1)

Havaita lintuinfluenssaviruksen H5- ja H7-alatyyppien tartunnat erilajisissa siipikarjoissa toistamalla vuosina 2002 ja 2003 tehdyt analyysit mukautetusti ja kohdistetummin.

2)

Jatkaa osallistumista kaikkien H5- ja H7-alatyyppien siipikarjasta hävittämiseen tähtäävään kustannus-hyötytutkimukseen lintuinfluenssan määrittelyä muuttamalla.

3)

Valvoa edelleen lintuinfluenssan esiintymistä luonnonvaraisissa linnuissa vapaaehtoiselta pohjalta ja erityisesti niissä jäsenvaltioissa, jotka tekevät jo tiivistä yhteistyötä ornitologisten järjestöjen tai muiden elinten kanssa. Tällaisen valvonnan avulla olisi tuotettava arvokasta tietoa ennakkovaroitusjärjestelmälle kannoista, jotka saattavat siirtyä luonnonvaraisista linnuista siipikarjaan.

4)

Hankkia tietoa luonnonvaraisista eläimistä kotieläinten terveydelle aiheutuvista uhista.

5)

Edistää ihmis- ja eläinlääkintäalan influenssavalvontaverkkojen toisiinsa liittämistä ja integroimista.

—

Näytteenotto kattaa talvikauden, koska monissa maissa siipikarjaa (erityisesti kalkkunoita ja hanhia) teurastetaan suuria määriä erityisesti joulun aikaan.

—

Lopullisten tutkimustulosten jättöpäivä on 15. kesäkuuta 2004.

—

Näytteet on tutkittava jäsenvaltioiden kansallisissa lintuinfluenssaa tutkivissa laboratorioissa tai muissa toimivaltaisten viranomaisten hyväksymissä laboratorioissa, jotka ovat kansallisten laboratorioiden valvonnassa.

—

Kaikki tulokset (sekä serologiset että virologiset) on lähetettävä yhteisön vertailulaboratorioon vertailua varten. Hyvä tiedonkulku on varmistettava. Yhteisön vertailulaboratorio antaa teknistä tukea, ja sillä on laaja varasto diagnosointiin tarvittavia reagensseja.

—

Kaikki lintuinfluenssaviruksen isolaatit on toimitettava yhteisön vertailulaboratorioon. H5- ja H7-alatyypin viruksille on tehtävä direktiivin 92/40/ETY mukaiset yleiset tunnistamistestit (nukleotidien sekvenssianalyysi/IVPI).

—

Kaikki positiiviset tulokset on tutkittava jälkeenpäin tilalla, ja tutkimusten päätelmistä on raportoitava komissiolle ja yhteisön vertailulaboratoriolle.

—

Yhteisön vertailulaboratorion on toimitettava yhteisön vertailulaboratorioon lähetettävään aineistoon liitettävät erityispöytäkirjat ja raportointitaulukot tutkimustietojen keruuta varten. Taulukoissa on ilmoitettava käytetyt laboratoriotestimenetelmät.

—

Serologista tutkimusta varten on otettava verinäytteet kaikilta siipikarjalajeilta ja tilaa kohden vähintään 5–10 linnulta (lukuun ottamatta ankkoja ja hanhia), myös eri eläinsuojissa pidetyiltä linnuilta, jos tilalla on eläinsuojia enemmän kuin yksi.

—

Näytteitä on otettava eri puolilla jäsenvaltiota, jotta näytteiden voidaan katsoa edustavan koko jäsenvaltiota, ja ottaen huomioon seuraavat seikat:

—

Näytteenoton suunnittelussa on otettava huomioon seuraavat seikat:

—

Serologista tutkimusta varten on otettava verinäyte mieluiten ulkona laitumella pidetyiltä linnuilta.

—

Kultakin valitulta tilalta on otettava 40–50 verinäytettä serologista tutkimusta varten.

—

Yhteydet lintujensuojelu- ja/tai havainnointilaitoksiin ja rengastusasemiin ovat tarpeen. Näiden ryhmien tai asemien henkilöstö voi todennäköisesti parhaiten hoitaa näytteenoton. Mahdollisesti voidaan tehdä yhteistyötä myös metsästäjien kanssa näytteiden saamiseksi metsästettävistä linnuista.

—

Aikaisemmista tutkimuksista saatu kokemus on osoittanut, että viruksen isolaatiotaso on ollut äärimmäisen alhainen, mistä syystä näytteenotto olisi kohdistettava lintuihin, jotka muuttavat syksyn ja alkutalven aikana etelään.

—

Virologista tutkimusta varten olisi otettava pyyhkäisynäytteet yhteissuolesta. Ensimmäisen vuoden linnut syksyllä ja isäntälajit, joiden alttius on suuri ja joilla on muita enemmän yhteyksiä siipikarjaan (esimerkiksi sinisorsat), tarjonnevat parhaat onnistumismahdollisuudet.

—

Eri lajien ihanteellinen jakauma olisi seuraava:

—

Luonnonvaraisilta linnuilta – ansalla pyydetyiltä, metsästetyiltä ja tuoreeltaan kuolleena löydetyiltä – on otettava ulosteita sisältävät pyyhkäisynäytteet tai tuoreet, huolellisesti kerätyt ulosteet.

—

Saman lajin näytteet on mahdollista yhdistää enintään viiden näytteen joukoiksi.

—

Erityistä huomiota on kiinnitettävä näytteiden varastointiin ja kuljetukseen. Jos näytteitä ei voida kuljettaa laboratorioon nopeasti eli 48 tunnin kuluessa (kuljetuselatusaineessa, jonka lämpötila on 4 °C), ne on varastoitava ja kuljetettava myöhemmin kuivajäässä, jonka lämpötila on – 70 °C.

H5

H7