32003D0674

Komission päätös,

tehty 2 päivänä heinäkuuta 2002,

EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä

(Asia C.37.519 - Metioniini)

(tiedoksiannettu numerolla K(2002) 2276)

(Ainoastaan englannin- ja saksankieliset tekstit ovat todistusvoimaiset)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2003/674/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon sopimuksen Euroopan talousalueesta,

ottaa huomioon 6 päivänä helmikuuta 1962 annetun neuvoston asetuksen N:o 17 eli perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäisen täytäntöönpanoasetuksen(1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1/2003(2), ja erityisesti sen 3 ja 15 artiklan,

ottaa huomioon menettelyn aloittamisesta tässä asiassa 1 päivänä lokakuuta 2001 ja 17 päivänä joulukuuta 2001 tehdyt komission päätökset,

on antanut asianomaisille yrityksille tilaisuuden esittää huomautuksensa komission esittämistä väitteistä asetuksen N:o 17 19 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja kuulemisesta tietyissä EY:n perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan mukaisissa menettelyissä 22 päivänä joulukuuta 1998 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2842/98 mukaisesti(3),

on kuullut kilpailunrajoituksia ja määräävää markkina-asemaa käsittelevää neuvoa-antavaa komiteaa,

ottaa huomioon kuulemismenettelyistä vastaavan neuvonantajan loppukertomuksen(4),

sekä katsoo seuraavaa:

OSA I - TOSISEIKAT

A. YHTEENVETO RIKKOMISESTA

(1) Tämä päätös on osoitettu seuraaville yrityksille:

- Aventis SA,

- Aventis Animal Nutrition SA,

- Nippon Soda Company Ltd,

- Degussa AG.

(2) Rikkominen muodostuu edellä mainittujen metioniinia valmistavien yritysten osallistumisesta koko ETA-alueella EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan vastaiseen jatkuvaan sopimukseen ja/tai yhdenmukaistettuun menettelytapaan, jossa ne sopivat tuotteiden tavoitehinnoista, sopivat hinnankorotusmekanismeista ja toteuttivat niitä, vaihtoivat myyntimääriä ja markkinaosuuksia koskevia tietoja ja valvoivat sekä panivat täytäntöön keskinäisiä sopimuksia.

(3) Yritykset osallistuivat rikkomiseen helmikuusta 1986 helmikuuhun 1999.

B. METIONIINITEOLLISUUS

1. TUOTE

(4) Metioniini on yksi tärkeimmistä aminohapoista. Aminohapot ovat orgaanisia molekyylejä, joista elintarvikkeiden ja rehujen perusainesosat, proteiinit, koostuvat. Proteiinit koostuvat yli 20 aminohaposta. "Välttämättömiksi aminohapoiksi" kutsutaan aminohappoja, joita elimistö ei tuota luonnollisesti, vaan ne on lisättävä ravintoon; yksi näistä on rikkiä sisältävä metioniini. Jos ravinto ei sisällä kaikkia välttämättömiä aminohappoja, elävän organismin proteiinisynteesi pysähtyy. Ensimmäistä aminohappoa, jonka puuttuminen keskeyttää muiden aminohappojen proteiinisynteesin, kutsutaan "ensimmäiseksi rajoittavaksi aminohapoksi". Metioniini on siipikarjalla ensimmäinen rajoittava aminohappo. Jos siipikarjan ravinnon luontainen metioniinipitoisuus on alhainen, sitä on lisättävä ravintoon.

(5) Metioniinia lisätään eri eläinlajeille tarkoitettuihin yhdistelmärehuihin ja esiseoksiin. Sitä käytetään pääasiassa siipikarjan rehussa, mutta yhä useammin sitä lisätään sikojen rehuun ja eläinten erikoisrehuihin.

(6) Kaksi tärkeintä muotoa, jossa metioniini esiintyy, ovat DL-metioniini (DLM) ja metioniinin hydroksianalogi (MHA).

(7) DL-metioniini on metioniinin valkoinen kiteinen muoto, jonka aktiivisisältö on lähes 100 prosenttia.

(8) Novus (yhdysvaltalaisen valmistajan Monsanton seuraaja) valmistaa metioniinin nestemäistä hydroksianalogia, jonka nimellinen aktiivisisältö on 88 prosenttia. Monsanto toi nestemäisen metioniinin markkinoille 1980-luvulla, ja nyt sen osuus on noin 50 prosenttia maailman metioniinimyynnistä.

(9) Valmistajat ovat pitkään käyneet keskustelua näiden kahden kilpailevan muodon biologisesta tehokkuudesta. Vaikka kumpaakin muotoa käytetään samaan tarkoitukseen ja ne saadaan samoista raaka-aineista, ne valmistetaan eri tavalla.

2. VALMISTAJAT

RHÔNE-POULENC (NYKYÄÄN AVENTIS SA)

(10) Rhône-Poulenc, jonka pääkonttori oli Courbevoiessa Ranskassa, oli tarkasteltavana ajanjaksona kansainvälinen yhtiö, joka harjoitti orgaanisten ja epäorgaanisten välituotteena valmistuvien kemikaalien, erikoiskemikaalien, kuitujen, muovien, lääkeaineiden ja maataloudessa käytettävien kemikaalien tutkimusta, kehitystyötä, tuotantoa ja markkinointia.

(11) Sen kolme ydinliiketoiminta-aluetta olivat lääkeaineet, kasvien ja eläinten terveyttä edistävät kemikaalit sekä erikoiskemikaalit.

(12) Yhtymän kokonaismyynti vuonna 1998 oli 86800 miljoonaa Ranskan frangia (13,15 miljardia ecua).

(13) Joulukuun 1 päivänä 1998 Rhône-Poulenc ja saksalainen kemikaalivalmistaja Hoechst AG ilmoittivat sopineensa suunnitelmasta sulauttaa biotieteisiin liittyvät liiketoimintansa uudeksi yksiköksi nimeltään "Aventis" (jonka omistus jakaantuisi tasan kahden emoyhtiön kesken) ja luopua kemianalan liiketoiminnastaan kolmen vuoden kuluessa. Seuraavan askeleen piti olla kahden emoyhtiön täydellinen sulautuminen.

(14) Toukokuussa 1999 julkistettiin sulautumahankkeen aikaistettu aikataulu, jonka toteuttamisen edellytyksenä olivat sääntelyviranomaisten myöntämät ja muut luvat.

(15) Komissio päätti 9 päivänä elokuuta 1999 yrityskeskittymien valvonnasta 21 päivänä joulukuuta 1989 antamansa asetuksen (ETY) N:o 4064/89(5) 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla olla vastustamatta tätä keskittymää ja julistaa sen yhteismarkkinoille soveltuvaksi(6).

(16) Joulukuun 15 päivänä 1999 ilmoitettiin, että sulautuma oli toteutettu. Aventisia johtaa nelijäseninen johtoryhmä ja johtokunta, joka koostuu neljästä johtoryhmän jäsenestä ja viidestä muusta ylimpään johtoon kuuluvasta henkilöstä. Uudella yhtymällä on kaksi liiketoiminta-aluetta, Aventis Pharma ja Aventis Agriculture. Aventis Agriculturen alueeseen kuuluu kasvinviljelytieteeseen, kasvien bioteknologiaan, eläinten ravitsemukseen ja eläinten terveydenhoitoon liittyvä liiketoiminta. Aventis Agriculturen toimitusjohtaja, joka aiemmin toimi Rhône Poulencin Plant and Animal Health -liiketoiminta-alueen toimitusjohtajana, on myös Aventisin johtoryhmän jäsen. Uuden yhtiön päätoimipaikka on Strasbourgissa.

(17) Uuden yksikön konsernimyyntiennuste vuodelle 2000 oli 22,30 miljardia euroa.

(18) Rhône-Poulencissa metioniiniliiketoiminnasta tarkasteltavana ajanjaksona vastasi Animal Nutrition ("RPAN"), Rhône-Poulencin kokonaan omistama tytäryhtiö, joka tuottaa ja markkinoi eläinten (siipikarjan, sikojen ja märehtijöiden) rehuissa käytettäviä ravintolisiä, kuten vitamiineja ja aminohappoja. Yhtiön nykyinen nimi on Aventis Animal Nutrition ("AAN"). RPAN toimi suoraan Rhône Poulenc SA:n Plant and Animal Health -divisioonan alaisuudessa ja raportoi sille. Sekä Aventis SA että AAN kuuluvat yrityksiin, joille tämä päätös on osoitettu.

(19) AAN/RPAN:n maailmanlaajuisten toimintojen pääkonttori on Antonyssa Pariisin lähellä. Sillä on myös alueellisia myyntikonttoreita, jotka vastaavat Afrikan (konttori sijaitsee Ranskassa), Pohjois-Amerikan, Etelä-Amerikan sekä Aasian ja Tyynenmeren alueen myynnistä.

(20) RPAN kuului Rhône Poulencin Plant and Animal Health -liiketoiminta-alueeseen.

(21) Tärkeimmät rehujen lisäaineet, joita AAN/RPAN valmistaa, ovat A- ja E-vitamiinit (joita käytetään siipikarjan ja sikojen rehuissa) ja metioniini.

(22) Rhône-Poulenc valmistaa sekä DL-metioniinia että MHA:ta, mutta pääosa sen tuotannosta on jauheen muodossa olevaa metioniinia. Se valmistaa jauhemaista DL-metioniinia kahdessa Ranskassa sijaitsevassa tehtaassa ja kolmannessa, Brasiliassa sijaitsevassa tehtaassa; yrityksen Espanjassa ja Yhdysvalloissa toimivissa tehtaissa valmistetaan nestemäistä metioniinia.

(23) Rhône-Poulencin rehuissa käytettävien ravintolisien maailmanlaajuinen myynti oli vuonna 1998 noin [...](7) miljoonaa ecua, joka vastasi [ ]* osuutta maailmanmarkkinoista. Sen myynti yhteisön alueella oli noin [ ]* miljoonaa ecua ja markkinaosuus [ ]*.

(24) Rhône-Poulencin maailmanlaajuinen myynti vuonna 1998 oli sen oman ilmoituksen mukaan noin [ ]* miljoonaa ecua, mikä oli 311 miljoonaa ecua vähemmän kuin edellisenä vuonna.

DEGUSSA AG

(25) Düsseldorfissa toimiva Degussa AG perustettiin vuonna 2000, kun SKW Trostberg ja Degussa-Hüls sulautuivat sen jälkeen, kun niiden emoyhtiöt VIAG ja VEBA olivat sulautuneet E.ON:ksi. Degussa-Hüls puolestaan perustettiin vuonna 1998 kahden johtavan saksalaisen kemianalan yrityksen, Frankfurtissa toimineen Degussa AG:n ja Marlissa toimineen Hüls AG:n sulauduttua.

(26) Sulautuvien yritysten vuoden 2000 myyntiennuste oli noin [ ]* euroa.

(27) Uusi konserni koostuu kuudesta divisioonasta, jotka vastaavat uuden Degussan erikoiskemikaalitoimintoja: Health and Nutrition, Construction Chemicals, Fine and Industrial Chemicals, Coatings and Advanced Fillers, Speciality Polymers ja Performance Chemicals.

(28) Ennen sulautumaa eläinten rehuja koskevasta liiketoiminnasta vastasi Degussa-Hüls. Ennen sulautumaa Marlissa toimivan Hüls AG:n kanssa vuonna 1998 Frankfurtissa toimiva Degussa AG vastasi itsenäisesti eläinten rehuja koskevasta liiketoiminnasta.

(29) Degussa on ainoa toimittaja, joka valmistaa kaikkia kolmea tärkeintä välttämätöntä aminohappoa: metioniinia, lysiiniä ja treoniinia.

(30) Degussa valmistaa vain jauhemaista DL-metioniinia.

NIPPON SODA COMPANY LIMITED

(31) Tokiossa toimiva Nippon Soda on suuri maailmanlaajuinen liikeyritys, joka valmistaa torjunta-aineita, maatalouskemikaaleja, ravintolisiä, farmaseuttisia yhdisteitä sekä natrium- ja kaliumyhdisteitä.

(32) Se omistaa yhdessä Mitsuin kanssa Novus Internationalin, yhdysvaltalaisen MHA:ta valmistavan yrityksen (Nippon Soda on [ ]*).

(33) Nippon Soda Companyn kokonaisliikevaihto maaliskuussa 2000 päättyneenä varainhoitovuonna oli [ ]*.

(34) Nippon Soda ei valmista metioniinia Euroopassa. Se valmistaa jauhemaista metioniinia (DLM:ää) Japanissa; [ ]* sen tuotannosta myydään Aasiassa ja [ ]* ETA-alueella (Mitsuin välityksellä).

(35) DLM, jota Japanissa toimiva Nippon Soda valmistaa ETA-alueen myyntiä (itse asiassa maailmanlaajuista myyntiä) varten, myydään ensin Japanissa Mitsuille, joka ei itse valmista tuotetta. Mitsui vastaa Euroopan jakelusta ja markkinoinnista sekä toimituksista Euroopassa toimivan tytäryhtiönsä välityksellä.

MUUT VALMISTAJAT

1. Sumitomo

(36) Osakassa ja Tokiossa toimiva Sumitomo Chemical Company Ltd on yksi Japanin suurimmista kemianalan yrityksistä, jonka tuotevalikoimaan kuuluvat peruskemikaalit, petrokemian tuotteet, erikoiskemikaalit, maatalouskemikaalit sekä lääkeaineet.

(37) Yhtymän kokonaismyynti 31 maaliskuuta 2001 päättyneenä varainhoitovuonna oli [ ]*.

2. Novus

(38) Novus International Inc (St Louis, Missouri) oli aiemmin Monsanto Companyn ravintolisädivisioona. Se perustettiin vuonna 1991 uutena yrityksenä hoitamaan ravintolisätoimintaa, jonka Mitsui & Co Ltd ja Nippon Soda Co Ltd olivat ostaneet Monsantolta. [ ]* osakkeista omistaa Mitsui & Co (Tokio), [ ]* omistaa Mitsui & Co (USA) Inc (New York, New York) ja loput [ ]* omistaa Nippon Soda.

(39) Novus valmistaa metioniinin nestemäistä hydroksianalogia Alimet-tavaramerkillä. Sen Chocolate Bayoussa (Texasissa) toimivan tehtaan tuotantokapasiteetti on vuonna 1999 toteutetun laajennuksen jälkeen [ ]*.

(40) Novusin kokonaisliikevaihto vuonna 2000 oli [ ]*.

3. METIONIINIMARKKINAT

TARJONTA

(41) Synteettisen metioniinin valmistus on monimutkainen prosessi, joka perustuu eräiden tavanomaisten proteiinien hydrolyysiin. Kolme tärkeintä metioniinin valmistuksen raaka-ainetta ovat akroleiini, metyylimerkaptaani ja sinihappo.

(42) Metioniinia valmistavat pääasiassa maailmanlaajuisesti toimivat suuret kemianalan yritykset. Metioniinia valmistetaan yleensä niiden ravintolisädivisioonissa.

(43) Maailman kolme suurinta valmistajaa ovat Rhône-Poulenc, Degussa ja Novus.

(44) Rhône-Poulencin osuus maailmanmarkkinoista on noin [ ]*, Degussan [ ]* ja yhdysvaltalaisen Novusin [ ]*. Myös japanilaiset Nippon Soda [ ]* ja Sumitomo [ ]* toimivat maailmanlaajuisesti.

(45) Arvioidessaan metioniinimarkkinoiden kokoa tutkimuksen kannalta merkityksellisenä ajanjaksona komissio on ottanut huomioon monia eri arvioita, erityisesti ne arviot, jotka sisältyivät tärkeimpien valmistajien vastauksiin 27 päivänä heinäkuuta 1999 ja 7 päivänä joulukuuta 1999 lähetettyihin tietojensaantipyyntöihin.

(46) [ ]*. Yhteisömarkkinoiden arvo oli noin 260 miljoonaa euroa.

KYSYNTÄ

(47) Tärkeimmät metioniinia ostavat asiakkaat ovat eläinten rehujen (rehuseosten) ja esiseosten valmistajat. Metioniinia käytetään eniten siipikarjan rehun valmistuksessa ja toiseksi eniten sikojen rehun valmistuksessa.

(48) Esiseosten valmistajat kokoavat yhteen tiivistetyn vitamiini-mineraalipaketin, johon sisältyy hivenaineita, aminohappoja ja lääkeaineita ja joka on tarkoitettu lisättäväksi eläinrehuihin. Rehunvalmistusprosessin seuraavan portaan muodostavat rehuseosten valmistajat, mutta monet niistä ostavat mieluummin metioniinin suoraan valmistajilta kuin tiivistetyn paketin osana esiseosten valmistajilta.

(49) Kun elintarvikkeiden kysyntä on kasvanut, kaupalliset karjankasvattajat ovat yhä useammin integroituneet suuriin teollisiin organisaatioihin, jotka valmistavat rehua, kasvattavat ja teurastavat karjaa sekä valmistavat valmiita tai käsiteltyjä elintarvikkeita (näitä kutsutaan "integroiduiksi yrityksiksi").

YHTEISÖN SISÄINEN KAUPPA

(50) Metioniinia valmistetaan kolmessa jäsenvaltiossa (Saksa, Ranska ja Espanja), ja sitä markkinoidaan kaikkialla yhteisössä. Yhtä lukuun ottamatta kaikilla yrityksillä, joille tämä päätös on osoitettu, oli tuotantolaitoksia yhteisön alueella (joissakin tapauksissa tytäryhtiöiden välityksellä). Lisäksi metioniinia tuotiin yhteisöön kolmansista maista (kuten Japanista ja USA:sta).

(51) Aventis SA / AAN:n Ranskassa ja Espanjassa valmistamaa ja Degussan Saksassa valmistamaa metioniinia myydään kaikkialla yhteisössä, ja sillä käydään huomattavan laajaa jäsenvaltioiden välistä kauppaa. Lisäksi Nippon Sodan metioniinimyynnistä eräissä jäsenvaltioissa toimivien Mitsuin tytäryhtiöiden välityksellä syntyy kauppavirtoja muihin jäsenvaltioihin.

C. MENETTELY

(52) Rhône-Poulenc toimitti 26 päivänä toukokuuta 1999 komissiolle lausunnon, jossa se ilmoitti osallistuneensa [ ]* metioniinin hintojen ja kiintiöiden määräämiseen pyrkineeseen kartelliin ja vetosi sakkojen määräämättä jättämistä tai lieventämistä koskevaan tiedonantoon ("Leniency Notice").

(53) Rhône-Poulenc ei kyennyt toimittamaan rikkomisesta asiakirja-aineistoa; sen mukaan RPAN:n työntekijät joko eivät olleet laatineet asiaa koskevia asiakirjoja tai eivät olleet säilyttäneet niitä.

(54) Komission virkamiehet ja Saksan Bundeskartellamtin virkamiehet suorittivat asetuksen N:o 17 14 artiklan 3 kohdan mukaisesti tehdyn komission päätöksen nojalla 16 päivänä kesäkuuta 1999 tarkastuksen Degussa-Hülsin tiloissa Frankfurtissa.

(55) Paikan päällä tehdyn tarkastuksen jälkeen komissio esitti 27 päivänä heinäkuuta 1999 Degussa-Hülsille asetuksen N:o 17 11 artiklan mukaisen tietojensaantipyynnön, joka koski yrityksen tiloista löytyneitä asiakirjoja. Degussa-Hüls vastasi pyyntöön 9 päivänä syyskuuta 1999.

(56) Komissio esitti Nippon Sodalle, Novusille ja Sumitomo Chemicalille tietojensaantipyynnön 7 päivänä joulukuuta 1999, ja Mitsuille 10 päivänä joulukuuta 1999. Vastaukset saatiin helmikuussa 2000. Nippon Soda toimitti täydentävän lausunnon 16 päivänä toukokuuta 2000.

(57) Komissio aloitti asiassa menettelyn 1 päivänä lokakuuta 2001 ja antoi viidelle metioniininvalmistajalle osoitetun väitetiedoksiannon. Komissio lähetti 17 päivänä joulukuuta 2001 saman väitetiedoksiannon Aventis Animal Nutrition SA:lle (AAN), joka on Aventis SA:n kokonaan omistama tytäryhtiö. Kaikki osapuolet toimittivat kirjalliset huomautukset vastauksena komission väitetiedoksiantoon. Aventis SA:n ja Aventis Animal Nutrition SA:n lainopillinen neuvonantaja ilmoitti 21 päivänä joulukuuta 2001 komissiolle, että yritykset toimittaisivat yhden yhteisen vastauksen komission väitetiedoksiantoon.

(58) Vastaukset väitetiedoksiantoon saatiin 10-18 päivänä tammikuuta 2002. Aventis SA / AAN ja Nippon Soda myönsivät rikkomisen eivätkä kiistäneet tosiseikkoja. Myös Degussa myönsi rikkomisen, mutta ainoastaan vuosien 1992-1997 osalta. Asiasta järjestettiin 25 päivänä tammikuuta 2002 suullinen kuuleminen, jossa kaikilla osapuolilla oli mahdollisuus ilmaista näkemyksensä.

(59) Näiden todisteiden perusteella päätettiin olla käynnistämättä menettelyä kahta muuta osapuolta vastaan.

D. TAPAHTUMIEN KUVAUS

1. OSALLISTUJAT JA ORGANISAATIO

(60) Kartellin rakenne, organisaatio ja toiminta perustui markkinoiden yhdessä suoritettuun arviointiin.

(61) Kokouksiin osallistuivat yleensä seuraavat yritysten edustajat:

- Rhône-Poulencin (Aventis SA / AAN:n) puolesta: [ ]*,

- Degussan puolesta: [ ]*,

- Nippon Sodan puolesta: [ ]*.

(62) Kartellikokouksia järjestettiin eri tasoilla:

- varsinkin kartellin ensimmäisinä vuosina järjestettiin määräajoin ylimmän johdon "huippukokouksia", joihin osallistui pääjohtajia, toimitusjohtajia ynnä muuta ylintä johtoa,

- myöhemmässä vaiheessa vuodesta 1989 lähtien järjestettiin pikemminkin johtaja- tai toimihenkilötason kokouksia kuin ylimmän johdon kokouksia (Nippon Sodan 23 päivänä helmikuuta 2000 antama ilmoitus, s. 5),

- yritysten välillä oli myös kahdenvälisiä sopimuksia.

2. KARTELLIN KESKEISET PIIRTEET

a) TAVOITTEET

(63) Kartelliin osallistuneiden yritysten lausuntojen ja komission todistusasiakirjoihin kuuluvien asiakirjojen perusteella komission on ollut mahdollista yksilöidä joitakin kartellin keskeisiä piirteitä, joista sen jäsenet olivat sopineet ja joita ne olivat panneet täytäntöön kartellin olemassaoloaikana, ja muodostaa selkeä kuva kartellin toimintatavasta.

(64) Kartellin kolme päätavoitetta oli asettaa tavoitehintoja, sopia yhteisistä hinnankorotuksista sekä vaihtaa tietoja myyntimääristä ja markkinaosuuksista.

1. Tavoitehinnat ja vähimmäishinnat

(65) Kartellin jäsenet sopivat sovellettavista tavoitehinnoista. Ne sopivat hintahaarukoista ja keskustelivat kartellin jäsenten uusien hinnastojen "julkaisemisesta" (katso 82-88, 106, 112, 131, 136, 143-145, 152 ja 153, 156 ja 157, 167, 176, 182 ja 183 kappale).

(66) Osallistujat sopivat, että niiden on korotettava hintoja. Ne keskustelivat siitä, minkä hinnan markkinat hyväksyisivät, ja sopivat hinnankorotuksista näiden keskustelujen pohjalta (katso 98, 103, 106, 112, 128, 136 ja 137 kappale).

(67) Yleensä tavoitehinnat määritettiin [ ]*:ssa. Tavoitehinnat määritettiin myös kullekin kansallisille markkinoille (kansallisissa valuutoissa ja Saksan markoissa). Kunkin maan kansallisten markkinoiden hintoja seurattiin sen toteamiseksi, oliko tavoitehinnat saavutettu, toisinaan myös yksittäisten asiakkaiden kohdalla (katso 128, 132, 144, 152, 155, 156-159 ja 161 kappale).

(68) Tavoitehintojen lisäksi osallistujat sopivat myös kansallisten markkinoiden vähimmäishinnoista ("floor prices" tai "rock bottom prices") (katso 152-155 kappale).

2. Hinnankorotusten toteuttaminen

(69) Hinnankorotukset toteutettiin erilaisina "kampanjoina", joiden täytäntöönpanoa seurattiin jälkeenpäin kartellikokouksissa. Näyttöä on useista hinnankorotuskampanjoista (katso 106 ja 116-118 kappale).

3. Tietojen vaihtaminen markkinaosuuksista/myyntimääristä

(70) Osallistujat vaihtoivat tietoja myyntimääristä ja tuotantokapasiteetista sekä arvioivat yhdessä [ ]* markkinoiden kokonaisvolyymia (katso 82, 134, 149, 169-171 ja 183 kappale).

(71) Nippon Soda toteaa kolmenvälisten kokousten järjestämistä koskevassa kuvauksessaan, että tietoja vaihdettiin (muun muassa) metioniinin pääraaka-aineiden varastoista, tehtaiden kapasiteetista ja toiminta-asteesta sekä tuotteen kysynnästä (katso jäljempänä 170 kappale).

(72) Kartellin alkuvuosina osallistujat jopa vaihtoivat mielipiteitä markkinoiden tulevasta kasvusta ja tavoista määrittää valmistajille kiintiöt niiden tuotantokapasiteetin perusteella (katso jäljempänä 82 kappale).

(73) Komissiolla on todisteita siitä, että osallistujat joissakin tapauksissa päättivät ETA-alueen ulkopuolelta tulevan tuonnin rajoittamisesta ylläpitääkseen hintatasoa (katso 82 kappale) tai tukeakseen hinnankorotuksia (katso 141 ja 145 kappale), joskaan tämä ei välttämättä koske kartellin koko olemassaoloaikaa.

b) TOTEUTTAMINEN

1. Myynnin seuranta

(74) Voidakseen toteuttaa menestyksellisesti kartellisopimuksia osallistujat vaihtoivat myyntitietoja. Toimitetuista tiedoista koottiin yhteenveto, ja niistä keskusteltiin säännöllisissä kokouksissa. Näiden tietojen pohjalta osallistujat keskustelivat asetettavista tavoitehinnoista (katso 88, 128, 130, 139, 150 ja 154 kappale).

(75) Jossain vaiheessa Degussa jopa ehdotti kompensaatiojärjestelyillä tuettavan volyyminohjausjärjestelmän perustamista. Degussa väittää kuitenkin, ettei sitä koskaan toteutettu (katso 134, 148, 149 ja 164-168 kappale). Koska vastakkaista näyttöä ei ole, komissio uskoo, että volyyminohjausjärjestelmää ei toteutettu.

2. Säännölliset monenväliset kokoukset

(76) Säännöllisten monenvälisten ja kahdenvälisten kokousten järjestäminen oli keskeinen piirre kartellin organisaatiossa. Tietoja on yli 25 monenvälisestä kokouksesta vuosina 1986-1999.

(77) Säännöllisesti järjestettiin ylimmän johdon "huippukokouksia" sekä luonteeltaan teknisempiä kokouksia "johdon" tai "toimihenkilöiden" tasolla. Monenvälisiä kokouksia ennen tai niiden jälkeen järjestettiin usein kahdenvälisiä kokouksia, joissa keskusteltiin erityiskysymyksistä ja vaihdettiin kartellijärjestelyjen toteuttamisen kannalta tarpeellisia tietoja.

(78) Alussa ylimmän johdon kokouksia järjestettiin kerran tai kaksi vuodessa. Kokoustiheys vaihteli kartellin olemassaolon eri vaiheissa, mutta yleensä kokouksia järjestettiin kolme tai neljä kertaa vuodessa, ja osallistujat vuorottelivat kokousten järjestämisessä. (Katso 82 ja 120 kappale).

3. KARTELLISOPIMUKSEN TOTEUTTAMINEN

(79) Kartellin toiminnassa oli kolme selkeää vaihetta. Ensimmäinen vaihe ajoittuu helmikuusta 1986 vuoteen 1989. Tänä aikana osallistujat vastasivat lähes kaikesta metioniinituotannosta, ja koko sopimuksen toteuttaminen sujui varsin kitkattomasti hintojen kehittyessä nousujohteisesti.

(80) Ensimmäisen vaiheen lopussa Sumitomo irrottautui järjestelystä ja markkinoille tuli nestemäistä metioniinin hydroksianalogia myyvä Monsanto. Näiden tapahtumien jälkeen hinnat alkoivat laskea jyrkästi (Rhône-Poulenc viittaa lausuntonsa sivulla 4 jopa 30 prosentin laskuun kesällä ja syksyllä 1989). Vaikuttaa siltä, että jäljelle jääneet osallistujat (Degussa, Rhône-Poulenc ja Nippon Soda) eivät aluksi tienneet, miten uuteen tilanteeseen olisi parasta reagoida: pitäisikö niiden keskittyä markkinaosuuksien takaisinvaltaamiseen vai olisiko tehokkaampaa keskittyä hintoihin? Komission todistusasiakirjojen pohjalta on ilmeistä, että järjestettyään useita kokouksia vuosina 1989-1990 kartellin jäsenet päättivät yksimielisesti (viimeistään marraskuuhun 1990 mennessä) keskittyä hintojen korottamiseen. Selkeyden vuoksi komissio pitää vuosien 1989-1990 "siirtymävaihetta" kartellin toisena vaiheena.

(81) Kartellin kolmas vaihe kesti vuodesta 1991 kartellin toiminnan päättymiseen helmikuussa 1999. Tänä aikana osallistujayritysten oli pakko keskittyä hintatason ylläpitämiseen Monsanton (vuodesta 1991 Novus) kasvatettua huomattavasti nestemäisen tuotteensa myyntiä.

VUODET 1986-1989

(82) Kartelli syntyi 1980-luvun puolivälissä. Vuoden 1986 alussa Rhône-Poulenc ja Degussa ottivat yhteyttä Nippon Sodaan ja Sumitomoon, koska niiden mielestä japanilaiset valmistajat olivat tunkeutumassa "niiden" kotimarkkinoille (Nippon Sodan 23 päivänä helmikuuta 2000 antama lausunto, s. 4(8) ja liitteet(9)).

(83) Itse asiassa Nippon Sodan mukaan Rhône-Poulenc, Degussa, Nippon Soda ja Sumitomo tapasivat divisioonatasolla helmikuussa 1986 ja sopivat Japanin tuonnin rajoittamista koskevasta järjestelystä. Tässä kokouksessa Nippon Sodan divisioonajohtaja [ ]* suostui yrityksensä myynnin rajoittamiseen edellisen vuoden (1985) tasolle, toisin sanoen 14500 tonniin tai 21,3 prosenttiin maailmanmarkkinoista Yhdysvaltoja ja Japania lukuun ottamatta. Tuohon aikaan myös Sumitomon kanssa tehtiin samanlainen sopimus, jolla rajoitettiin "japanilaisen" metioniinin myyntiä ETA-markkinoilla. Myös hintahaarukasta sovittiin.

(84) Rhône-Poulenc vahvistaa 2 päivänä helmikuuta 2000 päivätyssä täydentävässä lausunnossaan (s. 3, 15 ja 16) päässeensä Sumitomon kanssa sopimukseen siitä, että Sumitomo rajoittaisi myyntiään ETA-markkinoilla. Tämä käy yksiin Nippon Sodan tapahtumia koskevan kertomuksen kanssa. Rhône-Poulencilla ei muisteta sopimuksen tarkkaa päivämäärää, mutta muistellaan sen olleen "joskus 1980-luvulla". Se myöntää myös, että valmistajien välillä oli yhteydenpitoa vuosina 1985-1988.

(85) Sumitomokin vahvistaa, että edellä mainittujen yritysten välillä järjestettiin kokouksia 1980-luvulla. Se muistaa tavanneensa Nippon Sodan, Rhône-Poulencin ja Degussan edustajat vuonna 1987 ja 1988, mutta kertoo edustajiensa saaneen sen käsityksen, että muut tunsivat toisensa ennestään(10).

(86) Vaikka kaikki yritykset myöntävät, että Degussa, Rhône-Poulenc ja Nippon Soda olivat ensimmäisen kerran yhteydessä 1980-luvun puolivälissä, Nippon Sodan lausunnot ja asiakirjat ovat kaikkein yksityiskohtaisimpia sekä päivämäärien että sisällön osalta. Kartellin voidaan siksi katsoa syntyneen helmikuussa 1986 (vaikka Rhône-Poulenc sijoittaakin ensimmäiset yhteydenotot vuoteen 1985 ja Sumitomo vuoteen 1987).

(87) Näiden kokousten asiasisällöstä Nippon Soda toteaa (23 päivänä helmikuuta 2000 päivätyn lausuntonsa sivulla 4), että helmikuussa 1986 järjestetyssä kokouksessa metioniininvalmistajat keskustelivat ja sopivat hintahaarukoista sekä Japanista ETA-alueelle tuotavan tuonnin rajoittamisesta. Yhteistyötä oli tarkoitus jatkaa, ja osallistujat sopivat, että hintayhteistyön jatkamiseksi järjestettäisiin uusia korkean tason "huippukokouksia" kerran tai kaksi vuodessa, ja niiden välillä järjestettäisiin tiheämmin "toimihenkilötason" kokouksia. Kyseiset järjestelyt kattoivat Yhdysvaltoja ja Japania lukuun ottamatta koko maailmanmarkkinat, myös Euroopan yhteisön.

(88) Vaikka Sumitomo väittääkin vastaanottaneensa kutsun silkasta uteliaisuudesta, se vahvistaa, että Frankfurtissa syksyllä 1987 järjestetyssä kokouksessa(11) Nippon Soda, Rhône-Poulenc, Degussa (joka toimi kokouksen puheenjohtajana) ja Sumitomo vaihtoivat ja vertailivat keskenään arvioitaan maailmanmarkkinoiden kokonaisvolyymistä, esittivät näkemyksiään markkinoiden tulevasta kasvusta sekä kiintiöiden jakamisesta valmistajien kesken (kiintiöt oli tarkoitus jakaa tuotantokapasiteetin mukaan), paljastivat edellisen vuoden myyntimääränsä ja tuotantokapasiteettinsa sekä keskustelivat uusien hinnastojen "julkaisemisesta" (Sumitomon vastaus 11 artiklan mukaiseen tietojensaantipyyntöön, s. 8(12)).

(89) Sumitomo toteaa myös, että kokouksessa, joka järjestettiin Rhône-Poulencin Animal Health -sektorin tiloissa Ranskassa syksyllä 1988, samat osallistujat keskustelivat markkinoiden tulevaa kehitystä koskevista arvioista ja markkinoiden tulevan kasvun jakamisesta.

(90) Rhône-Poulenc kuitenkin väittää, etteivät kartellin jäsenten vuosina 1985-1988 järjestämät kokoukset merkinneet "järjestelmällistä pyrkimystä" hintojen määräämiseen tai markkinoiden ohjailemiseen tähtäävien sopimusten solmimiseksi.

(91) Edellä mainittujen Nippon Sodan ja Sumitomon toimittamien todisteiden nojalla komissio kuitenkin hylkää tämän version tapahtumista. Lisäksi Rhône-Poulenc myöntää 2 päivänä helmikuuta 2000 päivätyssä täydentävässä lausunnossaan tehneensä "joskus 1980-luvulla" Sumitomon kanssa "herrasmiessopimuksen" siitä, ettei Sumitomo myisi metioniinia Eurooppaan ja että Rhône-Poulenc pysyttelisi poissa Japanista(13). Kilpailijoiden välinen yhteydenpito 1980-luvulla ei siksi ollut niin viatonta kuin Rhône-Poulenc aluksi väitti.

(92) Aventis toteaa vastauksessaan komission väitetiedoksiantoon, ettei sitä, että Aventis korosti 1990-luvulla järjestettyjä kokouksia, pitäisi tulkita pyrkimykseksi peitellä 1980-luvun yhteydenpitoa: on ymmärrettävää, että 1990-lukua koskevat muistikuvat ja arkistot ovat täydellisempiä.

(93) Sumitomo puolestaan väittää omalta osaltaan osallistuneensa Rhône-Poulencin Animal Healthin tiloissa Ranskassa syksyllä 1988 järjestettyyn kokoukseen vain ilmoittaakseen, ettei aio osallistua myöhempiin kokouksiin(14).

(94) Muut kartellin jäsenet vahvistavat tämän. Rhône-Poulenc toteaa 2 päivänä helmikuuta 2000 päivätyssä täydentävässä lausunnossaan (s. 3, 15 ja 16), että Sumitomo lopetti yhteydenpidon vuonna 1988, "koska siihen liittyi liikaa riskejä". Nippon Soda on todennut(15), että alkuperäisen kaltaiset huippukokoukset loppuivat vuoden 1988 lopulla, jolloin Sumitomo ilmoitti aikovansa irrottautua yhteistyöstä, koska markkinat olivat laajentuneet ja koska se ei enää ollut valmis hyväksymään myyntinsä rajoittamista.

VUOSIEN 1989-1990 KEHITYS

(95) Rhône-Poulenc toteaa, että varhaiset järjestelyt päättyivät vuonna 1988 ja olivat selvästi erillisiä 1990-luvun järjestelyistä. Vastauksessaan komission väitetiedoksiantoon Degussa huomauttaa, että varhaiset kartellijärjestelyt päättyivät vuonna 1989. Degussa väittää myös, etteivät komission todistusasiakirjat tue väitteitä, että "vuoden 1986 kartellin" toiminta olisi jatkunut vuosina 1989 ja 1990.

(96) Komissio kuitenkin hylkää nämä väitteet. Osallistujien (myös Rhône-Poulencin) toimittamat todisteet tukevat väitettä, että Sumitomo irrottautui yhteistyöstä vuoden 1988 lopussa, mutta yksikään todiste ei tue sitä väitettä, että loput kartellin osallistujat olisivat ilmoittaneet toisilleen minkäänlaisista aikeista lopettaa järjestely tai yhteydenpito. Päinvastoin komissiolla on todisteita siitä, että kartellin toiminta jatkui myös vuosina 1989 ja 1990:

- Nippon Sodan kertomuksen perusteella on selvää, että yhteistyössä ei tapahtunut keskeytystä: jos korkean tason vuosittaiset "huippukokoukset" todella loppuivat, säännölliset toimihenkilötason kokoukset jatkuivat keskeytyksettä vuosina 1989 ja 1990(16),

- elokuussa 1989 järjestettiin kokous Nippon Sodan, Degussan ja Rhône-Poulencin välillä (katso 98 ja 99 kappale),

- toukokuun 1990 aikoihin kartellin jäsenet ottivat yhteyttä toisiinsa keskustellakseen metioniinin hintojen nostamisesta heinäkuusta 1990 alkaen (katso 100-106 kappale),

- Rhône-Poulenc myöntää pitäneensä 10 päivänä kesäkuuta 1990 Degussan kanssa järjestetyn kokouksen, jossa keskusteltiin hintojen laskusta (katso 107 ja 108 kappale),

- marraskuussa 1990 osallistujat tapasivat jälleen ja sopivat hintojensa korottamisesta (katso 112 kappale ja 115-120 kappale).

(97) Jäljelle jääneet osallistujat eivät siis koskaan ilmaisseet minkäänlaista aikomusta lopettaa järjestely, ja kartellin toiminta jatkui - toisin kuin Degussan ja Aventisin lausunnoissa väitetään - niin ikään keskeytyksettä.

(98) Tueksi väitteelleen, jonka mukaan kokouksia järjestettiin säännöllisesti vuosina 1989 ja 1990, Nippon Soda toimitti 5 päivänä toukokuuta 1990 päivätyn tausta-asiakirjan(17), joka laadittiin Degussan kanssa käytyjä keskusteluja varten ja joka osoittaa, että Nippon Sodan, Degussan ja Rhône-Poulencin välillä todella järjestettiin kokous elokuussa 1989. Lisäksi muistiinpanot osoittavat, että kartellin jäsenet keskustelivat hinnankorotuksista vuonna 1990 (katso 100-106 kappale).

(99) Tässä kokouksessa Nippon Soda ja Rhône-Poulenc yrittivät taivutella Degussaa olemaan laskematta hintojaan Monsanton ja Sumitomon tuonaikaisten hintojen tasolle. [ ]* (Degussan edustaja) vieraili Japanissa syksyllä 1989; Nippon Sodan kanssa hinnoista käydyissä keskusteluissa hän perusteli Degussan "alennusmyyntiä" tarpeella säilyttää myynti ennallaan ja siten alentaa kiinteitä kustannuksia.

(100) 5 päivänä toukokuuta 1990 päivätty muistio tarjoaa lisävahvistusta sille, että kartelli toimi yhä, vaikka osallistujat eivät ehkä olleet varmoja, miten reagoida uuteen tilanteeseen, joka markkinoilla vallitsi vuosina 1988-1989 Monsanton tultua markkinoille.

(101) Muistiinpanoissa itse asiassa selitetään myös, että Degussan politiikkana oli 1990-luvun alussa pyrkiä valtaamaan takaisin Monsantolle menetetyt metioniiniasiakkaat tarjoamalla myös pienasiakkaille alhaisia hintoja, missä Nippon Sodan mukaan "jätettiin huomiotta toiminnan vaikutukset koko metioniinimarkkinoihin".

(102) Nippon Sodan ärtymykseksi Degussa ([ ]*) ilmoitti selvästi uskovansa, että hintojen epävakaus johtui siitä, että kilpailijoita oli liikaa ja että japanilaisten tulisi siksi vetäytyä markkinoilta.

(103) Vaikka osallistujien välisen toiminnan koordinoinnissa oli ilmeisiä vaikeuksia, muistiinpanot osoittavat, että niiden välillä järjestettiin yhä kokouksia ja että ne olivat yhtä mieltä siitä, että hinnat oli saatava käännettyä nousuun. Nippon Soda muistutti, että Degussa, joka ensin oli hinnanalennuksillaan varmistanut haluamansa toimitusvolyymin ja tehtaan käyttösuhteen, pyrki nyt parantamaan kannattavuuttaan ehdottamalla hinnankorotuksia. Monsanto oli ilmoittanut nostavansa hintoja saman kuukauden aikana. "Koska Degussa selvästi katsoi, ettei heinäkuu ollut hyvä aika hinnankorotuksesta ilmoittamiselle, Degussa yritti tunnustella, olisivatko Nisso ja Rhône-Poulenc halukkaita järjestämään uuden kolmenvälisen kokouksen lähitulevaisuudessa".

(104) Rhône-Poulencilla oli jokseenkin erilainen hintoja koskeva suunnitelma kuin Degussalla, ja se tähtäsi hintatason säilyttämiseen ennallaan: "Rhône-Poulenc ei vaikuttanut kovin kiinnostuneelta ehdotetuista yhteistoimista hintojen korottamiseksi. Rhône-Poulencia näytti kiinnostavan enemmän se, miten voidaan estää hintojen laskun jatkuminen, kuin ehdotettu yhteistoiminta hintojen korottamiseksi."

(105) Nippon Sodan kannalta ratkaiseva kysymys toukokuussa 1990 oli, kuinka se saisi Rhône-Poulencin tukemaan ehdotettua hinta-aloitetta: "Mitkään hinnankorotustoimet eivät onnistuisi ilman Rhône-Poulencin osallistumista." Kun RPAN:ssa oli hiljattain tapahtunut henkilövaihdos ja [ ]*:n tilalle oli tullut [ ]*, Nippon Soda uskoi, että sen kannattaisi jatkaa ponnistuksiaan tiiviin yhteydenpidon jatkamiseksi hänen esimiestensä kanssa Rhône-Poulencissa.

(106) Mitkä osallistujien näkemykset ja reaktiot (Monsanton markkinoilla tuloa seuranneesta) uuden markkinatilanteen osalta olivatkin, Degussa, Rhône-Poulenc ja Nippon Soda tapasivat useaan otteeseen vuosina 1989 ja 1990 keskustellakseen hinnoista ja markkinoita koskevista tiedoista ja suunnitellakseen yhteistä lähestymistapaa uuteen markkinatilanteeseen. Tämän seurauksena ne saavuttivat 1990-luvun puoliväliin mennessä täydellisen yhteisymmärryksen markkinoiden organisoimisesta keskittymällä hintoihin. Vaikka muistiinpanot (jotka oli laadittu toukokuussa 1990) osoittavat selvästi, että osapuolet keskustelivat hintojensa korottamisesta heinäkuussa 1990, niistä ei käy ilmi, toteuttivatko osapuolet kyseisen hinnankorotuksen käytännössä. 7 päivänä marraskuuta 1990 järjestetyn kartellikokouksen pöytäkirjasta saa kuitenkin sen käsityksen, että "ensimmäinen" hinnankorotuskampanja järjestettiin ennen vuotta 1991 (katso 116-118 kappale). Joka tapauksessa varmaa on ainakin se, että osapuolet pitivät Aventisin ja Degussan väitteiden vastaisesti vuosina 1989 ja 1990 yhteyttä toisiinsa, vaihtoivat hinta- ja myyntitietoja sekä keskustelivat hinnankorotuksista.

(107) Rhône-Poulenc ilmoittaa(18), että se tapasi Degussan edustajat jälleen 10 päivänä kesäkuuta 1990 Degussan Frankfurtin toimistossa keskustellakseen hintojen laskusta.

(108) Kokoukseen osallistuivat Rhône-Poulencin edustajina [ ]*ja [ ]* sekä Degussan edustajina [ ]*, [ ]* ja [ ]*. (Täydentävässä lausunnossaan Rhône-Poulenc korjaa aiempaa lausuntoaan, jonka mukaan Nippon Soda olisi myös osallistunut tähän kokoukseen.) [ ]* oli Degussan Industrial and Fine Chemicals -divisioonan toimitusjohtaja ja [ ]* oli Rhône-Poulencin Animal Nutrition -divisioonan RPAN:n [ ]*.

(109) Rhône-Poulenc lisää täydentävässä lausunnossaan (sivulla 3)(19), että kun [ ]* tuli yrityksen palvelukseen huhtikuussa 1990, [ ]* ja [ ]* (hänen edeltäjänsä) olivat "kehottaneet" häntä ottamaan yhteyttä [ ]* Degussaan säännöllisen yhteydenpidon "käynnistämiseksi uudelleen".

(110) Rhône-Poulencin mukaan tässä 10 päivänä kesäkuuta 1990 järjestetyssä kokouksessa Rhône-Poulenc ja Degussa päättivät ottaa yhteyttä Nippon Sodaan pyytääkseen sitä mukaan järjestelyyn. (Kuten edellä käy ilmi ja kuten Nippon Soda myöntää(20), vuoden 1986 kartellin toiminta ei itse asiassa ollut päättynyt, ja Nippon Soda oli jo mukana järjestelyssä.) [ ]* järjesti Nippon Sodan kanssa kokouksen, joka pidettiin Hongkongissa arviolta 19 päivänä marraskuuta 1990. Nippon Soda toimitti (23 päivänä helmikuuta 2000 päivätyn lausuntonsa(21) liitteenä b) Soulissa 7 päivänä marraskuuta 1990 järjestetyn johtajakokouksen pöytäkirjan (on mahdollista, että kyseessä on sama kokous, jonka Rhône-Poulenc kertoi järjestetyn Hongkongissa).

(111) Ennen kolmenvälistä kokousta [ ]* ja [ ]* olivat tavanneet jälleen Versailles'ssa (Rhône-Poulencin mukaan vaihtaakseen markkinoita koskevia tietoja, mutta oletettavasti myös valmistellakseen suhtautumistaan Nippon Sodaan). [ ]* antoi [ ]*:lle Rhône-Poulencin myyntitietoja, ja he yrittivät yhdessä arvioida maailmanmarkkinoiden kokoa.

(112) Rhône-Poulencin mukaan marraskuisessa kokouksessa kaikki kolme yritystä sopivat tarpeesta korottaa hintoja. Keskusteltuaan siitä, minkä hinnan markkinat voisivat hyväksyä, ne päättivät korottaa hintoja 2,50:stä Yhdysvaltain dollarista 2,80:een Yhdysvaltain dollariin/kg.

(113) Rhône-Poulencia edustivat [ ]* ja [ ]*, Degussaa [ ]* ja Nippon Sodaa [ ]*.

(114) Osallistujat päättivät jatkaa säännöllisten kokousten järjestämistä eri puolilla Eurooppaa ja Aasiaa, ja niitä järjestettiin Taipeissa, Singaporessa, Bangkokissa, Tokiossa, Pariisissa, Wienissä, Lontoossa, Nizzassa, Brysselissä, Roomassa, Kööpenhaminassa, Düsseldorfissa, Hampurissa ja Strasbourgissa.

(115) Nippon Sodan Soulissa 7 päivänä marraskuuta 1990 järjestettyä kokousta koskevissa muistiinpanoissa(22) (mikäli kyseessä on todella sama kokous, joka Rhône-Poulencin kertoman mukaan järjestettiin Hongkongissa) annetaan hieman yksityiskohtaisempi kuva keskusteluista.

(116) Vaikka Rhône-Poulencin ja Degussan kerrotaan olleen "huolissaan ehdotetusta toisesta hinnankorotuksesta", koska dollari oli heikko ja koska Monsanto ei ollut ottanut kantaa hinnankorotussuunnitelmaan, muistiinpanoista käy selvästi ilmi, että yritykset sopivat "toisesta hinnankorotuksesta" (on mahdollista, että tässä toisessa "kampanjassa" oli kaksi vaihetta, joista toinen toteutettiin 1 päivänä tammikuuta ja toinen 1 päivänä huhtikuuta 1991).

(117) Paitsi että Nippon Sodan muistiinpanot 7 päivänä marraskuuta 1990 järjestetystä kokouksesta sisältävät selviä todisteita siitä, että kartellin jäsenet sopivat keskenään hinnankorotuksen toteuttamisesta vuoden 1991 aikana, se osoittaa myös, että sitä ennen oli jo toteutettu "ensimmäinen" hinnankorotus. Tämä oli luultavasti heinäkuuksi 1990 suunniteltu hinnankorotus, mikä vahvistaa, että vastoin Rhône-Poulencin antamaa vaikutelmaa, että kartelli perustettiin vasta loppuvuodesta 1990, heinäkuun 1990 hinnankorotuksesta oli jo sovittu "ensimmäisessä kampanjassa" (katso 106 kappale).

(118) Muistiinpanoissa mainitut dollarihinnat ovat korkeampia kuin ne, jotka Rhône Poulenc mainitsi lausunnossaan (2,80 Yhdysvaltain dollaria/kg): ensimmäisen, tammikuussa toteutetun korotuksen oli tarkoitus nostaa hinta 3,30-3,50 Yhdysvaltain dollariin/kg, ja toisen korotuksen piti nostaa se huhtikuussa 3,60-3,70 Yhdysvaltain dollariin/kg. Nämä hintamaininnat osoittavat, että hinnat, jotka olivat vuoden ensimmäisen puolivuotiskauden aikana laskeneet, nostettiin heinäkuun 1990 hinnankorotuksella alkuvuoden tasolle Kaukoidässä marraskuussa 1990 järjestettyyn kolmenväliseen kokoukseen mennessä.

(119) Euroopan hinnoista muistiinpanot tarjoavat varsin selkeitä tietoja:

"Edellä esitetyn nojalla osapuolet sopivat (...) Saksan markkina-alueella, jossa hintataso oli 5,10 Saksan markkaa/kg, joka vastasi 3,40-3,50 Yhdysvaltain dollaria/kg, olisi käytännössä vaikeaa nostaa hintaa enempää. Siellä nykyinen hintataso tulee siksi säilyttää ennallaan vuoden 1991 ensimmäisen neljänneksen ajan. Asemien puolustamiseksi on kuitenkin ilmoitettava huhtikuussa 1991 noin 10 prosentin hinnankorotuksesta.

Sekä Rhône-Poulencin että Degussan tulee erikseen ottaa yhteyttä Monsantoon ja yrittää suostutella sitä liittymään toiseen hinnankorotuskampanjaan. Jotta oltaisiin valmiita tammikuussa 1991 ja sen jälkeen toteutettaviin hinnankorotuksiin, kokoukset Monsanton kanssa tulisi järjestää marraskuussa 1998 [sic](23)(24).

(...)

Toinen kokous tulisi järjestää Euroopassa helmikuun lopulla (26 päivänä helmikuuta) 1991, jolloin keskusteltaisiin tarkemmin tuotteiden hintojen korotuksista huhtikuussa 1991 ja sen jälkeen.".

(120) Kuten Kaukoidässä marraskuussa 1990 järjestetyssä kokouksessa oli sovittu, vuodesta 1991 eteenpäin Degussan, Rhône-Poulencin ja Nippon Sodan edustajat tapasivat kolme tai neljä kertaa vuodessa Euroopan ja Aasian eri kaupungeissa, ja osallistujat vuorottelivat kokousten järjestämisessä (Rhône-Poulencin täydentävä lausunto, s. 4; Nippon Sodan vastaus, s. 9(25)).

(121) Degussan tiloista löytyi näitä kokouksia koskevaa aineistoa, jossa oli merkintä "huippukokous", vaikka Nippon Soda katsoi näiden säännöllisten vuodesta 1989 järjestettyjen kokousten tapahtuneen "johtajatasolla" tai "toimihenkilötasolla" eikä huipputasolla (Nippon Sodan vastaus, s. 5(26)).

(122) Nippon Soda toimitti (23 päivänä helmikuuta 2000 päivätyssä lausunnossaan, s. 9-10(27)) luettelon yhdeksästä kolmenvälisestä kokouksesta, joista oli yksityiskohtaisia tietoja. Se huomauttaa kuitenkin, että kokouksia järjestettiin kolme kertaa vuodessa (Rhône-Poulencin mukaan neljä kertaa vuodessa); ylimääräiset kokoukset, joista Nippon Sodalla ei ollut täydellisiä tietoja, on lueteltu sen 23 päivänä helmikuuta 2000 päivätyn lausunnon(28) sivulla 10.

(123) Rhône-Poulenc on toimittanut kattavamman luettelon kokouksista vuodesta 1990 eteenpäin, joskin päivämäärät ovat sen mukaan arvioita eivätkä välttämättä tarkkoja (täydentävän lausunnon liite(29)).

(124) Degussa on toimittanut luettelon säännöllisistä kokouksista (katso sen 9 päivänä syyskuuta 1999 päivätty vastaus(30) 11 artiklan mukaiseen tietojensaantipyyntöön, s. 5) maaliskuussa 1992 järjestetystä Lissabonin kokouksesta alkaen.

(125) Degussa myöntää vain kaksi aiempaa kokousta (jotka sen mukaan järjestettiin vuonna 1991) Rhône-Poulencin kanssa (Pariisissa ja Frankfurtissa), mutta väittää, etteivät ne liittyneet "huippukokouksiin"; (sen mukaan) yritykset vain vaihtoivat yleisesti tietoja markkinoiden kehityksestä ja metioniinin tuotantokapasiteetista. Nämä saattavat itse asiassa olla ne kolme kokousta, jotka Rhône-Poulencin mukaan järjestettiin Frankfurtissa kesäkuussa ja elokuussa 1990 ja Pariisissa vuoden 1990 lopulla ennen Kaukoidän kokousta Nippon Sodan kanssa. Rhône-Poulencin kertomuksesta käy myös ilmi, etteivät kokoukset olleet luonteeltaan niin viattomia kuin Degussa väitti. Vastauksessaan komission väitetiedoksiantoon Degussa toteaa, ettei se yksinkertaisesti muista, että kokouksia olisi järjestetty ennen vuoden 1991 kahta kokousta, koska yksikään Degussan nykyisistä työtekijöistä ei muista vuotta 1992 varhaisempia järjestelyjä. Se myös väittää, ettei komissiolla ole tarkkoja päivämääriä vuosina 1990 tai 1991 järjestetyistä kokouksista. Edellä olevien kohtien tietojen nojalla komissio kuitenkin hylkää tämän väitteen.

VUODET 1991-1998

(126) Degussan tiloissa toimitetussa tarkastuksessa komissio sai haltuunsa [ ]*:n kattavat käsin kirjoitetut muistiinpanot useista säännöllisistä kokouksista ([ ]* oli Degussan ravintolisädivisioonan markkinointipäällikkö lokakuusta 1991 vuoden 1994 loppuun).

(127) Ensimmäiset muistiinpanot ovat kokouksesta, joka järjestettiin Lissabonissa 15-17 päivänä maaliskuuta 1992(31). Lyhenteistä, joita [ ]* käytti eri puhujista, käy ilmi, että paikalla olivat [ ]*, [ ]* ja [ ]* Rhône-Poulencista, [ ]* ja [ ]* Degussasta sekä [ ]* ja [ ]* Nippon Sodasta. (Toinen asiakirja(32) koskee ilmeisesti Degussan ja Rhône-Poulencin välillä vain vähän tämän kokouksen jälkeen järjestettyä kahdenvälistä kokousta.)

(128) Kyseisen vuoden hintatasoa koskevien ennusteiden vertailun jälkeen kokouksessa tarkasteltiin kunkin alueen tai maan senhetkistä hintatasoa, hinnankorotusmahdollisuuksia ja yksittäisten asiakkaiden tilannetta.

(129) Euroopan osalta kommentit alkavat näin(33):

"Miksei 6,20?

1. Venäläinen raaka-aine (400-500 t loka-helmikuu)

2. Vaikutukset varastoihin

3. Novusin asteittainen hinnankorotus

4. - 1500 t Deg. // - 1500 t RP + MHA (5 kuukautta)."

(130) Tämä osoittaa selvästi, että osallistujat olivat toivoneet voivansa asettaa tavoitehinnaksi 6,20 Saksan markkaa (Degussan 11 artiklan mukaiseen tietojensaantipyyntöön toimittaman vastauksen (s. 14)(34) mukaan valmistajien keskuudessa vallitsi "yleinen pettymys" siitä, että metioniinin hinta ei ollut vakiintunut 6,00 Saksan markan yläpuolelle).

(131) Degussan tiloista löytynyt sisäinen hinnasto(35) näyttäisi osoittavan, että helmikuun 1992 lopussa vuoden 1992 ensimmäisen vuosineljänneksen "tavoitehinta" oli 5,90 Saksan markkaa ja vähimmäishinta 5,80 Saksan markkaa. Kun otetaan huomioon, että säännöllisesti neljännesvuosittain järjestetyissä kokouksissa keskityttiin hintoihin ja että [ ]*:n kokouksia koskeviin muistiinpanoihin on liitetty tämän mallin mukainen hinnasto, on kohtuullista olettaa, että Degussan sisäisellä "hinnastolla" ja kokouksilla oli kiinteä yhteys.

(132) Tämän jälkeen tarkasteltiin kunkin Euroopan maan kansallisia markkinoita. Degussan oli tarkoitus julkistaa Saksassa uusi hinta, 6,05 Saksan markkaa. Kerrottiin, että yksi asiakas (Bela-Mühle) oli saanut vuoden 1992 toista vuosineljännestä koskevia tarjouksia, joissa hinta oli 5,90-5,95 Saksan markkaa. Rhône-Poulenc oli nostanut hintojaan 6,00-6,05 Saksan markkaan. (Samanlaista keskustelua käytiin Belgiasta, Ranskasta, Kreikasta, Yhdistyneestä kuningaskunnasta, Irlannista, Alankomaista, Italiasta, Norjasta, Suomesta, Ruotsista, Itävallasta, Portugalista, Espanjasta ja Sveitsistä).

(133) Seuraava huippukokous, josta [ ]* oli tehnyt muistiinpanoja, järjestettiin Taipeissa heinäkuussa 1992(36).

(134) Keskusteltuaan siitä, kuinka voitaisiin torjua Venäjältä välittäjien kautta tuleva tuonti, osallistujat tarkastelivat Euroopan myyntitilannetta. Degussaa, joka oli "menettänyt" 2500 tonnia ensimmäisen kuuden kuukauden aikana, pidettiin suurimpana "häviäjänä", ja myös Rhône-Poulencin ja Nippon Sodan myynti oli laskenut. Suuret voittajat olivat Novus ja venäläiset. Laaditusta taseesta kävi ilmi 700 tonnin suuruinen alijäämä, jota voitaisiin tasoittaa vähäisemmällä viennillä ja takaisintuonnilla.

(135) Tokiossa 22 ja 23 päivänä marraskuuta 1992 järjestetyssä kokouksessa(37) Venäjän tuonti nousi jälleen keskustelunaiheeksi. Maailmanmarkkinoiden tilannetta edelliseen vuoteen verrattuna koskeva tarkastelu osoitti, että kysyntä oli kasvanut 4-5 prosenttia.

(136) Muistiinpanot, jotka [ ]*(38) (tekijää ei ole kiistetty) kirjasi vuoden 1992 lopussa / vuoden 1993 alussa, tarjoavat lisävalaistusta. Ei ole varmaa, liittyvätkö ne marraskuun 1992 kokoukseen vai Singaporessa 2 päivänä helmikuuta 1993 järjestettyyn kokoukseen. Vaikuttaisi siltä, että noihin aikoihin hinta oli alkanut taas laskea. Muistiinpanot alkavat näin: "Europa Preise: Q4/92 = avg 5.60 Q1 93 = avg 5.20".

Valmistajat keskustelivat Rhône-Poulencin ilmoittamista hinnankorotuksista, jotka koskivat ilmeisesti vain MHA:ta. Muistiinpanossa sanotaan:

"RP:n hinnankorotusilmoitus vain NP 99:n osalta. 15 %:n korotus à DM 6,40 (= FF 21,80) julkaistiin viime viikolla (tammikuun viimeisellä viikolla) R:ssa."

(137) Degussan hinnasto(39), joka on laadittu samaan muotoon kuin Degussan tiloista löydetty sisäinen muistio(40) ja joka (käyttäen 26 päivänä helmikuuta 1993 vahvistettua valuuttakurssia) osoittaa vuoden 1993 toisen vuosineljänneksen tavoitehinnan ("Ziel") olleen 6,40 Saksan markkaa ja "vähimmäishinnan" 6,20 Saksan markkaa, joskin käsin kirjoitetut muistiinpanot osoittavat, että "tavoitehinnaksi" otettiin myöhemmin tämä alhaisempi luku.

(138) Muistiinpanot kirjasi [ ]* Nizzan kokouksessa 1 päivänä (tai 2 päivänä) kesäkuuta 1993(41). Osallistujat keskustelivat raaka-ainetilanteesta. Myös Venäjän ongelmaa tarkasteltiin melko yksityiskohtaisesti ennen kansallisten ja alueellisten markkinoiden tarkastelua. Huomautettiin, että Novus myi Saksassa toimivalle Alimetille 4,50:llä Saksan markalla (joka vastasi kiteisessä muodossa olevan metioniinin hinnoissa 5,62:ta Saksan markkaa).

(139) Nippon Soda on toimittanut komissiolle muistiinpanot kahdenvälisestä kokouksesta Degussan [ ]*:n kanssa, joka järjestettiin pari viikkoa aikaisemmin ja johon sisältyi Nizzan "klubikokouksen" valmistelu(42). Itse asiassa "yleisesti kiinnostavat" aiheet, joista Degussan kanssa keskusteltiin, liittyivät Kiinaan, Taiwaniin, Filippiineihin ja Australiaan. Nippon Sodan ja Rhône-Poulencin kanssa päivää ennen Nizzan "klubikokousta" järjestetyssä erillisessä valmistelukokouksessa käsiteltiin myös Euroopan markkinoita. Aiheisiin kuuluivat hinnankorotuksesta ilmoittaminen (se oli viivästynyt, koska tuotetta myytiin yhä vanhoilla hinnoilla, mutta korotus hyväksyttäisiin toukokuussa); "häiriköiden" (asiakkaiden, jotka myivät tuotetta eteenpäin halvoilla hinnoilla) toiminta Alankomaissa ja muualla; sekä Nippon Sodan hintaehdotukset BP:lle Yhdistyneessä kuningaskunnassa(43).

(140) Myös Nippon Soda toimitti omat yksityiskohtaiset muistiinpanonsa kesäkuussa 1993 Nizzassa järjestetystä "klubikokouksesta"(44).

(141) Niissä esitellään Rhône-Poulencin ja venäläisten välinen sopimus: Venäjän tuonti rajoitetaan 6000 tonniin Rhône-Poulencille ja 1000 tonniin, joka myytäisiin Saksassa toimivalle tukkukauppayritys Weldingille. Rhône-Poulencin oli tarkoitus ottaa yhteyttä Weldingiin ja pyytää sitä "pidättelemään myyntiä sen aikaa, kun yritämme nostaa metioniinin markkinahintaa" (s. 3).

(142) Nippon Sodan muistiinpanot kesäkuussa 1993 järjestetystä klubikokouksesta sisältävät paljon yksityiskohtaisempia tietoja Euroopan markkinoista kuin Degussan muistiinpanot.

(143) Kokouksen toisen puoliskon aikana "keskusteltiin viimeaikaisesta kehityksestä alueellisilla markkinoilla ja kolmannen vuosineljänneksen tavoitehinnan asettamisesta".

(144) Muistiinpanojen mukaan pitkiä keskusteluja käytiin Euroopan tavoitehinnasta, joka oli aikaisemmin ollut 6,20-6,40 Saksan markkaa/kg (katso 136 ja 137 kappale). Nippon Sodan johtajat olivat Euroopassa toukokuussa tekemillään matkoilla havainneet, että tyypillinen markkinahinta oli Alankomaissa 6,00 Alankomaiden guldenia, Yhdistyneessä kuningaskunnassa 2,30 Englannin puntaa ja Belgiassa 125 Belgian frangia. Markkinoita pidettiin hyvin jähmeinä. Rhône-Poulencia ärsytti, että Degussa myi tuotetta [ ]* alle tavoitehinnan, sillä seurauksella, että tuotetta tuotiin takaisin Eurooppaan ja myytiin eteenpäin vain 5,32-5,33:lla Saksan markalla/kg. Euroopan hinnoitteluvaikeuksista huolimatta "sovittiin periaatteessa siitä, että nykyinen tavoitehinta 6,20 Saksan markkaa/kg pidettäisiin ennallaan kolmannen vuosineljänneksen ajan lukuun ottamatta Portugalia ja Espanjaa, joiden valuutat oli taas devalvoitu 6 prosentilla, ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa - jossa tavoitehintaa olisi, kuten me kaikki olimme aiemmin sopineet, nostettava kahdessa vaiheessa - koskevia tavoitehintoja, jotka asetettaisiin myöhemmin"(45).

(145) Euroopan tavoitehinnan, joka oli 6,20 Saksan markkaa (3,80 Yhdysvaltain dollaria)/kg, ja Kaukoidän tavoitehinnan, joka oli vain 3,30-3,40 Yhdysvaltain dollaria (= 5,25-5,40 Saksan markkaa/kg), suuri ero aiheutti huolta. Jos ero pysyisi ennallaan, oli olemassa suuri riski, että Euroopasta vietävää tuotetta tuotaisiin takaisin Eurooppaan, missä se aiheuttaisi hintoihin epävakautta.

(146) Kartellin jäsenten seuraava kokous järjestettiin Hampurissa 6 päivänä syyskuuta 1993 ([ ]*:n muistiinpanot(46)). Kokouksessa käsiteltiin ADM:n (Archer Daniels Midland) aikomusta ostaa 25 prosentin osuus Rhône-Poulencin Institutessa Virginiassa sijaitsevasta tehtaasta. Pitkään tarkasteltiin myös Novusin kannattavuutta, markkina-asemaa ja tavoitteita. Osallistujat esittivät ennusteita siitä, mitä Novus voisi saavuttaa nostamalla myös hintoja, sekä pohtivat arvoituksellisesti, tarvitsiko se "toisen opetuksen?"

(147) Degussan ehdotus oli, että [ ]* (Novusin Euroopan johtajalle) pitäisi antaa tilaisuus nostaa Novusin hintoja 15 prosenttia, minkä vastineeksi hän saisi takeet myyntivolyymistä ja asiakkaista(47)(48).

(148) Kuten voidaan todeta [ ]*:n pöytäkirjan loppuhuomioista, volyyminohjausta koskevaa järjestelmää oli ehdotettu: "8 aluetta (ei maittain/asiakkaittain) vain jos Novus tulee mukaan; vain jos tavoitemarkkinaosuudet ovat tiedossa."

(149) Järjestelyn - johon sisältyisi kompensaatiomekanismi - oli tarkoitus perustua kolmen viimeksi kuluneen vuoden myyntitietoihin (1990-1992). Vastauksessaan väitetiedoksiantoon Degussa väittää, että edellä olevan lausunnon on katsottava tarkoittavan, ettei [ ]* uskonut, että volyyminohjausjärjestelmää voitaisiin toteuttaa ilman Novusin yhteistyötä. Degussa väittää vastauksessaan väitetiedoksiantoon, että myyntitietojen säännöllisen vaihdon (katso taulukko asiakirjan sivulla 198) tarkoituksena oli tarjota pohja tavoitehintojen muutoksista sopimiselle, eikä niiden perusteella koskaan jaettu markkinoita tai asiakkaita osallistujien kesken.

(150) Seuraavassa kokouksessa, joka järjestettiin Tokiossa 2 päivänä joulukuuta 1993 (käsin kirjoitettu päivämäärä "2.12.92" on virhe), käsiteltiin tavanomaisia aiheita, Venäjän myynnin rajoittamista ja Novusia(49). Osallistujat olivat selvästi huolissaan Novusin muodostamasta haasteesta, sillä se oli saamassa haltuunsa suurimman osuuden metioniinimarkkinoista nestemäisellä hydroksianalogillaan. Se oli saanut 500 tonnin myyntiosuuden Euroopassa, ja Rhône-Poulencin, Degussan ja Nippon Sodan markkinaosuudet olivat pienentyneet (katso muistiinpanojen sivun 3 alaosassa oleva taulukko).

(151) Myös DLM:n ja MHA:n biologisesta tehokkuudesta tonnia kohti keskusteltiin. Vastauksessaan komission väitetiedoksiantoon Degussa selittää, että tämä liittyi Degussan ehdotukseen asettaa MHA:n tavoitehinnaksi 80 prosenttia DLM:n (Euroopan) tavoitehinnasta.

(152) Valmistajien jatkuvat pyrkimykset korkean hintatason ylläpitämiseksi (jonka Rhône-Poulenc ilmoitti niiden tärkeimmäksi huolenaiheeksi, lausunnon s. 5) käyvät jälleen ilmi [ ]*:n muistiinpanoihin liitetystä, samana päivänä päivätystä hinnastosta. On selvää, että hintojen laskupaineet, jotka oli pantu merkille Nizzan kokouksessa, olivat pakottaneet osallistujat laskemaan tavoitehintojaan. Tavoitehintaa 6,20 Saksan markkaa/kg ei enää pidetty realistisena. Kaikkien kansallisten markkinoiden osalta ([ ]* kaikki silloiset jäsenvaltiot) muistiinpanoissa ilmoitetaan: i) "tavoitehinta" (Ziel Q3/93) kansallisena valuuttana ja Saksan markkoina tai vastaavana valuuttana; ii) "vähimmäishinta" samoina valuuttoina samana aikana; iii) joitakin "todellisia" hintoja (Yhdistynyt kuningaskunta, Saksa, Alankomaat, Ranska, Espanja, Italia) ja vastaavat hinnat Alimetin ja Rhône-Poulencin nestemäisen metioniinin kohdalla (AT 88).

(153) "Tavoitehinta" (joka vuoden alussa oli ollut 6,20 Saksan markkaa) oli nyt 5,65 Saksan markkaa, ja "vähimmäishinta" 5,50 Saksan markkaa. Vaikuttaa siltä, että myöhemmin näitä hintoja korjattiin vielä tätäkin alemmas, tavoitehintaan 5,40 Saksan markkaa ja vähimmäishintaan 5,20 Saksan markkaa(50).

(154) Seuraavassa säännöllisessä kokouksessa, josta [ ]* tapansa mukaan kirjasi yksityiskohtaiset muistiinpanot(51), järjestettiin Berliinissä 1-3 päivänä maaliskuuta 1994. Hinta oli laskenut edelleen, ja ehdotettiin, että sitä alettaisiin nostaa touko-kesäkuussa. Kokouksessa tarkasteltiin Euroopan eri kansallisten markkinoiden hintoja viitaten yksittäisiin asiakkaisiin, uusiin hintoihin ja vähimmäishintoihin.

(155) Tämän kokouksen yhteydessä laadittiin hinnasto (samanmuotoinen kuin aiempienkin raporttien liitteenä oleva), ja sitä päivitettiin tammikuun lopussa 1994 siten, että tavoitehinta 5,40 Saksan markkaa ja vastaavat hinnat muina valuuttoina pidettiin ennallaan, mutta kansallisille markkinoille määriteltiin uudet "pohjahinnat"; viimeisessä kohdassa, jonka otsikkona on "huomautukset" ("Bemerkungen") on joukko käsin kirjoitettuja vähimmäishintoja, joissa on merkintä "15.5. asti Degussa ilmoittaa 5,50"(52).

(156) Toinen neljännesvuosittainen kokous järjestettiin Königsteinissa luultavasti 7 päivänä kesäkuuta 1994(53) ([ ]*:n muistiinpanoihin sisältyy Tanskan, Italian, Espanjan ja Belgian hintoja koskevia huomautuksia). Tanskan kohdalla on lyhyt merkintä "Alle informiert, mündlich" ("kaikille on ilmoitettu suullisesti"), joka oletettavasti viittaa asiakkaille annettuihin ennakkoilmoituksiin tulevasta hinnankorotuksesta.

(157) Degussa ilmoitti todellakin 4 päivänä kesäkuuta 1994 alan erikoislehdessä (Ernährungsdienst) Euroopan laajuisesta hinnankorotuksesta 5,50 Saksan markkaan. Rhône-Poulencin kerrotaan (Les Marchés, 16 päivänä kesäkuuta 1994) myös korottaneen 10 prosenttia sekä jauhemaisen että nestemäisen metioniinin (Rhodimet AT 88) hintoja(54).

(158) [ ]* teki jälleen laajat muistiinpanot valmistautuakseen marraskuussa 1994 järjestettyyn kolmenväliseen kokoukseen(55). Kunkin maan hintatilanteesta esitetään muistiinpanoissa yhteenveto, jonka yhteydessä on kommentteja yksittäisistä asiakkaista.

(159) Esimerkiksi Saksassa markkinahinnat vaihtelivat 5,05 ja 5,15 Saksan markan välillä. Yhden asiakkaan (Belan) kohdalla hinta oli jopa alle 5,00 Saksan markkaa; Rhône-Poulencin epäiltiin myyvän sille venäläistä materiaalia. Ranskan hintoja pidettiin tyydyttävinä, mutta määrät olivat "katastrofaalisia".

(160) [ ]* viittasi hinnankorotukseen (oletettavasti kesällä 1994) ja huomautti, ettei "tavoitetta" ollut saavutettu: tukkutoimitusten hinta oli alle 5,00 Saksan markkaa/kg. Ytimekäs kommentti kuuluu: "hinnasto päivitettävä".

(161) [ ]* näyttää myös tavanneen tai ottaneen yhteyttä Nippon Sodan edustajaan 24 päivänä marraskuuta 1994, juuri ennen pääkokousta, ja keskustelleen hinnoista Saksassa, Belgiassa, Alankomaissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa(56).

(162) Viimeisessä kokouksessa, josta [ ]* teki muistiinpanoja(57) - se järjestettiin Hotel Juan Carlos I:ssä Barcelonassa 27-29 päivänä marraskuuta 1994 - tavanomaisten Venäjää, Kiinaa ja Novusia koskevien keskustelujensa jälkeen osallistujat kertoivat aiemmista vaikeuksistaan laatia markkinoiden kehitykseen sopivia strategioita.

(163) Metioniinin kannattavuus oli "parantunut tasaisesti" vuosina 1991-1993, mutta vuonna 1994 katteet olivat pienentyneet.

(164) [ ]*:n huomautuksista - ja muiden näkemyksistä - on tehty seuraavat muistiinpanot:

"Aiemmin: kompensaatio ongelman ratkaisemisen jälkeen; ??

Emme laadi strategioita, vaan taktiikoita yksittäistapauksia varten;

Myyntiväki määrää liiketoiminnasta.

'Olen valmis kompensoimaan muiden menettämän myynnin': [ ]*

Ehdotus: Kompensoidaan aina vuoden 1995 myyntimenetykset, tilanne hyvä, koska Novusin varastot ovat pienet."

(165) Tässä kokouksessa käsiteltiin jälleen volyyminohjausjärjestelmää:

"'1995 tavoitteet'

[ ]*:n ehdotus: vuoden 1994 myyntiin perustuva indeksi (= 100 %).

Ensimmäisen vuosineljänneksen jälkeen kokous ja lukujen vertailu toisen neljänneksen jälkeen ..."

(166) Valmistajat tarkastelivat myös kunkin maan markkinoiden lukuja, mahdollisesti erillisessä kokouksessa(58). [ ]* teki taas melko yksityiskohtaisia muistiinpanoja keskusteluista. Rhône-Poulencin [ ]* muisteli kaiholla aiempia vuosia:

"Minun ja [ ]*(59):n välillä ei koskaan ollut ongelmia; niin monet asiat sovittiin jälkeenpäin."

(167) Euroopassa käypä hinta oli tuolloin 5,20 Saksan markkaa. Uudeksi tavoitehinnaksi asetettiin 5,80 Saksan markkaa, ja alan erikoislehdessä oli tarkoitus ilmoittaa, että hinta tulisi voimaan 1 päivänä tammikuuta 1995. (Italiassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa tavoitehinnat ja vähimmäishinnat oli otettava käyttöön "heti, ilman poikkeuksia!")

(168) Osallistujien reaktioista Degussan kiintiöehdotukseen ei ole merkintöjä. Komission tiedonantopyyntöön 9 päivänä syyskuuta 1999 toimittamassaan vastauksessa (s. 21) Degussa väittää, ettei [ ]*:n ehdotusta hyväksytty. Se väittää, ettei kiintiöitä kannattanut toteuttaa: koska osallistujayritysten hallussa oli yhteensä vain 65 prosenttia markkinoista, niiden keskinäinen lukujen vaihto ei olisi antanut tarkkaa kuvaa markkinoista. Degussa toistaa kantansa vastauksessaan komission väitetiedoksiantoon.

(169) Vaikka osallistujat eivät ehkä koskaan toteuttaneet kiintiöjärjestelmää, ne vaihtoivat kuitenkin säännöllisesti myyntitietoja. Rhône-Poulenc mainitseekin lausunnossaan (s. 5), että kokouksissa kilpailijat "vaihtoivat usein myyntitietoja, jotka oli laskettu alueittain tai maittain". Myöhemmin se perui tämän ilmoituksen täydentävässä lausunnossaan, s. 5.

(170) Nippon Soda kuitenkin vahvistaa, että kolmenvälisissä kokouksissa (muun muassa) vaihdettiin usein tietoja metioniinin pääraaka-aineiden toimituksista, kapasiteetista, tehtaiden toiminta-asteesta ja tuotteen kysynnästä (täydentävä lausunto, s. 12).

(171) Degussan tiloista löytyi myös käsin kirjoitettu taulukko(60), jossa vertailtiin Novusin, Rhône-Poulencin, Degussan, Nippon Sodan ja Sumitomon prosentteina ilmoitettuja markkinaosuuksia koko maailmassa ja eri alueilla ([ ]*) vuosina 1993, 1994 ja 1995.

(172) Taulukosta, joka laadittiin Degussan tietokannan pohjalta ja jota päivitettiin säännöllisesti, käy ilmi kunkin valmistajan myynti kansallisilla markkinoilla tonneissa ilmoitettuna. Vaikka Degussa väittää, että sen kilpailijoita koskeva tieto saatiin Degussan omista "sisäisistä" lähteistä, monien lukujen tarkkuus viittaa muuhun, kuten myös se, että myyntitietoja vaihdettiin säännöllisesti kokouksissa. [ ]* välitti taulukon Degussan sisällä [ ]*:lle, [ ]*:lle ja [ ]*:lle, jotka kaikki osallistuivat säännöllisesti kartellin kokouksiin.

(173) Rhône-Poulencin mukaan (lausunto, s. 5), kartellin neljännesvuosittaisia kokouksia jatkettiin heinäkuuhun 1998 saakka.

(174) [ ]* siirtyi pois ravintolisädivisioonan markkinointipäällikön tehtävistä lokakuussa 1994 (kun hänen vastuulleen tuli liiketoiminnan kehittäminen), eikä hän ilmeisesti tämän jälkeen osallistunut kokouksiin. Tämän vuoksi Barcelonan kokouksen jälkeiseltä ajalta ei ole löydetty yksityiskohtaisia muistiinpanoja.

(175) On kohtuullista olettaa, että vaikka kokouksista ei ole enempää yksityiskohtaisia muistiinpanoja, niiden tavoite ja aihe pysyivät pääpiirteissään samoina. (Nippon Soda väittää 11 artiklan mukaiseen tietojensaantipyyntöön 23 päivänä helmikuuta 2000 antamansa vastauksen(61) sivulla 13, että kokoukset olivat "enenevässä määrin muodollisuuksia" ja että hintajärjestelyt perustuivat enemmän vastavuoroiseen tietojenvaihtoon kuin kiinteiden hintojen asettamiseen, mutta tästä ei ole todisteita.)

(176) Rhône-Poulenc puolestaan toimitti (täydentävä lausunto, s. 18, ja liite(62)) vuoden 1997 hintoja koskevat hallinnolliset ohjeet, jotka sen mukaan kuvaavat yksittäisten alueiden tavoitehintoja, "jotka olivat kyseisissä kokouksissa sovitun hintahaarukan mukaisia". Vaikka kokoukset olisivatkin olleet nyt "ystävyyskokouksia", muodollisuuksiin kuului tavoitehintojen määrääminen, kuten ennenkin.

(177) Degussa ei mainitse yhtään kokousta, joka olisi järjestetty 13 ja 14 päivänä lokakuuta 1997 Kööpenhaminassa pidetyn kokouksen jälkeen. Nippon Soda mainitsee vielä yhden kokouksen, joka järjestettiin Düsseldorfissa 13 päivänä toukokuuta 1998 (Nippon Sodan vastaus, s. 10(63)).

(178) Rhône-Poulenc mainitsee kuitenkin (täydentävä lausunto, s. 8 ja 9(64)) kolme muuta kokousta, jotka järjestettiin kartellin viimeisenä toimintavuotena, Kööpenhaminassa lokakuussa 1997 pidetyn kokouksen ja viimeisen, Nancyssa 4 päivänä helmikuuta 1999 järjestetyn kokouksen välillä.

(179) Toukokuussa 1998 Rhône-Poulenc [ ]* Degussa [ ]* ja Nippon Soda [ ]* tapasivat Frankfurtissa (Nippon Sodan mukaan tämä tapahtui itse asiassa Düsseldorfissa 13 päivänä toukokuuta). Eurooppalaiset yritykset selittivät Nippon Sodan uusille edustajille aiempien kokousten kulkua ja ilmoittivat heille, että hintoja olisi korotettava; Nippon Soda suostui tulemaan mukaan mahdollisiin hinta-aloitteisiin (Rhône-Poulencin täydentävä lausunto, s. 8(65)).

5. KARTELLIN TOIMINNAN PÄÄTTYMINEN

(180) Sen jälkeen kun [ ]* oli lähtenyt Rhône-Poulencista syksyllä 1997, hänen seuraajansa [ ]*:n tehtävissä, ([ ]*), antoi (Rhône-Poulencin mukaan) johdolle ohjeet lopettaa kaiken yhteydenpidon kilpailijoihin. [ ]* soitti [ ]:lle* (Degussa), [ ]*:lle (Novus), [ ]*:lle (Nippon Soda) ja [ ]*:lle (Sumitomo) ja ilmoitti heille näistä ohjeista (täydentävä lausunto, s. 9(66)).

(181) [ ]*:n ura RPAN:ssa oli lyhyt. Kun [ ]:stä* tuli [ ]* toukokuussa 1998, hän antoi yritysjohdolle ohjeet jatkaa yhteydenpitoa kilpailijoihin; neljännesvuosittaiset kokoukset kuitenkin lopetettiin, luultavasti niiden suuren näkyvyyden ja paljastumisriskin vuoksi (tässä vaiheessa Yhdysvaltojen kilpailuasioista vastaavien viranomaisten tutkimukset vitamiinialalla olivat jo edenneet pitkälle).

(182) Seuraava kokous, jonka Rhône-Poulenc mainitsee, järjestettiin Heidelbergissä syyskesällä 1998 sen jälkeen, kun hinnat olivat kääntyneet laskuun vuoden 1998 puolessavälissä. [ ]* ja [ ]* edustivat kokouksessa Rhône-Poulencia, [ ]* ja [ ]* edustivat Degussaa. He sopivat hinnankorotuksista. Nippon Soda ei osallistunut näihin kokouksiin.

(183) Tiettävästi viimeiseen kokoukseen, joka järjestettiin Hotel Mercuressa Nancyssa 4 päivänä helmikuuta 1999, osallistuivat jälleen vain Degussa [ ]* ja Rhône-Poulenc [ ]*. Nippon Sodan mukaan [ ]* ja [ ]* keskustelivat markkinaoloista päivällisellä tuona iltana (vastaus 11 artiklan mukaiseen tietojensaantipyyntöön, s. 12(67)). Rhône-Poulencin mukaan Nancyn kokoukseen osallistuneet arvioivat [ ]* markkinoiden kokoa ja valmistajien kilpailuasemia; Degussan markkinoita koskevat tiedot olivat Rhône-Poulencin mukaan "erittäin hyvät". Tavoitehinnaksi sovittiin 3,20 Yhdysvaltain dollaria / 5,30 Saksan markkaa.

(184) Luultavasti toukokuussa 1998 järjestetyssä kokouksessa päätettiin lopettaa "klubikokoukset" ja jatkaa yhteydenpitoa kahdenvälisenä. Heidelbergissä ja Kööpenhaminassa Degussan ja Rhône-Poulencin välillä järjestettyjen kokousten lisäksi Rhône-Poulencin [ ]* ja [ ]* jatkoivat puhelimitse yhteydenpitoa Nippon Sodan kollegoihinsa.

(185) Tämä yhteydenpito loppui vasta helmikuussa 1999, kun Rhone-Poulencin ylempi johto antoi uudestaan ohjeet sen lopettamisesta. (Rhone-Poulencin täydentävä lausunto, s. 10(68).)

OSA II - OIKEUDELLINEN ARVIOINTI

A. TUOMIOVALTA

(186) Edellä esitetyt järjestelyt koskivat kaikkia ETA-alueen maihin sijoittautuneita metioniiniasiakkaita.

(187) ETA-sopimus, jonka kilpailumääräykset pohjautuvat EY:n perustamissopimukseen, tuli voimaan 1. tammikuuta 1994. Siten tässä päätöksessä sovelletaan niihin järjestelyihin, joiden lainvastaisuutta tutkitaan, kyseisestä päivämäärästä lähtien ETA-sopimukseen sisältyviä kilpailusääntöjä (ensisijaisesti ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaa)(69).

(188) Siltä osin kun järjestelyt vaikuttivat yhteismarkkinoilla vallitsevaan kilpailuun tai yhteisön jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, niihin sovelletaan EY:n perustamissopimuksen 81 artiklaa. Siltä osin kun kartellitoiminta vaikutti EY:n ja EFTA-/ETA-maiden väliseen kauppaan tai ETA:an kuuluvien EFTA-maiden väliseen kauppaan, siihen sovelletaan ETA-sopimuksen 53 artiklaa.

(189) Jos sopimus tai käytäntö vaikuttaa vain yhteisön jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, asia pysyy komission toimivallassa ja komissio soveltaa siihen perustamissopimuksen 81 artiklaa. Sen sijaan jos sopimus vaikuttaa vain EFTA-maiden väliseen kauppaan, EFTAn valvontaviranomainen (EVV) on yksin toimivaltainen ja soveltaa ETA-sopimuksen 53 artiklan kilpailusääntöjä(70).

(190) Käsiteltävässä tapauksessa komissio on ETA-sopimuksen 56 artiklan mukaisesti toimivaltainen soveltamaan sekä EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa että ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaa, koska kartellilla oli huomattava vaikutus yhteisön jäsenvaltioiden väliseen kauppaan(71).

B. EY:n PERUSTAMISSOPIMUKSEN 81 ARTIKLAN JA ETA-SOPIMUKSEN 53 ARTIKLAN SOVELTAMINEN

1. EY:N PERUSTAMISSOPIMUKSEN 81 ARTIKLAN 1 KOHTA JA ETA-SOPIMUKSEN 53 ARTIKLAN 1 KOHTA

(191) EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa kielletään yhteismarkkinoille soveltumattomina kaikki sellaiset yritysten väliset sopimukset, yritysten yhteenliittymien päätökset sekä yritysten yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja joiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua yhteismarkkinoilla tai joista seuraa, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy yhteismarkkinoilla; erityisesti sellaiset sopimukset, päätökset ja menettelytavat, joilla suoraan tai välillisesti vahvistetaan osto- tai myyntihintoja taikka muita kauppaehtoja, joilla rajoitetaan tai valvotaan tuotantoa, markkinoita, teknistä kehitystä taikka investointeja, joilla jaetaan markkinoita tai hankintalähteitä.

(192) ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaan (joka pohjautuu EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaan) sisältyy vastaava kielto. Perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa oleva viittaus "jäsenvaltioiden väliseen" kauppaan on kuitenkin korvattu viittauksella "sopimuspuolten väliseen" kauppaan ja viittaus kilpailuun "yhteismarkkinoilla" on korvattu viittauksella kilpailuun "(ETA-) sopimuksen soveltamisalueella".

2. SOPIMUKSET JA YHDENMUKAISTETUT MENETTELYTAVAT

(193) Perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdassa kielletään sopimukset, yritysten yhteenliittymien päätökset sekä yritysten yhdenmukaistetut menettelytavat.

(194) "Sopimuksen" voidaan sanoa olevan olemassa, kun osapuolet noudattavat yhteistä suunnitelmaa, joka rajoittaa tai joka todennäköisesti rajoittaa niiden omaa liiketoimintaa määräämällä niiden keskinäisen toiminnan tai toiminnasta pidättymisen linjoista. Sitä ei tarvitse tehdä kirjallisesti; muodollisuudet eivät ole tarpeen, eikä mitään sopimusseuraamuksia tai toimeenpanokeinoja vaadita. Sopimuksen olemassaolo voi perustua nimenomaiseen tahdonilmaisuun, tai se voi näkyä välillisesti osapuolten toiminnassa.

(195) Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi yhdistetyissä asioissa T-305/94 jne., Limburgse Vinyl Maatschappij NV ja muut vastaan komissio (PVC II)(72), antamassaan tuomiossa seuraavaa: "Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että jotta kyseessä on perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu sopimus, riittää, että kyseessä olevat yritykset ovat ilmaisseet yhteisen tahtonsa käyttäytyä markkinoilla tietyllä tavalla."

(196) Perustamissopimuksen 81 artiklassa(73) erotetaan "yhdenmukaistettujen menettelytapojen" käsite "yritysten välisistä sopimuksista" tai "yritysten yhteenliittymien päätöksistä"; tarkoituksena on saattaa kyseisessä artiklassa annettujen kieltojen soveltamisalaan sellainen yritysten välisen yhteistoiminnan muoto, jossa kilpailun riskit korvataan tietoisesti yritysten välisellä käytännön yhteistyöllä ilman, että jouduttaisiin tekemään varsinaista sopimusta(74).

(197) Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä määritetyt yhteensovittamista ja yhteistyötä koskevat perusteet, joissa ei missään tapauksessa vaadita todellisen suunnitelman laatimista, on ymmärrettävä perustamissopimuksen kilpailuun liittyviin ehtoihin luonnostaan kuuluvan käsitteen valossa, jonka mukaan jokaisen yrityksen on määrättävä riippumattomasti kaupallisista menettelytavoista, joita se aikoo noudattaa yhteismarkkinoilla. Vaikka tämä riippumattomuuden vaatimus ei poista yrityksiltä oikeutta sopeutua järkevästi kilpailijoidensa nykyiseen tai odotettuun toimintaan, se kieltää ehdottomasti kaikki tällaisten yritysten väliset suorat tai välilliset yhteydet, joiden tarkoituksena tai tuloksena on joko vaikuttaa todellisen tai mahdollisen kilpailijan käyttäytymiseen markkinoilla tai paljastaa tällaiselle kilpailijalle toimintatavat, joita ne ovat itse päättäneet noudattaa tai joita ne aikovat noudattaa markkinoilla(75).

(198) Näin ollen käyttäytyminen voidaan luokitella 81 artiklan 1 kohdan mukaiseksi "yhdenmukaistetuksi menettelytavaksi" jopa silloin, kun osapuolilla ei ole yhteistä suunnitelmaa, joka määrittelee niiden toiminnan markkinoilla, mutta ne ovat ottaneet käyttöön tai noudattavat salaisia menettelytapoja, jotka edistävät niiden liiketoiminnan yhteensovittamista(76).

(199) Vaikka 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu yhdenmukaistettu menettelytapa kattaa paitsi yritysten välisen yhteistoiminnan myös tätä yhteistoimintaa seuraavan markkinakäyttäytymisen ja näiden kahden seikan välisen syy-yhteyden, voidaan olettaa, ellei vastakkaista näyttöä ole, että yhteistoimintaan osallistuvat ja edelleen markkinoilla toimivat yritykset ottavat markkinakäyttäytymisessään huomioon kilpailijoidensa kanssa vaihdetut tiedot, etenkin siinä tapauksessa, että yhteistoiminta jatkuu pitkän ajanjakson kuluessa säännöllisenä(77).

(200) Varsinkin kun kyse on pitkäaikaisesta monitahoisesta rikkomisesta, komission ei tarvitse luokitella sitä kuuluvaksi yksinomaan jompaankumpaan lainvastaisen toiminnan muotoon. Sopimuksen ja yhdenmukaistetun menettelytavan käsitteet ovat joustavia, ja ne voivat olla päällekkäisiä. Itse asiassa niitä saattaa olla käytännössä mahdotonta erottaa toisistaan, koska rikkomiseen saattaa sisältyä piirteitä kummastakin kielletystä toiminnasta, vaikka osan piirteistä voisi erikseen tarkasteltuna luokitella selvästi jompaankumpaan. Olisi siis epämielekästä jakaa osiin jatkuvaa käyttäytymistä, jolla on vain yksi tavoite, ja käsitellä sitä erillisten rikkomisten sarjana. Kartelli voi siis olla yhtä aikaa sopimus ja yhdenmukaistettu menettelytapa. Perustamissopimuksen 81 artikla ei sisällä erillistä kategoriaa tällaista monitahoista rikkomista varten(78).

(201) Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin vahvisti PVC II -tuomiossaan seuraavaa: "Kun kyse on monitahoisesta kilpailusääntöjen rikkomisesta, jossa useat tuottajat ovat useiden vuosien ajan tavoitelleet sitä, että ne voisivat yhdessä ohjata markkinoita, komissiolta ei voida edellyttää, että se yksilöisi kunkin yrityksen ja kunkin hetken osalta täsmällisesti rikkomisen sopimukseksi tai yhdenmukaistetuksi menettelytavaksi, kun perustamissopimuksen 81 artiklassa joka tapauksessa tarkoitetaan kumpaakin näistä kilpailusääntöjen rikkomisen muodoista."(79)

(202) "Sopimukselta" ei perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan mukaisesti edellytetä samaa varmuutta, jota edellytettäisiin siviililainsäädännössä kaupallisen sopimuksen täytäntöönpanolta. Lisäksi pitkäaikaisen monitahoisen kartellin tapauksessa sanaa "sopimus" voidaan soveltaa asianmukaisesti myös sen toteuttamiseen, mistä on sovittu saman mekanismin perusteella ja samaa yhteistä päämäärää tavoiteltaessa, eikä ainoastaan kaikkiin kokonaissuunnitelmiin taikka nimenomaisesti sovittuihin ehtoihin.

(203) Vaikka kartelli on yhteistoimintaa, kullakin sopimuspuolella saattaa olla oma erityinen roolinsa. Yksi tai useampi voi toimia hallitsevassa roolissa joukonjohtajana. Kartellissa voi ilmetä sisäisiä ristiriitoja ja kilpailua tai jopa vilppiä, mutta nämä seikat eivät kuitenkaan estä sitä, että järjestelyssä on kyse perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan mukaisesta sopimuksesta tai yhdenmukaistetusta menettelytavasta, jos järjestelyllä on yhteinen ja jatkuva tavoite. Kartellin voidaan siten perustellusti katsoa muodostaneen yhden jatkuvan rikkomisen sinä ajanjaksona, jona se oli toiminnassa. Sopimus voi siis olla erilainen eri aikoina tai sen mekanismia on voitu sopeuttaa tai lujittaa vastaamaan paremmin myöhempää kehitystä.

(204) Kun kyseessä on pitkäaikainen monitahoinen kartelli, jossa erilaiset yhdenmukaistetut menettelytavat ja solmitut sopimukset ovat osa yritysten ponnisteluja, joiden yleisenä tavoitteena on kilpailun estäminen tai vääristäminen, komissiolla on oikeus katsoa, että kyse on yhdestä jatkuvasta rikkomisesta. Kuten ensimmäisen asteen tuomioistuin totesi tästä seikasta asiassa T-7/89 Hercules vastaan komissio(80), olisi epämielekästä jakaa osiin jatkuvaa käyttäytymistä, jolla on vain yksi tavoite, ja käsitellä sitä erillisten rikkomisten sarjana: "Kantaja osallistui vuosien ajan integroitujen järjestelmien kokonaisuuteen, joka on sellainen yksin teoin tehty kilpailusääntöjen rikkominen, joka ilmeni lainvastaisina sopimuksina ja yhdenmukaistettuina menettelytapoina."

(205) Pelkästään se, että kullakin kartellin osallistujalla voi olla kunkin oman erityistilanteensa mukainen rooli, ei sulje pois sen vastuuta rikkomisesta kokonaisuudessaan, ei myöskään toisten osallistujien toiminnasta, joille on kuitenkin yhteistä sama lainvastainen tarkoitus ja sama kilpailua rajoittava vaikutus. Yritys, joka on osallisena yhteisessä lainvastaisessa yrityksessä sellaisen toiminnan kautta, jolla on vaikutusta yhteisen tavoitteen toteuttamiseen, on yhtä lailla vastuussa - koko siltä ajalta, jolloin se on noudattanut yhteistä järjestelmää - muiden samaan rikkomiseen osallistuneiden osallistujien toiminnasta. Tästä on ilman muuta kyse silloin, kun kyseisen yrityksen näytetään tienneen muiden osallistujien lainvastaisesta käyttäytymisestä tai voineen kohtuudella ennakoida sen tai olleen siitä tietoinen ja olleen valmis hyväksymään siihen sisältyvän riskin(81).

3. YKSI JATKUVA RIKKOMINEN

(206) On olemassa paljon todisteita siitä, että Aventisin, Nippon Sodan ja Degussan, joiden hallussa on yhteensä noin 60 prosenttia ETA-alueen metioniinimarkkinoista, välillä oli helmikuun 1986 ja helmikuun 1999 välisenä aikana yksi jatkuva yritysten välinen laiton järjestely. Osallistujat ilmaisivat toisilleen yhteisen aikomuksensa käyttäytyä markkinoilla tietyllä tavalla ja rajoittivat omaa liiketoimintaansa yhteisen suunnitelman mukaisesti. Tämän kilpailun rajoittamiseen tähtäävän suunnitelman voidaan siksi katsoa syntyneen viimeistään helmikuussa 1986. Yhteistoiminnalla oli yksi ainoa kilpailunvastainen taloudellinen tavoite: estää hintakilpailu sopimalla tavoitehinnoista ja hinnankorotuksista.

(207) Tätä suunnitelmaa, johon osallistuivat Rhône-Poulenc, Nippon Soda ja Degussa, kehitettiin ja toteutettiin lähes 13 vuoden ajan monitahoisilla yritysten välisillä laittomilla järjestelyillä, erikoissopimuksilla ja/tai yhdenmukaistetuilla menettelytavoilla, joiden yhteisenä tavoitteena oli poistaa keskinäinen kilpailu. Kyseisiin lainvastaisiin menettelyihin osallistuneet tiesivät, tai niiden olisi pitänyt tietää, että ne olivat osa yhteistä suunnitelmaa, jolla oli sama lainvastainen tarkoitus(82).

(208) Kun otetaan huomioon, että valmistajat pyrkivät jatkuvasti toteuttamaan samaa yhteistä suunnitelmaa ja tavoitetta, joka oli kilpailun poistaminen metioniiniteollisuudesta, komissio katsoo, että menettely muodostaa EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaan kohdistuvan yhden jatkuvan rikkomisen. Kyseisiä järjestelyjä kuvataan yksityiskohtaisesti tämän päätöksen tosiseikkoja koskevassa osassa. Tätä luonnehdintaa tukevat laajat ja selkeät todisteet, joihin viitataan järjestelmällisesti läpi tekstin. Kyseinen menettely on siksi 81 artiklan 1 kohtaan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaan kohdistuva yksi jatkuva rikkominen.

(209) Vaikka valmistajien välisten järjestelyjen voitiin hyvällä syyllä katsoa täyttävän kaikki varsinaisen "sopimuksen" kriteerit, jotkin tämän lainvastaisen toiminnan piirteet voidaan tarvittaessa hyvin luokitella myös yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin kuuluviksi.

(210) Vastauksessaan väitetiedoksiantoon Degussa kiistää komission väitteen, että vaikka "huippukokousten" (eli divisioonan johtajien kokousten) järjestäminen ehkä lakkasi vuonna 1988, rikkominen olisi kuitenkin jatkunut yhtäjaksoisena vuodesta 1986, koska tiheämmin järjestettyjä "toimihenkilötason" kokouksia jatkettiin keskeytyksettä. Degussan mukaan ei ole mahdollista, että päätöksiä tai sopimuksia olisi tehty "toimihenkilötason" kokouksissa sen jälkeen, kun ylemmän tason kokoukset loppuivat. Degussa myös vakuuttaa, että komission ei ole onnistunut todistaa näiden eri tasolla järjestettyjen kokousten välistä yhteyttä tai sitä, kuka väitettyihin "toimihenkilötason" kokouksiin olisi osallistunut.

(211) Degussan mukaan kokousten järjestäminen lopetettiin vuonna 1988, ja Degussa osallistui rikkomiseen ensimmäisen kerran vuoden 1992 puolivälissä järjestetyssä kokouksessa(83).

(212) Väite, jonka mukaan lainvastaista järjestelmää ei jatkettu vuosina 1988-1992, on hylättävä 95-125 kappaleen nojalla. Kuten 97 kappaleessa todetaan, paitsi että osallistujat eivät koskaan ilmaisseet aikomusta lopettaa järjestely, kartellin toiminta ei myöskään missään vaiheessa keskeytynyt. Kuten 95-125 kappaleessa osoitetaan, osallistujat osallistuivat kokouksiin myös vuosina 1989, 1990 ja 1991 pyrkimättä avoimesti jättäytymään niissä käsitellyn toiminnan ulkopuolelle. Kun otetaan huomioon aiempien kokousten selvästi kilpailunvastainen luonne sekä puuttuva näyttö siitä, ettei kokouksiin osallistumisen taustalla olisi ollut kilpailunvastaisia aikomuksia, voidaan todeta, että lainvastaista järjestelmää tosiasiassa jatkettiin(84). Kysymystä siitä, toteutettiinko sopimuksia ja/tai yhdenmukaistettuja menettelytapoja käytännössä, käsitellään 278-281 kappaleessa.

4. KILPAILUN RAJOITTAMINEN

(213) Perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdassa mainitaan nimenomaisesti kilpailua rajoittavina sopimukset, joilla

- suoraan tai välillisesti vahvistetaan myyntihintoja taikka muita kauppaehtoja,

- rajoitetaan tai valvotaan tuotantoa,

- jaetaan markkinoita tai hankintalähteitä.

(214) Käsiteltävässä tapauksessa tarkastelluista sopimuksista ja järjestelyistä seuraavilla voidaan katsoa olevan merkitystä EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaan kohdistuvan rikkomisen toteamisen kannalta:

- tavoite- ja vähimmäishinnoista sopiminen,

- yhdenmukaisista hinnankorotuksista sopiminen,

- näiden hinnankorotusten eri markkinoilla tapahtuvasta toteutuksesta sopiminen,

- myyntitietojen vaihtaminen saavutettujen markkinaosuuksien valvomiseksi,

- yhdenmukaistettu hinnoittelu yksittäisten asiakkaiden kohdalla,

- yhdenmukaistetut rajoitukset, yhteisön ulkopuolelta tulevan tuonnin estäminen tai "pidättely" hinnankorotusten onnistumisen varmistamiseksi,

- osallistuminen säännöllisesti järjestettyihin kokouksiin ja muu yhteydenpito, jonka tavoitteena oli edellä mainituista rajoituksista sopiminen ja/tai niiden mukauttaminen tarpeen mukaan.

(215) Tällaisten järjestelyjen tavoitteena on kilpailun rajoittaminen EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Koska hinta on tärkein kilpailukeino, tuottajien käyttöön ottamien laittomien järjestelyjen ja mekanismien tavoitteena oli viime kädessä korottaa hintoja valmistajien hyödyksi ja yli sen tason, jolle hinta asettuisi vapaan kilpailun oloissa.

(216) Jotta sopimusten katsottaisiin kuuluvan EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, niiden todellisia vaikutuksia kilpailuun ei ole tarpeen tutkia, jos on osoitettu, että sopimusten tavoitteena oli kilpailun rajoittaminen(85).

(217) Kartellilla oli kuitenkin myös kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Kartellin päätavoitteena olivat tavoitehinnat ja hinnankorotukset, joista sovittiin, joista ilmoitettiin asiakkaille ja jotka toteutettiin kaikkialla ETA-alueella.

(218) Vastauksissaan väitetiedoksiantoon Degussa ja Nippon Soda väittävät, ettei komissio ole pystynyt osoittamaan, että kilpailua rajoittavia vaikutuksia olisi todella esiintynyt. Kyseisten järjestelyjen kilpailua rajoittavia vaikutuksia käsitellään yksityiskohtaisemmin jäljempänä 271-291 kappaleessa.

5. VAIKUTUS EY:N JÄSENVALTIOIDEN VÄLISEEN KAUPPAAN JA ETA-SOPIMUKSEN OSAPUOLTEN VÄLISEEN KAUPPAAN

(219) Valmistajien välisellä jatkuvalla sopimuksella oli huomattavia vaikutuksia jäsenvaltioiden väliseen kauppaan sekä ETA-sopimuksen osapuolten väliseen kauppaan.

(220) Perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetaan sopimuksia, jotka voisivat haitata jäsenvaltioiden välisten yhteismarkkinoiden toteuttamista, joko jakamalla kansallisia markkinoita tai vaikuttamalla kilpailun rakenteeseen yhteismarkkinoilla. Samalla tavoin ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan kohteena ovat sopimukset, jotka horjuttavat yhtenäisen Euroopan talousalueen toteuttamista.

(221) Kuten edellä olevasta yhteisön sisäistä kauppaa koskevasta jaksosta (50 kappale) käy ilmi, metioniinimarkkinoille on tyypillistä huomattavan laaja jäsenvaltioiden välinen kauppa. Huomattavan laajaa kauppaa käytiin myös jäsenvaltioiden ja ETA-alueeseen kuuluvien EFTA:n jäsenvaltioiden kanssa. Norja tuo kaiken tarvitsemansa metioniinin ulkomailta, ensisijaisesti yhteisöstä, ja niin tekivät myös Itävalta, Suomi ja Ruotsi ennen liittymistään.

(222) Perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan soveltaminen kartelliin ei kuitenkaan ulotu vain siihen osaan jäsenten käymää kauppaa, jossa tavaroita todella kuljetetaan jäsenvaltiosta toiseen. Näiden määräysten soveltaminen ei myöskään edellytä sitä, että kunkin jäsenen yksittäiset yhteydet verrattuna koko kartellin yhteyksiin vaikuttaisivat jäsenvaltioiden väliseen kauppaan(86).

(223) Käsiteltävässä asiassa kartellijärjestelyt kattoivat yli kaksi kolmasosaa kaikesta kaupasta yhteisössä ja ETA-alueella tällä merkittävällä elinkeinoelämän alalla. Hintojen vahvistamisen ja kiintiöjärjestelmän tuloksena kaupankäynti väistämättä tai todennäköisesti poikkesi automaattisesti linjasta, jota se olisi muutoin seurannut(87).

6. ITÄVALTAAN, SUOMEEN, NORJAAN JA RUOTSIIN SOVELLETTAVIEN KILPAILUSÄÄNTÖJEN MÄÄRÄYKSET

(224) ETA-sopimus tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994. Tätä edeltävänä aikana, jolloin kartelli oli toiminnassa, ainoa tässä menettelyssä merkityksellinen määräys on perustamissopimuksen 81 artikla. Perustamissopimuksen 81 artiklaa ei voida soveltaa kilpailun rajoittamiseen kartellijärjestelyillä Itävallassa, Suomessa, Islannissa, Liechtensteinissa, Norjassa ja Ruotsissa (jotka tuolloin ennen 1 päivää tammikuuta 1994 olivat EFTA:n jäsenmaita).

(225) ETA-sopimuksen määräykset koskivat vuoden 1994 tammikuun 1 päivän ja joulukuun 31 päivän välisenä aikana EFTA:n kuutta jäsenmaata; siten kartelli oli ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan sekä perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan vastainen, ja komissio on toimivaltainen soveltamaan molempien määräyksiä. Kuudessa EFTA-valtiossa kyseisen vuoden aikana tapahtuneeseen kilpailun rajoittamiseen sovelletaan ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaa.

(226) Koska Itävalta, Suomi ja Ruotsi liittyivät Euroopan yhteisöön 1 päivänä tammikuuta 1995, kyseisen ajankohdan jälkeen kartelliin voidaan soveltaa perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa siltä osin, kun kartelli vaikutti kilpailuun kyseisillä markkinoilla. Kartellin toiminnan Norjassa katsotaan jatkuneen ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaan kohdistuvana rikkomisena.

(227) Käytännössä tästä seuraa, että kartellin toimintaan Itävallassa, Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa sovelletaan ETA:n ja/tai yhteisön kilpailusääntöjä 1 päivästä tammikuuta 1994 lähtien.

C. OSOITUS

1. SOVELLETTAVAT PERIAATTEET

(228) Jotta voidaan määritellä päätöksen vastaanottajat, on määriteltävä rikkomisesta vastuussa olevat oikeussubjektit.

(229) EY:n perustamissopimuksen ja ETA-sopimuksen kilpailusäännöissä subjektina on "yritys", joka ei ole identtinen käsite kansallisten kauppa- ja yhtiöoikeuden säännösten tai verolakien mukaisen yrityksen muodossa olevan oikeushenkilön käsitteen kanssa. Käsitettä "yritys" ei määritellä perustamissopimuksessa. Se voi kuitenkin viitata mihin tahansa kaupallista toimintaa harjoittavaan yksikköön.

(230) Tilanteen mukaan saattaisi olla mahdollista katsoa asianomaiseksi "yritykseksi" EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamista varten koko konserni tai yksittäiset alakonsernit tai tytäryhtiöt. Jotta emoyhtiön voitaisiin todeta olevan vastuussa tytäryhtiön lainvastaisesta toiminnasta, on todettava, että tytäryhtiö "ei määritä itsenäisesti toimintaansa markkinoilla vaan noudattaa olennaisilta osin emoyhtiön sille antamia ohjeita"(88). Asioissa AEG-Telefunken(89) ja BPB Industries(90) tuomioistuin päätti, että jos emoyhtiö omistaa tytäryhtiön kokonaan, tytäryhtiö noudattaa periaatteessa emoyhtiön määrittelemää toimintalinjaa.

(231) Asiassa Stora Kopparbergs Bergslags AB(91) tuomio piti voimassa ensimmäisen asteen tuomioistuimen kannan, että emoyhtiö vastaa tytäryhtiönsä toiminnasta, ja totesi seuraavaa: "Kun emoyhtiö kerran omisti täysin tytäryhtiönsä, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on saanut perustellusti lähteä siitä (...), että emoyhtiö todella oli vaikuttanut ratkaisevasti tytäryhtiönsä toimintaan, varsinkin todettuaan (...), että [emoyhtiö] oli esiintynyt hallinnollisessa menettelyssä suhteessa komissioon (...) yhtiöiden ainoana edustajana kyseisen kilpailusääntöjen rikkomisen osalta." Tämä vahvistaa oletuksen, että emoyhtiö vaikuttaa ratkaisevasti kokonaan omistamansa tytäryhtiön toimintaan. Kyseisessä tapauksessa oletus sai lisätukea toisesta seikasta, emoyhtiön toiminnasta.

(232) Kun EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaan ja/tai ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaan kohdistuva rikkominen on näytetty toteen, on määritettävä se luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka vastasi yrityksen toiminnasta silloin, kun kilpailusääntöjä rikottiin.

(233) Mikäli yritys syyllistyy 81 artiklan 1 kohdan ja/tai ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan rikkomiseen ja myöhemmin myy omaisuuden, joka toimi rikkomisen välineenä, ja siten vetäytyy kyseisiltä markkinoilta, kyseisen yrityksen katsotaan edelleen vastaavan ajanjaksona tehdystä rikkomisesta, mikäli se on edelleen toiminnassa(92).

2. PÄÄTÖKSEN VASTAANOTTAJAT

(234) Tässä tapauksessa Rhône-Poulencin oikeudellinen muoto on muuttunut sen jälkeen, kun sen osallisuus tai oletettu osallisuus rikkomiseen päättyi.

(235) Oikeudellisen muodon tai yhtiön omistussuhteiden muuttuminen ei kuitenkaan vapauta yritystä täyttämästä kilpailunvastaisesta toiminnasta lankeavia seuraamuksia. Sakonmaksuvelvoite voi siten siirtyä seuraajalle rikkomiseen syyllistyneen yrityksen lakatessa oikeudellisesti olemasta.

(236) Tämä johtuu siitä, että EY:n perustamissopimuksen ja ETA-sopimuksen kilpailusäännöissä subjektina on "yritys", eikä tämä käsite ole välttämättä identtinen kansallisen kauppa- ja yhtiöoikeuden säännösten tai verolakien mukaisen oikeushenkilön käsitteen kanssa.

(237) "Yritystä" ei määritellä perustamissopimuksessa. Se voi viitata mihin tahansa kaupallista toimintaa harjoittavaan yksikköön. Kun on kyse suurista konserneista, lukuisat tytäryhtiöt, omistuksen ja osakkuuksien monimutkainen verkosto ja yhtymän toimintojen järjestäminen hallinnollisista syistä toisistaan erillisiin toiminnallisiin jaoksiin ja/tai maantieteellisiin alueisiin yrityksen rakennetta mahdollisesti vastaamattomalla tavalla voivat aiheuttaa hankaluuksia. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut, että perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohta "koskee taloudellisia yksiköitä, joista kullakin on erillinen organisaatio, joka muodostuu henkilöistä sekä aineellisista ja aineettomista tekijöistä ja jolla pysyvästi pyritään tiettyyn taloudelliseen päämäärään, eli tällainen on sellainen organisaatio, joka voi osallistua tämän määräyksen rikkomiseen"(93).

(238) Vaikka kilpailusääntöjen kohteena ovat yritykset, sääntöjen täytäntöönpano ja minkä tahansa seuraamuksen langettaminen ja periminen edellyttävät sellaisen oikeushenkilön yksilöimistä, jonka voidaan katsoa olevan vastuussa kyseisen yrityksen toiminnasta ja jolle päätös voidaan osoittaa.

(239) Kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi asiassa T-6/89, Enichem Anic v. komissio(94), jos rikkomisajankohdan ja sen ajankohdan välillä, jolloin yritys saatetaan siitä vastuuseen, yrityksen toiminnasta vastaava henkilö on oikeudellisesti lakannut olemasta, on ensinnäkin rajattava ne aineelliset ja inhimilliset tekijät, jotka myötävaikuttavat kyseiseen kilpailunrajoitukseen, ja toiseksi henkilö, jolle vastuu toiminnasta on siirtynyt.

(240) Oikeushenkilö tai yritys, jolle sakot on määrätty, voi siten olla muu kuin se, joka oli olemassa kilpailusääntöjen rikkomisen tapahtuessa.

(241) Rhône-Poulencin tapauksessa, kuten 10-17 kappaleessa todetaan, sen täydellisestä sulautumisesta Hoechstin kanssa Aventisiksi seuraa, että vastuu siirtyy uudelle yksikölle. Rhône-Poulencin ja uuden yksikön, johon se sulautui, välillä on selvä jatkuvuus. Rhône-Poulenc lakkasi olemassa oikeudellisesti, ja sen oikeushenkilö sekä aineelliset ja inhimilliset tekijät siirtyivät Aventis SA:lle.

(242) Rhône-Poulencin ja Aventisin vastuun siirtymisen (jota käsiteltiin edellä) lisäksi on tarkasteltava vastuun langettamista tytäryhtiölle tai sen emoyhtiölle. Komissio käsitteli tätä sekä Aventis SA:lle että AAN:lle lähettämässään väitetiedoksiannossa.

(243) Aventis SA katsoo, että lopullinen päätös on osoitettava yksinomaan sen tytäryhtiölle AAN:lle, entiselle RPAN:lle. Aventis perustelee näkemystään(95) sillä, että AAN ja sen tytäryhtiöt muodostavat itsenäisen Rhône-Poulencin (nykyään Aventisin) alakonsernin, jonka toimintaan emoyhtiö Aventis SA osallistuu ainoastaan enemmistöosakkaan tavanomaisen valvonnan välityksellä; että mikäli päätös osoitettaisiin AAN:lle, ei vaarannettaisi tarpeettomasti Hoechst AG:n (johon Rhône-Poulenc sulautui joulukuussa 1999) ja Aventis SA:n (koko keskittymän emoyhtiön) mainetta; että silloin kun konsernin sisällä tietyn liiketoiminnan hoito ja sitä koskeva vastuu on selkeästi osoitettu tietylle alakonsernille, komissiolla ei voi olla oikeutta valita, osoittaako se päätöksensä emoyhtiölle vai konserniin kuuluville, toiminnasta vastaaville tytäryhtiöille; ja lopulta, että Aventis SA ilmoitti heti väitetiedoksiannon saatuaan komissiolle, että se olisi pitänyt osoittaa AAN:lle, ja siten Aventis SA väittää, ettei se ole koko käsittelyn aikana pitänyt itseään oikeana vastaanottajana.

(244) RPAN (nykyinen AAN) oli se Rhône-Poulencin yksikkö, joka vastasi metioniiniliiketoiminnasta koko rikkomisajan. Sen suora osallistuminen kartelliin on osoitettu tosiseikoin, eikä sitä ole kiistetty. Komissio katsoo kuitenkin, että sekä RPAN:ää (nykyistä AAN:ää) että Rhône-Poulencia (nykyistä Aventisia) voidaan pitää vastuussa rikkomisesta koko rikkomisajan osalta. Paitsi, että Rhône-Poulenc SA (ja myöhemmin Aventis SA) oli RPAN:n ainoa osakkeenomistaja koko rikkomisajan (katso 230 ja 231 kappale), se on esiintynyt hallinnollisessa menettelyssä suhteessa komissioon yhtiöiden ainoana edustajana (ja toimittanut kaksi lausuntoa!) sen jälkeen, kun se itse oli ensin ennen väitetiedoksiannon saamista lähestynyt vapaaehtoisesti ja oma-aloitteisesti komissiota. Yritys ei missään vaiheessa kiistänyt olleensa tietoinen kartelleista, joissa RPAN oli suoraan osallisena, eikä se missään vaiheessa ennen väitetiedoksiannon saamista kiistänyt syyllisyyttään rikkomiseen.

(245) Lisäksi Aventisin oikeudelliset edustajat edustivat sekä Aventis SA:ta että AAN:ää koko käsittelyn ajan. Aventis SA:n ja Aventis Animal Nutrition SA:n oikeudellinen edustaja jopa ilmoitti komissiolle 21 päivänä joulukuuta 2001, että yritykset toimittaisivat yhden yhteisen vastauksen komission väitetiedoksiantoon.

(246) On myös huomattava, että RPAN toimi suoraan Rhône-Poulencin Plant and Animal Health -divisioonan (nykyisen Aventis Agriculturen) alaisuudessa tämän kokonaan omistamana tytäryhtiönä ja raportoi suoraan tälle. Rhône-Poulencin Plant and Animal Health -divisioona puolestaan sai ohjeet Rhône-Poulencilta, pääemoyhtiöltä, joka vastasi koko konsernin hallinnosta: sen [ ]*, [ ]*, (joka myöhemmin siirtyi Aventis Agricultureen) on myös Rhône-Poulencin (nykyisen Aventisin) hallituksen jäsen.

(247) Edellä esitetyn perusteella komissio toteaa, että Aventis SA:n (entisen Rhône-Poulencin) voidaan myös katsoa olleen vastuussa tytäryhtiönsä toiminnasta koko rikkomisajan osalta. Tässä tilanteessa vaikuttaa tarkoituksenmukaiselta osoittaa päätös sekä AAN:lle että Aventis SA:lle. Niiden on vastattava yhdessä ja yhteisvastuullisesti mahdollisista sakoista.

(248) Degussan tapauksessa ainoa tarkasteltava kysymys on vastuun siirtyminen. Ennen vuoden 1998 sulautumista Hüls AG:n kanssa, jonka tuloksena syntyi Degussa-Hüls AG, kartellijärjestelyistä välittömässä vastuussa oli Degussa AG (Frankfurt am Main). Sulauduttuaan täydellisesti Hülsin kanssa Degussa AG (Frankfurt am Main) lakkasi olemasta oikeudellisesti ja sen vastuut ja toiminta siirtyivät uudelle yksikölle, Degussa-Hüls AG:lle. Myöhemmin Degussa-Hüls ja SKW Trostberg AG sulautuivat vuonna 2001 Degussa AG:ksi (Düsseldorf), mikä tarkoitti, että vastuu siirtyi uudelle yksikölle, johon Degussa oli sulautunut. Päätös osoitetaan siksi Degussa AG:lle.

(249) Degussa katsoo, että komission olisi sakkoa määrittäessään otettava huomioon vain "entisen" Degussa AG:n (Frankfurt am Main) taloudellinen merkitys, koska myöhemmät sulautumat eivät ole muuttaneet sen asemaa metioniinimarkkinoilla. Asianomaisten yritysten taloudellisen merkityksen todellista vaikutusta merkityksellisillä markkinoilla tarkastellaan 297 kappaleessa ja sitä seuraavissa kappaleissa.

(250) On näytetty toteen, että Nippon Soda osallistui kartelliin suoraan ja itsenäisesti. Näin ollen koko konserni kantaa vastuun rikkomisesta, ja tämä päätös osoitetaan sille.

D. RIKKOMISEN KESTO

(251) Vaikka metioniininvalmistajien välillä oli kahdenvälisiä yhteydenottoja ennen ensimmäistä monenvälistä kokousta, komissio rajaa tässä tapauksessa EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisen arvioinnin ja mahdolliset sakot koskemaan ainoastaan jaksoa, joka alkoi helmikuussa 1986, jolloin järjestettiin tiettävästi ensimmäinen monenvälinen kartellikokous. (Katso 82-85 kappale).

(252) Kuten Nippon Sodan toimittamat asiakirjat ja tiedot osoittavat, tässä ensimmäisessä monenvälisessä kartellikokouksessa osapuolet sopivat divisioonatasolla kiintiöiden asettamisesta, hintojen määräämisestä ja säännöllisten kokousten järjestämisestä sekä "huippukokoustasolla" että "työntekijöiden" tasolla.

(253) Rhône-Poulenc, Degussa ja Nippon Soda osallistuivat tuohon sopimukseen. Rhône-Poulenc vahvistaa, joskaan ei niin täsmällisesti kuin Nippon Soda, että kartelli syntyi 1980-luvun puolivälissä (Rhône-Poulenc mainitsee vuoden 1985). Nippon Sodan yksityiskohtaisen lausunnon ja kyseiseltä ajalta peräisin olevien, kartellin toimintaa 1980-luvulla koskevien asiakirjojen perusteella komissio voi osoittaa kartellin syntyneen helmikuussa 1986 (katso 82-85 kappale). Degussa väittää, ettei se osallistunut rikkomiseen ennen vuoden 1992 puoliväliä. Se myöntää osallistuneensa vain kahteen kokoukseen tätä ennen ja väittää, etteivät ne liittyneet "huippukokouksiin" (katso 124 ja 125 kappale). Komissio ei hyväksy tätä versiota tapahtumista. Tässä päätöksessä esitetyt tosiseikat osoittavat selvästi, että Degussa todella osallistui rikkomiseen vuoden 1986 alusta lähtien (katso muun muassa 82-89 kappale ja 96-121 kappale).

(254) Itävaltaan, Suomeen, Norjaan ja Ruotsiin kohdistuvien vaikutusten osalta kartelli ei riko kilpailusääntöjä sen ajan osalta, joka edelsi ETA-sopimuksen voimaantuloa 1 päivänä tammikuuta 1994.

(255) Vaikka alkuperäiset kartellikokoukset (kerran tai kahdesti vuodessa järjestettävät "huippukokoukset") loppuivat vuoden 1988 loppuun mennessä (sen jälkeen kun yksi jäsenistä oli ilmoittanut irrottautuvansa järjestelyistä), komission todistusasiakirjat osoittavat selvästi paitsi sen, että jäljelle jääneet osapuolet eivät koskaan ilmaisseet minkäänlaista aikomusta lopettaa järjestely, myös sen, että kartellin toiminta jatkui entisenlaisena helmikuuhun 1999 saakka, toisin kuin Degussa ja Aventis ovat väittäneet.

(256) Kuten tämän päätöksen tosiseikkoja koskevassa osassa on todettu, tilanteen muuttuminen sen seurauksena, että yksi jäsenistä irrottautui järjestelystä ja Monsanto toi markkinoille nestemäisen hydroksianaloginsa, vaati ehkä jäljelle jääneitä osallistujia mukauttamaan laitonta järjestelyään, mutta järjestelmän perusrakenne säilyi ennallaan ja itse asiassa mukautui uutta tilannetta vastaavaksi. Tämä ei merkitse uuden kartellin syntymistä, vaan se edustaa yksinkertaisesti yritysten välisen monitahoisen laittoman järjestelyn luonnollista kehitystä.

(257) Kartellin toiminta jatkui helmikuuhun 1999 saakka. Vaikka Degussan, Rhône-Poulencin ja Nippon Sodan väliset kolmenväliset kokoukset kenties loppuivatkin vuoden 1998 puolivälissä, yhteydenpito loppui (olettaen, että se loppui) vasta helmikuussa 1999 (Nancyssa 4 päivänä helmikuuta 1999 järjestetyssä kokouksessa).

(258) Degussa väittää, että komission tulisi katsoa Degussan rikkomisen päättyneen Kööpenhaminassa vuonna 1997 järjestettyyn kokoukseen. Lisäksi Degussa väittää vastauksessaan väitetiedoksiantoon, ettei komission ole onnistunut yksilöidä, kuinka pitkään se katsoo Degussan osallistuneen kartelliin. Sen mukaan komissio väittää Degussan osallistuneen kartelliin vuoden 1998 puoliväliin saakka.

(259) Komissio hylkää nämä väitteet. Ensinnäkin komissio on selkeästi ilmoittanut väitetiedoksiantonsa (saksankielisen version) 61 ja 99 kappaleessa, että se katsoo Degussan osallistuneen rikkomiseen helmikuuhun 1999 saakka. Degussa ei siis voi väittää, että sen puolustautumisoikeutta loukattaisiin, mikäli komissio katsoo Degussan osallistuneen kartelliin vuoden 1998 puolivälin jälkeenkin. Toiseksi komissio on osoittanut riittävän selvästi, että Degussa tosiasiassa osallistui kartelliin sen oletettuun lopettamiseen helmikuussa 1999 saakka (katso 182-185 kappale).

E. KORJAUSTOIMENPITEET

1. ASETUKSEN N:o 17 3 ARTIKLA

(260) Jos komissio katsoo, että EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa tai ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaa on rikottu, se voi vaatia kyseessä olevia yrityksiä lopettamaan tällaisen rikkomisen asetuksen N:o 17 3 artiklan nojalla(96).

(261) Komissio totesi väitetiedoksiannossaan, ettei ollut mahdollista ehdottoman varmasti todeta rikkomisen päättyneen.

(262) Vastauksessaan väitetiedoksiantoon Aventis korostaa olevansa vakuuttunut siitä, että AAN:n osallistuminen kaikenlaisiin lainvastaisiin metioniinisopimuksiin loppui kokonaan helmikuun alussa 1999, muutama kuukausi ennen kuin se otti yhteyttä komissioon paljastaakseen metioniinikartellin. Nippon Soda ilmoittaa osallistumisensa päättyneen helmikuussa 1999. Degussa väittää, että sen osallistuminen päättyi vuonna 1997.

(263) Näistä ilmoituksista huolimatta ja selkeyden nimissä on tarpeen vaatia yrityksiltä, joille tämä päätös on osoitettu ja jotka harjoittavat edelleen liiketoimintaa metioniinimarkkinoilla, että ne lopettavat rikkomisen, jos ne eivät ole vielä niin tehneet, ja pidättyvät vastedes kaikista sellaisista sopimuksista, yhdenmukaistetuista menettelytavoista tai yhteenliittymän päätöksistä, joilla saattaisi olla sama tai vastaava tarkoitus tai vaikutus.

2. ASETUKSEN N:o 17 15 ARTIKLAN 2 KOHTA

YLEISET NÄKÖKOHDAT

(264) Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan mukaan komissio voi päätöksellään määrätä yrityksille sakon, joka on vähintään 1000 ja enintään 1000000 euroa taikka tätä suurempi mutta enintään 10 prosenttia kunkin rikkomiseen osallisen yrityksen edellisen tilikauden liikevaihdosta, jos ne tahallaan tai tuottamuksesta rikkovat perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa ja/tai ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaa.

(265) Määrätessään sakkojen suuruutta komission on otettava huomioon kaikki merkitykselliset seikat ja erityisesti rikkomisen vakavuus ja kesto, jotka ovat kaksi asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa nimenomaisesti mainittua perustetta.

(266) Kunkin rikkomisessa osallisena olleen yrityksen rooli arvioidaan erikseen. Sakkoja määrätessään komissio ottaa erityisesti huomioon raskauttavat tai lieventävät seikat ja soveltaa sakkojen määräämättä jättämisestä tai lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annettua tiedonantoa (Leniency Notice) soveltuvin osin(97).

(267) Rikkomisen vakavuuden arvioinnissa komissio ottaa huomioon rikkomisen luonteen, sen todellisen vaikutuksen markkinoihin, jos se on mitattavissa, ja asian kannalta merkityksellisten maantieteellisten markkinoiden koon. Kunkin rikkomisessa osallisena olleen yrityksen rooli arvioidaan erikseen.

SAKKOJEN MÄÄRÄ

(268) Kartelli rikkoi tarkoituksellisesti EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaa: täysin tietoisina toimiensa kilpailua rajoittavasta luonteesta sekä lainvastaisuudesta johtavat valmistajat liittyivät yhteen luodakseen salaisen ja rakenteiltaan vakaan järjestelmän, jonka tarkoituksena oli rajoittaa kilpailua huomattavalla elinkeinoalalla.

1. Perusmäärä

(269) Perusmäärä määritellään rikkomisen vakavuuden ja keston perusteella.

Vakavuus

(270) Arvioidessaan rikkomisten vakavuutta komissio ottaa huomioon rikkomisen luonteen, todellisen vaikutuksen markkinoihin, jos se on mitattavissa, ja kyseisten alueellisten markkinoiden koon.

Rikkomisen luonne

(271) Edellä esitetystä seuraa, että käsiteltävässä rikkomisessa oli kyse markkinoiden jakamiseen ja hintojen sopimiseen liittyvistä käytännöistä, jotka ovat luonteeltaan erittäin vakavia perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaan kohdistuvia rikkomisia.

(272) Kartellijärjestelyihin osallistui tärkeimpiä ETA-alueen toimijoita, ja ne luotiin, niitä johdettiin ja niihin rohkaistiin pääasiassa kyseisten yritysten korkeimman johdon taholta(98). Ominaisluonteensa vuoksi edellä kuvatusta kartellisopimuksesta aiheutui automaattisesti huomattava kilpailuvääristymä, josta seurasi etuja ainoastaan osallistuneille valmistajille ja haittaa heidän asiakkailleen ja viime kädessä kansalaisille.

(273) Komissio katsoo siksi, että rikkominen oli luonteensa vuoksi EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaan kohdistunut vakava rikkominen.

(274) Nippon Soda ei kiistä perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaan kohdistuvaa rikkomista, mutta väittää, ettei komissio ole rikkomisen luonnetta arvioidessaan (ja mahdollisten sakkojen määrittämistä varten) esittänyt riittävästi näyttöä rikkomisen todellisesta vakavuudesta. Nippon Soda väittää, että paitsi ettei kartellilla ollut (ainakaan todistetusti) merkittävää vaikutusta Euroopan markkinoihin, se oli myös kerta kaikkiaan tehoton. Nippon Soda katsoo komission asiakirjojen osoittavan, että kokouksiin osallistuvilla oli markkinoihin nähden hyvin vähän tai ei ollenkaan sellaista valtaa, jota tehokkaalta kartellilta voisi odottaa.

(275) Komissio hylkää tämän näkemyksen. Ensinnäkin on osoitettu (katso 276-291 kappale), että rikkomisella oli vaikutusta ETA-alueen metioniinimarkkinoihin. Toiseksi se, ettei kartelli saavuttanut kaikkia jäsenten toivomia tuloksia, ei tarkoita, ettei sillä olisi ollut vaikutusta markkinoihin. On selvää, että hintojen määräämiseen ja markkinoiden jakamiseen tähtäävät kartellit ovat luonteeltaan sellaisia, että ne vaarantavat yhteismarkkinoiden asianmukaisen toiminnan. Olennaista on se, että normaali kilpailukäyttäytyminen, joka olisi vallinnut metioniinin yhteismarkkinoilla, korvattiin yritysten välisellä laittomalla järjestelyllä, jolla vaikutettiin olennaiseen kilpailutekijään, tuotteen hintaan. Sen vuoksi tätä 81 artiklan 1 kohtaan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaan kohdistuvaa rikkomista pidetään erittäin vakavana.

Rikkomisen todellinen vaikutus ETA-alueen metioniinimarkkinoihin

(276) Rikkomiseen osallistuivat yritykset, joilla kyseessä olevana ajanjaksona oli hallussaan leijonanosa(99) maailman ja Euroopan metioniinimarkkinoista. Lisäksi järjestelyllä pyrittiin erityisesti nostamaan hinnat korkeammiksi kuin ne muuten olisivat olleet ja rajoittamaan myyntimääriä. Siltä osin kuin järjestelyt toteutettiin, niillä oli merkittävä vaikutus markkinoihin.

(277) Ei ole tarpeen selvittää yksityiskohtaisesti, kuinka paljon hinnat poikkesivat niistä hinnoista, joita ehkä olisi sovellettu ilman järjestelyä. Tätä ei voida aina mitata luotettavasti, koska tuotteen hintakehitykseen on saattanut vaikuttaa samanaikaisesti joukko ulkoisia tekijöitä, jolloin on vaikeaa tehdä päätelmiä kunkin mahdollisen tekijän vaikutuksesta.

(278) Kartellijärjestelyt kuitenkin toteutettiin. Koko kartellin olemassaolon ajan osapuolet vaihtoivat myyntitietoja ja, kuten Degussa vahvistaa vastauksessaan komission väitetiedoksiantoon, näiden tietojen perusteella osapuolet sopivat uusista tavoitehinnoista (katso 88, 128, 130, 139, 150 ja 154 kappale). Myyntiä ja markkinaosuuksia koskevien tietojen vaihtamisella luotiin jatkuva hintoihin kohdistuva paine, ja siten se oli olennainen osa kartellin toimintaa. Uudet tavoitehinnat käytännöllisesti katsoen ilmoitettiin asiakkaille, yleensä alan erikoislehtien välityksellä (katso 88, 136, 157 ja 167 kappale). Osapuolet valvoivat tarkasti sopimustensa täytäntöönpanoa järjestämällä keskenään monenvälisiä ja kahdenvälisiä kokouksia. Näissä kokouksissa osapuolet vaihtoivat myyntitietoja, keskustelivat markkinahinnoista (näin osapuolten oli mahdollista valvoa, oliko sovitut tavoitehinnat saavutettu) ja tarvittaessa mukauttivat tavoitehintoja (katso esimerkiksi 88, 128, 130, 139, 150 ja 154 kappale).

(279) Kartellin alkuvuosina osapuolten (jotka pitivät lähes kokonaan hallussaan metioniinituotannon markkinoita) oli mahdollista keskittyä metioniinin hintojen korottamiseen (katso 98, 103, 106, 112, 128, 136 ja 137 kappale), mutta tämä vaikeutui huomattavasti Monsanton (Novusin) tultua markkinoille. Kun hinnat alkoivat laskea merkittävästi toisaalta Monsanton metioniinimarkkinoille tulon ja toisaalta kysynnän yleisen laskun seurauksena (Rhône-Poulenc kertoo 30 prosentin laskusta kesällä ja syksyllä 1989), kartellin jäsenten onnistui kuitenkin yhteistoimillaan kääntää hintojen lasku nousuun: hintoja nostettiin menestyksekkäästi heinäkuusta 1990 vuosiin 1992-1993. Tämän jälkeen toiminta keskittyi vallitsevan hintatason säilyttämiseen (katso esimerkiksi 137, 152-153 ja 160 kappale).

(280) Tämän vahvistavat Nippon Sodan 17 päivänä toukokuuta 1993 järjestettyä kokousta koskevat muistiinpanot(100), joista käy ilmi, että hinnat metioniinimarkkinoilla olivat nousussa. Degussan onnistui myydä yhdelle suurista asiakkaistaan, Cebecolle, metioniinia hintaan 6,80 Saksan markkaa/kg. Ennen 7 päivänä marraskuuta 1990 järjestettyä kokousta hinnat olivat vielä olleet 2,50 Yhdysvaltain dollaria/kg (4,03 Saksan markkaa/kg(101)). Kuten 112 kappaleesta käy ilmi, kartellin jäsenet sopivat marraskuussa 1990 järjestetyssä kokouksessa hintojen korottamisesta 2,50 Yhdysvaltain dollarista/kg 2,80 Yhdysvaltain dollariin/kg (4,51 Saksan markkaan/kg)(102). Nippon Sodan mainitsemat dollarihinnat ovat korkeammat: ensimmäisen, tammikuussa (1991) toteutetun korotuksen oli tarkoitus nostaa dollarihinta 3,30-3,50 Yhdysvaltain dollariin/kg (joka vastaa Nippon Sodan omien tietojen mukaan 5,10 Saksan markkaa/kg; Eurostatin lukujen(103) mukaan 5,31-5,64 Saksan markkaa/kg) ja toisen korotuksen 3,60/3,70 Yhdysvaltain dollariin/kg (5,80/5,92 Saksan markkaan/kg(104)).

(281) Edellä esitetyn ja kunkin osallistujan kartellin monitahoiseen organisaatioon antaman panoksen nojalla ei ole epäilystäkään siitä, että kilpailunvastaista sopimusta noudatettiin koko rikkomisen keston ajan. Tällaisen sopimuksen yli kymmenen vuotta kestäneen noudattamisen on täytynyt vaikuttaa markkinoihin. Tämä myös osoitettiin todeksi 279 ja 280 kappaleessa.

(282) Nippon Soda väittää, että sen mahdollisuudet aiheuttaa merkittävää vahinkoa muille toimijoille tai kuluttajille millään komission toimivaltaan kuuluvilla markkinoilla ovat lähestulkoon olemattomat, koska sillä ei ole omaa myyntiä ETA-alueella ja sillä oli ainoastaan passiivinen rooli kartellissa. Nippon Soda myy metioniinin Japanissa Mitsuille, joka myy tuotteen eteenpäin ETA-alueelle, jolla sen arvioitu markkinaosuus on vain [ ]*. Lisäksi Nippon Soda väittää, että kartelli itsessään oli kerta kaikkiaan tehoton (katso 274-275 kappale). Nippon Sodan mukaan komission todistusasiakirjat osoittavat, että osallistujien mahdollisuudet vaikuttaa markkinoihin olivat vähäiset. Nippon Soda väittääkin käytännössä, ettei valmistajilla ollut kokouksissa käydyistä keskusteluista huolimatta sen paremmin mahdollisuutta kuin halua tosiasiassa määrätä hintoja. Nippon Soda mainitsee väitteidensä tueksi komission omat todisteet vuosilta 1992-1993, joiden mukaan hinnat laskivat säännönmukaisesti alle tavoitehinnan, joka oli 6,20 Saksan markkaa/kg.

(283) Lisäksi kartellin jäsenet tuntuivat harjoittaneen niin paljon "vilppiä", että kokoukset menettivät vähän kerrallaan merkityksensä ja muuttuivat, ennen kuin loppuivat kokonaan, sosiaalisiksi tapahtumiksi. Vaikka Nippon Soda myöntää, ettei mikään näistä seikoista välttämättä vapauta yritystä perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan rikkomista koskevasta vastuusta, se katsoo jokaisen niistä olevan peruste sille, ettei komissio voi katsoa rikkomusten, joihin Nippon Sodan ehkä katsotaan syyllistyneen, olevan vakavia.

(284) Vastauksessaan väitetiedoksiantoon Degussa tekee samat päätelmät ja korostaa, että rikkominen rajoittui tavoitehintojen asettamiseen. Degussan mukaan hinnankorotusten toteuttamisen tai kiintiöiden, myyntimäärien tai asiakkaiden jakamisen mekanismeista ei koskaan sovittu. Sopimuksen toteuttamista koskevaa valvontamekanismia, johon olisi liittynyt kompensaatiojärjestelmä, ei myöskään ollut.

(285) Degussan mukaan todisteet itse asiassa osoittavat, että Rhône-Poulencin, Nippon Sodan ja Degussan välisistä kokouksista huolimatta hinnat laskivat jatkuvasti (5 Saksan markkaan/kg kesään 1994 mennessä).

(286) Degussa väittää myös, että kartelli oli tehoton, koska Novus (jonka markkinaosuus ETA-alueen markkinoilla oli [ ]*), ei osallistunut sopimuksiin. Samasta syystä osallistujat eivät koskaan olisi voineet toteuttaa hinnankorotuksia tai volyyminohjausjärjestelmää. Näin ollen Degussan mukaan rikkomisella oli ollut vain "vähäpätöinen" vaikutus ETA-alueen markkinoihin.

(287) Mitkään niistä väitteistä, joilla osapuolet pyrkivät vähättelemään komission toteamaa kartellin todellista vaikutusta markkinoihin, ei ole ratkaisevaa merkitystä. Selitykset sille, miksei tavoitehintoihin päästy (erityisesti vuosista 1992-1993 eteenpäin), saattavat pitää jossain määrin paikkansa, mutta ne eivät osoita vakuuttavasti, ettei kartellin toteuttaminen olisi voinut vaikuttaa hintojen määrittämiseen ja niiden vaihteluun metioniinimarkkinoilla. Kun otetaan huomioon, että osapuolet olivat jo korvanneet vapaaseen kilpailuun liittyvän epävarman tilanteen yritysten välisellä jatkuvalla laittomalla järjestelyllä, hinnat asettuivat väistämättä eri tasolle kuin ne olisivat asettuneet kilpailluilla markkinoilla.

(288) Se Nippon Sodan ja Degussan korostama tosiseikka, että kartellin kaikista ponnisteluista huolimatta metioniinin hinnat laskivat ajan mittaan, kuvastaa toki vaikeuksia, joita osapuolilla oli hintojen korottamisessa vaikeassa markkinatilanteessa. Se ei kuitenkaan osoita, ettei lainvastainen menettely olisi vaikuttanut markkinoihin, eikä se myöskään osoita, ettei hintoja olisi pidetty kilpailun mukaisen tason yläpuolella.

(289) Päinvastoin, kun tarkastellaan kartellin jäsenten yhteisiä ponnistuksia (katso 278 kappale ja sitä seuraavat kappaleet), on kohtuullista todeta, että koko kartellin toiminta-aikana, myös vuosien 1992-1993 jälkeen, kartellin jäsenten onnistui pitää hinnat korkeampina kuin ne olisivat olleet ilman lainvastaisia järjestelyjä.

(290) Kuten 275 kappaleessa todettiin, se, etteivät kartellin jäsenet saavuttaneet täysin toivomiaan tuloksia, ei millään lailla todista, ettei kartelli olisi vaikuttanut markkinoihin. Kun otetaan huomioon muun muassa asiaan liittyvät riskit, on mahdoton ajatella, että osapuolet olisivat koko rikkomisajan sopineet aina vain uusista kokouksista eri puolilla maailmaa tavoitehintojen määrittämiseksi, jos ne olisivat katsoneet, että kartellilla on vähän tai ei ollenkaan vaikutusta metioniinimarkkinoihin.

(291) Vastauksessaan väitetiedoksiantoon Degussa väittää komission omien todisteiden tukevan väitettä, että Degussa ja Rhône-Poulenc toimivat täysin itsenäisesti markkinoilla vuosina 1989 ja 1990 (katso 101 ja 102 kappale). Tämä väite ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Paitsi että komissiolla on laaja näyttö siitä, että Rhône-Poulencin ja Degussan osallistuminen rikkomiseen todella jatkui vuosina 1989-1991 (katso 95-125 kappale), siitä, että Rhône-Poulencilla ja Degussalla saattoi hyvin olla omia vaikuttimia, joiden vuoksi ne eivät noudattaneet kaikilta osin muille kartellin jäsenille annettuja sitoumuksia, ei myöskään seuraa, etteivät ne toteuttaneet kartellisopimusta. Kuten ensimmäisen asteen tuomioistuin totesi asiassa Cascades vs. komissio: "Yritys, joka kilpailijoidensa kanssa harjoittamastaan yhteistoiminnasta huolimatta noudattaa jokseenkin itsenäistä politiikkaa markkinoilla, voi yksinkertaisesti yrittää käyttää kartellia hyväkseen."(105)

Merkityksellisten maantieteellisten markkinoiden koko

(292) Kartelli kattoi koko yhteismarkkinat ja ETA-sopimuksen tultua voimaan myös koko ETA-markkinat. Yhteismarkkinoiden ja ETA-markkinoiden kaikki osat olivat yhteistoiminnan vaikutuksen alaisena. Vakavuutta koskevassa arvioinnissa komissio katsoo siksi, että kartelli vaikutti koko yhteisöön sekä ETA-alueeseen ETA-sopimuksen tultua voimaan.

Komission päätelmä rikkomisen vakavuudesta

(293) Kun otetaan huomioon tutkinnan kohteena olevan toiminnan luonne, sen todellinen vaikutus metioniinimarkkinoihin sekä se, että vaikutus kattoi koko yhteismarkkinat sekä ETA-sopimuksen voimaantulon jälkeen koko ETA-alueen, komissio katsoo, että yritykset, joita tämä päätös koskee, ovat syyllistyneet hyvin vakavaan EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaan kohdistuvaan rikkomiseen.

Kartellin jäsenten luokittelu

(294) Kun on kyse hyvin vakavasta kilpailusääntöjen rikkomisesta, todennäköisten sakkojen ehdotettu porrastaminen mahdollistaa yritysten erilaisen kohtelun, jotta voidaan ottaa huomioon rikkomiseen syyllistyneiden todelliset taloudelliset edellytykset vaarantaa kilpailua merkittävästi ja jotta sakko voidaan määrätä niin suureksi, että se vaikuttaa rikkomista estävästi. Tämä vaikuttaa erityisen tarpeelliselta, kun rikkomiseen osallistuneet yritykset ovat hyvin erikokoisia, kuten tässä tapauksessa.

(295) Tällaisen useita yrityksiä koskevan asian kyseessä ollessa sakkojen perusmäärää asetettaessa on tarpeen ottaa huomioon kunkin yrityksen erityinen painoarvo ja siten kunkin yrityksen lainvastaisen toiminnan vaikutus kilpailuun.

(296) Tätä varten kyseiset yritykset voidaan periaatteessa jakaa kahteen luokkaan sen perusteella, mikä on niiden suhteellinen merkitys merkityksellisillä markkinoilla; jakoa voidaan tarpeen vaatiessa mukauttaa muiden tekijöiden ja erityisesti tehokkaan rikkomista estävän vaikutuksen varmistamiseksi.

(297) Komissio katsoo, että tässä tapauksessa on asianmukaista arvioida yrityksen suhteellista merkitystä kyseisillä markkinoilla kunkin yrityksen maailmanmarkkinaosuuden perusteella. Kun otetaan huomioon markkinoiden maailmanlaajuinen luonne, nämä osuudet kuvaavat parhaiten osallistujayritysten mahdollisuuksia aiheuttaa vahinkoa muille yhteismarkkinoilla ja/tai ETA-markkinoilla toimiville yrityksille. Lisäksi minkä tahansa tietyssä kartellissa osapuolena olleen yrityksen maailmanmarkkinaosuus antaa myös viitteitä sen osallisuudesta kartellin vaikutukseen kokonaisuutena tai siitä epävakaudesta, joka olisi kohdistunut kyseiseen kartelliin, jos yritys ei olisikaan ollut mukana. Vertailu perustuu tuotteen maailmanmarkkinaosuuksiin rikkomisen viimeisen täyden kalenterivuoden aikana (vuonna 1998).

(298) Rhône-Poulenc ja Degussa olivat kolmen tärkeimmän metioniininvalmistajan joukossa merkityksellisillä maantieteellisillä markkinoilla. Vuonna 1998 niiden arvioidut maailmanmarkkinaosuudet olivat [ ]* ja [ ]*.

(299) Nippon Sodan merkitys maailman metioniinimarkkinoilla oli pienempi. Vuonna 1998 sen arvioitu markkinaosuus oli [ ]*, lähes neljä kertaa pienempi kuin Rhône-Poulencin, joka on osallistujista toiseksi pienin.

(300) ETA-alueen osalta Rhône-Poulencin markkinaosuus vuonna 1998 oli noin [ ]* ja Degussan noin [ ]*. Nippon Sodan osuus metioniinin ETA-markkinoista oli kuitenkin vain noin [ ]*. (Vastauksessaan komission väitetiedoksiantoon Nippon Soda arvioi ETA-markkinoiden osuudekseen [ ]*).

(301) Rhône-Poulenc ja Degussa muodostavat siksi ensimmäisen luokan. Nippon Soda muodostaa toisen luokan.

(302) Edellä esitetyn perusteella komissio määrää vakavuuden perusteella määriteltävien sakkojen perusmäärät seuraavasti:

- Aventis SA/AAN ja Degussa: 35 miljoonaa euroa,

- Nippon Soda: 8 miljoonaa euroa.

Riittävä rikkomista estävä vaikutus

(303) Sen varmistamiseksi, että sakolla on riittävä rikkomista estävä vaikutus, ja ottaen huomioon, että suurilla yrityksillä on lainopillista ja taloudellista tietämystä sekä rakenteita, joiden avulla niiden on helpompi havaita, jos niiden toiminta muodostaa rikkomisen, ja saada tietoa niiden kilpailulainsäädännön mukaisista seuraamuksista, komissio määrittelee myöhemmin, onko lähtösummaa tarpeen muuttaa minkään yrityksen kohdalla.

(304) Aventis ja Degussa, joiden maailmanlaajuinen liikevaihto vuonna 2000 oli [ ]* ja [ ]*, ovat paljon suurempia yrityksiä kuin Nippon Soda (maailmanlaajuinen liikevaihto [ ]* (2000)). Tältä osin komissio katsoo, että etsittäessä sopivaa perusmäärää sakolle, jonka perusteena pidetään yrityksen suhteellista merkitystä kyseisillä markkinoilla, on syytä korjata sakkoa ylöspäin, jotta voidaan ottaa huomioon Aventisin ja Degussan koko ja niiden yleiset voimavarat.

(305) Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että rikkomista estävän vaikutuksen tarve edellyttää, että Degussan ja Aventis SA:n kohdalla sakon lähtökohtana on oltava, että 302 kappaleessa määritettyä sakkoa korotetaan 100 prosenttia (kaksinkertaiseksi) 70 miljoonaan euroon.

Rikkomisen kesto

(306) Komissio katsoo, että Aventis, Degussa ja Nippon Soda rikkoivat perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa helmikuusta 1986 helmikuuhun 1999 ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaa 1 päivästä tammikuuta 1994 helmikuuhun 1999 saakka.

(307) Vaikka Nippon Soda ei kiistä rikkomisen kestoa sinänsä, se väittää, että sakkoa määriteltäessä huomioon otettava kesto ei voi olla kolmetoista vuotta. Väitteensä tueksi se esittää, että vuosien kuluessa kokousten luonne ja osallistujat muuttuivat ja vähitellen ne "kuivuivat kokoon"; että komissio on esittänyt hyvin vähän tai ei ollenkaan todisteita tietyiltä ajanjaksoilta; että komissio on saanut ja esittänyt todisteita, joiden mukaan tietyt toimet loppuivat hyvin varhaisessa vaiheessa kyseisen kolmentoista vuoden aikana.

(308) Vastauksessaan väitetiedoksiantoon Nippon Soda väittää, että vaikka sakkoja koskevassa ilmoituksessa ilmoitetaan, että "pitkäaikaisen" rikkomisen kohdalla sakkoa voidaan korottaa 10 prosenttia vuotta kohti, tämä ei tarkoita, että jokaiseen rikkomiseen olisi sovellettava tällaista "vuosikorotusta". Toiseksi keston erillisen tarkastelun tarkoitus on mahdollistaa se, että voidaan asettaa rangaistuksia sellaisesta kilpailun rajoittamisesta, "jolla on pitkään ollut haitallinen vaikutus kuluttajiin". Kuten aiemmin "vakavuutta" tarkasteltaessa todettiin, Nippon Soda väittää, että todellista vaikutusta kuluttajiin ei ole osoitettu. Kolmanneksi Nippon Soda väittää, että sakkoja määriteltäessä olisi väärin määritellä kesto monitahoisen rikkomisen ensimmäisen ja viimeisen osatekijän väliseksi ajaksi arvioimatta, mitä niiden välillä on tapahtunut.

(309) Omalta osaltaan Aventis ei varsinaisesti kiistä rikkomisen kestoa vastauksessaan komission väitetiedoksiantoon, vaikka se epäileekin Nippon Sodan rikkomisen alkamispäivämäärää koskevien tietojen luotettavuutta, varsinkin helmikuussa 1986 järjestetyn kokouksen osalta. Kuten aiemmin mainittiin, Aventisin mukaan sen, ettei sillä ole yksityiskohtaisempia tietoja 1980-luvun yhteydenpidosta, ei pitäisi katsoa johtuvan yrityksestä peitellä tätä yhteydenpitoa, vaan pikemminkin siitä, että kuten voidaan olettaa, 1990-luvulta on olemassa kattavammat muistikuvat ja arkistot. Kartellijärjestelyjen alku ja kesto on määritelty 82-86 kappaleessa ja 251-259 kappaleessa. Lopuksi Degussa kiistää jyrkästi rikkomisen keston ja myöntää osallisuutensa vain vuosina 1992-1997 tapahtuneeseen rikkomiseen. Degussan osallistumisen kestoa tarkasteltiin 251-259 kappaleessa).

(310) Komissio hylkää Nippon Sodan väitteet. Kun komissio on todennut EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaan kohdistuvan rikkomisen olemassaolon ja keston, sen on sakkoa määrittäessään otettava huomioon rikkomisen koko kesto. Kuten yhteisöjen tuomioistuin on tähdentänyt (pitäessään voimassa ensimmäisen oikeusasteen tuomion) asiassa C-49/92 P komissio vastaan Anic Partecipazioni SpA, monitahoista kartellia voidaan perustellusti tarkastella yhtenä jatkuvana rikkomisena sinä ajanjaksona, jona se oli toiminnassa, vaikka sopimus voi olla erilainen eri aikoina tai sen mekanismia on voitu sopeuttaa tai lujittaa vastaamaan paremmin myöhempää kehitystä. Tämän arvioinnin pätevyyteen ei vaikuta se, että yksi tai useampi seikka useiden toimenpiteiden kokonaisuudessa tai jatkuvan toiminnan osana saattaisi rikkoa yksittäisenä toimena ja itsessään perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa. Rikkomisen voidaan siksi katsoa tapahtuneen helmikuun 1986 ja helmikuun 1999 välisenä aikana.

(311) Komissio päättelee siksi, että Aventis, Degussa ja Nippon Soda ovat syyllistyneet rikkomiseen kahdentoista vuoden ja kymmenen kuukauden ajan. Rikkomisen vakavuuden perusteella määriteltyjä lähtösummia (katso 302 kappale ja 311 kappale) korotetaan siksi 10 prosenttia vuotta kohti (ja 5 prosenttia 6 kuukautta kohti) eli 125 prosenttia.

Perusmääriä koskeva päätelmä

(312) Näin ollen komissio määrää seuraavat sakkojen perusmäärät:

- Aventis SA/AAN: 157,5 miljoonaa euroa,

- Degussa AG: 157,5 miljoonaa euroa,

- Nippon Soda Company Ltd: 18 miljoonaa euroa.

2. Raskauttavat olosuhteet

Johtava rooli rikkomisessa

(313) Komission hallussa on todisteita, jotka osoittavat, että tietyt päätöksen vastaanottajat tekivät aloitteen kartellin perustamiseksi.

(314) Kuten 82-84 kappaleessa todetaan, Rhône-Poulenc ja Degussa ottivat ensiksi yhteyttä japanilaisiin kollegoihinsa perustaakseen kilpailunvastaisia hintajärjestelyjä ja rajoittaakseen tuontia Japanista ETA-alueelle. Rhône-Poulenc muistelee sopineensa vuoden 1990 kokouksissa Degussan kanssa "Nippon Sodan ottamisesta mukaan järjestelmään" (katso edellä 110 kappale).

(315) Toisaalta, jos otetaan huomioon kaikki asiaa koskevat todisteet, sellaisina kuin ne on kuvattu päätöksen tosiseikkoja koskevassa osassa, muodostuu kuva yhteistoiminnallisesta kartellista. Kaikkien kartellin jäsenten on todettu osallistuneen useimpiin kartellin kokouksiin ja vuorotelleen kokousten järjestämisessä. Ne kaikki osallistuivat aktiivisesti rikkomiseen, vaihtoivat myyntitietoja ja seurasivat tavoitehintoja ja keskustelivat niistä.

(316) Aventisin mukaan RPAN ei pakottanut mitään toista yritystä osallistumaan kartelliin eikä toiminut kartellin alullepanijana tai johtajana. Se väittää, että Nippon Sodalla oli hyvin aktiivinen rooli kartellissa ja että Degussakin esiintyi usein kartellin johtajana(106).

(317) Degussa väittää, ettei sillä pitäisi katsoa olleen sen aktiivisempaa roolia kartellissa kuin Rhône-Poulencilla tai Nippon Sodallakaan. Väitetiedoksiannon väitteestä, jonka mukaan Degussa johti vuoden 1987 kokousta Frankfurtissa, Degussa ilmoittaa, että sen rooli rajoittui kokoustilan järjestämiseen ja osallistujien esittelemiseen. Rhône-Poulencin ilmoitus, että Degussan [ ]* järjesti kokouksen Nippon Sodan kanssa Hongkongissa, pitää ymmärtää niin, että hän vain otti yhteyttä Nippon Sodaan sen jälkeen, kun Degussa ja Rhône-Poulenc olivat tehneet yhteisen päätöksen, joka lopulta johti kokouksen järjestämiseen Hongkongissa. Lisäksi komission tulisi ottaa huomioon se, että Degussan toiminta vuosina 1991 ja 1994 korostuu, koska pääosa kyseistä aikaa koskevista tiedoista perustuu Degussan [ ]*:n muistiinpanoihin.

(318) Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, ettei erityistä kartellin johtajaa voida yksilöidä.

3. Lieventävät olosuhteet

Pelkästään passiivinen rooli rikkomisessa

(319) Nippon Soda toteaa vastauksessaan, että ETA-alueen osalta sillä oli rikkomisessa aina passiivinen rooli. Se väittää, että sen pieni osuus maailman ja ETA-alueen metioniinimarkkinoista (joihin se sitä paitsi osallistuu vain Mitsuin välityksellä) johti siihen, että eurooppalaiset valmistajat asettuivat luonnostaan johtajan rooliin Euroopan markkinoita koskevissa asioissa. [ ]*.

(320) Sakon perusmäärää laskettaessa on otettu huomioon yritysten taloudelliseen merkitykseen perustuvat todelliset taloudelliset edellytykset vaikuttaa ETA-markkinoihin (katso 294-302 kappale).

(321) Komissiolla ei ole mitään syytä katsoa, että Nippon Sodalla olisi ollut passiivinen, "seuraa johtajaa" -rooli rikkomisessa. Nippon Soda otti osaa valtaosaan todennetuista kartellikokouksista ja osallistui suoraan ja aktiivisesti rikkomiseen. Nippon Soda todellakin otti osaa kokouksiin ja vaihtoi myyntitietoja koko osallistumisensa ajan. Nippon Soda ei voi siksi väittää, että sillä oli pelkästään "passiivinen rooli"(107).

(322) Nippon Sodan oma 5 päivänä toukokuuta 1990 päivätty tausta-asiakirja(108) esimerkiksi osoittaa selvästi, että vuonna 1989 "Nippon Soda ja Rhône-Poulenc yrittivät taivutella Degussaa olemaan laskematta hintojaan Monsanton ja Sumitomon tuonaikaisten hintojen tasolle" ja pyrkivät siten aktiivisesti vaikuttamaan kartellin toimintaan.

(323) Komissio päättelee siksi, että Nippon Sodalla ei ole oikeutta sakon alennukseen sillä perusteella, että se väittää toimineensa kartellissa pelkästään passiivisessa roolissa.

(324) Lopulta se, että Nippon Sodan merkitys metioniinimarkkinoilla on pieni, ei vapauta sitä yrityksen omasta vastuusta. Erityisesti on mainittava, että Nippon Soda olisi voinut ilmoittaa kartellista komissiolle.

Laittomien sopimusten toteuttamatta jättäminen

(325) Kuten 278-281 kappaleessa todetaan, komissio katsoo, että kilpailunvastaiset sopimukset pantiin huolellisesti täytäntöön. Tätä lieventävää seikkaa ei siis voida soveltaa yhteenkään päätöksen vastaanottajista.

Muut lieventävät seikat

(326) Kuten edellä todettiin (katso 282-287 kappale), Nippon Soda ja Degussa ovat väittäneet, että komission tulisi katsoa, että järjestelyillä oli vain "vähäpätöinen" vaikutus ETA-markkinoihin. Sekä Nippon Soda että Degussa huomauttivat, että kartellijärjestelyistä huolimatta hinnat laskivat toistuvasti alle tavoitehintojen. Sekä Degussa että Nippon Soda väittivät myös, etteivät osallistujat aina halunneet toteuttaa sopimuksia.

(327) Komissio katsoo, että rikkomisella oli merkittävä vaikutus ETA-markkinoihin, kuten 276-291 kappaleessa todettiin. Komissio panee ensinnäkin merkille, että tavoitehintoja koskevien sopimusten toteuttaminen ei välttämättä edellytä juuri näiden hintojen toteuttamista. Tavoitehintojen toistuva toteuttamatta jättäminen ei välttämättä ole lieventävä seikka. Voidaan sanoa, että sopimuksia toteutetaan, kun osapuolet sopivat hinnoistaan, jotta ne saisivat ne lähemmäksi sovittua tavoitehintaa. Näin tapahtui metioniinimarkkinoihin vaikuttaneessa kartellissa.

(328) Toiseksi, kuten 291 kappaleessa jo todettiin, komissio korostaa jälleen kerran, ettei se, ettei yritys, jonka on osoitettu osallistuneen kilpailijoidensa kanssa hintoja koskeneeseen yhteistoimintaan, ole markkinoilla toiminut siten, kuin kilpailijoiden kanssa on sovittu, välttämättä ole sellainen seikka, joka olisi sakkojen suuruutta määrättäessä otettava huomioon lieventävänä asianhaarana. Kuten edellä todettiin, yritys, joka kilpailijoidensa kanssa harjoittamastaan yhteistoiminnasta huolimatta noudattaa jokseenkin itsenäistä politiikkaa markkinoilla, voi yksinkertaisesti yrittää käyttää kartellia hyväkseen(109).

(329) Mitä tulee Nippon Sodan väitteeseen (katso edellä 282 kappale), että sen osallistumisella kartellijärjestelyyn oli enintään vähäpätöinen vaikutus mihinkään komission toimivaltaan kuuluvilla markkinoilla, koska se ei itse myy metioniinia ETA-alueella, komissio huomauttaa, ettei se, että Nippon Soda myy ETA-alueelle riippumattoman välittäjän välityksellä, ole itsessään lieventävä seikka. Nippon Sodan osalta on voitu osoittaa paitsi se, että se osallistui aktiivisesti kartellijärjestelyihin koko kartellin olemassaolon ajan (katso 319-324 kappale), myös se, että rikkomisella oli todellinen vaikutus markkinoihin (katso 276-291 kappale). Kuten edellä mainittiin, komissio on ottanut asiaankuuluvasti huomioon sen, että Nippon Sodan pienestä koosta verrattuna muihin kartellin jäseniin seurasi, että sen todelliset taloudelliset edellytykset vaikuttaa ETA-markkinoihin olivat pienemmät (katso 294-302 kappale).

(330) Degussa myös huomauttaa, että se on ryhtynyt toimiin, jottei kartellinvastaisia sääntöjä tulevaisuudessa rikota millään tavalla. Tässä yhteydessä se on ottanut käyttöön kilpailusääntöjen noudattamisohjelman. Komissio suhtautuu myönteisesti siihen, että Degussa on ottanut käyttöön kilpailulainsäädännön noudattamiseen tähtäävän periaatteen. Se katsoo kuitenkin, että aloite otettiin käyttöön liian myöhään, eikä se voi ennalta ehkäisevänä välineenä kumota komission velvollisuutta rangaista Degussaa aiemmin tehdystä kilpailusääntöjen rikkomisesta. Edellä esitetyn perusteella komissio ei pidä Degussan käyttöön ottamaa kilpailusääntöjen noudattamisohjelmaa lieventävänä seikkana, joka oikeuttaisi sakkojen alentamiseen.

(331) Komissio päättelee siksi, että tähän metioniinimarkkinoihin vaikuttavaan rikkomiseen osallistuneisiin yrityksiin ei voida soveltaa mitään lieventäviä seikkoja.

4. Sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan komission tiedonannon (Leniency Notice) soveltaminen

(332) Yritykset, joille tämä päätös on osoitettu, ovat tehneet rikkomisen selvittämiseksi yhteistyötä komission kanssa tutkimuksen eri vaiheissa, jotta niihin voitaisiin soveltaa komission sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevaan tiedonantoon (jäljempänä "tiedonanto") sisältyvää suopeaa kohtelua. Jotta kyseisten yritysten yhteistyön perusteella voitaisiin ottaa huomioon komission sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevat oikeutetut odotukset, komissio tarkastelee seuraavassa jaksossa, täyttävätkö asianomaiset yritykset tiedonannossa määrätyt ehdot.

Sakkojen määräämättä jättäminen tai määrän hyvin huomattava alentaminen ("B kohta")

(333) Aventis väittää, että se täyttää komission tiedonannossa asetetut ehdot, joiden perusteella voi saada ainakin 75 prosentin alennuksen tai jopa vapautuksen sakosta, joka muuten olisi määrätty.

(334) Aventis (AAN) huomauttaa, että se oli ensimmäinen valmistaja, joka ilmoitti komissiolle metioniinikartellin olemassaolosta ja omasta osallisuudestaan siihen, ja että se oli ensimmäinen valmistaja, joka toi esiin ratkaisevia todisteita, joita ilman Aventisin mukaan kartelli ei olisi ehkä koskaan paljastunut. Lisäksi Aventis väittää, että RPAN oli jo irrottautunut kartellin toiminnasta, kun se ilmoitti komissiolle kartellin olemassaolosta toukokuussa 1999.

(335) Aventis toteaa myös, että se on tehnyt jatkuvaa yhteistyötä komission kanssa ja toimittanut sille kaikki hallussaan olleet tiedot. Lisäksi Aventis ilmoittaa, ettei se ole pakottanut mitään muuta yritystä osallistumaan kartelliin eikä ole toiminut sen alullepanijana tai johtajana vastoin Nippon Sodan esittämiä väitteitä.

(336) Lisäksi Aventis (Rhône-Poulencin seuraaja)(110) kiistää kaikki väitetiedoksiantoon sisältyvät selvät väitteet tai vihjaukset, joiden mukaan Rhône-Poulenc yritti peitellä tai vähätellä valmistajien välistä 1980-luvun yhteydenpitoa. Päinvastoin Aventis väittää, että metioniininvalmistajien välisen yhteydenpidon alkamisen ja loppumisen ajankohta ei olisi paljastunut ilman Rhône-Poulencia, joka ensimmäisenä kertoi kolmesta viimeisestä kokouksesta, jotka ajoittuivat toukokuun 1998 ja helmikuun 1999 väliseen aikaan. Aventis väittää, että se oli kartellista ilmoittaessaan tietoinen siitä, että sitä pidettäisiin pitkäaikaisena, toisin sanoen yli viisi vuotta kestävänä, rikkomisena ja että tämä seikka voisi johtaa sakon merkittävään korottamiseen. Lopulta Aventisin mukaan komission pitäisi ottaa huomioon, että AAN ei ole aiemmin osallistunut mihinkään tämäntyyppiseen rikkomiseen.

(337) Aventis huomauttaa myös, että tiedonantoa pitäisi soveltaa mahdollisimman tehokkaasti metioniinikartellin kaltaisten kartellien yhteydessä: jos komissio ei myönnä vapautusta sakoista ensimmäiselle osapuolelle, joka ilmoittaa sille metioniinikartellin kaltaisista lainvastaisista menettelyistä, komission tiedonantoon perustuvalla politiikalla ei saavuteta toivottua tulosta eli sitä, että yritykset ilmoittavat kartellien olemassaolosta.

(338) Komissio myöntää, että Aventis oli ensimmäinen yritys, joka toimitti ratkaisevia todisteita ETA-alueen metioniiniteollisuuteen vaikuttavan kansainvälisen kartellin olemassaolosta. Nämä tiedot sisältyivät Rhône-Poulencin 26 päivänä toukokuuta 1999 toimittamaan lausuntoon, jonka jälkeen komissio suoritti tarkastuksen Degussa-Hülsin tiloissa. Aventis täyttää siksi tiedonannon B kohdassa asetetut ehdot.

(339) Komissio huomauttaa, että Rhône-Poulenc ei pystynyt toimittamaan mitään todistusasiakirjoja rikkomisesta sen vuoksi, että RPAN:n työntekijät joko eivät laatineet tällaisia asiakirjoja tai eivät säilyttäneet niitä. Komissio huomauttaa myös, että lausunto ei ollut täydellinen kartellin 1980-luvun alun toiminnan osalta. Aluksi käytettävissään olleiden tietojen pohjalta Aventis jopa katsoi, että nämä järjestelyt "eivät merkinneet 'järjestelmällistä pyrkimystä' hintojen määräämiseen tai markkinoiden ohjailemiseen tähtäävien sopimusten solmimiseksi ja että ne lopetettiin vuonna 1987 tai 1988". Komissio myöntää kuitenkin, että tämän selityksenä saattavat olla epätäydelliset muistikuvat tapahtumista, kuten Aventis/AAN on väittänyt. Lopuksi komissio huomauttaa, ettei Aventis varsinaisesti kiistänyt komission väitetiedoksiantoon sisältyneitä tosiseikkoja. Komissio ottaa kaikki nämä osatekijät huomioon määrittäessään sakkoihin sovellettavan alennuksen suuruutta.

(340) Näillä perusteilla komissio myöntää Aventisille 100 prosentin alennuksen siitä sakosta, joka sille olisi määrätty ilman yhteistyötä komission kanssa.

(341) Nippon Soda väittää, että niiden tietojen ansiosta, jotka se toimitti vuotta 1990 edeltävältä rikkomisajalta, Nippon Sodan olisi katsottava täyttävän kaikki tiedonannon B ja C kohdassa asetetut ehdot. Nippon Soda väittää, että jos komissio ei totea Nippon Sodan vuotta 1990 edeltävää rikkomisaikaa koskevien todisteiden täyttävän tiedonannon B ja C kohdassa asetettuja ehtoja, se ei anna riittävästi arvoa Nippon Sodan toimittamille kyseistä ajanjaksoa koskeville tiedoille. Nippon Soda pyytää siksi komissiota käyttämään harkintavaltaansa ja tunnustamaan ja palkitsemaan Nippon Sodan panoksen vuotta 1990 edeltävää aikaa koskevien tietojen toimittamisessa myöntämällä sakoista tiedonannon mukaista lievennystä suuremman alennuksen.

(342) Sen paremmin Nippon Soda kuin Degussakaan eivät ensimmäisenä toimittaneet ratkaisevia tietoja metioniinikartellista, kuten tiedonannon B kohdan b alakohdassa edellytetään. Ne eivät myöskään täytä B kohdan a alakohdassa asetettuja ehtoja.

Sakkojen määrän huomattava alentaminen ("C kohta")

(343) Nippon Soda tai Degussa eivät ensimmäisenä toimittaneet ratkaisevia tietoja metioniinikartellista, kuten tiedonannon C kohdan a alakohdassa edellytetään. Näin ollen kumpikaan yrityksistä ei täytä C kohdassa asetettuja ehtoja.

Sakkojen määrän merkittävä alentaminen

(344) Nippon Soda väittää, että vuoden 1990 jälkeisen ajanjakson osalta se täyttää ja ylittääkin tiedonannon D kohdassa asetetut ehdot. Sille olisi sen vuoksi myönnettävä suurin mahdollinen alennus, joka voidaan myöntää tiedonannon D kohdan nojalla vuoden 1990 jälkeisen ajan osalta, toisin sanoen 50 prosenttia. Nippon Soda kuitenkin väittää, että sen yhteistyön ansiosta komissiolla on ollut käsiteltävässä asiassa esittää vuoden 1990 jälkeiseltä ajalta paljon vankempi ja paremmin dokumentoitu näyttö kuin muutoin olisi ollut mahdollista. Nippon Soda katsoo siksi, että komission pitäisi harkintavaltansa nojalla myöntää sille tämän ajanjakson osalta suurempi alennus. Lopulta Nippon Soda väittää myös, että sille tulisi myöntää sakkoja koskeva alennus, koska se ei ole kiistänyt mitään väitetiedoksiantoon sisältyviä tosiseikkoja.

(345) Komissio myöntää, että Nippon Soda toimitti tietoja, joista oli merkittävää hyötyä selvitettäessä tosiseikkoja, jotka liittyvät kartellijärjestelyjen olemassaoloon ennen vuotta 1990. Kuten aiemmin todettiin, Nippon Sodaan ei voida kuitenkaan soveltaa sen paremmin tiedonannon B kohdan kuin C kohdankaan nojalla myönnettävää alennusta, koska se ei ollut ensimmäinen yritys, joka toi esille ratkaisevia todisteita, niin kuin B kohdan b alakohdassa ja C kohdan a alakohdassa edellytetään(111).

(346) Komissio toteaa, että Nippon Soda täyttää tiedonannon D kohdan 2 alakohdan 1 ja 2 luetelmakohdan ehdot.

(347) Nippon Sodan toimittamat tiedot olivat yksityiskohtaisia, ja komissio käytti niitä siksi laajasti tutkimuksensa aikana. Nippon Soda toimitti arvokasta tietoa kartellin taustasta, synnystä ja toiminnasta. Kuten aiemmin todettiin, komissio katsoo, että Nippon Sodan toimittamista, vuotta 1990 edeltänyttä ajanjaksoa koskevista tiedoista oli merkittävää hyötyä selvitettäessä kartellijärjestelyjen olemassaoloa vuosina 1986-1990. Komissio myöntää myös, ettei Nippon Soda ole kiistänyt väitetiedoksiannossa esitettyjä tosiseikkoja. Ottaakseen täysin huomioon vuotta 1990 edeltäviä kartellijärjestelyjä koskevien tietojen merkityksen ja muut Nippon Sodan tutkimukselle antamaan panokseen liittyvät seikat (myös sen, ettei yritys kiistä tosiseikkoja), komissio myöntää Nippon Sodalle 50 prosentin alennuksen sakosta, joka sille olisi määrätty ilman yhteistyötä komission kanssa.

(348) Degussa väittää omalta osaltaan, että se on tehnyt komission kanssa laajaa yhteistyötä tutkinnan aikana, toimittanut arvokkaita tietoja kartellin toiminnasta vuosina 1992-1997 ja siten ylittänyt huomattavasti lainmukaisen velvollisuutensa vastata komission tietojensaantipyyntöön. Degussa väittää, että se on auttanut komissiota selvittämään ja luokittelemaan asiakirjoja ja sijoittamaan ne oikeaan kontekstiin ja siten auttanut komissiota kokoamaan näytön kartellin toiminnasta vuosina 1992-1997. Tästä syystä Degussa väittää, että se täyttää sakkojen merkittävän alentamisen ehdot.

(349) Komissio huomauttaa kuitenkin, että Degussalta saadut tiedot joko löytyivät Degussa-Hülsin tiloissa 16 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn tarkastuksen yhteydessä tai Degussa toimitti ne vastauksessaan komission tietojensaantipyyntöön.

(350) Degussa väittää, että komissio on väitetiedoksiannossaan virheellisesti kieltäytynyt katsomasta Degussan yhteistyötä vapaaehtoiseksi. Degussa väittää, että ensimmäisen asteen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan(112) sillä ei ollut velvollisuutta vastata kysymyksiin, jotka komissio esitti 11 artiklan mukaisessa tietojensaantipyynnössään, koska "ne menivät selvästi pelkkiä tosiasioita pidemmälle".

(351) Komissio ei hyväksy tätä väitettä ja katsoo edelleen, että pääosaa Degussan yhteistyöstä ei voida pitää "vapaaehtoisena". Suurin osa tiedoista, jotka Degussa toimitti vastauksessaan 11 artiklan mukaiseen tietojensaantipyyntöön, sisältyy itse asiassa täysin yrityksille asetuksen N:o 17 11 artiklassa asetettuun velvollisuuteen vastata kattavasti tällaisiin pyyntöihin. Minkään niistä kysymyksistä, jotka sisältyvät komission 11 artiklan mukaiseen tietojensaantipyyntöön, johon Degussa viittasi väitteensä tueksi, ei voida katsoa loukkaavan Degussan puolustautumisoikeutta. Kuten tuomioistuin totesi asiassa Orkem(113), asetuksessa N:o 17 ei anneta tutkintatoimen kohteena olevalle yritykselle oikeutta estää tämän toimen toteuttamista sen perusteella, että tutkintatoimen seurauksena voitaisiin saada näyttö siitä, että tämä yritys on rikkonut kilpailusääntöjä. Siinä päinvastoin asetetaan yritykselle velvollisuus myötävaikuttaa aktiivisesti tutkimuksen suorittamiseen, mikä merkitsee sitä, että sen on annettava komissiolle kaikki tutkimuksen kohdetta koskevat tiedot.

(352) Tietojensaantipyynnössään komissio pyysi pääasiassa Degussan tiloista 16 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyssä tarkastuksessa löytyneitä asiakirjoja (ja joitakin niihin sisältyviä epäselviä merkintöjä) selventäviä tietoja sekä jo olemassa olevien asiakirjojen toimittamista. Yhteisön tuomioistuinten vakiintunut oikeuskäytäntö on(114), että komissiolla on oikeus pyytää tällaisia asiakirjoja koskevia selvennyksiä. Ensimmäisen asteen tuomioistuin on esimerkiksi todennut seuraavaa(115): "Sillä, että asianosainen on velvollinen vastaamaan ainoastaan tosiasioita koskeviin komission kysymyksiin ja täyttämään komission pyynnöt jo olemassa olevien asiakirjojen toimittamisesta, ei loukata puolustautumisoikeuksia koskevaa perusoikeutta tai oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Mikään ei itse asiassa estä sitä, jolle pyynnöt on esitetty, puolustautumisoikeuksiaan käyttämällä näyttämään myöhemmin hallinnollisessa menettelyssä tai yhteisön tuomioistuimen oikeudenkäynnissä, että sen vastauksissaan esittämillä seikoilla tai toimittamillaan asiakirjoilla on toinen merkitys, kuin minkä komissio niille antaa."

(353) Komissio kuitenkin myöntää, että Degussan ei olisi ollut pakko toimittaa kaikkia sen toimittamia tietoja ja että Degussan toimittamat tiedot vahvistivat valtaosan vuosina 1992-1997 järjestetyistä kokouksista sekä joukon asiaan liittyviä tosiseikkoja. Ottaen huomioon Degussan yhteistyö kokonaisuudessaan tutkimuksen aikana komissio toteaa, että Degussa täyttää tiedonannon D kohdan 2 alakohdan 1 luetelmakohdassa asetetut ehdot ja myöntää Degussalle 25 prosentin alennuksen sakosta, joka sille olisi määrätty ilman yhteistyötä komission kanssa.

(354) Degussa kuitenkin kiistää väitetiedoksiannon tosiseikat siltä osin, kun ne liittyvät kartellin toiminta-aikaan. Degussa väittää, että "väitetiedoksiannossa kuvatut tosiseikat ovat tosia vain siltä osin kuin niissä todetaan, että Degussa osallistui lainvastaiseen järjestelyyn vuoden 1992 puolivälin ja vuoden 1997 (Kööpenhaminan kokouksen) välisenä aikana". Komissio on osoittanut tämän päätöksen tosiseikkoja koskevassa osassa, että Degussa tosiasiassa osallistui kartellijärjestelyyn rikkomisen koko sen keston ajan. Komission on siksi todettava, ettei Degussa täytä tiedonannon D kohdan 2 alakohdan 2 luetelmakohdassa asetettuja ehtoja. Tästä syystä Degussalle ei voida myöntää sakon alennusta tiedonannon D kohdan 2 alakohdan 2 luetelmakohdan nojalla.

Päätelmä tiedonannon soveltamisesta

(355) Ottaen huomioon tämän päätöksen vastaanottajien komission kanssa tekemä yhteistyö ja sakkojen määräämättä jättämistä tai lieventämistä koskevassa tiedonannossa määrätyt ehdot komissio alentaa asianomaisille yrityksille määrättäviä sakkoja seuraavasti:

- Aventis SA/AAN: 100 prosentin alennus,

- Degussa AG: 25 prosentin alennus,

- Nippon Soda Company Ltd: 50 prosentin alennus.

5. Tässä menettelyssä määrättävien sakkojen lopulliset määrät

(356) Komissio määrää asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla seuraavat sakot:

- Aventis SA/AAN: 0 euroa,

- Degussa AG: 118125000 euroa,

- Nippon Soda Company Ltd: 9000000 euroa.

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Aventis SA ja Aventis Animal Nutrition SA, yhteisvastuullisina, Degussa AG ja Nippon Soda Company Ltd ovat rikkoneet EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaa osallistumalla näissä perusteluissa esitetyllä tavalla ja niissä esitetyssä laajuudessa metioniinialalla toteutettuihin sopimuksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin.

Rikkominen on kestänyt:

- helmikuusta 1986 helmikuuhun 1999.

2 artikla

Edellä 1 artiklassa tarkoitettujen yritysten on lopetettava mainittu rikkominen, jos ne eivät sitä ole jo tehneet. Niiden on tästä lähtien metioniiniin liittyvässä toiminnassaan pidätyttävä kaikista sopimuksista, joilla voi olla sama tai samanlainen tavoite tai vaikutus kuin tässä päätöksessä todetulla rikkomisella.

3 artikla

Edellä 1 artiklassa mainituille yrityksille määrätään siinä todettujen rikkomisten vuoksi seuraavat sakot:

- Degussa AG, sakkoa 118125000 euroa,

- Nippon Soda Company Ltd, sakkoa 9000000 euroa.

4 artikla

Sakot on maksettava kolmen kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksiantamisesta seuraavalle Euroopan komission pankkitilille:

Tilinumero 642-0029000-95, Euroopan komissio:

Banco Bilbao Vizcaya Argentaria (BBVA) SA Avenue des Arts/Kunstlaan, 43 B - 1040 Bruxelles/Brussel

Koodi SWIFT: BBVABEBB

Koodi IBAN: BE76 6420 0290 0095

Tämän määräajan jälkeen peritään korko, jota Euroopan keskuspankki soveltaa perusrahoitusoperaatioissaan sen kuukauden ensimmäisenä arkipäivänä, jona tämä päätös on tehty. Korkoon lisätään 3,5 prosenttiyksikköä.

5 artikla

Tämä päätös on osoitettu seuraaville:

Aventis SA 1, Avenue de l'Europe F - 67300 Strasbourg

Aventis Animal Nutrition SA 42, Avenue Aristide Briand F - 92150 Antony

Degussa AG Bennigsenplatz 1 D - 40474 Düsseldorf

Nippon Soda Company Ltd

Shinotemachi Building

2-2-1 Otemachi / Chiyoda-Ku Tokyo 100-8165 ( Japan )

Tämän päätöksen täytäntöönpanoon sovelletaan EY:n perustamissopimuksen 256 artiklaa.

Tehty Brysselissä 2 päivänä heinäkuuta 2003.

Komission puolesta

Mario Monti

Komission jäsen

(1) EYVL 13, 21.2.1962, s. 204/62.

(2) EYVL L 1, 4.1.2003, s. 1.

(3) EYVL L 354, 30.12.1998, s. 18.

(4) EUVL C 241, 8.10.2003.

(5) EYVL L 395, 30.12.1989, s. 1.

(6) Asia IV/M.1378 (EYVL C 254, 7.9.1999, s. 5).

(7) Tätä tekstiä on osin muokattu, jotta varmistetaan, ettei luottamuksellista tietoa paljasteta; nämä kohdat on kirjoitettu hakasulkuihin ja merkitty tähdellä.

(8) [1767].

(9) [1800-1801, 1802-1805, 1806-1809, 1810-1813, 1814-1820].

(10) Sumitomon vastaus 11 artiklan nojalla esitettyyn pyyntöön, s. 6 ja seuraavat sivut.

(11) [1767].

(12) [1614-1615].

(13) [1732].

(14) [1616].

(15) [1767].

(16) Tämä ero ei ehkä ollut muille yhtä selvä kuin Nippon Sodalle: Degussa käytti kaikkialla termiä "huippukokous". Kokousten tarkoitus ja painopiste näyttää kuitenkin muuttuneen Monsanton (jonka metioniiniliiketoiminta myöhemmin eriytettiin ja sisällytettiin Novusiin) tultua Euroopan markkinoille vuosina 1988-1989.

(17) [1802-1805].

(18) [1712-1713, 1719].

(19) [1719-1720].

(20) Nippon Sodan 23. helmikuuta 2000 päivätty lausunto, s. 4 ja 5 [1767-1768].

(21) [1800-1801].

(22) [1800-1801].

(23) Tämä on selvästi kirjoitusvirhe, ja kohdassa tarkoitetaan vuotta 1990.

(24) Nämä muistiinpanot osoittavat myös, että kartellin jäsenet olivat etupäässä huolissaan Monsanton markkinoilletulosta (Degussan tiloista löytyneissä asiakirjoissa on yksityiskohtaisia tietoja Monsanton vuoden 1990 myynnistä tonneissa ilmoitettuna, ja sen tärkeimpien asiakkaiden mukaan Monsanto oli kartellin suurin huolenaihe, katso sivut [49] ja [50-51]). Jäsenet yrittivät useaan otteeseen kartellin olemassaolon aikana saada Monsanton mukaan yhteistyöhön.

(25) [1712].

(26) [1768].

(27) [1772-1773].

(28) [1773].

(29) [1782-1799].

(30) [558].

(31) [134-137].

(32) [195].

(33) [136].

(34) [567].

(35) [192-193].

(36) [198].

(37) [190-191].

(38) [187].

(39) [173].

(40) [192-193].

(41) [175-180].

(42) [1806-1809].

(43) [1810-1813].

(44) [1814-1820].

(45) [1814-1820] (s. 5).

(46) [167-172].

(47) [167-172] (s. 4).

(48) Järjestelyn aikana esitettiin useaan otteeseen, että osallistujien pitäisi yrittää houkutella Novus mukaan järjestelyyn. Tästä ei kuitenkaan tullut mitään.

(49) [154-158].

(50) [154-158] (viimeinen sivu).

(51) [118-121].

(52) [122].

(53) [125-133].

(54) [59].

(55) [105-115].

(56) [105-115] (s. 11).

(57) [80-83].

(58) [97].

(59) Degussan [ ]*, joka osallistui kokouksiin vuoteen 1991 asti.

(60) [294].

(61) [1776].

(62) [1773, 1745-1754].

(63) [1773].

(64) [1724-1725].

(65) [1724].

(66) [1725].

(67) [1775].

(68) [1726].

(69) Katso Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen päätösasiakirja (EYVL L 1, 3.1.1994, s. 3).

(70) ETA-sopimuksen 56 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan, tämän rajoittamatta EY:n komission toimivaltaa EY:n jäsenvaltioiden välistä kauppaa koskevissa asioissa, EVV:llä on toimivalta myös tapauksissa, joissa kyseisen yrityksen liikevaihto EFTA-valtioiden alueella on 33 prosenttia tai enemmän niiden liikevaihdosta ETA-alueella.

(71) Katso jäljempänä luku 5 "Vaikutukset EY:n jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja ETA-sopimuksen osapuolten väliseen kauppaan".

(72) Yhdistetyt asiat T-305/94 jne., Limburgse Vinyl Maatschappij NV ja muut v. komissio (PVC II) (Kok. 1999, s. II-931, 715 kohta).

(73) Tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeuskäytännössä, jonka tulkintaa EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan termeistä "sopimukset" ja "yhdenmukaistetut menettelytavat" tarkastellaan jäljempänä, mainitaan ennen ETA-sopimuksen allekirjoittamista vakiintuneet periaatteet. Samaa tulkintaa sovelletaan näihin termeihin myös ETA-sopimuksen 53 artiklan yhteydessä. Viittaukset 81 artiklaan koskevat siksi myös 53 artiklaa.

(74) Asia 48/69, Imperial Chemical Industries v. komissio (Kok. 1972, s. 619, 64 kohta).

(75) Yhdistetyt asiat 40-48/73 jne., Suiker Unie ja muut v. komissio (Kok. 1975, s. 1663).

(76) Katso myös ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio asiassa T-7/89, Hercules v. komissio (Kok. 1991, s. II-1711, 256 kohta).

(77) Katso tuomioistuimen tuomio asiassa C-199/92 P, Hüls v. komissio (Kok. 1991, s. I-4287, 158-166 kohta).

(78) Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio asiassa T-7/89, Hercules v. komissio, 264 kohta.

(79) 696 kohta.

(80) Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio asiassa T-7/89, Hercules v. komissio, 262 ja 263 kohta.

(81) Tuomioistuimen tuomio asiassa C-49/92, komissio v. Anic (Kok. 1999, s. I-4125, 83 kohta).

(82) Katso ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio asiassa T-25/95, Cimenteries CBR ym. v. komissio (Kok. 2000, s. II-491, 2430 kohta).

(83) Komission 11 artiklan nojalla lähettämään tietopyyntöön Degussalta saadun vastauksen mukaan tämä kokous järjestettiin Lissabonissa 15.-17.3.1992. Vastauksessaan väitetiedoksiantoon Degussa viittaa tähän vuoden 1982 "Barcelonan" kokouksena, mutta ilmeisesti siinä pitäisi lukea "Lissabon" eikä "Barcelona".

(84) Katso esimerkiksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio asiassa T-25/95, Cimenteries SBR v. komissio (Kok. 2000, s. II-491); ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio asiassa T-21/99, Dansk Rorindustrie A/S v. komissio, 41-49 kohta (ei vielä julkaistu); ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio asiassa T-12/89, Solvay & Cie SA v. komissio (Kok. 1992, s. II-907, 98 ja 99 kohta); ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio asiassa T-141/89, Tréfileurope v. komissio (Kok. 1995, s. II-791, 85 ja 86 kohta).

(85) Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio asiassa T-25/95, Cimenteries SBR v. komissio (Kok. 2000, s. II-491, 3927 kohta). Katso myös ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiot asioissa T-374/94, T-375/94, T-384/94 ja T-388/94 European Night Services v. komissio (Kok. 1998, s. II-3196, 136 kohta), jossa tuomioistuin on todennut tämän nimenomaan hintojen määräämistä koskevien sopimusten yhteydessä.

(86) Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio asiassa T-13/89, Imperial Chemical Industries v. komissio (Kok. 1992, s. II-1021, 304 kohta).

(87) Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätös yhdistetyissä asioissa 209-215 ja 218/78 Van Landewyck ja muut v. komissio (Kok. 1980, s. 3125, 170 kohta).

(88) Asia 48/69, Imperial Chemical Industries (Kok. 1972, s. 619, 132 ja 133 kohta).

(89) Asia 107/82, AEG-Telefunken (Kok. 1983, s. 3151, 50 kohta).

(90) Asia T-65/89, BPB Industries (Kok. 1993, s. II-389, 149 kohta). (Tuomioistuimen hylkäämä valitus asiassa C-310/93 (Kok. 1995, s. I-865).

(91) Tuomioistuimen tuomio asiassa C-286/98, Stora Kopparbergs Bergslags AB (Kok. 2000, s. I-9925, 29 kohta).

(92) Komission päätökset polypropeeniasiassa (EYVL L 230, 18.8.1986, s. 1, 96 kohta); PVC-asiassa (EYVL L 74, 17.3.1989, s. 1, 43 kohta); ja kartonkiasiassa (EYVL L 243, 19.9.1994, s. 1, 156 kohta). Katso myös asia T-6/89, Enichem Anic SpA v. komissio (polypropeeni) (Kok. 1991, s. II-1623). Tuomio jätti voimaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion asiassa C-49/92 P, Komissio v. Anic Partecipazioni SpA (Kok. 1999, s. I-4125). Katso myös asia T-327/94, SCA Holdings Ltd. v. komissio (Kok. 1998, s. II-1373). Tuomio jätti voimaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion asiassa C-297/98 P, SCA Holdings Ltd (Kok. 2000, s. I-10101).

(93) Asia T-352/94, Mo och Domsjö AB v. komissio (Kok. 1998, s. II-1989, 87 kohta).

(94) Katso myös tuomioistuimen päätökset asiassa Stora Kopparbergs Bergslags AB v. komissio (Kok. 2000, s. I-9925, 37 ja 38 kohta).

(95) Vastauksessaan väitetiedoksiantoon Aventis viittaa 17 päivänä tammikuuta 2002 päivättyyn komissiolle osoitettuun kirjeeseensä, jossa se esittää perustelut sille, miksi sen mielestä päätös pitäisi osoittaa AAN:lle eikä Aventis SA:lle.

(96) Neuvoston 28 päivänä marraskuuta 1994 Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä antaman asetuksen (EY) N:o 2894/94 5 artiklan mukaan "Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklassa (...) ilmaistut periaatteet täytäntöön panevia yhteisön säännöksiä on sovellettava soveltuvin osin" (EYVL L 305, 30.11.1994, s. 6).

(97) EYVL C 207, 18.7.1996, s. 4.

(98) Katso 61 kappale.

(99) Kartellin jäsenet pitivät hallussaan lähes koko markkinoita kartellin varhaisina vuosina. Kun Monsanto (Novus vuodesta 1991) tuli markkinoille, kartellin jäsenet menettivät vähän kerrallaan markkinaosuuksiaan. Rikkomisajan lopulla osallistujien hallussa oli kuitenkin yhä yli 60 prosenttia maailman ja Euroopan metioniinimarkkinoista.

(100) [1806-1809].

(101) 1 Yhdysvaltain dollari = 1,61147 Saksan markkaa vuonna 1990 - (Eurostatin virallinen vaihtokurssi).

(102) 1 Yhdysvaltain dollari = 1,61147 Saksan markkaa vuonna 1990 - (Eurostatin virallinen vaihtokurssi).

(103) 1 Yhdysvaltain dollari = 1,61147 Saksan markkaa vuonna 1990 - (Eurostatin virallinen vaihtokurssi).

(104) 1 Yhdysvaltain dollari = 1,61147 Saksan markkaa vuonna 1990 - (Eurostatin virallinen vaihtokurssi).

(105) Asia T-308/94 (Kok. 1998, s. II-925, 230 kappale).

(106) Aventisin vastaus komission väitetiedoksiantoon, s. 14.

(107) Katso esimerkiksi komission päätös asiassa COMP/36.545/F3 Aminohapot, 365 kappale (EYVL L 152, 7.6.2001, s. 24).

(108) Katso 98 kappale ja sitä seuraavat kappaleet.

(109) Asia T-308/94, Cascades SA v. komissio (Kok. 1998, s. II-925, 230 kohta).

(110) Kuten edellä on todettu; katso kohta "Osoitus".

(111) Nippon Soda ei myöskään täytä B kohdan a alakohdassa asetettuja ehtoja.

(112) Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 20 päivänä helmikuuta 2001 antama tuomio asiassa T-112/98, Mannesmann Röhren-Werke AG v. komissio ja tuomioistuimen tuomio asiassa 374/87, Orkem v. komissio (Kok. 1989, s. 3283, 35 kohta).

(113) Tuomioistuimen tuomio asiassa 374/87, Orkem v. komissio (Kok. 1989, s. 3283, 27 kohta).

(114) Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 20 päivänä helmikuuta 2001 antama tuomio asiassa T-112/98, Mannesmann Röhren-Werke AG v. komissio, 70 kohta ja 77 ja 78 kohta; tuomioistuimen päätös asiassa 374/87, Orkem v. komissio (Kok. 1989, s. 3283, 37 ja 38 kohta ja 40 kohta). Katso myös tuomioistuimen tuomio asiassa C-227/92 P, Hoechst AG v. komissio (Kok. 1989, s. 2859) sekä julkisasiamies Mischon 20 päivänä syyskuuta 2001 asiassa C-94/2000, Roquette Frères SA v. komissio, ilmaisema näkemys asetuksen N:o 17 14 artiklaan perustuvista komission valtuuksista täyttää EY:n perustamissopimuksen mukainen velvollisuutensa tuoda esille kaikki EY:n perustamissopimuksen 81 tai 82 artiklaan kohdistuvat rikkomiset.

(115) Sama, 78 kohta.