32002D0759

Komission päätös,

tehty 5 päivänä joulukuuta 2001,

EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan mukaisesta menettelystä

(Asia COMP/37800/F3 - luxemburgilaiset panimot)

(tiedoksiannettu numerolla K(2001) 3914)

(Ainoastaan ranskankielinen teksti on todistusvoimainen)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2002/759/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon 6 päivänä helmikuuta 1962 annetun neuvoston asetuksen N:o 17 eli perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäisen täytäntöönpanoasetuksen(1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1216/1999(2), ja erityisesti sen 15 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon 29 päivänä syyskuuta 2000 menettelyn aloittamisesta tässä asiassa tehdyn komission päätöksen,

on antanut asianomaisille yrityksille tilaisuuden esittää huomautuksensa komission väitteistä neuvoston asetuksen N:o 17 19 artiklan 1 kohdan ja kuulemisesta tietyissä EY:n perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan mukaisissa menettelyissä 22 päivänä joulukuuta 1998 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2842/98(3) 2 artiklan mukaisesti,

on kuullut kilpailunrajoituksia ja määräävää markkina-asemaa käsittelevää neuvoa-antavaa komiteaa,

ottaa huomioon kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan loppukertomuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

1 TOSISEIKAT

1.1 KÄSITELTÄVÄNÄ OLEVA ASIA

(1) Asia koskee viiden Luxemburgissa toimivan panimoyrityksen välillä 8 päivänä lokakuuta 1985 tehtyä sopimusta (jäljempänä "panimoiden välinen sopimus"), jolla ne pyrkivät varmistamaan näiden panimoiden luxemburgilaisten anniskelupaikkojen kanssa tekemien "olutsopimusten" vastavuoroisen noudattamisen ja turvaamisen. "Olutsopimuksella" tai "panimosopimuksella" tarkoitetaan tiettyjen olutlajien yksinostosopimusta, jonka vähittäismyyjä tekee panimon kanssa jälkimmäisen sille tarjoamia erilaisia taloudellisia etuja vastaan.

(2) Interbrew SA (jäljempänä "Interbrew") toimitti panimoiden välisen sopimuksen sopimustekstin(4) komissiolle 16 helmikuuta 2000. Ilmoittaessaan sopimuksesta komissiolle Interbrew vahvisti antaneensa tytäryhtiöilleen Brasserie de Diekirch -panimolle ja Brasseries Réunies Mousel et Clausen -panimolle ohjeen lopettaa sopimuksen täytäntöönpano. Interbrew vetosi myös sakkojen määräämättä jättämisestä tai lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annettuun komission tiedonantoon(5).

1.2 ASIANOMAISET YRITYKSET

(3) Kaikki tärkeimmät Luxemburgissa toimivat panimoyritykset osallistuivat sopimukseen. Kyseessä ovat seuraavat yritykset:

a) SA Brasserie Nationale-Bofferding (jäljempänä "Bofferding"). Vuonna 1999 yhtiön liikevaihto oli [30-50] miljoonaa euroa ja se tuotti [120000-180000] hehtolitraa olutta, josta [50000-70000](6) hehtolitraa kulutettiin hotelli- ja ravintola-alalla(7) Luxemburgissa(8).

b) SA Brasserie de Diekirch (jäljempänä "Diekirch"). Vuonna 1999 yhtiön liikevaihto oli 12,8 miljoonaa euroa ja se tuotti 141600 hehtolitraa olutta, josta [40000-50000] hehtolitraa myytiin Luxemburgissa hotelli- ja ravintola-alalla(9).

c) Brasseries Réunies de Luxembourg Mousel et Clausen SA (jäljempänä "Mousel"), jonka liikevaihto vuonna 1999 oli 11,4 miljoonaa euroa ja joka tuotti 108000 hehtolitraa olutta, josta [40000-50000] hehtolitraa myytiin Luxemburgissa hotelli- ja ravintola-alalla(10).

d) Brasserie De Wiltz (jäljempänä "Wiltz"), jonka liikevaihto oli vuonna 1999 2,3 miljoonaa euroa ja joka tuotti [20000-30000] hehtolitraa olutta, josta [0-10000] hehtolitraa myytiin Luxemburgissa hotelli- ja ravintola-alalla(11).

e) Brasserie Battin (jäljempänä "Battin"), jonka liikevaihto oli vuonna 1,8 miljoonaa euroa ja joka tuotti [10000-20000] hehtolitraa olutta. Yhtiön myynti Luxemburgin hotelli- ja ravintola-alalla oli samana vuonna [0-10000] hehtolitraa(12).

(4) Interbrew sai 27 päivänä syyskuuta 1999 määräysvallan Mouselissa holdingyhtiö BM Investmentsin kautta. Samassa yhteydessä Interbrew sai myös yksinomaisen määräysvallan Diekirchissä. Interbrew ja Mousel olivat tammikuusta 1986 lähtien pitäneet hallussaan [...] ja [...] prosenttia Diekirchin pääomasta. Viimein 28 päivänä heinäkuuta Diekirchistä tuli [...]-prosenttisesti Mouselin tytäryhtiö jälkimmäisen ostettua Interbrewin hallussa olleet Diekirchin osakkeet. Mousel otti samassa yhteydessä toiminimekseen Brasserie de Luxembourg Mousel-Diekirch SA (jäljempänä "Brasserie de Luxembourg").

1.3 HOTELLI- JA RAVINTOLA-ALA LUXEMBURGISSA

(5) Osapuolten arvioiden mukaan oluen kokonaismyynti Luxemburgissa oli vuonna 1999 noin 490000 hehtolitraa (josta osapuolet tuottivat 320000 hehtolitraa(13) ja noin 168000 hehtolitraa tuotiin ulkomailta(14)). Osapuolten mukaan noin 207000 hehtolitraa eli enemmän kuin 40 prosenttia kokonaismäärästä myytiin hotelli- ja ravintola-alalle. Noin 162000 hehtolitraa osapuolten vuoden 1999 tuotannosta myytiin kyseiselle alalle(15). Ulkomailta tuotiin noin 45000 hehtolitraa olutta(16), josta osapuolet tai niiden jakelua harjoittavat tytäryhtiöt toivat noin 18000 hehtolitraa(17). Näin ollen noin 75 prosenttia Luxemburgin hotelli- ja ravintola-alalla vuonna 1999 myydystä oluesta oli osapuolten tuottamaa, ja kun otetaan huomioon niiden harjoittama tuontioluen jakelu, niiden hallinnassa oli yli 85 prosenttia alan kokonaismyynnistä.

(6) Enemmistö osapuolista arvioi Luxemburgissa sijaitsevien anniskelupaikkojen määräksi 3500-3800(18). Kaikista anniskelupaikoista yli 2100 on tehnyt viiden asianomaisen panimon kanssa yksinostosopimuksen (olutsopimuksen). Kunkin panimon kanssa sopimuksen tehneiden anniskelupaikkojen määrä on kehittynyt vuosina 1990-1999 seuraavasti:

>TAULUKON PAIKKA>

1.4 SOPIMUKSEN SISÄLTÖ

(7) Kyseisen viiden panimon 8 päivänä lokakuuta 1985 tekemän sopimuksen "tavoitteena on ennakoida ja sopia riitoja, joita suurherttuakunnassa saattaa ilmetä panimosopimusten eli niin kutsuttujen olutsopimusten vastavuoroisen noudattamisen ja turvaamisen yhteydessä" (1 artikla).

(8) Panimoiden välisen sopimuksen 2 artiklassa tarkennetaan, että "olutsopimuksella tarkoitetaan oikeudellisesta pätevyydestä ja/tai kestosta ja/tai oikeusvaikutuksista riippumatta kirjallista sopimusta, jolla sopimuspuolena oleva panimo sopii anniskelupaikan kanssa, että jälkimmäinen hankkii yksinomaan luxemburgilaisia oluita, jotka luxemburgilainen panimo on valmistanut joko itse tai valmistuslisenssillä ja/tai joita luxemburgilainen panimo myy määrätyn ajan ja/tai määrätyn määrän".

(9) Lisäksi luxemburgilaisten oluenpanijoiden liiton (Fédération des Brasseurs Luxembourgeois) 7 päivänä lokakuuta 1986 pitämän kokouksen pöytäkirjan(19) (jota on muutettu 2 päivänä joulukuuta 1986 pidetyn kokouksen pöytäkirjalla(20)) mukaan osapuolet sopivat panimoiden välisen sopimuksen 2 artiklassa määritellyn olutsopimus-termin laajemmasta tulkinnasta. Näiden liiton toimittamien pöytäkirjojen mukaan sovittiin, että "olutsopimukseen rinnastetaan:

- vuokrasopimuksen tekeminen ja osallistuminen kahvilan varusteiden rahoittamiseen - ilman että olutsopimusta mainitaan erikseen: esimerkiksi kun panimo X vuokraa rakennuksen ja rahoittaa osittain rakennuksen kunnostamisen sen käyttötarkoitukseen, muttei tee tai onnistu tekemään sopimusta omistajan kanssa,

- panimo hankkii anniskelupaikkaluvan(21), ilman että olutsopimusta mainitaan erikseen.

Edellä olevien kahden tulkinnan on katsottava kuuluvan panimoiden väliseen sopimukseen."

Tulkinta vahvistettiin kirjeessä, jonka Wiltz lähetti 23 päivänä lokakuuta 1991 luxemburgilaisten oluenpanijoiden liitolle(22): "oluenpanijat sopivat, että olutsopimukseen rinnastetaan:

- vuokrasopimuksen tekeminen,

- kaikenlaiset panimon hankkimat anniskelupaikkaluvat".

On myös syytä tuoda esiin, että jokaisessa kokouspöytäkirjassa painotetaan näiden panimoiden välisen sopimuksen tulkintojen luottamuksellisuutta. Lisäksi 7 päivänä lokakuuta 1986 pidetyn kokouksen pöytäkirjassa todetaan oluenpanijoiden sopineen, ettei panimoiden välisen sopimuksen tulkintaa koskevia asiakirjoja mainita ja että toteutettaessa "olutsopimukseen liittyvää toimintaa ei viitata näihin asiakirjoihin".

(10) Panimoiden välisen sopimuksen 3 artiklassa luetellaan erilaiset vähittäismyyjäryhmät, joita voidaan vaatia noudattamaan olutsopimusta. Näihin kuuluvat anniskelupaikkojen, täysihoitoloiden, leirintäalueiden ja kaikkien muiden oluenmyyntipisteiden omistajat sekä oluen jälleenmyyjät.

(11) Sopimuksen 4 artiklassa esitetään, että "sopimuspuolina olevat panimot kieltäytyvät itse ja sitoutuvat kieltämään tukkumyyjiään myymästä olutta anniskelupaikkaan, joka kuuluu tämän sopimuksen mukaan toiselle sopimuspuolena olevalle panimolle".

(12) Lisäksi 4 artiklassa tarkennetaan, että jos jälleenmyyjä rikkoo toistuvasti sopimusta, toimitaan seuraavasti: "sopimuspuolena oleva panimo ilmoittaa asiakkaansa myyneen kilpailevan panimon olutta ja tekee tarpeen vaatiessa asiakkaalle selväksi hankintasopimuksen ehdot. Panimo ilmoittaa sopimuksesta myös tukkumyyjälle ja varoittaa tätä jatkamasta oluttoimituksia. Samalla panimo pyytää kilpailevaa panimoa ottamaan yhteyttä omaan tukkumyyjäänsä ja kieltämään tältä kaikki toimitukset asiakkaalle, jolla on olutsopimus toisen panimon kanssa, jotta vältyttäisiin kilpailevan panimon osallistumiselta tukkumyyjän toimiin".

(13) Panimoiden välisen sopimuksen 5 artiklan nojalla kukin "sopimuspuolena oleva panimo sitoutuu, ennen kuin se sopii oluen toimittamisesta ja/tai toimittaa olutta jälleenmyyjälle, joka on aiemmin hankkinut oluensa toiselta panimolta, selvittämään, onko tällä jälkimmäisellä olutsopimus kyseisen jälleenmyyjän kanssa". Panimo, joka on jättänyt tekemättä ennakkotiedustelun, joutuu maksamaan jälleenmyyjän oluentoimittajalle sakon, joka vastaa 100:aa hehtolitraa "Pils"-olutta (6 artikla).

(14) Siinä tapauksessa että sopimuspuolena oleva panimo - vaikka sille on ilmoitettu sitoumuksesta - tekee sopimuksen sellaisen jälleenmyyjän kanssa tai toimittaa olutta sellaiselle jälleenmyyjälle, jolle toinen sopimuspuolena oleva panimo toimittaa jo olutta, panimoiden välisen sopimuksen 7 artiklassa määrätään, että uusi sopimuspuolena oleva panimo joutuu maksamaan vanhalle toimittajalle korvauksen, joka vastaa 750:tä hehtolitraa "Pils"-olutta ilman, että tämä rajoittaa välimiesmenettelyssä määrättävää lisäkorvausta.

(15) Vastaväitteen tai riidan tapauksessa luxemburgilaisten oluenpanijoiden liiton johtaja kutsuu panimon pyynnöstä osapuolet koolle sovittelua varten, ja jos sovintoon ei päästä, riita käsitellään välimiesmenettelyssä (8 ja 9 artikla).

(16) Panimoiden välisen sopimuksen 11 artiklassa esitetään, että jos sopimuspuolena oleva panimo sulautuu ulkomaisen panimon kanssa tai jos ulkomainen panimo saa osake-enemmistön kautta määräysvallan sopimuspuolena olevassa panimossa, sopimus voidaan irtisanoa ulkomaisen panimon osalta. Sama koskee sopimuspuolena olevan panimon yhteistyötä ulkomaisen panimon kanssa, mikä mahdollistaa ulkomaisten oluiden jakelun luxemburgilaisille jälleenmyyjille.

(17) Panimoiden välisen sopimuksen 12 artiklan mukaan sopimus on voimassa toistaiseksi. Sopimuksen 11 artiklassa esitettyjen tapausten ulkopuolella, sopimuspuolena olevat panimot saavat irtisanoutua sopimuksesta vain annettuaan kirjatulla kirjeellä ennakkoilmoituksen 12 kuukautta aiemmin. On myös syytä tuoda esiin, että panimot ovat tehneet vuodesta 1938 lähtien peräkkäisiä sopimuksia, joiden tavoite on ollut sama ja osapuolet ovat olleet pääosin samoja(23).

(18) Panimoiden välistä sopimusta täydentää aiejulistus, jonka viisi sopimuspuolena olevaa panimoa allekirjoittivat 8 päivänä lokakuuta 1985(24) ja jossa tarkennetaan, että Battin "ei riko 2 artiklaa jakelemalla nykyisessä muodossa ja nykyisten ehtojen mukaisesti olutta, jonka valmistaa sen saksalainen päämies Bitburger Brauerei Th. Simon". Aiejulistuksessa tarkennetaan, että "jos jakelun muotojen ja ehtojen muuttaminen tai sen määrän merkittävä lisääntyminen häiritsee tulevaisuudessa nykyistä jakelun tasapainoa, sopimus voidaan irtisanoa Battin-panimon osalta".

(19) Panimoiden välistä sopimusta täydennettiin vielä 2 päivänä joulukuuta 1986 toisella aiejulistuksella(25), jossa sopimuspuolina olevat panimot "ilmoittavat haluavansa varata kaupankäynnin ja hankintasopimuksen tekemisen etuoikeuden luxemburgilaisille kollegoilleen, jos sopimuspuolena olevan panimon kirjallisten todisteiden perusteella voidaan olettaa, että jokin sen asiakkaista neuvottelee ja valmistautuu tekemään hankintasopimuksen ulkomaisen panimon kanssa". Lisäksi julistuksessa esitetään korvausjärjestelyä tapauksiin, joissa sopimuspuolena oleva panimo onnistuu etuoikeusjärjestelmän ansiosta tekemään hankintasopimuksen toisen sopimuspuolena olevan panimon entisen asiakkaan kanssa. Tässä tapauksessa hankintasopimuksen tekevä panimo tarjoaa sopimusta aiemmin hallussaan pitäneelle panimolle vastineeksi oman asiakkaansa, joka on vastaavanlaisessa asemassa.

1.5 SOPIMUKSEN TOTEUTTAMINEN

(20) Komission saamista asiakirjoista ilmenee, että kaikki osapuolet Wiltziä lukuun ottamatta ovat soveltaneet panimoiden välisen sopimuksen 5 artiklaa (velvollisuus selvittää olutsopimuksen olemassaolo ennen toimituksia vähittäismyyjille)(26). Esimerkkinä voidaan mainita:

a) Bofferdingin ja Diekirchin välinen kirjeenvaihto huhtikuussa(27) Differdangessa sijaitsevan anniskelupaikan olutsopimuksen olemassaolosta;

b) kirje, jonka Bofferding lähetti Diekirchille 20 päivänä toukokuuta 1996(28) tiedustellakseen Rosportissa sijaitsevan anniskelupaikan mahdollisesta olutsopimuksesta;

c) kirje, jonka Bofferding lähetti Mouselille 7 päivänä helmikuuta 1997(29) varmistaakseen ettei [anniskelupaikan nimi] -nimisellä anniskelupaikalla ollut enää olutsopimusta, sekä 21 päivänä helmikuuta 1997(30). lähetetty myönteinen vastaus;

d) Battinin vastaus komission tietopyyntöön(31), jossa tämä panimo myöntää tiedustelleensa kaksi tai kolme kertaa toiselta panimolta, oliko jollain asiakkaalla sopimusta, ja jossa Battin myöntää, että "asianomainen panimo lähetti tuolloin faksilla vastauksen, josta ilmenivät tarpeelliset tiedot ja oikea etenemistapa";

e) Bofferdingin vastaus komission tietopyyntöön(32), jossa tämä panimo tarkentaa, että "useimmissa tapauksissa noudatettiin ennaltatiedustelun sääntöä".

(21) Kun tarkastellaan panimoiden välisen sopimuksen sovittelu- ja välimiesmenettelyä koskevan 8 ja 9 artiklan täytäntöönpanoa, Diekirch ilmoitti neljästä kiistastaan(33) Bofferdingin kanssa, jotka koskivat jommankumman panimon olutsopimuksen olemassaoloa tai sovellettavuutta. Kiistat sijoittuvat seuraaviin ajanjaksoihin:

a) joulukuusta 1992 elokuuhun 1996 (asia: Kaylissa sijaitseva [anniskelupaikan nimi]);

b) tammikuusta 1996 elokuuhun 1996 (asia: [anniskelupaikan nimi]);

c) kesäkuusta 1996 elokuuhun 1996 (asia: Differdangessa sijaitseva [anniskelupaikan nimi]);

d) marraskuusta 1993 huhtikuuhun 1998 (asia: Diekirchissä sijaitseva [anniskelupaikan nimi]).

(22) Bofferding myöntää turvautuneensa panimoiden välisen sopimuksen 8 artiklaan [anniskelupaikan nimi] koskevassa riita-asiassa(34) ja tarkentaa, että asia ratkaistiin lokakuussa 1996 sopimalla näiden kahden panimon välisestä vähittäismyyntisopimusten vaihdosta.

(23) Mousel toimitti myös luxemburgilaisten oluenpanijoiden liiton 29 päivänä maaliskuuta 1988 pitämän kokouksen pöytäkirjan(35), jossa viitataan panimoiden välisen sopimuksen 5 artiklaan ja todetaan liiton johtajan puuttuneen kahden oluenpanijan väliseen riitaan kompromissin löytämiseksi.

(24) Osapuolten riitojen aikana käymä kirjeenvaihto sisältää useita viittauksia panimoiden välisessä sopimuksessa määrättyihin velvollisuuksiin ja etenkin 4 artiklan (olutsopimusten takuu) rikkomisesta 7 artiklassa määrättyyn seuraamukseen. Esimerkiksi 30 päivänä heinäkuuta 1996 lähettämässään kirjeessä(36) Diekirch valittaa Bofferdingin mainostaneen Diekirchissä sijaitsevan [anniskelupaikan nimi] -hotellin ulkopuolella, vaikka kyseisellä anniskelupaikalla on sopimus Diekirchin kanssa. Kirjeessä todetaan, että "toimintatapa on selvästi panimoiden välisen sopimuksen vastainen. Panimoiden välisen sopimuksen 7 artiklan nojalla Diekirch pyytää Bofferdingia maksamaan sopimuksen mukaisena korvauksena 750 hehtolitraa × 4590 = 3442500 frangia". Diekirch syyttää Bofferdingia 5. kesäkuuta 1996(37) "panimoiden välisen sopimuksen räikeästä rikkomisesta" Differdangessa sijaitsevaan kahvilaan liittyvässä asiassa ja vaatii "panimoiden välisen sopimuksen 7 artiklassa määrätyn korvauksen" maksamista. Lopuksi kirjeessä, jonka Bofferding lähetti 16 päivänä huhtikuuta 1996 luxemburgilaisten oluenpanijoiden liiton johtajalle(38) ja joka liittyy Wahlhausenissa sijaitsevaan kahvilaan "Am Chalet", Bofferding vaatii "panimoiden välisessä sopimuksessa määrättyjen seuraamusten langettamista" Diekirchille.

(25) On myös syytä tuoda esiin, että Bofferdingin ja Diekirchin edustajien välisessä sovittelutapaamisessa, joka pidettiin 19 päivänä maaliskuuta 1996 luxemburgilaisten oluenpanijoiden liiton johtajan läsnäollessa, liiton johtaja ilmoitti kokouksesta laaditun pöytäkirjan(39) mukaan, että: "... vaikka panimoiden välisen sopimuksen määräyksillä ei ole oikeudellista arvoa, niiden henki hallitsee. Tärkeintä on välttää panimoiden suhteiden katkeaminen ja etenkin siitä seuraava oikeudellinen tuomio ja ulkomaisten panimoiden tuleminen markkinoillemme."

(26) Lopuksi on syytä todeta, ettei yksikään sopimuspuolena olevista panimoista ollut virallisesti irtisanoutunut sopimuksesta(40) ennen kuin komissio lähetti väitetiedoksiannon 2 päivänä lokakuuta 2000.

2 OSAPUOLTEN HUOMAUTUKSET

(27) Interbrewin toimitettua komissiolle sopimustekstin(41) komissio lähetti tietopyynnöt sopimuspuolille ja luxemburgilaisten oluenpanijoiden liitolle. Komissio laati 29 päivänä syyskuuta 2000 tämän päätöksen kohteena olevaa neljää yritystä koskevan väitetiedoksiannon. Kaikki osapuolet Battinia lukuun ottamatta esittivät kirjalliset vastaukset komission väitteisiin. Bofferding ja Wiltz esittivät suullisia huomautuksia 13 päivänä maaliskuuta 2001 pidetyssä kuulemistilaisuudessa. Osapuolten huomautukset olivat pääosin seuraavanlaisia.

2.1 TARKOITUKSENA EI OLLUT RAJOITTAA KILPAILUA

2.1.1 SOPIMUSPUOLINA OLEVIEN PANIMOIDEN OLUTSOPIMUSTEN VASTAVUOROISEEN NOUDATTAMISEEN LIITTYVÄT MÄÄRÄYKSET

(28) Bofferding ja Wiltz korostavat, että panimoiden välisen sopimuksen tarkoituksena oli "ennakoida ja sopia riitoja", jotka liittyvät olutsopimusten vastavuoroiseen noudattamiseen ja turvaamiseen (sopimuksen 1 artikla). Panimot väittävät muun muassa, että sopimuksen tarkoituksena oli ratkaista eräitä ongelmia, joita Luxemburgin oikeuskäytäntö aiheutti olutsopimusten soveltamisen alalla (ks. johdanto-osan 30-33 kappale).

(29) Bofferding ja Wiltz myöntävät kuitenkin, että panimoiden välistä sopimusta sovellettiin myös joihinkin panimoiden ja vähittäismyyjien välisiin suhteisiin, joihin ei liity mitään toimitussopimusta tai olutsopimusta, silloin kun panimo vain rahoittaa anniskelupaikan tarpeistoa tai hankkii anniskelupaikkaluvan tekemättä sopimusta vähittäismyyjän kanssa tai vaatimatta tältä yksinostosopimusta(42). Bofferding ilmoittaa, että sopimusta muutettiin tällä tavoin Diekirchin johtavan asianajajan pyynnöstä. Asianajaja pelkäsi kuuleman mukaan, että Bofferding sijoittaa vuokrasuhteessa olevaan kahvilaan ja tekee yksinostosopimuksen saksalaisen Binding-panimon kanssa, johon sillä oli hyvät suhteet. Bofferding lisää, ettei se aikonut toimia näin eikä määräystä ole koskaan sovellettu.

(30) Panimoiden välisen sopimuksen soveltamisessa toimitussopimuksiin, joihin sisältyy 2 artiklan mukainen olutsopimus, on syytä erottaa toisistaan kaksi tilannetta. Ensimmäinen koskee sopimuksia, jotka olivat Ranskan oikeuskäytännöstä vaikutteita saaneen Luxemburgin oikeuskäytännön mukaan mitättömiä. Sopimuksen teon aikaan luxemburgilaiset tuomioistuimet mitätöivät olutsopimukset määrien ja hintojen määrittämättä jättämisen takia (eli panimon toimittamia määriä tai vähittäismyyjän maksamia hintoja ei ollut määritetty eikä voitu määrittää). Bofferdingin mukaan sen jälkeen, kun Ranskan oikeuskäytäntöä muutettiin 1 päivänä joulukuuta 1995(43), Luxemburgissa ei enää ole vedottu määrien tai hintojen määrittämättä jättämiseen, ja maaliskuussa 1996 annetussa ensimmäisen oikeusasteen päätöksessä(44) vahvistettiin Ranskassa tehty muutos. Aikaisemman oikeuskäytännön perusteella vilpillinen vähittäismyyjä, joka oli saanut taloudellisia etuja panimolta, jonka kanssa se oli tehnyt olutsopimuksen, saattoi salata olutsopimuksen olemassaolon ja tehdä edullisempaan hintaan sopimuksen toisen panimon kanssa. Vähittäismyyjä tiesi, ettei ensimmäinen panimo voisi pyytää rahojaan takaisin, sillä sen sopimus oli mitätön. Osapuolten mukaan sopimusta sovellettiin kaikkiin olutsopimuksiin "niiden oikeudellisesta pätevyydestä ja/tai kestosta ja/tai oikeusvaikutuksista riippumatta" (sopimuksen 2 artikla) vain tästä oikeuskäytännöstä johtuvien riitojen ehkäisemiseksi. Osapuolet katsovat näin ollen, ettei tämä ilmaus lisännyt mitenkään niiden velvoitteita.

(31) Bofferding lisää, että sopimuksen sovitteluun ja välimiesmenettelyyn liittyvät 8 ja 9 artikla ohittivat joka tapauksessa 2 artiklan tässä ensimmäisessä tilanteessa. Riitatapauksessa artiklat olisivat varmistaneet, että sovelletaan oikeudellisia sääntöjä, myös niitä, jotka liittyvät olutsopimusten pätevyyteen. Lopuksi Bofferding väittää, että silloin kun se sovelsi 5 artiklassa määrättyä ennalta tiedustelun järjestelmää, se pyysi nähtäväkseen jäljennöksen toisen panimon olutsopimuksesta, eikä se noudattanut kuin voimassa olleita ja päteviä yksinostosopimuksia (määrien ja hintojen määrittelemättömyyskysymyksen salliessa).

(32) Toinen tilanne koskee Luxemburgin siviilioikeuden perusteella päteviä toimitussopimuksia. Näiden sopimusten yhteydessä Bofferding selittää, että Luxemburgin oikeuskäytäntö aiheutti - ja aiheuttaa yhä - muita ongelmia. Ensinnäkin panimo, joka tekee olutsopimuksen sellaisen vähittäismyyjän kanssa, jolla on jo voimassa oleva olutsopimus toisen panimon kanssa - esimerkiksi siksi, että vähittäismyyjä salaa sopimuksen olemassaolon - asettaa itsensä alttiiksi kolmansien oikeustoimille. Panimo osallistuu vähittäismyyjän ensimmäisen sopimuksen rikkomiseen ja on yhteisesti vastuussa tämän kanssa. Lisäksi luxemburgilaisilla panimoilla ei osapuolten mukaan ole tehokkaita oikeudellisia keinoja olutsopimustensa noudattamisen takaamiseksi. Luxemburgin siviilioikeudessa määrätään vain vahingonkorvausten maksamisesta sopimusten rikkomisen yhteydessä, eikä se tarjoa oluenpanijalle mahdollisuutta valvoa sopimuksen noudattamista täytäntöönpanoa koskevalla pyynnöllä. Välitoimimenettely ei ole myöskään tehokas väline, ja oikeuteen haastaminen johtaisi vähintään kolme vuotta kestävään menettelyyn.

(33) Bofferding arvioi, että jos pätevien toimitussopimusten tapauksessa esiintyy kilpailunrajoituksia, se johtuu yksinomaan toimitussopimusten sisältämistä vähittäismyyjien yksinostositoumuksista, ei panimoiden välisestä sopimuksesta. Tämän osapuolen mukaan olutsopimuksen raukeamisen jälkeen ei ollut mitään turvaa, ja vähittäismyyjä saattoi milloin tahansa irtisanoa sopimuksensa ja kantaa teon seuraukset. Bofferding lisää, ettei kilpailusääntöjen tavoitteena tai seurauksena voi olla sopimusten rikkomisen helpottaminen.

(34) Bofferding arvioi vielä, ettei sopimuksen tarkoituksena voida tulkita olevan kilpailun rajoittaminen, sillä tällaiseksi katsotaan yleensä vain hinnoista sopiminen tai ehdoton aluejako. Se esittää muun muassa, ettei komissio voi todeta tarkoituksellista kilpailun rajoittamista tutkimatta sopimuksen oikeudellisia ja taloudellisia puitteita sekä osapuolten toimintatapoja. Bofferding vetoaa tässä yhteydessä asioissa IAZ(45) ja Volkswagen(46) annettuihin tuomioihin.

2.1.2 ULKOMAISIA PANIMOITA (SOPIMUKSEN KOLMANSIA OSAPUOLIA) KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

(35) Ulkomaisia panimoita koskevia panimoiden välisen sopimuksen 11 ja 12 artiklaa ei ole Bofferdingin mukaan koskaan sovellettu. Kyseisen panimon mukaan luxemburgilaisten oluenpanijoiden liiton johtajan ulkomaisia panimoita koskeva huomio(47) on merkityksetön eikä sido muita kuin häntä itseään.

(36) Wiltz ihmettelee, miten sopimuspuolina olevat panimot olisivat voineet varata itselleen kaupankäynnin etuoikeuden kuulemismenettelyn kautta, kun otetaan huomioon, että olutsopimus tehdään panimon ja vähittäismyyjän välillä ja vähittäismyyjä on vapaa hyväksymään parhaan tarjouksen yhtä hyvin luxemburgilaiselta tai ulkomaiseltakin panimolta.

(37) Wiltz korostaa lisäksi, ettei ulkomaisen panimon kanssa sulautuvan tai yhteistyötä tekevän osapuolen sopimuksen irtisanomisen mahdollistava 11 artikla vaikuta kilpailuun, sillä kyse on mahdollisuudesta, ei velvoitteesta. Bofferdingin tavoin Wiltz katsoo, ettei luxemburgilaisten oluenpanijoiden liiton johtajan huomautuksella ole mitään merkitystä.

2.2 KILPAILUA EI OLE RAJOITETTU TUNTUVASTI

(38) Bofferding katsoo, ettei komissio ole todistanut väitettyjen kilpailunrajoitusten olevan tuntuvia eikä se ole määritellyt merkityksellisiä markkinoita tai analysoinut markkinoiden rakennetta ja osapuolten asemaa näillä markkinoilla.

(39) Bofferding ja Wiltz vetoavat myös komission tiedonantoon vähämerkityksisistä sopimuksista(48), jotka eivät kuulu EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan määräysten soveltamisalaan (jäljempänä "de minimis -tiedonanto"), ja etenkin tiedonannon 19 kohtaan, jonka mukaisesti komissio ei sovella perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) välisiin sopimuksiin. Lisäksi Bofferding väittää, ettei tähän tapaukseen voida soveltaa de minimis -tiedonannon 20 kohdassa esitettyä varausta, joka antaa komissiolle mahdollisuuden puuttua pk-yritysten välisiin sopimuksiin silloin, kun ne haittaavat merkittävästi kilpailua kyseisten markkinoiden merkittävällä osalla.

2.3 SOPIMUKSEN TOIMEENPANO

(40) Bofferding väittää, että sopimuksen toimeenpano rajoittui ennalta tiedustelun sääntöön ja yhteen sovittelutapaukseen eikä ulkomaisia panimoita koskevia määräyksiä ole sovellettu.

(41) Wiltz väittää, ettei se ole soveltanut yhtään sopimuksen määräystä, ja toteaa, ettei 11 artiklaa sovellettu Diekirchiä ja Mouselia vastaan, vaikka ne tekivät yhteistyötä Interbrewin kanssa.

2.4 VAIKUTUSTEN PUUTTUMINEN

(42) Bofferding katsoo, ettei sopimuksella ole ollut mitään vaikutusta sen enempää osapuolten väliseen kilpailuun kuin jäsenvaltioiden väliseen kauppaankaan. Todellisten vaikutusten kannalta Bofferding viittaa muun muassa joidenkin sopimuspuolena olevien panimoiden markkinaosuuksien vaihteluihin, tuonnin kasvuun sopimuksen voimassaolon aikana sekä tuonnin suhteellisen korkeaan tasoon verrattuna joidenkin muiden jäsenvaltioiden tilanteeseen. Wiltz huomauttaa, että oluen tuonti Luxemburgiin kasvoi vuosien 1989 ja 1998 välisenä aikana 200 prosenttia ja että Interbrew pääsi sopimuksesta huolimatta Luxemburgin markkinoille.

(43) Mahdollisista vaikutuksista valtioiden väliseen kauppaan Bofferding katsoo, että jotta yhden ainoan jäsenvaltion alueelle rajoittuva sopimus voisi vaikuttaa valtioiden väliseen kauppaan, sen pitäisi vaikuttaa hintoihin tai eristää kansalliset markkinat toisistaan. Bofferdingin mielestä komissio ei voi tyytyä viittaamaan sopimuksen tarkoitukseen tai sopimuspuolten myyntiosuuksiin kyseisellä alalla. Se katsoo lopuksi, ettei komissio ole osoittanut, miten panimoiden keskenään sopimat ja vähittäismyyjiin kohdistamat rajoitukset voisivat vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

3 OIKEUDELLINEN ARVIOINTI

3.1 PERUSTAMISSOPIMUKSEN 81 ARTIKLAN 1 KOHDAN RIKKOMINEN

(44) Perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa määrätään, että "yhteismarkkinoille soveltumattomia ja kiellettyjä ovat sellaiset yritysten väliset sopimukset (...), jotka ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan tai joiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua yhteismarkkinoilla ja erityisesti sellaiset (...), joilla jaetaan markkinoita (...)".

3.1.1 YRITYSTEN VÄLINEN SOPIMUS

(45) Panimoiden välinen sopimus on perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu sopimus.

(46) Edellä 3 kohdassa mainitut viisi panimoiden välisen sopimuksen osapuolta (joista kaksi on tällä välin sulautunut) ovat perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja yrityksiä.

3.1.2 KILPAILUN TARKOITUKSELLINEN RAJOITTAMINEN

(47) Panimoiden välisen sopimuksen ensisijainen tarkoitus on rajoittaa sopimuspuolina olevien panimoiden välistä kilpailua säilyttämällä kunkin hotelli- ja ravintola-alan asiakkaat Luxemburgissa. Tämä käy ilmi panimoiden välisen sopimuksen 4 ja 5 artiklasta sekä 6 ja 7 artiklasta, joissa määrätään seuraamuksia määräysten rikkomisesta (ks. johdanto-osan 48-66 kappale). Lisäksi panimoiden välisellä sopimuksella pyritään haittaamaan ulkomaisten panimoiden pääsyä Luxemburgin hotelli- ja ravintola-alalle. Tämä toinen kilpailun tarkoituksellisen rajoittamisen muoto ilmenee erityisesti sopimuksen liitteenä olevasta toisesta julistuksesta (ks. johdanto-osan 67-73 kappale).

3.1.2.1 Luxemburgilaisten panimoiden välisen kilpailun rajoittaminen

(48) Panimoiden välisen sopimuksen 4 artiklassa kielletään jyrkästi kaikkia sopimuspuolena olevia panimoita ja niiden jälleenmyyjiä toimittamasta olutta muille luxemburgilaisille panimoille "taattuihin" anniskelupaikkoihin(49). Komissio korostaa, että kieltoa sovelletaan kolmessa tapauksessa ja jokaisessa näistä tapauksista rajoitetaan kilpailua:

1) toimitussopimusta tai olutsopimusta ei ole (ks. johdanto-osan 50 ja 51 kappale);

2) olutsopimus on mitätön tai se ei ole lainvoimainen (ks. johdanto-osan 52-55 kappale);

3) olutsopimus on pätevä (ks. johdanto-osan 56-58 kappale).

Komissio korostaa lisäksi, että kyseisiä kilpailunrajoituksia on pidettävä tarkoituksellisina riippumatta oikeudellisesta yhteydestä, johon ne on - osapuolten mukaan - asetettava (ks. johdanto-osan 59-63 kappale).

(49) Panimoiden välisen sopimuksen 5 artiklaa, joka liittyy ennakkotiedustelumenettelyyn, on tarkasteltava yhdessä 4 artiklan kanssa, sillä sen tarkoituksena on varmistaa 4 artiklan tehokas soveltaminen (katso jäljempänä 64 kappale).

1. Toimitussopimusta tai olutsopimusta ei ole

(50) Sopimuksen 4 artiklassa esitettyä kieltoa sovelletaan ensinnäkin silloin, kun sopimuspuolena oleva panimo rahoittaa anniskelupaikan laitteita tai hankkii anniskelupaikkaluvan, muttei tee vähittäismyyjän kanssa sopimusta tai vaadi tältä yksinostosopimusta(50). Tässä tilanteessa kilpailun rajoittaminen on ilmeistä: panimoiden välinen sopimus estää vähittäismyyjää, jolle luxemburgilainen panimo toimittaa olutta ilman yksinostosopimusta, hankkimasta olutta muilta luxemburgilaisilta panimoilta. Täten ensimmäinen panimo säilyttää asiakaskuntansa ja vähittäismyyjän ja muiden panimoiden toimintamahdollisuuksia rajoitetaan.

(51) Komissio katsoo, ettei Bofferdingin esittämä perustelu panimoiden välisen sopimuksen soveltamiselle ensimmäisessä tapauksessa ole vakuuttava(51). On ensinnäkin vaikea ymmärtää, miksi Diekirch laajentaisi panimoiden välisen sopimuksen tarjoaman turvan sopimuksiin, jotka rahoittaa sen kilpailija, Bofferding, ja jotka tekee ulkomainen panimo, Binding. Toiseksi muutos ei vaikuta sopivan väitettyyn tarkoitukseen: sen sijaan että se kohdistuisi nimenomaan kolmansia panimoita koskevaan liiketoimintaan, se laajentaa yleisesti olutsopimuksen määritelmää. Mainittakoon lopuksi, että Bofferdingin esittämät perustelut, jotka koskevat oikeuskäytännön vaikutuksia, eivät selvästikään kata tätä ensimmäistä tapausta.

2. Olutsopimus on mitätön tai se ei ole lainvoimainen

(52) Sopimuksen 4 artiklan sisältämää kieltoa sovelletaan myös tapaukseen, jossa sopimuspuolena oleva panimo tekee yksinostosopimuksen, joka ei ole laillisesti pätevä tai joka ei ole lainvoimainen ("oikeudellisesta pätevyydestä ja/tai kestosta ja/tai oikeusvaikutuksista riippumatta"(52)). Näissä tapauksissa panimoiden väliset sopimukset ylittävät lain asettamat rajoitukset, sillä osapuolet velvoitetaan noudattamaan olutsopimuksia, jotka joko eivät ole kansallisen siviilioikeuden tai kilpailuoikeuden sääntöjen mukaan päteviä tai lainvoimaisia esimerkiksi panimon rikottua sopimusvelvoitteitaan vähittäismyyjää kohtaan. Osapuolet rajoittavat näin toimintamahdollisuuksiaan ja hankkivat asiakaskunnan säilyttämisen ja oikeusvarmuuden alalla etuja, joita ne eivät saisi tavallisissa kilpailuolosuhteissa.

(53) Ensinnäkin on virheellistä väittää - kuten Bofferding tekee(53) - ettei 2 artikla lisää millään tavoin osapuolten oikeudellisia velvoitteita. Päinvastoin, jos panimoiden välinen sopimus velvoittaa osapuolet noudattamaan yksinostosopimuksia, jotka ovat Luxemburgin voimassa olevan oikeuskäytännön mukaan mitättömiä, se ylittää selkeästi kansallisten tuomioistuimien siviilioikeuden tulkinnan mukaiset velvoitteet. Lisäksi Bofferdingin väitteet ovat ristiriitaisia, kun se väittää yhtäältä, että 2 artiklan ainoa tarkoitus oli ratkaista oikeuskäytännön aiheuttama sopimusten mitätöinnin ongelma, ja toisaalta, että riitatapauksissa sovitteluun ja välimiesmenettelyyn liittyvät lausekkeet ohittavat tämän artiklan eli, että oikeussääntöjä, sopimusten pätevyyttä koskeva oikeussääntö mukaan luettuna, voitiin soveltaa(54).

(54) Myös oikeuskäytäntö, joka johti sopimusten mitätöintiin hintojen tai määrien määrittelemättömyyden takia, kumottiin Luxemburgissa maaliskuussa 1996.(55) Osapuolet eivät kuitenkaan lakkauttaneet tuolloin panimoiden välistä sopimusta.

(55) Lisäksi toisin kuin osapuolet väittävät(56), ilmaus "oikeudellisesta pätevyydestä ja/tai kestosta ja/tai oikeusvaikutuksista riippumatta" ei koske ainoastaan sopimuksia, jotka ovat mitättömiä hintojen tai määrien määrittelemättömyyden takia. Tämä yleisluonteinen ilmaus laajentaa 4 artiklan takuun myös sopimuksiin, jotka ovat mitättömiä tai lainvoimattomia aivan muista syistä. Esimerkiksi Bofferdingin asianajaja vetosi panimoiden välisen sopimuksen sovellettavuuteen(57) riidassa, joka koski vähittäismyyjän ennenaikaista olutsopimuksen irtisanomista(58) eikä sen hintojen tai määrien määrittelemättömyydestä johtuvaa mitättömyyttä. Täten Bofferdingin väite, että se sovelsi panimoiden välistä sopimusta vain voimassa oleviin ja päteviin sopimuksiin (määrien ja hintojen määrittelemättömyyskysymyksen salliessa)(59), ei pidä paikkaansa. Joka tapauksessa se, että yksi sopimuksen osapuolista päättää yksipuolisesti rajoittaa sopimuksen täytäntöönpanon joihinkin tapauksiin, ei vaikuta sopimuksen tulkintaan. Jos osapuolet olivat halunneet ratkaista vain oikeuskäytännön aiheuttaman ongelman, ne olisivat voineet käyttää paremmin soveltuvaa ilmausta.

3. Olutsopimus on pätevä

(56) Panimoiden välisen sopimuksen 4 artiklaa sovelletaan myös olutsopimuksiin, jotka ovat päteviä ja lainvoimaisia. Näissäkin tapauksissa panimoiden välinen sopimus on rajoittavampi kuin kansallisen siviilioikeuden säännöt. Ensinnäkin sopimuspuolina oleville panimoille 4 artiklassa määrätty kielto on laajempi kuin joillekin vähittäismyyjille määrätty kilpailukielto. On tullut ilmi, että joidenkin osapuolten tekemät olutsopimukset(60) on laadittu perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan soveltamisesta yksinostosopimusten ryhmiin 22 päivänä kesäkuuta 1983 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 1984/83(61), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1582/97(62), ja etenkin sen 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Siinä annetaan mahdollisuus kieltää vähittäismyyjää jakelemasta sellaisia muiden panimoiden oluita, jotka ovat samanlaisia kuin ne, joita sopimuspuolena oleva panimo toimittaa. Panimoiden välisen sopimuksen 4 artikla on rajoittavampi, sillä siinä kielletään olutlajista riippumatta "kaikenlainen oluen myynti anniskelupaikassa, joka on taattu toiselle sopimuspuolena olevalle panimolle". Näin olleen vähittäismyyjä saattoi sopimuksen ehtojen mukaan ostaa muilta panimoilta olutlajeja, joita ei ollut tarkennettu sopimuksessa, mutta panimoiden välinen sopimus esti muita luxemburgilaisia panimoita toimittamasta sille näitä olutlajeja.

(57) Toiseksi panimoiden välinen sopimus kieltää kaikki toimitukset anniskelupaikkaan, joka on taattu toiselle sopimuspuolena olevalle panimolle, vaikka siviilioikeudessa vahvistettu seuraamus tällaisista toimituksista rajoittuu - osapuolten mukaan - vahingonkorvausten maksamiseen(63). Vähittäismyyjä saattaa eri syistä - olipa kyse sitten panimon palveluiden laadun huonontuminen tai uusien laitteiden, tuotteiden tai palveluiden tarve, johon panimo ei pysty vastaamaan tai ei halua vastata - haluta irtisanoa sopimuksensa tehdäkseen hankintansa toiselta panimolta huolehtien sen kanssa taloudellisista seurauksista. Panimoiden välinen sopimus estää kuitenkin vähittäismyyjiä hyödyntämästä tätä välitysmahdollisuutta, sillä se kieltää kilpailevia panimoita toimittamasta tuotteita kyseiselle vähittäismyyjälle. Panimoiden välinen sopimus siis auttaa ylläpitämään panimoiden ja vähittäismyyjien välisiä tehottomia suhteita.

(58) On näin ollen virheellistä väittää - kuten Bofferding tekee(64) - että kilpailun rajoittuminen johtuu vain yksinostosopimuksesta tai että kyseessä on yhteisön kilpailusääntöjen soveltaminen sopimusten rikkomisen helpottamiseksi. Kyseessä on päinvastoin sen estäminen, että kilpailevat yritykset määräävät keskenään rajoituksia, jotka ylittävät siviilioikeuden säännöt. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan se, että kilpailua jollain alalla rajoitetaan kansallisella lainsäädännöllä - esimerkiksi säännöllä, joka rankaisee sellaista panimoa, joka rikkoo pätevää olutsopimusta toimittamalla tuotteita vähittäismyyjälle - ei oikeuta sopimusta, jossa määrätään ylimääräisiä rajoituksia ja seuraamuksia(65).

(59) Panimoiden välinen sopimus rajoittaa tarkoituksellisesti kilpailua ensisijaisesti siitä syystä (mitä osapuolet eivät kiistä), että sitä sovelletaan myös tapauksissa, joissa ei ole toimitussopimusta tai olutsopimusta eivätkä nämä sopimukset siis voi olla minkään riidan aiheena (ks. johdanto-osan 50 kappale).

(60) Toiseksi on syytä muistuttaa, että 8 päivänä lokakuuta 1985 tehtyä panimoiden välistä sopimusta ovat edeltäneet useat muut luxemburgilaisten panimoiden väliset sopimukset(66), esimerkiksi 1 päivänä syyskuuta 1966 tehty panimoiden välinen sopimus, johon osallistuivat kaikki tässä asiassa osallisina olevat yritykset, sekä Bofferdingin ja Mouselin 13 päivänä kesäkuuta 1975 ja 28 päivänä huhtikuuta 1983 tekemät sopimukset. Nämä aiemmat panimoiden väliset sopimukset velvoittivat jo sopimuspuolina olevat panimot kunnioittamaan täysin toistensa asiakaskuntia ilman, että niissä olisi viitattu yksinostosopimuksiin tai mainittu oikeusvarmuuteen liittyvistä ongelmista. Panimoiden välisen sopimuksen tulkintaa ei voida irrottaa täysin historiallisesta yhteydestä. Tämä antaa aihetta kyseenalaistaa oikeusvarmuuden puuttumista koskevan perusteen, johon osapuolet ovat vedonneet oikeuttaakseen vuonna 1985 tehdyn panimoiden välisen sopimuksen.

(61) Kolmanneksi EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan mukainen sopimuksen tarkoituksen arviointi ei riipu osapuolten omista aikeista. Jos sopimus selkeästi rajoittaa tai vääristää kilpailua, kyse on tarkoituksellisesta rajoittamisesta, vaikka osapuolilla olisi ollut muita laillisia tarkoituksia(67).

(62) Neljänneksi komissio korostaa, ettei osapuolten mainitsema oikeusvarmuuden puute rajoitu Luxemburgin oluentoimitussopimuksiin. Sovellettavien kansallisten siviilioikeuden sääntöjen mukaan tämä ongelma koskee erilaisia sopimuksia eri teollisuudenaloilla ja eri jäsenvaltioissa. Se kuuluu kaupallisiin riskeihin, joihin yritysten on varauduttava. Jokaisen yrityksen on kohdattava yksin nämä riskit. Ongelma ei oikeuta sopimusta, jonka hyöty on varattu kansallisille yrityksille, eikä sille voida näin ollen myöntää oikeutta poiketa EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdasta, joka on yleiseen järjestykseen liittyvä määräys(68).

(63) Komissio toteaa lopuksi panimoiden välisen sopimuksen 4 artiklasta, että kumotessaan kaikki osapuolten väitteet se on ottanut osapuolten pyynnön mukaisesti huomioon oikeudellisen yhteyden, vaikka sen ei tarvitsisi tehdä niin, kun kyse on "sopimuksesta, joka sisältää ilmeisiä kilpailun rajoituksia, kuten hintojen määräämistä, markkinoiden jakamista tai markkinointipaikkojen valvontaa"(69). Komissio panee lisäksi merkille, että luxemburgilaisten oluenpanijoiden liiton johtaja, joka on panimoiden välisen sopimuksen mukaan merkittävässä asemassa selvitettäessä riitatapauksia, on tunnustanut yksiselitteisesti panimoiden välisen sopimuksen oikeudellisen mitättömyyden. Eräässä Bofferdingin ja Diekirchin välisessä sovittelutapaamisessa hän totesi, että "vaikkei panimoiden välisillä määräyksillä ole oikeudellista arvoa, niiden henki hallitsee"(70).

(64) Panimoiden välisen sopimuksen 5 artiklassa määrätään sopimuspuolina olevien panimoiden välisestä kuulemismenettelystä ennen mitään toimituksia uudelle anniskelupaikalle ja vahvistetaan siten 4 artiklan sisältämää kilpailun rajoittamista varmistamalla 4 artiklan tehokas soveltaminen. Uuden asiakkaan tilausta ei voida täyttää ennen kuin sopimuspuolena oleva panimo on varmistanut, ettei asiakkaalla ole sopimusta toisen sopimuspuolena olevan panimon kanssa.

(65) Tosiasiassa ainoa keino, jolla osapuolet saattoivat varmistaa 4 artiklassa esitetyn kiellon noudattamisen ja tarvittaessa käynnistää 8 ja 9 artiklassa esitetyt sovittelu- ja välimiesmenettelyt, oli, että ne selvittivät keskenään olutsopimuksen olemassaolon ennen tuotteiden toimittamista uuteen anniskelupaikkaan. Panimoiden välisen sopimuksen 5 artiklan keskeinen asema sopimuksen täytäntöönpanossa käy selvästi ilmi 29 päivänä maaliskuuta 1988 pidetyn luxemburgilaisten oluenpanijoiden liiton kokouksen pöytäkirjasta, jossa johtaja painottaa, kuinka tärkeää on noudattaa tätä artiklaa kahden sopimuspuolena olevan panimon välisessä riidassa(71). Lisäksi Bofferding tarkensi, että "useimmissa tapauksissa noudatettiin ennaltatiedustelun sääntöä"(72).

(66) Komissio panee myös merkille, että panimoiden välisen sopimuksen 6 ja 7 artiklassa esitetyt korvaukset ja sakot(73) ovat "yksityisiä" seuraamuksia, joiden tarkoituksena on vahvistaa 4 ja 5 artiklassa määrättyjä velvoitteita. Seuraamuksissa mennään jälleen kerran siviilioikeudessa määrättyjä keinoja pitemmälle tapauksissa, joissa vähittäismyyjä rikkoo olutsopimusta. Ne todellakin lisätään vahingonkorvauksiin, joita vastaajana oleva osapuoli saattaa joutua maksamaan rikkomiseen osallistumista koskevassa kanteessa. Vaikka seuraamuksia ei ole sovellettu, osapuolet ovat viitanneet niihin useaan otteeseen(74).

3.1.2.2 Luxemburgilaisten ja ulkomaisten panimoiden välisen kilpailun rajoittaminen

(67) Panimoiden välisen sopimuksen tarkoituksena on rajoittaa kilpailua toisellakin tavalla: sen tarkoituksena on estää ulkomaisilta panimoilta pääsy Luxemburgin hotelli- ja ravintola-alalle. Kun ulkomainen panimo pyrkii käymään kauppaa yhden osapuolen kanssa sopimuksen tehneen anniskelupaikan kanssa, panimoiden välisen sopimuksen liitteenä olevassa toisessa julistuksessa(75) määrätään ensinnäkin osapuolten välisestä kuulemismenettelystä, jolla pyritään varaamaan kaupankäynnin etuoikeus "luxemburgilaiselle kollegalle", ja toiseksi - siinä tapauksessa, että kaupankäynti toteutuu - korvausjärjestelystä, jolla kaksi asianomaista osapuolta vaihtavat keskenään vähittäismyyjiä. Tällä osapuolten välisellä sopimuksella on tarkoitus estää ulkomaisia panimoita tekemästä yksinostosopimuksia luxemburgilaisten vähittäismyyjien kanssa.

(68) Tämän vahvistavat 19 päivänä maaliskuuta 1996 pidetyn sovittelutapaamisen pöytäkirjassa esitetyt luxemburgilaisten oluenpanijoiden liiton johtajan huomiot(76). "Tärkeintä on välttää ulkomaisten panimoiden tuleminen markkinoillemme". Vaikka nämä huomiot eivät sido osapuolia, ne on esitetty panimoiden välisen sopimuksen soveltamiseen liittyvässä kokouksessa. Ne on siis syytä ottaa huomioon tulkittaessa tätä sopimusta.

(69) Tätä panimoiden välisen sopimuksen toista tarkoitusta ei voi erottaa ensimmäisestä, sillä ulkomaisten panimoiden pääsyn rajoittaminen Luxemburgin hotelli- ja ravintola-alan markkinoille auttaa ylläpitämään sopimuspuolten välisten suhteiden tasapainoa. Kuten yhteisöjen tuomioistuin on jo todennut, tuonnille avoimilla markkinoilla kansallisen kartellin jäsenet voivat varmistaa kartellin tehokkuuden vain suojautumalla ulkomaiselta kilpailulta(77). Tässä tapauksessa suojaavat määräykset voidaan jakaa kahteen ryhmään. Ensinnäkin kuulemismenettely ja kaupankäynnin etuoikeusmenettely haittaavat ulkomaisten panimoiden kaupankäyntiä. Toiseksi näitä menettelyjä vahvistavat 11 artikla ja Battinin(78) harjoittamaa ulkomaisen oluen jakelua koskeva ensimmäinen liitteenä oleva julistus, jotka kieltävät osapuolia tekemästä yhteistyötä ulkomaisten panimoiden kanssa ja mahdollistavat niiden sulkemisen panimoiden välisen sopimuksen etujen ulkopuolelle.

(70) Tämä panimoiden välisen sopimuksen kahden tarkoituksen läheinen yhteys tulee ilmi etenkin kahdessa sopimuksen kohdassa. Ensinnäkin kuulemismenettelyyn ja kaupankäynnin etuoikeusmenettelyyn liittyy osapuolten välinen korvausjärjestely, jolla tasapainotetaan kullekin sopimuksen perusteella kuuluvien anniskelupaikkojen määrää. Toiseksi Battinin ulkomaisten oluiden jakelua koskevan julistuksen tavoitteena on ylläpitää "jakelun nykyistä tasapainoa", mikä viittaa siihen, että osapuolet katsoivat kyseisellä alalla vallinneen tietyn tasapainon, jota oli syytä suojella.

(71) Mitä taas tulee kaupankäynnin etuoikeusjärjestelmän väitettyä tehottomuutta koskevaan Wiltzin huomautukseen(79), komissio muistuttaa ensinnäkin, ettei sopimuksen tehokkuus ole ehtona EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan soveltamiselle. Toiseksi komissio huomauttaa, että vähittäismyyjien vapaudesta riippumatta kuulemismenettely auttoi varoittamaan osapuolia ulkomaisten panimoiden kaupankäyntihankkeista ja puuttumaan niihin. Osapuolet eivät olisi nauttineet tästä edusta tavallisissa kilpailuoloissa.

(72) Panimoiden välisen sopimuksen muut määräykset vahvistavat tätä toista rajoittamistarkoitusta. Sopimuksen 11 artiklassa tarjotaan mahdollisuus irtisanoa sellaisen sopimuspuolena olevan panimon sopimus, joka tekee yhteistyötä ulkomaisen panimon kanssa. Sen tarkoituksena on estää yhteistyötä, joka lisäisi kilpailevien tuotteiden tuontia. Wiltzin esittämästä huomautuksesta(80) huolimatta komissio katsoo, että tämä määräys - vaikka se ei ole itsessään rajoittava - saattaa vaikuttaa kielteisesti osapuolten toimintaan. Ulkomaisen panimon kanssa yhteistyötä suunnitteleva osapuoli tietää, että se saattaa tällä toiminnalla menettää panimoiden välisen sopimuksen suomat edut.

(73) Samalla tavoin Battinin ulkomaisen oluen jakelua koskevassa ensimmäisessä liitteenä olevassa julistuksessa(81) varataan osapuolille oikeus sulkea tämä panimo sopimuksen ulkopuolelle, jos sen ulkomaisen oluen jakelu muuttuu niin, että se "häiritsee nykyistä jakelun tasapainoa". Julistuksesta ilmenee osapuolten aikomus valvoa ulkomaisten oluiden jakelua Luxemburgin hotelli- ja ravintola-alalla.

3.1.3 TUNTUVA KILPAILUN RAJOITTAMINEN

(74) Bofferding ilmoittaa, ettei komissio ole todistanut kilpailun rajoitusten olevan tuntuvia(82). Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa ensinnäkin, että osapuolet ovat rajoittaneet panimoiden välisen sopimuksen soveltamisen Luxemburgin hotelli- ja ravintola-alaan. Tämä tarkoittaa, että ne katsoivat olevansa alalla riittävän tärkeässä asemassa ja alan kilpailuolosuhteiden olevan riittävän erilaiset kuin muilla aloilla ja naapurimaissa, jotta ne pystyivät varmistamaan panimoiden välisen sopimuksen tehokkuuden.

(75) Toiseksi, kun otetaan huomioon osapuolten oma tuotanto ja niiden harjoittama ulkomaisen oluen jakelu, ne pitävät hallussaan noin 85:tä prosenttia kyseisen alan oluen myynnistä(83). Lisäksi yli puolella Luxemburgin anniskelupaikoista on olutsopimus jonkin osapuolen kanssa(84). Komissio katsoo näin ollen, että panimoiden välinen sopimus saattoi rajoittaa tuntuvasti kilpailua tällä alalla.

(76) Merkityksellisten markkinoiden määritelmää koskeneesta Bofferdingin huomiosta(85) komissio muistuttaa, ettei taloudellisen yhteyden ja merkityksellisten markkinoiden rakenteen huomioiminen ole tarpeellista, kun kyse on sopimuksesta, joka sisältää ilmeisiä kilpailun rajoituksia, kuten markkinoiden jakamista(86).

3.1.4 TUNTUVA VAIKUTUS JÄSENVALTIOIDEN VÄLISEEN KAUPPAAN

(77) Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yritysten välisen sopimuksen voidaan katsoa vaikuttavan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, jos erilaisten oikeudellisten tai tosiasiallisten seikkojen perusteella on riittävästi aihetta epäillä, että se voi vaikuttaa suoraan tai välillisesti, tosiasiallisesti tai mahdollisesti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan tavalla, joka saattaa haitata valtioiden välisten yhtenäismarkkinoiden tavoitteiden toteutumista(87).

(78) Panimoiden välisellä sopimuksella voidaan katsoa olevan tällainen vaikutus Luxemburgin ja muiden jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Yksi panimoiden välisen sopimuksen tarkoituksista on juuri rajoittaa muissa jäsenvaltioissa toimivien ulkomaisten panimoiden pääsyä Luxemburgin hotelli- ja ravintola-alalle(88). Tätä varten sopimus sisältää suojaavan määräyksen, joka varaa kaupankäynnin etuoikeuden sopimuspuolina oleville panimoille(89), sekä lausekkeen, jolla rajoitetaan ulkomaisten panimoiden kanssa tehtävää yhteistyötä(90). Tarkoituksena on siis säilyttää ennallaan tilanne, joka vallitsee muista jäsenvaltioista Luxemburgin hotelli- ja ravintola-alalle suuntautuvassa oluen myynnissä, ja näin eristää kansalliset markkinat. Tässä yhteydessä on muistutettava, että kaikki Luxemburgin tärkeimmät panimoyritykset ovat osallistuneet panimoiden väliseen sopimukseen ja että nämä yritykset pitävät hallussaan noin 85:tä prosenttia Luxemburgin hotelli- ja ravintola-alan oluen myynnistä(91).

(79) Todellisten vaikutusten puutetta koskevista Bofferdingin ja Wiltzin huomautuksista(92) komissio muistuttaa, ettei EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa vaadita todistamaan, että sopimus on vaikuttanut tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, vaan riittää, että osoitetaan sopimuksen voivan vaikuttaa tällä tavoin(93). Komissio ei väitä, että panimoiden välisellä sopimuksella olisi ollut todellisia vaikutuksia jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Se väittää kuitenkin, että kun otetaan huomioon sopimuksen määräykset ja osapuolien asema Luxemburgin hotelli- ja ravintola-alalla, panimoiden välinen sopimus on voinut vaikuttaa tuntuvasti tähän kauppaan.

(80) Kun tarkastellaan Bofferdingin huomautusta, ettei sopimus voinut vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan(94), komissio muistuttaa ensin, että vaikka sopimus koskisi vain tuotteiden markkinointia yhdessä ainoassa jäsenvaltiossa, se voi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan(95). Tässä tapauksessa komissio katsoo, että panimoiden välisessä sopimuksessa ulkomaisiin panimoihin kohdistetut määräykset osoittavat selkeästi kansallisten markkinoiden mahdollisen eristämisen(96).

(81) Puhuttaessa sopimuspuolina olevien panimoiden vähittäismyyjien suhteen asettamien rajoitusten mahdollisista vaikutuksista valtioiden väliseen kauppaan on syytä muistuttaa ensinnäkin, ettei EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa vaadita suinkaan, että minkä tahansa yksittäisen sopimuslausekkeen on voitava vaikuttaa valtioiden väliseen kauppaan vaan sopimuksen vaikutuksia on tarkasteltava kokonaisuutena(97). Toiseksi on mahdotonta erottaa toisistaan niitä panimoiden välisen sopimuksen rajoituksia, joilla pyritään ylläpitämään osapuolien asiakaskunta, niistä, joilla pyritään haittaamaan ulkomaisten panimoiden pääsyä markkinoille. Kuten aiemmin on todettu(98), nämä kaksi rajoitustyyppiä ovat riippuvaisia toisistaan. Kun otetaan huomioon, että sopimuspuolina olevien panimoiden vähittäismyyjien suhteen asettamien rajoitusten tarkoituksena on osapuolien asiakaskunnan ylläpitäminen, rajoitukset tarjoavat osapuolille edun, jota ulkomaiset panimot eivät saa. Tämä kansallisten panimoiden eduksi tapahtuva syrjintä on omiaan vaikuttamaan muista jäsenvaltioista tälle alalle suuntautuvaan kauppaan.

3.1.5 DE MINIMIS -TIEDONANTO

(82) Komissio katsoo, toisin kuin osapuolet(99), ettei niihin voida soveltaa de minimis -tiedonantoa kahdesta syystä. Ensinnäkin panimoiden välistä sopimusta ei voida pitää pk-yritysten välisenä sopimuksena, sillä Diekirch ja Mousel eivät täytä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä 3 päivänä huhtikuuta 1996 annetussa komission suosituksessa(100) esitettyjä ehtoja. Jotta yritys täyttäisi tämän määritelmän, 25 prosenttia tai enemmän sen pääomasta ei saa olla sellaisen yrityksen omistuksessa, joka ei täytä pk-yrityksen määritelmää. Interbrew-yhtymä on kuitenkin omistanut ainakin [...] prosenttia Diekirchin pääomasta tammikuusta 1986 lähtien, eli kolmea ensimmäistä kuukautta lukuun ottamatta koko panimoiden välisen sopimuksen voimassaolon ajan. Interbrew on myös omistanut syyskuusta 1999 lähtien vähintään [...] prosenttia Mouselin pääomasta. Kun pk-yritykset tekevät kilpailua rajoittavan sopimuksen suurempien yritysten kanssa, sopimukseen ei voida soveltaa de minimis -tiedonannon 19 kohdassa mainittua poikkeusta.

(83) De minimis -tiedonannon 9 kohdassa esitetyistä raja-arvoista on syytä muistuttaa, että tiedonannon 11 kohdan mukaan EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa voidaan soveltaa näiden raja-arvojen alapuolella, kun kyse on horisontaalisesta sopimuksesta. Tällaisessa tapauksessa komissio varaa oikeuden puuttua asiaan etenkin, jos sopimus haittaa sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa. Yksi panimoiden välisen sopimuksen tarkoituksista on kuitenkin - kuten aiemmin on osoitettu - eristää Luxemburgin markkinat, mikä on yhtenäismarkkinoiden periaatteiden vastaista.

(84) Rajoittamatta johdanto-osan 82 kappaleessa esitettyjä huomioita, komissiolla on lisäksi oikeus puuttua sellaisiin pk-yritysten välisiin sopimuksiin, jotka "vaikuttavat merkityksellisten markkinoiden olennaiseen osaan"(101). Panimoiden välisessä sopimuksessa esitetyt rajoitukset (asiakaskunnan jako ja kotimaanmarkkinoiden eristäminen) ovat luonteeltaan merkittäviä. Panimoiden välinen sopimus koskee kyseistä alaa koko Luxemburgin alueella, eli se muodostaa merkittävän osan markkinoista näiden markkinoiden maantieteellisistä rajoista riippumatta. Komissio katsoo näin ollen, että sillä on oikeus puuttua panimoiden väliseen sopimukseen.

(85) Johtopäätöksenä voidaan todeta, että panimoiden välisen sopimuksen tarkoituksena on rajoittaa kilpailua Luxemburgin hotelli- ja ravintola-alan olutmarkkinoilla, ja se on omiaan vaikuttamaan tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Näin ollen sitä koskee EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa esitetty kielto.

3.2 RIKKOMISEN KESTO

(86) Panimoiden välinen sopimus tehtiin 8 päivänä lokakuuta 1985. Sopimuksen 12 artiklan mukaan se on voimassa toistaiseksi, ja osapuolet voivat irtisanoutua siitä vain antamalla 12 kuukautta aikaisemmin ennakkoilmoituksen(102). Komission lähetettyä lokakuussa 2000 kyseistä asiaa koskevan väitetiedoksiannon kaikki osapuolet Battinia lukuun ottamatta ilmoittivat komissiolle, että ne olivat lähettäneet muille osapuolille kirjeen, jossa ne irtisanoutuivat virallisesti panimoiden välisestä sopimuksesta. Panimoiden välinen sopimus pysyi siis virallisesti voimassa lokakuuhun 2000 saakka. Interbrew ilmoitti kuitenkin komissiolle 16 päivänä helmikuuta 2000, että se oli antanut tytäryhtiöilleen Mouselille ja Diekirchille ohjeen lopettaa sopimuksen täytäntöönpano. Komissio toteaa näin ollen kaikkien osapuolien eduksi, että rikkominen loppui tuona päivänä. Se kesti siis yli 14 vuotta.

3.3 YRITYKSET, JOILLE TÄMÄ PÄÄTÖS OSOITETAAN

(87) Tämä päätös osoitetaan rikkomiseen suoraan osallistuneille yrityksille eli panimoiden välisen sopimuksen osapuolille. Diekirchin ja Mouselin sulautumisen(103) sekä Mouselin toiminimen muuttumisen johdosta päätös osoitetaan Brasserie de Luxembourg Mousel-Diekirch -panimolle siltä osin, kuin se kohdistuu Diekirchiin ja Mouseliin.

3.4 ASETUKSEN N:O 17 15 ARTIKLAN 2 KOHDAN SOVELTAMINEN

(88) Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan nojalla komissio voi määrätä sakkoja artiklassa esitetyissä rajoissa, kun yritykset tahallaan tai tuottamuksesta rikkovat EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa.

3.4.1 SAKON MÄÄRÄÄMINEN

(89) Yhteisön kilpailusääntöjen rikkomisen katsotaan tapahtuneen tahallisesti, jos asianomaiset ovat tietoisia, että kyseisen teon tarkoituksena tai seurauksena on kilpailun rajoittaminen. Sillä ei ole suurta merkitystä, ovatko ne lisäksi tienneet rikkovansa perustamissopimuksen määräystä(104). Komissio katsoo, etteivät osapuolet voineet olla tietämättä panimoiden välisessä sopimuksessa ulkomaisiin panimoihin kohdistettujen määräysten rajoittamistarkoituksesta. Osapuolet eivät ole myöskään esittäneet mitään oikeutusta näille määräyksille. Sen sijaan olutsopimusten vastavuoroisesta noudattamisesta seuranneet sopimuspuolina olevien panimoiden väliset rajoitukset ovat sopimuksen teosta maaliskuuhun 1996 saakka voineet johtua hintojen tai määrien määrittelemättömyyttä koskeneen luxemburgilaisen oikeuskäytännön aiheuttamasta oikeusvarmuuden puutteesta(105). Peruste on kuitenkin poistunut maaliskuussa 1996, jolloin oikeuskäytäntöä muutettiin.

(90) Komissio katsoo siis, että osapuolten rikkominen on ollut tahallista, vaikka luxemburgilainen oikeuskäytäntö on saattanut lieventää joidenkin lausekkeiden rikkovaa luonnetta tiettynä ajanjaksona.

3.4.2 SAKON SUURUUS

(91) Sakon suuruuden määrittelemisessä komission on otettava huomioon kaikki asiaankuuluvat tekijät, muun muassa rikkomisen vakavuus ja kesto.

3.4.2.1 Rikkomisen vakavuus

(92) Rikkomisen vakavuuden määrittelemisessä komissio ottaa huomioon sen luonteen, sen konkreettiset vaikutukset markkinoille silloin, kun ne voidaan mitata, ja merkityksellisten maantieteellisten markkinoiden laajuuden. Tässä tapauksessa rikkomisen tavoitteena oli asiakaskuntien ja siten tärkeimpien Luxemburgissa toimivien panimoyritysten markkinaosuuksien ylläpitäminen sekä rajoittaa ulkomaisten panimoiden pääsyä Luxemburgin hotelli- ja ravintola-alalle. Kyseessä on siis yksi vakavimmista perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan rikkomisista. Rikkomisen laajuus rajoittuu kuitenkin hotelli- ja ravintola-alaan ja anniskelupaikkoihin, jotka ovat tehneet yksinostosopimuksen osapuolten kanssa(106). Komission hallussa olevien todisteiden perusteella ei kuitenkaan voida osoittaa, että ulkomaisiin panimoihin kohdistunutta rajoitusta olisi pantu täytäntöön. Lopuksi todettakoon, ettei panimoiden välistä sopimusta ole sovellettu kuin Luxemburgissa. Tämän jäsenvaltion alue on suhteellisen pieni, ja sen markkinat ovat oluen kokonaiskulutuksen kannalta yhteisön pienimmät.

(93) Komissio pitää näin ollen rikkomista vakavana.

(94) On myös syytä ottaa huomioon yritysten todellinen taloudellinen kyky tuottaa merkittävää haittaa muille toimijoille, etenkin kuluttajille, samalla kun sakko on määrättävä riittävän suureksi, jotta se vaikuttaa tehokkaasti.

(95) Silloin kun asianomaisten yritysten kokojen välillä on huomattavaa eroa, sakon suuruus on painotettava siten, että otetaan huomioon kunkin yrityksen rikkomisen vaikutus kilpailuun. Wiltzin ja Battinin myynnit Luxemburgin hotelli- ja ravintola-alalla ovat yli kymmenen kertaa pienemmät kuin Bofferdingin myynti, joka on puolestaan vain 60 prosenttia Brasserie de Luxembourgin myynnistä tällä alalla(107). Asianomaiset yritykset on siis jaettava kolmeen ryhmään sen mukaan, mikä on niiden merkitys kyseisellä alalla, ja rikkomisen vakavuuden perusteella kullekin ryhmälle on määrättävä seuraavat sakot:

>TAULUKON PAIKKA>

(96) Komissio toteaa, että Brasserie de Luxembourg kuuluu Interbrew-yhtymään, joka on yksi maailman suurimmista panimoalan konserneista. Jotta varmistetaan, että sakon pelotevaikutus on riittävä, ja otetaan huomioon se, että suurilla yrityksillä on oikeudellista ja taloudellista asiantuntemusta ja resursseja, joiden avulla ne voivat arvioida toimintansa sääntöjenvastaisuutta ja siitä johtuvia kilpailuoikeudellisia seuraamuksia, komissio katsoo, että johdanto-osan 95 kappaleessa vahvistettua sakon määrää on syytä korottaa 3 prosenttia. Brasserie de Luxembourgille rikkomisen vakavuuden perusteella määrättävä sakko on siis 1500000 euroa.

3.4.2.2 Rikkomisen kesto

(97) Rikkominen kesti yli 14 vuotta(108). Se jatkui siis pitkään. Komissio katsoo, että tämä oikeuttaa perusmäärän korottamisen 100 prosentilla.

(98)

>TAULUKON PAIKKA>

3.4.2.3 Raskauttavat ja lieventävät seikat

(99) Komissio katsoo, ettei tässä asiassa ole raskauttavia seikkoja.

(100) Lieventävistä seikoista voidaan todeta, että luxemburgilainen oikeuskäytäntö, joka asetti kyseenalaiseksi joidenkin olutsopimusten pätevyyden, on saattanut sopimuksen teon ja maaliskuun 1996 (jolloin oikeuskäytäntöä muutettiin) välisenä aikana lieventää olutsopimusten vastavuoroiseen noudattamiseen liittyviä rajoituksia koskeneen rikkomisen vakavuutta. Yrityksille määrättyä sakkoa on siis syytä alentaa 20 prosenttia.

(101)

>TAULUKON PAIKKA>

3.4.3 SAKKOJEN MÄÄRÄÄMÄTTÄ JÄTTÄMISESTÄ TAI LIEVENTÄMISESTÄ ANNETTU KOMISSION TIEDONANTO

(102) Brasserie de Luxembourg (entiset Mousel ja Diekirch) sekä sen emoyhtiö Interbrew ovat vedonneet sakkojen määräämättä jättämisestä tai lieventämisestä annettuun komission tiedonantoon, ja ne vakuuttavat täyttävänsä ehdot, joiden mukaan niiden sakkoja voidaan alentaa 75 prosenttia tai ne voidaan jopa jättää kokonaan määräämättä kyseisen tiedonannon B jakson nojalla.

(103) Ensinnäkin Interbrew ilmoitti komissiolle panimoiden välisen sopimuksen olemassaolosta jo ennen kuin komissio tarkisti asian ja ennen kuin komissiolla oli muita tietoja tästä sopimuksesta(109).

(104) Toiseksi, kun Interbrew lähetti komissiolle sopimustekstin, se oli ensimmäinen yritys, joka toimitti todistusaineistoa sopimuksen olemassaolosta.

(105) Kolmanneksi Diekirch ja Mousel lopettivat osallistumisen laittomaan toimintaan ennen kuin komissio sai asiasta tiedon. Samalla kun Interbrew ilmoitti komissiolle panimoiden välisen sopimuksen olemassaolosta, se vahvisti ryhtyneensä tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta sen tytäryhtiöt lopettaisivat sen täytäntöönpanon.

(106) Neljänneksi Interbrew toimitti komissiolle kaikki sen tytäryhtiöiden, Mouselin ja Diekirchin, hallussa olleet panimoiden väliseen sopimukseen liittyneet todisteet, mikä oli enemmän kuin tiedot, joita komission tietopyynnöissä pyydettiin. Lisäksi se on tehnyt tutkinnassa koko ajan täydellistä yhteistyötä, eikä se ole kiistänyt niiden seikkojen todenperäisyyttä, josta osapuolina olevia yrityksiä syytettiin väitetiedoksiannossa.

(107) Ei ole myöskään mitään merkkejä siitä, että Interbrew tai sen tytäryhtiöt olisivat pakottaneet jonkin yrityksen osallistumaan sopimukseen tai että ne olisivat toimineet alkuunpanijoina tai olleet merkittävässä asemassa laittomassa toiminnassa.

(108) Komissio katsoo näin ollen, että Brasserie de Luxembourg täyttää sakkojen määräämättä jättämisestä tai lieventämisestä annetun komission tiedonannon B jaksossa esitetyt ehdot, eikä yritykselle ole syytä määrätä sakkoja.

3.4.4 SAKKOJEN LOPULLINEN MÄÄRÄ

(109)

>TAULUKON PAIKKA>

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Brasserie de Diekirch, Brasseries Réunies de Luxembourg Mousel et Clausen, Brasserie Nationale-Bofferding, Brasserie de Wiltz ja Brasserie Battin ovat rikkoneet perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa tekemällä sopimuksen, jonka tarkoituksena oli ylläpitää kunkin asiakaskunta Luxemburgin hotelli- ja ravintola-alalla ja haitata ulkomaisten panimoiden pääsyä tälle alalle.

Rikkominen kesti lokakuusta 1985 helmikuuhun 2000.

2 artikla

>TAULUKON PAIKKA>

3 artikla

Sakot on maksettava kolmen kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksiantamisesta seuraavalle pankkitilille:

tilinumero 642-0029000-95

Commission européenne - Europese Commissie

Banco Bilbao Vizcaya Argentaria (BBVA)

IBAN Code: BE76 6420 0290 0095

SWIFT Code: BBVABEBB

Avenue des Arts - Kunstlaan 43

B-1040 Bruxelles/Brussel

Kolmen kuukauden määräajan jälkeen aletaan periä korkoa, jota Euroopan keskuspankki sovelsi perusrahoitusoperaatioihinsa sen kuukauden ensimmäisenä työpäivänä, jona tämä päätös on tehty. Korkoon lisätään 3,5 prosenttiyksikköä.

4 artikla

Tämä päätös osoitetaan seuraaville yrityksille:

1. Brasserie de Luxembourg Mousel-Diekirch SA, 2, rue de la Tour Jacob, L-1831 Luxembourg, Grand-Duché de Luxembourg

2. SA Brasserie Nationale-Bofferding, 2, boulevard J. F. Kennedy, L-4901 Bascharage, Grand-Duché de Luxembourg

3. Brasserie de Wiltz, 14, rue Joseph Simon, L-9550 Wiltz, Grand-Duché de Luxembourg

4. Brasserie Battin, 22, boulevard J. F. Kennedy, 4170 Esch/Alzette, Grand-Duché de Luxembourg.

Päätöksen täytäntöönpanoon sovelletaan EY:n perustamissopimuksen 256 artiklaa.

Tehty Brysselissä 5 päivänä joulukuuta 2001.

Komission puolesta

Mario Monti

Komission jäsen

(1) EYVL 13, 21.2.1962, s. 204/62.

(2) EYVL L 148, 15.6.1999, s. 5.

(3) EYVL L 354, 30.12.1998, s. 18.

(4) Asiakirja nro 37800, s. 15-23.

(5) EYVL C 207, 18.7.1996, s. 4.

(6) Asianomainen yritys pitää näitä tietoja liikesalaisuuksina.

(7) Hotelli-, ravintola- ja kahvila-ala.

(8) Lähde:

Bofferdingin 13.3.2000 ja 10.5.2000 toimittamat vastaukset.

(9) Lähde:

Diekirchin 8.3.2000 ja 3.5.2000 toimittamat vastaukset.

(10) Lähde:

Mouselin 8.3.2000 ja 3.5.2000 toimittamat vastaukset.

(11) Lähde:

Wiltzin 8.3.2000 ja 2.5.2000 toimittamat vastaukset.

(12) Lähde:

Battinin 10.3.2000 ja 9.5.2000 toimittamat vastaukset.

(13) Lähde:

alaviitteissä 7-12 mainitut osapuolten vastaukset.

(14) Lähde:

Bofferdingin 10.5.2000 toimittama vastaus (asiakirja nro 37800, s. 680-681).

(15) Katso edellä johdanto-osan 3 kappaleessa mainitut luvut.

(16) Lähteet:

Bofferdingin 10.5.2000 toimittama vastaus, jota tukevat Diekirchin 2.8.2000 (asiakirja nro 37800, s. 1109) ja Wiltzin 2.5.2000 (asiakirja nro 37800, s. 693) toimittamat vastaukset.

(17) Lähde:

Bofferdingin arvio vastauksessa, jonka se toimitti 3.4.2001 kysymyksiin, jotka komissio esitti 13.3.2001 pidetyn kuulemistilaisuuden jälkeen.

(18) Lähde:

alaviitteissä 7-12 mainitut osapuolten vastaukset, ja luxemburgilaisten oluenpanijoiden liiton (Fédération des Brasseurs Luxembourgeois) 22.5.2000 (asiakirja nro 37800, s. 699-701) toimittama vastaus. Vain yksi osapuoli, Battin, arvioi Luxemburgin anniskelupaikkojen määräksi noin 2200.

(19) Asiakirja N:o 37800, s. 616-618.

(20) Asiakirja N:o 37800, s. 620-624.

(21) Anniskelupaikan toimilupa.

(22) Asiakirja N:o 37800, s. 628.

(23) Lähde:

Interbrewin asianajajien kirje, 23.3.2000 (asiakirja nro 37800, s. 476-477).

(24) Asiakirja nro 37800, s. 20.

(25) Asiakirja nro 37800, s. 21.

(26) Ks. johdanto-osan 13 kappale.

(27) Asiakirja nro 37800, s. 249-250.

(28) Asiakirja nro 37800, s. 449.

(29) Asiakirja nro 37800, s. 131.

(30) Asiakirja nro 37800, s. 132.

(31) Battinin 10.3.2000 lähettämä vastaus.

(32) Bofferdingin 13.3.2000 lähettämä vastaus.

(33) Diekirchin 13.3.2000 lähettämä vastaus.

(34) Bofferdingin 13.3.2000 lähettämä vastaus.

(35) Asiakirja nro 37800, s. 70-71.

(36) Asiakirja nro 37800, s. 216.

(37) Asiakirja nro 37800, s. 252.

(38) Asiakirja nro 37800, s. 337-338.

(39) Asiakirja nro 37800, s. 339.

(40) Ks. panimoiden välisen sopimuksen irtisanomismenettelyyn liittyvä 17 kohta.

(41) Ks. johdanto-osan 2 kappale.

(42) Ks. johdanto-osan 9 kappale.

(43) Cour de Cassationin 1.12.1995 antamat tuomiot asioissa Atlantique de Téléphone v. Sunaco, Cofratel vastaan Bechtel France, Vassali vastaan Gagnaire ja Société Le Montparnasse v. GST Alcatel Bretagne, Gazette du Palais, 8.12.1995.

(44) Tribunal d'arrondissement de Luxembourgin kaupallinen tuomio II N:o 180/96 asiassa Brasserie Nationale v. Jacoby, 6.3.1996.

(45) Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa 96-102, 104, 105, 108 ja 110/82, IAZ International Belgium ym., v. komissio, 8.11.1983 antama tuomio (Kok. 1983, s. 3369, 23-25 kohta).

(46) Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeuasasteen tuomioistuimen asiassa T-62/98, Volkswagen v. komissio, 6.7.2000 antama tuomio (Kok. 2000, s. II-2707, 178 kohta).

(47) Ks. johdanto-osan 25 kappale.

(48) EYVL C 372, 9.12.1997, s. 13.

(49) Ks. johdanto-osan 11 kappale.

(50) Ks. 9 kappaleessa esitetty tulkinta, josta sopimuspuolet sopivat 7. lokakuuta 1986 ja 2. joulukuuta 1986 pidetyissä kokouksissa.

(51) Ks. 29 kappale.

(52) Ks. 8 kappale.

(53) Ks. 30 kappale.

(54) Ks. 31 kappale.

(55) Ks. 30 kappale.

(56) Ks. 30 kappale.

(57) Ks. Bofferdingin asianajajan 19.8.1996 lähettämä kirje, asiakirja nro 37800, s. 324.

(58) Asiakirja nro 37800, s. 406 ja 418.

(59) Ks. 31 kappale.

(60) Ks. esimerkiksi Bofferdingin yksinostosopimukset, asiakirja nro 37800, s. 126-130 ja 145-149, Diekirchin lisäsopimus joulukuulta 1988, asiakirja nro 37800, s. 199-200, sekä Diekirchin toimitussopimus, asiakirja nro 37800, s. 342-347.

(61) EYVL L 173, 30.6.1983, s. 5.

(62) EYVL L 214, 6.8.1997, s. 27.

(63) Ks. 32 kappale.

(64) Ks. 33 kappale.

(65) Yhteisöjen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa 240, 241, 242, 261, 262, 268 ja 269/82, Stichting Sigarettenindustrie ym. v. komissio, 10.12.1985 antama tuomio (Kok. 1985, s. 3831).

(66) Ks. 17 kappale.

(67) Ks. aiemmin mainittu IAZ-tuomio, 25 kappale.

(68) Yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-126/97, Eco Swiss China Time v. Benetton International, 1.6.1999 antama tuomio (Kok. 1999, s. I-3055, 39 kappale).

(69) Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-374/94, European Night Services ym. v. komissio, 15.9.1998 antama tuomio (Kok. 1998, s. II-3141, 136 kappale).

(70) Ks. 25 kappale.

(71) Ks. 23 kappale.

(72) Ks. 20 kappale.

(73) Ks. 13 ja 14 kappale.

(74) Ks. 24 kappaleessa mainitut esimerkit.

(75) Ks. 19 kappale.

(76) Ks. 25 kappale.

(77) Yhteisöjen tuomioistuimen asiassa 246/86, SC Belasco ym. v. komissio, 11.7.1989 antama tuomio (Kok. 1989, s. 2117, 34 kappale).

(78) Ks. 18 kappale.

(79) Ks. 36 kappale.

(80) Ks. 37 kappale.

(81) Ks. 18 kappale.

(82) Ks. 38 kappale.

(83) Ks. 5 kappale.

(84) Ks. 6 kappale.

(85) Ks. 38 kappale.

(86) Ks. mainittu tuomio asiassa European Night Services, 136 kappale.

(87) Yhteisöjen tuomioistuimen asiassa 42/84, Remia ym. v. komissio, 11.7.1985 antama tuomio (Kok. 1985, s. 2545, 22 kohta).

(88) Ks. 67-73 kappale.

(89) Ks. 19 kappale.

(90) Ks. 16 kappale.

(91) Ks. 5 kappale.

(92) Ks. 42 kappale.

(93) Yhteisöjen tuomioistuimen asiassa 19/77, Miller International Schallplatten GmbH v. komissio, 1.2.1978 antama tuomio (Kok. 1978, s. 131, 15 kohta), ja yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen yhdistetyissä asioissa T-202, 204, 207/98, Tate & Lyle ym. v. komissio, antama tuomio (ei vielä julkaistu, 84 kohta).

(94) Ks. 43 kappale.

(95) Ks. mainittu tuomio asiassa Belasco.

(96) Ks. 78 kappale.

(97) Yhteisöjen tuomioistuimen asiassa 193/83, Windsurfing International v. komissio, 25.2.1986 antama tuomio (Kok. 1986, s. 611, 96 kohta).

(98) Ks. 69 ja 70 kappale.

(99) Ks. 39 kappale.

(100) EYVL L 107, 30.4.1996, s. 4.

(101) De minimis -tiedonannon 20 kohta.

(102) Ks. 17 kappale.

(103) Ks. 4 kappale.

(104) Ks. Miller-tapauksessa annetun tuomion 18 kappale ja Tate & Lyle -tapauksessa annetun tuomion 127 kappale.

(105) Ks. 30 kappale.

(106) Ks. 6 kappale.

(107) Ks. 3 kappale.

(108) Ks. 86 kappale.

(109) Ks. 2 kappale.