EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 32002A0226(02)

Neuvoston lausunto, annettu 12 päivänä helmikuuta 2002, Irlannin vuoden 2001 vakausohjelman päivityksestä vuosiksi 2002-2004

EYVL C 51, 26.2.2002, p. 2–3 (ES, DA, DE, EL, EN, FR, IT, NL, PT, FI, SV)

Legal status of the document In force

32002A0226(02)

Neuvoston lausunto, annettu 12 päivänä helmikuuta 2002, Irlannin vuoden 2001 vakausohjelman päivityksestä vuosiksi 2002-2004

Virallinen lehti nro C 051 , 26/02/2002 s. 0002 - 0003


Neuvoston lausunto,

annettu 12 päivänä helmikuuta 2002,

Irlannin vuoden 2001 vakausohjelman päivityksestä vuosiksi 2002-2004

(2002/C 51/02)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka,

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja yhteensovittamisen tehostamisesta 7 päivänä heinäkuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97(1) ja erityisesti sen 5 artiklan 3 kohdan,

ottaa huomioon komission suosituksen,

on kuullut talous- ja rahoituskomiteaa,

ANTAA SEURAAVAN LAUSUNNON:

Neuvosto tarkasteli 12 päivänä helmikuuta 2002 Irlannin vuonna 2001 tarkistettua vakausohjelmaa, joka kattaa vuodet 2002-2004. Tarkistettu ohjelma on pääosin vakaus- ja lähentymisohjelmien sisällöstä ja muodosta annettujen käytännesääntöjen(2) mukainen, vaikka jotkin tiedot eivät olekaan EU:n normien mukaisia. Neuvosto toteaa, että ohjelman makrotaloudellisessa skenaariossa ennustetaan BKT:n määrän kasvun hidastumista vuoden 2000 ennätysnopeasta 11,5 prosentista hieman alle 7 prosenttiin vuonna 2001 ja edelleen alle 4 prosenttiin vuonna 2002 sekä talouden elpymistä vuosina 2003 ja 2004 keskipitkän aikavälin kestävään kasvuvauhtiinsa, noin 5-6 prosenttiin.

Julkisyhteisöjen ylijäämän odotetaan vuonna 2001 olevan lähes 1,5 prosenttia suhteessa BKT:hen eli yli 2,5 prosenttiyksikköä pienempi kuin talousarviossa, ja tämä pannaan suurelta osin talouskasvun hidastumisen syyksi. Neuvosto pahoittelee sitä, että tämä tavoitteista jääminen on ilmeisesti johtanut julkisen talouden rahoitusaseman ennustetun uran laskemiseen alemmaksi uudessa ohjelmassa vuodesta 2002 lähtien. Neuvosto toteaa, että tarkistetussa ohjelmassa julkisen talouden kehitys ei vastaa aiempaa käytäntöä, johon kuuluivat suuret ylijäämät ja velkasuhteen jatkuva supistuminen. Tarkistetussa ohjelmassa asetetaan tavoitteeksi 0,7 prosentin ylijäämä suhteessa BKT:hen vuonna 2002 (0,2 prosenttia suhteessa BKT:hen, jos jätetään huomiotta keskuspankilta tapahtuva siirto talousarvioon, joka todennäköisesti ei kelpaa hyvityseräksi), ja sitten pieni alijäämä, joka olisi 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2003 ja 0,6 prosenttia vuonna 2004. Velkasuhteen odotetaan vakiintuvan hyvin alhaiseen 34 prosentin tasoon. Neuvosto toteaa huolestuneena, että rahoitusaseman kääntyminen hieman alijäämäiseksi tapahtuu vuosina 2003-2004, jolloin talouden ennustetaan elpyvän keskipitkän aikavälin kestävään kasvuvauhtiin. Neuvosto myöntää kuitenkin, että nämä alijäämät merkitsevät huomattavia ehdollisia "teknisiä varauksia" määrittelemättömien tulevaisuudessa toteutettavien talousarviotoimenpiteiden varalle ja entistä suurempia varotoimenpiteitä "odottamattomien tapahtumien varalta".

Neuvosto panee merkille, että vakausohjelmassa esitettyjen ennusteiden mukaan kokonaistulosuhde laskee kauden aikana (vaikka verorasitus pysyy suunnilleen ennallaan), kun taas menosuhde kasvaa tasaisesti (varotoimet huomioon ottaen). Neuvosto varoittaa, että juoksevien ja pääomamenojen viimeaikaista kasvuvauhtia, jolla pyritään täyttämään infrastruktuuritarpeita ja poistamaan julkisten palvelujen puutteita, ei voida pitää yllä toteuttamatta tarvittavia toimia myös tulopuolella.

Neuvosto piti aiemmissa vakausohjelmissa esitettyjä julkisen talouden ennusteita täysin vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimusten mukaisina, mutta varoittaa nyt, että uuden ohjelman ennusteet, mukaan lukien niiden arviointi suhdannekorjattuna, merkitsevät ehkä poikkeamista sopimuksen "lähellä tasapainoa" -tavoitteesta vuodesta 2003 alkaen. Jos vuosien 2003-2004 tavoitteisiin sisältyviä varauksia ei käytetä, "lähellä tasapainoa" -tavoite täyttyisi suunnilleen koko ohjelmakauden ajan. Sen vuoksi neuvosto kehottaa Irlannin viranomaisia varmistamaan, että sopimusta noudatetaan koko ohjelmakauden ajan. Neuvosto toteaa, että varmuusmarginaalin avulla vältetään alijäämän 3 prosentin viitearvon ylittäminen suhteessa BKT:hen koko ohjelmakauden aikana.

Neuvosto muistuttaa korostaneensa Irlannin talouden ja julkisen talouden kehityksestä 6 päivänä joulukuuta 2001 esittämissään päätelmissä, jotka seurasivat 12 päivänä helmikuuta 2001 annettua suositusta(3), tarvetta jatkuvaan valppauteen finanssipolitiikan virityksessä erityisesti ylikuumenemisesta saadun kokemuksen vuoksi. Neuvosto korosti päätelmissä erityisesti neutraalin talousarvion tekemistä vuodeksi 2002. Tarkistetun ohjelman tavoitteiden perusteella vuoden 2002 rakenteellisen rahoitusaseman muutos viittaa laajasti ottaen neutraaliin finanssipolitiikan viritykseen, mikä on marraskuun päätelmien mukaista. Neuvosto toteaa, että julkisyhteisöjen rahoitusasematavoitteeseen vuonna 2002 liittyy eräitä riskejä. Neuvosto kehottaa Irlannin viranomaisia varmistamaan, että vuoden 2002 finanssipolitiikan viritys on yleisesti ottaen neutraali.

Neuvosto pitää tervetulleena kahdella tärkeällä alalla, verouudistuksessa ja infrastruktuuri-investoinneissa, tapahtunutta edistystä tarjontarajoitteiden lieventämiseksi tarkistetussa ohjelmassa kuvatulla tavalla. Neuvosto pahoittelee kuitenkin, että uudessa tarkistuksessa ei esitetä suunnitelmaa keskipitkän aikavälin säännöstön laatimisesta julkisia menoja ohjaamaan tai menojen hillintää valvomaan. Neuvosto suosittaa Irlannin viranomaisille näiden kysymysten ratkaisemista kiireellisesti, kuten vuonna 2001 hyväksytyissä talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa pyydettiin.

Neuvosto katsoo Irlannin pystyvän selviytymään hyvin väestön ikääntymisestä julkiselle taloudelle aiheutuvista seuraamuksista. Julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä ei kuitenkaan ole syytä pitää selviönä, sillä eläkkeisiin ja terveydenhoitoon suuntautuvien julkisten menojen odotetaan kasvavan lähivuosikymmeninä tuntuvasti. Jos ohjelmassa ennustettu rakenteellinen alijäämä toteutuu, se merkitsee pysähdystä julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyden viimeaikaisissa edistysaskelissa. Neuvosto toteaa kuitenkin tyytyväisenä, että väestön ikääntymiseen varaudutaan laajapohjaisella strategialla, ja erityisesti, että kansalliseen eläkerahastoon siirretään edelleen vuosittain varoja 1 prosentti suhteessa bruttokansantuotteeseen.

(1) EYVL L 209, 2.8.1997.

(2) Ecofin-neuvoston 10.7.2001 hyväksymä talous- ja rahoituskomitean tarkistettu lausunto vakaus- ja lähentymisohjelmien sisällöstä ja muodosta.

(3) EYVL L 69, 10.3.2001.

Top