Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 32010R1191

    Komission asetus (EU) N:o 1191/2010, annettu 16 päivänä joulukuuta 2010 , lennonvarmistuspalvelujen yhteisestä maksujärjestelmästä annetun asetuksen (EY) N:o 1794/2006 muuttamisesta ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

    EUVL L 333, 17.12.2010, p. 6–20 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

    Tämä asiakirja on julkaistu erityispainoksessa (HR)

    Legal status of the document No longer in force, Date of end of validity: 31/12/2014; Kumoaja 32013R0391

    ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2010/1191/oj

    17.12.2010   

    FI

    Euroopan unionin virallinen lehti

    L 333/6


    KOMISSION ASETUS (EU) N:o 1191/2010,

    annettu 16 päivänä joulukuuta 2010,

    lennonvarmistuspalvelujen yhteisestä maksujärjestelmästä annetun asetuksen (EY) N:o 1794/2006 muuttamisesta

    (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

    EUROOPAN KOMISSIO, joka

    ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

    ottaa huomioon lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisesta yhtenäisessä eurooppalaisessa ilmatilassa (palveluntarjonta-asetus) 10 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 550/2004 (1) ja erityisesti sen 15 artiklan 4 kohdan,

    ottaa huomioon yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamisen puitteista (puiteasetus) 10 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 549/2004 (2) ja erityisesti sen 5 artiklan 3 kohdan,

    sekä katsoo seuraavaa:

    (1)

    Komission asetuksessa (EY) N:o 1794/2006 (3) säädetään toimenpiteistä, jotka ovat tarpeen Eurocontrolin reittimaksujärjestelmän kanssa johdonmukaisen lennonvarmistuspalvelujen maksujärjestelmän kehittämiseksi. Yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamiseksi on erittäin tärkeää perustaa yhteinen maksujärjestelmä kaikissa lennon vaiheissa tarjottaville lennonvarmistuspalveluille. Järjestelmällä olisi lisättävä avoimuutta ilmatilan käyttäjiltä perittävien maksujen määrittämisessä, määräämisessä ja perimisessä sekä parannettava kustannustehokkuutta lennonvarmistuspalveluja tarjottaessa. Sillä olisi myös kannustettava tehostamaan lentotoimintaa siten, että samalla säilytetään optimaalinen turvallisuuden taso ja tuetaan kokonaisvaltaista palvelujen tarjoamista.

    (2)

    Lennonvarmistuspalvelujen kustannustehokkuuden lisäämiseen tähtäävän yleisen tavoitteen varmistamiseksi maksujärjestelmällä olisi edistettävä kustannus- ja toimintatehokkuutta eurooppalaisen ilmaliikenteen hallinnan yleissuunnitelman mukaisesti ja sen toteuttamista tukien.

    (3)

    Asetus (EY) N:o 1794/2006 on tarpeen saattaa ajan tasalle suorituskyvyn kehittämisjärjestelmän taloudellisten seuraamusten sisällyttämiseksi maksujärjestelmään, erityisesti kustannusten ja liikenteen riskinjakomekanismin sekä lennonvarmistuspalvelujen ja verkkotoimintojen suorituskyvyn kehittämisjärjestelmästä ja lennonvarmistuspalvelujen tarjoamista koskevista yhteisistä vaatimuksista annetun asetuksen (EY) N:o 2096/2005 muuttamisesta 29 päivänä 2010 annetussa komission asetuksessa (EU) N:o 691/2010 (4) kuvailtujen kannustusjärjestelmien osalta.

    (4)

    Sujuvan siirtymisen varmistamiseksi ajan tasalle saatettuun maksujärjestelmään, olisi säädettävä aiheellisista säännöksistä.

    (5)

    Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat yhtenäisen ilmatilan komitean lausunnon mukaiset,

    ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

    1 artikla

    Muutokset asetukseen (EY) N:o 1794/2006

    Muutetaan asetus (EY) N:o 1794/2006 seuraavasti:

    1)

    Muutetaan 1 artikla seuraavasti:

    a)

    Korvataan 1 kohta seuraavasti:

    ”1.   Tässä asetuksessa säädetään toimenpiteistä, jotka ovat tarpeen Eurocontrolin reittimaksujärjestelmän kanssa johdonmukaisen lennonvarmistuspalvelujen yhteisen maksujärjestelmän kehittämiseksi.”;

    b)

    Korvataan 5 ja 6 kohta seuraavasti:

    ”5.   Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta tätä asetusta sellaisilla lentoasemilla tarjottaviin lennonvarmistuspalveluihin, joilla on alle 50 000 kaupallista ilmaliikennetapahtumaa vuodessa riippumatta suurimmasta sallitusta lentoonlähtömassasta tai matkustajapaikkojen määrästä, jollei komission asetuksen (EU) N:o 691/2010 (5) 1 artiklan 3 kohdan kolmannen virkkeen soveltamisesta muuta johdu.

    Jäsenvaltioiden on ilmoitettava tästä päätöksestä komissiolle. Komissio julkaisee määräajoin ajantasaisen luettelon niistä lentoasemista, joilla jäsenvaltiot ovat päättäneet olla soveltamatta tätä asetusta lennonvarmistuspalveluihin.

    6.   Sellaisilla lentoasemilla tarjottavien lennonvarmistuspalvelujen osalta, joilla kaupallisia ilmakuljetustapahtumia on vuosittain alle 150 000 riippumatta suurimmasta sallitusta lentoonlähtömassasta tai matkustajapaikkojen määrästä. Ennen kutakin asetuksen (EY) N:o 549/2004 11 artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitettua viiteajanjaksoa jäsenvaltiot voivat päättää olla

    a)

    laskematta määritettyjä kustannuksia tämän asetuksen 6 artiklan mukaisesti;

    b)

    laskematta tämän asetuksen 11 artiklassa vahvistettuja terminaalimaksuja;

    c)

    vahvistamatta tämän asetuksen 13 artiklassa tarkoitettuja terminaalipalvelujen yksikköhintoja.

    Rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 550/2004 14 ja 15 artiklassa tarkoitettujen periaatteiden noudattamista ensimmäistä alakohtaa sovelletaan, jollei asetuksen (EU) N:o 691/2010 1 artiklan 3 kohdan kolmannen virkkeen soveltamisesta muuta johdu.

    Jäsenvaltioiden, jotka päättävät olla soveltamatta ensimmäisessä alakohdassa lueteltuja säännöksiä, on laadittava yksityiskohtainen arviointi siitä, missä määrin tämän asetuksen liitteessä I vahvistetut vaatimukset täyttyvät. Kyseiseen arviointiin on sisällyttävä ilmatilan käyttäjien edustajien kuuleminen.

    Kyseisten jäsenvaltioiden on toimitettava yksityiskohtainen kertomus kolmannessa alakohdassa tarkoitetusta arvioinnista komissiolle. Kyseisen kertomuksen on oltava näyttöön perustuva, sisällettävä käyttäjien kuulemisesta saadut tulokset ja annettava kattavat perustelut jäsenvaltion päätelmille.

    Komissio voi päättää sen jälkeen, kun asianomaista jäsenvaltiota on kuultu, että tämän asetuksen liitteessä I vahvistettuja vaatimuksia ei ole täytetty, se voi viimeistään kahden kuukauden kuluttua kertomuksen vastaanottamisesta pyytää jäsenvaltiota tekemään uuden arvioinnin tarkistetuissa olosuhteissa.

    Kun komissio tekee tällaisen päätöksen, niin se yksilöi, mikä osa / mitkä osat arvioinnista on tarkistettava, ja ilmoittaa pyynnön perusteet.

    Kun komissio on pyytänyt tarkistettua arviointia, asianomaisen jäsenvaltion on toimitettava kyseisen tarkistetun arvioinnin kertomus päätelmineen kahden kuukauden kuluessa komission pyynnön vastaanottamisesta.

    Lopullinen kertomus julkistetaan, ja se on voimassa kyseisen viiteajanjakson ajan.

    2)

    Lisätään 2 artiklaan alakohdat seuraavasti:

    ”h)

    ’määritetyillä kustannuksilla’ asetuksen (EY) N:o 550/2004 15 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja jäsenvaltion ennalta määrittämiä kustannuksia;

    i)

    ’viiteajanjaksolla’ asetuksen (EY) N:o 549/2004 11 artiklan 3 kohdan d alakohdassa säädettyä suorituskyvyn kehittämisjärjestelmän viiteajanjaksoa;

    j)

    ’kaupallisten ilmakuljetusten tapahtumilla’ kaupallisten ilmakuljetusten nousujen ja laskujen yhteismäärää, joka lasketaan keskiarvona asetuksen (EU) N:o 691/2010 12 artiklassa tarkoitettujen suorituskykysuunnitelmien hyväksymistä edeltäviltä kolmelta vuodelta;

    k)

    ’muilla tuloilla’ tuloja, jotka on saatu viranomaisilta tai kaupallisesta toiminnasta, ja/tai terminaalipalvelujen yksikköhintojen osalta lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien ja lentoaseman pitäjien välisistä sopimuksista saatavia tuloja, joista lennonvarmistuspalvelujen tarjoajat hyötyvät yksikköhintojen tason osalta.”.

    3)

    Muutetaan 3 artiklan 1, 2 ja 3 kohta seuraavasti:

    ”1.   Maksujärjestelmään sovelletaan asetuksen (EY) N:o 550/2004 15 artiklassa vahvistettuja yleisiä periaatteita.

    2.   Lennonaikaisten lennonvarmistuspalvelujen määritetyt kustannukset on rahoitettava lennonvarmistuspalvelujen käyttäjiltä perittävillä lentoreittimaksuilla III luvun säännösten mukaisesti, ja/tai muilla tuloilla.

    3.   Terminaalin lennonvarmistuspalvelujen määritetyt kustannukset on rahoitettava lennonvarmistuspalvelujen käyttäjiltä perittävillä terminaalimaksuilla III luvun säännösten mukaisesti, ja/tai muilla tuloilla. Näihin tuloihin voi sisältyä unionin lainsäädännön mukaisesti myönnettyjä ristikkäistukia.”.

    4)

    Korvataan 4 artiklan 3 ja 4 kohta seuraavasti:

    ”3.   Lentoreittimaksuvyöhykkeen on ulotuttava maanpinnalta ylimpään ilmatilaan asti. Jäsenvaltiot voivat muodostaa erityisvyöhykkeen monitahoiselle terminaalialueelle maksuvyöhykkeellä.

    4.   Jos maksuvyöhykkeet ulottuvat useamman kuin yhden jäsenvaltion alueelle esimerkiksi sen vuoksi, että yhdelle toiminnalliselle ilmatilan lohkolle on perustettu yhteinen maksuvyöhyke, asianomaisten jäsenvaltioiden on varmistettava, että tätä asetusta voidaan soveltaa mahdollisimman johdonmukaisesti ja yhtenäisesti kyseisessä ilmatilassa.

    Jos tämän asetuksen yhtenäinen soveltaminen kyseiseen ilmatilaan ei ole mahdollista. Jäsenvaltioiden on avoimesti annettava käyttäjille tieto mahdollisista eroista tämän asetuksen soveltamisessa ja ilmoitettava asiasta komissiolle ja Eurocontrolille.”.

    5)

    Korvataan 5 artiklan 2 ja 3 kohta seuraavasti:

    ”2.   Jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon seuraavat kustannukset määritettyinä kustannuksina asetuksen (EY) N:o 550/2004 15 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, kun ne syntyvät lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisesta:

    a)

    asianomaisten kansallisten viranomaisten kustannukset;

    b)

    asetuksen (EY) N:o 550/2004 3 artiklassa tarkoitetuille päteville yksiköille aiheutuneet kustannukset;

    c)

    kansainvälisistä sopimuksista johtuvat kustannukset.

    3.   Asetuksen (EY) N:o 550/2004 15 a artiklan 3 kohdan mukaisesti osalla maksuista saatavilla tuloilla voidaan rahoittaa yhteisiä hankkeita sellaisia verkkoihin liittyviä toimintoja varten, jotka ovat erityisen tärkeitä ilmaliikenteen hallinnan ja lennonvarmistuspalvelujen yleisen suorituskyvyn parantamiseksi Euroopassa, sanotun rajoittamatta muiden rahoituslähteiden käyttöä ja unionin lainsäädännön soveltamista. Näissä tapauksissa jäsenvaltioiden on varmistettava, että on käytettävissä kattavia ja avoimia laskentamenetelmiä, jotta ilmatilan käyttäjiltä ei peritä maksuja kahteen kertaan. Määritetyt kustannukset, joilla rahoitetaan yhteistä hanketta, on esitettävä selkeästi liitteen II mukaisesti.”.

    6)

    Muutetaan 6 artikla seuraavasti:

    a)

    Korvataan 1 kohta seuraavasti:

    ”1.   Määritettyihin kustannuksiin ja toteutuneisiin kustannuksiin sisältyy tämän asetuksen 5 artiklassa tarkoitettujen palvelujen, laitteiden ja toimintojen kustannuksia, ja ne on vahvistettava asetuksen (EY) N:o 550/2004 12 artiklassa säädetyn kirjanpidon vaatimusten mukaisesti.

    Kansainvälisten tilinpäätösstandardien käyttöönoton kertaluonteiset vaikutukset voidaan jakaa enintään 15 vuoden ajalle.

    Rajoittamatta asetuksen (EU) N:o 691/2010 16 ja 18 artiklan soveltamista reaali- ja nimellismääräiset määritetyt kustannukset on vahvistettava kullekin kalenterivuodelle ennen kunkin viiteajanjakson alkua osana asetuksen (EY) N:o 549/2004 11 artiklassa ja asetuksen (EU) N:o 691/2010 10 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja suorituskykysuunnitelmia. Yksikköhinnat lasketaan nimellismääräisten kustannusten perusteella. Kutakin viiteajanjakson vuotta koskeva nimellismääräisinä ennen viiteajanjakson alkua esitettyjen määritettyjen kustannusten ja komission (Eurostat) laskeman toteutuneen vuotuisen inflaatiovauhdin mukaisesti korotettujen määritettyjen kustannusten erotus siirretään ja oikaistaan kirjanpidossa viimeistään vuonna n + 2.

    Määritetyt kustannukset ja toteutuneet kustannukset ilmaistaan kansallisena valuuttana. Jos yhteinen maksuvyöhyke, jolla sovelletaan yhtenäistä yksikköhintaa, on perustettu toiminnalliselle ilmatilan lohkolle asianomaisten jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset kustannukset muunnetaan euromääräisiksi tai jonkin asianomaisen jäsenvaltion kansallisen valuutan määräisiksi, jotta yhtenäinen yksikköhinta voidaan laskea avoimesti tämän asetuksen 13 artiklan 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa. Näiden jäsenvaltioiden on ilmoitettava tästä komissiolle ja Eurocontrolille.”;

    b)

    Muutetaan 2 kohta seuraavasti:

    i)

    Korvataan toinen alakohta seuraavasti:

    ”Henkilöstökustannuksiin kuuluvat bruttopalkat, ylityökorvaukset, työnantajien maksuosuudet sosiaaliturvajärjestelmiin, eläkekustannukset ja muut etuudet. Eläkekustannukset voidaan laskea käyttämällä järjestelmän hallinnointisääntöjen tai tarvittaessa kansallisen lainsäädännön mukaisia varovaisia oletuksia. Kyseisistä oletuksista on annettava yksityiskohtaiset tiedot kansallisessa suorituskykysuunnitelmassa.”;

    ii)

    Korvataan neljäs ja viides alakohta seuraavasti:

    ”Poistokustannukset koskevat kaikkia lennonvarmistuspalveluihin käytettäviä käyttöomaisuushyödykkeitä. Käyttöomaisuushyödykkeet poistetaan niiden arvioidun käyttöiän perusteella, ja tällöin käytetään poistettavien omaisuuserien kustannuksiin sovellettavaa tasapoistoa. Poistoja laskettaessa voidaan soveltaa alkuperäiseen hankintamenoon tai jälleenhankinta-arvoon perustuvaa laskentaa. Menetelmää ei saa muuttaa poistoja tehtäessä, ja menetelmän on oltava johdonmukainen sovellettavien pääomakustannusten kanssa. Jälleenhankinta-arvoon perustuvaa laskentaa sovellettaessa on esitettävä myös vastaavat alkuperäiseen hankintamenoon perustuvat numerotiedot vertailua ja arviointia varten.

    Pääomakustannukset saadaan kertomalla keskenään:

    a)

    lennonvarmistuspalvelujen tarjoamiseen tarvittavien, lennonvarmistuspalvelujen tarjoajan käytössä tai rakenteilla olevien käyttöomaisuushyödykkeiden (mukaan lukien kansallisen valvontaviranomaisen omaisuuserien yhteismäärään tekemät mahdolliset oikaisut) nettokirjanpitoarvon ja nettomääräisen vaihto- ja rahoitusomaisuuden (pois lukien korolliset tilit) keskimääräisen arvon summa; sekä

    b)

    velkojen korkokannan ja oman pääoman tuottoasteen painotettu keskiarvo. Jos lennonvarmistuspalvelujen tarjoajalla ei ole osakepääomaa, painotettu keskiarvo lasketaan tuotolla, jota sovelletaan a alakohdassa tarkoitetun omaisuuserien yhteismäärän ja velkojen erotukseen.

    Satunnaiserät ovat saman vuoden aikana lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisesta syntyneitä kertaluonteisia kustannuksia.

    Kansainvälisten tilinpäätösstandardien määräyksistä poikkeavat oikaisut on yksilöitävä kansallisessa suorituskykysuunnitelmassa, jotta komissio voi tarkastella niitä, ja liitteen II mukaisesti annettavissa lisätiedoissa.”.

    c)

    Korvataan 3 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

    ”3. Edellä 2 kohdan viidennessä alakohdassa painotusperusteena on velkarahoituksella ja omalla pääomalla rahoitettujen osuuksien suhde. Velkojen korkokannan on oltava yhtä suuri kuin lennonvarmistuspalvelujen tarjoajan velkojen keskimääräinen korkokanta. Oman pääoman tuoton on perustuttava lennonvarmistuspalvelujen tarjoajan todelliseen rahoitusriskiin.”.

    7)

    Lisätään 7 artiklan 2 kohtaan b alakohta seuraavasti:

    ”Ensimmäisen alakohdan b alakohdassa jäsenvaltioiden on ennen kunkin viiteajanjakson alkua määriteltävä kullekin lentoasemalle perusteet, joita käytetään kohdistettaessa kustannuksia lennonaikaisten palvelujen ja terminaalipalvelujen kesken, sekä ilmoitettava näistä komissiolle;”.

    8)

    Korvataan 8 artikla seuraavasti:

    ”8 artikla

    Kustannusten ja maksujärjestelmän avoimuus

    1.   Viimeistään kuusi kuukautta ennen viiteajanjakson alkua jäsenvaltioiden ja niitä avustavien lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien on järjestettävä ilmatilan käyttäjien edustajille kuuleminen määritetyistä kustannuksista, suunnitelluista investoinneista, palveluyksiköitä koskevista ennusteista, maksupolitiikasta ja niiden tuloksena määritettävistä yksikköhinnoista. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava 5 artiklan mukaisesti toiminnallisille tai kansallisille ilmatilan lohkoille vahvistetut kustannuksensa ja yksikköhintansa avoimella tavalla ilmatilan käyttäjien edustajille, komissiolle ja tarvittaessa myös Eurocontrolille.

    Viiteajanjakson aikana jäsenvaltioiden on vuosittain järjestettävä kuuleminen ilmatilan käyttäjien edustajille, jossa käsitellään mahdollisia poikkeamia ennusteista ja erityisesti

    a)

    verrataan toteutuneita liikennemääriä ja kustannuksia ennustettuun liikenteeseen ja määritettyihin kustannuksiin;

    b)

    käsitellään myös 11 a artiklassa vahvistetun riskinjakomekanismin toteuttamista;

    c)

    ja 12 artiklassa vahvistettuja kannustinjärjestelmiä.

    Kuuleminen voidaan järjestää alueellisesti. Ilmatilan käyttäjien edustajilla on oikeus pyytää useampien kuulemisten järjestämistä. Ilmatilan käyttäjiä on kuultava järjestelmällisesti myös silloin kun yksikköhintaa tarkistetaan varoitusjärjestelmän aktivoitumisen vuoksi.

    2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen on perustuttava liitteissä II ja VI vahvistettuihin selontekotaulukoihin ja yksityiskohtaisiin sääntöihin tai, kun jäsenvaltio on päättänyt olla laskematta määritettyjä kustannuksia tai terminaalimaksuja tai olla vahvistamatta terminaaliyksikköhintoja 1 artiklan 6 kohdan mukaisesti kansallisella tai toiminnallisen ilmatilan lohkon tasolla, edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen on perustuttava liitteessä III vahvistettuihin selontekotaulukoihin ja yksityiskohtaisiin sääntöihin. Asiaa koskevien asiakirjojen on oltava ilmatilan käyttäjien edustajien, komission, Eurocontrolin ja kansallisten valvontaviranomaisten saatavilla kolme viikkoa ennen kuulemiskokousta. Edellä 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun vuotuisen kuulemisen osalta asiaa koskevien asiakirjojen on oltava ilmatilan käyttäjien edustajien, komission, Eurocontrolin ja kansallisten valvontaviranomaisten saatavilla viimeistään 1 päivänä marraskuuta.”.

    9)

    Muutetaan 9 artikla seuraavasti:

    a)

    Korvataan 1 kohdan c alakohta seuraavasti:

    ”c)

    yksinomaan hallitsevaa monarkkia ja hänen perheenjäseniään, valtionpäämiehiä, hallituksen päämiehiä ja ministereitä virallisella vierailulla kuljettavat lennot. Poikkeus on aina mainittava asianmukaisella ilmoituksella tai huomautuksella lentosuunnitelmassa;”;

    b)

    Muutetaan 4 kohta seuraavasti:

    i)

    Poistetaan ensimmäinen alakohta;

    ii)

    Korvataan toisen alakohdan johdantokappale seuraavasti:

    ”Poikkeuksen alaisten lentojen kustannukset ovat seuraavat:”.

    10)

    Korvataan10 ja 11 artikla seuraavasti:

    ”10 artikla

    Lentoreittimaksujen laskeminen

    1.   Rajoittamatta 3 artiklan 2 kohdassa säädettyä mahdollisuutta rahoittaa lennonaikaisia lennonvarmistuspalveluja muusta lähteestä, tietyltä lennolta tietyllä lentoreittimaksuvyöhykkeellä perittävän lentoreittimaksun on oltava yhtä suuri kuin tulo, joka saadaan kertomalla kyseisen lentoreittimaksuvyöhykkeen yksikköhinta kyseisen lennon lentoreittipalveluyksikköjen määrällä.

    2.   Yksikköhinta ja lentoreittipalveluyksiköt lasketaan liitteen IV mukaisesti.

    11 artikla

    Terminaalimaksujen laskeminen

    1.   Rajoittamatta 3 artiklan 3 kohdassa säädettyä mahdollisuutta rahoittaa terminaalin lennonvarmistuspalveluja muilla tuloilla, tietyltä lennolta tietyllä terminaalimaksuvyöhykkeellä perittävän terminaalimaksun on oltava yhtä suuri kuin tulo, joka saadaan kertomalla keskenään kyseiselle terminaalimaksuvyöhykkeelle vahvistettu yksikköhinta kyseisen lennon terminaalipalveluyksikköjen määrällä. Maksuja määritettäessä ilma-aluksen lähestymistä ja lähtöä pidetään yhtenä lentona. Laskentayksikkönä on joko lähestyvä tai lähtevä lento.

    2.   Yksikköhinta ja terminaalipalveluyksiköt lasketaan liitteen V mukaisesti.”.

    11)

    Lisätään 11 a artikla seuraavasti:

    ”11 a artikla

    Riskinjako

    1.   Tässä artiklassa säädetään liikenteen ja kustannusten riskinjakomekanismista. Sitä sovelletaan asetuksen (EU) N:o 691/2010 11 artiklassa tarkoitettujen periaatteiden mukaisesti.

    2.   Liikenneriskin jakamista ei sovelleta seuraaviin kustannuksiin ja ne on katettava liikenteen kehityksestä riippumatta:

    a)

    edellä 5 artiklan 2 kohtaa sovellettaessa vahvistetut määritetyt kustannukset, lukuun ottamatta rajat ylittävään ilmaliikennepalvelujen tarjoamiseen liittyvät sopimukset;

    b)

    sääpalvelujen tarjoajien määritetyt kustannukset;

    c)

    edelliseltä vuodelta tai viiteajanjaksolta vahvistetut siirtyvät erät sekä kannustinjärjestelmistä johtuvat bonukset tai sakot;

    d)

    liikenteen vaihtelun vuoksi syntyvät yli- tai alijäämät, jotka on oikaistava viimeistään vuonna n + 2.

    Lisäksi jäsenvaltiot voivat vapauttaa liikenneriskin jakamisesta sellaisten lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien määritetyt kustannukset, jotka saavat tarjota tällaisia palveluja ilman lupaa asetuksen (EY) N:o 550/2004 7 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

    3.   Jos palveluyksiköiden toteutunut lukumäärä on jonakin vuonna enintään kaksi prosenttia suurempi tai pienempi kuin viiteajanjakson alussa laadittu ennuste, kyseistä lennonvarmistuspalvelujen tarjoajan määritettyihin kustannuksiin vaikuttavaa lisätuloa tai tulonmenetystä ei siirretä seuraavalle kaudelle.

    4.   Jos palveluyksiköiden toteutunut lukumäärä on vuonna n yli kaksi prosenttia suurempi kuin viiteajanjakson alussa laadittu ennuste, vähintään 70 prosenttia lennonvarmistuspalvelujen tarjoajan tai tarjoajien saamasta lisätulosta, joka ylittää kaksi prosenttia määritettyihin kustannuksiin liittyvien palveluyksiköiden toteutuneen ja ennustetun lukumäärän erotuksesta, on palautettava ilmatilan käyttäjille viimeistään vuonna n + 2.

    Jos palveluyksiköiden toteutunut lukumäärä on vuonna n yli kaksi prosenttia pienempi kuin viiteajanjakson alussa laadittu ennuste, ilmatilan käyttäjien on periaatteessa viimeistään vuonna n + 2 katettava enintään 70 prosenttia lennonvarmistuspalvelujen tarjoajan tai tarjoajien tulojen vähennyksestä, joka ylittää kaksi prosenttia määritettyihin kustannuksiin liittyvien palveluyksiköiden toteutuneen ja ennustetun lukumäärän erotuksesta. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin päättää, että yksikköhinnan vakauden säilyttämiseksi kyseiset tulonmenetykset jaetaan usealle vuodelle.

    5.   Kansallisen tai toiminnallisen ilmatilan lohkon suorituskykysuunnitelmassa vahvistettava 4 kohdassa tarkoitettu liikenneriskin kohdistaminen koko viiteajanjaksoksi 8 artiklassa tarkoitetun kuulemisen jälkeen.

    6.   Jos palveluyksiköiden toteutunut lukumäärä on vuonna n alle 90 prosenttia viiteajanjakson alussa laaditusta ennusteesta, ilmatilan käyttäjien on periaatteessa viimeistään vuonna n + 2 katettava kokonaan se osuus lennonvarmistuspalvelujen tarjoajan tai tarjoajien tulojen vähennyksestä, joka ylittää kymmenen prosenttia määritettyihin kustannuksiin liittyvien palveluyksiköiden toteutuneen ja ennustetun lukumäärän erotuksesta. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin päättää, että yksikköhinnan vakauden säilyttämiseksi kyseiset tulonmenetykset jaetaan usealle vuodelle.

    Jos palveluyksiköiden toteutunut lukumäärä on vuonna n yli 110 prosenttia viiteajanjakson alussa laaditusta ennusteesta, lennonvarmistuspalvelujen tarjoajan tai tarjoajien saamat lisätulot, jotka ylittävät kymmenen prosenttia määritettyihin kustannuksiin liittyvien palveluyksiköiden toteutuneen ja ennustetun lukumäärän erotuksesta, on palautettava kokonaisuudessaan ilmatilan käyttäjille vuonna n + 2.

    7.   Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajiin, joilla ei ole osakepääomaa tai joiden osakepääoma ei ylitä viittä prosenttia kokonaisveloista 31 päivänä joulukuuta 2011, voidaan vapauttaa liikenneriskin jakamisesta ensimmäisellä viiteajanjaksolla, jotta velkarahoituksen osuus saadaan pienemmäksi. Kyseiset liikenneriskin jakamisesta vapautetut lennonvarmistuspalvelujen tarjoajat on yksilöitävä komission tarkasteltavaksi annettavassa suorituskykysuunnitelmassa ja liitteen II mukaisesti annettavissa lisätiedoissa. Jäsenvaltioiden on kuvailtava toimenpiteet, joilla velkarahoituksen osuutta aiotaan pienentää, sekä esitettävä toimenpiteiden perusteet ja aikataulu.

    8.   Kustannusriskin jakamiseen sovelletaan seuraavia periaatteita:

    a)

    Jos toteutuneet kustannukset ovat koko viiteajanjakson ajalta pienemmät kuin viiteajanjakson alussa vahvistetut määritetyt kustannukset, asianomainen lennonvarmistuspalvelujen tarjoaja, jäsenvaltio tai pätevä yksikkö pitää kustannusten erotuksen itsellään.

    b)

    Jos toteutuneet kustannukset ovat koko viiteajanjakson ajalta suuremmat kuin viiteajanjakson alussa vahvistetut määritetyt kustannukset, asianomainen lennonvarmistuspalvelujen tarjoaja, jäsenvaltio tai pätevä yksikkö kattaa erotuksen, sanotun rajoittamatta asetuksen (EU) N:o 691/2010 18 artiklaa sovellettaessa tarkoitettavan varoitusjärjestelmän aktivoitumista.

    c)

    Edellä a ja b alakohtaa ei sovelleta toteutuneiden ja määritettyjen kustannusten erotukseen, joka johtuu seuraavista seikoista, joihin lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien, jäsenvaltioiden ja pätevien yksiköiden ei katsota voivan vaikuttaa:

    i)

    kansallisista eläkesäännöksistä ja eläkealan laskentatoimen säännöksistä johtuvat odottamattomat muutokset;

    ii)

    kansallisesta verolainsäädännöstä johtuvat odottamattomat muutokset;

    iii)

    lainsäädännöstä johtuvat odottamattomat ja uudet kuluerät, jotka eivät sisälly kansalliseen suorituskykysuunnitelmaan;

    iv)

    kustannusten tai tulojen odottamattomat muutokset, jotka perustuvat kansainvälisiin sopimuksiin;

    v)

    lainoista perittävien korkojen odottamattomat muutokset.

    Rajoittamatta 6 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan soveltamista kansallinen valvontaviranomainen määrittää niiden kustannustekijöiden, joihin ei voida vaikuttaa, luettelon ensimmäisen alakohdan i-v alakohdassa vahvistetun luettelon perusteella, ja se sisällytetään toimintakykysuunnitelmaan.

    Jos tällaisten kustannustekijöiden toteutuneet kustannukset ovat koko viiteajanjakson ajalta pienemmät kuin viiteajanjakson alussa vahvistetut määritetyt kustannukset, erotus palautetaan ilmatilan käyttäjille siirtämällä se seuraavalle viiteajanjaksolle.

    Jos toteutuneet kustannukset ovat koko viiteajanjakson ajalta suuremmat kuin viiteajanjakson alussa vahvistetut määritetyt kustannukset, erotus tulee ilmatilan käyttäjien maksettavaksi, ja se siirretään seuraavalle viiteajanjaksolle. Asianomaisten kansallisten valvontaviranomaisten on annettava siirrolle selkeä hyväksyntänsä sen jälkeen, kun ne ovat varmistaneet, että

    i)

    toteutuneiden kustannusten vaihtelu suhteessa määritettyihin kustannuksiin on johtunut tosiasiallisesti tapahtumista, joihin asianomainen lennonvarmistuspalvelujen tarjoaja, jäsenvaltio tai pätevä yksikkö ei ole pystynyt vaikuttamaan;

    ii)

    ilmatilan käyttäjien maksettavaksi tuleva kustannusten muutos yksilöidään ja luokitellaan.

    Siirrettävä määrä on jaettava osatekijöihin, ja siitä on annettava kuvaus liitteen VI mukaisesti annettavissa lisätiedoissa.”.

    12)

    Korvataan 12 artiklan 1, 2 ja 3 kohta seuraavasti:

    ”1.   Jäsenvaltiot kansallisella tai toiminnallisen ilmatilan lohkon tasolla voivat perustaa tai hyväksyä syrjimättömästi ja avoimesti kannustinjärjestelmiä, joilla tuetaan tarjottaviin lennonvarmistuspalveluihin tehtäviä parannuksia tai ilmailun ympäristöhaittojen vähentämistä ja joiden myötä maksut lasketaan eri tavalla 2 ja 3 kohdan mukaisesti. Näitä kannustimia voidaan soveltaa lennonvarmistuspalvelujen tarjoajiin tai ilmatilan käyttäjiin.

    2.   Asetuksen (EU) N:o 691/2010 11 artiklan mukaisesti jäsenvaltiot voivat kansallisella tai toiminnallisen ilmatilan lohkon tasolla ottaa käyttöön taloudellisia kannustimia, joilla edistetään niiden lennonvarmistuspalvelujen suorituskykytavoitteiden saavuttamista. Yksikköhintaa voidaan mukauttaa, jotta lennonvarmistuspalvelun tarjoajalle voidaan antaa bonuksia tai määrätä seuraamuksia tavoitteisiin verrattavan todellisen suorituskykytason perusteella. Tällaiset bonukset ja seuraamukset otetaan käyttöön vasta sitten, kun suorituskyvyn vaihteluilla on huomattavat vaikutukset ilmatilan käyttäjiin. Käytössä olevien bonusten ja seuraamusten on oltava suhteessa tavoitteisiin ja suorituskyvyn tasoon. Suorituskyvyn muutosten tasot ja sovellettavat bonukset ja seuraamukset määritetään 8 artiklassa tarkoitetun kuulemisen jälkeen, ja ne on vahvistettava kansallisen tai toiminnallisen ilmatilan lohkon suorituskykysuunnitelmassa.

    3.   Kun jäsenvaltio päättää soveltaa kannustinjärjestelmää lennonvarmistuspalvelujen käyttäjiin, sen on 8 artiklassa tarkoitetun kuulemisen jälkeen mukautettava näistä palveluista käyttäjille aiheutuvat maksut siten, että ne erityisesti kuvastavat kyseisten käyttäjien pyrkimystä

    a)

    optimoida lennonvarmistuspalvelujen käyttöä;

    b)

    vähentää ilmailun ympäristövaikutuksia;

    c)

    alentaa lennonvarmistuspalvelujen kokonaiskustannuksia ja lisätä niiden tehokkuutta ennen kaikkea alentamalla tai mukauttamalla sellaisilta lentokonelaitteistoilta perittäviä maksuja, jotka lisäävät kapasiteettia, tai hyvittämällä vähemmän liikennöityjen reittien valinnasta aiheutuvaa haittaa;

    d)

    nopeuttaa SESAR ATM-valmiuksien käyttöönottoa.”.

    13)

    Muutetaan 13 artikla seuraavasti:

    a)

    Korvataan 1 ja 2 kohta seuraavasti:

    ”1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kunkin maksuvyöhykkeen yksikköhinnat vahvistetaan vuosittain.

    Yksikköhinnat ilmaistaan kansallisena valuuttana. Jos jäsenvaltiot, jotka muodostavat toiminnallisen ilmatilan lohkon, ovat päättäneet perustaa yhteisen maksuvyöhykkeen, jolla sovelletaan yhtenäistä yksikköhintaa, kyseinen yksikköhinta on ilmaistava euroina tai jonkin asianomaisen jäsenvaltion kansallisen valuutan määräisenä. Asianomaisten jäsenvaltioiden on ilmoitettava sovellettavasta valuutasta komissiolle ja Eurocontrolille.

    2.   Asetuksen (EY) N:o 549/2004 11 artiklan 4 kohdan e alakohdan ja asetuksen (EU) N:o 691/2010 18 artiklan mukaisesti, varoitusjärjestelmän aktivoituessa yksikköhintoja voidaan muuttaa vuoden aikana.”;

    b)

    Lisätään 4 kohta seuraavasti:

    ”4.   Viiteajanjakson ensimmäiselle vuodelle laskettavien yksikköhintojen on perustuttava suorituskykysuunnitelmaan, jonka asianomainen jäsenvaltio tai toiminnallinen ilmatilan lohko toimitti viiteajanjakson alkua edeltävän vuoden 1 päivänä marraskuuta. Jos suorituskykysuunnitelmat hyväksytään viiteajanjakson alkua edeltävän vuoden 1 päivän marraskuuta jälkeen, yksikköhinnat on tarvittaessa laskettava uudestaan lopullisen hyväksytyn suunnitelman tai sovellettavien oikaisutoimien perusteella.”.

    14)

    Korvataan 14 artiklan 1 kohta seuraavasti:

    ”1.   Jäsenvaltiot voivat kerätä maksut yksittäisenä lentokohtaisena maksuna. Jos maksut laskutetaan ja kerätään alueellisesti, laskutusvaluutta voi olla euro, ja kyseiseen yksikköhintaan voidaan lisätä laskutus- ja keräämiskustannuksiin perustuva hallinnollinen yksikköhinta.”.

    15)

    Poistetaan 15 artikla.

    16)

    Korvataan 17 artiklan ensimmäisen alakohdan johdantokappale seuraavasti:

    ”Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien on helpotettava kansallisen valvontaviranomaisen tai sen puolesta toimivan pätevän yksikön tekemiä tarkastuksia ja selvityksiä, kuten paikalla tehtäviä vierailukäyntejä. Valtuutetuilla henkilöillä on oltava oikeus:”.

    17)

    Lisätään 17 a artikla seuraavasti:

    ”17 a artikla

    Uudelleentarkastelu

    Asetuksen (EU) N:o 691/2010 24 artiklassa tarkoitettuun komission tekemään suorituskyvyn kehittämisjärjestelmän uudelleentarkasteluun sisältyy tämän asetuksen 11 a artiklan mukainen riskinjakomekanismi, tämän asetuksen 12 artiklan mukaisesti perustetut kannustinjärjestelmät sekä niiden vaikutus ja tehokkuus pyrittäessä saavuttamaan asetetut suorituskykytavoitteet.”.

    18)

    Muutetaan liitteet I–VI tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

    2 artikla

    Siirtymäsäännökset

    Jäsenvaltiot, joiden ennen 8 päivää heinäkuuta 2010 voimassa olleissa kansallisissa säännöksissä yksikköhinnoille on vahvistettu vähennys, joka ylittää asetuksen (EU) N:o 691/2010 mukaisesti vahvistetut unionin laajuiset tavoitteet, voivat vapauttaa lennonvarmistuspalvelujen tarjoajansa asetuksen (EY) N:o 1794/2006 11 a artiklan 3 kohdan soveltamisesta. Tätä poikkeusta sovelletaan sinä ajanjaksona, jona yksikköhintaa alennetaan kansallisten säännösten mukaisesti, enintään kuitenkin ensimmäisen viiteajanjakson loppuun vuonna 2014. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä poikkeuksista komissiolle ja Eurocontrolille.

    Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta asetuksen (EY) N:o 1794/2006 säännöksiä, sellaisena kuin ne ovat muutettuina tällä asetuksella, terminaalimaksuihin 31 päivään joulukuuta 2014 asti. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle. Jos jäsenvaltio on perimättä terminaalimaksuja eikä sovella mainitun asetuksen kyseisiä säännöksiä, terminaalin lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisesta aiheutuvat täysimääräiset kustannukset voidaan periä 31 päivään joulukuuta 2014 asti.

    3 artikla

    Voimaantulo

    Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

    Sitä sovelletaan lennonvarmistuspalvelujen kustannuksiin, maksuihin ja yksikköhintoihin vuodesta 2012.

    Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

    Tehty Brysselissä 16 päivänä joulukuuta 2010.

    Komission puolesta

    José Manuel BARROSO

    Puheenjohtaja


    (1)  EUVL L 96, 31.3.2004, s. 10.

    (2)  EUVL L 96, 31.3.2004, s. 1.

    (3)  EUVL L 341, 7.12.2006, s. 3.

    (4)  EUVL L 201, 3.8.2010, s. 1.

    (5)  EUVL L 201, 3.8.2010, s. 1.”.


    LIITE

    Muutetaan liitteet I–VI seuraavasti:

    1)

    Lisätään liitteeseen I seuraava 5 kohta:

    ”5.

    Jos kaupallisia tapahtumia on vuoden aikana yli 150 000, 1–4 kohdassa tarkoitettu arviointi suoritetaan erikseen kunkin lentoaseman osalta.”.

    2)

    Korvataan liite II seuraavasti:

    ”LIITE II

    Kustannusperustan avoimuus

    1.   SELONTEKOTAULUKKO

    Jäsenvaltioiden ja lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien on täytettävä seuraavat selontekotaulukot kaikista vastuullaan olevista maksuvyöhykkeistä ja jokaiselta viiteajanjaksolta. Jäsenvaltioiden on myös laadittava konsolidoitu selontekotaulukko kustakin vastuullaan olevasta maksuvyöhykkeestä.

    Konsolidoitu taulukko on laadittava kaikista lentoasemista, joihin tämän asetuksen säännöksiä sovelletaan.

    Kun maksuvyöhyke ulottuu useamman kuin yhden jäsenvaltion ilmatilaan, niiden on täytettävä taulukko yhdessä 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun järjestelyn mukaisesti.

    Toteutuneet kustannukset on ilmoitettava varmennettujen tilien perusteella. Kustannukset on ilmoitettava toimiluvassa edellytetyn liiketoimintasuunnitelman mukaisesti ja raportoitava siinä valuutassa, jossa ne vahvistetaan 6 artiklan 1 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti.

    Rajoittamatta kansallisella tai toiminnallisen ilmatilan lohkon tasolla hyväksyttäviä suorituskykysuunnitelmia jäsenvaltioiden ja lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien on täytettävä selontekotaulukko 18 kuukautta ennen viiteajanjakson alkua käyttäen alustaviin ennusteisiin perustuvia numerotietoja, jotta komissio voi helpommin vahvistaa unionin laajuiset suorituskykytavoitteet.

    Image

    2.   LISÄTIETOJA

    Jäsenvaltioiden ja lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien on lisäksi toimitettava ainakin seuraavat tiedot:

    kuvaus menetelmästä, jolla Euroopan aluetta koskevassa ICAO:n alueellisessa lennonvarmistamissuunnitelmassa (asiakirja 7754) lueteltujen laitteiden ja palvelujen kustannukset jaetaan eri lennonvarmistuspalvelujen kesken, ja kuvaus menetelmästä, jolla nämä kustannukset jaetaan eri maksuvyöhykkeiden kesken;

    kuvaus ja selvitys poistokustannusten laskemisessa käytettävästä menetelmästä eli siitä, perustuuko menetelmä alkuperäiseen hankintamenoon vai jälleenhankinta-arvoon. Kun valitaan jälleenhankinta-arvo, on myös esitettävä vertailukelpoiset alkuperäiseen hankintamenoon perustuvat tiedot;

    pääomakustannusten perusteet, mukaan lukien pääomapohjan koostumus, koko omaisuuteen tehdyt mahdolliset oikaisut ja oman pääoman tuotto;

    kuvaus kunkin tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan lentoaseman määritetyistä kokonaiskustannuksista kultakin terminaalimaksuvyöhykkeeltä. Kun lentoasemilla on kolmen edellisen vuoden keskiarvona laskettuna vuodessa alle 20 000 kaupallista ilmaliikennetapahtumaa, kustannukset voidaan esittää yhteenlaskettuina lentoasemaa kohti;

    määritelmä perusteista, joita käytetään kohdistettaessa kustannuksia lennonaikaisten palvelujen ja lentoasemalla tarjottavien palvelujen kesken kullakin sääntelyn alaisella lentoasemalla;

    kuvaus meteorologisten kustannusten jakautumisesta välittömiin kustannuksiin ja ’MET-peruskustannuksiin’. ’MET-peruskustannukset’ ovat sellaisista meteorologisista apulaitteista ja -palveluista aiheutuneita kustannuksia, joita käytetään yleisiin meteorologisiin tarkoituksiin. Näitä ovat esim. yleiset analyysit ja ennusteet, maanpinnan ja ylemmän ilmakehän havainnointiverkot, meteorologiset viestintäjärjestelmät, tietojenkäsittelykeskukset sekä avustava tutkimus, koulutus ja hallinto;

    kuvaus menetelmästä, jolla MET-kokonaiskustannukset ja tärkeimmät MET-kustannukset kohdistetaan siviili-ilmailuun ja eri maksuvyöhykkeille;

    kuvaus raportoidusta kustannus- ja liikenne-ennusteesta 18 kuukautta ennen viiteajanjakson alkua, kuten 1 kohdassa edellytetään;

    kuvaus raportoiduista toteutuneista kustannuksista sekä niiden ja määritettyjen kustannusten erotuksesta jokaiselta viiteajanjakson vuodelta.”.

    3)

    Korvataan liitteessä III oleva 1.2 kohta seuraavasti:

    ”1.2   Lisätietoja

    Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien on lisäksi toimitettava ainakin seuraavat tiedot:

    kuvaus perusteista, joilla Euroopan aluetta koskevassa ICAO:n alueellisessa lennonvarmistamissuunnitelmassa (asiakirja 7754) lueteltujen laitteiden ja palvelujen kustannukset jaetaan eri lennonvarmistuspalvelujen kesken;

    kuvaus ja selvitys suunniteltujen ja toteutuneiden ei-luottamuksellisten numerotietojen välisestä erosta vuonna n – 1;

    kuvaus ja selvitys suunnitelluista ei-luottamuksellisista viisivuotiskustannuksista ja liikenne-ennusteisiin liittyvistä investoinneista;

    kuvaus ja selvitys poistokustannusten laskemisessa käytettävästä menetelmästä eli siitä, perustuuko menetelmä alkuperäiseen hankintamenoon vai jälleenhankinta-arvoon;

    pääomakustannusten perusteet, mukaan lukien pääomapohjan koostumus, koko omaisuuteen tehdyt mahdolliset oikaisut ja oman pääoman tuotto.”.

    4)

    Korvataan liite IV seuraavasti:

    ”LIITE IV

    Lentoreittipalveluyksiköiden ja yksikköhintojen laskeminen

    1.   Lentoreittipalveluyksiköiden laskeminen

    1.1

    Lentoreittipalveluyksikkö lasketaan kertomalla keskenään kyseessä olevan ilma-aluksen etäisyyskerroin ja sen painokerroin.

    1.2

    Etäisyyskerroin saadaan jakamalla luvulla 100 lentokilometrit, jotka on lennetty isoympyräetäisyytenä maksuvyöhykkeiden saapumis- ja poistumispisteen välillä ja jotka on saatu kyseisen ilma-aluksen viimeisimmästä tiedossa olevasta lentosuunnitelmasta, joka on laadittu ilmaliikennevirtatarkoituksia varten.

    1.3

    Jos ilma-aluksen saapumis- ja poistumispiste on maksuvyöhykkeellä sama, etäisyyskerroin on tämän pisteen ja lentosuunnitelman etäisimmän pisteen välillä isoympyräetäisyytenä lennetty matka kerrottuna kahdella.

    1.4

    Huomioon otettavaa etäisyyttä vähennetään 20 kilometriä kutakin jäsenvaltiossa tapahtunutta nousua ja kutakin jäsenvaltiossa tapahtunutta laskua kohden.

    1.5

    Painokerroin ilmaistaan kahden desimaalin tarkkuudella. Se on sen osamäärän neliöjuuri, joka saadaan jakamalla luvulla 50 tonneina ilmaistu ilma-aluksen suurin sallittu lentoonlähtöpaino, joka mainitaan joko lentokelpoisuustodistuksessa tai ilma-aluksen käyttäjän esittämässä muussa vastaavassa virallisessa asiakirjassa. Kun tätä painoa ei tiedetä, valitaan raskaimman tunnetun samantyyppisen ilma-aluksen paino. Kun yhdellä ilma-aluksella on useampi kuin yksi suurin sallittu lentoonlähtöpaino, näistä valitaan suurin paino. Kun ilma-aluksen käyttäjä käyttää kahta tai useampaa ilma-alusta, jotka ovat saman tyypin eri versioita, kunkin tämäntyyppisen ilma-aluksen osalta käytetään käyttäjän kaikkien tämäntyyppisten ilma-alusten suurimpien sallittujen lentoonlähtöpainojen keskiarvoa. Painokerroin on laskettava ilma-alustyyppiä ja käyttäjää kohden vähintään kerran vuodessa.

    2.   Lentoreittien yksikköhintojen laskeminen

    2.1

    Lentoreitin yksikköhinta on laskettava ennen viiteajanjakson kunkin vuoden alkua.

    2.2

    Se lasketaan jakamalla seuraavien summa asianomaisen vuoden ennustetulla lentoreittiyksiköiden kokonaismäärällä:

    i)

    asianomaisen vuoden määritetyt kustannukset;

    ii)

    edellä 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ennustetun ja toteutuneen inflaation erotus;

    iii)

    edellä 11 a artiklan 2–7 kohdassa tarkoitetusta liikenneriskin jakamisesta johtuvat seuraaville kausille siirrettävät määrät;

    iv)

    edellä 11 a artiklan 8 kohdassa tarkoitetusta kustannusriskin jakamisesta johtuvat edelliseltä viiteajanjaksolta siirrettävät määrät;

    v)

    edellä 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista taloudellisista kannustimista johtuvat bonukset ja seuraamukset;

    vi)

    ensimmäisten kahden viiteajanjakson osalta jäsenvaltioiden maksujen yli- tai alijäämät vuoden 2011 loppuun saakka;

    vii)

    edellä 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen VFR-lentojen kustannusten vähennys.”.

    5)

    Korvataan liite V seuraavasti:

    ”LIITE V

    Terminaalipalveluyksiköiden ja yksikköhintojen laskeminen

    1.   Terminaalipalveluyksiköiden laskeminen

    1.1

    Terminaalipalveluyksikön on oltava yhtä suuri kuin asianomaisen ilma-aluksen painokerroin.

    1.2

    Painokerroin ilmaistaan kahden desimaalin tarkkuudella. Se on osamäärä, joka saadaan jakamalla luvulla 50 liitteessä IV olevassa 1.5 kohdassa tarkoitettu tonneina ilmaistu ilma-aluksen suurin sallittu lentoonlähtöpaino korotettuna potenssiin 0,7. Tämän asetuksen mukaisesti ensimmäisen kerran tapahtuvaa terminaalipalvelun yksikköhinnan laskemista seuraavan viiden vuoden siirtymäkauden aikana tämä eksponentti vaihtelee välillä 0,5–0,9.

    2.   Terminaalipalvelujen yksikköhinnan laskeminen

    2.1

    Terminaalipalvelun yksikköhinta on laskettava ennen viiteajanjakson kunkin vuoden alkua.

    2.2

    Se lasketaan jakamalla seuraavien summa asianomaisen vuoden ennustetulla terminaalipalveluyksiköiden kokonaismäärällä:

    i)

    asianomaisen vuoden määritetyt kustannukset;

    ii)

    edellä 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ennustetun ja toteutuneen inflaation erotuksen vaikutus;

    iii)

    edellä 11 a artiklan 2–7 kohdassa tarkoitetusta liikenneriskin jakamisesta johtuvat seuraavalle kaudelle siirrettävät määrät;

    iv)

    edellä 11 a artiklan 8 kohdassa tarkoitetusta kustannusriskin jakamisesta johtuvat edelliseltä viiteajanjaksolta siirrettävät määrät;

    v)

    edellä 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista taloudellisista kannustimista johtuvat bonukset ja seuraamukset;

    vi)

    ensimmäisten kahden viiteajanjakson osalta jäsenvaltioiden maksujen yli- tai alijäämät sen vuoden loppuun saakka, jonka jälkeen tätä asetusta alettiin soveltaa terminaalimaksuihin;

    vii)

    edellä 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen VFR-lentojen kustannusten vähennys.”.

    6)

    Korvataan liite VI seuraavasti:

    ”LIITE VI

    Maksujärjestelmä

    1.   SELONTEKOTAULUKKO

    Jäsenvaltioiden ja lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien on täytettävä seuraava selontekotaulukko kaikista vastuullaan olevista maksuvyöhykkeistä ja jokaiselta viiteajanjaksolta. Jäsenvaltioiden on myös laadittava konsolidoitu taulukko kustakin vastuullaan olevasta maksuvyöhykkeestä.

    Kun maksuvyöhyke ulottuu useamman kuin yhden jäsenvaltion ilmatilaan, niiden on täytettävä taulukko yhdessä 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun järjestelyn mukaisesti.

    Image

    2.   LISÄTIETOJA

    Jäsenvaltioiden on lisäksi kerättävä ja toimitettava ainakin seuraavat tiedot:

    kuvaus eri maksuvyöhykkeiden perustamisesta ja syyt siihen ennen kaikkea terminaalimaksuvyöhykkeiden ja lentoasemien välisten mahdollisten ristikkäistukien osalta;

    kuvaus ja selvitys siitä, kuinka perittäviksi ennakoidut palveluyksiköt lasketaan;

    kuvaus siitä, kuinka poikkeuksia myönnetään, sekä kuvaus asiaa koskevien kustannusten kattamiseksi käytettävästä rahoitustavasta;

    kuvaus yli- tai alijäämän siirroista jäsenvaltioiden lentoreittimaksujen osalta vuoteen 2011 saakka ja terminaalimaksujen osalta sen vuoden loppuun saakka, jonka jälkeen tätä asetusta alettiin soveltaa niihin;

    kuvaus 11 a artiklan 4 kohdan toisen alakohdan mukaisesti siirretystä alijäämästä;

    eritelty kuvaus määristä, jotka on siirretty aiemmalta viiteajanjaksolta 11 a artiklan 8 kohdan c alakohdan mukaisesti;

    kuvaus mahdollisista muista tuloista;

    kuvaus terminaalimaksujen laskemisessa käytetystä matemaattisesta kaavasta;

    kuvaus ja selvitys kannustimista, joita myönnetään lennonvarmistuspalvelujen käyttäjille.”.


    Top