7.11.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 307/205

(1)

Ranska ilmoitti Euroopan komissiolle 22. tammikuuta 2002 päivätyllä kirjeellä lentoliikennettä harjoittavan yrityksen Société d’exploitation AOM Air Liberté (jäljempänä ’Air Lib’tai ’yritys’) pelastamiseksi myönnetystä tuesta.

(2)

Koska järjestely toteutettiin luvatta ennen kuin komissio oli hyväksynyt sitä, se kirjattiin ilmoittamattomaksi tueksi numerolla NN 42/2002.

(3)

Komissio ilmoitti Ranskalle 24. tammikuuta 2003 päivätyllä kirjeellä (SG (2003) D/228222) päätöksestään käynnistää kyseisen tuen osalta EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely.

(4)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2). Komissio kehotti päätöksessään asiaan liittyviä tahoja esittämään tukea koskevat huomautuksensa kuukauden kuluessa päätöksen julkaisupäivästä eli 11. toukokuuta 2003 mennessä.

(5)

Komissio sai asiaa koskevia huomautuksia yhdeltä asiaan liittyvältä taholta, 9. ja 12. toukokuuta päivätyillä kirjeillä. Komission 21. toukokuuta esittämän pyynnön johdosta kyseinen taho päätti luopua huomautuksiaan koskevasta luottamuksellisuusvaatimuksesta. Kyseiset huomautukset toimitettiin Ranskalle 23. kesäkuuta 2003 päivätyllä kirjeellä ja Ranskaa pyydettiin esittämään vastineensa kuukauden kuluessa. Ranska toimitti vastauksensa menettelyn aloittamista koskevaan päätökseen 19. toukokuuta 2003 päivätyllä kirjeellä.

(6)

(7)

Sen jälkeen kun aiemmat osakkeenomistajat, ja erityisesti Swissair, olivat päättäneet olla jatkamatta investointistrategiaansa, ja koska uusia sijoittajia ei löytynyt, Créteil'n kauppatuomioistuin aloitti 19. kesäkuuta 2001 yhtiöitä Air Liberté AOM (aiemmin AOM Minerve), Air Liberté ja niiden viittä tytäryritystä koskevan konkurssimenettelyn. Kyseinen tuomioistuin luovutti 27. heinäkuuta 2001 konkurssimenettelyssä olevien yritysten varat muodollisella yhden frangin hinnalla Holco-nimiselle yhtiölle ja myöhemmin mille tahansa sen määräysvallassa olevalle tytäryritykselle. Air Lib (Société d'exploitation AOM Air Liberté SA -yhtiön kauppanimi) perustettiin 24. lokakuuta 2001 ja se on Holco SAS -yhtiön tytäryritys. Holco SAS -yhtiön omistaa lähes 100-prosenttisesti Jean-Charles Corbet.

(8)

Kauppatuomioistuin hyväksyi periaatteellisella tasolla 1. elokuuta 2001 aiempien osakkeenomistajien ehdotuksen, jonka mukaan Swissair sitoutui maksamaan 1,5 miljardia Ranskan frangia (228,7 miljoonaa euroa),. Syyskuun 2001 alussa ennen konkurssiaan Swissair oli maksanut vain 1,050 miljardia frangia (160 miljoonaa euroa). Varojen puutteen ja syyskuun 11. päivän 2001 tapahtumien aiheuttamien lisävaikeuksien vuoksi yritys ennusti tappioita vuodelle 2001 ja 2002. Näin ollen Ranska myönsi tukea yrityksen pelastamiseksi. Tuen enimmäiskesto oli rajattu kuuteen kuukauteen (mutta sitä voitiin jatkaa) ja sen määrä enintään 30,5 miljoonaan euroon (200 miljoonaan frangiin). Tammikuun 9. päivänä 2002 siitä oli maksettu jo 16,5 miljoonan euron osuus . Loppuosuus, 14 miljoonaa euroa, maksettiin 28. helmikuuta 2002. Tämä tuki ei kattanut kuin osan yrityksen lyhyen aikavälin tarpeista. Koska yrityksen rakenneuudistusohjelmaa tai lainan takaisinmaksua koskevaa ilmoitusta ei oltu tehty, komissio ilmoitti Ranskalle 9. heinäkuuta 2002 aikovansa jatkaa asian käsittelemistä sääntöjenvastaisena rakenneuudistustukena.

(9)

Lehdistössä esiintyneiden tietojen ja yrityksen omien Internet-sivujen mukaan yritys aloitti liikennöinnin useilla uusilla reiteillä. Aluksi, talvesta 2001 alkaen se aloitti lennot Pohjois-Afrikkaan ja huhtikuusta 2002 alkaen halpalennot Ranskassa nimellä Air Lib Express. Lokakuun 2002 lopusta alkaen Air Lib aloitti halpalennot Pariisista Italiaan. Vaikutti myös siltä, että yritys oli jättänyt kaupallisia velkojaan maksamatta ja että sille oli myönnetty ennakkomaksuja: sosiaaliturvamaksuja oli lykätty, Air France oli maksanut sille ennakkomaksuja, sille oli myönnetty vapautus arvonlisäverosta, jne. Edelleen lehtitietojen mukaan Air Lib yrityksellä olisi ollut 1. marraskuuta 2002 velkaa julkisille elimille tai yrityksille yhteensä 90 miljoonaa euroa. Yhteisöön sijoittautunut osakkeenomistaja, hollantilainen IMCA-yhtymä, kaavaili yrityksen valtaamista.

(10)

Komissiolle toimittamissaan huomautuksissa asianomainen, ranskalainen lentoyhtiö SA Corse Air International (jäljempänä ’Corsair’) toimitti oikeudellisia asiakirjoja, joissa on tiedot yrityksen toimista ranskalaisissa tuomioistuimissa. Itse asiassa Corsair oli vuoden 2003 alussa haastanut Air Lib -yrityksen Créteil'n kauppatuomioistuimeen laittomien tukien johdosta, joita viimeksi mainittu oli sen mukaan saanut. Corsair vaati, että tuet on maksettava takaisin ja että tuomioistuimen olisi määrättävä Air Lib lopettamaan kaupallinen toimintansa, jota Corsair piti laittoman tuen johdosta epäoikeudenmukaisena.

(11)

Tuomioistuin antoi 12 päivänä helmikuuta 2003 päätöksen, jonka mukaan sillä ei ole toimivaltaa tässä asiassa. Tuomioistuin viittasi päätöksessään muun muassa komission aloittamaan menettelyyn. Corsair oli toivonut, että komissio olisi sen toimittamien tietojen valossa omaksunut kannan, jonka mukaan tuomioistuimen päätös oli ristiriidassa sen oman päätöksentekokäytännön ja yhteisön lainsäädännön kanssa.

(12)

Corsair oli myös toimittanut tietoja tukemaan sitä kantaa, jonka komissio omaksui alkuperäisen valtiontuen, yrityksen kaupallisen kehityksen ja muiden verotuksellisten ja sosiaalisten tukitoimien osalta, joista Air Lib -yrityksen väitettiin hyötyneen.

(13)

Ranskan viranomaiset ilmoittivat komissiolle 19. toukokuuta 2003, että IMCA-yhtymän valtaushankkeen epäonnistumisen jälkeen Ranskan viranomaiset olivat 5. helmikuuta 2003 päättäneet olla uudistamatta Air Lib -yhtiön väliaikaista toimilupaa, jonka voimassaolo päättyi kyseisenä päivänä. Tästä syystä ja taloudellisten vaikeuksien johdosta Air Lib jätti 13. helmikuuta 2003 konkurssihakemuksen Créteil'n kauppatuomioistuimelle, joka asetti sen selvitystilaan 17. helmikuuta. Vetoomustuomioistuin vahvisti selvitystilaan asettamisen 4. huhtikuuta.

(14)

Koska yrityksellä ei näyttänyt olevan mahdollisuuksia jatkaa toimintaansa, jakoi Pariisin lentokenttien koordinaattori yritykseltä vapautuneet lähtö- ja saapumisajat (noin 35 000) uudelleen.

(15)

Ranska huomautti myös, että sen mielestä 21. tammikuuta 2003 aloitettua muodollista tutkintamenettelyä ei ollut enää tarpeen jatkaa, koska yrityksen asettaminen selvitystilaan on yksi niistä syistä, joiden perusteella yhteisön suuntaviivoissa säädetyn, vaikeuksissa olevien yritysten pelastamista koskevan valtiontuen maksaminen on lopetettava.

(16)

Komissio toteaa, että tuen saajan toiminta on päättynyt, eikä mikään kolmas osapuoli ole ottanut sitä hoitaakseen oikeudellisen käsittelyn tai minkään muun käsittelyn aikana. Näin ollen Ranskan viranomaisten Air Lib -yhtiölle myöntämän tuen mahdollisesti aiheuttama kilpailun vääristyminen on päättynyt.

(17)

Valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi vuonna 1999 annettujen yhteisön suuntaviivojen (3) 23 kohdan d alakohdassa todetaan, että yrityksen asettaminen selvitystilaan on yksi syy päättää yrityksen pelastamistuki.

(18)

Edellä mainitun johdosta EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisesti 21 päivänä tammikuuta 2003 aloitettu muodollinen tutkintamenettely on käynyt tarpeettomaksi,