8.4.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 94/17

(1)

Komissio vastaanotti 28 päivänä toukokuuta 2008 perusasetuksen 5 artiklaan perustuvan valituksen, joka koski tietynlaisen Armeniasta, Brasiliasta ja Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ”Kiina”, peräisin olevan alumiinifolion tuontia ja jonka oli tehnyt Eurométaux, jäljempänä ”valituksen tekijä”, suurinta osaa eli tässä tapauksessa yli 25:tä prosenttia alumiinifolion kokonaistuotannosta yhteisössä edustavien tuottajien puolesta.

(2)

Valituksessa esitetty näyttö tuotteen polkumyynnistä ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi perusteeksi menettelyn aloittamiselle.

(3)

Menettely aloitettiin 12 päivänä heinäkuuta 2008, jolloin sitä koskeva ilmoitus (2) julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(4)

Komissio ilmoitti virallisesti menettelyn aloittamisesta valituksen tehneille yhteisön tuottajille, vientiä harjoittaville Armenian, Brasilian ja Kiinan tuottajille, niille tuojille, kauppiaille, käyttäjille, tavarantoimittajille ja järjestöille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä Armenian, Brasilian ja Kiinan edustajille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(5)

Jotta vientiä harjoittavat Armenian ja Kiinan tuottajat voisivat halutessaan esittää markkinatalouskohtelua tai yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön, komissio lähetti lomakkeet tällaisten pyyntöjen esittämistä varten niille armenialaisille ja kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille, joita asian tiedettiin koskevan, ja muille vientiä harjoittaville kiinalaisille tuottajille, jotka ilmoittautuivat menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetuissa määräajoissa. Yksi armenialainen ja kuusi kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa, tarvittaessa niihin etuyhteydessä olevine myyntiyrityksineen, pyysi perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan nojalla markkinatalouskohtelua tai vaihtoehtoisesti yksilöllistä kohtelua siinä tapauksessa, että ne eivät tutkimuksen mukaan täytä markkinatalouskohtelun myöntämisen edellytyksiä.

(6)

Kun otetaan huomioon ilmeisen suuri vientiä harjoittavien tuottajien määrä Kiinassa ja tuojien määrä yhteisössä, komissio ilmoitti menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa, että tutkimuksessa voidaan käyttää perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti otantaa polkumyynnin ja siitä aiheutuneen vahingon määrittämiseksi.

(7)

Jotta komissio voisi päättää otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen, kaikkia vientiä harjoittavia Kiinan tuottajia ja yhteisön tuojia pyydettiin ilmoittautumaan komissiolle ja toimittamaan menettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen mukaisesti perustiedot tarkasteltavana olevaan tuotteeseen liittyvästä toiminnastaan 1 päivän heinäkuuta 2007 ja 30 päivän kesäkuuta 2008 väliseltä ajalta.

(8)

Kuusi kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa vastasi otantakyselyyn. Yksi yrityksistä kuitenkin vetäytyi varhaisessa vaiheessa yhteistyöstä tutkimuksessa, joten jäljelle jäi enää viisi vientiä harjoittavaa tuottajaa. Otantaa ei siis enää tarvittu, ja kaikille osapuolille ilmoitettiin, että otosta ei valittaisi.

(9)

Kahdeksan tuojaa/käyttäjää vastasi otantakyselyyn. Otantaa ei siksi enää tarvittu, ja kaikille osapuolille ilmoitettiin, että otosta ei valittaisi.

(10)

Kyselylomakkeet lähetettiin kaikille osapuolille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä kaikille muille yrityksille, jotka olivat ilmoittautuneet menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa. Vastaukset saatiin yhdeltä Armeniassa, viideltä Kiinassa ja yhdeltä Brasiliassa toimivalta vientiä harjoittavalta tuottajalta sekä yhdeltä vertailumaassa Turkissa toimivalta tuottajalta. Täydellinen vastaus kyselylomakkeeseen saatiin kuudelta yhteisön tuottajalta, ja kahdeksan tuojaa/käyttäjää toimi yhteistyössä ja toimitti vastauksen kyselylomakkeeseen. Yksikään loppukäyttäjä ei toimittanut tietoja tai ilmoittautunut komissiolle tutkimuksen aikana.

(11)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki polkumyynnin, siitä aiheutuneen vahingon ja yhteisön edun alustavan määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot ja teki tarkastuskäyntejä seuraavien yritysten toimitiloihin:

(12)

Niille vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei myönnetty markkinatalouskohtelua, oli määritettävä normaaliarvo vertailumaata Turkkia koskevien tietojen perusteella, mistä syystä tehtiin tarkastuskäynti seuraavan yrityksen toimitiloihin:

(13)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän heinäkuuta 2007 ja 30 päivän kesäkuuta 2008 välisen ajan, jäljempänä ”tutkimusajanjakso”. Vahingon määrittämisen kannalta merkittävien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2005 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajan, jäljempänä ”tarkastelujakso”.

(14)

Menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa tarkasteltavana olevan tuotteen on määritelty olevan Armeniasta, Brasiliasta ja Kiinan kansantasavallasta peräisin oleva, vähintään 0,008 millimetriä mutta enintään 0,018 millimetriä paksu, vahvistamaton, valssattu mutta ei enempää valmistettu, enintään 650 millimetrin levyisillä keloilla oleva alumiinifolio, joka menettelyn aloittamisajankohtana yleensä luokiteltiin CN-koodiin ex 7607 11 10.

(15)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että edellä oleva tuotekuvaus sisältää erilaisia tuotteita, eritoten niin kutsutut jumbokelat ja kuluttajarullat. Jumbokelojen ja kuluttajarullien välinen ero on lähinnä paino (jumbokela painaa yleensä vähintään 150 kg), minkä vuoksi alumiinifolio on uudelleenkelattava, jotta se voidaan muuntaa kulutustavaraksi ja sitä voidaan käyttää pakkaamisessa ja muussa kotitalouskäytössä.

(16)

Menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa mainittu CN-koodi ex 7607 11 10 jaettiin tammikuussa 2009 kahdeksi koodiksi: ex 7607 11 11 (enintään 0,021 millimetriä paksu, enintään 10 kilogrammaa painavilla kuluttajarullilla oleva alumiinifolio) ja ex 7607 11 19 (sama, mutta yli 10 kilogrammaa painavilla jumbokeloilla). CN-koodi viittaa alkuperäisessä tuotekuvauksessa olevan alumiinifoliokelan kanssa samaa tarkoittavan alumiinifoliorullan painoon. Kumpikin viittaa itse alumiinifolioon, joka on kelattu kelalle tai rullalle keskiön ympärille.

(17)

Yhteisön jatkojalostusteollisuus eli uudelleenkelaajat väittivät, että tarkasteltavana olevan tuotteen olisi sisällettävä myös kuluttajarullat, koska jos toimenpiteet kohdistetaan pelkästään yli 10 kilogrammaa painavien alumiinifoliokelojen tuontiin, jatkojalostustuotteiden eli alle 10 kilogrammaa painavien alumiinifoliokelojen vienti kasvaisi. Uudelleenkelaus suoritettaisiin yhteisömaiden sijasta viejämaissa, ja yhteisön uudelleenkelaajille aiheutuisi vakavaa vahinkoa. Tätä asiaa käsitellään jäljempänä johdanto-osan 150–162 kappaleessa.

(18)

Alumiinifolio valmistetaan valssaamalla alumiiniharkkoja tai folioaihioita haluttuun paksuuteen. Valssattu folio lämpökäsitellään hehkuttamalla taipuisaksi. Valssattu ja lämpökäsitelty folio kelataan enintään 650 millimetrin levyisille keloille. Kelan leveys on määräävä tekijä sen käytön kannalta, sillä folion käyttäjät (uudelleenkelaajat) kelaavat sen vähittäismyyntiä varten pieniksi lopputuoterulliksi.

(19)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että tarkasteltavana oleva tuote on Armeniasta, Brasiliasta ja Kiinan kansantasavallasta peräisin oleva, vähintään 0,008 millimetriä mutta enintään 0,018 millimetriä paksu, vahvistamaton, valssattu mutta ei enempää valmistettu, enintään 650 millimetrin levyisillä ja yli 10 kilogramman painoisilla keloilla oleva alumiinifolio, jäljempänä ”tarkasteltavana oleva tuote”, joka luokitellaan CN-koodiin ex 7607 11 19.

(20)

Tutkimus osoitti, että yhteisön tuotannonalan yhteisössä tuottamalla ja myymällä alumiinifoliolla, Armenian, Brasilian ja Kiinan kotimarkkinoilla tuotetulla ja myydyllä ja näistä maista yhteisöön tuodulla alumiinifoliolla sekä Turkissa tuotetulla ja myydyllä alumiinifoliolla on samat fyysiset ja tekniset perusominaisuudet ja samat peruskäyttötarkoitukset.

(21)

Tämän vuoksi niitä olisi alustavasti pidettävä perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(22)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaan Armeniasta ja Kiinasta peräisin olevaa tuontia koskevissa polkumyyntitutkimuksissa normaaliarvo on määritettävä kyseisen artiklan 1–6 kohdan mukaisesti niiden tuottajien osalta, joiden todetaan täyttävän perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa vahvistetut vaatimukset. Kyseiset vaatimukset ovat lyhyesti seuraavat:

(23)

Ainoa armenialainen yhteistyössä toimiva vientiä harjoittava tuottaja ja viisi kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa, jotka tekivät yhteistyötä tutkimuksessa, hakivat markkinatalouskohtelua ja palauttivat vientiä harjoittaville tuottajille tätä tarkoitusta varten toimitetut lomakkeet annetussa määräajassa.

(24)

Ainoa armenialainen yhteistyössä toimiva vientiä harjoittava tuottaja Armenal väitti, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan soveltaminen Armeniaan oli laitonta, koska Armenialla olisi Maailman kauppajärjestön WTO:n sääntöjen mukaan katsottava olevan markkinatalousasema.

(25)

Armenian kohtelu siirtymätaloutena on kuitenkin perusasetuksen mukaista, sillä 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan alaviitteessä nimenomaisesti mainitaan Armenia. Väite on näin ollen hylättävä.

(26)

Komissio hankki kaikista Armenian ja Kiinan yhteistyössä toimivista vientiä harjoittavista tuottajista kaikki tarpeellisina pidetyt tiedot ja tarkasti kaikki markkinatalouskohtelupyynnössä toimitetut tiedot kyseisten yritysten tiloissa.

(27)

Armenalille ei myönnetty markkinatalouskohtelua sillä perusteella, että vaatimukset 2 ja 3 eivät täyty. Mitä vaatimukseen 2 tulee, tilintarkastajat antoivat kielteisen lausunnon yrityksen vuoden 2006 tilinpäätöksestä eikä yritys esittänyt tarkastettua kirjanpitoa vuodelta 2007.

(28)

Yritys väitti, että tilintarkastuksen suorittaminen (vuonna 2006) ja sitoumus toimittaa kansainvälisten tilinpäätösstandardien (IAS) mukaisesti tarkastettu kirjanpito vuodelta 2007 riittäisi vaatimuksen 2 täyttymiseksi. Lisäksi yritys väitti, että vaikka tilintarkastajien lausunto kirjanpidon IAS-standardien mukaisuudesta oli kielteinen, se, että tilit oli tarkastettu niiden mukaan, riittää vaatimuksen 2 täyttämiseksi.

(29)

Tätä väitettä ei voida hyväksyä. Ensinnäkin yritys ei komission pyynnöstä huolimatta toimittanut tarkastettua kirjanpitoa vuodelta 2007, ja toiseksi vuoden 2006 tarkastetun kirjanpidon osalta on muistettava, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohta on poikkeus, ja siksi sitä on tulkittava tiukasti. Sen lisäksi, että kirjanpito on tarkastettu IAS-standardien mukaisesti, se on tietenkin myös laadittava niiden mukaisesti. Näin ollen väite hylätään.

(30)

Vaatimuksen 3 osalta tutkimuksessa havaittiin, että hinta, joka oli maksettu valtiolle suuresta osasta osakkeita, oli noin kolmanneksen niiden nimellisarvosta ja että valtio oli antanut maa-alueen yritykselle ilmaiseksi. Väitettiin, että osakkeiden hankinta-arvo oli markkina-arvo eivätkä tästä johtuvat vääristymät olleet merkittäviä. Riittäviä todisteita väitteen perustelemiseksi ei kuitenkaan toimitettu. Lisäksi yritys väitti, että se ei voi myydä kyseistä maa-aluetta maksamatta siitä katasteriarvoa valtiolle ja että maan omistamisesta ei koidu merkittäviä vaikutuksia. Tätä väitettä ei voida hyväksyä, koska kuten edellä todetaan, maaomaisuus on keskeinen voimavara ja sillä on välittömiä ja merkittäviä vaikutuksia yrityksen kykyyn toimia ja sitä kautta sen taloudelliseen tilanteeseen.

(31)

Edellä todetun perusteella katsottiin, että Rusal Armenalin markkinatalouskohtelua koskeva pyyntö olisi hylättävä. Neuvoa-antavaa komiteaa kuultiin, eikä se vastustanut tätä päätelmää.

(32)

Kaikilta viideltä kiinalaiselta yhteistyötä tehneeltä vientiä harjoittavalta tuottajalta evättiin markkinatalouskohtelu sillä perusteella, että huomattavimman tuotantopanoksen eli primaarialumiinin kustannukset eivät heijastaneet merkittävässä määrin niiden arvoa markkinoilla, kuten perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa edellytetään. Markkinatalouskohtelua koskevassa tutkimuksessa todettiin, että tämä johtui valtion puuttumisesta alumiinimarkkinoiden toimintaan Kiinassa. Primaarialumiinin hinnat perustuvat alumiinin noteeraukseen valtion määräysvallassa olevassa Shanghai Non-ferrous Metal Exchange market -pörssissä, jäljempänä ”SHFE”, johon vain kiinalaiset kauppiaat saavat osallistua, kun taas maailmanlaajuinen vertailuluku on Lontoon metallipörssin, jäljempänä ”LME”, noteeraus. LME:n noteeraus oli tutkimusajanjaksolla kuukausikeskiarvon perusteella yli 21 prosenttia korkeampi kuin SHFE:n. Primaarialumiini ei myöskään saa alv-palautuksia, ja siitä pitää maksaa 15 prosentin vientivero. Tämän vuoksi valtaosa primaarialumiinin tuotannosta myydään Kiinan markkinoilla, mikä laskee kotimaisen primaarialumiinin hintaa ja tuo merkittävän kustannusedun Kiinaan sijoittautuneille alumiinifolion tuottajille. Kun otetaan huomioon, että primaarialumiinin osuus alumiinifolion tuotantokustannuksista on noin 70 prosenttia, tämä ero tuottaa kiinalaisille tuottajille noin 14 prosentin kustannusedun, joka on merkittävä alumiinifolion kaltaisten hyödykkeiden markkinoilla.

(33)

Edellä sanotun lisäksi kolme muuta yritystä ei täytä vaatimusta 1. Yhdessä yrityksessä valtio puuttuu merkittävällä tavalla sen tärkeisiin liiketoimintapäätöksiin, toinen on saanut suuren tukiaisen laitteiston ostoa varten, ja kolmannen kiinteä omaisuus ei ole markkina-arvon mukainen.

(34)

Yksi yritys ei täyttänyt vaatimusta 2, sillä sen kirjanpidosta löytyi selkeitä virheitä, joista tilintarkastajat eivät olleet esittäneet huomautuksia.

(35)

Kaksi yritystä ei täytä vaatimusta 3. Toisen yrityksen maankäyttöoikeuksissa on vääristymiä: kun yritys muutti oikeudellisen muotonsa vuonna 1993, se ei siirtänyt maankäyttöoikeuksia välittömästi uudelle yksikölle, mikä olisi ollut peruskäytäntö. Maankäyttöoikeudet siirrettiin itse asiassa vasta 10 vuotta myöhemmin. Sopimuksessa ei ollut sakkoa asiakirjojen siirtämättä jättämisestä. Yritys ei myöskään ole maksanut vuonna 2004 tuloveron ennakkoa, ei vaaditulta neljännekseltä eikä vuoden lopussa. Yritys väittää, että maankäyttöoikeuksien siirtämisessä havaitut sääntöjenvastaisuudet eivät vaikuta olennaisesti kirjanpitoon ja että viive on periaatteellinen eikä tosiasiallinen. Mahdollisuudella käyttää keskeistä voimavaraa kuten maaomaisuutta on kuitenkin itsessään välittömiä ja merkittäviä vaikutuksia yrityksen kykyyn toimia ja sitä kautta sen taloudelliseen tilanteeseen.

(36)

Toinen yrityksistä taas sai todistuksen maankäyttöoikeudesta ennen kuin oli maksanut sen kokonaan ja käytti todistusta saadakseen kiinnelainan valtion omistamasta pankista.

(37)

Komissio ilmoitti virallisesti markkinatalouskohtelun myöntämistä koskevista tuloksista asianomaisille kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille, Kiinan viranomaisille sekä valituksen tekijälle. Niille annettiin tilaisuus esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi, jos oli erityisiä syitä, joiden vuoksi niitä pitäisi kuulla.

(38)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että alumiinihintojen vertailu olisi suoritettava arvonlisäverottoman LME-hinnan ja arvonlisäverollisen SHFE-hinnan välillä. Tämä tietysti laskisi tutkimusajanjaksolla havaittua hinnaneroa, mutta väite hylättiin näiden kahden pörssin asianmukaiseen vertailukelpoisuuteen liittyvistä syistä.

(39)

Useat osapuolet ovat myös väittäneet, että alumiinin hintoihin liittyvä päätelmä ei ole johdonmukainen komission käytännön kanssa, koska edellisissä sulautuma-asioissa (joita analysoitiin kilpailusääntöjen valossa) komissio katsoi primaarialumiinin markkinoiden olevan maailmanlaajuiset. Rio Tinto/Alcan -sulautumaa koskevan, komission vuonna 2007 tekemän päätöksen (3) sanamuodon mukaan SHFE:tä koskevaa väitettä ei kuitenkaan esittänyt mikään asianomaisista osapuolista, joten komission ei ole ollut mahdollista analysoida sitä. Tästä huolimatta, vaikka tämä asia olisikin tuotu esille, komissio tekee päätelmät merkityksellisiä maantieteellisiä markkinoita koskevissa kilpailuasioissa ainoastaan kilpailuoikeuden tarkoituksiin sovellettavan tiedonannon (4) valossa eivätkä tämän tiedonannon säännökset ole välttämättä sovellettavissa kaupan suojatoimia koskevassa lainsäädännössä tai ole sen kannalta merkityksellisiä. Näin ollen väite hylätään.

(40)

Edellä esitetyn perusteella yksikään kiinalainen yritys, joka oli pyytänyt markkinatalouskohtelua, ei pystynyt osoittamaan täyttävänsä kaikkia perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan mukaisia edellytyksiä. Sen vuoksi katsottiin, että näille yrityksille ei pitäisi myöntää markkinatalouskohtelua. Neuvoa-antavaa komiteaa kuultiin, eikä se vastustanut näitä päätelmiä.

(41)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaan koko maata koskeva tulli vahvistetaan tarvittaessa niiden maiden osalta, joihin sovelletaan perusasetuksen 2 artiklan 7 kohtaa, lukuun ottamatta tapauksia, joissa yritykset pystyvät perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti osoittamaan, että niiden vientihinnat ja -määrät sekä myyntiolosuhteet ja -ehdot on vapaasti määritetty, että valuuttakursseja sovelletaan markkinahintaisina ja että valtio ei puutu niiden toimintaan siten, että se mahdollistaisi toimenpiteiden kiertämisen, jos viejille vahvistetaan eri tullit.

(42)

Kaikki markkinatalouskohtelua pyytäneet vientiä harjoittavat tuottajat pyysivät myös yksilöllistä kohtelua siinä tapauksessa, että niille ei myönnettäisi markkinatalouskohtelua. Käytettävissä olevien tietojen perusteella vahvistettiin alustavasti, että armenialaisyritys ja neljä viidestä kiinalaisyrityksestä täytti kaikki yksilöllistä kohtelua koskevat vaatimukset. Yhdelle kiinalaisyritykselle ei myönnetty yksilöllistä kohtelua sillä perusteella, että valtio puuttuu merkittävässä määrin yrityksen liiketoimintapäätöksiin.

(43)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaan normaaliarvo niille vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei ole myönnetty markkinatalouskohtelua, on määritettävä vertailumaassa sovellettavien kotimaisten hintojen tai vastaavan laskennallisen normaaliarvon perusteella.

(44)

Komissio totesi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa aikovansa normaaliarvoa määrittäessään käyttää vertailumaana Turkkia ja pyysi asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia asiasta.

(45)

Armenia esitti, että Venäjä olisi sen kannalta soveltuvampi vertailumaa siitä syystä, että Venäjällä ja Armenialla on samankaltaiset edellytykset saada tarkasteltavana olevan tuotteen raaka-aineita ja että ne käyttävät samaa tekniikkaa ja tietotaitoa, koska Armenal on Venäjän suurimman alumiinifolion tuottajan Rusal-ryhmän tytäryritys. Armenal totesi myös, että Rusalin johtava markkina-asema Venäjällä on verrattavissa Armenalin johtavaan markkina-asemaan Armeniassa ja että valtavaa vauhtia kasvava Kiinan halpavienti vaikuttaa sekä Venäjän että Armenian markkinoihin ja myyntiin. Näitä väitteitä ei kuitenkaan perusteltu asianmukaisesti. Tutkimus myös osoitti, että tarkasteltavana olevan tuotteen kotimarkkinat Venäjällä ovat pienet, pienemmät kuin Turkissa.

(46)

Armenal totesi, että Turkki näytti olevan Venäjän jälkeen toiseksi paras vaihtoehto vertailumaaksi.

(47)

Alcoa-ryhmään kuuluvat yritykset ehdottivat Intiaa soveltuvammaksi vertailumaaksi Kiinalle. Todettiin, että Intian markkinat eivät ole merkittävästi suuremmat kuin Turkin ja että kilpailua aiheuttaa pääosin tuonti Kiinasta. Muut Intian markkinoiden toimittajat ovat pieniä ja keskisuuria yrityksiä (pk-yrityksiä), joista useimmilla ei ole valssaamoa ja jotka käyttävät tuotua kiinalaista materiaalia kuten jumbokeloja tai suoraan pieniä rullia. Siksi kumpaakaan, ei Venäjää eikä Intiaa, pidetty soveltuvana valintana vertailumaaksi.

(48)

Tämän jälkeen komissio tutki, olisiko Turkki kohtuullinen valinta vertailumaaksi. Todettiin, että Turkki on avoin markkina-alue, jossa on matalat tuontitullit ja merkittävää tuontia kolmansista maista, vaikka siellä on vain yksi tarkasteltavana olevan tuotteen tuottaja. Tutkimuksessa ei myöskään ilmennyt mitään syytä, esim. kohtuuttoman korkeaa raaka-aineiden tai energian hintaa, jonka vuoksi Turkki ei olisi sopinut käytettäväksi normaaliarvon määritykseen.

(49)

Näiden seikkojen perusteella katsottiin, että Turkki oli soveltuvampi valinta vertailumaaksi tässä tutkimuksessa. Mikään muu intressitaho ei esittänyt, että Intiaa pitäisi käyttää vertailumaana tässä tutkimuksessa, ja Armenal katsoi, että myös Turkki voi olla hyvä valinta.

(50)

Yksi turkkilainen tuottaja vastasi kaikille turkkilaisille alumiinifolion tuottajille lähetettyyn kyselylomakkeeseen.

(51)

Yhteistyössä toimineen turkkilaisen tuottajan vastauksessa toimitetut tiedot tarkastettiin paikan päällä, ja ne todettiin luotettaviksi tiedoiksi, joiden pohjalta normaaliarvo voidaan määrittää.

(52)

Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, että Turkki on perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan mukaisesti sopiva ja tarkoituksenmukainen vertailumaa.

(53)

Polkumyynnin osuus laskettiin ainoalle brasilialaiselle yhteistyössä toimivalle vientiä harjoittavalle tuottajalle käyttämällä jäljempänä selostettua menetelmää.

(54)

Komissio tutki ensin perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti, oliko ainoa vientiä harjoittava tuottaja myynyt tarkasteltavana olevaa tuotetta edustavassa määrin riippumattomille asiakkaille kotimarkkinoilla eli oliko kyseisen myynnin kokonaismäärä vähintään 5 prosenttia vastaavasta yhteisöön suuntautuvan vientimyynnin kokonaismäärästä. Ainoan brasilialaisen vientiä harjoittavan tuottajan kotimaanmyynti katsottiin tutkimusajanjaksolla edustavaksi.

(55)

Tämän jälkeen komissio yksilöi ne kyseisen yrityksen kotimarkkinoilla myymät tuotelajit, jotka ovat samanlaisia kuin yhteisöön vietäväksi myytävät lajit tai suoraan verrattavissa niihin.

(56)

Tietyn tuotelajin kotimarkkinamyyntiä pidettiin riittävän edustavana, jos sen myyntimäärä kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille tutkimusajanjakson aikana oli vähintään 5 prosenttia yhteisöön vietäväksi myydyn vastaavan tuotelajin kokonaismäärästä.

(57)

Tämän jälkeen komissio tutki, voidaanko alumiinifolion kunkin, kotimarkkinamyynniltään edustavan tuotelajin kotimarkkinamyyntiä pitää tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneena perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Tätä varten määritettiin, kuinka suuri osuus kunkin vietyjä tuotelajeja vastaavan lajin myynnistä kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille oli kannattavaa tutkimusajanjaksolla.

(58)

Kaikkien kotimarkkinoilla edustavina määrinä myytyjen tuotelajien kotimarkkinamyynti oli yli 80 prosenttisesti kannattavaa, joten normaaliarvon perustana käytettiin kaikkien liiketoimien todellista kotimarkkinahintaa tutkimusajanjaksolla.

(59)

Kun jonkin tuotelajin kotimarkkinahintoja ei voitu käyttää normaaliarvon määrittämiseen, oli käytettävä toista menetelmää. Tällöin komissio määritti seuraavasti laskennallisen normaaliarvon perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(60)

Laskennalliset normaaliarvot määritettiin lisäämällä kohtuullinen osuus myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksista sekä kohtuullinen voittomarginaali vientiin myytyjen tuotelajien tuotantokustannuksiin, jotka oikaistiin tarvittaessa.

(61)

Kaikissa tapauksissa myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä voitto määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdassa esitettyjen menetelmien mukaisesti. Tätä varten komissio tutki, olivatko vientiä harjoittavalle tuottajalle kotimarkkinoilla aiheutuneita myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä sen kotimarkkinoilla saamaa voittoa koskevat tiedot luotettavia, ja totesi tässä tapauksessa, että ne soveltuivat laskennallisen normaaliarvon määrittämiseen.

(62)

Kaikissa tapauksissa tarkasteltavana olevaa tuotetta oli viety yhteisön riippumattomille asiakkaille, mistä syystä vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti eli tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien vientihintojen perusteella.

(63)

Normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin ”noudettuna lähettäjältä” -tasolla.

(64)

Jotta normaaliarvon ja vientihinnan vertailu olisi tasapuolinen, hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot otettiin asianmukaisesti huomioon tekemällä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti muun muassa viejämaan rahdin, merirahdin, käsittely-, pakkaus- ja luottokustannusten sekä pankkimaksujen huomioon ottamiseksi. Lisäksi yritys pyysi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan d alakohdan nojalla kaupan portaan erojen mukaisesti tehtävää oikaisua, joka sille alustavasti myönnettiin.

(65)

Polkumyyntimarginaali yhteistyössä toimivalle vientiä harjoittavalle tuottajalle määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti vertailemalla tuotelajikohtaisesti normaaliarvon painotettua keskiarvoa ja edellä kuvatun mukaisesti määritettyä vientihinnan painotettua keskiarvoa.

(66)

Polkumyyntimarginaalin määrittämiseksi yhteistyöstä kieltäytyneille vientiä harjoittaville tuottajille määritettiin ensin yhteistyöstä kieltäytymisen taso. Sitä varten verrattiin yhteistyössä toimivan vientiä harjoittavan tuottajan ilmoittaman yhteisöön suuntautuneen viennin määrää Eurostatin vastaaviin tuontitilastoihin.

(67)

Koska yhteistyö oli Brasiliassa laajaa (käytännössä 100-prosenttista) ja koska ei ollut syytä olettaa, että yksikään vientiä harjoittava tuottaja olisi tarkoituksellisesti kieltäytynyt yhteistyöstä, katsottiin sopivaksi vahvistaa yhteistyöhön osallistumattomien brasilialaisten vientiä harjoittavien tuottajien jäännöspolkumyyntimarginaali korkeimman yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle määritetyn polkumyyntimarginaalin tasolle.

(68)

Väliaikaiset polkumyyntimarginaalit ovat prosentteina CIF-tuontihinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana ilmaistuna seuraavat:

(69)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaan normaaliarvo niille vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei ole myönnetty markkinatalouskohtelua, on määritettävä vertailumaassa sovellettavien kotimaisten hintojen tai vastaavan laskennallisen normaaliarvon perusteella.

(70)

Kuten edellä todetaan, komissio päätti käyttää Turkkia vertailumaana normaaliarvon määrittämiseksi.

(71)

Normaaliarvo määritettiin sille tuottajalle, joille ei myönnetty markkinatalouskohtelua, perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti vertailumaan tuottajalta saatujen todennettujen tietojen pohjalta eli Turkin kotimarkkinoilla vastaavista tuotelajeista maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella edellä johdanto-osan 43–52 kappaleessa esitetyn menetelmän mukaisesti.

(72)

Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja harjoitti vientimyyntiä yhteisöön suoraan riippumattomille asiakkaille. Vientimyyntihinnat määritettiin siten perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tarkasteltavana olevasta tuotteesta tosiasiallisesti maksetun tai maksettavan hinnan perusteella. Valtaosa myynnistä tehtiin kuitenkin Venäjällä, Sveitsissä ja Saksassa sijaitsevien etuyhteydessä olevien kauppa- ja tuontiyritysten kautta. Tällöin vientihinnat laskettiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan säännösten nojalla, ja kaikkia tuonnin ja jälleenmyynnin välisiä kustannuksia oikaistiin alustavasti muun muassa lisäämällä kohtuullinen määrä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä voittomarginaali, joka perustuu tarkasteltavana olevan tuotteen etuyhteydettömän tuojan tai kauppiaan saamaan voittoon.

(73)

Oikaisuja tehtiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, liitännäis-, pakkaus- ja luottokustannusten, pankkimaksujen ja palkkioiden perusteella, ja jos ne todettiin kohtuullisiksi ja paikkansa pitäviksi ja jos niistä oli esitetty todennettu näyttö.

(74)

Sellaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle, jolle myönnettiin yksilöllinen kohtelu, määritettiin polkumyyntimarginaali vertaamalla sen vientihintaa ja vertailumaan normaaliarvoa, kuten edellä kuvataan.

(75)

Koska yhteistyö oli Armeniassa laajaa (käytännössä 100-prosenttista) ja koska ei ollut syytä olettaa, että yksikään vientiä harjoittava tuottaja kyseisessä maassa olisi tarkoituksellisesti kieltäytynyt yhteistyöstä, katsottiin sopivaksi vahvistaa yhteistyöhön osallistumattomien armenialaisten vientiä harjoittavien tuottajien jäännöspolkumyyntimarginaali yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle määritetyn korkeimman polkumyyntimarginaalin tasolle.

(76)

Edellä esitetyn perusteella koko maata koskevaksi väliaikaiseksi polkumyyntimarginaaliksi vahvistettiin 37,0 prosenttia CIF-hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana.

(77)

Polkumyyntimarginaali ilmaistuna prosentteina CIF-tuontihinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana on alustavasti seuraava:

(78)

Normaaliarvo määritettiin niille tuottajille, joille ei myönnetty markkinatalouskohtelua, perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti vertailumaan tuottajalta saatujen todennettujen tietojen pohjalta eli Turkin kotimarkkinoilla vastaavista tuotelajeista maksettujen tai maksettavien hintojen arvon perusteella edellä esitetyn menetelmän mukaisesti.

(79)

Silloin kun kotimarkkinamyynti etuyhteydettömille asiakkaille oli edustavaa ja kannattavaa, normaaliarvo määritettiin kaikkien Turkin markkinoilla vastaavista tuotelajeista tavanomaisessa kaupankäynnissä maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella, kuten johdanto-osan 43–52 kappaleessa kuvataan. Jos myynti ei ollut edustavaa ja kannattavaa, normaaliarvo laskettiin käyttämällä turkkilaisen tuottajan valmistuskustannuksia, joihin lisättiin myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia ja kohtuullinen voitto kotimarkkinoilla.

(80)

Niiden yhteistyössä toimivien vientiä harjoittavien tuottajien osalta, joille myönnettiin yksilöllinen kohtelu ja jotka harjoittivat vientimyyntiä suoraan riippumattomille asiakkaille yhteisössä, vientihinnat määritettiin näin ollen perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tarkasteltavana olevasta tuotteesta tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella. Yhden yhteistyössä toimivan vientiä harjoittavan tuottajan osalta, joka möi yhteisöön sijoittautuneen etuyhteydessä olevan tuojan kautta, vientihinta laskettiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan säännösten nojalla, ja kaikkia tuonnin ja jälleenmyynnin välisiä kustannuksia oikaistiin alustavasti muun muassa lisäämällä kohtuullinen määrä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä voittomarginaali, joka perustuu tarkasteltavana olevan tuotteen etuyhteydettömän tuojan tai kauppiaan saamaan voittoon.

(81)

Oikaisuja tehtiin tarvittaessa 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, liitännäis-, pakkaus- ja luottokustannusten, pankkimaksujen ja palkkioiden perusteella, jos ne todettiin kohtuullisiksi ja paikkansa pitäviksi ja jos niistä esitettiin todennettu näyttö.

(82)

Polkumyyntimarginaalit niille yhteistyössä toimiville vientiä harjoittaville tuottajille, joille myönnettiin yksilöllinen kohtelu, määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti vertailemalla tuotelajikohtaisesti normaaliarvon painotettua keskiarvoa ja edellä kuvatun mukaisesti määritettyä vientihinnan painotettua keskiarvoa. Niiden kahden kiinalaisen etuyhteydessä olevan yrityksen osalta, joille myönnettiin yksilöllinen kohtelu, Alcoa Shanghai ja Alcoa Bohai, kummankin yrityksen tiedot laskettiin keskimääräisinä yhteen, jotta saatiin yksi polkumyyntimarginaali kyseiselle ryhmälle.

(83)

Koska Kiinan yhteistyö oli hyvin vähäistä, kaikkiin muihin Kiinassa toimiviin viejiin sovellettava polkumyyntimarginaali laskettiin käyttämällä yhden sellaisen yhteistyössä toimivan vientiä harjoittavan tuottavan myyntiä, jonka osalta ilmeni eniten polkumyyntiä ja jolle ei ollut myönnetty markkinatalouskohtelua eikä yksilöllistä kohtelua.

(84)

Tällä perusteella koko maata koskevaksi väliaikaiseksi polkumyyntimarginaaliksi vahvistettiin 42,9 prosenttia CIF-hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana.

(85)

Väliaikaiset polkumyyntimarginaalit ovat prosentteina CIF-tuontihinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana ilmaistuna seuraavat:

(86)

Perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa vahvistetun yhteisön tuotannonalan määritelmän mukaisesti yhteisön tuotannon kokonaismäärän määrittämisessä otettiin huomioon niiden yhteisön tuottajien yhteinen tuotanto, jotka ovat sijoittautuneet yhteisöön eivätkä ole etuyhteydessä asianomaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin.

(87)

Eurométaux teki valituksen neljän yhteisön tuottajan puolesta, jotka toimivat yhteistyössä tutkimuksessa. Lisäksi eräs tuottaja tuki valitusta, ja eräs vastusti. Viiden yhteistyössä toimineen tuottajan tuotanto oli tutkimusajanjaksolla yli 60 prosenttia edellä johdanto-osan 86 kappaleessa tarkoitetusta yhteisön kokonaistuotannosta. Viiden yhteistyössä toimineen tuottajan katsotaan näin ollen muodostavan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun yhteisön tuotannonalan.

(88)

Yhteisön kulutus määritettiin yhteisön tuotannonalan yhteisön markkinoilla myymien määrien, muiden tuottajien yhteisössä myymien arvioitujen määrien sekä asianomaisista maista ja muista kolmansista maista tapahtuvan tuonnin perusteella Eurostatin ja asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien toimittamien tietojen perusteella.

(89)

On huomattava, että CN-koodi 7607 11 10, jonka perusteella tuontimäärät määritettiin tässä tutkimuksessa, käsittää tarkasteltavana olevan tuotteen lisäksi muitakin alumiinifoliolajeja, kuten alumiinista valmistetun jatkojalostusfolion, jäljempänä ”jatkojalostusfolio” (jota lähinnä käytetään nesteiden ja elintarvikkeiden pitkäaikaiseen säilyttämiseen) ja muita foliotuotteita, mukaan luettuina kuluttajarullat (katso johdanto-osan 15 kappale), jotka eivät ole tarkasteltavana oleva tuote. Koska tästä laajemmasta tuoteluokasta ei ole mahdollista erottaa ainoastaan alumiinifoliota koskevia tietoja, tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin kokonaismäärä oli arvioitava. Tältä osin valituksen tekijä ilmoitti, että asianomaiseen koodiin kuuluva tietty tuonti olisi jätettävä tutkimuksen ulkopuolelle erityisen alkuperänsä (tuonti maista, joissa ei ole tiedossa olevaa alumiinifoliotuotantoa) tai erityisen hintatasonsa takia, joista ilmenee, että kyseinen tuonti ei tarkoita tarkasteltavana olevaa tuotetta. Samoin sisäistä jalostusta varten tapahtuva tuonti olisi jätettävä tutkimuksen ulkopuolella, koska alumiinifolion sisäinen jalostus ei teknisen monimutkaisuuden ja korkeiden kustannusten vuoksi ole taloudellisesti kannattavaa. Katsottiin, että tämä menetelmä antaisi luotettavan kuvan alumiinifolion tuonnin kokonaismääristä.

(90)

Yhteisön kulutuksen supistuminen 8 prosentilla vuonna 2006 voidaan selittää sillä, että alumiinin hinnat nousivat kansainvälisillä markkinoilla jyrkästi, 33 prosenttia kyseisenä vuonna, millä oli välitön vaikutus alumiinifolion kysyntään.

Taulukko 1

Kulutus EU:ssa (määrä)

(91)

Komissio tutki perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti, olisiko Armeniasta, Brasiliasta ja Kiinasta peräisin olevan alumiinifolion tuontia arvioitava kumulatiivisesti.

(92)

Brasilialainen viejä väitti, että Brasiliasta tuodut määrät ja Brasilian markkinaosuus pienenivät tarkastelujakson aikana, kun taas tuonti kyseisistä kahdesta muusta maasta kasvoi. Lisäksi väitetään, että Brasiliasta tuotu tuote olisi laadukkaampi kuin Kiinasta ja Armeniasta tuotu ja että myyntikanavat ja jakelutavat olisivat erilaiset. Tämä merkitsisi sitä, että Brasiliasta tapahtuvan tuonnin kilpailuolosuhteet olisivat erilaiset kuin muista asianomaisista maista tulevan tuonnin. Vähintään yksi perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdassa säädetyistä edellytyksistä ei näin ollen täyty.

(93)

Tätä väitettä ei voitu hyväksyä seuraavista syistä:

Taulukko 2

Asianomaisten maiden keskimääräiset tuontihinnat

(94)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan alustavasti, että perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät ja että asianomaisista maista peräisin olevaa tuontia olisi tämän vuoksi tarkasteltava kumulatiivisesti.

(95)

Tuonti asianomaisista maista kasvoi 257 prosenttia eli 13 499 tonnista 48 141 tonniin vuoden 2005 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Tuonnin kasvu oli erityisen voimakasta vuodesta 2006 vuoteen 2007, jolloin kasvua oli 276 prosenttia.

Taulukko 3

Asianomaisista maista tuleva tuonti

(96)

Asianomaisten maiden markkinaosuus kasvoi 35 prosenttia eli 14 prosentista 49 prosenttiin vuoden 2005 ja tutkimusajanjakson välillä. Markkinaosuuden kasvu oli erityisen merkittävä vuodesta 2006 vuoteen 2007, jolloin kasvua oli 28 prosenttia.

Taulukko 4

Asianomaisten maiden markkinaosuus

(97)

Vuoden 2005 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana asianomaisten maiden tuontihinnat nousivat 15 prosenttia 2 211 eurosta/tonni 2 552 euroon/tonni, mikä heijastaa raaka-aineiden hinnannousua, mutta vähemmässä määrin verrattuna yhteisön tuotannonalan hintoihin (katso taulukko 7).

Taulukko 5

Tarkasteltavana olevan tuonnin hinnat

(98)

Hinnan alittavuuden tutkimista varten verrattiin yhteisön tuotannonalan yhteisön markkinoilla etuyhteydettömille asiakkaille myymien tuotelajien painotettuja keskimääräisiä myyntihintoja, jotka oli oikaistu ”noudettuna lähettäjältä” -tasolle, vastaaviin asianomaisista maista tulevan tuonnin ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta veloitettuihin painotettuihin keskimääräisiin vientihintoihin, jotka oli määritetty CIF-tasolla ja oikaistu asianmukaisesti tuonnin jälkeisten kustannusten huomioon ottamiseksi.

(99)

Yhteisön tuotannonalan myyntihintoja ja asianomaisista maista peräisin olevan tuonnin hintoja verrattiin samassa kaupan portaassa eli yhteisön markkinoilla toimivien riippumattomien asiakkaiden tasolla.

(100)

Hinnan alittavuuden painotetut keskimääräiset marginaalit ilmaistuna prosentteina yhteisön tuotannonalan myyntihinnoista olivat tutkimusajanjakson aikana 8,0 prosenttia Armenian, 12,6 prosenttia Brasilian ja 20 prosenttia Kiinan osalta. Kaikkien asianomaisten maiden hinnan alittavuuden painotettu keskimääräinen marginaali tutkimusajanjaksolla oli 10,0 prosenttia.

(101)

Tutkittaessa polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusta yhteisön tuotannonalaan arvioitiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikki taloudelliset tekijät, jotka vaikuttivat yhteisön tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujaksolla.

(102)

Yhteisön tuotannonalan tuotantomäärässä näkyy selvä negatiivinen suuntaus vuoden 2005 ja tutkimusajanjakson välillä. Yhteisön tuotannonalan tuotantomäärät laskivat 36 prosenttia, ja koko tuotantokapasiteetti supistui 9 prosenttia. Tämä selittää sen, miksi kapasiteetin käyttöaste laski ainoastaan 30 prosenttia tarkastelujakson aikana, kun se muutoin olisi laskenut vielä enemmän.

(103)

Seuraavassa taulukossa esitetään tiedot yhteisön tuotannonalan myynnistä riippumattomille asiakkaille yhteisössä.

Taulukko 7

Myyntimäärät, markkinaosuudet, hinnat ja keskimääräiset yksikköhinnat yhteisössä

(104)

Vaikka yhteisön kulutus vaihteli tarkastelujakson aikana ja kasvoi tutkimusajanjakson lopussa 4 prosenttia tarkastelujakson alkuun verrattuna, yhteisön tuotannonalan tarkasteltavana olevan tuotteen myyntimäärät riippumattomille asiakkaille yhteisössä supistuivat 30 prosenttia. Tämä merkitsee sitä, että yhteisön tuotannonala ei polkumyynnin takia voinut hyötyä kasvaneesta kulutuksesta erityisesti vuoden 2007 ja tutkimusajanjakson lopun välisenä aikana eikä yleisesti ottaen vakaasta kulutuksesta tarkastelujaksolla. Niinpä yhteisön tuotannonalan markkinaosuus pieneni 16 prosenttia vuoden 2005 ja tutkimusajanjakson välillä.

(105)

Samana aikana yhteisön tuotannonalan keskimääräiset ”noudettuna lähettäjältä” -myyntihinnat riippumattomille asiakkaille yhteisön markkinoilla nousivat 20 prosenttia, mikä heijastaa tärkeimmän raaka-aineen eli alumiinin hintojen nousua. Alumiinikustannusten noustessa 27 prosenttia yhteisön tuotannonalan myyntihinta kasvoi kuitenkin vain 20 prosenttia. Yhteisön tuotannonala ei siis kyennyt siirtämään yleistä kustannusten nousua kokonaan asiakkailleen.

(106)

Seuraavassa taulukossa esitetään varastojen koko kunkin kauden lopussa.

Taulukko 8

Varastot

(107)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että varastoja ei voida pitää merkityksellisenä vahinkoa osoittavana tekijänä, koska valtaosa tuotteen valmistuksesta tapahtuu tilauksesta. Siksi varastoja koskeva kehitys esitetään vain tiedoksi. Investoinnit vähenivät joka tapauksessa vuoden 2005 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana noin 7 prosenttia.

(108)

Samankaltaisen tuotteen tuotantoon tehdyt investoinnit pienenivät vuoden 2005 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana 42 prosenttia. Investoinnit vähentyivät rajusti, 90 prosenttia vuosien 2005 ja 2006 välillä, ja pysyivät alhaisella tasolla vuonna 2007. Tutkimusajanjaksolla investointien arvo kasvoi 39 prosenttia mutta pysyi vuoteen 2005 verrattuna alhaisella tasolla. Tutkimuksen aikana todettiin, että investoinnit rakennuksiin, tehtaisiin ja koneisiin tehtiin lähinnä tuotantokapasiteetin ylläpitämiseksi. Näitä investointeja voidaan kuitenkin käyttää myös muiden alumiinifolioiden kuin tarkasteltavana olevan tuotteen valmistamiseen. Vaikka edellä mainitun kapasiteetin alhaisen käyttöasteen takia ei olekaan ollut mahdollista kohdistaa täsmällisiä määriä tarkasteltavana olevalle tuotteelle, osoittautui, että investointeja ei tehty tuotantokapasiteetin lisäämiseksi, vaan tuotantoprosessin parantamiseksi ja järkeistämiseksi ja kustannussäästöjen aikaansaamiseksi.

(109)

Kannattavuus ilmaistuna prosentteina yhteisön tuotannonalan nettomyynnistä pysyi tarkastelujaksolla negatiivisena ja noudatti samaa suuntausta kuin yhteisön kulutus, toisin sanoen tutkimuksessa havaittiin yhteisön kulutuksen kasvaneen hieman vuonna 2007 mutta laskeneen jälleen tutkimusajanjaksolla.

(110)

Koko sijoitetun pääoman tuotto laskettiin ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen nettovoitto ennen veroja prosenttiosuutena samankaltaisen tuotteen tuotannossa käytetyn omaisuuden nettokirjanpitoarvosta. Tämä indikaattori osoitti negatiivista suuntausta tarkastelujaksolla ja heikentyi merkittävästi vuosina 2005–2006, jolloin investointien tuotto supistui -90 prosentista -719 prosenttiin.

(111)

Yhteisön tuotannonalan synnyttämässä kassavirrassa todettiin vastaava kielteinen kehityssuuntaus, jonka seurauksena yhteisön tuotannonalan yleinen rahoitustilanne heikentyi tuntuvasti tutkimusajanjakson aikana.

(112)

Yhteisön tuotannonalan työllistämien henkilöiden määrä pieneni yhteensä 30 prosenttia, mikä johtui osittain tarkastelujakson lopussa tapahtuneesta rakennemuutosprosessista. Yleiset työvoimakustannukset vähenivät huomattavasti, vaikka keskimääräiset palkat pysyivät vakaina. Työntekijöiden lukumäärä ei pienentynyt yhtä nopeasti kuin tuotanto supistui. Tämän seurauksena yhteisön tuotannonala ei pystynyt säilyttämään tuottavuutta vuoden 2005 tasolla.

(113)

Tosiasiallisen polkumyyntimarginaalin vaikutusta ei voida pitää vähäisenä, kun otetaan huomioon polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä ja hinnat.

(114)

Vuonna 2001 neuvosto asetti lopullisen polkumyyntitullin Kiinasta ja Venäjältä peräisin olevalle alumiinifoliolle (5). Kyseiset toimenpiteet raukesivat toukokuussa 2006 (6). Nyt käsillä olevassa tutkimuksessa kerätyt tiedot antavat viitteitä siitä, että yhteisön tuotannonala ei ollut toipunut aiemmasta polkumyynnistä ja että sen tilanne huonontui entisestään vuoden 2006 jälkeen, kun polkumyyntitullit kumottiin ja polkumyynnillä tapahtunut tuonti pääsi jälleen yhteisön markkinoille.

(115)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että vaikka kulutus oli suhteellisen vakaata, joskin se hieman vaihteli tarkastelujaksolla, yhteisön tuotannonala menetti sekä myyntimääriään (-31,4 prosenttia) että markkinaosuuttaan (-35 prosenttia) tarkastelujaksolla.

(116)

Vahinkoindikaattoreiden analyysi osoitti, että yhteisön tuotannonalan tilanne heikkeni merkittävästi tarkastelujaksolla. Kaikki vahinkoindikaattorit kehittyivät tarkastelujaksolla negatiivisesti, paitsi yksikkömyyntihinnat raaka-aineiden hinnannousun vuoksi, eivätkä siksi edistäneet yhteisön tuotannonalan kannattavuutta, joka pysyi negatiivisena koko tarkastelujakson ajan. Jotta yhteisön tuotannonala ei olisi menettänyt enempää markkinaosuuttaan ja olisi kyennyt säilyttämään tuotantonsa järkevällä tasolla, sen oli noudatettava polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin hintoja; näin ollen se ei voinut siirtää raaka-ainekustannusten jyrkkää nousua täysimääräisesti asiakkaille. Tämä johti siihen, että yhteisön tuotannonala kärsi tappioita ja sen taloudellinen tilanne heikkeni merkittävästi tarkastelujaksolla.

(117)

Myyntimäärän supistuminen merkitsi myös sitä, että yhteisön tuotannonala ei voinut hyötyä alumiinifoliomarkkinoiden suhteellisen vakaasta kysynnästä tarkastelujaksolla.

(118)

Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, että yhteisön tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(119)

Komissio on tutkinut perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti, onko Armeniasta, Brasiliasta ja Kiinasta peräisin oleva, polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheuttanut vahinkoa yhteisön tuotannonalalle siinä määrin, että sitä voidaan pitää merkittävänä. Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin lisäksi myös muita tiedossa olevia tekijöitä tutkittiin sen varmistamiseksi, ettei näiden yhteisön tuotannonalalle mahdollisesti aiheuttaman vahingon katsota johtuvan polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista.

(120)

Asianomaisista maista tulevan tuonnin määrä kasvoi tuntuvasti eli 257 prosenttia, ja sen markkinaosuus kasvoi 35 prosenttia 49 prosenttiin yhteisön markkinoilla tutkimusajanjaksolla. Samaan aikaan yhteisön tuotannonalan markkinaosuus supistui noin 17 prosenttia.

(121)

Asianomaisista maista tulevan tuonnin keskimääräinen yksikkökohtainen myyntihinta tonnia kohden kasvoi ainoastaan 15 prosenttia, vaikka raaka-aineiden hinnat nousivat kansainvälisesti 27 prosenttia, ja alitti yhteisön tuotannonalan keskimääräiset hinnat keskimäärin 10 prosentilla tutkimusajanjaksolla. Asianomaisista maista tulevan tuonnin määrän merkittävä lisääntyminen hinnoilla, jotka olivat merkittävästi yhteisön tuotannonalan hintoja alhaisemmat, ja sen markkinaosuuden kasvu tarkastelujaksolla tapahtuivat samaan aikaan yhteisön tuotannonalan taloudellisen tilanteen selkeän heikkenemisen kanssa. Heikkeneminen näkyy erityisesti tuotanto- ja myyntimäärissä, joka ovat supistuneet merkittävästi. Myyntihinta ei myöskään noussut samaa tahtia raaka-ainekustannusten kasvun kanssa. Vaikka voittomarginaalit paranivat hieman vuoden 2005 ja tutkimusajanjakson lopun välisenä aikana, ne pysyivät kuitenkin negatiivisina koko tarkastelujakson.

(122)

Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutuksia tutkittaessa todettiin, että hinta on keskeinen kilpailutekijä, sillä laatukysymykset eivät ole merkittävässä asemassa. Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hinnat olivat paljon alhaisemmat kuin yhteisön tuotannonalan ja kolmansien maiden viejien hinnat.

(123)

Tästä syystä voidaan alustavasti päätellä, että asianomainen hyvin alhaisin polkumyyntihinnoin tapahtunut tuonti, jonka määrä ja markkinaosuus kasvoivat vuodesta 2005 lähtien, on vaikuttanut ratkaisevalla tavalla yhteisön tuotannonalan merkittävän vahingon aiheutumiseen.

(124)

Tärkeimmät muut viejämaat ovat Venäjä, Turkki ja Venezuela, joiden markkinaosuudet olivat 1,0–7,3 prosenttia tutkimusajanjaksolla. Muiden yksittäisten kolmansien maiden tuonnin markkinaosuudet ovat vähäisiä. Taulukosta 11 käy ilmi, että muiden kolmansien maiden tuontimäärät supistuivat merkittävästi tarkastelujakson aikana, 19 614 tonnista vuonna 2005 tutkimusajanjakson 12 870 tonniin, eli 34 prosenttia. Myös markkinaosuudet supistuivat 20,6 prosentista vuonna 2005 tutkimusajanjakson 13 prosenttiin.

(125)

Myyntihinnoista havaittiin, että tuonti kolmesta muusta tärkeimmästä viejämaasta tapahtui hieman yhteisön tuotannonalan myyntihintoja alhaisempiin hintoihin. Niiden vähäisen ja asteittain jopa supistuvan markkinaosuuden ei kuitenkaan katsottu vaikuttaneen kielteisesti yhteisön tuotannonalan tilanteeseen. Muiden kolmansien maiden kuin Venäjän, Turkin, Venezuelan ja kolmen asianomaisen maan hintojen havaittiin olevan keskimäärin korkeampia (+7,8 prosenttia) kuin yhteisön tuotannonalan hinnat.

(126)

Siksi pääteltiin, että muista kolmansista maista tapahtuvalla tuonnilla ei ole ollut merkittävää vaikutusta yhteisön tuotannonalan tilanteeseen.

(127)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja esitti, että EUR/USD-valuuttakurssin epäsuotuisa kehitys oli syynä yhteisön tuotannonalan viennin tuntuvaan heikkenemiseen, joka puolestaan aiheutti yhteisön tuotannonalalle merkittävää vahinkoa.

(128)

Tarkastelujaksolla yhteisön tuotannonalan alumiinifoliovienti yhteisön ulkopuolelle supistui (63 prosenttia). Myös yhteisön tuotannonalan keskimääräiset myyntihinnat laskivat 26 prosenttia tarkastelujakson aikana. Tällaisen viennin osuus oli kuitenkin vain 6,6 prosenttia yhteisön tuotannonalan siitä kokonaismyynnistä, joka tutkimusajanjaksolla suuntautui etuyhteydettömille osapuolille, joten pääteltiin, ettei sillä ollut merkittävää vaikutusta yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon.

(129)

Yksi yhteisön tuottaja toi tarkasteltavana olevaa tuotetta siihen etuyhteydessä olevalta yritykseltä Kiinasta ja myi sen edelleen yhteisön markkinoilla. Vaikka jälleenmyyntihinnat alittivatkin yhteisön tuotannonalan hinnat, on huomattava, että tällaisen Kiinasta peräisin olevan tuonnin määrä oli vain vähäinen osa (1–5 prosenttia) Kiinan tuonnin kokonaismäärästä. Tämä tuonti tapahtui lisäksi ainoastaan sen vuoksi, että pystyttäisiin säilyttämään maailmanlaajuisia asiakkaita, jotka muutoin olisivat ostaneet tarkasteltavana olevan tuotteen kiinalaisilta toimittajilta polkumyyntihintaan. Tämän vuoksi päätellään, että ne alhaiset määrät tarkasteltavana olevaa tuotetta, jotka yhteisön tuottaja toi Kiinasta, eivät poista syy-yhteyttä polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon väliltä.

(130)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että yhteisön tuotannonalan myyntimäärien lasku ei johtunut tarkasteltavana olevasta tuonnista, vaan siitä, että yhteisön tuotannonala päätti siirtää tuotantonsa ja myyntinsä tuottoisammille jatkojalostusfoliomarkkinoille.

(131)

Uudelleenkelaajat väittivät, että tarkasteltavana oleva tuote on itse asiassa yhteisön tuotannonalan sivutuote ja sitä käytetään pelkkänä koneen täytteenä silloin kun jatkojalostusfolion kysyntä on pientä.

(132)

Tutkimuksessa kuitenkin pääteltiin alustavasti, että nämä väitteet eivät ole perusteltuja. Yhteisön suurimpien tuottajien jatkojalostusfolion tuotantomäärät pysyivät vakaina tarkastelujaksolla, kun taas niiden tarkasteltavana olevan tuotteen myyntimäärät kasvoivat merkittävästi. Siksi voidaan alustavasti päätellä, että yhteisön tuotannonalalla on paljon käyttämätöntä kapasiteettia. Yhteisön tuotannonalan käyttämätön kapasiteetti on itse asiassa kasvanut, sillä kapasiteetin käyttöaste on laskenut huomattavasti (86 prosentista 60 prosenttiin).

(133)

Tarkasteltiin, onko kulutuksen kehittyminen voinut aiheuttaa merkittävää vahinkoa yhteisön tuotannonalalle.

(134)

Kuten johdanto-osan 88 kappaleessa todetaan, yhteisön kulutus ei ole kehittynyt tasaisesti. Yhteisön kulutus pieneni vuosien 2005 ja 2006 välisenä aikana ja kasvoi taas vuonna 2007. Tutkimusajanjaksolla se supistui 17 prosenttia. Yhteisön tuotannonalan myyntimäärät eivät kuitenkaan kehittyneet samansuuntaisesti, vaan myynti väheni jyrkästi erityisesti vuosien 2006 ja 2007 välisenä aikana (-19 prosenttia), vaikka samaan aikaan yhteisön kulutus kasvoi 29 prosenttia. Lisäksi näyttää siltä, että yhteisön tuotannonala ei päässyt samoihin myyntimääriin tutkimusajanjaksolla kuin tarkastelujakson alussa (-30 prosenttia), vaikka yhteisön kulutus kutistui lähes samalle tasolle tutkimusajanjakson lopussa; kokonaiskasvua oli 4 prosenttia.

(135)

Koska raaka-ainekustannukset ovat 60–65 prosenttia kokonaistuotantokustannuksista, alumiinin hinnan jyrkkä 27 prosentin nousu kansainvälisillä markkinoilla tarkastelujaksolla johti yhteisön tuotannonalan kustannusten merkittävään kasvuun.

(136)

Vaikka raaka-ainekustannukset kasvoivat 27 prosenttia, yhteisön tuotannonalan myyntihinta nousi ainoastaan 19 prosenttia, mikä merkitsee sitä, että raaka-ainekustannusten nousua ei voitu siirtää täysimääräisesti asiakkaille.

(137)

Edellä esitetyn perusteella pääteltiin alustavasti, että yhteisön tuotannonalan kärsimä merkittävä vahinko ei johdu muista kolmansista maista tulevasta tuonnista eikä kysynnän supistumisesta yhteisön markkinoilla, vaan asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin kasvusta tarkastelujaksolla. Kun otetaan huomioon toisaalta Armeniasta, Brasiliasta ja Kiinasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja sen markkinaosuuden kasvu sekä todettu hinnan alittavuus ja toisaalta samaan aikaan tapahtunut yhteisön tuotannonalan tilanteen ilmeinen heikkeneminen, voidaan päätellä, että polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheutti yhteisön tuotannonalalle perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa. Erityisesti on todettava, että yhteisön tuotannonala ei voinut nostaa myyntihintojaan yhteisön markkinoilla polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin aiheuttaman vahvan hintapaineen takia. Kustannusten yleistä nousua ei näin ollen voitu kokonaan siirtää asiakkaille, ja voittomarginaalit supistuivat huomattavasti huolimatta yhteisön kulutuksen vilkkaasta kasvusta vuosien 2006–2007 välisenä aikana, millä oli suuri vaikutus yhteisön tuotannonalan yleiseen rahoitustilanteeseen. Muiden tekijöiden, lähinnä muista kolmansista maista tulevan tuonnin, yhteisön tuotannonalan viennin ja kustannusten kehityksen mahdollista vaikutusta tutkittiin, mutta niillä ei havaittu olevan merkittävää vaikutusta yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

(138)

Edellä esitetyn analyysin perusteella, jossa asianmukaisesti erotettiin kaikkien tiedossa olevien tekijöiden vaikutus yhteisön tuotannonalan tilanteeseen polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vahingollisista vaikutuksista, voidaan alustavasti päätellä, että Armeniasta, Brasiliasta ja Kiinasta peräisin olevan alumiinifolion tuonti on aiheuttanut yhteisölle perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(139)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti tutkittiin, olisiko vahingollista polkumyyntiä koskevista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella olisi pääteltävä, että toimenpiteiden käyttöönotto ei tässä tapauksessa olisi yhteisön edun mukaista. Tässä yhteydessä on tarkasteltava mahdollisten toimenpiteiden todennäköisiä vaikutuksia kaikkiin tässä menettelyssä osallisina oleviin osapuoliin sekä myös toimenpiteistä luopumisen seurauksia.

(140)

Jotta olisi voitu arvioida toimenpiteiden käyttöönoton tai siitä luopumisen todennäköisiä vaikutuksia, kaikilta asianomaisilta osapuolilta, joita asian tiedettiin koskevan tai jotka ilmoittautuivat komissiolle, pyydettiin tietoja. Tämän vuoksi komissio lähetti kyselylomakkeet yhteisön tuotannonalalle, kahdelle etuyhteydettömälle tuojalle ja 24 käyttäjälle.

(141)

Kuten johdanto-osan 10 kappaleessa todetaan, kuusi yhteisön tuottajaa ja kahdeksan etuyhteydetöntä tuojaa/käyttäjää vastasi kyselylomakkeeseen.

(142)

Yhteisön tuotannonalan kannalta vahingollinen tilanne johtui siitä, että sillä oli vaikeuksia kilpailla polkumyynnillä alhaiseen hintaan tapahtuneen tuonnin kanssa.

(143)

Toimenpiteiden käyttöönoton odotetaan ehkäisevän markkinoiden vääristymisen jatkumista ja hinnankorotusten estymistä sekä palauttavan terveet kilpailuolosuhteet markkinoille. Yhteisön tuotannonalan pitäisi sen jälkeen pystyä kasvattamaan myyntimääräänsä ja saamaan takaisin markkinaosuuttaan sekä saavuttamaan parempia mittakaavaetuja ja riittävät voitot, joilla tuotannonalan taloudellinen tilanne parantuu. Tällöin pystytään myös jatkamaan investointeja tuotantovälineisiin ja takaamaan siten yhteisön tuotannonalan selviytyminen.

(144)

Jos polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä ei oteta käyttöön, yhteisön tuotannonalan tilanne todennäköisesti heikkenee entisestään. Kasvaneista yksikkömyyntihinnoista huolimatta yhteisön tuotannonala kärsii tulonmenetyksistä. Tämä johtuu siitä, että yhteisön tuotannonalan myyntimäärät ja markkinaosuus supistuivat polkumyynnin takia. Yhteisön tuotannonala ei myöskään ole voinut siirtää raaka-ainekustannusten nousua kokonaan asiakkailleen polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttaman hintapaineen takia. Kun otetaan huomioon yhteisön tuotannonalan alentuneet tulot ja tutkimusajanjaksolla merkittävästi heikentynyt suuntaus, on mitä todennäköisintä, että yhteisön tuotannonalan taloudellinen tilanne heikkenee entisestään, jos toimenpiteitä ei toteuteta. Tämä johtaisi lopulta tuotannon lisäsupistamiseen, mikä uhkaisi yhteisön työllisyyttä ja investointeja. Yhteisön tuotannon päättyessä alumiinifolion käyttäjät tulisivat riippuvaisemmiksi yhteisön ulkopuolisista toimittajista.

(145)

Tämän vuoksi päätellään alustavasti, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotto antaisi yhteisön tuotannonalalle mahdollisuuden elpyä vahingollisesta polkumyynnistä ja olisi näin ollen sen edun mukaista.

(146)

Komissio lähetti kyselylomakkeet kaikille tunnetuille tuojille/kauppiaille. Kaksi tuojaa vastasi kyselylomakkeeseen. Kyseisten kahden tuojan tuomat tarkasteltavana olevan tuotteen määrät muodostivat noin 17,0 prosenttia asianomaisten maiden kokonaistuonnista yhteisöön ja 8,0 prosenttia yhteisön kulutuksesta.

(147)

Asianomaisten tuojien toimittamien tietojen perusteella vaikuttaa siltä, että tarkasteltavana olevan tuotteen voittomarginaalit ovat todellakin suhteellisen matalat. Siksi väitettiin, että mahdollisia polkumyyntitulleja ei voitaisi siirtää loppuasiakkaille, jotka ovat pääasiassa uudelleenkelaajia.

(148)

Ensinnäkin on huomattava tutkimuksen osoittaneen, että hinnannousut voi ainakin osittain siirtää asiakkaille, koska, kuten jäljempänä selostetaan, alumiinifolion hinnat vaihtelevat huomattavasti ja aikaisemmat suuret hinnankorotukset on siirretty asiakkaille.

(149)

Toiseksi on olemassa muitakin toimittajamaita kuten Venäjä, Venezuela ja Turkki, joista tuotetta voidaan tuoda ilman polkumyyntitullia. Ei siis voida kieltää, etteikö polkumyyntitullin käyttöönotto saattaisi vaikuttaa kyseisiin yrityksiin, mutta muiden toimittajamaiden olemassaolo lieventää tällaista vaikutusta.

(150)

Komissio lähetti kyselylomakkeen kaikille yhteisön tunnetuille käyttäjille, joista kuusi vastasi kyselylomakkeeseen. Yhteisön pääasialliset käyttäjät ovat uudelleenkelaajat, joiden toiminta käsittää pakkaus- ja kääremateriaalin (alumiinifolion sekä paperin ja muovin) kauppaamisen sen jälkeen, kun tuotu tarkasteltavana oleva tuote on uudelleenkelattu pienille rullille, jotka on pakattu uudelleen teollisuus- ja vähittäisyrityksiä varten. Uudelleenkelaajat eivät ole jatkojalostusfolioasiakkaita. Uudelleenkelaajien osuus on 80 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen kulutuksesta yhteisössä.

(151)

Jos polkumyynnin vastaiset toimenpiteet otetaan käyttöön, uudelleenkelaajien erityisiä huolenaiheita ovat i) riski muiden kolmansien maiden uudelleenkelaajien kanssa käydyn kilpailun vääristymisestä; ii) alumiinifolion riittävä tarjonta yhteisössä ja iii) mahdollisten toimenpiteiden vaikutukset toimialaan.

(152)

Väitettiin, että jos toimenpiteet otetaan käyttöön, asianomaisten maiden, erityisesti Kiinan, alumiinifolion tuottajat laajentaisivat jatkojalostustuotteiden tuotantoaan (eli uudelleenkelaisivat tarkasteltavana olevan tuotteen kuluttajarullille) yhteisöön vientiä varten välttääkseen polkumyyntitullit. Polkumyynnin väitetään tässä tapauksessa siirtyvän jatkojalostustuotteisiin, ja tämän seurauksena yhteisön uudelleenkelaajat saatettaisiin työntää pois markkinoilta.

(153)

Kuluttajakelojen kuljetuskustannukset ovat suhteessa erittäin korkeat, joten tämän tuotteen kuljettaminen yhteisöön ei ehkä olisi taloudellisesti kannattavaa. Näin ollen yhteisön uudelleenkelaajat hyötyisivät edelleen luontaisista eduistaan kuten pienemmistä kuljetuskustannuksista ja vähittäismyyjille tarjottavasta laajemmasta tuotevalikoimasta.

(154)

Uudelleenkelaajat väittivät, että yhteisön jumbokelojen tuottajat ovat kiinnostuneempia valmistamaan jatkojalostusfoliota, jonka myyntihinta on korkeampi kuin alumiinifolion, ja toimittavat niille alumiinifoliota vain silloin, kun jatkojalostusfolion kysyntä on pientä. Koska jatkojalostusfolio ja alumiinifolio tuotetaan samalla tuotantolinjalla, siirtyminen yhdestä tuotteesta toiseen on helppoa eikä siihen liity merkittäviä kustannuksia.

(155)

Samat intressitahot väittivät, että alumiinifolion tarjonta yhteisössä on tästä syystä riittämätöntä (tai vähintäänkin epävakaata), mikä johtaa suurempaan riippuvuuteen varsinkin asianomaisista maista tulevasta tuonnista. Todennettavissa olevien tietojen perusteella tutkimus on tässä vaiheessa kuitenkin osoittanut, että nämä väitteet eivät ole perusteltuja. Yhden yhteisön suurimpiin jatkojalostusfolion tuottajiin kuuluvan yrityksen tuotantomäärät pysyivät vakaina tarkastelujaksolla, kun alumiinifolion osalta sen myyntimäärät laskivat merkittävästi. Tämä osoittaa, että alumiinifolion tuotantoa ei korvattu jatkojalostusfolion tuotannolla, kuten väitettiin.

(156)

Yhteisön tuotannonalan käyttämätön kapasiteetti on yleisesti ottaen kasvanut, sillä kapasiteetin käyttöaste on laskenut tuntuvasti (88 prosentista 62 prosenttiin). Näin ollen pääteltiin, että yhteisön tuotannonalalla on paljon alumiinifolion käyttämätöntä kapasiteettia, joka tyydyttäisi kasvun yhteisön tuotannonalan tuotteen kysynnässä. Tällä perusteella ei voida päätellä, että yhteisön asiakkaat olisivat riippuvaisia alumiinifolion tuonnista.

(157)

Polkumyyntitullit eivät johtaisi riittämättömään tarjontaan. Tarjolla on myös vaihtoehtoisia tuotteen hankintalähteitä muista kolmansista maista ilman tullia. Myös kyseisten muiden kolmansien maiden markkinaosuudet kutistuivat, mikä osoittaa, että näissä maissa on tarjolla käyttämätöntä kapasiteettia tuotteen toimittamiseksi yhteisön markkinoille, jos terveet kilpailuolosuhteet palautetaan.

(158)

Pienet lopputuoterullat, jäljempänä ”kuluttajarullat”, painavat alle 10 kilogrammaa ja niitä käytetään monella tavoin lyhytaikaisena kääreenä (pääasiassa kotitalouksissa, suurkeittiöissä sekä elintarvikeliikkeissä ja kukkakaupoissa).

(159)

Uudelleenkelaajat väittivät olevansa heikossa asemassa alumiinifolion tuottajien ja suurten vähittäiskauppaketjujen välissä, jotka edellyttävät niiltä hyvin pieniä voittomarginaaleja. Uudelleenkelaajien yleisen kannattavuuden havaittiin olevan -2–+2 prosenttia.

(160)

Vaikka uudelleenkelaajat ovat yleensä monenlaisten pakkaustuotteiden toimittajia, alumiinifolio on tärkeä osa (jopa 70 prosenttia) niiden liikevaihdosta, ja pienen kannattavuuden takia mahdollisten toimenpiteiden vaikutus olisi tuntuva, koska uudelleenkelaajat eivät usko voivansa siirtää kustannuksia asiakkailleen.

(161)

Uudelleenkelaajat voivat ehkä silti siirtää polkumyyntitullin asiakkailleen, eritoten jos raaka-aineiden hinnat pysyvät kohtuullisen matalina verrattuna vuosien 2006 ja 2007 erittäin korkeisiin hintoihin. Kuten johdanto-osan 149 kappaleessa todetaan, myös muita toimittajamaita on olemassa.

(162)

Edellä esitetyn perustella päätellään alustavasti, että vaikutus käyttäjiin ei olisi sellainen, että toimenpiteiden olisi katsottava olevan yhteisön yleisen edun vastaisia.

(163)

Kun otetaan huomioon kaikki edellä esitetyt seikat, voidaan päätellä, että toimenpiteiden käyttöönotolla ei olisi merkittävästi kielteisiä vaikutuksia, tarkasteltavana olevan tuotteen käyttäjien ja tuojien tilanteeseen. Tämän perusteella päätellään alustavasti, että väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönotolle ei ole pakottavia esteitä.

(164)

Polkumyyntiä, siitä aiheutuvaa vahinkoa, syy-yhteyttä ja yhteisön etua koskevat päätelmät huomioon ottaen olisi otettava käyttöön väliaikaisia toimenpiteitä, jotta polkumyynnillä tapahtuva tuonti ei pääsisi aiheuttamaan enempää vahinkoa yhteisön tuotannonalalle.

(165)

Tullin suuruuden määrittämisessä on otettu huomioon todetut polkumyyntimarginaalit sekä yhteisölle aiheutuneen vahingon poistamiseksi tarvittavan tullin määrä. Vahingollisen polkumyynnin vaikutukset poistavan tullin määrää laskettaessa katsottiin, että toimenpiteiden olisi oltava sellaisia, että yhteisön tuotannonala voisi niiden ansiosta kattaa tuotantokustannuksensa ja saada sellaisen kokonaismyyntivoiton (ennen veroja), joka voitaisiin kohtuudella saada kyseisellä tuotannonalalla myytäessä samankaltaista tuotetta yhteisön markkinoilla tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli ilman polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta. Käytetty tuottajien voittomarginaali ennen veroja oli 5 prosenttia, jota myös ehdotettiin valituksessa ja käytettiin alkuperäisessä tutkimuksessa. Voittomarginaali vahvistettiin tämän tutkimuksen aikana.

(166)

Tarvittava hinnankorotus määritettiin vertaamalla tuotelajeittain hinnan alittavuuden laskemisessa (katso johdanto-osan 98–100 kappale) määritettyä painotettua keskimääräistä tuontihintaa yhteisön tuotannonalan markkinoillaan myymien tuotteiden vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan. Vahinkoa aiheuttamaton hinta saatiin oikaisemalla yhteisön tuotannonalan myyntihintaa tutkimusajanjakson tosiasiallisella tappiolla sekä lisäämällä siihen edellä mainittu voittomarginaali. Vertailusta johtuvat mahdolliset erot ilmaistiin tämän jälkeen prosentteina tuonnin CIF-kokonaisarvosta. Koska yhteistyö Armeniassa ja Brasiliassa oli laajaa, vahingon korjaava jäännösmarginaali asetettiin asianomaisten yhteistyötä tehneiden viejien marginaalin tasolle. Koska yhteistyö Kiinassa oli vähäistä, vahingon korjaava jäännösmarginaali laskettiin yhden yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan, jolle oli myönnetty yksilöllinen kohtelu, kaikkein vahingollisimman viennin perusteella.

(167)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että väliaikainen polkumyyntitulli olisi otettava perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti käyttöön polkumyynti- ja vahinkomarginaaleista alemman suuruisina alhaisemman tullin säännön mukaisesti.

(168)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistettavat yksilölliset polkumyyntitullit on määritetty tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tutkimuksen aikaista tilannetta. Tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin ”kaikkiin muihin yrityksiin” Armeniassa, Brasiliassa ja Kiinassa sovellettavia jäännöstulleja) yksinomaan asianomaisesta maasta peräisin olevien, erikseen mainittujen yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeussubjektien tuottamien tuotteiden tuontiin. Jos yrityksen nimeä ja osoitetta ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa kyseisiä tulleja, vaan niihin on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(169)

Kaikki näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamista koskevat pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt pyynnöt) on toimitettava viipymättä komissiolle (7), ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot, erityisesti tiedot, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin tuotanto- tai myyntiyksiköiden muutoksiin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia. Tarvittaessa komissio muuttaa tätä asetusta neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelon ajan tasalle.

(170)

Edellä sanotun perusteella väliaikaiset tullit ovat seuraavat:

(171)

Moitteettoman hallinnon varmistamiseksi olisi vahvistettava määräaika, jonka kuluessa ne asianomaiset osapuolet, jotka ilmoittautuivat menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa, voivat esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi. Lisäksi olisi huomattava, että kaikki tätä asetusta varten tehdyt polkumyyntitullien käyttöönottoa koskevat päätelmät ovat väliaikaisia ja niitä voidaan joutua harkitsemaan uudelleen mahdollisista lopullisista tulleista päätettäessä,