1.

Havaitaan lintuinfluenssaviruksen alatyyppien H5 ja H7 aiheuttamien tartuntojen esiintyminen eri siipikarjalajeissa siten, että toistetaan kohdistetummin jo aiemmin suoritetut seulontatestit.

2.

Jatketaan luonnonvaraisissa linnuissa esiintyvän lintuinfluenssan valvontaa sellaisia lintuinfluenssan kantoja koskevaa ennakkovaroitusjärjestelmää varten, jotka saattavat siirtyä luonnonvaraisista linnuista siipikarjaparviin.

3.

Hankitaan tietoa lintuinfluenssauhasta, joka luonnonvaraisista eläimistä aiheutuu eläinten terveydelle.

4.

Edistetään ihmis- ja eläinlääkintäalan influenssavalvontaverkkojen yhteenliittämistä ja integroimista.

1.

Näytteenottoa ei jatketa 31. joulukuuta 2006 jälkeen.

Siipikarjan osalta näytteenoton on vaatimusten mukaisesti katettava kunkin siipikarjaluokan tuotantokausi.

2.

Lopullisten tutkimustulosten jättöpäivä on 31. maaliskuuta 2007.

3.

Näytteet on tutkittava jäsenvaltioiden kansallisissa lintuinfluenssaa tutkivissa laboratorioissa tai muissa toimivaltaisten viranomaisten hyväksymissä laboratorioissa, jotka ovat kansallisten laboratorioiden valvonnassa.

4.

Kaikki tulokset (sekä serologiset että virologiset) on lähetettävä lintuinfluenssaa tutkivaan yhteisön vertailulaboratorioon vertailua varten. Hyvä tiedonkulku on varmistettava. Yhteisön vertailulaboratorion on annettava teknistä tukea, ja sillä on oltava laaja varasto diagnosointiin tarvittavia reagensseja. Yhdenmukaisuuden varmistamiseksi jäsenvaltioiden kansallisten laboratorioiden on toimitettava tutkimuksissa käytettävät antigeenit yhteisön vertailulaboratoriolle.

5.

Kaikki lintuinfluenssaviruksen isolaatit on toimitettava yhteisön vertailulaboratoriolle yhteisön lainsäädännön mukaisesti. H5- ja H7-alatyypin virukset on toimitettava viipymättä, ja niille on tehtävä direktiivin 92/40/ETY mukaiset yleiset tunnistamistestit (nukleotidien sekvenssianalyysi/IVPI). Lisäksi yhteisön vertailulaboratorio edellyttää, että sorsalinnuilta (anseriformes) kerätty H5- ja H7-alatyypin positiivinen seerumi toimitetaan ”sokkona”, jotta voitaisiin laatia arkisto testauksen jatkokehityksen helpottamiseksi.

1.

Kaikki positiiviset tulokset on tutkittava jälkeenpäin tilalla, ja tutkimusten päätelmistä on raportoitava komissiolle ja yhteisön vertailulaboratoriolle.

2.

Yhteisön vertailulaboratorion on toimitettava yhteisön vertailulaboratorioon lähetettävään aineistoon liitettävät erityispöytäkirjat ja raportointitaulukot tutkimustietojen keruuta varten. Mainituissa taulukoissa on osoitettava laboratoriotestauksessa käytetyt menetelmät. Toimitettuja taulukoita on käytettävä siten, että tulokset esitetään yhdessä asiakirjassa.

3.

Serologista tutkimusta varten on otettava verinäytteet kaikilta siipikarjalajeilta, myös laidunkanaloissa kasvatetuilta lajeilta, ja tilaa kohden vähintään 5–10 linnulta (lukuun ottamatta ankkoja ja viiriäisiä), myös eri eläinsuojissa pidetyiltä linnuilta, jos tilalla on enemmän kuin yksi eläinsuoja.

4.

Näytteitä on otettava koko jäsenvaltion alueelta siten, että niiden voidaan katsoa edustavan koko jäsenvaltiota, kun otetaan huomioon

5.

Riskinarvioinnin ja kussakin jäsenvaltiossa vallitsevan tilanteen perusteella näytteenottoa suunniteltaessa on niin ikään otettava huomioon seuraavat näkökohdat:

1.

Verinäytteet serologista testausta varten on otettava mieluiten ulkona laitumella pidetyistä linnuista.

2.

Kultakin valitulta tilalta on otettava 40–50 verinäytettä serologista testausta varten.

1.

Yhteydet lintujensuojelu- ja/tai havainnointilaitoksiin ja rengastusasemiin ovat tarpeen. Näytteenotto suoritetaan tarvittaessa näiden ryhmien tai asemien henkilökunnan tai metsästäjien valvonnassa.

2.

Elävien tai saaliiksi saatujen lintujen aktiivinen valvonta on kohdistettava seuraaviin:

Näytteenotossa on otettava huomioon muuttokäyttäytymisen kausiluonteisuus, joka voi vaihdella jäsenvaltioittain, sekä F osassa luetellut lintulajit.

3.

Kuolleina löydettyjen luonnonvaraisten lintujen passiivisen valvonnan on kohdistuttava ensisijaisesti epätavalliseen kuolleisuuteen tai merkittäviin taudinpurkauksiin

Useiden lajien kuolleisuus samalla alueella on huomioon otettava lisätekijä.

1.

Virologista tutkimusta varten on otettava pyyhkäisynäytteet yhteissuolesta. Ensimmäisen vuoden linnut syksyllä ja isäntälajit, joiden alttius on suuri ja joilla on muita enemmän yhteyksiä siipikarjaan (esimerkiksi sinisorsat), tarjonnevat parhaat onnistumismahdollisuudet.

2.

Yhteissuolesta otetun pyyhkäisynäytteen tai tuoreen ulostenäytteen lisäksi on otettava näyte kuolleina löydettyjen tai ammuttujen luonnonvaraisten lintujen kudoksista (kuten aivoista, sydämestä, keuhkoista, munuaisesta ja sisäelimistä) viruksen eristämistä ja molekyylien osoittamista (PCR) varten. Molekyylitekniikoita on käytettävä ainoastaan laboratorioissa, jotka voivat taata laadunvarmistuksen ja jotka käyttävät yhteisön vertailulaboratorion hyväksymiä menetelmiä lintuinfluenssan osoittamiseksi.

3.

Näytteitä on otettava erilajisilta luonnonvaraisilta linnuilta. Näytteenotossa on keskityttävä lahkojen Anseriformes (sorsalinnut) ja Charadriiformes (rantalinnut) lintuihin.

4.

Ansalla pyydetyistä, metsästetyistä ja tuoreeltaan kuolleena löydetyistä linnuista on otettava ulosteita sisältävät pyyhkäisynäytteet tai tuoreet, huolellisesti kerätyt ulosteet.

5.

Samalta alueelta ja samaan aikaan kerätyt saman lajin näytteet on mahdollista yhdistää enintään viiden näytteen joukoiksi. Yhdistettäessä näytteitä joukoiksi on varmistettava, että positiivisen tuloksen löydyttyä yksittäiset näytteet voidaan testata uudelleen.

6.

Erityistä huomiota on kiinnitettävä näytteiden varastointiin ja kuljetukseen. Jos näytteiden nopeaa, 48 tunnin kuluessa tapahtuvaa kuljetusta laboratorioon (kuljetuselatusaineessa, jonka lämpötila on + 4 °C) ei voida taata, näytteet on varastoitava ja kuljetettava tämän jälkeen kuivajäässä, jonka lämpötila on – 70 °C (+ 4 °C:n ja – 70 °C välillä olevia säilytyslämpötiloja voidaan suositella ainoastaan hyvin lyhyeksi ajaksi, ja niitä olisi mahdollisimman pitkälti vältettävä).

1.

Laboratoriokokeet on suoritettava direktiivin 92/40/ETY liitteessä III säädettyjen, avian-influenssan toteamista ja erotusdiagnoosia varten laadittujen diagnoosimenetelmien mukaisesti (mukaan luettuna ankoista ja hanhista otetun seerumin tutkiminen hemagglutinaation inhibitiotestillä eli HI-testillä).

2.

Jäsenvaltioiden, jotka aikovat tehdä laboratoriotestejä, joista ei säädetä direktiivissä 92/40/ETY ja joita ei mainita OIE:n maaeläimille tarkoitettuja diagnostisia testejä ja rokotteita käsittelevässä käsikirjassa, on toimitettava tarvittavat validointitiedot yhteisön vertailulaboratoriolle samanaikaisesti, kun ne toimittavat vastaavat ohjelmat komissiolle hyväksymistä varten.

3.

Kaikille positiivisille serologisille löydöksille on tehtävä kansallisissa lintuinfluenssaa tutkivissa laboratorioissa hemagglutinaation inhibitiotesti käyttäen annettuja, lintuinfluenssaa tutkivan yhteisön vertailulaboratorion toimittamia kantoja:

H5

H7

4.

Kaikki luonnonvaraisten lintujen lintuinfluenssatutkimuksessa (D osa) kerätyt näytteet on testattava H5-alatyypin PCR-testillä mahdollisimman pian mutta kuitenkin kahden viikon kuluessa, ja positiivisen tuloksen löydyttyä katkaisukohdan analyysi olisi suoritettava mahdollisimman pian sen määrittämiseksi, onko kyseessä erittäin patogeeninen lintuinfluenssa (HPAI) vai heikosti patogeeninen lintuinfluenssa (LPAI).

5.

Luonnonvaraisissa linnuissa esiintyvään lintuinfluenssaan ei sovelleta serologista seurantaa.

6.

Jäsenvaltioiden on kahden kuukauden väliajoin ilmoitettava komissiolle siipikarjan ja luonnonvaraisten lintujen valvonnan yhteydessä havaitut H5- ja H7-positiiviset näytteet. Tämä ei kuitenkaan rajoita yhteisön lainsäädännössä vahvistettua jäsenvaltioiden velvollisuutta ilmoittaa HPAI-tapaukset komissiolle välittömästi isäntäeläimestä riippumatta.