3.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 173/19

(1)

Perustamissopimuksen mukaan kaikkien yhteisön politiikkojen ja toimintojen määrittelyssä ja toteuttamisessa varmistetaan ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu. Perustamissopimuksen 3 artiklan 1 kohdan p alakohdassa edellytetään, että yhteisön toimintaan sisältyy myötävaikuttaminen korkean terveyden suojelun tason saavuttamiseen.

(2)

Yhteisön toiminnan olisi täydennettävä kansallisia politiikkoja, joilla pyritään parantamaan kansanterveyttä ja torjumaan ihmisten terveyttä vaarantavia tekijöitä.

(3)

Lapsiin, nuoriin ja naisiin kohdistuva ruumiillinen, seksuaalinen ja henkinen väkivalta, mukaan lukien tällaisella väkivallalla uhkaaminen, pakottaminen tai mielivaltainen vapaudenriisto riippumatta siitä, tapahtuuko se julkisesti tai yksityisesti, loukkaa heidän oikeuttaan elämään, turvallisuuteen, vapauteen, ihmisarvoon sekä ruumiilliseen ja henkiseen koskemattomuuteen ja muodostaa vakavan uhkan väkivallan uhrien fyysiselle terveydelle ja mielenterveydelle. Tällainen väkivalta on yhteisössä niin yleistä, että sitä voidaan pitää todellisena perusoikeuksien loukkauksena, terveysongelmana ja esteenä turvalliselle, vapaalle ja oikeudenmukaiselle kansalaisuudelle.

(4)

Maailman terveysjärjestön (WHO) määritelmän mukaan terveydellä tarkoitetaan kaikenlaista fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia eikä pelkästään sairauden tai vamman puuttumista. WHO:n yleiskokouksen vuoden 1996 päätöslauselmassa todetaan väkivallan kuuluvan merkittävimpiin maailmanlaajuisiin kansanterveysongelmiin. WHO:n 3 päivänä lokakuuta 2002 antamassa väkivaltaa ja terveyttä koskevassa raportissa suositellaan sellaisten toimenpiteiden edistämistä, jotka ensisijaisesti ehkäisevät väkivaltaa, väkivallan uhrien hyväksi toteutettavien toimenpiteiden tehostamista sekä väkivallan ehkäisemistä koskevan yhteistyön ja tietojenvaihdon lisäämistä.

(5)

Nämä periaatteet tunnustetaan useissa tärkeimpien kansainvälisten järjestöjen ja instituutioiden, kuten Yhdistyneiden Kansakuntien, Kansainvälisen työjärjestön (ILO), naisten asemaa käsittelevän maailmankonferenssin sekä kaupallisessa tarkoituksessa tapahtuvaa lasten seksuaalista hyväksikäyttöä käsittelevän maailmankongressin puitteissa laadituissa yleissopimuksissa, julistuksissa ja pöytäkirjoissa.

(6)

Väkivallan torjuminen olisi otettava osaksi perusoikeuksien suojelua, sellaisena kuin se sisältyy Euroopan unionin perusoikeuskirjaan (4) ja siihen liittyviin selityksiin, joissa tunnustetaan muun muassa oikeus ihmisarvoon, yhdenvertaisuuteen ja yhteisvastuullisuuteen, ottaen samalla huomioon perusoikeuskirjan aseman. Perusoikeuskirjaan sisältyy useita artikloja, jotka liittyvät nimenomaisesti ruumiillisen ja henkisen koskemattomuuden suojeluun, miesten ja naisten välisen tasa-arvon ja lapsen oikeuksien edistämiseen, ja joissa tunnustetaan syrjinnän ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun, orjuuden ja pakkotyön sekä lapsityövoiman käytön kielto. Siinä tunnustetaan, että ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu on tarpeen kaikkien yhteisön politiikkojen ja toimintojen määrittelyssä ja toteuttamisessa.

(7)

Euroopan parlamentti on kehottanut komissiota laatimaan ja toteuttamaan tällaisen väkivallan torjumista koskevia toimintaohjelmia. Se on esittänyt tällaiset pyynnöt muun muassa 19 päivänä toukokuuta 2000 antamassaan päätöslauselmassa (5) komission tiedonannosta neuvostolle ja Euroopan parlamentille lisätoimista naisilla käytävän kaupan torjumiseksi, 20 päivänä syyskuuta 2001 naisten sukupuolielinten silpomisesta antamassaan päätöslauselmassa (6), 17 päivänä tammikuuta 2006 seksuaaliselle hyväksikäytölle alttiina olevien naisten ja lasten kaupan ehkäisemistä koskevista strategioista antamassaan päätöslauselmassa (7) sekä 2 päivänä helmikuuta 2006 naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnan nykytilanteesta ja mahdollisista tulevista toimista antamassaan päätöslauselmassa (8).

(8)

Lapsiin, nuoriin ja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäiseviä torjuntatoimenpiteitä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta (Daphne-ohjelma) (vuosiksi 2000–2003) 24 päivänä tammikuuta 2000 tehdyllä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 293/2000/EY perustettu toimintaohjelma (9) on osaltaan lisännyt Euroopan unionissa tietoisuutta väkivallasta sekä lisännyt ja vahvistanut yhteistyötä niiden organisaatioiden välillä, jotka toimivat jäsenvaltioissa väkivallan torjumiseksi.

(9)

Daphne-ohjelmalla jo saatuja tuloksia on kehitetty edelleen toimintaohjelmalla, joka perustettiin 21 päivänä huhtikuuta 2004 tehdyllä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 803/2004/EY (10) lapsiin, nuoriin ja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemistä ja torjuntaa sekä väkivallan uhrien ja riskiryhmien suojelemista koskevan yhteisön toimintaohjelman hyväksymisestä (vuosiksi 2004–2008) (Daphne II -ohjelma). Päätöksen 803/2004/EY 8 artiklan 2 kohdan mukaan komissio toteuttaa tarvittavat toimet varmistaakseen vuotuisten määrärahojen yhteensopivuuden uusien rahoitusnäkymien kanssa.

(10)

On suotavaa varmistaa Daphne- ja Daphne II -ohjelmista tuettujen hankkeiden jatkuvuus.

(11)

On tärkeää ja välttämätöntä tunnustaa ne vakavat välittömät ja pitkäaikaiset vaikutukset, joita lapsiin, nuoriin ja naisiin kohdistuvalla väkivallalla on yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen fyysiseen terveyteen ja mielenterveyteen, psyykkiseen ja sosiaaliseen kehitykseen sekä asianomaisten henkilöiden yhtäläisiin mahdollisuuksiin, sekä niistä koko yhteiskunnalle aiheutuvat huomattavat sosiaaliset ja taloudelliset kustannukset.

(12)

Naisiin kohdistuva väkivalta ilmenee monissa eri muodoissa, yhteiskunnan kaikilla tasoilla yleisesti esiintyvästä perheväkivallasta sellaisiin vahingollisiin perinteisiin tapoihin, joihin liittyy naisiin kohdistuvaa fyysistä väkivaltaa kuten sukupuolielinten silpominen ja kunniarikokset, ja jotka ovat naisiin kohdistuvan väkivallan erityinen muoto.

(13)

Lapsia, nuoria tai naisia, jotka ovat nähneet, kun heidän lähisukulaistaan on pahoinpidelty, olisi tällä päätöksellä perustetun ohjelman (jäljempänä ’ohjelma’) mukaisesti pidettävä väkivallan uhreina.

(14)

Euroopan unioni voi tuoda lisäarvoa pääsääntöisesti jäsenvaltioiden toteuttamiin toimiin, joiden tarkoituksena on lapsiin, nuoriin ja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäiseminen, mukaan lukien seksuaalinen väkivalta ja muu hyväksikäyttö, sekä uhrien ja riskiryhmien suojeleminen, seuraavin keinoin: tiedon, kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihtaminen ja jakaminen, innovatiivisen lähestymistavan edistäminen, toiminnan painopisteiden vahvistaminen, tarvittaessa verkottumisen kehittäminen, Euroopan yhteisön laajuisten hankkeiden valitseminen ohjelmaan, mukaan lukien hankkeet, joilla tuetaan kadonneille ja seksuaalisesti hyväksikäytetyille lapsille tarkoitettuja maksuttomia auttavia puhelimia ja päivystäviä puhelimia, kaikkien asiaan liittyvien osapuolten motivointi ja aktivointi sekä Euroopan laajuisten väkivaltaa koskevaa tietoisuutta lisäävien kampanjoiden toteuttaminen. Näiden toimien piiriin olisi sisällytettävä myös ihmiskaupan uhreina oleville lapsille, nuorille ja naisille annettava tuki.

(15)

Koska paikalliset ja alueelliset organisaatiot voivat yhteistyössä muiden jäsenvaltioiden vastaavien organisaatioiden kanssa usein tehokkaasti puuttua väkivallan perimmäisiin syihin ja seurauksiin, ohjelmassa olisi kiinnitettävä asianmukaista huomiota ehkäiseviin toimenpiteisiin ja uhrien tukemiseen paikallisella ja alueellisella tasolla.

(16)

Tämän päätöksen tavoitteita, jotka ovat kaikenlaisen lapsiin, nuoriin ja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäiseminen ja torjuminen, ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, sillä tietoja on vaihdettava yhteisön tasolla ja hyviä käytäntöjä on jaettava koko yhteisössä, vaan ne voidaan yhteensovitetun ja monialaisen lähestymistavan tarpeen ja ohjelman laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä päätöksessä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(17)

Tässä päätöksessä vahvistetaan ohjelman koko keston ajaksi rahoituskehys, jota budjettivallan käyttäjä pitää talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (11) 37 kohdan mukaisesti ensisijaisena ohjeenaan vuosittaisessa talousarviomenettelyssä.

(18)

On sovellettava Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annettua neuvoston asetusta (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (12), jäljempänä ’varainhoitoasetus’, ja Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 soveltamissäännöistä 23 päivänä joulukuuta 2002 annettua komission asetusta (EY, Euratom) N:o 2342/2002 (13), joilla turvataan yhteisön taloudelliset edut, ja otettava huomioon yksinkertaisuuden ja vastaavuuden periaatteet budjettivälineiden valinnassa, niiden tapausten määrän rajoittaminen, joissa komissiolla on välitön toteuttamis- ja hallinnointivastuu, ja resurssien määrän pitäminen oikeassa suhteessa resurssien käytöstä johtuvaan hallinnolliseen kuormitukseen.

(19)

Olisi myös toteutettava asianmukaiset toimenpiteet väärinkäytösten ja petosten estämiseksi sekä ryhdyttävä tarvittaessa toimiin menetettyjen, aiheettomasti maksettujen tai väärinkäytettyjen varojen takaisinperimiseksi Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 18 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 (14), komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi 11 päivänä marraskuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (Euratom, EY) N:o 2185/96 (15) ja Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista 25 päivänä toukokuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 (16) mukaisesti.

(20)

Varainhoitoasetuksessa säädetään, että toiminta-avustukset on sidottava perussäädökseen.

(21)

Tämän päätöksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (17) mukaisesti.

(22)

Naisten ja miesten tasapuolinen osallistuminen päätöksentekoprosessiin on keskeinen tekijä naisten ja miesten todellisen tasa-arvon saavuttamiseksi. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi tehtävä parhaansa saavuttaakseen sukupuolten välisen tasapainon ohjelman 10 artiklassa tarkoitetun komitean kokoonpanossa,

a)

tällä alalla toimivien 7 artiklassa tarkoitettujen valtioista riippumattomien järjestöjen tai muiden organisaatioiden avustaminen ja kannustaminen;

b)

erityisille kohderyhmille, kuten tietyille ammattikunnille, toimivaltaisille viranomaisille tai rajatuille kansalaisryhmille ja riskiryhmille suunnattujen tietoisuutta lisäävien toimien kehittäminen ja toteuttaminen, tavoitteena lisätä tietoa väkivallasta ja edistää nollatoleranssia väkivaltaa kohtaan, sekä kannustaa väkivallan uhrien tukemista ja väkivaltatapausten ilmoittamista toimivaltaisille viranomaisille;

c)

kahdesta Daphne-ohjelmasta saatujen tulosten levittäminen, mukaan lukien niiden soveltaminen, siirtäminen ja käyttäminen uusien tuensaajien hyväksi tai uusilla maantieteellisillä alueilla;

d)

väkivallalle alttiiden henkilöiden myönteiseen kohteluun vaikuttavien toimenpiteiden määrittäminen ja edistäminen, eli sellaisen lähestymistavan omaksuminen, joka edistää heidän arvostamistaan sekä heidän hyvinvointiaan ja itsensä toteuttamista;

e)

monialaisten verkostojen perustaminen ja tukeminen, tällä alalla toimivien valtioista riippumattomien järjestöjen ja muiden organisaatioiden välisen yhteistyön vahvistamiseksi;

f)

näyttöön perustuvan tiedon ja tietoperustan laajentamisen, tietojen ja hyvien käytäntöjen vaihdon, tunnistamisen ja levittämisen varmistaminen muun muassa tutkimuksen, koulutuksen, opintokäyntien ja henkilöstövaihdon avulla;

g)

lapsiin, nuoriin ja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyä koskevan tietoisuutta lisäävän aineiston ja opetusaineiston suunnittelu ja testaus, ja jo käytettävissä olevan aineiston täydentäminen ja muokkaus uusilla maantieteellisillä alueilla tai uusien kohderyhmien käyttöä varten;

h)

väkivaltaan liittyvien ilmiöiden ja väkivallan uhreihin ja yhteiskuntaan yleensä kohdistuvien vaikutusten tutkiminen, mukaan lukien terveydenhuoltoon liittyvät sekä sosiaaliset ja taloudelliset kustannukset, väkivallan perimmäisiin syihin puuttumiseksi yhteiskunnan kaikilla tasoilla;

i)

väkivallan uhreille ja riskiryhmiin kuuluville tarkoitettujen tukiohjelmien sekä väkivallantekijöille tarkoitettujen toimenpideohjelmien suunnittelu ja täytäntöönpano, varmistaen samalla uhrien turvallisuus.

a)

komission toteuttamat erityistoimet, kuten selvitykset ja tutkimukset, mielipidemittaukset ja -tutkimukset, indikaattoreiden ja menetelmien kehittäminen, tietojen ja tilastoiden keruu, käsittely ja levittäminen, seminaarit, konferenssit ja asiantuntijakokoukset, julkisten kampanjoiden ja tilaisuuksien järjestäminen, neuvontapalveluiden ja verkkosivujen kehittäminen ja ylläpito, tiedotusmateriaalin (tietotekniset sovellukset ja opetusvälineet mukaan lukien) laatiminen ja levittäminen, väkivaltaan liittyviä asiantuntijalausuntoja antavan sidosryhmien suunnitteluryhmän perustaminen ja sen työn helpottaminen, kansallisten asiantuntijoiden muiden verkostojen tukeminen sekä analyysit, seuranta ja arvioinnit; tai

b)

erityiset yhteisön edun mukaiset valtioidenväliset hankkeet, joihin osallistuu vähintään kaksi jäsenvaltiota vuotuisissa toimintaohjelmissa määrätyin edellytyksin; tai

c)

edellä 2 artiklassa olevien ohjelman yleisten tavoitteiden mukaisesti yleiseurooppalaista etua ajavien valtioista riippumattomien järjestöjen tai muiden järjestöjen toiminnan tukeminen vuotuisissa toimintaohjelmissa määrätyin edellytyksin.

a)

maat, joiden kanssa Euroopan unioni on allekirjoittanut liittymissopimuksen;

b)

ehdokasmaat, joita varten on laadittu liittymistä valmisteleva strategia, kunkin maan osalta puitesopimuksessa ja assosiaationeuvostojen päätöksissä määrättyjen yhteisön ohjelmiin osallistumista koskevien yleisten periaatteiden sekä yleisten ehtojen mukaisesti;

c)

ETA:an kuuluvat Efta-maat ETA-sopimuksen määräysten mukaisesti;

d)

Länsi-Balkanin maat niiden yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti, jotka vahvistetaan näiden maiden kanssa yhteisön ohjelmiin osallistumisen yleisistä periaatteista tehtyjen puitesopimusten perusteella.

—

avustus,

—

julkisia hankintoja koskeva sopimus.

a)

edellä olevassa 2 ja 3 artiklassa määritellyt yleiset ja erityiset tavoitteet ja 3 artiklassa määritellyt eri aloilla toteutettavat toimenpiteet sekä yhdenmukaisuus vuotuisen toimintaohjelman kanssa;

b)

ehdotetun toimen suunnittelun, organisoinnin, esittelyn ja odotettujen tulosten laatu;

c)

yhteisöltä haetun rahoituksen määrä ja sen kustannustehokkuus odotettuihin tuloksiin nähden;

d)

odotettujen tulosten vaikutus 2 ja 3 artiklassa määriteltyihin ohjelman yleisiin ja erityisiin tavoitteisiin sekä 3 artiklassa määriteltyihin eri aloilla toteutettaviin toimenpiteisiin;

e)

innovointi.

a)

ohjelman tavoitteidenmukaisuus;

b)

ehdotettujen toimien laatu;

c)

toimien todennäköinen kerrannaisvaikutus toimien kohdeyleisöön;

d)

toteutettavien toimien maantieteellinen ulottuvuus;

e)

kansalaisten osallistuminen asiaan liittyvien tahojen organisointiin;

f)

ehdotetun toimen kustannus-hyötysuhde.

a)

väliarviointia koskevan kertomuksen ohjelman tuloksista ja täytäntöönpanon laadullisista ja määrällisistä näkökohdista viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2011 sekä luettelon rahoitetuista hankkeista ja toimenpiteistä;

b)

tiedonannon ohjelman jatkamisesta viimeistään 31 päivänä toukokuuta 2012;

c)

jälkiarviointikertomuksen ohjelman täytäntöönpanosta ja tuloksista viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014.