelleen merkittävä haaste, etenkin koska väestön ikääntymisen pitkän aikavälin vaikutukset julkiseen talouteen ovat merkittävämmät kuin EU:ssa keskimäärin, mikä johtuu lähinnä eläkemenojen suhteellisen suuresta kasvusta, josta aiheutuu julkiselle taloudelle lisärasitteita. Viranomaiset linjaavat vakausohjelmassa kolmehaaraisen strategian, jolla hillitään ikääntymiseen liittyvien kulujen ennustettua merkittävää kasvua (julkisen velan määrän pienentäminen, työllisyys- ja osallistumislukujen nostaminen sekä vahvan ja yhteisvastuuseen perustuvan sosiaaliturvajärjestelmän tarjoaminen). Julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä voitaisiin parantaa varmistamalla riittävät perusylijäämät keskipitkällä aikavälillä ja jatkamalla Belgian sosiaaliturvajärjestelmän uudistamista etenkin eläkejärjestelmän osalta. Komission viimeisimmän arvion mukaan julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyteen liittyvät riskit vaikuttavat korkeilta.

(11)

Merkittävä haaste Belgialle on sen varmistaminen, että rahoitussektori on vakaa ja toimiva, jotta se voi vastata reaalitalouden rahoituksenvälitystarpeisiin. Finanssikriisi on kahden viime vuoden aikana koetellut Belgian rahoitussektoria, minkä seurauksena taseet ovat pienentyneet, valtiontukea on myönnetty huomattava määrä ja pankkivalvontaa on muutettu. Pankkisektorin rahoitustilanne on edelleen hauras. Belgian pankkisektori on myös hyvin keskittynyt ja suhteellisen suuri talouden kokoon nähden.

(12)

Vuonna 1996 annetussa laissa työllisyyden edistämisestä ja kilpailukyvyn ennakoivasta turvaamisesta säädetään, että palkkojen kehityksen Belgiassa olisi vastattava palkkojen kehitystä sen kolmessa naapurimaassa (Ranskassa, Saksassa ja Alankomaissa), jotta työvoimakustannukset voitaisiin pitää hallinnassa. Tämän lain avulla ei kuitenkaan ole pystytty estämään sitä, että palkat ovat Belgiassa vuosina 2005–2010 kasvaneet nopeammin kuin sen kolmessa naapurivaltiossa samalla kun tuottavuuden kasvu on ollut hitaampaa kuin näissä maissa. Yksikkötyökustannukset ovat tämän seurauksena kasvaneet Belgiassa nopeammin kuin sen naapurimaissa ja euroalueella keskimäärin. Ongelma on erityisen suuri siksi, että Belgia on erikoistunut tuotteisiin, joissa teknologian osuus on suhteellisen vähäinen, joten se kohtaa erittäin kovaa kilpailua alhaisemman kustannustason maista. Vaikka palkkasääntö auttaa rajaamaan palkkaneuvotteluja, sääntöä voitaisiin parantaa siten, että otetaan huomioon erot tuottavuuden kasvussa, ja siten, että käyttöön otetaan nykyistä tehokkaampi järjestelmä jälkikäteen tehtäviä korjauksia varten tapauksissa, joissa tavoitteita ei saavuteta.

(13)

Työmarkkinoilla on tiettyjä jäykkyyksiä, jotka ovat merkittäviä esteitä työn vastaanottamiselle; näitä ovat kestoltaan rajoittamaton työttömyysetuuskausi, korkea todellinen marginaaliveroaste ja suuri verokiila (etenkin matalapalkkaisten työntekijöiden tapauksessa) sekä työnteon aloittamiseen liittyvä sosiaaliavun lakkauttamisen ja korkean veroasteen yhteisvaikutus. Lisäksi ikääntyneille tarjolla olevat useat mahdollisuudet työmarkkinoilta poistumiseen kannustavat työnteon lopettamiseen ennen lakisääteistä 65 vuoden eläkeikää. Aktiivisten työvoimapoliittisten toimenpiteiden lisäuudistuksilla ja niiden laajentamisella koskemaan yli 50-vuotiaita voitaisiin osaltaan nostaa kokonaistyöllisyysastetta ja parantaa työnhaun kannustimia. Lisäksi työttömyysetuuksien tason alentaminen edelleen työttömyyden jatkuessa ja työttömyysetuuskauden lyhentäminen tarjoaisivat nuorille nykyistä enemmän kannustimia työmarkkinoille tulemiseen. Varhaiseläkkeelle siirtymisen edellytysten tiukentamisella kannustettaisiin ikääntyneitä työntekijöitä säilymään työvoiman piirissä ja työelämästä jo jonkin aikaa poissa olleita ikääntyneitä työntekijöitä palaamaan työmarkkinoille. Lisäksi EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten työllisyysaste (40,9 prosenttia) on paljon EU:n keskiarvoa alempi.

(14)

Työhön kohdistuva kokonaisverorasitus on Belgiassa EU:n suurimpia, ja tätä rasitusta vähentämällä työnteosta voitaisiin näin ollen tehdä houkuttelevampaa. Kun otetaan kuitenkin huomioon jatkossa tarvittavat merkittävät vakauttamistoimet, tämän rasituksen vähentämistä on tarpeen kompensoida vastaavilla vähemmän vääristävien verojen korotuksilla, eli esimerkiksi kulutusverojen korotuksilla tai ympäristöverojen painottamisella. Belgiassa energian implisiittinen veroaste on huomattavasti matalampi kuin sen naapurimaissa. Sen lisäksi, että työn verokiila on Belgiassa suuri, ympäristöverojen suhde työhön kohdistuviin veroihin on koko EU:n alhaisin. Tämä on osaltaan johtanut tilanteeseen, jolle on ominaista sekä korkea työttömyys että melko suuri energiankulutus, mikä puolestaan vaikeuttaa työllisyyteen ja energiatehokkuuteen liittyvien tavoitteiden saavuttamista.

(15)

Monien tavaroiden ja palvelujen hinnat ovat yleisesti ottaen korkeammat kuin muissa jäsenvaltioissa, mikä on osoitus siitä, että kilpailupaineita on vähän etenkin vähittäismarkkinoilla ja verkkotoimialoilla, sekä siitä, että valvontakehys on heikko. Vähittäiskaupan alalla markkinoille tulon esteitä ja toiminnan rajoituksia on runsaasti. Kilpailua rajoitetaan edelleen säännöksillä, joilla rajoitetaan aukioloaikoja, suojataan vakiintuneita toimijoita alalle pyrkiviltä uusilta yrityksiltä ja estetään uusien liiketoimintamallien ja teknologioiden levittämistä. Verkkotoimialojen kilpailua haittaa Belgiassa yleisesti ongelma, joka johtuu vakiintuneen operaattorin vahvasta asemasta ja merkittävistä markkinoille pääsyn esteistä muihin jäsenvaltioihin verrattuna, mikä merkitsee sitä, että kyseisillä aloilla aikaisemmin monopoliasemassa olleet toimijat pystyvät edelleen korkeampia hintoja veloittamalla saamaan suurempia voittoja kuin kilpailumarkkinoilla olisi mahdollista.

(16)

Belgian viranomaiset ovat tehneet useita Euro Plus -sopimukseen liittyviä sitoumuksia. Sitoumukset koskevat sopimuksen neljää osa-aluetta. Niissä keskitytään toimiin, joiden tavoitteena on supistaa alijäämää, pitää energian hinnat kurissa, kannustaa kilpailua, hallita reaalipalkkojen kasvua, ottaa käyttöön valvontakehys rahoitussektorin seurantaa varten sekä toteuttaa toimenpiteitä todellisen eläkeiän nostamiseksi. Ei ole kuitenkaan tietoa toimenpiteistä, joita on toteutettava vaadittavan julkiseen talouteen liittyvän tavoitteen saavuttamiseksi, eikä siitä, miten reaalipalkkojen kasvu ja energian hinnat voitaisiin pitää kurissa. Varhaiseläkejärjestelmien osalta ei ole selvää, aiotaanko niin kutsuttua sukupolvien välistä solidaarisuussopimusta tarkastella uudelleen ja milloin tällainen uudelleentarkastelu on tarkoitus tehdä sekä millaisia vaikutuksia sillä olisi konkreettisten toimenpiteiden tasolla. Nämä sitoumukset on arvioitu ja otettu huomioon suosituksissa.

(17)

Komissio on arvioinut vakausohjelman ja kansallisen uudistusohjelman sekä Euro Plus -sopimuksen. Se on ottanut huomioon niiden merkityksen Belgian finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta sekä sen, ovatko ne EU:n sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska EU:n talouden ohjausta ja hallintaa on tarpeen tehostaa kokonaisuudessaan antamalla EU:n tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin. Tämän perusteella komissio katsoo, että alijäämää pitäisi olla mahdollista supistaa vuonna 2011 suunniteltua enemmän ja että uusia vakauttamistoimia olisi esitettävä vuotta 2012 ja sen jälkeisiä vuosia varten. Julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyden parantamiseksi tarvitaan eläkejärjestelmään liittyviä lisäuudistuksia. Lisäksi olisi toteutettava toimia kilpailukyvyn parantamiseksi, työllistymisen tukemiseksi, työhön kohdistuvan verorasituksen siirtämiseksi kulutukseen ja energiaan sekä investointi- ja kasvumahdollisuuksien lisäämiseksi palvelualalla ja verkkotoimialoilla.

(18)

Neuvosto on tutkinut Belgian vuoden 2011 tarkistetun vakausohjelman edellä esitetyn arvioinnin perusteella ja ottaen huomioon myös Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 126 artiklan 7 kohdan nojalla 2 päivänä joulukuuta 2009 annetun neuvoston suosituksen, ja sen lausunto (3) esitetään erityisesti 1 ja 2 suosituksissa,

1.

hyödyntää käynnissä olevaa talouden elpymistä nopeuttaakseen liiallisen alijäämän korjaamista; toteuttaa tätä varten tarvittavat erityistoimenpiteet, jotka koskevat lähinnä menopuolta, vuoden 2012 talousarvioon mennessä saavuttaakseen keskimääräisen vuotuisen julkisen talouden tervehdyttämisen, joka on liiallista alijäämää koskevassa menettelyssä annettujen suositusten mukainen, jolloin korkea julkisen talouden velkasuhde saadaan käännettyä laskuun; julkisen talouden alijäämän pitäisi tämän seurauksena olla huomattavasti alle viitearvon eli alle 3 prosenttia suhteessa BKT:hen vuoteen 2012 mennessä; varmistaa, että keskipitkän aikavälin tavoitetta lähestytään vuosittain vähintään 0,5 prosentilla suhteessa BKT:hen;

2.

parantaa julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä; EU:n kolmiosaisen strategian puitteiden mukaisesti painopisteen olisi oltava ikääntymiseen liittyvien menojen hillitsemisessä, erityisesti ehkäisemällä varhaista työmarkkinoilta poistumista todellisen eläkeiän nostamiseksi selvästi; olisi harkittava myös toimenpiteitä, joilla luodaan yhteys lakisääteisen eläkeiän ja elinajanodotteen välille;

3.

puuttuu rahoitussektorin rakenteellisiin heikkouksiin erityisesti viemällä rakenneuudistuksen päätökseen pankeissa, joilla ei ole riittävästi rahoitettua ja elinkelpoista liiketoimintamallia;

4.

toteuttaa toimenpiteitä, joilla työmarkkinaosapuolia kuullen ja kansallisen käytännön mukaisesti uudistetaan palkkaneuvottelujärjestelmää ja palkkojen indeksointijärjestelmää sen varmistamiseksi, että palkkakehitys vastaa paremmin työvoiman tuottavuuden ja kilpailukyvyn kehitystä;

5.

lisää osallistumista työmarkkinoille vähentämällä matalapalkkaisten raskasta vero- ja sosiaaliturvataakkaa talousarvion kannalta neutraalilla tavalla sekä ottamalla käyttöön järjestelmän, jossa työttömyysetuudet vähenevät asteittain työttömyyskauden jatkuessa; toteuttaa toimenpiteitä, joilla verorasitusta siirretään työstä kulutukseen ja joilla verojärjestelmästä tehdään ympäristöystävällisempi; tehostaa aktiivista työmarkkinapolitiikkaa ottamalla toimenpiteiden kohteeksi ikääntyneet työntekijät ja muita heikommassa asemassa olevat ryhmät;

6.

ottaa käyttöön toimenpiteitä kilpailun lisäämiseksi vähittäiskaupan alalla vähentämällä markkinoille pääsyn esteitä ja toiminnan rajoituksia; ja ottaa käyttöön toimenpiteitä kilpailun lisäämiseksi sähkö- ja kaasumarkkinoilla lisäämällä alakohtaisesta sääntelystä vastaavien viranomaisten sekä kilpailuviranomaisten toiminnan vaikutusta.