12.12.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 326/25

(1)

Elokuussa 1999 neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 1796/1999 (2) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin muun muassa Etelä-Afrikasta peräisin olevien teräsköysien ja kaapelien tuonnissa yhteisöön.

(2)

Marraskuussa 2005 perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen neuvosto päätti asetuksella (EY) N:o 1858/2005 (3), että muun muassa Etelä-Afrikasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin sovellettavat polkumyynnin vastaiset toimenpiteet olisi pidettävä voimassa.

(3)

Komissio hyväksyi 13 päivänä elokuuta 1999 tehdyllä päätöksellä 1999/572/EY (4) eteläafrikkalaisen yrityksen Scaw Metals Group Haggie Steel Wire Rope, jäljempänä ’Haggie’ tai ’yritys’, esittämän hintasitoumuksen.

(4)

Komissio hyväksyi päätöksellä 1999/572/EY myös seuraavien yritysten hintasitoumukset: Usha Martin Industries & Usha Beltron Ltd (Intia), Aceros Camesa SA de CV (Meksiko) ja Joint Stock Company Silur (Ukraina). Komissio peruutti asetuksella (EY) N:o 1678/2003 (5) ukrainalaisen Joint Stock Company Silur -yrityksen sitoumukselle annetun hyväksynnän. Meksikosta peräisin olevia teräsvaijereita ja -kaapeleita koskevien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassaolo päättyi 12 päivänä elokuuta 2004 (6). Komissio peruutti 22 päivänä joulukuuta 2005 tehdyllä komission päätöksellä 2006/38/EY Usha Martin Industries & Usha Beltron Ltd yrityksen sitoumukselle annetun hyväksynnän.

(5)

Päätöksen seurauksena tarkasteltavana olevan Etelä-Afrikasta peräisin olevan tuotteen tuonti yhteisöön vapautettiin lopullisista polkumyyntitulleista, jos tuotteen oli valmistanut tämä yritys ja jos se oli sitoumuksen soveltamisalaan kuuluvaa lajia, jäljempänä ’soveltamisalaan kuuluva tuote’.

(6)

Tässä yhteydessä on huomattava, että tietyntyyppiset teräsvaijerit ja kaapelit, joita Haggie valmistaa, eivät kuulu sitoumuksen soveltamisalaan. Näin ollen tällaisista teräsvaijereista ja -kaapeleista oli maksettava polkumyyntitulli, kun ne luovutettiin vapaaseen liikkeeseen yhteisössä.

(7)

Yrityksen antama sitoumus velvoittaa sen mm. viemään soveltamisalaan kuuluvaa tuotetta Euroopan yhteisöön tietyt vähimmäishinnat ylittävillä hinnoilla sitoumuksessa esitetyn mukaisesti.

(8)

Lisäksi yritys on hyväksynyt sitoumuksessa ehdon, jonka mukaan sitoumuksen perusteella myönnettävä vapautus polkumyyntitulleista edellyttää erityisen sitoumuslaskun esittämistä yhteisön tulliviranomaisille. Yritys on myös sitoutunut olemaan laatimatta sitoumuslaskuja sellaisten tarkasteltavana olevan tuotteen lajien myynnistä, jotka eivät kuulu sitoumuksen soveltamisalaan ja joista on näin ollen maksettava polkumyyntitulli. Yritys myös hyväksyi sen, että laadittujen sitoumuslaskujen on sisällettävä tiedot, jotka on esitetty ensin asetuksen (EY) N:o 1796/1999 liitteessä ja myöhemmin asetuksen (EY) N:o 1858/2005 liitteessä.

(9)

Sitoumuksen ehtojen mukaisesti yrityksen on myös toimitettava komissiolle säännöllisesti yksityiskohtaisia tietoja tarkasteltavana olevan tuotteen myynnistään Euroopan yhteisöön neljännesvuosittain annettavalla raportilla. Raportti olisi annettava sekä sitoumuksen soveltamisalaan kuuluvista tuotteista, joille on myönnetty vapautus polkumyyntitullista, että sentyyppisistä teräsvaijereista ja kaapeleista, jotka eivät kuulu sitoumuksen soveltamisalaan ja joista on näin ollen maksettava polkumyyntitulli, kun niitä tuodaan Euroopan yhteisöön.

(10)

On selvää, että edellä mainittujen myyntiraporttien on oltava kaikilta osin täydellisiä, kattavia ja virheettömiä ja että liiketoimissa noudatetaan täysimääräisesti sitoumuksen ehtoja.

(11)

Jotta sitoumuksen noudattaminen voitaisiin varmistaa, yritys sitoutui myös sallimaan tarkastuskäynnit toimitiloihinsa mainittujen neljännesvuosiraporttien paikkansapitävyyden tarkistamiseksi ja toimittamaan komissiolle kaikki tämän tarvitsemat tiedot.

(12)

Yritys sai jo varoituskirjeen komission yksiköiltä 28 päivänä lokakuuta 2003, koska se oli rikkonut sitoumusta laatimalla sitoumuslaskuja tuotteille, jotka eivät kuulu sitoumuksen soveltamisalaan mutta joihin muutoin sovelletaan polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä. Varoituskirjeessä todettiin, että kun otetaan huomioon erityiset olosuhteet, joissa rikkomukset tapahtuivat, komissio ei aio peruuttaa sitoumuksen hyväksyntää, mutta se myös totesi, että jos sitoumusta vielä rikotaan, vaikka vain vähänkin, komission olisi vaikea pitää sitoumuksen hyväksyminen voimassa.

(13)

Yrityksen toimitiloihin Etelä-Afrikassa tehtiin tarkastuskäynti 5 ja 6 päivänä helmikuuta 2007. Tarkastuskäynti koski 1 päivän tammikuuta 2004 ja 31 päivän joulukuuta 2006 välistä ajanjaksoa.

(14)

Tarkastuskäynnillä vahvistui, että yritys oli laatinut kahdessa tapauksessa sitoumuslaskun (laskut nro 935515 ja 935516) tuotteille, joihin sovelletaan polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä mutta jotka eivät kuulu sitoumuksen soveltamisalaan. Sen vuoksi näissä liiketoimissa hyödynnettiin laittomasti polkumyyntitullin maksamisesta annettua vapautusta.

(15)

Tarkastuskäynnillä myös havaittiin, että yritys oli kerran jättänyt mukauttamatta yksikkömyyntihintaa maksuehtojen mukaisesti. Koska mukautusta ei tehty kustannuksiin, jotka liittyvät todelliseen maksuhetkeen, yksikkömyyntihinnat olivat alle sovellettavan vähimmäishinnan.

(16)

Lisäksi tarkastuskäynnillä vahvistettiin, että yritys laati useissa tapauksissa sitoumuslaskuja, jotka eivät olleet asetuksen (EY) N:o 1858/2005 liitteen mukaisia, koska niissä oli maininta ”For sale offshore, not to be sold within the European Union”.

(17)

Tutkittaessa tarkastuskäynnin kattaman ajanjakson aikana laadittuja sitoumuslaskuja havaittiin, että yhtä liiketoimea ei ollut sisällytetty komissiolle neljännesvuosittain toimitettavaan myyntiraporttiin. Lisäksi havaittiin, että yritys raportoi liiketoimista, joissa tavaroita ei ollut tarkoitettu luovutettavaksi vapaaseen liikkeeseen yhteisössä, ikään kuin ne olisi tarkoitettu luovutettavaksi vapaaseen liikkeeseen yhteisössä. Tarkastuskäynnillä myös havaittiin useita liiketoimia, jotka oli ilmoitettu kauttakuljetusmyynniksi, mutta käytännössä tavarat luovutettiin vapaaseen liikkeeseen yhteisössä. Epäselvyyksiä havaittiin myös neljännesvuosittaisissa sitoumusmyyntiä koskevissa raporteissa ja myyntiin liittyvissä laskuissa.

(18)

Koska yritys laati sitoumuslaskuja tarkasteltavana olevista tuotteista, jotka eivät kuuluneet sitoumuksen soveltamisalaan, ja näille liiketoimille myönnettiin polkumyyntitullin maksamisesta vapautus, joka oli tarkoitettu ainoastaan sitoumuksen soveltamisalaan kuuluville tuotteille, kyseessä on sitoumuksen rikkominen.

(19)

Yritys ei noudattanut velvoitetta käyttää vähimmäishintoja kaikessa soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden myynnissä.

(20)

Sellaisten sitoumuslaskujen laatiminen, jotka eivät ole asetuksen (EY) N:o 1858/2005 liitteen mukaisia, voi vaikeuttaa tulliviranomaisten työtä, eivätkä ne pysty enää tehokkaasti valvomaan sitoumusta, minkä vuoksi sitoumus ei enää toimi käytännössä.

(21)

Johdanto-osan 17 kappaleessa esitettyjen seikkojen perusteella päätellään, että yrityksen neljännesvuosittain toimittamat sitoumusta koskevat myyntiraportit eivät olleet kaikilta osin täydellisiä, kattavia ja virheettömiä, minkä vuoksi ne eivät olleen riittävän luotettavia, jotta niitä voitaisiin käyttää sitoumuksen valvontaan. Myös raportointivelvoitteiden noudattamatta jättämistä pidetään sitoumuksen rikkomisena.

(22)

Yritys myönsi kirjeessään, että sitoumuslaskujen ja raporttien laatimisessa tapahtui virheitä, koska yrityksessä ei ymmärretty sitoumuksen teknisiä säännöksiä, teksti luettiin väärin ja/tai yritys ei ottanut huomioon sitoumustekstiä. Kirjeessä ja 26 päivänä huhtikuuta 2007 järjestetyssä kuulemistilaisuudessa myös todettiin, että muutokset ylemmässä johdossa ja organisaatiouudistus vaikuttivat siihen, että sitoumuksen monimutkaisia vaatimuksia ei ymmärretty.

(23)

Yritys myös totesi vastaanottaneensa komission yksiköiden varoituskirjeen 28 päivänä lokakuuta 2003. Yritys kuitenkin väitti, että se ei ole saanut tarkastusraporttia, jossa olisi esitetty tehdyt virheet. Yrityksen mukaan se, että sille ei ilmoitettu tehdyistä virheistä, vaikutti siihen, että se ei muuttanut käytäntöään sitoumusraporttien laatimisessa tai pyrkinyt lisäämään tietojaan sitoumuksesta.

(24)

Vastauksena näihin väitteisiin voidaan todeta, että yritys sai 18 päivänä syyskuuta 2003 komissiolta kirjeen, jossa esitettiin yksityiskohtaisesti havaitut rikkomukset. Lokakuun 28 päivänä 2003 päivätyssä varoituskirjeessä ei enää toistettu rikkomuksia yksityiskohtaisesti vaan viitattiin aiempaan kirjeenvaihtoon komission ja yrityksen välillä.

(25)

Lisäksi on huomattava, että yritys on ehkä hieman sekoittanut asioita viitatessaan tarkastusraporttiin. Komissio ei tehnyt tarkastuskäyntiä ennen 28 päivänä lokakuuta 2003 päivätyn varoituskirjeen lähettämistä, koska rikkomukset, jotka johtivat varoituskirjeen lähettämiseen, vahvistettiin sitoumusraporttien analyysin perusteella. Komissio teki tarkastuskäynnin toukokuussa 2004, mutta koska tarkastus ei johtanut jatkotoimiin, yritykselle ei tarvinnut lähettää siihen liittyvää kirjettä.

(26)

Lisäksi yritys totesi kuulemistilaisuudessa, että tarkastuskäynnin jälkeen yritys tarkasteli uudelleen koko järjestelmäänsä paikan päällä tehdystä tarkastuksesta saatujen kommenttien perusteella tehdäkseen tarvittavat muutokset sitoumusvelvoitteiden noudattamiseksi.

(27)

Yrityksen puolustuksekseen esittämät väitteet siitä, että se ei ymmärtänyt sitoumusta, eivät muuta komission kantaa, jonka mukaan yritys ei noudattanut sitoumusvelvoitteita. On myös huomattava, että yritys oli jo aiemmin saanut varoituskirjeen sitoumuksen rikkomisesta, eikä se toteuttanut tarvittavia toimenpiteitä, jotta olisi vältetty uudet sitoumuksen rikkomiset. Jos sitoumuksen vaatimuksia ei ymmärretä, sitoumuksen valvonnan riittävyys ja luotettavuus vaarantuvat voimakkaasti.

(28)

Yritys myönsi, että hintarikkomus oli tapahtunut kerran, koska se ei ollut tehnyt tarvittavia mukautuksia myyntihintaan myöhästyneen maksun osalta. Yritys väitti kuitenkin, että kaikkien muiden liiketoimien osalta myyntihinnat noudattivat tarkasti vähimmäishintoja. Lisäksi todettiin, että maksun myöhästyminen johtui ennakoimattomista olosuhteista, koska kyseinen asiakas maksaa yleensä ennakolta tavarat ennen lähetyksen toimittamista.

(29)

Näiden väitteiden osalta on syytä huomauttaa, että sitoumuksen mukaisesti yritys sitoutui varmistamaan, että sitoumuksen soveltamisalaan kuuluvan koko myynnin kattava nettomyyntihinta on vähintään sitoumuksessa määrätty vähimmäishinta.

(30)

Lisäksi suhteellisuuden osalta on todettava, että perusasetuksessa ei edellytetä suoraan eikä välillisesti, että sitoumuksen rikkomisen on koskettava vähimmäisosuutta myynnistä tai vähimmäishinnasta.

(31)

Tämä tulkinta on vahvistettu myös ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, jonka tuomion mukaan mikä tahansa sitoumuksen rikkominen riittää siihen, että komissio voi peruuttaa hyväksyntänsä sitoumukselta (7).

(32)

Näin ollen yrityksen esittämät toimien suhteellisuuteen liittyvät perustelut eivät muuta komission näkemystä siitä, että sitoumusta on rikottu ja että sitoumuksen hyväksyntä olisi peruutettava.

(33)

Yritys väitti, että toimittaessaan säännöllisiä raportteja komissiolle se uskoi, että raportit olivat kaikilta osin täydellisiä, kattavia ja virheettömiä.

(34)

Yritys ei missään vaiheessa yrittänyt raportoida virheellisiä tietoja tai pyrkinyt jättämään pois mitään vaadittuja tietoja.

(35)

Lisäksi yritys korosti sekä kirjeessään että kuulemisen aikana, että se sai etua sitoumuksen rikkomisesta ainoastaan kahdessa tapauksessa ja että virheitä ei tehty minkään kiertämisjärjestelyn puitteissa.

(36)

Edellä esitetyn perusteella on huomautettava, että yrityksen ei katsottu tarkoituksellisesti pyrkivän hyötymään sitoumuksen vaatimusten noudattamatta jättämisestä tai seurannan vaikeuttamisesta. Virheiden toistumisen vuoksi sitoumuksen moitteeton valvonta ei kuitenkaan toimi käytännössä.

(37)

Edellä esitetyn perusteella sitoumuksen hyväksyminen olisi peruttava ja komission päätös 1999/572/EY kumottava. Vastaavasti olisi sovellettava asetuksen (EY) N:o 1858/2005 1 artiklan 2 kohdalla käyttöön otettua lopullista polkumyynnin vastaista tullia,