30.4.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 112/14

(1)

Komissio vastaanotti 15. lokakuuta 2004 päivätyn ja 25. lokakuuta 2004 vastaanotetuksi kirjatun kantelun, jonka mukaan slovakialaiselle Frucona Košice, a. s. -yritykselle on myönnetty sääntöjenvastaisesti valtiontukea. Kantelija toimitti lisätietoja 3. helmikuuta 2005. Kantelijan kanssa pidettiin kokous 24. toukokuuta 2005.

(2)

Komissio pyysi kantelijan toimittamien tietojen perusteella 6. joulukuuta 2004 päivätyllä kirjeellä Slovakialta tietoja toimenpiteestä, jota kantelu koskee. Slovakia vastasi 4. tammikuuta 2005 päivätyllä ja 17. tammikuuta 2005 vastaanotetuksi kirjatulla kirjeellä, jossa se antoi komissiolle tietoja Frucona Košice, a. s. -yritykselle myönnetystä väitetystä sääntöjenvastaisesta tuesta ja pyysi sitä hyväksymään kyseisen tuen taloudellisissa vaikeuksissa olevalle yritykselle myönnettävänä pelastustukena. Slovakia toimitti lisätietoja 24. tammikuuta 2005 päivätyllä ja 28. tammikuuta 2005 vastaanotetuksi kirjatulla kirjeellä. Komissio pyysi lisätietoja 9. helmikuuta 2005 päivätyllä kirjeellä, johon se sai vastauksen 4. maaliskuuta 2005 päivätyllä ja 10. maaliskuuta vastaanotetuksi kirjatulla kirjeellä. Slovakian viranomaisten kanssa pidettiin kokous 12. toukokuuta 2005.

(3)

Komissio ilmoitti Slovakialle 5. heinäkuuta 2005 päivätyllä kirjeellä päättäneensä aloittaa kyseisen tuen osalta EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn.

(4)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2). Komissio on kehottanut asianomaisia esittämään huomautuksensa tuesta.

(5)

Slovakian viranomaiset esittivät huomautuksensa 10. lokakuuta 2005 päivätyllä ja 17. lokakuuta 2005 vastaanotetuksi kirjatulla kirjeellä. Komissio sai lisäksi huomautuksia yhdeltä asianosaiselta (tuensaajalta) 24. lokakuuta 2005 päivätyllä ja 25. lokakuuta 2005 vastaanotetuksi kirjatulla kirjeellä. Komissio toimitti ne edelleen Slovakialle, jolla oli mahdollisuus vastata niihin; Slovakian huomautukset saatiin 16. joulukuuta 2005 päivätyllä ja 20. joulukuuta vastaanotetuksi kirjatulla kirjeellä. Tuensaajan kanssa pidettiin 28. maaliskuuta 2006 kokous, jossa sillä oli mahdollisuus ilmaista mielipiteensä asiasta. Slovakia toimitti lisätietoja 5. toukokuuta 2006 päivätyllä ja 8. toukokuuta 2006 vastaanotetuksi kirjatulla kirjeellä.

(6)

Tuen saaja on Frucona Košice, a. s. -yritys (jäljempänä ’tuensaaja’), joka tuen tarkastelun kannalta ratkaisevan ajanjakson aikana valmisti alkoholia, alkoholijuomia, alkoholittomia juomia, hedelmä- ja vihannessäilykkeitä sekä etikkaa. Tuensaaja ei nykyään enää valmista alkoholia eikä alkoholijuomia. Se toimii kuitenkin alkoholin ja alkoholijuomien tukkukaupassa. Yritys sijaitsee EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisella aluetukikelpoisella alueella.

(7)

Tuensaajan palveluksessa oli tuen tarkastelun kannalta ratkaisevan ajanjakson aikana noin 200 ihmistä. Muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta tehtyä päätöstä koskevissa huomautuksissaan tuensaaja esitti komissiolle tietoja liikevaihdostaan (valmisteverot ja alv mukaan luettuina). Tiedot esitetään seuraavassa taulukossa.

Taulukko 1

Tuotannon eri lohkojen liikevaihto valmisteverot ja alv mukaan luettuina (Slovakian korunoina)

(8)

Kyseiset tiedot poikkeavat merkittävästi tiedoista, jotka komissio sai Slovakian viranomaisilta ja jotka mainittiin muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä (5). Vastatessaan tuensaajan huomautuksiin muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisen jälkeen Slovakian viranomaiset eivät kiistäneet edellä mainittujen lukujen oikeellisuutta. Slovakian viranomaisten mukaan tuensaaja täyttää keskisuuren yrityksen kriteerit.

(9)

Kiistanalainen toimenpide on Košicen kaupungin neljännen kaupunginosan (Košice IV) veroviraston (jäljempänä ’verovirasto’) luopuminen verosaatavistaan osana velkojien kanssa tehtyä velkasaneerausta. Menettelystä säädetään konkurssi- ja velkasaneerausta koskevassa Slovakian laissa 328/91 (jäljempänä ’konkurssilaki’).

(10)

Velkojien kanssa tehty velkasaneeraus (jäljempänä ’velkasaneeraus’ tai ’velkasaneerausmenettely’) on tuomioistuimen valvonnassa suoritettava menettely, jonka tavoitteena on – konkurssimenettelyn tavoin – ylivelkaantuneiden yritysten taloudellisen tilanteen järjestely (6). Konkurssimenettelyssä yhtiö lopettaa toimintansa, ja sen omaisuus joko myydään uudelle omistajalle tai yhtiö puretaan. Velkasaneerausmenettelyssä ylivelkaantunut yhtiö sen sijaan jatkaa toimintaansa ilman omistajanmuutosta.

(11)

Velkasaneerausmenettelyn käynnistää ylivelkaantunut yhtiö. Sen tarkoituksena on päästä velkojien kanssa sopimukseen (jäljempänä ’velkojasopimus’) siten, että ylivelkaantunut yritys suorittaa osan veloistaan ja loput jätetään perimättä. Menettelyä valvovan tuomioistuimen on hyväksyttävä sopimus.

(12)

Velkojat, joiden saamiset on turvattu esimerkiksi panttioikeudella, ovat nk. erillisen velkojan asemassa. Velkasaneerausta koskevan ehdotuksen hyväksymiseksi kaikkien erillisten velkojien on äänestettävä sen puolesta, kun taas muiden velkojien tapauksessa riittää määräenemmistö. Erilliset velkojat äänestävät kukin erikseen, ja heillä on ehdotusta koskeva veto-oikeus.

(13)

Näillä erillisillä velkojilla on etuoikeutettu asema myös konkurssimenettelyssä. Panttiomaisuuden myynnistä saatava voitto on määrä käyttää yksinomaan erillisten velkojien saatavien maksuun. Jos panttiomaisuuden myynti ei riitä kattamaan erillisten velkojien kaikkia saatavia, loput osat näiden saatavista yhdistetään toisessa ryhmässä muiden velkojien saataviin. Toisessa ryhmässä velkojien saatavat maksetaan suhteellisesti.

(14)

Konkurssilain mukaan yrityksen, joka hakee velkojien kanssa suoritettavaa velkasaneerausta, on esitettävä tuomioistuimelle luettelo toimenpiteistä, jotka koskevat yrityksen rakenneuudistusta ja sen toiminnan jatkuvaa rahoitusta velkasaneerauksen jälkeen.

(15)

Vero- ja maksuhallinnosta ja alueellisten veroviranomaisten järjestelmän muuttamisesta annetun Slovakian lain 511/92 (jäljempänä ”verohallintolaki”) mukaan yrityksellä on mahdollisuus hakea veroviranomaisilta lykkäystä verojen maksuun. Määrästä, joiden maksuun myönnetään lykkäystä, on annettava vakuus ja maksettava korko.

(16)

Verohallintolaissa säädetään myös veroulosotosta, jonka tarkoituksena on verosaatavien maksaminen valtiolle kiinteän omaisuuden, irtaimen omaisuuden tai koko yrityksen myynnillä.

(17)

Tuensaaja käytti marraskuusta 2002 marraskuuhun 2003 verohallintolaissa annettua mahdollisuutta lykätä valmisteveron maksua (7). Lykätyn veron määrä oli yhteensä 477 015 759 Slovakian korunaa (12,6 miljoonaa euroa). Ennen kuin verovirasto hyväksyi maksujen lykkäämisen, se turvasi lain mukaisesti kaikki saatavansa tuensaajan omaisuutta vastaan. Slovakian viranomaiset ilmoittavat, että kyseisten vakuuksien arvo oli tuensaajan kirjanpidon perusteella 397 476 726 Slovakian korunaa (10,5 miljoonaa euroa). Tuensaaja ilmoittaa kuitenkin, että asiantuntijoiden vuoden 2003 lopussa tekemän arvion mukaan kyseisten vakuuksien arvo oli 193 940 000 Slovakin korunaa (5 miljoonaa euroa). Tämä on tuensaajan mukaan vakuudeksi annetun omaisuuden (irtaimen omaisuuden, kiinteistöjen ja saatavien) arvo nk. asiantuntijahintoina ilmaistuna.

(18)

Verohallintolakiin tehtyjen muutosten myötä verolykkäysmahdollisuutta rajoitettiin 1. tammikuuta 2004 alkaen niin, että sitä voitiin hakea enää vain kerran vuodessa. Tuensaaja käytti verolykkäysmahdollisuutta joulukuun 2003 valmisteveroon, joka erääntyi tammikuussa 2004. Se ei kuitenkaan pystynyt maksamaan eikä siis enää lykkäämään tammikuun 2004 valmisteveroa, jonka eräpäivä oli 25. helmikuuta 2004. Näin ollen tuensaajasta tuli ylivelkaantunut yritys konkurssilaissa tarkoitetulla tavalla. Samalla se menetti alkoholin valmistus- ja prosessointiluvan.

(19)

Tuensaaja kääntyi 8. maaliskuuta 2004 toimivaltaisen aluetuomioistuimen puoleen hakeakseen velkasaneerausta. Aluetuomioistuin hyväksyi velkasaneerausmenettelyn 29. huhtikuuta 2004 tekemällään päätöksellä todettuaan, että kaikki laissa kyseiselle menettelylle säädetyt ehdot täyttyvät. Heinäkuun 9 päivänä 2004 pidetyssä istunnossa velkojat äänestivät tuensaajan ehdottaman velkasaneerauksen puolesta. Velkasaneeraus vahvistettiin 14. heinäkuuta 2004 menettelyn valvonnasta vastaavan aluetuomioistuimen päätöksellä.

(20)

Verovirasto haki elokuussa 2004 muutosta tähän tuomioistuimen vahvistamispäätökseen. Korkein oikeus päätti 25. lokakuuta 2004, että muutoksenhaulta puuttuvat käsiteltäväksi ottamisen perusteet, ja julisti päätöksen, jolla aluetuomioistuin oli hyväksynyt velkasaneerauksen, lainvoimaiseksi ja täytäntöönpanokelpoiseksi 23. heinäkuusta 2004 alkaen. Myöhemmin yleinen syyttäjä käynnisti ylimääräisen muutoksenhaun aluetuomioistuimen päätöstä vastaan. Asian käsittely on edelleen kesken korkeimmassa oikeudessa.

(21)

Velkoja ja verovirasto sopivat tuensaajan kanssa seuraavanlaisesta velkasaneerauksesta: tuensaajan maksaa 35 % velastaan kuukauden kuluessa velkojasopimuksen voimaantulosta ja velkojat jättävät perimättä loput 65 % velasta. Kaikkia velkojia kohdeltiin tasapuolisesti. Yksittäisiä velkojia koskevat määrät mainitaan seuraavassa taulukossa.

Taulukko 2

Tuensaajan velkojen tilanne ennen velkasaneerausmenettelyä ja sen jälkeen [Slovakian korunoina]

(22)

Veroviraston saatavat, jotka sisällytettiin velkasaneerausmenettelyyn, olivat 640 793 831 Slovakian korunaa (16,86 miljoonaa euroa) ja muodostuivat maksamattomista valmisteveroista toukokuun 2003 ja maaliskuun 2004 väliseltä ajalta, alv:stä tammi-huhtikuun 2004 väliseltä ajalta sekä näihin lisätyistä sakoista ja koroista. Veroviraston perimättä jättämät saatavat olivat 416 515 990 Slovakian korunaa (11 miljoonaa euroa). Velkasaneeraus toi verovirastolle 224 277 841 Slovakian korunaa (5,86 miljoonaa euroa).

(23)

Verovirasto oli velkasaneerausmenettelyssä erillisen velkojan asemassa ja äänesti näin ollen itsenäisesti velkasaneerauksen puolesta. Veroviraston etuoikeutettu asema johtuu siitä, että osa velkasaneerauksen kohteena olleista veroviraston saatavista oli vakuudellisia saatavia, jotka liittyivät tuensaajan veronmaksun lykkäämiseen vuosina 2002 ja 2003 (ks. kohta 17) Kaikki muutkin velkojat äänestivät ehdotetun velkasaneerauksen puolesta. Niiden saamiset olivat tavallisia vakuudettomia kauppasaatavia.

(24)

Tuensaaja esitti velkasaneerausta koskevassa ehdotuksessaan konkurssilain mukaisesti rakenneuudistustoimenpiteitä, jotka koskivat tuotantoa, jakelua ja työvoimaa (ja joihin sisältyi myös tarpeettoman työvoiman irtisanominen).

(25)

Yrityksen organisaatioon ja työvoimaan liittyen tuensaaja kaavaili seuraavia toimenpiteitä: yhden yleisen tuotantoryhmän muodostaminen kaikkia tuotantotoimintoja varten, yrityksen kuljetuskaluston uudelleenorganisointi poistamalla ajoneuvot, joiden jäännösarvo on alhaisin, sekä kaupallisten toimintojen uudelleenorganisointi. Näiden toimenpiteiden lisäksi oli määrä irtisanoa 50 työntekijää maalis-toukokuun 2004 välisenä aikana. Lisäksi 50 muun työntekijän oli määrä työskennellä saman ajanjakson aikana 60 prosentin palkalla.

(26)

Tuotantoon ja teknisiin toimintoihin liittyen tuensaaja ilmoitti, että koska yritys oli menettänyt luvan valmistaa alkoholia, se antaisi kyseisen tuotantolaitteiston vuokralle huhtikuusta 2004. Tuensaaja suunnitteli joidenkin kannattamattomien alkoholittomien juomien valmistuksen vähentämistä tai lopettamista ja mainitsi, että minkä tahansa uuden tuotteen lisäämistä tähän kategoriaan edeltäisi sen tuotannon kannattavuusanalyysi.

(27)

Lisäksi tuensaaja mainitsi seuraavat toimenpiteet: kustannusrakenteen uudistaminen, johon on määrä päästä alkoholin valmistuksen lopettamisesta johtuvien alhaisempien tuotantokustannusten ja oman kuljetuskaluston osittaisen poistamisen myötä, sekä vanhan kaluston myynti romuksi.

(28)

Tuensaaja suunnitteli myös yhtiön hallintorakennuksen, myymälän ja virkistysrakennuksen myyntiä ja toi esille mahdollisuuden myydä tai antaa vuokralle etikan tuotantoon käytetty laitteisto. Slovakian viranomaiset vahvistivat muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta tehtyä päätöstä koskevissa huomautuksissaan, ettei hallintorakennuksen, myymälän ja virkistysrakennuksen myyntiä ollut toteutettu.

(29)

Tuensaaja suunnitteli valmiiden tuotteiden varastojen intensiivistä myyntiä (10).

(30)

Velkasaneerausta koskevan ehdotuksen mukaan tuensaajan oli määrä rahoittaa velkasaneeraus omista varoistaan (varastojen myynti) [alle 150] miljoonaan Slovakian korunaan sekä ulkopuolisella rahoituksella liikepankin antaman lainan muodossa 100 miljoonaan Slovakian korunaan. Niiden tietojen mukaan, jotka tuensaaja esitti vastauksena muodollisen tutkintamenettelyn käynnistämiseen, jäljellä oleva velka oli määrä kattaa viime kädessä uuden osakeannin tuotolla (21 miljoonaa Slovakian korunaa; 0,56 miljoonaa euroa), varastojen myyntituotolla ([alle 150] miljoonaa Slovakian korunaa; [alle 3,9] miljoonaa euroa) sekä Old Herold, s.r.o. -yhtiön myöntämän toimitusluoton ansiosta ([70–130] miljoonaa Slovakian korunaa; [1,8–3,4] miljoonaa euroa). Old Herold, s. r. o. –yhtiön laskujen erääntymisaika oli 40 päivää, mikä oli tuensaajan mukaan pitkä kesto ottaen huomioon tuensaajan kriittinen tilanne. Tämän pidennetyn erääntymisajan ansiosta tuensaaja saattoi koota tarvittavat käteisvarat.

(31)

Slovakian viranomaiset ilmoittivat komissiolle muodollisen tutkintamenettelyn käynnistämisen jälkeen, että tuensaajan jäljellä oleva velka verovirastolle (224 277 841 Slovakian korunaa) maksettiin 17. joulukuuta 2004. Slovakian viranomaiset vahvistivat, että velkasaneerausmenettelyssä sovitun perimättäjätön toteutus keskeytettiin, kunnes Euroopan komission menettely on saatettu päätökseen.

(32)

Komissio ilmoitti muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta tekemässään päätöksessä suhtautuvansa epäillen siihen väitteeseen, ettei kiistanalaiseen verosaatavista luopumiseen liittyisi valtion tukea. Komissio teki sen johtopäätöksen, ettei veroviraston toiminta velkasaneerausmenettelyn yhteydessä ollut markkinataloudessa toimivan velkojan periaatteen mukaista. Komissio erityisesti huomautti, että verovirasto oli muihin velkojiin verrattuna oikeudellisesti erilaisessa tilanteessa, koska sillä oli vakuudellisia saatavia ja mahdollisuus käynnistää veroulosotto. Komissio suhtautui epäillen siihen, että velkasaneerausmenettely johtaisi parhaimpaan mahdolliseen lopputulokseen valtiolle verrattuna konkurssimenettelyyn tai veroulosottoon.

(33)

Komissio esitti myös epäilyksiä kiistanalaisen toimenpiteen soveltuvuudesta yhteismarkkinoille. Ensiksikin komissio asetti kyseenalaiseksi sen, että tukea voitaisiin pitää yhteismarkkinoille soveltuvana pelastustukena, kuten Slovakian viranomaiset olivat väittäneet. Pelastustukea voi olla vain luottotakuiden tai luottojen muodossa annettu likviditeettituki. Kiistanalainen toimenpide on kuitenkin velan perimättä jättäminen, mikä vastaa avustusta, jota ei tarvitse maksaa takaisin. Lisäksi toimenpide toteutettiin ilman sitä oletusta, että kuuden kuukauden kuluessa pelastustoimenpiteen hyväksymisestä tuensaaja esittää rakenneuudistus- tai selvitystilasuunnitelman taikka maksaa takaisin koko tuen.

(34)

Komissio tarkasteli myös kiistanalaisen toimenpiteen soveltuvuutta yhteismarkkinoille rakenneuudistustukena ja esitti epäilyksiä seuraavien kahden pääehdon täyttymisestä: sellaisen rakenneuudistussuunnitelman olemassaolo, jolla varmistetaan kohtuullisessa ajassa paluu pitkän aikavälin elinkelpoisuuteen, sekä tuen rajoittaminen vähimpään välttämättömään.

(35)

Osassa II mainittujen tilannetietojen ohella tuensaaja esitti seuraavat huomautukset.

(36)

Tuensaaja toteaa, että syynä sen taloudellisiin vaikeuksiin vuoden 2004 alussa oli verohallintolain muutos, joka rajoitti mahdollisuuden hakea verolykkäystä yhteen kertaan vuodessa. Kyseessä oli merkittävä muutos tuensaajalle, koska se antamiensa tietojen mukaan oli aikaisempina vuosina ollut riippuvainen tästä mahdollisuudesta.

(37)

Pääasian osalta tuensaaja totesi ensinnäkin kantanaan, ettei kiistanalaisen toimenpiteen tarkastelu kuulu komission toimivaltaan, koska toimenpide oli tullut voimaan ennen liittymispäivää eikä ollut sovellettavissa liittymisen jälkeen. Tuensaaja totesi toimenpiteen tulleen voimaan ennen liittymistä, koska velkasaneerausmenettely käynnistettiin 8. maaliskuuta 2004 ja – kuten tuensaaja toteaa – vahvistettiin tuomioistuimessa 29. huhtikuuta 2004 eli ennen Slovakian tasavallan liittymistä Euroopan unioniin. Lisäksi tuensaajan huomautusten mukaan veroviranomaiset ilmaisivat ennen velkasaneerausmenettelyn aloittamista käydyissä neuvotteluissa hyväksyntänsä ehdotetulle velkasaneeraukselle. Joulukuussa 2003 pidettiin kokous Slovakian tasavallan keskusveroviranomaisen kanssa, ja verovirasto lähetti 3. helmikuuta 2004 tuensaajalle kirjeen, jossa se tuensaajan antamien tietojen mukaan vahvisti velkasaneerauksen mahdollisuuden.

(38)

Tuensaaja totesi myös, että siinäkin tapauksessa, että komissio katsoo sillä olevan toimivaltaa asiassa, kiistanalainen toimenpide ei ole valtiontukea, koska markkinataloudessa toimivan velkojan periaate täyttyy.

(39)

Ensinnäkin tuensaaja toteaa, että velkasaneerausmenettelyn vertaaminen veroulosottoon on harhaanjohtavaa, koska velkasaneerausmenettelyn aloittaminen sulkee pois tai keskeyttää veroulosoton. Verovirasto ei siksi voinut valita veroulosottoa. Tuensaaja toteaa edelleen, että mikäli se ei olisi vapaaehtoisesti tehnyt aloitetta velkasaneerausmenettelystä, sillä olisi joidenkin viikkojen tai kuukausien päästä ollut lakisääteinen velvoite aloittaa konkurssi- tai velkasaneerausmenettely maksukyvyttömyyslainsäädännön mukaisesti.

(40)

Toiseksi tuensaaja toteaa, että valtion päätös estää konkurssi ja etsiä sen sijaan ratkaisua velkasaneerausmenettelyn kautta oli osoitus markkinataloudessa toimivan velkojan periaatteen täyttymisestä. Tuensaaja esittää todisteeksi kahden tilintarkastajan ja yhden konkurssipesänhoitajan vahvistuksen siitä, että verovirasto saa saataviaan takaisin enemmän ja nopeammin velkasaneerausmenettelyn kautta kuin konkurssimenettelyssä. Tuensaaja esittää myös muuta materiaalia ja tilastoja osoittaakseen, että konkurssimenettely kestää Slovakiassa keskimäärin 3–7 vuotta ja antaa tulokseksi vain hyvin rajoitetun tuoton omaisuuden myynnistä (11).

(41)

Tuensaaja perustaa analyysinsa pääasiassa EKORDA-tilintarkastusyhtiön 7. heinäkuuta 2004 päivättyyn raporttiin, joka verovirastolla oli tuensaajan mukaan käytössään ennen velkojien äänestystä 9. heinäkuuta 2004. Tästä ei kuitenkaan esitetty näyttöä.

(42)

EKORDA-yhtiön raportin mukaan omaisuuden myynnistä saatava tuotto olisi konkurssitapauksessa enintään 204 miljoonaa Slovakian korunaa (5,3 miljoonaa euroa) ja eri maksuilla (45 miljoonaa Slovakin korunaa) vähennettynä vain 159 miljoonaa Slovakian korunaa (4,2 miljoonaa euroa). Tuensaaja itse korjasi vähennettävien maksujen summan 36 miljoonaan Slovakian korunaan, jolloin tulokseksi saatava määrä on 168 miljoonaa Slovakin korunaa (4,4 miljoonaa euroa). Myös jos verovirasto olisikin ainoana nk. erillisenä velkojana ja suurimpana velkojana saanut suurimman osan tästä tuotosta, se olisi edelleen ollut vähemmän kuin mitä verovirasto sai velkasaneerauksen jälkeen.

(43)

EKORDA-yhtiö käytti perustana seuraavien omaisuuserien kirjanpitoarvoa: käyttöomaisuus, varastot, likvidit varat sekä lyhytaikaiset saatavat siten tarkistettuina, että on otettu huomioon niiden takaisinperinnän mahdollisuudet sekä alhainen luottokelpoisuusmääritys. EKORDA korjasi tuensaajan omaisuuden nimellisarvon nk. likvidaatiokertoimella kussakin omaisuuserässä omaisuuden konkurssimyynnin tapauksessa (käyttöomaisuus 45 %, varastot ja lyhytaikaiset saatavat 20 % ja likvidit varat 100 %).

(44)

EKORDA mainitsee tuensaajan tulevan toiminnan verotuoton (12) sekä myös alueen työllisyyden kasvun ja Slovakian elintarviketeollisuuden kehityksen tärkeinä tekijöinä päätöksessä turvata yrityksen säilyminen.

(45)

Tuensaaja mainitsee vielä kaksi muuta raporttia. Tilintarkastaja Marta Kochová tuli siihen lopputulokseen, että enimmäistuotto omaisuuden (jota ei kuitenkaan ollut arvioitu) myynnistä olisi 100 miljoonaa Slovakian korunaa (2,6 miljoonaa euroa) ja maksuilla (22 miljoonaa Slovakian korunaa) vähennettynä 78 miljoonaa Slovakian korunaa (2 miljoonaa euroa). Tuensaaja ei esittänyt muita tietoja tähän raporttiin liittyen. Konkurssipesänhoitaja Holovačová toteaa tuensaajan mukaan katsovansa velkasaneerauksen velkojan kannalta yleisesti edullisemmaksi kuin konkurssin. Yksi tähän liittyvistä näkökohdista on se, että velkojalla on intressi velallisen liiketaloudellisen toiminnan jatkumiseen (tuleva kaupallinen tuotto ja verotulo).

(46)

Kolmanneksi tuensaaja toteaa, että on otettava huomioon pitkän aikavälin näkökohdat, kuten tuleva verotulo. Oikeuskäytäntöä, jossa ei oteta huomioon sosiaalis-poliittisia näkökohtia markkinataloudessa toimivan velkojan periaatetta sovellettaessa (13), ei tuensaajan mukaan voida soveltaa tapaukseen, jossa viranomainen sisällyttää tarkasteluunsa tulevan verotuoton laskennan. Tuensaajan mukaan viranomaisen tilanne on tällöin verrannollinen markkinataloudessa toimivan velkojan tilanteeseen tapauksessa, jossa velkoja on asiakkaan toimittaja, jolla on intressi asiakkaan pysymiseen markkinoilla. Tuensaaja viittaa tämän jälkeen markkinataloudessa toimivan investoijan periaatetta koskevaan oikeuskäytäntöön.

(47)

Tuensaaja esitti päätelmänään, että markkinataloudessa toimivan velkojan periaate täyttyi ja että kiistanalainen toimenpide ei muodosta valtion tukea.

(48)

Vaikka komissio tulisi toiseen johtopäätökseen, tuensaaja esittää mielipiteenään, että kiistanalainen toimenpide soveltuu yhteismarkkinoille rakenneuudistustukena. Tuensaaja toteaa, että verovirasto tarkisti ennen velkasaneerauksen hyväksymistä tuensaajan liiketoimintasuunnitelman kannattavuuden siltä kannalta, voidaanko sillä palauttaa pitkän aikavälin elinkelpoisuus. Muodollisen rakenneuudistussuunnitelman puuttuminen on tuensaajan mukaan epäolennainen seikka tilanteessa, jossa komissio arvioi tapausta jälkikäteen, sillä komissio voi nyt todeta, onko tuensaaja tosiasiallisesti tullut elinkelpoiseksi. Tuensaaja toisaalta vastaavasti päättelee, että ennakkoarvioinnin tapauksessa yksityiskohtainen rakenneuudistussuunnitelma on välttämätön. Tuensaaja kuvaa sitten lyhyesti hyväksytyt rakenneuudistustoimenpiteet, jotka ovat oman pääoman korotus, työntekijöiden irtisanominen ja varastojen myynti. Tuensaaja katsoo, että alkoholin ja alkoholijuomien tuotannon lopettaminen ja tuotanto-omaisuuden vuokraaminen Old Herold, s.r.o. -yhtiölle on itse asiassa rakenneuudistustoimenpide. Vaikka lopettaminen johtui alun perin luvan menetyksestä, tuensaaja ei hakenut uutta lupaa velkasaneerauksen jälkeen.

(49)

Tuensaajan mukaan täyttyi samoin vaatimus siitä, että tuensaajan osuuden rakenneuudistuksessa on oltava merkittävä.

(50)

Lopuksi tuensaaja toteaa, että se, että tuensaaja toimii tukialueella ja on yksi alueen suurimmista työnantajista, tulisi myös ottaa huomioon sovellettaessa rakenneuudistustuen suuntaviivoja.

(51)

Slovakian viranomaiset vastasivat muodollisen tutkintamenettelyn aloittamiseen esittämällä tilannetietoja, jotka mainitaan edellä osassa II.

(52)

Slovakian viranomaiset totesivat, että verovirasto ei velkasaneerausmenettelystä äänestettäessä ottanut huomioon valtiontukeen liittyvää näkökohtaa. Verovirasto ei pitänyt velkasaneerausta valtiontuen muotona, eikä tuensaajaa siksi vaadittu esittämään rakenneuudistussuunnitelmaa, joka on eri suunnitelma kuin tuomioistuimelle maksukyvyttömyyslainsäädännön mukaisesti esitettävä liiketoimintasuunnitelma.

(53)

Slovakian viranomaiset vastasivat tuensaajan esittämiin huomautuksiin seuraavin kommentein.

(54)

Slovakian viranomaiset eivät soveltaisi tähän tapaukseen tuensaajan huomautuksia konkurssimenettelyn keskimääräisestä kestosta ja keskimääräisestä omaisuuden myyntituotosta konkurssimenettelyssä. Ne katsovat, että kun otetaan huomioon velkojien vähäinen määrä ja sellaisen omaisuuden olemassaolo, johon liittyvä positiivinen likvidaatioarvo ylittäisi valtiolle velkasaneerauksen jälkeen maksetun summan, konkurssimenettely tapahtuisi keskimääräistä lyhyemmässä ajassa ja veroviraston tulo olisi korkeampi kuin velkasaneerauksen tapauksessa. Slovakian veroviranomaiset tekivät yrityksessä tarkastuksen 21. kesäkuuta 2004 ja totesivat, että 17. kesäkuuta 2004 tuensaajan likvidit varat olivat 161,3 miljoonaa Slovakian korunaa, saatavat 62,8 miljoonaa Slovakian korunaa, alkoholin ja alkoholijuomien varastojen arvo 84 miljoonaa Slovakian korunaa ja pitkäaikaiset varat (kirjanpitoarvona) 200 miljoonaa Slovakian korunaa

(55)

Slovakian viranomaiset katsovat, että veroulosotto oli käypä vaihtoehto verovirastolle. Ne toteavat, että verovirastolla oli mahdollisuus käynnistää kyseinen menettely ennen velkasaneerauksen aloittamista, kuten myös siinä tapauksessa, ettei tuomioistuin olisi vahvistanut velkasaneerausta (koska verovirasto erillisenä velkojana ei olisi äänestänyt sen puolesta).

(56)

Slovakian viranomaiset eivät ole tuensaajan kanssa samaa mieltä siitä, että sen taloudelliset vaikeudet johtuivat verohallintolain muutoksesta. Slovakian viranomaisten mukaan tuensaajan taloudelliset vaikeudet aiheutuivat sen taloudellisesta strategiasta käyttää välillisiä veroja liiketoimintansa pyörittämiseen. Tuensaajan olisi sen sijaan pitänyt yksinkertaisesti siirtää verot asiakkailta perittäviin hintoihin ja maksaa ne valtiolle.

(57)

Slovakian viranomaiset eivät ole yhtä mieltä siitä, että Slovakian keskusveroviranomaisen kanssa joulukuussa 2003 pidetty kokous olisi osoitus veroviraston ennakkohyväksynnästä velkasaneeraukselle. Ne esittivät Slovakian keskusveroviranomaisen 6. heinäkuuta 2004 päiväämän ja alaisuudessaan toimivalle verovirastolle osoittaman kirjeen, jossa Slovakian keskusveroviranomainen antaa verovirastolle ohjeet olla hyväksymättä tuensaajan ehdottamaa velkasaneerausta, koska se ei olisi valtion edun mukainen. Kirjeessä viitattiin luonteeltaan yleisempään kirjeeseen, jonka talousministeriö oli lähettänyt 15. tammikuuta 2004 alaisuuteensa kuuluvalle Slovakian keskusveroviranomaiselle ja jossa se oli antanut ohjeet olla hyväksymättä sellaisia ehdotuksia velkojien kanssa tehtäviksi velkasaneerauksiksi, jotka merkitsisivät verovirastojen verosaatavista luopumista. Lisäksi Slovakian viranomaiset tulkitsivat 3. helmikuuta 2004 päivättyä kirjettä, johon tuensaaja oli viitannut (ks. kohta 37), siten, että siinä selkeästi ja nimenomaisesti kieltäydytään hyväksymästä 35 prosentin tasoista velkasaneerausta.

(58)

Slovakian viranomaiset toteavat, että tuensaaja ei maksanut valmisteveroa määräajassa tammikuun 2001 ja maaliskuun 2004 välisenä aikana ja lykkäsi säännöllisesti verovelvoitteensa täyttämistä.

(59)

Slovakian viranomaisten mukaan merkittävät erot kahteen tilintarkastuskertomukseen (ks. kohdat 41 ja 45) sisältyvissä arvioissa herättävät epäilyksiä kummankin kertomuksen luotettavuudesta. Viranomaiset suhtautuvat epäillen erityisesti likvidaatiokertoimeen, jonka EKORDA-yhtiö liitti lyhytaikaisiin varoihin. Kertoimen tulisi olla suurempi kuin 20 %.

(60)

Lisäksi Slovakian viranomaiset katsovat, ettei tuensaaja ole laatinut toteuttamiskelpoista rakenneuudistussuunnitelmaa ja ettei velkasaneerausmenettelyn yhteydessä ehdotettuja toimenpiteitä voida pitää rakenneuudistustoimenpiteinä.

(61)

Koska osa tämän tapauksen kannalta merkityksellisistä tapahtumista sijoittuu kauteen ennen Slovakian tasavallan liittymistä Euroopan unioniin 1. toukokuuta 2004, komission on ensin tarkistettava, onko sillä toimivaltaa kiistanalaisen toimenpiteen suhteen.

(62)

Komissio ei voi tarkastella toimenpiteitä, jotka tulivat voimaan ennen liittymistä ja joita ei sovelleta liittymisen jälkeen, sen enempää liittymissopimuksen liitteessä IV olevassa 3 kohdassa tarkoitetun tilapäismekanismin perusteella kuin EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan mukaisia menettelyjä noudattaen. Liittymissopimus enempää kuin EY:n perustamissopimuskaan ei velvoita eikä valtuuta komissiota tarkastelemaan tällaisia toimenpiteitä.

(63)

Toisaalta liittymisen jälkeen voimaan tulleet toimenpiteet kuuluvat kiistatta EY:n perustamissopimuksen soveltamisalaan ja komission toimivaltaan. Määritettäessä ajankohtaa, jolloin tietty toimenpide tuli voimaan, käytetään ratkaisevana perusteena sitä oikeudellisesti sitovaa toimenpidettä, jonka myötä toimivaltainen valtion viranomainen myöntää tuen (14).

(64)

Tuensaaja totesi tässä tapauksessa, että kiistanalainen toimenpide tuli voimaan ennen liittymistä ja ettei se ollut sovellettavissa liittymisen jälkeen (ks. kohta 37).

(65)

Komissio ei voi hyväksyä tuensaajan esittämiä argumentteja. Ehdotus velkasaneerauksen aloittamisesta ei ole tuen myöntävän viranomaisen toimenpide, vaan tuensaajan toimenpide. Tuomioistuimen päätös velkasaneerauksen hyväksymisestä ei liioin ole tuen myöntävän viranomaisen toimenpide. Kyseisellä päätöksellä vain sallittiin, että tuensaaja ja sen velkojat jatkavat neuvotteluja velkasaneerauksesta, mutta on selvää, ettei se merkinnyt itse tuen myöntämistä. Ei ole olemassa näyttöä siitä, että Slovakian keskusveroviranomainen olisi ilmaissut hyväksyntänsä kiistanalaiselle toimenpiteelle joulukuussa 2003 pidetyssä kokouksessa. Slovakian viranomaiset ovat päinvastoin kiistäneet antaneensa mitään tällaista ennakkohyväksyntää. Helmikuun 3 päivänä 2004 päivätyssä kirjeessä nimenomaisesti kielletään hyväksymästä ehdotusta 35 prosentin velkasaneerauksesta.

(66)

Toimivaltaisen viranomaisen päätös luopua osasta saatavia tehtiin 9. heinäkuuta 2004, kun verovirasto hyväksyi tuensaajan ehdottaman velkasaneerauksen.

(67)

Näin ollen ei ole merkitystä kysymyksellä siitä, sovellettiinko toimenpidettä liittymisen jälkeen.

(68)

Komissio päättelee näin ollen, että sillä on toimivalta arvioida kiistanalainen toimenpide EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan nojalla.

(69)

EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(70)

Viranomaiselle, kuten verovirastolle, suoritettavasta velasta luopuminen on valtion varojen käyttöä. Toimenpide, joka suosii yhtä yksittäistä yritystä, on valikoiva.

(71)

Niihin tapahtumiin saakka, joiden johdosta maksukyvyttömyysmenettely pantiin alulle, tuensaaja toimi alkoholin ja alkoholijuomien, alkoholittomien juomien sekä hedelmä- ja vihannessäilykkeiden markkinoilla. Vuonna 2003 tuensaaja oli Slovakian kolmanneksi suurin alkoholin ja alkoholijuomien valmistaja. Alkoholin ja alkoholijuomien valmistusluvan menettämisestä (maaliskuusta 2004) lähtien tuensaaja on toiminut toisen yrityksen valmistaman alkoholin ja alkoholijuomien tukkukaupassa. Tämä toinen yritys on Old Herold, s. r. o., joka käyttää alkoholin ja alkoholijuomien valmistuksessa tuensaajalta vuokrattua tuotantolaitteistoa. Kaikki alat, joilla tuensaaja toimi ennen velkasaneerausmenettelyä ja joilla se toimii tällä hetkellä, kuuluvat jäsenvaltioiden välisen kaupan piiriin.

(72)

Muodollisen tutkintamenettelyn käynnistämisestä tekemässään päätöksessä komissio nosti esille epäilyjä siihen liittyen, vääristääkö kyseinen toimenpide tai uhkaako se vääristää kilpailua antamalla tuensaajalle edun, jota se ei voisi saada tavallisissa markkinaolosuhteissa. Toisin sanoen komissio esitti epäilyksiä siitä, että valtio olisi käyttäytynyt tuensaajaa kohtaan markkinataloudessa toimivan velkojan tavoin.

(73)

Voitiin todeta, että velkasaneeraus sisälsi samat velanjärjestelyehdot niin yksityisille velkojille kuin verovirastollekin. Velkojille oli määrä maksaa 35 prosenttia velasta määräajassa, minkä ehdon tuensaaja tosiasiallisesti täytti. Loput 65 prosenttia jätettiin perimättä.

(74)

Veroviraston oikeudellinen ja taloudellinen asema ennen velkasaneerausta oli kuitenkin edullisempi verrattuna yksityisiin velkojiin. Siksi on tarpeen tutkia, käyttikö verovirasto kaikki käytettävissään olleet keinot saadakseen mahdollisimman suuren osan saatavistaan maksetuiksi, kuten markkinataloudessa toimiva velkoja olisi menetellyt.

(75)

Määrittääkseen, täyttyikö markkinataloudessa toimivan velkojan periaate, komission on selvitettävä, saiko verovirasto konkurssimenettelyn ja veroulosoton mahdolliseen tulokseen verrattuna enemmän saataviaan takaisin sitä kautta, että se hyväksyi tuensaajan ehdottaman velkasaneerauksen ehdot.

(76)

Slovakian viranomaisten kanta on lyhyesti ilmaistuna se, että toimenpide on valtiontukea. Ne myöntävät, että velkasaneerauksen ajankohtana valtiontukikysymys jätettiin yksinkertaisesti huomiotta. Tuensaaja sen sijaan katsoo, että toimenpide ei ole tukea ja esittää kantansa tueksi edellä mainitut asiakirjat, erityisesti kahden tilintarkastajan lausunnot.

(77)

Komissio on selvittänyt tuensaajan ja Slovakian viranomaisten toimittamien tietojen pohjalta seuraavassa taulukossa esitetyt seikat tuensaajan taloudellisesta tilanteesta kyseisenä vuonna, siinä määrin kuin markkinataloudessa toimivan velkojen periaatteen tarkastelun kannalta on tarpeen. Komissio ei voi tuensaajan tilitietojen pohjalta tarkistaa tuensaajan antamia tietoja tilanteesta 31. maaliskuuta 2004 eikä Slovakian viranomaisten antamia tietoja tilanteesta 17. kesäkuuta 2004. Komissiolla ei kuitenkaan ole syytä epäillä kumpiakaan näistä tiedoista.

Taulukko 3

Tuensaajan taloudellinen tilanne 2003–2004 [miljoonina Slovakian korunoina]

(78)

Komissio tarkastelee ensin tuensaajan esittämiä todisteita, joilla se tukee kantaansa siitä, että konkurssimenettelyssä verovirasto olisi saanut saataviaan takaisin vähemmän kuin velkasaneerausmenettelyssä. Koska Slovakian viranomaiset sen enempää kuin tuensaajakaan eivät esittäneet veroulosottoon liittyvää laskelmaa, komissio tarkastelee seuraavaksi, kuinka paljon verovirasto olisi saanut ulosotossa. Lopuksi komissio tarkastelee Slovakian viranomaisten ja tuensaajan esittämiä aihetodisteita.

(79)

Komissio katsoo, että EKORDA-yhtiön raportti ei ole luotettava perusta ehdotetun velkasaneerauksen ja mahdollisen konkurssimenettelyn väliselle vertailulle. Slovakian viranomaiset jakavat tämän epäilyn komission kanssa.

(80)

Komissio toteaa ensinnäkin, että EKORDA-yhtiö käytti 7. heinäkuuta 2004 (vain kaksi päivää ennen velkojien kokousta) päivätyssä raportissaan laskelmaansa varten tuensaajan omaisuuden tilaa 31. maaliskuuta 2004. Taulukosta 3 käy selvästi ilmi, että eri omaisuuserien taso oli muuttunut merkittävästi 31. maaliskuuta 2004 jälkeen. Ennen muuta merkittävä osa varastoista oli myyty, mikä lisäsi likvidien varojen määrää. Tällä muutoksella on suuri merkitys EKORDAn soveltaessa likvidaatiokertoimia, jotka vaihtelevat 20 prosentista (varastot ja lyhytaikaiset saatavat) 100 prosenttiin (likvidit varat). Soveltaen EKORDA-yhtiön käyttämää menetelmää ja olettaen, että EKORDA-yhtiön määrittämät likvidaatiokertoimet ovat oikeita, seuraavasta taulukosta käy ilmi, missä määrin EKORDA-yhtiön laskelmien tulokset olisivat erilaisia, jos perustana käytettäisiin tietoja päiviltä 28. huhtikuuta 2004 ja 17. kesäkuuta 2004 – ts. edelleen ennen velkojien kokousta 9. heinäkuuta 2004. Niin ikään luvuista käy ilmi, että EKORDA-yhtiön ehdottamat likvidaatiokertoimet eivät ole realistisia.

Taulukko 4

Vertaaminen tuensaajan omaisuuden myynnistä konkurssimenettelyssä saatavaan todennäköiseen tuottoon [miljoonina Slovakian korunoina]

(81)

Huomattakoon, että tuensaajan tuomioistuimelle esittämässä liiketoimintasuunnitelmassa kaavailtiin varastojen myyntiä [vähemmän kuin 150] miljoonan Slovakian korunan edestä maalis–toukokuussa 2004. EKORDA-yhtiön täytyi siksi olla tietoinen, että tuensaajan omaisuudessa tapahtuu 31. maaliskuuta 2004 jälkeen olennaisia muutoksia. Se ei kuitenkaan ottanut huomioon tätä.

(82)

Jos EKORDA-yhtiö olisi ottanut huomioon tuensaajan omaisuuden kirjanpitoarvon päivältä 28. huhtikuuta 2004, se olisi tullut siihen tulokseen, että konkurssissa saatava tuotto olisi ollut suurempi (238 miljoonaa Slovakian korunaa; 6,3 miljoonaa euroa) kuin tuensaajan velkasaneerauksessa ehdottama summa (225 miljoonaa Slovakian korunaa; 5,93 miljoonaa euroa (26). Päätelmä olisi vieläkin vahvempi, jos analyysi olisi tehty kesäkuussa 2004 (275 miljoonaa Slovakian korunaa; 7,2 miljoonaa euroa) eli edelleen riittävän ajoissa, että verovirasto olisi voinut käyttää veto-oikeuttaan ja kieltäytyä hyväksymästä ehdotusta, mikä olisi merkinnyt velkasaneerausmenettelyn päättymistä. Muistutettakoon vielä, että nämä tulokset on saatu käyttämällä EKORDA-yhtiön käyttämiä arvioita ja menetelmää.

(83)

Komissio ei kuitenkaan voi hyväksyä EKORDA-yhtiön käyttämää menetelmää sinänsä eikä voi pitää sen analyysissa käytettyjä oletuksia luotettavina. Tätä päätelmää vahvistavat myös Slovakian viranomaisten esittämät epäilyt, jotka mainitaan kohdissa 55 ja 60.

(84)

EKORDA-yhtiö ei ensinnäkään selitä raportissaan, millä tavoin se määritti käyttämänsä kolme likvidaatiokerrointa. Slovakian viranomaiset katsoivat, että varastoihin sovellettavan likvidaatiokertoimen tulisi olla suurempi kuin 20 prosenttia.

(85)

Komissio totesi, että tuensaajalla oli vuonna 2004 mahdollisuus saada [alle 150] miljoonan Slovakian korunan tuotto varastojensa myynnistä (ks. kohta 30). Se on enemmän kuin se [40–50] % varastojen kirjanpitoarvosta, jota EKORDA-yhtiö käytti arvionsa perustana. Tämä tukee vahvasti kantaa, jonka mukaan 20 prosentin likvidaatiokerroin oli liian matala. Taseen kehitys varastojen osalta vuonna 2004 tukee tätä päätelmää. Lisäksi tuensaaja itse arvioi liiketoimintasuunnitelmassaan varastojen myyntituoton maalis–toukokuussa 2004 [vähemmän kuin 110] miljoonaksi Slovakian korunaksi (ks. kohta 30). EKORDA-yhtiö ei ottanut huomioon tätä arviota. Lopuksi tuensaajan toiminnan luonteen perusteella voidaan olettaa, että varastot koostuivat valmiista tuotteista, jotka olisi voitu helposti myydä suoraan välittäjille tai kuluttajille, eikä jatkojalostusta vaativista puolijalosteista.

(86)

EKORDA-yhtiö käytti lisäksi kaksinkertaista korjausta lyhytaikaisten kauppasaatavien yhteydessä. Ensinnäkin se korjasi sen kirjanpitoarvon 40 prosentilla (kirjanpitoarvo oli 166 miljoonaa Slovakian korunaa ja EKORDA-yhtiön laskelmissaan käyttämä arvo 98 miljoonaa Slovakian korunaa) ja käytti sitten lisäksi matalaa 20 prosentin likvidaatiokerrointa. Tällainen menetelmä on kyseenalainen. Saatavien kirjanpitoarvon korjaaminen niiden todelliseen arvoon tiettynä ajankohtana voidaan hyväksyä. EKORDA-yhtiö ei kuitenkaan selitä millään tavalla, miksi tuotto konkurssissa/likvidaatiossa olisi vain yksi viidesosa (20 miljoonaa Slovakin korunaa) määrästä, jonka tuensaaja itse oletti voivansa saada velkojiltaan (98 miljoonaa Slovakian korunaa).

(87)

Myös pitkäaikaisiin varoihin sovellettava likvidaatiokerroin 45 prosenttia vaikuttaa liian matalalta. Tuensaajan mukaan sen verovirastolle pantatun omaisuuden arvo oli 194 miljoonaa Slovakian korunaa (27). Tämä arvo on tuensaajan mukaan ilmaistu riippumattomien asiantuntijoiden vuosien 2003 ja 2004 vaiheessa arvioimina hintoina. Komission näkemyksen mukaan tällaisen nk. asiantuntijahinnan tulisi yleisesti ottaen ilmentää omaisuuden yleishintaa, joka ilmaisee, mihin hintaan omaisuus voidaan myydä tiettynä ajankohtana. EKORDA-yhtiö ei selitä mitenkään, miksi pitkäaikaisten varojen myynnistä konkurssissa saatava tuotto olisi vain 45 prosenttia niiden kirjanpitoarvosta 205 miljoonaa Slovakin korunaa (28), vaikka tuensaaja itse arvioi tämän omaisuuden arvon paljon korkeammalle.

(88)

Komissio esittää seuraavat kaksi huomautusta siitä tuensaajan toteamuksesta, että ostajaa olisi vaikea löytää, koska suurin osa pantatuista koneista ja laitteista on tarkoitettu yksinomaan alkoholin ja alkoholijuomien, alkoholittomien juomien tai säilyketuotteiden valmistukseen. Ensiksikin on syytä huomata, että pantatun kiinteän omaisuuden ”asiantuntijahinta” oli 105 miljoonaa Slovakian korunaa, joka on yksinään suurempi kuin EKORDA-yhtiön ennakoima kokonaistuotto (92 miljoonaa Slovakian korunaa). Toiseksi yrityksen tosiasiallinen kehitys osoittaa, että osalle sen tuotanto-omaisuudesta löytyi nopeasti käyttäjä – Old Herold, s. r. o – sen jälkeen, kun tuensaaja oli menettänyt alkoholin ja alkoholijuomien valmistusluvan. Näyttää siis siltä, että kilpailijalla oli välitön intressi tähän tuotanto-omaisuuteen.

(89)

EKORDA-yhtiön raportin luotettavuuteen vaikuttaa myös se, miten konkurssimenettelyyn liittyvät eri maksut – jotka oli määrä vähentää omaisuuden myynnin kokonaistuotosta – on laskettu. Kun EKORDA-yhtiö vähensi maksuina 45 miljoonaa Slovakian korunaa, tuensaajan esittämissä asiakirjoissa ilmoitettu luku oli 36 miljoonaa Slovakian korunaa ja tilintarkastaja Kochovan arvio enintään 22 miljoonaa korunaa. Tämä herättää epäilyjä EKORDA-yhtiön oletusten tarkkuudesta mitä tulee maksujen suuruuteen ja sitä kautta myös konkurssimenettelyssä saatavan tuoton suuruuteen. Huomattakoon, että ottaen huomioon tuensaajan tilanne 17. kesäkuuta 2004 konkurssissa olisi saatu suurempi tuotto kuin ehdotetussa velkasaneerauksessa siinäkin tapauksessa, että maksut olisivat olleet 36 miljoonaa Slovakian korunaa.

(90)

Lisäksi komissio toteaa, että Slovakian viranomaiset eivät tue sitä tuensaajan väitettä, että verovirastolla olisi ollut EKORDA-yhtiön raportti käytössään ennen velkojien kokousta 9. heinäkuuta 2004.

(91)

Mitä tulee tilintarkastaja Kochovan raporttiin, komissio ei voi arvioida sitä, koska sillä ei ole sitä käytettävissään. Komissiolle esitetyistä tiedoista ei käy selväksi, milloin ja mihin tarkoitukseen kyseinen raportti laadittiin ja mihin oletuksiin ja tietoihin se perustuu. Komissio toteaa kuitenkin, että tilintarkastaja Kochovan tekemät päätelmät poikkeavat merkittävästi EKORDA-yhtiön päätelmistä. Konkurssipesänhoitajan Holovačovan raportissa todetaan vain yleisesti, että velkasaneerausmenettely on velkojille edullisempi kuin konkurssi. Komissio ei voi hyväksyä kumpaakaan näistä raporteista todisteeksi tai vastatodisteeksi sille tuensaajan väitteelle, että markkinataloudessa toimivan velkojan periaate täyttyi.

(92)

Komissio päättelee näin ollen käytettävissään olevien tietojen pohjalta, että omaisuuden myynti konkurssimenettelyssä olisi todennäköisimmin johtanut suurempaan tuottoon tuensaajan velkojille. Ottaen huomioon, että veroviraston saatavat suoritettaisiin ensimmäisessä ryhmässä (nk. erillisten velkojien ryhmässä) ja verovirasto lisäksi saisi suurimman osan toisessa ryhmässä jaettavasta tuotosta (johtuen sen saatavien suuruudesta verrattuna muihin velkojiin), komissio katsoo, että lähes koko konkurssissa saatava tuotto olisi koitunut veroviraston hyväksi.

(93)

Verovirastolla oli yksityisistä velkojista poiketen oikeus käynnistää omasta aloitteestaan veroulosotto kiinteän omaisuuden, koneiden ja laitteiden tai koko yrityksen myynnillä. Komissio katsoo, että tuensaajan argumentti siitä, että velkasaneerausmenettely suojaa yritystä veroulosotolta, ei vaikuta asiaan. Kuten Slovakian viranomaiset totesivat, veroulosotto oli käypä vaihtoehto verovirastolle joko ennen velkasaneerausmenettelyn aloittamista tai ehdotettua velkasaneerausta koskevan veroviraston epäyksen jälkeen. Siksi kyseistä mahdollisuutta on tarkasteltava selvitettäessä, täyttyikö markkinataloudessa toimivan velkojan periaate. Tuensaaja ei ole verrannut ehdotettua velkasaneerausta veroulosoton mahdolliseen tulokseen.

(94)

Komissio perusti analyysinsa sekä tuensaajan että Slovakian viranomaisten antamiin tietoihin. Tässä yhteydessä on syytä mainita, että Slovakian viranomaiset vahvistivat, että verovirastolle annettujen vakuuksien arvo oli 397 miljoonaa Slovakian korunaa, kuten muodollisen tutkintamenettelyn käynnistämisestä tehdyssä päätöksessä mainitaan. Komissiolle on kerrottu, että kyseinen arvo perustuu tuensaajan kirjanpitoon. Tuensaaja puolestaan toteaa, että ”asiantuntijahintoina” ilmaistu pantatun omaisuuden arvo on 194 miljoonaa Slovakian korunaa (ks. kohta 17). Komissio voi kuitenkin tehdä seuraavat päätelmät tarvitsematta tarkistaa, kumpi tieto pitää paikkansa.

(95)

Ensinnäkin vakuudet olivat verohallintolaissa edellytetty vastike tuensaajan verovelan lykkäykselle. Jos tuensaajan omaisuuden tosiasiallinen arvo oli vain puolet vakuuksien arvosta, kuten tuensaajan esittämä asiantuntija-arvio osoittaisi, merkitsee se sitä, että valtion verolykkäyksille vaatimat vakuudet eivät olleet riittäviä. Näissä olosuhteissa veroviraston hyväksymät verolykkäykset marraskuun 2002 ja marraskuun 2003 välisenä aikana, suuruudeltaan yhteensä 477 miljoonaa Slovakian korunaa, eivät siten todennäköisimmin täyttäneet markkinataloudessa toimivan velkojan periaatetta. Koska verolykkäykset tulivat voimaan ennen liittymispäivää eivätkä olleet sovellettavissa liittymispäivän jälkeen, komissio ei ole toimivaltainen arvioimaan kyseisten toimenpiteiden soveltuvuutta yhteismarkkinoille. Tarkasteltavana olevan tapauksen kannalta ei liioin ole tarpeen, että komissio tarkistaisi, olivatko nämä toimenpiteet valtion tukea. Riippumatta siitä, olivatko aikaisemmat lykkäykset valtiontukea, markkinataloudessa toimivan velkojan periaatteeseen ei voida enää viitata, jos näin lykätty velka myöhemmin jätetään (osittain) perimättä.

(96)

Toiseksi: vaikka veroulosotosta saatavan tuoton laskennassa käytettäisiin tuensaajan ilmoittamaa alempaa arvoa, markkinataloudessa toimiva velkoja olisi asettanut etusijalle veroulosoton eikä velkasaneerausta, jos sillä olisi ollut tämä mahdollisuus.

(97)

Veroulosotossa verovirasto voi myydä suoraan velallisen omaisuuden (saatavat ja muut lyhytaikaiset varat, irtaimen omaisuudet ja kiinteistöt). Ajankohtana, jolloin verovirasto äänesti velkasaneerauksen puolesta, tuensaajalla oli varastoja 84 miljoonan Slovakian korunan edestä, perittävissä olevia saatavia 63 miljoonaa Slovakian korunaa ja likvidejä varoja 161 miljoonaa Slovakian korunaa (ks. kohta 54). Huomattakoon, että pelkkien lyhytaikaisten varojen arvo (308 miljoonaa Slovakian korunaa; 8,1 miljoonaa euroa) ylittäisi velkasaneerauksen tuoton (225 miljoonaa Slovakian korunaa; 5,93 miljoonaa euroa). Siinäkin tapauksessa, että saatavat jätettäisiin kokonaan ottamatta huomioon (29), pelkkä muiden lyhytaikaisten varojen arvo (245 miljoonaa Slovakian korunaa; 6,4 miljoonaa euroa) olisi edelleen suurempi kuin velkajärjestelyssä saatava tuotto. Lisäksi tuensaajalla on muita, pitkäaikaisia varoja, joiden arvo oli vähintään 194 miljoonaa Slovakian korunaa.

(98)

Veroulosottoon ei lisäksi liittyisi hallinnollisia maksuja kuten konkurssimenettelyssä. Veroulosoton panee alulle ja toteuttaa verovirasto itse, minkä vuoksi voidaan olettaa, että se toteutetaan nopeasti.

(99)

Komissio päättelee näin ollen, että tuensaajan omaisuuden veroulosotto olisi johtanut suurempaan tuottoon kuin velkasaneeraus.

(100)

Komissio ottaa huomioon erityisesti Slovakian viranomaisten esittämän kirjeen, jonka Slovakian keskusveroviranomaisen johtaja lähetti alaisuudessaan olevalle kyseisen veroviraston johtajalle (ks. kohta 57). Kirje on selvä näyttö siitä, että Slovakian keskusveroviranomainen (joka oli aiemmin ollut suoraan yhteydessä tuensaajaan) vastusti ehdotettua velkasaneerausta ja antoi paikalliselle verovirastolle selvät ohjeet olla äänestämättä velkasaneerauksen puolesta. Kirjeessä mainittu syy oli se, että ehdotettu velkasaneeraus ei olisi valtion kannalta edullinen.

(101)

Slovakian viranomaiset samoin osoittivat, että verovirastoilla oli talousministeriön vuoden 2004 alussa antamat selkeät ohjeet olla hyväksymättä velkasaneerauksia, joissa ehdotetaan verovirastojen saatavien perimättä jättämistä (30). Ohjeet annettiin samassa yhteydessä, kun verohallintolakia muutettiin 1. tammikuuta 2004 tavoitteena tiukentaa veronkantojärjestelmää.

(102)

Komissio toteaa edelleen, että verovirasto itse haki muutosta kyseiseen velkasaneeraukseen jo 2. elokuuta 2004 eli vajaa kuukausi sen jälkeen, kun se oli hyväksytty.

(103)

Tuensaaja ilmoitti, että verovirasto oli ilmaissut hyväksyntänsä velkasaneeraukselle jo ennen kuin tuensaaja käynnisti menettelyn. Komissio katsoo, että tuensaajan esittämä näyttö viittaa täysin päinvastaiseen. Veroviraston johtaja kirjoittaa 3. helmikuuta 2004 päivätyssä kirjeessään tuensaajalle, että vaikka hän ei periaatteessa vastusta velkasaneerauksen käyttöä, hän ei hyväksy tuensaajan ehdotusta velkasaneerauksesta, jossa velasta maksetaan 35 prosenttia.

(104)

Tämän näytön perusteella komissio voi tehdä vain yhden johtopäätöksen: Slovakian viranomaiset vastustivat tuensaajan ehdottamaa velkasaneerausta jo ennen velkasaneerausmenettelyn aloittamista 8. maaliskuuta 2004, ennen velkojien äänestystä 9. heinäkuuta 2004 ja myös sen jälkeen, kun tuomioistuin oli hyväksynyt velkasaneerauksen.

(105)

Tuensaaja katsoi, että olisi otettava huomioon pitkän aikavälin näkökohdat, kuten verotulojen jatkuvuus valtiolle (ks. kohta 46).

(106)

Ensiksikin on painotettava, että markkinataloudessa toimivan velkojan periaate poikkeaa markkinataloudessa toimivan investoijan periaatteesta. Markkinataloudessa toimiva investoija on tilanteessa, jossa se voi itse päättää, luoko se suhteen tietyn yrityksen kanssa, minkä lisäksi sitä ohjaavat pitkän aikavälin strategiset näkymät investoinnista saatavalle kohtuulliselle tuotolle (31); sen sijaan ”markkinataloudessa toimiva velkoja”, joka on jo kauppa- tai julkisoikeudellisessa suhteessa maksukyvyttömän yrityksen kanssa, pyrkii saamaan sille jo kuuluvat velkasaatavat takaisinmaksetuiksi (32) mahdollisimman edullisin ehdoin mitä tulee takaisinmaksun laajuuteen ja aikatauluun. Hypoteettisen markkinataloudessa toimivan velkojan ja markkinataloudessa toimivan investoijan motiivit ovat näin ollen erilaiset. Oikeuskäytäntö on määritellyt vastaavasti erilliset periaatteet näissä kahdessa tilanteessa.

(107)

Toiseksi mitä tulee analogiaan sellaisen velkojan kanssa, joka on velallisen hankkija, on tärkeä huomata, että tällaisen velkojan saatavat ja valtion saatavat ovat luonteeltaan olennaisesti erilaisia. Koska hankkijalla on yksinomaan sopimusperustainen suhde maksukyvyttömään yritykseen, on totta, että se voisi kärsiä kauppakumppanin menettämisen vuoksi. Jos maksukyvytön yritys puretaan tai myydään, hankkija joutuu etsimään uuden asiakkaan tai tekemään sopimuksen uuden omistajan kanssa. Riski on suurempi, jos hankkija on merkittävästi riippuvainen maksukyvyttömästä yrityksestä. Tällaisen velkojan suhteen pätee, että sitä ohjaavat tulevat näkymät. Sen sijaan valtion suhteet maksukyvyttömään yritykseen ovat julkisoikeudellisia, jolloin ne eivät riipu osapuolten tahdosta. Mikä tahansa uusi omistaja, jotka ottaa haltuunsa puretun yrityksen omaisuuden, on automaattisesti verovelvollinen. Lisäksi valtio ei ole koskaan riippuvainen yhdestä ainoasta veronmaksajasta. Tärkein argumentti on kuitenkin, että valtiota eivät veronkannossa ohjaa kannattavuusnäkymät eikä se tällöin toimi kaupallisesti eikä kaupallisin motiivein. Mainittu analogia ei näin ollen ole perusteltu.

(108)

Komissio katsoo, ettei valtion tilannetta tässä tapauksessa voida verrata hypoteettisen markkinataloudessa toimivan investoijan tai hypoteettisen markkinataloudessa toimivan, riippuvuussuhteessa olevan velkojan tilanteeseen. Tulevien verojen menetystä ei näin ollen voida ottaa huomioon sovellettaessa markkinataloudessa toimivan velkojan periaatetta.

(109)

Tuensaajan esittämästä veroselonteosta käy ilmi, että suuri enemmistö tuensaajan vuodesta 1995 maksamista veroista on ollut välillisiä veroja (valmistevero ja alv). Koska nämä verot maksaa loppukuluttaja, tuensaajan purkamisella ei olisi vaikutusta niiden kantamiseen, koska kuluttaja jatkaisi veronalaisten tuotteiden (tässä tapauksessa erityisesti alkoholijuomien ja alkoholin) ostamista muilta tuottajilta. Tuensaajan argumentti huomattavasta tulevien verojen menetyksestä ei näin ollen ole uskottava.

(110)

Komissio arvioi edellä mainitun näytön pohjalta, ettei markkinataloudessa toimivan velkojan periaate täyttynyt tässä tapauksessa ja että valtio on myöntänyt tuensaajalle edun, jota se ei olisi voinut saada markkinaolosuhteissa.

(111)

Komissio katsoo näin ollen, että kiistanalainen toimenpide on EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(112)

Tuensaajalle myönnetty valtion tuki vastaa veroviraston velkasaneerauksessa perimättä jättämää määrää 416 515 990 Slovakian korunaa.

(113)

Toimenpiteen ensisijaisena tarkoituksena on auttaa vaikeuksissa olevaa yritystä. Tällaisissa tapauksissa voidaan soveltaa EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa määrättyä poikkeusta, jonka mukaan voidaan hyväksyä valtion tuki tietyn taloudellisen toiminnan kehityksen edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla ja jos asianmukaiset ehdot täyttyvät.

(114)

Komissio arvioi tuensaajan tuotevalikoiman huomioon ottaen, voidaan tässä tapauksessa soveltaa maatalouden alaan sovellettavia erityissääntöjä. Slovakian viranomaisten toimittamiin, tuensaajan liikevaihtoa koskeviin tietoihin nojautuen komissio päätteli muodollisen tutkintamenettelyn käynnistämisestä tekemässään päätöksessä, että suurin osa tuensaajan tuotteista ei kuulu EU:n perustamissopimuksen liitteessä I määriteltyihin tuotteisiin, minkä vuoksi niihin sovelletaan yleisiä valtiontukisääntöjä.

(115)

Muodollisen tutkintamenettelyn käynnistämisestä tehtyä päätöstä koskevissa huomautuksissaan tuensaaja kiisti Slovakian viranomaisten toimittamat liikevaihtoa koskevat tiedot (ks. taulukko 1), mutta ei vastustanut komission päätöstä perustaa arviointinsa yleisiin valtiontukisääntöihin. Tarkistamatta heti sitä, ovatko tuensaajan toimittamat tiedot paikkansapitäviä (33), komissio tarkisti ensin, pitäisikö sen tekemä edellä mainittu päätelmä uusien tietojen valossa. Komissio päätteli, että tuensaajan liikevaihto muodostuu tuotteista, jotka eivät kuulu EY:n perustamissopimuksen liitteessä I määriteltyihin tuotteisiin. Siksi niihin sovelletaan yleisiä – ei alakohtaisia – valtiontukisääntöjä.

(116)

Vaikeuksissa olevan yrityksen rakenneuudistus- ja pelastustukeen sovelletaan yhteisön suuntaviivoja valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi (34) (jäljempänä ”uudet suuntaviivat”); uudet suuntaviivat korvasivat edellisen vuonna 1999 hyväksytyn version (35) (jäljempänä ”vuoden 1999 suuntaviivat”).

(117)

Uusien suuntaviivojen siirtymäsääntöjen mukaan uusia suuntaviivoja sovelletaan minkä tahansa ilman komission lupaa myönnetyn pelastamis- tai rakenneuudistustuen (sääntöjen vastaisen tuen) arviointiin, jos tuki on myönnetty kokonaan tai osittain 1. lokakuuta 2004 jälkeen eli sen jälkeen, kun uudet suuntaviivat julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä (104 kohdan). Jos sääntöjenvastainen tuki myönnettiin ennen 1. lokakuuta 2004, arviointi tapahtuu tuen myöntämishetkellä voimassa olleiden suuntaviivojen perusteella (104 kohdan).

(118)

Komissio toteaa, että veroviraston hyväksyntä velkasaneeraukselle annettiin 9. heinäkuuta 2004 ja se tuli voimaan 23. heinäkuuta 2004. Toisin sanoen tuki myönnettiin sääntöjenvastaisesti ennen 1. lokakuuta 2004. Näin ollen sovelletaan vuoden 1999 suuntaviivoja, jotka olivat voimassa tukea myönnettäessä.

(119)

Komissio katsoi, että tuensaaja on Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettyyn valtiontukeen annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 70/2001 (36) tarkoitettu keskisuuri yritys.

(120)

Vuoden 1999 suuntaviivojen 5 kohdan c alakohdan mukaan yritys katsotaan vaikeuksissa olevaksi yritykseksi, jos se täyttää kansallisessa lainsäädännössä vahvistetut edellytykset yrityksen asettamiselle yleistäytäntöönpanomenettelyyn maksukyvyttömyyden vuoksi.

(121)

Tuensaaja oli osapuoli velkasaneerauksessa, jota voidaan konkurssilakiin sisältyvän määritelmän mukaisesti soveltaa maksukyvyttömiin yrityksiin. Se on näin ollen oikeutettu pelastustukeen ja rakenneuudistustukeen.

(122)

Slovakian viranomaiset kuvasivat kiistanalaista toimenpidettä alun perin pelastustueksi. Komission esitti vuoden 1999 suuntaviivojen perusteella epäilyjä tuen soveltuvuudesta yhteismarkkinoille pelastustukena syistä, jotka mainitaan III jaksossa.

(123)

Slovakian viranomaiset sen enempää kuin tuensaajakaan eivät esittäneet huomautuksia näistä epäilyistä. Komissiolle ei esitetty tältä osin uutta asia-aineistoa.

(124)

Koska mainittuja epäilyjä ei kumottu, komissio päätteli, ettei tuki sovellu yhteismarkkinoille pelastustukena vuoden 1999 suuntaviivoissa tarkoitetulla tavalla.

(125)

Komissio esitti epäilyjä tuen soveltuvuudesta yhteismarkkinoille vuoden 1999 suuntaviivoissa tarkoitettuna rakenneuudistustukena syistä, jotka mainitaan III jaksossa.

(126)

Komissio toteaa, että Slovakian viranomaiset, joilla on todistustaakka osoittaa, että valtiontuki soveltuu yhteismarkkinoille, eivät ole esittäneet uutta asia-aineistoa tällaisen päätelmän tueksi. Komissio on ottanut tuensaajan huomautukset asianmukaisesti huomioon.

(127)

Vuoden 1999 suuntaviivojen mukaan rakenneuudistustukeen on yhdistettävä ja sen myöntämisen ehtona on oltava toteuttamiskelpoinen ja johdonmukainen rakenneuudistussuunnitelma, jonka toteutuksen myötä voidaan palauttaa yrityksen pitkän aikavälin elinkelpoisuus. Jäsenvaltio sitoutuu kyseiseen suunnitelmaan, jolle on saatava komission hyväksyntä. Yrityksen kyvyttömyys toteuttaa suunnitelmaa katsotaan tuen väärinkäytöksi.

(128)

Tuensaajan on voitava rakenneuudistussuunnitelman avulla palauttaa pitkän aikavälin elinkelpoisuus kohtuullisessa ajassa ja tulevien toimintaedellytysten kannalta realistisin oletuksin. Suunnitelmassa on kuvattava olosuhteet, jotka johtivat vaikeuksien syntymiseen yrityksen puolella, ja esitettävä toimenpiteet näiden vaikeuksien ratkaisemiseksi. Rakenneuudistustoimenpiteet eivät voi rajoittua taloudelliseen tukeen, jolla katetaan velkoja ja menneitä tappiota ilman että puututtaisiin syihin, joista nämä vaikeudet johtuvat.

(129)

Tukialueilla toimivien yritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten osalta vuoden 1999 suuntaviivoissa määrätään, että tuen hyväksymisen ehdot voivat olla väljemmät mitä tulee vastasuoritteiden asettamiseen ja seurantakertomusten sisältöön. Tämä ei kuitenkaan vapauta tällaisia yrityksiä velvoitteesta laatia rakenneuudistussuunnitelma eikä jäsenvaltioita sitoumuksesta myöntää rakenneuudistustuki ainoastaan sillä ehdolla, että yritys toteuttaa rakenneuudistussuunnitelman.

(130)

Muodollisen tutkintamenettelyn käynnistämisen jälkeen Slovakian viranomaiset vahvistivat, että liiketoimintasuunnitelman – joka tuensaajan oli laadittava ehtona velkasaneerauksen aloittamiselle – tutki ainoastaan toimivaltainen tuomioistuin, ei tuen myöntävä viranomainen, ja että tuomioistuin sen enempää kuin verovirastokaan ei seurannut suunnitelman täytäntöönpanoa.

(131)

Tuensaaja väitti kyseisen toteamuksen kanssa ristiriitaisesti ja esittämättä todisteita väitteensä tueksi, että verovirasto tutki pitkän aikavälin elinkelpoisuuden palauttamiseen tähtäävän liiketoimintasuunnitelman kelpoisuuden vielä ennen velkasaneerauksen hyväksymistä.

(132)

Tuensaaja katsoi myös, että rakenneuudistussuunnitelman puuttuminen ei komission suorittaman tuen jälkikäteisarvioinnin kannalta ole olennaista, koska komissio pystyy siinä vaiheessa jo arvioimaan, onko tuensaaja tullut tosiasiallisesti elinkelpoiseksi. Tuensaajan mukaan virallista rakenneuudistussuunnitelmaa voidaan vaatia vain etukäteisarvioinnin tapauksessa ja vuoden 1999 suuntaviivoja voidaan soveltaa vain etukäteisarvioinnissa.

(133)

Tämä argumentti ei ole pitävä. Vuoden 1999 suuntaviivoja sovelletaan sekä etukäteen ilmoitetun että sääntöjenvastaisesti myönnetyn tuen soveltuvuuden arviointiin. Arvioinnin kannalta pätee aina se ehto, että rakenneuudistustuki on yhdistettävä toteuttamiskelpoiseen rakenneuudistussuunnitelmaan. Komissio tekee arvioinnin niiden tietojen perusteella, jotka olivat käytettävissä tuen myöntämishetkellä.

(134)

Voidaan päätellä, ettei ollut olemassa rakenneuudistussuunnitelmaa, jonka verovirasto olisi voinut arvioida tuen myöntävänä viranomaisena ja jonka täytäntöönpanon ja asianmukaisen seurannan se olisi voinut asettaa ehdoksi saataviensa perimättäjätölle. Tästä seuraa, että ensimmäinen virallinen ehto, jota sovelletaan täysimääräisesti myös jälkikäteisarvioinnissa, ei täyttynyt.

(135)

Mitä tulee liiketoimintasuunnitelman sisältöön, Slovakian viranomaiset eivät esittäneet tietoja, jotka olisivat poistaneet komission epäilyt sitä, onko suunnitelma vuoden 1999 suuntaviivoissa edellytetty aito rakenneuudistussuunnitelma.

(136)

Komissiolla ei ole muuta mahdollisuutta kuin pitää kiinni päätelmästään, jonka se oli esittänyt muodollisen tutkintamenettelyn käynnistämisestä tekemässään päätöksessä. Esitetty liiketoimintasuunnitelma on pelkästään tuensaajan akuuttia ongelmaa (velan kasvua valtiolle) koskeva suunnitelma. Suunnitelmassa ei mitenkään analysoida tuensaajan kokemiin vaikeuksiin johtaneita olosuhteita eikä yrityksen taloudellista tilannetta kyseisenä aikana tai sen taloudellisia näköaloja. Tämän analyysin puuttuessa tuensaaja ei myöskään ehdota konkreettisia toimenpiteitä vaikeuksiin johtaneiden yksittäisten syiden ratkaisemiseksi. Ainoa yksityiskohtaisesti kuvattu toimenpide on ehdotettu velkasaneerauksen muodossa toteutettava taloudellinen rakenneuudistus.

(137)

Suunnitelmassa ei mainita lainkaan tuensaajan oman pääoman korotusta, jonka tuensaaja esitti yhtenä rakenneuudistustoimenpiteenä. Mikään asiakirjaan sisältyvistä tiedoista ei viittaa siihen, että Hydree Slovakia -yhtiön toteuttama pääomankorotus olisi katsottava toimenpiteeksi, jonka on määrä taata, ettei tuensaaja pitkällä aikavälillä toistaisi strategiaansa rahoittaa tuotantoaan alv- ja valmisteveroveloilla, mikä viime kädessä johti sen vaikeuksiin. Slovakian viranomaiset vahvistivat, että pääomankorotus ei mitenkään vähennä riskiä taloudellisten ongelmien toistumisesta. Nämä epäilyt vahvistuvat, kun otetaan huomioon, että pääomankorotuksen arvo oli 21 miljoonaa Slovakian korunaa ja rakenneuudistuksen alainen velka 644 miljoonaa Slovakian korunaa.

(138)

Pääomakorotus ei sinänsä ole osoitus siitä, että markkinat luottaisivat tuensaajan elinkelpoisuuden palautumiseen pitkällä aikavälillä. Komissio huomauttaa, että tuensaajan ei aktiivisista ponnisteluista huolimatta onnistunut saada luottoa yksityiseltä pankilta.

(139)

Komissio toteaa myös, että laitteiston vuokraaminen tuensaajan kilpailijalle Old Herold s.r.o. -yritykselle selvästikin johtui siitä, että tuensaaja menetti luvan alkoholin ja alkoholijuomien valmistukseen, eikä siitä, että mainittu tuotanto olisi ollut tappiollista ja niin muodoin rakenneuudistusta edellyttävää. Tuensaaja olisi itse voinut hakea uutta lupaa velkasaneerauksen jälkeen, mutta se ei toiminut näin. Komissio toteaa kuitenkin, että tuensaaja jatkaa Old Herold –yhtiön tuensaajan laitteistolla valmistamien tuotteiden myyntiä omalla tuotemerkillään ja aikoo jopa laajentaa tätä myyntiä, kuten todetaan vuosikertomuksessa ajalta 29. huhtikuuta 2004–30. joulukuuta 2004. Tuotantolaitteiston myyntiä ei näin ollen voida pitää rakenneuudistustoimenpiteenä, koska kaikkien käytettävissä olevien tietojen mukaan rakenneuudistuksen ei tarvinnut koskea kyseistä osaa tuotannosta.

(140)

Mitä tulee muihin liiketoimintasuunnitelmassa ehdotettuihin toimenpiteisiin, komission epäilyt eivät ole poistuneet. Kyseiset toimenpiteet ovat järkeistämistoimenpiteiden sijasta pelkästään tavanomaiseen liiketoimintaan kuuluvia toimenpiteitä (vanhan laitteiston ja ajoneuvojen myynti). Ehdotetut kaksi rakenteellista toimenpidettä (kannattamattoman alkoholittomien juomien valmistuksen lopettaminen ja joidenkin kiinteistöjen myynti) oli kuvattu hyvin epämääräisesti, mainitsematta varsinaisia tuotteita tai aikataulua. Slovakian viranomaiset vahvistivat, että myyntiin tarkoitettuja kiinteistöjä (hallintorakennus, myymälä ja virkistysrakennus) ei ollut myyty 10. lokakuuta 2005 mennessä – toisin sanoen kyseistä suunniteltua rakenneuudistustoimenpidettä ei ollut toteutettu ilmoitetulla tavalla.

(141)

Ottaen huomioon, että virallinen rakenneuudistussuunnitelma ja tosiasiallinen analyysi vaikeuksista, näiden vaikeuksien ratkaisemiseksi tarvittavista toimenpiteistä sekä markkinaolosuhteista ja -näkymistä puuttuivat, komissio teki sen päätelmän, että tuensaajan esittämä liiketoimintasuunnitelma ei ole vuoden 1999 suuntaviivoissa edellytetty aito rakenneuudistussuunnitelma (37). Tuensaajan pitkän aikavälin elinkelpoisuuden palautumiseen liittyvät komission epäilyt eivät näin ollen ole poistuneet.

(142)

Komission päätelmä siitä, että aidon rakenneuudistussuunnitelman puuttuessa sen epäilyt pitkän aikavälin elinkelpoisuudesta pysyvät, olisi jo yksinään riittävä peruste päätellä, että tuki ei sovellu yhteismarkkinoille. Tästä huolimatta komissio arvioi myös toisen vuoden 1999 suuntaviivoihin sisältyvän keskeisen kriteerin, nimittäin sen, että tuki on rajattava välttämättömään määrään.

(143)

Vuoden 1999 suuntaviivojen 40 kohdan mukaan tukimäärä ja -intensiteetti on rajattava määrään, joka on ehdottomasti välttämätön rakenneuudistuksen toteuttamiseksi ottaen huomioon yrityksen käytettävissä olevat varat. Tuensaajan on osallistuttava rakenneuudistussuunnitelmaan merkittävällä määrällä omia varojaan.

(144)

Rakenneuudistuksen kustannukset olivat 644 591 440 Slovakian korunaa (16,96 miljoonaa euroa), joka on rakenneuudistukseen (ts. velkasaneeraukseen) kuuluvien velkojen kokonaismäärä. Tuensaaja maksoi 35 % tästä määrästä eli 225 607 028 Slovakian korunaa (5,93 miljoonaa euroa).

(145)

Slovakian viranomaiset eivät antaneet lisäselityksiä liittyen komission tässä yhteydessä ilmaisemiin epäilyksiin. Tuensaaja selitti, miten se rahoitti velkasaneerauksen jälkeen jäljellä olleen velan maksun (ks. kohta 30). Tuensaajan mukaan se osallistui rakenneuudistukseen [alle 300] miljoonalla Slovakian korunalla ([alle 7,9] miljoonaa euroa).

(146)

Ensinnäkin komissio toteaa, että tuensaajan käytettävissä olleet varat ylittivät velkajärjestelyn jälkeen jäljellä olleen velkamäärän. Tämä viittaa siihen, ettei tukea ollut rajattu vähimpään tarvittavaan.

(147)

Mikä tärkeämpää, komissio päätteli, että Old Herold -yhtiön myöntämä luotto ei täytä vuoden 1999 suuntaviivoissa tuensaajan omalle rahoitukselle asetettuja ehtoja. Maksettavat ovat pysyvä rahoituslähde yrityksen toiminnalle. Ne ovat lyhytaikaisia luottoja, jotka on maksettava takaisin. Yrityksellä on käytettävissään ylimääräisiä varoja rakenneuudistukseen vain siinä tapauksessa, että hankkijat sitoutuvat yleistä käytäntöä pitempään maksuaikaan. Tällainen lykkäys on signaali siitä, että markkinat uskovat elinkelpoisuuden olevan tosiasiassa palautettavissa.

(148)

Tuensaaja ei millään tavoin näyttänyt toteen, että Old Herold -yhtiön sallima maksujen lykkäys olisi merkittävästi mennyt tuensaajan ja sen hankkijoiden välistä yleistä liiketoimintakäytäntöä pidemmälle. Neljänkymmenen päivän maksuaikaa voidaan pitää yleisenä käytäntönä, eritoten kun otetaan huomioon, että se myönnettiin tuensaajalle velkasaneerauksen jälkeen. Tuensaaja ei näin ollen enää ollut taloudellisissa vaikeuksissa. Velkasaneerauksen päätavoite oli nimenomaan auttaa tuensaaja pois taloudellisista vaikeuksista.

(149)

Komissio päätteli tämän vuoksi, että kyseistä pidempää maksuaikaa ei voida pitää ulkoisista lähteistä tulevaksi tuensaajan osallistumiseksi rakenneuudistukseen.

(150)

Ilman tätä lykkäystä tuensaajan oma rahoitus oli vuoden 1999 suuntaviivoissa tarkoitetulla tavalla [alle 170] miljoonaa Slovakian korunaa ([alle 4,5] miljoonaa euroa), mikä on [alle 27] prosentin rakenneuudistuksen kustannuksista.

(151)

Vuoden 1999 suuntaviivoissa ei asetettu raja-arvoa sille, milloin tuensaajan oma osallistuminen katsotaan merkittäväksi.

(152)

Kun otetaan huomioon komission käytäntö vuoden 1999 suuntaviivojen soveltamisessa sekä raja-arvojen käyttöönottoon uusissa suuntaviivoissa johtanut (38) komission politiikan kehitys liittyen kyseiseen kriteeriin, komissio pitää tuensaajan [alle 27] prosentin osallistumista suhteellisen pienenä. Tällainen osallistuminen voitaisiin hyväksyä vuoden 1999 suuntaviivojen mukaisesti vain siinä tapauksessa, että kaikki muut tuen hyväksyntään liittyvät ehdot täyttyisivät. Komissio ottaisi tällöin muiden tapaukseen liittyvien tekijöiden ohella huomioon esimerkiksi sen, toimiiko tuensaaja tukialueella ja missä määrin rahoituslähteet ovat (tuensaajaa itseään ja sen osakkaita lukuun ottamatta) merkki markkinoiden luottamuksesta yrityksen pitkän aikavälin elinkelpoisuuteen.

(153)

Edellä esitetyistä syistä komissio ei voi tässä tapauksessa olla samaa mieltä siitä, että tuensaajan osallistuminen olisi ollut merkittävää. Komissio katsoo, että sen epäilyt siitä, oliko tuensaajan oma osallistuminen merkittävää tai rajoittuiko tuki vähimpään tarvittavaan, eivät ole poistuneet.

(154)

Komissio katsoo, että tuki ei sovellu yhteismarkkinoille sen enempää pelastus- kuin rakenneuudistustukena. Lisäksi tapaukseen ei voida soveltaa yhtäkään EY:n perustamissopimuksessa mainituista poikkeuksista.

(155)

Komissio katsoo, että Slovakian tasavalta on jättänyt verovelan laittomasti perimättä Frucona Košice, a.s. –yrityksen hyväksi ja rikkonut EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohtaa. Kyseinen tuki ei sovellu yhteismarkkinoille minkään EY:n perustamissopimuksessa määrätyn poikkeuksen perusteella.

(156)

Vaikka verovirasto on keskeyttänyt perimättäjätön täytäntöönpanon kunnes komission menettely on saatettu päätökseen, komissio katsoo, että tuensaajan etu syntyi hetkellä, jolloin verovirasto päätti luopua osasta saataviaan ja sitä kautta myöntää tuen tuensaajalle. Kyseinen ajankohta oli velkojasopimuksen voimaantulo 23. heinäkuuta 2004. Tuensaajan etu kilpailijoihin nähden johtui siitä, ettei verovirasto tästä hetkestä lähtien perinyt verosaataviaan.

(157)

Tukea edeltäneiden olosuhteiden palauttamiseksi tuki on perittävä takaisin.