1.

2.

3.

4.

5.

5 a

6.

6 a

6 b

6 c

7.

8.

8 a

9.

10.

11.

12.

13.

14.

14 a

14 b

—

henkilöt, joita koskevista vastaavanlaisista rajanylitysluvista määrätään paikallista rajaliikennettä, jota Italiassa kutsutaan paikalliseksi rajaliikenteeksi tai retkeilyliikenteeksi, koskevissa kahdenvälisissä sopimuksissa (1),

—

merimiehet, jotka käyvät maissa 6.5.2 kohdan mukaisesti.

1.3.1 (2)

Kansallisen lainsäädännön mukaan toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa yksittäisille henkilöille tai ryhmille erityisluvan ylittää ulkorajan muualta kuin vahvistetulta rajanylityspaikalta tai muina kuin vahvistettuina aukioloaikoina,

Lupa voidaan kuitenkin myöntää vain, jos sitä pyytävät henkilöt esittävät rajan ylittämiseksi vaaditut asiakirjat.

1.3.2

Belgian kuningaskunnan, Tanskan kuningaskunnan, Ranskan tasavallan, Luxemburgin suurherttuakunnan ja Alankomaiden kuningaskunnan kansalaiset voivat ylittää kaikkialta sen valtion rajat, jonka kansalaisia he ovat.

1.3.3

Paikalliseen rajaliikenteeseen, jota Italiassa kutsutaan paikalliseksi rajaliikenteeksi tai retkeilyliikenteeksi, sovellettavat, 1.2 kohdan määräyksiä koskevat poikkeukset myönnetään niiden kahdenvälisten sopimusten nojalla, joita jäsenvaltiot ovat tehneet sellaisten kolmansien maiden kanssa, jotka ovat niiden naapurivaltioita (1).

2.1

Liitteessä 4 on luettelo kunkin sopimuspuolen tunnustamista asiakirjoista, jotka oikeuttavat ylittämään ulkorajat ja joihin viisumivelvollisille ulkomaalaisille voidaan myöntää viisumi. Liitteessä 11 on luettelo Schengenin yleissopimuksen 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista oleskeluluvista ja paluuviisumeista sekä niiden mallit.

—

enintään kolmen kuukauden pituiseen oleskeluun tarkoitetut viisumit;

—

kauttakulkuviisumit;

—

kelpoisuusalueeltaan rajoitetut viisumit enintään kolmen kuukauden pituiseen oleskeluun,

—

yli kolmen kuukauden pituiseen oleskeluun tarkoitetut viisumit.

3.1.1

Liitteessä 5 on luettelo niistä valtioista, joiden kansalaisilta kaikki sopimuspuolet vaativat viisumin. Siinä lueteltujen valtioiden kansalaisille myönnetään yhtenäinen viisumi. Jos vain yksi sopimuspuoli vaatii ulkomaalaisilta viisumin, se myös myöntää heille yhtenäisen viisumin ja ottaa tällöin huomioon yleissopimuksen 5 artiklan 1 kohdan määräykset. Viisumissa mainitaan, että vain kyseinen sopimuspuoli vaatii sen haltijalta viisumin. Jos useat sopimuspuolet vaativat ulkomaalaiselta viisumin, yhtenäinen viisumi, jonka yksi näistä sopimuspuolista on myöntänyt tämän kohdan (kolmannen virkkeen) määräysten mukaisesti, on voimassa myös muiden viisumia vaativien sopimuspuolten alueella.

3.1.2

Liitteessä 6 on viisumitarran tekninen kuvaus. Liitteessä 6 a on ohjeet viisumitarran täyttämiseksi. Liitteessä 6 b on merkinnät, jotka sopimuspuolet tarvittaessa tekevät huomautuksille varattuun kenttään. Liitteessä 6 c on ohjeet koneellisesti luettavaan kenttään tehtäviä merkintöjä varten.

3.1.3

Liitteessä 7 on viisumitarran malleja ja niihin mahdollisesti tehtäviä merkintöjä.

3.1.4

Viisumitarraan painetut tiedot ovat englannin ja ranskan kielillä sekä kyseisen jäsenvaltion virallisilla kielillä.

3.2.1

Kelpoisuusalueeltaan rajoitetun viisumin myöntää:

3.2.2

Kelpoisuusalueeltaan rajoitettu viisumi on kansallinen viisumi, joka on voimassa vain sen myöntäneen valtion tai sen myöntäneiden valtioiden alueella. Tällaisen viisumin haltija ei voi vedota yleissopimuksen 19 artiklaan halutessaan oleskella muiden sopimuspuolten alueella.

3.2.3

Kelpoisuusalueeltaan rajoitetulla viisumilla on erityiset tuntomerkit. Liitteessä 8 on tällaisen viisumin malli.

3.2.4

Liitteessä 8 a esitetään periaatteet ja menettelyt, joiden mukaisesti sopimuspuolille ilmoitetaan kelpoisuusalueeltaan rajoitettujen viisumien myöntämisestä, mitätöimisestä ja peruuttamisesta, yhtenäisen viisumin voimassaoloajan lyhentämisestä ja kansallisten oleskelulupien myöntämisestä.

3.3.1

Pitkäaikaista oleskelua varten myönnettävät viisumit ovat kansallisia viisumeita. Kyseisen viisumin haltija voi kulkea muiden sopimuspuolten alueen kautta vain siirtyäkseen viisumin myöntäneen sopimuspuolen alueelle edellyttäen, että hän täyttää yleissopimuksen 5 artiklan 1 kohdan a, d ja e alakohdassa määrätyt edellytykset eikä ole maahantulokieltoluettelossa siinä sopimusvaltiossa, jonka alueen kautta hän aikoo kulkea.

3.3.2

Liitteessä 9 on pitkäaikaista oleskelua varten myönnettävän viisumin malli.

4.1.1

Maahantulon syiden perustelemiseksi tai niiden uskottavuuden arvioimiseksi ulkomaalaista voidaan muun muassa vaatia esittämään yksi tai useampia seuraavista asiakirjoista:

4.1.2

Ulkomaalaisilla, jotka aikovat tulla sopimuspuolten alueelle, on oltava toimeentuloon tarvittavat varat aiotun oleskelun ajaksi sekä paluumatkaa tai yhteisön ulkopuoliseen maahan suuntautuvaa kauttakulkumatkaa varten. Toimeentuloon tarvittavat varat arvioidaan oleskelun tarkoituksen mukaan majoituksen ja elintarvikkeiden keskimääräisten hintojen perusteella. Liitteessä 10 on kunkin sopimuspuolen vuosittain vahvistamat ohjeelliset varat.

Toimeentuloon tarvittavien varojen riittävyys arvioidaan esimerkiksi hallussa olevan käteisen rahan, matkasekkien, luottokorttien, riittävien eurosekkien ja eurosekkikortin sekä takuukirjeiden perusteella.

—

ulkomaalainen on tuomittu rikoksesta, josta seuraa vähintään vuoden vapausrangaistus,

—

ulkomaalaisen voidaan perustellusti epäillä syyllistyneen vakaviin rikoksiin, yleissopimuksen 71 artiklassa tarkoitetut rikokset mukaan lukien, tai hänen voidaan epäillä suunnittelevan kyseisiä rikoksia jonkin sopimuspuolen alueella,

—

ulkomaalainen on ollut sellaisen käännytys- tai karkotustoimenpiteen kohteena, johon liittyy maahantulo- tai oleskelukielto tai jonka perusteella se voidaan määrätä.

1.1.1

Rajalla toimivan poliisin tai kunkin sopimuspuolen muun, kansallisen lainsäädännön mukaisesti rajavartiotehtävistä vastaavan laitoksen virkamiehet suorittavat tarkastukset ulkorajoilla.

Nämä laitokset ovat:

1.1.2

Näitä tehtäviä hoitaessaan virkamiehillä on kansallisen lainsäädännön mukaiset rajavartijan toimivaltuudet sekä valtuudet ryhtyä rikosoikeudellisiin toimiin.

1.2.1

Ulkorajaliikenteen tarkastaminen käsittää seuraavat seikat:

1.2.2

Rajalla toimivan poliisin on noudatettava suhteellisuusperiaatetta tehtävien suorittamisessa.

1.3.1

Schengenin yleissopimuksen 6 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukainen henkilöllisyyden toteamiseksi tehtävä vähimmäistarkastus käsittää henkilöllisyyden tarkastamisen saatujen tai esitettyjen matkustusasiakirjojen perusteella sekä rajanylitykseen oikeuttavan asiakirjan voimassaolon ja väärentämiseen tai väärennökseen viittaavien merkkien esiintymisen yksinkertaisen ja nopean tarkastamisen.

1.3.2

Yleissopimuksen 6 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukainen perusteellinen tarkastus käsittää vähimmäistarkastuksen lisäksi:

1.3.3

Kaikille henkilöille tehdään vähimmäistarkastus maahantulon ja maastapoistumisen yhteydessä, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta 1.3.5.1, 1.3.5.2 ja 1.3.5.3 kohdan määräysten soveltamiseen.

Ulkomaalaisille tehdään pääsääntöisesti perusteellinen tarkastus maahantulon ja maastapoistumisen yhteydessä.

1.3.4

Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden kansalaisille suoritetaan perusteellinen tarkastus maahantulon ja maastapoistumisen yhteydessä yksittäistapauksissa, kun on syytä epäillä, että kyseinen henkilö voi vaarantaa yleisen järjestyksen, turvallisuuden tai kansanterveyden.

1.3.5

Maarajoilla suoritettavia tarkastuksia voidaan erityisolosuhteissa lieventää. Tällaisten olosuhteiden voidaan katsoa vallitsevan silloin, kun tarkastuspisteisiin pääsyä edeltävät odotusajat muodostuvat liikennemäärien vuoksi kohtuuttomiksi, vaikka kaikki saatavilla oleva henkilöstö, välineistö ja järjestelyresurssit on otettu käyttöön.

1.4.1

Maahanpääsyn epäämistä koskeva päätös on välittömästi tai mahdollisen kansallisen lainsäädännön mukaisen määräajan päätyttyä täytäntöönpantava perusteltu päätös, jolla sellaiselta ulkomaalaiselta, joka ei täytä Schengenin yleissopimuksen 5 artiklassa tarkoitettuja maahantuloedellytyksiä, evätään pääsy jonkin sopimuspuolen alueelle ja lupa oleskella siellä. Ulkomaalaisen on annettava ilmoitus päätöksen vastaanottamisesta. Päätöksen tekee kansallisen lainsäädännön nojalla toimivaltainen taho, joka ilmoittaa myös mahdolliset muutoksenhakukeinot.

1.4.1 a)

Jos maahantulo evätään, tarkastuksesta vastaava virkamies merkitsee passiin lähtemättömällä mustalla musteella yliviivaten mitätöidyn maahantuloleiman.

1.4.2

Tarkastuksista vastaavat virkamiehet varmistavat, että ulkomaalainen, jolta on evätty maahanpääsy, ei saavu sopimuspuolen alueelle tai muussa tapauksessa poistuu sieltä välittömästi.

1.4.3

Jos jokin liikenteenharjoittaja on tuonut ilmateitse, meritse tai maitse rajalle ulkomaalaisen, jolta on evätty maahanpääsy, paikallinen toimivaltainen viranomainen määrää tämän liikenteenharjoittajan ottamaan ulkomaalaisen viipymättä uudelleen vastuulleen. Liikenteenharjoittaja voi joutua vastaamaan majoituksesta, ylläpidosta ja paluumatkasta aiheutuvista kuluista. Paikallinen toimivaltainen viranomainen määrää liikenteenharjoittajan kuljettamaan ulkomaalaisen joko siihen kolmanteen maahan, josta hänet on kuljetettu, siihen kolmanteen maahan, joka on myöntänyt rajanylitykseen oikeuttavan asiakirjan, tai mihin tahansa kolmanteen maahan, jonne hänen pääsynsä on taattu. Jos liikenteenharjoittaja ei voi välittömästi noudattaa edelleenkuljetusmääräystä, sen on varmistettava, että jokin toinen liikenteenharjoittaja kuljettaa ulkomaalaisen välittömästi kolmanteen maahan. Edelleenkuljetusta odotettaessa paikallisen toimivaltaisen viranomaisen on kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja paikalliset olosuhteet huomioon ottaen ryhdyttävä tarvittaviin toimiin estääkseen laittoman maahantulon ulkomaalaisilta, joilta on evätty maahanpääsy (esimerkiksi heidät pidetään lentoaseman kansainvälisellä alueella, heitä ei päästetä maihin satamissa tai heidät otetaan säilöön).

1.4.4

Jos tarkastuksesta vastaava virkamies toteaa, että SIS:ään on liitetty lyhytaikaista oleskelua varten myönnetyn viisumin haltijaa koskeva maahantulokieltoilmoitus, hän mitätöi viisumin merkitsemällä siihen leiman ”MITÄTÖN”. Hänen on välittömästi ilmoitettava asiasta maansa keskusviranomaisille. Tässä yhteydessä noudatettava menettely on esitetty liitteessä 8 a.

Jos lyhytaikaista oleskelua varten myönnetyn viisumin haltijalta evätään maahanpääsy, sovelletaan 1.4.1 a kohdan määräyksiä.

1.4.5

Tapaukset, joissa maahanpääsy on evätty, on merkittävä rekisteriin tai luetteloon, jossa mainitaan henkilöllisyys, kansallisuus, rajanylitykseen oikeuttavan asiakirjan viitetiedot sekä maahanpääsyn epäämissyyt ja kyseinen päivämäärä.

1.4.6

Jos ulkomaalainen täyttää sekä maahanpääsyn epäämistä että vangitsemista koskevat edellytykset, on otettava yhteyttä toimivaltaisiin oikeusviranomaisiin siitä päättämiseksi, mihin toimiin olisi kansallisen lainsäädännön mukaisesti ryhdyttävä.

1.4.7 (3)

Erityisjärjestelyjä, jotka koskevat yhteisön lainsäädännön piiriin kuuluvia henkilöitä (Euroopan unionin kansalaisia, Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen osapuolina olevien valtioiden kansalaisia, Sveitsin valaliiton kansalaisia sekä edellä mainittujen perheenjäseniä), selostetaan 6.1.1-6.1.4 kohdassa.

1.4.5 ja 1.4.6 kohdan säännöksiä sovelletaan myös Euroopan unionin kansalaisiin, Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen osapuolina olevien valtioiden kansalaisiin ja Sveitsin valaliiton kansalaisiin.

Toisessa alakohdassa mainittujen säännösten lisäksi sovelletaan 1.4.1 a, 1.4.3, 1.4.4, 1.4.8 kohtaa (jollei 6.1.4 kohdan säännöksistä muuta johdu) ja 1.4.9 kohtaa myös Euroopan unionin kansalaisten, Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen osapuolina olevien valtioiden kansalaisten ja Sveitsin valaliiton kansalaisten perheenjäseniin, jotka eivät ole mainittujen valtioiden kansalaisia.

1.4.8

Jos ulkomaalainen, joka ei täytä Schengenin yleissopimuksen 5 artiklan 1 kohdan mukaisia maahantuloedellytyksiä, vetoaa kyseisen yleissopimuksen 5 artiklan 2 kohdan määräyksiin ja pyytää maahanpääsyä ja kauttakulkua muun kuin sen sopimuspuolen ulkorajan kautta, joka poikkeuksellisesti suostuu myöntämään hänelle oleskeluoikeuden, hänet on käännytettävä ja hänen on annettava jatkaa matkaansa viimeksi mainitun sopimuspuolen ulkorajalle päästäkseen tämän maan alueelle.

1.4.9

Jos ulkomaalaisella on voimassa olevan matkustusasiakirjan lisäksi jonkin sopimuspuolen myöntämä, liitteessä 11 tarkoitettu oleskelulupa tai paluuviisumi tai tarvittaessa molemmat asiakirjat, hänet on päästettävä maahan ja hänelle on myönnettävä kauttakulkuoikeus Schengenin yleissopimuksen 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti, jotta hän voi matkustaa kyseisen sopimuspuolen alueelle, paitsi jos sen sopimuspuolen, jonka ulkorajalla hän pyytää maahanpääsyä, kansallisessa luettelossa on hänestä maahantulon ja kauttakulun estämistä koskeva ilmoitus.

2.1.1

Seuraavat asiakirjat leimataan sopimuspuolen alueelle saavuttaessa:

Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioiden kansalaisten asiakirjoihin ei merkitä maahantuloleimaa.

2.1.2

Maastapoistumisleima merkitään sellaisiin rajanylitykseen oikeuttaviin asiakirjoihin, joissa on oleskelun kokonaiskestoa koskevan rajoituksen sisältävä toistuvaisviisumi.

2.1.3

Henkilön saapuessa maahan ensimmäisen kerran leima merkitään mahdollisuuksien mukaan siten, että se peittää viisumin reunan haittaamatta viisumin tai viisumitarran turvatekijöiden luettavuutta. Jos leimoja on merkittävä useita (esimerkiksi toistuvaisviisumiin), ne merkitään viisumin sisältävän sivun vastapäiselle sivulle.

Jos kyseistä sivua ei voida käyttää, leima merkitään seuraavalle sivulle.

2.1.4

Maahantulon ja maastalähdön varmentamiseen olisi käytettävä erimuotoisia leimoja (suorakulmainen maahantuloon, suorakulmainen pyöristetyin reunoin maastalähtöön). Näissä leimoissa olisi oltava kyseisen valtion tunnuskirjain tai -kirjaimet, rajanylityspaikan nimi, päivämäärä, sarjanumero ja kuvatunnus, joka osoittaa ylitetyn rajan tyypin (maa-, meri- tai ilmaraja).

2.1.5

Maahantulo- ja maastalähtöleimaa ei merkitä:

2.1.6

Ulkomaalaisen pyynnöstä maahantulo- tai maastalähtöleiman merkitsemisestä voidaan poikkeuksellisesti luopua, jos leiman merkitseminen saattaisi aiheuttaa asianomaiselle vakavaa haittaa. Tällaisessa tapauksessa maahantulo tai maastalähtö merkitään erilliselle paperille, jossa on nimi ja passin numero.

2.2.1

Pääasiallisena tavoitteena ulkorajojen vartioinnissa muualla kuin rajanylityspaikoilla ja näiden rajanylityspaikkojen vartioinnissa muulloin kuin niiden aukioloaikoina on estää luvattomat rajanylitykset, torjua rajat ylittävää rikollisuutta ja soveltaa tai toteuttaa rajan laittomasti ylittäneisiin henkilöihin kohdistuvia toimenpiteitä.

2.2.2

Vartiointi suoritetaan poliisitaktisten kriteerien mukaisesti ja käytännön tilanteen edellyttämällä riittävällä henkilökunnalla. Vartiointijaksoja muutetaan usein ja yllättäen siten, että luvattomaan rajanylitykseen liittyy aina riski.

2.2.3

Vartioinnin suorittavat liikkuvat yksiköt, jotka partioivat tai asettuvat asemiin sellaisiin paikkoihin, jotka tiedetään tai on havaittu ongelmallisiksi, ja tällaisella vartioinnilla pyritään ottamaan kiinni rajaa laittomasti ylittävät henkilöt. Vartiointiin voidaan käyttää myös teknisiä keinoja kuten elektronisia laitteita.

2.2.4

Käytetyt keinot olisi valittava toimintaolosuhteiden ja erityisesti rajan tyypin ja luonteen (maa-, sisävesi- tai meriraja) mukaisesti.

—

rajatarkastuksista vastaavan paikallisen virkamiehen ja kuhunkin ryhmään kuuluvien muiden virkamiesten nimet,

—

1.3.5 kohdan mukaisesti toteutetut henkilötarkastusten lievennykset,

—

rajalla myönnetyt passia vastaavat asiakirjat ja viisumit tai luvat,

—

kiinniotetut henkilöt ja valitukset (rikokset ja hallinnolliset rikkomukset),

—

henkilöt, joilta on evätty maahantulo tai maastalähtö (lukumäärä ja kansallisuudet),

—

muut erityisen merkitykselliset poliisitoimenpiteet tai oikeustoimet,

—

erityiset tapahtumat.

3.1.1

Liikkumista rajanylityspaikoilla olisi valvottava asianmukaisella tavalla varmistaen samanaikaisesti sekä tehokkaat henkilötarkastukset että tieliikenteen turvallisuus ja sujuvuus. Tarvittaessa olisi ryhdyttävä toimenpiteisiin liikenteen ohjaamiseksi ja pysäyttämiseksi yhteen sijoitettuja kansallisia valvonta-asemia koskevien sopimusten mukaisesti.

3.1.2

Ajoneuvoissa matkustavat henkilöt voivat pääsääntöisesti jäädä ajoneuvoon tarkastuksen ajaksi. Tarkastukset tehdään periaatteessa tarkastusaseman ulkopuolella ajoneuvon vieressä. Jos paikalliset olosuhteet sallivat, perusteelliset tarkastukset tehdään ajoradan vieressä tätä tarkoitusta varten varatuilla paikoilla. Henkilökunnan turvallisuuden vuoksi kahden rajatarkastuksista ja -valvonnasta vastaavan virkamiehen tai tullimiehen olisi, mikäli mahdollista, suoritettava tarkastukset.

3.1.3

Liikenteen ollessa vilkasta paikallisen säännöllisen linja-autoliikenteen matkustajat tarkastetaan ensin, jos tilanne paikalla sen sallii.

3.2.1

Rajatarkistuksista ja -valvonnasta vastaavien viranomaisten on varmistettava, että junamatkustajat ja rautatiehenkilöstö, myös se henkilöstö, joka ylittää ulkorajan tavarajunassa tai tyhjässä junassa, tarkastetaan II osan 1.2, 1.3 ja niitä seuraavien kohtien määräysten mukaisesti.

3.2.2

Rautatieliikenteen tarkastukset voidaan suorittaa kahdella tavalla:

Tällaiset tarkastukset suoritetaan yhteen sijoitettuja kansallisia tarkastusasemia koskevien sopimusten määräysten mukaisesti.

3.2.2.a)

1.

Suurnopeusmatkustajajunien liikennöinnin helpottamiseksi voivat junareitin varrella olevat valtiot yhteisellä sopimuksella päättää, että tarkastukset suoritetaan määräasemalla ja/tai junassa asemien välillä, jos matkustajat eivät poistu junasta edeltävällä tai edeltävillä asemilla.

2.

Jos rautatieyhtiö voi ottaa kolmannesta maasta saapuviin ja useita kertoja sopimusvaltioiden alueella pysähtyviin juniin matkustajia vain jäljellä olevaa Schengenin alueen kautta kulkevaa matkaa varten, näille matkustajille tehdään maahantulotarkastus määräasemalla tai junassa, jos se valtio, jonka alueella määräasema sijaitsee, on yhtynyt edellä 1 alakohdassa tarkoitettuun sopimukseen ja vastaa näin ollen maahantulotarkastuksista.

Päinvastaisessa tilanteessa matkustajille tehdään maastapoistumistarkastus.

3.

Matkustajille, jotka matkustavat 2 alakohdassa tarkoitetussa junassa sopimuspuolten alueella, on ennen lähtöä selvästi ilmoitettava, että heille voidaan tehdä henkilötarkastus matkan aikana tai määräasemalla.

3.2.3

Tarkastuksista vastaava paikallinen virkamies voi määrätä vaunujen ontot tilat tarkastettaviksi silloin tällöin tai erityissyistä, tarvittaessa junanvalvojan avustuksella, sen varmistamiseksi, ettei niihin ole kätketty henkilöitä tai tavaroita, joita rajatarkastus koskee.

Tarkastukset suorittava virkamies toimii kansallisen toimivaltansa nojalla. Jos on syytä olettaa, että junaan on kätkeytynyt henkilöitä, joiden on ilmoitettu tai epäilty tehneen rikoksen, tai ulkomaalaisia, jotka aikovat tulla laittomasti maahan, ja jos tarkastava virkamies ei kansallisten määräysten mukaisesti voi toimia asiassa, hänen on ilmoitettava asiasta niille sopimusvaltioille, joiden aluetta kohden tai joiden alueen kautta juna kulkee.

3.2.4

Makuu- tai lepovaunuissa matkustavien henkilöiden rajanylitykseen oikeuttavat asiakirjat tarkastetaan periaatteessa junailijan vaunuosastossa edellyttäen, että hän on kerännyt kyseiset asiakirjat toimintaansa koskevien sääntöjen mukaisesti ja pitää ne saatavilla tarkastusta varten. Tarkastuksen aluksi on varmistuttava kaikkien henkilöiden rajanylitykseen oikeuttavien asiakirjojen saatavilla olosta vertaamalla niitä junan matkustaja- ja/tai paikanvarausluetteloon. Silloin tällöin tai erityissyistä on tarkastettava osastoissa matkustavien henkilöllisyys, mahdollisesti junailijan läsnäollessa.

3.3.1 (5)

Henkilötarkastusten, myös käsimatkatavaroiden tarkastusten, suorittamispaikka määräytyy seuraavasti:

3.3.2

Henkilötarkastukset suoritetaan periaatteessa lentokoneen ulkopuolella. Sen varmistamiseksi, että matkustajat pystytään tarkastamaan II osan 1 ja 2 kohdan mukaisesti, vahvistettuina rajanylityspaikkoina toimivilla lentokentillä on yhteisymmärryksessä lentokenttäviranomaisten ja liikenteenharjoittajan kanssa ohjattava matkustajat tarkastuksia varten varattuihin tiloihin. Lentokenttäviranomaisten on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta asiattomat eivät pääsisi kauttakulkualueen kaltaisille suljetuille alueille tai pääse poistumaan sieltä.

3.3.3

Lentokoneen miehistön henkilötarkastuksia koskevat erityismääräykset ovat II osan 6.4.2 kohdassa.

3.3.4

Jos kansainvälisellä lennolla olevan lentokoneen on pakottavassa tapauksessa välittömän vaaran vuoksi tai viranomaisten määräyksestä laskeuduttava kentälle, joka ei ole vahvistettu rajanylityspaikka, kyseinen lentokone voi jatkaa lentoaan vasta saatuaan siihen luvan rajatarkastuksista ja -valvonnasta vastaavilta viranomaisilta sekä tulliviranomaiselta. Tämä koskee myös ilman lupaa laskeutuvaa ulkomaista lentokonetta. Lentokoneiden matkustajien tarkastuksiin sovelletaan II osan 1 ja 2 kohdan määräyksiä.

3.3.5

Järjestelyistä, joita noudatetaan

maahantulon ja maastalähdön yhteydessä, säädetään kansallisessa laissa tai mahdollisesti määrätään kahdenvälisissä sopimuksissa.

3.3.6.1

Matkustajien tarkastaminen II osan 1 ja 2 kohdan määräysten mukaisesti on varmistettava myös sellaisilla lentokentillä, jotka eivät kyseisen maan lainsäädännön mukaisesti ole kansainvälisiä lentokenttiä, mutta joilla saadaan harjoittaa kansainvälistä lentoliikennettä.

3.3.6.2

Näillä lentokentillä ei pääsääntöisesti tarvita käytännön järjestelyitä sisäisten ja ulkoisten lentojen matkustajien ohjaamiseksi toisistaan erillisiin tiloihin. Kun liikennemäärät eivät edellytä tarkastuksista vastaavien virkailijoiden pysyvää läsnäoloa, heidän ei tarvitse olla jatkuvasti paikalla näillä lentokentillä, jos on varmistettu, että he ovat tarvittaessa saapuvilla hyvissä ajoin.

3.3.6.3

Jos tällaisella lentokentällä ei ole tarkastuksista vastaavia virkamiehiä jatkuvasti paikalla, lentokenttäviranomaisen on ilmoitettava kansainvälisen lennon saapumisesta ja lähdöstä rajatarkastuksista vastaaville viranomaisille hyvissä ajoin etukäteen. Myös muihin poliisiviranomaisiin voidaan turvautua, jos se on kansallisen lain mukaan sallittua.

3.3.7

Riskien ehkäisemiseksi kaikilla lentokentillä on tarkastettava myös sisäisten lentojen matkustajat, jos ei ole voitu varmasti todeta, että lento on lähtenyt yksinomaan sopimuspuolten alueelta tai matkalla sinne eikä se ole laskeutunut kolmannen maan alueella.

3.4.1.1

”Meriliikenteellä” tarkoitetaan kaikkea ammattimaista merenkulkua kahden tai useamman sataman tai ankkuripaikan välillä lukuun ottamatta säännöllistä lauttaliikennettä, huviveneilyä, rannikkokalastusta ja sisävesiliikennettä.

3.4.1.2

”Matkustajalla” tarkoitetaan meriliikennettä koskevien kansainvälisten määräysten mukaisesti henkilöä, joka on aluksella mutta joka ei kuulu henkilöstöön.

3.4.1.3

”Aluksen henkilöstöllä” tarkoitetaan henkilöitä, jotka on otettu palvelukseen suorittamaan merenkulkuun suoraan liittyviä toimia aluksella ja joiden nimet ovat miehistöluettelossa.

3.4.1.4

”Laivanselvittäjällä” tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka edustaa paikan päällä varustamoa kaikissa laivanvarustamiseen liittyvissä toimissa.

3.4.1.5

”Säännöllisellä lauttaliikenteellä” tarkoitetaan liikennöintiä, jossa lähtö- tai määräsatamana ovat yksinomaan muut sopimuspuolten alueella sijaitsevat satamat ilman käyntiä sopimuspuolten alueen ulkopuolella sijaitsevassa satamassa ja jossa kuljetetaan henkilöitä ja ajoneuvoja säännöllisen aikataulun mukaisesti.

3.4.1.6

”Risteilyaluksella” tarkoitetaan alusta, joka kulkee etukäteen laaditun ohjelman mukaista reittiä, jonka matkustajat osallistuvat yhteiseen ohjelmaan eri satamiin tehtävine turistikäynteineen ja josta ei periaatteessa jätetä matkustajia matkan varrelle tai johon ei oteta uusia matkustajia matkan varrelta.

3.4.1.7

”Huviveneilyllä” tarkoitetaan yksityisessä käytössä olevia purje- ja/tai moottorialuksia, joita käytetään urheilu- tai matkailutarkoituksiin.

3.4.1.8

”Rannikkokalastuksella” tarkoitetaan kalastustoimintaa aluksilla, jotka palaavat päivittäin tai muutaman päivän välein sopimuspuolten alueella sijaitsevaan satamaan käymättä välillä jossakin kolmannessa maassa sijaitsevassa satamassa.

3.4.2.1

Tarkastus suoritetaan periaatteessa tulo- tai lähtösatamassa aluksessa tai tätä tarkoitusta varten varatussa paikassa, joka sijaitsee sataman välittömässä läheisyydessä.

Asiaa koskevien sopimusten mukaisesti tarkastus voidaan suorittaa myös matkan aikana tai kolmannen valtion alueella aluksen saapuessa satamaan tai lähtiessä satamasta.

3.4.2.2

Tarkastuksen tarkoituksena on varmistaa se, että sekä henkilöstö että matkustajat täyttävät II osan 1 ja 2 kohdassa asetetut edellytykset.

3.4.2.3

Meriliikenteen tarkastusta voidaan keventää 1.3.5 kohdan mukaisten erityisolosuhteiden vallitessa.

Jos erittäin vilkkaan liikenteen vuoksi ja koko henkilöstö- ja organisaatioresurssien käyttöönotosta huolimatta osoittautuu mahdottomaksi tarkastaa kaikkia matkustajia, virkamiehet voivat suorittaa satunnaistarkastuksia sen mukaan, mitä vastuussa oleva paikallinen virkamies on määrännyt pidettäväksi ensisijaisena kyseisessä tilanteessa. Tällöin tulotarkastukset ovat periaatteessa etusijalla lähtötarkastuksiin nähden.

3.4.2.4

Henkilöstön jäsenten tarkastaminen toteutetaan II osan 6.5 kohdan ja sitä seuraavien kohtien määräysten mukaisesti.

3.4.3.1

Aluksen päällikkö tai vaihtoehtoisesti laivayhtiötä edustava laivanselvittäjä laatii kahtena kappaleena luettelon henkilöstön jäsenistä ja, jos mahdollista, myös matkustajista ja antaa luettelon satamaan tultaessa toimivaltaisille viranomaisille aluksella tai tämän läheisyydessä suoritettavaa tarkastusta varten. Jos luetteloa ei voida force majeure -syistä antaa valvontaviranomaisille, sen jäljennös on toimitettava rajanylityspaikalle tai toimivaltaiselle merenkulkuviranomaiselle, jonka tehtävänä on toimittaa se viipymättä niille viranomaisille, joilla on valtuudet suorittaa rajatarkastuksia.

Kun kyseessä on säännöllinen lauttaliikenne, aluksen päällikkö tai vaihtoehtoisesti laivayhtiötä edustava laivanselvittäjä ei ole velvollinen laatimaan matkustajaluetteloa.

3.4.3.2

Yksi jäljennös kummastakin luettelosta palautetaan tarkastuksen suorittaneen virkamiehen asianmukaisesti allekirjoittamana aluksen päällikölle, jonka on kyettävä esittämään se pyynnöstä satamassaoloaikana.

3.4.3.3

Aluksen päällikön tai vaihtoehtoisesti laivanselvittäjän on ilmoitettava viipymättä kaikista henkilöstön kokoonpanossa tai matkustajien määrässä tapahtuneista muutoksista.

3.4.3.4

Aluksen päällikön on lisäksi ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille viipymättä ja, jos mahdollista, jo ennen aluksen saapumista satamaan, aluksella olevista salamatkustajista. Salamatkustajat jäävät kuitenkin aluksen päällikön vastuulle.

3.4.3.5

Aluksen päällikön tai vaihtoehtoisesti laivanselvittäjän on ilmoitettava aluksen lähdöstä rajavalvontayksiköille hyvissä ajoin ja asianomaisessa satamassa voimassa olevien määräysten mukaisesti. Jos hän ei voi ilmoittaa kyseisille yksiköille, hänen on annettava asiasta tieto asianomaiselle merenkulkuviranomaiselle. Toinen jäljennös aikaisemmin täytetystä ja allekirjoitetusta luettelosta tai luetteloista palautetaan kyseisille yksiköille.

3.4.4.1

Edellä 3.4.1.5 kohdassa tarkoitetun säännöllisen lauttaliikenteen aluksilla olevia matkustajia ja henkilöstöä ei periaatteessa tarkasteta.

3.4.4.2

Jos risteilyalus poikkeaa useassa perättäisessä sopimuspuolten alueella olevassa satamassa käymättä kyseisen alueen ulkopuolella olevassa satamassa, tarkastus suoritetaan periaatteessa vain ensimmäisessä ja viimeisessä sopimuspuolten alueella sijaitsevassa satamassa.

3.4.4.3

Kolmannesta valtiosta tulevilla huvialuksilla olevat henkilöt tarkastetaan pääsääntöisesti, kun alus saapuu sopimuspuolten alueen rajanylityspaikaksi vahvistettuun satamaan ja kun se lähtee sieltä.

Mikäli huvialus aikoo kuitenkin poikkeuksellisesti saapua satamaan, joka ei ole vahvistettu rajanylityspaikka, siitä on ilmoitettava rajaviranomaisille, jos mahdollista, ennen aluksen saapumista satamaan tai joka tapauksessa sen saapuessa satamaan. Ilmoitus matkustajista tehdään antamalla luettelo aluksella olevista henkilöistä paikallisille viranomaisille. Luettelo on rajaviranomaisten käytettävissä.

Kukin sopimuspuoli voi edellyttää, että kolmannesta valtiosta tulevien huvialusten on ankkuroitava vahvistettuun maahantulosatamaan, jossa aluksella olevat henkilöt tarkastetaan.

Tarkastuksessa luovutetaan asiakirja, joka sisältää aluksen tekniset tiedot ja aluksella olevien henkilöiden nimet.

Jäljennös tästä asiakirjasta annetaan ensimmäisen vahvistetun maahantulosataman viranomaisille ja toinen jäljennös viimeisen vahvistetun sataman viranomaisille ennen kolmanteen maahan lähtemistä. Aluksen asiakirjoissa on säilytettävä jäljennös tästä luettelosta niin kauan kuin alus viipyy jonkin sopimuspuolen aluevesillä.

Jos aluksen on force majeure -syistä poikettava johonkin toiseen satamaan, on otettava yhteys lähimmän vahvistetun maahantulosataman viranomaisiin.

3.4.4.4

Sellaisten rannikkokalastusalusten henkilöstöjä, jotka palaavat päivittäin tai lähes päivittäin rekisteröintisatamaan tai johonkin sopimuspuolten alueella olevaan toiseen satamaan poikkeamatta kolmannen valtion alueella sijaitsevaan satamaan, ei tavallisesti tarkasteta. Jos kolmannen valtion rannikko sijaitsee kuitenkin sopimuspuolen alueen välittömässä läheisyydessä, olisi suoritettava satunnaistarkastuksia laittoman maahanmuuton torjumiseksi. Tätä määräystä sovelletaan myös urheilukalastusta harjoittaviin henkilöihin, jotka viettävät satunnaisesti päivän tällaiseen tarkoitukseen käytetyllä aluksella.

Sellaisten rannikkokalastusalusten henkilöstöt, joita ei ole rekisteröity sopimuspuolen alueella sijaitsevassa satamassa, tarkastetaan 3.4.2 ja 6.5 kohdan määräysten mukaisesti.

Aluksen päällikön tai vaihtoehtoisesti laivanselvittäjän on ilmoitettava tarvittaessa toimivaltaisille viranomaisille miehistöluetteloissa tapahtuneista muutoksista ja aluksella mahdollisesti olevista matkustajista.

a)

Ulkomaalaiset tarkastetaan erillään Euroopan unionin ja Euroopan talousalueen jäsenvaltioiden kansalaisista, joille suoritetaan vain vähimmäistarkastus. Infrastruktuuri on mahdollisuuksien mukaan järjestettävä tämän mukaisesti.

b)

Ne matkustajat, jotka eivät käytä ajoneuvoa (jalankulkijat), on tarkastettava erikseen.

c)

Henkilöautojen matkustajat tarkastetaan itse ajoneuvossa.

d)

Linja-autojen matkustajien kanssa menetellään samalla tavalla kuin jalankulkijoiden. Heidän on poistuttava linja-autosta tarkastusta varten.

e)

Autonkuljettajat ja heidän mahdolliset avustajansa tarkastetaan ajoneuvossa. Suosituksena on, että heidät tarkastettaisiin erillään muista matkustajista.

f)

Käyttöön on syytä asettaa riittävä määrä tarkastuspisteitä tarkastusten nopeuttamiseksi. Tarvittaessa on otettava käyttöön toinen tarkastuslinja.

g)

Matkustajien käyttämiä ajoneuvoja sekä tarvittaessa niiden kuormia ja muita kuljetettavia tavaroita on tarkastettava vähintään satunnaisesti erityisesti laittomien maahanmuuttajien paljastamiseksi.

h)

Lauttaliikenteen alusten henkilöstön kanssa menetellään samalla tavalla kuin kauppa-alusten henkilöstön jäsenten.

3.5.1

Ulkorajan ylittävällä sisävesiliikenteellä tarkoitetaan kaikenlaisten laivojen, veneiden ja uivien alusten käyttöä ansio- tai huvitarkoituksiin joissa, kanavissa ja järvissä.

3.5.2

Henkilöstön jäsenillä tai vastaavilla henkilöillä tarkoitetaan ansiotarkoituksiin käytettävien alusten päällikköä ja aluksella työskenteleviä henkilöitä, jotka mainitaan miehistöluettelossa, ja näiden henkilöiden aluksella oleskelevia perheenjäseniä.

3.5.3

Sovelletaan asiaa koskevia 3.4.1 kohdan määräyksiä sekä 3.4.2, 3.4.3 ja 3.4.4 kohdan määräyksiä.

keskusviranomaisten kesken:

keskusviranomaisten ja tarvittaessa tarkastuspisteiden kesken:

Tietoja vaihdetaan keskus- tai paikallisviranomaisten kesken tietojen luonteesta riippuen seuraavin keinoin:

—

ulkomaalaisella on voimassa oleva rajanylitykseen oikeuttava asiakirja (ks. liite 4),

—

ulkomaalainen täyttää Schengenin yleissopimuksen 5 artiklan 1 kohdan a, c, d ja e alakohdan mukaiset maahanpääsyedellytykset,

—

ulkomaalainen esittää maahantuloonsa ennalta arvaamattoman ja pakottavan syyn ja mahdollisuuksien mukaan sitä koskevan todisteen (esimerkiksi perheenjäseniä koskevat vakavat ja yllättävät tapahtumat, sairaudenhoito, lentoreitin vaihto teknisistä tai ilmatieteellisistä syistä, kiireelliset työhön liittyvät syyt), ja

—

ulkomaalaisen paluu hänen kotimaahansa tai hänen kauttakulkunsa kolmanteen maahan on taattu.

5.1

Rajalla kauttakulkuviisumia sopimuspuolten alueelle hakevan ulkomaalaisen on täytettävä 5 kohdassa mainitut edellytykset ja hänellä on oltava tarpeelliset viisumit matkan jatkamiseksi muihin kauttakulkumaihin, jotka eivät ole sopimuspuolia, ja määränpäänä olevaan valtioon. Kauttakulkumatka sopimuspuolten alueella voi kestää enintään viisi päivää. Sen on oltava riittävän pitkä suoraan kauttakulkuun asianomaisen sopimuspuolen tai asianomaisten sopimuspuolten alueelta mukaan lukien kyseiseen matkaan kuuluvat pakolliset tai tavanomaiset pysähdykset.

5.2

Viisumi myönnetään lyömällä leima tai kiinnittämällä tarra sellaiseen matkustusasiakirjaan, johon voidaan myöntää viisumi. Jos matkustusasiakirjassa ei ole riittävästi tilaa, leima merkitään tai tarra kiinnitetään poikkeuksellisesti kyseiseen asiakirjaan liitettävälle erilliselle lisälehdelle. Erillisten lisälehtien mallit ovat liitteessä 12.

5.3

Ohjeet yhtenäisen viisumin myöntämiseksi rajalla ovat liitteessä 14.

5.4

Viisumin myöntämisen yhteydessä perittävät maksut ovat liitteessä 14 a.

5.5

Luettelo viisumihakemuksista, joista on neuvoteltava etukäteen keskusviranomaisten kanssa 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti, on liitteessä 14 b.

5.6

Rajalla myönnetyt viisumit on tilastoitava.

6.1.1

Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden kansalaisilla on oltava sopimuspuolten alueelle tullessaan voimassa oleva liitteessä 4 tarkoitettu rajanylitykseen oikeuttava asiakirja, mutta heiltä ei vaadita viisumia.

6.1.2

Viisumi vaaditaan niiltä ulkomaalaisilta, joilla jäsenvaltioiden kansalaisten perheenjäseninä on yhteisön oikeuden mukaan oikeus vapaaseen liikkuvuuteen mutta joilta heidän kansalaisuutensa perusteella vaaditaan viisumi sopimuspuolten alueelle pääsemiseksi. Tämä ei rajoita 6.2 kohdassa tarkoitettua mahdollisuutta päästä maahan ilman vaadittavaa viisumia.

Oikeus vapaaseen liikkuvuuteen koskee seuraavia perheenjäseniä:

6.1.3

Euroopan yhteisön jäsenvaltion kansalaiselta, jolla on rajanylitykseen oikeuttava asiakirja, voidaan evätä pääsy jonkin muun sopimuspuolen alueelle kuin sen, jonka kansalainen hän on, vain silloin, kun hänen oletetaan olevan uhkana yleiselle järjestykselle tai valtion turvallisuudelle (tai kansanterveydelle). Tätä varten on mahdollista tarkistaa kansalliset luettelot etsintäkuulutetuista henkilöistä, mikä voi johtaa maahanpääsykieltoon.

Jos tarkastuksesta vastaava virkamies epää tällaisessa tapauksessa Euroopan yhteisön jäsenvaltion kansalaiselta pääsyn sopimuspuolen alueelle, virkamies antaa tälle kirjallisen ilmoituksen epäämisestä perusteluineen.

6.1.4

Lukuun ottamatta tapauksia, joissa henkilöllä ei ole kohdassa 6.1.2 tarkoitettuja asiakirjoja, kyseisessä kohdassa mainituilta ulkomaalaisilta voidaan evätä maahanpääsy vain yleiseen järjestykseen, valtion turvallisuuteen tai kansanterveyteen liittyvien erityisten syiden perusteella. Tehtäessä päätös viisumin myöntämisestä rajalla Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden kansalaisten perheenjäsenille, joilla on oikeus vapaaseen liikkuvuuteen mutta joilta vaaditaan viisumi, on noudatettava hyväntahtoisuutta.

Maahanpääsykieltoon sovelletaan 1.4.1 kohdan määräyksiä kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

6.3.1

Pakolaisen matkustusasiakirja, joka on myönnetty 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehdyn pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen (pakolaisia koskeva Geneven yleissopimus) perusteella, hyväksytään asiakirjaksi, joka oikeuttaa haltijan ylittämään rajan.

Kansallisessa lainsäädännössä säädetään niitä henkilöitä koskevista viisumijärjestelyistä, joilla on pakolaisen matkustusasiakirja. Seuraavat erityissäännöt on kuitenkin otettava huomioon:

6.3.2

Kansalaisuudettomien henkilöiden matkustusasiakirja, joka on myönnetty 28 päivänä syyskuuta 1954 tehdyn valtiottomien henkilöiden oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen mukaisesti, hyväksytään asiakirjaksi, joka oikeuttaa haltijan ylittämään rajan lukuun ottamatta Portugalin tasavallan alueelle pääsyä.

Kansalaisuudettomien henkilöiden matkustusasiakirjan haltijalta vaaditaan viisumi maahanpääsemiseksi, ellei hänellä ole jonkin sopimuspuolen myöntämää oleskelulupaa.

6.4.1

Henkilöiltä, joilla on 7 päivänä joulukuuta 1944 tehdyn siviili-ilmailua koskevan yleissopimuksen liitteessä 9 tarkoitettu lentäjän lupakirja tai miehistön jäsenkortti, ei vaadita passia eikä viisumia edellyttäen, että tehtäviään hoitaessaan:

6.4.2

Ilma-alusten miehistön tarkastukset määräytyvät II osan 1.3 kohdan määräysten mukaisesti.

Ilma-alusten miehistölle on tarkastuksissa annettava etusija aina kun se on mahdollista. Näin ollen heidät tarkastetaan joko ennen matkustajia tai tähän tarkoitukseen erityisesti varatuissa tiloissa. Satunnaistarkastukset riittävät miehistölle, jonka tarkastushenkilöstö tuntee virkatehtäviensä takia.

6.5.1

”Merimiehillä” tarkoitetaan 3.4.1.3 kohdan määritelmän mukaista henkilöstöä.

6.5.2

Merimiehet, joilla on merimieskirja tai merenkulkijain henkilöllisyystodistus (myönnetty 13 päivänä toukokuuta 1958 tehdyn Geneven yleissopimuksen mukaisesti), voivat 9 päivänä huhtikuuta 1965 tehdyn Lontoon yleissopimuksen määräysten ja kansallisten säännösten mukaisesti oleskella maissa sen sataman paikkakunnalla, jossa heidän aluksensa poikkeaa, tai lähikunnissa ilmoittautumatta rajanylityspaikalla edellyttäen, että heidät on merkitty sen aluksen aikaisemmin tarkastettavaksi toimitettuun miehistöluetteloon, johon he kuuluvat, ja että heillä on viisumi. Jos merimies voi olla uhkana yleiselle järjestykselle tai valtion turvallisuudelle, häneltä voidaan evätä lupa käydä maissa.

6.5.3

Merimiesten, jotka aikovat oleskella satamien lähikuntien ulkopuolella, on täytettävä sopimuspuolten alueelle pääsyä koskevat edellytykset ja heillä on erityisesti oltava voimassa oleva, tarvittaessa viisumilla varustettu matkustusasiakirja ja riittävät toimeentulovarat.

6.5.4

Jollei I osan 1 kohdan ja sitä seuraavien kohtien asiaa koskevista määräyksistä muuta johdu, merimieskirjan tai merenkulkijain henkilöllisyystodistuksen haltijoille voidaan antaa lupa saapua sopimuspuolten alueelle seuraavissa olosuhteissa:

Edellä mainituissa tapauksissa rajatarkastuksista vastaavat virkamiehet suorittavat tarpeellisen tarkastuksen varmistuakseen siitä, ettei maahantulotarkastuksia ole kierretty tähän henkilöryhmään sovellettavien helpotusten johdosta.

Tällainen tarkastus voi käsittää seuraavat seikat:

6.7.1

Rajatyöntekijöiden asema määräytyy sopimuspuolten kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

6.7.2

Rajatyöntekijöiden tarkastuksia koskevat säännöt määräytyvät ulkomaalaisten tarkastuksia koskevien määräysten mukaisesti. Tarkastuksia voidaan lieventää 1.3.5.3 kohdan mukaisesti.

6.8.1

Rajan ylittävät alaikäiset tarkastetaan samalla tavoin kuin aikuiset myös silloin, kun he matkustavat huoltajansa kanssa.

Tarkastushenkilökunnan on kiinnitettävä erityistä huomiota yksin matkustaviin alaikäisiin. Henkilökunnan on mahdollisuuksien mukaan varmistuttava siitä, etteivät alaikäiset poistu alueelta vastoin huoltajansa tahtoa.

(…) (6)

6.9.1

Ryhmämatkan osanottajien kansalaisuus olisi yleensä otettava huomioon päätettäessä, miten perusteellisesti heidät tarkastetaan.

6.9.2

Erityistapauksissa kuten esimerkiksi koululaismatkojen tai eläkeläis- tai pyhiinvaeltajaryhmien yhteydessä tarkastukset voidaan rajoittaa osanottajaluetteloon perustuvaan varmistukseen tai matkustajien satunnaisiin tarkastuksiin. Ryhmänjohtaja on kuitenkin tarkastettava tavanomaiseen tapaan.

—

Yhdistyneiden Kansakuntien kulkulupa, joka myönnetään Yhdistyneiden Kansakuntien ja sen alajärjestöjen henkilöstölle Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen New Yorkissa 21 päivänä marraskuuta 1947 hyväksymän erityisjärjestöjen erioikeuksia ja vapauksia koskevan yleissopimuksen mukaisesti,

—

Euroopan hiili- ja teräsyhteisön (EHTY) korkean viranomaisen myöntämä kulkulupa,

—

Euroopan talousyhteisön (ETY) myöntämä kulkulupa,

—

Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom) myöntämä kulkulupa,

—

Euroopan neuvoston pääsihteerin myöntämä laillisuustodistus,

—

NATOn pääesikunnan myöntämät asiakirjat (sotilashenkilötodistus varustettuna matkustuskäskyllä, matkustusluvalla tai henkilö- tai ryhmäkohtaisella palveluskäskyllä).