10.7.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 179/1

(1)

Komissio otti asetuksella (EY) N:o 194/2009 (2), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’, käyttöön väliaikaisen tasoitustullin Amerikan yhdysvalloista, jäljempänä ’Yhdysvallat’ tai ’asianomainen maa’, peräisin olevan biodieselin tuonnissa.

(2)

Rinnakkaisessa polkumyynnin vastaisessa menettelyssä komissio otti asetuksella (EY) N:o 193/2009 (3) käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin Yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuonnissa.

(3)

Niiden olennaisten tosiasioiden ja huomioiden ilmoittamisen jälkeen, jäljempänä ’alustavien päätelmien ilmoittaminen’, joiden perusteella päätettiin ottaa käyttöön väliaikaisia tukien vastaisia toimenpiteitä, monet asianomaiset osapuolet ilmoittivat kirjallisesti näkökantansa alustavista päätelmistä. Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin mahdollisuus tulla kuulluiksi. Komissio jatkoi lopullisia päätelmiään varten tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkistamista. Asianomaisten osapuolten toimittamat suulliset ja kirjalliset huomautukset tutkittiin, ja alustavia päätelmiä muutettiin tarvittaessa niiden mukaisesti.

(4)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin suositella lopullisten tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoa Yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuonnissa ja väliaikaisen tullin vakuutena olevien määrien lopullista kantamista, jäljempänä ’lopullisten päätelmien ilmoittaminen’. Osapuolille annettiin myös määräaika, jonka kuluessa ne voivat tehdä tästä ilmoituksesta johtuvia huomautuksia.

(5)

Yhdysvaltojen viranomaiset ja muut asianomaiset osapuolet eivät olleet tyytyväisiä päätökseen, jonka mukaan niillä oli vain 16 päivää aikaa toimittaa huomautuksia alustavista päätelmistä, eivätkä päätökseen, jolla evättiin joidenkin osapuolten pyynnöt huomautusten toimittamista koskevan määräajan pidentämisestä.

(6)

Perusasetuksen 30 artiklan 1 kohdan mukaan asianomaisille osapuolille voidaan ilmoittaa niiden olennaisten tosiasioiden ja huomioiden perustana olevista yksityiskohdista, joiden nojalla väliaikaiset toimenpiteet on otettu käyttöön. Komission käytäntönä on ilmoittaa kaikille menettelyn osapuolille asiasta julkaisemalla Euroopan unionin virallisessa lehdessä asetus, jolla väliaikaiset toimenpiteet otetaan käyttöön, ja ilmoittaa määräaika, jonka kuluessa osapuolet voivat toimittaa asiaa koskevia huomautuksia. Käytäntöä noudatettiin tässäkin menettelyssä. Perusasetuksessa ei täsmennetä määräaikaa, jonka kuluessa osapuolten on toimitettava huomautuksensa. Tässä menettelyssä myönnettiin 16 päivän määräaika (joka pidennettiin 17 päivään), kun otettiin huomioon menettelyn monimutkaisuus ja tarve noudattaa perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdan vaatimusta, jonka mukaan tutkimus on saatettava päätökseen 13 kuukauden kuluessa sen vireillepanosta.

(7)

Niiden yhdysvaltalaisten yritysten, jotka eivät ilmoittautuneet eivätkä tehneet yhteistyötä tutkimuksessa, väliaikainen tulli vahvistettiin otokseen valituille yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille määritetyn korkeimman tukimarginaalin tai korkeimman vahinkomarginaalin tasolle. Näin vahvistettu tulli esitettiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen 1 artiklan 2 kohdassa (’kaikkia muita yrityksiä koskeva tulli’, joka oli määrältään 237,00 euroa tonnia kohti). Yhdysvaltojen viranomaiset katsovat, että kyseessä on rangaistustulli, joka on laskettu käytettävissä olevien tietojen perusteella virheellisesti. Yhdysvaltojen viranomaiset katsovat, että jotta voitaisiin tehdä päätelmät käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 28 artiklan mukaisesti, on ensin määritettävä, että osapuoli on kieltäytynyt antamasta tai ei ole toimittanut tarvittavia tietoja  (4). Yhdysvaltojen viranomaisten mielestä olisi pikemminkin sovellettava otoksen ulkopuolisille yhteistyössä toimineille yrityksille laskettua painotettua keskimääräistä tullia.

(8)

On muistettava, että menettelyn vireillepanon yhteydessä komissio lähetti otantakyselylomakkeen, valituksen ja vireillepanoilmoituksen valituksessa luetelluille yrityksille (yli 150 yritystä). Kopio otantakyselylomakkeesta liitettiin myös verbaalinoottiin, joka lähetettiin vireillepanon yhteydessä Amerikan yhdysvaltojen Euroopan yhteisöjen -edustustolle, jota pyydettiin toimittamaan se yhdysvaltalaisille viejille/tuottajille. Lisäksi National Biodiesel Board, joka on ollut menettelyn osapuolena alusta lähtien, edustaa useita biodieselalan yrityksiä Yhdysvalloissa.

(9)

Vireillepanoilmoituksessa sekä otantakyselylomakkeen saatekirjeessä kiinnitettiin huomio yhteistyöstä kieltäytymisen seurauksiin. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 8 kappaleessa todettiin, yli 50 yritystä ilmoittautui otantaan ja toimitti pyydetyt tiedot 15 päivän kuluessa. Näiden yritysten osuus biodieselin kokonaistuonnista Yhdysvalloista yhteisöön oli yli 80 prosenttia.

(10)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen Yhdysvaltojen viranomaisilta pyydettiin lisätietoja. Niitä pyydettiin erityisesti kehottamaan, että muut yhdysvaltalaiset biodieselin viejät/tuottajat kuin ne, jotka on lueteltu väliaikaista tullia koskevan asetuksen 1 artiklassa ja liitteessä, jotka eivät olleet tiedossa menettelyn vireillepanon aikana ja jotka eivät aiemmin kieltäytyneet yhteistyöstä (5), ilmoittautuisivat.

(11)

Yhdysvaltojen viranomaiset toimittivat luettelon, jossa oli yli 100 muun Yhdysvalloissa toimivan yrityksen (tuottajan/viejän) nimet. Luetteloa tarkasteltiin ja selvitettiin, oliko joitakin yrityksiä pyydetty toimimaan yhteistyössä jo menettelyn vireillepanovaiheessa. Tarkastelussa kävi ilmi, että monia luettelossa olevia yrityksiä oli pyydetty toimimaan yhteistyössä jo otantakyselyssä, mutta ne eivät olleet suostuneet tähän silloin. Nämä yritykset toisin sanoen olivat tietoisia perusasetuksen 28 artiklan mukaisista yhteistyöstä kieltäytymisen seurauksista.

(12)

Havaittiin kuitenkin, että pyyntö Yhdysvaltojen viranomaisille toimittaa tietoja luettelossa olleista yrityksistä (yli 40), jotka eivät olleet komission tiedossa menettelyn vireillepanon aikana, tehtiin väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen. Sen vuoksi päätettiin lisätä nämä yritykset tämän asetuksen liitteeseen ja soveltaa niihin samaa tullia kuin niihin yrityksiin, jotka toimivat selvästi yhteistyössä mutta joita ei valittu otokseen. Näille yrityksille ilmoitettiin olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella lopulliset toimenpiteet aiottiin ottaa käyttöön, ja niitä kehotettiin esittämään huomautuksia siitä, että niiden nimet ehdotettiin lisättäväksi tämän asetuksen liitteeseen.

(13)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Yhdysvaltojen viranomaiset hyväksyivät ehdotuksen, jonka mukaan painotettua keskimääräistä tullia sovelletaan näihin muihin yrityksiin. Yhdysvaltojen viranomaiset kuitenkin katsoivat, ettei ollut selitetty, miksi muihin yrityksiin sovelletaan ”kaikkia muita yrityksiä” koskevaa tullia. On huomattava, että otantamenettelyn yhteydessä yhteistyöhön pyydettyjen yritysten osalta selitykset on annettu jo edellä. Niiden mahdollisten yhdysvaltalaisten viejien/tuottajien osalta, joille ei ilmoitettu yksilöllisesti tutkimuksesta tai joita ei mainittu 11 kappaleessa tarkoitetussa luettelossa, on ensinnäkin huomattava, että menettelyn vireillepanon yhteydessä pyrittiin mittavin toimin ottamaan yhteyttä yhdysvaltalaisiin yrityksiin, joita menettely saattaisi koskea (ks. 8 ja 10 kappale). Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeenkin toteutettiin vielä lisätoimia (ks. 10 kappale) muiden yritysten löytämiseksi, minkä tuloksena lisättiin yli 40 yritystä niiden yritysten luetteloon, joihin sovelletaan painotettua keskimääräistä tullia. Katsotaankin, että nämä laajamittaiset toimet ovat tarjonneet yhdysvaltalaisille biodieselyrityksille täydet mahdollisuudet ilmoittautua. Tältä osin on huomattava, että asiaankuuluva tuotannonalan järjestö on ollut mukana menettelyssä vireillepanosta lähtien. Sen vuoksi katsotaan, että ”kaikkia muita yrityksiä” koskevaa tullia olisi sovellettava yrityksiin, jotka eivät ilmoittautuneet.

(14)

Yksi yritys, joka toimitti vastauksen otantakyselylomakkeeseen ja sisällytettiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen liitteeseen, pyysi, että sen emoyritys lisättäisiin liitteessä olevaan yritysten luetteloon. Yritys pyysi myös, että näiden kahden yrityksen sijaintikaupunki muutettaisiin liitteessä oikein yrityksen laskutusosoitteen mukaisesti.

(15)

Yrityksen pyynnön tarkastelun jälkeen katsottiin, että myös emoyritys olisi lisättävä tämän asetuksen liitteen luetteloon, koska se mainittiin yrityksen otantakyselyyn toimittamassa vastauksessa ainoaksi etuyhteydessä olevaksi yritykseksi, joka toimii biodieselalalla. Myös molempien yritysten sijaintipaikka muutettiin.

(16)

Kaksi yhteistyössä toiminutta yritystä pyysi, että niiden nimet poistettaisiin liitteestä, koska ne eivät väitteensä mukaan ole vientiä harjoittavia tuottajia. Yritysten nimet poistettiin.

(17)

Tuettua tuontia ja vahinkoa koskeva tutkimus käsitti siis 1 päivän huhtikuuta 2007 ja 31 päivän maaliskuuta 2008 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavia kehityssuuntauksia varten komissio tarkasteli tietoja, jotka kattoivat tammikuun 2004 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajan, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(18)

Koska Yhdysvalloissa toimivien vientiä harjoittavien tuottajien otannasta ei tehty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 6–10 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(19)

Jotkin osapuolet esittivät huomautuksia yhteisön tuottajien otoksen edustavuudesta. Näitä huomautuksia käsitellään 76–80 kappaleessa.

(20)

Vireillepanoilmoituksessa tuote, jota väitettiin tuotavan tuetusti, oli määritelmän mukaan rasvahappomonoalkyyliestereitä ja/tai parafiinisia kaasuöljyjä, jotka on valmistettu synteesillä ja/tai vetykäsittelyllä, jotka ovat muuta kuin fossiilista alkuperää (tunnetaan yleisesti ”biodieselinä”), joko puhtaassa muodossa tai sekoitettuna.

(21)

Valituksessa oli alustavaa näyttöä siitä, että Yhdysvalloissa tuotettu ja tukea saanut ja yhteisöön viety biodiesel ja kaikki biodieselin ja mineraaliöljyn sekoitukset vaikuttivat yhteisön biodieselin tuottajien taloudelliseen tilanteeseen. Asiaan liittyvien yhdysvaltalaisten biodieseltuottajien ja Yhdysvaltojen kotimarkkinoiden ominaisuuksien mukaisesti tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän oli tarkoitus kattaa biodiesel myös silloin, kun se sisältyy biodieselsekoituksiin. Tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmä, joka esitettiin vireillepanoilmoituksessa ja edellä 20 kappaleessa, saattaa kuitenkin aiheuttaa kysymyksiä siitä, mitkä tuottajat ja tuotelajit tutkimuksessa oli tarkoitus kattaa ja mitkä ei.

(22)

Myös tuettua tuontia ja vahinkoa koskevan tutkimuksen osalta, etenkin tukimarginaalin ja vahingon korjaavan tason vahvistamisen osalta, oli tarpeen selvästi yksilöidä tuotteet, joita tutkimus koski.

(23)

Yhdysvaltojen markkinoiden ominaisuuksien mukaisesti tarkasteltavana oleva tuote määriteltiin alun perin niin, että kyseessä ovat rasvahappomonoalkyyliesterit ja/tai parafiiniset kaasuöljyt, jotka on valmistettu synteesillä ja/tai vetykäsittelyllä, jotka ovat muuta kuin fossiilista alkuperää (tunnetaan yleisesti ”biodieselinä”), joko puhtaassa muodossa tai sekoitettuna, ja joiden biodieselpitoisuus on yli 20 prosenttia (yli B20). Näin ollen tarkasteltavana oleva tuote kattoi puhtaan biodieselin (B100) ja kaikki sekoitukset, joissa on biodieseliä yli 20 prosenttia, jäljempänä ”tarkasteltavana oleva tuote”. Tätä rajaa pidettiin asianmukaisena, jotta voitiin erottaa selvästi toisistaan sekoitusten ne lajit, jotka on tarkoitettu sekoitettavaksi edelleen, ja ne lajit, jotka on tarkoitettu suoraan kulutukseen Yhdysvaltojen markkinoilla.

(24)

Kaikilla tutkimuksen piiriin kuuluvilla biodieselin ja biodieselsekoitusten lajeilla havaittiin olevan samat tai hyvin samanlaiset fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset tuotantoon käytettyjen raaka-aineiden mahdollisista eroavaisuuksista tai tuotantoprosessin vaihteluista huolimatta. Tarkasteltavana olevan tuotteen mahdolliset vaihtelut eivät muuta sen perusmääritelmää tai perusominaisuuksia taikka käsitystä, joka eri osapuolilla siitä on.

(25)

Asianomaisilta osapuolilta saatiin tarkasteltavana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen määritelmää koskevia huomautuksia, joissa ne kiistivät samaan aikaan sekä tarkasteltavana olevan tuotteen että samankaltaisen tuotteen määritelmän samoilla väitteillä erottamatta tarkasteltavana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen käsitettä toisistaan menettelyn yhteydessä.

(26)

On muistettava, että tarkasteltavana olevan tuotteen käsite kuuluu perusasetuksen 1 artiklan 1–4 kohdan säännösten piiriin, kun taas samankaltaisen tuotteen tulkintaa käsitellään perusasetuksen 1 artiklan 5 kohdassa. Väitteitä käsitellään siis erillään jäljempänä.

(27)

Yksi osapuoli halusi selventää, missä määrin biodieselpitoisuudeltaan alhaisia sekoituksia (esim. B21) olisi vielä pidettävä biodieselinä verrattuna puhtaaseen biodieseliin (B100) tai samankaltaisiin sekoituksiin, jotka koostuvat pääasiassa biodieselistä ja vähemmässä määrin mineraalidieselistä (esim. B99). Se väitti, että tutkimus koski periaatteessa B100:aa ja B99:ää ja että kaikki polkumyyntiä ja vahinkoa koskevat laskelmat tehtiin näiden kahden tuotelajin perusteella. Osapuolen mukaan rajan asettaminen juuri B20:n eli suoraan yhdysvaltalaisille kuluttajille myytävän, biodieselpitoisuudeltaan alhaisen sekoituksen yläpuolelle johtaa tarkasteltavana olevan tuotteen keinotekoiseen määritelmään.

(28)

Sama osapuoli kyseenalaisti myös sen, olisiko sekoitusta, jossa on 20 prosenttia biodieseliä, edelleen pidettävä biodieselinä pikemminkin kuin mineraalidieselinä, joka ei sisälly tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään. Osapuoli ilmoitti tietävänsä, että EU tukee näkemystä, jonka mukaan biodieselille olisi luotava uusi tullinimike (6) HS-nimikkeistössä. Se katsoi, että komissio laajensi tuotteen määritelmää tässä menettelyssä ja lisäsi niiden tuotelajien määrää, joita toimenpiteiden käyttöönotto koskee.

(29)

Lisäksi osapuoli katsoi, että tutkimuksen aikana ei ollut erityistä rajaa, jonka perusteella olisi voitu määrittää, mitä biodiesel on sen luokittelemiseksi yhdistetyn nimikkeistön CN-koodiin 3824 90 91, jonka EU perusti 1 päivästä tammikuuta 2008 lähtien biodieselille. Osapuoli halusi tietää, voidaanko yhdistetyn nimikkeistön yleisten tulkintasääntöjen 3 säännön b alakohdan (7) mukaan biodieseliä alle 50 prosenttia sisältävä sekoitus luokitella vielä biodieseliksi. Lisäksi osapuoli toi esiin, että komission kyselylomakkeessa mainituissa esimerkeissä sekoitusten biodieselpitoisuus oli korkea, mikä antoi ymmärtää, että tarkasteltavana olevan tuotteen muodostavat ainoastaan biodiesel ja sekoitukset, joissa biodieselpitoisuus on erittäin korkea.

(30)

Osapuoli väitti myös, että EU ei voi muuttaa tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmää ja säilyttää samalla erilaista samankaltaista tuotetta. Se viittasi WTO:n valtion tukea ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen 15.1 artiklaan. Osapuolen mukaan tukea ja vahinkoa koskevat päätelmät on tehty B100:n ja B99:n perusteella eivätkä tutkimuksessa käytetyt Yhdysvaltojen yhdenmukaistetun tariffijärjestelmän HTS-koodit (8) vaikuta sisältävän tuotteita, joiden biodieselpitoisuus on niin alhainen kuin 20 prosenttia. Se viittasi myös otokseen valittuja yhdysvaltalaisia biodieseltuottajia koskeviin alustaviin päätelmiin, joiden mukaan nämä tuottajat myivät yksinomaan erilaisista biodiesellajeista tehtyjä sekoituksia. Näin ollen tarkasteltavana oleva tuote olisi rajattava tuotteisiin, jotka sisältävät 100 prosenttia biodieseliä (B100), vaikka se koostuisi eri raaka-aineista saadusta biodieselistä, tai sekoituksiin, jotka sisältävät biodieseliä 99 prosenttia (B99).

(31)

Osapuoli viittasi hiljattaiseen yhteisöjen tuomioistuimen tuomioon (9), joka koski ammoniumnitraatin tuontia, ja totesi, että tuomion perusteluja voidaan soveltaa myös tähän menettelyyn ja että biodiesel, jonka pitoisuus sekoituksessa ei ole erittäin suuri, ei voi olla tutkimuksen ja toimenpiteiden kohteena, koska se ei ole samankaltainen tuote, jonka osalta polkumyyntiä ja vahinkoa koskevat päätelmät tehtiin, eli tuote, joka sisältää ainoastaan biodieseliä (B100), tai sekoitus, jossa on biodieseliä 99 prosenttia (B99).

(32)

Osapuolet eivät toimittaneet mitään näyttöä tai lakiviittausta, joka olisi osoittanut, että tarkasteltavana olevaa tuotetta ei ollut määritelty oikein tässä tutkimuksessa. Perusasetuksen 1 artiklan 1–4 kohdan säännökset toimivat ohjeena tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmälle. Asetuksen 1 artiklan 1 kohdan mukaan ”tasoitustulli voidaan ottaa käyttöön minkä tahansa sellaisen suoraan tai epäsuorasti myönnetyn tuen tasoittamiseksi, joka on myönnetty minkä tahansa sellaisen tuotteen valmistukseen, tuotantoon, vientiin tai kuljetukseen, jonka luovutus vapaaseen liikkeeseen yhteisössä aiheuttaa vahinkoa”.

(33)

Edellä 20 kappaleessa todettiin, että valituksessa oli alustavaa näyttöä siitä, että Yhdysvalloissa tuotettu ja yhteisöön tuetulla hinnalla viety biodiesel ja kaikki biodieselin ja mineraaliöljyn sekoitukset vaikuttivat yhteisön biodieselintuottajien taloudelliseen tilanteeseen.

(34)

Osapuolet eivät toimittaneet mitään näyttöä, joka olisi osoittanut, että väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa vahvistettu raja, jonka perusteella tarkasteltavana oleva tuote erotettiin muista tuotteista, olisi keinotekoinen. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 26 ja 28 kappaleen mukaan tutkimuksessa kävi ilmi, että B20:tä ja mahdollisesti alemman pitoisuuden sekoituksia myytiin suoraan kuluttajille Yhdysvalloissa. Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että sekoittamista ja kulutustuotteita varten oli eri markkinat ja eri asiakkaat: yksillä markkinoilla biodiesel ja biodieselsekoitukset on tarkoitettu kauppiaille ja sekoittajille jatkosekoittamista varten ja toisilla markkinoilla sekoitukset on tarkoitettu jakeluverkostolle eli kuluttajille. Tarkasteltavana olevassa tuotteessa rajan määrittäminen B20:n yläpuolelle mahdollisti sen, että voitiin vetää tarkka raja ja välttää Yhdysvalloissa olevien tuotteiden, markkinoiden ja eri osapuolten sekoittuminen. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(35)

Kaikissa tukien vastaisissa tutkimuksissa on yleistä, että tutkimuksen kohteena olevat yksittäiset yritykset eivät tuota ja myy kaikkia tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään sisältyviä tuotelajeja. Jotkin yritykset voivat tuottaa erittäin harvoja tuotelajeja, toiset taas useampia. Tämä ei kuitenkaan vaikuta tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään. Sen vuoksi katsotaan, että väite, jonka mukaan tarkasteltavana olevan tuotteen olisi katettava ainoastaan tuotelajit, joita yhdysvaltalaiset tuottajat veivät ja joita käytettiin tukea ja vahinkoa koskevissa laskelmissa, on perusteeton.

(36)

Kuten väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa ja edellä 19 kappaleessa mainittiin, tutkimuksessa keskityttiin pääasiassa biodieseliin, joko puhtaassa muodossa tai sekoituksissa. Tasoitustoimenpiteitä sovelletaan yhteisön markkinoille vietyihin sekoituksiin. Näin ollen katsotaan, että kysymys siitä, olisiko 20 prosenttia biodieseliä sisältävää sekoitusta edelleen pidettävä biodieselinä pikemminkin kuin mineraalidieselinä, joka ei sisälly tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään, ei ole relevantti.

(37)

Selvyyden vuoksi on huomattava, että tukea ja vahinkoa koskevat päätelmät kunkin tutkimuksen kohteena olleen yrityksen osalta perustuivat yksinomaan asiaankuuluviin tuotelajeihin, joita yritys tuotti ja myi tutkimusajanjakson aikana. Väite, jonka mukaan tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmä, joka sisältää B20:n ylittävät sekoitukset, vaikuttaisi kohtuuttomasti yhdysvaltalaisiin tuottajiin, ei ole perusteltu, eikä sen perusteella voida päätellä, että tarkasteltavana oleva tuote olisi rajattava tuotteisiin, jotka sisältävät biodieseliä 100 prosenttia (B100), vaikka se muodostuisi eri raaka-aineista saadusta biodieselistä, tai sekoituksiin, joissa on biodieseliä 99 prosenttia (B99). B20:n ylittävien sekoitusten sisällyttämisellä tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään ei ollut minkäänlaista vaikutusta niitä tutkimuksen kohteena olleita yrityksiä koskeviin päätelmiin, jotka eivät tuota ja vie tätä tuotelajia.

(38)

Osapuolen väite, jonka mukaan yhteisön tuomioistuimen tuomion (10) perustelut pätevät myös tähän menettelyyn ja biodiesel, joka ei ole osa sekoitusta erittäin korkeina pitoisuuksina, ei voi olla tutkimuksen kohteena, ei myöskään ole perusteltu. Itse asiassa kaikki vahinko- ja tukimarginaalit vastaavat kunkin tutkimuksen kohteena olleen yrityksen osalta täsmälleen tarkasteltavana olevaa tuotetta ja samankaltaista tuotetta, joiden osalta tukea ja vahinkoa koskevat päätelmät vahvistettiin, eli asiaankuuluvia tuotelajeja, jotka sisältävät biodieseliä ja jotka kyseinen yritys myi kotimarkkinoilla ja vei yhteisöön. Lisäksi osapuolen esiin ottama tuomio koski voimassa olevien polkumyyntitoimenpiteiden tarkastelua, jonka tuloksena soveltamista laajennettiin muihinkin kuin tarkasteltavana olevaan tuotteeseen, mistä ei ole kyse tässä tutkimuksessa.

(39)

Vaikkakin katsotaan, että tutkimusta varten tietoja keräävässä kyselylomakkeessa annettujen esimerkkien perusteella ei voida tehdä olettamuksia tutkimuksen päätelmistä, on huomattava, että komissio ei voi tietää ennalta eli ennen paikan päällä tehtyjä tarkastuksia, mitä tuotelajeja asianomaiset yritykset tuottavat ja myyvät kotimarkkinoilla ja vientiin silloin, kun kyselylomaketta laaditaan. Perusasetuksen 1 artiklan mukaan tuotelajit, jotka sisällytetään tukien vastaisen tutkimuksen soveltamisalaan, ovat niitä, joiden katsotaan saavan tasoitustoimenpiteiden alaista tukea. Tällöin tasoitustulli voidaan ottaa käyttöön minkä tahansa sellaisen tuen tasoittamiseksi, joka on myönnetty suoraan tai välillisesti minkä tahansa tuotteen valmistusta, tuotantoa, vientiä tai kuljetusta varten.

(40)

Katsottiin myös, että B100:aa ei pitäisi jättää tuotteen määritelmän soveltamisalan ulkopuolelle. Näin on ensinnäkin siksi, että B100 tai puhdas biodiesel on perustuote, jonka osalta Yhdysvaltojen tuki vahvistettiin. Yhdysvaltojen verolain (US Internal Revenue Code) 26 osaston 40 A pykälän d momentista, jossa määritellään tarkasti termi ”biodiesel”, käy selvästi ilmi, että koko tukijärjestelmä toteutettiin Yhdysvaltojen biodieselteollisuuden tukemiseksi. Toinen syy tälle on se, että Yhdysvaltojen viranomaisten toimitiloihin tehdyn tarkastuskäynnin aikana kävi ilmi, että biodieselille voidaan myöntää liittovaltion biodieselverohyvitystä yksi dollari gallonaa kohti silloinkin, kun sekoituksen tekee Yhdysvaltojen ulkopuolella yritys, jolla on Yhdysvalloissa tytäryritys.

(41)

Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että kun mikä tahansa tuottaja Yhdysvalloissa tuottaa puhdasta biodieseliä, sille voidaan myöntää väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 51 kappaleessa tarkoitettu tuottajatodistus. Todistus on siirrettävissä, ja se on esitettävä Yhdysvaltojen viranomaisille tukihakemusta tehtäessä.

(42)

Edellä esitettyjen tosiseikkojen ja huomioiden perusteella vahvistetaan, että tutkimuksen piiriin kuuluvilla kaikentyyppisillä biodieseleillä ja biodieselsekoituksilla eli puhtaalla biodieselillä (B100) ja yli 20-prosenttisilla sekoituksilla (yli B20) havaittiin olevan samat tai hyvin samanlaiset fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset tuotantoon käytettyjen raaka-aineiden mahdollisista eroavaisuuksista tai tuotantoprosessin vaihteluista huolimatta. Tarkasteltavana olevan tuotteen mahdolliset vaihtelut eivät muuta sen perusmääritelmää tai perusominaisuuksia taikka käsitystä, joka eri osapuolilla siitä on.

(43)

Tämän tutkimuksen piiriin kuuluvilla, Yhdysvaltojen kotimarkkinoilla tuotetuilla ja myydyillä tuotteilla havaittiin alustavasti olevan samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet kuin tuotteilla, jotka vietiin maasta yhteisön markkinoille. Samoin yhteisön tuotannonalan valmistamien ja yhteisön markkinoilla myymien tuotteiden fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset ovat samat verrattuna asianomaisesta maasta yhteisöön vietyihin tuotteisiin.

(44)

Sen vuoksi tarkasteltavana olevan tuotteen eri lajien ja yhteisön tuotannonalan tuottamien ja yhteisön markkinoilla myymien tuotelajien välillä ei havaittu sellaisia eroja, jotka johtaisivat päätelmään, että yhteisön markkinoilla tuotetut ja myydyt tuotelajit eivät olisi samankaltaisia tuotteita, koska niillä on samat tai hyvin samanlaiset fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet kuin Yhdysvalloissa tuotetuilla ja yhteisöön viedyillä tarkasteltavana olevan tuotteen lajeilla. Näin ollen pääteltiin, että kaikkia tämän tutkimuksen piiriin kuuluvia biodieselin lajeja on pidettävä perusasetuksen 1 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(45)

Yksi osapuoli väitti, että samankaltaisen tuotteen määritelmä liittyy kiinteästi tarkasteltavana olevan tuotteen yksilöimiseen ja että määritelmä on tehtävä tuotteen fyysisten ominaisuuksien ja loppukäytön perusteella. Osapuoli totesi, että EU:ssa kulutukseen ei käytetä B20:tä vaan vieläkin alhaisempaa sekoitusta eli B5:tä. Näin ollen samankaltainen tuote olisi ollut väärin määritelty. Osapuoli väitti myös, että tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmää ei voi muuttaa ja säilyttää samalla erilaista samankaltaista tuotetta.

(46)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 31–37 kappaleesta käy selvästi ilmi, samankaltaisen tuotteen määritelmä liittyy tarkasteltavana olevan tuotteen yksilöimiseen ja määritelmä tehtiin pääasiassa tuotteen fyysisten ominaisuuksien perusteella. Myös tuotteen varsinainen loppukäyttö otettiin huomioon ja katsottiin, että B20:n raja pitäisi säilyttää samankaltaisen tuotteen määritelmässäkin. Tässä tapauksessa samankaltaisen tuotteen määritelmän kattamien tuotelajien lukumäärää on vähennetty, jotta se vastaisi tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmää.

(47)

Näin ollen osapuolten väitteet, joiden mukaan samankaltaisen tuotteen määritelmä olisi ollut virheellinen, on hylättävä, ja samankaltaisen tuotteen alustava määritelmä voidaan vahvistaa.

(48)

Yksi yritys väitti, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 9 kappaleessa esitetyt syyt sen sulkemiseksi otoksen ulkopuolelle olivat komission tiedossa sen valitessa otosta alun perin. Tämän perusteella yritystä ei olisi pitänyt jättää otoksen ulkopuolelle.

(49)

On huomattava, että sillä, sisältyykö yritys otokseen vai ei, ei ole merkittävää vaikutusta yritykseen tutkimuksen tuloksen kannalta. Jos yritys sisällytettäisiin otokseen, sille vahvistettaisiin oma yksilöllinen tasoitustulli, kuten tehtiin alustavassakin vaiheessa, vaikka yritys jätettiin otoksen ulkopuolelle. Myös tässä asetuksessa yritykselle vahvistetaan yksilöllinen tasoitustulli. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yritys väitti, että sen tosiasiallinen jättäminen otokseen valittujen viejien ulkopuolelle vei siltä merkittäviä oikeuksia, esimerkiksi oikeudet, jotka ovat seurausta otokseen valittujen viejien toimittamiin tietoihin sovellettavista erityisistä laskelmista. On huomattava, että tämän yrityksen tukitasosta tehtiin erityiset laskelmat. Yrityksen vahinkomarginaali puolestaan vahvistettiin jäljempänä 172–174 kappaleessa esitettävällä tavalla eli perusasetuksen 28 artiklan mukaisesti käytettävissä olevien tietojen perusteella, koska yritys ei toimittanut pyydettyjä tietoja vientimyynnistään ja jälleenmyynnistään yhteisössä. Näin ollen yrityksen väite hylätään.

(50)

Yksi yritys väitti, että tasoitustulli oli ilmeisesti laskettu vientimyynnin lisäksi kotimarkkinamyynnin perusteella. Yritys pyysi, että laskelmia korjattaisiin.

(51)

Väitteen osalta on huomattava, että kaikkien tasoitustoimenpiteiden alaisten tukijärjestelmien on havaittu olevan kotimaisia tukia, jolloin ne hyödyttävät vientimyynnin lisäksi yhtä lailla myös kotimarkkinamyyntiä. Normaalin käytännön mukaisesti kustakin järjestelmästä tutkimusajanjaksolla saadun etuuden määrä on jaettu tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaismyynnille (eli kotimarkkina- ja vientimyynnille). Tämän vuoksi yrityksen väite hylättiin.

(52)

Tämä yritys samoin kuin eräs toinen yritys toi myös esiin, että tasoitustullin määrän laskemiseen käytetyt cif-arvot eivät olleet samat kuin ne, joita käytettiin vahinkoa ja polkumyyntiä koskevissa laskelmissa. Yritykset katsoivat, että johdonmukaisuuden vuoksi oikeita cif-arvoja, joita on käytetty polkumyyntiä ja vahinkoa koskevissa laskelmissa, olisi käytettävä myös tasoitustullia koskevissa laskelmissa.

(53)

Tämän väitteen osalta on jälleen todettava, että kuten 50 kappaleessa todetaan, kaikkien tasoitustoimenpiteiden alaisten tukijärjestelmien on havaittu olevan kotimaisia tukia. Tällöin nimittäjä, jota käytetään määritettäessä etuutta tutkimusajanjaksolla, on kokonaismyynti, toisin kuin polkumyyntimenettelyssä, jossa nimittäjä on EU:hun suuntautuva vientimyynti. Näin ollen väite hylätään.

(54)

Eräät yritykset ja National Biodiesel Board väittivät, että tasoitustullia ei pitäisi periä B100:n tuonnista sillä perusteella, että tuki- ja vahinkomarginaalit on laskettu ottamatta huomioon B100:n myyntiä. Tästä väitteestä voidaan todeta, että otokseen valittujen yritysten tuottaman B100:n myynti on otettu huomioon laskettaessa tasoitustoimenpiteiden alaisen tuen määrää sekä vahinkomarginaalia. Näin ollen väite hylätään.

(55)

Yksi yritys väitti, että etuus, jonka se sai liittovaltion valmisteveron/tuloveron hyvityksenä tutkimusajanjaksolla, oli alle yksi dollari gallonaa kohti, jos etuus lasketaan jakamalla se kokonaismyynnin määrälle tutkimusajanjaksolla.

(56)

Valmisteveron/tuloveron hyvitysjärjestelmästä saatu etuus laskettiin käyttäen perustana yhtä dollaria tutkimusajanjaksolla myytyä puhdasta biodieselgallonaa kohti riippumatta siitä, onko se myyty puhtaana biodieselinä (B100:na) vai sekoituksena, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 59 kappaleessa selitetään. Etuus otettiin huomioon käyttöön otetun väliaikaisen tasoitustullin tasossa. Väliaikaista tullia ja nyt tällä asetuksella käyttöön otettavaa lopullista tullia koskevien säännösten mukaan tasoitustullia sovelletaan suhteessa biodieselin kokonaispitoisuuteen sekoituksessa. Näin ollen katsotaan, että tulli, jonka perustana on yksi dollari puhdasta biodieselgallonaa kohti, osoittaa oikein tutkimusajanjaksolla saadun etuuden, koska esimerkiksi B99:n tuontiin sovelletaan pienempää tullia sen alemman biodieselpitoisuuden vuoksi. Yrityksen väite hylätään.

(57)

Useat yritykset ja National Biodiesel Board väittivät, että koska B100:n myyntiin ei myönnetä liittovaltion valmisteveron/tuloveron hyvitystä, ei ole perusteita katsoa, että tällainen myynti olisi saanut etua tällaisesta verohyvityksestä. Yksi yrityksistä väitti erityisesti, että sen tutkimusajanjaksolla myymän B100:n osalta ei ollut osoitettu, että se olisi saanut epäsuorasti verohyvitystä yhden dollarin gallonaa kohti.

(58)

Näitä väitteitä tarkasteltaessa on muistettava, että Yhdysvaltojen verolain mukaan biodieselsekoitushyvitys myönnetään vain, jos yritys (sekoittaja), joka sekoittaa biodieselin ja mineraalidieselin, saa biodieselin tuottajalta todistuksen (biodieseltodistus), jossa tuottaja varmentaa biodieselin määrän, johon todistus liittyy. Biodieseltodistus on siirrettävissä, ja se oikeuttaa haltijansa yhden dollarin verohyvitykseen gallonaa kohti niiden biodieselgallonien määrästä, jotka hakija käyttää biodieselsekoituksen tekemiseen. Tarkasteltaessa tutkimuksen kohteena olleiden yritysten B100:n myyntiä tutkimusajanjaksolla voidaan todeta, että yritykset ovat saaneet etuutta, koska biodieseltodistus antaa oikeuden yhden dollarin verohyvitykseen gallonaa kohti.

(59)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen jotkin osapuolet väittivät, että etuuden sekoittajan verohyvityksestä saa biodieselin sekoittaja ja että ei ole määritetty, että puhtaan biodieselin (B100) myynnistä etuuden saisi B100:n tuottaja/myyjä. Vastauksena tähän on todettava, että kuten edellä on selitetty, biodieseltodistus on siirrettävissä. Sen vuoksi todistuksen haltija tietää, että todistuksen arvo on yksi dollari gallonaa kohti.

(60)

Yhdysvaltojen viranomaiset katsoivat, että koska väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 44 kappaleessa todettiin, että saadakseen biodieselsekoitushyvityksen yrityksen on tehtävä biodieselin ja dieselin sekoitus, etuuden määrää ei pitäisi vahvistaa puhtaana tai sekoituksena myydyn biodieselin perusteella kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 59 kappaleessa todetaan. Tältä osin on huomautettava, että edellä 57 kappaleessa ja väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 54 ja 55 kappaleessa käsitellyistä syistä katsotaan, että kaiken biodieselin myynti on tuettua.

(61)

Näin ollen katsotaan, että B100:n myynnistä on aiheutunut etuutta tämän tuotteen tuottajille, minkä vuoksi 56–59 kappaleessa esitetyt väitteet hylätään.

(62)

Jotkin yritykset ja National Biodiesel Board väittivät, että tasoitustullia ei pitäisi periä B100:n tuonnista, koska sen myynnistä EU:hun ei voi saada biodieselverohyvityksestä johtuvaa etuutta. Kuten 59 kappaleessa todettiin, kaiken biodieselin havaittiin saavan tukea verohyvitysjärjestelmän kautta. Tämän vuoksi katsotaan, että tasoitustulli voidaan kantaa puhtaan biodieselin ja sekoituksessa olevan biodieselin tuonnista. On vielä huomattava, että B100:n myynti yhteisöön on etuuskelpoinen maatalousbiodieselin pientuottajien tuloverohyvityksen kautta.

(63)

Jotkin otokseen valitut yritykset veivät tutkimusajanjaksolla pieniä määriä B100:aa yhteisöön. B100:n viennille B99:n sijaan ei kuitenkaan vaikuttanut olevan mitään taloudellista perustetta, koska ainoastaan jälkimmäinen olisi suoraan tai epäsuorasti saanut etuutta biodieselsekoitushyvityksestä, ellei viejä tai ostaja ollut oikeutettu edellä mainittuun tuloverohyvitykseen. Tässä tapauksessa yhdysvaltalainen tuottaja saisi etuutta samalla tavalla kuin B100:n myynnistä kotimarkkinoilla. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Yhdysvaltojen viranomaiset totesivat, että mitään näyttöä ei ole esitetty tukemaan väitettä, jonka mukaan yhteisöön suuntautuvalle B100:n viennille B99:n sijaan ei ole mitään taloudellista perustetta. Edellä esitetyssä päätelmässä todetaan, että B100:n viennille B99:n sijaan ei kuitenkaan ”vaikuttanut” olevan mitään taloudellista perustetta. Päätelmän syyt on esitetty edellä.

(64)

Kun otetaan huomioon, että on täysin mahdollista, että B100:n vientiä voitiin tukea, ja ettei vaikuta olevan mitään taloudellisia perusteita viedä yhteisöön ilman tukea, edellä esitetyt väitteet hylätään.

(65)

Edellä esitetyn perusteella vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 41–63 kappaleessa esitetyt tätä järjestelmää koskevat päätelmät.

(66)

Koska huomautuksia tästä järjestelmästä ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 64–72 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(67)

Koska huomautuksia tästä järjestelmästä ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 73–86 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(68)

Koska huomautuksia jäljempänä mainituista järjestelmistä ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 87–157 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(69)

Perusasetuksen säännösten mukaisten tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavien tukien määrä arvo-osuutena ilmaistuna on tutkimuksen kohteena olevien yritysten osalta 29,1–41,1 prosenttia. Koska nämä ovat väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 158 kappaleessa vahvistetulla tasolla, kyseisen kappaleen päätelmät vahvistetaan.

(70)

Menetelmä tukimarginaalien vahvistamiseksi otoksen ulkopuolisille yhteistyössä toimineille yrityksille esitettiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 159 kappaleessa. Perusasetuksen 15 artiklan 3 kohdan mukaisesti otokseen kuulumattomien yritysten tukimarginaali, joka laskettiin otoksessa mukana oleville yhteistyössä toimineille yrityksille vahvistetun painotetun keskimääräisen tukimarginaalin perusteella, on 36,0 prosenttia. Näin ollen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 159 kappaleen päätelmät vahvistetaan.

(71)

Koko maata koskevan tukimarginaalin laskentaperuste vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 160 kappaleessa. Koska tältä osin ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 160 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(72)

Yksi asianomainen osapuoli vastusti sitä, että yhteisön kokonaistuotannon arvioinnista jätettiin perusasetuksen 9 artiklan 1 kohdan perusteella pois tuottajien ryhmä, joka oli etuyhteydessä yhdysvaltalaiseen vientiä harjoittavaan tuottajaan (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 162 kappale). Jotta voitaisiin vahvistaa valitusta tukevien yritysten osuus, osapuolen mukaan nimittäjänä olisi pidettävä noin 5 400 tuhatta tonnia eikä sitä olisi pienennettävä 4 200–4 600 tuhanteen tonniin, kuten alustavassa vaiheessa tehtiin.

(73)

Perusasetuksen asiaan liittyvät säännökset, joiden perusteella arvioidaan edustavuus tai tuki tutkimuksessa, ovat 9 artiklan 1 kohdan ja 10 artiklan 8 kohta. Tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen määräykset, joka koskevat kotimaan tuotannonalan määrittelemistä, sisältyvät EU:n lainsäädännössä perusasetuksen 9 artiklan 1 kohtaan. Näiden säännösten perusteella on selvää, että kotimainen tuotanto edustavuuden vahvistamiseksi olisi määriteltävä samojen vaatimusten mukaisesti, joita käytetään kotimaisen tuotannonalan määrittelyyn. Väite ei kuitenkaan missään tapauksessa ole sellainen, että se muuttaisi päätelmiä, joiden mukaan tutkimusta tuki suurin osa yhteisön tuotannosta. Vaikka nimittäjänä pidettäisiinkin 5 400 tuhatta tonnia, tuki tutkimukselle olisi yli 50 prosenttia ja näin huomattavasti yli perusasetuksen vaatimusten.

(74)

Sama asianomainen osapuoli väitti, että kun otetaan huomioon tarkasteltavana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen määritelmä eli biodiesel joko puhtaassa muodossa tai sekoituksissa, joissa on biodieseliä yli 20 prosenttia (B20), yhteisön tuotannonalan ja yhteisön tuotannon on muodostuttava kaikista yhteisön yrityksistä, jotta tuottavat biodieseliä ja yli 20-prosenttisia sekoituksia. Osapuoli väitti, ettei ole mitään näyttöä siitä, että valituksen tekijä tai komissio olisi pyrkinyt sisällyttämään nämä yritykset kokonaistuotantoon tai määrittämään, että tuottajat tukivat valitusta.

(75)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 162 kappaleessa esitetyssä yhteisön kokonaistuotantoa osoittavassa luvussa on itse asiassa otettu huomioon biodieselin tuotantomäärä yli 20-prosenttisissa sekoituksissa. Selvyyden vuoksi voidaan vielä todeta, että käytettävissä olevien tietojen mukaan biodieseliä 21–99 prosenttia sisältävien sekoitusten (B21–B99) tuotanto yhteisössä oli erittäin vähäistä tutkimusajanjaksolla. Ainoa tähän ryhmään kuuluvien sekoitusten tuotanto keskittyi B30:n tuotantoon eikä ylittänyt 60 000:ta tonnia biodieselpitoisuuden perusteella. Komissio on lisäksi ottanut yhteyttä tiedossa olleisiin B30:n tuottajiin väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen, ja kahdelta tuottajalta saadut tiedot osoittavat, että ne tukevat valitusta.

(76)

Koska yhteisön tuotannonalan määritelmästä ei tehty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 161–163 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(77)

Yksi osapuoli väitti, että yhden otokseen valitun mutta yhteistyöstä kieltäytyneen yhteisön tuottajan tulos oli erittäin hyvä ja että se olisi pitänyt ottaa huomioon arvioitaessa yhteisön tuotannonalalle aiheutunutta vahinkoa. Väitettiin, että tälle tuottajalle ei ollut aiheutunut vahinkoa tutkimusajanjaksolla ja että olisi käytettävä parhaita käytettävissä olevia tietoja perusasetuksen 28 artiklan mukaisesti. Osapuoli ehdotti, että yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon tarkastelua varten käytettäisiin kyseisen tuottajan julkisesti saatavilla olevia rahoitustietoja vuosilta 2007 ja 2008.

(78)

Tukien vastaisissa tutkimuksissa on yleisenä käytäntönä, että arvioidessaan vahinkoa komissio jättää tutkimuksen ulkopuolelle yhteistyöstä kieltäytyneet tuottajat eikä käytä perusasetuksen 28 artiklan mukaisesti käytettävissä olevia tietoja. Vahinkoa koskevat tiedot kattavat neljän vuoden pituisen ajan, eikä ole mahdollista saada julkisista lähteistä kaikkea tarvittavaa tietoa, jotta voitaisiin vahvistaa kaikki vahinkoindikaattorit koko kaudelle. Tässä tapauksessa kyseinen yhteisön tuottaja jätettiin tutkimuksen ulkopuolelle, koska se ei toimittanut merkityksellisiä tietoja vuosilta 2004–2006 ja toimitti vain osittaisia tietoja vuodelta 2007 ja tutkimusajanjaksolta. Jos tämän tuottajan biodieseltoiminnasta olisi käytetty julkisia tietoja vuosilta 2007 ja 2008, kaikista vahinkoindikaattoreista ja kaikista tarkastelujakson vuosista ei olisi saatu tietoja. Tämä olisi vääristänyt suuntauksia, jotka ovat relevantteja vahingon arvioimisen kannalta.

(79)

Lisäksi jos kyseinen tuottaja olisi säilytetty otoksessa, alittavuuden arviointia ei olisi voitu tehdä otokseen valittujen tuottajien koko myynnistä, koska kyseinen yritys ei toimittanut yksityiskohtaista luetteloa myynnistään tuotelajeittain tutkimusajanjaksolla. On vielä huomattava, että vastoin osapuolen esittämää väitettä kyseisen tuottajan taloudellinen tulos kannattavuuden osalta (kuten julkisesti saatavat tiedot osoittavat) oli huomattavasti alle keskimääräisen kannattavuuden, joka vahvistettiin yhteistyössä toimineille otokseen valituille yhteisön tuottajille (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukko 7). Edellä esitetyn perusteella osapuolen esittämä väite oli siis hylättävä.

(80)

Sama osapuoli väitti vielä, että yhteisön tuottajien otos ei edustanut yhteisön tuotannonalaa, koska siinä oli ainoastaan puhtaan biodieselin (B100) tuottajia muttei sekoitusten (B99–B20) tuottajia eikä B100:n sekoittajia.

(81)

Kuten edellä todettiin (ks. 74 kappale), biodieselsekoitusten (B20–B99) tuotanto yhteisössä oli erittäin vähäistä tutkimusajanjaksolla. Kun otetaan huomioon tämä vähäinen määrä, jonka osuus oli alle 2 prosenttia yhteisön samankaltaisen tuotteen kokonaistuotannosta tutkimusajanjaksolla, voidaan päätellä, että otoksen valinta, joka perustui pääasiassa suurimpaan tuotanto- ja myyntimäärään yhteisössä, oli edustava. B100:aa sekoittavia yrityksiä taas ei voida pitää samankaltaisen tuotteen tuottajina, koska ne vain prosessoivat samankaltaista tuotetta yksinkertaisella sekoitustoiminnalla. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(82)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 164–166 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(83)

Vahingon arviointiin vaikuttava kehityssuuntien tarkastelu kattoi siis tammikuun 2004 ja tutkimusajanjakson välisen kauden (ks. 16 kappale). Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että yhteisön tuotannonala käytännössä vasta aloitti toimintansa vuonna 2004. Sen vuoksi katsottiin, että on asianmukaisempaa tehdä mahdollista vahinkoa ja yhteisön tuotannonalan taloudellista tilannetta koskeva arvio kehityssuuntien perusteella vuodesta 2005 tutkimusajanjaksoon ulottuvalta kaudelta, jäljempänä ’arviointijakso’. Koska mikään osapuoli ei esittänyt huomautuksia tästä lähestymistavasta, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 167 kappaleen päätelmät vahvistetaan.

(84)

Koska ei esitetty huomautuksia, joiden perusteella edellä olevassa taulukossa esitettyä yhteisön kulutusta olisi pitänyt muuttaa, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 168–173 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(85)

Seuraavassa taulukossa esitetään yhdysvaltalaisten vientiä harjoittavien tuottajien yhteisön markkinoille tuoma kokonaismäärä tarkastelujaksolla.

Taulukko 2

(86)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että vahinkoa ja syy-yhteyttä koskeva analyysi tukien vastaisessa menettelyssä olisi tehtävä eri tietojen perusteella kuin rinnakkaisessa polkumyynnin vastaisessa menettelyssä. Väitteen mukaan tukea koskevat päätelmät perustuvat i) itse tuotettuun, ii) tuotettuun ja sekoitettuun sekä iii) ostettuun ja sekoitettuun biodieseliin, joka on viety yhteisöön, kun taas polkumyyntiä koskevat päätelmät, erityisesti vientimyynti yhteisöön, perustuvat ainoastaan otokseen valittujen tuottajien itse tuottamaan biodieseliin.

(87)

Väitteen mukaan vaikuttaisi siltä, että polkumyyntimenettelyn olisi aina perustuttava suppeampiin tietoihin verrattuna tukien vastaiseen menettelyyn. Alustavassa vaiheessa rinnakkaisessa polkumyyntimenettelyssä kuitenkin havaittiin, että otokseen valittujen yhdysvaltalaisten tuottajien oma tuotanto vietiin kokonaan yhteisön markkinoille polkumyyntihinnoin. Samanlainen havainto tehtiin tässä tukien vastaisessa tutkimuksessa. Näin ollen molemmissa tutkimuksissa kaikki Yhdysvalloista tuleva vienti tapahtui polkumyynnillä ja tuetusti, ja näin ollen se sisältyi kokonaisuudessaan vahinkoa ja syy-yhteyttä koskevaan analyysiin.

(88)

On kuitenkin muistettava, että lopullisessa vaiheessa yhden otokseen valitun yhdysvaltalaisen yrityksen ei havaittu harjoittavan polkumyyntiä, minkä vuoksi polkumyynnillä tapahtuneen ja tuetusti tapahtuneen tuonnin määrässä on ero, joka on otettava huomioon vahinkoa ja syy-yhteyttä koskevassa analyysissä. Polkumyyntimenettelyssä polkumyynnillä Yhdysvalloista tulevan tuonnin kokonaismäärää on oikaistu sen huomioon ottamiseksi, että yhden otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan ei havaittu harjoittavan polkumyyntiä. Tällä ei kuitenkaan ole merkitystä tukien vastaisessa menettelyssä.

(89)

Edellä esitetyn perusteella väite oli hylättävä.

(90)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että Yhdysvaltojen vientitilastojen HTS-nimike 3824 90, jota käytettiin väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa asianomaisesta maasta tulevan tuonnin määrittämiseksi, kattaa biodieselin lisäksi myös muita tuotteita kuten ”eläimistä tai kasveista peräisin olevia rasva-aineita tai niiden sekoituksia”. Sen vuoksi Yhdysvalloista tulevan tuontimäärän analyysi olisi ollut puutteellinen. Sama asianomainen osapuoli ehdotti, että tämän sijasta käytettäisiin tutkimuksen kohteena olleille yhdysvaltalaisille tuottajille vahvistettuja suuntauksia.

(91)

Ensinnäkin on huomattava, että Yhdysvalloista peräisin olevan tuonnin määrän laskemiseen käytettiin HTS-koodia 3824 90 4000 eikä kuusinumeroista tariffinimikettä, kuten osapuoli väitti.

(92)

Lisäksi on muistettava, että kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 170 kappaleessa todettiin, Eurostatin tietoja ei voitu käyttää kulutuksen arvioimiseen, sillä vuoden 2007 loppuun saakka ei ollut erillistä CN-koodia tarkasteltavana olevan tuotteen eri lajien tulliluokitusta varten. Biodiesel olisi tosiaankin voitu luokitella eri CN-koodeihin, joissa oli tuontitietoja myös muista tuotteista. Syynä Yhdysvaltojen vientitilastojen käyttöön oli se, että niissä tarkasteltavana olevan tuotteen vienti vaikutti olevan yhden tariffikoodin alla ja että samaan koodiin merkittyjen muiden tuotteiden määrä olisi merkityksetöntä tarkasteltaessa vientiä yhteisöön.

(93)

Eurostatin tietojen käyttörajoitukset huomioon ottaen toinen vaihtoehto Yhdysvaltojen vientitilastoille olisi ollut valituksessa ilmoitettujen tuontitietojen käyttö. Valituksen tekijät olivat saaneet nämä tiedot luottamuksellisista markkinatutkimuslähteistä, minkä vuoksi näiden tietojen käytössä olisi otettava huomioon tämä rajoitus. Täydellisen kuvan antamiseksi tuontimäärien suuntaukset voidaan esittää indeksoidussa muodossa seuraavasti:

Taulukko 3

(94)

Jos verrataan taulukkoa 3 ja taulukkoa 2, havaitaan, että komission arvio tarkasteltavana olevan tuotteen tuontimääristä arviointijaksolla oli varovaisempi kuin arvio, jota olisi vaihtoehtoisesti voitu käyttää. Lisäksi taulukossa 3 esitetty tuontimäärien yleiskuva on koottu luottamuksellisista tiedoista, joita ei voida paljastaa, kun taas Yhdysvaltojen tilastot ovat julkisesti saatavilla olevaa tietoa.

(95)

Osapuolen ehdottamalla menetelmällä olisi saatu seuraava kuva vientimäärien suuntauksista tutkimuksen kohteena olleilta vientiä harjoittavilta tuottajilta kerättyjen tietojen perusteella:

Taulukko 4

(96)

Vertaamalla taulukkoa 4 ja taulukkoa 2 havaitaan, että komission käyttämällä ja osapuolen ehdottamalla menetelmällä saadaan hyvin samanlaiset suuntaukset.

(97)

Sama asianomainen osapuoli väitti myös, että koska tarkasteltavana oleva tuote on biodiesel ja sekoitukset, joiden biodieselpitoisuus on yli 20 prosenttia, taulukossa 2 esitetty tuontimäärä ei voi vastata tarkasteltavana olevan tuotteen oikeaa tuontimäärää.

(98)

On huomattava, että tutkimusajanjaksolla ei havaittu lainkaan sellaisen tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia, jonka biodieselpitoisuus olisi yli 20 mutta alle 99 prosenttia. Toisin sanoen tutkimuksessa ei havaittu lainkaan sellaista tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia, joka alhaisen biodieselpitoisuutensa vuoksi olisi luokiteltu eri HTS-koodiin.

(99)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 2 esitetty tuontimäärä edustaa luotettavaa, puolueetonta ja varovaista arviota tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnista yhteisöön.

(100)

Yksi osapuoli väitti, että Yhdysvalloista nk. splash and dash -prosessin mukaisesti viedyt määrät olisi pitänyt erottaa Yhdysvalloista peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnista, koska ensin mainittua ei voida käsitellä Yhdysvalloista peräisin olevana tuontina.

(101)

Sama osapuoli ja Yhdysvaltojen viranomaiset väittivät lisäksi, että toisin kuin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 179 ja 182 kappaleessa väitettiin, kaiken Yhdysvalloista tulevan viennin ei voida katsoa olevan peräisin Yhdysvalloista. Yhdysvalloissa ei ole mitään viranomaistahoa, joka arvioisi tai määrittäisi tietyn vientituotteen alkuperämaan, eikä voida olettaa, että kaikki Yhdysvaltojen alueelta lähtevä biodiesel olisi Yhdysvalloista peräisin.

(102)

Sama osapuoli totesi myös, että Yhdysvaltojen Census Bureau -viraston laatimia alkuperäsääntöjä vientituotteiden alkuperän määrittämisestä ei tunneta yleisesti biodieselalalla, minkä vuoksi biodieselin viejät vienti-ilmoitusta (”Shipper’s Export Declaration”) täyttäessään ilmoittavat tavallisesti, että vietävät tuotteet ovat kotimaista alkuperää.

(103)

Se toisti vielä alustavassa vaiheessa esittämänsä väitteen, jonka mukaan yhteisöön splash and dash -prosessin mukaisesti tuodun määrän osuus on yli 40 prosenttia Yhdysvalloista viedyn tarkasteltavana olevan tuotteen määrästä. Väitteensä tueksi se käytti Yhdysvaltojen HTS-koodien 3824 90 4020 ja 3824 90 4000 tuonti- ja vientitietoja ja väitti käytännössä, että kaikki Yhdysvaltoihin tuotu biodiesel jälleenvietiin splash and dash -prosessin mukaisesti yhteisöön.

(104)

Tältä osin – Yhdysvaltojen viranomaisten pyynnöstä – selvennettiin, että mikään Yhdysvaltojen viranomainen ei arvioi tai määritä tietyn vientituotteen alkuperää.

(105)

Väite, jonka mukaan splash and dash -tuotteen osuus olisi vähintään 40 prosenttia Yhdysvaltojen viennistä yhteisöön, perustui olettamukselle, että kaikki Yhdysvaltoihin tuotu biodiesel jälleenvietäisiin yhteisöön splash and dash -prosessin mukaisesti niin, ettei määrästä kulutettaisi mitään Yhdysvalloissa tai sekoitettaisi edelleen Yhdysvalloissa ennen vientiä.

(106)

Osapuolen esittämät tiedot kuitenkin osoittivat, että vuosina 2004–2006 tuonnin määrä ylitti huomattavasti viennin määrän, mikä vaikuttaisi osoittavan, että Yhdysvalloissa on kotimaista kysyntää muista maista tulevalle biodieselille. Olettamus on lisäksi melko yksioikoinen, koska siinä ei oteta huomioon Yhdysvalloissa sekoitetun ja yhteisöön viedyn biodieselin määrää, jossa i) sekoituksen ominaisuudet eroavat tuotantomateriaalien ominaisuuksista, jolloin koko sekoitettu tuote olisi peräisin Yhdysvalloista, tai ii) Yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin osuus on vallitseva, jolloin koko sekoitettu tuote olisi peräisin Yhdysvalloista. Tältä osin on muistettava, että tutkimuksen kohteena olleet yhdysvaltalaiset yritykset totesivat, että ei ole mahdollista eritellä yhteisöön viedyistä tai kotimarkkinoilla myydyistä määristä määriä, jotka on tuotettu tai hankittu Yhdysvalloissa tai tuotu (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 180 kappale). Lisäksi on huomattava, että asianomaiset yhdysvaltalaiset yritykset vaikuttavat ilmoittaneen alkuperän oikein, sillä kaikissa tapauksissa muualta kuin Yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin jatkosekoittaminen tapahtui Yhdysvalloissa. Useimmissa tapauksissa tutkimuksen kohteena olleet vientiä harjoittavat tuottajat ovat erittäin suuria yrityksiä tai yritysryhmiä, joilla on etuyhteydessä olevia yrityksiä yhteisössä, ja on erittäin vaikea uskoa, että ne eivät olleet tietoisia alkuperän määrittämistä koskevista Yhdysvaltojen ja yhteisön säännöistä.

(107)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, ettei ole perusteita yksilöidä selvästi yhteisöön splash and dash -prosessin mukaisesti tullutta tuontia tarkastelujaksolla. Lisäksi katsotaan, että ei ole perusteita kohdella tätä vientiä muualta kuin Yhdysvalloista peräisin olevana tuontina.

(108)

Seuraavasta taulukosta näkyvät yhteisön markkinoille Yhdysvalloista tulevan kokonaistuonnin yksikkömyyntihinnat tarkastelujaksolla (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen 183 ja 184 kappale).

Taulukko 5

(109)

Hinnan alittavuuden tutkimista varten verrattiin otokseen valittujen yhteisön tuottajien yhteisön markkinoilla etuyhteydettömiltä asiakkailta laskuttamia painotettuja keskimääräisiä myyntihintoja, jotka oli oikaistu noudettuna lähettäjältä -tasolle, vastaaviin Yhdysvalloista polkumyynnillä tulevan tuonnin painotettuihin keskimääräisiin hintoihin, jotka oli määritetty cif-tasolla otokseen valituille yhdysvaltalaisille vientiä harjoittaville tuottajille, joiden oli havaittu harjoittavan polkumyyntiä yhteisön markkinoilla. Tarpeen mukaan tehtiin oikaisuja tullien ja tuonnin jälkeisten kustannusten sekä biodieselin tuotantoon käytettyjen raaka-aineiden erojen huomioon ottamiseksi, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 186 kappaleessa kuvataan.

(110)

Jotkin vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että raaka-aineen erojen vuoksi tehdyt oikaisut olivat liian pieniä, koska erojen markkina-arvo ei tullut oikealla tavalla esiin. Ne väittivät lisäksi, että erot olisi laskettava yhteisön markkinoilla olevien eri biodiesellajien hintojen perusteella, ja viittasivat väitteensä tueksi markkinatutkijan julkaisemiin hintanoteerauksiin (tullattuna Antwerpenissä).

(111)

On huomattava, että oikaisu perustui otokseen valituilta vientiä harjoittavilta tuottajilta kerättyihin kaikkiin tarkistettuihin tietoihin niiden toiminnasta Yhdysvalloissa, eli oikaisu perustui tutkimuksen päätelmiin ja näin ollen luotettavimpaan tiedonlähteeseen. Lisäksi hintanoteeraukset yhteisön tasolla olisivat olleet epäasianmukainen perusta oikaisulle, koska hintatasoihin on vaikuttanut Yhdysvalloista peräisin olevan tuetun tuonnin hintataso. Tämän perusteella väite hylättiin.

(112)

Sama vientiä harjoittava tuottaja väitti, että raaka-aineiden erojen perusteella tehtävää oikaisua olisi sovellettava ainoastaan otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien myyntiin eikä otokseen valittujen yhteisön tuottajien myyntiin, koska viimeksi mainittujen myynti koostuu sekoituksista, jotka täyttävät yhteisön vaatimukset.

(113)

Väitteen todettiin olevan epäasianmukainen, koska oikaisun tarkoituksena oli ottaa huomioon raaka-aineiden erot eikä eroja yhteisön tasolla sovellettavien eri vaatimusten täyttämisessä. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(114)

Valituksen tekijä kiisti oikaisun asianmukaisuuden väittämällä, että sekä yhteisön tuottajat että yhdysvaltalaiset vientiä harjoittavat tuottajat käyttävät monenlaisia raaka-aineita ja molemmat tuottavat monenlaisia sekoituksia, joita tarjotaan molemmilla markkinoilla, minkä vuoksi niillä on samat toimintamahdollisuudet raaka-ainevalintojen suhteen.

(115)

Vaikka on totta, että sekä yhteisön tuottajat että yhdysvaltalaiset vientiä harjoittavat tuottajat käyttävät eri raaka-aineisiin pohjautuvia monenlaisia sekoituksia, on huomattava, että raaka-aineiden osuudet sekoituksissa saattavat erota merkittävästi tuottajien välillä ja jopa saman tuottajan eri asiakkaiden välillä. Tutkimuksessa kävikin ilmi, että otokseen valittujen yhteisön tuottajien ja otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien yhteisön markkinoilla myymät sekoitukset olivat täsmälleen samanlaisia erittäin harvoissa tapauksissa. Jotta alittavuutta koskevissa laskelmissa pystyttiin ottamaan huomioon biodieselin eri tuotelajit, pidettiin välttämättömänä tehdä oikaisu raaka-aineiden erojen perusteella. Tästä syystä väite oli hylättävä.

(116)

Jotkin vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että vahinkomarginaalien laskemiseen käytetyt hinnat olivat cif-hintoja yhteisön rajalla eivätkä vähittäismyyntihintoja ensimmäiselle etuyhteydettömälle asiakkaalle. Ne väittivät, että laskelmia on oikaistava niin, että otetaan huomioon ensimmäiselle etuyhteydettömälle asiakkaalle suuntautuneen myynnin arvo ja määrä.

(117)

Väitteen havaittiin pitävän paikkansa kahden vientiä harjoittavan tuottajan osalta, ja vahinkoa koskevia laskelmia oikaistiin vastaavasti.

(118)

Edellä esitetyn perusteella vahvistettiin, että hintojen alittavuuden keskimääräinen marginaali tutkimusajanjaksolla – ilmaistuna prosentteina yhteisön tuotannonalan painotetuista keskimääräisistä noudettuna lähettäjältä -hinnoista – oli 18,9–31,9 prosenttia alustavassa vaiheessa esitetyn 18,9–33,0 prosentin sijaan.

(119)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 209–212 kappaleessa todettiin, yhteisön tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 8 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(120)

Alustavassa analyysissä kävi ilmi, että yhteisön tuotannonalan tulos parani kyllä joidenkin määrää osoittavien indikaattoreiden osalta mutta että useimmat yhteisön tuotannonalan taloudelliseen tilanteeseen liittyvät indikaattorit heikkenivät merkittävästi tarkastelujaksolla. Siitä huolimatta, että yhteisön tuotannonala kykeni hankkimaan pääomaa investointeja varten, investointien tuotto laski jyrkästi tutkimusajanjaksolla ja kannattavuus pieneni merkittävästi tarkastelujaksolla.

(121)

Yksi osapuoli väitti, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 195 kappaleessa esitetty analyysi yhteisön tuotannonalan kasvusta oli virheellinen. Osapuoli väitti erityisesti, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen mukaan biodieselin kysynnän voimakkaan kasvun yhteisön markkinoilla piti johtaa yhteisön tuotannonalan markkinaosuuden vastaavaan kasvuun, mutta kysynnän ja markkinaosuuden kasvun välillä ei ole suoraa korrelaatiota.

(122)

Sama osapuoli väitti vielä, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan samassa 195 kappaleessa mainittujen vahinkoindikaattoreiden eli tuotannon, tuotantokapasiteetin käyttöasteen, tuottavuuden, myynnin, investointipolitiikan ja investointien tuoton ei voida katsoa kärsineen vakavasti.

(123)

Väite kysynnän ja markkinaosuuden välisen korrelaation puutteesta voidaan hyväksyä. On kuitenkin tosiseikka, että vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välillä otokseen valittujen yhteisön tuottajien markkinaosuus kasvoi 1,2-kertaisesti, kun samaan aikaan tuetun tuonnin markkinaosuus kasvoi 17-kertaisesti. Tämä suhteellisen voimakas Yhdysvalloista tulevan tuonnin markkinaosuuden kasvu on tulosta tämän tuonnin paljon alhaisemmista myyntihinnoista (ks. taulukko 5 ja 117 kappale).

(124)

Kaikkien vahinkoindikaattoreiden yleisarviointia koskevan väitteen osalta on totta, että kaikki indikaattorit eivät heikentyneet tarkastelujaksolla. On kuitenkin todettava, että yhteisön tuotannonalan taloudelliseen tilanteeseen liittyvät indikaattorit eli kannattavuus ja investointien tuotto kärsivät vakavasti ja tuottavuus vähemmässä määrin. Tämä johtuu siitä, että yhteisön tuotannonalan täytyi mukautua yhdysvaltalaisen tuetun tuonnin luomaan hintakilpailuun, ja se päätti pysyä markkinoilla kannattavuutensa kustannuksella eikä säilyttää kannattavuuttaan ja menettää markkinaosuuttaan.

(125)

Jotkin osapuolet ja Yhdysvaltojen viranomaiset väittivät, että otokseen valittujen EU:n tuottajien kannattavuus ja investointien tuotto absoluuttisesti tarkasteltuina olivat edelleen hyvällä tasolla vuonna 2007 ja tutkimusajanjaksolla huolimatta voimakkaasta laskusta edelliseen vuoteen verrattuna. Ne väittivät, että vuosina 2004–2006 saavutettu kannattavuuden ja investointien tuoton taso ei ollut kestävä ja että EU:n biodieselala – kaikkien uusien alojen tavoin – koki normaalin nousu- ja laskukauden tarkastelujaksolla.

(126)

On muistettava, että joidenkin otokseen valittujen yhdysvaltalaisten yritysten kannattavuus oli paljon suurempi, yli 30 prosenttia, samassa kehittyvien markkinoiden tilanteessa tarkastelujaksolla. On myös huomattava, että yhteisön tuotannonalan kannattavuuden ja investointien tuoton aleneminen oli erittäin rajua, koska se tapahtui vuodesta 2006 vuoteen 2007, ja se osui täsmälleen samaan aikaan kuin Yhdysvalloista tulevan biodieselin tuonti lisääntyi jyrkästi.

(127)

Useat yhteisön tuottajat väittivät, että vahingon arvioinnissa olisi otettava täysimääräisesti huomioon otoksen ulkopuolisten yhteisön yritysten tilanne ja etenkin useat tuotannon supistukset, sulkemiset tai uusien hankkeiden lykkäämiset, jotka havaittiin näissä yrityksissä tarkastelujaksolla.

(128)

Toisaalta yksi osapuoli väitti, että väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa tehty viittaus otoksen ulkopuolisiin yhteisön tuottajiin ei ollut relevantti, koska otoksen ulkopuolisilta tuottajilta saatuja varmistamattomia tietoja ei voida käyttää vahingon osoittamiseen. Sama osapuoli pyysi käytettäväksi julkisia tietoja, jotka osoittaisivat, että joidenkin näiden otoksen ulkopuolisten tuottajien toiminta oli kannattavaa.

(129)

Näiden kahden väitteen osalta on muistettava, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 205–208 kappaleessa viitataan otoksen ulkopuolisten tuottajien tilanteeseen yhteisössä lisäosoituksena vahingosta, eikä tämä ole vaikuttanut vahinkoindikaattoreita ja -marginaalia koskeviin laskelmiin, joihin käytettiin tarkistettuja tietoja. Tästä syystä osapuolen väite hylättiin. Toisaalta kaikkien otoksen ulkopuolisten EU:n tuottajien tilannetta koskevien tarkistettavien tilastojen tai yksittäisten tietojen puuttuessa ei ole mahdollista tehdä määrityksiä yhteisön tuottajien osalta kokonaisuudessaan, kuten yhteisön tuottajat ehdottivat. Näin ollen myös tämä väite hylättiin.

(130)

Koska muita huomautuksia yhteisön tuotannonalan taloudellisesta tilanteesta ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 188–194 ja 196–208 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(131)

Vahvistetaan myös päätelmä siitä, että yhteisön tuotannonalalle on aiheutunut merkittävää vahinkoa, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 209–212 kappaleessa esitetään.

(132)

Yhdysvalloista peräisin olevan tuetun tuonnin määrä siis kasvoi merkittävästi arviointijaksolla. Tuetun tuonnin voimakkaan kasvun ja yhteisön tuotannonalan taloudellisen tilanteen heikkenemisen välillä oli myös selkeä ajallinen yhteys. Yhteisön tuotannonala ei kyennyt mukauttamaan hintojaan markkinaolojen ja kustannusten kohoamisen mukaan, koska tuettu tuonti alitti sen hinnat tutkimusajanjaksolla.

(133)

Sen vuoksi vahvistetaan, että Yhdysvalloista halvoin hinnoin tulevan tuetun tuonnin voimakkaalla kasvulla oli merkittävä negatiivinen vaikutus yhteisön tuotannonalan taloudelliseen tilanteeseen tutkimusajanjaksolla.

(134)

Koska sellaisia huomautuksia ei esitetty, joiden perusteella väliaikaisia päätelmiä olisi syytä muuttaa, vahvistetaan, että muista kolmansista maista tulevalla tuonnilla olisi voinut olla vain mitättömän pieni vaikutus yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

(135)

Yksi osapuoli väitti, että vaikka kysynnän supistuminen vuoden 2007 ja tutkimusajanjakson välillä oli lähes olematonta (0,5 %), se olisi kuitenkin aiheuttanut vahinkoa yhteisön tuotannonalalle; väitteen mukaan kysynnän hypoteettinen 10 prosentin kasvu olisi lisännyt myyntimäärää 205 733 tonnia, jos yhteisön tuotannonalan markkinaosuus olisi pysynyt samana kuin tutkimusajanjaksolla eli 29,8 prosentissa.

(136)

On huomattava, että osapuolen väitteet perustuivat katteettomiin olettamuksiin. Lisäksi kun otetaan huomioon, että vuoden 2007 ja tutkimusajanjakson välillä yhteisön tuotannonalan markkinaosuus kasvoi 2,8 prosenttiyksikköä, tämä vaikuttaisi tukevan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 223 kappaleen päätelmää, jonka mukaan yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko ei voi johtua kysynnän vähäisestä supistumisesta vuoden 2007 ja tutkimusajanjakson välillä. Koska kysynnän kehityksestä yhteisön markkinoilla ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 223 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(137)

Yksi osapuoli toisti väitteensä, jonka mukaan energiaveron käyttöönotto Saksassa olisi vaikuttanut negatiivisesti kyseisille markkinoille toimittavien yhteisön tuottajien taloudelliseen tilanteeseen, koska näiden toimenpiteiden takia B100:n kysyntä, joka oli ainakin 1,5 miljoonaa tonnia, olisi romahtanut. Lisäksi se väitti vastineena väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 225 kappaleessa esitettyihin päätelmiin, että vaikka sen sekoittamista koskevan vaatimuksen käyttöönotto, jonka mukaan Saksan markkinoille saatetussa liikennekäyttöön tarkoitetussa dieselissä biodieselin osuuden on oltava 4,4 prosenttia (B5), olisi kompensoinut B100:n myynnin väitetyn pienenemisen, B100:n hintataso olisi eri kuin biodieselin, joka on tarkoitettu B5-sekoituksiin. Se väitti, että B100:aa tuotettiin vain kalliimmasta raaka-aineesta (rapsista), kun taas B5:tä useista eri raaka-aineista, millä oli negatiivinen vaikutus yhteisön tuottajien keskimääräiseen hintaan.

(138)

Tutkimuksessa osoitettiin osapuolen väitteiden vastaisesti, että otokseen valittujen yhteisön tuottajien, jotka toimittivat Saksan markkinoille, myyntimäärä lisääntyi 68 prosenttia vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välillä, mikä vahvistaa alustavia päätelmiä siitä, että pakollinen sekoittamisvaatimus kompensoi mahdollisia menetyksiä B100:n myynnissä. Lisäksi on huomattava, että 1 päivänä elokuuta 2006 käyttöön otettu vero – 0,09 euroa biodiesellitraa kohti – ei johtanut markkinoiden romahtamiseen, kuten osapuoli väitti, mutta B100:n myynti väheni kyllä merkittävästi tutkimusajanjakson viimeisellä neljänneksellä, kun vero nostettiin 0,15 euroon litralta 1 päivästä tammikuuta 2008. Hintoihin kohdistuvan vaikutuksen osalta osapuolen esittämät väitteet olivat perusteettomia, koska molemmissa tuotelajeissa käytetyn biodieselin on täytettävä samat standardit, mikä merkitsee sitä, että molemmissa biodieselpolttoaineissa voidaan käyttää samaa raaka-ainesekoitusta eikä näiden kahden biodiesellajin välillä ole todennettua hintaeroa. Edellä esitetyn perusteella väite hylättiin.

(139)

Koska muita viranomaisten päätöksiä koskevia huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 226 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(140)

Yksi osapuoli myönsi kyllä, että otokseen valittujen yhteisön tuottajien kapasiteetin käyttöasteet pysyivät suhteellisen korkeina, mutta väitti, että niiden ylikapasiteetti aiheutti silti vahinkoa, kun otetaan huomioon, että siitä aiheutui suuremmat kiinteät kustannukset, millä olisi negatiivista vaikutusta kannattavuuteen. Lisäksi se väitti, että kyseisten tuottajien nettoarvon kasvu olisi johtanut kiinteiden kustannusten kohoamiseen, kun kuoletus- ja rahoituskustannukset olisivat olleet korkeammat.

(141)

On muistettava, että yhteisön tuotannonalan kustannusrakennetta koskevassa muuttuvien ja kiinteiden kustannusten jakautumista koskevassa analyysissä kiinteiden kustannusten osuudeksi vahvistettiin vain 6 prosenttia kokonaiskustannuksista (väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 228 kappale). On vielä huomattava, että analyysin mukaan prosenttiosuus ei vaihdellut juuri lainkaan arviointikaudella. Nettoarvon kasvun vaikutusta kannattavuuteen koskevasta väitteestä on huomattava, että kustannusten absoluuttinen kohoaminen ei automaattisesti johda yksikkötuotantokustannusten kohoamiseen, koska viimeksi mainitut riippuvat tuotannon määrästä, joka kohosi vakaasti koko arviointikauden ajan, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukosta 4 näkyy. Näin ollen absoluuttisesti korkeammat kiinteät kustannukset johtuivat suuremmasta tuotantomäärästä, minkä tuloksena kiinteät kustannukset jakautuivat edellä mainitulla tavalla suhteessa kokonaiskustannuksiin. Tästä syystä tämän osapuolen esittämät väitteet oli hylättävä.

(142)

Sama osapuoli väitti vielä, että yhteisön tuottajien ylikapasiteetilla oli suora vaikutus hintoihin, koska tuottajat kilpailivat keskenään voimakkaasti sopimusten saamisesta jopa pelkästään rajakustannukset kattavilla hinnoilla, minkä vuoksi tuottajat, joilla oli korkea käyttöaste, harjoittivat todennäköisesti aggressiivisinta myyntiä alittaakseen kilpailijoidensa hinnat. Väitteensä tueksi osapuoli esitti ilmoituksen, joka oli yhden otokseen valitun yrityksen vuoden 2007 tilinpäätöksessä.

(143)

Tämän osapuolen väitteitä ei kuitenkaan tukenut mikään näyttö, koska esitetyssä ilmoituksessa ei mitenkään viitattu väitettyyn ylikapasiteetista johtuvaan hintakilpailuun. Ilmoituksessa pikemminkin todettiin, että Saksan viranomaiset olivat nostaneet B100-biodieselin energiaveroa 1 päivästä tammikuuta 2008, mikä piristi kilpailua B5-biodieselin markkinoilla. Edellä esitetyn perusteella väite oli siis hylättävä.

(144)

Koska muita huomautuksia yhteisön tuottajien käyttämättömästä kapasiteetista ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 227–230 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(145)

Yksi asianomainen osapuoli ja Yhdysvaltojen viranomaiset väittivät, että mikään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 231–235 kappaleessa esitetystä väitteistä ei käsittele sitä seikkaa, että soija-, palmu- ja canolaöljyn hinnat Yhdysvalloissa ovat vuodesta 2004 pysyneet koko ajan huomattavasti alhaisempina kuin rapsin hinnat yhteisössä, mistä seuraa merkittävä kilpailuetu Yhdysvalloista tuodulle biodieselille.

(146)

On muistettava, että tutkimuksessa on selvitettävä, onko tuettu tuonti (hintojen ja määrien osalta) aiheuttanut merkittävää vahinkoa yhteisön tuotannonalalle vai onko merkittävä vahinko aiheutunut muista tekijöistä. Perusasetuksen 8 artiklan 6 kohdassa todetaan tältä osin, että on osoitettava, aiheuttaako tuetun tuonnin hintataso vahinkoa. Siinä viitataan sen vuoksi pelkästään hintatasojen väliseen eroon eikä vaadita analysoimaan hintatasoihin vaikuttavia tekijöitä.

(147)

Käytännössä tuetun tuonnin vaikutusta yhteisön tuotannonalan hintoihin tarkastellaan lähinnä toteamalla hinnan alittavuus, hintojen aleneminen ja hinnankorotusten estyminen. Tässä tarkoituksessa verrataan tuetun viennin hintoja ja yhteisön tuotannonalan myyntihintoja, ja vahinkoa koskevissa laskelmissa käytettäviä vientihintoja on joissakin tapauksissa oikaistava vertailukelpoisuuden varmistamiseksi. Oikaisuilla siis ainoastaan varmistetaan, että hintojen välinen ero määritetään vertailukelpoisella tavalla. Näin ollen on ilmeistä, että raaka-aineiden hinnat viejämaassa eivät voi olla vahinkoon vaikuttava tekijä.

(148)

Edellä esitettyä vahvistaa myös perusasetuksen 8 artiklan 7 kohdan sanamuoto, jossa viitataan muihin tiedossa oleviin tekijöihin tuetun tuonnin lisäksi. Kyseisessä artiklassa olevassa tiedossa olevien tekijöiden luettelossa ei viitata tekijöihin, jotka vaikuttavat tuetun tuonnin hintatasoon. Jos on siis kyse tuetusta tuonnista, ei voida katsoa, että raaka-aineen hintojen myönteinen kehitys voisi olla muu vahinkoa aiheuttava tekijä, vaikka tuonnille olisikin ollut hyötyä tällaisesta kehityksestä.

(149)

Tuetun tuonnin hintatasoon vaikuttaneiden tekijöiden kuten väitetyn alemmista raaka-ainehinnoista johtuvan kilpailuedun tarkastelusta ei näin ollen voida saada yksiselitteistä tulosta, ja tällainen tarkastelu menisi perusasetuksen vaatimuksia pitemmälle.

(150)

On kuitenkin muistettava – rajoittamatta edellä sanottua – että maataloustuotteiden hinnat kohosivat yleisesti koko maailmassa tutkimusajanjaksolla ja että soijaöljyn (asianomaisen maan tuottajien tärkein raaka-aine) hinnannousu oli jyrkempi kuin rapsiöljyn samalla kaudella. Kustannusten kohoaminen Yhdysvalloissa ei kuitenkaan näkynyt yhteisön markkinoille tulevan tuetun tuonnin hinnoissa, jotka alittivat merkittävästi yhteisön tuotannonalan hinnat.

(151)

Edellä esitetyn perusteella osapuolten esittämät väitteet oli siis hylättävä.

(152)

Koska muita huomautuksia raaka-aineen lisääntyneestä kysynnästä ja kohonneista hinnoista ei tehty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 231–238 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(153)

Yksi asianomainen osapuoli esitti uudelleen väitteensä (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 236 kappale) ja lisäsi vielä, että mineraalidieselin hinnat asettivat ”korkin”, jonka yli biodieselin tuottajat eivät voisi korottaa hintojaan raaka-aineen hinnannousun mukaisesti.

(154)

Kaikki yhteisön tuottajat toimittivat markkinoille, joilla oli käytössä pakolliset sekoitustavoitteet. Tämän lisäksi useimmissa jäsenvaltioissa biodieseliin sovelletaan verohelpotuksia, mikä merkitsee sitä, että sen hinta on verrattavissa mineraalidieselin hintaan, kun käytetään kerrointa, jossa otetaan huomioon mineraalidieselistä perittävä energiavero. Vaikka siis voidaan hyväksyä tietty korrelaatio öljyn hintojen kanssa, tutkimuksessa vahvistui, että edellä mainituista syistä biodieseliä voidaan myydä korkeammilla hinnoilla kuin mineraalidieseliä. Osapuoli ei myöskään toimittanut vakuuttavaa näyttöä, josta olisi käynyt ilmi, että mineraalidieselin hinnat, jotka olivat erittäin korkealla tasolla tutkimusajanjakson jälkipuoliskolla, olisivat aiheuttaneet hintapainetta yhteisön tuottajien biodieselin hintoihin tutkimusajanjaksolla.

(155)

Koska muita huomautuksia mineraalidieselin hinnan kehityksestä ei esitetty, voidaan päätellä, että tekijästä ei aiheutunut vahinkoa yhteisön tuotannonalalle.

(156)

Koska muita huomautuksia yhteisön biodiesellaitosten sijainnista ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 239–241 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(157)

Koska muita huomautuksia yhdysvaltalaisiin viejiin etuyhteydessä olevien tuottajien tuonnin vaikutuksesta ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 242 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(158)

Edellä esitetty huomioon ottaen ja koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 243–245 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(159)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen yhteisön tuotannonalan tuottajat hyväksyivät komission päätelmät ja vahvistivat, että toimenpiteet olisivat niiden edun mukaisia.

(160)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että toimenpiteet eivät olisi yhteisön tuotannonalan edun mukaisia, koska ne saisivat aikaan kauppavirran muutoksia eli siirryttäisiin tuomaan maista, joihin toimenpiteitä ei sovelleta, koska i) yhteisön markkinoilla toimijat vaatisivat edelleen soija- ja palmuöljystä tehtyä halvempaa biodieseliä voidakseen täydentää sitä yhteisön tuotannonalan valmistamalla kalliimmalla rapsiöljystä tehdyllä biodieselillä ja ii) rapsiöljystä tehtyä biodieseliä ei ole riittävästi kattamaan kysyntää.

(161)

On huomattava, että vaikka yhteisön tuotannonalan tuottajien tärkein raaka-aine on rapsi, ne eivät käytä biodieseltuotannossaan pelkästään tätä raaka-ainetta vaan myös muita raaka-aineita, kuten soija- ja palmuöljyä. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että erittäin useissa tapauksissa näiden muiden raaka-aineiden hinnat olivat korkeammat kuin niihin perustuvan biodieselin tuetun tuonnin hinnat, yhteisön tuotannonalan tuottajilta riistettiin mahdollisuus käyttää soija- ja palmuöljyä suuremmassa mittakaavassa. Sen vuoksi odotetaan, että toimenpiteiden käyttöönotolla palautettaisiin tavanomaiset markkinaolot myös tältä osin, jotta yhteisön tuottajat voisivat mukauttaa tehokkaammin tuotantoaan yhteisön markkinoilla tarvittavien biodieselin eri lajien mukaan. Tämän perusteella väite hylättiin.

(162)

Koska muita huomautuksia yhteisön tuotannonalan edusta ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 247–249 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(163)

Koska tuojat eivät esittäneet mitään huomautuksia väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen, voidaan päätellä, että toimenpiteillä ei mitä todennäköisimmin ole merkittävää vaikutusta tuojiin/kauppiaisiin.

(164)

Koska käyttäjät eivät esittäneet mitään huomautuksia väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen, voidaan päätellä, että tasoitustulleilla ei mitä todennäköisimmin ole merkittävää vaikutusta käyttäjiin.

(165)

Koska toimittajat eivät esittäneet mitään huomautuksia väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 256–258 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(166)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi asianomainen osapuoli väitti, että autonvalmistajat, jotka olivat investoineet biodieselkäyttöön mukautettujen ajoneuvojen valmistukseen, eivät ehkä saa investoinneistaan tuottoa myymällä tällaisia ajoneuvoja, jos biodieselin hinta yhteisössä nousee toimenpiteiden vuoksi sellaiselle tasolle, joka ei ole kilpailukykyinen mineraalidieselin hinnan kanssa.

(167)

On huomattava, että osapuolen väite voisi toteutua, vaikka toimenpiteitä ei toteutettaisikaan, eli mineraalidieselin hinta (joka riippuu raakaöljyn hinnasta) voi pudota tasolle, joka tekee siitä kilpailukykyisemmän kuin biodieselistä. Sen vuoksi vaikuttaa kohtuuttomalta esittää, että autoteollisuus on tehnyt investointeja ottamatta tätä muuttujaa huomioon. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(168)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi EU:n maanviljelijöiden järjestö ilmaisi tukensa ja totesi, että yhdysvaltalaisen biodieselin tuonti on vähentänyt EU:n tuottajien öljykasvien menekkiä noin 6 miljoonaa tonnia, joka on noin 11 prosenttia EU:n öljykasvien tuotannosta vuosina 2007 ja 2008, ja pudottanut muihin kuin elintarvikkeisiin käytettävien rapsinsiementen potentiaalista arvoa 90 euroa tonnilta. Näitä huomautuksia ei kuitenkaan voitu varmentaa.

(169)

Yksi asianomainen osapuoli toisti huomautuksensa tasoitustoimenpiteiden epäjohdonmukaisuudesta biopolttoaineiden käytön edistämistä koskevan Euroopan unionin politiikan kanssa. Se lisäsi, että Euroopan unioni ei voi olla riippuvainen ainoastaan rapsipohjaisen biodieselin tuottamisesta yhteisössä, jos se haluaa kehittää biodieselmarkkinoita.

(170)

Huomautusta on käsitelty väliaikaista tullia koskevan asetuksen 7.6 jaksossa ja osapuolen rapsipohjaista biodieseliä koskevaa kysymystä tämän asetuksen johdanto-osan 160 kappaleessa.

(171)

Koska muita huomautuksia kilpailua ja kauppaa vääristävistä vaikutuksista ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 259–261 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(172)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, ettei tässä tapauksessa ole pakottavia syitä olla ottamatta käyttöön tasoitustulleja.

(173)

Yksi yritys tarjoutui toimittamaan tarvittavat tiedot, jotta sille voitiin laskea oma marginaali sen sijaan, että siihen sovellettaisiin otokseen valituille yrityksille määritettyä korkeinta vahinkomarginaalia (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 268–270 kappale). Yritys oli valmis tarjoamaan mahdollisuuden vierailla sen tytäryrityksen toimitiloissa. Yritys totesi, että kutsu oli edelleen voimassa.

(174)

Yrityksen vastauksissa menettelyn vireillepanon jälkeiseen kyselylomakkeeseen havaittiin tiettyjä puutteita, jotka liittyivät tietoihin sen vientimyynnistä yhteisöön ja siihen etuyhteydessä olevan tuojan jälleenmyynnistä yhteisössä. Yritystä pyydettiin toimittamaan kyseiset tiedot annettuun määräaikaan mennessä, mutta yritys ei vastannut pyyntöön. Tämän jälkeen yritykselle ilmoitettiin, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 268 kappaleessa todetaan, että jos pyydettyjä tietoja ei toimiteta perusasetuksen 28 artiklan mukaisesti, kyselylomakkeessa toimitetut puutteelliset vastaukset voidaan jättää huomiotta. Yritykselle ilmoitettiin tämän osittaisen yhteistyön seurauksista ja annettiin tilaisuus esittää huomautuksia. Yritys vastasi lähes kaksi viikkoa määräajan jälkeen ja totesi mm. ”toimittavansa pyydetyt tiedot kiireellisesti”. Yritys ei kuitenkaan toimittanut tietoja lainkaan.

(175)

Edellä esitetyn perusteella vahvistetaan, että yrityksen vahingon korjaava taso asetetaan otokseen valituille yrityksille määritetyn korkeimman vahinkomarginaalin tasolle.

(176)

Useat osapuolet ja Yhdysvaltojen viranomaiset kiistivät, että alustavasti määritetty 15 prosentin voittomarginaali olisi marginaali, jonka tämäntyyppinen tuotannonala voisi kohtuudella odottaa saavuttavansa tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa.

(177)

Yksi osapuoli väitti, että vahingon korjaavan tason määrittämiseen käytetty yhteisön tuotannonalan voittomarginaali olisi asetettava yhteisön tuotannonalan tutkimusajanjaksolla saaman voiton tasolle eli 5,7 prosenttiin, koska tämä voittomarginaali olisi biodieselin kaltaisista hyödykkeistä saatavan voiton suuruusluokkaa. Väitteensä tueksi se viittasi yhdysvaltalaisten etanoli- ja kasviöljytuottajien ja maaöljyjalostamojen saamiin voittoihin.

(178)

Vahingon korjaavan tason on perustuttava arvioon voitosta, jonka yhteisön tuotannonala voi kohtuudella odottaa saavuttavansa samankaltaisen tuotteen myynnissä yhteisön markkinoilla ilman tuettua tuontia. Tietyn tutkimuksen tarkastelujakson alussa saatua voittoa voidaan kohtuudella pitää ilman tuettua tuontia saatuna voittona. Tässä tapauksessa tarkastelujakson alkuvuosina (2004–2006) Yhdysvalloista tulevan tuonnin markkinaosuus ei ylittänyt kertaakaan yhtä prosenttia, minkä vuoksi voidaan kohtuudella päätellä, että kaudella ei esiintynyt tuettua tuontia. Sen vuoksi tällä kaudella yhteisön tuotannonalan saamaa keskimääräistä voittoa pidettiin kohtuullisena perustana vahingon korjaavan tason määrittämistä varten ottaen myös huomioon tarve taata tämän uuden tuotantoalan investoinnit. Osapuolen esittämien väitteiden osalta tutkimuksessa vahvistettiin, että suurimpien yhdysvaltalaisten vientiä harjoittavien tuottajien saamat voitot niiden kotimaan biodieseltoiminnasta olivat huomattavasti yli voiton, jota käytettiin vahingon korjaavan tason määrittämiseen. Edellä esitetyn perusteella väite oli siis hylättävä.

(179)

Joistakin yhdysvaltalaisten yritysten väitteistä, jotka koskivat arvotullien muuntamista kiinteiksi tulleiksi (ks. 184 kappale), kävi ilmi, että arvoon perustuva hinnan alittavuuden määrä oli laskettu hinnan kokonaisalittavuuden ja oikaistun cif-hinnan välisenä suhteena (ks. 108 kappaleessa mainittu oikaisu), kun olisi pitänyt käyttää oikaisematonta cif-hintaa, kuten arvoon perustuvan polkumyyntimarginaalin laskemisessa. Sen vuoksi arvoon perustuvat vahingon korjaavat tasot laskettiin uudelleen kaikkien otokseen valittujen yhdysvaltalaisten yritysten osalta.

(180)

Koska alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen ei esitetty muita huomautuksia, vahinkoa aiheuttamattoman hinnan laskemiseen käytettiin samaa menetelmää, joka mainittiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 266 ja 267 kappaleessa. Vahingon korjaava taso laskettiin prosentteina oikaisemattomasta cif-kokonaistuontiarvosta.

(181)

Edellä esitetyn ja perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdan perusteella olisi otettava käyttöön lopullinen tasoitustulli tasolla, joka on riittävä korjaamaan tuetusta tuonnista aiheutuvan vahingon ylittämättä kuitenkaan todettua tukimarginaalia.

(182)

Joitakin marginaaleja on muutettu ottaen huomioon alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräiltä osapuolilta saadut tiedot ja tässä asetuksessa kuvatut tarkistukset.

(183)

Edellä esitetyn perusteella tasoitustullit on vahvistettu vertaamalla vahingon korjaavaa marginaalia ja tukimarginaalia keskenään. Ehdotetut tasoitustullit ovat seuraavat:

(184)

Kun otetaan huomioon, että tasoitustullia sovelletaan sekoituksiin, joiden painosta yli 20 prosenttia on biodieseliä, suhteessa niiden biodieselpitoisuuteen, katsotaan, että toimenpiteiden tehokkaan täytäntöönpanon kannalta on asianmukaista, että jäsenvaltioiden tulliviranomaiset määrittävät tullit kiinteämääräisinä biodieselpitoisuuden perusteella.

(185)

Jotkin osapuolet vastustivat menetelmää, jota käytettiin arvotullien muuntamisessa kiinteiksi tulleiksi. Ne väittivät, että arvotullin muuntamisessa kiinteäksi tulliksi olisi pitänyt käyttää todellisia cif-arvoja eikä oikaistuja arvoja, joissa on otettu huomioon raaka-aineiden erot (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 185 ja 186 kappale).

(186)

Väitettä tutkittiin ja havaittiin, että oikaistuja cif-arvoja oli tosiaankin käytetty muunnettaessa arvotulleja kiinteiksi tulleiksi. Samoja arvoja oli kuitenkin myös käytetty perustana, kun ilmaistiin alittavuuden määrä arvotullina. Sen vuoksi ensimmäinen korjaus oli tehtävä siihen, että ilmaistiin alittavuuden määrä prosentteina tosiasiallisesta cif-kokonaistuontiarvosta. Vahinkomarginaaleja on tarkistettu vastaavasti. Tämän jälkeen lasketut kiinteämääräiset tullit eivät kuitenkaan eronneet väliaikaista tullia koskevan asetuksen 1 artiklan 2 kohdassa esitetyistä tulleista, koska korkeampi arvotulli kuittaantui täsmälleen (oikaistuista tosiasiallisiin) alentuneilla cif-hinnoilla, joita käytettiin muunnettaessa arvotullit kiinteiksi tulleiksi.

(187)

Tässä asetuksessa vahvistetut yrityskohtaiset tasoitustullit on määritetty tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tilannetta tutkimuksen aikana. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevaa, ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia) yksinomaan asianomaisesta maasta peräisin olevien, erikseen mainittujen yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeushenkilöiden tuottamien tuotteiden tuontiin. Muiden yritysten, joiden nimeä ja osoitetta ei erikseen mainita tämän asetuksen artiklaosassa, erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset mukaan luettuina, tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa kyseisiä tulleja, vaan niihin on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(188)

Kaikki näiden yksilöllisten tasoitustullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt pyynnöt) olisi toimitettava viipymättä komissiolle (11), ja mukaan olisi liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot, erityisesti tiedot, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin tuotanto- tai myyntiyksiköiden muutoksiin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkina- ja vientimyynnin muutoksia. Asetusta muutetaan tarvittaessa saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelo ajan tasalle.

(189)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin keskeisistä tosiseikoista ja huomioista, joiden perusteella lopullisten tasoitustullien käyttöönottoa aiottiin suositella. Osapuolille annettiin myös määräaika, jonka kuluessa ne voivat tehdä tästä ilmoituksesta johtuvia huomautuksia. Osapuolten huomautukset otettiin asianmukaisesti huomioon ja päätelmiä muutettiin tarvittaessa niiden mukaisesti.

(190)

Jotkin yhdysvaltalaiset yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat tarjosivat hintasitoumuksia perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Raaka-aineen merkittävien hintavaihteluiden vuoksi tuotteen ei katsota soveltuvan kiinteää hintasitoumusta varten. Tämän vuoksi yritykset ehdottivat, että vähimmäistuontihinnat indeksoitaisiin säännöllisesti rapsiöljyn hinnanvaihteluiden mukaisesti. Lisäksi ne tarjosivat vähimmäistuontihintoja kolmea tuotelajia varten, jotta voitaisiin ottaa huomioon tuotteen vaihtelut tuonnissa (soija-, palmu- ja canolaöljystä saatu biodiesel) tutkimusajanjaksolla vahvistettujen raaka-ainekertoimien perusteella.

(191)

Yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien tarjouksista on huomattava, että perusta indeksoidun vähimmäistuontihinnan vahvistamiseksi oli keskimäärin 7–8 prosenttia alhaisempi kuin tutkimusajanjaksolla vahvistettu vahinkoa aiheuttamaton hinta. Lisäksi edellä mainittujen tuotelajien oikaistuja vähimmäistuontihintoja varten ehdotetut kertoimet eivät olleet asianmukaiset, koska ne liittyivät tutkimusajanjaksoon. Koska nämä kertoimet vaihtelevat jatkuvasti raaka-aineiden hintaerojen perusteella, ne ovat saattaneet muuttua merkittävästi tutkimusajanjaksolla havaittuun tilanteeseen verrattuna. Sen vuoksi soija- ja palmuöljystä saadun biodieselin vähimmäishintojen ehdotettua indeksointia rapsiöljyn hintavaihteluiden perusteella ei pidetty asianmukaisena, koska hintojen kehityksen perustana olisivat eri raaka-aineet kuin ne, joita käytetään tarkasteltavana olevan ja viedyn tuotteen tuotantoon.

(192)

Edellä esitetyn perusteella ja ottamatta kantaa hintasitoumusten hyväksymiseen liittyviin muihin yrityskohtaisiin käytännön ongelmiin katsottiin, että sitoumukset oli hylättävä, koska vähimmäistuontihintojen määrittämiseksi esitetty menetelmä ei ollut asianmukainen eivätkä tarjotut vähimmäistuontihinnat olleet tasolla, joka olisi korjannut vahingollisen tuetun tuonnin vaikutukset.

(193)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä esitti erityistoimenpiteitä, jotta estettäisiin toimenpiteiden mahdollinen kiertäminen, kun otetaan huomioon, että kyseessä ovat globaalit hyödykemarkkinat, joilla paljoustavaratuotetta myydään eri myyntikanavien kautta.

(194)

Edellä esitetyn perusteella pidetäänkin asianmukaisena seurata tiiviisti biodieselin tuontia kaikista eri lähteistä, jotta voidaan nopeasti toteuttaa asianmukaisia toimia tilanteen niin vaatiessa.

(195)

Koska todetut tukimarginaalit ovat korkeat ja yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko on merkittävä, katsotaan tarpeelliseksi kantaa lopullisesti väliaikaista tullia koskevan asetuksen mukaisten väliaikaisten tasoitustullien vakuutena olevat määrät lopullisesti käyttöön otettujen tullien suuruisina. Jos lopulliset tullit ovat alhaisemmat kuin väliaikaiset tullit, lopulliset tasoitustullit ylittävät vakuutena olevat alustavat määrät on vapautettava. Jos lopulliset tullit ovat korkeammat kuin väliaikaiset tullit, vain väliaikaisia tulleja vastaavat vakuutena olevat määrät kannetaan lopullisesti,