32004R0001

Komission asetus (EY) N:o 1/2004,

annettu 23 päivänä joulukuuta 2003,

EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta maataloustuotteiden tuottamisen, jalostamisen ja kaupan pitämisen alalla toimiville pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettävään valtiontukeen

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 92 ja 93 artiklan soveltamisesta tiettyihin valtion monialaisen tuen muotoihin 7 päivänä toukokuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 994/98(1) ja erityisesti sen 1 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan,

on julkaissut luonnoksen täksi asetukseksi(2),

on kuullut neuvoa-antavaa valtiontukikomiteaa,

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Asetuksella (EY) N:o 994/98 komissio valtuutetaan säätämään perustamissopimuksen 87 artiklan mukaisesti, että tiettyjen edellytysten vallitessa pienille ja keskisuurille yrityksille myönnetty tuki soveltuu yhteismarkkinoille ja vapautetaan perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdassa määrätystä ilmoitusvelvollisuudesta.

(2) Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettyyn valtiontukeen 12 päivänä tammikuuta 2001 annettua komission asetusta (EY) N:o 70/2001(3) ei sovelleta perustamissopimuksen liitteessä I lueteltujen tuotteiden tuottamiseen tai jalostamiseen taikka kaupan pitämiseen liittyvään toimintaan.

(3) Komissio on soveltanut perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklaa maataloustuotteiden tuottamisen, jalostamisen ja kaupan pitämisen alalla toimiviin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin useissa päätöksissä, ja se on vahvistanut toimintalinjansa, viimeksi maatalousalan valtiontukea koskevissa yhteisön suuntaviivoissa(4) (jäljempänä "maatalouden suuntaviivat"). Komission kyseisten artiklojen soveltamisesta maataloustuotteiden tuottamisen, jalostamisen ja kaupan pitämisen alalla toimiviin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin saaman huomattavan kokemuksen perusteella komission on tehokkaan valvonnan varmistamiseksi ja hallinnon yksinkertaistamiseksi, heikentämättä kuitenkaan komission harjoittamaa seurantaa, tarkoituksenmukaista käyttää sille asetuksella (EY) N:o 994/98 annettua valtuutta myös maataloustuotteiden tuottamisen, jalostamisen ja kaupan pitämisen alalla toimiviin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, jos perustamissopimuksen 89 artiklaa on ilmoitettu sovellettavan kyseisiin tuotteisiin. Maatalousalan erityispiirteiden vuoksi on perusteltua antaa asetus, joka kattaa vain alalla toimivat pienet ja keskisuuret yritykset.

(4) Tällä asetuksella ei rajoiteta jäsenvaltioiden mahdollisuutta ilmoittaa maataloustuotteiden tuottamisen, jalostamisen ja kaupan pitämisen alalla toimiville pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettävästä tuesta. Komissio arvioi tällaiset ilmoitukset tämän asetuksen ja maatalouden suuntaviivojen perusteella. Ilmoitukset, jotka ovat käsiteltävinä tämän asetuksen voimaantullessa, olisi arvioitava ensin tämän asetuksen perusteella, ja jos siinä säädetyt edellytykset eivät täyty, sen jälkeen maatalouden suuntaviivojen perusteella. On aiheellista laatia siirtymäsäännöksiä asetuksen soveltamisesta tukeen, joka on myönnetty ennen asetuksen voimaantuloa ja jota ei ollut ilmoitettu perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdassa määrätyn velvollisuuden mukaisesti.

(5) Maatalouden on tulevina vuosina mukauduttava markkinoiden kehityksessä, markkinapolitiikassa ja kaupan säännöissä, kulutuskysynnässä ja kuluttajien mieltymyksissä sekä yhteisön laajentumisen yhteydessä ilmeneviin uusiin tilanteisiin ja muutoksiin. Muutokset vaikuttavat paitsi maatalousmarkkinoihin myös yleisesti maaseutualueiden paikallistalouteen. Maaseudun kehittämispolitiikan tavoitteena pitäisi olla maaseutualueiden kilpailukyvyn palauttaminen ja parantaminen, ja sen pitäisi näin ollen edistää työpaikkojen säilyttämistä ja luomista kyseisillä alueilla.

(6) Pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on ratkaiseva asema työpaikkojen luomisessa ja yleisemmin yhteiskunnallisen vakauden ja talouden elinvoimaisuuden edistäjinä. Niiden kehitystä voi kuitenkin rajoittaa esimerkiksi markkinoiden puutteellinen toiminta. Niillä voi usein olla vaikeuksia saada pääomaa tai luottoa, koska eräillä rahoitusmarkkinoilla vältetään riskinottoa ja pienet ja keskisuuret yritykset pystyvät tarjoamaan vain rajallisia vakuuksia. Niiden resurssien vähäisyys voi myös rajoittaa niiden mahdollisuuksia hankkia tietoja varsinkin uudesta teknologiasta ja mahdollisista markkinoista. Kun otetaan huomioon nämä seikat, tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvalla tuella olisi edistettävä pienten ja keskisuurten yritysten taloudellisen toiminnan kehittämistä, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. Kehitystä olisi kannustettava ja tuettava yksinkertaistamalla nykyisiä sääntöjä siltä osin kuin niitä sovelletaan pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.

(7) Maataloustuotteiden tuottaminen, jalostaminen ja kaupan pitäminen on yhteisössä pitkälti pienten ja keskisuurten yritysten hallinnassa.

(8) Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen ja tiettyjen asetusten muuttamisesta ja kumoamisesta 17 päivänä toukokuuta 1999 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1257/1999(5) on jo otettu käyttöön erityiset valtiontukisäännöt joillekin maaseudun kehittämistoimenpiteille, jotka saavat jäsenvaltioilta tukea ilman mitään yhteisön rahoitusta.

(9) Tällä asetuksella olisi myönnettävä poikkeus tuelle, joka täyttää kaikki siinä säädetyt vaatimukset, ja kaikille tukijärjestelmille, joiden osana myönnettävät tuet täyttävät kaikki tässä asetuksessa säädetyt asiaa koskevat vaatimukset. Tehokkaan valvonnan varmistamiseksi ja hallinnon yksinkertaistamiseksi heikentämättä kuitenkaan komission harjoittamaa seurantaa tukijärjestelmiin ja niiden ulkopuolella myönnettyihin yksittäisiin tukiin olisi liityttävä nimenomainen viittaus tähän asetukseen.

(10) Tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle olisi jätettävä tuet, joita myönnetään mainontaan liittyviin kuluihin, siten kuin ne on määritelty yhteisön suuntaviivoissa valtiontuesta EY:n perustamissopimuksen liitteessä I lueteltujen ja tiettyjen liitteeseen I kuulumattomien tuotteiden mainontaan(6), ja niiden olisi kuuluttava edelleen vain mainittujen suuntaviivojen soveltamisalaan.

(11) Koska on löydettävä sopiva tasapaino tuetulla alalla tapahtuvan kilpailun vääristymisen minimoinnin ja tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamisen välillä, tällä asetuksella ei pitäisi myöntää poikkeusta yksittäisille tuille, jotka ylittävät vahvistetun enimmäismäärän riippumatta siitä, myönnetäänkö tuki osana tämän asetuksen nojalla poikkeuksen saanutta tukijärjestelmää.

(12) Maailman kauppajärjestön (WTO) maataloussopimuksen perusteella tällä asetuksella ei pitäisi myöntää poikkeusta vientituelle tai tuelle, jonka ehtona on käyttää kotimaisia tuotteita tuontituotteiden sijaan. Tällainen tuki saattaa olla ristiriidassa tukia ja tasoitustulleja koskevan WTO:n sopimuksen ja WTO:n maataloussopimuksen mukaisesti yhteisöllä olevien kansainvälisten velvollisuuksien kanssa. Vientitueksi ei yleensä tulisi katsoa tukea messujen osallistumiskuluihin eikä uuden tai olemassa olevan tuotteen tuomiseksi uusille markkinoille tarvittaviin tutkimuksiin tai neuvontapalveluihin.

(13) Kilpailun vääristymistä mahdollisesti aiheuttavien erojen poistamiseksi ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevien yhteisön ja kansallisten aloitteiden yhteensovittamisen helpottamiseksi sekä hallinnollisen selkeyden ja oikeusvarmuuden vuoksi tässä asetuksessa sovellettavan pienten ja keskisuurten yritysten määritelmän olisi oltava sama kuin asetuksessa (EY) N:o 70/2001 säädetty määritelmä.

(14) Komission vakiintuneen käytännön mukaisesti ja jotta voidaan varmistaa, että tuki on suhteutettu ja rajattu välttämättömään määrään, raja-arvot on ilmaistava mieluummin tuen intensiteettinä suhteessa tukikelpoisiin kustannuksiin kuin tuen enimmäismäärinä.

(15) Sen määrittämiseksi, soveltuuko tuki tämän asetuksen nojalla yhteismarkkinoille, on tarpeen ottaa huomioon tuen intensiteetti ja näin ollen tuen määrä avustusekvivalentteina ilmaistuna. Useassa erässä tai edullisena lainana myönnettävän tuen avustusekvivalentin laskeminen edellyttää tuen myöntämishetkellä voimassa olevan markkinakoron käyttämistä. Valtiontukisääntöjen yhdenmukaisen, avoimen ja yksinkertaisen soveltamisen vuoksi tässä asetuksessa tarkoitettuina markkinakorkoina olisi käytettävä viitekorkoja edellyttäen, että edullisen lainan ollessa kyseessä lainalla on tavanomaiset vakuudet eikä siihen liity poikkeuksellisia riskejä. Viitekorkoina olisi käytettävä komission puolueettomien perusteiden pohjalta määräajoin vahvistamia ja Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja Internetissä julkaistavia korkoja.

(16) Maatalousalan valtiontukien arvioinnin alalla vakiintuneen komission käytännön mukaisesti ei ole tarpeen tehdä eroa pienten ja keskisuurten yritysten välillä. Joillekin tukityypeille on aiheellista vahvistaa tuensaajan mahdollisen tuen absoluuttinen määrä.

(17) Komission kokemusten perusteella tuen enimmäismäärät olisi vahvistettava tasolle, joka johtaa sopivaan tasapainoon kilpailun vääristymisen minimoimista tuetulla alalla koskevan tavoitteen sekä maatalousalan pienten ja keskisuurten yritysten liiketoiminnan kehittämisen edistämistä koskevan tavoitteen välillä. Jotta säilytettäisiin johdonmukaisuus yhteisön rahoittamien tukitoimenpiteiden kanssa, enimmäismäärät olisi yhdenmukaistettava maatalouden suuntaviivoissa ja asetuksessa (EY) N:o 1257/1999 vahvistettujen enimmäismäärien kanssa.

(18) On aiheellista vahvistaa lisäedellytyksiä, jotka kaikkien tämän asetuksen nojalla poikkeuksen saavien tukijärjestelmien tai yksittäisten tukien olisi täytettävä. Investointitukea saavilta yrityksiltä olisi edellytettävä, että ne noudattavat asetuksen (EY) N:o 1257/1999 5 artiklan ja 26 artiklan 1 kohdassa säädettyjä elinkelpoisuutta ja vähimmäisvaatimusten noudattamista koskevia perusteita. Mahdolliset tuotantorajoitukset tai yhteisissä markkinajärjestelyissä yhteisön tuelle asetetut rajoitukset olisi myös otettava huomioon. Ottaen huomioon perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan tuen ainoana vaikutuksena ei yleensä saa olla sellaisten toimintakustannusten jatkuva tai määräaikainen vähentäminen, joista tuensaaja tavallisesti joutuu vastaamaan, ja tuen on oltava suhteutettu haittoihin, jotka on korjattava yhteisön edun mukaisiksi katsottujen sosiaalis-taloudellisten etujen turvaamiseksi. Yksipuoliset valtiontukitoimenpiteet, joiden ainoana tarkoituksena on parantaa tuottajien taloudellista tilannetta mutta jotka eivät edistä lainkaan alan kehittymistä, ja etenkin tuet, jotka myönnetään yksinomaan hinnan, määrän, tuotantoyksikön tai tuotantovälineyksikön perusteella, katsotaan toimintatuiksi, jotka eivät sovellu yhteismarkkinoille. Lisäksi tällaiset tuet todennäköisesti vaikuttavat myös yhteisten markkinajärjestelyjen mekanismeihin. Sen vuoksi on aiheellista rajata tämän asetuksen soveltamisala tiettyihin tukityyppeihin.

(19) Tällä asetuksella olisi myönnettävä poikkeus pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettävälle tuelle riippumatta siitä, missä yritykset sijaitsevat. Investoinnit ja työpaikkojen luominen voivat edistää yhteisön epäsuotuisien alueiden ja tavoite 1 -alueiden taloudellista kehitystä. Tällaisten alueiden pienet ja keskisuuret yritykset kärsivät sekä sijaintiinsa liittyvistä rakenteellisista haitoista että kokoonsa liittyvistä ongelmista. Tämän vuoksi epäsuotuisille alueille ja tavoite 1 -alueille sijoittautuneisiin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin on asianmukaista soveltaa korkeampia tuen enimmäismääriä.

(20) Kohdennetusta investointituesta johtuvan vääristymien riskin vuoksi ja jotta viljelijät voivat vapaasti päättää tuotteet, joihin investointeja tehdään, tämän asetuksen mukaisesti poikkeuksen saanut investointituki ei saisi rajoittua tiettyihin maataloustuotteisiin. Tämä edellytys ei saisi estää jäsenvaltiota jättämästä tiettyjä maataloustuotteita kyseisen tuen tai kyseisten järjestelmien ulkopuolelle, erityisesti jos tuotteille ei ole tavanomaisia markkinointikanavia. Tietyt investointitukityypit olisi myös jätettävä tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Tiettyihin aloihin kohdennettu investointituki voi olla oikeutettua, ja sen vuoksi sille voidaan myöntää poikkeus, jos tuki rajoittuu ympäristön suojeluun ja parantamiseen taikka kotieläintuotantotilojen hygieniaoloja tai kotieläinten hyvinvointia koskevien erityissääntöjen täytäntöönpanoon liittyviin kustannuksiin. Maataloustuotteiden jalostamiseen ja kaupan pitämiseen tehtäviä maatilainvestointeja, jotka eivät lisää tuotantokapasiteettia ja/tai joiden tukikelpoiset kokonaismenot ovat alle neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/1999 7 artiklan mukaisesti asetetun enimmäismäärän, olisi tarkasteltava maataloustuotteiden tuottamiseen tehtäviä investointeja koskevien sääntöjen mukaisesti. Maataloustuotteiden jalostamiseen ja kaupan pitämiseen tehtäviä maatilainvestointeja, jotka lisäävät tuotantokapasiteettia ja/tai joiden tukikelpoiset kokonaismenot ylittävät asetuksen (EY) N:o 1257/1999 7 artiklan mukaisesti asetetun enimmäismäärän, olisi tarkasteltava maataloustuotteiden jalostamiseen ja kaupan pitämiseen tehtäviä investointeja koskevien sääntöjen mukaisesti.

(21) Kun tukea myönnetään yhteisön uusien vaatimusten noudattamiseksi, jäsenvaltiot eivät saisi pidentää viljelijöiden sopeutumisaikaa viivyttämällä kyseisten sääntöjen täytäntöönpanoa. Tästä syystä olisi vahvistettava selkeästi päivämäärä, jonka jälkeen uutta lainsäädäntöä ei enää voida pitää uutena.

(22) Viljelijöille tarjotaan usein tuettuja palveluja yrityksiltä, joita ne eivät voi vapaasti valita. Jotta tukia ei myönnettäisi viljelijän sijasta palveluntarjoajille ja jotta varmistettaisiin, että viljelijät saavat parhaan palvelun kilpailukykyiseen hintaan, olisi tavallisesti varmistettava, että nämä palveluntarjoajat valitaan ja niiden palkkio maksetaan markkinaperiaatteiden mukaisesti. Joidenkin palvelujen alalla, etenkin tarkastusten alalla, ja palvelun luonteen tai palvelun tarjoamisen oikeusperustan johdosta tarjoajia voi kuitenkin olla vain yksi.

(23) Joissakin maataloutta koskevissa neuvoston asetuksissa säädetään erityisistä luvista tuille, joita jäsenvaltiot maksavat usein yhdessä yhteisön rahoituksen kanssa tai sen lisäksi. Näissä säännöksissä ei kuitenkaan ole yleensä säädetty vapautusta perustamissopimuksen 88 artiklan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos kyseiset toimenpiteet täyttävät perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan edellytykset. Koska tällaisten tukien edellytykset on määritelty tarkasti kyseisissä asetuksissa ja/tai koska tällaisista toimenpiteistä on ilmoitettava komissiolle kyseisten asetusten erityissäännösten nojalla, ei perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan määräyksen nojalla tarvitse tehdä erillistä ilmoitusta, jotta komissio voisi arvioida nämä toimenpiteet. Oikeusvarmuuden vuoksi viittaukset kyseisiin säännöksiin olisi sisällytettävä tähän asetukseen, ja sen vuoksi ei ole tarpeen edellyttää 88 artiklan mukaista ilmoitusta kyseisistä toimenpiteistä, jos voidaan varmistaa etukäteen, että tällaista tukea myönnetään ainoastaan pk-yrityksille.

(24) Jotta varmistetaan, että tuki on tarpeen ja edistää tietyn toiminnan kehittämistä, tässä asetuksessa ei tulisi myöntää poikkeusta tuelle, jota myönnetään sellaiseen toimintaan, jota tuensaaja harjoittaisi jo puhtaissa markkinaolosuhteissakin. Tukea ei saisi myöntää takautuvasti toimille, jotka tuensaaja on jo toteuttanut.

(25) Tällä asetuksella ei saisi myöntää poikkeusta tuen kasautuessa muun valtiontuen, mukaan luettuna kansallisten, alueellisten tai paikallisten viranomaisten myöntämä tuki, samoihin tukikelpoisiin kustannuksiin liittyvän, asetuksen (EY) N:o 1257/1999 mukaisesti myönnetyn julkisen tuen tai yhteisön tuen kanssa, kun tällainen kasautuminen ylittää tässä asetuksessa vahvistetut kynnysmäärät.

(26) Avoimuuden ja tehokkaan seurannan varmistamiseksi asetuksen (EY) N:o 994/98 3 artiklan mukaisesti on asianmukaista laatia vakiomalli, jonka mukainen Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistavaksi tarkoitettu tiivistelmä jäsenvaltion on toimitettava komissiolle aina, kun tukijärjestelmä otetaan käyttöön tai tällaiseen järjestelmään kuulumaton yksittäinen tuki myönnetään. Samoista syistä on aiheellista laatia säännöt tämän asetuksen nojalla poikkeuksen saanutta tukea koskevista tiedoista, jotka jäsenvaltioiden on säilytettävä. Komission on aiheellista vahvistaa erityisvaatimukset, jotka koskevat jäsenvaltioiden komissiolle toimittamaa vuosikertomusta. Koska tarvittava teknologiaa on laajalti saatavilla, tiivistelmän ja vuosikertomuksen olisi oltava sähköisessä muodossa.

(27) Jos jäsenvaltio ei noudata tässä asetuksessa vahvistettuja ilmoitusvelvollisuuksia, komission voi olla mahdotonta suorittaa sille perustamissopimuksen 88 artiklan 1 kohdan mukaisesti kuuluvaa seurantaa ja erityisesti arvioida, ovatko tämän asetuksen nojalla poikkeuksen saaneiden tukien kasautumisen taloudelliset vaikutukset sellaisia, että ne haittaavat kaupankäynnin edellytyksiä yleisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. Valtiontuen kasautumisen arviointi on tarpeen erityisesti silloin, kun sama tuensaaja voi saada tukea useasta lähteestä, mitä tapahtuu maatalousalalla yhä useammin. Sen vuoksi on ensiarvoisen tärkeää, että jäsenvaltio toimittaa aiheelliset tiedot nopeasti ennen tämän asetuksen mukaisen tuen täytäntöönpanoa.

(28) Ottaen huomioon komission kokemuksen tällä alalla ja erityisesti taajuuden, jolla valtiontukipolitiikkaa on yleensä tarpeen tarkistaa, on aiheellista rajoittaa tämän asetuksen soveltamisaikaa. Jos tämän asetuksen voimassaolo päättyy ilman että sitä pidennetään, poikkeuksen soveltamista tämän asetuksen nojalla poikkeuksen jo saaneisiin järjestelmiin olisi jatkettava kuudella kuukaudella,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 LUKU SOVELTAMISALA, MÄÄRITELMÄT JA EDELLYTYKSET

1 artikla

Soveltamisala

1. Tätä asetusta sovelletaan maataloustuotteiden tuottamisen, jalostamisen ja kaupan pitämisen alalla toimiville pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettävään tukeen.

2. Tätä asetusta ei sovelleta

a) tukeen, jota myönnetään mainontaan liittyviin kuluihin, siten kuin mainonta on määritelty yhteisön suuntaviivoissa valtiontuesta EY:n perustamissopimuksen liitteessä I lueteltujen ja tiettyjen liitteeseen I kuulumattomien tuotteiden mainontaan;

b) tukeen, jota myönnetään liitteen I maataloustuotteiden jalostamiseksi liitteeseen I kuulumattomiksi tuotteiksi.

3. Tätä asetusta ei sovelleta yksittäisiin investointeihin myönnettävään tukeen silloin, kun tukikelpoiset menot ovat yli 12,5 miljoonaa euroa tai kun tuen tosiasiallinen määrä on yli 6 miljoonaa euroa. Tällaisesta tuesta on ilmoitettava komissiolle erikseen perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

4. Rajoittamatta 16 artiklan a kohdan soveltamista tätä asetusta ei sovelleta

a) vientiin liittyvän toiminnan tukeen, eli tukeen, joka välittömästi liittyy vientimääriin, jakeluverkon perustamiseen ja toimintaan tai muihin vientitoimintaan liittyviin juokseviin kustannuksiin;

b) tukeen, jonka ehtona on kotimaisten tuotteiden käyttö tuontituotteiden sijaan.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan ilmaisulla:

1) "tuki" toimenpiteitä, jotka täyttävät kaikki perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa määrätyt edellytykset,

2) "maataloustuote"

a) perustamissopimuksen liitteessä I lueteltuja tuotteita, neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000(7) soveltamisalaan kuuluvia kalastus- ja vesiviljelytuotteita lukuun ottamatta;

b) CN-koodeihin 4502 , 4503 ja 4504 kuuluvia tuotteita (korkkituotteet);

c) neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1898/87(8) 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua maitoa ja maitotuotteita vastaavia tuotteita tai niiden korvikkeita,

3) "maataloustuotteen jalostaminen" sen käsittelyä niin, että myös käsittelyn tuloksena saatava tuote on maataloustuote;,

4) "pienet ja keskisuuret yritykset" ("pk-yritykset") asetuksen (EY) N:o 70/2001 liitteessä I määriteltyjä yrityksiä,

5) "tuen bruttointensiteetti" tuen määrää ilmaistuna prosentteina hankkeen tukikelpoisista kustannuksista. Käytettävistä luvuista ei vähennetä välittömiä veroja. Jos tuki myönnetään muussa muodossa kuin avustuksena, tuen määräksi katsotaan tuen avustusekvivalentti. Useammassa erässä maksettava tuki diskontataan myöntämishetken arvoon. Diskonttauksessa ja laskettaessa edullisen lainan sisältämän tuen määrää viitekorkona on käytettävä avustuksen myöntämisajankohtana voimassa ollutta korkoa,

6) "laatutuote" tuotetta, joka täyttää Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun asetuksen (EY) N:o 1257/1999 muuttamisesta 29 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1783/2003(9) 24 b artiklan 2 tai 3 kohdassa säädetyt edellytykset,

7) "epäsuotuisat sääolot, jotka voidaan rinnastaa luonnonmullistuksiin" sellaisia sääoloja kuin hallaa, rakeita, jäätä, sadetta tai kuivuutta, joka tuhoaa 20 prosenttia tavanomaisesta tuotannosta epäsuotuisilla alueilla ja 30 prosenttia muilla alueilla,

8) "epäsuotuisat alueet" alueita, jotka jäsenvaltiot ovat määritelleet asetuksen (EY) N:o 1257/1999 17 artiklan mukaisesti,

9) "tavoite 1 -alueet" neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/1999(10) 3 artiklassa tarkoitettuja alueita,

10) "hiljattain käyttöönotetut ympäristöä, hygieniaa ja eläinten hyvinvointia koskevat vähimmäisvaatimukset",

a) jos kyse on vaatimuksista, joissa ei säädetä siirtymäkaudesta, vaatimuksia, joista tulee pakollisia toimijoille enintään kaksi vuotta ennen kuin investoinnin toteuttaminen on aloitettu; tai

b) jos kyse on vaatimuksista, joissa säädetään siirtymäkaudesta, vaatimuksia, joista tulee pakollisia toimijoille sen jälkeen, kun investoinnin toteuttaminen on aloitettu,

11) "nuoret viljelijät" asetuksen (EY) N:o 1257/1999 8 artiklassa määriteltyjä maataloustuotteiden tuottajia,

12) "tuottajaryhmittymä" ryhmää, joka perustetaan, jotta sen jäsenet voivat yhdessä toimien mukauttaa yhteisten markkinajärjestelyjen tavoitteiden mukaisesti tuotantoaan ja tarjontaansa markkinoiden vaatimuksiin erityisesti tarjontaa keskittämällä,

13) "tuottajien liitto" hyväksytyistä tuottajaryhmittymistä koostuvaa liittoa, joka pyrkii laajemmalla tasolla samoihin päämääriin,

14) "TSE- ja BSE-testien kustannukset" tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä 22 päivänä toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 999/2001(11) liitteessä X olevan C luvun mukaisesti tehdyistä testeistä aiheutuvia kaikkia kustannuksia, mukaan luettuina testausvälineiden, näytteenoton sekä näytteiden kuljetuksen, testaamisen, varastoinnin ja hävittämisen kustannukset.

3 artikla

Vapautuksen edellytykset

1. Järjestelmän ulkopuolinen yksittäinen tuki, joka täyttää kaikki tämän asetuksen edellytykset, on perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti yhteismarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta edellyttäen, että 19 artiklan 1 kohdassa säädetty tiivistelmä tiedoista on toimitettu, se sisältää nimenomaisen viittauksen tähän asetukseen ja siinä mainitaan tämän asetuksen nimi ja viite julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2. Tukijärjestelmät, jotka täyttävät kaikki tämän asetuksen edellytykset, ovat perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti yhteismarkkinoille soveltuvia ja vapautettu perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, edellyttäen, että

a) tuki, jota voidaan myöntää tällaisen järjestelmän mukaisesti, täyttää kaikki tämän asetuksen edellytykset;

b) järjestelmässä on nimenomainen viittaus tähän asetukseen, ja siinä mainitaan tämän asetuksen nimi ja viite julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

c) 19 artiklan 1 kohdassa säädetty tiivistelmä tiedoista on toimitettu.

3. Edellä 2 kohdassa tarkoitetuista tukijärjestelmistä myönnetty tuki on perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti yhteismarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta edellyttäen, että myönnetty tuki täyttää suoraan kaikki tämän asetuksen edellytykset.

2 LUKU TUKILUOKAT

4 artikla

Maatilainvestoinnit

1. Yhteisössä sijaitsevien maatilojen investointituki maataloustuotteiden tuottamiseen, jalostamiseen ja kaupan pitämiseen on perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti yhteismarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää 2-10 kohdassa säädetyt edellytykset.

2. Tuen bruttointensiteetti saa olla enintään:

a) 50 prosenttia tukikelpoisista investoinneista epäsuotuisilla alueilla;

b) 40 prosenttia tukikelpoisista investoinneista muilla alueilla.

Nuorten viljelijöiden viiden vuoden kuluessa toiminnan aloittamisesta tekemien investointien osalta tuen enimmäismäärä korotetaan kuitenkin epäsuotuisilla alueilla 60 prosenttiin ja muilla alueilla 50 prosenttiin.

Jos investoinneista aiheutuu lisäkustannuksia, jotka liittyvät ympäristönsuojeluun ja sen parantamiseen, kotieläintuotantotilojen hygieniaolosuhteiden parantamiseen tai kotieläinten hyvinvointiin, voidaan ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa vahvistettuja tuen 50 ja 40 prosentin enimmäismääriä korottaa vastaavasti 25 tai 20 prosenttiyksikköä. Tämä korotus voidaan myöntää ainoastaan investointeihin, joilla ylitetään yhteisön voimassa olevat vähimmäisvaatimukset, tai investointeihin, jotka tehdään hiljattain käyttöönotettujen vähimmäisvaatimusten täyttämiseksi. Korotuksen on rajoituttava yksinomaan tukikelpoisiin tarvittaviin lisäkustannuksiin eikä sitä sovelleta tuotantokapasiteettia lisääviin investointeihin.

3. Investoinneilla on pyrittävä yhteen tai useampaan seuraavista tavoitteista:

a) tuotantokustannusten supistaminen;

b) tuotannon parantaminen ja uudelleensuuntaaminen;

c) laadun parantaminen;

d) luonnonympäristön, hygieniaolosuhteiden ja eläinten hyvinvointia koskevien vaatimusten säilyttäminen ja parantaminen;

e) maataloustoiminnan monipuolistaminen.

4. Tukikelpoiset menot voivat sisältää

a) kiinteän omaisuuden rakentamista, hankintaa tai parantamista;

b) uusien koneiden ja laitteiden hankintaa tai ostoleasingiä, tietokoneohjelmistot mukaan luettuina, enintään omaisuuden markkina-arvoon asti; muut leasingsopimukseen liittyvät kustannukset (mm. verot, vuokranantajan kate, korkojen jälleenrahoituskulut, yleiskulut, vakuutusmaksut jne.) eivät ole tukikelpoisia;

c) yleiskuluja kuten arkkitehtien, insinöörien ja konsulttien palkkioita, toteutettavuustutkimuksia sekä patenttien ja käyttölupien hankintakuluja, jotka käsittävät enintään 12 prosenttia edellä a ja b alakohdassa mainituista kustannuksista.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisen alakohdan b alakohdassa säädetään, käytettyjen laitteiden hankinta voidaan perustelluissa tapauksissa katsoa tukikelpoisiksi menoiksi, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) laitteiden myyjän ilmoituksessa vahvistetaan niiden tarkka alkuperä ja se, että niille ei ole aiemmin myönnetty kansallista tai yhteisön tukea;

b) laitteiden hankinnasta koituu erityistä etua järjestelmälle tai hankkeelle taikka se on tarpeen poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi (esimerkiksi uusia laitteita ei ole sillä hetkellä saatavilla, joten hankkeen moitteeton toteutuminen vaarantuu);

c) kustannukset ja näin ollen myös tuen määrä ovat pienemmät verrattuna saman laitteen uutena hankkimisesta aiheutuviin kustannuksiin, ja kustannus-hyötysuhde säilyy hyvänä;

d) käytettyinä hankittujen laitteiden on täytettävä hankkeelta edellytettävät tekniset ja/tai teknologiset ominaisuudet.

5. Tukea voidaan myöntää ainoastaan elinkelpoisille maatiloille, jotka noudattavat asetuksen (EY) N:o 1257/1999 5 artiklassa säädettyjä perusteita.

Tukea voidaan myöntää, jotta tuensaaja voi täyttää hiljattain käyttöönotetut ympäristöä, hygieniaa ja eläinten hyvinvointia koskevat vähimmäisvaatimukset.

Asetuksen (EY) N:o 1257/1999 5 artiklassa säädettyjen vähimmäisvaatimusten noudattaminen on arvioitava yritysten tasolla sellaisen viranomaisen tai tuensaajasta riippumattoman kolmannen osapuolen toimesta, joka on pätevä tekemään tämän arvioinnin. Tukijärjestelmän säännöissä tai päätöksessä, jolla myönnetään yksittäistä tukea tällaisen järjestelmän ulkopuolella, on tarkennettava, miten arviointi tehdään.

6. On osoitettava riittävällä tavalla, että kyseisille tuotteille on tulevaisuudessa olemassa tavanomaiset markkinointikanavat. Tämä on arvioitava jäsenvaltion määrittelemällä tarkoituksenmukaisella tasolla ottaen riittävässä määrin huomioon kyseiset tuotteet, investointityypit ja nykyiset sekä ennakoidut valmiudet. Tavanomaiset markkinointikanavat on arvioitava sellaisen tuensaajasta riippumattoman viranomaisen tai kolmannen osapuolen toimesta, joka on pätevä tekemään tämän arvioinnin. Tukijärjestelmän säännöissä on tarkennettava, miten arviointi toteutetaan. Arvioinnin on perustuttava viimeaikaisiin tietoihin, ja sen on oltava julkisesti saatavilla.

7. Yhteisistä markkinajärjestelyistä annetuissa neuvoston asetuksissa säädettyjen kieltojen tai rajoitusten kanssa ristiriidassa olevalle tuelle ei voida myöntää poikkeusta silloinkaan, kun kiellot ja rajoitukset koskevat vain yhteisön tukea.

8. Tuki ei saa rajoittua tiettyihin maataloustuotteisiin, paitsi jos se rajoittuu ympäristön suojeluun ja parantamiseen taikka kotieläintuotantotilojen hygieniaoloja tai kotieläinten hyvinvointia koskevien erityissääntöjen täytäntöönpanoon liittyviin kustannuksiin. Tukea ei voida myöntää seuraaviin tarkoituksiin:

a) investoinnit, joiden vaikutuksena on tuotantokapasiteetin lisääminen, silloin kun kapasiteetin lisäys tilalla nousee yli 20 prosenttiin laskettuna nautayksikköinä eläintuotannon osalta ja viljeltynä pinta-alana kasvintuotannon osalta;

b) tuotanto-oikeuksien, eläinten, muun kuin rakentamiseen tarkoitetun maan tai kasvien hankinta tai kasvien istuttaminen;

c) pelkät korvaavat investoinnit.

9. Tukikelpoisten menojen enimmäismäärä ei saa ylittää jäsenvaltion asetuksen (EY) N:o 1257/1999 7 artiklan mukaisesti asettamaa tukikelpoisten kokonaisinvestointien enimmäismäärää. Tukijärjestelmissä on ilmoitettava tämä enimmäismäärä.

10. Tukea ei voida myöntää seuraaviin tarkoituksiin:

a) maitoa tai maitotuotteita vastaavien tuotteiden tai niiden korvikkeiden valmistus tai kaupan pitäminen;

b) sokerialan jalostus- ja kaupanpitämistoimet.

5 artikla

Perinteisten maisemien ja rakennusten säilyttäminen

1. Maataloustuotteiden tuottamista, jalostamista ja kaupan pitämistä harjoittavien yritysten perinteisten maisemien ja rakennusten säilyttämiseen tarkoitettu tuki on perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti yhteismarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää 2 ja 3 kohdassa säädetyt edellytykset.

2. Todellisiin kustannuksiin voidaan myöntää enintään 100 prosenttia tukea investoinneille tai infrastruktuuri-investoinneille, joiden tavoitteena on tuotannolliseen toimintaan liittymättömän kulttuuriperinnön säilyttäminen maatiloilla, esimerkiksi arkeologiset tai historialliset kohteet. Näihin kustannuksiin voi kuulua enintään 10000 euroa vuodessa kohtuullisena korvauksena viljelijän itsensä tai tämän työntekijöiden tekemästä työstä.

3. Todellisiin kustannuksiin voidaan myöntää tukea enintään 60 prosenttia tai epäsuotuisilla alueilla enintään 75 prosenttia investoinneille tai infrastruktuuri-investoinneille, joiden tavoitteena on tuotanto-omaisuuteen liittyvän kulttuuriperinnön säilyttäminen maatiloilla, esimerkiksi maatilan rakennusten säilyttäminen, ja edellyttäen, että investointi ei lisää maatilan tuotantokapasiteettia.

Tapauksissa, joissa tuotantokapasiteetti kasvaa, sovelletaan 4 artiklan 2 kohdassa vahvistettuja tavanomaisia tukimääriä tukikelpoisiin kustannuksiin, jotka aiheutuvat tarvittavan työn suorittamisesta nykyisin käytössä olevia tavanomaisia materiaaleja käyttäen. Lisätukea voidaan myöntää enintään 100 prosenttia ylimääräisiin kustannuksiin, jotka aiheutuvat rakennukseen kuuluvan kulttuuriperinnön säilyttämistä varten tarvittavien perinteisten materiaalien käytöstä.

6 artikla

Maatilan rakennusten siirtäminen yleisen edun vuoksi

1. Maatilan rakennusten siirtämiseen tarkoitettu tuki on perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti yhteismarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se on yleisen edun mukainen ja täyttää 2, 3 ja 4 kohdassa säädetyt edellytykset.

Tämän artiklan nojalla myönnettävän tuen oikeuttava yleinen etu on täsmennettävä asiaa koskevissa jäsenvaltion säännöksissä.

2. Todellisiin kustannuksiin voidaan myöntää enintään 100 prosenttia tukea, jos siirtäminen merkitsee vain olemassa olevien rakennusten purkamista, siirtoa toiseen paikkaan ja uudelleen pystyttämistä.

3. Jos yleisen edun vuoksi tehtävästä siirrosta koituu viljelijälle hyötyä uudenaikaisempien tuotantotilojen muodossa, viljelijän rahoitusosuuden on oltava vähintään 60 prosenttia tai epäsuotuisilla alueilla 50 prosenttia kyseisten tuotantotilojen siirrosta aiheutuvasta arvonnoususta. Kun tuensaajana on nuori viljelijä, osuuden on oltava vähintään 55 prosenttia tai epäsuotuisilla alueilla 45 prosenttia.

4. Jos yleisen edun vuoksi tehtävä siirtäminen lisää tuotantokapasiteettia, tuensaajan rahoitusosuuden on oltava vähintään 60 prosenttia tai epäsuotuisilla alueilla vähintään 50 prosenttia tähän lisäykseen liittyvistä kustannuksista. Kun tuensaajana on nuori viljelijä, osuuden on oltava vähintään 55 prosenttia tai epäsuotuisilla alueilla 45 prosenttia.

7 artikla

Jalostamiseen ja kaupan pitämiseen liittyvät investoinnit

1. Maataloustuotteiden jalostamiseen ja kaupan pitämiseen tarkoitettu tuki on perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti yhteismarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää 2-7 kohdassa säädetyt edellytykset.

2. Tuen bruttointensiteetti saa olla enintään

a) 50 prosenttia tukikelpoisista investoinneista tavoite 1 -alueilla;

b) 40 prosenttia tukikelpoisista investoinneista muilla alueilla.

3. Tukikelpoiset kustannukset voivat sisältää

a) kiinteän omaisuuden rakentamista, hankintaa tai parantamista;

b) uusien koneiden ja laitteiden hankintaa tai ostoleasingiä, tietokoneohjelmistot mukaan luettuina, enintään omaisuuden markkina-arvoon asti; muut leasingsopimukseen liittyvät menot (mm. verot, vuokranantajan kate, korkojen jälleenrahoituskulut, yleiskulut ja vakuutusmaksut) eivät ole tukikelpoisia;

c) yleiskuluja kuten arkkitehtien, insinöörien ja konsulttien palkkioita, toteutettavuustutkimuksia sekä patenttien ja käyttölupien hankintakuluja, jotka käsittävät enintään 12 prosenttia edellä a ja b alakohdassa mainituista kustannuksista.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisen alakohdan b alakohdassa säädetään, käytettyjen laitteiden hankinta voidaan perustelluissa tapauksissa katsoa tukikelpoisiksi menoiksi, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) laitteiden myyjän ilmoituksessa vahvistetaan niiden tarkka alkuperä ja se, että niille ei ole aiemmin myönnetty kansallista tai yhteisön tukea;

b) laitteen hankinnasta koituu erityistä etua järjestelmälle tai hankkeelle taikka se on tarpeen poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi (esimerkiksi uusia laitteita ei ole sillä hetkellä saatavilla, joten hankkeen moitteeton toteutuminen vaarantuu);

c) kustannukset ja näin ollen myös tuen määrä ovat pienemmät verrattuna saman laitteen uutena hankkimisesta aiheutuviin kustannuksiin ja kustannus-hyötysuhde säilyy hyvänä;

d) käytettyinä hankittujen laitteiden täytettävä hankkeelta edellytettävät tekniset ja/tai teknologiset ominaisuudet.

4. Tukea voidaan myöntää ainoastaan yrityksille, joiden voidaan osoittaa noudattavan asetuksen (EY) N:o 1257/1999 26 artiklan 1 kohdassa säädettyjä edellytyksiä.

Tukea voidaan myöntää, jotta tuensaaja voi täyttää hiljattain käyttöönotetut ympäristöä, hygieniaa ja eläinten hyvinvointia koskevat vähimmäisvaatimukset.

Asetuksen (EY) N:o 1257/99 26 artiklan 1 kohdassa säädettyjen vähimmäisvaatimusten noudattaminen on arvioitava yritysten tasolla sellaisen viranomaisen tai tuensaajasta riippumattoman kolmannen osapuolen toimesta, joka on pätevä tekemään tämän arvioinnin. Tukijärjestelmän säännöissä on tarkennettava, miten arviointi tehdään.

5. On osoitettava riittävällä tavalla, että kyseisille tuotteille on tulevaisuudessa olemassa tavanomaiset markkinointikanavat. Tämä on arvioitava jäsenvaltion määrittelemällä tarkoituksenmukaisella tasolla ottaen riittävässä määrin huomioon kyseiset tuotteet, investointityypit ja nykyiset sekä ennakoidut valmiudet. Tavanomaiset markkinointikanavat on arvioitava sellaisen tuensaajasta riippumattoman viranomaisen tai kolmannen osapuolen toimesta, joka on pätevä tekemään tämän arvioinnin. Tukijärjestelmän säännöissä on tarkennettava, miten arviointi tehdään. Arvioinnin on perustuttava viimeaikaisiin tietoihin, ja sen on oltava yleisesti saatavilla.

6. Yhteisistä markkinajärjestelyistä annetuissa neuvoston asetuksissa säädettyjen kieltojen tai rajoitusten kanssa ristiriidassa olevalle tuelle ei voida myöntää poikkeusta silloinkaan, kun kiellot ja rajoitukset koskevat vain yhteisön tukea.

7. Tuki ei saa rajoittua tiettyihin maataloustuotteisiin, eikä sitä voida myöntää seuraaviin tarkoituksiin:

a) maitoa tai maitotuotteita vastaavien tuotteiden tai niiden korvikkeiden valmistus tai kaupan pitäminen;

b) sokerialan jalostus- ja kaupanpitämistoimet.

8 artikla

Nuorten viljelijöiden aloitustuki

Nuorten viljelijöiden aloitustuki on perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti yhteismarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää seuraavat edellytykset:

a) asetuksen (EY) N:o 1257/1999 7 ja 8 artiklassa säädetyt perusteet täyttyvät;

b) asetuksen (EY) N:o 1257/1999 nojalla myönnetyn tuen ja tämän artiklan nojalla valtiontukena myönnetyn tuen kokonaismäärä ei ylitä kyseisen asetuksen 8 artiklan 2 kohdassa säädettyjä enimmäismääriä.

9 artikla

Tuki varhaiseläkkeelle siirtymiseen

Maataloustuotteita tuottavien viljelijöiden varhaiseläkkeelle siirtymiseen tarkoitettu tuki on perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti yhteismarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää seuraavat edellytykset:

a) asetuksen (EY) N:o 1257/1999 10, 11 ja 12 artiklassa säädetyt perusteet täyttyvät;

b) kaupallisesta viljelytoiminnasta luovutaan pysyvästi ja lopullisesti.

10 artikla

Tuki tuottajaryhmittymille

1. Tuottajaryhmittymien tai tuottajien liittojen perustamiseen tarkoitettu tuki on perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti yhteismarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää 2-9 kohdassa säädetyt edellytykset.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun tukeen ovat oikeutettuja seuraavat:

a) maataloustuotteita tuottavat tuottajaryhmittymät tai tuottajien liitot; ja/tai

b) tuottajien liitot, jotka vastaavat alkuperänimitysten tai laatumerkkien käytön valvonnasta yhteisön lainsäädännön mukaisesti.

Tällaiset ryhmittymät ja/tai liitot ovat tukikelpoisia vain, jos ne ovat kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla oikeutettuja taloudelliseen tukeen.

Tuottajaryhmittymän tai tuottajien liiton sisäisissä säännöissä sen jäsenet on velvoitettava pitämään tuotantonsa kaupan niiden toimitusta ja markkinoille saattamista koskevien sääntöjen mukaisesti, jotka ryhmittymä on vahvistanut. Säännöissä voidaan sallia, että tuottaja saattaa osan tuotannostaan suoraan markkinoille. Säännöissä on edellytettävä, että ryhmittymän jäseniksi liittyvien tuottajien on oltava jäsenenä vähintään kolme vuotta ja että niiden on ilmoitettava eroamisestaan vähintään 12 kuukautta etukäteen. Ryhmittymillä on lisäksi oltava yhteiset säännöt tuotantotavoista, erityisesti tuotteiden laadusta tai luonnonmukaisten tuotantomenetelmien käytöstä, yhteiset tuotteiden markkinoille saattamista koskevat säännöt ja säännöt tuotetiedoista, erityisesti sadonkorjuusta ja tuotteen saatavuudesta. Tuottajien on kuitenkin edelleen oltava vastuussa tilojensa hoidosta. Tuottajaryhmittymässä tehtyjen sopimusten on oltava täysin kaikkien kilpailulainsäädännön asiaa koskevien säännösten, erityisesti perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan, mukaisia.

3. Tukikelpoisiin kustannuksiin kuuluvat asianmukaisten tilojen vuokraaminen, toimistolaitteiden hankinta, tietokoneet ja niiden ohjelmistot mukaan luettuina, hallintohenkilöstöstä aiheutuvat kulut, yleiskulut sekä palkkiot oikeudellisista ja hallinnollisista palveluista. Jos tilat ostetaan, tukikelpoisiksi kustannuksiksi on hyväksyttävä enintään markkinahintojen mukaiset vuokrakulut.

4. Tuen on oltava väliaikaista ja asteittain alenevaa, ja se saa olla enintään 100 prosenttia ensimmäisen vuoden tukikelpoisista kustannuksista. Tukitasoa on vähennettävä vähintään 20 prosenttiyksikköä jokaisena toimintavuonna siten, että viidennen vuoden tuki on enintään 20 prosenttia kyseisen vuoden todellisista tukikelpoisista kustannuksista.

5. Tukea ei saa maksaa viidennen vuoden jälkeen syntyneistä kustannuksista eikä kustannuksista, joka maksetaan sen jälkeen, kun tuottajaorganisaation hyväksymisestä on kulunut seitsemän vuotta. Tämä ei rajoita tuen myöntämistä tukikelpoisiin menoihin, jotka rajoittuvat tuensaajan liikevaihdon vuosittaiseen vähintään 30 prosentin kasvuun ja johtuvat siitä, silloin kun se on seurausta uusien jäsenten liittymisestä ja/tai tuotevalikoiman laajentamisesta.

6. Tukea ei saa myöntää tuotantojärjestöille, kuten yrityksille tai osuuskunnille, joiden tarkoituksena on hoitaa yhtä tai useampaa tilaa ja jotka ovat näin ollen käytännössä yksittäisiä tuottajia.

7. Tukea ei saa myöntää sellaisille muille maatalousalan järjestöille, jotka suorittavat esimerkiksi keskinäiseen avunantoon, lomituspalveluun sekä tilanhoitopalveluihin liittyviä maatalouden tuotantotason tehtäviä jäsenten tiloilla ilman, että järjestöt osallistuvat yhteistoiminnassa tapahtuvaan tuotannon mukauttamiseen markkinoiden vaatimuksiin.

8. Tuottajaryhmittymälle tämän artiklan nojalla myönnettävän tuen kokonaismäärä saa olla enintään 100000 euroa.

9. Tukea ei saa myöntää sellaisille tuottajaryhmittymille tai -organisaatioille maksettavalle tuelle, joiden tavoitteet ovat ristiriidassa jonkin yhteisen markkinajärjestelyn perustamisesta annetun neuvoston asetuksen kanssa.

11 artikla

Tuki vakuutusmaksujen suorittamiseen

1. Maataloustuotteiden alkutuotantoa harjoittaville yrityksille myönnettävä tuki vakuutusmaksujen suorittamiseen on perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti yhteismarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää 2-4 kohdassa säädetyt edellytykset.

2. Tuen bruttointensiteetti saa olla enintään

a) 80 prosenttia vakuutusmaksuista silloin, kun vakuutussopimuksessa tarkennetaan, että se kattaa vain luonnonmullistuksiin rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen aiheuttamat menetykset;

b) 50 prosenttia vakuutusmaksujen kustannuksista silloin, kun vakuutussopimuksessa tarkennetaan, että se kattaa edellä a alakohdassa mainitut menetykset ja:

i) muut sääolojen aiheuttamat menetykset; ja/tai

ii) eläin- tai kasvitautien aiheuttamat menetykset.

Luonnonmullistuksiin rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen aiheuttamat menetykset on määriteltävä vertaamalla viljelykasvista kyseisenä vuotena saatua kokonaistuotantoa tavanomaisena vuotena saatuun vuotuiseen kokonaistuotantoon. Tavanomaisen vuoden kokonaistuotannon määrä on laskettava käyttäen viimeksi kuluneiden kolmen vuoden keskimääräistä tuotantoa ottamatta huomioon sellaista vuotta, jolta on mahdollisesti maksettu korvausta epäsuotuisien sääolojen vuoksi. Jos tuotantovälineet vahingoittuvat siten, että vaikutukset kohdistuvat useammalle vuodelle, epäsuotuisaa tapahtumaa seuraavan ensimmäisen sadon edellä esitettyjä periaatteita noudattaen määritetyn todellisen prosentuaalisen menetyksen tavanomaiseen vuoteen verrattuna on oltava yli 10 prosenttia ja todellisen prosentuaalisen menetyksen kerrottuna niiden vuosien lukumäärällä, joina satoa menetetään, on oltava yli 20 prosenttia epäsuotuisilla alueilla ja yli 30 prosenttia muilla alueilla.

3. Tukea on myönnettävä sellaisten vakuutusmaksujen kustannuksiin, jotka kattavat luonnonmullistusten ja poikkeuksellisten tapahtumien sekä luonnonmullistuksiin rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen aiheuttamat menetykset.

4. Tuki ei saa estää vakuutuspalvelujen sisämarkkinoiden toimintaa. Tuki ei saa rajoittua ainoastaan yhden vakuutusyhtiön tai -yhtiöryhmän tarjoamaan vakuutukseen, eikä sen edellytyksenä saa olla vakuutuksen ottaminen kyseiseen jäsenvaltioon sijoittautuneesta vakuutusyhtiöstä.

12 artikla

Tuki maa-alueiden uusjakoon

1. Maataloustuotteita tuottaville yrityksille myönnettävä tuki on perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan mukaisesti yhteismarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos sen kohteena on enintään 100 prosenttia maa-alueiden uusjaosta tosiasiallisesti aiheutuvista oikeudellisista ja hallinnollisista kustannuksista, maanmittauskustannukset mukaan luettuina.

2. Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta investointitukeen, maanhankintaan myönnettävä tuki mukaan luettuna.

13 artikla

Tuki laadukkaiden maataloustuotteiden tuotannon ja kaupan pitämisen edistämiseen

1. Tuki laadukkaiden maataloustuotteiden tuotannon ja kaupan pitämisen edistämiseen on perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti yhteismarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos tuen kohteena ovat 2 kohdassa luetellut tukikelpoiset kustannukset ja se täyttää 3-7 kohdassa säädetyt edellytykset.

2. Tukea voidaan myöntää kattamaan seuraavista toimista aiheutuvat kustannukset, jos ne liittyvät laadukkaiden maataloustuotteiden kehittämiseen:

a) enintään 100 prosenttiin kustannuksista, jotka aiheutuvat markkinatutkimuksista, tuoteideoinnista ja -suunnittelusta, mukaan luettuina tuet hakemusten laatimiseksi alkuperänimitysten tunnustamiseksi tai erityisluonnetta koskevien todistusten saamiseksi asiaa koskevien yhteisön asetusten mukaisesti;

b) enintään 100 prosenttiin kustannuksista, jotka aiheutuvat laadunvarmistusjärjestelmien, kuten ISO 9000 tai 14000-sarjan, ja HACCP-järjestelmien (vaarojen analysointi ja kriittiset kohdat niiden hallitsemiseksi), jäljitysjärjestelmien, järjestelmien, joilla varmistetaan aitous- ja markkinointinormien noudattaminen, tai ympäristöauditointijärjestelmien käyttöönotosta;

c) enintään 100 prosenttiin kustannuksista, jotka aiheutuvat henkilöstön kouluttamisesta edellä b alakohdassa mainittujen järjestelmien soveltamiseen;

d) enintään 100 prosenttiin kustannuksista, jotka aiheutuvat hyväksyttyjen varmentamislaitosten laadunvarmistus- ja vastaaville järjestelmille ensimmäistä kertaa antamista varmentamisista perimistään maksuista;

e) enintään 100 prosenttiin kustannuksista, jotka aiheutuvat toimivaltaisten viranomaisten yhteisön tai jäsenvaltioiden lainsäädännön nojalla toteuttamista tai niiden puolesta toteutetuista pakollisista tarkastuksista, ellei yhteisön lainsäädännössä edellytetä, että tuottajien on vastattava kyseisistä kustannuksista;

f) väliaikainen ja asteittain aleneva tuki sellaisten tarkastustoimenpiteiden aiheuttamiin kustannuksiin, joita toteutetaan alkuperänimitysten tai erityisluonnetta koskevien todistusten aitouden varmistamiseksi neuvoston asetusten (ETY) N:o 2081/92(12) ja (ETY) N:o 2082/92(13) mukaisen tarkastusjärjestelmän käyttöönottoa seuraavien kuuden vuoden ajan; tuen on alennuttava asteittain vähintään 10 prosenttiyksikköä vuodessa;

g) enintään 100 prosenttiin todellisista kustannuksista, jotka aiheutuvat neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2092/91(14) mukaisesti suoritetusta luonnonmukaisten tuotantomenetelmien valvonnasta.

3. Tukea voidaan myöntää vain tarkastuksiin, joiden tekijät tai teettäjät ovat kolmansia osapuolia, kuten toimivaltaisia sääntelyviranomaisia tai näiden nimissä toimivia elimiä, taikka riippumattomia laitoksia, jotka vastaavat alkuperänimitysten, luonnonmukaista tuotantotapaa osoittavien merkintöjen tai laatumerkkien valvonnasta edellyttäen, että nämä nimitykset ja merkinnät ovat yhteisön lainsäädännön mukaisia.

4. Viljelijän tai valmistajan itse toteuttamista tarkastuksista aiheutuviin kustannuksiin tai kun yhteisön lainsäädännössä säädetään, että tuottajat vastaavat tarkastuskustannuksista, tarkentamatta maksujen tosiasiallista tasoa, maksettavalle tuelle ei myönnetä poikkeusta.

5. Edellä 2 kohdan mukaisesti myönnettävän julkisen tuen kokonaismäärä saa olla enintään 100000 euroa tuensaajaa kohti millä tahansa kolmivuotisjaksolla. Tukea laskettaessa tuensaaja katsotaan kyseisessä kohdassa luetelluista palveluista nauttivaksi henkilöksi.

6. Kaikilla kyseisen alueen tukikelpoisilla toimijoilla on oltava mahdollisuus saada tätä tukea puolueettomasti määriteltyjen edellytysten perusteella. Jos 2 kohdassa lueteltujen palvelujen suorittajat ovat tuottajaryhmittymiä tai muita maatalouden keskinäistä tukea tarjoavia järjestöjä, ryhmän jäsenyys ei saa olla edellytyksenä palvelujen saamiselle. Muiden kuin ryhmittymän jäsenten osallistuminen ryhmittymän tai järjestön hallinnollisiin kustannuksiin on rajoitettava palvelun tarjoamisesta aiheutuviin kustannuksiin.

7. Jos palvelun vastaanottaja ei voi vapaasti valita 2 kohdassa luetellun palvelun tarjoajaa, ja ellei palvelun luonteen tai sen tarjoamisen oikeusperustan johdosta tarjoajia voi olla enempää kuin yksi, palveluntarjoaja on valittava ja sen palkkio maksettava markkinaperiaatteiden mukaisesti syrjimättä ketään, ja tarvittaessa on käytettävä yhteisön lainsäädännön mukaisia tarjouskilpailumenettelyjä ja joka tapauksessa riittävää mainontaa, jotta kyseiset palvelumarkkinat ovat avoinna kilpailulle ja jotta julkisia hankintoja koskevien sääntöjen puolueeton soveltaminen voidaan varmistaa.

14 artikla

Teknisen tuen antaminen maatalousalalla

1. Tuki on perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti yhteismarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos sen kohteena ovat 2 kohdassa luetellut teknisen tuen antamista koskevat tukikelpoiset kustannukset ja se täyttää 3-5 kohdassa säädetyt edellytykset.

2. Tukea voidaan myöntää kattamaan seuraavia tukikelpoisia kustannuksia:

a) viljelijöiden ja maataloustyöntekijöiden opetus ja koulutus:

i) koulutusohjelman järjestämiskustannukset;

ii) osallistujan matka- ja oleskelukustannukset;

iii) viljelijän tai maataloustyöntekijän poissaolon aikana lomituspalveluista aiheutuneet kustannukset;

b) maatilojen lomituspalvelut: viljelijän, viljelijän kumppanin tai maataloustyöntekijän varsinaiset lomituskustannukset sairauden ja lomien aikana;

c) sellaisten neuvontapalvelujen maksut, jotka eivät koske jatkuvaa tai säännöllistä toimintaa, eivätkä liity yrityksen tavanomaisiin toimintakuluihin, kuten rutiininomaisiin veroneuvontapalveluihin, säännöllisiin lainopillisiin palveluihin tai mainontaan;

d) kilpailujen, näyttelyiden ja messujen järjestäminen ja niihin osallistuminen:

i) osallistumismaksut;

ii) matkakulut;

iii) julkaisujen kustannukset;

iv) näyttelytilojen vuokra.

3. Edellä 2 kohdan mukaisesti myönnettävän julkisen tuen kokonaismäärä saa olla enintään 100000 euroa tuensaajaa kohti millä tahansa kolmivuotisjaksolla tai enintään 50 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista sen mukaan, kumpi mainituista määristä on suurempi. Tukea laskettaessa tuensaaja katsotaan teknisestä tuesta nauttivaksi henkilöksi.

4. Kaikilla kyseisen alueen tukikelpoisilla toimijoilla on oltava mahdollisuus saada tätä tukea objektiivisesti määriteltyjen edellytysten perusteella. Jos teknisen tuen toimittajat ovat tuottajaryhmittymiä tai muita maatalouden keskinäistä tukea tarjoavia järjestöjä, ryhmän jäsenyys ei saa olla edellytyksenä palvelujen saamiselle. Muiden kuin ryhmittymän jäsenten osallistuminen ryhmittymän tai järjestön hallinnollisiin kustannuksiin on rajoitettava palvelun tarjoamisesta aiheutuviin kustannuksiin.

5. Jos palvelun vastaanottaja ei voi vapaasti valita teknisen tuen tarjoajaa, palveluntarjoaja on valittava ja sen palkkio maksettava markkinaperiaatteiden mukaisesti syrjimättä ketään, ja tarvittaessa on käytettävä yhteisön lainsäädännön mukaisia tarjouskilpailumenettelyjä ja joka tapauksessa riittävää mainontaa, jotta kyseiset palvelumarkkinat ovat avoinna kilpailulle ja jotta julkisia hankintoja koskevien sääntöjen puolueeton soveltaminen voidaan varmistaa.

15 artikla

Tuki kotieläintuotannon alalle

Kotieläintuotannon alalla toimiville yrityksille myönnettävä tuki, joka täyttää seuraavat edellytykset, on perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti yhteismarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta:

a) tuen ollessa enintään 100 prosenttia kantakirjojen laatimisesta ja ylläpitämisestä aiheutuvista hallinnollisista kustannuksista;

b) tuen ollessa enintään 70 prosenttia kustannuksista kolmansien osapuolien toteuttamiin tai niiden puolesta toteutettujen kokeisiin, joilla määritetään kotieläinten perimän laatu tai niiden tuotos; kotieläinten omistajan tekemistä tarkastuksista aiheutuneisiin kustannuksiin maksettavalle tuelle ei myönnetä poikkeusta; maidon laatua koskevien rutiinitarkastusten kustannuksiin tarkoitetulle tuelle ei myönnetä poikkeusta;

c) tuen ollessa enintään 40 prosenttia eläinten jalostuskeskuksiin tehdyistä investoinneista aiheutuneista ja kotieläinten innovatiivisten jalostustekniikoiden tai -käytäntöjen käyttöönotosta tilalla aiheutuneista 4 artiklassa luetelluista tukikelpoisista kustannuksista; keinosiemennyksen käyttöönotosta tai toteuttamisesta aiheutuviin kustannuksiin tarkoitetulle tuelle ei myönnetä poikkeusta;

d) TSE-testien kustannuksiin myönnettävä tuki enintään 100 prosenttiin asti.

Jos kuitenkin on kyse ihmisravinnoksi teurastettujen nautaeläinten pakollisesta BSE-testauksesta, välittömän ja välillisen tuen kokonaismäärä, yhteisön maksut mukaan luettuina, saa olla enintään 40 euroa testiä kohti. Määrä käsittää kaikki tehdyistä testeistä aiheutuvat kustannukset, testausvälineiden, näytteenoton sekä näytteiden kuljetuksen, testaamisen, varastoinnin ja hävittämisen kustannukset mukaan luettuina. Testauspakko voi perustua yhteisön tai kansalliseen lainsäädäntöön.

TSE-testien kustannuksiin myönnettävä valtiontuki on maksettava toimijalle, jonka tehtäväksi testit kuuluvat. Jotta kuitenkin helpotettaisiin tällaisen valtiontuen hallintoa, tuki voidaan maksaa toimijan asemesta laboratorioille, jos valtiontuki siirretään kokonaisuudessaan toimijalle. Toimijan, jonka tehtäväksi testit kuuluvat, välittömästi tai välillisesti saaman valtiontuen on heijastuttava vastaavasti kyseisen toimijan veloittamina alhaisempina hintoina.

16 artikla

Eräissä neuvoston asetuksissa säädetty tuki

Pienille ja keskisuurille yrityksille myönnetty tuki, joka täyttää seuraavat edellytykset, on perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti yhteismarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdassa määrätystä ilmoitusvelvollisuudesta:

a) jäsenvaltioiden rahoitusosuudet, jotka täyttävät kaikki maataloustuotteita koskevista tiedotus- ja myynninedistämistoimista kolmansissa maissa 14 päivänä joulukuuta 1999 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2702/1999(15) ja erityisesti sen 9 artiklan 3 kohdassa säädetyt edellytykset;

b) jäsenvaltioiden rahoitusosuudet, jotka täyttävät kaikki maataloustuotteita koskevista tiedotus- ja menekinedistämistoimista sisämarkkinoilla 19 päivänä joulukuuta 2000 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2826/2000(16) ja erityisesti sen 9 artiklan 2-4 kohdassa säädetyt edellytykset;

c) jäsenvaltioiden myöntämä tuki, joka täyttää kaikki tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä 22 päivänä toukokuuta 2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 999/2001(17) ja erityisesti sen 13 artiklan 4 kohdassa säädetyt edellytykset;

d) jäsenvaltioiden myöntämä tuki, joka täyttää kaikki maito- ja maitotuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1255/1999(18) ja erityisesti sen 14 artiklan 2 kohdassa säädetyt edellytykset;

e) jäsenvaltioiden myöntämä tuki, joka täyttää kaikki naudanliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1254/1999(19) ja erityisesti sen 6 artiklan 5 ja 14 kohdassa säädetyt edellytykset;

f) tuki, jonka jäsenvaltiot ovat myöntäneet poikkeuksellisista tukitoimenpiteistä naudanliha-alalla 18 päivänä joulukuuta 2000 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2777/2000(20) 3 ja 4 artiklan mukaisesti;

g) tuki, jonka jäsenvaltiot ovat myöntäneet tukijärjestelmästä tiettyjen peltokasvien viljelijöille 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1251/1999(21) 6 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaisesti;

h) tuki, jonka jäsenvaltiot ovat myöntäneet hedelmä- ja vihannesalan yhteisestä markkinajärjestelystä 28 päivänä lokakuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2200/96(22) 15 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

3 LUKU YHTEISET SÄÄNNÖKSET JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

17 artikla

Tuen myöntämistä edeltävät vaiheet

1. Jotta tuelle voitaisiin myöntää poikkeus tämän asetuksen nojalla, tukijärjestelmän mukaista tukea saa myöntää ainoastaan sellaisiin toimiin ja palveluihin, jotka on toteutettu tai vastaanotettu sen jälkeen, kun tukijärjestelmä on laadittu ja julkaistu tämän asetuksen mukaisesti.

Jos oikeus tuen saamiseen annetaan tukijärjestelmässä itsessään edellyttämättä mitään hallinnollisia lisätoimia, itse tuki voidaan myöntää vasta sen jälkeen, kun tukijärjestelmä on laadittu ja julkaistu tämän asetuksen mukaisesti.

Jos tukijärjestelmässä edellytetään, että hakemus jätetään asianomaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle, itse tuki voidaan myöntää vasta kun seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) tukijärjestelmä on laadittu ja julkaistu tämän asetuksen mukaisesti;

b) tukihakemus on jätetty asianmukaisesti toimivaltaiselle viranomaiselle;

c) asianomainen toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt tukihakemuksen siten, että se velvoittaa viranomaisen myöntämään tuen ja että myönnettävän tuen määrä tai määrän laskutapa on selvästi ilmoitettu; toimivaltainen viranomainen voi hyväksyä hakemuksen vain, jos tukeen tai tukijärjestelmään käytettävissä olevia määrärahoja ei ole kulutettu loppuun.

2. Jotta tuelle voitaisiin myöntää poikkeus tämän asetuksen nojalla, tukijärjestelmään kuulumatonta yksittäistä tukea voidaan myöntää ainoastaan 1 kohdan kolmannen alakohdan b ja c kohdan perusteiden täyttymisen jälkeen toteutettuihin toimiin tai vastaanotettuihin palveluihin.

18 artikla

Tuen kasautuminen

1. Edellä 4-15 artiklassa vahvistettuja tuen enimmäismääriä sovelletaan riippumatta siitä, rahoitetaanko hankkeelle tai toimelle myönnetty tuki kokonaisuudessaan valtion varoista vai rahoittaako yhteisö sitä osittain.

2. Tuki, jolle myönnetään poikkeus tällä asetuksella, ei saa kasautua perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen muiden valtiontukien tai asetuksen (EY) N:o 1257/1999 51 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden tai yhteisön näihin samoihin tukikelpoisiin kustannuksiin liittyvien rahoitusosuuksien kanssa, jos kasautuminen johtaa tässä asetuksessa vahvistetun tuen enimmäisintensiteetin ylittymiseen.

3. Kun jäsenvaltio myöntää tämän asetuksen 8, 10, 13 tai 14 artiklan mukaista tukea yritykselle, sen on ilmoitettava tälle yritykselle, että tuki on myönnetty tämän asetuksen kyseisen artiklan nojalla. Jäsenvaltion on saatava kyseiseltä yritykseltä kaikki tiedot sen saamista muista samankaltaisista tuista. Edellä olevien 13 ja 14 artiklan mukaisen tuen osalta tiedot samankaltaisista tuista on annettava kolmen edeltävän vuoden ajalta.

Jäsenvaltio voi myöntää uutta tukea vasta tarkastettuaan, ettei se nosta minkään mainitun artiklan nojalla myönnetyn tuen kokonaismäärää kyseessä olevana aikana yli kyseisessä artiklassa vahvistetun enimmäismäärän.

19 artikla

Avoimuus ja seuranta

1. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vähintään 10 työpäivää ennen sellaisen tukijärjestelmän täytäntöönpanoa tai sellaisen tukijärjestelmään sisältymättömän yksittäisen tuen myöntämistä, jolle myönnetään poikkeus tällä asetuksella, Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaisemista varten tiivistelmä tällaista tukijärjestelmää tai yksittäistä tukea koskevista tiedoista liitteessä I vahvistetun kaavan mukaan. Tiivistelmä on toimitettava sähköisessä muodossa. Komissio lähettää viiden työpäivän kuluessa kyseisen tiivistelmän saatuaan tunnistenumerolla varustetun vastaanottoilmoituksen ja julkaisee tiivistelmän Internetissä.

2. Jäsenvaltioiden on säilytettävä yksityiskohtaiset asiakirjat tämän asetuksen nojalla poikkeuksen saaneista tukijärjestelmistä, tällaisista järjestelmistä myönnetyistä yksittäisistä tuista ja tämän asetuksen nojalla poikkeuksen saaneista yksittäisistä tuista, jotka eivät sisälly voimassa oleviin tukijärjestelmiin. Näiden asiakirjojen on sisällettävä kaikki tarvittavat tiedot sen osoittamiseksi, että tässä asetuksessa vahvistetut edellytykset poikkeuksen myöntämiselle täytetään, tiedot yrityksen asemasta pk-yrityksenä mukaan luettuina. Jäsenvaltioiden on säilytettävä yksittäistä tukea koskevat asiakirjat kymmenen vuoden ajan tuen myöntämispäivästä ja tukijärjestelmiä koskevat asiakirjat kymmenen vuoden ajan siitä päivästä, jolloin viimeinen yksittäinen tuki on myönnetty järjestelmästä. Kirjallisesta pyynnöstä asianomaisen jäsenvaltion on toimitettava komissiolle 20 työpäivän kuluessa tai pyynnössä mahdollisesti vahvistetun pidemmän ajan kuluessa kaikki tiedot, joita komissio pitää tarpeellisina sen arvioimiseksi, onko tämän asetuksen edellytyksiä noudatettu.

3. Jos jäsenvaltio on perustanut erikseen 8, 10, 13 tai 14 artiklan nojalla myönnettyjä tukia koskevan keskusrekisterin, joka sisältää täydelliset tiedot kaikista tällaisista kyseisen jäsenvaltion viranomaisten myöntämistä tuista, 18 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan vaatimusta ei sovelleta enää sen jälkeen, kun rekisteri kattaa kolmen vuoden jakson.

4. Jäsenvaltioiden on laadittava kertomus tämän asetuksen soveltamisesta jokaisen kokonaisen tai osittaisen kalenterinvuoden ajalta, jona sitä sovelletaan, liitteessä II vahvistetun kaavan mukaisesti ja sähköisessä muodossa. Kertomus voidaan liittää vuosikertomukseen, joka jäsenvaltioiden on toimitettava neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999(23) 21 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja se on toimitettava kertomuksen kohteena olevaa kalenterivuotta seuraavan vuoden 30 päivään kesäkuuta mennessä.

5. Tukijärjestelmän voimaantultua tai myönnettäessä tämän asetuksen nojalla poikkeuksen saanutta, tukijärjestelmään sisältymätöntä yksittäistä tukea, jäsenvaltioiden on julkaistava Internetissä tällaisen tukijärjestelmän koko teksti tai perusteet ja edellytykset, joilla yksittäinen tuki myönnetään. Verkkosivujen osoite on toimitettava komissiolle yhdessä tukea koskevan tiivistelmän kanssa 1 kohdan mukaisesti. Sen on oltava myös 4 kohdan mukaisesti toimitettavassa vuosikertomuksessa.

20 artikla

Voimaantulo ja voimassaoloaika

1. Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Se on voimassa 31 päivään joulukuuta 2006.

2. Ilmoitukset, joiden käsittely on kesken, kun tämä asetus tulee voimaan, on arvioitava asetuksen säännösten mukaisesti. Jos tämän asetuksen edellytykset eivät täyty, komissio tarkastelee käsiteltäviä ilmoituksia maatalousalan valtiontukea koskevien yhteisön suuntaviivojen mukaisesti.

Yksittäiset tuet ja tukijärjestelmät, jotka on pantu täytäntöön ennen tämän asetuksen voimaantulopäivää, ja tuki, joka on myönnetty näiden järjestelmien nojalla ilman komission lupaa ja perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdassa määrätyn ilmoittamisvelvollisuuden vastaisesti, ovat perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti yhteismarkkinoille soveltuvia ja vapautettuja tämän asetuksen nojalla, jos ne täyttävät tämän asetuksen 3 artiklassa säädetyt edellytykset, lukuun ottamatta viittausta tähän asetukseen ja 19 artiklan 1 kohdassa säädettyä tiivistelmän toimittamista ennen tuen myöntämistä, joista säädetään kyseisen artiklan 1 kohdassa ja 2 kohdan b ja c alakohdassa. Komissio tarkastelee tukia, jotka eivät täytä kyseisiä edellytyksiä, asiaa koskevien kehysten, suuntaviivojen ja tiedonantojen mukaisesti.

3. Tämän asetuksen voimassaolon päätyttyä sen nojalla poikkeuksen saaneisiin tukijärjestelmiin sovelletaan edelleen poikkeusta kuuden kuukauden siirtymäkauden ajan 1 kohdan toisessa alakohdassa mainitusta päivämäärästä alkaen.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 23 päivänä joulukuuta 2003.

Komission puolesta

Franz Fischler

Komission jäsen

(1) EYVL L 142, 14.5.1998, s. 1.

(2) EUVL C 194, 15.8.2003, s. 2.

(3) EYVL L 10, 13.1.2001, s. 33.

(4) EYVL C 28, 1.2.2000, s. 2. (Oikaistu toisinto EYVL C 232, 12.8.2000, s. 19).

(5) EYVL L 160, 26.6.1999, s. 80.

(6) EYVL C 252, 12.9.2001, s. 5.

(7) EYVL L 17, 21.1.2000, s. 22.

(8) EYVL L 182, 3.7.1987, s. 36.

(9) EUVL L 270, 21.10.2003, s. 70.

(10) EYVL L 161, 26.6.1999, s. 1.

(11) EYVL L 147, 31.5.2001, s. 1.

(12) EYVL L 208, 24.7.1992, s. 1.

(13) EYVL L 208, 24.7.1992, s. 9.

(14) EYVL L 198, 22.7.1991, s. 1.

(15) EYVL L 327, 21.12.1999, s. 7.

(16) EYVL L 328, 23.12.2000, s. 2.

(17) EYVL L 147, 31.5.2001, s. 1.

(18) EYVL L 160, 26.6.1999, s. 48.

(19) EYVL L 160, 26.6.1999, s. 21.

(20) EYVL L 321, 19.12.2000, s. 47.

(21) EYVL L 160, 26.6.1999, s. 1.

(22) EYVL L 297, 21.11.1996, s. 1.

(23) EYVL L 83, 27.3.1999, s. 1.

LIITE I

>PIC FILE= "L_2004001FI.001502.TIF">

LIITE II

>PIC FILE= "L_2004001FI.001602.TIF">