32002D0865

Komission päätös,

tehty 30 päivänä lokakuuta 2001,

valtiontuesta, jonka Saksa on myöntänyt yrityksen Graf von Henneberg Porzellan GmbH, Ilmenau, hyväksi

(tiedoksiannettu numerolla K(2001) 3303)

(Ainoastaan saksankielinen teksti on todistusvoimainen)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2002/865/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 88 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan,

ottaa huomioon sopimuksen Euroopan talousalueesta ja erityisesti sen 62 artiklan 1 kohdan a alakohdan,

on mainittujen artiklojen mukaisesti kehottanut asianomaisia esittämään huomautuksensa(1) ja ottaa huomioon nämä huomautukset,

sekä katsoo seuraavaa:

I MENETTELY

(1) Komissio on vastaanottanut kilpailijoiden lähettämissä 16 päivänä marraskuuta 1998 ja 24 päivänä maaliskuuta 1999 päivätyissä kirjeissä esitetyt valitukset, joissa esitetään syytös väitettyjen valtiontukien väärinkäytöstä Ilmenaussa, Thüringenissä sijaitsevan Graf von Henneberg Porzellan GmbH:n hyväksi.

(2) Komissio pyysi lisätietoja 6 päivänä tammikuuta 1999 päivätyllä kirjeellä, johon Saksa vastasi 3 ja 25 päivänä toukokuuta 1999. Sen jälkeen, kun komissio oli saanut valituksen esittäjiltä lisätietoja ja komission edustajat sekä Saksan viranomaiset olivat tavanneet 23 päivänä syyskuuta 1999, komissio pyysi 30 päivänä syyskuuta 1999 Saksaa antamaan toimenpidettä koskevan ilmoituksen. Saatuaan komissiolta 9 päivänä marraskuuta 1999 päivätyn muistutuskirjeen Saksa toimitti lisätietoja, mutta kieltäytyi antamasta tukea koskevaa ilmoitusta. Marraskuun 10 päivänä 1999 toimenpide kirjattiin ilmoittamattomana tukena numerolla NN 135/99.

(3) Komissio ilmoitti Saksalle 13 päivänä heinäkuuta 2000 päivätyllä kirjeellä aloittaneensa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisen tukea koskevan tutkintamenettelyn. Samassa yhteydessä se kehotti Saksaa toimittamaan kaikki tarvittavat tiedot ja tosiseikat sen arvioimiseksi, täyttävätkö eräät tukitoimenpiteet niiden hyväksyttyjen tukiohjelmien ehdot, joiden perusteella ne väitetään myönnetyn.

(4) Komission päätös menettelyn aloittamisesta on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä(2). Komissio on pyytänyt asianomaisia esittämään edellä mainittua asiaa koskevat huomautuksensa. Komissio on vastaanottanut Euroopan keramiikkateollisuusjärjestön (Cerame-Unie) ja asianomaisen yrityksen huomautukset. Nämä huomautukset toimitettiin Saksalle 18 päivänä joulukuuta 2000 päivätyllä kirjeellä.

(5) Saksa vastasi tietopyyntöön 18 päivänä syyskuuta 2000 ja ilmoitti komissiolle uusista, aiemmin ilmoittamattomista yrityksen hyväksi toteutetuista tukitoimenpiteistä. Komissio esitti kysymyksiä 13 päivänä marraskuuta 2000. Vastaukset saatiin 19 päivänä joulukuuta 2000. Komission ja Saksan viranomaisten edustajat tapasivat 9 päivänä tammikuuta 2001. Lisäkysymyksiä esitettiin 24 päivänä tammikuuta 2001, ja vastaukset niihin saapuivat 6 päivänä maaliskuuta 2001.

(6) Komissio ilmoitti Saksalle 25 päivänä huhtikuuta 2001 päivätyllä kirjeellä, että se on laajentanut EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaista menettelyä koskemaan myös tukia, jotka eivät täytä niiden tukiohjelmien ehtoja, joiden nojalla ne on ilmoituksen mukaan myönnetty, ja tukia, joista komissiolle ei oltu aikaisemmin ilmoitettu.

(7) Komission päätös menettelyn laajentamisesta on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä(3). Komissio on pyytänyt asianomaisia esittämään huomautuksensa tästä tuesta. Komissio sai huomautukset sekä yhdeltä valituksen tekijöistä että tuen vastaanottajalta. Huomautukset toimitettiin Saksalle 28 ja 30 päivänä elokuuta 2001 päivätyillä kirjeillä. Saksa sai samalla mahdollisuuden esittää kantansa huomautuksiin.

(8) Saksa vastasi 28 päivänä kesäkuuta 2001 muodollisen tutkintamenettelyn laajentamiseen ja esitti laajat kyseisiä tukitoimenpiteitä koskevat tiedot.

II YKSITYISKOHTAINEN KUVAUS TUESTA

A. Yritys

(9) Graf von Henneberg Porzellan GmbH valmistaa posliinista koriste-esineitä ja astioita. Yrityksen tuotantolaitokset sijaitsevat EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisella tukialueella. Seuraavat liiketoimintaa koskevat tiedot vastaavat sen komissiolle toimitetuissa vuosikertomuksissa esitettyjä tietoja:

>TAULUKON PAIKKA>

(10) Yritys perustettiin 1 päivänä maaliskuuta 1990 yksityistämällä valtionyritys VEB Henneberg Porzellan Ilmenau pääomayhtiöksi nimeltä Graf von Henneberg Porzellan GmbH (jäljempänä "GvH1"). Meiningenin alioikeus kirjasi yrityksen kaupparekisteriin 23 päivänä elokuuta 1990 numerolla HRB 327.

(11) Elokuun 23 päivänä 1991 Treuhandanstalt (jäljempänä "THA") myi GvH1:n avoimen tarjouskilpailun jälkeen 7,5 miljoonan Saksan markan hinnasta Jamalian-nimiselle ostajalle. Kaupan voimaantuloa lykkäävänä ehtona oli kauppahinnan maksaminen, mutta THA luopui tästä ehdosta 17 päivänä syyskuuta 1992. Sijoittaja Jamalianista tuli 18 päivänä syyskuuta 1992 yrityksen ainoa omistaja ja toimitusjohtaja.

(12) THA tarkisti 7 päivänä tammikuuta 1993 yksityistämissopimusta ja luopui kauppahintaa koskevasta vaateesta sekä muista yksityistämisen yhteydessä sovituista velvoitteista. Jamalian suostui sijoittamaan yhtiön pääomaan 7,5 miljoonaa Saksan markkaa. Tätä pääoman korotusta ei missään vaiheessa toteutettu.

(13) GvH1 jätti 11 päivänä heinäkuuta 1995 konkurssihakemuksen. Saman kuukauden lopussa Thüringen Landesentwicklungsgesellschaft (jäljempänä "LEG") antoi Projekt Management Eschbach -konsulttiyhtiölle (jäljempänä "PME") tehtäväksi kehittää yritystä varten ratkaisu, johon sisältyisi valtion omistusosuus. Konkurssimenettely (Gesamtvollstreckungsverfahren) alkoi Meiningenin alioikeudessa 17 päivänä elokuuta 1995. Tämän jälkeen selvitystilassa olevasta yrityksestä käytettiin nimitystä Graf von Henneberg Porzellan in Abwicklung (jäljempänä "GvHiA"). PME esitti 24 päivänä elokuuta 1995 ehdotuksensa paikallisviranomaisille ja osavaltion omistaman Thüringer Industriebeteiligungs GmbH & Co. KG:n (jäljempänä "TIB") edustajille, joihin myös silloinen TIB:n työntekijä nimeltä Frowein kuului. Saksan antamien tietojen mukaan konkurssipesän valvoja jatkoi yhtiön liiketoimintaa ja etsi sille sijoittajaa. Muutama potentiaalinen sijoittaja osoitti kiinnostuksensa, mutta yksikään ei esittänyt tarjousta. Kaikki henkilöstön kanssa tehdyt työsopimukset sanottiin irti 30 päivänä marraskuuta 1995.

(14) Joulukuun 18 päivänä 1995 perustettiin samanniminen uusi yhtiö Graf von Henneberg Porzellan GmbH (jäljempänä "GvH2"). GvHiA:n omistukseen tuli 51 prosenttia ja TIB:n omistukseen 49 prosenttia yhtiön osakkeista. GvH2:n perustamispääoma oli 1 miljoonaa Saksan markkaa, mistä 0,51 miljoonaa oli peräisin GvHiA:lta ja 0,49 miljoonaa TIB:ltä. Saksan toimittamien tietojen mukaan GvH2 ei ollut enää vaikeuksissa. GvH2 otti 1 päivänä tammikuuta 1996 palvelukseensa suurimman osan GvHiA:n henkilöstöstä. Tammikuun 8 päivänä 1996 GvH2 osti GvHiA:n koko käyttöomaisuuden(4) 8,5 miljoonalla Saksan markalla. Kauppahinta rahoitettiin kokonaan Thüringer Aufbaubankin (jäljempänä "TAB") myöntämällä lainalla. Hinta mainitaan eräässä PME:n laatimassa kertomuksessa, mutta sen määräytymisperustetta ei ilmoiteta. Meiningenin alioikeus rekisteröi sen 18 päivänä tammikuuta 1996 numerolla HRB 3738.

(15) Saksan antamien tietojen mukaan sijoittajaa oli etsitty GvH2:n perustamisesta alkaen. Sellainen löytyi kuitenkin vasta 28 päivänä elokuuta 1998, jolloin kaikki GvH2:n osakkeet myytiin 0,2 miljoonalla Saksan markalla sijoittaja Froweinille. Hinnan määräytymisperusteesta ei ole annettu tietoja. Tämän osakekaupan jälkeen Saksa käyttää yrityksestä nimitystä GvH3. Lehdistössä julkaistujen tietojen mukaan sijoittaja Frowein osti syyskuussa 1999 konkurssissa olevan kilpailevan yrityksen, Glashütte Schmiedefeld GmbH:n, kaikki osakkeet. Kyseisestä 30 henkeä työllistävästä yrityksestä tuli GvH2/3:n tytäryhtiö.

B. Rakenneuudistus

a) GvH1:n rakenneuudistussuunnitelmat

(16) THA:n laatima ja Jamalianin mukauttama suunnitelma kattoi ajanjakson vuoden 1990 jälkipuoliskolta vuoteen 1993. Sen pääkohdat olivat suuntautuminen lähinnä uusiin osavaltioihin ja Itä-Euroopan markkinoille, tuotemerkin "Graf von Henneberg" positiointi alempaan ja keskitason hintaluokkaan, kustannussäästöt (henkilöstö, materiaali ja energia), tehokkuuden parantaminen (koulutus, atk-järjestelmän käyttöönotto, uusi tilaus- ja jakelujärjestelmä, kierrätys, varastonhallinnan järjestäminen uudelleen) ja tuottavuuden parantaminen. Suunnitelmaan sisältyivät 22,259 miljoonan Saksan markan investoinnit 44,410 miljoonan Saksan markan tappioiden kattamiseksi ja 8,927 miljoonan Saksan markan korkokulujen maksamiseksi. Rahoitus oli tarkoitus järjestää noin 60 miljoonan Saksan markan luototuksella ja velkoja lyhentämällä. Yhteenveto:

>TAULUKON PAIKKA>

(17) Vuoden 1992 loppupuolella GvH1 menetti Venäjältä ja Iranista saamansa tilaukset ja joutui kamppailemaan yhteen uuniinsa liittyvien teknisten vaikeuksien kanssa. Tästä syystä yritys joutui akuuttiin kriisiin ja sen oli uudistettava toimintasuunnitelmansa ajanjaksolle 1993-1996. Sen keskeisiä kohtia olivat GvH1:n rakenteen uudistaminen, kustannusten, henkilöstön ja toimitilojen supistaminen, tuotteiden suoramarkkinointi ja puhelinmarkkinointi Saksassa sekä uuden jakelustrategian laatiminen Etelä-Euroopan markkinoita varten. Konkurssin todettiin olevan väistämätön ilman lisärahoitusta. Suunnitelma perustui siihen, että Jamalian olisi sijoittanut yritykseen 7,5 miljoonaa Saksan markkaa lisäpääomaa. Sijoitus ei kuitenkaan toteutunut. Yhteenveto:

>TAULUKON PAIKKA>

b) GvH2/3:n rakenneuudistussuunnitelmat

(18) GvH2:n ensimmäisenä rakenneuudistussuunnitelmana esitettiin kolme PME:n laatimaa raporttia. Näistä ensimmäisessä esitetään erilaisia skenaarioita, joiden joukossa oli useita thüringeniläisiä posliininvalmistajia yhdistävä kokonaisratkaisu, johon ei kuitenkaan päädytty. Toisessa raportissa tarkastellaan yrityksen toiminnan jatkamisen mahdollistavaa mallia. Tätä mallia havainnollistetaan kolmannessa raportissa, joka sisältää TIB:n rahoitukseen perustuvan kustannusanalyysin ja tulosennusteen ajalle 1996-1997. Tärkeimpiä kohtia olivat käyttöomaisuuden myynti 8,5 miljoonalla Saksan markalla, 317-329 työntekijän henkilöstömäärä (näistä 8 toimisi oppisopimuksella), posliinin massatuotannon ulkoistaminen vuonna 1997, neljän prosentin korotus hintoihin, uudelleenjärjestelytoimenpiteet (tuotannon keskittäminen lopettamalla useita tuotelinjoja ja supistamalla toimitiloja, energiansäästötoimenpiteet sekä investointeja ja korjauksia 4,685 miljoonalla Saksan markalla). Skenaariossa esitettiin kolme erilaista tulosennustetta sen mukaan, miten liikevaihto kehittyisi vuosina 1996-1997. Yhteenveto:

>TAULUKON PAIKKA>

(19) Yrityksen siirryttyä sijoittaja Froweinin haltuun suunnitelmaa muutettiin. Edellisten rakenneuudistusten epäonnistumiselle löydettiin useita syitä: johtamiseen liittyvät ongelmat, ylioptimistiset ennusteet ja rakenneuudistussuunnitelman puutteellinen toteuttaminen. Yrityksen vakauttamiseksi lyhyellä aikavälillä kehitettiin useita toimenpiteitä: henkilöstön määrää supistettiin ennen kaikkea johdon osalta ja perustettiin erillinen tulosyksikkö hoitamaan logistiikkaa. Yrityksen vahvistamiseksi lyhyellä aikavälillä päätettiin toteuttaa seuraavat toimenpiteet: tuotevalikoiman laajentaminen, suoramarkkinointi, yhteistyö posliininvalmistajien kanssa ja 3 miljoonan Saksan markan investoinnit.

(20) Uuden suunnitelman toteuttamisesta arvioitiin aiheutuvan 0,8 miljoonan Saksan markan kokonaistappiot kesäkuuhun 1998 mennessä. Jo kaksi kuukautta myöhemmin tappiot olivat kuitenkin nousseet 3,169 miljoonaan Saksan markkaan, eikä yhteistyö muiden valmistajien kanssa ollut vielä edes alkanut. Suunnitelmaa muutettiin uudelleen tavoitteena maltillinen kasvu, joka perustuisi posliininvalmistukseen hotelleja varten, tuotannon lisäämiseen Saksassa, viennin vakauttamiseen ja 1,750 miljoonan Saksan markan lisäinvestointeihin. Yhteenveto:

>TAULUKON PAIKKA>

C. Rahoitustoimenpiteet

(21) Oheisissa taulukoissa on esitetty yhteenvetona kaikki GvH1:n, GvHiA:n ja GvH2/3:n hyväksi toteutetut rahoitustoimenpiteet. Määrät ja ajankohdat perustuvat Saksan viimeksi toimittamiin tietoihin.

a) GvH1:n hyväksi toteutetut rahoitustoimenpiteet((Takaukset luotoille, joiden kokonaismäärä sisältyy yhteenlaskettuun määrään, eivät ole laskelmassa mukana. Näin vältetään samojen määrien ottaminen huomioon kahteen kertaan. Toimenpiteen 10 takaus on laskettu mukaan, koska yksikään siihen liittyvistä luotoista ei ilmeisesti sisälly taulukkoon.))

>TAULUKON PAIKKA>

THA:n toimenpiteet

(22) Toimenpiteet 1-3: THA otti vastatakseen kolme eri velkasumma: vanhat velat ajalta ennen heinäkuun 1 päivää 1990 ja Deutsche Bank Ilmenaun myöntämät luotot.

(23) Toimenpide 9: Kauppahinnan maksua lykättiin useita kertoja ja yksityistämissopimusta muutettaessa siitä luovuttiin lopulta kokonaan.

(24) Toimenpide 10: 8,629 miljoonan Saksan markan takaus, joka kattoi myös korot ja käsittelymaksun.

(25) Toimenpide 11: Saksan toimittamien tietojen mukaan myönnetyt avustukset oli tarkoitettu korvaamaan tappiot, joista 17,5 miljoonaa Saksan markkaa johtui Venäjältä saatujen tilausten menetyksestä ja 26,337 miljoonaa Saksan markkaa viallisesta uunista. THA hyväksyi alun perin 25 miljoonan Saksan markan maksun. Saksan ilmoituksen mukaan avustuksista suoritettiin vain 13,871 miljoonaa Saksan markkaa. Loput avustuksista sisällytettiin edellä 24 kappaleessa mainittuun takaukseen.

Thüringenin osavaltion toimenpiteet

(26) Toimenpide 4: 6,812 miljoonan Saksan markan investointiavustukset.

(27) Toimenpide 13: 5 miljoonan Saksan markan avustus.

(28) Toimenpiteet 15, 16 ja 19: 90 prosentin täytetakaukset toimenpiteisiin 12, 17 ja 21 liittyvistä luotoista.

(29) Toimenpide 25: 1,7 miljoonan Saksan markan investointiavustukset.

Valtion rahoituslaitosten toimenpiteet

(30) Toimenpiteet 5, 20 ja 21: Hessische Landesbankin (jäljempänä "HeLaBa") luotot

(31) Toimenpide 6: Berliner Industriebankin, nykyisen Deutsche Ausgleichsbankin (jäljempänä "DtA") 80 prosentin takaus 7,68 miljoonalle Saksan markalle.

(32) Toimenpiteet 7, 8, 12, 17 ja 18: Bayerische Landesbankin luotot. Toimenpide 12 oli THA:lta odotettavissa olevien toimenpiteeseen 11 liittyvien avustusten ennakkorahoitusta.

(33) Toimenpiteet 22 ja 23: Sparkasse Ilmenaun ja Sparkasse Erfurtin luotot.

(34) Toimenpide 24: 2 miljoonan Saksan markan ennakkomaksu maa-alueesta, jonka arvoksi ilmoitettiin 4,6 miljoonaa Saksan markkaa ja joka Thüringenin valtiovarainministeriön piti ottaa haltuunsa. Hinnan vahvisti valtion omistama kiinteistötoimisto.

Muut toimenpiteet

(35) Toimenpide 14: Lyhytaikainen maksuvalmiusavustus. Saksa ilmoitti, että avustusta ei kuitenkaan suoritettu, joten sen määrää ei myöskään ole otettu taulukossa huomioon.

(36) Toimenpide 26: Liittotasavallan talousministeriön avustukset tutkimuksen ja kehityksen (T & K) edistämiseksi.

(37) Toimenpide 27: Työllistämisohjelmaan kuuluvan työllisyyden edistämistä koskevan lain (Arbeitsförderungsgesetz, AFG) mukaiset avustukset.

Vakuudet

(38) Toimenpiteiden 5, 7, 8, 18, 20 ja 22 mukaiset luotot taattiin luotonantajapankkien keskinäisellä vakuuspoolisopimuksella. Asetetut vakuudet olivat seuraavat: kolmen GvH1:n kiinteistön kiinnitykset arvoltaan 5 miljoonaa Saksan markkaa, 16 miljoonaa Saksan markkaa ja 17,2 miljoonaa Saksan markkaa, 80 prosentin täytetakaus toimenpiteestä 6 ja vastuun ottaminen GvH1:n koneita ja laitteita koskevasta vakuudesta (arvo asiantuntijalausuntojen mukaan 2,280 miljoonaa Saksan markkaa). Lisäksi Jamalian asetti kullekin pankille vakuuksia, joiden määrää ei ole määritelty tarkemmin.

(39) Kohtiin 12(5), 17 ja 21 liittyvät luotot oli taattu valtiontakauksin, jotka kattoivat luottoriskin 90-prosenttisesti.

b) GvHiA:n konkurssipesään ja sen rahoitustoimenpiteisiin kohdistuvat vaateet

(40) Bayerische Landesbank ilmoitti saatavikseen noin 47 miljoonaa Saksan markkaa ilman korkoja.

(41) Bundesanstalt für vereinigungsbedingte Sonderaufgaben (jäljempänä "BvS") ilmoitti saatavikseen noin 1,430 miljoonaa Saksan markkaa. Saksan ilmoituksen mukaan näistä 0,942 miljoonaa Saksan markkaa perustui tonttikauppaan (katso toimenpide 30) ja 0,4 miljoonaa Saksan markkaa vahingonkorvaukseen, jonka maksusta korkoineen oli sovittu yksityistämissopimusta tarkistettaessa.

(42) Liittotasavallan talousministeriö ilmoitti saatavikseen noin 0,467 miljoonaa Saksan markkaa ilman korkoja (toimenpide 26).

(43) HeLaBa ilmoitti saatavikseen noin 31,707 miljoonaa Saksan markkaa. Saksan antamien tietojen mukaan tämä määrä koostui toimenpiteistä 5, 20 ja 21 viivästyskorkoineen.

(44) Sparkasse Ilmenau ilmoitti saatavikseen toimenpiteeseen 22 liittyvän luottonsa korkoineen.

(45) Sparkasse Erfurt ilmoitti saatavikseen noin 1,995 miljoonaa Saksan markkaa ilman korkoja. Toimitetuissa tiedoissa mainitaan vain 1,5 miljoonan Saksan markan luotto. Näin ollen tämä laitos on kaikesta päätellen myöntänyt GvH1:lle vielä 0,4 miljoonaa Saksan markkaa. Saksa ei ole antanut tästä erotuksesta mitään selitystä.

(46) TAB ilmoitti saatavikseen 8,824 miljoonaa Saksan markkaa, mistä noin 2 miljoonaa Saksan markkaa vastasi toimenpidettä 24 korkoineen. Saksan toimittamien tietojen mukaan loput tästä määrästä liittyivät toimenpiteen 4 mukaisiin investointiavustuksiin, jotka TAB ilmoitti toteuttaneensa Thüringenin osavaltion hyväksi.

(47) Lisäksi Ilmenaun kaupunki vaati konkurssipesästä maksettavaksi noin 0,557 miljoonan Saksan markan verosaamisia ajanjaksolta 1991-1995.

(48) Käytettävissä olevien tietojen perusteella GvH1:n suurin velkoja oli valtio. Jotkin seikat viittaavat siihen, että osa saamisista saatiin perityksi konkurssimenettelyn yhteydessä. Käytettävissään olevien tietojen perusteella komissio ei kuitenkaan pysty määrittelemään tarkasti, minkä suuruisia summia rahoittajat saivat konkurssipesästä.

c) GvHiA:n hyväksi toteutetut rahoitustoimenpiteet((Toimenpiteen 29 takausta ei ole otettu huomioon, koska se liittyy kokonaan laskelmiin sisältyvään toimenpiteen 28 mukaiseen luottoon.))

>TAULUKON PAIKKA>

(49) Toimenpide 28: 2 miljoonan Saksan markan laina, joka on Saksan ilmoituksen mukaan maksettu takaisin 30 päivänä kesäkuuta 1996.

(50) Toimenpide 29: TAB myönsi edellä 49 kappaleessa mainitulle lainalle 50 prosentin takauksen.

(51) Toimenpide 30: Yksityistämissopimukseen vuonna 1993 tehdyn muutoksen mukaan GvH1:n kiinteistöomistuksia piti myydä ja myyntitulot maksaa THA:lle. Tämän perusteella konkurssipesään kuuluvaksi ilmoitettiin 0,942 miljoonaa Saksan markkaa - oletettavasti 9 prosenttia niiden kiinteistöjen myyntituloista, joita ei siirretty GvH2:lle. BvS luopui tästä vaateesta konkurssimenettelyn aikana.

d) GvH2/GvH3:n hyväksi toteutetut rahoitustoimenpiteet((Toimenpiteen 43 mukaista määrää ei ole sisällytetty kokonaissummaan, koska se liittyy luottoihin, jotka on otettu täysimääräisinä huomioon kokonaissummassa.))

>TAULUKON PAIKKA>

Valtion rahoituslaitosten toimenpiteet

(52) Toimenpide 31: TIB:n rahoittama osuus GvH2:n alkupääomasta.

(53) Toimenpide 32: TIB:n myöntämä 0,5 miljoonan Saksan markan laina. Saksan antamien tietojen mukaan laina maksettiin korkoineen takaisin saman kuukauden aikana, jona se oli myönnetty.

(54) Toimenpide 33: Käyttöomaisuuden hankkimista varten myönnetty TAB:n laina. Saksa ilmoitti, että osa lainasta maksettiin takaisin investointiavustuksina (katso jäljempänä toimenpide 36).

(55) Toimenpiteet 34, 35, 37 ja 38: TAB:n luotot.

(56) TAB tarjoutui 27 päivänä elokuuta 1998 luopumaan 11,467 miljoonan Saksan markan luottojen takaisinmaksusta, jos tulevat voitot ajanjaksolla 1998-2002 jäävät alle 2 miljoonan Saksan markan. Tarjousta ei ole vielä hyväksytty, joten sitä ei oteta huomioon arviossa.

(57) Toimenpide 41: Maksukyvyttömyystilanteen estämiseksi TAB luopuu velkojien luettelon mukaisista toimenpiteiden 33 ja 35 mukaisia luottoja koskevista vaatimuksistaan.

Thüringenin osavaltion toimenpiteet

(58) Toimenpide 36: Investointiavustukset.

(59) Toimenpide 40: Vuoteen 1998 mennessä myönnetyt 0,090 miljoonan Saksan markan investointiavustukset. Komission käytettävissä ei ole tietoja, onko vielä vuodelle 1999 haetut 0,023 miljoonaa Saksan markkaa maksettu.

Muut toimenpiteet

(60) Toimenpide 39: GvH2 sai GvH1:n oikeudellisena seuraajana työllistämisohjelmaan kuuluvan työllisyyden edistämislain mukaisia avustuksia 2,044 miljoonaa Saksan markkaa.

(61) Toimenpide 42: Useita ajanjaksolla 1996-2000 myönnettyjä eri avustuksia.

(62) Toimenpide 43: Ajanjaksolla 1997-2000 myönnetyt T & K-avustukset.

D. Markkinat

(63) Graf von Henneberg GmbH valmistaa posliinituotteita kotitalous- ja ammattikäyttöön, erityisesti hotelleja varten ja koriste-esineiksi (NACE 26.21). Tuotteita viedään myös ulkomaille.

(64) Jäsenvaltioiden välinen tavaranvaihto pöytäastioiden ja koristekeramiikan alalla on vilkasta. Koristekeramiikkaa valmistetaan koko Euroopassa, kun taas pöytäastioiden merkittävimpiä valmistuspaikkoja ovat lähinnä Saksan Pohjois-Baijeri, Ison-Britannian Staffordshire ja Ranskan Limousin. Eurooppalaisten keskisuurten valmistajien lisäksi alalla toimii myös joukko suuria yrityksiä. Jälkimmäisiä ovat Villeroy & Boch (Saksa/Luxemburg), Hutschenreuther ja Rosenthal (Saksa) sekä Royal Doulton ja Wedgewood (Iso-Britannia), jotka valmistavat yhteensä yli kolmanneksen yhteisön kokonaistuotannosta. Hotelli- ja majoitusalan erityisvaatimusten täyttämiseksi on syntynyt erityinen kovaan kulutukseen suunniteltuja kestäviä hotelliastiastoja valmistava tuotannonhaara. Keskeisimmät tuottaja- ja ostajamaat ovat Iso-Britannia, Saksa ja Italia. Tämän erittäin työvaltaisen ja huomattavan laajaa tuotevalikoimaa edustavan toimialan erityisiä tunnusmerkkejä ovat läheinen suhde loppukäyttäjiin ja ankara kilpailu tuotesuunnittelun alalla. Myynti kolmansiin maihin ylittää arvoltaan tuonnin EU:hun, mutta määrällisesti tuonti on vientiä suurempaa. Tämä johtuu ennen kaikkea kiinalaisen posliinitavaran erittäin alhaisista tuontihinnoista(6).

(65) Posliinialalla on ylituotantoa. Valmistus ja kulutus lisääntyivät jatkuvasti vuosina 1984-1991, mutta 1992 ja 1993 kehitys taantui. Vuodelle 1994 odotettu elpyminen ei toteutunut. Viime vuosina kauppatase on ollut positiivinen, mutta erityisesti kotitalousastioiden tuonti lisääntyi merkittävästi. Viennin kasvu ei riitä tasoittamaan alaan kohdistuvia kilpailupaineita. Päinvastoin, kilpailu voi pikemminkin olla entisestään kiristymässä yhteisön kanssa tehtyjä kauppasopimuksia hyödyntävien uusien kaakkoisaasialaisten ja itäeurooppalaisten (lähinnä tsekkiläisten ja unkarilaisten) markkinoille tulijoiden ylikapasiteetin vuoksi(7).

III MUODOLLISEN TUTKINTAMENETTELYN ALOITTAMISEN SYYT

(66) Muodollista tutkintamenettelyä valmistellessaan komissio pyrki selvittämään, olivatko GvH1:n, GvHiA:n ja GvH2:n hyväksi toteutetut rahoitustoimenpiteet EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan ja ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan mukaisia. Komissio totesi, että rahoitus on myönnetty valtion varoista, ja epäili vakavasti rahoitus toimenpiteiden soveltuvuutta yhteismarkkinoille.

(67) Komissio epäili myös vakavasti, että osa tukitoimenpiteistä ei täyttänyt niiden hyväksyttyjen tukiohjelmien ehtoja, joiden mukaisesti ne oli ilmoitettu myönnetyn. Siksi komissio on tehnyt osana muodollista tutkintamenettelyä tietojen antamista koskevan välipäätöksen.

(68) Komissio katsoi, että tiedot, jotka Saksa toimitti muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisen jälkeen, eivät olleet riittävän yksityiskohtaisia monien toimenpiteiden osalta. Toimitetut tiedot eivät myöskään riittäneet poistamaan komission epäilyksiä siitä, että tukia myönnettäessä ei ollut noudatettu tukiohjelmien ehtoja. Siksi komissio ulotti muodollisen tutkintamenettelyn koskemaan myös edellä kuvattuja toimenpiteitä.

IV ASIANOMAISTEN HUOMAUTUKSET

(69) Muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisen yhteydessä komissio vastaanotti Euroopan keramiikkateollisuusjärjestön (Cerame-Unie) ja GvH3:n huomautukset. Huomautukset toimitettiin Saksalle 18 päivänä joulukuuta 2000 päivätyllä kirjeellä ja samalla Saksa sai mahdollisuuden esittää kantansa huomautuksiin.

(70) Muodollisen tutkintamenettelyn laajentamista koskevan päätöksen yhteydessä komissio vastaanotti eräältä valituksen tekijöistä huomautukset, joiden mukaan se ei ollut saanut jättää tarjousta GvH1:n käyttöomaisuudesta. Lisäksi vastaanotettiin huomautukset tuensaajalta. Nämä huomautukset toimitettiin Saksalle 28 ja 30 päivänä elokuuta 2000 päivätyllä kirjeellä.

V SAKSAN HUOMAUTUKSET

(71) Saksa esitti huomautuksia sekä muodollisen menettelyn aloittamisen että sen laajentamisen yhteydessä ja esitti, että GvH1 ja GvH2 olivat kaksi eri yritystä eikä GvH2 ollut GvH1:n liiketoiminnan jatkaja, joten niitä olisi käsiteltävä erillisissä menettelyissä. Saksa esitti lisäksi, että GvH1:n hyväksi toteutetut rahoitustoimenpiteet joko eivät olleet lainkaan tukea tai ne olivat voimassa olevaa tukea. Saksa ilmoitti, että GvH2 ei ollut vaikeuksissa oleva yritys, koska sen hyväksi toteutetut rahoitustoimenpiteet eivät olleet tukea eivätkä voimassa olevaa tukea tai niitä oli käsiteltävä vähämerkityksisinä tukina.

(72) Saksa ei ole ottanut kantaa asianomaisten huomautuksiin, jotka vastaanotettiin muodollisen tutkintamenettelyn aikana. Muodollisen tutkintamenettelyn laajentamisen yhteydessä saatujen huomautusten osalta Saksa on 5 ja 21 päivänä syyskuuta 2001 antamissaan vastauksissa vahvistanut yrityksen antamat tiedot ja kieltänyt, että kilpailijoita olisi suljettu myyntimenettelyn ulkopuolelle.

VI TUEN ARVIOINTI

A. EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tuet

(73) GvH1, GvHiA ja GvH2/3 saivat julkisista varoista myönnettyjä rahoitustukia, jotka suosivat kyseisiä yrityksiä niiden kilpailijoihin nähden. Koska EU:n posliinimarkkinoilla vallitsee ankara kilpailu ja ylikapasiteetti, yrityksen suosiminen rahoituksellisesti sen kilpailijoihin nähden uhkaa vääristää kilpailua ja vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(74) Muodollisen tutkintamenettelyn laajentamisen yhteydessä komissio on tehnyt päätelmän, että toimenpide 1 ei ole tukea. Muut toimenpiteet sen sijaan katsotaan valtiontuiksi. Saksa ei ole kiistänyt muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisen ja laajentamisen yhteydessä esitettyä komission käsitystä, jonka mukaan GvH1 ja GvHiA ovat vaikeuksissa olevia yrityksiä. Saksa väittää kuitenkin, että osa näiden yritysten hyväksi toteutetuista toimenpiteistä ei ollut tukea. Komissio perustelee tässä käsityksensä uudelleen.

(75) Toimenpiteet 9 ja 11: Saksa väitti ensin, että toimenpiteet olivat asianmukaisen THA-ohjelman mukaisia. Kun toimenpiteet eivät komission mielestä selvästi olleet kyseisen tukiohjelman mukaisia, Saksa esitti, että ne eivät olleet lainkaan tukia. Saksan antamien tietojen mukaan THA:n oli pakko ottaa vastuulleen Venäjän tilausten menetyksen aiheuttamat tappiot ja viallisen uunin aiheuttaman tappion. Saksan käsityksen mukaan THA oli vaarassa kärsiä suurempia tappioita oikeudenkäynnissä sijoittaja Jamaliania vastaan, koska Jamalian uhkasi mitätöidä yksityistämissopimuksen ja kieltäytyä hyväksymästä sen muuttamista. Saksa väitti, että kyseisten toimenpiteiden aloittaminen johtui yksityisen sijoittajan käyttäytymisestä.

(76) Tilausten menetyksestä johtuva vahingonkorvausvelvollisuus ei sisältynyt yksityistämissopimukseen. Vuoden 1992 lopussa, jolloin tilausten menettäminen tuli tietoon, yksityistämisestä sijoittaja Jamalianin hyväksi oli jo päätetty. Näin ollen ei ollut olemassa perusteita sille, että THA:n olisi pitänyt ottaa vastuulleen kyseiset tappiot tai että Jamalian olisi voinut tästä syystä peruuttaa yksityistämissopimuksen. Viallisesta uunista johtuvat korvaukset oli otettu huomioon yksityistämissopimuksessa, jossa kaikki takuuvastuut rajoitettiin 10 prosenttiin kauppahinnasta ja THA:n vastuu päättyi 3 kuukautta vian toteamisesta, mutta viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1992. Komissiolle ei ilmoitettu, milloin vika oli havaittu tai milloin oikeustoimet Jamaliania vastaan oli aloitettu. Käytettävissä ei ollut laskelmia eikä tietoja, joista olisi käynyt uskottavasti ilmi, että tosiasiallisesti maksettu määrä perustui oikeudenmukaiseen korvausjärjestelmään. Yhteisymmärrykseen päästiin lopulta THA:n takuuvelvoitteen päättymisen jälkeen ja korvaussumma ylitti yksityistämissopimuksessa määritellyn enimmäisrajan. Siksi ei voida katsoa, että tarkasteltavana olevat toimenpiteet eivät olisi olleet tukea.

(77) Toimenpide 9 merkitsi luopumista Jamalianilta perittävästä kauppahinnasta, joten komissio ei pidä tätä toimenpidettä GvH1:lle myönnettynä tukena.

(78) Toimenpide 10: THA:n takauksen väitettiin ensin kuuluvan asianmukaiseen THA-ohjelmaan. Kun toimenpiteet eivät komission mielestä selvästi olleet kyseisen tukiohjelman mukaisia, Saksa esitti, että ne eivät olleet lainkaan tukia. Saksa myönsi, että GvH1:n perustamispääoman avulla oli tarkoitus varmistaa yrityksen maksukykyisyys pankkeja varten. Odottamattomien viranomaisista johtuvien viivästymisten vuoksi perustamispääoma ei kuitenkaan ollut heti omaisuuden siirtymisajankohtana esteettä käytettävissä, joten THA antoi vakuuden GvH1:n maksukyvyn takaamiseksi.

(79) Komissio toteaa kuitenkin, että THA:ta ei velvoitettu yksityistämissopimuksessa takaamaan GvH1:n maksukykyä. THA:n korvausvastuu ei myöskään ulottunut viranomaisten aiheuttamista viivästyksistä johtuviin vahinkoihin. Komissio totesi, että vakuuden antaminen ei perustunut sopimuksen määräyksiin, joten sen tarkoitus ja laajuus eivät ole tarkistettavissa. Lisäksi todettiin, että vakuus oli käytettävissä vasta perustamispääoman maksamisen jälkeen, kuitenkin viimeistään vuonna 1994. Komissio on sittemmin pitänyt tätä toimenpidettä GvH1:lle myönnettynä lisäetuna, jonka antamiseen ei ole oikeudellista velvollisuutta, joka ei ole alkuperäisen tavoitteen mukainen ja jonka antamisessa ei ole toimittu yksityisen sijoittajan tavoin.

(80) Valtion rahoituslaitosten toteuttamat toimenpiteet 5, 7, 12, 17, 18 ja 20-23: Saksa ilmoittaa, että kyseiset toimenpiteet eivät olleet tukia. Kuten jo muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisen ja laajentamisen yhteydessä on esitetty, komissio katsoo, että GvH1 oli vaikeuksissa ja sillä oli vakavia velkaantumisongelmia. Näin ollen on komission käsityksen mukaan erittäin epätodennäköistä, että yksityinen sijoittaja olisi edes markkinaehdoin myöntänyt tällaista rahoitustukea. Edellä esitetyistä tiedoista käy myös ilmi, että luottoja ei myönnetty markkinaehdoin.

(81) Toimenpiteisiin 17, 18, 20 ja 21 kuuluvien luottojen ehtoihin sisältyi kahden vuoden vapautus lyhennysten maksamisesta. Jäljempänä olevasta taulukosta käy ilmi, että jotkin luotot myönnettiin viitekorkoa alhaisemmalla korolla, vaikka komission 9 päivänä syyskuuta 1997 antaman viite- ja diskonttokorkojen vahvistamismenetelmää koskevan tiedonannon(8) mukaisesti sitä oli vaikeuksissa olevien yritysten osalta korotettava vähintään 4 prosentilla. Näin ollen yhtäkään näistä luotoista ei myönnetty markkinakorkoisena.

>TAULUKON PAIKKA>

(82) Toimenpiteiden 5, 7, 8, 18, 20 ja 22 mukaiset luotot oli taattu 38 kappaleessa mainitulla vakuuspoolisopimuksella. Annetusta vakuudesta komissio toteaa, että sama kiinteistö on ollut kiinnitettynä vaihtelevista arvoista, jotka eivät olleet ulkopuolisen arvioijan vahvistamia. Kiinnitykset myönnettiin vain HeLaBa:n hyväksi. Konekannan ja rakennelmien arvo on todettu liian pieneksi toimimaan riittävänä vakuutena. On myös huomattava, että kyseinen käyttöomaisuus on rahoitettu suoraan tai välillisesti yksityistämisen jälkeen myönnetyillä tuilla. Sijoittaja Jamalianin määrittelemättömän suuruisia yksityisiä takauksia olisi voitu käyttää vain, jos mikään muu vakuus ei olisi ollut käytettävissä. Saksan ilmoituksen mukaan rahoituslaitoksille on maksettu sen jälkeen, kun GvH1:n käyttöomaisuus myytiin GvH2:lle, noin 7 miljoonaa Saksan markkaa (17 prosenttia luotoista). Tämä määrä on osa toimenpiteeseen 33 kuuluvasta TAB:n luotosta. Komissio katsoo, että lyhennysten vähäisyys on vain osoitus vaikeuksissa olevan yrityksen antamien vakuuksien vähäisestä arvosta eikä muuta sitä tosiseikkaa, että GvH1 on saanut etua, jota ei olisi myönnetty millekään muulle yksityiselle sijoittajalle.

(83) Toimenpiteiden 12, 17 ja 21 mukaiset luotot taattiin valtion 90 prosentin täytetakauksella. Näin ollen valtio otti vastatakseen 90 prosenttia kyseisten vaikeuksissa olevalle yritykselle myönnettyjen luottojen takaisinmaksuriskistä. Komissio toteaa, että takausten antaminen oli ratkaiseva tekijä, jonka perusteella pankit suostuivat myöntämään kyseiset lainat. Loppuosan vakavasti velkaantuneen yrityksen takaisinmaksuriskistä kantoivat julkisoikeudelliset luottolaitokset ilman lisävakuuksia. Näin ollen komissio katsoo, että kyseiset luottolaitokset eivät toimineet yksityisen sijoittajan tavoin.

(84) Tietoja ehdoista, joilla toimenpiteen 23 laina oli myönnetty, ei annettu. Tästä syystä komissio katsoo, että lainaa ei ollut myönnetty markkinakorkoisena. Kyseinen laina oli myönnetty ensin ilman vakuuksia, mikä ei vastaa yksityisen sijoittajan toimintatapoja, varsinkin kun otetaan huomioon yrityksen rahoitustilanne kyseisenä ajankohtana. Sparkasse Erfurtin 17 päivänä elokuuta 1994 esittämän kehotuksen jälkeen yritys otti 1,6 miljoonan Saksan markan kiinnityksen. Lähempiä tietoja kiinnityksestä ei ole käytettävissä. Näin ollen komissio ei pysty sulkemaan pois mahdollisuutta, että ne liittyvät samaan käyttöomaisuuteen, joka taattiin vakuuspoolisopimuksella. Komissio katsoo, ettei kiinteistövakuuden antaminen muuta tosiseikkaa, että laina on myönnetty tuntemattomin ehdoin vaikeuksissa olevalle yritykselle ja vuoden ajaksi ilman vakuuksia. Konkurssimenettelyn päätyttyä Sparkasse Erfurt sai takaisin 0,75 miljoonaa Saksan markkaa. Kuten edellä on mainittu, kiinnitys liittyi käyttöomaisuuteen, joka oli rahoitettu suoraan tai välillisesti GvH1:lle myönnetyillä valtiontuilla. Osittainen takaisinmaksu konkurssimenettelyssä ei muuta luoton luonnetta jälkeenpäin.

(85) Yrityksen vakavat vaikeudet, koko ja hyväksyttävien yksityisten vakuuksien puuttuminen huomioon ottaen komissio katsoo, että nämä luotot olivat mahdollisesti kokonaan tukea. Valtiontakausten määrää ei lasketa uudeksi tueksi, jotta vältettäisiin tukien ottaminen huomioon kaksinkertaisena.

(86) Toimenpide 24: Väitteen mukaan TAB:n suorittama ennakkomaksu kiinteistöstä, joka julkisen laitoksen on tarkoitus ostaa, ei ole tukea. Komissio on kuitenkin 10 päivänä heinäkuuta 1997 antamansa julkisten viranomaisten tekemiin maa-alueita ja rakennuksia koskeviin kauppoihin sisältyviä tukia koskevan tiedonannon(9) mukaisesti sitä mieltä, että riippumaton asiantuntija ei ollut määritellyt kiinteistön hintaa. Ei voida myöskään olettaa, että markkinaehdoin toimiva sijoittaja olisi sopimusta allekirjoittamatta tai vakuutta vaatimatta maksanut niin suuren ennakkomaksun yritykselle, joka on maksukyvyttömyyden partaalla ja jonka kaikki omaisuus on jo kiinnitetty. Näin ollen ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että kyseinen ennakkomaksu oli tukea.

(87) Toimenpide 28: Kuten jo muodollista tutkintamenettelyä aloitettaessa on todettu, tämä valtion omistaman pankin konkurssitilassa olevalle yritykselle myöntämä laina katsotaan kokonaan tueksi. Komissio katsoo, ettei yksikään yksityinen sijoittaja olisi myöntänyt konkurssitilassa olevalle yritykselle luottoa vaatimatta valtiontakauksen lisäksi muita vakuuksia. Luoton maksaminen kokonaan takaisin korkoineen ei muuta millään tavoin tätä arviota, koska yritys on saanut etua, jota se ei olisi saanut markkinaehdoin toimivilta yksityisiltä sijoittajilta.

(88) Toimenpide 30: Saksan antamien tietojen mukaan konkurssipesän selvittäjä katsoi velan toissijaiseksi vaateeksi. Saksa ei ole valittanut kyseisestä päätöksestä, koska pesänselvittäjä on ilmoittanut, että toissijaisiin vaateisiin ei sovelleta kiintiömenettelyä. Komissio toteaa kuitenkin, että toissijaiset vaateet kuuluivat tosiasiassa kiintiömenettelyn piiriin. Saksa ei ole pystynyt osoittamaan, että valituksesta aiheutuvat todennäköiset kulut olisivat olleet suuremmat kuin kiintiö, jonka Saksa olisi saanut, jos sen vaade olisi luokiteltu ensisijaiseksi. Saksa ei ole myöskään ottanut huomioon mahdollisuutta, että sen valitus olisi hyväksytty. Näin ollen ei voida päätellä, että kyseistä luopumispäätöstä tehtäessä olisi toimittu yksityisen velkojan tavoin. Siksi kyseinen määrä katsotaan tueksi.

(89) Saksa väittää, ettei GvH2/3 ollut missään vaiheessa vaikeuksissa oleva yritys, joten yrityksen hyväksi toteutetut eri rahoitustoimenpiteet eivät olleet tukea. Sekä menettelyn aloittamisen että sen laajentamisen yhteydessä GvH2:ta on pidetty perustamisestaan alkaen vaikeuksissa olevana yrityksenä. Tässä yhteydessä komissio viittaa muodollisen tutkintamenettelyn aloittamiseen ja sen laajentamiseen liittyvään perusteelliseen analyysiinsä sekä huomauttaa, että käytettävissä olevasta vuosikertomuksesta käy yksiselitteisesti ilmi, että GvH2/3 oli ylivelkaantunut. Yhdestä velasta vapauttamisesta ja sitä seuranneista valtion pääomaruiskeista huolimatta yrityksen toiminta on ollut tappiollista sen perustamisesta alkaen. Yrityksen hyväksi valtion varoista toteutetut rahoitustoimenpiteet katsotaan näin ollen edelleen tueksi. Tässä yhteydessä komissio viittaa yksittäisiä kiistanalaisia toimenpiteitä koskevaan arviointiinsa.

(90) Toimenpiteet 31 ja 32: Saksa esitti PME:n laatimia kertomuksia, joiden piti osoittaa, että GvH2 ei ollut perustamisestaan alkaen vaikeuksissa ja että TIB on toiminut voittoa tavoittelevana yksityisenä sijoittajana. Kuten edellä on todettu, vain 15 päivänä joulukuuta 1995 päivättyjen kertomusten yrityksen tuloksia vuosina 1996 ja 1997 koskevissa ennusteissa otetaan huomioon TIB:n 49 prosentin osuus. Kertomuksen ennusteet on esitetty jo edellä.

(91) Komissio katsoo, että liikevaihtoa koskevat ennusteet ovat epärealistisia, koska ne eivät perustu asianmukaiseen markkina-analyysiin. Kun otetaan huomioon yrityksen aikaisemmat tulokset ja se, että posliininvalmistusalalla oli ollut ylikapasiteettia jo vuodesta 1992, edes kaikkein epäedullisimman tapauksen varalta oletettuja liikevaihtolukuja ei voida pitää realistisina. GvH1:n rakenneuudistus ei ollut myöskään onnistunut. Siksi olisi pitänyt olla selvää, että liiketoiminnan jatkaminen olisi ehdottomasti edellyttänyt laajaa rakenneuudistusta, joka olisi taannut sen työskentelyn tehokkuuden. On syytä epäillä, että kyseinen prosessi olisi kestänyt kauemmin kuin kaksi vuotta, ja lisäksi se olisi edellyttänyt osakkailta huomattavaa osallistumista rahoitukseen. Kaikkein optimistisimmatkaan tulosennusteet eivät olisi merkinneet voittoa valtiolle. Näin ollen ei voida katsoa, että TIB on noudattanut toiminnassaan markkinataloussijoittajan periaatetta.

(92) Valtion omistamien pankkien toteuttamat toimenpiteet 33-35, 37 ja 38: Saksan väitteistä huolimatta komissio toteaa, että GvH2:n rahoitukselliset tulokset osoittavat yrityksen olleen vaikeuksissa toimenpiteiden toteuttamisajankohtana. On erittäin epätodennäköistä, että yksityinen sijoittaja olisi myöntänyt yritykselle tällaista rahoitustukea edes markkinaehdoin. Kuten oheisesta taulukosta ilmenee, yhteenkään myönnetyistä luotoista ei sovellettu markkinakorkoa.

>TAULUKON PAIKKA>

(93) Näiden TAB:n luottojen vakuutena oli erilaisia kiinnityksiä yrityksen käyttöomaisuuteen. Komissio huomauttaa jälleen, että GvH1:n omaisuutta ei hankittu avoimen, läpinäkyvän ja ilman ehtoja järjestetyn tarjouskilpailun perusteella. Käyttöomaisuus rahoitettiin suoralla tuella, eikä vakuuksia voida pitää yksityisinä. Vuonna 1998 annetussa asiantuntijalausunnossa kiinteistöjen, rakennusten ja rakennelmien arvoksi ilmoitetaan 3,56 miljoonaa Saksan markkaa. Tätä ei voida pitää riittävänä vakuutena luottojen määrään nähden. Lisäksi TAB:n luopuminen asemastaan velkojien luettelossa (toimenpide 41) osoittaa, että vakuus oli luonteeltaan pelkkä muodollisuus, jota ei ollut tarkoituskaan käyttää.

(94) Yrityksen vakavat vaikeudet, koko ja hyväksyttävien yksityisten vakuuksien puuttuminen huomioon ottaen komissio katsoo, että nämä luotot olivat mahdollisesti jopa kokonaan tukea.

(95) Toimenpide 41: TAB:n luopuminen asemastaan velkojien luettelossa. Tämä toimenpide on katsottava tueksi, koska se merkitsi yritykselle etua, kun sen ei tarvinnut maksaa luottoja heti takaisin. Määrää ei kuitenkaan oteta huomioon, jotta sitä ei laskettaisi kahteen kertaan.

B. Tuet, joiden on ilmoitettu olevan hyväksyttyjen tukiohjelmien mukaisia

(96) Osa GvH1:n, GvHiA:n ja GvH2/3:n hyväksi myönnetyistä tuista ilmoitettiin hyväksyttyihin tukiohjelmiin kuuluviksi. Komissiolla oli vakavia epäilyksiä siitä, että kyseiset tukitoimet eivät täyttäneet niiden ohjelmien ehtoja, joiden mukaan ne ilmoitettiin myönnetyiksi. Siksi se teki EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999(10) 10 artiklan 3 kohdan mukaisen tietojen antamista koskevan välipäätöksen, jonka mukaan sille oli toimitettava kaikki asian arvioinnissa tarvittavat asiakirjat ja tiedot.

(97) Muodollisen tutkintamenettelyn laajentamisen yhteydessä komissio totesi, että käytettävissä olevien tietojen mukaan toimenpiteet 2, 3 ja 4 täyttävät niiden hyväksyttyjen tukiohjelmien ehdot, joiden perusteella kyseiset tuet on myönnetty. Nämä toimenpiteet katsottiin näin ollen voimassa oleviksi tuiksi, joita komission ei tarvinnut arvioida uudelleen. Komissio totesi myös, että sen käytettävissä olevien tietojen mukaan ei voida päätellä, että toimenpiteet 6, 8, 13, 15, 16, 19, 25, 26, 36, 40 ja 43 täyttäisivät niiden hyväksyttyjen tukiohjelmien ehdot, joiden perusteella kyseiset tuet ilmoitettiin myönnetyn. Tätä arviota tarkistetaan osittain muodollisen tutkintamenettelyn laajentamisen jälkeen saatujen tietojen pohjalta.

(98) Toimenpide 6: DtA:n myöntämä 7,68 miljoonan Saksan markan takaus, joka on ilmoitettu myönnetyn hyväksytyn tukiohjelman mukaisesti(11). Saksan väitteistä huolimatta komissio ei muuta arviotaan, jonka mukaan takaus ylittää hyväksytyssä tukiohjelmassa asetetun 1 miljoonan Saksan markan ylärajan ja rikkoo kasautumista koskevia sääntöjä. Näin ollen komissio katsoo, että takaus ei ilmeisesti ole ohjelman mukainen, vaan sitä on arvioitava tapauskohtaisena tukena.

(99) Toimenpide 8: Hyväksytyn tukiohjelman(12) mukaisesti myönnetty 1 miljoonan Saksan markan laina. Käytettävissä olevien tietojen perusteella komissio katsoo, että laina on ilmeisesti sen ohjelman mukainen, jonka perusteella se on myönnetty, ja on näin ollen katsottava voimassa olevaksi tueksi.

(100) Toimenpide 13: Komissio muistuttaa jälleen, että tämä toimenpide toteutettiin sellaisen tukiohjelman mukaisesti, josta komissio on aloittanut muodollisen tutkintamenettelyn väärinkäytösten vuoksi(13). Komissio muistuttaa myös, että kyseinen ohjelma koski vain pk-yrityksiä, jotka eivät ole vaikeuksissa(14). Toimitettujen tietojen perusteella GvH1 ei ollut missään vaiheessa luokiteltavissa pk-yritykseksi ja kyseisen avustuksen myöntämishetkellä se oli vaikeuksissa. Näin ollen komissio katsoo, että avustus ei ilmeisesti ollut sen ohjelman mukainen, jonka perusteella se oli ilmoitettu myönnetyksi, joten avustusta on arvioitava tapauskohtaisena tukena.

(101) Toimenpiteet 15, 16 ja 19: Saksa väittää, että ohjelma, jonka mukaan kyseiset takaukset on myönnetty, oli komission tiedossa, joten takauksia tulisi arvioida voimassa olevana tukena(15). Komissio toteaa kuitenkin, ettei luokittelusta ilmoittamattomaksi tueksi voida päätellä ohjelman olleen hyväksytty. Siksi kyseisiä takauksia on arvioitava tapauskohtaisena tukena.

(102) Toimenpide 25: Väitteen mukaan hyväksyttyjen aluetukiohjelmien mukaan myönnettyjä investointiavustuksia(16). Saksan toimittamien käytettävissä olevien tietojen arvioinnin perusteella komissio päättelee, että toimenpiteissä noudatettiin investointiavustuksien perustana käytetyissä ohjelmissa asetettuja enimmäismääriä, joten investointiavustukset ovat voimassa olevaa tukea.

(103) Toimenpide 26: Käytettävissä olevat tiedot tutkittuaan komissio toteaa, että tutkimukseen ja kehitykseen tarkoitetut avustukset täyttivät niiden myöntämisperusteena olevan ohjelman(17) ehdot, erityisesti sallittua vuotuista tuen enimmäismäärää ja intensiteettiä koskevat ehdot. Näin ollen ne ovat voimassa olevaa tukea.

(104) Toimenpide 27: Kuten muodollisen tutkintamenettelyn laajentamisen yhteydessä on todettu, työllisyyden edistämiseksi myönnetyt avustukset eivät ilmeisesti täytä niiden perustana käytetyn ohjelman(18) ehtoja. Komissio huomauttaa, että ohjelman mukaisesti kyseisen tyyppisiä toimenpiteitä ei pidetä tukina, koska niillä ei suosittu tiettyä yritystä. Yksityistetyt yritykset eivät näin ollen voi käyttää hyväkseen kyseisiä toimenpiteitä, koska yksityistämisen jälkeen toteutetut hankkeet palvelivat yrityksen omaa etua eivätkä yleistä etua. Käytettävissä olevat tiedot viittaavat siihen, että hankkeen tarkoituksena oli pääasiassa vapauttaa osa GvH1:n laitoksista vanhoista koneista ja laitteista. Näin ollen hanke toteutettiin oman edun vuoksi. Tästä syystä ei voida katsoa, että hankkeesta ei olisi ollut GvH1:lle taloudellista hyötyä. Komissio huomauttaa myös, että yksityistettyjen yritysten osallistuminen tämän kaltaisiin hankkeisiin ei ole luvallista ja avustukset olivat osittain Thüringenin osavaltion myöntämiä, vaikka ainoa kyseisten avustusten myöntämiseen oikeutettu laitos on liittotasavallan työvoimavirasto. Näin ollen komissio ei muuta arviotaan, jonka mukaan kyseiset avustukset ovat tapauskohtaisena arvioitavaa tukea.

(105) Toimenpide 36: Väitteen mukaan toimenpide käsitti erään aluetukiohjelman(19) perusteella myönnettyjä suoria investointiavustuksia, jotka eivät ylitä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä 3 päivänä huhtikuuta 1996 annetussa komission suosituksessa 96/280/EY(20) asetettua pk-yrityksille myönnettävien investointiavustusten enimmäisrajaa. Kuten komissio on muodollisen tutkintamenettelyn laajentamisen yhteydessä todennut, GvH2 ei ollut avustuksen myöntämishetkellä pk-yritys. Huolimatta Saksan vastaväitteistä, joiden mukaan ratkaisevana ajankohtana on pidettävä tukihakemuksen tekopäivää, on näin ollen edelleen katsottava, että tuki ei ilmeisesti täytä ohjelman ehtoja ja sitä on arvioitava tapauskohtaisena tukena(21).

(106) Toimenpide 39: Komissio muuttaa osittain arviotaan, joka koskee vuoden 1997 jälkeen myönnettyjä tukia. Vuonna 1996 myönnetyt noin 0,686 miljoonan Saksan markan tuet perustuivat väitteen mukaan samaan ohjelmaan kuin toimenpide 27 eivätkä täytä samoista syistä kyseisen ohjelman ehtoja. Vuonna 1997 myönnetyt noin 1,358 miljoonan Saksan markan tuet perustuivat taas toiseen hyväksyttyyn tukiohjelmaan(22). Käytettävissä olevien tietojen mukaan kyseisen ohjelman ehdot täyttyivät. Näin ollen viimeksi mainittu määrä on voimassa olevaa tukea.

(107) Toimenpide 40: Arvioituaan Saksan toimittamat tiedot komissio päättelee, että käytettävissä olevien tietojen mukaan näitä investointiverohuojennuksia myönnettäessä noudatettiin ohjelmassa asetettuja enimmäismääriä(23). Näin ollen kyseiset avustukset ovat voimassa olevaa tukea.

(108) Toimenpide 43: Tutkimuksen ja kehityksen edistämiseksi ajanjaksolla 1997-2000 myönnettyjen avustusten katsottiin tutkintamenettelyn laajentamisen yhteydessä ilmeisesti jäävän asianmukaisen pk-yrityksiä koskevan ohjelman(24) soveltamisalan ulkopuolelle. Toimintakertomusten mukaan GvH2 alitti vuonna 2000 pk-yrityksille asetetut enimmäisrajat, mutta kertomuksissa ei ilmeisesti oteta huomioon Glashütte Schmiedenfeldin työntekijöitä. Lisäksi yritys voidaan katsoa pk-yritykseksi vain, jos se voidaan luokitella sellaiseksi kahtena peräkkäisenä vuotena, joten näitä avustuksia on joka tapauksessa arvioitava uutena tukena.

(109) Esitetyt tosiseikat huomioon ottaen toimenpiteet 2, 3, 4, 8, 25 ja 26 sekä osittain toimenpiteet 39 ja 40 ovat käytettävissä olevien tietojen mukaan voimassa olevia tukia. Niiden määrä on otettava huomioon arvioitaessa tuen suhteellisuutta.

C. Vähämerkityksiset tuet

(110) Saksa väittää, että toimenpiteet 15, 16, 21 ja 42 kuuluvat vähämerkityksisiä tukia koskevan de minimis -säännön soveltamisalaan. Kyseisen säännön mukaan vähämerkityksisen tuen enimmäismäärä on 100000 euroa kolmen vuoden ajanjaksolla, joka alkaa ensimmäisen vähämerkityksisen tuen myöntämisestä. Enimmäismäärä koskee kaikkea julkisista varoista myönnettävää tukea, joka katsotaan vähämerkityksiseksi tueksi. Tämä ei poista tuen vastaanottajalta oikeutta saada muuhun komission hyväksymään tukiohjelmaan kuuluvaa tukea.

(111) Toimenpiteisiin 15, 16 ja 21 liittyvien takuiden osalta komissio katsoo, että niiden jättäminen laskelmien ulkopuolelle kaksinkertaisen laskennan välttämiseksi ei merkitse, etteivät ne olisi tukea. Maaliskuun 11 päivänä 2000 annetussa komission tiedonannossa EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta valtiontukiin takauksina(25) sanotaan: "Jos lainaa myönnettäessä on todennäköistä, että lainanottaja laiminlyö maksuja esimerkiksi taloudellisten vaikeuksien vuoksi, takauksen arvo saattaa olla sama kuin määrä, jonka takaus tosiasiassa kattaa." Tämä tarkoittaa sitä, että kyseisten takauksien tukiosuus on 90 prosenttia niistä luotoista, joiden kattamiseksi kyseiset takaukset on myönnetty. Näin ollen de minimis -sääntö ylittyy huomattavasti.

(112) Toimenpiteen 42 puitteissa myönnettiin ajanjaksolla 1996-2000 ja ajanjaksolla 1999-2000 tukia, jotka kuuluvat de minimis -säännön soveltamisalaan Saksa on ilmoittanut, että kyseisen säännön soveltamista koskevat ehdot täyttyivät. Tästä syystä komissio katsoo, että kyseiset määrät ovat vähämerkityksistä tukea koskevan de minimis -säännön mukaisia.

D. EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukainen poikkeus tukia koskevasta kiellosta

(113) Edellä esitetyn perusteella on katsottava, että noin 139,399 miljoonaa Saksan markkaa tuesta oli tapauskohtaista. EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaisesta tukikiellosta tehtävistä poikkeuksista määrätään 87 artiklan 2 ja 3 kohdassa.

(114) EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan poikkeusmääräyksiä ei voida soveltaa tarkasteltavana olevaan asiaan, koska tukitoimenpiteet eivät ole luonteeltaan sosiaalisia, niitä ei ole myönnetty yksittäisille kuluttajille, luonnonmullistusten tai muiden poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttaman vahingon korvaamiseksi eikä tiettyjen Saksan liittotasavallan alueiden talouden hyväksi.

(115) EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a ja c alakohdassa on määrätty muista poikkeuksista tukia koskevaan kieltoon. Koska tukien päätavoitteena ei ole alueellinen kehitys, vaan vaikeuksissa olevan yrityksen kannattavuuden palauttaminen pitkällä aikavälillä, sovellettavissa ovat vain EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan poikkeusmääräykset. EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa hyväksytään valtiontuet tietyn taloudellisen toiminnan kehityksen edistämiseen, jos tuet eivät muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. Komissio on laatinut pelastamis- ja rakenneuudistustukien arvioimista varten erityiset suuntaviivat. Komissio katsoo arviossaan, että tarkasteltavana olevaan asiaan ei voida soveltaa mitään muita yhteisön suuntaviivoja, jotka koskevat esimerkiksi tutkimuksen ja kehityksen, ympäristönsuojelun, pk-yritysten tai työllistämisen ja kouluttamisen edistämiseksi myönnettäviä tukia.

(116) Koska tuki on käytettävissä olevien tietojen mukaan myönnetty ennen 30 päivää huhtikuuta 2000, siihen voidaan soveltaa 23 päivänä joulukuuta 1994 annettuja vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenteiden uudistamiseksi tarkoitettua valtiontukea koskevia suuntaviivoja(26) (jäljempänä "suuntaviivat")(27). Komissio huomauttaa, että kyseisissä suuntaviivoissa vahvistetaan sitovasti komission noudattama käytäntö sen arvioidessa soveltuvuutta pelastamis- ja rakenneuudistustukien yhteismarkkinoille. Näin ollen suuntaviivoja voidaan soveltaa myös tukiin, jotka on myönnetty ennen vuotta 1994, sillä suuntaviivat vastaavat komission pitkäaikaista käytäntöä.

a) Kannattavuuden palauttaminen

(117) Rakenneuudistustukien myöntäminen edellyttää realistista, johdonmukaista ja kauaskantoista rakenneuudistussuunnitelmaa, jonka tavoitteena on palauttaa yrityksen kannattavuus pitkällä aikavälillä kohtuullisessa ajassa ja realististen oletusten perusteella. Rakenneuudistustukia saa myöntää pääsääntöisesti vain kerran.

(118) Tarkasteltavana olevassa tapauksessa GvH1:lle, GvHiA:lle ja GvH2/3:lle on myönnetty jatkuvasti tukia, joiden tavoitteena on oletettavasti ollut komissiolle toimitettujen useiden eri suunnitelmien mukaisesti toteutettava rakenneuudistus. Viimeisetkin suunnitelmista epäonnistuivat, ja on vaikea todeta, mitä toimia on itse asiassa toteutettu. Komissio erottaa toisistaan kaksi merkittävää rakenneuudistuskautta: 1990-1995 ja vuodesta 1995 eteenpäin. GvH1:n konkurssi ja sijoittajan vaihtuminen merkitsivät rakenneuudistusprosessissa huomattavaa muutosta. Kumpanakin ajanjaksona tapahtui merkittäviä muutoksia.

Ensimmäinen rakenneuudistusjakso

(119) Ensimmäisessä suunnitelmassa vahvistettiin, että markkinat olivat kyllästyneet, ja ennustettiin, että Thüringenin ja Sachsenin kapasiteetista ajetaan alas 50-70 prosenttia. GvH1 oletti kuitenkin kaksinkertaistavansa liikevaihtonsa kahdessa vuodessa ja perusteli tätä oletusta yhteismarkkinoiden myönteisellä vaikutuksella. Komission mielestä kyseiset luvut ovat liian optimistisia. Kyseinen ensimmäinen suunnitelma, joka rahoitettiin kokonaan valtion varoista ja kirjanpidollisin toimenpitein, ei näyttänyt perustuvan sisäisiin toimenpiteisiin, vaan ulkoisiin tekijöihin, joihin yrityksellä ei ollut mahdollisuuksia vaikuttaa.

(120) Vuosia 1993-1996 koskeva muutettu suunnitelma edellytti uusien tukien myöntämistä. Komission käsityksen mukaan Venäjän ja Iranin tekemien tilausten menettäminen ei johtunut ulkoisista ja yrityksen kannalta ennalta arvaamattomista syistä, vaan vääristä markkinaennusteista. Viallisen uunin vaihto ei johtunut ulkoisista syistä. Kun sijoittaja esitti THA:lle takuuseen perustuvan vaatimuksen, on mahdollista päätellä, että tilanne oli ollut hyvinkin odotettavissa jo yksityistämisajankohtana. Sitä paitsi poikkeus rakenneuudistustuen myöntämisen ainutkertaisuusperiaatteesta olisi sallittava ainoastaan, jos rakenneuudistussuunnitelma takaa kannattavuuden palauttamisen pitkällä aikavälillä. Kun otetaan huomioon GvH1:n siihenastiset tulokset ja velkaantuneisuus, markkinoiden kyllästyneisyys ja GvH1:n perinteisten markkinoiden romahtaminen, muutetun suunnitelman realistisuutta on syytä epäillä. Liikevaihtoa koskevat ennusteet vaikuttivat jälleen liian optimistisilta(28) eivätkä ne perustuneet markkina-analyysiin. Vaikka velkojen hoitamista koskeviin uusiin neuvotteluihin viitattiin, ei ryhdytty konkreettisiin toimiin. Näitä epäilyksiä vahvistaa se, että GvH1 jätti vuonna 1995 konkurssihakemuksen.

(121) GvHiA:lla ei ollut sille tarkoitettujen tukien myöntämishetkellä konkurssipesää varten minkäänlaista rakenneuudistus- tai toiminnan supistamissuunnitelmaa. Kuten muodollisen tutkintamenettelyn laajentamisen yhteydessä todettiin, toimenpiteiden 28 ja 29 mukaisesti myönnetyt avustukset eivät täyttäneet pelastustuille vahvistettuja ehtoja. Yleisesti hyväksytty kuuden kuukauden ajanjakso ylitettiin selvästi ilman minkäänlaisia perusteluja. Saksa ei ole pystynyt todistamaan, että luotot olisi myönnetty markkinaehdoin. Toimenpiteeseen 30 liittyvästä vaateista luopumisesta ei saatu rahallista korvausta. Ei ole esitetty todisteita, joiden mukaan luottojen määrä olisi rajoitettu yrityksen toiminnan jatkuvuuden kannalta välttämättömään määrään. Posliiniteollisuuden yleinen ylikapasiteetti huomioon ottaen on epätodennäköistä, että kyseiset toimenpiteet olisi voitu toteuttaa ilman kohtuuttoman kielteisiä seurauksia tälle alalle muissa jäsenvaltioissa. Koska GvHiA:ta varten ei ole esitetty rakenneuudistussuunnitelmaa, kyseiset toimenpiteet eivät täytä myöskään rakenneuudistustukina yhteismarkkinoille soveltuville tuille asetettuja ehtoja.

Toinen rakenneuudistusjakso

(122) GvH1:n kehityksen perusteella on kyseenalaista, että konkurssia voitaisiin pitää ennalta arvaamattomana tapahtumana. GvH2:n perustaminen oli sidoksissa myöhemmin myönnettyihin rakenneuudistustukiin, jotka eivät olleet perusteltuja. Myös kannattavuuden palauttaminen pitkällä aikavälillä vaikuttaa esitettyjen kertomusten perusteella epävarmalta. Joulukuun 15 päivänä 1995 päivätystä kertomuksesta, jossa tilannetta arvioidaan TIB:n osakkuuden perusteella, puuttui markkina-analyysi ja luettelo rakenneuudistuskustannuksista (investointeja lukuun ottamatta), eikä siinä ole myöskään minkäänlaista mainintaa rakenneuudistuskustannusten rahoitussuunnitelmista. Suunnitelman mukaiselle kannattavuuden palauttamiselle esitettiin kolme eri skenaariota. Kunkin skenaarion pohjana oli erilainen liikevaihdon kehitys, mutta kaikki näyttävät perustuneen epärealistisiin oletuksiin. Posliinialaa vuodesta 1992 vaivanneen ylikapasiteetin vuoksi epäedullisimmankin skenaarion liikevaihto oli mahdoton saavuttaa. Niin suurta liikevaihtoa ei ollut saavutettu koskaan aikaisemminkaan, ja oli tuskin odotettavissa, että konkurssin tuloksena syntynyt uusi yritys kykenisi niitä saavuttamaan. GvH1:n rakenneuudistus ei myöskään onnistunut. Siksi olisi pitänyt olla selvää, että liiketoiminnan jatkaminen olisi ehdottomasti edellyttänyt laajaa rakenneuudistusta, joka olisi taannut toiminnan tehokkuuden. On syytä epäillä kyseisen prosessin läpivientimahdollisuuksia vain kahdessa vuodessa.

(123) Nämä epäilykset vahvistaa 3 päivänä heinäkuuta 1998 päivätyssä kertomuksessa julkaistu ulkoisen tilintarkastajan lausunto vuodelta 1997. Siinä todetaan olevan mahdotonta sanoa, onko GvH2:n rakenneuudistuksella mahdollisuuksia onnistua. Tämä arvio perustuu ennen kaikkea tilinpäätösasiakirjoissa esitettyyn tilauskantaan nähden liian optimistisiin arvioihin liikevaihdon kehityksestä.

(124) Suunnitelmaa muutettiin vuonna 1998, kun sijoittaja Frowein otti yrityksen haltuunsa ja ennusti 0,195 miljoonan Saksan markan positiivista liiketulosta vuodelle 1999 ja 0,655 miljoonan Saksan markan tulosta vuodelle 2000. Tämä tulosennuste tehtiin kesäkuuhun 1998 mennessä kertyneiden 0,8 miljoonan Saksan markan tappioiden ollessa tiedossa. Kaksi kuukautta myöhemmin tappiot olivat kuitenkin jo nelinkertaistuneet. Suunnitelmaa muutettiin uudelleen. Odotettavissa olevia tuloksia koskevat laskelmat perustuivat velkojen anteeksiantoon, joka Froweinille oli ilmeisesti luvattu hänen ottaessaan yrityksen haltuunsa(29), mutta joka ei todennäköisesti ole vieläkään tapahtunut. Yritys odotti myös uusia luottoja pankeilta, joita se ei myöskään ole saanut. Pankit ovat ilmeisesti lopettaneet yrityksen tukemisen. Tämä koskee jopa TAB:tä, joka suostui vielä vuonna 1999 luopumaan asemastaan velkojien luettelossa, jotta yritys välttäisi maksukyvyttömyyden. Tätä toimenpidettä on pidettävä uutena rakenneuudistustukena, jonka myöntäminen ei ollut aikaisempien rakenneuudistustukien jälkeen perusteltua. "Ainutkertaisuuden" periaatteen ei ole osoitettu toteutuneen.

(125) Konsulttiyritys tarkasti toiseen kertaan muutetun suunnitelman vuonna 1999. Sen lausunnon mukaan yrityksen pääoma ei kattanut 31 päivään joulukuuta 1998 mennessä kertyneitä 8,166 miljoonan Saksan markan tappioita, vaan velkojen perimisestä luopuminen ja uudet pääomaruiskeet sekä investointien saattaminen päätökseen oli välttämätöntä, jotta yritys voisi jatkaa toimintaansa. Yrityksen maksukykyä ei tarkasteltu erikseen. Sen liiketoiminnan tuotto vuodelta 2000 oli taseen mukaan 24000 Saksan markkaa. Vuosikatsaus osoittaa kuitenkin 9,298 miljoonan Saksan markan ylivelkaantuneisuutta. Tämä vahvistaa GvH2/3:n kannattavuuden palauttamista koskevat komission epäilykset, jotka esitettiin sekä muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisen että sen laajentamisen yhteydessä.

(126) Tällä perusteella komissio katsoo, että tukien toistuvaa myöntämistä ei voida perustella ulkoisilla ja ennalta arvaamattomilla syillä. Tuen myöntämisen perusteena ei myöskään ollut realistisiin odotuksiin perustuva rakenneuudistussuunnitelma, jonka tavoitteena olisi ollut yrityksen kannattavuuden palauttaminen pitkällä aikavälillä.

b) Ei kilpailun kohtuutonta vääristymistä

(127) Rakenneuudistussuunnitelmaan on otettava toimenpiteitä kilpailijoihin kohdistuvien kielteisten vaikutusten tasoittamiseksi, koska tuet olisivat muuten ristiriidassa yleisen edun kanssa eikä niihin voitaisi soveltaa EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaista poikkeusta tukia koskevasta kiellosta. Jos siis kysyntää ja tarjontaa koskeva arvio osoittaa rakenteellista ylikapasiteettia yhteisön merkityksellisillä markkinoilla, joilla yritys toimii, rakenneuudistussuunnitelmaan on sisällyttävä tuen määrään nähden oikeasuhteiset toimenpiteet alan rakenneuudistuksen edistämiseksi kyseisillä markkinoilla supistamalla tai purkamalla yrityksen tuotantokapasiteettia lopullisesti.

(128) Posliinimarkkinat ovat kyllästetyt ja ylikapasiteetin vaivaamat. Näin ollen kyseisen alan yrityksille myönnettävät tuet aiheuttavat väistämättä kilpailun vakavaa vääristymistä ja vaikuttavat jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Tähän asiaan liittyvien tukien määrä oli niin suuri, että tuen vastaanottajan olisi pitänyt osallistua kapasiteetin supistamiseen erityisen merkittävällä osuudella.

(129) Komissiolle toimitettuihin rakenneuudistussuunnitelmiin sisältyy sekä henkilöstön että tuotantokapasiteetin supistuksia. GvH1:llä oli ensimmäisen rakenneuudistussuunnitelman mukaan 626 työntekijää joulukuussa 1991 ja 269 työntekijää joulukuussa 1999. Tuotantoa supistettiin Saksan ilmoituksen mukaan ensimmäisen rakenneuudistuksen toteuttamisjaksolla 6500-8000 tonnista 4000 tonniin vuodessa. Saksa ilmoittaa myös, että useiden uunien korvaaminen yhdellä ainoalla uunilla supisti tuotannon edelleen noin 2300 tonniin vuodessa. Saksan mukaan vanhat uunit ja tuotantolaitokset purettiin.

(130) Saksan toimittamien uusien tietojen perusteella komissio myöntää, että pysyvää kapasiteetin supistamista on tapahtunut.

c) Oikeasuhteisuus rakenneuudistuskustannuksiin ja niistä saatavaan hyötyyn nähden

(131) Tuen määrä ja laajuus on rajoitettava mahdollisimman vähäiseksi rakenneuudistusvaiheen aikana ja suhteutettava yhteisön kannalta odotettavissa olevaan hyötyyn. Siksi sijoittajilta edellytetään osallistumista omilla varoillaan rakenneuudistussuunnitelman toteuttamiseen. Tuki on myös myönnettävä sellaisessa muodossa, että yritys ei saa ylimääräistä likviditeettiä, jota se voisi käyttää aggressiiviseen ja markkinoita vääristävään käyttäytymiseen muilla kuin rakenneuudistusprosessiin liittyvillä liiketoiminnan alueilla.

(132) Kuten muodollisen tutkintamenettelyn laajentamisen yhteydessä todettiin, siihen mennessä toimitetuissa eri suunnitelmissa ei esitetty missään vaiheessa tarkkaa laskelmaa rakenneuudistuksen kustannuksista. Suunnitelmia on muutettu toistuvasti ja käytännössä toteutettujen rakenneuudistustoimien kustannusten selvittäminen on vaikeaa. Rakenneuudistuskustannusten kokonaismäärän puuttuessa ei voida päätellä, onko tukien määrä rajoittunut mahdollisimman vähäiseksi, ja tukien todellinen käyttötarkoitus jää epäselväksi.

(133) Komissio huomautti muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisen ja laajentamisen yhteydessä, että tietoja sijoittajan osuudesta ei ole esitetty. GvH1:n osalta sijoittaja ei ole maksanut GvH1:n ostohintaa eikä suorittanut osuuttaan GvH1:n pääomasta, kuten yksityistämissopimusta muutettaessa oli THA:n kanssa sovittu. Yhtään vakuuspooliin liittyvää muiden vakuuksien ohella annettua takausta ei ole voitu käyttää. GvH2/3:n osalta sijoittaja Frowein maksoi kauppahintana vain 0,2 miljoonaa Saksan markkaa. Nyt Saksa väittää, että 6 miljoonaa Saksan markkaa oli tarkoitus maksaa yksityisenä pääomasijoituksena heti muodollisen tutkintamenettelyn päätyttyä. Komissio huomauttaa kuitenkin, että komission päätöksellä on vaikutusta tuen myöntämiseen, mutta ei sijoittajan pääomaosuuteen. Sijoittajan yritykselle osoittama tuki ei käy ilmi tästä ehdosta. Mitään todisteita ei ole esitetty myöskään siitä, että kyseinen määrä todella maksetaan. GvH2/3:n konkurssin perusteella on hyvin epätodennäköistä, että määriä tullaan koskaan maksamaan.

(134) Näin ollen ei voida päätellä, että myönnetyt tuet olisivat olleet suhteutettuja rakenneuudistuksen kustannuksiin ja hyötyyn. Koska huomattavalla osalla vastaanotetuista tuista on vaikutusta likviditeettiin, on syytä pohtia mahdollisuutta, että yrittäjä olisi tukien myötä saanut ylimääräisiä käteisvaroja, joita se olisi voinut käyttää aggressiiviseen ja markkinoita vääristävään käyttäytymiseen, kuten kilpailijoiden markkinoilta syrjäyttämiseen tähtäävään kilpailuun tai enemmistöosuuksien hankkimiseen kilpailevista yrityksistä. Komissio huomauttaa erityisesti, että valituksen tekijä on viitannut juuri näihin kahteen mahdollisuuteen.

(135) Edellä esitettyjen tietojen perusteella ei voida muodostaa käsitystä siitä, onko kilpailijoiden markkinoilta syrjäyttämiseen tähtäävää kilpailua esiintynyt. Glashütte Schmiedefeld GmbH:n osakkeiden hankinnan yhteydessä ei voida kuitenkaan sulkea pois mahdollisuutta, että GvH2/3:lle myönnettyjä tukia olisi käytetty kyseiseen tarkoitukseen.

d) Rakenneuudistussuunnitelman toteuttaminen kokonaan

(136) Monet eri suunnitelmat, joista useimmat epäonnistuivat, ja suunnitelmien toistuva muuttuminen huomioon ottaen komissio ei pysty toteamaan, että tämä suuntaviivojen ehto olisi täyttynyt.

VII PÄÄTELMÄT

(137) Komissio toteaa, että Saksa on myöntänyt tutkitun tuen EY:n perustamissopimuksen 83 artiklan 3 kohdan vastaisesti. Tuki ei myöskään sovellu yhteismarkkinoille ja se on perittävä takaisin tuensaajalta. Komission vakiintuneen käytännön ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti tuki on perittävä takaisin yritykseltä, jolle on koitunut tuesta tosiasiallista etua. Tuen vastaanottajaan liittyvät muutokset huomioon ottaen komissio pitää kohtuullisena määritellä takaisinperintää koskevan velvoitteen laajuus.

(138) Muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista ja laajentamista koskevassa päätöksessään komissio katsoi, että GvH2 oli jatkanut GvH1:n liiketoimintaa. Kummallakin yrityksellä oli hallussaan sama käyttöomaisuus, ne toimivat samoilla tuotemarkkinoilla ja samalla nimellä sekä valmistivat samoja tuotteita käyttäen samoja laitteita ja samoja työntekijöitä (vaikka henkilöstön määrää supistettiin). Merkkejä ei ollut myöskään nähtävissä siitä, että ulkopuoliset olisivat olleet tietoisia mistään vaihdoksesta.

(139) Komissio myöntää, että GvH1 ja GvH2 ovat eri oikeushenkilöitä. GvH1:n liiketoiminta tosin jatkui konkurssimenettelyn aikana ja käyttöomaisuus myytiin GvH2:lle liiketoiminnan keskeytymättä. Lisäksi on todettava, että GvH1:n käyttöomaisuuden myynti GvH2:lle ei perustunut avoimeen ja ilman ehtoja järjestettyyn tarjouskilpailuun. Näennäinen sijoittajan etsintä kesti vain neljä kuukautta. Vielä ennen muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista esitettyjen tietojen mukaan Thüringenin osavaltio etsi jopa juuri ennen konkurssimenettelyn aloittamista LEG:n avulla GvHiA:lle valtion omistuksen sisältävää ratkaisua, joka sitten myös toteutui. Näin ollen ei voida katsoa, että GvH2:n uudet sijoittajat - GvHiA ja TIB - olisi valittu parhaimman tarjouksen tekijöinä avoimen ja ilman ehtoja järjestetyn tarjouskilpailun perusteella. Vaikka Saksa on väittänyt, että neuvottelut useiden potentiaalisten sijoittajien kanssa oli aloitettu, komission hallussa on yrityksen kilpailijan ilmoitus, jonka mukaan se oli suljettu tarjouskilpailun ulkopuolelle.

(140) Valvonnan osalta komissio on kiinnittänyt erityistä huomiota GvH1:n ja GvH2:n väliseen sopimukseen, jonka mukaan 51 prosenttia yrityksestä kuului muodollisesti GvHiA:lle eli GvH1:n konkurssipesälle. Myös GvH2:n alkupääoma rahoitettiin GvH1:n konkurssipesän varoista. Jäljelle jääneet 0,49 miljoonaa Saksan markkaa ja käyttöomaisuudesta maksetut 8,5 miljoonaa Saksan markkaa olivat peräisin valtiolta, joka oli GvH1:n suurin velkoja. Kaupan toteutumisen eli käyttöomaisuuden luovutuksen jälkeen rahat, käyttöomaisuus ja uuden oikeushenkilön valvonta jäivät samoihin käsiin.

(141) Komission vakiintuneen käytännön mukaisesti tuensaajayrityksen myynnin jälkeen tuesta saatu hyöty jää markkina-arvostaan myyjälle. Koska tarkasteltavana olevassa asiassa ei toteutettu ilman ehtoja järjestettyä tarjouskilpailua, ei voidakaan päätellä, että GvH1:n käyttöomaisuudesta maksettu kauppahinta olisi ollut markkinahinta. Näin ollen ostaja, GvH2, hyötyi myös tuesta, joka oli myönnetty GvH1:lle.

(142) Myös valtion olisi pitänyt selvitystilassa olevan yrityksen päävelkojana toimia yksityisen velkojan tavoin sulkeakseen pois mahdollisuuden, että sen menettely johtaisi valtiontuen myöntämiseen. Yksityinen sijoittaja olisi oletettavasti hakenut yrityksen asettamista selvitystilaan saadakseen rahansa pois. Vaihtoehtoisesti olisi voitu perustaa uusi yritys ja siirtää vanhan yrityksen käyttöomaisuus siihen tavoitteena myydä se eniten tarjoavalle parhaan mahdollisen hinnan saamiseksi ja vaateiden täyttämiseksi. Näin ei voida katsoa tapahtuneen, koska valtio hankki ilmeisesti 49 prosenttia yrityksen osakkeista, rahoitti sen käyttöomaisuuden oston ja myi osakkeet pois huomattavasti halvemmalla vasta kaksi vuotta myöhemmin.

(143) Komissio viittaa muodollisen tutkintamenettelyn laajentamista koskevassa päätöksessään GvH3:n osalta myös siihen, että yhtiön osakkeiden omistussuhteiden muutokset eivät vapauta oikeushenkilöä vaateista. Ostajat voivat suojautua noudattamalla liiketoiminnassa tavanomaista huolellisuutta. Tämä koskee erityisesti sijoittaja Froweinia, joka tunsi yrityksen tilanteen konkurssimenettelyn aloittamisesta lähtien. Näin ollen GvH3 on katsottava samaksi yritykseksi kuin GvH2(30). Lisäksi on huomautettava, että Froweinia ei valittu avoimen, ilman ehtoja järjestetyn tarjouskilpailun perusteella.

(144) Komissio katsoo, että Saksan on suhtauduttava tämän päätöksen asianmukaiseen täytäntöönpanoon huolellisen yksityisen velkojan tavoin. Kansallista oikeutta ei saa soveltaa epäedullisella tavalla niin, että saatavien perintä käy mahdottomaksi tai äärimmäisen vaikeaksi. Periaatteessa tämä merkitsee sitä, että Saksan on pyrittävä perimään velat välittömästi käyttäen kaikkia tarjolla olevia keinoja. Mikään kansallisen oikeuden periaate ei saa estää eurooppalaisen lainsäädännön täysimääräistä soveltamista(31).

(145) Jotta voitaisiin välttää tämän päätöksen vaikutuksen mitätöityminen ja vääristyneen markkinatilanteen jatkuminen, komissio voi joutua vaatimaan, ettei takaisinperintä koske ainoastaan alkuperäistä yritystä vaan myös yritystä, joka jatkaa alkuperäisen yrityksen toimintaa haltuunsa siirrettyjä tuotantovälineitä käyttäen, edellyttäen, että tiettyjen siirtoon liittyvien ominaisuuksien perusteella voidaan todeta taloudellisen toiminnan jatkuvuus näiden yritysten välillä(32).

(146) Komissio katsoo, että GvH2/3 on välittömästi itseään hyödyttäneen tuen lisäksi pystynyt hyötymään myös oikeudelliselle edeltäjälleen myönnetyistä tuista. Noudattaakseen tätä päätöstä asianmukaisesti Saksan on kohdistettava toimenpiteensä tuen suoran vastaanottajan lisäksi myös sen oikeudellisiin seuraajiin. Näin ollen GvH2/3 on velvollinen maksamaan takaisin sekä omissa nimissään vastaanottamansa sääntöjenvastaiset tuet että yhteisvastuullisena myös GvH1:n hyväksi myönnetyt sääntöjenvastaiset tuet konkurssimenettelyn aikana myönnetty tuki mukaan luettuna. Saksan on kohdistettava toimenpiteensä myös muihin yrityksiin, jotka ovat saattaneet hyötyä kyseisen omaisuuden siirrosta ja pyrkineet näin välttymään tämän päätöksen seurauksilta(33),

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

1. Valtiontuki, jonka Saksa on myöntänyt Graf von Henneberg Porzellan GmbH:lle, ei sovellu yhteismarkkinoille.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu sääntöjenvastainen tuki käsittää seuraavat vuonna 1990 perustetun Graf von Henneberg Porzellan GmbH:n, josta tuli myöhemmin Graf von Henneberg in Abwicklung, hyväksi toteutetut toimenpiteet:

a) Hessische Landesbankin (HeLaBa) toimenpiteiden 5, 20 ja 21 yhteydessä myöntämät lainat, joiden alkuperäinen määrä oli yhteensä 28,530 miljoonaa Saksan markkaa;

b) Bayerische Landesbankin toimenpiteiden 7, 12, 17 ja 18 yhteydessä myöntämät lainat, joiden alkuperäinen määrä oli yhteensä 43,023 miljoonaa Saksan markkaa;

c) Treuhandanstaltin (THA) toimenpiteen 10 yhteydessä myöntämä takaus, jonka määrä on 8,629 miljoonaa Saksan markkaa;

d) Treuhandanstaltin (THA) toimenpiteen 11 yhteydessä myöntämät avustukset, joiden määrä on 13,871 miljoonaa Saksan markkaa;

e) toimenpiteen 13 yhteydessä myönnetty avustus, jonka määrä on 5 miljoonaa Saksan markkaa;

f) Sparkasse Ilmenaun toimenpiteen 22 yhteydessä myöntämä laina, jonka alkuperäinen määrä oli 3,2 miljoonaa Saksan markkaa;

g) Sparkasse Erfurtin toimenpiteen 23 yhteydessä myöntämä laina, jonka alkuperäinen määrä oli 1,5 miljoonaa Saksan markkaa;

h) Thüringer Aufbaubankin (TAB) toimenpiteen 24 yhteydessä suorittama ennakkomaksu, jonka määrä on 2 miljoonaa Saksan markkaa;

i) toimenpiteen 27 yhteydessä työllisyyden edistämiseksi myönnetyt avustukset, joiden määrä on 2,077 miljoonaa Saksan markkaa.

Sääntöjenvastaiseen tukeen kuuluvat lisäksi seuraavat vuonna 1995 perustetun ja edelleen markkinoilla toimivan Graf von Henneberg Porzellan GmbH:n hyväksi toteutetut toimenpiteet.

a) HeLaBa:n toimenpiteen 28 yhteydessä myöntämä 2 miljoonan Saksan markan laina;

b) Bundesanstalt für vereinigungsbedingte Sonderaufgabenin toimenpiteen 30 yhteydessä myöntämä velan anteeksianto, jonka määrä on 0,940 miljoonaa Saksan markkaa;

c) Thüringer Industriebeteiligungs GmbH & Co KG:n (TIB) toimenpiteen 31 yhteydessä toteuttama GvH2:n alkupääomaan osallistuminen, jonka määrä on 0,490 miljoonaa Saksan markkaa;

d) TIB:n toimenpiteen 32 yhteydessä myöntämä 0,490 miljoonan Saksan markan osakaslaina;

e) toimenpiteiden 33, 34, 35, 37 ja 38 yhteydessä myönnetyt lainat, joiden alkuperäinen määrä oli yhteensä 20,521 miljoonaa Saksan markkaa;

f) toimenpiteen 36 yhteydessä myönnetyt suorat investointiavustukset, joiden määrä on 5,981 miljoonaa Saksan markkaa;

g) 0,686 miljoonan Saksan markan määrä, joka on maksettu vuoteen 1996 mennessä työllisyyden edistämiseksi tarkoiteutuista avustuksista toimenpiteen 39 yhteydessä;

h) tutkimuksen ja kehityksen edistämiseksi toimenpiteen 43 yhteydessä myönnetyt avustukset, joiden määrä on 0,451 miljoonaa Saksan markkaa.

2 artikla

1. Saksan on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet 1 artiklassa tarkoitettujen, tuensaajalle sääntöjenvastaisesti maksettujen tukien perimiseksi takaisin lukuun ottamatta niitä tukitoimenpiteitä, jotka on niiden myöntämisen jälkeen jo maksettu korkoineen takaisin.

2. Tuki on maksettava takaisin viipymättä kansallisen oikeuden mukaisten menettelyjen mukaisesti, jos niissä mahdollistetaan päätöksen välitön ja tehokas täytäntöönpano. Takaisinperittävään tukeen sisällytetään korko alkaen siitä, kun tuki asetettiin tuensaajan käyttöön, tuen todelliseen takaisinperintään asti. Korko perustuu aluetukien avustusekvivalenttien laskennassa käytettyyn viitekorkoon.

3. Edellä 2 kohdassa "tuensaaja" käsittää vuonna 1990 perustetun ja konkurssitilassa olevan Graf von Henneberg Porzellan GmbH:n, vuonna 1995 perustetun Graf von Henneberg Porzellan GmbH:n, joka on vastuussa myös oikeudelliselle edeltäjälleen myönnetystä tuesta, ja kaikki muut yritykset, joille on siirretty tai joille siirretään edellä mainittujen oikeushenkilöiden omaisuutta siten, että pyritään välttymään tämän päätöksen seurauksilta.

3 artikla

Saksan on ilmoitettava komissiolle kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksiantamisesta sen täytäntöönpanemiseksi toteuttamistaan toimenpiteistä.

4 artikla

Tämä päätös on osoitettu Saksan liitotasavallalle.

Tehty Brysselissä 30 päivänä lokakuuta 2001.

Komission puolesta

Mario Monti

Komission jäsen

(1) EYVL C 272, 23.9.2000, s. 30.

(2) Ks. alaviite 1.

(3) EYVL C 211, 28.7.2001, s. 27.

(4) Lukuun ottamatta yhtä kiinteistöä, joka oli Saksan antamien tietojen mukaan myyty jo aiemmin.

(5) Kyseinen luotto oli ennakkomaksu toimenpiteeseen 11 liittyvästä THA:n avustuksesta. Se annettiin käytettäväksi kokonaan. Takaisinmaksuvaatimuksia ei ilmeisesti esitetty, koska avustuksen määrää pienennettiin. Takaisinmaksua ei myöskään edellytetty luoton voimassaoloajaksi määritellyn kahden kuukauden kuluttua. Toisaalta luoton voimassaoloaikaa pidennettiin ainakin kuuteen. Kyseinen luotto oli ennakkomaksu toimenpiteeseen 11 liittyvästä THA:n avustuksesta. Se annettiin käytettäväksi kokonaan. Takaisinmaksuvaatimuksia ei ilmeisesti esitetty, koska avustuksen määrää pienennettiin. Takaisinmaksua ei myöskään edellytetty luoton voimassaoloajaksi määritellyn kahden kuukauden kuluttua. Toisaalta luoton voimassaoloaikaa pidennettiin ainakin kuuteen kuukauteen.

(6) Tiedot peräisin Cerame-Unie-järjestön Internet-sivuilta (http://www.cerameunie.org).

(7) Panorama of EU Industry 1997, 9-20; NACE (Revision 1). Katso myös asiassa C 35/97, Triptis Porzellan GmbH, tehty komission päätös 1999/157/EY, EYVL L 52, 27.2.1999, s. 48.

(8) EYVL C 273, 9.9.1997, s. 3.

(9) EYVL C 209, 10.7.1997, s. 3.

(10) EYVL L 83, 27.3.1999, s. 1.

(11) N 591/90, SG (90) D/91620, 20.12.1990.

(12) N 318/90, SG (90) D/27178, 14.11.1990.

(13) C 69/98, ex N 408/93.

(14) Ohjelman mukaan pk-yritys on yritys, jolla on enintään 250 työntekijää ja jonka liikevaihto on enintään 40 miljoonaa Saksan markkaa tai käyttöomaisuuden arvo enintään 20 miljoonaa Saksan markkaa.

(15) NN 25/95.

(16) Investointiavustuksista vuonna 1991 (C 59/91, SG (92) D/8068, 18.6.1993) ja vuonna 1993 (N 561/92, SG (92) D/16623, 24.11.1992) annetut lait. Nämä ohjelmat sisältävät eri tuki-intensiteettejä suurten ja pienten yritysten hyväksi. Niihin sisältyy myös määräyksiä kumuloinnista muiden aluetukien kanssa.

(17) N 477/91, SG (91) D/22704, 25.11.1991.

(18) NN 117/92, SG (95) D/341, 13.1.1995.

(19) Alueellisia elinkeinorakenteita edistävän Saksan yhteisen tukiohjelman 24. puitesuunnitelma. N 531/95, EYVL C 291, 4.10.1996, s. 4.

(20) EYVL L 107, 30.4.1996, s. 4.

(21) Katso komission asetus (EY) N:o 69/2001:"Vähämerkityksinen tuki olisi katsottava myönnetyksi siinä vaiheessa, kun laillinen oikeus tukeen siirtyy tuensaajalle." (EYVL L 10, 13.1.2001, s. 30). Katso myös komission asetuksen (EY) N:o 70/2001 liite II, jossa viitataan jatkuvasti tuen myöntämiseen (EYVL L 10, 13.1.2001, s. 33). Katso myös asetus (EY) N:o 659/1999, jossa käytetään johdonmukaisesti käsitettä tuen "myöntäminen" (alaviite 16).

(22) NN 107/97, voimassa 1 päivästä huhtikuuta 1997 alkaen, hyväksytty kirjeellä SG (98) 1049, 6.2.1993.

(23) Vuoden 1996 laissa investointiavustuksista (Investitionszulagegesetz) säädetään pieniin ja suuriin yrityksiin sovellettavista erilaisista tuki-intensiteeteistä (N494/95, SG (95) D/17154, 27.12.1995).

(24) N 331/96, SG (97) D/482, 23.1.1997.

(25) EYVL C 71, 11.3.2000, s. 14, 3.2 kohta.

(26) EYVL C 368, 23.12.1994, s. 12.

(27) Suuntaviivojen 7.5 kohdassa sanotaan: "Komissio tutkii kaikkien sellaisten pelastamis- ja rakenneuudistustukien soveltuvuuden yhteismarkkinoille, jotka on myönnetty ilman komission lupaa [...] tuen myöntämishetkellä voimassa olevien suuntaviivojen perusteella." (EYVL C 288, 9.10.1999, s. 2).

(28) Ilman minkäänlaisia perusteluja lähtökohtana pidettiin liikevaihdon kasvattamista vuodessa 14 miljoonasta yli 40 miljoonaan Saksan markkaan.

(29) Tieto perustuu Froweinin 3 päivänä tammikuuta 1998 päivättyyn komission hallussa olevaan kirjeeseen.

(30) Osakekaupan yhteydessä tuen takaisinmaksuvelvollisuus jää yritykseen. Katso yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-303/88, Italia vastaan komissio, 21 päivänä maaliskuuta 1991 antama tuomio (Kok. 1991, s. I-1433).

(31) Katso alaviite 33, 60 kappale.

(32) Komission päätös 2000/536/EY, Seleco SpA (EYVL L 227, 7.9.2000, s. 24).

(33) Katso komission päätös 2000/567/EY, SMI (EYVL L 238, 22.9.2000, s. 50), ja komission päätös 2000/796/EY, CDA (EYVL L 318, 16.12.2000, s. 62).