30.4.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 112/1

(1)

Saamansa kantelun johdosta komissio esitti Ranskan viranomaisille 19 päivänä heinäkuuta 1999, 16 päivänä joulukuuta 1999, 24 päivänä elokuuta 2000 ja 9 päivänä joulukuuta 2000 päivätyillä kirjeillä pyynnön saada tietoja tämän päätöksen kohteena olevista toimenpiteistä. Ranska vastasi komissiolle 19 päivänä elokuuta 1999, 24 päivänä helmikuuta 2000 ja 25 päivänä tammikuuta 2001 päivätyillä kirjeillä. Komissio tapasi Ranskan viranomaiset 26 päivänä tammikuuta 2000 ja luontaisesti makeiden viinien tuottajien toimialakomitean CIVDN:n (Comité interprofessionnel des vins doux naturels) valtuuskunnan 31 päivänä maaliskuuta 2000.

(2)

Koska toimenpiteet oli toteutettu ilman komission ennalta antamaa lupaa, ne kirjattiin ilmoittamattomien tukien rekisteriin numerolla NN 139/2002.

(3)

Komissio ilmoitti Ranskalle 21 päivänä tammikuuta 2003 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa tämän tuen osalta EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely.

(4)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2). Komissio kehotti muita jäsenvaltioita ja asianomaisia esittämään huomautuksensa kyseisistä tuista.

(5)

Ranskan viranomaiset toimittivat huomautuksensa 16 ja 18 päivänä kesäkuuta 2003 päivätyillä kirjeillä. Komissio vastaanotti kantelijalta huomautuksia, jotka lähetettiin Ranskan viranomaisille 6 päivänä elokuuta 2004. Ranskan viranomaiset puolestaan vastasivat niihin 10 päivänä syyskuuta 2004 päivätyllä kirjeellä.

(6)

CIVDN päätti vuonna 1996 käynnistää joillakin viinialueilla tuotantosuunnan muuttamista koskevan ohjelman, jonka tavoitteena oli korvata osa Pyrénées- Orientalesin alueen luontaisesti makeiden viinien tuotannosta raivaamalla pois viiniköynnöksiä ja istuttamalla tilalle laadukkaita lajikkeita. Tarkoituksena oli lievittää alaa vaivannutta rakenteellista kriisiä, joka ilmeni markkinoiden säännöllisenä romahtamisena. Tuki piti käyttää viiniviljelmien laadun parantamiseen alueella. Tuen maksaminen lopetettiin 1 päivään elokuuta 2000 mennessä.

(7)

Rivesaltes-ohjelmana tunnetun tuotantosuunnan muutoksen onnistumiseksi alueen tuottajille annettiin mahdollisuus hakea kahdenlaista tukea:

(8)

Suojatun alkuperänimityksen (SAN) saaneiden luontaisesti makeiden viinien tuottajien toimialakomitea (CIVDN) päätti 5 päivänä heinäkuuta 1996 tekemällään päätöksellä 96–1 periä jäseniltään maksun, jolla oli tarkoitus rahoittaa tuotantosuunnan muutosta koskeva Rivesaltesin ja Grand Roussillonin ohjelma.

(9)

Maksu oli 50 frangia (FRF) (3) hehtolitralta Pyrénées-Orientalesin alueella tuotettuja luontaisesti makeita viinejä, ja sillä katettiin palkkion maksaminen (’kesantopalkkio’) sellaisille vuoteen 1995 asti Rivesaltes- tai Grand Roussillon -viinejä tuottaneille viininviljelyaloille, joilla satovuodesta 1996 alkaen satovuoteen 2000 asti tuotettaisiin pöytä- ja maaviinejä. Maksun perimisestä saatu tuotto sidottiin erityiseen rahastoon.

(10)

Kesantopalkkio myönnettiin tuottajille, jotka sitoutuivat viideksi vuodeksi luopumaan suojatusta alkuperänimityksestä ”Rivesaltes” tai ”Grand Roussillon”. Palkkiolla oli tarkoitus korvata tulonmenetykset, jotka aiheutuvat näiden kahden nimityksen käytöstä luopumisesta johtuvista hintavaikutuksista. Palkkio ei edellyttänyt tuotannon keskeyttämistä tai vähentämistä, vaan se oli korvaus viljelyalan käytöstä muun kuin alkuperänimitykseen oikeutetun viinin tuotantoon. Tarkoituksena oli siis kiireellisesti vähentää suojatulla alkuperänimityksellä varustettujen viinien myyntiin saattamisen mahdollisuuksia.

(11)

Kesantopalkkio oli 5 000 frangia ”kesannoidulta” hehtaarilta vuodessa. Kaikki tuettavat viljelyalat lakkasivat saamasta kesantopalkkiota tuotantosuunnan muuttamisen vuonna.

(12)

Komissio ei ole saanut tietoja tämän toimenpiteen yhteydessä maksettujen tukien kokonaismäärästä. Tietoja ei ole toimitettu myöskään käyttöön otetusta toimialajärjestölle suoritettavasta maksusta saatujen tulojen määrästä eikä toimenpiteestä hyötyneiden hehtaarien määrästä.

(13)

Ranskan viranomaiset totesivat, että vuonna 1996 hyväksytty Rivesaltes-ohjelma SAN-viiniviljelmien tuotantosuunnan muuttamiseksi toteutettiin 3 250 hehtaarin alalla, josta 1 250 hehtaaria oli Muscat de Rivesaltes -viinin tuotantoaloja, 1 000 hehtaaria Côtes du Roussillon- ja Côtes du Roussillon Villages -viinin tuotantoaloja (lajikkeet Syrah, Mourvèdre, Roussanne, Marsanne ja Vermentino) ja 1 000 hehtaaria tietyistä lajikkeista saatujen maaviinien tuotantoaloja (lajikkeet Chardonnay, Cabernet, Merlotjne.)

(14)

Ohjelman tueksi Ranskan viranomaiset myönsivät 111 miljoonan frangin rahoitustuen, josta 85 miljoonaa frangia myönnettiin viinialan kansallisen viraston kautta ja 26 miljoonaa frangia paikallisyhteisöjen kautta (Languedoc-Roussillon ja Pyrénées-Orientalesin yleisneuvosto).

(15)

Rahoitustuesta osoitettiin 25 000 frangia hehtaarilta suojattuun alkuperänimitykseen oikeutetun Muscat de Rivesaltes -lajikkeen istuttamiseen ja 40 000 frangia hehtaarilta suojattuun alkuperänimitykseen oikeutetun Côtes du Roussillon Villages -lajikkeen sekä eräiden maaviinien istuttamiseen tuotantosuunnan muuttamiseksi.

(16)

Ranskan viranomaisten arvion mukaan alueen tuotantosuunnan muuttamisesta aiheutuvat tosiasialliset kustannukset olivat 110 000 frangia hehtaarilta. Viranomaiset vahvistivat, että tuotantosuunnan muutosohjelmat saatiin suurelta osin toteutettua (2 350 hehtaarilla alun perin suunnitelluista 3 250 hehtaarista).

(17)

Tuotantosuunnan muuttamisesta aiheutuvat kokonaiskustannukset olivat Ranskan viranomaisten mukaan 258,5 miljoonaa frangia (39,4 miljoonaa euroa). Valtion viranomaiset osallistuivat kustannuksiin 75,250 miljoonalla frangilla (11,01 miljoonalla eurolla) alun perin arvioitujen 111 miljoonan frangin (16,9 miljoonan euron) sijasta. Ranskan viranomaisten toimittamien tietojen mukaan viranomaiset maksoivat, kaikki rahoitustuet yhteenlaskettuina, 29,11 prosenttia tosiasiallisesti toteutetun tuotantosuunnan muutoksen kustannuksista.

(18)

Ranskan viranomaiset muistuttivat, että ne toimittavat viinikaupan yhteisestä järjestämisestä 16 päivänä maaliskuuta 1987 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 822/87 (4) 9 artiklan mukaisesti vuosittain Euroopan yhteisöjen tilastotoimistolle viininviljelyalueiden luettelon, jossa erotellaan eri departementit ja tuotettujen viinirypäleiden lajit (viininvalmistukseen käytettävät rypäleet, kuten määritetyillä alueilla tuotetut laatuviinit (tma-laatuviinit), syötäväksi tarkoitettuja viinirypäleitä tuottavat viiniköynnökset) sekä raivattujen ja istutettujen viiniköynnösten luettelon, jossa erotellaan samalla tavoin eri departementit ja tuotettujen viinirypäleiden lajit. Ranskan viranomaiset toimittivat komissiolle jäljennökset markkinointivuodelta 1997/1998 lähetetyistä taulukoista.

(19)

CIVDN otti 29 päivänä joulukuuta 1997 tehdyllä päätöksellä 97–3 käyttöön 1 tammikuuta 1998 alkaen sille suoritettavan maksun, jolla oli tarkoitus rahoittaa myynninedistämistukia ja toimintatukia seuraavien suojattujen alkuperänimitysten hyväksi: Rivesaltes, Grand Roussillon, Muscat de Rivesaltes ja Banyuls.

(20)

Maksun määrä hehtolitralta (ilman veroja) vahvistettiin seuraavasti: Banyuls ja Banyuls Grand Cru: 25 FRF/hl; Grand Roussillon: 30 FRF/hl; Muscat de Rivesaltes: 50 FRF/hl; Rivesaltes: 30 FRF/hl.

(21)

Nämä maksut sidottiin seuraavasti: Rivesaltes: 25 FRF/hl myynninedistämistukiin ja 5 FRF/hl toimintatukiin; Grand Roussillon: 45 FRF/hl myynninedistämistukiin ja 5 FRF/hl toimintatukiin; Banyuls: 20 FRF/hl myynninedistämistukiin ja 5 FRF/hl toimintatukiin.

(22)

CIVDN otti 10 päivänä heinäkuuta 1998 tehdyllä päätöksellä 98–1 käyttöön 1 syyskuuta 1998 alkaen sille suoritettavan maksun, jolla oli tarkoitus rahoittaa myynninedistämistukia ja toimintatukia seuraavien suojattujen alkuperänimitysten hyväksi: Rivesaltes, Grand Roussillon ja Maury.

(23)

Maksun määrät hehtolitralta (ilman veroja) vahvistettiin seuraavasti: Grand Roussillon: 25 FRF/hl; Maury: 5 FRF/hl; Rivesaltes: 35 FRF/hl.

(24)

Nämä maksut sidottiin seuraavasti: Rivesaltes: 30 FRF/hl myynninedistämistukiin ja 5 FRF/hl toimintatukiin; Grand Roussillon: 20 FRF/hl myynninedistämistukiin ja 5 FRF/hl toimintatukiin; Maury: 5 FRF/hl toimintatukiin.

(25)

Edellä mainitut kaksi maksua kumottiin 17 päivänä joulukuuta 1999 tehdyllä päätöksellä 99–1, jolla CIVDN otti käyttöön sille suoritettavan maksun, jolla oli tarkoitus rahoittaa myynninedistämistukia ja toimintatukia seuraavien suojattujen alkuperänimitysten hyväksi: Banyuls, Banyuls Grand Cru, Muscat de Rivesaltes, Rivesaltes, Grand Roussillon ja Maury.

(26)

Maksun määrä hehtolitralta (ilman veroja) vahvistettiin seuraavasti: Grand Roussillon: 25 FRF/hl; Rivesaltes: 35 FRF/hl; Banyuls ja Banyuls Grand Cru: 25 FRF/hl; Muscat de Rivesaltes: 55 FRF/hl; Maury: 0 FRF/hl.

(27)

Nämä maksut sidottiin seuraavasti: Rivesaltes: 30 FRF/hl myynninedistämistukiin ja 5 FRF/hl toimintatukiin; Grand Roussillon: 20 FRF/hl myynninedistämistukiin ja 5 FRF/hl toimintatukiin; Muscat de Rivesaltes: 50 FRF/hl myynninedistämistukiin ja 5 FRF/hl toimintatukiin; Banyuls ja Banyuls Grand Cru: 20 FRF/hl myynninedistämistukiin ja 5 FRF/hl toimintatukiin.

(28)

Tämän maksun perimistä jatkettiin pienin muutoksin päätöksellä 00–1. Komission tiedossa ei tutkintamenettelyn aloittamisen hetkellä ollut, miten kauan viimeksi mainittu ohjelma kesti tai oliko sitä mahdollisesti uusittu.

(29)

Esillä olevien maksujen luonteen osalta komissio pani merkille, että Ranskan hallitus hyväksyi ne suoraan suojatuilla nimityksillä varustettujen luontaisesti makeiden viinien tuottajien toimialakomitean perustamisesta 2 päivänä huhtikuuta 1943 annetussa laissa nro 200 säädetyn menettelyn mukaisesti. Tällaisten maksujen periminen edellyttää siis hallituksen antamaa ennakkolupaa. Laissa nro 200 säädetään muun muassa, että maksut ovat pakollisia kaikille kyseisten toimialajärjestöjen jäsenille heti, kun niiden perimiseen on saatu hallituksen tai tarvittaessa sen asiamiehen lupa. Tämä tarkoittaa, että tämäntyyppisille maksuille on saatava julkisen viranomaisen lupa, jotta niillä olisi oikeusvaikutuksia. Tämän vuoksi komissio katsoi tutkintamenettelyn vaiheessa, että kyse oli veronluonteisista maksuista, toisin sanoen julkisista varoista.

(30)

Ranskan tukiohjelmasta myönnetystä kesantopalkkiosta on todettava, ettei yhteiseen markkinajärjestelyyn (YMJ) liittyvissä säännöksissä eikä varsinkaan väliaikaista ja lopullista tietyistä viininviljelyaloista luopumista koskevien palkkioiden sekä paikkausistutuksesta luopumista koskevien palkkioiden myöntämisestä 18 päivänä helmikuuta 1980 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 456/80 (5) mainittu tällaisia palkkioita. Asetuksessa säädettiin yksinomaan väliaikaista ja lopullista tuotannosta luopumista koskevasta palkkiosta, joka maksetaan tuottajalle silloin, kun tämä päättää osallistua viinintuotantokyvyn vähentämiseen erityisesti viiniköynnöksiä raivaamalla. Koska viinintuotantokyky ei vähentynyt ja koska palkkioilla ei rahoitettu ainuttakaan tuotannosta luopumiseen liittyvää hanketta, toimenpiteen ei tutkintamenettelyn avaamisen vaiheessa katsottu kuuluvan viinin entisen yhteisen markkinajärjestelyn soveltamisalaan, josta säädettiin asetuksessa (ETY) N:o 822/87.

(31)

Ranskan viranomaisten mukaan tuen tavoitteena oli helpottaa tuottajien taloudellista tilannetta, ja yrittäjinä nämä saattoivat vapaasti päättää, sitoutuvatko ne sellaiseen puhtaasti kaupalliseen toimintaan, jonka kustannukset näyttävät muodostuvan elinkeinon harjoittamisesta aiheutuneista menoista. Komission noudattaman käytännön ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön (6) mukaan toimintatuet ovat tukia, joiden tarkoituksena on vapauttaa yritys kuluista, joista sen olisi pitänyt itse vastata juoksevassa hallinnossaan tai tavanomaisessa toiminnassaan. Sama periaate toistetaan maatalousalan valtiontuesta annettujen yhteisön suuntaviivojen (7) 3.5 kohdassa (jäljempänä ’maatalouden suuntaviivat’), jonka mukaan jo kyseisten tukien luonteeseen kuuluu, että ne todennäköisesti vaikuttavat myös yhteisten markkinajärjestelyjen mekanismeihin.

(32)

Komissio totesi tältä osin, että tuki oli hehtaarikohtaista ja sitä myönnettiin vuosittain. Tästä päätellen se liittyi läheisesti tuotetun viinin määrään. Komissio muistutti, ettei se voi missään olosuhteissa hyväksyä tukea, joka olisi ristiriidassa yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevien säännösten kanssa tai joka häiritsisi kyseisen yhteisen markkinajärjestelyn asianmukaista toimivuutta. Komissio katsoi tutkintamenettelyä aloittaessaan kesantopalkkion vaikuttavan toimintatuelta, joka on omiaan vaikuttamaan myös viinin yhteisen markkinajärjestelyn mekanismeihin. Tästä syystä se voi olla alalla sovellettavien markkina- ja kilpailusääntöjen vastainen.

(33)

Tuotantosuunnan muuttamiseen liittyvien kustannusten osalta asetuksen (ETY) N:o 822/87 14 artiklassa säädetään, että kansallisen tuen antaminen viiniviljelmille on kiellettyä 1 päivästä syyskuuta 1998 alkaen, paitsi jos se vastaa sellaisia vaatimuksia, joilla voidaan erityisesti saavuttaa tuotantomäärän vähentämisen tavoite tai tuotannon laadun parantamisen tavoite ilman tuotannon määrän kasvua. Näin ollen sallittuja olisivat vain laatua parantavat viiniköynnöslajikkeet, joiden tuottavuus kyseisellä maaperällä ei ole liian suuri.

(34)

Asetuksen (ETY) N:o 822/87 14 artiklan mukaisesti käytettävistä perusteista viininviljelmäalojen istuttamista koskevien kansallisten tukien osalta 11 päivänä syyskuuta 1989 annetussa komission asetuksessa (ETY) N:o 2741/89 (8) vahvistetaan perusteet, joiden mukaan perustamissopimuksen 87, 88 ja 89 artiklan mukaisesti hyväksyttäviä viininviljelmäalojen istuttamista koskevia kansallisia tukihankkeita on tarkasteltava. Asetuksen (ETY) N:o 2741/89 2 artiklan mukaan kansallisten tukihankkeiden on osoitettava selkeästi, että tuotannon määrän vähentämistä tai laadun parantamista tuotantoa lisäämättä koskevaa tavoitetta noudatetaan.

(35)

Komission asetuksen (ETY) N:o 2741/89 5 artiklassa säädetään, että istutettua viiniköynnöshehtaaria kohti myönnetyn tuen määrä ei saa ylittää 30 prosenttia todellisista raivaus- ja istutuskustannuksista. Ranskan viranomaiset toteavat, että koska tuotantosuunnan muutoksen kokonaiskustannukset olivat 258 500 000 frangia, joista viranomaiset rahoittivat 75 250 000 frangia, voidaan päätellä, että kaikki rahoitustuet yhteenlaskettuina valtion viranomaiset maksoivat 29,11 prosenttia tosiasiallisesti toteutetun tuotantosuunnan muutoksen kustannuksista. Asetuksen (ETY) N:o 2741/89 5 artiklan mukaan tuotantosuunnan muutoskustannusten laskentaperusteena on istutettua viiniköynnöshehtaaria kohti myönnetyn tuen todellinen määrä. Tämän säännöksen perusteella näytti kyseisessä tutkinnan vaiheessa siltä, ettei muutoskustannuksia laskettu kaikkien ohjelmassa toteutettujen tuotantosuunnan muutostoimenpiteiden yhteenlaskettuina kustannuksina eikä tämän seurauksena myöskään muutostoimenpiteiden keskimääräisinä kokonaiskustannuksina hehtaaria kohti. Kaiken lisäksi Ranskan viranomaiset laskivat tämän keskiarvon jokaisesta tuotantosuunnan muutostoimenpiteestä erikseen.

(36)

Komissio totesi tutkintamenettelyn kyseisessä vaiheessa, että koska Ranskan viranomaisten korvaamat hehtaarikohtaiset kustannukset olivat 110 000 frangia hehtaarilta, myönnetyn tuen enimmäisrajaksi olisi pitänyt tässä tapauksessa asettaa 33 000 frangia hehtaarilta ja 30 prosenttia kullekin yksittäiselle tuottajalle aiheutuneista tosiasiallisista kustannuksista. Tämän enimmäisrajan ylittävät korvaukset ja jopa yksittäisen tuottajan tosiasiallisista kustannuksista 30 prosenttia ylittäneet tukiosuudet voidaan näin ollen katsoa sääntöjenvastaiseksi tueksi.

(37)

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 659/1999 (9) 10 artiklassa komissiolle myönnettyjen valtuuksien nojalla se pyysi Ranskan viranomaisia lähettämään sille kaikki tarvittavat tiedot toteuttamistaan kahdesta tuotantosuunnan muutosohjelmasta. Niiden oli toimitettava muun muassa seuraavat tiedot: viininviljelyalojen istuttamista koskevaa kansallista tukea saaneiden viininviljelijöiden lukumäärä; kyseinen viljelmäala maaperäluokkien mukaan eriteltynä; osuus kyseisestä viljelyalasta, jolla istuttamista on edeltänyt raivaus; osuus kyseisestä viljelyalasta, jonka on tunnustettu kelpaavan tma-laatuviinien tuotantoon; istutettujen viljelmäalojen käyttötarkoitus (viininvalmistukseen käytettävät rypäleet, syötäväksi tarkoitetut viinirypäleet, kuivattavat rypäleet, taimitarha tai perusrungon emoviiniköynnökset jne.); käytetyt lajikkeet; todistus Ranskan viranomaisten antamasta ennakkoluvasta mainittujen lajikkeiden käyttöön; tuotantokyvyn kehitys sekä kaikki olennaiset tiedot tuen määrästä.

(38)

Tiettyjä suojattuja alkuperänimityksiä varten käyttöön otetuista myynninedistämistuista Ranskan viranomaiset huomauttivat, että CIVDN:n toiminnan rahoittamiseen tarkoitettuja veronluonteisia maksuja koskevasta säädöksestä on tehty kaikki sääntöjen mukaiset ilmoitukset ja että komissio on jo tutkinut ja hyväksynyt sen. Komissio oli nimittäin viimeksi hyväksynyt vuoden 2002 loppuun asti perittävällä veronluonteisella maksulla rahoitetun valtiontukeen N 184/97 (10) kytkeytyvän valtiontuen (”Aides et taxe parafiscales au profit du CIVDN”), jolla muun muassa korvattiin CIVDN:lle aiheutuneita myynninedistämis- ja toimintakustannuksia. Komission saamien tietojen mukaan CIVDN on perinyt kyseiset maksut erikseen komission jo sallimasta tiedotus- ja myynninedistämistoimiin tarkoitetusta veronluonteisesta maksusta. Näin ollen komissio katsoi kyseisessä tutkinnan vaiheessa, ettei aikaisempaa lupaa voitu pitää sellaisena hiljaisesti annettuna lupana, jolla olisi hyväksytty ennakolta kaikki aikaisemmalla luvalla myönnetyn tuen muutokset tai siihen liittyvät lisätoimenpiteet.

(39)

Komissio pyysi Ranskan viranomaisia toimittamaan tarvittavat tiedot näistä tukiohjelmista ja myös muista nykyisin voimassa olevista tukijärjestelyistä, jotka on jätetty mainitsematta ja ilmoittamatta komissiolle, jotta komissio voisi arvioida niiden soveltuvuuden yhteismarkkinoille mainontaan ja myynninedistämiseen myönnettyyn tukeen sovellettavien kielteisten ja myönteisten perusteiden sekä tuen enimmäismäärän perusteella. Tietojen pohjalta on voitava myös arvioida aikaisemmin hyväksytystä ohjelmasta ja tässä päätöksessä käsiteltävistä ilmoittamatta jätetyistä ohjelmista maksetun tuen kasautumisesta mahdollisesti aiheutuneet seuraukset.

(40)

Komissio totesi lisäksi, että kyseiset veronluonteiset maksut olivat rakenteeltaan hyvin samanlaisia kuin komission jo hyväksymät maksut. Kyseisten maksujen perintää koskevista säädöksistä kävi lisäksi ilmi, että maksut koskivat vain määrätyn alueen viinintuotantoa. Tutkintamenettelyn kyseisessä vaiheessa voitiin siis todeta, ettei mistään maahantuodusta tuotteesta peritty eikä ollut aikaisemmin peritty tämänkaltaisia veronluonteisia maksuja.

(41)

Seuraavat huomautukset esittänyt kantelija on pyytänyt luottamuksellista käsittelyä. Esitettyjä perusteluja tarkasteltuaan komissio katsoi, että kantelijan pyyntöä olisi aiheellista noudattaa.

(42)

Kantelijan mukaan kesantopalkkio ja tuki tuotantosuunnan muuttamiseen ovat vain kaksi eri osatekijää samassa tukijärjestelmässä, jonka tavoitteena on vähentää määrätyn tuotannon markkinoille saattamista. Viljelyalojen kesannoinnista ja tuotantosuunnan muuttamisesta myönnettävät tuet olisi laskettava yhteen, jotta voitaisiin arvioida, ovatko ne yhteisön oikeuden mukaisia.

(43)

Kantelija arvioi, että 5 päivänä heinäkuuta 1996 tehdyssä CIVDN:n päätöksessä 96–1 säädettyä Rivesaltes-ohjelman autonomista varainhoitoa ei ole noudatettu, koska kesantopalkkiota on rahoitettu varoilla, joita ei ole saatu yksinomaan vuonna 1996 käyttöön otetusta toimialajärjestölle suoritetuista maksuista. Kesantopalkkioita on kantelijan mukaan rahoitettu yli 11 miljoonalla frangilla CIVDN:n omista varoista. Lisäksi kantelija väittää, että osa myynninedistämistukiin tarkoitetusta maksusta saaduista varoista on käytetty ohjelman, erityisesti kesantopalkkion rahoittamiseen.

(44)

Kantelijan mukaan Pyrénées-Orientalesin yleisneuvosto olisi maksanut CIVDN:lle varainhoitovuoden 2000 alussa 2 miljoonaa frangia kesantopalkkion rahoittamiseen. Lisäksi mainittu yleisneuvosto olisi ilmoittanut lehtensä ”L'accent Catalan” maaliskuun 2003 numerossa maksaneensa kesantopalkkiota ja tuotantosuunnan muuttamista varten maksettujen tukien lisäksi viininviljelijöille Rivesaltes-ohjelman puitteissa suoraan ensin 761 euron ja sitten 1 293 euron suuruisen määrän hehtaaritukea. Tätä tukea ei ole ilmoitettu komissiolle.

(45)

Myynninedistämistukien osalta kantelija arvioi, että siihen liittyvien CIVDN:lle maksettujen veronluonteisten maksujen tuottoja on käytetty CIVDN:n omien tuotteiden eli tiettyjen yritysten menekinedistämiskampanjoiden rahoittamiseen eikä suojattujen alkuperänimitysten eri luokkien menekinedistämiskampanjoiden rahoittamiseen yleisesti. Roussillonin viinien tuottajien toimialakomitea (CIVR), joka tuli selvitystilaan asetetun CIVDN:n tilalle, soveltaa kantelijan mukaan edelleenkin näitä menettelyjä. Nämä tuet ovat kantajan mielestä ristiriidassa yhteisön säännösten kanssa, koska niillä ei ole yleistä etua koskevaa tavoitetta.

(46)

Kantelija väittää, että CIVDN jatkoi vuosina 2001 ja 2002 veronluonteisten maksujen perimistä kauppiailta, ja myös sen seuraajaorganisaatio CIVR alkoi periä joitakin maksuja, mikä oli vastoin kansallista lainsäädäntöä.

(47)

Ranskan viranomaiset esittivät 16 päivänä kesäkuuta 2003 päivätyllä kirjeellä huomautuksensa komission päätöksestä aloittaa perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukainen menettely, joka koskee ilmoitettua tukea.

(48)

Heti aluksi Ranskan viranomaiset vahvistivat, että kyseisiä järjestelyjä ei ole jatkettu alun perin vahvistetun määräajan jälkeen eli kauemmin kuin viiden vuoden ajan markkinointivuodesta 1996/1997. Komissiolle oli joka tapauksessa ilmoitettu CIVDN:n purkamisesta 14 päivänä joulukuuta 2000 ja 6 päivänä joulukuuta 2001 päivätyillä kirjeillä. CIVDN:n korvannut CIVR ei ole pannut täytäntöön mitään samankaltaisia toimenpiteitä.

(49)

Ranskan viranomaiset selittävät, että toimenpiteen tavoitteena ei ollut viinintuotantokyvyn vähentäminen, vaan tuensaajat olivat sitoutuneet hyväksymään kesannoitujen viljelyalojen tuotannon kaupan pitämisen pöytä- ja maaviineinä eikä suojattuina alkuperänimityksinä. Palkkiota ei myöskään voida pitää komission tavoin pelkkänä toimintatukena, joka olisi verottanut perusteettomasti kassavaroja.

(50)

Itse asiassa palkkion tavoitteena oli tarjota tuensaajille korvaus siitä, että he ovat sitoutuneet luopumaan pitämästä kesannoitujen viljelyalojen tuotantoa kaupan suojattuina alkuperänimityksinä. Se ei siis tuonut tuensaajille lisätuloja vaan yksinomaan korvauksen ansionmenetyksestä.

(51)

Toimenpiteen täytäntöönpanon yhteydessä SAN-tunnuksella ”Rivesaltes” varustettua viiniä tuottavan yhden viiniköynnöshehtaarin tuotanto oli suurimman sallitun sadon perusteella 40 hl, josta luontaisesti makeiden viinien tuotannon osuus oli 25 hl (1 140 FRF/hl) ja pöytä- tai maaviinien tuotannon osuus 15 hl (350 FRF/hl). Tämän mukainen liikevaihto oli 32 250–33 000 FRF/ha. Kesannoinnin jälkeen yhden viiniköynnöshehtaarin tuotanto oli 50 hl pöytä- tai maaviiniä (departementin maataloudellinen keskiarvo), jolloin liikevaihto oli 12 500–17 500 FRF/ha.

(52)

Kesannoinnin jälkeen todettu keskimääräinen erotus (tuottajien ansionmenetys) oli näin ollen noin 15 000 FRF/ha, josta on epäselvyyksien välttämiseksi vähennettävä luontaisesti makeiden viinien valmistuksessa käytettävän alkoholin kustannukset eli 2 000 FRF/25 hl, minkä jälkeen nettoerotukseksi saadaan 13 000 FRF/ha.

(53)

Vaikka otetaan huomioon, että erotus on vuodesta 1999 alkaen pienentynyt luontaisesti makeiden viinien tuottajahinnan laskun vuoksi (900 FRF/hl), se oli joka tapauksessa 6 500 FRF/ha [26 000 FRF (liikevaihto/SAN-viinien tuotantohehtaari) -17 500 FRF (liikevaihto/pöytäviinien tai maaviinien tuotantohehtaari) -2 000 FRF (luontaisesti makeiden viinien valmistukseen käytettävän alkoholin kustannukset)].

(54)

Näin ollen Ranskan viranomaiset katsovat, että kesantopalkkiota ei voida mitenkään pitää toimintatukena, joka tarjoaisi tuensaajille perusteettomia lisätuloja tai verottaisi kassavaroja.

(55)

Lisäksi Ranskan viranomaiset korostavat, että kesantopalkkio ei ole vaikuttanut viinin yhteisen markkinajärjestelyn mekanismeihin tavalla, joka olisi luonut markkinoille häiriöitä. Pyrénées-Orientalesin departementissa ei näin ollen jouduttu markkinointivuosina 1996/1997–1999/2000 turvautumaan kertaakaan pakolliseen tislaukseen. Lisäksi voidaan todeta, että kyseisinä markkinointivuosina esitislattaviksi toimitetut määrät ovat osoitus pöytäviinien ja maaviinien markkinoiden tavanomaisesta toiminnasta.

(56)

Tämän lisäksi Ranskan viranomaiset korostavat tämän toimenpiteen yhteisvastuullisuutta, sillä sitä ei rahoitettu valtion budjettivaroista vaan tuottajien itsensä toimialajärjestölle suorittamista maksuista.

(57)

Tämä toimenpide oli Ranskan viranomaisten mukaan poikkeuksellinen täydennys viinitarhojen uudistamiseen myönnettävälle kansalliselle tuelle, joka otettiin käyttöön asetuksen (ETY) N:o 2741/89 mukaisesti.

(58)

Ranskan viranomaiset muistuttavat, että viinilajikkeiden osuuden mukauttamista koskeva tuki on järjestely, josta ilmoitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1993 (tuki nro N 769/93) ja josta laadittiin kansallisten tukien perättäisissä selvityksissä tietolomake (FR/XXX/05.00/017). Vuotuisen raportin osalta Ranskan viranomaiset selittävät, että asetuksen (ETY) N:o 2741/89 vaaditut tiedot voidaan toimittaa ”jäsenvaltioiden asetuksen (ETY) N:o 822/87 9 artiklan mukaisesti tekemän vuosittaisen ilmoituksen yhteydessä”. Asetuksen (ETY) N:o 822/87 9 artiklassa säädetään kuitenkin, että ”joka vuosi ennen 1 päivää syyskuuta jäsenvaltioiden … on toimitettava komissiolle viinintuotantokyvyn kehitystä koskeva tiedonanto, johon kuuluu luettelo jäsenvaltion alueella olevista viininviljelyksistä” ja että ”komissio esittää neuvostolle joka vuosi ennen 1 päivää joulukuuta... kertomuksen viinintuotantokyvyn kehityksestä.”

(59)

Ranskan viranomaiset muistuttavat, että ne toimittavat vuosittain Euroopan yhteisöjen tilastotoimistolle asetuksen (ETY) N:o 822/87 9 artiklan mukaisesti viininviljelyalojen luettelon, jossa erotellaan eri departementit ja tuotettujen viinirypäleiden lajit (viininvalmistukseen käytettävät rypäleet, kuten määritetyillä alueilla tuotetut laatuviinit (tma-laatuviinit), syötäväksi tarkoitettuja viinirypäleitä tuottavat viiniköynnökset) sekä raivattujen ja istutettujen viiniköynnösten luettelon, jossa erotellaan samalla tavoin eri departementit ja tuotettujen viinirypäleiden lajit. Ranskan viranomaiset ovat toimittaneet komissiolle jäljennökset markkinointivuodelta 1997/1998 lähetetyistä taulukoista. Näin ollen Ranskan viranomaiset katsovat, ettei niitä voida moittia asetuksesta (ETY) N:o 822/87 johtuvien velvollisuuksien laiminlyönnistä.

(60)

Jotta tuotantosuunnan muuttamiseen myönnettävästä tuesta (Rivesaltes-ohjelmasta) saataisiin tarkka ja kattava käsitys, olisi Ranskan viranomaisten mielestä otettava huomioon, että Muscat de Rivesaltes-lajikkeen viljelyalat jätettiin ohjelmassa määrätyn viinitarhojen uudistamiseen myönnettävän täydennystuen ulkopuolelle. Niille myönnettiin vain uudistustukea kansallisen asteikon mukaisten prosenttien verran. Siihen 85 miljoonan frangin määrään, jonka Ranskan viranomaiset ovat maininneet aikaisemmissa ilmoituksissaan, sisältyy kuitenkin 31 miljoonan frangin suuruinen kansallinen tuki Muscat-aloja vastaavien viinitarhojen uudistamiseksi.

(61)

Tietyistä lajikkeista saatujen maaviinien ja Côtes du Roussillon villages -viinien tuotantoalojen tuotantosuunnan muuttamiseen Rivesaltes-ohjelman puitteissa tarkoitettu tuki jakautuu loppujen lopuksi seuraavasti:

(62)

Ohjelmassa myönnettiin viinitarhojen uudistamiseen kaiken kaikkiaan 36,623 miljoonaa frangia 1 238 hehtaarille ja 875 tuottajalle.

(63)

Yli 33 000 frangia hehtaarilta maksettiin 221 tapauksessa – tällaista tukea myönnettiin yhteensä 166 hehtaarilta 0,883 miljoonan frangin edestä.

(64)

Ranskan viranomaiset lähettivät komissiolle tuotantosuunnan muuttamisissa käytettyjen lajikkeiden luettelon sekä eri säädökset, joilla vahvistettiin tuen vuosittainen määrä.

(65)

Ranskan viranomaiset tarkentavat ensinnäkin, että näitä toimia ei jatkettu 31 päivän joulukuuta 2000 jälkeen.

(66)

Pakollisesta vapaaehtoisesta maksusta (CVO) saatujen tulojen avulla toteutettujen myynninedistämistoimien osalta voidaan todeta, että ne ovat luonteeltaan samanlaisia kuin ilmoitetusta ja komission hyväksymästä veronluonteisesta maksusta (tuet nro N 230/90 (11) ja N 184/97) saatujen tulojen avulla rahoitetut toimet.

(67)

CVO:n perimisestä saaduilla varoilla on näin ollen voitu vahvistaa veronluonteisen maksun tulojen avulla toteutettuja toimia. On itse asiassa käynyt ilmi, että kyseisten viinien menekinedistämistä on tarpeen tehostaa, jotta niiden markkinoita saataisiin kasvatettua nykyisessä, paikallisten viinien menekkiä heikentävässä markkinatilanteessa.

(68)

Tältä osin Ranskan viranomaiset huomauttavat, että menekinedistämistukien rahoittaminen on sallittua 100 prosenttiin asti. Mainontaan myönnettyjen tukien suhteen Ranskan viranomaiset ilmoittavat, että kyse oli SAN-tuotteiden edistämiskampanjoista, jotka rahoitettiin veronluonteisilla maksuilla ja vapaaehtoisilla suorituksilla.

(69)

Ranskan viranomaiset lähettivät vastauksena komission esittämään pyyntöön esimerkkejä myynninedistämismateriaalista.

(70)

Ranskan viranomaiset vastasivat kolmansien osapuolten esittämiin huomautuksiin 10 päivänä syyskuuta 2004 päivätyllä kirjeellä. Viranomaisten mukaan huomautuksissa viitattiin erityisesti siihen, että tukia olisi käytetty muuhun kuin niille alun perin asetettuun tavoitteeseen asianomaisten kolmansien osapuolten kanssa kilpailevan yrityksen yksinomaisen edun nimissä. Ranskan viranomaiset ilmaisivat tuomitsevansa tällaiset väitteet, jotka asettavat suoraan kyseenalaiseksi eri hallintoelinten moitteettoman toiminnan. Tästä syystä viranomaiset pyysivät komissiota jättämään nämä väitteet huomiotta.

(71)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa määrätään, että mainitussa sopimuksessa määrättyjä poikkeuksia lukuun ottamatta, jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(72)

Tukien myöntämishetkellä voimassa olleen asetuksen (ETY) N:o 822/87 76 artiklassa säädetään, että perustamissopimuksen 92, 93 ja 94 artiklaa (sittemmin 87, 88 ja 89 artiklaa) sovelletaan viinialan tuotteiden tuotantoon ja kauppaan, jollei mainitun asetuksen säännöksistä muuta johdu.

(73)

Tukina pidetään toimenpiteitä, jotka toteutettuna muodossa tai toisessa voivat suosia yrityksiä suoraan tai epäsuorasti tai jotka on katsottava taloudelliseksi eduksi, jota edunsaajayritys ei olisi saavuttanut tavanomaisissa markkinaolosuhteissa.

(74)

Kyseessä olevien maksujen luonteen osalta komissio panee merkille, että niiden vaikutusten aikaansaamiseksi ne edellyttivät viranomaisten antamaa säädöstä ja että näin saadut varat toimivat valtion tukeman politiikan täytäntöönpanon välineenä. Ei ole myöskään varmaa, että tukien saajilta olisi aina edellytetty tässä päätöksessä tarkasteltujen maksujen suorittamista. Näistä syistä ne eivät täytä yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössään (12) ehdottamia kriteereitä, joiden perusteella ne eivät kuulu perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Tämän vuoksi komissio katsoo, että kyse on veronluonteisista maksuista, toisin sanoen julkisista varoista.

(75)

Tukina on, yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan, pidettävä myös toimenpiteitä, jotka erilaisissa muodoissaan keventävät yrityksen talousarvioon tavallisesti sisältyviä maksuja ja joilla tämän johdosta on – olematta kuitenkaan avustuksia sanan varsinaisessa merkityksessä – avustuksen luonnetta vastaava luonne ja sen vaikutuksia vastaavat vaikutukset (13).

(76)

Tuen olemassaolo ja varsinkin tuen tyyppi on vahvistettava Rivesaltes-ohjelman mahdollisten tuensaajien ja tiettyjen suojattujen alkuperänimitysten myynninedistämis- ja toimintatukia varten toimialajärjestölle suoritettavien maksujen sekä näiden rahoituksen tasolla. Tarkasteltavana olevassa tapauksessa myönnetty tuki suosi eräitä yrityksiä siinä mielessä, että tukea myönnettiin ainoastaan tietyillä määrätyillä alueilla toimiville SAN-viinien tuottajille.

(77)

Jotta voitaisiin määritellä, kuuluuko tuki perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, on lopuksi selvitettävä, onko se omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(78)

Tuomioistuin on todennut, että kun valtion taloudellinen tuki vahvistaa yrityksen asemaa jäsenvaltioiden välisessä kaupassa muihin, kilpaileviin yrityksiin verrattuna, tuen on katsottava vaikuttavan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan (14).

(79)

Viinin yhteisen markkinajärjestelyn olemassaolo näyttää todistavan selvästi, että jäsenvaltioiden välillä käydään kauppaa kyseisen alan tuotteilla.

(80)

Seuraavassa taulukossa kuvataan Ranskan ja muiden jäsenvaltioiden välistä viinialan tuotteiden kauppaa mainittujen Ranskassa sovellettujen tuotantosuunnan muutosohjelmien kahtena viimeksi kuluneena täytäntöönpanovuonna.

(81)

Myönnetyt tuet ovat siis omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja vääristämään tai uhkaamaan vääristää kilpailua, sikäli kuin ne suosivat tiettyjä viinialan kansallisia tuotannonaloja muiden jäsenvaltioiden tuotannon kustannuksella. Viiniala on yhteisön tasolla erittäin avoin kilpailulle ja sen vuoksi hyvin herkkä kaikille jonkin tietyn jäsenvaltion tuotantoa suosiville toimenpiteille.

(82)

Komissio katsoo edellä esitettyjen selvitysten perusteella, että tietyillä määritellyillä alueilla toimivia SAN-viinien tuotantoyrityksiä suosivat toimenpiteet tarjoavat näille yrityksille julkisista varoista rahoitetun edun, joista muut toimijat eivät voi hyötyä ja joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla tiettyjä yrityksiä ja tiettyjä tuotannonaloja ja saattaa näin ollen vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Tästä syystä toimenpide on perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea.

(83)

Perustamissopimuksen 87 artiklassa määrätään kuitenkin poikkeuksista yleisperiaatteeseen, jonka mukaan valtiontuet ovat perustamissopimuksen vastaisia, vaikka eräitä näistä poikkeuksista ei tässä tapauksessa voi selvästikään soveltaa, varsinkaan niitä, joista määrätään mainitun artiklan 2 kohdassa. Myöskään Ranskan viranomaiset eivät ole vedonneet niihin.

(84)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan poikkeuksia on tulkittava tiukasti tarkasteltaessa alueelliseen tai alakohtaiseen käyttöön tarkoitettuja tukiohjelmia tai yksittäisiä tapauksia, joihin sovelletaan yleisiä tukijärjestelmiä. Kyseisiä tukia voidaan myöntää vain, jos komissio voi varmistua siitä, että tuki on välttämätöntä jonkin kyseessä olevan tavoitteen saavuttamiseksi. Poikkeusten myöntäminen tuille ilman tällaista vastinetta haittaisi jäsenvaltioiden välistä kauppaa ja aiheuttaisi kilpailun vääristymiä, joita ei voida perustella yhteisön edulla, ja poikkeukset soisivat vastaavasti aiheettomia etuja tiettyjen jäsenvaltioiden toimijoille.

(85)

Komissio katsoo, että kyseessä olevia tukia ei ole tarkoitettu taloudellisen kehityksen edistämiseen alueilla, joilla elintaso on poikkeuksellisen alhainen tai joilla vajaatyöllisyys on vakava ongelma 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti. Tuen tarkoituksena ei ole liioin perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan b alakohdassa mainittu Euroopan yhteistä etua koskevan tärkeän hankkeen edistäminen tai jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön poistaminen. Tukea ei myöskään ole tarkoitettu edistämään kulttuuria tai kulttuuriperintöä 87 artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(86)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaan yhteismarkkinoille soveltuvana voidaan pitää tukea tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. Mainitussa kohdassa tarkoitetun poikkeuksen myöntämiseksi tukien on edistettävä asianomaisen alan kehitystä.

(87)

Komissio toteaa, että Ranskan viranomaiset eivät ole antaneet sille perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti tietoja tarkasteltavina olevien tukien käyttöön ottamisesta. Asetuksen (EY) N:o 659/1999 1 artiklan f alakohdassa sääntöjenvastainen tuki määritellään uudeksi tueksi, joka on otettu käyttöön perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan vastaisesti. Valtiontukia koskeva ilmoitusvelvollisuus vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 659/1999 (15) 1 artiklan c alakohdassa.

(88)

Koska Ranskan toteuttamat toimenpiteet sisältävät valtiontukea, kyse on uusista tuista, joita ei ole annettu komission tietoon, minkä vuoksi ne ovat perustamissopimuksen mukaisesti sääntöjenvastaisia.

(89)

Maatalouden suuntaviivojen 23.3 kohdan ja valtiontuen sääntöjenvastaisuuden arvioinnissa sovellettavien sääntöjen määräytymisestä annetun komission ilmoituksen (16) mukaan asetuksen (EY) N:o 659/1999 1 artiklan f kohdassa tarkoitettu sääntöjenvastainen tuki on arvioitava tuen myöntämishetkellä voimassa olevien sääntöjen ja suuntaviivojen mukaisesti.

(90)

Maatalouden suuntaviivoja on sovellettu 1 päivästä tammikuuta 2000 alkaen. Näin ollen kyseisen päivämäärän jälkeen myönnettyä tukea olisi tarkasteltava mainittujen suuntaviivojen mukaisesti. Ennen kyseistä päivämäärää myönnettyä tukea olisi sen sijaan tarvittaessa tarkasteltava ennen 1 päivää tammikuuta 2000 sovellettujen säännösten ja käytännön mukaisesti.

(91)

Maatalouden suuntaviivojen 3.2 kohdassa määrätään, että vaikka perustamissopimuksen 87, 88 ja 89 artiklaa sovelletaan sellaisenaan yhteisten markkinajärjestelyjen piiriin kuuluviin aloihin, niiden soveltaminen riippuu kuitenkin asianomaisissa asetuksissa vahvistetuista säännöksistä. Toisin sanoen jäsenvaltion turvautumista perustamissopimuksen 87, 88 ja 89 artiklan määräyksiin ei voida asettaa etusijalle asianomaisesta yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen säännöksiin nähden (17). Komission on myös tutkittava, häiritseekö tuki kyseisten markkinoiden asianmukaista toimintaa, minkä vuoksi se olisi yhteismarkkinoille soveltumaton.

(92)

Rivesaltes-ohjelmasta myönnettiin tukia 1 päivän tammikuuta 1997 ja 31 päivän heinäkuuta 2000 välisenä aikana, toisin sanoen ennen kuin viinin yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1493/1999 tuli voimaan 1 päivänä elokuuta 2000. Koska nämä toimenpiteet kuuluvat viinin yhteisen markkinajärjestelyn soveltamisalaan, niitä on arvioitava kyseisenä ajankohtana voimassa olleiden säännösten eli asetuksen (ETY) N:o 822/87 perusteella.

(93)

Tiettyjä suojattuja alkuperänimityksiä varten käyttöön otetuista myynninedistämistuista, joita ei Ranskan viranomaisten mukaan jatkettu 31 päivän joulukuuta 2000 jälkeen, voidaan todeta, että myönnettyjen tukien soveltuvuus yhteismarkkinoille on tarkistettava EY:n perustamissopimuksen liitteessä I lueteltujen ja tiettyjen liitteeseen I kuulumattomien tuotteiden mainontaan myönnettävästä valtiontuesta annettujen suuntaviivojen (18) mukaisesti. Näiden suuntaviivojen 70 kohdassa määrätään, että asetuksen (EY) N:o 659/1999 1 artiklan f kohdassa tarkoitetut sääntöjenvastaiset tuet arvioidaan tuen myöntämishetkellä voimassa olevien sääntöjen ja suuntaviivojen mukaisesti.

(94)

Veronluonteisella maksulla rahoitettujen valtiontukien osalta voidaan todeta, että komission on tutkittava kyseisillä tuilla rahoitetut toimet ja itse tukien rahoittamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

(95)

Kesantopalkkio rahoitettiin viranomaisten pakolliseksi tekemällä toimialajärjestölle suoritettavalla maksulla viiniviljelmien tuotantosuunnan muuttamiseksi. Palkkion tarkoituksena oli korvata tuottajille tulonmenetykset, jotka johtuivat näiden tekemästä sitoumuksesta luopua suojatusta alkuperänimityksestä ”Rivesaltes” ja suunnata tuotantonsa pöytä- ja maaviinien valmistukseen.

(96)

Ranskan tukiohjelmasta myönnettyjen kaltaisista kesantopalkkioista ei kuitenkaan säädetty yhteisessä markkinajärjestelyssä eikä varsinkaan asetuksessa (ETY) N:o 456/80. Asetuksessa säädettiin yksinomaan väliaikaista ja lopullista tuotannosta luopumista koskevasta palkkiosta, joka maksetaan tuottajalle silloin, kun tämä päättää osallistua viinintuotantokyvyn vähentämiseen erityisesti viiniköynnöksiä raivaamalla.

(97)

Komissio toteaa, että Ranskassa käyttöön otetun toimenpiteen tavoitteena ei ollut viinin tuotannon vähentäminen vaan ainoastaan suojatusta alkuperänimityksestä ”Rivesaltes” luopuminen. Tästä voidaan päätellä, että koska viinintuotantokyky ei vähentynyt ja koska palkkiolla ei rahoitettu ainuttakaan tuotannosta luopumiseen liittyvää hanketta, toimenpide ei kuulu entisen yhteisen markkinajärjestelyn soveltamisalaan.

(98)

Vaikkei asetusta (ETY) N:o 456/80 voida soveltaa, koska tuotannosta ei luovuttu, toimenpidettä on tarkasteltava muiden valtiontukia koskevien horisontaalisten säännösten perusteella. Asetuksen (ETY) N:o 456/80 17 artiklassa tarkennettiinkin, että mainitun asetuksen säännökset eivät ole esteenä kansallisissa laeissa säädettyjen, samankaltaisiin tavoitteisiin kuin mainitun asetuksen tavoitteet tähtäävien tukien myöntämiselle, jollei perustamissopimuksen 92, 93 ja 94 artiklan (sittemmin 87, 88 ja 89 artiklan) tarkastelusta muuta johdu.

(99)

Tarkasteltavana olevassa toimenpiteessä ei edellytetty tuotannosta luopumista. Sitä ei siis voida rinnastaa toimenpiteisiin, joiden tavoitteet vastaavat asetuksen (ETY) N:o 346/80 tavoitteita eli viinintuotantokyvyn vähentämistä.

(100)

Ranskan viranomaiset ovat itse selittäneet, että toimenpiteen tavoitteena ei ollut viinintuotantokyvyn vähentäminen, vaan tuensaajat olivat sitoutuneet hyväksymään kesannoitujen viljelyalojen tuotannon kaupan pitämisen pöytä- ja maaviineinä eikä suojattuina alkuperänimityksinä.

(101)

Ranskan viranomaiset tarkentavat, että palkkion tavoitteena oli tarjota tuensaajille korvaus siitä, että he ovat sitoutuneet luopumaan pitämästä kesannoitujen viljelyalojen tuotantoa kaupan suojattuina alkuperänimityksinä. Se ei viranomaisten mukaan siis tuonut tuensaajille lisätuloja vaan yksinomaan korvauksen ansionmenetyksestä. Palkkiota ei myöskään voida pitää pelkkänä toimintatukena, joka olisi verottanut perusteettomasti kassavaroja.

(102)

Komissio katsoo kuitenkin vastoin Ranskan viranomaisten väitettä, että kansallisen tuen tavoitteena oli helpottaa tuottajien taloudellista tilannetta, ja yrittäjinä nämä saattoivat vapaasti päättää, sitoutuvatko ne sellaiseen puhtaasti kaupalliseen toimintaan, jonka kustannukset muodostuivat elinkeinon harjoittamisesta aiheutuneista menoista. Taloudellisten toimijoiden vapaasti valitsemasta ansionmenetyksestä maksettava valtion korvaus on itse asiassa valtiontuki, jolla lievennetään tällaisesta toiminnasta aiheutuvia taloudellisia seurauksia.

(103)

Komission ennen 1 päivänä tammikuuta 2000 annettuja maatalouden suuntaviivoja noudattaman käytännön ja yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön (19) mukaan toimintatuet ovat tukia, joiden tarkoituksena on vapauttaa yritys kuluista, joista sen olisi pitänyt itse vastata juoksevassa hallinnossaan tai tavanomaisessa toiminnassaan. Yhteisöjen tuomioistuin muistuttaa, että sen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toimintatukia ei voida missään tapauksessa pitää perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti yhteismarkkinoille soveltuvina, jos vaarana on, että ne muuttavat kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

(104)

Sama periaate toistetaan maatalouden suuntaviivojen 3.5 kohdassa, jonka mukaan yksinomaan tuottajien taloudellisen aseman parantamiseen tarkoitetut yksipuoliset valtiontuet, jotka eivät millään tavoin edistä alan kehitystä, sekä erityisesti pelkästään hinnan, määrän, tuotantoyksikön tai tuotantovälineyksikön perusteella myönnettävät tuet katsotaan toimintatuiksi, jotka eivät sovellu yhteismarkkinoille. Mainitussa 3.5 kohdassa todetaan lisäksi kyseisten tukien luonteeseen kuuluvan, että ne todennäköisesti vaikuttavat myös yhteisten markkinajärjestelyjen mekanismeihin.

(105)

Komissio huomauttaa, että tuki oli hehtaarikohtaista ja sitä myönnettiin vuosittain tuotannon jatkamisen perusteella, joten se liittyi läheisesti tuotetun viinin määrään.

(106)

Sen vuoksi komissio katsoo, että kesantopalkkio on toimintatukea, joka on omiaan vaikuttamaan myös viinin yhteisten markkinajärjestelyjen mekanismeihin. Tästä syystä se on sovellettavien markkina- ja kilpailusääntöjen vastainen.

(107)

Asetuksen (ETY) N:o 822/87 14 artiklassa säädettiin, että kansallisen tuen antaminen viiniviljelmille on kiellettyä 1 päivästä syyskuuta 1998 alkaen, paitsi jos se vastaa sellaisia vaatimuksia, joilla voidaan erityisesti saavuttaa tuotantomäärän vähentämisen tavoite tai tuotannon laadun parantamisen tavoite ilman tuotannon määrän kasvua.

(108)

Asetuksessa (ETY) N:o 2741/89 vahvistetaan perusteet, joiden mukaan perustamissopimuksen 92, 93 ja 94 artiklan (sittemmin 87, 88 ja 89 artiklan) mukaisesti hyväksyttäviä viininviljelmäalojen istuttamista koskevia kansallisia tukihankkeita on tarkasteltava.

(109)

Asetuksen 2 artiklan mukaan kansallisten tukihankkeiden on osoitettava selkeästi, että asetuksen (ETY) N:o 822/87 14 artiklan 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitettua, tuotannon määrän vähentämistä tai laadun parantamista tuotantoa lisäämättä koskevaa tavoitetta noudatetaan.

(110)

Mainitun asetuksen 3 artiklassa säädetään, että istuttamiseen on käytettävä lajiketta, joka kyseisessä maaperässä ei ole tuottavuudeltaan korkeana pidetty, on tunnustettu laatua parantavaksi ja on kansallisten viranomaisten erityisesti kyseessä olevaan tukihankkeeseen hyväksymä.

(111)

Ranskan viranomaiset muistuttivat, että ne toimittavat vuosittain Euroopan yhteisöjen tilastotoimistolle asetuksen (ETY) N:o 822/87 9 artiklan mukaisesti viininviljelyalojen luettelon, jossa erotellaan eri departementit ja tuotettujen viinirypäleiden lajit (viininvalmistukseen käytettävät rypäleet, kuten määritetyillä alueilla tuotetut laatuviinit (tma-laatuviinit), syötäväksi tarkoitettuja viinirypäleitä tuottavat viiniköynnökset) sekä raivattujen ja istutettujen viiniköynnösten luettelon, jossa erotellaan samalla tavoin eri departementit ja tuotettujen viinirypäleiden lajit. Ranskan viranomaiset ovat toimittaneet komissiolle jäljennökset markkinointivuodelta 1997/1998 lähetetyistä taulukoista.

(112)

Ranskan viranomaiset ovat toimittaneet komissiolle tuotantosuunnan muuttamisissa käytettyjä lajikkeita koskevia tietoja, joiden perusteella komissio voi todeta, että johdanto-osan 107–110 kappaleissa mainitut edellytykset ovat täyttyneet. Komissio on näiden tietojen pohjalta voinut jo aiemminkin todeta, että kyseiset lajikkeet vastaavat tukien myöntämisen hetkellä sovellettavassa yhteisön lainsäädännössä edellytettyjä ominaisuuksia.

(113)

Komission asetuksen (ETY) N:o 2741/89 5 artiklassa säädetään, että istutettua viiniköynnöshehtaaria kohti myönnetyn tuen määrä ei saa ylittää 30 prosenttia todellisista raivaus- ja istutuskustannuksista. Tuen myöntämisessä huomioon otettavat kustannukset voitaisiin määritellä kullakin alueella kiinteämääräisinä, erityisesti geomorfologisten ominaisuuksien perusteella.

(114)

Ranskan viranomaisten toimittamien ensimmäisten tietojen mukaan viranomaiset maksoivat, kaikki rahoitustuet yhteenlaskettuina, 29,11 prosenttia tosiasiallisesti toteutetun tuotantosuunnan muutoksen kustannuksista. Näin ollen Ranskan viranomaiset päättelevät, että tuen kokonaismäärä ei ylittänyt yhteisön lainsäädännössä vahvistettua 30 prosentin enimmäismäärää.

(115)

Asetuksen (ETY) N:o 2741/89 5 artiklan mukaan tuotantosuunnan muutoskustannusten laskentaperusteena on istutettua viiniköynnöshehtaaria kohti myönnetyn tuen todellinen määrä. Tämän säännöksen perusteella muutoskustannuksia ei lasketa kaikkien ohjelmassa toteutettujen tuotantosuunnan muutostoimenpiteiden yhteenlaskettuina kustannuksina eikä tämän seurauksena myöskään muutostoimenpiteiden keskimääräisinä kokonaiskustannuksina hehtaaria kohti.

(116)

Komissio toteaa, että koska Ranskan viranomaisten korvaamat hehtaarikohtaiset kustannukset olivat 110 000 frangia hehtaarilta, myönnetyn tuen enimmäisrajaksi olisi pitänyt tässä tapauksessa asettaa 33 000 frangia hehtaarilta ja 30 prosenttia kullekin yksittäiselle tuottajalle aiheutuneista tosiasiallisista kustannuksista.

(117)

Ranskan viranomaisten toimittamista uusista tiedoista käy ilmi, että ohjelmassa myönnettiin viinitarhojen tuotantosuunnan muuttamiseen kaiken kaikkiaan 36,623 miljoonaa frangia 1 238 hehtaarille ja 875 tuottajalle. Yli 33 000 frangia hehtaarilta maksettiin 221 tapauksessa – tällaista tukea myönnettiin yhteensä 166 hehtaarilta 883 000 miljoonan frangin edestä.

(118)

Komissio toteaa, että tuki, joka ylittää 30 prosenttia tosiasiallisista kustannuksista ja/tai 33 000 frangin suuruisen hehtaarikohtaisen enimmäismäärän yksittäistapauksissa, on sovellettavien sääntöjen vastaista valtiontukea.

(119)

Komissio on viimeksi hyväksynyt vuoden 2002 loppuun asti perittävällä veroluonteisella maksulla rahoitetun valtiontukeen nro N 184/97 kytkeytyvän valtiontuen, jolla muun muassa korvattiin CIVDN:lle aiheutuneita myynninedistämis- ja toimintakustannuksia. Alun perin komissio hyväksyi kyseisen järjestelyn vuonna 1990 valtiontuen nro N 230/90 yhteydessä. Komissio oli tuolloin todennut, että yleiseen edistämiseen tarkoitetut tuet, joiden tavoitteena oli parantaa ja lujittaa luontaisesti makeiden viinien tuoteimagoa kuluttajien keskuudessa sekä edistää niiden myyntiä, oli myönnettävä maataloustuotteiden ja tiettyjen muiden ETY:n perustamissopimuksen liitteeseen II kuulumattomien tuotteiden, kalastustuotteet pois luettuina, mainonnan kansallisesta tukijärjestelmästä annetun puiteasiakirjan (20) määräysten mukaisesti. Lisäksi komissio katsoi, että CIVDN:n hallinnollisista menoista aiheutuvia kuluja ei voitu pitää varsinaisina tukina.

(120)

Komissio on sitä mieltä, ettei valtiontuen nro N 184/97 yhteydessä annettua lupaa voida pitää sellaisena hiljaisesti annettuna lupana, jolla olisi hyväksytty ennakolta kaikki aikaisemmalla luvalla myönnetyn tuen muutokset tai, kuten tässä tapauksessa, siihen liittyvät lisätoimenpiteet.

(121)

Ranskan viranomaiset ovat kuitenkin vahvistaneet, että CVO:sta saatujen tulojen avulla toteutetut myynninedistämistoimet olivat luonteeltaan samanlaisia kuin ilmoitetusta ja komission hyväksymästä veronluonteisesta maksusta saaduilla tuloilla rahoitetut toimet. Ranskan viranomaisten mukaan kyse oli siis pelkästään toimenpiteen kokonaisbudjetin lisäämisestä.

(122)

Koska kyseisten tukien myöntämiseen on sovellettu samoja edellytyksiä, komissio voi valtiontukea nro N 184/97 koskeneeseen päätökseensä viitaten tehdä sen johtopäätöksen, että uusilla maksuilla rahoitetut suojatuille alkuperänimityksille myönnetyt myynninedistämistuet ja toimintatuet ovat sovellettavien kilpailusääntöjen mukaisia.

(123)

Komissio panee merkille kolmansien osapuolten huomautukset, joiden mukaan rahoitetut toimet olivat maataloustuotteiden mainontaan myönnettäviin tukiin sovellettavien kilpailusääntöjen vastaisia, koska niitä maksettiin vain tietyille yrityksille. Tämän väitteen tueksi toimitetuista tositteista käy kuitenkin pikemminkin ilmi, että mainitut myynninedistämistoimenpiteet ovat rinnastettavissa teknisen avun toimiin, joita voidaan hyvin toteuttaa viininviljelijöiden hyväksi.

(124)

Komissio katsoo yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön (21) mukaisesti yleensä, että tuen rahoittamisella pakollisilla maksuilla voi olla varsinaisen tuen tarkoituksen ylittävä suojavaikutus. Kyseessä olevat maksut ovat pakollisia maksuja. Saman oikeuskäytännön mukaan komissio katsoo, ettei tukea voida rahoittaa veronluonteisin maksuin, joita peritään myös muiden jäsenvaltioiden tuontituotteilta.

(125)

Komissio on jo todennut, erityisesti valtiontuen nro N 184/97 yhteydessä, että Ranskan viranomaisten käyttöön ottamaa järjestelmää ei sovellettu tuontituotteisiin.

(126)

Tarkasteltavina olevien veronluonteisten maksujen käyttöönottamisesta laadituista asiakirjoista ilmenee, että maksut koskevat ainoastaan Pyrénées-Orientalesin alueen luontaisesti makeiden SAN-viinien tuotantoa. Kesantopalkkio rahoitettiin puolestaan maksulla, jota perittiin yksinomaan kyseisen toimenpiteen soveltamisalaan kuuluvien viinien alueellisesta tuotannosta eikä siis tuontituotteista.

(127)

Näin ollen voidaan todeta, että tämänkaltaisia veronluonteisia maksuja ei peritä eikä ole aikaisemmin peritty mistään tuontituotteesta.

(128)

Valtiontuki, jonka Ranska on pannut täytäntöön kesantopalkkiona, jota myönnetään ranskalaisille viinintuottajille, jotka sitoutuvat satovuosiksi 1996–2000 luopumaan suojatusta alkuperänimityksestä Rivesaltes tai Grand Roussillon, ei sovellu yhteismarkkinoille.

(129)

Valtiontuki, jonka Ranska on pannut täytäntöön SAN-viiniviljelmien tuotantosuunnan muuttamiseen tähtäävän, satovuosina 1996–2000 sovellettavan Rivesaltes-ohjelman muodossa, ja joka yksittäistapauksissa ylittää 30 prosenttia tosiasiallisista kustannuksista ja/tai 5 030,82 euron (33 000 frangin) suuruisen hehtaarikohtaisen enimmäismäärän, ei sovellu yhteismarkkinoille.

(130)

Valtiontuki, jonka Ranska on 1 päivän tammikuuta 1998 ja 31 päivän joulukuuta 2000 välisenä aikana pannut täytäntöön myynninedistämis- ja toimintatukina suojattujen alkuperänimitysten Rivesaltes, Grand Roussillon, Muscat de Rivesaltes ja Banyuls hyväksi, on perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla yhteismarkkinoille soveltuva.

(131)

Kyseisiä toimenpiteitä ei ole ilmoitettu komissiolle perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti, joten ne ovat asetuksen (EY) N:o 659/1999 1 artiklan f kohdassa tarkoitettuja sääntöjenvastaisia tukia.

(132)

Komissio pahoittelee, että Ranska on pannut kyseessä olevat tuet täytäntöön perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan vastaisesti.

(133)

Sellaisten tukien osalta, jotka toteutetaan odottamatta komission lopullista päätöstä, on muistutettava, että koska perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdassa määritellyt menettelysäännöt ovat luonteeltaan määrääviä, ja yhteisöjen tuomioistuin on todennut näiden sääntöjen välittömän oikeusvaikutuksen asiassa 77/72, Carmine Capolongo v. Azienda Agricola Maya, 19 päivänä kesäkuuta 1973 antamassaan tuomiossa (22), asiassa 120/73, Gebrueder Lorenz GmbH v. Saksa, 11 päivänä joulukuuta 1973 antamassaan tuomiossa (23) ja asiassa 78/76, Steinicke et Weinlig v. Saksa, 22 päivänä maaliskuuta 1977 antamassaan tuomiossa (24), kyseessä olevan tuen (asia C-354/90, Elintarvikkeiden ulkomaankaupan kansallinen liitto ja muut v. Ranska, 21 päivänä marraskuuta 1991 annettu tuomio (25) sääntöjenvastaisuutta ei voida korjata jälkikäteen.

(134)

Yhteisöjen tuomioistuin on muistuttanut, että kun tukitoimenpide, jonka rahoitustapa on sen oleellinen osa, on pantu täytäntöön ilmoitusvelvollisuutta noudattamatta, kansallisten tuomioistuinten on periaatteessa määrättävä nimenomaan kyseisen tuen rahoittamiseksi perittyjen verojen tai maksujen takaisinmaksusta. Lisäksi se on muistuttanut, että kansallisten tuomioistuinten tehtävänä on turvata oikeussubjektien oikeudet, kun kansalliset viranomaiset rikkovat perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan viimeisessä virkkeessä tarkoitettua tukien täytäntöönpanon kieltoa, jolla on välitön oikeusvaikutus. Todettuaan tällaisen rikkomisen, johon oikeussubjektit voivat vedota, kansallisten tuomioistuinten on toteutettava kansallisen lainsäädäntönsä mukaiset tarpeelliset toimet, jotka koskevat niin kyseisten tukitoimenpiteiden täytäntöönpanosäädösten lainvoimaisuutta kuin myönnetyn rahoitustuen takaisin perintää (26).

(135)

Jos sääntöjenvastaiset tuet eivät sovellu yhteismarkkinoille, asetuksen (EY) N:o 659/1999 14 artiklan 1 kohdassa säädetään komission päätöksestä, jonka mukaan kyseessä olevan jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet tuensaajalle myönnetyn tuen takaisinperimiseksi. Takaisinperintä on välttämätöntä, jotta aiemmin vallinnut tilanne voidaan palauttaa ennalleen poistamalla kaikki taloudelliset edut, joista sääntöjenvastaisesti myönnetyn tuen edunsaajat olivat aiheettomasti hyötyneet tuen myöntämispäivästä alkaen.

(136)

Asetuksen (EY) N:o 659/1999 14 artiklan 2 kohdassa säädetään, että takaisinperittävään tukeen sisältyvät korot, jotka lasketaan komission vahvistaman soveltuvan korkotason perusteella. Korot lasketaan siitä päivästä alkaen, jona sääntöjenvastainen tuki saatettiin tuensaajan käyttöön.

(137)

Tuet on perittävä takaisin Ranskan lainsäädännön menettelyitä noudattaen. Takaisinperittäviin määriin sisältyvät korot, jotka lasketaan tuen maksupäivästä tuen tosiasialliseen takaisinperintäpäivään. Korot lasketaan viite- ja diskonttokorkojen vahvistamismenetelmää käyttämällä saadun komission viitemäärän mukaan (27).

(138)

Komission käytettävissä ei ole tietoja kesantopalkkion puitteissa myönnettyjen tukien kokonaismäärästä, koska sillä ei ole tietoja myöskään tulojen määristä eikä tuen kohteena olleesta hehtaarimäärästä. Komissio panee merkille kolmansien osapuolten huomautukset, joiden mukaan kesantopalkkiota olisi rahoitettu Ranskan viranomaisten ilmoittamatta jättämällä täydentävällä valtiontuella, mutta tarkentaa, että nämä huomautukset eivät muuta komission päätelmiä. Komission käytettävissä olevien tietojen mukaan tuotantosuunnan muuttamiseen myönnettävän tuen rahoittamiseen tarkoitetun valtiontuen määrä oli 11,01 miljoonaa euroa.

(139)

Tämä päätös ei rajoita niitä seurauksia, jotka komissio määrää tarvittaessa yhteisen maatalouspolitiikan rahoittamiseksi Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukiosaston (EMOTR) mukaisesti,