32002H0549

Neuvoston suositus,

annettu 21 päivänä kesäkuuta 2002,

jäsenvaltioiden ja yhteisön talouspolitiikan laajoiksi suuntaviivoiksi

(2002/549/EY)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 99 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon komission suosituksen,

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 21 päivänä kesäkuuta 2002 käymän keskustelun,

sekä katsoo, että Euroopan parlamentti on antanut päätöslauselman komission suosituksesta,

SUOSITTELEE SEURAAVAA:

SISÄLLYSLUETTELO

>TAULUKON PAIKKA>

I TALOUSPOLITIIKAN YLEISET SUUNTAVIIVAT

1 JOHDANTO

Euroopan unionilla on tarkasti määritelty talouspolitiikan strategia. Sen avulla pyritään harjoittamaan kasvuun ja vakauteen tähtäävää talouspolitiikkaa, jolla voidaan reagoida riittävällä tavalla talouden muuttuviin olosuhteisiin lyhyellä aikavälillä, ja parantamaan pitkän aikavälin mahdollisuuksia luoda kestävää ja työllistävää kasvua inflaatiota kiihdyttämättä. Vuoden 2002 talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa tätä strategiaa mukautetaan ja päivitetään Barcelonassa 15. ja 16. päivänä maaliskuuta 2002 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston antamien poliittisten linjausten mukaisesti ja ottaen huomioon myös kestävän kehityksen strategian kehittäminen. Suuntaviivoja laadittaessa on otettu huomioon vuoden 2001 suuntaviivojen täytäntöönpanon tarkastelu ja komission kevään 2002 talousennusteissa esittämä arvio talouden tilanteesta ja näkymistä.

Luvussa 2 esitetään näiden suuntaviivojen taloudellinen tausta ja määritellään talouspolitiikan keskeiset haasteet. Luvussa 3 esitetään yleiset talouspoliittiset suositukset, joita sovelletaan kaikkiin jäsenvaltioihin ja yhteisöön. Talouspolitiikan painopistealueet vaihtelevat kokonaisstrategian puitteissa jonkin verran jäsenvaltioittain talouden kehityksen, näkymien, rakenteiden ja instituutioiden erojen vuoksi. Suuntaviivojen II osassa esitetäänkin maakohtaiset talouspoliittiset suositukset, joissa nämä erot on otettu asianmukaisesti huomioon.

Koska jatkuvasti on pyrittävä ottamaan oppia tehostetusta koordinoinnista saaduista kokemuksista ja koska Barcelonassa kokoontunut Eurooppa-neuvosto vaati selkeyttämään menettelyjä ja keskittymään pikemminkin suuntaviivojen täytäntöönpanotoimintaan kuin niiden vuosittaiseen laatimiseen, talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen muoto ja laatimistiheys voi muuttua vuodesta 2003. Vuoden 2002 suuntaviivoissa on kuitenkin päädytty jatkamaan edellisen vuoden muotoa.

2 PAINOPISTEALUEET JA TALOUSPOLITIIKAN VAATIMUKSET

2.1 Talouden elpyminen käynnistymässä

EU:n taloudelle oli vuonna 2001 leimaa-antavaa talouden toimeliaisuuden jyrkkä ja odottamaton hidastuminen. Talouspolitiikka joutui koetukselle ja työllisyyden kasvu hidastui.

Nyt on kuitenkin näkyvissä yhä enemmän merkkejä talouden vakautumisesta ja piristymisestä. Talouspoliittinen reagointi, terveet talouden perustekijät, luottamuksen ja ulkoisen kysynnän parantuminen, joihin liittyy haitallisten talouden sokkien vaikutuksen lientyminen, ovat toimineet tämän elpymisen lähtökohtana. Sujuvasti tapahtuneet euroon siirtyminen vuonna 1999 ja euroseteleiden ja -kolikoiden käyttöönotto vuonna 2002 ovat tervetullut osoitus vakaudesta ja luottamuksesta. Vaikka riskit kehityksen heikkenemisestä ja epävarmuus eivät ole hellittäneet, EU:n talouden odotetaan voimistuvan lähelle potentiaalista kasvuvauhtia tai sen yli vuoden 2002 loppupuolella ja vuoden 2003 alussa, eli samaan aikaan, jolloin näihin suuntaviivoihin sisältyvät suositukset on pantava täytäntöön.

Koska talouden tilanne heijastuu työmarkkinakehitykseen viiveellä, on epätodennäköistä, että työllisyys- ja työttömyyskehitys parantuisivat näkyvästi ennen vuotta 2003. Inflaatiopaineiden odotetaan säilyvän maltillisina keskipitkällä aikavälillä ja YKHI-inflaation vakiintuvan noin 2 prosentin tasolle vuoden 2002 aikana.

>PIC FILE= "L_2002182FI.000401.TIF">

>PIC FILE= "L_2002182FI.000402.TIF">

2.2 Keskeiset haasteet

Euroopan unionin talouspolitiikan tärkein haaste on nykyisten ja tulevien kansalaisten hyvinvoinnin parantaminen. Talouspolitiikan on sen vuoksi tähdättävä tasapainoiseen ja kestävään talouden toiminnan kasvuun. Lissabonissa kokoontunut Eurooppa-neuvosto ilmaisi tämän keskeisen haasteen yleistavoitteena, jonka mukaan Euroopasta tehdään vuoteen 2010 mennessä maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin osaamistalous, jossa kestävä kasvu kyetään yhdistämään uusien ja parempien työpaikkojen luomiseen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tiivistämiseen.

Lähtökohdat ovat hyvät, sillä talouden perustekijät ovat terveellä pohjalla, talouspolitiikat ovat asianmukaiset eikä taloudessa ole merkittäviä tasapainottomuuksia. Rakennemuutosten edistymisellä on edesautettu viime vuosien parantunutta talouskehitystä ja uusien työpaikkojen syntymistä. Nyt on jatkettava näiden saavutusten pohjalta ja vahvistettava entisestään tulevan kasvun perustaa. EU:n laajentumisen vuoksi on entistä kiireellisempää, että EU on riittävän dynaaminen ja joustava.

Vaikka edistystä on jo tapahtunut, potentiaalista kasvuvauhtia on lisättävä, jotta taloudelle annetaan liikkumavaraa täyteen elpymiseen ennen kuin kapasiteettirajoitteet johtavat hintojen nousupaineisiin. Lisäksi työvoiman tarjonta kiristyy pitkällä aikavälillä, kun väestön ikääntymisen vaikutus alkaa tuntua täysimääräisesti, jolloin potentiaalinen kasvuvauhti hidastuu, ellei toteuteta toimia tuottavuuden parantamiseksi ja työvoimaosuuden ja työllisyyden lisäämiseksi.

Talousuudistuksia on nopeutettava, jotta talouden suorituskykyä voidaan parantaa ja vastata Lissabonissa asetettuihin haasteisiin täystyöllisyyden mahdollistavien olosuhteiden saavuttamiseksi. Toimet on keskitettävä neljälle alueelle: i) talouden puitteiden vakauden turvaaminen ja niiden vahvistaminen entisestään, ii) uusien ja parempien työpaikkojen luomisen edistäminen, työvoimaosuuden nostaminen ja pitkään jatkuvan työttömyyden vähentäminen, iii) tuottavuuden voimakkaan kasvun edellytysten vahvistaminen ja iv) kestävän kehityksen edistäminen nykyisten ja tulevien sukupolvien hyväksi.

i) Taatut ja entistä vahvemmat makrotalouden puitteet

Taatut ja entistä vahvemmat makrotalouden puitteet helpottavat kaikissa olosuhteissa asianmukaisen talouspolitiikan harjoittamista ja tarjoavat siten ympäristön, jossa yrittäjyys- ja innovaatiokulttuurin avulla huolehditaan kestävästä ja vakaasta talouskasvusta, tasoitetaan talouden suhdanteita ja vahvistetaan sisäistä dynamiikkaa ja kestävyyttä. Tällainen ympäristö tukee keskipitkän aikavälin kasvua sekä yrittäjyys- ja innovaatiokulttuuria ja lisää vaurautta, koska talous voi hyötyä täysimääräisesti talousuudistusten edistymisestä.

Viimeaikainen talouden laskusuhdanne on korostanut selkeiden poliittisten puitteiden merkitystä ja vakaus- ja kasvusopimuksen yhteydessä sovitun keskipitkän aikavälin rahoitusaseman nopeaa saavuttamista.

Vahvat talouspolitiikan puitteet

Euroalueen rahapolitiikan ensisijainen tavoite on hintojen vakauden ylläpito. Rajoittamatta tämän tavoitteen täyttämistä rahapolitiikka tukee yleisiä talouspolitiikkoja yhteisössä. Hintojen vakautta ylläpitäessään sillä on merkittävä rooli tuotannon vakauttamisessa trendikasvun vauhtiin sekä suotuisan ympäristön luomisessa talouden tarjontapuolen ja potentiaalisen kasvun vahvistamiselle. Sitoutuminen hintavakauteen on vaalinut vakauskulttuuria, vähentänyt epävarmuutta ja muodostanut maltilliselle palkkakehitykselle suotuisat olosuhteet, millä on luotu tarpeellinen perusta investointiystävälliselle ympäristölle. Tästä todistavat hyvin vakaat, alle 2 prosentin inflaatio-odotukset.

Terve finanssipolitiikka muodostaa EU:n talouden puitteiden toisen pilarin. Yleisesti ottaen finanssipolitiikan ohjenuorana on oltava tarve välttää myötäsyklisiä linjauksia, jotka voivat johtaa jyrkkiin heilahteluihin taloudellisessa toiminnassa ja kestämättömiin rakenteellisiin taseisiin ja viedä pohjan yhteisen rahapolitiikan hintavakaustavoitteelta. Koska finanssipoliittiseen hienosäätöön liittyy lukuisia riskejä ja epävarmuustekijöitä erityisesti ajoituksen, tehokkuuden ja sen peruuttamattomuuden osalta, politiikan pitäisi antaa automaattisten vakauttajien toimia symmetrisesti taloussuhdanteen ajan, edellyttäen että samalla noudatetaan liiallisen alijäämän 3 prosentin rajaa. Sen lisäksi, että lähes tasapainoinen tai ylijäämäinen julkisen talouden rahoitusasema antaa automaattisille vakauttajille mahdollisuuden toimia vapaasti ja symmetrisesti, sen avulla voidaan tasaisesti supistaa julkisyhteisöjen velkaa ja korkomenoja suhteessa BKT:een siten parantaen julkisen rahoituksen kestävyyttä ja mahdollisuuksia selvitä julkisen talouden haasteista, mm. väestön ikääntymisestä. Lisäksi jäsenvaltioiden, jotka haluaisivat harjoittaa harkinnanvaraista politiikkaa, olisi hankittava tarvittava liikkumavara. Tämä finanssipolitiikan perusfilosofia on ankkuroitu vakaus- ja kasvusopimukseen, joka auttaa rahapolitiikkaa vakaan hintakehityksen ylläpitämisessä ja osaltaan suosii tällä tavoin talouskasvua ja jatkuvaa työpaikkojen syntymistä edistäviä olosuhteita.

Tasapainoisen talouskehityksen edistäminen edellyttää, että päätöksentekijät sovittavat talouspolitiikkansa tiiviisti yhteen ja että neuvosto, euroryhmä ja EPK käyvät jatkuvaa ja hedelmällistä vuoropuhelua, johon komissio osallistuu, kunnioittaen EKPJ:n riippumattomuutta kaikilta osin. Myös työmarkkinaosapuolten osallistumisella talouskeskusteluun on tärkeä merkitys.

Euroalueen talouksien keskinäisen riippuvuuden kasvu edellyttää, että menetelmiä ja menettelyjä talouspolitiikan koordinoimiseksi, täytäntöönpanon tehostamiseksi ja läpinäkyvyyden lisäämiseksi tarkistetaan säännöllisesti.

Julkisen talouden terveen rahoitusaseman saavuttaminen

On välttämätöntä saada päätökseen siirtymävaihe, jonka aikana julkisen talouden rahoitusasema saatetaan lähelle tasapainoa tai ylijäämäiseksi, jotta EMUsta ja vakaus- ja kasvusopimuksen sisältämistä finanssipolitiikan koordinaatiojärjestelyistä saadaan täysi hyöty. Siihen saakka talouden olosuhteiden heikentyessä vallitsee ristiriitainen valintatilanne ottaen huomioon, ettei 3 prosentin viitearvoa tule rikkoa; toisaalta julkista taloutta olisi vakautettava, jotta keskipitkän aikavälin rahoitusasema saavutettaisiin; toisaalta kokonaistuotannon vaihtelua olisi tasoitettava antamalla automaattisten vakauttajien toimia täysin vapaasti. Sen vuoksi kaikkien jäsenvaltioiden onkin pyrittävä entistä määrätietoisemmin pääsemään lähellä tasapainoa olevaan tai ylijäämäiseen rahoitusasemaan mahdollisimman nopeasti ja viimeistään vuoteen 2004 mennessä. Sen lisäksi, että finanssipolitiikalla pitäisi luoda liikkumavaraa automaattisten vakauttajien vapaalle toiminnalle, finanssipolitiikkaa on ohjattava julkisen talouden laadun ja kestävyyden parantamiseen. Mahdollisuudet terveen julkisen talouden rahoitusaseman saavuttamiseksi on käytettävä, ennen kuin väestön ikääntymisen vaikutukset alkavat tuntua voimakkaammin.

ii) Lisää uusia ja parempia työpaikkoja, korkeampi työllisyysaste ja vähemmän pitkäaikaistyöttömyyttä

EU:n työllisyyden kasvun keskipitkän aikavälin analyysi osoittaa vahvaa kasvua. Suotuisan talouden tilanteen ohella työpaikkojen voimakkaaseen lisääntymiseen vuodesta 1997 ovat vaikuttaneet myös jäsenvaltioiden työmarkkinauudistukset, joihin on ryhdytty mm. Euroopan työllisyysstrategian ja talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen nojalla. Uudistuksiin sisältyy toimia, joilla on vähennetty työvoimakustannuksia ja/tai parannettu työvoiman sopeutumiskykyä, maltillisen palkkapolitiikan jatkuminen, reaalipalkkojen joustavuuden lisääntyminen, verojärjestelmien ja vähäisemmässä määrin etuusjärjestelmien uudistukset. Myös työmarkkinat ovat kehittyneet joustavammiksi, mikä näkyy osa-aikatyön ja määräaikaisten työsuhteiden suurena osuutena uusista työpaikoista.

Vaikka kehitys on 1990-luvun loppupuolella ollut myönteistä, henkilöstöresurssit ovat Euroopan unionissa edelleen vajaakäytössä ja rakenneongelmia on vielä jäljellä. Työttömyys - erityisesti pitkäaikaistyöttömyys - on edelleen korkealla tasolla useissa jäsenvaltioissa, ja olisi estettävä se, että odotettu suhdanteesta johtuva työttömyyden lisäys vuonna 2002 aiheuttaisi lisäyksen myös rakennetyöttömyyteen. Työttömyys on usein keskittynyt vähemmän kehittyneille alueille ja muita haavoittuvampiin työntekijäryhmiin. Monissa jäsenvaltioissa esiintyy kuitenkin tilanteita, joissa suuren työttömyyden ohella on työvoimapula ja työmarkkinaolosuhteet vaihtelevat usein huomattavasti alueelta toiselle, mikä osoittaa työvoiman kysynnän ja tarjonnan välisen epäsuhdan, joka johtuu osittain maantieteellisen ja ammatillisen liikkuvuuden esteistä sekä tarvittavien taitojen puutteesta ja siitä, että palkkakehitystä ei ole eriytetty.

Lisäksi erityisesti naisten ja ikääntyvien työntekijöiden työvoimaosuus on epätyydyttävän alhainen, ja huomattavia ponnisteluja tarvitaan työllisyysasteen nostamiseksi Lissabonissa ja Tukholmassa asetettujen tavoitteiden tasolle myös väestön ikääntymisen seurauksiin valmistautumiseksi. Lissabonin tavoitteiden toteuttaminen tarkoittaa noin 15 miljoonan työpaikan lisäystä EU:ssa vuosina 2002-2010. Väestön ikääntymisen vaikutuksiin valmistautumiseksi Barcelonan Eurooppa-neuvosto on kehottanut korottamaan todellista keskimääräistä eläkkeellesiirtymisikää EU:ssa noin viidellä vuodella vuoteen 2010 mennessä.

Sen vuoksi on määrätietoisesti jatkettava työttömyyden vähentämiseen tähtäävää politiikkaa ja kokonaisstrategiaa työvoimaosuuden nostamiseksi, kuten Barcelonan Eurooppa-neuvosto suositteli. Tähän sisältyvät vero- ja etuusjärjestelmien uudistaminen ja muut toimet, joilla uudistetaan työmarkkinoita, vahvistetaan kannustimia ottaa vastaan työpaikka, mahdollistetaan työmarkkinoille osallistuminen, parannetaan työmahdollisuuksista tiedottamista, liitetään pitkäaikaistyöttömien työelämään paluuseen aktiivinen työmarkkinapolitiikka, edistetään yrittäjyyttä ja parannetaan edellytyksiä, joilla yritykset voivat kannattavasti palkata lisää työvoimaa. Käynnistävänä voimana voi toimia henkisten voimavarojen kasvattaminen, jota kautta työntekijän ammattitaito kehittyy koko hänen elämänkaarensa ajan, mikä samalla osaltaan parantaa työn laatua. Työn laatua mittaavia lisäindikaattoreita kehitellään parhaillaan rakenneindikaattoreiden yhteydessä.

iii) Vahvemmat edellytykset voimakkaalle tuottavuuden kasvulle

Korkean elintason säilyttäminen pitemmällä aikavälillä, kun työikäisen väestön osuus alkaa vähentyä väestön ikääntymisen vuoksi, riippuu entistä enemmän tuottavuuden kasvusta. Työn tuottavuus kasvaa EU:ssa suhteellisen hitaasti, ja sen kasvu on itse asiassa hidastunut keskimäärin 1/2 prosenttiyksikköä 1990-luvun aikana, mikä on pääasiassa johtunut rakennemuutosten aiheuttamasta työvoimaintensiteetin kasvusta ja mihin on merkittävästi vaikuttanut vähän koulutettujen ja muiden sellaisten työntekijöiden yhä runsaampi mukaantulo työmarkkinoille, joiden tuotantokyky on keskitasoa heikompi. Jos viimeaikainen työn tuottavuuden hidas kasvu jatkuu, se ei mahdollista kestävää BKT:n 3 prosentin kasvua, jota pidetään tarpeellisena Lissabonissa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Yksityisen sektorin investointeja ja innovaatiotoimintaa hyödyttää todennäköisesti kilpailun ja yrittäjyyden lisääntyminen, joka taasen parantaa tuottavuutta työntekijää kohti ja sitä kautta elintasoa. Mahdollisuuksia parantaa investointi-ilmapiiriä hyödyke-, pääoma- ja työmarkkinoiden rakenneuudistuksilla on runsaasti. Yhtä tärkeitä ovat riittävä sääntely-ympäristö, tehokkaat julkiset palvelut ja verkkotoimiala ja investoinnit sekä yleissivistävään että ammatilliseen koulutukseen sekä työvoiman sopeutumiskyky.

Vaikka rohkaisevaa edistystä on jo tapahtunut, Euroopassa on vielä laajoja hyödykemarkkinasegmenttejä, jotka eivät vielä ole riittävän yhdentyneitä, jotta EU olisi houkutteleva investointikohteena. Uudistuksia on jatkettava energia- ja viestintäverkkojen yhdentämiseksi kaikkialla Euroopassa. Rajatylittävien palveluiden tarjonnan helpottamiseksi, erityisesti jakelusektorilla, ja sekä ammattitaitoisten että ammattitaidottomien työntekijöiden liikkuvuuden lisäämiseksi kansallisen ja yhteisön politiikan koordinointia on parannettava. Rahoituspalveluiden ja pääomamarkkinoiden osalta EMU on jo luonut uusia mahdollisuuksia tehokkuusetujen saavuttamiseksi. Sekä kansallisten viranomaisten että yksityismarkkinoilla toimivien olisi kannettava vastuunsa rahoitusalan pidemmälle viedyn yhdentämisen loppuun saattamiseksi, sillä tehtävää on vielä paljon, kuten näiden suuntaviivojen eri osissa esitetään. Kilpailun lisääminen sisämarkkinoilla johtaa loogisesti kilpailun lisääntymiseen koko maailman tasolla. Euroopan unionin olisi sen vuoksi edelleen noudatettava sellaista yhteistä ulkopolitiikkaa, joka suosii avointa maailman kauppaa ja kannustaa kaikkia WTO:n jäseniä noudattamaan WTO:n sääntöjä.

>PIC FILE= "L_2002182FI.000701.TIF">

>PIC FILE= "L_2002182FI.000801.TIF">

iv) Kestävän kehityksen edistäminen nykyisten ja tulevien sukupolvien hyväksi

Ottamalla huomioon nykyisten ja tulevien sukupolvien tarpeet, joihin kuuluvat esimerkiksi ympäristön kestävyys ja sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus, varmistetaan, että vaurauden lisäämiseen tähtäävillä toimilla edesautetaan täysipainoisesti kansalaisten hyvinvoinnin lisäämistä. Talouspolitiikalla voidaan merkittävästi edistää tämän päämäärän saavuttamista, joka kuitenkin edellyttää merkittäviä poliittisia toimia myös muilla alueilla, joihin liittyy muita kuin talouspoliittisia näkökohtia.

Talouspolitiikalla voidaan esimerkiksi vaikuttaa merkittävästi ympäristön kestävyyden parantamiseen varmistamalla, että taloudellisen toiminnan ulkoiset vaikutukset ympäristöön sisällytetään tuotteen hintaan. Samoin talouspolitiikalla voidaan luoda edellytykset resurssi- ja energiatehokkuudelle ja tätä kautta edistää innovaatioita ja työpaikkojen luomista. Talouspolitiikalla voidaan vaikuttaa myös merkittävästi siihen, että väestön ikääntymisen haasteisiin valmistaudutaan riittävästi erityisesti työvoimaosuuden ja sen taloudellisten seurausten osalta. Tavoitteena on varmistaa talous- ja sosiaalipolitiikan myönteinen keskinäinen vuorovaikutus, jolla tuetaan pitkän aikavälin kestävää työelämään osallistumista samalla kun hyödynnetään henkilöstöresurssit parhaalla mahdollisella tavalla ja huolehditaan sosiaalisen yhteenkuuluvuuden parantumisesta.

Talouspolitiikalla voidaan edesauttaa sosiaalista ja taloudellista yhteenkuuluvuutta eri tavoin. Hyvällä talouskehityksellä tuetaan työpaikkojen luomista, ja työpaikka on paras suoja köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä vastaan. Moderni ja aktiivinen, työntekoon kannustava hyvinvointiyhteiskunta on tärkeä myös tältä kannalta. Kasvuun ja vakauteen tähtäävän talouden puitteet ja tehokkaat hyödyke-, pääoma- ja työmarkkinat ovat myös tärkeät kansallisten ja alueellisten kehityserojen umpeenkuromisen kannalta. Talouspolitiikkaa voidaan parantaa joillakin politiikan lohkoilla ottamalla alueelliset erityisolosuhteet paremmin huomioon. Tärkeä toimenpide on edesauttaa työmarkkinoiden sopeuttamista. Se edellyttää paikallisten olosuhteiden ottamista huomioon palkanmuodostuksessa, erityisesti tuottavuus- ja osaamistasoilla, ja sellaisten tekijöiden vähentämistä, jotka rajoittavat työvoiman maantieteellistä liikkuvuutta. Toimia tällä saralla on jatkettava. Lisäksi olisi vielä pohdittava, kuinka aluepolitiikkaan kohdistettujen julkisten menojen vaikuttavuutta voidaan lisätä parantamalla julkisia kohdentamis- ja toimitusjärjestelmiä.

3 TALOUSPOLIITTISET SUOSITUKSET

3.1 Varmistettava kasvuun ja vakauteen tähtäävä talouspolitiikka

Talouspolitiikalla vaikutetaan keskeisesti kasvun ja työllisyyden edistämiseen ja hintavakauden ylläpitämiseen. Talouspolitiikan tavoitteena on oltava tasapainoisen talouskasvun tukeminen ja kulloisenkin kasvupotentiaalin täysimääräinen toteutuminen ja sillä on myötävaikutettava sellaisten edellytysten syntymiseen, joilla edistetään riittävää säästämistä ja investointeja talouden saattamiseksi kestävälle, nopeamman kasvun ja työllisyyden uralle inflaatiota kiihdyttämättä.

Jäsenvaltioiden on saavutettava terve julkisen talouden rahoitusasema ja säilytettävä se vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisesti. Kaikkien jäsenvaltioiden on huolehdittava vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisesti siitä, että niiden rakenteellinen rahoitusasema saatetaan lähemmäksi tasapainoa tai ylijäämäiseksi tai että ne säilyvät lähes tasapainoisina tai ylijäämäisinä tulevina vuosina.

Julkisen talouden rahoitusasema ((Vuosina 2000, 2001 ja 2002 rahoitusasemaan eivät sisälly UMTS-toimilupien kertaluonteiset myyntitulot.

Kevään 2002 ennusteiden mukaan UMTS-myyntitulot suhteessa BKT:een ovat:

Vuonna 2000: D: 2,5 %, E: 0,1 %, I: 1,2 %, NL: 0,7 %, A: 0,4 %, P: 0,3 %, euroalue: 1,1 %, UK: 2,4 % ja EU-15: 1,2 %.

Vuonna 2001: B: 0,2 %, EL: 0,5 %, E: 0,0 %, F: 0,1 %, euroalue: 0 %, DK: 0,2 % ja EU-15: 0 %.

Vuonna 2002: E: 0,0 %, F: 0,1 %, IRL: 0,2 %, euroalue: 0 % ja EU-15: 0 %.

Saksan vakausohjelmassa vuoden 2004 tavoitteeksi asetettiin - 1 % BKT:sta, mutta helmikuussa pidetyssä Ecofin-neuvostossa Saksan hallitus sitoutui lähellä tasapainoa olevaan tavoitteeseen vuoteen 2004.

Ranskan luvuissa on otettu huomioon ne mukautukset, jotka Ranskan viranomaiset tekivät vuoden 2001 vakausohjelmaan komissiolle 22. tammikuuta 2002 osoittamassaan kirjeessä.)):

Kevään ennuste verrattuna vakaus- ja lähentymisohjelmiin

>TAULUKON PAIKKA>

Euroalueella EKP:n rahapolitiikan ensisijaisena tavoitteena on hintojen vakauden säilyttäminen. Yhteisellä rahapolitiikalla tuetaan myös EU:n yleistä talouspolitiikkaa rajoittamatta kuitenkaan hintavakaustavoitetta.

Yleisesti ottaen jäsenvaltioiden on

i) määriteltävä ja toteutettava finanssipolitiikkansa niin, että ne saavuttavat lähellä tasapainoa olevan tai ylijäämäisen rahoitusaseman ja säilyttävät sen koko suhdannekierron ajan; jos jäsenvaltio ei vielä saavuta lähellä tasapainoa olevaa tai ylijäämäistä rahoitusasemaa, sen on toteutettava kaikki tarpeelliset toimet - vuoden 2002 talousarvion täytäntöönpanossa ja vuoden 2003 talousarvion laadinnassa - varmistaakseen, että nämä keskipitkän aikavälin tavoitteet saavutetaan viimeistään vuonna 2004;

ii) huolehdittava siitä, että verouudistukset rahoitetaan asianmukaisesti, jotta voidaan täyttää sitoumus säilyttää julkinen talous terveellä pohjalla; vältettävä myötäsyklistä finanssipolitiikkaa, mikä tukee tarkoituksenmukaista talouspolitiikkayhdistelmää kansallisella ja euroalueen tasolla; annettava automaattisten vakauttajien toimia täysipainoisesti talouden elpymisen käynnistyessä; varmistettava talousarvioiden määrätietoinen täytäntöönpano, jotta estetään lipsuminen vakausohjelman tavoitteista; ja

iii) vahvistettava edelleen julkista taloutta sen pitkäaikaisen kestävyyden varmistamiseksi hyödyntämällä niitä mahdollisuuksia, joita on käytettävissä ennen väestön ikärakenteen muuttumista.

Euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden osalta Tanskan rahapolitiikka perustuu euroon kiinnitettyyn kiinteän valuuttakurssin politiikkaan ERM2-järjestelmässä, minkä katsotaan edistävän hintavakauden saavuttamista. Ruotsin ja Yhdistyneen kuningaskunnan rahapolitiikan tavoitteena on hintavakaus, johon pyritään inflaatiotavoitteen avulla. Jos tähän päästään onnistuneesti, luodaan puitteet valuuttakurssivakaudelle.

Euroalueen ulkopuolella olevien jäsenvaltioiden on myös ylläpidettävä tervettä julkisen talouden rahoitusasemaa vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisesti. Yleisesti ottaen niiden on

i) määriteltävä ja pantava täytäntöön finanssipolitiikkansa niin, että ne säilyttävät lähellä tasapainoa olevan tai ylijäämäisen rahoitusaseman koko suhdannekierron ajan;

ii) huolehdittava siitä, että verouudistukset rahoitetaan asianmukaisesti, jotta voidaan täyttää sitoumus säilyttää julkinen talous terveellä pohjalla; vältettävä myötäsyklistä finanssipolitiikkaa, mikä tukee tarkoituksenmukaista talouspolitiikkayhdistelmää kansallisella tasolla; annettava automaattisten vakauttajien toimia täysipainoisesti talouden elpymisen käynnistyessä; varmistettava talousarvioidensa määrätietoinen täytäntöönpano, jotta estetään lipsuminen vakausohjelman tavoitteista; ja

iii) vahvistettava edelleen julkista taloutta sen pitkäaikaisen kestävyyden varmistamiseksi hyödyntämällä niitä mahdollisuuksia, joita on käytettävissä ennen väestön ikärakenteen muuttumista.

Talous- ja työllisyystilanteen erojen pitäisi kuvastua jäsenvaltioiden palkkakehityksessä. Hallitusten olisi pyrittävä luomaan työmarkkinaosapuolten palkkaneuvotteluille soveliaat puitteet. Jotta palkkakehitys tukisi osaltaan työllistävää talouspolitiikkayhdistelmää, työmarkkinaosapuolten on jatkettava vastuullista politiikkaa ja solmittava työehtosopimukset jäsenvaltioissa talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa esitettyjen yleisperiaatteiden mukaisiksi. On tarpeen, että

i) nimelliset palkankorotukset ovat johdonmukaiset vakaan hintakehityksen kanssa;

ii) reaalipalkkojen nousu ei ylitä työn tuottavuuden kasvua, ja samalla on tarvittaessa otettava huomioon tarve vahvistaa kapasiteettia lisäävien ja työllisyyttä luovien investointien kannattavuutta ja sittemmin ylläpitää sitä; ja

iii) kansallisissa työvoimajärjestöissä ja keskitetyssä työehtojärjestelmässä otetaan huomioon työmarkkinajärjestöjen itsemääräämisoikeutta kunnioittaen alakohtaisen ja paikallisen palkkakehityksen ja työmarkkinaolosuhteiden välinen suhde ja annetaan palkkojen kehittyä muun muassa tuottavuuden ja ammattitaidollisten erojen mukaisesti. Tämä myös edistää sitä, että voidaan taata EU:n kilpailukyky ja parantaa työllisyyttä eri ammattitaidollisilla ja maantieteellisillä alueilla.

3.2 Parannettava julkisen talouden laatua ja kestävyyttä

Jotta julkisella taloudella voitaisiin edesauttaa parhaalla mahdollisella tavalla kasvua ja työllisyyttä ja Lissabonissa ja Tukholmassa sovittujen tavoitteiden saavuttamista, jäsenvaltioiden on saavutettava terve julkisen talouden rahoitusasema ja ylläpidettävä sitä. Tämä on erityisen tärkeää niiden maiden osalta, joiden on vielä saavutettava vakaus- ja kasvusopimuksessa vaadittu "lähellä tasapainoa oleva tai ylijäämäinen" rahoitusasema. Julkisen velan supistaminen, verojen alentaminen ja keskeisten alojen julkisten investointien rahoittamisen jatkaminen on saatettava sopivaan tasapainoon ja toteutettava tarkoituksenmukaisessa järjestyksessä. Niiden maiden, joilla on suuri julkisen talouden velka ja/tai jotka eivät ole vielä saavuttaneet vakaus- ja kasvusopimuksessa asetettua julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta, on asetettava julkisen talouden vahvistaminen etusijalle: näin autetaan maita valmistautumaan väestön ikääntymisestä aiheutuvaan julkisten menojen kasvuun. Tarkistettujen vakaus- ja lähentymisohjelmien perusteella on laadittu julkisen talouden kestävyyttä koskevia arvioita, jotka vahvistavat, että ellei kauaskantoista uudistusta tehdä, on useissa jäsenvaltioissa olemassa huomattava riski julkisen talouden joutumisesta epätasapainoon tulevaisuudessa väestön ikääntymisen vuoksi.

Tätä varten jäsenvaltioiden on

i) pyrittävä muuttamaan vero- ja sosiaalietuusjärjestelmiä työllisyyttä suosivammiksi, mm. keventämällä kokonaisverorasitusta, uudistamalla vero- ja sosiaalietuusjärjestelmiä kohdennetusti erityisesti matalapalkka-aloilla osana julkisen talouden vakauttamista sekä tehostamalla verojärjestelmiä (ks. lukua 3.3);

ii) parannettava julkisten menojen laatua suuntaamalla varoja fyysisen ja inhimillisen pääoman kartuttamiseen ja tutkimukseen ja kehitykseen;

iii) tehostettava julkisten menojen käyttöä institutionaalisilla ja rakenteellisilla uudistuksilla; erityisesti on otettava käyttöön tehostettuja mekanismeja, joiden avulla menoja voidaan arvioida ja seurata, mm. talousarviomenettelyjä;

iv) parannettava julkisen talouden pitkäaikaista kestävyyttä Tukholman Eurooppa-neuvostossa sovitun kolmiosaisen kokonaisstrategian avulla: työllisyysastetta nostamalla, julkista velkaa vähentämällä ja eläkejärjestelmiä mukauttamalla. Siihen kuuluu erilaisia jäsenvaltioiden määritettävissä olevia toimenpiteitä, joilla vähennetään julkista velkaa nopeasti, uudistetaan työmarkkinoita (erityisesti naisten ja ikääntyvien työntekijöiden) työllisyyden lisäämiseksi ja uudistetaan eläkejärjestelmiä ja ikääntyville tarkoitettuja terveydenhuoltojärjestelmiä niiden rahoitusperustan vahvistamiseksi. Näissä puitteissa julkisen talouden kestävyyttä voitaisiin vahvistaa myös julkisilla eläkerahastoilla, jos niihin maksetaan merkittäviä maksuja. Jäsenvaltioiden olisi vahvistettava mahdollisuuksiaan arvioida julkisen talouden pitkäaikaista kestävyyttä, ja näiden analyysien sisällyttämistä keskipitkän aikavälin julkisen talouden suunnitteluprosesseihin on vahvistettava. Näin vahvistetaan monenvälisen valvonnan yhteydessä suoritettua tarkastelua Barcelonassa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston kehotuksen mukaisesti;

v) uudistettava eläkepolitiikkaa niiden yhteisten yleistavoitteiden suuntaisesti, joista sovittiin Göteborgin ja Laekenin Eurooppa-neuvostoissa rahoituksen kestävyyden säilyttämiseksi pitkällä aikavälillä, eläkkeiden riittävyyden turvaamiseksi ja yhteiskunnan vaihtuvien tarpeiden täyttämiseksi; kehitettävä kokonaisstrategia, jossa otetaan asianmukaisesti huomioon näiden yleistavoitteiden ja yksittäisten maiden haasteiden välinen tasapaino; erityisesti otettava käyttöön toimia, joilla pyritään nostamaan todellista eläkkeellesiirtymisikää: olisi myös harkittava rahastointiin turvautumista yhä enenevässä määrin; ja

vi) jatkettava verotuksen koordinointia haitallisen verokilpailun välttämiseksi ja veropaketista marraskuussa 2000 tehdyn neuvoston sopimuksen täytäntöönpanemiseksi tehokkaasti niin, että siitä sovitaan määräajassa eli joulukuussa 2002.

Aivan kuten jäsenvaltioidenkin, yhteisön olisi noudatettava tiukkaa kurinalaisuutta taloudessaan. Tätä on noudatettava rahoitusnäkymien kaikissa otsakkeissa samalla, kun noudetaan toimielinten sopimusta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja talousarviomenettelyn parantamisesta: yhteisön määrärahoja olisi osoitettava joustavasti eri käyttötarkoituksiin siten, että EU:n talousarvion taloudelliset vaikutukset tehostuvat.

3.3 Elvytettävä työmarkkinoita

Talouden laskusuhdanteen vaikutuksesta huolimatta työmarkkinatilanne parani edelleen vuonna 2001, vaikka edellisen vuoden erittäin positiivisia lukuja ei saavutettukaan. Keskimääräinen työttömyysaste oli 7,6 prosenttia eli 0,5 prosenttiyksikköä alhaisempi kuin vuoden 2000 keskimääräinen työttömyysaste (ks. työttömyysastetta kuvaava kuvio). Lissabonin ja Tukholman Eurooppa-neuvostojen asettamien työllisyystavoitteiden saavuttamisessa edistyttiin vuonna 2001, vaikka edistys oli edellistä vuotta vaatimattomampaa. Kokonaistyöllisyysaste on tällä hetkellä 64 prosenttia, naisten työllisyysaste on 55 prosenttia ja ikääntyneiden (55-64-vuotiaiden) työntekijöiden 38 prosenttia (ks. kokonaistyöllisyyttä, naisten ja ikääntyneiden työllisyyttä koskevia kuvioita).

Työmarkkinoiden rakenneuudistuksissa edellisinä vuosina ja Euroopan työllisyysstrategian harjoittamisessa saavutettu edistys on alkanut näkyä työllistävämpänä kasvuna. Maltillisena jatkuneen palkkapolitiikan ansiosta työllisyys on parantunut huomattavasti ja työttömyys on vähentynyt ilman, että tämä kehitys olisi kiihdyttänyt inflaatiota. Määräaikaisten ja osa-aikaisten työsopimusten käytön lisäämisellä on osaltaan parannettu työmarkkinoiden joustavuutta ja työmarkkinoille osallistumista. Matalapalkkaisille suunnatuilla veronalennuksilla on parannettu kannustimia työpaikan vastaanottamiseen. Lisäksi jäsenvaltiot ovat alkaneet siirtyä passiivisista työmarkkinatoimista aktiivisiin toimiin. Työmarkkinauudistusten vauhti näyttää valitettavasti hidastuneen vuonna 2001; Lissabonin tavoitteiden saavuttaminen edellyttää niiden nopeuttamista.

>PIC FILE= "L_2002182FI.001201.TIF">

>PIC FILE= "L_2002182FI.001301.TIF">

Merkittäviä haasteita on edelleen olemassa ja niihin on vastattava uusilla uudistuksilla. Luvun 2.2.ii mukaisesti haasteita ovat mm. seuraavat:

- pyrittävä luomaan uusia ja parempia työpaikkoja,

- kasvatettava työvoimaosuutta edelleen, erityisesti naisten ja ikääntyneiden työntekijöiden osalta, Lissabonissa ja Tukholmassa sovittujen työllisyystavoitteiden saavuttamiseksi ja väestön ikääntymisen vaikutuksiin valmistautumiseksi,

- alennettava korkeaa työttömyysastetta,

- vähennettävä työvoiman kysynnän ja tarjonnan välistä epätasapainoa eri alueiden ja toimien välillä,

- edistettävä sosiaalista osallisuutta.

Näitä haasteita on myös tarkasteltava yhdessä muiden haasteiden kanssa, jotka vaikuttavat suoraan työmarkkinoihin, kuten palkanmuodostus, jota käsitellään luvussa 3.1, yrittäjyys, jota käsitellään luvussa 3.6 ja yleissivistävä ja ammatillinen koulutus, joita käsitellään luvussa 3.7. Neuvosto antoi 18. helmikuuta 2002 yksityiskohtaiset työllisyyspoliittiset suuntaviivat vuodeksi 2002, joissa noudatetaan vuoden 2001 talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen painopistealueita sekä niiden jäsenvaltiokohtaisia suosituksia. Työmarkkinoiden uudistuksissa jäsenvaltioiden on pantava työllisyyssuuntaviivat ja jäsenvaltiokohtaiset suositukset määrätietoisesti täytäntöön.

Jäsenvaltioiden tulisi toteuttaa erityisesti seuraavat toimet:

i) On sopeutettava vero- ja etuusjärjestelmiä, jotta työnteosta tulee kannattavaa, ja kannustettava työnhakua. On alennettava erityisesti matalapalkkaisten työntekijöiden korkeaa efektiivistä marginaaliveroastetta ja vähennettävä työttömyysloukkuja. On korjattava etuusjärjestelmien kannustinvaikutuksia, etuuksien ehtoja, myöntämisperusteita, kestoa, korvausastetta sekä työpaikkaan liittyvien etuuksien saatavuutta ja verohyvitysten käyttöä, jotta järjestelmillä suosittaisiin enemmän työntekoa. Lisäksi on tarkistettava hallintojärjestelmien ja hallinnoinnin jäykkyys. Myös varhaiseläkkeelle siirtymisen kannustimia on vähennettävä. On pyrittävä entistä määrätietoisemmin lisäämään ikääntyneiden työntekijöiden mahdollisuuksia jatkaa työelämässä, jotta varsinaista eläkeikää saataisiin nostettua noin viidellä vuodella EU:ssa vuoteen 2010 mennessä, ja siten lisättyä ikääntyneiden työntekijöiden työvoimaosuutta.

ii) On vahvistettava aktiivista työmarkkinapolitiikkaa parantamalla sen tehokkuutta sekä resurssien käytön että työllistävyyden osalta myös työllisyyspalveluja uudenaikaistamalla. Tämä tarkoittaa esimerkiksi, että työmarkkinapolitiikalla pyritään paremmin vaikuttamaan ryhmiin, jotka ovat erittäin alttiita jäämään pitkäaikaistyöttömäksi, ja että tämä tehdään käyttäen toimia, jotka ovat osoittautuneet tehokkaimmiksi ja joilla vastataan työmarkkinoiden vaatimuksiin. Tässä yhteydessä tarvitaan myös aktiivista ja ehkäisevää politiikkaa, jonka avulla määritetään toimenpiteitä työmarkkinoille uudelleensijoittautumisen kannustimien tarjoamiseksi sellaisille ryhmille ja yksilöille, jotka ovat riskialttiita tai epäedullisessa asemassa.

iii) On poistettava liikkuvuuden esteet jäsenvaltioiden sisällä ja välillä. Ammattitaitoa ja liikkuvuutta koskevan toimintasuunnitelman mukaisesti on vaalittava tutkintojen tunnustamista, helpotettava sosiaaliturva- ja eläkeoikeuksien siirrettävyyttä, parannettava työpaikkoja koskevaa tiedonsaantia ja sen läpinäkyvyyttä ja varmistettava, että vero- ja etuusjärjestelmät ja asuntomarkkinat eivät estä liikkuvuutta.

iv) On varmistettava työntekijöiden työllistyvyys koulutuksen ja uusien taitojen oppimisen kautta ja lisättävä ammatillista liikkuvuutta parantamalla elinikäistä oppimista yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa ja siten myös vaikuttamalla työn laadun parantamiseen ja tuottavuuden kasvuun.

v) On edistettävä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa joustavampia työjärjestelyjä ja tarkistettava työsopimuksiin liittyvät määräykset ja tarvittaessa kustannukset työpaikkojen lisäämiseksi ja joustavuuden ja työsuhdeturvan välisen oikeanlaisen tasapainon saavuttamiseksi. On huolehdittava siitä, että kokonaistyöajan mahdollinen lyhentäminen ei johda yksikkötyökustannusten nousuun ja että tuleva työvoiman tarjonnan tarve otetaan täysin huomioon.

vi) On poistettava olemassa olevat esteet naisten työvoimaan osallistumiselta ja pyrittävä kansallisia menettelyjä noudattaen tarjoamaan vuoteen 2010 mennessä hoitomahdollisuus vähintään 90 prosentille yli 3-vuotiaista mutta alle kouluikäisistä lapsista ja vähintään 33 prosentille alle 3-vuotiaista lapsista. On korjattava niitä perustekijöitä, jotka johtavat naisten ja miesten palkkojen välisiin eroihin, ja edistettävä perhekeskeistä politiikkaa työn ja perhe-elämän yhdistämiseksi.

3.4 Käynnistettävä uudelleen hyödykemarkkinoiden rakenneuudistus

Lissabonin strategiaan sisältyvien talousuudistusten täytäntöönpano on edennyt vaihtelevasti. Edistystä on tapahtunut sisämarkkinadirektiivien siirtämisessä osaksi kansallista lainsäädäntöä samoin kuin julkisten hankintojen vapautumisessa, kilpailuviranomaisten toimivallan vahvistamisessa ja valtiontukien vähentämisessä. Tietoliikenne- ja sähkömarkkinoiden vapauttaminen on alkanut näkyä hintojen alenemisena. Myönteisiä vaikutuksia odotetaan myös rautateiden rahtiliikenteen vähittäisestä avautumisesta. Hintojen laskun jatkumista hidastanevat kuitenkin fyysiset tuotantokapeikot, riittämätön sääntelyrakenne, markkinoiden hidas avautuminen ja entisten monopoliyhtiöiden suuri markkinaosuus näillä sektoreilla. Tämä osoittaa, että täysin yhdentyneiden ja tehokkaiden sisämarkkinoiden luomiseksi on jatkettava hyödykemarkkinoiden (tavarat ja palvelut) uudistuksia erityisesti liian hitaasti edistyneillä aloilla. Vaikka EU:n tavaramarkkinat ovat yhdentyneet yhä tiiviimmin, rajatylittäviä toimia haittaavat edelleen standardien ja säännösten erot. Lisäksi palvelujen sisämarkkinoiden luominen on edennyt varsin verkkaista tahtia. Näistä syistä jäsenvaltioiden on

i) pantava sisämarkkinat täydellisesti toimeen:

- on pyrittävä entistä määrätietoisemmin panemaan täytäntöön sisämarkkinadirektiivit niin, että täytäntöönpanoaste olisi 98,5 prosenttia, ja saattamaan kaikki direktiivit, joiden täytäntöönpano on yli kaksi vuotta myöhässä, siirrettyä osaksi kansallista lainsäädäntöä vuoden 2003 Eurooppa-neuvostoon mennessä, ja huolehdittava sisämarkkinalainsäädännön oikeasta täytäntöönpanosta,

- on pyrittävä voimakkaammin vähentämään jäljellä olevia teknisiä kaupan esteitä nopeuttamalla uusien tuotestandardien kehittämistä ja parantamalla keskinäisen tunnustamisen periaatteen soveltamista kansallisissa hallinnoissa,

- on luotava tehokkaasti toimivat palveluiden sisämarkkinat poistamalla rajat ylittävän kaupan ja markkinoille pääsyn esteet, ja

- on avattava julkisten hankintojen markkinoita entistä enemmän ja parannettava niiden läpinäkyvyyttä mm. tuomalla julkiset hankinnat verkkoon vuoteen 2003 mennessä ja antamalla julkisia hankintoja koskeva lainsäädäntö mahdollisimman pian vuonna 2002.

>PIC FILE= "L_2002182FI.001501.TIF">

ii) varmistettava tehokas kilpailu, josta on todellista etua kuluttajille:

- on varmistettava kilpailu- ja sääntelyviranomaisten todellinen riippumattomuus, riittävä kapasiteetti ja tehokkuus, edistettävä yhteistyötä kilpailu- ja sääntelyviranomaisten välillä ja parannettava komission ja kansallisten viranomaisten kilpailulainsäädännön soveltamisen johdonmukaisuutta, ja

- on varmistettava valtiontukien pieneneminen ja paraneminen suhteessa BKT:een suuntaamalla tuki uudelleen horisontaalisiin, yhteistä etua koskeviin tavoitteisiin sekä kohdentamalla se sellaisiin todettuihin kohteisiin, joissa markkinat eivät toimi. On lisättävä valtiontukipolitiikan läpinäkyvyyttä ja arvioitava sen vaikuttavuutta.

iii) nopeutettava verkkotoimialan uudistuksia painottaen sitä, että kansalaisten ja alueellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kannalta on tärkeätä, että yleishyödylliset taloudelliset palvelut ovat käytettävissä:

- on kannustettava markkinoille pääsyä ja parannettava kuluttajien valintamahdollisuuksia vapautetuilla markkinoilla, erityisesti panemalla uusi televiestinnän sääntelypaketti kokonaisuudessaan täytäntöön heinäkuuhun 2003 mennessä,

- sähkö- ja kaasumarkkinoilla on varmistettava, että muut kuluttajat kuin kotitaloudet (eli ainakin 60 prosenttia markkinoista) voivat vapaasti valita tuottajan vuodesta 2004 lähtien, ja on perustettava kansallinen sääntelytoimi. Sähkön osalta on aikaansaatava vuonna 2002 sopimus rajatylittävien liiketoimien läpinäkyvästä ja syrjimättömästä tariffijärjestelmästä. Jäsenvaltioiden välisten sähköyhteenliittymien tason pitäisi vastata vähintään 10:tä prosenttia niiden asennetusta tuotantokapasiteetista vuoteen 2005 mennessä. Mukana olevien yritysten olisi pääosin vastattava rahoituksesta,

- on varmistettava olemassa olevan infrastruktuurin tehokas käyttö ja kannustettava uuden infrastruktuurin rakentamiseen tarpeen vaatiessa päättämällä vuoden 2002 loppuun mennessä Euroopan laajuisia energia- ja liikenneverkkoja koskevien suuntaviivojen ja niihin liittyvien rahoitussääntöjen tarkistamisesta,

- liikenteen alalla on tehtävä vuoden 2002 loppuun mennessä päätökset ehdotuksista, jotka koskevat lentoasemien lähtö- ja saapumisaikojen jakamista, satamapalveluita ja julkisia palveluhankintoja koskevia sopimuksia. On harkittava vakaasti yhteisön liittymistä Eurocontroliin ja luotava yhtenäinen ilmatila vuoteen 2004 mennessä. On avattava Euroopan laajuinen rautateiden rahtiverkko kilpailulle 15. maaliskuuta 2003 mennessä ja jatkettava toisen rautateiden toimenpidepaketin käsittelyä.

3.5 Edistettävä EU:n rahoituspalvelumarkkinoiden tehokkuutta ja yhdentymistä

Uudistuksella olisi ennen kaikkea pyrittävä nopeuttamaan rahoitusmarkkinoiden yhdentymistä ja saavuttamaan kaikki edut säästöjen tehokkaasta kanavoinnista vähentämällä pääoman hankkimisesta syntyviä kuluja investointien edistämiseksi EU:ssa. Rahoituspalveluiden toimintasuunnitelma on tässä keskeisessä asemassa. Se on pantava täytäntöön vuoteen 2005 mennessä, ja kaikkien osapuolten, joita asia koskee, on tehtävä kaikki mahdollinen yhdennettyjen arvopaperimarkkinoiden aikaansaamiseksi vuoden 2003 loppuun mennessä. Tässä yhteydessä on myös tarpeen tehostaa rajat ylittävien selvitys- ja katteensiirtojärjestelyjen tehokkuutta Euroopan tasolla.

Riskipääomaa koskeva toimintasuunnitelma on pantava täytäntöön vuoteen 2003 mennessä. Siihen sisältyy useita yksityistä pääomasijoittamista (sekä riskirahoitusta että yritysostoja) koskevia toimia (joista monet yhteisiä rahoituspalveluja koskevan toimintasuunnitelman kanssa), joilla edistetään markkinoiden yhdentymistä, toteutetaan rakenneuudistuksia esimerkiksi sääntelyn, verotuksen ja konkurssilainsäädännön osalta ja vaalitaan yrittäjyyskulttuuria.

Yhdentyminen parantaa rahoitusjärjestelmien vakautta EU:ssa edellyttäen, että toiminnan vakauden valvonnan alalla yhteistyötä ja yhteensovittamista koskevat institutionaaliset järjestelyt ovat riittäviä. Rahoitustoimialoilla ja niiden välillä käynnissä olevan yhdentymisen vuoksi useat jäsenvaltiot ovat uudistaneet tai uudistamassa valvontajärjestelyjään. Valitut järjestelyt vaihtelevat jäsenvaltioittain, mikä todennäköisesti lisää selkeiden menettelyjen tarvetta eri kansallisten viranomaisten välisessä rajatylittävässä yhteistyössä.

Rahoitusmarkkinoilla viime aikoina esiintyneiden tapausten yhteydessä on korostettu yritysten paremman omistajavalvonnan (corporate governance) tarvetta. Barcelonan Eurooppa-neuvoston toimeksiannon mukaisesti EU on laajentanut jo olemassa olevien työryhmien tehtävää ja aikoo toteuttaa muita toimenpiteitä nykyisten institutionaalisten puitteiden parantamiseksi tällä alalla.

Rahoitusmarkkinoiden yhdentymisen nopeuttamiseksi on

i) vahvistettava kaikkien osapuolten - neuvosto, Euroopan parlamentti, komissio ja jäsenvaltiot - pyrkimyksiä, joilla varmistetaan, että rahoituspalveluiden toimintasuunnitelma pannaan kokonaisuudessaan täytäntöön vuoteen 2005 mennessä ja arvopaperimarkkinoita koskeva lainsäädäntö vuoteen 2003 mennessä. Kuten Barcelonan Eurooppa-neuvosto korosti, neuvoston ja Euroopan parlamentin onkin annettava mahdollisimman pian vuonna 2002 seuraavat ehdotetut direktiivit: direktiivit vakuusjärjestelyistä, markkinoiden väärinkäytöstä, vakuutusedustajista, rahoituspalveluiden etämarkkinoinnista, finanssiryhmittymistä, tarjousesitteistä ja eläkerahastoista, sekä kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja koskeva asetus. Edelleen neuvosto sopi Oviedossa, että yksittäisten toimenpiteiden olisi oltava yhdentymisen ja tehokkuuden tavoitteiden mukaisia. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että neuvoston jo antama lainsäädäntö pannaan täytäntöön mahdollisimman nopeasti;

ii) tehostettava ponnisteluja riskipääomamarkkinoita koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpanemiseksi vuoteen 2003 mennessä uudistamalla konkurssimenettelyjä, jotta yrittäjyyden ja sijoittajan suojan välille saataisiin parempi tasapaino, ja kehittämällä verotuspuitteet, jotka kannustavat paremmin investointeihin ja yrittäjyyteen;

iii) parannettava edelleen sekä kansallisella, yhteisön että kansainvälisellä tasolla olemassa olevia asianmukaisia järjestelyjä, joiden avulla voidaan toiminnan vakaudenvalvontatarkoituksessa harjoittaa tehokasta maiden ja toimialojen rajat ylittävää yhteistyötä, koordinaatiota ja tietojenvaihtoa; ja

iv) tarmokkaasti kannustettava poistamaan tehokkaan rajatylittävän selvitys- ja katteensiirtojärjestelmän esteet ja seurattava asian edistymistä.

3.6 Kannustettava yrittäjyyteen

Yritysinvestointeja on lisättävä, ja niiden on oltava entistä tuottoisampia, jotta tuottavuutta voidaan parantaa ja Euroopan potentiaalista talouskasvua lisätä. Kilpailukykyisen liiketoimintaympäristön luominen, jota tuetaan riittävällä julkisen sektorin infrastruktuurilla ja nykyaikaisella ja tehokkaalla julkisella hallinnolla, on keskeinen keino yritysten perustamisen ja laajentamisen kannustamiseksi. Tämä on todettu kaikissa jäsenvaltioissa, mikä on käytännössä johtanut erilaisiin toimiin, joilla on vähennetty yritysten sääntelyrasitusta, kannustettu yritysten perustamista ja helpotettu pk-yritysten rahoituksen saatavuutta. Pienyritysten tukemista edesautetaan myös Feiran Eurooppa-neuvoston (kesäkuu 2000) hyväksymällä pienyrityksiä koskevalla eurooppalaisella peruskirjalla. Siitä huolimatta jäsenvaltioiden välillä on edelleen merkittäviä liiketoimintaympäristöön liittyviä eroja, eritoten verotuksen osalta. Tässä asiassa voitaisiin oppia paljon parhaita toimintatapoja tarkastelemalla. Jäsenvaltioiden on

i) luotava yritysystävällinen ympäristö:

- on parannettava ja yksinkertaistettava yritysverotusjärjestelmää ja sääntely-ympäristöä. On poistettava mahdollisimman monet yrittäjyyttä haittaavat esteet, myös lyhentämällä uuden yrityksen perustamisen vaatimaa aikaa ja alentamalla perustamiskustannuksia sekä vähentämällä hallinnollista työtä,

- on tehostettava julkisia palveluita mm. lisäämällä julkisten tarjouskilpailujen ja esikuva-analyysien käyttöä, lisäämällä yksityisen sektorin osallistumista ja julkisen sektorin toimijoiden välistä kilpailua huolehtien siitä, että erilaiset palvelujen tarjoajat ovat tasa-arvoisessa kilpailuasemassa, ja tuomalla julkiset palvelut verkkoon,

- on vähennettävä sellaisia rajatylittävän taloudellisen toiminnan esteitä, jotka liittyvät mm. jäsenvaltioiden erilaisiin tilinpäätösstandardeihin, yrityksen omistajavalvontaa koskeviin sääntöihin, yritysverotus- ja arvonlisäverosääntöihin;

ii) toteutettava käytännössä sitoumukset, jotka annettiin pienyrityksiä koskevassa eurooppalaisessa peruskirjassa;

iii) rohkaistava riskinottoa parantamalla erityisesti alkuvaiheessa olevien pk-yritysten mahdollisuuksia saada rahoitusta. Pk-yritysten kannalta erityisen tärkeää on rahoituksen tarjoaminen yhdessä liikkeenjohdollisten taitojen kanssa (ks. myös lukua 3.5).

3.7 Edistettävä osaamistaloutta

Viimeaikaisesta edistyksestä huolimatta Euroopan unioni on edelleen jäljessä Yhdysvalloista uuden teknologian kehittämisessä ja levittämisessä. Lisäksi jäsenvaltioiden välillä on merkittäviä eroja niin BKT:een suhteutettujen T & K-menojen osalta kuin asukaslukuun suhteutettujen patenttihakemusten määränkin osalta. Euroopan kilpailukyvyn vahvistamiseksi on saatava lisää ja entistä laadukkaampia erityisesti yksityisiä investointeja inhimilliseen pääomaan, tutkimukseen ja kehitykseen sekä tieto- ja viestintätekniikkaan. EU:n äskettäin hyväksymä Galileo-satelliittinavigointihanke on pantava tässä yhteydessä merkille. Yrityksiä, työmarkkinaosapuolia ja kansalaisia on kannustettava hyödyntämään osaamistalouden tarjoamia mahdollisuuksia. Yleissivistävät ja ammatilliset koulutusjärjestelmät on mukautettava nykyistä paremmin työmarkkinoilla heikossa asemassa olevien ihmisten tarpeisiin. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden on

i) edistettävä tutkimus- ja kehitystyötä sekä innovointia:

- on kehitettävä puitteet, jotka ovat omiaan lisäämään T & K-menojen kokonaismäärää unionissa niin, että se lähestyisi 3:a prosenttia suhteessa BKT:een vuoteen 2010 mennessä, ja parantamaan T & K:n tehokkuutta. Näistä investoinneista 2/3:n pitäisi tulla yksityiseltä sektorilta. Tämä tarkoittaa, että yritysten kannustimia T & K-investointeihin on parannettava integroidun strategian avulla, jolla pyritään lisäämään hyödykemarkkinoiden kilpailua, parantamaan riskipääomarahoituksen saatavuutta, suojaamaan paremmin teollis- ja tekijänoikeudet (mm. luomalla kohtuuhintainen yhteisöpatentti), samalla kun varmistetaan uuden teknologian leviäminen nopeammin ja käytetään verokannustimia ja muita rahoituksellisia kannustimia tehokkaasti,

- on parannettava korkeakoulujen ja yritysten välisiä yhteyksiä, mikä johtaa tiedon siirtoon ja tutkimus- ja kehitystyön tulosten parempaan kaupallistamiseen. On laadittava selkeät ja johdonmukaiset painopistealueet julkista tutkimusta varten,

- on parannettava tutkimus- ja innovaatioyhteistyötä kaikkialla Euroopassa,

- on annettava kuudes tutkimuksen puiteohjelma;

ii) edistettävä tieto- ja viestintätekniikan saatavuutta ja käyttöä:

- on varmistettava paikallisten tietoliikenneverkkojen tehokas kilpailu (tilaajayhteydet) eurooppalaisen laajakaistaverkoston kehittämisen nopeuttamiseksi,

- on lisättävä, muun muassa määrittämällä uusi eEurope 2005 -toimintasuunnitelma, Internetin käyttöä kaikissa yhteiskuntakerrostumissa (eli kotitaloudet, koulut, yritykset ja julkinen hallinto) ja erityisesti lisättävä koululaisten mahdollisuuksia käyttää Internet-yhteydessä olevaa mikrotietokonetta niin, että käytössä olisi yksi tietokone 15:tä oppilasta kohti;

>PIC FILE= "L_2002182FI.001801.TIF">

iii) vahvistettava panostusta niin yleissivistävään kuin ammatilliseenkin koulutukseen:

- on tehostettava sekä yksityistä että julkista koulutusta koulutettujen tutkijoiden tarjonnan parantamiseksi, osaavan henkilöstön lisäämiseksi tieto- ja viestintätekniikan alalla ja väestön perustaitojen parantamiseksi sekä varmistettava, että kaikilla kansalaisilla on mahdollisuus hankkia perustaidot,

- on parannettava yleissivistävien ja ammatillisten koulutusjärjestelmien mahdollisuuksia vastata ammattitaitovaatimusten muutoksiin riittävällä tavalla, ja erityisesti vastata niiden ryhmien tarpeisiin, jotka ovat usein epäedullisessa asemassa työmarkkinoilla, esim. naiset, ikääntyneet työntekijät ja pelkän oppivelvollisuuskoulun suorittaneet,

- on otettava käyttöön välineitä, joilla varmistetaan tutkintotodistusten ja pätevyyksien läpinäkyvyys.

3.8 Vahvistettava ympäristön kestävyyttä

Ympäristöresurssien - esimerkiksi puhdas ilma, vesi ja maa - suojeleminen, biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen ja kansanterveyteen kohdistuvien ympäristöuhkien vähentäminen edellyttävät aktiivista ympäristöpolitiikkaa, jotta voidaan varmistaa niukkojen luonnonresurssien vastuullinen käyttö ja talouden, ympäristön ja yhteiskunnan kannalta kestävä kehitys pitkällä aikavälillä. Kansainväliset sitoumukset edellyttävät myös poliittisia toimia varsinkin ilmastonmuutoksen alalla.

Tukholman Eurooppa-neuvosto pyysi, että kestävän kehityksen edistäminen otetaan mukaan talouspolitiikan laajoihin suuntaviivoihin. Kuten Göteborgin Eurooppa-neuvostossa edelleen korostettiin, kestävä kehitys on pelkkää taloudellista arviointia laajempi käsite. Kestävällä kehityksellä pyritään elämänlaadun parantamiseen edistämällä johdonmukaisia toimia, jotka perustuvat taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöä koskevan ulottuvuuden kattavaan arviointiin. Arvioinnissa tarkastelun aikajänne on pitkä, ja siinä otetaan huomioon sekä nykyisten että tulevien sukupolvien hyvinvointi. Tämän vuoksi jokaisella politiikan alalla tarvitaan suunniteltujen toimenpiteiden sosiaalisten, taloudellisten ja ympäristöön liittyvien kustannusten ja hyötyjen kunnollinen ja laaja analyysi.

Eri politiikan aloilla on yksilöity etusijalle asetettavia konkreettisia toimia. Tässä luvussa käsitellään ympäristönäkökohtien integroimista talouspolitiikkaan ja etenkin markkinapohjaisten välineiden käyttöä eräänä kestävän kehityksen edistämiskeinona.

Julkisia toimia viivästyttävät usein huolet ympäristönsuojelupolitiikan mahdollisista lyhytaikaisista seurauksista talouskasvulle, työllisyydelle ja yksittäisten yritysten, toimialojen ja jäsenvaltioiden kilpailukyvylle. Selkeät ja vakaat kestävän kehityksen tavoitteet voisivat tarjota taloudellisia mahdollisuuksia kasvua ja työllisyyttä lisäävien teknisten innovaatioiden ja investointien kautta. Jäsenvaltioiden olisi tässä yhteydessä käytettävä entistä enemmän taloudellisia välineitä, jotka antavat yrityksille joustavan mahdollisuuden vähentää saastuttamista kustannustehokkaasti ja kannustavat teknisiin innovaatioihin. Lisäksi ne ovat usein tehokkain tapa rajoittaa kielteisiä ulkoisia vaikutuksia, sillä niiden avulla ulkoiset kustannukset voidaan sisällyttää hintoihin. Näin ollen niillä voidaan toteuttaa saastuttaja maksaa -periaatetta johdonmukaisemmin ja kustannustehokkaammin. Tehostettu tiedottaminen asianomaisille kansalaisille ja yrityksille ja välineiden asianmukainen arviointi ovat tärkeitä tässä yhteydessä.

Jäsenvaltioiden on asetettava politiikalleen selkeät tavoitteet ja aikataulut, esimerkiksi Göteborgin Eurooppa-neuvoston asettamien tavoitteiden ja aikataulujen mukaiset, ja sovellettava niitä johdonmukaisesti, jotta yritysten ja kuluttajien sopeutuminen sujuu häiriöittä. Toimintaa on jatkettava joka vuosi, jotta talouskasvun ja resurssien käytön välinen kytkös voidaan vähitellen katkaista, erityisesti liikenteen ja energian kulutuksen kasvu suhteessa BKT:n kasvuun. Rakenteelliset mukautusongelmat voitaisiin minimoida ja yritysten sopeutumista ja innovatiivisia ratkaisuja voitaisiin tukea muuttamalla verojen tasoa ja rakenteita koordinoidusti ja asteittain mutta tasaisesti ja uskottavasti, kunnes ulkoiset kustannukset on kokonaisuudessaan siirretty hintoihin. Tällä lähestymistavalla voidaan myös minimoida kustannustehottomat poikkeukset niille yrityksille ja aloille, joihin muutos eniten vaikuttaa. Poikkeukset vähentävät usein toimenpiteen ympäristönsuojelullista vaikuttavuutta ja vääristävät verorakennetta; niitä on myös vaikea poistaa myöhemmin. Yhteisön tason järjestelmän luominen taloudellisten välineiden käyttöä varten tai niiden käytön koordinointi voisi osaltaan auttaa välttämään tällaista vääristymistä ja tukea sisämarkkinoita.

Näin ollen:

i) Jäsenvaltioiden ja yhteisön olisi kunkin oman toimivaltansa puitteissa pyrittävä määräämään, että suunnitelluista toimenpiteistä laaditaan niiden sosiaalisia ja ympäristöllisiä vaikutuksia koskeva analyysi.

ii) Markkinaehtoisten välineiden tehokkuuden lisäämiseksi kilpailua olisi lisättävä sääntelyä vähentämällä ja yhdistämällä markkinoita ja madaltamalla markkinoille pääsyn ja niiltä poistumisen esteitä.

iii) Jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön ja vahvistettava taloudellisiin välineisiin (kuten verotus, käyttäjä- ja saastuttajamaksut, vakuutus-/vahinkovastuujärjestelmät, vapaaehtoiset sitoumukset ja markkinaehtoisesti kaupattavat päästöluvat) perustuvaa politiikkaa. Tällaisen politiikan kannalta keskeinen toimiala on liikenne eri muotoineen, jolta puuttuu edelleen riittävän johdonmukainen ja yhdentynyt käyttäjämaksu- ja verojärjestelmä, jossa ulkoisvaikutukset voitaisiin integroida ja resurssien käyttö ilmenisi tarkoituksenmukaisella tavalla.

iv) Jotta jäsenvaltiot voisivat täyttää Kioton pöytäkirjan vaatimukset kustannustehokkaalla tavalla, niiden pitäisi valmistautua päästökauppaan EU:n tasolla huolehtimalla mm. siitä, että niillä on käytössä riittävän vahvat päästöjen valvonta-, raportointi- ja todentamismenettelyt. Niiden jäsenvaltioiden, jotka ovat jo perustaneet kasvihuonekaasujen päästökauppajärjestelmiä tai jotka harkitsevat tällaisia järjestelmiä, olisi huolehdittava siitä, että järjestelmät sopivat yhteen yhteisön järjestelmän kanssa, josta parhaillaan keskustellaan neuvostossa. Jäsenvaltioiden olisi harkittava, kuinka päästökiintiöt jaetaan. Yleisemmin jäsenvaltioiden olisi luotava sellaisia Kioton velvoitteista suoriutumisen edellyttämiä asianmukaisia toimia ja politiikkaa, joilla pyritään erityisesti tehokkaampaan energian ja liikenteen kysynnän hallintaan.

v) Jäsenvaltioiden olisi kannustettava ympäristötietojen julkistamiseen yritysten tilinpäätöksissä 30. toukokuuta 2001 annetun komission suosituksen mukaisesti.

vi) Jäsenvaltioiden olisi vähennettävä alakohtaisia tukia ja verovapautuksia sekä muita toimenpiteitä, joilla on kielteisiä vaikutuksia ympäristöön, silloin, kun se on yhdenmukaista kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa.

vii) Jäsenvaltioiden olisi energiamarkkinoiden avaamisen rinnalla saavutettava joulukuuhun 2002 mennessä yhteisymmärrys asianmukaisesta järjestelmästä energian verottamiseksi Euroopan tasolla.

viii) Jotta Euroopan unioni voisi "edistyä huomattavasti energiatehokkuuden parantamisessa vuoteen 2010 mennessä" kuten Barcelonan Eurooppa-neuvosto edellytti, jäsenvaltioiden on jatkettava energian käyttöön kohdistuvien toimien täytäntöönpanoa, myös liikenteessä.

II MAAKOHTAISET TALOUSPOLITIIKAN SUUNTAVIIVAT

1 BELGIA

Vuosi 2000 oli poikkeuksellinen, ja talous kasvoi 4 prosenttia. Vuonna 2001 Belgian talouskasvu hidastui jyrkästi, ja kokonaistuotanto kasvoi 1 prosentin. Tämä johtui pääasiassa maailmankaupan hidastumisesta ja sen aiheuttamasta yritysten luottamuksen heikentymisestä. Talouden toimeliaisuuden odotetaan elpyvän vähitellen vuoden 2002 ensimmäisten neljännesten aikana ja voimakkaammin vuoden toisella puoliskolla, kun viennin ja tuonnin dynaamisuus elpyy. Kokonaistuotannon ei kuitenkaan odoteta kasvavan keskimäärin enempää kuin vuonna 2001. Vuonna 2003 talouden odotetaan kasvavan hieman alle 3 prosenttia kansainvälisen kaupan vilkastumisen ja kotimaisen kysynnän voimistumisen ansiosta. YKHI-inflaation odotetaan hidastuvan vuoden 2001 2,5 prosentista selvästi alle 2 prosenttiin vuonna 2002 ja pysyvän maltillisena. Työllisyyden odotetaan lisääntyvän vuonna 2003, vaikkakin hitaammin kuin viime vuosina. Työttömyyden odotetaan lisääntyvän jonkin verran vuonna 2002, mutta vuonna 2003 sen odotetaan kääntyvän laskuun. Palkkakehitys pysynee maltillisena, kun vuosiksi 2003-2004 tehdään uusi työehtosopimus vuoden 2002 loppuun mennessä.

Belgian julkisen velan suhde BKT:een on laskusuunnassa, mutta se on edelleen hyvin korkea. Nykysuuntauksen jatkuminen edellyttää, että julkisen talouden sopeuttamista jatketaan. Tämä on tärkeää myös, kun otetaan huomioon, että julkisen talouden on kestettävä väestön ikääntymisestä aiheutuvat rasitteet. Tähän haasteeseen vastaamiseksi on jo tekeillä olevaa eläkeuudistusta jatkettava pitemmälle erityisesti varhaiseläkkeeseen ja lisäeläkkeeseen johtavan säännöstön osalta. Huomiota on kiinnitettävä myös alhaiseen työllisyysasteeseen, suuriin alueellisiin työttömyyseroihin, riittämättömään kilpailuun tietyillä palvelualoilla, yritysten hallinnollisiin rasitteisiin ja julkishallinnon riittämättömään tehokkuuteen.

Finanssipolitiikka

Vaikka talouden toimeliaisuus hidastui jyrkästi vuonna 2001, julkisen talouden rahoitusasema oli tasapainossa (tai 0,2 prosenttia ylijäämäinen suhteessa BKT:een, kun UMTS-tulot otetaan huomioon). Rahoitusaseman tasapainossa pysymiseen vaikutti osaltaan myös muiden kuin korkomenojen supistumisen ja runsaiden verotulojen ansiosta kertynyt suuri perusylijäämä, joka oli 6,6 prosenttia suhteessa BKT:een. Myönteinen vaikutus oli myös erityistekijöillä, kuten kiinteistöjen myynnillä, jonka osuus perusylijäämästä oli 0,3 prosenttia suhteessa BKT:een. Vuoden 2001 tarkistetussa vakausohjelmassa tavoitteeksi asetettiin saada julkisen talouden rahoitusasema tasapainoon vuonna 2002 ja 0,5 prosenttia ylijäämäiseksi suhteessa BKT:een vuonna 2003. Kun otetaan huomioon erittäin suuri julkinen velka ja väestön ikääntymisestä pitkällä aikavälillä aiheutuvat haasteet, perusylijäämän pitäminen suurena, noin 6 prosentissa suhteessa BKT:een vuositasolla, on olennainen tekijä julkisen talouden sopeuttamisstrategiassa. Tavoitteen saavuttamisen kannalta on tarkoituksenmukaista rajoittaa liittovaltion hallinnon ja sosiaaliturvan reaalimenojen kasvu 1,5 prosenttiin vuodessa. Velkasuhde supistui vain hieman vuonna 2001, mikä johtui nimellisen BKT:een alhaisesta kasvusta ja tilapäisistä tekijöistä. Vuoden 2003 loppuun mennessä velan odotetaan supistuvan hieman alle 100 prosenttiin suhteessa BKT:een. Näistä syistä ja koska Belgia kuuluu euroalueeseen, finanssipolitiikalla olisi pyrittävä seuraaviin tavoitteisiin:

i) Rahoitusasema ei saa vuonna 2002 heiketä vuoteen 2001 verrattuna, tähän tavoitteeseen on pyrittävä erityisesti hillitsemällä juoksevia menoja.

ii) Julkisen talouden vakauttamista on jatkettava vuonna 2003 ja julkisen talouden rahoitusasema on pyrittävä saamaan 0,5 prosenttia ylijäämäiseksi suhteessa BKT:een noudattamalla liittovaltion hallinnon ja sosiaaliturvan reaalimenojen kasvulle asetettua 1,5 prosentin rajaa sekä valvomalla tiukasti talousarvion toteuttamista kaikissa julkisyhteisöissä.

iii) On vahvistettava olemassa olevaa kokonaisstrategiaa, jolla voidaan valmistautua väestön ikääntymisestä aiheutuviin julkistaloudellisiin seurauksiin erityisesti supistamalla velkaa edelleen ja viemällä eläkejärjestelmien uudistaminen pitemmälle ja hoitamalla paremmin kysymys alhaisesta keskimääräisestä todellisesta eläkkeellesiirtymisiästä, ja siinä olisi myös määritettävä ikääntymisrahastoon vuosittain sijoitettavat julkiset varat nykyistä tarkemmin.

Työmarkkinat

Belgian työmarkkinoihin vaikutti vuonna 2001 heikentynyt talouskasvu. Kahden edellisen vuoden nopea työttömyyden väheneminen pysähtyi vähitellen, ja työttömyyden ennustetaan hieman lisääntyvän vuonna 2002. Vaikka kokonaistyöllisyysaste nousi tasaisesti koko 1990-luvun jälkipuoliskon ajan (vuoden 1996 56,3 prosentista noin 61 prosenttiin vuoden 2000 lopulla), se on edelleen EU:n keskiarvoa alhaisempi, mikä johtuu lähinnä nuorten (29 prosenttia 15-24-vuotiaista), ikääntyvien (ainoastaan 24 prosenttia 55-64-vuotiaista) ja naisten (51,5 prosenttia) suhteellisen alhaisista osuuksista. Aktiivista hyvinvointivaltiota pyrittiin edelleen toteuttamaan vuonna 2001 jatkamalla vähittäistä siirtymistä passiivisista toimenpiteistä ennalta ehkäiseviin ja aktiivisempiin toimenpiteisiin. Vaikka etuuksista riippuvuuden vähentämiseksi on jo toteutettu toimenpiteitä, joillakin työmarkkinalohkoilla riippuvuus etuuksista on kuitenkin edelleen suhteellisen suuri. Työttömyysloukut olisi purettava ja edelleen lukumääräisesti suuri työvoimaan kuulumattomien työikäisten etuuksien saajien joukko, johon kuuluu erityisesti ikääntyviä työntekijöitä, olisi saatava työmarkkinoille. Alueelliset erot ovat edelleen merkittäviä. Flanderin työllisyysaste (joka oli noin 64 prosenttia vuonna 2000) oli edelleen 8-9 prosenttiyksikköä korkeampi kuin Valloniassa tai Brysselin alueella. Tämä kuvastaa sitä, että työvoiman liikkuvuus on riittämätöntä ja palkat eivät jousta tarpeeksi. Liikkuvuuden suurimpia esteitä ovat kielimuuri, korkeat asumiskustannukset (korkeiden rekisteröintiverojen vuoksi), lisääntyvä liikenteen ruuhkaisuus ja riittämätön julkinen liikenneverkko. Lisäksi palkkojen eriyttämistä voitaisiin osaltaan edistää hyödyntämällä paremmin voimassa olevaa lainsäädäntöä, jossa sallitaan se, että työntekijät osallistuvat yritystensä taloudelliseen tulokseen. Belgian on pantava neuvoston helmikuussa 2002 antamat työllisyyssuositukset määrätietoisesti täytäntöön ja edellä esitetyn perusteella kiinnitettävä erityishuomiota seuraaviin seikkoihin:

i) Hiljattain toteutettua vero- ja etuusjärjestelmien uudistusta on lujitettava, jotta työssäkäynti kannattaisi. Erityisesti on poistettava jäljellä olevat säännökset, jotka eivät kannusta ikääntyviä työntekijöitä jatkamaan työntekoa tai palaamaan työmarkkinoille.

ii) Työvoiman liikkuvuutta on lisättävä muun muassa kannustamalla työmarkkinaosapuolia sallimaan se, että olemassa olevat palkanmääräytymisjärjestelmät entistä paremmin heijastavat paikallisia työmarkkinoita ja osaamista, mutta palkkakehitys on silti pidettävä maltillisena.

iii) Joustavuus ja työsuhdeturva on pyrittävä saamaan asianmukaiseen tasapainoon. On seurattava tarkkaan, millaisia vaikutuksia erityisesti uudella aikahyvitysjärjestelmällä ja hiljattain käyttöön otetuilla muilla työaikajouston kannustimilla on työvoiman tarjontaan.

iv) On lisättävä toimia naisten työllisyyden parantamiseksi poistamalla naisten työmarkkinoille pääsyn ja sinne palaamisen esteet.

Hyödykemarkkinat, yrittäjyys ja osaamistalous

Belgian talouden avoimuus edistää kilpailua tavaramarkkinoilla, minkä ansiosta työn tuottavuus on korkeaa ja kuluttajahinnat ovat EU:n keskitasoa. Sisämarkkinadirektiivien saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä maaliskuuksi 2002 asetettu 98,5 prosentin tavoite saavutettiin. Vaikka kilpailu tilaajayhteyksien tarjonnassa on puutteellista, televiestintäalan vapauttaminen edistyy hyvin ja laajakaistayhteyksien tarjonta yleistyy nopeasti alhaisten käyttömaksujen ansiosta. Julkisten paikallisviranomaisten ja niiden yksityisten kumppaneiden yhteistyö ei ole riittävän avointa, ja joillakin palvelualoilla, kuten energia-alalla, vapauttaminen ei ole edistynyt yhtä hyvin. Markkinoille pääsyä on vaikeuttanut erityisesti riippumattoman sähkönsiirtoverkko-operaattorin perustamisen viivästyminen ja siirtomaksuja koskevan sääntelyn puuttuminen. Tämän vuoksi kilpailu näillä aloilla on pysynyt vähäisenä ja hinnat ovat olleet korkeita. Vaikka tutkimus- ja kehittämismenot sekä tieto- ja viestintätekniikkamenot ovat keskimäärin EU:n keskitasoa, menot ovat keskittyneet vain muutamille aloille ja muutamiin yrityksiin. Julkisen sektorin byrokratian vähentämiseksi ja tehokkuuden parantamiseksi on aloitettu merkittäviä uudistuksia, joiden tulokset alkavat näkyä. Hallinnolliset rasitteet ovat edelleen kuitenkin suuria. Myös rautateiden valtiontuki on edelleen huomattavaa. Edellä esitetyn perusteella Belgian on erityisesti

i) lisättävä kilpailua kaasun ja sähkön jakelussa nimeämällä näille aloille riippumaton siirtoverkko-operaattori, jossa entisillä monopolin haltijoilla ei ole merkittäviä omistusosuuksia (omistuksen eriyttäminen), sekä kannustamalla uusien toimittajien markkinoille tuloa varmistamalla syrjimättömät verkkojen käyttömahdollisuudet;

ii) lisättävä julkisen ja yksityisen välisten yhteyksien läpinäkyvyyttä paikallisella ja provinssitasolla, erityisesti kuntien ja niiden liittymien eri aloilla kuten energia-alalla harjoittamien tehtävien läpinäkyvyyttä kilpailun vääristymisen ja eturistiriitojen välttämiseksi; ja

iii) toteutettava lisätoimenpiteitä, joilla pyritään vähentämään yritysten hallinnollisia rasitteita, muun muassa uuden yrityksen rekisteröintiin kuluvaa aikaa ja siitä aiheutuvia kustannuksia. On myös kehitettävä verkkovälitteisiä viranomaispalveluja.

2 TANSKA

Tanskan talouskasvu hidastui 0,9 prosenttiin vuonna 2001, mikä johtui lähinnä investointien kasvun hidastumisesta ja ulkomaisen kysynnän kasvun heikkenemisestä. Kokonaistuotannon kasvun arvioidaan kohoavan noin 1 3/4 prosenttiin vuonna 2002 ja kiihtyvän sitten noin 21/2 prosenttiin vuonna 2003 lähinnä kotimaisen kysynnän vetämänä. Kasvua ylläpitäviä tekijöitä ovat vuonna 2002 yksityinen kulutus, jonka odotetaan vahvistuvan sitä mukaa kuin nettopalkat nousevat, ja investoinnit, joiden odotetaan elpyvän suotuisampien kasvunäkymien myötä. Tanskan viennin odotetaan kasvavan suunnilleen ulkomaisen kysynnän tahdissa, ja kun tuonnin odotetaan kehittyvän loppukysynnän mukaisesti, nettoviennin vaikutuksen kasvun odotetaan olevan negatiivinen myös vuonna 2002. Vuonna 2003 kotimaisen kysynnän odotetaan vahvistuvan, mutta nettoviennin ei odoteta juurikaan vaikuttavan kasvuun. YKHI-inflaation, joka nousi 2,3 prosenttia vuonna 2001, ennustetaan pysyvän samalla tasolla myös vuonna 2002, sillä vaikka vaatteiden hinnat nousevat, niiden vastapainona on aiempaa hieman alempien öljynhintojen ja uuden hallituksen verojäädytyksen vaikutus. Vuonna 2003 YKHI-inflaation odotetaan hieman hidastuvan. Työmarkkinat ovat jatkossakin kireät. Työllisyydelle odotetaan vuodeksi 2002 vain marginaalista kasvua, ja vuonna 2003 työllisyyden odotetaan kasvavan vajaat 1/2 prosenttia. Talouden toimeliaisuuden hidastumisesta huolimatta virallinen työttömyysaste on pysynyt alhaisena, ja sen odotetaan hieman laskevan vuonna 2003, kun kasvu elpyy.

Tanskan talous toimii tällä hetkellä lähellä potentiaalia. Tanskan on tehostettava tuotantopotentiaaliaan keskittymällä keskeisiin haasteisiin. Työvoiman tarjontarajoitteita on lievennettävä. Näin voitaisiin hillitä myös jatkuvia suuria palkankorotuspaineita. Kilpailu on useilla tärkeillä aloilla riittämätöntä, ja koska julkinen sektori on suuri, on tärkeää tehostaa sen toimintaa. Varsinkin nyt kun verot on jäädytetty, on olennaisen tärkeää hillitä tehokkaasti julkista kulutusta, jotta julkisen talouden ylijäämä pysyy suurena myös keskipitkällä aikavälillä.

Finanssipolitiikka

Vuonna 2001 julkisen talouden ylijäämä oli 2,8 prosenttia suhteessa BKT:een, kun ei oteta lukuun UMTS-tuloja, joiden osuus oli 0,2 prosenttiyksikköä. Ylijäämän odotetaan supistuvan 2,1 prosenttiin vuonna 2002 ja kasvavan 2,4 prosenttiin suhteessa BKT:een vuonna 2003. Ylijäämän supistuminen vuonna 2002 johtuu pääasiassa siitä, että ennustevuosiin on sisällytetty eläkesäästöjärjestelmän muutokset, mikä teknisistä syistä pienentää ylijäämää noin 1/2 prosenttiyksiköllä suhteessa BKT:een(1). Tanskan lähentymisohjelman viimeisimmässä tehdyssä tarkistuksessa säilytettiin pääpiirteissään strategia, jossa veroja ja muita kuin korkomenoja vähennetään maltillisesti suhteessa BKT:een. Kuten usein aiemminkin, julkisen kulutuksen reaalikasvu ylitti vuonna 2001 edellisen hallituksen asettamat tavoitteet. Uutena tekijänä on se, että marraskuussa 2001 aloittanut uusi hallitus on sitoutunut olemaan korottamatta välittömiä tai välillisiä veroja. Lisäksi omaisuuden nimellisarvoverolle on asetettu yläraja. Sitä kuinka pitkäksi aikaa verot on jäädytetty, ei ole vahvistettu. Tarkistetun ohjelman pitkän aikavälin ennusteiden mukaan julkisen talouden ylijäämän on oltava vuosittain 11/2-21/2 prosenttia.

i) On varmistettava, että saavutetaan julkisen kulutuksen reaalikasvulle asetettu tavoite, joka on keskimäärin 1 prosentti vuodessa. Näin ollen koska vuoden 2002 talousarvioon on sisällytetty 1,3 prosentin kasvu, vuoden 2003 kasvu ei saisi ylittää viranomaisten ennustamaa 0,7 prosenttia.

ii) On varmistettava, että verot jäädytetään hallinnon kaikilla tasoilla. Tämä saattaa edellyttää lääneiltä ja kunnilta sitovia lupauksia sovittaessa vuoden 2003 talousarvioon liittyvistä asioista.

Työmarkkinat

Tanskan työllisyyskehitys on unionin parhaita. Vuonna 2001 kokonaistyöllisyysaste oli 76 prosenttia, naisten työllisyysaste oli 72 prosenttia ja ikääntyvien työntekijöiden 56 prosenttia. Työttömyysaste laski hieman vuonna 2001, 4,3 prosenttiin, ja työmarkkinatilanne oli kireä. Vuonna 2001 ei toteutettu uusia uudistuksia. Aiempien uudistusten ansiosta varhaiseläke- ja työkyvyttömyyseläkejärjestelmän piiriin siirtyvien työntekijöiden määrä kuitenkin vähenee. Lisäksi vuoden 1999 niin kutsutun helluntaipaketin mukaisesti marginaaliveroa kevennetään vuonna 2002. Uusi hallitus on hiljattain ilmoittanut verojen jäädyttämisestä. Aiemmista uudistuksista huolimatta on kuitenkin neuvoteltu työajan lyhentämisestä. Työmarkkinoilta poistumisaste on suhteellisen korkea. Työikäisten osuus sosiaalietuusjärjestelmien (myös työttömyysetuusjärjestelmien) ja aktiivisten työmarkkinaohjelmien piiriin kuuluvista on 21 prosenttia, mikä osaltaan vahvistaa jatkuvia työvoiman tarjontarajoitteita. Työvoiman tarjonnan lisäämistä, joka on tarpeen väestön ikääntymisen vuoksi, voitaisiin edistää myös uudistamalla verotusta ja sosiaalietuuksia siten, että vero- ja etuusrakenne saataisiin työllisyyden kannalta edullisemmaksi. Tanskan on pantava neuvoston helmikuussa 2002 antamat työllisyyssuositukset määrätietoisesti täytäntöön ja edellä esitetyn perusteella erityisesti

i) tehtävä työnteko kannattavaksi jatkamalla tulonsiirtojärjestelmien muutoksia ja keventämällä erityisesti matala- ja keskipalkkaisten työntekijöiden työtulojen verotusta.

Hyödykemarkkinat, yrittäjyys ja osaamistalous

Tanskan talous ei ole yhtä avoin kuin muiden pienten jäsenvaltioiden (kun mitataan ulkomaan kaupan suhdetta BKT:een), ja maan hintataso on suhteellisen korkea, mikä osittain johtuu kilpailun puuttumisesta useilla aloilla. Tapauskohtaisten ja alakohtaisten valtiontukien määrä on pieni, ja sisämarkkinadirektiivien saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä on onnistuttu erinomaisesti. Televiestintä- ja sähköalan vapauttamisessa sekä julkisten hankintojen avaamisessa kilpailulle on edistytty, mutta kaasumarkkinoiden avaamisessa kilpailulle ei ole onnistuttu yhtä hyvin. Tieto- ja viestintätekniikan käyttöaste on korkea, ja tutkimus- ja kehittämismenot ovat EU:n keskiarvoa suuremmat. Tanska kuitenkin jää tutkimuksen ja kehittämisen alalla jälkeen muista pohjoismaisista jäsenvaltioista, mikä johtuu osittain yritysten pienemmistä tutkimus- ja kehittämismenoista ja tutkimustulosten heikommasta kaupallistamisesta. OECD:n laatiman selvityksen mukaan Tanskan julkiset koulutusmenot ovat suuret, mutta koulutussaavutukset ovat suhteellisen heikot. Edellä esitetyn perusteella Tanskan on kiinnitettävä erityishuomiota seuraaviin seikkoihin:

i) Kilpailua on tehostettava aloilla, joilla kilpailun on todettu olevan riittämätöntä.

ii) Kilpailua julkisten palvelujen tarjonnassa on tehostettava paikallistasolla kasvattamalla yksityisen sektorin osuutta ja lisäämällä julkisten palvelujen tarjoajien välistä kilpailua.

iii) Sähkö- ja kaasumarkkinoiden täydellinen avautuminen on saatettava päätökseen, ja on varmistettava syrjimättömät verkkojen käyttömahdollisuudet.

3 SAKSA

Vuonna 2001 Saksan bruttokansantuote kasvoi 0,6 prosenttia. Yksityisestä kulutuksesta voidaan todeta, että tammikuussa toteutetut tuloverojen alennukset hillitsivät kasvun hidastumista, jonka polttoaineen hinnannousu ja kansainvälisen ympäristön heikkeneminen niine kielteisine vaikutuksineen, jotka sillä oli vuoden aikana pieneen kasvuun lähteneeseen työttömyyteen, olivat käynnistäneet. Investoinnit sitä vastoin supistuivat voimakkaasti, koska kasvuodotukset olivat heikkoja. Talouskasvua hidasti myös varastojen huomattava ehtyminen. Tämän vuoksi kotimainen kysyntä pysyi laimeana. Kasvun veturina oli lähinnä nettovienti. Ennakoivien indikaattorien mukaan talous alkaisi elpyä vuoden 2002 puoliväliin mennessä. Talouden veturina toiminee investointien kasvu, mutta kasvavan työttömyyden vuoksi kulutus kuitenkin pysynee laimeana. Vaikka odotettavissa on voimakas nousukausi, BKT:n keskimääräinen vuosikasvu jää alle 1 prosenttiin vuonna 2002 vuoden alun merkittävän negatiivisen tilastollisen poikkeaman vuoksi. Öljyn ja elintarvikkeiden hinnannousu oli odotettua suurempi vuonna 2001, ja myös kuluttajahinnat nousivat keskimäärin 2,4 prosenttia. Odotettavissa oleva hintojen lasku keventänee hintapaineita ja pitänee kuluttajahintainflaation alle 2 prosentissa eli yhtenä EU:n alhaisimmista. Työllisyysaste alkoi laskea vuonna 2001 ja on vuonna 2002 keskimäärin alhaisempi kuin edellisenä vuonna, vaikka talouden toimeliaisuuden odotetaan kiihtyvän. Tämän vuoksi työttömyysasteen odotetaan olevan vuonna 2002 keskimäärin vähän korkeampi kuin vuonna 2001.

Verouudistuksen ja laskukauden johdosta Saksan julkisen talouden alijäämä kasvoi 2,7 prosenttiin suhteessa BKT:een vuonna 2001. Keskeisenä haasteena onkin näin ollen julkisen talouden vakauttamisen nopeuttaminen ja vakausohjelman tunnollinen toteuttaminen varsinkin, kun pyritään pitämään vuoden 2002 alijäämä alle perustamissopimuksessa vahvistetun viitearvon, joka on 3 prosenttia suhteessa BKT:een. Vaikka nykyinen laskusuhdanne johtuu pääasiassa ulkoisista tekijöistä, Saksan talouden kasvupotentiaalia heikentävät yhdistymisen viivästyneet vaikutukset, rakennusalan kriisi ja rakenneuudistuksen hidas edistyminen. Päähuomio olisikin kohdistettava kasvupotentiaalin lisäämiseen ja sen maksimaaliseen hyödyntämiseen. Kasvu- ja vakaussuuntautuneen talouden pohjalta täytäntöönpantavat uudistukset on kohdistettava korkeana pysyneen työttömyysasteen alentamiseen ja työttömyyden alueellisten erojen lieventämiseen tähtääviin uudistuksiin sekä aktiivisen työmarkkinapolitiikan tehokkuuden parantamiseen. Näitä toimia olisi tuettava työllisyyttä edistävällä politiikalla ja eritoten uudistamalla etuusjärjestelmiä siten, että työnteko on kannattavaa, sekä poistamalla työmarkkinoille osallistumisen esteet erityisesti naisilta. Saksan vero- ja eläkeuudistukset ovat viime aikoina merkinneet edistystä tässä suhteessa. Vaikka äskettäin tehty eläkeuudistus on tärkeä askel oikeaan suuntaan, lisäuudistukset saattavat kuitenkin olla tarpeen tulevaisuudessa. Saksa voisi vahvistaa taloutensa kasvupotentiaalia myös parantamalla yritysten yleistä toimintaympäristöä erityisesti hyödyke-, pääoma- ja työmarkkinoilla toteutettavien lisäuudistusten avulla.

Finanssipolitiikka

Liittovaltion tilastokeskuksen viimeisimmän arvion mukaan julkisen talouden alijäämä oli 2,7 prosenttia suhteessa BKT:een vuonna 2001. Tilanteen heikentyminen vuoteen 2000 verrattuna (jolloin alijäämä oli -1,3 prosenttia suhteessa BKT:een, jos UMTS-tuloja ei oteta huomioon) ja Saksan tarkistetussa vakausohjelmassa lokakuussa 2000 esitettyihin ennusteisiin verrattuna (vuoden 2001 alijäämäksi ennakoitiin 1 1/2 prosenttia suhteessa BKT:een) johtuu pääosin kasvun odotettua nopeammasta hidastumisesta ja tilastollisista tarkistuksista. Menojen ylityksiä tapahtui terveydenhuollossa kokonaisuutena ja myös joidenkin osavaltioiden talousarvioissa. Koska BKT:n kasvu on vähäistä ja joitakin etuuksia korotetaan, alijäämä tuskin pienenee vuonna 2002 edellisestä vuodesta, vaikka joitakin veroja korotetaan.

Ecofin-neuvoston kokouksessa 12. helmikuuta 2002 Saksan hallitus sitoutui noudattamaan julkisen talouden alijäämän viitearvoa (3 prosenttia suhteessa BKT:een) vuonna 2002 ja vahvisti pyrkivänsä saamaan julkisen talouden rahoitusaseman lähelle tasapainoa vuonna 2004. Liittovaltio ja osavaltiot vahvistivat sitoumukset virallisesti talousneuvoston (Finanzplanungsrat) ylimääräisessä kokouksessa 21. maaliskuuta 2002. Näistä syistä ja koska Saksa kuuluu euroalueeseen, finanssipolitiikalla olisi pyrittävä seuraaviin tavoitteisiin:

i) on varmistettava, että julkisen talouden alijäämän viitearvoa 3 prosenttia suhteessa BKT:een ei ylitetä. Mahdollisia kasvutuottoja on käytettävä alijäämän supistamiseen alle viimeisimmässä tarkistetussa vakausohjelmassa asetetun tavoitteen, joka oli 2 1/2 prosenttia suhteessa BKT:een;

ii) on pyrittävä siihen, että alijäämä supistuu riittävästi vuonna 2003, jotta julkisen talouden rahoitusasema saadaan lähelle tasapainoa vuonna 2004. Tämän vuoksi on jatkettava menojen kurissa pitämistä ja varmistettava, että mahdollinen talousarvion liikkumavara käytetään alijäämän supistamiseen;

iii) on toteutettava tarvittavat terveydenhuoltojärjestelmän uudistukset, jotta menopaineet vähenevät ja julkisen talouden laatu ja kestävyys paranevat terveydenhuollon laatua ja taloudellista tehokkuutta parantamalla;

iv) talousarvioperiaatteita koskevaan lakiin (Haushaltsgrundsätzegesetz) on tehtävä sovitut muutokset parlamentin nykyisen toimikauden aikana ja 21. maaliskuuta 2002 pidetyssä Finanzplanungsratin ylimääräisessä kokouksessa sovittuja asioita on valvottava tehokkaasti.

Työmarkkinat

Laskusuhdanne vaikutti heikentävästi Saksan työmarkkinoihin vuonna 2001. Työllisyyden kasvu pysähtyi, ja työttömyys alkoi jälleen lisääntyä. Kokonaistyöllisyysaste, joka oli 65 prosenttia vuonna 2000, on EU:n keskiarvon yläpuolella. Nuorisotyöttömyys on suhteellisen vähäistä. Työttömyysaste on korkea, 7,9 prosenttia, mikä on hieman EU:n keskiarvoa korkeampi, ja puolet työttömistä on pitkäaikaistyöttömiä. Alueelliset erot työttömyydessä ovat edelleen jyrkkiä. Vaikka työehtosopimusjärjestelmää muutettiin hiljattain joustavammaksi, palkkojen eriyttäminen ja liikkuvuus ei ole ollut riittävää alueellisten erojen vähentämiseksi merkittävästi. Myönteistä kehitystä on saatu aikaan uudella lainsäädännöllä, kuten Job-AQTIV-laki ja niin kutsuttu Mainzin malli matalapalkkaisten työpaikkojen tukemiseksi tavoitteena aktiivisen työmarkkinapolitiikan järkeistäminen. Korkean työttömyysasteen alueella toteutettavien laajamittaisten aktiivisten ohjelmien tehokkuutta on kuitenkin edelleen parannettava. Lisäksi vähän koulutettujen työntekijöiden työvoimaosuus on alhainen, ja heidän riskinsä jäädä työttömiksi on 60 prosenttia suurempi kuin keskimääräisellä työntekijällä. Työttömyysasteen kohoaminen entisestään riippuu ratkaisevasti siitä, pystytäänkö vähän koulutettujen ja ikääntyvien työntekijöiden ja naisten työmarkkinoille osallistumisen suurina pysyneet esteet poistamaan. Saksan on pantava neuvoston helmikuussa 2002 antamat työllisyyssuositukset määrätietoisesti täytäntöön ja edellä esitetyn perusteella erityisesti

i) tehostettava pyrkimyksiä saada työnteko kannattavaksi erityisesti naisille ja ikääntyville työntekijöille ja tämän vuoksi uudistettava vero- ja etuusjärjestelmiä. Etuusjärjestelmän uudistus voisi koskea esimerkiksi tukikelpoisuutta, etuuden saamisen edellytyksiä, etuuskauden kestoa, korvauksen määrää ja etuuden lakkaamista aloitettaessa työnteko. Sosiaaliturvamaksuja olisi alennettava erityisesti palkka-asteikon alapäässä. Samalla on kuitenkin otettava huomioon terveen julkisen talouden vaatimukset;

ii) parannettava aktiivisen työmarkkinapolitiikan tehokkuutta erityisesti niillä aloilla, joilla sitä sovelletaan laajamittaisesti. Työnhaun tukipalvelua on kehitettävä ja sen tehokkuutta on parannettava. Aktiivinen työmarkkinapolitiikka on kohdistettava paremmin niihin ryhmiin, jotka ovat suurimmassa vaarassa joutua pitkäaikaistyöttömiksi, ja sen on vastattava työmarkkinoiden tarpeita;

iii) edistettävä työvoimaviranomaisten toimintaa ja keskitettyjä työehtosopimusjärjestelmiä, joissa kunnioitetaan työmarkkinaosapuolten riippumattomuutta ja otetaan huomioon palkkakehityksen ja työmarkkinaolojen keskinäinen yhteys. Näin palkkakehitys on mahdollista mukauttaa tuottavuuden kehitykseen ja ammattitaitoeroihin. Samalla voidaan parantaa työllisyyttä eri ammattitaito- ja maantieteellisillä alueilla sekä varjella vakaus- ja työllisyyspainotteista palkkakehitystä;

iv) edistettävä nykyistä joustavampia työjärjestelyjä ja tarkistettava työsopimussääntely uusien työpaikkojen luomisen edistämiseksi ja pitäen joustavuus ja työsuhdeturva oikeassa tasapainossa;

v) poistettava naisilta työmarkkinoille osallistumisen esteet lisäämällä muun muassa lastenhoitopalveluja.

Hyödykemarkkinat, yrittäjyys ja osaamistalous

Saksan talous on suureksi taloudeksi suhteellisen avoin (kun mitataan ulkomaankaupan suhdetta BKT:een), ja kuluttajahinnat ovat lähellä EU:n keskiarvoa. Valtiontuen määrä supistuu vähitellen. Yksityisen osakeyhtiön perustamiskustannukset ja perustamiseen kuluva aika ovat suunnilleen EU:n keskitasoa. Yksityisyrittäjä pystyy kuitenkin aloittamaan toimintansa hyvin nopeasti ja hyvin vähäisin perustamiskustannuksin. Saksan osaamistalous on vahva, kun sitä mitataan yritysten tutkimus- ja kehittämismenoina, patenttihakemuksina ja vähintään ylemmän keskiasteen koulutuksen suorittaneiden osuutena työvoimasta. Edistyminen sisämarkkina-asioissa (sisämarkkinadirektiivien saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä, julkisten hankintojen avaaminen kilpailulle) on ollut vähäistä. Osaksi ympäristötavoitteita palvelevien kansallisten toimenpiteiden vuoksi ovat sähkön (kotitaloussähkön) ja kaasun hinnat edelleen selvästi EU:n keskiarvoa korkeampia, ja entiset alueellisen monopolin haltijat hyötyvät edelleen vahvasta asemasta hankintatoiminnassa. Saksan 15-vuotiaat menestyvät koulussa EU:n keskitasoa heikommin, ja yliopisto-opinnot aloittavien lukiolaisten osuus on EU:n keskiarvoa alhaisempi. Kaksi kolmannesta kyseisestä ikäryhmästä aloittaa kaksiosaisen ammattikoulutuksen, millä on myönteinen vaikutus nuorten työttömyyteen ja mikä pitää tämän ikäryhmän työttömyysasteen suhteellisen alhaisella tasolla muihin jäsenvaltioihin verrattuna. Edellä esitetyn perusteella Saksan on erityisesti

i) varmistettava sähkö- ja kaasumarkkinoiden tehokas kilpailu, jonka avulla voidaan alentaa energianjakeluverkkojen käyttömaksuja ja pienentää maksujen alueellisia eroja, sekä perustettava energia-alan sääntelyelin, jotta turvataan maksujen määräytymisperusteiden tehokas valvonta;

ii) ryhdyttävä tarpeellisen ponnistuksiin oppilaiden yleisen koulumenestyksen parantamiseksi ja yliopisto-opinnot aloittavien koulunsa päättäneiden lukumäärän lisäämiseksi;

iii) parannettava sisämarkkinadirektiivien saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, jotta 98,5 prosentin tavoite saavutetaan, sekä nostettava virallisessa lehdessä julkaistavien avointen tarjouskilpailujen arvoa.

4 KREIKKA

Talouden toimeliaisuus hidastui jonkin verran Kreikassa vuonna 2001 maailmantalouden heikkenemisen vuoksi, mutta toimeliaisuutta kuitenkin tukivat kotimaiset tekijät. Investointeja ylläpitivät euroalueeseen vuonna 2001 liittymisen vuoksi tuntuvasti laskeneet korot, EU:n rakennerahastoista saatavien varojen lisääntyminen sekä valmistautuminen vuoden 2004 olympialaisiin. Samalla kulutusluottojen määrä lisääntyi jyrkästi ja käytettävissä olevat reaalitulot kasvoivat, mikä lisäsi kulutusmenoja. Ulkomaankauppa vaikutti kuitenkin negatiivisesti kokonaistuotannon kasvuun, mikä kuvasti sekä kotimaisen kysynnän tuontipainotteisuutta että kilpailukyvyn vähäistä paranemista. Tämän kasvumallin odotetaan jatkuvan vuonna 2002. Vuonna 2003 tilanteen ennustetaan paranevan ulkomaisen kysynnän elpymisen ansiosta. Työmarkkinatilanne on hitaasti parantunut viime vuosina, ja työllisyys on kasvanut suhteellisen hitaasti koko taloudessa, vaikka palvelualoilla ja rakennusalalla on syntynyt runsaasti työpaikkoja. Vuonna 2001 syntyneet inflaatiopaineet, jotka aiheutuivat vuoden 2000 öljyn hinnannousun kerrannaisvaikutuksista, alkoivat hellittää vuoden 2001 jälkipuoliskolla. Yksityisen sektorin työehtosopimusneuvottelut on saatettu päätökseen. Sopimuksen mukaan palkkojen nimelliskorotus on 5,4 % vuonna 2002 ja 3,9 % vuonna 2003.

Viime vuosina tapahtuneesta edistyksestä huolimatta keskipitkän aikavälin haasteet edellyttävät, että Kreikan talouden toimintaa tehostetaan edelleen. Julkisen talouden rahoitusaseman epätasapaino on saatu korjattua viime vuosina, mutta julkisen talouden velkasuhde on edelleen hyvin korkea ja edellyttää voimakasta julkisen talouden sopeuttamista, erityisesti kun otetaan huomioon, että väestön ikääntymisen vuoksi on olemassa vakava riski, että julkisen talouden rahoitusasema joutuu jälleen epätasapainoon. Kokonaistuotannon nykyinen kasvuvaihe tarjoaa mahdollisuuden nopeuttaa rakenneuudistusta, jonka tavoitteena on kohottaa alhaisena pysynyttä tuottavuustasoa, parantaa työ- ja hyödykemarkkinoiden tehokkuutta sekä luoda parempi toimintaympäristö yrityksille. Keskeisiä haasteita ovat suuren rakennetyöttömyyden vähentäminen ja työllisyyden lisääminen.

Finanssipolitiikka

Julkisen talouden rahoitusasema oli 0,4 prosenttia alijäämäinen suhteessa BKT:een vuonna 2001. Jos budjetoimattomat UMTS-tulot kuitenkin otetaan huomioon, rahoitusasema oli tasapainossa. Vuoden 2001 tarkistetussa vakausohjelmassa julkisen talouden ylijäämän ennustetaan olevan 0,8 prosenttia suhteessa BKT:een vuonna 2002 ja 1 prosentti suhteessa BKT:een vuonna 2003. Nämä julkista taloutta koskevat ennusteet perustuvat olettamukseen, että kokonaistuotanto kasvaa ennustekaudella nopeasti, noin 4 prosenttia vuodessa. Julkisen talouden strategiassa keskitytään edelleen suurten julkisen talouden perusylijäämien saavuttamiseen, vaikka perusylijäämien odotetaankin supistuvan ennustekauden aikana. Julkisen talouden rahoitusaseman paraneminen johtuukin itse asiassa täysin korkomenojen tasaisesta supistumisesta, sillä muiden kuin korkomenojen odotetaan supistuvan vain vähän. Julkisen talouden velan ennustetaan supistuvan vuosina 2001-2003 99,6 prosentista 94,4 prosenttiin suhteessa BKT:een. Supistumista kuitenkin rajoittavat merkittävien rahoitustoimien kaltaiset tekijät. Näistä syistä ja koska Kreikka kuuluu euroalueeseen, finanssipolitiikalla olisi pyrittävä seuraaviin tavoitteisiin:

i) on varmistettava, että vuosien 2002 ja 2003 finanssipolitiikan viritys ei aiheuta inflaatiopaineita. On myös otettava huomioon vuonna 2002 neuvoteltavan yksityisen sektorin työehtosopimuksen vaikutukset;

ii) on noudatettava jo vuoden 2000 talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa esitettyä vaatimusta, että muiden kuin korkomenojen reaalikasvua on säänneltävä selkeillä ja sitovilla normeilla;

iii) on varmistettava, että julkisen talouden velka suhteessa BKT:een supistuu sekä julkisen talouden alijäämän ennustetun supistumisen että nimellisen BKT kasvun mukaisesti. Sellaisia rahoitustoimia, joilla on kielteinen vaikutus julkisen talouden velkaan, on rajoitettava.

iv) on nopeutettava sosiaaliturvajärjestelmien uudistamista ja erityisesti aloitettava eläkejärjestelmän uudistaminen vuodesta 2002, jotta vältetään väestön ikääntymisestä tulevaisuudessa mahdollisesti aiheutuva vakava julkisen talouden rahoitusaseman epätasapaino.

Työmarkkinat

Kreikan viime vuosien talouskasvun myötä myös työllisyys on kasvanut (vaikka työllisyysaste onkin euroalueen keskiarvoa alhaisempi). Vaikka työvoiman tarjonnan kasvu aluksi ylitti syntyneiden työpaikkojen määrän, työttömyysaste on laskenut hieman työpaikkojen lisääntymisen vaikutuksesta viimeisinä parina vuonna, erityisesti vuonna 2000. Kreikan työmarkkinoille on kuitenkin ominaista alhainen työllisyysaste (55,7 prosenttia vuonna 2000) ja korkea rakennetyöttömyys. Lisäksi työmarkkinat ovat hyvin segmentoituneet, ja nuorten ja naisten työttömyysaste on korkea. Myös pitkäaikaistyöttömien osuus on suuri. Vuoden 2001 työmarkkinapoliittiset toimenpiteet kohdistuivat vuoden 2000 joulukuun työmarkkinauudistuspaketin täytäntöönpanoon, julkisen työvoimahallinnon sekä yleissivistävän ja ammatillisen koulutusjärjestelmän käynnissä olevien uudistusten toteuttamiseen. Viime aikoina toteutetuista toimista huolimatta työmarkkinoilla on yhä ongelmia, sillä sääntely on raskasta, palkkoja ei ole eriytetty riittävästi ja julkisella sektorilla on vääristyneitä työnteon kannustimia, jotka on sisällytetty eläkeoikeuksiin ja verotusjärjestelmään. Yksityishenkilöiden tuloverotus on voimakkaasti progressiivista, ja työsuhteessa olevien verotus on tuntuvasti kovempaa kuin itsenäisten ammatinharjoittajien, vaikka verotus onkin keskimäärin alhaista. Yleissivistävää ja ammatillista koulutusjärjestelmää olisi myös parannettava, jotta se vastaisi paremmin työmarkkinoiden vaatimuksia. Kreikan on pantava neuvoston helmikuussa 2002 antamat työllisyyssuositukset määrätietoisesti täytäntöön ja edellä esitetyn perusteella erityisesti

i) viipymättä jatkettava eläkeoikeuksien uudistusta, jotta ikääntyneitä työntekijöitä kannustettaisiin vastaanottamaan työtä ja pysymään työelämässä;

ii) jatkettava yleissivistävän ja ammatillisen koulutusjärjestelmän parantamista, jotta työvoiman ammattitaito vahvistuisi ja vastaisi työmarkkinoiden tarpeita;

iii) jatkettava niiden työn verotuksesta aiheutuvien työnteon kannustimien pahimpien vääristymien poistamista, jotka johtuvat sosiaaliturvamaksujen ja työmarkkinoilla vallitsevien jäykkyyksien vuorovaikutuksesta;

iv) edistettävä palkanmuodostusjärjestelmien muuttamista siten, että palkoissa otetaan paremmin huomioon tuottavuuserot ja paikalliset työmarkkinaolot. Erityisesti alueellisiin työllisyyssopimuksiin sisällytettyjä poikkeusmahdollisuuksia olisi voitava soveltaa käytännössä;

v) pantava työmarkkinoiden uudistuspaketit kokonaisuudessaan täytäntöön ja seurattava niiden vaikutusta työmarkkinoihin, jotta varmistetaan niiden myönteisten vaikutusten maksimointi. Uudistuspyrkimyksiä on jatkettava erityisesti nopeuttamalla julkisen työvoimahallinnon rakennemuutosta sekä väljentämällä rajoittavaa työsuhdeturvalainsäädäntöä, jotta turvataan joustavuuden ja työsuhdeturvan asianmukainen tasapaino.

Hyödykemarkkinat, yrittäjyys ja osaamistalous

Kreikan talous ei ole yhtä avoin kuin muiden jäsenvaltioiden taloudet (kun mitataan ulkomaankaupan suhdetta BKT:een), mikä johtuu osittain sen maantieteellisestä sijainnista. On siis erittäin tärkeää, että kilpailusäännöt pannaan tehokkaasti täytäntöön ja siten turvataan, että kotimaiset hyödykemarkkinat ovat hyvin kilpaillut sekä parannetaan tuottavuutta. Työn tuottavuus on toiseksi heikointa EU:ssa, vaikka se onkin viime vuosina parantunut voimakkaasti. Sisämarkkinalainsäädännön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä ollut vaje supistui alle puoleen, mutta maaliskuuksi 2002 asetetusta 98,5 prosentin tavoitteesta kuitenkin jäätiin. Vaikka yritysten toimintaympäristöä pyritään parantamaan ja julkishallinnon toimintaa tehostamaan, uuden yrityksen perustamiskustannukset ovat edelleen korkeat ja yritysverotus on monimutkaista, mikä mahdollisesti rajoittaa yritysten kasvua. Entisten monopolin haltijoiden markkina-asema verkkotoimialoilla on edelleen vahva, koska markkinat vapautettiin vasta hiljattain. Väestön yleinen alhainen koulutustaso antaa syytä huoleen ja on yksi niistä syistä, joiden vuoksi tieto- ja viestintätekniikan käyttö on yleisesti ottaen vähäistä (laajakaistayhteyksiä on vähiten EU:ssa), vaikka se lisääntyykin koko ajan. Väestön alhainen koulutustaso on yksi syy myös siihen, että tutkimus- ja kehittämistoiminta sekä innovaatiotoiminta on hyvin vähäistä. Edellä esitetyn perusteella Kreikan on erityisesti

i) tehostettava pyrkimyksiään lisätä ammattitaitoisen työvoiman saatavuutta, edistettävä yritysten osallistumista tutkimus- ja kehittämistoimintaan ja innovaatiotoimintaan sekä jatkettava tieto- ja viestintätekniikan käytön yleistämistä;

ii) jatkettava hallinnollisten sääntöjen ja menettelyjen keventämistä, tehostettava julkista hallintoa ja muutettava yhtiöverojärjestelmää siten, että sitä sovelletaan yhdenmukaisesti kaikkiin yrityksiin yhtiömuodosta riippumatta;

iii) tehostettava kilpailua vapautetuilla verkkotoimialoilla, erityisesti sähkön tarjonnassa ja meriliikenteen palveluissa;

iv) jatkettava sisämarkkinalainsäädännön saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, jotta tavoitteeksi asetetut 98,5 prosenttia sisämarkkinadirektiiveistä saadaan siirrettyä osaksi kansallista lainsäädäntöä.

5 ESPANJA

Kokonaistuotanto kasvoi Espanjassa noin 4 prosenttia vuosina 1999 ja 2000, mutta vuonna 2001 kasvu heikkeni merkittävästi kotimaisen kysynnän laimenemisen ja erityisesti laiteinvestointien jyrkän laskun sekä vuoden aikana tapahtuneen viennin asteittaisen heikkenemisen vuoksi. Vuoden 2001 jälkipuoliskon hidastumisen merkittävän vaikutuksen vuoksi keskimääräisen BKT:n kasvun odotetaan hidastuvan edelleen vuonna 2002, vaikka kasvun odotetaankin alkavan vähitellen elpyä vuoden kuluessa. Elpymiseen myötävaikuttavat sekä kotimaisten kysyntätekijöiden asteittainen vahvistuminen että viennin dynaamisuuden palautuminen. Vuonna 2003 BKT:n odotetaan kasvavan arvioidun potentiaalin mukaisesti kansainvälisten näkymien paranemisen myötä ja kotimaisen kysynnän elpymisen tukemana. Edellä esitetyn makrotaloudellisen skenaarion perusteella työllisyyden kasvu hidastunee vuonna 2002, mutta elpyy seuraavana vuonna, ja elpymisen vaikutuksesta työttömyysaste laskee noin 12 prosenttiin vuonna 2003. Inflaation odotetaan hidastuvan keskimäärin noin 2,5 prosenttiin vuonna 2002, kun se vuonna 2001 oli 3,6 prosenttia. Inflaatiopaineiden kevenemistä tukevat maltillisen palkkakehityksen turvaamiseksi vuonna 2001 tehty työehtosopimus ja kohtuulliset vientihinnat. Vuonna 2003 inflaatio saattaa hidastua keskimäärin lähes 2,0 prosenttiin.

Vaikka Espanja edistyi vuoden 2001 talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen suositusten täytäntöönpanossa ja sen talouden näkymät ovat myönteiset, joitakin ongelmia on edelleen ratkaisematta. Julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyys on turvattava uudistamalla perusteellisesti eläkejärjestelmä, koska hallituksen ja työmarkkinaosapuolten vuonna 2001 tekemä sopimus ei merkittävästi vaikuta julkisen talouden epätasapaino-ongelmiin. Toiseksi, vaikka työttömyysaste on yli 10 prosenttiyksikköä vuoden 1994 huipputasoa alhaisempi ja laskusuunnassa, se on edelleen korkea muihin EU-maihin verrattuna. Työttömyyden alueelliset erot ovat suuria, ja erityisesti naisten työllisyysaste on alhainen. Inflaatiopaineiden keventymisestä huolimatta pohjainflaatio kasvaa edelleen suhteellisen nopeasti, mutta työn tuottavuus puolestaan näyttäisi kasvavan verkkaisesti. Tämä kehitys voi viitata siihen, että kilpailu on riittämätöntä joillakin aloilla ja että osaamistalouden kehitys on viivästynyt.

Finanssipolitiikka

Kasvun heikkenemisestä huolimatta julkisen talouden vakauttamisprosessia jatkettiin vuonna 2001, jolloin julkinen talous saatiin ensimmäistä kertaa 25 vuoteen tasapainoon vuoden 2000 0,3 prosentin alijäämän jälkeen. Vuosien 2002-2005 tarkistetun vakausohjelman mukaan julkisen talouden odotetaan pysyvän tasapainossa vuonna 2003 ja muuttuvan hieman ylijäämäiseksi, 0,2 prosenttia suhteessa BKT:een, vuonna 2005. Tarkistetussa vakausohjelmassa esitetty julkisen talouden strategia on sama kuin kahdessa edellisessä tarkistuksessa. Strategia perustuu muiden kuin korkomenojen rajoittamiseen, ja sitä tukee korkomenojen supistuminen, mikä antaa mahdollisuuden lisätä pääomamenoja. Tarkistetussa ohjelmassa kaavaillaan henkilökohtaisen tuloveron uudistamista vuodesta 2003, mikä on johdonmukaista jatkettaessa julkisen talouden vakauttamista. Ohjelmaan sisältyy aluehallinnon uusi rahoitusjärjestelmä, jossa verotus- ja menovaltuuksia on hajautettu. Uuden järjestelmän käyttöön ottamisen yhteydessä hyväksyttiin talousarvion tasapainoa koskeva laki, jonka tavoitteena on varmistaa julkisen talouden kaikkien sektorien sitoutuminen tavoitteeseen saada talousarviot lähelle tasapainoa. Tämä parantaa osaltaan Espanjan julkisen talouden kestävyyttä.

Vuosien 2002-2005 tarkistettuun vakausohjelmaan ei sisälly yksityiskohtaisia tietoja toimenpiteistä, jotka toteutettaisiin väestön ikääntymisestä aiheutuvien rasitteiden huomioon ottamiseksi, eikä ilmoitetulla eläkejärjestelmän uudistuksella ole tarkkaa aikataulua. Tämä voi olla huolestuttavaa ottaen huomioon väestöennusteet, jotka ovat Eurostatin tietojen mukaan erityisen kielteiset. Toistaiseksi ensimmäinen väestön ikääntymisen varalta tehty toimenpide on vuonna 2000 perustettu sosiaaliturvarahasto tulevien vastuiden rahoittamista varten. Viimeisimmässä vakausohjelmassa tavoitteena on, että rahaston varallisuus olisi 1 % suhteessa BKT:een vuonna 2004. (Espanjan viranomaiset ilmoittivat huhtikuun 2002 alussa, että tavoite saavutetaan jo vuonna 2002.) Lisäksi on tehty joitakin aloitteita todellisen eläkkeellesiirtymisiän nostamiseksi. Näistä syistä ja koska Espanja kuuluu euroalueeseen, finanssipolitiikalla olisi pyrittävä seuraaviin tavoitteisiin:

i) muita kuin korkomenoja on rajoitettava suunnitellun mukaisesti, jotta rahoitusasema pysyy tasapainossa tarkistetun vakausohjelman mukaisesti;

ii) on varmistettava, että vuonna 2002 laadittava henkilökohtaisen tuloveron uudistus kannustaa aiempaa paremmin työntekoon ja säästämiseen eikä vaaranna keskipitkän aikavälin vakaustavoitteita;

iii) julkista eläkejärjestelmää on uudistettava perusteellisesti, jotta se olisi tarkoituksenmukainen pitkällä aikavälillä. On otettava käyttöön kannustimia todellisen eläkkeellesiirtymisiän nostamiseksi ja sosiaaliturvasektorin ylijäämä on ensisijaisesti siirrettävä eläkerahastoon.

Työmarkkinat

Työmarkkinatilanteen tuntuva paraneminen viime vuosina merkitsee, että työllisyyden osalta Espanja kuroo nopeasti umpeen eroa muihin EU:n jäsenvaltioihin. Kokonaistyöllisyysaste nousi 52,3 %:sta 54,7 %:iin vuosina 1999-2000. Naisten työllisyys kasvoi kolmella prosenttiyksiköllä, 40,3 %:iin. Työttömyysaste laski 13 %:iin. Naisia on työttöminä kaksi kertaa enemmän kuin miehiä. Alueelliset työttömyyserot ovat edelleen suuria, ja mannermaan työttömyysaste vaihtelee 6,3 %:sta 22,3 %:iin (tilanne vuoden 2001 viimeisellä neljänneksellä). Keskeisiä rakenteellisia ongelmia ovat muun muassa se, että työvoimakustannuksia ei ole pystytty sopeuttamaan tuottavuuteen ja paikallisiin työmarkkinaoloihin, ja se, että työvoiman liikkuvuus on vähäistä, mikä johtuu osittain asuntomarkkinoiden jäykkyydestä ja eräiden alueellisten sosiaalietuusjärjestelmien toiminnasta. Maaliskuun 2001 uudistukset näyttävät olevan sen suuntaisia, että niillä voitaisiin poistaa työsopimuksiin liittyviä jäykkyyksiä. Koulutusinvestointeja sekä aktiivisen työmarkkinapolitiikan tehokkuuden turvaavia toimenpiteitä on tarpeen vielä lisätä. Työmarkkinoille osallistumista on kannustettava, jotta viime vuosien voimakas kehitys voi jatkua. Espanjan on pantava neuvoston helmikuussa 2002 antamat työllisyyssuositukset määrätietoisesti täytäntöön ja edellä esitetyn perusteella on erityisesti

i) jatkettava palkanmuodostuksen uudistamista siten, että palkoissa otetaan paremmin huomioon alueelliset erot ja palkkakehityksessä otetaan huomioon tuottavuus ja ammattitaitoerot;

ii) vähennettävä työvoiman liikkuvuuden esteitä muun muassa parantamalla asuntomarkkinoiden ja alueellisten sosiaalietuusjärjestelmien toimivuutta sekä pyrittävä luomaan kehityksessä jäljessä oleville alueille työllisyyttä edistävät olot;

iii) varmistettava, että aktiiviset työmarkkinatoimenpiteet ovat tehokkaita ja vastaavat sekä työmarkkinoiden kysyntää että niiden ryhmien tarpeita, joita pitkäaikaistyöttömyys pahimmin uhkaa ja joiden työmarkkinaosuus on alhainen (erityisesti naiset);

iv) jatkettava pyrkimyksiä erityisesti naisten työvoimaosuuden lisäämiseksi sekä asetettava tavoitteeksi lasten ja muiden huollettavien riittävien hoitomahdollisuuksien tarjoaminen;

v) varmistettava asianmukainen joustavuuden ja työsuhdeturvan tasapaino seuraamalla tarkasti äskettäisten työsopimusuudistusten vaikutuksia ja toteutettava tarvittaessa lisätoimenpiteitä, jotta edistytään nopeasti määräaikaisten työsopimusten osuuden vähentämisessä ja osa-aikaisten työsopimusten käytön lisäämisessä.

Hyödykemarkkinat, yrittäjyys ja osaamistalous

Espanjan talouden avoimuus on viime vuosina lisääntynyt jatkuvasti. Sisämarkkinalainsäädännön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä Espanja on yksi parhaiten edistyneistä maista. Tuottavuuden kasvun hidastuminen on kuitenkin ongelmallista, koska Espanjan talouskehitys on jäljessä muista EU-maista. Hallituksen kesäkuussa 2000 aloittaman kunnianhimoisen vapauttamissuunnitelman toteuttamista jatkettiin vuonna 2001, mutta kiinteiden teleliikenneverkkojen ja kaasumarkkinoiden entisten monopolihaltijoiden markkinaosuus on edelleen suuri, ja sähkön tukkumarkkinoilla palveluja tarjoavat edelleen vähälukuinen yksityisten operaattorien joukko. Lisäksi joillakin suljetuilla sektoreilla, kuten hypermarkettoiminnassa sovelletaan alakohtaisia säännöksiä, joilla on kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Hallitus on tehnyt aloitteita tieto- ja viestintätekniikan käytön lisäämiseksi sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnan edistämiseksi, ja näiden aloitteiden odotetaan pian tuottavan tulosta. Suurimpia heikkouksia muihin jäsenvaltioihin verrattuna ovat alhaiset julkiset ja yritysten tutkimus- ja kehittämismenot sekä patenttihakemusten suhteellisen vähäinen määrä. Julkiset koulutusmenot ovat EU:n keskiarvoa alhaisemmat, ja koulutustaso on alhainen. Pk-yrityksiä koskevat säännökset ovat suhteellisen monimutkaisia, mikä saattaa vaikuttaa siihen, että uuden yrityksen perustamiseen kuluva aika on pitkä ja siitä aiheutuvat kustannukset ovat korkeita. Edellä esitetyn perusteella Espanjan on erityisesti

i) jatkettava politiikkaa, jonka tavoitteena on turvata tasapuoliset toimintaedellytykset televiestintä- ja energia-alan toimijoille, pienentää entisten monopolin haltijoiden markkinaosuutta kilpailun lisäämiseksi näillä aloilla sekä edistää sähkön tukkumarkkinoille pääsyä;

ii) jatkettava toimenpiteitä kilpailun lisäämiseksi vähittäiskaupassa;

iii) tehostettava pyrkimyksiä lisätä työvoiman ammattitaitoa, yritysten tutkimus- ja kehittämistoimintaa ja innovaatiotoimintaa sekä jatkettava tieto- ja viestintätekniikan käytön yleistämistä;

iv) noudatettava strategiaa, jolla pyritään vähentämään yritysten hallinnollisia rasitteita, muun muassa uuden yrityksen rekisteröintiin kuluvaa aikaa ja siitä aiheutuvia kustannuksia.

6 RANSKA

Talouskasvu oli voimakasta ja työpaikkojen määrä lisääntyi selvästi kolmen vuoden ajan, mutta vuoden 2001 alusta talouden toimeliaisuus väheni tuntuvasti, mikä johtui maailmantalouden heikentymisestä. Viennin nopea väheneminen johti varastojen mukauttamiseen ja investointihankkeiden lykkäämiseen. Sen sijaan yksityinen kulutus, joka hyötyi käytettävissä olevien tulojen voimakkaasta kasvusta ja joustavista työmarkkinoista, pysyi dynaamisena, minkä ansiosta vältettiin talouskasvun jyrkempi hidastuminen. Vuosien 2002 ja 2003 näkymät ovat suotuisammat: taloutta eivät rasita merkittävät epätasapainot, joten luottamuksen parantuminen ja ulkoisen kysynnän kasvun kiihtyminen johtanevat BKT:n kasvun elpymiseen vuoden 2002 aikana. Toukokuusta 2001 heikentynyt työmarkkinatilanne korjaantunee vuoden 2002 aikana, ja työttömyysasteen odotetaan alkavan taas laskea. Tällä ei pitäisi olla suurta vaikutusta palkkakehitykseen, jonka ennustetaan olevan maltillista. Inflaatio on euroalueen hitaimpia ja pysynee tulevien kahden vuoden aikana selvästi alle kahdessa prosentissa. Muihin euroalueen valtioihin verrattuna Ranskan talous on reagoinut varsin joustavasti ulkoista kysyntää kohdanneisiin viimeaikaisiin sokkeihin. Tämä johtuu osittain työmarkkinoiden vahvuudesta ja hitaasta inflaatiosta sekä aiemmin suunniteltujen veronalennusten positiivisista vaikutuksista. Parantamisen varaa kuitenkin on. Työmarkkinoiden tärkeimpiä haasteita ovat korkea rakennetyöttömyys ja työmarkkinoille osallistumisen lisääminen. Lisäksi on paneuduttava terveydenhuolto- ja eläkejärjestelmän uudistamiseen julkisen talouden kestävyyden varmistamiseksi. Julkisten menojen valvonta on varmistettava erityisesti terveydenhuollossa. Talouskehityksen parantamiseksi keskipitkällä aikavälillä on nopeutettava rakenneuudistuksia, myös verkkotoimialojen vapauttamista ja sisämarkkinasäännösten käyttöönottoa.

Finanssipolitiikka

Vuonna 2001 julkisen talouden alijäämän arvellaan kasvavan vuoden 2000 1,3 prosentista 1,5 prosenttiin suhteessa BKT:een (1,4 prosenttiin, jos UMTS-tulot lasketaan mukaan). Vuoden 2001 talousarviolaissa asetettua alijäämätavoitetta (1 prosentti suhteessa BKT:een) ei saavutettu, mikä johtuu osittain suhdannetekijöistä, jotka alensivat verotuloja, ja osittain nimellismenojen suunniteltua suuremmasta kasvusta. Kun otetaan huomioon veronalennusten toteuttaminen ja suunnitellut reaalimääräiset menolisäykset, julkisen talouden alijäämä kasvaa vuoden 2001 tarkistetun vakausohjelman makrotaloudellisten oletusten mukaan 1,9 prosenttiin suhteessa BKT:een vuonna 2002 ja supistuu vuonna 2003 vain vähän. Uusi hallitus on juuri käynnistänyt julkisen talouden tarkastuksen. Vuoden 2001 tarkistetun vakausohjelman mukaista julkisen talouden vakauttamista on jatkettava, jotta väestön ikääntymisestä johtuviin keskipitkän aikavälin haasteisiin voidaan vastata. Verotuksen yleistä tasoa on myös edelleen alennettava kasvupotentiaalin tehostamiseksi julkisen talouden vakauttamista vaarantamatta. Näistä syistä ja koska Ranska kuuluu euroalueeseen, finanssipolitiikalla olisi pyrittävä seuraaviin tavoitteisiin:

i) on varmistettava, ettei julkisen talouden alijäämä vuonna 2002 riko viitearvoa, joka on 3 prosenttia suhteessa BKT:een; hallituksen on tätä varten seurattava julkisen talouden muutoksia tarkasti ja varmistettava, että mahdolliset tulevat verokevennykset eivät lisää alijäämää;

ii) on pyrittävä riittävästi supistamaan julkisen talouden alijäämää vuonna 2003, jotta voidaan saavuttaa lähellä tasapainoa oleva rahoitusasema vuonna 2004;

iii) on ryhdyttävä välittömästi harjoittamaan kokonaisvaltaista rakenneuudistuspolitiikkaa, jonka tarkoituksena on parantaa kasvumahdollisuuksia sekä vähentää keskipitkällä aikavälillä julkisia menoja; erityisesti viipymättä toteutettava eläkejärjestelmän kattava uudistus, jolla varmistetaan järjestelmän kestävyys väestön ikääntyessä.

Työmarkkinat

Lukuisten hyvien vuosien jälkeen työllisyyden kasvu hidastui talouden toimeliaisuuden hidastumisen myötä, ja työttömyysasteen hidas lasku pysähtyi. Edellisten vuosien hyvistä tuloksista huolimatta työllisyysaste on Ranskassa edelleen suhteellisen alhainen (62,0 prosenttia vuonna 2000), ja vanhemmista työikäisistä hyvin harva on mukana työelämässä. Työttömyysaste on edelleen korkea etenkin nuorten keskuudessa, vaikka Ranskassa on toteutettu mittavia julkisen vallan tukemia nuorten työllistämisohjelmia. Vuoden 2001 poliittisiin toimenpiteisiin kuului 35 tunnin työviikkoa koskevan lainsäädännön täytäntöönpanon jatkaminen erityisesti pk-yrityksiä koskevan siirtymäajan osalta. Lisäksi otettiin käyttöön uusi tukijärjestelmä (PARE), jolla helpotetaan työttömien työnhakua, jatkettiin ansiotulojen verohyvitysten vaiheittaista käyttöönottoa ja hyväksyttiin uusi laki yhteiskunnan nykyaikaistamisesta, jolla vahvistetaan työsuhdeturvalainsäädäntöä. Julkista tukea saaneet työllisyysohjelmat ovat olleet luomassa suurta osaa nettomääräisistä uusista työpaikoista viime vuosina. Viimeaikaisista toimenpiteistä huolimatta erityisesti matalapalkkaisilla ja ikääntyneillä työntekijöillä ei ole vero- ja etuusjärjestelmän ominaisuuksien vuoksi riittävästi kannustimia pysytellä työelämässä. Siirtyminen lyhennettyyn työviikkoon saattaa aiheuttaa ongelmia pk-yrityksille, vaikka säännösten täytäntöönpanoa on niiden osalta helpotettu. Lyhennetyn työviikon vaiheittainen käyttöönotto on pitkittynyt, minkä vuoksi sovelletaan useita eri minimipalkkoja, joista jotkut ovat nousseet nopeasti minimituntipalkkojen indeksiehdon ja tuntipalkkojen automaattisten korotusten vuorovaikutuksen vuoksi. On myös epäselvää, miten viime aikoina toteutettu työsuhdeturvalainsäädännön vahvistaminen vaikuttaa työmarkkinoiden dynamiikkaan. Näistä syistä Ranskan on kiinnitettävä erityishuomiota seuraaviin seikkoihin ja samalla pantava neuvoston helmikuussa 2002 hyväksymät työllisyyssuositukset määrätietoisesti täytäntöön:

i) on lujitettava vero- ja etuusjärjestelmien viimeaikaisia uudistuksia, jotta kannustetaan paremmin ottamaan vastaan työtä ja pysymään töissä sekä etsimään uutta työpaikkaa. On lisättävä ikääntyneiden työntekijöiden kannustimia pysyä työelämässä vähentämällä mahdollisuuksia päästä varhaiseläkkeelle ja uudistamalla koko eläkejärjestelmä. Lisäksi on keskitettävä huomio matalapalkkaisiin työntekijöihin, osa-aikatyön haluttavuutta vähentäviin tekijöihin ja vähimmäistoimeentulon takaaviin järjestelmiin;

ii) on valvottava tiiviisti 35-tuntisen työviikon täytäntöönpanoa ja estettävä haitalliset keskipitkän aikavälin vaikutukset palkkakustannuksiin ja työvoiman tarjontaan, sekä rohkaistava hyödyntämään kaikki mahdollisuudet organisoida työtä joustavammalla tavalla;

iii) on uudistettava työsuhdeturvalainsäädäntöä, jotta saavutetaan tarvittava tasapaino suuremman joustavuuden ja turvallisuuden välille, mikä parantaa mahdollisuuksia saada työtä. Viime aikoina työmarkkinasäännöksiin tehdyt muutokset eivät saa vaikuttaa negatiivisesti työmarkkinoiden dynamiikkaan.

Hyödykemarkkinat, yrittäjyys ja osaamistalous

Ranskan talous on avoin kansainväliselle kilpailulle ja hyvin integroitunut EU:n markkinoihin. Työn tuottavuus on suhteellisen hyvä, ja hintataso on laskenut kohti EU:n keskitasoa. Sisämarkkinadirektiivien saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä on edistytty viimeisen kahden vuoden aikana ja tapauskohtaisten valtiontukien määrää on vähennetty selvästi. Kaasu- ja sähkömarkkinoiden vapauttaminen edistyy kuitenkin hitaasti, ja sisämarkkinadirektiivien saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä Ranska on selvästi jäljessä maaliskuun 2002 tavoitteesta, joka oli 98,5 prosenttia. Viimeaikaisesta edistymisestä huolimatta yritysten hallinnollinen rasite on edelleen suhteellisen suuri. Osaamisyhteiskunnan kehittämistä on kannustettu, mutta Ranska on edelleen jäljessä useimpia muita jäsenvaltioita erityisesti Internetin käytössä. Ranskan on kiinnitettävä erityishuomiota seuraaviin seikkoihin:

i) kaasu- ja sähköalan vapauttamista on nopeutettava panemalla voimassa oleva kaasudirektiivi täytäntöön viipymättä, avaamalla muille kuin kotitalouksille suunnatut markkinat kilpailulle ja kannustamalla markkinoille pääsyä tehokkaan kilpailun edistämiseksi;

ii) on tehostettava sisämarkkinadirektiivien saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, jotta 98,5 prosentin tavoite saavutetaan;

iii) on edelleen pyrittävä vähentämään yritysten hallinnollista taakkaa erityisesti lyhentämällä aikaa, joka kuluu uuden osakeyhtiön rekisteröimiseen;

iv) on edelleen helpotettava pääsyä Internetiin kotitalouksissa, pienyrityksissä ja kouluissa.

7 IRLANTI

Keskimääräinen talouskasvu oli Irlannissa 9,9 prosenttia vuosina 1996-2000, mutta se hidastui jyrkästi vuoden 2001 aikana. Talouden toimeliaisuuden heikentyminen johtui kapasiteettirajoitusten, suu- ja sorkkataudin ja kansainvälisen talouden yleisen laskusuhdanteen vuorovaikutuksesta ja erityisesti IT-alan alamäestä, jotka koettelevat Irlantia enemmän kuin muita EU-maita. Luottamusindikaattorien ja ostopäälliköiden indeksin mukaan toipuminen loppuvuoden 2001 aallonpohjasta on käynnissä, ja voimakkaan elpymisen odotetaan alkavan vuoden 2002 puolivälin paikkeilla. Vuonna 2003 kasvuvauhdin pitäisi olla noin 5-6 prosenttia, mikä takaisi kestävän talouskehityksen keskipitkällä aikavälillä. Työmarkkinat osoittivat vuonna 2001 huomattavaa joustavuutta, mutta työttömyys näyttää väistämättömästi kasvavan noin 4 1/2 prosenttiin vuonna 2002. Työmarkkinoiden ennustetaan kuitenkin pysyvän varsin kireinä. Tämän vuoksi palkankorotusten odotetaan ylittävän kansallisessa työehtosopimuksessa määritellyn tason, eivätkä kotoperäiset inflaatiopaineet todennäköisesti poistu. Välillisten verojen korotusten vuoksi keskimääräinen inflaatiovauhti lienee nopeampi kuin vuonna 2001, jolloin se oli 4,0 prosenttia, mutta yleisesti ottaen inflaation pitäisi hidastua vuoden 2002 ensimmäisestä neljänneksestä alkaen.

Työmarkkinapolitiikka on ollut Irlannin talouspolitiikan kulmakivi vuodesta 1987. Nykyisen, vuoden 2002 loppuun voimassa olevan kolmivuotisen sopimuksen mukaan verojen jälkeisten palkankorotusten on oltava vähintään 25 prosenttia, mihin päästään nimellisillä palkankorotuksilla ja välittömien verojen alennuksilla. Suurin haaste liittyy nykyisen palkanmääritysprosessin sekä kansallisiin sopimuksiin sisältyvien vero- ja menositoumusten sovittamiseen uuteen ympäristöön, jossa lähestytään täystyöllisyyttä ja jossa julkisten varojen määrä on aiempaa rajoitetumpi. Harkinnanvaraisten menojen kasvu on ollut viime vuosina kaksinumeroista, mikä ei ole sietokyvyn rajoissa keskipitkän aikavälin talouskasvun hidastuessa, vaikka Irlannin menojen nykyinen alhainen osuus on pantava merkille. Toinen keskeinen haaste onkin sellaisten politiikkojen kehittäminen, joilla julkiset menot pysyvät keskipitkällä aikavälillä käytettävissä olevien resurssien puitteissa ja joiden avulla menojen hallintaa voidaan parantaa (samalla huolehtien keskeisistä infrastruktuureista ja muista kestävän talouskehityksen painopistealoista). Irlanti on toteuttanut toimia, jotka lisäävät kilpailua joillakin markkinoilla, mutta tietyillä aloilla kilpailu on liian vähäistä. Kilpailua voidaan lisätä esimerkiksi asiantuntijapalveluissa, vähittäiskaupassa ja verkkotoimialoilla.

Finanssipolitiikka

Vuonna 2001 toteutuneen merkittävän verotulojen laskun myötä julkisen talouden ylijäämä jäi 1,7 prosenttiin suhteessa BKT:een, mikä oli noin 2 1/2 prosenttiyksikköä alle tavoitteen. Tämä oli vähäisin ylijäämä vuoden 1997 jälkeen. Vuosien 2002-2004 vakausohjelmassa tavoitteena on pieni ylijäämä vuonna 2002 ja vuosille 2003-2004 ennustetaan pientä alijäämää. Mikäli suuria odottamattomien tapahtumien varalle muodostettuja varauksia, jotka on sisällytetty vuosien 2003-2004 talousarvioihin, ei käytetä, voidaan joka vuosi muodostaa pieni ylijäämä; näin täytettäisiin suurin piirtein vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimus lähellä tasapainoa olevasta rahoitusasemasta. Julkisen velan suhteessa BKT:een ennustetaan vakausohjelmassa vakiintuvan alhaiselle tasolle eli 34 prosenttiin. Näistä syistä ja koska Irlanti kuuluu euroalueeseen, finanssipolitiikalla olisi pyrittävä seuraaviin tavoitteisiin:

i) on varmistettava, että finanssipolitiikan viritys on kokonaisuutena ottaen neutraali vuonna 2002;

ii) on varmistettava, että vakaus- ja kasvusopimukseen sisältyvää vaatimusta lähellä tasapainoa olevasta julkisen talouden rahoitusasemasta noudatetaan vuoden 2002 jälkeen;

iii) on parannettava menojen hallintaa normeja antamalla ja varmistettava vuoden 2003 ja sitä myöhempien vuosien talousarvioissa, että menoprioriteettien ja tulojen kertymisen tavoitteet asetetaan kestävien finanssi- ja talouspoliittisten tulosten pohjalta.

Työmarkkinat

Työllisyys parantui talouskasvun taantumisesta huolimatta vuonna 2001; työllisyyden kasvu hidastui, mutta se oli silti keskimäärin noin 3 prosenttia. Yleinen työllisyysaste on EU:n keskiarvoa korkeampi, ja naisten työllisyysaste kasvaa edelleen miehiä nopeammin. Naisten työllisyysastetta voidaan kuitenkin vielä nostaa. Työttömyys kasvoi hieman vuoden 2001 jälkipuoliskolla, mutta työttömyysaste pysytteli vuoden lopussa 4 prosentin tasolla. Työttömyyden odotetaan hieman lisääntyvän vuonna 2002, mutta maassa on jatkossakin lähes täystyöllisyys. Käytettävissä olevien tietojen mukaan palkankorotukset ovat edelleen melko suuria ja ylittävät vuoden 2001 kansallisessa työehtosopimuksessa sovitun 7 1/2 prosenttia. Kireiden työmarkkinoiden haasteet liittyvät edelleen työvoiman liikkuvuuteen ja tuleviin palkkaneuvotteluihin. Näistä syistä Irlannin on kiinnitettävä erityishuomiota seuraaviin seikkoihin ja samalla pantava neuvoston helmikuussa 2002 hyväksymät työllisyyssuositukset määrätietoisesti täytäntöön:

i) palkkoja määritettäessä on otettava huomioon tuottavuuden kasvu ja ammattitaidon erot sekä pyrittävä säilyttämään johdonmukaisuus kilpailukyvyn säilyttämisen ja hintavakauden kanssa;

ii) on pyrittävä erityisesti lisäämään naisten osallistumista työmarkkinoille.

Hyödykemarkkinat, yrittäjyys ja osaamistalous

Irlanti on erittäin avoin kansainväliselle kilpailulle, ja työn tuottavuus ylittää selvästi EU:n keskiarvon. Vuonna 2000 hintataso oli Irlannissa 5 prosenttia yli EU:n keskiarvon, ja se on noussut viime vuosina nopeammin kuin EU:ssa keskimäärin. Verkkotoimialojen vapauttaminen jatkuu, vaikka vanhoilla valtionyhtiöillä on edelleen korkeat markkinaosuudet. Säännökset vaikuttavat kilpailun määrään joillakin palvelualoilla, kuten asiantuntijapalveluissa ja vähittäiskaupassa, mutta yritysten hallinnolliset rasitteet ovat yleisesti ottaen vähäiset. Sisämarkkinadirektiiveistä oli maaliskuuhun 2002 mennessä siirretty 97,9 prosenttia osaksi kansallista lainsäädäntöä, mikä jäi tavoitteesta (98,5 %). Ala- ja tapauskohtaisten tukien määrä on alhainen, vaikka valtiontukien kokonaismäärä suhteessa BKT:een on EU:n korkeimpia. Irlannin tieto- ja viestintätekniikkatuotannon osuus kokonaistuotannosta on EU:n korkein, mikä johtuu osittain maahan sijoittuneiden ulkomaisten huipputekniikkayritysten suuresta määrästä. Tutkimus- ja kehitysmenot ovat EU:n keskiarvoa alhaisemmalla tasolla. Varsinkin julkiset tutkimus- ja kehitysmenot ovat olleet viime aikoina huomion kohteena. Näistä syistä Irlannin on kiinnitettävä erityishuomiota seuraaviin seikkoihin:

i) tehokasta kilpailua on lisättävä paikallisessa televiestinnässä sekä sähkö-, kaasu- ja kuljetusalalla, koska vanhoilla valtionyhtiöillä tai yksityisillä yrityksillä on korkeat markkinaosuudet;

ii) on puututtava valtion sääntelyyn, joka saattaa haitata kilpailua asiantuntijapalvelujen ja vähittäiskaupan kaltaisilla aloilla;

iii) on tehostettava sisämarkkinadirektiivien saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, jotta 98,5 prosentin tavoite saavutetaan.

8 ITALIA

Italian bruttokansantuotteen määrän kasvu hidastui vuonna 2001 1,8 prosenttiin ensin ulkoisen ja myöhemmin kotimaisen kysynnän heikentymisen vuoksi. Talouden toimeliaisuus oli aallonpohjassa marraskuussa 2001, mutta sen odotetaan piristyvän vähitellen vuoden 2002 alkupuolella maailmantalouden näkymien parantuessa ja luottamuksen palautuessa. Vuoden puolivälin paikkeille odotetaan jyrkempää nousua. Erityisesti investointimenojen ennustetaan kasvavan, koska tilapäisen verokannustinjärjestelmän voimassaoloaika päättyy vuoden lopussa. Vuoden 2001 huonojen lähtökohtien vuoksi BKT:n määrän kasvu jää vuonna 2002 selvästi alle 2 prosentin. Vuonna 2003 BKT:n määrän odotetaan kasvavan noin 2 3/4 prosenttia. Työllisyyden kasvu hidastunee vuonna 2002, koska se reagoi viiveellä tuotannon muutoksiin. Työmarkkinoiden kehityksen ennustetaan parantuvan vuonna 2003, jolloin työttömyys laskee alle 9 prosentin. Inflaation odotetaan hidastuvan vuonna 2002, koska tuontihinnat ja palkat eivät aiheuta hintojen nousupaineita ja tuotantokuilu pysyy negatiivisena. Vuoden 2002 ensimmäisten neljän kuukauden aikana tilapäisvaikutusten seurauksena syntyneiden inflaatiopaineiden vuoksi keskimääräinen vuosi-inflaatio pysyttelee kuitenkin yli 2 %:ssa. Vuonna 2003 inflaation ennakoidaan laskevan hieman koko vuoden osalta tarkasteltuna, mutta se todennäköisesti pysyy yli 2 %:ssa taloudellisesta elpymisestä aiheutuvan lisääntyvän kulutuspaineen seurauksena.

Finanssipolitiikassa pyritään tulevina vuosina samanaikaisesti vähentämään merkittävästi verotaakkaa ja pysymään pitkän aikavälin tavoitteessa, jonka mukaan julkisen talouden on oltava lähellä tasapainoa tai ylijäämäinen. Tämän vuoksi julkisten menojen hallinnan ja laadun parantaminen on keskeisen tärkeää. Maan pohjois- ja eteläosan välinen työttömyyskuilu kaventuu hieman vuonna 2001, mutta se on edelleen aluepolitiikan ja työmarkkinoiden suurin ongelma. Tähän ongelmaan vaikuttavat lisäksi rajoittava työsuhdeturvalainsäädäntö ja alikehittynyt työttömyysturva. Talouden vuotuisen kasvuvauhdin nopeuttamiseksi tavoitteen mukaisesti noin 3 prosenttiin talouspolitiikassa on puututtava alhaiseen työllisyysasteeseen. Lisäksi on nopeutettava tähän asti hitaasti sujunutta siirtymistä osaamisyhteiskuntaan parantamalla yleistä koulutustasoa ja henkilöresurssien ammattitaitoa sekä tehostamalla tutkimus- ja kehitystoimintaa. Niin ikään on kehitettävä yritysten toimintaympäristöä ja tehostettava kilpailua hyödykemarkkinoilla.

Finanssipolitiikka

Julkisen talouden alijäämän suhteessa BKT:een ennustettiin olevan 1,5 prosenttia vuonna 2000 (0,3 prosenttia mukaan lukien UMTS-toimilupien myynnistä saadut tulot), mutta ennustetta tarkistettiin 1,7 prosenttiin (0,5 prosenttia mukaan lukien UMTS-tulot). Suurelta osin tämän tarkistuksen vuoksi julkisen talouden alijäämä vuonna 2001 oli 1,4 prosenttia suhteessa BKT:een, kun hallituksen ennuste oli 1,1 prosenttia suhteessa BKT:een. Julkisen talouden rahoitusasemaa paransivat vuonna 2001 kertaluonteiset toimet, joiden määrä oli noin 0,6 prosenttia suhteessa BKT:een (valtion kiinteistöjen myynnin, joka toteutettiin suurelta osin arvopaperistamisella, osuus oli 0,4 prosenttia suhteessa BKT:een ja valtion ylläpitämien rahapelien tulevien nettotuottojen arvopaperistamisen osuus 0,2 prosenttia). Muut kuin korkomenot pysyivät yleisesti ottaen vakaalla tasolla eli 37,5 prosentissa suhteessa BKT:een. Vuodesta 1999 vuoteen 2000 ne laskivat 0,3 prosenttia suhteessa BKT:een. Suhdannetasoitettu alijäämä parani komission laskelmien mukaan hieman vuoteen 2000 verrattuna, mutta julkisen talouden rahoitusasema ei parantunut, jos kertaluonteisten toimien vaikutukset poistetaan kummankin vuoden laskelmista. Velkasuhde laski 1,2 prosenttiyksikköä 109,4 prosenttiin suhteessa BKT:een, ja velkasuhteen pieneneminen hidastui selvästi. Hidastuminen johtui pääasiassa yksityistämishankkeita haitanneista markkinatekijöistä ja odotettua hitaammasta talouskasvusta.

Marraskuun 2001 tarkistetussa vakausohjelmassa tavoitteena on alijäämän merkittävä supistaminen 0,5 prosenttiin suhteessa BKT:een vuonna 2002 ja tasapainossa oleva rahoitusasema vuonna 2003. Velan on tarkoitus alittaa 100 prosenttia suhteessa BKT:een vuoteen 2004 mennessä. Italian viranomaisten haasteita ovat muiden kuin korkomenojen suurempi ja kestävämpi alentaminen suhteessa BKT:een, menojen laadun parantaminen sekä verotaakan keventäminen samalla kun säilytetään vakaus- ja kasvusopimuksessa edellytetty lähellä tasapainoa oleva julkisen talouden rahoitusasema. Näistä syistä ja koska Italia kuuluu euroalueeseen, finanssipolitiikalla olisi pyrittävä seuraaviin tavoitteisiin:

i) on varmistettava alijäämän jatkuva pienentäminen vuosina 2002 ja 2003, jotta rahoitusasema saadaan tavoitteen mukaisesti lähelle tasapainoa vuonna 2003; jotta tavoite voidaan saavuttaa, perusylijäämät on saatava tarkistetun vakausohjelman mukaiselle korkealle tasolle erityisesti parantamalla menojen hallintaa;

ii) on varmistettava, että parlamentille esitellyssä valtuuslaissa hahmotellun verouudistuksen ajoitus ja laajuus eivät estä saavuttamasta ja säilyttämästä lähellä tasapainoa olevaa tai ylijäämäistä julkisen talouden rahoitusasemaa. Uudistuksella pyritään keventämään verotaakkaa, yksinkertaistamaan verotusta ja kaventamaan verokiilaa;

iii) on varmistettava, että sosiaaliturvajärjestelmän muutoksissa, joihin hallitus on pyytänyt valtuuksia parlamentilta, otetaan huomioon nykyisen eläkejärjestelmän kriittiset tekijät; on myös pantava täytäntöön toimet, joilla edistetään yksityisesti rahoitettujen lisäeläkejärjestelmien luomista, ja selvitettävä niiden julkiselle taloudelle mahdollisesti aiheuttamat kustannukset.

Työmarkkinat

Italian työmarkkinatilanne parantui edelleen vuonna 2001, ja työttömyysaste laski 10,4 prosentista 9,5 prosenttiin. Naisten osallistuminen työelämään lisääntyi. Työllisyys kasvoi keskimäärin lähes 2,1 prosenttia 54,6 prosenttiin työvoimasta, ja osallistuminen työelämään nousi 60,4 prosenttiin (59,9 prosenttia vuonna 2000). Maltillisen palkkakehityksen lisäksi kasvun työvoimavaltaisuuden lisäys on viime vuosina johtunut myös työvoimarkkinoiden lisääntyneestä joustavuudesta, jolloin on voitu paremmin käyttää uusia, joustavampia työsopimuksia (osa-aikaiset ja väliaikaiset työt, määräaikaiset ja oppisopimukset). Toimenpiteillä, joilla pyrittiin alentamaan vakinaisessa työsuhteessa olevien henkilöiden aiheuttamia työvoimakustannuksia, oli suuri vaikutus työllisyyden kasvuun myös vuonna 2001. Italian työmarkkinoille on kuitenkin edelleen tunnusomaista varsinkin naisten (noin 40 prosenttia) ja vanhempien työntekijöiden (vain 28 prosenttia 55-64-vuotiailla) alhainen työllisyysaste. Työmarkkinoiden kehityksessä on edelleen suuria alueellisia eroja, mikä on tärkein tehottomuutta aiheuttava tekijä. Työttömyysaste on maan eteläosassa 19,3 prosenttia, keskiosassa 7,4 prosenttia ja pohjoisessa vain 3,8 prosenttia. Työmarkkinaosapuolten pitäisi sopia hajautetummasta työehtosopimusjärjestelmästä, jolloin suuremmat palkkaerot olisivat mahdollisia. Keskisuurten ja suurten yritysten vakinaisen henkilöstön työsuhdeturva on keskimääräistä parempi, ja työelämän ulkopuolella ja epätyypillisessä työsuhteessa olevien henkilöiden edelleen varsin heikko, minkä vuoksi työmarkkinat ovat yhä kaksijakoiset. Työttömyysetuusjärjestelmä on edelleen hajanainen ja suppea; ohjelmat ovat erilaisia ja korvausehdot poikkeavat toisistaan (tasoltaan, kestoltaan ja kelpoisuusvaatimuksiltaan). Työvoimakustannusten verokiilaa on pienennetty erityisesti matalapalkka-aloilla, mutta se on edelleen varsin suuri. Näistä syistä Italian on kiinnitettävä erityishuomiota seuraaviin seikkoihin ja samalla pantava neuvoston helmikuussa 2002 hyväksymät työllisyyssuositukset määrätietoisesti täytäntöön:

i) on rohkaistava työmarkkinaosapuolia hyväksymään palkanmääräytymisjärjestelmät, joissa otetaan entistä paremmin huomioon tuottavuus ja paikalliset työmarkkinat, mutta pidetään silti palkkakehitys maltillisena;

ii) on varmistettava äskettäin sovitun työmarkkinauudistuspaketin täysimääräinen täytäntöönpano, jotta voidaan lisätä työmarkkinoiden joustavuutta, rajoittaa markkinoiden kahtiajakautumista, parantaa työmarkkinoiden joustavuutta, laajentaa työttömyysetuusjärjestelmän kattavuutta ja tehokkuutta ja vahvistaa aktiivisia työmarkkinapolitiikkoja;

iii) on ryhdyttävä toimiin, joilla kannustetaan edelleen työvoiman, erityisesti naisten, osallistumista työmarkkinoille ja asetetaan tavoitteita, joilla varmistetaan riittävät hoitomahdollisuudet lapsille ja muille huollettaville, sekä lisätään kannustimia, joilla ikääntyneet työntekijät saadaan lykkäämään eläkkeelle siirtymistä;

iv) on jatkettava varsinkin matalapalkkaisten työntekijöiden verotuksen keventämistä pitäen silmällä tasa-arvotavoitteiden säilyttämistä ja kannustaen työntekoon; samalla on jatkettava julkisen talouden vakauttamista.

Hyödykemarkkinat, yrittäjyys ja osaamistalous

Italian talous ei ole yhtä avoin (mitattuna ulkomaankaupan suhteena BKT:een) kuin muut vastaavan kokoiset EU:n kansantaloudet. Työn tuottavuus ylittää EU:n keskiarvon, mutta se on suhteellisesti hieman laskenut viime aikoina. Sisämarkkinadirektiivien saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on EU:n keskitasoa, mutta on jäänyt maaliskuun 2002 tavoitteesta (98,5 %), ja sisämarkkinasäännösten rikkomistapausten määrä kuuluu EU:n korkeimpiin. Yritysten toimintaympäristön parantaminen on alkanut tuottaa tuloksia, mutta hallinnolliset toimenpiteet ovat yhä varsin monimutkaisia ja kilpailu lisääntyy varsin hitaasti palvelualoilla. Viimeaikaisten toimien pitäisi lisätä kilpailua energia-alalla, jolla toimivilla yrityksillä on erittäin vahva markkina-asema ja hinnat pysyvät EU:n huipputasolla. Tämä saattaa osittain johtua öljytuotteisiin vahvasti perustuvasta energianlähdejärjestelmästä. Italian siirtymistä osaamisyhteiskuntaan saattavat rajoittaa väestön alhainen keskimääräinen koulutustaso sekä talouden heikko tutkimus-, kehitys- ja innovaatiopohja. Internetin käyttö kodeissa ja kouluissa on vähäisempää kuin EU:ssa keskimäärin, mutta kotikäyttö lisääntyy nopeasti. Sähköinen kauppa kehittyy melko hitaasti. Näistä syistä Italian on kiinnitettävä erityishuomiota seuraaviin seikkoihin:

i) on jatkettava väestön koulutustason ja ammattitaidon parantamista, lisättävä edelleen yksityisen sektorin osallistumista tutkimus- ja kehitystoimintaan ja innovaatioihin ja edistettävä tieto- ja viestintätekniikan laajempaa käyttöä;

ii) kilpailua on tehostettava palvelualoilla ja erityisesti asiantuntijapalveluissa; lisäksi on pantava täytäntöön kaikki markkinoiden avautumista edistävät uudistukset ja jatkettava energia-alan kilpailun tehostamista, jotta vapauttamisen edut hyödyttävät myös kotitalouksien ja pienyritysten kaltaisia loppukäyttäjiä;

iii) on jatkettava edelleen yritysten hallinnollisen taakan keventämistä muun muassa lyhentämällä uuden yrityksen rekisteröinnin viemää aikaa ja alentamalla kustannuksia;

iv) on tehostettava sisämarkkinadirektiivien saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, jotta 98,5 prosentin tavoite saavutetaan, ja vähennettävä rikkomismenettelyjen määrää.

9 LUXEMBURG

Luxemburgin bruttokansantuotteen määrän kasvu hidastui vuoden 2001 aikana, mutta keskimääräinen vuosikasvu oli kuitenkin kansantalouden kuvausjärjestelmän ensimmäisten tilastojen mukaan 3,5 %. Kotimainen kysyntä pysyi voimakkaana: vuoden alussa toteutetut veronalennukset edistivät yksityistä kulutusta, julkinen kulutus jatkoi varsin nopeata kasvua, ja investointitoiminta oli voimakasta. Viennin vuosikasvu pysyi yli 2,5 %:ssa, ja tuonti kasvoi vähintään yhtä nopeasti. Tavaroiden tuonti pysyi kotimaisen kysynnän mukaisesti vahvana. Työllisyys kasvoi yli 5 prosenttia eli lähes yhtä paljon kuin vuonna 2000, mutta kasvu hidastui vuoden mittaan työttömyyslukujen noustessa vuoden loppua kohti. Palkkojen nousuvauhti kiihtyi vuoden 2000 4,6 prosentista noin 5 1/2 prosenttiin vuonna 2001. Hinnat kuitenkin laskivat vuonna 2001, ja yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi (YKHI) nousi 2,4 prosenttia, kun nousu oli 3,8 prosenttia vuonna 2000. Pohjainflaatio kuitenkin kiihtyi 3,3 prosenttiin vuoden 2001 jälkipuoliskolla.

Tärkein haaste on edelleen alhaisen kansallisen työvoimaosuuden ja työllisyysasteen nostaminen erityisesti ikääntyneiden työntekijöiden osalta. Palkkojen ja työvoimakustannusten kehitykseen on kiinnitettävä huomiota ja ne on tulevina vuosina pidettävä linjassa muun euroalueen kehityksen kanssa. Tämän vuoksi palkanmuodostusprosessia on mukautettava. Lisäksi on pyrittävä panemaan nopeammin täytäntöön kilpailulainsäädännön uudistus ja valtuuksien antaminen kilpailuviranomaiselle EU-oikeuden soveltamiseksi.

Finanssipolitiikka

Julkisen talouden ylijäämä supistui vuonna 2001 alle 4 prosenttiin suhteessa BKT:een, mikä johtui osittain talouden toimeliaisuuden vähentymisestä ja 1. tammikuuta 2001 toteutetun verouudistuksen yhteydessä myönnetyistä veronalennuksista. Tärkein tekijä oli kuitenkin julkisten menojen merkittävä kasvu 1,7 prosenttiin suhteessa BKT:een. Ylijäämän odotetaan supistuvan myös vuonna 2002 suhdannetekijöiden ja verouudistuksen toisen vaiheen vuoksi. Julkisten menojen ennustetaan lisäksi kasvavan hyvin nopeasti, ja julkiset investoinnit etenkin infrastruktuuriin nousevat vuonna 2002 4,6 prosenttiin suhteessa BKT:een, mikä on suurin osuus koko EU:ssa. Talouden toimeliaisuuden odotetaan elpyvän vuonna 2003, jolloin ylijäämä taas kasvaa hieman. Julkiset juoksevat menot kasvavat kuitenkin edelleen voimakkaasti. Näistä syistä ja koska Luxemburg kuuluu euroalueeseen, finanssipolitiikalla olisi pyrittävä seuraavaan tavoitteeseen:

i) julkisia juoksevia menoja on rajoitettava vuonna 2003, jotta ne eivät kasva julkisen talouden kokonaismenoja nopeammin. Tämä edellyttää tiettyihin menolajeihin sisältyvien jäykkyyksien poistamista.

Työmarkkinat

Suotuisa kehitys jatkui Luxemburgin työmarkkinoilla vuonna 2001. Työttömyysaste pysyi hyvin alhaisena ja työllisyyden kasvu vahvana, mikä johtuu suurelta osin rajatyöntekijöiden saatavuudesta. Työllisyysaste on kuitenkin edelleen alhainen, ja työmarkkinat ovat kiristyneet, mistä ovat osoituksena korkeat nimellispalkkojen korotukset. Tämä korostaa tarvetta hyödyntää paremmin maan omaa työvoimapotentiaalia, koska kansallinen työvoimaosuus on alhainen ikääntyneiden työntekijöiden (27 %) ja naisten (50 %) osalta. Vuonna 2001 hallitus pyrki jossain määrin rajoittamaan työkyvyttömyyseläkkeelle pääsyä ja lisäämään kannustimia pysyä pidempään työelämässä korottamalla vanhuuseläkkeen kertymää yli 55-vuotiaana tehtyjen työvuosien osalta. Lisäksi kannustettiin naisten osallistumista työelämään ja joustavampia työjärjestelyjä antamalla kokoaikaisille työntekijöille mahdollisuus siirtyä osa-aikatyöhön. Jo toteutetuista uudistuksista huolimatta työelämässä pysymistä voitaisiin edelleen tehdä houkuttelevammaksi kehittämällä varhais-, ennakko- ja työkyvyttömyyseläkejärjestelmiä. Näistä syistä Luxemburgin on kiinnitettävä erityishuomiota seuraaviin seikkoihin ja samalla pantava neuvoston helmikuussa 2002 hyväksymät työllisyyssuositukset määrätietoisesti täytäntöön:

i) on pyrittävä aiempaa tarmokkaammin nostamaan työllisyysastetta erityisesti ikääntyneiden työntekijöiden keskuudessa vähentämällä kannustimia siirtyä varhaiseläkkeelle ja muuttamalla ennakko- ja työkyvyttömyyseläkejärjestelmät työllisyyttä suosivammiksi. Naisten osalta on poistettava esteet, jotka vaikeuttavat pääsyä tai palaamista työmarkkinoille (muun muassa parantamalla päivähoitopalvelujen saatavuutta).

Hyödykemarkkinat, yrittäjyys ja osaamistalous

Luxemburgin erittäin avoin talous suosii kilpailua hyödykemarkkinoilla, mikä nostaa tuottavuuden erittäin korkealle ja pitää hinnat EU:n keskitason alapuolella. Verkkotoimialojen vapauttaminen on koko ajan käynnissä, ja tieto- ja viestintätekniikan leviäminen edistyy hyvin. Vanhentuneen hinnoittelulainsäädännön kaltaiset kilpailuympäristön piirteet saattavat kuitenkin johtaa kilpailun rajoittumiseen hyödykemarkkinoilla. Toimivaltuuksien puuttuminen kilpailuviranomaiselta vaikeuttaa EU:n kilpailusäännösten soveltamisen tehokasta valvontaa. Sisämarkkinadirektiiveistä oli maaliskuuhun 2002 mennessä siirretty 97,7 prosenttia osaksi kansallista lainsäädäntöä, mikä jäi tavoitteesta (98,5 %). Näistä syistä Luxemburgin on kiinnitettävä erityishuomiota seuraaviin seikkoihin:

i) on pantava täytäntöön jo ilmoitettu kilpailulainsäädännön uudistaminen mukaan lukien kiinteiden ja säänneltyjen hintojen poistaminen, toimivaltuuksien myöntäminen kilpailuviranomaiselle EU:n kilpailulainsäädännön soveltamiseksi sekä julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön uudistaminen;

ii) on pyrittävä edelleen keventämään yritysten hallinnollista taakkaa muun muassa lyhentämällä uuden yrityksen rekisteröinnin viemää aikaa ja alentamalla kustannuksia sekä kehitettävä sähköistä asiointia hallinnossa;

iii) on tehostettava sisämarkkinadirektiivien saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, jotta 98,5 prosentin tavoite saavutetaan.

10 ALANKOMAAT

Alankomaiden bruttokansantuotteen määrän kasvu hidastui vuoden 2001 alussa, ja keskimääräinen vuosikasvu oli vain 1,1 prosenttia, kun se oli 3,5 prosenttia vuonna 2000. Sekä vienti että tuonti vähenivät selvästi kansainvälisen kaupan taantumisen vuoksi. Kotimainen kysyntä oli myös vaimeaa, yksityiset sijoitukset vähenivät vuoden 2000 jälkipuoliskolta, ja kulutus reagoi poikkeuksellisella tavalla kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen voimakkaaseen kasvuun, jota tukivat nopeasti nousseet palkat ja vuoden alussa toteutetun verouudistuksen vaikutukset. BKT:n määrän kasvun odotetaan kiihtyvän vuoden 2002 aikana yksityisen kulutuksen piristymisen myötä ja viennin seuratessa kansainvälisen kaupan elpymistä. Kasvun ennustetaan olevan 1 1/2 prosenttia vuonna 2002 ja noin 2 3/4 prosenttia vuonna 2003. Työllisyys kasvoi nopeasti vuonna 2001, mutta kasvu hidastui vuoden jälkipuoliskolla. Palkattujen työntekijöiden liian suuren määrän vuoksi työn tuottavuus laski ja työttömyysaste pysyi vakaana vuoden 2001 loppuun asti. Työllisyyden kasvu hidastunee merkittävästi vuonna 2002 nopeutuakseen vain hieman vuonna 2003, ja työttömyys kasvaa selvästi molempina vuosina. Työttömyysasteen pitäisi kuitenkin pysyä paljon alemmalla tasolla kuin naapurimaissa. Työmarkkinat pysyvät todennäköisesti varsin kireinä. Palkkojen nousupaineet eivät todennäköisesti katoa hetkessä. Inflaatiovauhti, joka oli kiihtynyt vuoden 2000 aikana noin 3 prosenttiin osittain öljyn hinnan nousun vuoksi, oli vuonna 2001 jo 5 prosenttia, mikä johtui verouudistuksen mukaisesta välillisen verotuksen kiristymisestä ja osittain myös nopeasti nousseista palkoista. Hintojen nousun odotetaan hidastuvan vain asteittain tulevina vuosina.

Tärkein haaste on edistää nykyisin työvoiman ulkopuolella olevien henkilöiden osallistumista työmarkkinoille. Palkat ovat nousseet nopeasti viime vuosina, minkä vuoksi osa 15 vuoden aikana saavutetusta kilpailukyvyn parantumisesta on menetetty. Tämän vuoksi Alankomaiden talous saattaa hyötyä vähemmän maailmantalouden elpymisestä ja talouskasvu saattaa hidastua. Toinen keskeinen haaste on palaaminen mahdollisimman pian maltilliseen palkkakehitykseen; lisäksi on puututtava työn tuottavuuden hitaaseen kasvuun, jotta talouden kilpailukyky säilyy.

Finanssipolitiikka

Julkisen talouden ylijäämä supistui 1,5 prosentista vuonna 2000 0,2 prosenttiin vuonna 2001 (pois lukien UMTS-tulot), mikä johtui pääasiassa julkisen talouden tulojen selkeästä laskusta. Tammikuun 1. päivänä 2001 voimaan tullut laaja verouudistus laski valtion tuloverosta ja sosiaaliturvamaksuista saamia tuloja, eikä välillisten verojen korotuksista (erityisesti yleisen arvonlisäverokannan nosto 17,5 prosentista 19 prosenttiin) saaduilla tuloilla kyetty täysin kompensoimaan näitä tulojen menetyksiä. Kehitystä heikensivät vuoden lopussa talouden laskusuhdanteen vaikutukset verotuloihin. Talous- ja rahaliiton vaatimusten mukainen rahoitusasema heikkeni 0,3 prosenttiyksikköä, koska DSM:n osuuden ostaminen EBN:stä aiheutti kertaluonteisen menon. Osuuden ostoa on pidettävä osana Alankomaiden kaasumarkkinoiden vapauttamista. Vaikka osa menoista kohdennettiin keväällä 2001 uusiin kohteisiin terveydenhuollon, koulutuksen ja sosiaaliturvan alalla, menokattoja pystyttiin noudattamaan odotettua alhaisempien korkomaksujen ja sosiaaliturvamenojen ansiosta. Komission keväällä julkistamissa talousennusteissa todetaan, että ilman harkinnanvaraisia toimia ja automaattisten vakauttajien toimiessa täysipainoisesti julkinen talous lienee suunnilleen tasapainossa vuonna 2002 ja hieman alijäämäinen (ehkä 0,4 prosenttia suhteessa BKT:een) vuonna 2003. Näistä syistä ja koska Alankomaat kuuluu euroalueeseen, finanssipolitiikalla olisi pyrittävä seuraaviin tavoitteisiin:

i) on varmistettava, että finanssipolitiikan viritys ei vuonna 2002 lisää inflaatiopaineita, jos sellaisia vielä esiintyy erityisesti ylisuurten palkankorotusten vuoksi;

ii) on vältettävä julkisen talouden rahoitusaseman heikkeneminen vuonna 2003; tämän vuoksi on rajoitettava julkisia juoksevia menoja asettamalla selkeät reaalimääräiset menokatot.

Työmarkkinat

Alankomaiden työmarkkinoiden tila on edelleen hyvä. Työttömyysaste on Euroopan unionin alhaisin, ja työllisyysaste ylittää jo nyt EU:lle Lissabonissa asetetut tavoitteet. Laskusuhdanteesta ja vuonna 2001 vahvana jatkuneesta työllisyyden kasvusta huolimatta työmarkkinoiden kireys oli edelleen suurten palkankorotusten tärkein syy. Työllisyysasteen kasvu riippuu jatkossa naisten osallistumisesta työelämään sekä ikääntyneiden henkilöiden ja vähemmistöjen paremmasta aktivoinnista. Sosiaalietuuksia nauttivien joukossa on suuri käyttämätön työvoimareservi. Seitsemän prosenttia työvoimasta esimerkiksi saa työttömyys- ja sosiaalietuuksia ja 11 prosenttia työkyvyttömyyskorvauksia (osa osittain työkyvyttömistä tosin on työelämässä). Uusia toimenpiteitä on toteutettu ja joitakin vanhoja paranneltu, jotta etuuksia saavilla henkilöillä, ikääntyneillä työntekijöillä ja matalapalkkaisilla olisi enemmän kannustimia ottaa vastaan työtä. Neuvottelut työkyvyttömyyseläkejärjestelmän uudistamisesta eivät ole vielä johtaneet konkreettisiin tuloksiin. Etuuksien kasautuminen (mukaan lukien paikalliset tuet) luo edelleen kannustinloukkuja. Näistä syistä Alankomaiden on kiinnitettävä erityishuomiota seuraaviin seikkoihin ja samalla pantava neuvoston helmikuussa 2002 hyväksymät työllisyyssuositukset määrätietoisesti täytäntöön:

i) työnteko on tehtävä kannattavaksi uudistamalla tukien kelpoisuusvaatimuksia, myöntämisehtoja ja päällekkäisiä etuuksia koskevia sääntöjä. Työkyvyttömyyseläkejärjestelmän uudistus on toteutettava ja pantava täytäntöön, koska edunsaajien lukumäärä on suuri. Huomiota on kiinnitettävä sekä uusiin hakijoihin että etuuksia nauttivien aktivointiin.

Hyödykemarkkinat, yrittäjyys ja osaamistalous

Alankomaiden talous on erittäin avoin (mitattuna ulkomaankaupan suhteena BKT:een). Tämä varmistaa tiukan kilpailun ja kohtuullisen hintatason aloilla, joilla tuotetaan avoimen sektorin tavaroita ja palveluja. Markkinoiden vapauttaminen on pitänyt puhelujen ja sähkön hinnat suhteellisen alhaisina. Sisämarkkinadirektiivien saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on sujunut maaliskuun 2002 tavoitteen (98,5 %) mukaisesti. Tieto- ja viestintätekniikan käyttöä on pyritty edistämään ja alan asiantuntijapulaa on pyritty helpottamaan. Työn tuottavuuden kasvu on kuitenkin ollut suhteellisen hidasta, mikä johtuu muun muassa työllisyyden nopeasta kasvusta palvelualoilla, vähäisestä kilpailusta joillakin suojatuilla palvelualoilla (esim. notaarit, lastenhoito, taksit ja Internetin laajakaistayhteydet) ja liian vähäisistä investoinneista varsinkin tutkimukseen ja kehitykseen. T& K-toimintaa ja innovaatioita on pyritty kannustamaan, mutta yritysten T& K-menot suhteessa BKT:een jäävät alle EU:n keskiarvon, mihin saattaa olla osasyynä tiede- ja teknologiasuuntautuneen työvoiman vähäisyys. Yksityisen osakeyhtiön perustaminen kestää kauemmin ja on kalliimpaa kuin EU:ssa keskimäärin. Alankomaiden on kiinnitettävä erityishuomiota seuraaviin seikkoihin:

i) on pyrittävä kannustamaan yrityksiä lisäämään T& K-investointeja nostamalla työelämään siirtyvien tiede- ja teknologia-alalta valmistuvien opiskelijoiden lukumäärää ja suosimalla enemmän teknologiasuuntautunutta koulutusta;

ii) on puututtava markkinasäännöksiin, jotka saattavat haitata kilpailua palvelualoilla (esim. notaarit, lastenhoito, taksit ja Internetin laajakaistayhteydet);

iii) on pyrittävä edelleen kehittämään sähköistä asiointia hallinnossa ja keventämään yritysten hallinnollista taakkaa muun muassa lyhentämällä uuden yrityksen rekisteröinnin viemää aikaa ja alentamalla kustannuksia.

11 ITÄVALTA

Tuotannon kasvu hidastui vuonna 2001 noin 1 prosenttiin, kun talouden toimeliaisuus oli ollut vilkasta vuosina 1998-2000. Heikko kysyntä, yritysten luottamuksen hiipuminen ja liiallinen tuotantokapasiteetti johtivat laiteinvestointien laskuun samaan aikaan kun rakennusinvestoinnitkin vähenivät jyrkästi. Kotimaista kysyntää rajoitti edelleen julkisen talouden vakauttaminen. Vaikka vienti supistui keskeisten kauppakumppaneiden taloudellisen toimeliaisuuden vähentyessä, nettoviennin vaikutus kasvuun pysyi selvästi positiivisena tuonnin kasvun hidastuessa jyrkästi. Vuonna 2002 kotimaisen kysynnän odotetaan piristyvän jonkin verran, mikä tasoittaa viennin kasvun lisähidastumista. Tämän seurauksena BKT:n kasvun pitäisi pysyä keskimäärin melko vakaana. Vuonna 2003 sekä ulkomaankaupan että kotimaisen kysynnän ennustetun paranemisen pitäisi johtaa tuotannon kasvun kiihtymiseen lähelle potentiaalia eli noin 21/2 prosenttiin. Öljyn hinnan kehitys ja valmisteverojen korotukset nostivat hintoja toukokuuhun 2001 asti. Asumiskustannusten nousu toi hintapaineisiin oman lisänsä. Vuonna 2002 sitä vastoin tuontihintojen odotettu keveneminen lienee tärkein kuluttajahintojen kehitykseen vaikuttava tekijä. Vuonna 2003 YKHI:n nousun odotetaan pysyvän vuoden 2002 tasolla. Kokonaistyöllisyyden kasvu pysähtyi vuonna 2001. Työllisyyden ennustetaan alenevan hieman vuonna 2002, mutta työpaikkojen määrän kasvu elpynee vuonna 2003. Työttömyys alkoi kasvaa vuonna 2001, ja sen odotetaan jatkavan nousuaan vuonna 2002 noin 4,0 prosenttiin työvoimasta ennen kuin alkaa jälleen laskea vuonna 2003.

Vaikka julkisen talouden tila parani vuonna 2001 huomattavasti, on ponnisteltava kestävyyden turvaamiseksi pitkällä aikavälillä, koska väestön ikääntymisen odotetaan muodostavan kovan menopaineen. Erityisesti alhainen todellinen eläkkeellesiirtymisikä ja etuuksien korkea taso korottavat julkisia eläketarpeita edelleen huomattavasti. Vaikka tätä tilannetta on viime vuosina osittain korjattu eläkejärjestelmien uudistuksilla ja etuuksien lisäämisen maltillisuudella, tekemistä riittää vielä paljon eläkejärjestelmän saattamisessa kestävälle mallille. Tuotannon kasvu on Itävallassa perustunut vahvasti tuotannontekijöiden lisäykseen, vaikka tuotannontekijöiden tuottavuuden kokonaiskasvu on edelleen varsin vaimeaa. Lisäksi heikko teknologiaperusta estää nopean siirtymisen osaamistalouteen. Vaikka tässä suhteessa onkin ryhdytty useisiin toimiin, kuten lisäämään T& K-menoja tai vahvistamaan yritysten ja yliopistojen välisiä yhteyksiä, on vielä epäselvää, riittävätkö nämä toimenpiteet siihen, että Itävalta saavuttaisi osaamistaloudessa edistyneempiä EU-maita.

Finanssipolitiikka

Julkisen talouden vakautus oli vuonna 2001 vaikuttavaa. Julkisen talouden rahoitusasema parani tasapainoon edellisen vuoden 1,9 %:n alijäämästä suhteessa BKT:een (1,5 % UMTS-toimilupatulot mukaan lukien). Tämä saavutettiin, vaikka tuotannon kasvu oli paljon trendin alapuolella, joten suhdannetasoitettu rahoitusasema parani vielä enemmän. Menojen kasvu pysyi hallinnassa eläkejärjestelmän ja julkisen hallinnon uudistuksen ansiosta. Vuoden 2001 suotuisa kehitys johtuu kuitenkin pääasiassa verotulojen voimakkaasta kasvusta. Tämän seurauksena verorasitus kasvoi ennätyksellisen suureksi. Vakausohjelmien tarkistuksessa ennustetaan tasapainoista rahoitusasemaa myös vuosiksi 2002 ja 2003. Ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan rakenteellisia säästötoimia osavaltioiden tasolla, jotka kansallisessa vakaussopimuksessa sitoutuivat huomattaviin ylijäämiin. Viime aikojen rakenneuudistuksista huolimatta eläkejärjestelmän kestävyyttä ei ole turvattu, koska ikään perustuva huoltosuhde nousee jyrkästi lähivuosikymmeninä. Näistä syistä ja koska Itävalta kuuluu euroalueeseen finanssipolitiikalla on pyrittävä seuraaviin tavoitteisiin:

i) on toteutettava toimenpiteitä, jotka johtavat rakenteellisiin menosäästöihin varsinkin hallinnon alemmilla tasoilla, jotta päästään tasapainoiseen julkiseen talouteen vuosina 2002 ja 2003, mikä asetettiin tavoitteeksi joulukuussa 2001 tarkistetussa vakausohjelmassa;

ii) on varmistettava, että suuren verorasituksen suunnitelmallinen alentaminen lisää kannustimia työntekoon ja investointeihin eikä ole ristiriidassa julkisen talouden tasapainotavoitteen kanssa; tämä vaatii säästöpyrkimysten voimistamista kaikilla hallinnon tasoilla;

iii) on tarkistettava julkista eläkejärjestelmää julkisen talouden kestävyyden varmistamiseksi; tällöin on kiinnitettävä huomiota erityisesti hyvin alhaiseen keskimääräiseen todelliseen eläkkeellesiirtymisikään vähentämällä varhain eläkkeelle siirtymisen kannustimia.

Työmarkkinat

Itävallan työmarkkinoiden kokonaiskehitys oli vuonna 2001 edelleen hyvin tyydyttävää. Vaikka talouskasvun hidastuminen alkoi tuntua ja työttömyys alkoi kasvaa, 3,6 prosentin työttömyysaste on Euroopan unionin alhaisimpia. Talouskasvun hidastuminen todennäköisesti vähentää niiden ammattitaidon puutteiden merkitystä, joita on ilmennyt IT-alalla, tehdasteollisuudessa ja palveluissa. Vaikka kokonaistyöllisyysaste, 68 prosenttia, onkin EU:n keskiarvon yläpuolella, ikääntyvien työntekijöiden työllisyysaste näyttää taantuvan hyvin alhaiseen 29 prosentin tasoon. Tämä on ongelmallista, kun otetaan huomioon väestön ikääntymisestä aiheutuva suuri rasitus. Vuoden 2000 eläkeuudistuksen jälkeen eläkkeelle jääminen hidastui vuonna 2001 rohkaisevasti, mutta toistaiseksi on liian aikaista arvioida uudistusten kokonaisvaikutusta keskimääräiseen todelliseen eläkkeellesiirtymisikään. Vuonna 2001 vahvistettiin ja parannettiin useita aktiivisia toimenpiteitä, jotka olivat aiemmin osoittautuneet onnistuneiksi. Edelleen on kuitenkin olemassa tekijöitä, jotka vähentävät kannusteita työskennellä alimman varhaiseläkeikärajan jälkeen, ja ikääntyneiden työntekijöiden etuuksien keston pidentäminen johtaa todennäköisesti vastakkaisiin vaikutuksiin heikentäen siten sen varhaiseläkeuudistuksen vaikutusta, jonka oheistoimenpide se on. Näistä syistä Itävallan on kiinnitettävä erityishuomiota seuraaviin seikkoihin ja samalla pantava neuvoston helmikuussa 2002 hyväksymät työllisyyssuositukset määrätietoisesti täytäntöön:

i) vero- ja etuusjärjestelmien uudistuksen nopeuttaminen, jotta poistettaisiin esteitä ikääntyvien työntekijöiden pysymiseltä aktiivisesti työmarkkinoilla.

Hyödykemarkkinat, yrittäjyys ja osaamistalous

Vaikka kansainvälinen kilpailu tuntuu Itävallan markkinoilla vähemmän kuin muissa pienissä jäsenvaltioissa, työn tuottavuus ja hinnat ovat EU:n keskiarvon tasolla. Huomattaviin toimenpiteisiin on ryhdytty verkkotoimialojen vapauttamiseksi ja alakohtaisten sääntelyn valvojien nimeämiseksi. Sääntelypuitteiden lisäparannukset voimistaisivat kilpailua ja lisäisivät yritysten paineita innovaatioiden luomiseen. Maaliskuussa 2002 sisämarkkinadirektiiveistä oli siirretty kansalliseen lainsäädäntöön 98,1 prosenttia, mikä on 98,5 prosentin tavoitteen alapuolella. Itävallan jälkijättöisyys yritysten tutkimus- ja kehitystoiminnassa ja huipputekniikan patenttien määrässä vaikuttaa myös siihen, että maan teknologiaperusta on suhteellisen heikko, mikä voi viivästyttää siirtymistä osaamistalouteen. Yhtiön perustamisen vaatima aika on edelleen pitkä ja siitä aiheutuvat kustannukset suuret. Näistä syistä Itävallan on kiinnitettävä erityishuomiota seuraaviin seikkoihin:

i) toimenpiteitä tieto- ja viestintätekniikan sekä yritysten T& K-toiminnan edistämiseksi ja levittämiseksi on edelleen pantava täytäntöön, jotta yritysten T& K-menot suhteessa BKT:een kasvavat;

ii) Itävallan yhdentymistä sisämarkkinoihin on parannettava nopeuttamalla sisämarkkinadirektiivien sisällyttämistä kansalliseen lainsäädäntöön, jotta päästään tavoitteeseen, joka on 98,5-prosenttinen direktiivien täytäntöönpano, ja varmistamalla, että julkisia hankintoja koskevat yhteisön säännöt pannaan täysimääräisesti täytäntöön kaikilla julkisen hallinnon tasoilla;

iii) sääntely-ympäristöä on parannettava lisäämällä televiestintäalan sääntelyviranomaisen todellista toimivaltaa;

iv) yritysten hallintorasitteiden vähentämiseksi on toteutettava lisätoimia. Tämä koskee myös yhtiön rekisteröimisen vaatimaa aikaa ja siitä aiheutuvia kustannuksia.

12 PORTUGALI

Talouskasvu hidastui vuonna 2001 noin 13/4 prosenttiin, sillä nettoviennin kasvu korvasi vain osittain kotimaisessa kysynnässä tapahtuneen jyrkän laskun. Kotimaisen kysynnän ylläpitämä pitkä kasvukausi on päättynyt. Yksityisten yritysten pyrkimykset taseidensa korjaamiseen velkatason noustua jyrkästi viime vuosina rajoittanevat kotimaisen kysynnän kasvua myös vuosina 2002-2003, jolloin sen arvioidaan olevan keskimäärin noin 11/4 prosenttia. Koska ulkomaisen kysynnän odotetaan olevan vuoden 2002 alkupuoliskolla heikko, tuotannon kasvukin on vaimeaa mutta piristynee sitä mukaa kuin maailmanlaajuinen kysyntäkin vuoden toisella puoliskolla. Ottaen huomioon vuoden 2002 negatiivisen tilastokehityksen BKT:n kasvun odotetaan olevan vuonna 2002 vain noin 11/2 prosenttia ennen kuin kasvu elpyy vuonna 2003 noin 21/4 prosenttiin. Inflaatio kiihtyi vuosina 2000 ja 2001 osittain tilapäisten tekijöiden vaikutuksesta, mutta inflaatiopaineet ovat vaimentuneet vuoden 2001 toisesta puoliskosta lähtien. YKHI-inflaation ennustetaan edelleen hidastuvan lähiaikoina, jolloin se olisi vuositasolla keskimäärin noin 21/2 prosenttia vuonna 2003. Kireän työmarkkinatilanteen keveneminen yhdessä pieniksi ennustettujen julkisen sektorin palkankorotusten kanssa vaikuttaa hillitsevästi palkkakehitykseen ja edelleen hintainflaatioon. Työllisyyden kasvun ennustetaan hidastuvan huomattavasti kaudella 2002-2003, kun se vuonna 2001 oli 1,6 prosenttia, kun taas työttömyys kasvanee jonkin verran niin, että työttömyysaste olisi vuonna 2003 noin 5 prosenttia.

Uusi hallitus vannoi virkavalansa 6. huhtikuuta 2001. Julkisen talouden vakauttamisesta tulee yksi sen virkakauden suurimmista poliittisista haasteista. Vakautus epäonnistui vuonna 2001, mikä johtui myös tulojen huomattavasta vähenemisestä. Pitemmällä aikavälillä tarkasteltuna näyttää kuitenkin siltä, että julkisen talouden vakauttamisen hitauden perussyynä on julkisten menojen vahva dynamiikka. Julkisen hallinnon menojen nopean nousun taittaminen on sen vuoksi terveemmän julkisen talouden saavuttamisen ensisijainen painopiste. Portugalin talous on viime vuosina menettänyt kilpailukykyään, mistä todistaa myös suuri kaupan alijäämä. Tähän ovat vaikuttaneet monet tekijät, erityisesti työn tuottavuuden hidas kasvu ja suuret palkankorotukset. Työn tuottavuuden epätyydyttävä taso ja kasvu liittyvät muun muassa työvoiman alhaiseen koulutustasoon, joka on edelleen merkittävimpiä rakenneongelmia. Korkeamman tuottavuuden tavoittelua rajoittaa myös hyödykemarkkinoiden kilpailun riittämättömyys. Portugali on EU:n jäsenvaltioista eniten alttiina väestön ikääntymisen julkistaloudellisille seuraamuksille. Tähän asiaan on haettu ratkaisua useilla viime aikojen uudistuksilla. Vaikka näillä uudistuksilla parannetaan eläkejärjestelmän rahoitustasapainoa pitemmällä aikavälillä, lisätoimet näyttävät tarpeellisilta julkisen talouden kestävyyden turvaamiseksi. Lisäksi terveydenhuoltomenojen kehityssuunta viittaa siihen, että käynnissä olevaa terveydenhuoltomenojen valvonnan ja tehokkuuden parantamista on jatkettava päättäväisesti.

Finanssipolitiikka

Julkisen talouden vakauttaminen pysähtyi vuonna 2001, jolloin julkisen talouden alijäämä kasvoi arviolta 23/4 prosenttiin suhteessa BKT:een (21/4 % vuonna 2000 ilman UMTS-toimilupatuloja), kun alkuperäinen tavoite oli 1,1 prosenttia. Kasvu on paljon suurempi kuin odotettiin joulukuussa 2001, jolloin viranomaiset esittivät Portugalin tarkistetun vakausohjelman. Odotettua hitaampi talouskasvu on huomattava selitys paljon tavoitetta huonommalle julkisen talouden kehitykselle vuonna 2001. Muitakin taustatekijöitä on: välittömän verotuksen vuonna 2001 tapahtuneesta uudistamisesta seuranneiden tulomenetysten aliarviointi sekä veronkannon ja hallinnon tehostamisen ennustettua heikommat tulokset. Vaikka kesäkuussa hyväksyttiinkin menojen rajoituspaketti, juoksevat menot ylittivät tavoitteen.

Suuren tarkistuksen ylöspäin joulukuun 2001 ja huhtikuun 2002 välillä aiheuttivat myös paikallishallinnon paljon odotettua suuremmat alijäämät sekä eräiden valtion ja julkisten yritysten välisten pääomatoimien tilastollisen luokittelun muutos. Vakausohjelman joulukuun 2001 tarkistuksessa tavoitteena säilytetään julkisen talouden rahoitusaseman tasapaino vuoteen 2004 mennessä. Ecofin-neuvoston kokouksessa 12. helmikuuta 2002 Portugalin hallitus sitoutui noudattamaan julkisen talouden alijäämän viitearvoa 3 prosenttia suhteessa BKT:een kuluvana vuotena ja vahvisti sitoumuksensa tasapainoisen rahoitusaseman saavuttamiseen vuonna 2004. Koska alijäämä paheni huomattavasti vuonna 2001, tarvitaan vuosina 2002-2004 paljon kunnianhimoisempaa julkisen talouden vakauttamispolitiikkaa. Odotettua paljon huonomman julkisen talouden rahoitusaseman ja vuoden 2002 alkuperäisen talousarvion heikon toteuttamisen vuoksi uusi hallitus antoi 15. toukokuuta 2002 lisätalousarvion korjaavine toimenpiteineen, joka on viritetty 0,6 %:lle BKT:sta. Näistä syistä ja koska Portugali kuuluu euroalueeseen finanssipolitiikalla on pyrittävä seuraaviin tavoitteisiin:

i) on varmistettava, että julkisen talouden alijäämän 3 %:n viitearvoa ei rikota vuonna 2002; siksi 2,8 %:n alijäämätavoitteelle suhteessa BKT:een perustuva lisätalousarvio on pantava huolellisesti täytäntöön ja käytettävä hyväksi kaikki mahdollisuudet päästä tavoitetta parempaan rahoitustulokseen sekä vahvistettava julkisen talouden valvontaa kaikilla hallinnon tasoilla;

ii) on päästävä lähellä tasapainoa olevaan julkisen talouden rahoitusasemaan vuoteen 2004 mennessä; tämä vaatii erityistoimia niiden lisäksi, jotka sisältyivät vuonna 2001 tarkistettuun vakausohjelmaan;

iii) on toteutettava vuoden 2002 lisätalousarviossa ilmoitetut toimenpiteet, joilla menoja hillitään määrätietoisesti, jotta julkisen hallinnon menojen lisäystä vähennetään;

iv) on jatkettava eläkeuudistusta toteuttamalla toimia niiden lisäksi, joita ehdotettiin vuoden 2001 uudistuksessa, jotta turvataan eläkejärjestelmän kestävyys keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä; on otettava käyttöön tehokkaita toimenpiteitä, joilla hidastetaan terveydenhuoltomenojen kestämätöntä kasvuvauhtia varsinkin lääkkeiden kulutuksessa.

Työmarkkinat

Työmarkkinatilanne pysyi vuonna 2001 Portugalissa suotuisana, vaikka talouden toimeliaisuus väheni selvästi. Työttömyysaste oli edelleen unionin alhaisimpia, vain hieman yli 4 prosenttia. Työllisyys kasvoi 1,5 prosenttia ja työllisyysasteet (niin yleinen, naisten kuin ikääntyvien työntekijöidenkin) ovat selvästi EU:n keskiarvoja korkeammat. Palkkataso ja työvoimakustannukset kuuluvat edelleen unionin alhaisimpiin, mutta työmarkkinatilanne on joillakin aloilla kireä ja julkisen sektorin suuret palkankorotukset aiheuttivat 6 prosentin nimellispalkkojen nousun vuosina 2000-2001. Työn tuottavuuden kasvu oli vähäistä, joten yksikkötyökustannukset nousivat vuosina 2000-2001 noin 1,3 prosenttia, selvästi enemmän kuin koko EU:ssa, missä taso pysyi periaatteessa ennallaan. Lisäksi työn tuottavuus on Portugalissa alhainen, mitä osittain selittää hyvin alhainen koulutustaso (myös nuorissa ikäryhmissä). Vähintään keskiasteen koulutuksen saaneiden osuus väestöstä oli vuonna 1999 keskimäärin vain 21 prosenttia (kun EU:n keskiarvo on 59).

Vaikka Portugalissa on viime vuosina huomattavasti lisätty koulutusmenoja, koulun varhainen keskeyttäminen on edelleen yleistä, ja hyvin monien toimenpiteiden keventämis- ja yksinkertaistamistarve viittaa siihen, että resursseja käytetään suhteellisen tehottomasti. Tilapäisessä työsuhteessa olevien työntekijöiden osuus on miltei kaksinkertaistunut viiden viime vuoden aikana, mikä johtuu osittain vakituisessa työsuhteessa olevien työntekijöiden tiukasta työsuhdeturvasta. Näistä syistä Portugalin on kiinnitettävä erityishuomiota seuraaviin seikkoihin, ja samalla pantava neuvoston helmikuussa 2002 hyväksymät työllisyyssuositukset määrätietoisesti täytäntöön:

i) yleissivistävän ja ammattikoulutusjärjestelmän parantaminen osana selkeämpää elinikäisen oppimisen strategiaa, jotta työvoiman työllistettävyyttä ja mukautuvuutta parannetaan ja työn tuottavuutta lisätään;

ii) kilpailukyvyn ja hintavakauden ylläpitämisen kannalta johdonmukaisen palkkakehityksen edistäminen siten, että reaalipalkat eivät kasva työn tuottavuutta nopeammin;

iii) työmarkkinainstituutioiden nykyaikaistaminen muun muassa mukauttamalla työsopimuslainsäädäntöä samalla kun otetaan huomioon tarve tasapainottaa keskenään joustavuus ja työsuhdeturva.

Hyödykemarkkinat, yrittäjyys ja osaamistalous

Osittain Portugalin maantieteellisen sijainnin vuoksi maan talous ei ole yhtä avoin (ulkomaankauppa suhteessa BKT:een) kuin muiden saman kokoluokan jäsenvaltioiden. Työn tuottavuus on EU:n alhaisin ja kasvaa hyvin hitaasti. Alhaiseen tuottavuuteen ja yleisesti heikkoon kilpailukykyyn ovat syynä myös työvoiman alhainen koulutustaso ja yritysten heikko osallistuminen tutkimus- ja kehitystoimintaan ja innovointiin. Useita toimia on toteutettu tieto- ja viestintätekniikan leviämisen edistämiseksi, T& K-toiminnan lisäämiseksi ja yritysten hallintorasitteiden vähentämiseksi. Verkkotoimialojen vapauttaminen on edistynyt, mutta kilpailun vahvistamiseen on vielä tarvetta, sillä entisten monopoliyhtiöiden markkina-asema on edelleen vahva ja hinnat pysyvät suhteellisen korkeina. Portugal on siirtänyt kansalliseen lainsäädäntöön vähemmän sisämarkkinadirektiivejä kuin maaliskuuksi 2002 asetettu tavoite, 98,5 prosenttia, edellyttäisi. Kilpailu hyödykemarkkinoilla vilkastuisi, jos kilpailupolitiikan täytäntöönpanon organisaatiota vahvistettaisiin ilmoitetulla tavalla ja toimialakohtaisia ja tilapäisiä valtiontukia valvottaisiin, sillä niiden taso on toiseksi korkein EU:ssa ja alenee vain hyvin hitaasti. Näistä syistä Portugalin on kiinnitettävä erityishuomiota seuraaviin seikkoihin:

i) koulutus- ja taitopohjaa on edelleen vahvistettava ja yritysten osallistumista T& K- ja innovaatiotoimintaan edistettävä samalla, kun tieto- ja viestintätekniikan levittämistä voimistetaan;

ii) todellista kilpailua vapautetuissa yleishyödyllisissä palveluissa on voimistettava varsinkin energia-alalla, jotta kuluttajahinnat laskevat;

iii) toimialakohtaisten valtiontukiohjelmien kustannustehokkuutta on seurattava ja niitä on pyrittävä vähentämään;

iv) sisämarkkinalainsäädännön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä on edistyttävä yhä, jotta päästäisiin asetettuun tavoitteeseen, 98,5 prosenttiin sisämarkkinadirektiiveistä.

13 SUOMI

Viennin kasvu hidastui jyrkästi ja varastoja purettiin paljon vuonna 2001, mikä johti Suomen talouskasvun jyrkkään hidastumiseen: BKT:n kasvun arvioidaan olleen 0,7 prosenttia, kun se edellisenä vuonna oli 5,6 prosenttia. Viennin vähittäisen elpymisen odotetaan piristävän talouden toimeliaisuutta vuosina 2002-2003. Myös yksityinen kulutus voimistunee veroleikkausten jatkamisen myötä ja inflaation hidastuessa ja rahatalouden pysyessä suotuisana. Koska kapasiteetin käyttöaste tehdasteollisuudessa on alhainen ja asuntojen ja liiketilojen kysynnän odotetaan vähenevän, investointien ennustetaan heikkenevän. YKHI-inflaatio hidastui vuonna 2001 hieman, 2,7 prosenttiin, kun polttoaineiden ja elintarvikkeiden hintojen nousun vaikutus vaimeni vuoden lopulla. Palvelujen hinnat nousivat kuitenkin melko paljon, ja tämän tekijän odotetaan myös asettavan hintainflaatiolle alarajan vuosina 2002-2003. Työllisyys kasvoi vuonna 2001 edelleen, vaikka kasvu hidastuikin jyrkästi. Vuonna 2002 työllisyyden odotetaan alenevan, kun kasvu vientiin suuntautuneessa tehdasteollisuudessa on vaimeaa ja palvelualojen työllisyys kasvaa vain rajoitetusti. Näin ollen työttömyyden ennakoidaan kasvavan vuonna 2002 ja käännettä parempaan odotetaan vasta vuonna 2003.

Työttömyysaste oli 9,1 prosenttia työvoimasta vuonna 2001 eli selvästi korkeampi kuin euroalueen keskiarvo. Suurin osa työttömyydestä näyttää olevan rakenteellista. Vaikka aktiivisia työmarkkinatoimenpiteitä on pyritty kohdistamaan täsmällisemmin vaikeimmin sijoitettavien työttömien saamiseksi mukaan työmarkkinoille ja etuuksien myöntämisperusteita on tiukennettu, muut toimet, kuten työttömyysetuuksien korotus, ovat vastakkaisia työkannustimien lisäämiselle. Suomi kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joissa väestön ikääntymisen vaikutukset tuntuvat eniten. Hallitus on sitoutunut eläkeuudistukseen, jolla pyritään julkisen talouden kestävyyteen pitkällä aikavälillä. Jotkut uudistukset ovat oikeansuuntaisia, mutta monien toimien toteutusaika on suunniteltu liian pitkäksi. Hintataso on Suomessa edelleen EU:n korkeimpia. Tämä johtuu osittain eräiden alojen kilpailun riittämättömyydestä, mikä vaatii ponnistusten voimistamista näillä aloilla.

Finanssipolitiikka

Valtion talouden arvioidaan heikkenevän vuoden 2001 1,9 prosentin ylijäämästä suhteessa BKT:een 1 prosenttiin vuonna 2002. Hallituksen tavoitteena on valtion talouden rakenteellinen 11/2-2 prosentin ylijäämä suhteessa BKT:een keskipitkällä aikavälillä, mutta sen saavuttaminen näyttää nyt vaikealta varsinkin, kun hallitus saattaa työllisyyden lisäämiseksi laskea tuloverokantaa edelleen. Hallitus pyrkii valmistautumaan ikääntymiseen liittyviin menopaineisiin, ja siksi verojen alennuksiin on liitettävä myös menoleikkauksia. Valtion talouden menot ovat viime vuosina toistuvasti ylittäneet keskipitkän aikavälin menolinjaukset. Valtion talouden heikkenemisen lisäksi myös paikallishallinnon rahoitusasema on ollut sitkeän alijäämäinen vuodesta 1997 lähtien lukuun ottamatta vuotta 2000, jolloin yhtiöverot/tulot olivat erityisen runsaat. Budjettikuria voi koko julkisen talouden tasolla vahvistaa äskettäin hyväksytty säädös, jonka mukaan paikallishallinnon on vuodesta 2002 alkaen pyrittävä tasapainoiseen rahoitusasemaan keskipitkällä aikavälillä. Koska säädökseen ei sisälly täytäntöönpanon valvontamekanismia, on kuitenkin epävarmaa, saadaanko sillä haluttuja tuloksia. Näistä syistä ja koska Suomi kuuluu euroalueeseen finanssipolitiikalla on pyrittävä seuraaviin tavoitteisiin:

i) on vältettävä merkittävää poikkeamista keskipitkän aikavälin menolinjauksista, joiden mukaan julkiset menot on pidettävä reaalisesti vuoden 1999 tasolla; tätä silmällä pitäen on noudatettava tiukasti talousarvion vuoden 2002 menotavoitetta ja toteutettava tarvittavat menorajoitukset vuoden 2003 talousarviossa;

ii) paikallishallinnon tasolla on parannettava budjettikuria luomalla tiiviimpi valvontamekanismi äskettäin annetulle säädökselle, jossa paikallishallinto velvoitetaan pyrkimään tasapainoiseen rahoitusasemaan keskipitkällä aikavälillä;

iii) on jatkettava määrätietoisesti eläkeuudistusta erityisesti hyväksymällä ja panemalla täytäntöön varhaisessa vaiheessa eläkemalliin suunnitellut muutokset ottamalla huomioon pidentynyt eliniänodote ja pidentämällä eläkkeeseen oikeuttavien ansioiden laskenta-aika koko työuran kattavaksi.

Työmarkkinat

Suomen työmarkkinakehitys oli vuonna 2001 kirjavaa. Työllisyys kasvoi ja työttömyys väheni edelleen, mutta reaaliset yksikkötyökustannukset kasvoivat ja työn tuottavuus laski talouskasvun jyrkän hidastumisen vuoksi. Tämän seurauksena työllisyyden kasvun odotetaan pysähtyvän vuonna 2002. Työttömyysaste pysyi vuonna 2001 korkeana, 9,1 prosenttina, ja vuonna 2002 sen odotetaan nousevan. Työttömyys on valtaosin rakenteellista ja siinä on suuria alueellisia eroja. Hallituksen vastaukset työmarkkinaongelmiin keskittyivät vahvasti työn kokonaisverotuksen alentamiseen vuosina 1997-2002. Veronalennukset ovat kuitenkin olleet pääosin suhteellisia, joten ne vaikuttavat kovin vähän matalapalkkaisten työntekijöiden suhteelliseen asemaan erityisesti korkean efektiivisen marginaaliverotuksen vuoksi. Vuonna 2001 hallitus otti käyttöön toimenpiteitä, joilla parannetaan aktiivisten työmarkkinaohjelmien tehokkuutta, ehkäistään vaikeasti työllistettävien syrjäytymistä työmarkkinoilta ja uudistetaan eläkejärjestelmiä eläkeiän joustavuuden lisäämiseksi ja työvoimassa pysymisen kannustamiseksi. Erilaisissa etuusjärjestelmissä ja aktiivisissa työmarkkinatoimissa mukana olevien työikäisten määrä on kuitenkin edelleen suuri ja viimeisimpien uudistusten täytäntöönpanon myöhäisyys heikentää niiden vaikutusta suuriin ikäluokkiin ja saattaa viivästyttää todellisen eläkkeellesiirtymisiän nostamista, joka on hallituksen tavoite. Lisäksi jo päätetyt toimenpiteet työttömyysetuuksien tason nostamiseksi vuonna 2002 ovat vastoin pyrkimystä lisätä työnteon kannustimia ja heikentävät veronalennusten ja aktiivisten työmarkkinatoimien vaikutuksia. Näistä syistä Suomen on kiinnitettävä erityishuomiota seuraaviin seikkoihin ja samalla pantava neuvoston helmikuussa 2002 hyväksymät työllisyyssuositukset määrätietoisesti täytäntöön:

i) työnteko on saatava kannattavaksi suuren rakennetyöttömyyden vähentämiseksi. Uudistusten tulisi koskea etuusjärjestelmiä varhaiseläkejärjestelyt mukaan luettuina suhteellisen korkeiden efektiivisten marginaaliverokantojen alentamiseksi varsinkin matalapalkkaisten työntekijöiden osalta. Etuuksien myöntämisperusteita ja työsuhdeturvalainsäädäntöä olisi myös tarkasteltava uudelleen;

ii) aktiivisten työmarkkinaohjelmien tehokkuutta on lisättävä ja ne on suunnattava uudelleen vastaamaan niiden tarpeita, joita pitkäaikaistyöttömyys eniten uhkaa.

Hyödykemarkkinat, yrittäjyys ja osaamistalous

Koska Suomen sijainti Euroopan unionissa on syrjäinen, sen taloudessa ei ole niin voimakasta kansainvälistä kilpailua kuin useimmissa muissa jäsenvaltioissa. Kuluttajahinnat kuuluvat Euroopan unionin korkeimpiin, mikä johtuu osittain markkinoiden suhteellisen suuresta keskittyneisyydestä joillakin aloilla, kuten joukkoviestinnässä ja vähittäiskaupassa. Sisämarkkinadirektiivien täytäntöönpanoaste on Suomessa EU:n korkeimpia, ja teleliikenne ja sähkömarkkinat on vapautettu täysin. Vaikka kilpailuviranomaisten resursseja ja toimivaltaa on lisätty, Suomi on niitä harvoja jäsenvaltioita, joissa kansallista kilpailuviranomaista ei ole valtuutettu soveltamaan EY:n kilpailulainsäädäntöä suoraan. Vaikka viime aikoina onkin tehty parannuksia, julkisesti ilmoitettujen tarjouskilpailujen osuus julkisista hankinnoista on Euroopan keskiarvon alapuolella ja yksityisen sektorin osallistuminen julkisten palvelujen tarjontaan on vähäistä varsinkin paikallistasolla. Yrittäjyyden edistämiseksi on toteutettu toimenpiteitä, mutta yrityksen rekisteröimiseen tarvittava aika on edelleen EU:n pisimpiä. Osaamistalouteen siirtymisessä Suomi on Euroopan unionin edistyneimpiä jäsenvaltioita. Näistä syistä Suomen on kiinnitettävä erityishuomiota seuraaviin seikkoihin:

i) kilpailua on voimistettava julkisten palvelujen tarjonnassa paikallistasolla lisäämällä yksityisen sektorin osallistumista ja yksityisten palveluntarjoajien kilpailua;

ii) yritysten perustamista on helpotettava lyhentämällä edelleen uuden yhtiön rekisteröimiseen tarvittavaa aikaa;

iii) Suomen kilpailuvirastolle on annettava toimivalta EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan soveltamiseen.

14 RUOTSI

Talouskasvu hidastui Ruotsissa jyrkästi vuonna 2001, ja BKT:n määrän kasvu hidastui 1,2 prosenttiin, kun se oli vuonna 2000 ollut 3,6 prosenttia. Tähän vaikutti maailmanlaajuinen taantuma ja erityisesti tieto- ja viestintätekniikka-alan lama. Maailmantalouden vähittäinen elpyminen johtanee vuosina 2002 ja 2003 kuitenkin ulkoisen kysynnän vahvistumiseen. Ruotsin suhteellisen edulliset perustekijät edistävät myös kotimaisen kysynnän elpymistä vuosina 2002 ja 2003. BKT:n määrän odotetaan kasvavan vuonna 2002 noin 1,7 prosenttia ja vuonna 2003 noin 2,8 prosenttia. YKHI-inflaatio kiihtyi vuonna 2001 tuntuvasti, keskimäärin 2,7 prosenttiin, mikä johtui osittain tilapäisistä tekijöistä. Merkkejä inflaatiopaineiden helpottumisesta vuoden 2002 toiselta puoliskolta alkaen ja inflaation pysymisestä lähellä 2 prosenttia vuonna 2003 on kuitenkin olemassa. Työllisyyden kasvu on ollut viime vuosina voimakasta, ja se oli vuonna 2001 vielä 2 prosenttia, mikä on edistänyt työttömyysasteen huomattavaa laskua, 5,2 prosenttiin vuonna 2001. Talouden toimeliaisuuden vuonna 2001 tapahtuneen hidastumisen viivästyneitä vaikutuksia odotetaan kuitenkin vielä ja työttömyyden uskotaan kasvavan hieman vuonna 2002. Tämä suuntaus kääntynee, kun talous pääsee jälleen vauhtiin vuonna 2003.

Talouden kasvupotentiaalin vahvistaminen on edelleen keskeinen haaste, sillä tuottavuus henkilöä kohden on viime vuosina laskenut 15 EU-maan keskiarvoon verrattuna. Yrittäjyyden lisäämiseen ja yritysten kasvuun tähtääville politiikoille ja työnteon kannustimien parantamiselle on annettava etusija. Ruotsin työllisyysaste on korkea, mutta työvoimaosuuden lisääminen ja työllisyyden turvaaminen on kuitenkin keskipitkällä aikavälillä keskeinen haaste, jotta väestön ikääntymiseen voidaan sopeutua. Työvoiman tarjontaa voitaisiin lisätä myös verotusta ja etuuksia uusimalla, jotta vero- ja etuusrakenne saataisiin työllisyyden kannalta edullisemmaksi. Hyvin korkea verorasitus yhdistyneenä suhteellisen anteliaisiin etuusjärjestelmiin vähentää kannustimia työntekoon. Lisäksi työmarkkinaohjelmien tehokkuutta on seurattava. Kilpailun voimistaminen joillakin aloilla ja julkisen sektorin tehokkuuden lisääminen ovat avainhaasteita pyrittäessä alentamaan hintatasoa ja parantamaan työn heikkoa tuottavuuskehitystä.

Finanssipolitiikka

Julkisen talouden ylijäämä kasvoi vuonna 2001 tuntuvasti, yhden prosenttiyksikön, 4,8 prosenttiin suhteessa BKT:een. Kevään 2002 finanssipolitiikkalain mukaan suuren ylijäämän odotetaan säilyvän: sekä vuonna 2002 että vuonna 2003 sen odotetaan olevan 1,8 prosenttia suhteessa BKT:een. Ruotsin keskipitkän aikavälin finanssipolitiikka sisältää seuraavat kolme pääkohtaa: (i) keskushallinnon menoille asetetaan joka vuosi nimelliskatot kolmeksi vuodeksi eteenpäin, (ii) paikallishallinnon talouden on keskipitkällä aikavälillä oltava tasapainossa ja (iii) julkisen talouden ylijäämätavoite on keskimäärin 2 prosenttia suhteessa BKT:een suhdannekierron aikana. Suuremmilla ylijäämillä saatua liikkumavaraa on käytetty veronkevennyksiin ja velan vähentämiseen. Bruttovelka supistui alle 60 prosenttiin suhteessa BKT:een vuonna 2000, ja sen odotetaan laskevan edelleen ja olevan 48,3 prosenttia suhteessa BKT:een vuonna 2004 kevään 2002 finanssipolitiikkalain mukaan. Velan vähennys yhdessä eläkejärjestelmän uudistuksen kanssa muodostaa tärkeän osan strategiaa, jolla Ruotsi sopeutuu väestön ikääntymiseen. Näin ollen finanssipolitiikalla olisi pyrittävä seuraaviin tavoitteisiin:

i) verojen alentaminen matala- ja keskipalkkaisten osalta vuonna 2002 ja samalla keskushallinnon menokaton noudattaminen;

ii) julkisen talouden ylijäämän saavuttaminen vuonna 2003 hallituksen keskipitkän aikavälin ylijäämätavoitteen mukaisesti, joka on 2 prosenttia suhteessa BKT:een suhdannekierron aikana samalla kun menoja valvotaan tiukasti.

Työmarkkinat

Ruotsin työmarkkinat paranivat vuonna 2001 edelleen, vaikka talouskasvu hidastuikin huomattavasti. Työttömyys väheni noin 5 prosenttiin työvoimasta, kun taas työllisyys kasvoi lähes 2 prosenttia, mikä nosti ennestäänkin korkeaa työllisyysastetta. Erityisesti ikääntyneiden (55-64-vuotiaiden) työntekijöiden työllisyysaste, joka oli vuonna 2000 melkein 65 prosenttia, on selvästi korkeampi kuin muissa jäsenvaltioissa. Työvoiman tarjonnan lisäämisen jäljellä oleva "työvoimareservi" on siten keskipitkällä aikavälillä varsin rajallinen. Itse asiassa vuoden 2001 suhteellisen suuret nimellispalkankorotukset (verrattuna työn vaatimattomaan tuottavuuskehitykseen) esimerkiksi rakennus- ja palvelualoilla viittaavat siihen, että työvoima on jo nyt määrältään tai laadultaan riittämätöntä. Tätä lievittää osittain Ruotsissa ammattikoulutukselle annettu suuri paino (lähes 5 % työvoimasta osallistuu joko erilaisiin aktiivisiin työmarkkinaohjelmiin tai erityisiin tilapäisiin koulutusohjelmiin) joka edistää työvoiman mukautuvuuden paranemista. Joidenkin aktiivisten työmarkkinaohjelmien tuoreet arvioinnit ovat kuitenkin antaneet melko kirjavia tuloksia (työllisyyden nettoparannusten kannalta), mikä korostaa niiden tehokkuuden jatkuvan parantamisen tärkeyttä. Viimeaikaisista toimenpiteistä huolimatta työhön kohdistuva verotus ja varsinkin matalapalkkaisten verotus on edelleen unionin korkeimpia. Suhteellisen anteliaat etuudet luovat korkean nettokorvaustason, mutta suhteellisen tiukat kelpoisuusvaatimukset (yhdessä aktiivisen työllisyyspolitiikan kanssa) rajoittavat pitkäaikaistyöttömäksi joutumisen riskiä Ruotsissa. Näistä syistä Ruotsin on kiinnitettävä erityishuomiota seuraaviin seikkoihin, ja samalla pantava neuvoston helmikuussa 2002 hyväksymät työllisyyssuositukset määrätietoisesti täytäntöön:

i) vero- ja etuusjärjestelmien uudistusten jatkaminen työnteon kannustimien edistämiseksi;

ii) aktiivisten työmarkkinaohjelmien tehokkuutta on parannettava entisestään ja ne on kohdistettava henkilöihin, joilla pitkäaikaistyöttömyyden riski on suurin, sekä työmarkkinoiden kysynnän tyydyttämiseen.

Hyödykemarkkinat, yrittäjyys ja osaamistalous

Ruotsin talous on avoimempi (kokonaisulkomaankaupan suhteena BKT:een) kuin muiden Pohjoismaiden, ja se avautui vielä lisää 1990-luvulla, mutta hintataso on korkea ja työn tuottavuus EU:n keskiarvoa alhaisempi. Sisämarkkinadirektiivit on siirretty kansalliseen lainsäädäntöön erinomaisesti, valtiontuet ovat EU:n pienimpiä ja verkkotoimialojen uudistukset ovat pitkällä. Julkisten palvelujen tarjonnassa kilpailu on kuitenkin edelleen puutteellista paikallistasolla. Kilpailu on riittämätöntä myös lääkkeiden vähittäiskaupassa, joka on valtion omistama monopoli, ja elintarvikekaupassa. Ruotsin T& K-menot ovat EU:n korkeimmat vaikkakin hyvin keskittyneet joillekin tietointensiivisille aloille. Väestö omaksuu tieto- ja viestintätekniikkaa nopeasti ja ko. alojen osuus kokonaistuotannosta on muihin jäsenvaltioihin verrattuna suuri. Näistä syistä Ruotsin on kiinnitettävä erityishuomiota seuraaviin seikkoihin:

i) kilpailua on voimistettava julkisten palvelujen tarjonnassa paikallistasolla;

ii) pyrkimyksiä kilpailun lisäämiseen on voimistettava aloilla, joissa kilpailu on riittämätöntä, kuten lääkkeiden ja elintarvikkeiden vähittäiskaupassa.

15 YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

Talouden toimeliaisuus pysyi Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuonna 2001 kokonaisuutena katsoen hyvänä. Nettovienti väheni maailmantalouden heikkenemisen vuoksi, mutta sen korvasi poikkeuksellisen vahva kotitalouksien kulutuksen kasvu. BKT kasvoi koko vuonna 2,2 prosenttia. Vuonna 2002 odotetaan hieman pienempää kasvua, noin 2 prosenttia, maailmanlaajuisen kasvupysäyksen vuoksi. Kasvun odotetaan kuitenkin elpyvän vuoden 2002 mittaan maailmantalouden kasvun kiihtyessä ja kotimaisen kysynnän kasvun tukiessa edelleen taloutta osittain rahatalouden vuonna 2001 tapahtuneen kevenemisen ja valtion juoksevien ja pääomamenojen suunnitellun kasvun vuoksi. Vuonna 2003 kasvun odotetaan olevan hieman trendin yläpuolella, kun Yhdistyneen kuningaskunnan vientimarkkinat kasvavat huomattavasti. Inflaation ennustetaan pysyvän vuosina 2002 ja 2003 hitaana, kun tuotanto on lähellä potentiaalia. Palkkapaineiden ei odoteta erityisesti kasvavan, vaikka työttömyys onkin alhainen, 5,5 prosenttia. YKHI-inflaation ennustetaan olevan vuosina 2002 ja 2003 keskimäärin alle 2 prosenttia.

Suhteellisen alhainen tuottavuus on keskeinen haaste. Tuottavuus työllistä kohden on EU:n keskiarvoa alhaisempi, vaikka kuilu onkin kaventunut vuodesta 1995 lähtien. Työmarkkinoiden osalta keskeinen haaste on työttömyyden ja työvoiman ulkopuolelle jäämisen tiivis keskittyminen tiettyihin yhteisöihin. Vaikka työttömyys on laskenut Yhdistyneen kuningaskunnan kaikilla alueilla ja maissa, on paikallisalueita, joilla työttömyysaste on korkea. Kolmas keskeinen haaste on julkisten palvelujen laadun parantaminen erityisesti liikenteessä.

Finanssipolitiikka

Julkisen talouden ylijäämä oli 0,9 prosenttia suhteessa BKT:een vuonna 2001. Lähentymisohjelmassa esitetyt ennusteet osoittavat, että julkinen talous muuttuu kaudella 2001-2002 hieman alijäämäiseksi (0,2 % suhteessa BKT:een) ja alijäämä kasvaa 1,1 prosenttiin kaudella 2002-2003 ja pysyy suunnilleen sillä tasolla ohjelmakauden loppuvuosina, kauteen 2006-2007. Nyt ilmenee noin 1 prosentin alijäämä suhteessa BKT:een, vuotta aikaisemmin kuin edellisessä lähentymisohjelmassa. Se johtuu suurelta osin tilapäisistä taloudellisista tekijöistä (muun muassa ennustettua pienemmästä BKT:stä ja rahoitusyhtiöiden voittojen alenemisesta). Tämä 1 prosentin alijäämä suhteessa BKT:een pysyy niin suhdannekorjatuissa kuin korjaamattomissakin ennusteissa, koska trendikasvuksi on hyvin varovaisesti ennustettu 2,25 prosenttia vuodessa ja valtion alhaista investointitasoa korjataan, kuten vuoden 2001 laajoissa talouspolitiikan suuntaviivoissa ehdotettiin. Vuonna 2001 bruttovelka suhteessa BKT:een oli 39 prosenttia. Lähentymisohjelmassa sen ennustetaan supistuvan 36,3 prosenttiin kauteen 2006-2007 mennessä. Kun velan suhde BKT:een on alhainen ja vielä aleneva, Yhdistynyt kuningaskunta pystyy hyvin kohtaamaan väestön ikääntymisen seuraukset ja julkinen talous on nykyistä politiikkaa jatkettaessa kestävä. Näin ollen ja ottaen huomioon varovaiset kasvuennusteet sekä vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimukset saavuttaa keskipitkällä aikavälillä lähellä tasapainoa oleva tai ylijäämäinen julkisen talouden rahoitusasema finanssipolitiikalla olisi

i) kasvatettava julkisia investointeja ilman poistoja vuodesta 2001-2002 alkaen lähentymisohjelmassa ennustetulla ja vuoden 2001 laajoissa talouspolitiikan suuntaviivoissa ehdotetulla tavalla;

ii) seurattava valppaasti sellaisia muutoksia huonompaan suuntaan, jotka etäännyttäisivät julkista taloutta vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksista, ja ryhdyttävä tarvittaessa korjaaviin toimenpiteisiin.

Työmarkkinat

Yhdistyneen kuningaskunnan työmarkkinat kuuluvat EU:n toimivimpiin. Vuonna 2000 Yhdistynyt kuningaskunta saavutti kaikki Lissabonin ja Tukholman työllisyystavoitteet: kokonaistyöllisyysaste oli 71,5 prosenttia, naisten työllisyysaste 64,8 prosenttia ja ikääntyneiden työntekijöiden työllisyysaste 50,8 prosenttia. Työttömyys on kasvanut viime kuukausina hieman (5,1 prosenttiin joulukuussa 2001), mutta se on edelleen lähellä alhaisinta tasoaan kahteen vuosikymmeneen, kuten pitkäaikaistyöttömyyskin, jonka osuus kokonaistyöttömyydestä laskee edelleen. Pitkäaikaistyöttömyyttä ja työvoiman ulkopuolella olemista vähentämään tarkoitettuja aktiivisia toimia on kehitetty edelleen, kun taas etuuksien hallinnoinnin viimeaikaiset uudistukset johtavat työkeskeisempään lähestymistapaan niiden sairaus- ja työkyvyttömyysetuuksia saavien kohdalla, jotka pystyvät työhön. Työn ulkopuolisia sairaus- ja työkyvyttömyysetuuksia hakevien työikäisten määrä nousi kuitenkin edelleen, noin 2,6 miljoonaan toukokuussa 2001, mikä merkitsee 2,6 prosentin kasvua edellisestä vuodesta. Yli 2 miljoonaa näistä etuuksien hakijoista on saanut niitä vähintään vuoden. Vaikka työttömyys on laskenut Yhdistyneen kuningaskunnan kaikilla alueilla ja maissa, on paikallisalueita, joilla työttömyysaste on korkea. Suhteellisten alueellisten työttömyyserojen kasvu jatkui, vaikka alueiden sisäiset erot ovat edelleen suurempia kuin alueiden väliset. Paikalliset työttömien ja työvoiman ulkopuolella olevien keskittymät ja monilla alueilla kaikkialla maassa ilmenevä jääminen työvoiman ulkopuolelle ovat ongelma. Näistä syistä Yhdistyneen kuningaskunnan on kiinnitettävä erityishuomiota seuraaviin seikkoihin ja samalla pantava neuvoston helmikuussa 2002 hyväksymät työllisyyssuositukset määrätietoisesti täytäntöön:

i) niille henkilöille ja yhteisöille, joilla on erityisen suuri vaara joutua kokonaisuutena pitkäaikaistyöttömiksi ja työmarkkinoiden ulkopuolelle, suunnattuja aktiivisia toimenpiteitä on vahvistettava;

ii) sairaus- ja työkyvyttömyysetuuksia on uudistettava siten, että työhön kykenevät saavat mahdollisuuden ja kannustimet palata työhön.

Hyödykemarkkinat, yrittäjyys ja osaamistalous

Yhdistyneen kuningaskunnan taloudellinen toimintaympäristö suosii yrittäjyyttä, sillä sääntelyä on vähän ja yhtiöverokanta on suhteellisen alhainen. Valtiontuet kuuluvat EU:n pienimpiin ja verkkotoimialojen vapauttaminen on edennyt pitkälle. Tuottavuus on Yhdistyneessä kuningaskunnassa kuitenkin edelleen suhteellisen alhainen, mikä johtuu osittain sellaisista tekijöistä kuin heikko kilpailu joillakin aloilla (esim. vähittäispankkitoiminnassa, postipalveluissa ja vapaissa ammateissa), ammattitaidon puutteista ja alhaisesta investointitasosta muun muassa julkisissa palveluissa kuten rautateillä. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on ilmoittanut lisäävänsä tuntuvasti investointeja liikenteeseen 10-vuotisessa liikenneohjelmassaan. Hallitus on riippumattoman Wanless Review'n pitkän aikavälin terveydenhuollon rahoituksesta laatiman katsauksen perusteella myös ilmoittanut huomattavista lisäinvestoinneista kansalliseen terveydenhuoltoon. Tämän mukaan Yhdistyneen kuningaskunnan terveydenhuollon kokonaismenot nousevat suhteessa BKT:een tämän vuoden 7,7 %:sta noin 9,4 %:iin vuosina 2007-2008. Sisämarkkinadirektiivien täytäntöönpanoaste oli Yhdistyneessä kuningaskunnassa maaliskuussa 2002 98,7 prosenttia eli se ylitti 98,5 prosentin tavoitteen. Osaamistaloudessa IT-menot (suhteessa BKT:een) ja Internet-yhteyksien määrä ovat EU:n keskiarvon yläpuolella, vaikka laajakaista-Internetin käyttöönotto on Yhdistyneessä kuningaskunnassa vielä suhteellisen vähäistä. Näistä syistä Yhdistyneen kuningaskunnan on kiinnitettävä erityishuomiota seuraaviin seikkoihin:

i) kilpailua on lisättävä edelleen nykyisten toimenpiteiden pohjalta esimerkiksi vähittäispankkitoiminnan, postipalvelujen ja vapaiden ammattien kohdalla;

ii) ilmoitetut infrastruktuuri-investoinnit on toteutettava rautateillä, uusi rautatieinfrastruktuuriyhtiö on perustettava ja rautatiesääntelyä on parannettava.

Tehty Sevillassa 21 päivänä kesäkuuta 2002.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

R. De Rato Y Figaredo

(1) Uusi hallitus on esittänyt, että eläkesäästöjärjestelmä olisi muutettava veroperusteisesta jakojärjestelmästä pakolliseksi yksilölliseksi eläkejärjestelmäksi vuodesta 2001. Ehdotus on saanut parlamentissa taakseen tarvittavan äänten enemmistön. Muutos pienentää julkisen talouden ylijäämää noin 1/2 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:een vuodesta 2002 alkaen, koska muutoksen vuoksi säästöt katsotaan kansantalouden tilinpidossa pikemminkin yksityisen kuin julkisen sektorin säästöiksi. Muutos huomioitiin 28. helmikuuta 2002 toimitetuissa alijäämä- ja velkatiedoissa.