32001R0900

Neuvoston asetus (EY) N:o 900/2001,

annettu 7 päivänä toukokuuta 2001,

lopullisten polkumyyntitullien käyttöönotosta Puolasta peräisin olevien virtsa-aineen (urean) ja ammoniumnitraatin liuosseosten tuonnissa

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96(1) ja erityisesti sen 11 artiklan 2 ja 3 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen, joka on tehty komission kuultua neuvoa-antavaa komiteaa,

sekä katsoo seuraavaa:

A AIEMPI TUTKIMUS

(1) Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 3319/94(2) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Bulgariasta ja Puolasta peräisin olevan virtsa-aineen (urean) ja ammoniumnitraatin liuosseosten, jäljempänä "liuosseokset", tuonnissa. Bulgariasta tulevaan tuontiin sovellettava toimenpide oli paljoustulli lukuun ottamatta yhtä tuottajaa ja yhtä viejää, joilta hyväksyttiin komission päätöksellä 94/825/EY(3) yhteinen sitoumus. Puolasta tulevaan liuosseosten tuontiin sovellettiin muuttuvaa tullia, joka perustui vähimmäistuontihintaan, kun tietyt yritykset laskuttivat siitä suoraan etuyhteydettömältä tuojalta. Kaikissa muissa tapauksissa Puolasta tulevaan tuontiin sovellettiin paljoustullia.

B MUITA MAITA KOSKEVAT TUTKIMUKSET

(2) Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 1995/2000(4) käyttöön lopulliset polkumyyntitullit Algeriasta, Liettuasta, Ukrainasta, Valko-Venäjältä ja Venäjältä peräisin olevien liuosseosten tuonnissa. Määritettiin, että asianomaisista muista maista peräisin olevien liuosseosten tuonti tapahtui polkumyynnillä ja että se oli aiheuttanut merkittävää vahinkoa yhteisön tuotannonalalle. Toimenpiteiden tehokkuuden varmistamiseksi ja hintakeinottelun estämiseksi pidettiin aiheellisena ottaa tullit käyttöön tonnikohtaisena määränä.

C TUTKIMUS

(3) Kesäkuussa 1999 julkaistun toimenpiteiden voimassaolon lähestyvää päättymistä koskevan ilmoituksen(5) johdosta komissio vastaanotti toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevaa tarkastelua koskevan pyynnön, jonka esitti Euroopan lannoitevalmistajien yhdistys (EFMA) sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa pääosan liuosseoksen yhteisön koko tuotannosta, jäljempänä "pyynnön esittäneet yhteisön tuottajat". Pyynnössä väitettiin, että Puolasta peräisin olevan tuonnin vahingollinen polkumyynti todennäköisesti alkaisi uudelleen, mikäli toimenpiteiden voimassaolo päättyisi. Pyynnön esittäneet yhteisön tuottajat eivät pyytäneet toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanoa Bulgariasta peräisin olevan tuonnin osalta, koska vahingollisen polkumyynnin uudelleen alkaminen ei ollut kyseisen tuonnin osalta todennäköistä. Tämän johdosta Bulgariasta peräisin olevaan tuontiin sovellettavien toimenpiteiden voimassaolo päättyi 1 päivänä tammikuuta 2000.

(4) Kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa komissio päätti, että on olemassa riittävä näyttö tarkastelun vireille panemiseksi, mistä syystä se pani vireille tutkimuksen asetuksen (EY) N:o 384/96, jäljempänä "perusasetus", 11 artiklan 2 kohdan nojalla.

(5) Samaan aikaan neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan komissio pani omasta aloitteestaan vireille perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan nojalla välivaiheen tarkastelun, joka koski ainoastaan Puolasta peräisin olevassa tuonnissa voimassa olevien toimenpiteiden muotoa(6). Komissio pani vireille välivaiheen tarkastelun, jotta voitaisiin mukauttaa Puolaa koskevia toimenpiteitä, mikäli Puolasta tulevaa tuontia koskevien toimenpiteiden voimassaoloa jatketaan, ottaen huomioon tarpeen varmistaa toimenpiteiden tehokkuuden sekä muista maista peräisin olevan saman tuotteen tuonnissa mahdollisesti käyttöön otettavien toimenpiteiden muodon.

(6) Polkumyynnin ja vahingon jatkumista ja/tai toistumista koskeva tutkimus koski 1 päivän tammikuuta 1999 ja 30 päivän marraskuuta 1999 välistä ajanjaksoa, jäljempänä "tutkimusajanjakso". Vahingon jatkumisen ja/tai toistumisen todennäköisyyden arvioinnissa oleellinen kehityksen tarkastelu koski 1 päivän tammikuuta 1995 ja tutkimusajanjakson lopun välistä ajanjaksoa, jäljempänä "tarkastelujakso".

(7) Komissio ilmoitti virallisesti tarkastelun vireillepanosta pyynnön esittäneille yhteisön tuottajille, Puolan viejälle ja vientiä harjoittaville tuottajille, tuojille/kauppiaille, niitä edustaville järjestöille sekä käyttäjiä edustaville järjestöille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä Puolan viranomaisille. Komissio lähetti kyselylomakkeet edellä mainituille osapuolille ja tarkastelun vireillepanoa koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa ilmoittautuneille osapuolille. Lisäksi osapuolille, joita asia suoraan koski, annettiin tilaisuus esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi.

(8) Seuraavat yhteisön tuottajat vastasivat kyselyyn:

a) Agrolinz Melamin GmbH, ADM - Linz, Itävalta

b) DSM Agro BV - Sittard, Alankomaat

c) Fertiberia S.A - Madrid, Espanja

d) Grande Paroisse SA - Pariisi, Ranska

e) Hydro Agri Chafers - Immingham, Yhdistynyt kuningaskunta

f) Hydro Agri France - Nanterre, Ranska

g) Hydro Agri Rostock - Rostock, Saksa

h) Hydro Agri Sluiskil BV - Sluiskil, Alankomaat

i) Kemira Agro Rozenburg B.V. - Rotterdam, Alankomaat

j) SKW Stickstoffwerke Piesteritz GmbH - Wittenberg, Saksa.

(9) Koska samojen yhteisön tuottajien esittämät tiedot tarkistettiin asianmukaisesti johdanto-osan 2 kappaleessa tarkoitetussa Algeriasta, Liettuasta, Ukrainasta, Valko-Venäjältä ja Venäjältä peräisin olevien liuosseosten tuontia koskevassa menettelyssä, jonka tutkimus kattoi vuodet 1995-1998 ja viisi kuukautta tästä tutkimusajanjaksosta, katsottiin, ettei tässä menettelyssä ollut aihetta suorittaa enää tarkastuskäyntejä kyseisten yritysten tiloihin. Esitettyjen tietojen paikkansapitävyys kuitenkin tarkistettiin tarkastelemalla niiden johdonmukaisuutta aiemmin varmennettujen tietojen kanssa.

(10) Komissio lähetti kyselylomakkeet 20 etuyhteydettömälle tuojalle/kauppiaalle ja yhdelle tuojia edustavalle järjestölle. Komissio sai yhdeksän vastausta mukaan lukien mainitun järjestön vastauksen. Yksikään tuottaja ei esittänyt tarkkoja lukuja, koska ne eivät tuoneet Puolasta liuosseoksia tarkastelujaksolla, eikä sen vuoksi tarkastuskäyntejä tehty.

(11) Sen jälkeen kun komissio oli saanut vastauksen kyselyyn, tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

a) Zaklady Azotowe "Pulawy" SA, Pulawy ("ZAP"), vientiä harjoittava tuottaja

b) CIECH SA, Varsova, viejä.

D TARKASTELTAVANA OLEVA TUOTE JA SAMANKALTAINEN TUOTE

(12) Tässä menettelyssä tarkasteltavana oleva tuote on CN-koodiin 3102 80 00 kuuluva virtsa-aineen (urean) ja ammoniumnitraatin liuosseos. Se on sama kuin alkuperäisessä tutkimuksessa eli maataloudessa yleisesti käytetty lannoitusneste. Se koostuu virtsa-aineen (urea) ja ammoniumnitraatin vesipohjaisesta sekoituksesta. Seoksen vesipitoisuus on keskimäärin 70 prosenttia (riippuen typpipitoisuudesta); loppu on virtsa-ainetta ja ammoniumnitraattia yhtäläisissä määrin. Tuotteen merkittävin ainesosa on typpi (N), jonka osuus on vaihtelevasti 28-32 prosenttia.

(13) Kuten aiempi tutkimus osoitti, liuosseokset ovat puhtaita hyödyketuotteita, joilla on samat fyysiset ja kemialliset perusominaisuudet alkuperämaasta riippumatta. Tämän vuoksi pyynnön esittäneiden yhteisön tuottajien yhteisössä tuottamia ja myymiä liuosseoksia sekä Puolassa tuotettuja ja kotimarkkinoilla myytyjä tai yhteisöön vietyjä liuosseoksia pidetään perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

E POLKUMYYNNIN TOISTUMISEN TODENNÄKÖISYYS

1 Alustavat huomiot

(14) Perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti tämänkaltaisen tarkastelun tarkoituksena on määrittää, johtaisiko toimenpiteiden voimassaolon päättyminen todennäköisesti polkumyynnin jatkumiseen tai toistumiseen. Koska tarkasteltavana olevaa tuotetta ei tuotu Puolasta yhteisöön tutkimusajanjaksolla, analyysissä keskityttiin siihen, johtaisiko toimenpiteiden poistaminen todennäköisesti polkumyynnin uudelleen alkamiseen merkittävissä määrin. Tämän vuoksi tarkasteltiin puolalaisten tuottajien hinnoittelua kolmansien maiden markkinoilla sen määrittämiseksi, myytiinkö tarkasteltavana olevaa tuotetta siellä polkuhintaan. Lisäksi on arvioitu, aloittaisivatko puolalaiset tuottajat liuosseosten viennin yhteisöön samoilla hinnoilla, mikäli toimenpiteet kumottaisiin.

(15) Muistettakoon, että alkuperäisessä tutkimuksessa kahdelle tuottajalle määritetyt yksilölliset polkumyyntimarginaalit olivat 40 prosenttia ja 27 prosenttia. Tutkimuksessa ei tullut ilmi muita puolalaisia liuosseosten tuottajia kuin kaksi edellä mainittua.

(16) Toinen yritys ei esittänyt yksityiskohtaisia tietoja myynnistä muihin maihin, myynnistä kotimarkkinoille tai tuotantokustannuksista, ja sille ilmoitettiin, että päätelmät tehtäisiin perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti käytettävissä olevien tietojen perusteella, mikäli tietoja ei esitetä asetetussa määräajassa. Tämänkään jälkeen yritys ei esittänyt tietoja. Olisi pantava merkille, että käytettävissä olevien tietojen perusteella kyseisellä yrityksellä oli paljon pienempi tuotantokapasiteetti kuin yhteistyössä toimivalla yrityksellä.

2 Vienti kolmansiin maihin

a) Vientihinta

(17) Yhteistyössä toimivan tuottajan vienti tapahtui suoraan riippumattomille tuojille muissa maissa etupäässä Pohjois-Amerikan markkinoille, jotka muodostivat suuren osan (kaksi kolmannesta) yrityksen kokonaisviennistä tutkimusajanjaksolla, ja vähemmässä määrin (yksi kolmannes) Tsekin tasavaltaan. Puolan vienti Yhdysvaltoihin ja Kanadaan muodosti huomattavan osan kyseisten kahden maan yhdistetystä kokonaistuonnista sekä merkittävän osan tuottajan tuotannosta.

(18) Tämän tutkimuksen luonteen vuoksi katsottiin, että olisi kohtuutonta pyytää polkumyynnin uudelleen alkamisen todennäköisyyden määrittämisen vuoksi yksityiskohtaisia tietoja koko tutkimusajanjakson viennistä. Sen sijaan pyydettiin tietoja kaikista liiketoimista, jotka koskevat tutkimusajanjakson viimeistä kolmea kuukautta. Tämän vuoksi vientihinta määritettiin niiden hintojen perusteella, jotka etuyhteydettömät tuojat kolmansissa maissa maksoivat tai jotka niiltä veloitettiin kyseisen kolmen kuukauden ajanjakson aikana. Yhteistyössä toimiva tuottaja asetti kyseisen lähestymistavan kyseenalaiseksi menettelyn myöhäisemmässä vaiheessa ja pyysi koko tutkimusajanjaksoa koskevien tietojen käyttämistä. Analyysin perustaa ei katsottu voitavan käytännössä muuttaa enää näin myöhäisessä vaiheessa. Vaikka aiempia kuukausia koskevat tarkistamattomat tiedot olisikin otettu huomioon, tilanteesta saatu käsitys ei olisi muuttunut niin merkittävästi, että Puolasta kolmansiin maihin suuntautuvaa vientiä koskevia päätelmiä olisi muutettu.

b) Normaaliarvo

(19) Yhteistyössä toimivan tuottajan osalta määritettiin ensin, että liuosseosten kotimarkkinoiden myynnin kokonaismäärä oli edustava suhteessa vientimyyntiin. Myyntimäärä Puolan kotimarkkinoilla oli suurempi kuin kolmansiin maihin viety määrä. Sen jälkeen määritettiin, oliko kotimarkkinoiden myynti tapahtunut tavanomaisessa kaupankäynnissä. Tutkimuksessa kävi ilmi, että tuotannon yksikkökustannukset ylittävillä hinnoilla tapahtuvan myynnin määrä oli enemmän kuin 10 prosenttia mutta vähemmän kuin 80 prosenttia koko myynnistä. Tämän vuoksi normaaliarvo määritettiin tarkasteltavana olevan tuotteen kannattavassa myynnissä tosiasiallisesti maksettujen hintojen perusteella.

c) Kolmansiin maihin suuntautuvaa vientiä koskevat päätelmät

(20) Yhteistyössä toimivan tuottajan osalta normaaliarvoa verrattiin jokaiseen määrämaahan sovellettuun vientihintaan painotettujen keskiarvojen perusteella sen jälkeen, kun oli tehty tiettyjä oikaisuja tasapuolisen vertailun varmistamiseksi.

(21) Kävi ilmi, että yhteistyössä toimivan tuottajan (joka edusti 90 prosenttia Puolan kokonaisviennistä tutkimusajanjaksolla) Pohjois-Amerikan markkinoilla veloittamat vientihinnat alittivat huomattavasti sille määritetyn normaaliarvon, mikä johti merkittäviin polkumyyntimarginaaleihin sekä sen Yhdysvaltoihin että Kanadaan suuntautuvan myynnin osalta. Vientimyynti kyseisiin kahteen maahan muodosti kaksi kolmannesta yrityksen vientimyynnistä. Tsekin tasavaltaan, kolmannesta yrityksen kokonaisviennistä edustaville naapurimarkkinoille, suuntautuneen myynnin osalta polkumyyntiä todettiin ainoastaan vähän tai ei lainkaan. Yritys harjoitti samanlaista hinnoittelua kuin kotimarkkinoillaankin.

(22) Toista tuottajaa koskevia laskelmia ei tehty, koska tämä ei esittänyt yksityiskohtaisia tietoja. Olisi pantava merkille, että kyseinen tuottaja vei ainoastaan Tsekin tasavaltaan ja sinnekin suhteellisen pieniä määriä.

3 Polkumyynnillä tapahtuvan yhteisöön suuntautuvan viennin mahdollinen kasvu

(23) Tutkimuksessa määritettiin, että puolalaisilla yrityksillä on kapasiteettia tuottaa merkittävästi enemmän liuosseoksia yhteisöön suuntautuvaan vientiin. Kyseiset lisämäärät voisivat yltää alkuperäisessä tutkimuksessa tutkimusajanjaksolle määritetylle merkittävälle tasolle. Kyseinen vienti tapahtuisi todennäköisesti polkuhintaan.

a) Yhteistyössä toimiva vientiä harjoittava tuottaja

(24) Koska yhteistyössä toimivan tuottajan kapasiteetin käyttöaste oli tutkimusajanjaksolla suhteellisen alhainen, tuotanto pystyy kasvamaan huomattavasti. On myös olemassa todellinen mahdollisuus siirtää tuotanto ammoniumnitraatista liuosseoksiin, koska näiden tuottamiseen tarvittavat lisävälineet eivät vaatisi suuria investointeja.

(25) Jos toimenpiteet kumottaisiin, puolalaiset tuottajat saattaisivat pitää yhteisön markkinoita kiinnostavampina kuin Pohjois-Amerikan markkinoita. Tutkimuksessa kävi ilmi, että tutkimusajanjakson aikana liuosseosten hinnat olivat Pohjois-Amerikan markkinoilla hieman alhaisemmat kuin yhteisön markkinoilla. Lisäksi puolalaiset vientiä harjoittavat tuottajat pitävät yhteisön markkinoita kiinnostavampina niiden läheisen sijainnin ja näin ollen halvempien kuljetuskustannusten vuoksi. Jos puolalaiset vientiä harjoittavat tuottajat veloittaisivat yhteisön markkinoilla saman myyntihinnan kuin Pohjois-Amerikan markkinoilla, niiden voittomarginaali olisi suurempi yhteisöön suuntautuvassa myynnissä. Jos yhteisön asiakkailta veloitettaisiin sama tai hieman alempi myyntihinta, kyseessä olisi kuitenkin alhaisemmista kuljetuskustannuksista huolimatta polkuhinta. Koska yhteistyössä toimivan tuottajan kapasiteetin käyttöaste on alhainen, sille olisi taloudellisesti edullista myydä vieläkin alhaisempaan hintaan, kunhan se saa pois muuttuvat kustannuksensa ja kunhan ei vaaranneta Yhdysvalloissa veloitettavia hintoja. Olisi palautettava mieleen, että yhteisön markkinat olivat ennen polkumyyntitullien käyttöönottoa Puolan tärkeimmät liuosseosten vientimarkkinat. Noin 50 prosenttia Puolan tuotannosta vietiin yhteisöön silloinkin kun toimenpiteet olivat voimassa ja erityisesti vuonna 1996, jolloin hinta yhteisön markkinoilla ylitti toimenpiteillä käyttöön otetun vähimmäistuontihinnan.

(26) Koska Algeriasta, Liettuasta, Ukrainasta, Valko-Venäjältä ja Venäjältä peräisin olevien liuosseosten tuonnissa on otettu käyttöön polkumyyntitoimenpiteitä, muilla tuottajilla/viejillä on suuremmat mahdollisuudet kasvattaa markkinaosuuttaan.

(27) Yhteistyössä toimiva vientiä harjoittava tuottaja väitti myyntiennusteiden perusteella, että jatkossa se ei voisi enää viedä liuosseoksia yhteisön markkinoille. Syynä tähän oli i) odotettavissa oleva ammoniumnitraatin kotimarkkinoiden myynnin merkittävä kasvu, mikä rajoittaa ammoniumnitraatin saatavuutta liuosseosten tuotantoon, ja ii) liuosseosten kasvavat kotimarkkinat.

(28) Vaikka tutkimuksessa vahvistettiinkin, että ammoniumnitraatin myynti kotimarkkinoilla oli kasvanut merkittävästi vuosina 1998 ja 1999, kasvu alkoi suhteellisen alhaiselta tasolta, koska kulutus kotimarkkinoilla väheni 15 prosenttia vuosina 1996-1998. Myynnin kotimarkkinoille odotetaan jäävän vuoden 1999 tasolle tai kasvavan siitä ainoastaan vähän. Tämän vahvistivat myös puolalaisen yhteistyössä toimivan tuottajan omat myyntiluvut vuoden 2000 ensimmäisten kahdeksan kuukauden ajalta. Tämän vuoksi kotimarkkinamyynnin suurta kasvua vuosina 1998 ja 1999 olisi pidettävä poikkeuksellisena.

(29) Liuosseosten kotimarkkinoiden myynnin kehityksestä todettakoon, että puolalaisen yhteistyössä toimivan tuottajan myyntiluvut nousivat vuoden 2000 ensimmäisten kahdeksan kuukauden osalta selvästi paljon ennustettua vähemmän.

(30) Lisäksi on käynyt ilmi, että liuosseoksia vietiin jälleen huomattavia määriä yhteisöön vuonna 2000. Vuoden 2000 tammikuun ja lokakuun välisenä aikana liuosseosten kokonaisvienti Puolasta yhteisöön vastasi viittä prosenttia yhteisön kulutuksesta tutkimusajanjaksolla.

b) Yhteistyöhön osallistumaton tuottaja

(31) Toisen puolalaisen vientiä harjoittavan tuottajan osoitettiin vieneen merkittäviä määriä yhteisöön vuonna 1996, jolloin yhteisön markkinahinta väliaikaisesti ylitti vähimmäistuontihinnan. Edellisen tutkimuksen aikana kävi ilmi, että kyseisellä tuottajalla on merkittävä tuotantokapasiteetti, eikä mikään osoita sen muuttuneen. Tästä voidaan tehdä se päätelmä, että yritys on potentiaalisesti merkittävä viejä yhteisöön, mikäli polkumyyntitoimenpiteet kumottaisiin. Koska kyseinen tuottaja ei toiminut yhteistyössä, katsottiin, että sen yhteisöön tulevaisuudessa suuntautuvan viennin hinnoittelu ei merkittävästi poikkeaisi toisen tuottajan harjoittamasta hinnoittelusta eikä sen omasta hinnoittelusta alkuperäisen tutkimuksen aikana.

c) Yhteisöön mahdollisesti suuntautuvaa vientiä koskevat päätelmät

(32) Edellä esitetyn perusteella voidaan tehdä se päätelmä, että puolalaisilla vientiä harjoittavilla tuottajilla on selvästi kapasiteettia viedä suuria määriä liuosseosta polkuhintaan.

(33) Yhteisön markkinat olivat ennen Puolan tärkeimmät liuosseosten vientimarkkinat. Silloinkin kun toimenpiteet olivat voimassa ja erityisesti vuonna 1996, jolloin hinta yhteisön markkinoilla ylitti vähimmäistuontihinnan, noin 50 prosenttia tuotannosta vietiin yhteisöön. Mikäli toimenpiteet kumottaisiin, puolalaiset tuottajat alkavat pitää kyseisiä markkinoita taas kiinnostavana kohteena.

4 Polkumyynnin toistumisen todennäköisyyttä koskevat päätelmät

(34) Puolalaisilla vientiä harjoittavilla tuottajilla on merkittävän käyttämättömän tuotantokapasiteettinsa johdosta kapasiteettia lisätä merkittävästi liuosseosten tuotantomääräänsä.

(35) Kotimarkkinakulutuksen mahdollinen tuleva kasvu ei riitä absorboimaan mahdollisia lisämääriä, jotka sen vuoksi todennäköisesti suunnataan vientiin. Tätä päätelmää tukee se tosiasia, että vuoden 1995 alusta vuoden 1998 loppuun suuri prosenttiosuus puolalaisten tuottajien tuotannosta suuntautui yleensä vientiin (keskimäärin yli 80 prosenttia).

(36) Mikäli toimenpiteet kumottaisiin, suurin osa Puolan liuosseosten viennistä suunnattaisiin todennäköisesti yhteisön markkinoille niiden läheisen sijainnin ja siitä johtuvien huokeampien kuljetuskustannusten vuoksi. Lisäksi polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto viidestä muusta maasta peräisin olevien liuosseosten tuonnissa saattaisi toimia uutena kannustimena yhteisöön suuntautuvan viennin lisäämiseen varsinkin, kun yhteisön markkinat olivat ennen polkumyyntitullien käyttöönottoa Puolan tärkeimmät liuosseosten vientimarkkinat.

(37) Puolalaisen vientiä harjoittavan tuottajan nykyiset polkumyyntikäytännöt Pohjois-Amerikan markkinoilla sekä hintatasot Puolan ja yhteisön markkinoilla osoittavat, että mikäli Puolan vienti vähentyisi, olisi hyvin todennäköistä, että yhteisöön tuleva tuonti tapahtuisi myös polkumyynnillä.

(38) Edellä esitetyn perusteella katsotaan polkumyynnin toistumisen olevan todennäköistä, mikäli toimenpiteet kumottaisiin.

F YHTEISÖN TUOTANNONALAN MÄÄRITELMÄ

(39) Koska kyselyyn vastanneiden yhteisön tuottajien osuus oli yli 85 prosenttia liuosseosten tuotannosta yhteisössä tutkimusajanjaksolla, ne muodostavat perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun yhteisön tuotannonalan.

G YHTEISÖN MARKKINOIDEN TILANNE

1 Yhteisön kulutus

(40) Todettavissa oleva yhteisön kulutus määritettiin yhteisön tuotannonalan yhteisön markkinoilla myymien määrien, valitukseen sisältyvien muita yhteisön tuottajia koskevien tietojen, puolalaisen yhteistyössä toimivan vientiä harjoittavan tuottajan toimittamien tietojen ja Eurostatin lukujen perusteella. Määrät on tarvittaessa mukautettu vastaamaan typpipitoisuudeltaan 32-prosenttisia liuosseoksia.

(41) Tällä perusteella yhteisön kulutus laski vuosina 1995-1997 3155000 tonnista 2882000 tonniin. Myöhemmin se kasvoi merkittävästi ollen 3413000 tonnia tutkimusajanjaksolla. Kasvu oli erityisen merkittävää (15 prosenttia) vuodesta 1998 tutkimusajanjaksolle. Yhteisön kulutus kasvoi koko tarkastelujaksolla 8,2 prosenttia.

2 Tuonnin kehitys

a) Tuontimäärät

(42) Liuosseosten kokonaistuonti yhteisöön oli laskusuuntainen tarkastelujakson kolmena ensimmäisenä vuotena laskien vuoden 1995 1565000 tonnista 990000 tonniin vuonna 1997, minkä jälkeen se nousi 1482000 tonniin tutkimusajanjaksolla. Kokonaistuonti vähentyi koko tarkastelujaksolla noin viisi prosenttia.

(43) Puolasta tulevan tuonnin määrä vähentyi jyrkästi tarkastelujaksolla erityisesti vuodesta 1997 alkaen; vuonna 1995 se oli 360000 tonnia, mutta tutkimusajanjaksolla sitä ei ollut enää lainkaan. Tutkimuksessa määritettiin Puolasta tulevassa tuonnissa olevan suuntauksen johtuvan sekä loppuvuodesta 1994 käyttöön otetuista polkumyyntitoimenpiteistä että liuosseosten keskimääräisen hinnan kehittymisestä yhteisön markkinoilla jäljempänä esitetyn mukaisesti. Olisi pidettävä mielessä, että ennen toimenpiteiden käyttöönottoa liuosseosten Puolasta tuleva tuonti oli noin 520000 tonnia vuonna 1992 ja noin 405000 tonnia vuonna 1993, mikä vastasi noin 50 prosenttia kaikesta tuonnista.

(44) Kuten neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1995/2000 todetaan, eräät kolmannet maat ovat hyötyneet Puolasta tulevaan tuontiin sovellettavien polkumyyntitullien käyttöönotosta. Niiden yhteisöön suuntautuvan viennin määrä kasvoi vuoden 1995 869000 tonnista 1393000 tonniin tutkimusajanjaksolla.

(45) Muista kolmansista maista tulevat tuontimäärät vähentyivät voimakkaasti tarkastelujaksolla niin, että kun ne vuonna 1995 olivat noin 21 prosenttia kokonaistuonnista, tutkimusajanjaksolla ne olivat kuusi prosenttia.

b) Tuonnin hintakehitys

(46) Sen jälkeen, kun Bulgariasta ja Puolasta peräisin olevien liuosseosten tuonnissa otettiin käyttöön polkumyyntitoimenpiteitä, hinnat nousivat vuoteen 1996 asti. Sen jälkeen tuonti niistä viidestä maasta, joita asetus (EY) N:o 1995/2000 koskee, aiheutti hintoihin laskupainetta yhteisön markkinoilla. Selvitäkseen tilanteesta yhteisön tuotannonalan oli pakko laskea hintojaan säilyttääkseen markkinaosuutensa. Puolalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät pystyneet seuraamaan yhteisön markkinahintaa heti, kun se alitti vähimmäistuontihinnan, jota oli sovellettu Puolasta tulevaan tuontiin polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotosta alkaen. Tämän seurauksena puolalaiset tuottajat ovat vetäytyneet yhteisön markkinoilta vuodesta 1998 alkaen.

3 Yhteisön tuotannonalan taloudellinen tilanne

a) Tuotanto

(47) Yhteisön tuotannonalan liuosseosten tuotanto kasvoi 1484000 tonnista 1639000 tonniin eli 10,4 prosenttia vuoden 1995 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Kasvu oli merkittävintä vuosina 1996 ja 1997, kun Bulgariasta ja Puolasta peräisin olevien liuosseosten tuonnissa oli otettu käyttöön polkumyyntitoimenpiteet.

b) Kapasiteetti ja sen käyttöasteet

(48) Yhteisön tuotannonalan kokonaistuotantokapasiteetti pysyi tarkastelujaksolla suhteellisen vakaana. Kapasiteetin käyttöaste kasvoi vuoden 1995 38 prosentista 43 prosenttiin vuonna 1997 ja putosi 41 prosenttiin tutkimusajanjaksolla.

(49) Olisi kuitenkin pantava merkille, että olemassa olevaa tuotantokapasiteettia voidaan käyttää tuotettaessa eri lannoitteita, joita voidaan myydä joko erikseen tai seoksena, kuten liuosseosten tuotannossa. Kapasiteetin käyttöasteen absoluuttiseen tasoon ja sen kehittymiseen vaikuttaa vastaavasti myös muiden lannoitteiden kehitys.

c) Myynti yhteisössä

(50) Yhteisön tuotannonalan myyntimäärä oli tarkastelujaksolla noususuunnassa, tosin ei kuitenkaan vuosina 1997 ja 1998. Suuntausta olisi analysoitava yleisen markkinakehityksen perusteella. Yhteisön tuotannonalan myyntimäärän supistuminen vuosina 1997 ja 1998 tapahtui kokonaismarkkinoiden ollessa vakaita ja johti markkinaosuuksien menettämiseen. Myyntimäärän kasvu vuoden 1998 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana sen sijaan seurasi markkinasuuntausta. Myyntimäärän kasvusuuntauksesta huolimatta yhteisön tuotannonalan asema markkinoilla on kaiken kaikkiaan heikentynyt vuodesta 1997 alkaen. Yhteisön tuotannonala ei pystynyt asetuksessa (EY) N:o 1995/2000 tarkoitetun viiden maan aiheuttaman paineen takia hyötymään kulutuksen kasvusta.

d) Varastot

(51) Varastojen tasoa ei pidetä pätevänä vahingon osoittimena, koska myynti on kausiluonteista ja koska liuosseosten varastoinnista vastaavat osittain tuottajat itse ja osittain viljelijöiden osuuskunnat eli tarkasteltavana olevan tuotteen käyttäjät.

e) Markkinaosuus

(52) Toimenpiteiden voimassaoloaikana yhteisön tuotannonalan markkinaosuus suureni 15 prosenttiyksikköä vuosina 1995-1997, mutta pieneni vuoden 1997 ja tutkimusajanjakson välillä 8,4 prosenttiyksikköä.

f) Yhteisön tuotannonalan myyntihinnat

(53) Yhteisön tuottajien keskimääräinen nettomyyntihinta laski vuoden 1995 111,3 eurosta 78,3 euroon tutkimusajanjaksolla. Kuten johdanto-osan 46 kappaleessa selitetään, lasku oli erityisen merkittävää (32,2 prosenttia) vuoden 1996 ja tutkimusajanjakson välillä.

g) Kannattavuus

(54) Yhteisön tuotannonalan painotettu keskimääräinen kannattavuus heikkeni 4,9 prosentista - 10,3 prosenttiin eli 15,2 prosenttiyksikköä vuoden 1995 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Se oli huipussaan vuonna 1996 (6,2 prosenttia), minkä jälkeen se heikkeni 16,5 prosenttiyksiköllä kyseisen vuoden ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Kehitystä olisi tarkasteltava samaa ajanjaksoa koskevan yhteisön tuotannonalan hintakehityksen perusteella. Tutkimus osoitti, että yhteisön tuotannonalan myyntihinta nousi vuosina 1995 ja 1996, mutta alkoi sitten laskea pääasiassa asetuksessa (EY) N:o 1995/2000 tarkoitetuista viidestä maasta tulevan tuonnin aiheuttaman hintapaineen takia. Olisi muistettava, että alkuperäisen tutkimuksen tutkimusajanjaksolla (huhtikuusta 1992 maaliskuuhun 1993) yhteisön tuotannonalalle aiheutui yli viiden prosentin tappioita.

(55) Sijoitetun pääoman tuotto noudatti tarkastelujaksolla kutakuinkin kannattavuuskäyrää. Laskusuuntaus oli vieläkin selvempi kannattavuuden laskun ja uusista hankinnoista johtuvien lisääntyvien nettoinvestointien yhteisvaikutuksen takia, kuten jäljempänä kuvataan. Olisi pantava merkille, että huomioon on otettu sekä suorat sijoitukset että osa tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon epäsuorasti liittyvistä investoinneista.

h) Kassavirta

(56) Myös yhteisön tuotannonalan liuosseosten myyntiin liittyvä kassavirta noudatti kannattavuuskäyrää.

i) Pääoman saanti

(57) Valituksen tehneiden yritysten rakenteen eli sen vuoksi, että lannoitteiden tuottajat kuuluvat muitakin tuotteita tuottaviin suuriin kemian alan konserneihin, ei voitu määrittää pääoman saantia ainoastaan tarkasteltavana olevan tuotteen osalta, ja tämän vuoksi sitä ei pidetty merkityksellisenä osoittimena vahingon mittaamisessa.

j) Työllisyys ja palkat

(58) Yhteisön tuotannonalan työllisyys nousi 330 työntekijästä 339 työntekijään vuosina 1995 ja 1996, laski sitten viisi prosenttia eli 322 työntekijään tutkimusajanjaksolla.

(59) Kokonaispalkat laskivat samankaltaisesti kuin työntekijöiden määrä.

k) Alhaisemman jalostusasteen investoinnit

(60) Yhteisön tuotannonalan tärkeimmät investoinnit tehtiin tarkastelujaksolla vuosina 1996-1998, ja ne koskivat virtsa-aineen ja typpihapon tuotantolaitoksia. Virtsa-aine ja typpihappo ovat molemmat liuosseosten tuotannossa käytettyjä raaka-aineita, mutta niitä käytetään myös muihin tarkoituksiin kuten kiinteän ammoniumnitraatin ja kiinteän virtsa-aineen tuotantoon, ja niillä oli paremmat tulevaisuudennäkymät kuin liuosseoksilla. Ainoastaan tuotantoprosessin viimeistä vaihetta eli ammoniumnitraatin ja virtsa-aineen sekoittamista koskevat suorat sijoitukset muodostavat hyvin vähäisen osan edellä esitetyistä luvuista. Kyseiset suorat sijoitukset pysyivät suhteellisen vakaalla tasolla tarkastelujakson aikana.

4 Yhteisön markkinoiden tilanteen analyysiä koskevat päätelmät

(61) Vähimmäistuontihinnan käyttöönotto Puolasta tulevassa tuonnissa vaikutti ensin myönteisesti yhteisön tuotannonalaan, jonka heikentynyt taloudellinen tilanne pystyi elpymään. Kuten asetuksessa (EY) N:o 1995/2000 vahvistetaan, Algeria, Liettua, Ukraina, Valko-Venäjä ja Venäjä aiheuttivat suurelta osin yleisen hintojen laskun yhteisön markkinoilla laskemalla keskimääräistä myyntihintaansa noin 35 prosentilla vuosina 1996 ja 1997. Siten ne pystyivät lisäämään yhteisöön suuntautuvan vientinsä määrää, saamaan nopeasti puolalaisten markkinaosuudet, ja tämän johdosta ne heikensivät merkittävästi yhteisön tuotannonalan taloudellista tilannetta.

H VAHINGON JATKUMISEN JA/TAI TOISTUMISEN TODENNÄKÖISYYS

(62) Nykyisten toimenpiteiden voimassaolon päättymisen todennäköisen vaikutuksen arvioimisessa otettiin huomioon seuraavat tekijät:

a) Kuten johdanto-osan 23-31 kappaleessa selitetään:

- on olemassa selviä viitteitä siitä, että puolalaisilla tuottajilla on mahdollisuuksia lisätä tuotantoaan ja vientimääriään,

- mikäli toimenpiteet raukeaisivat, kyseiset lisämäärät todennäköisesti suunnattaisiin yhteisön markkinoille,

- Pohjois-Amerikkaan suuntautuneessa viennissä määritettyjen vientihintojen perusteella on todennäköistä, että puolalaiset vientiä harjoittavat tuottajat harjoittaisivat polkumyyntiä, mikäli toimenpiteitä ei olisi voimassa. Kyseiset alhaiset hinnat, jotka veloitettaisiin myös menetetyn markkinaosuuksien takaisin saamiseksi, todennäköisesti aiheuttaisivat yhteisön tuotannonalalle lisää vahinkoa. Puolalaisten vientiä harjoittavien tuottajien mahdollisuuden hintojensa alentamiseen vahvistaa niiden vientihinnoittelu kolmansien maiden markkinoilla, erityisesti Pohjois-Amerikassa.

b) Kyseinen puolalaisten vientiä harjoittavien tuottajien hinnoittelu yhdistettynä niiden kykyyn toimittaa suuria määriä liuosseoksia vaikuttaisi suurella todennäköisyydellä yleisesti hintoja laskevasti näillä hintavaihteluille hyvin altteilla hyödykemarkkinoilla. Tämä puolestaan johtaisi vahingon toistumiseen, koska yhteisön tuotannonalan myyntihinnat, myyntimäärät ja markkinaosuudet laskisivat, mikä taas vaikuttaisi kannattavuuteen. Tässä yhteydessä palautetaan mieleen, että Algeriasta, Liettuasta, Ukrainasta, Valko-Venäjältä ja Venäjältä tulevassa tuonnissa sovellettiin äskettäin samanlaista hinnoittelua ja tuotiin samanlaisia määriä, ja kyseinen tuonti vaikutti yhteisön tuotannonalaan samankaltaisesti kuin mitä edellä on kuvattu.

c) Yhteisön tuotannonala on vieläkin vaikeassa asemassa erityisesti kannattavuutensa osalta. Vaikka yhteisön tuotannonalan tilanne selvästi kohentui kahtena ensimmäisenä vuotena sen jälkeen, kun tarkasteltavana olevat toimenpiteet otettiin käyttöön, se heikkeni taas erityisesti vuodesta 1997 alkaen muista maista vahingollisella polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin takia, kuten asetuksessa (EY) N:o 1995/2000 määritetään. Mikäli Puolaa koskevista toimenpiteistä luovuttaisiin, yhteisön tuotannonalan tilanne vaarannettaisiin taas kerran ja se hyöty, jonka yhteisön tuotannonalan olisi määrä saada kyseisiä muita maita koskevista toimenpiteistä, voisi vähentyä jopa olemattomiin.

(63) Edellä esitetyn perusteella katsotaan vahingon toistumisen olevan todennäköistä, mikäli toimenpiteet kumottaisiin.

I YHTEISÖN ETU

1 Alustavat huomiot

(64) Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti tarkasteltiin, olisiko nykyisten polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon jatkaminen kokonaisuudessaan yhteisön edun vastaista. Yhteisön edun määrittäminen perustui arviointiin kaikista asiaan liittyvistä etunäkökohdista kuten tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisön tuotannonalan, tuojien/kauppiaiden ja käyttäjien etunäkökohdista.

(65) Palautettakoon mieleen, että toimenpiteiden käyttöönottoa ei aiemmassa tutkimuksessa pidetty yhteisön edun vastaisena. Koska lisäksi nykyinen tutkimus on tarkastelu, jossa siis analysoidaan tilannetta, jossa polkumyyntitoimenpiteet ovat jo käytössä, voidaan arvioida, onko nykyisillä toimenpiteillä asianomaisiin osapuoliin mahdollisesti kohtuuttoman kielteinen vaikutus.

(66) Tällä perusteella tutkittiin, oliko vahingollisen polkumyynnin toistumista koskevista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä, joiden johdosta olisi pääteltävä, että tässä erityistapauksessa toimenpiteiden voimassapitäminen ei ole yhteisön edun mukaista.

2 Yhteisön tuotannonalan etu

(67) Yhteisön tuotannonala on osoittautunut rakenteellisesti elinkelpoiseksi tuotannonalaksi, joka kykenee mukautumaan muuttuviin markkinaolosuhteisiin. Tämän osoittavat erityisesti sen tilanteen myönteinen kehittyminen aikana, jona todellinen kilpailu oli palautunut, kun polkumyyntitoimenpiteet oli otettu käyttöön Bulgariasta ja Puolasta peräisin olevassa tuonnissa, sekä huippuunsa kehitettyyn tuotantokapasiteettiin kohdistuneet tuotannonalan investoinnit. Kyseiset myönteiset vaikutukset kestivät kuitenkin vain lyhyen aikaa, sillä vuodesta 1997 alkaen eräistä kolmansista maista (ei Puolasta) peräisin oleva polkumyynnillä tapahtuva tuonti aiheutti yhteisön markkinoilla voimakasta hintapainetta, joka taas heikensi yhteisön tuotannonalan taloudellista tilannetta. Heikentäminen oli niin tuntuvaa, että yhteisön tuotannonalan oli uudistettava toimintansa rakennetta ja luovuttava vuonna 2000 merkittävästä osasta nitraatin tuotantoa, mikä vähensi työpaikkoja.

(68) Voidaan kohtuudella olettaa, että yhteisön tuotannonala hyötyy asetuksella (EY) N:o 1995/2000 käyttöönotetuista toimenpiteistä edellyttäen, että muusta lähteestä tuleva vahingollinen polkumyynti ei heikennä niiden vaikutusta. Kuten edellä on esitetty, yhteisön tuotannonalan edun mukaista olisi pitää polkumyyntitoimenpiteet voimassa Puolasta peräisin olevien liuosseosten tuonnissa, sillä Puolasta polkumyynnillä tapahtuva tuonti todennäköisesti toistuisi.

3 Etuyhteydettömien tuojien/kauppiaiden etu

(69) Komissio lähetti kyselylomakkeet 20 etuyhteydettömälle tuojalle/kauppiaalle ja yhdelle tuojia edustavalle järjestölle. Komissio sai yhdeksän vastausta mukaan lukien edellä mainitun järjestön vastauksen.

(70) Tutkimuksessa määritettiin, että yksikään kyseisistä tuojista/kauppiaista ei ollut tuonut liuosseoksia Puolasta tutkimusajanjaksolla. Ne väittivät tämän johtuvan siitä, että kyseisellä ajanjaksolla liuosseosten keskimääräinen yhteisön myyntihinta alitti puolalaisten liuosseosten tuontiin sovellettavan vähimmäistuontihinnan. Olisi kuitenkin pantava merkille, että vuonna 1994 Puolasta peräisin olevien liuosseosten tuonnissa käyttöön otetuilla polkumyyntitoimenpiteillä ei itse asiassa ollut merkittävää vaikutusta tuojiin/kauppiaisiin. Kuten sekä nykyinen että aiempi tutkimus on osoittanut, ensinnäkin tuojat/kauppiaat käyvät yleensä kauppaa liuosseosten lisäksi muilla lannoitteilla, ja toiseksi, liuosseoksia sai lukuisista eri maista. Tämä johtuu tarkasteltavana olevan tuotteen ominaispiirteistä. Kuten edellä on selitetty, kyseessä on alkuperämaasta riippumatta aina samanlainen hyödyketuote.

4 Käyttäjien etu

(71) Tarkasteltavana olevan tuotteen käyttäjät ovat viljelijöitä. Komissio lähetti kyselylomakkeet käyttäjiä edustaville eurooppalaisille järjestöille. Vastauksia ei saatu.

(72) On pantava merkille, että lannoitteet muodostavat vähäisen osan viljelijöiden kokonaistuotantokustannuksista, kuten asetuksessa (EY) N:o 1995/2000 todetaan. Yhteistyöstä kieltäytyminen vaikuttaa jo sinänsä vahvistavan, että nykyisin voimassa olevat toimenpiteet eivät ole vaikuttaneet kovin kielteisesti kyseisen alan taloudelliseen tilanteeseen.

(73) Tämän vuoksi on epätodennäköistä, että viljelijöihin mahdollisesti kohdistuva vaikutus tekisi tyhjäksi toistuvaa vahingollista polkumyyntiä koskevien toimenpiteiden yhteisön tuotannonalaan kohdistuvan myönteisen vaikutuksen.

5 Yhteisön etua koskevat päätelmät

(74) Edellä esitetyt syyt huomioon ottaen tehdään se päätelmä, ettei ole pakottavia syitä olla jatkamatta polkumyyntitoimenpiteiden voimassaoloa.

J TOIMENPITEIDEN MUOTO

(75) Kuten tarkastelun vireillepanoa koskevassa ilmoituksessa todetaan, komissio pani vireille välivaiheen tarkastelun Puolaa koskevien toimenpiteiden muodon mukautuksen mahdollistamiseksi ottaen huomioon, miten on kohdeltu eräistä kolmansista maista yhteisöön suuntautuvaa liuosseosten vientiä, johon kyseisenä ajankohtana kohdistui toinen polkumyynnin vastainen menettely.

(76) Asetuksessa (EY) N:o 1995/2000 tehtiin se päätelmä, että oli aiheellista ottaa käyttöön lopulliset tullit tonnikohtaisina paljoustulleina. Toimenpiteiden kyseisen muodon käyttöönoton perustana oli varmistaa toimenpiteiden tehokkuus ja ehkäistä hintamanipulaatio, jota on todettu joissakin aiemmissa samaa yleistä tuoteluokkaa eli lannoitteita koskevissa menettelyissä.

(77) Kuten tuottajat edellä mainituissa tapauksissa, puolalaiset liuosseosten tuottajat tuottavat valikoiman erilaisia lannoitteita, jotka myydään suurelta osin samojen jakelukanavien kautta. Tästä syystä on olemassa riski, että hintoja eri tuotteille voidaan kompensoida tavalla, jota tulliviranomaisten on vaikea havaita. Näistä syistä katsotaan, että Puolasta peräisin olevien liuosseosten tuontiin sovellettavien toimenpiteiden muoto olisi muutettava tonnikohtaiseksi paljoustulliksi yhdenmukaisesti muiden maiden osalta asetuksella (EY) N:o 1995/2000 käyttöön otettujen toimenpiteiden kanssa.

(78) Eräs puolalainen vientiä harjoittava tuottaja vastusti ehdotettua toimenpiteiden muodon muuttamista sillä perusteella, että sille ei ollut oikeusperustaa ja että vähimmäistuontihinnalla pystyttiin palauttamaan terveet kilpailuolosuhteet yhteisön markkinoille.

(79) Tässä yhteydessä olisi palautettava mieleen, että kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa komissio on perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan nojalla pannut omasta aloitteestaan vireille toimenpiteiden muotoa koskevan välivaiheen tarkastelun. Kuten edellä on selitetty, komissio pani tarkastelun vireille Puolaan sovellettavien toimenpiteiden muodon muuttamisen mahdollistamiseksi ja samaa tuotetta koskevien myöhemmin muiden maiden osalta käyttöön otettavien toimenpiteiden huomioon ottamiseksi.

(80) Johdanto-osan 77 kappaleen viittaaman kompensointiriskin lisäksi tutkimus osoitti vähimmäistuontihinnan tehottomaksi, sillä tarkasteltavana olevan tuotteen hinta saattaa vaihdella. Keskimääräisestä yhteisön markkinahinnasta riippuen vähimmäistuontihinta voi olla joko tehoton tai vaikuttaa siten, että Puolan vienti ei suuntaudu lainkaan yhteisön markkinoille. Tämän vuoksi polkumyyntitullien käyttöönotolla tässä tapauksessa paljoustulleina olisi varmistettava, että toimenpiteet poistavat tehokkaasti vahingollisen polkumyynnin vaikutukset. Muissa äskeisissä lannoitteita koskevissa menettelyissä onkin käynyt ilmi, että asianmukaisin toimenpiteiden muoto tämänkaltaisten tuotteiden osalta on tonnikohtainen paljoustulli.

(81) Aiemmassa tutkimuksessa määritetyt tullit euroina tonnilta ilmaistuina ovat seuraavat:

>TAULUKON PAIKKA>

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1. Otetaan käyttöön lopullinen polkumyyntitulli Puolasta peräisin olevan ja CN-koodiin 3102 80 00 kuuluvan virtsa-aineen (urean) ja ammoniumnitraatin liuosseoksen tuonnissa.

2. Sovelletaan seuraavaa tonnikohtaista tullia seuraavien yritysten valmistamiin tuotteisiin:

>TAULUKON PAIKKA>

3. Jos tavarat ovat vahingoittuneet ennen niiden luovutusta vapaaseen liikkeeseen, mistä syystä niistä tosiasiallisesti maksettua tai maksettavaa hintaa on suhteutettu tullausarvon määrittämiseksi komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93(7) 145 artiklan mukaisesti, polkumyyntitullia, joka lasketaan edellä vahvistettujen määrien perusteella, alennetaan prosenttimäärällä, joka vastaa tosiasiallisesti maksetun tai maksettavan hinnan suhteutusta.

2 artikla

Jollei toisin säädetä, sovelletaan voimassa olevia tulleja koskevia säännöksiä ja määräyksiä.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 7 päivänä toukokuuta 2001.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

B. Ringholm

(1) EYVL L 56, 6.3.1996, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2238/2000 (EYVL L 257, 11.10.2000, s. 2).

(2) EYVL L 350, 31.12.1994, s. 20.

(3) EYVL L 350, 31.12.1994, s. 115.

(4) EYVL L 238, 22.9.2000, s. 15.

(5) EYVL C 176, 22.6.1999, s. 14.

(6) EYVL C 369, 21.12.1999, s. 22.

(7) EYVL L 253, 11.10.1993, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2787/2000 (EYVL L 330, 27.12.2000, s. 1).