17.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 333/6

(1)

Komission asetuksessa (EY) N:o 1794/2006 (3) säädetään toimenpiteistä, jotka ovat tarpeen Eurocontrolin reittimaksujärjestelmän kanssa johdonmukaisen lennonvarmistuspalvelujen maksujärjestelmän kehittämiseksi. Yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamiseksi on erittäin tärkeää perustaa yhteinen maksujärjestelmä kaikissa lennon vaiheissa tarjottaville lennonvarmistuspalveluille. Järjestelmällä olisi lisättävä avoimuutta ilmatilan käyttäjiltä perittävien maksujen määrittämisessä, määräämisessä ja perimisessä sekä parannettava kustannustehokkuutta lennonvarmistuspalveluja tarjottaessa. Sillä olisi myös kannustettava tehostamaan lentotoimintaa siten, että samalla säilytetään optimaalinen turvallisuuden taso ja tuetaan kokonaisvaltaista palvelujen tarjoamista.

(2)

Lennonvarmistuspalvelujen kustannustehokkuuden lisäämiseen tähtäävän yleisen tavoitteen varmistamiseksi maksujärjestelmällä olisi edistettävä kustannus- ja toimintatehokkuutta eurooppalaisen ilmaliikenteen hallinnan yleissuunnitelman mukaisesti ja sen toteuttamista tukien.

(3)

Asetus (EY) N:o 1794/2006 on tarpeen saattaa ajan tasalle suorituskyvyn kehittämisjärjestelmän taloudellisten seuraamusten sisällyttämiseksi maksujärjestelmään, erityisesti kustannusten ja liikenteen riskinjakomekanismin sekä lennonvarmistuspalvelujen ja verkkotoimintojen suorituskyvyn kehittämisjärjestelmästä ja lennonvarmistuspalvelujen tarjoamista koskevista yhteisistä vaatimuksista annetun asetuksen (EY) N:o 2096/2005 muuttamisesta 29 päivänä 2010 annetussa komission asetuksessa (EU) N:o 691/2010 (4) kuvailtujen kannustusjärjestelmien osalta.

(4)

Sujuvan siirtymisen varmistamiseksi ajan tasalle saatettuun maksujärjestelmään, olisi säädettävä aiheellisista säännöksistä.

(5)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat yhtenäisen ilmatilan komitean lausunnon mukaiset,

1)

Muutetaan 1 artikla seuraavasti:

2)

Lisätään 2 artiklaan alakohdat seuraavasti:

3)

Muutetaan 3 artiklan 1, 2 ja 3 kohta seuraavasti:

”1.   Maksujärjestelmään sovelletaan asetuksen (EY) N:o 550/2004 15 artiklassa vahvistettuja yleisiä periaatteita.

2.   Lennonaikaisten lennonvarmistuspalvelujen määritetyt kustannukset on rahoitettava lennonvarmistuspalvelujen käyttäjiltä perittävillä lentoreittimaksuilla III luvun säännösten mukaisesti, ja/tai muilla tuloilla.

3.   Terminaalin lennonvarmistuspalvelujen määritetyt kustannukset on rahoitettava lennonvarmistuspalvelujen käyttäjiltä perittävillä terminaalimaksuilla III luvun säännösten mukaisesti, ja/tai muilla tuloilla. Näihin tuloihin voi sisältyä unionin lainsäädännön mukaisesti myönnettyjä ristikkäistukia.”.

4)

Korvataan 4 artiklan 3 ja 4 kohta seuraavasti:

”3.   Lentoreittimaksuvyöhykkeen on ulotuttava maanpinnalta ylimpään ilmatilaan asti. Jäsenvaltiot voivat muodostaa erityisvyöhykkeen monitahoiselle terminaalialueelle maksuvyöhykkeellä.

4.   Jos maksuvyöhykkeet ulottuvat useamman kuin yhden jäsenvaltion alueelle esimerkiksi sen vuoksi, että yhdelle toiminnalliselle ilmatilan lohkolle on perustettu yhteinen maksuvyöhyke, asianomaisten jäsenvaltioiden on varmistettava, että tätä asetusta voidaan soveltaa mahdollisimman johdonmukaisesti ja yhtenäisesti kyseisessä ilmatilassa.

Jos tämän asetuksen yhtenäinen soveltaminen kyseiseen ilmatilaan ei ole mahdollista. Jäsenvaltioiden on avoimesti annettava käyttäjille tieto mahdollisista eroista tämän asetuksen soveltamisessa ja ilmoitettava asiasta komissiolle ja Eurocontrolille.”.

5)

Korvataan 5 artiklan 2 ja 3 kohta seuraavasti:

”2.   Jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon seuraavat kustannukset määritettyinä kustannuksina asetuksen (EY) N:o 550/2004 15 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, kun ne syntyvät lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisesta:

3.   Asetuksen (EY) N:o 550/2004 15 a artiklan 3 kohdan mukaisesti osalla maksuista saatavilla tuloilla voidaan rahoittaa yhteisiä hankkeita sellaisia verkkoihin liittyviä toimintoja varten, jotka ovat erityisen tärkeitä ilmaliikenteen hallinnan ja lennonvarmistuspalvelujen yleisen suorituskyvyn parantamiseksi Euroopassa, sanotun rajoittamatta muiden rahoituslähteiden käyttöä ja unionin lainsäädännön soveltamista. Näissä tapauksissa jäsenvaltioiden on varmistettava, että on käytettävissä kattavia ja avoimia laskentamenetelmiä, jotta ilmatilan käyttäjiltä ei peritä maksuja kahteen kertaan. Määritetyt kustannukset, joilla rahoitetaan yhteistä hanketta, on esitettävä selkeästi liitteen II mukaisesti.”.

6)

Muutetaan 6 artikla seuraavasti:

7)

Lisätään 7 artiklan 2 kohtaan b alakohta seuraavasti:

”Ensimmäisen alakohdan b alakohdassa jäsenvaltioiden on ennen kunkin viiteajanjakson alkua määriteltävä kullekin lentoasemalle perusteet, joita käytetään kohdistettaessa kustannuksia lennonaikaisten palvelujen ja terminaalipalvelujen kesken, sekä ilmoitettava näistä komissiolle;”.

8)

Korvataan 8 artikla seuraavasti:

”8 artikla

Kustannusten ja maksujärjestelmän avoimuus

1.   Viimeistään kuusi kuukautta ennen viiteajanjakson alkua jäsenvaltioiden ja niitä avustavien lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien on järjestettävä ilmatilan käyttäjien edustajille kuuleminen määritetyistä kustannuksista, suunnitelluista investoinneista, palveluyksiköitä koskevista ennusteista, maksupolitiikasta ja niiden tuloksena määritettävistä yksikköhinnoista. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava 5 artiklan mukaisesti toiminnallisille tai kansallisille ilmatilan lohkoille vahvistetut kustannuksensa ja yksikköhintansa avoimella tavalla ilmatilan käyttäjien edustajille, komissiolle ja tarvittaessa myös Eurocontrolille.

Viiteajanjakson aikana jäsenvaltioiden on vuosittain järjestettävä kuuleminen ilmatilan käyttäjien edustajille, jossa käsitellään mahdollisia poikkeamia ennusteista ja erityisesti

Kuuleminen voidaan järjestää alueellisesti. Ilmatilan käyttäjien edustajilla on oikeus pyytää useampien kuulemisten järjestämistä. Ilmatilan käyttäjiä on kuultava järjestelmällisesti myös silloin kun yksikköhintaa tarkistetaan varoitusjärjestelmän aktivoitumisen vuoksi.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen on perustuttava liitteissä II ja VI vahvistettuihin selontekotaulukoihin ja yksityiskohtaisiin sääntöihin tai, kun jäsenvaltio on päättänyt olla laskematta määritettyjä kustannuksia tai terminaalimaksuja tai olla vahvistamatta terminaaliyksikköhintoja 1 artiklan 6 kohdan mukaisesti kansallisella tai toiminnallisen ilmatilan lohkon tasolla, edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen on perustuttava liitteessä III vahvistettuihin selontekotaulukoihin ja yksityiskohtaisiin sääntöihin. Asiaa koskevien asiakirjojen on oltava ilmatilan käyttäjien edustajien, komission, Eurocontrolin ja kansallisten valvontaviranomaisten saatavilla kolme viikkoa ennen kuulemiskokousta. Edellä 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun vuotuisen kuulemisen osalta asiaa koskevien asiakirjojen on oltava ilmatilan käyttäjien edustajien, komission, Eurocontrolin ja kansallisten valvontaviranomaisten saatavilla viimeistään 1 päivänä marraskuuta.”.

9)

Muutetaan 9 artikla seuraavasti:

10)

Korvataan10 ja 11 artikla seuraavasti:

”10 artikla

Lentoreittimaksujen laskeminen

1.   Rajoittamatta 3 artiklan 2 kohdassa säädettyä mahdollisuutta rahoittaa lennonaikaisia lennonvarmistuspalveluja muusta lähteestä, tietyltä lennolta tietyllä lentoreittimaksuvyöhykkeellä perittävän lentoreittimaksun on oltava yhtä suuri kuin tulo, joka saadaan kertomalla kyseisen lentoreittimaksuvyöhykkeen yksikköhinta kyseisen lennon lentoreittipalveluyksikköjen määrällä.

2.   Yksikköhinta ja lentoreittipalveluyksiköt lasketaan liitteen IV mukaisesti.

11 artikla

Terminaalimaksujen laskeminen

1.   Rajoittamatta 3 artiklan 3 kohdassa säädettyä mahdollisuutta rahoittaa terminaalin lennonvarmistuspalveluja muilla tuloilla, tietyltä lennolta tietyllä terminaalimaksuvyöhykkeellä perittävän terminaalimaksun on oltava yhtä suuri kuin tulo, joka saadaan kertomalla keskenään kyseiselle terminaalimaksuvyöhykkeelle vahvistettu yksikköhinta kyseisen lennon terminaalipalveluyksikköjen määrällä. Maksuja määritettäessä ilma-aluksen lähestymistä ja lähtöä pidetään yhtenä lentona. Laskentayksikkönä on joko lähestyvä tai lähtevä lento.

2.   Yksikköhinta ja terminaalipalveluyksiköt lasketaan liitteen V mukaisesti.”.

11)

Lisätään 11 a artikla seuraavasti:

”11 a artikla

Riskinjako

1.   Tässä artiklassa säädetään liikenteen ja kustannusten riskinjakomekanismista. Sitä sovelletaan asetuksen (EU) N:o 691/2010 11 artiklassa tarkoitettujen periaatteiden mukaisesti.

2.   Liikenneriskin jakamista ei sovelleta seuraaviin kustannuksiin ja ne on katettava liikenteen kehityksestä riippumatta:

Lisäksi jäsenvaltiot voivat vapauttaa liikenneriskin jakamisesta sellaisten lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien määritetyt kustannukset, jotka saavat tarjota tällaisia palveluja ilman lupaa asetuksen (EY) N:o 550/2004 7 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

3.   Jos palveluyksiköiden toteutunut lukumäärä on jonakin vuonna enintään kaksi prosenttia suurempi tai pienempi kuin viiteajanjakson alussa laadittu ennuste, kyseistä lennonvarmistuspalvelujen tarjoajan määritettyihin kustannuksiin vaikuttavaa lisätuloa tai tulonmenetystä ei siirretä seuraavalle kaudelle.

4.   Jos palveluyksiköiden toteutunut lukumäärä on vuonna n yli kaksi prosenttia suurempi kuin viiteajanjakson alussa laadittu ennuste, vähintään 70 prosenttia lennonvarmistuspalvelujen tarjoajan tai tarjoajien saamasta lisätulosta, joka ylittää kaksi prosenttia määritettyihin kustannuksiin liittyvien palveluyksiköiden toteutuneen ja ennustetun lukumäärän erotuksesta, on palautettava ilmatilan käyttäjille viimeistään vuonna n + 2.

Jos palveluyksiköiden toteutunut lukumäärä on vuonna n yli kaksi prosenttia pienempi kuin viiteajanjakson alussa laadittu ennuste, ilmatilan käyttäjien on periaatteessa viimeistään vuonna n + 2 katettava enintään 70 prosenttia lennonvarmistuspalvelujen tarjoajan tai tarjoajien tulojen vähennyksestä, joka ylittää kaksi prosenttia määritettyihin kustannuksiin liittyvien palveluyksiköiden toteutuneen ja ennustetun lukumäärän erotuksesta. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin päättää, että yksikköhinnan vakauden säilyttämiseksi kyseiset tulonmenetykset jaetaan usealle vuodelle.

5.   Kansallisen tai toiminnallisen ilmatilan lohkon suorituskykysuunnitelmassa vahvistettava 4 kohdassa tarkoitettu liikenneriskin kohdistaminen koko viiteajanjaksoksi 8 artiklassa tarkoitetun kuulemisen jälkeen.

6.   Jos palveluyksiköiden toteutunut lukumäärä on vuonna n alle 90 prosenttia viiteajanjakson alussa laaditusta ennusteesta, ilmatilan käyttäjien on periaatteessa viimeistään vuonna n + 2 katettava kokonaan se osuus lennonvarmistuspalvelujen tarjoajan tai tarjoajien tulojen vähennyksestä, joka ylittää kymmenen prosenttia määritettyihin kustannuksiin liittyvien palveluyksiköiden toteutuneen ja ennustetun lukumäärän erotuksesta. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin päättää, että yksikköhinnan vakauden säilyttämiseksi kyseiset tulonmenetykset jaetaan usealle vuodelle.

Jos palveluyksiköiden toteutunut lukumäärä on vuonna n yli 110 prosenttia viiteajanjakson alussa laaditusta ennusteesta, lennonvarmistuspalvelujen tarjoajan tai tarjoajien saamat lisätulot, jotka ylittävät kymmenen prosenttia määritettyihin kustannuksiin liittyvien palveluyksiköiden toteutuneen ja ennustetun lukumäärän erotuksesta, on palautettava kokonaisuudessaan ilmatilan käyttäjille vuonna n + 2.

7.   Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajiin, joilla ei ole osakepääomaa tai joiden osakepääoma ei ylitä viittä prosenttia kokonaisveloista 31 päivänä joulukuuta 2011, voidaan vapauttaa liikenneriskin jakamisesta ensimmäisellä viiteajanjaksolla, jotta velkarahoituksen osuus saadaan pienemmäksi. Kyseiset liikenneriskin jakamisesta vapautetut lennonvarmistuspalvelujen tarjoajat on yksilöitävä komission tarkasteltavaksi annettavassa suorituskykysuunnitelmassa ja liitteen II mukaisesti annettavissa lisätiedoissa. Jäsenvaltioiden on kuvailtava toimenpiteet, joilla velkarahoituksen osuutta aiotaan pienentää, sekä esitettävä toimenpiteiden perusteet ja aikataulu.

8.   Kustannusriskin jakamiseen sovelletaan seuraavia periaatteita:

Rajoittamatta 6 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan soveltamista kansallinen valvontaviranomainen määrittää niiden kustannustekijöiden, joihin ei voida vaikuttaa, luettelon ensimmäisen alakohdan i-v alakohdassa vahvistetun luettelon perusteella, ja se sisällytetään toimintakykysuunnitelmaan.

Jos tällaisten kustannustekijöiden toteutuneet kustannukset ovat koko viiteajanjakson ajalta pienemmät kuin viiteajanjakson alussa vahvistetut määritetyt kustannukset, erotus palautetaan ilmatilan käyttäjille siirtämällä se seuraavalle viiteajanjaksolle.

Jos toteutuneet kustannukset ovat koko viiteajanjakson ajalta suuremmat kuin viiteajanjakson alussa vahvistetut määritetyt kustannukset, erotus tulee ilmatilan käyttäjien maksettavaksi, ja se siirretään seuraavalle viiteajanjaksolle. Asianomaisten kansallisten valvontaviranomaisten on annettava siirrolle selkeä hyväksyntänsä sen jälkeen, kun ne ovat varmistaneet, että

Siirrettävä määrä on jaettava osatekijöihin, ja siitä on annettava kuvaus liitteen VI mukaisesti annettavissa lisätiedoissa.”.

12)

Korvataan 12 artiklan 1, 2 ja 3 kohta seuraavasti:

”1.   Jäsenvaltiot kansallisella tai toiminnallisen ilmatilan lohkon tasolla voivat perustaa tai hyväksyä syrjimättömästi ja avoimesti kannustinjärjestelmiä, joilla tuetaan tarjottaviin lennonvarmistuspalveluihin tehtäviä parannuksia tai ilmailun ympäristöhaittojen vähentämistä ja joiden myötä maksut lasketaan eri tavalla 2 ja 3 kohdan mukaisesti. Näitä kannustimia voidaan soveltaa lennonvarmistuspalvelujen tarjoajiin tai ilmatilan käyttäjiin.

2.   Asetuksen (EU) N:o 691/2010 11 artiklan mukaisesti jäsenvaltiot voivat kansallisella tai toiminnallisen ilmatilan lohkon tasolla ottaa käyttöön taloudellisia kannustimia, joilla edistetään niiden lennonvarmistuspalvelujen suorituskykytavoitteiden saavuttamista. Yksikköhintaa voidaan mukauttaa, jotta lennonvarmistuspalvelun tarjoajalle voidaan antaa bonuksia tai määrätä seuraamuksia tavoitteisiin verrattavan todellisen suorituskykytason perusteella. Tällaiset bonukset ja seuraamukset otetaan käyttöön vasta sitten, kun suorituskyvyn vaihteluilla on huomattavat vaikutukset ilmatilan käyttäjiin. Käytössä olevien bonusten ja seuraamusten on oltava suhteessa tavoitteisiin ja suorituskyvyn tasoon. Suorituskyvyn muutosten tasot ja sovellettavat bonukset ja seuraamukset määritetään 8 artiklassa tarkoitetun kuulemisen jälkeen, ja ne on vahvistettava kansallisen tai toiminnallisen ilmatilan lohkon suorituskykysuunnitelmassa.

3.   Kun jäsenvaltio päättää soveltaa kannustinjärjestelmää lennonvarmistuspalvelujen käyttäjiin, sen on 8 artiklassa tarkoitetun kuulemisen jälkeen mukautettava näistä palveluista käyttäjille aiheutuvat maksut siten, että ne erityisesti kuvastavat kyseisten käyttäjien pyrkimystä

13)

Muutetaan 13 artikla seuraavasti:

14)

Korvataan 14 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Jäsenvaltiot voivat kerätä maksut yksittäisenä lentokohtaisena maksuna. Jos maksut laskutetaan ja kerätään alueellisesti, laskutusvaluutta voi olla euro, ja kyseiseen yksikköhintaan voidaan lisätä laskutus- ja keräämiskustannuksiin perustuva hallinnollinen yksikköhinta.”.

15)

Poistetaan 15 artikla.

16)

Korvataan 17 artiklan ensimmäisen alakohdan johdantokappale seuraavasti:

”Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien on helpotettava kansallisen valvontaviranomaisen tai sen puolesta toimivan pätevän yksikön tekemiä tarkastuksia ja selvityksiä, kuten paikalla tehtäviä vierailukäyntejä. Valtuutetuilla henkilöillä on oltava oikeus:”.

17)

Lisätään 17 a artikla seuraavasti:

”17 a artikla

Uudelleentarkastelu

Asetuksen (EU) N:o 691/2010 24 artiklassa tarkoitettuun komission tekemään suorituskyvyn kehittämisjärjestelmän uudelleentarkasteluun sisältyy tämän asetuksen 11 a artiklan mukainen riskinjakomekanismi, tämän asetuksen 12 artiklan mukaisesti perustetut kannustinjärjestelmät sekä niiden vaikutus ja tehokkuus pyrittäessä saavuttamaan asetetut suorituskykytavoitteet.”.

18)

Muutetaan liitteet I–VI tämän asetuksen liitteen mukaisesti.