32001D0711

Komission päätös,

tehty 29 päivänä kesäkuuta 2001,

EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan soveltamisesta

(Asia COMP/F-2/36.693 - Volkswagen)

(tiedoksiannettu numerolla K(2001) 1698)

(Ainoastaan saksankielinen teksti on todistusvoimainen)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2001/711/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon 6 päivänä helmikuuta 1962 annetun asetuksen N:o 17, perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäinen täytäntöönpanoasetus(1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1216/1999(2), ja erityisesti sen 15 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon menettelyn aloittamisesta tässä asiassa 21 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn komission päätöksen,

on antanut asianomaisille yrityksille tilaisuuden esittää huomautuksensa komission niitä vastaan esittämistä väitteistä asetuksen N:o 17 19 artiklan 1 kohdan ja kuulemisesta tietyissä EY:n perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan mukaisissa menettelyissä 22 päivänä joulukuuta 1998 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2842/98 mukaisesti(3),

on kuullut kilpailunrajoituksia ja määräävää markkina-asemaa käsittelevää neuvoa-antavaa komiteaa,

sekä katsoo seuraavaa:

1 JOHDANTO

1.1 Menettely

(1) Komissiolle lähetettiin erään autonostajan tekemän kantelun liitteenä Volkswagen AG:n 17 päivänä huhtikuuta 1997 päivätty kiertokirje. Kirjeessä Volkswagenin Saksan myyntijohtaja vaati saksalaisilta Volkswagen-jälleenmyyjiltä ja -korjaamoilta, että nämä eivät myy 6 päivänä kesäkuuta 1997 Saksan markkinoille saatettavaa uutta VW Passat Variant -mallia ohjevähittäishintaa alhaisempaan hintaan ja noudattavat "johdonmukaista hintakuria".

(2) Vastauksessaan asetuksen N:o 17(4) 11 artiklan mukaiseen komission viralliseen tietopyyntöön Volkswagen AG toimitti kaksi kirjettä, päivätty 26 päivänä syyskuuta 1996 ja 26 päivänä kesäkuuta 1997, jotka koskivat uuden VW Passatin hinnanmuodostusta.

(3) Näiden tietojen ja Volkswagen AG:n antamien lisätietojen(5) perusteella komissio lähetti Volkswagen AG:lle 22 päivänä kesäkuuta 1999 väitetiedoksiannon. Väitetiedoksiannossa Volkswagen AG:tä syytetään EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan rikkomisesta, koska se oli sopinut myyntiverkostoonsa kuuluvien saksalaisten jälleenmyyjien kanssa johdonmukaisesta hintakurista VW Passatin myynnin yhteydessä.

(4) Volkswagen AG vastasi väitetiedoksiantoon 10 päivänä syyskuuta 1999 päivätyllä kirjeellä ja vahvisti, että 22 päivänä kesäkuuta 1999 päivätyssä väitetiedoksiannossa kuvailtu asiaintila piti pääasiassa paikkansa(6). Tämän lisäksi se esitti käsityksensä erityisesti oikeudellisista päätelmistä ja komission syytöksistä. Suullisen kuulemisen järjestämistä ei pyydetty.

(5) Tämä päätös on osoitettu Volkswagen AG:lle.

1.2 Yritys

(6) Volkswagen AG, jonka pääkonttori on Wolfsburgissa, on Volkswagen-konsernin emoyhtiö ja samanaikaisesti sen suurin yksittäinen yritys. Konsernin liiketoiminta käsittää Volkswagen-, Audi-, Seat- ja Skoda-automerkkien sekä komponenttien ja osien valmistuksen maailmanlaajuiselle konsernille. Se toimii myös teollisuusmoottorien, varaosien, rahoituspalvelujen ja vakuutusten alalla.

(7) Volkswagen AG:n liikevaihto vuosina 1995-2000:

>TAULUKON PAIKKA>

1.3 Uuden VW Passat -mallin asema markkinoilla

(8) Uusi VW Passat B 5 Limousine tuotiin Saksan markkinoille 11 päivänä lokakuuta 1996, VW Passat B 5 Variant (eri korimalli) 6 päivänä kesäkuuta 1997.

(9) Uuden VW Passatin ensirekisteröintien määrä EU:ssa:

>TAULUKON PAIKKA>

(10) Toimitukset asiakkaille Saksassa(7):

>TAULUKON PAIKKA>

(11) Autoteollisuus ja moottoriajoneuvokauppa(8) sekä markkina-analyytikot lähtevät siitä, että loppukäyttäjän kannalta henkilöautot eivät ole toisillaan miten tahansa korvattavissa. Ne jaottelevat henkilöautot tämän vuoksi niin kutsuttuihin "segmentteihin". Tämä perustuu objektiivisiin kriteereihin kuten ajoneuvon pituus, hankintahinta, korin rakenne, moottorin teho ja merkin imago(9). Jako seuraaviin segmentteihin on yleinen: A: pienimmät autot, B: pikkuautot, C: keskiluokka, D: iso keskiluokka, E: edustusautot, F: luksusautot, G: monikäyttö- ja urheiluautot, joista segmentti G jaotellaan toisinaan alasegmentteihin: joskus edullisiin urheiluautoihin, kalliisiin urheiluautoihin, monikäyttöautoihin ja maastoautoihin(10), joskus monikäyttöautoihin, coupé-malleihin, avoautoihin ja maastoautoihin(11).

(12) Komission puolivuosittain julkaisema vertailu autojen hinnoista Euroopan unionissa (ks. johdanto-osan 17 kappale jäljempänä) perustuu myös tähän jaotteluun. Se sisältää hintatietoja henkilöautomalleista jaoteltuina edellä luetellun seitsemän segmentin (A-G) mukaisesti, jotta kuluttajan kannalta vastaavat mallit voitaisiin esittää yhdessä.

(13) Lisäksi viitataan aikakauslehden "auto motor und sport"(12) järjestämään 23. lukijaäänestykseen parhaista autoista. Kyseisessä kuluttajakyselyssä 277 henkilöautomallia jaoteltiin 10 kategoriaan(13). Näistä kuusi kategoriaa (A: miniautot, B: pikkuautot, C: alempi keskiluokka, D: keskiluokka, E: iso keskiluokka ja F: luksusautot) osoittautuu kategoriaan tai segmenttiin kuuluvien henkilöautojen vertailun perusteella sisällöltään samoiksi kuin edellä johdanto-osan 11 kappaleessa mainituista segmenteistä kuusi ensimmäistä. Coupé-mallit, avoautot, maastoautot ja pakettiautot kuuluvat eri segmenteille.

(14) Volkswagenin tietojen mukaan Passat kuuluu markkinasegmentille, joka on tässä nimetty segmentiksi D eli "iso keskiluokka" (ajoneuvon pituus noin 4,45-4,75 m, hinta vaihtelee noin 32000 Saksan markasta (perusmoottori) noin 60000 Saksan markkaan (huippumoottori))(14). Tähän segmenttiin kuuluvat myös Volkswagenin mainitsemat muiden valmistajien automallit, joita Passatista kiinnostuneet pitävät vaihtoehtoina, kuten Audi A 4, Opel Vectra, BMW 3-sarja, Ford Mondeo ja Mercedes C-sarja.

(15) Muita kilpailevia malleja isossa keskiluokassa ovat Alfa Romeo 156, Citroën Xantia, Lancia Dedra, Fiat Marea, Honda Accord, Mazda 626, Mitsubishi Carisma, Nissan Primera, Peugeot 406, Renault Laguna, Rover 400/600, Subaru Legacy, Suzuki Baleno, Toyota Avensis ja Volvo S/V40.

(16) VW Passatin osuus segmentillä D on Saksassa seuraava:

>TAULUKON PAIKKA>

1.4 VW Passatin hintaerot jäsenvaltioissa

(17) Komissio julkaisee kaksi kertaa vuodessa katsauksen autojen hinnoista Euroopan unionissa(15). Komissio saa tiedot autonvalmistajilta. Katsauksen julkaisemisella komissio pyrkii lisäämään hintojen läpinäkyvyyttä. Loppukäyttäjän pitäisi voida ostaa moottoriajoneuvo siitä jäsenvaltiosta, jossa hinnat ja muut ostoehdot ovat edullisimmat. Komission tarkoituksena sen sijaan ei ole yhdenmukaistaa Euroopan unionin hintoja. Avoimempien hintojen avulla komissio haluaa myötävaikuttaa siihen, että tämän vapauttamat markkinavoimat pienentävät hintaeroja.

(18) Kyseisten hintavertailujen avulla esimerkiksi VW Passat Limousine Basic 100 PS -mallin hintaerot eri jäsenvaltioissa voidaan käytettävissä olevien tietojen perusteella esittää seuraavasti:

VW Passat Limousine Basic 100 PS, 5 vaihdetta, 4 ovea (*):

>TAULUKON PAIKKA>

(*) Vertailukohdaksi on otettu hinnaltaan edullisimman maan hinta ennen veroja (100), vaikka tässä tapauksessa huomioon otetaan vain Belgia, Saksa, Ranska, Irlanti, Italia, Luxemburg, Alankomaat, Itävalta, Portugali ja Yhdistynyt kuningaskunta. Autojen hinnat kyseisissä maissa esitetään komission puolivuosittain julkaisemassa katsauksessa autojen hinnoista Euroopan unionissa. Kursiivilla esitetyn kolmen maan eli Tanskan, Suomen ja Kreikan hinnat laskettiin suhteessa 12 muusta maasta edullisimpaan. Yhteisen valuutan tultua käyttöön 1.1.1999 esitystä muutettiin siten, että vertailukohdaksi otettiin euroalueen edullisin maa (Suomi).

2 VOLKSWAGENIN JAKELUJÄRJESTELMÄ JA VOLKSWAGEN-MERKIN ASEMA UUSIEN MOOTTORIAJONEUVOJEN ALALLA

(19) Volkswagen AG:n valmistamia henkilöautoja myydään Saksassa kuten muissakin EU:n jäsenvaltioissa valikoidun ja yksinoikeuteen perustuvan jälleenmyyjäverkon kautta. Volkswagen AG on tehnyt kyseisten jälleenmyyjien kanssa jälleenmyyjäsopimuksen. Syyskuussa 1995 tehdyn vakiojälleenmyyjäsopimuksen 4 §:n 1 kohdan ja 1 päivästä tammikuuta 1998 voimassa olevien sopimusten nojalla Volkswagen AG osoittaa jokaiselle jälleenmyyjälle oman sopimusalueen toimitusohjelmaa ja asiakaspalvelua varten. Jälleenmyyjä puolestaan sitoutuu velvoitteeseen edistää vastuullisella markkina-alueellaan myyntiä ja asiakaspalvelua intensiivisesti ja hyödyntää markkinamahdollisuudet optimaalisesti(16). Jälleenmyyjäsopimuksen 4 §:n 2 kohdan mukaan jälleenmyyjä ei saa käyttää välittäjiä eikä ylläpitää sivumyymälöitä tai toimitusvarastoja vastuullisen markkina-alueensa ulkopuolella. Jälleenmyyjä voi lisäksi harjoittaa suoramarkkinointia vain vastuullisella markkina-alueellaan. Jälleenmyyjäsopimuksen 2 §:n 6 kohdan nojalla Saksan Volkswagen-jälleenmyyjät eivät saa toimittaa uusia ajoneuvoja riippumattomille jälleenmyyjille.

(20) Uusia ajoneuvoja myydään jonkin verran myös Volkswagen-korjaamoiden kautta. Nämä myyvät ajoneuvoja komissiokauppana tai kauppaedustajina Volkswagen-jälleenmyyjän lukuun. Tämä on uuden ajoneuvon ostajan sopimuskumppani ja määrää myyntihinnan.

(21) Saksan Volkswagen- ja Audi-jälleenmyyjien etuja Volkswagen AG:n suhteen ajaa Volkswagen- ja Audi-jälleenmyyjien yhdistys, jota edustavat sen johtokunta ja johto. Yhdistyksen edustajien ja Volkswagen AG:n välillä järjestetään säännöllisesti kokouksia. Lisäksi yhdistyksen johtokunta järjestää epäsäännöllisin väliajoin tapaamisia ("Klausurgespräche") (ks. johdanto-osan 37-40 kappale), joissa muun muassa päätetään asioista, joista on tarkoitus keskustella Volkswagen-merkistä vastaavan Volkswagen AG:n hallituksen jäsenen (Büchelhoferin) kanssa. Yhdistyksen puitteissa järjestetään myös komiteoiden kokouksia (esimerkiksi "VW henkilöautojen myynti-/markkinointikomitea"), joissa keskustellaan kaikkia koskevista asioista. Volkswagen AG:tä edusti kyseisissä komiteoiden kokouksissa Saksan myynnistä vastaavan osaston johtaja Giffhorn. Jälleenmyyjäorganisaatioista vastasivat Saksan myyntiosaston työntekijöistä muun muassa Nolte ja Peters. Saksan myynnistä vastaava osasto on jaettu niin kutsuttuihin alueisiin, jotka ovat aluejohtajan alaisuudessa(17).

(22) Jälleenmyyjien alennuskäytännöistä Volkswagen AG on todennut komissiolle, että keskustelut, joita jälleenmyyjien kanssa on käyty lyhyen aikavälin tuloslaskelmasta, osoittavat, että saksalaiset jälleenmyyjät ovat aikaisemmin antaneet ohjevähittäishintaan verrattuna 10 prosentin ja yksittäistapauksissa tätäkin suurempia alennuksia. Jälleenmyyjien myöntämät alennukset olivat vuonna 1994 9,1 prosenttia, vuonna 1995 9,7 prosenttia, vuonna 1996 10,1 prosenttia ja vuonna 1997 9,9 prosenttia(18).

(23) Ensirekisteröintien perusteella Volkswagenin osuus henkilöautoista EU:ssa oli seuraava(19):

>TAULUKON PAIKKA>

(24) Ensirekisteröintien perusteella Volkswagenin osuus henkilöautoista Saksassa oli seuraava(20):

>TAULUKON PAIKKA>

(25) Volkswagen AG:n mukaan kaikkien VW:n henkilöautomallien rinnakkaistuonti Belgiasta, Ranskasta, Alankomaista, Espanjasta, Italiasta, Ruotsista ja Tanskasta (ks. alaviite 25) Saksaan oli 17355 (1998), 25656 (1999) ja 42738 (2000) ajoneuvoa.

(26) Saksassa rekisteröityjen, muista jäsenvaltioista tuotujen uusien VW Passatien määrä oli vuosina 1996-2000 8728, 2066, 3345, 6831 ja 8318 kappaletta(21).

(27) Tämän jälleentuonnin osuus Saksassa myytyjen VW Passatien kokonaismäärästä vuosina 1996-2000 oli seuraava (vuonna 1996 ennen kaikkea vanha malli):

>TAULUKON PAIKKA>

(28) Volkswagen AG(22) ilmoittaa lisäksi, että Saksassa myytiin vuonna 1997 yhteensä 100, vuonna 1998 yhteensä 696 oikeanpuoleisella ohjauksella varustettua Volkswagen-ajoneuvoa oikeanpuoleista ohjausta käyttävistä maista tulleille asiakkaille (Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti). Vuosina 1997-2000 Saksassa myytiin 4, 149, 111 ja 96 oikeanpuoleisella ohjauksella varustettua VW Passatia(23).

3 KANTELUN KOHTEENA OLEVAT TOIMENPITEET

3.1 Ensimmäinen jälleenmyyjälle annettu muistutus

(29) VW-jälleenmyyjä Autohaus Binder Hofgeismarissa (toimitusjohtaja Glinicke) mainosti 5 päivänä syyskuuta 1996 "Hessisch-Niedersächsischen Allgemeinessa" (Ausgabe Land) perusmallia Passat 1,6 l maahantuontihintaan 32469 Saksan markkaa, johon sisältyi rekisteröinti ja nouto(24). VW-jälleenmyyjä Autohaus Neuenhagen, Niestetal, lähetti 24 päivänä syyskuuta 1996 jäljennöksen tästä ilmoituksesta Volkswagen AG:lle varustettuna huomautuksella "Onko tämä välttämätöntä? Tiedoksi, ystävällisin terveisin, Neuenhagen."

(30) Jo samana päivänä eli 24 päivänä syyskuuta 1996 Volkswagen lähetti Autohaus Binderille muistutuksen sekä saantitodistuslähetyksenä että faksilla(25). Kirjeen sisältö oli seuraava: "Arvoisa toimitusjohtaja Glinicke, edellä mainitun jälleenmyyjäsopimuksen(26) 2 §:n 6 kohdan ja 1. tammikuuta 1998 alkaen voimassa olevan jatkosopimuksen 2 §:n 1 kohdan nojalla velvollisuutenne on ajaa Volkswagen AG:n, Volkswagenin myyntiorganisaation sekä Volkswagen-merkin etuja kaikin mahdollisin keinoin.

Olemme todenneet, että uutta Passatia koskeva mainoksenne Hessisch-Niedersächsischen Allgemeinessa (Ausgabe Land) 5.9.1996 rikkoo räikeällä tavalla kyseistä sopimusvelvoitetta. Pidämme toimintaanne merkin kannalta poikkeuksellisen vahingollisena.

Näin ollen katsomme, että tapaus oikeuttaa antamaan muistutuksen, johon sisältyy vaatimus, että kyseistä merkkiä vahingoittavaa mainosta ei enää käytetä.

Jos tapaus toistuu, olemme valmiita purkamaan edellä mainitut sopimukset."

(31) Autohaus Binderin toimitusjohtaja vastasi Volkswagen AG:lle 27 päivänä syyskuuta 1996 päivätyllä kirjeellä(27) ja totesi olevan epäselvää, miten asia oli vahingoittanut VW AG:tä ja millä tavalla jälleenmyyjä oli rikkonut voimassa olevia sopimuksia. Lisäksi toimitusjohtaja painotti, että hänen mielestään syytökset eivät olleet oikeudellisesti päteviä. Binder ei myöskään pitänyt liikkeenjohdon laatiman ilmoituksen sisältöä merkkiä vahingoittavana. Oikeudellisesta arvioinnista riippumatta toimitusjohtaja ei henkilökohtaisesti kannattanut kyseistä sanomalehti-ilmoitusta ja oli neuvonut myynnistä Binderillä vastaavaa henkilöä luopumaan vastaisuudessa tämänkaltaisesta mainonnasta.

3.2 Kiertokirje Saksan Volkswagen-jälleenmyyjille ja -korjaamoille

(32) Samoihin aikoihin Volkswagen AG alkoi kiertokirjeiden avulla järjestelmällisesti muistuttaa Saksan jakelujärjestelmänsä jäseniä hintakurista. Kyseisen kolmen kiertokirjeen ydinkohdat toistetaan seuraavassa:

(33) Saksan myyntijohtajan kirje 26 päivänä syyskuuta 1996(28).

"Suureksi pettymyksekseni minun on todettava, että muutama yhteistyökumppanimme on jo laatinut sanomalehti-ilmoituksia, joissa Passatia tarjotaan selvästi alle ovh:n(29). Pidän tätä merkin kannalta erittäin vahingollisena, koska tällä tavalla Passatin arvo asetetaan kyseenalaiseksi jo ennen sen saattamista markkinoille.

Olen jo aloittanut tähän liittyvät toimenpiteet - joihin jälleenmyyjien komitea yhtyy - antamalla muistutuksia. Haluaisin henkilökohtaisesti pyytää teitä toimimaan selkeiden puitteiden mukaisesti ja toimittamaan minulle kaikki sellaiset Volkswagen-yhteistyökumppanien ilmoitukset, joissa ei noudateta hintakuria. Tarkoitukseni on julkaista ne aiheellisella tavalla. Pidän tällaista menettelyä tarpeellisena myös tuottonäkymienne kannalta. Uuden Passatin ja sen hinta/suorituskykysuhteen ansiosta meillä on hyvät mahdollisuudet nostaa yrityksenne tuottoa."

(...)

(34) Saksan myyntijohtajan kirje 17 päivänä huhtikuuta 1997(30):

"Koska Passat on hinnan suhteen ylivoimaisesti kilpailukykyisin, en pysty mitenkään ymmärtämään jälleenmyyjien ilmoituksia, joissa hinnat ovat selvästi alle ohjevähittäishinnan. Tämä liittyy erityisesti tuottonäkymienne parantamiseen. Odotan johdonmukaista hintakuria."

(...)

(35) Saksan myyntijohtajan kirje 26 päivänä kesäkuuta 1997(31): "... surukseni todettava, että vetoomusta, jonka esitin kirjeessäni 17. huhtikuuta kaikille Volkswagen-jälleenmyyjille ja -korjaamoille, ei ehkä ole täysin noudatettu. Muistatte varmaan: kysymys on myynnissä noudatettavasta hintakurista, joka on välttämätön yrityksenne tuoton kääntämiseksi nousuun.

Olisi jopa kohtalokasta, jos uusien tuotteidemme, ennen kaikkea Passat Limousinen ja Variantin kilpailun kannalta ylivoimaista hintaa ei hyödynnettäisi tuloksen parantamiseksi. Ottakaa huomioon, että tällä hetkellä yli 80 prosenttia kokonaisliikevaihdosta perustuu uusien ja käytettyjen autojen myyntiin. Koska osuus liikevaihdosta on näin suuri, koko yrityksenne tuottonäkymät paranevat huomattavasti vain, jos autokaupan laatu paranee eli tähänastisia suuria alennuksia lasketaan.

Volkswagen on luonut edellytykset menestykselle: tekniikaltaan ja hinnaltaan ylivoimaiset mallit ja vuodesta 1998 noudatettu suoritusperusteinen myyntikate- ja bonusjärjestelmä tarjoavat teille markkinoiden mukaisen ja kilpailullisesti ylivoimaisen myyntivälineen, joka mahdollistaa optimaalisen toiminnan markkinoilla.

Nyt kehotankin teitä toimimaan markkinoilla hintatietoisesti. Suuret alennukset ovat myös tuotteen ja merkin kannalta vastuuttomia. Valmistajana emme voi hyväksyä sitä, että jälleenmyyjäsopimuksen täyttyminen vaarannetaan tuhoisalla hintapolitiikalla. Volkswagen AG:n on pakko reagoida tähän voimakkaasti. On selvää, että myös tulevaisuudessa jälleenmyyjät kilpailevat suorituksilla. Tämä ei kuitenkaan saa toteutua hinnan kautta vaan sen on tapahduttava erityisesti asiakastyytyväisyyden puitteissa.

Tämä ei koske ainoastaan Passat Variantia. Niinpä olemme päättäneet asettaa toistaiseksi kaikille tilaville autoille kiintiöt, jotta voisimme tarjota teille paremman suunnittelu- ja toimitusvarmuuden."

3.3 Hintakuria koskevat keskustelut Volkswagen- ja Audi-jälleenmyyjien yhdistyksen johtokunnan kanssa

(36) Esityslistoista, jotka Volkswagen AG toimitti vastauksena toiseen tietopyyntöön(32), käy ilmi, että hintakuri oli useaan otteeseen Volkswagen AG:n ja Volkswagen- ja Audi-jälleenmyyjien yhdistyksen johdon välisten keskustelujen aiheena.

(37) Maaliskuun 25 päivänä 1997(33) pidetyn suljetun kokouksen esityslistan 2 a) kohtana oli "Tuotteen kannalta vahingollinen käyttäytyminen / tuoton parantaminen" ja sen 5 alakohtana "Hintauskollisuudesta palkitseminen".

(38) Toukokuun 20 päivänä 1997(34) pidetyn suljetun kokouksen asialistasta ilmenee, että 2 kohdassa "Tuotantoa haittaava hintakäyttäytyminen / tuoton parantaminen" oli tarkoitus keskustella aiheesta "milloin valmistajat reagoivat tähän asianmukaisesti".

(39) Syyskuun 26 päivänä 1997(35) pidetyn suljetun kokouksen esityslistalla oli otsikon "Jakelua/verkostoa koskevat yleiset asiat" alla kohta "Hintakuri, jatkotoimenpiteet (Giffhorn, Nagel)".

(40) Volkswagen- ja Audi-jälleenmyyjien yhdistys ehdotti Volkswagen AG:lle faksitse 24 päivänä lokakuuta 1997(36), että hallituksen tulevan kokouksen esityslistan 2 kohtaan "Büchelhoferin kanssa 30.10.1997 käsiteltävät asiat" lisättäisiin alakohta "d) Hintakuri, jatkotoimenpiteet".

(41) Volkswagen AG on ilmoittanut vastauksessaan, että Volkswagen AG:n hallitus ei käsitellyt hintakuria(37). Jälleenmyyjien yhdistyksen Volkswagen AG:lle 24 päivänä lokakuuta 1997 lähettämästä faksista (ks. johdanto-osan 40 kappale edellä) käy kuitenkin ilmi, että myynnistä vastaavan Volkswagen AG:n hallituksen jäsenen kanssa oli tarkoitus keskustella tästä aiheesta ja siihen liittyvistä jatkotoimenpiteistä 30 päivänä lokakuuta 1997. Volkswagen AG ilmoitti kuitenkin tämän osalta, että kokouksesta ei laadittu kokouspöytäkirjaa.

3.4 Hintakuria koskevat keskustelut Volkswagen-jälleenmyyjien komiteassa

(42) Toisin kuin Volkswagen- ja Audi-jälleenmyyjien yhdistyksen kokouksista Volkswagen-jälleenmyyjien komitean kokouksista on laadittu pöytäkirjat. Myynnistä ja markkinoinnista vastaavan jaoston 16 päivänä kesäkuuta 1997(38) pidettyyn kokoukseen osallistui kyseisen ammattiryhmän kymmenen edustajan lisäksi seitsemän Volkswagen AG:n edustajaa, joihin kuului Saksan myyntijohtaja. Kokouspöytäkirjan kohdassa "11 yleisintä hintojenpolkemistapaa" todetaan seuraavaa: "Tuotteille ja merkille koituvien haittojen vuoksi valmistajapuoli aikoo tulevaisuudessakin toteuttaa kaikki lain mahdollistamat toimenpiteet, jotka parantavat hintakuria kaupassa."

(43) Saman jaoston 16 päivänä lokakuuta 1997(39) pidettyyn kokoukseen osallistui ammattiryhmän edustajien lisäksi kymmenen Volkswagen AG:n edustajaa, heidän joukossaan Saksan myyntijohtaja, ja kokouspöytäkirjassa todetaan kohdassa "6.4 TOP 6:n alennuskäyttäytyminen", "muuta" seuraavaa: "Yksittäiset jälleenmyyjät ovat mainostaneet mallia Golf A 4 tehokkaasti jo ennen sen markkinoille saattamista kohtuuttoman suurilla alennuksilla. Sekä jälleenmyyjien yhdistys että valmistaja vastustavat tällaista merkkiä ja tuotetta vahingoittavaa käyttäytymistä ja tuomitsevat sen jyrkästi."

3.5 Muut toimenpiteet jälleenmyyjien hintakurin aikaansaamiseksi

(44) VW-jälleenmyyjä Bernard Rütz Konzista tarjosi "Trierischer Volksfreundin" viikonloppunumerossa 21/22 päivänä syyskuuta 1996 uutta VW Passatia "superedullisesti alkaen 32649 Saksan markan noutohintaan sis. rekisteröinti ja toimitus"(40).

Kyseinen jälleenmyyjä sai 2 päivänä lokakuuta 1996 Volkswagen AG:ltä kirjallisen muistutuksen(41). Kirje oli sanamuodoltaan lähes sama kuin Binderille lähetetty kirje. Viimeinen kappale on muotoiltu eri tavalla: "Jos tapaus toistuu, aloitamme oikeusmenettelyn."

(45) Jälleenmyyjä Rütz torjui muistutuksen kirjeitse 2 päivänä lokakuuta 1996(42). Rütz totesi olevansa tietämätön, millä tavalla hän oli toiminut vastoin sopimusta.

(46) Jälleenmyyjä Gramling Karlsruhesta julkaisi "Badische Neueste Nachrichtenin (BNN)" viikonloppunumerossa 5 päivänä lokakuuta 1996 ilmoituksen uudesta VW Passatista ja tarjosi ajoneuvoa 33500 Saksan markan hintaan(43). Kyseinen ilmoitus toimitettiin 7 päivänä lokakuuta 1996 Volkswagen AG:lle faksilla, jossa vaadittiin 26 päivänä syyskuuta 1996 lähetetyn ensimmäisen kiertokirjeen mukaisia toimenpiteitä.

(47) Volkswagen AG:n Saksan myyntijohtajalle 7 päivänä lokakuuta 1996 osoittamassaan kirjeessä Morrkopf viittaa BNN:ssä julkaistuun mainokseen. Kirjeessä todetaan seuraavaa(44): "Koska Te (Giffhorn) olette jälleenmyyjien komitean kanssa todenneet tällaisen käyttäytymisen vahingoittavan markkinoita, en voi käsittää, minkä vuoksi Hengehold tai Autohaus Gramling mainostaa tällaisin ilmoituksin. Minusta tämä on lisäosoitus siitä, että merkin sisäinen kilpailu jatkuu.

Mainittu Autohaus mainostaa 21. syyskuuta 1996 ilmestyneessä BNN:ssä myös asiakaspalvelua 'polkuhintaan'."

(48) Asiakirjamerkinnästä, jonka Saksan lounaisosasta ja Frankenista vastaava Volkswagen AG:n aluejohto toimitti Saksan myyntijohtajalle 7 päivänä lokakuuta 1996, käy ilmi, että Autohaus Gramlingin tarjoama hinta vastaa 7 prosentin alennusta(45). Merkinnässä todetaan lisäksi seuraavaa: "On täysin käsittämätöntä, että jälleenmyyjien komitean jäsen Hengehold kuuluu niihin yhteistyökumppaneihin, jotka lupaavat uutta Passatia selvällä alennuksella jo ennen markkinoille tuontia. Koska Hengehold on talossa vasta 14. lokakuuta 1996 alkaen, olen puhelimitse kehottanut vastaavaa myyntijohtaja Seifriediä kieltämään tällaiset imagoa vahingoittavat hintatarjoukset välittömästi ja ilmoittanut, että Volkswagen AG varaa itselleen oikeuden jatkotoimenpiteisiin."

(49) Passat B 5:n alennuksia koskevassa kirjeessä, jonka Volkswagen AG:n lähetti 16 päivänä lokakuuta 1996(46) Autohaus Hirschauerille, todetaan seuraavaa: "Arvoisa Hirschauer,

26. syyskuuta 1996 päivätyllä kirjeellään toimitusjohtajamme Peter Giffhorn kehotti teitä noudattamaan ohjevähittäishintaa uuden Passatin osalta.

Lokakuun 10 päivänä 1996 eräs myyjistänne, Aurich, lupasi jo puhelimessa yli 12 prosentin alennuksen. Pidämme tällaista käyttäytymistä merkkiä vahingoittavana, koska se kyseenalaistaa Passatin arvon jo ennen sen markkinoille saattamista.

Uuden Passatin ja siihen liittyvän hinta-/suorituskyvyn myötä teillä on hyvät mahdollisuudet parantaa yrityksenne kannattavuutta.

Näin ollen annamme teille muistutuksen ja kehotamme teitä lopettamaan tällaisen kaupankäynnin välittömästi.

..."

(50) Baierbrunnissa järjestettiin 10 päivänä huhtikuuta 1997 kokous kahden Etelä-Saksaa edustavan Volkswagen AG:n edustajan ja Autohaus Hirschauerin välillä. Kokouksen pöytäkirjassa 10 päivänä huhtikuuta 1997(47) selvitetään otsikon "jälleenmyyjä Hirschauerin häiritsevät alennukset Baierbrunnissa" alla keskusteluiden sisältö: Etelä-Saksaa edustava Volkswagen AG:n edustaja huomautti Autohaus Hirschauerin kolmelle edustajalle, että 1. puolivuotiskauden aikana markkinavastuualueella oli myyty 54 ajoneuvoa ja sen ulkopuolella 369. Tämä johtui siitä, että Autohaus houkutteli asiakkaita sanomalehti-ilmoituksilla, joissa tarjottiin suuria alennuksia. Huoltopuoli ei huolehtisi eikä pystyisikään huolehtimaan kyseisistä asiakkaista.

(51) Lisäksi väitettiin, että Autohaus Hirschauer ei huolehdi riittävästi omasta markkinavastuualueestaan, koska 54 prosenttia(48) toimituksista tapahtui sen omalla vastuualueella, mikä on alle 72 prosentin keskiarvon. Moite päättyi huomautukseen, jonka mukaan Volkswagen AG:n edustajien ja kyseisen jälleenmyyjän välillä oli sovittu, että "toimitukset on suhteutettava Aurichille annettavien ehtojen (alennukset, vaihtoautokauppa(49) jne.) kautta yrityksen kokoa vastaavaan määrään."

(52) Tähän Autohaus Hirschauerin kanssa käytyyn keskusteluun liittyy Volkswagen AG:n Etelä-Saksan myynnin 18 päivänä huhtikuuta 1997 päivätty kirje(50). Kirjeen aiheena on alennuskäyttäytyminen ja siinä todetaan seuraavaa: "Arvoisa Hirschauer,

Vahvistamme Volkswagen AG:n Etelä-Saksan myyntiyksikössä 10. huhtikuuta 1997 käydyn keskustelun.

Aiheena oli uusien autojen tarjonnassa edelleen jatkuva markkinoita häiritsevä käyttäytyminen. Jo 16. lokakuuta 1996 päivätyssä kirjeessä katsoimme, että meidän oli aihetta antaa tästä syystä liikkeellenne muistutus.

Kokonaistilanteesta on keskusteltu kanssanne perusteellisesti ja tuloksena oli, että liikkeenne kattaa uusien autojen markkina-alueestaan vain 54 prosenttia, ei myy vaihtoautoja loppukäyttäjille ja uusien autojen ostajia houkutellaan suuria alennuksia sisältävillä sanomalehti-ilmoituksilla.

Tämä on vastoin kaikkia kauppatapoja, minkä vahvistaa myös havaitsemamme huono liiketulos vuosina 1994-1996 (heikko tulos, jopa tappioita).

Emme ole voineet välttyä vaikutelmalta, että myyjistänne Aurichilla on liian vapaat kädet eikä teillä enää ole selvää käsitystä hänen toiminnastaan.

Olemme päättäneet toimittaa Aurichille yrityksenne sekä markkinoiden kokoon suhteutetut kirjalliset ehdot kuten kappalemäärät, alennukset, vaihtoautokauppa jne.

Tässä yhteydessä painotamme vielä kerran olevan yhteisen etumme (imagon) mukaista, että muutatte käyttäytymistänne edellä kuvatulla tavalla, koska muussa tapauksessa joudumme turvautumaan sopimusoikeudellisiin seuraamuksiin.

..."

(53) Autohaus Tiemeyer Bochumissa lähetti syyskuussa 1998 asiakkailleen mainoskirjeitä, jotka sisälsivät kutsun liikkeessä lauantaina, 12 päivänä syyskuuta 1998 jäljestettävään autonäyttelyyn(51). Kirjeessä todetaan seuraavaa: "Näin voitte kaikessa rauhassa tutustua uusimpiin Volkswagen- ja Audi-malleihin. Tätä varten olemme varanneet teille lukuisia erikoistarjouksia.

Autonäyttelyn aikana tarjoamme

- kaikista korjaustöistä 20 prosentin alennuksen,

- kaikista varaosista 15 prosentin alennuksen,

- kaikista käytetyistä autoista 10 prosentin alennuksen,

- kaikista uusista autoista 10 prosentin alennuksen."

(54) Volkswagen AG kirjoitti Autohaus Tiemeyerille 13 päivänä lokakuuta 1998(52) seuraavaa: "Liikkeessänne järjestetyn autonäyttelyn yhteydessä olette lähettänyt asiakkaille mainoskirjeitä, joissa tarjotaan kohtuuttoman suuria hinnanalennuksia uusista autoista, varaosista ja liikkeenne korjaamopalveluista.

Sen lisäksi, että pidämme kyseistä mainontaa merkin kannalta erittäin vahingollisena, haluamme muistuttaa, että kyseessä on myös alennuksia koskevan lain rikkominen.

Näin ollen pyydämme, että tulevaisuudessa luovutte tämän kaltaisesta mainonnasta."

(55) Tiemeyer vahvisti 19 päivänä lokakuuta 1998 Volkswagen AG:lle seuraavaa:

"... viittaamme kanssanne tänään käytyyn keskusteluun liikkeessämme järjestetystä autonäyttelystä ja ilmoitamme, että emme tulevaisuudessa enää järjestä vastaavia tilaisuuksia. Olemme itsekin tulleet siihen tulokseen, että ylitimme tällä kertaa kohtuuden rajat ..."(53).

4 EY:N PERUSTAMISSOPIMUKSEN 81 ARTIKLAN (ENT. 85 ARTIKLA)(54) 1 KOHTA

4.1 Yritysten väliset sopimukset

(56) Volkswagen AG ja sen saksalaiset valtuutetut jälleenmyyjät ovat 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja yrityksiä.

(57) Kolme kiertokirjettä (ks. johdanto-osan 33-35 kappale) liittyvät Volkswagen AG:n ja jälleenmyyjien väliseen sopimussuhteeseen. Kiertokirjeissä konkretisoidaan kyseiset sopimussuhteet hinnanmuodostuksen osalta siten, että jälleenmyyjät eivät pidä uudelle VW Passatille suositeltuja listahintoja ohjeellisina vaan pääasiassa sitovina ja voivat myöntää vain pieniä alennuksia. Ensimmäisessä kiertokirjeessä 26 päivänä syyskuuta 1996 määräystä täydennettiin vaatimuksella, että jälleenmyyjien olisi ilmoitettava "kaikista Volkswagen- jälleenmyyjien ilmoituksista, joissa ei noudatettu hintakuria". Kiertokirjeissä vahvistetaan näin ollen Volkswagen AG:n myyntipolitiikka tietyn henkilöautomallin osalta. Yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti(55) jälleenmyyjäverkostoon pääsy merkitsee sitä, että sopimuspuolet hyväksyvät valmistajan myyntipolitiikan joko tämän erikseen mainiten tai automaattisesti. Näin ollen kiertokirjeistä on tullut osa Volkswagen AG:n ja sen valtuutettujen jälleenmyyjien välistä suhdetta, koska ne katsotaan voimassa olevaan yleiseen sopimukseen (jälleenmyyjäsopimus) perustuvan jatkuvan liikesuhteen osaksi.

(58) Volkswagen-jälleenmyyjille osoitetut viisi muistutusta (ks. johdanto-osan 29 ja sitä seuraavat kappaleet sekä 44 ja sitä seuraavat kappaleet), joista Autohaus Binderille 24 päivänä syyskuuta 1996 osoitettu (ks. johdanto-osan 30 kappale) lähetettiin jo ennen saksalaisille myyntikumppaneille osoitettua kolmea kiertokirjettä, liittyvät nekin Volkswagen AG:n ja sen jälleenmyyjien väliseen sopimussuhteeseen. Niissä konkretisoidaan kyseiset suhteet jälleenmyyjien hintakäyttäytymisen osalta siten, että näiden on muutettava hintapolitiikkaansa ja ilmoitettava mainonnassaan Volkswagen AG:n uudelle VW Passatille antamat ohjevähittäishinnat ja autoja myydessään perittävä kyseiset hinnat. Näin ollen kyseisistä muistutuksista, joissa uhataan jälleenmyyjää oikeusseuraamuksilla, jollei määräyksiä noudateta, on tullut osa Volkswagen AG:n ja sen muistutusten kohteena olevien valtuutettujen jälleenmyyjien välisiä sopimuksia.

(59) Päätelmänä voidaan todeta, että Volkswagen AG:n ja sen saksalaisten jälleenmyyjien välillä on sopimusjärjestelmä, joka muodostuu kyseisestä kolmesta kiertokirjeestä ja yksittäisille jälleenmyyjille osoitetuista muistutuksista ja jonka tavoitteena on toteuttaa hintakuri uuden VW Passatin osalta. Tämä tavoite vahvistettiin myös Volkswagen AG:n ja jälleenmyyjien komitean välisissä kokouksissa (ks. edellä johdanto-osan 42 ja sitä seuraava kappale).

(60) Volkswagen AG kiistää, että todetuissa toimenpiteissä olisi kyse 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista sopimuksista. Sen mielestä kantelun kohteena olevat toimenpiteet ovat yksipuolisia toimia, joihin ei sovelleta kyseistä artiklaa(56). Komission mainitsemissa asioissa AEG(57) ja Ford(58) sekä asiassa BMW(59) oli kyse sopimusmääräyksen tulkinnasta tai määräyksen sisällöstä, mutta nyt noudatetulla hintapolitiikalla ei ollut yhteyttä sopimukseen. Kyseinen hintapolitiikka päinvastoin rikkoi jälleenmyyjäsopimuksen 8 §:n 1 kohtaa, jonka mukaan valmistaja saattoi antaa vain ohjeellisia hintasuosituksia. Toisin kuin komissio väittää, jälleenmyyjät eivät sopimuksen tekohetkellä ole näin ollen antaneet sanatonta hyväksyntäänsä Volkswagenin myyntipolitiikalle.

(61) Volkswagen AG:n näkemystä ei voida hyväksyä useista syistä.

(62) Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on ensinnäkin viitannut Volkswagen-asiassa antamassaan tuomiossa tuomioihin asioissa Ford ja BMW ja tehnyt selväksi, että autonvalmistajan jälleenmyyjilleen osoittamat vaatimukset ovat sopimuksia, jos niillä "(pyritään) vaikuttamaan tapaan, jolla sopimusjälleenmyyjä täyttää (valmistajan tai maahantuojan kanssa) tekemänsä sopimuksen"(60). Kyseinen edellytys täyttyi nyt käsiteltävässä asiassa yksiselitteisesti. Näin ollen sillä ei ole merkitystä, sisältääkö sopimus erityisen lausekkeen, joka liittyy Volkswagen AG:n kiistanalaiseen vaatimukseen, tai onko kyseinen vaatimus jonkin toisen sopimuslausekkeen vastainen.

(63) Lisäksi väite, että yhtymäkohtaa sopimukseen ei olisi ja vaatimus olisi jopa sopimuksen 8 §:n 1 kohdan vastainen, ei pidä paikkaansa.

(64) Kuten asiakirjoista ilmenee, Volkswagen AG:n kannalta vaatimusten yhtymäkohta oli VW-/Audi-jälleenmyyjäsopimuksen(61) 2 §:n 6 kohta tai Volkswagen-jälleenmyyjäsopimuksen 2 §:n 1 kohta(62). Näiden mukaisesti VW-jälleenmyyjien velvollisuutena oli "edistää ja ajaa VW AG:n, Volkswagenin myyntiorganisaation sekä Volkswagen-merkin etuja kaikin mahdollisin keinoin. Tämän yhteydessä jälleenmyyjän on noudatettava kaikkia sopimusta palvelevia vaatimuksia, mitä tulee tehtaalta tuotujen uusien Volkswagen-ajoneuvojen myyntiin, varaosavaraston ylläpitoon, myynnin edistämiseen, mainontaan ja koulutukseen sekä palvelutason varmistamiseen Volkswagen-liiketoiminnan kyseisellä alueella". Näihin määräyksiin viitataan erikseen Binderille 24 päivänä syyskuuta 1996 (ks. johdanto-osan 29 kappale) ja Rützille 2 päivänä lokakuuta 1996 (ks. johdanto-osan 44 kappale) osoitetuissa muistutuskirjeissä. Kyseisten jälleenmyyjien hintakäyttäytyminen luokitellaan "merkille vahingolliseksi" ja jälleenmyyjille esitetään "vaatimus, olla enää käyttämättä (kyseisenlaisia) ilmoituksia". Muissa asiakirjoissa ei enää viitata tiettyyn jälleenmyyjäsopimuksen määräykseen, mutta niistä käy selvästi ilmi, että Volkswagen AG:n tarkoituksena oli sopivien "vaatimusten" avulla konkretisoida jälleenmyyjille asetettu yleinen vaatimus ajaa ja edistää valmistajan etuja. Ensimmäisessä ja kolmannessa kiertokirjeessä, jälleenmyyjäyhdistyksen (VW ja Audi) ja jälleenmyyjien komitean (VW) kanssa käydyissä keskusteluissa sekä jälleenmyyjille Gramling, Hirschauer ja Tiemeyer osoitetuissa kirjeissä tehdään selväksi, että Volkswagen AG:n mielestä suurten alennusten myöntäminen uhkasi selvästi kyseisiä etuja. Tällaisia alennuksia kutsutaan myös näissä yhteyksissä "merkille vahingollisiksi" tai "tuotteelle vahingollisiksi".

(65) Ei myöskään ole kyse "ristiriidasta" mainittujen vaatimusten ja jälleenmyyjäsopimuksen 8 §:n 1 kohdan välillä. Kyseisen määräyksen mukaan "VW AG (antaa) loppukäyttäjähintoja ja hinnanalennuksia koskevia ... ohjeellisia hintasuosituksia". Kyseisen määräyksen seuraavien kohtien perusteella suositus koskee jälleenmyyjän ja valmistajan välisten hintojen ja tasausten laskemista. Vaikka tämä mekanismi merkitsee valmistajan oikeutta antaa hintasuosituksia, se ei merkitse jälleenmyyjän kannalta takuuta siitä, että valmistaja luopuu myös tulevaisuudessa kaikista sitovista hintamääräyksistä esimerkiksi jälleenmyyjäsopimuksen 2 §:n 1 kohdan puitteissa.

(66) Monet seikat asianomaisten käyttäytymisessä tukevat tällaista tulkintaa. Jos kantelun kohteena olevat vaatimukset eivät olisi kuuluneet jälleenmyyjäsopimuksen piiriin tai olisivat jopa olleet sen vastaisia, kuten Volkswagen AG nyt (jälkikäteen) väittää, valmistaja tuskin olisi kyennyt uhkaamaan jälleenmyyjiä jälleenmyyjäsopimuksen mukaisilla toimenpiteillä. Tämän osalta Volkswagen AG:n väite(63), että se ei olisi "varautunut minkäänlaisiin toimenpiteisiin sen varalta, että jälleenmyyjä ei noudata hintasuosituksia", on selvässä ristiriidassa asiaa koskevien asiakirjojen kanssa. Edellä mainituissa kirjeissä jälleenmyyjiä Binder ja Rütz uhattiin jälleenmyyjäsopimuksen "purkamisella" tai "oikeusmenettelyllä", jos "tapaus toistuu". Myös Autohaus Hirschauerille 18 päivänä huhtikuuta 1997 osoitetussa kirjeessä (ks. edellä johdanto-osan 52 kappale) Volkswagen AG uhkasi, että "sopimusoikeudelliset seuraamukset" olisivat väistämättömiä, jollei jälleenmyyjä muuta käyttäytymistään. Binderin vastauskirjeestä 27 päivänä syyskuuta 1995 (ks. johdanto-osan 31 kappale) ja Rützin 2 päivänä lokakuuta 1996 (johdanto-osan 45 kappale edellä) käy lisäksi ilmi, että moititut jälleenmyyjät asettivat muistutukset sopimusoikeudelliseen yhteyteensä. Ne kiistivät Volkswagen AG:lle rikkoneensa sopimuksen kirjainta sellaisena kuin sopimus oli alkuperäisessä valmistajan ja jälleenmyyjien allekirjoittamassa muodossa. Jälleenmyyjät olivat kuitenkin selvästi ymmärtäneet saamansa vaatimukset siten, että niillä oli tarkoitus (tästä lähtien) tarkentaa sopimusta Volkswagen AG:n toivomusten mukaisesti. Niinpä jälleenmyyjä Binder vastasi Volkswagen AG:lle kehottaneensa asiasta vastaavia työntekijöitään välttämään jatkossa valmistajan moittimia ilmoituksia. Kumpikaan jälleenmyyjä ei väittänyt, että Volkswagen AG:n käsky ei kuuluisi jälleenmyyjäsopimuksen piiriin.

(67) Samaan suuntaan viittaavat jälleenmyyjien etujärjestöjen ja yksittäisten jälleenmyyjien lausunnot. Jälleenmyyjien yhdistyksen johtokunnan kokousten esityslistat ajalta sen jälkeen, kun Volkswagen oli ottanut kantelun kohteena olevan hintapolitiikan käyttöön, antavat viitteitä yhdistyksen asenteesta tiukempaan hintakuriin johtavia valmistajan toimenpiteitä kohtaan. Näitä ei suinkaan pidetty sopimukseen kuulumattomina, vaan pikemminkin niitä pidettiin tervetulleina (ks. johdanto-osan 36 kappale alkaen). Samalla tavalla niihin suhtautuivat jälleenmyyjien edustajat Volkswagen-jälleenmyyjien komiteassa, kuten 16 päivänä kesäkuuta ja 16 päivänä lokakuuta 1997 pidettyjen kokousten pöytäkirjat osoittavat (ks. johdanto-osan 42 ja 43 kappale edellä). Viimeksi mainitun pöytäkirjan mukaan jälleenmyyjien yhdistys kuvailee toisen, markkinoille vasta tuodun mallin suuria hinnanalennuksia "merkille ja tuotteelle vahingolliseksi käyttäytymiseksi" ja "vastustaa sitä ... ja tuomitsee sen jyrkästi". Myös jälleenmyyjä Morrkopf piti toisen jälleenmyyjän alennuksia "merkille vahingollisina" eikä sen vuoksi epäröinyt ilmoittaa kyseisestä käyttäytymisestä Volkswagen AG:lle ensimmäisen kiertokirjeen mukaisesti.

(68) Tässä yhteydessä ei ole merkitystä sillä, muuttivatko saksalaiset Volkswagen-jälleenmyyjät todella hinnoitteluaan kiertokirjeiden ja muistutusten vuoksi ja missä määrin.

(69) Kaiken tämän jälkeen ei voida hyväksyä Volkswagen AG:n jälkikäteen hallinnollisen menettelyn kuluessa esittämää väitettä, että kiertokirjeet ja muistutukset olisivat tapahtuneet jälleenmyyjäsopimuksen ulkopuolella ja jopa rikkoneet sitä ja näin ollen kyseessä oli yksipuolinen toimenpide.

4.2 Kilpailun rajoittaminen

(70) Seuraavaksi esitetystä käy ilmi, että käsiteltävät toimenpiteet rajoittivat kilpailua tuntuvasti. Vastauksessaan väitetiedoksiantoon Volkswagen AG ei ole kiistänyt tätä.

4.2.1 Toimenpiteiden tarkoitus: kilpailun rajoittaminen

(71) Volkswagen AG:n kolmen kiertokirjeen ja jälleenmyyjille annettujen muistutusten tarkoitukseksi on ilmoitettu kaikkien saksalaisten Volkswagen-jälleenmyyjien(64) taivuttaminen siihen, että ne eivät poikkea suositelluista "ohjeellisista" listahinnoista ollenkaan tai eivät ainakaan huomattavasti. Näin ollen toimenpiteillä pyrittiin myyntihintojen määräämiseen eli rajoittamaan tuotemerkin sisäistä hintakilpailua. Näin ollen kyseessä on 81 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu hintojen vahvistaminen.

(72) Volkswagen AG esittää Tiemeyerin suhteen, että tämä rikkoi alennuksia koskevaa Saksan lakia ja näin ollen kyseessä ei ole kilpailunrajoitus. Tästä on todettava, että alennuksia koskeva laki kieltää ainoastaan ilmoittamasta hintoja, jotka perustuvat (yli 3 prosentin suuruisiin) "alennuksiin" suhteessa "tavanomaisiin" hintoihin. Jälleenmyyjää ei sen sijaan kielletä ilmoittamasta samoja hintoja, jollei se esitä niiden perustuvan alennuksiin. Volkswagen ei puuttunut - ei ainakaan ainoastaan - sen mielestä alennuksia koskevan lain vastaisten hintojen ilmoittamiseen vaan itse hintatasoon.

4.2.2 Toimenpiteiden vaikutus

(73) Volkswagen AG väittää lisäksi, että eri kiertokirjeet eivät muuttaneet jälleenmyyjien käyttäytymistä ja jälleenmyyjät olivat edelleen myöntäneet noin 10 prosentin alennuksia suositelluista listahinnoista(65).

(74) Käsiteltävän asian olosuhteiden vuoksi on tuskin mahdollista selvittää, millä tavalla jälleenmyyjät todella käyttäytyivät. Tästä ei kuitenkaan ole kysymys. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan 81 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi riittää, että kyseessä olevan toimenpiteen tavoitteena on kilpailunrajoitus, kuten tässä asiassa (ks. johdanto-osan 71 kappale alkaen). Sen sijaan ei ole tarpeen osoittaa, että sillä myös saavutetaan tällainen rajoitus(66).

4.2.3 Kilpailunrajoituksen tuntuvuus

(75) Kiertokirjeiden ja kauppiaille annettujen muistutusten (joiden päämäärä vahvistettiin jälleenmyyjien komitean kokouksissa) avulla toteutetun hintakilpailun rajoittamisen tuntuvuus käsiteltävässä asiassa käy ilmi, kun seuraavia seikkoja tarkastellaan kokonaisuutena:

(76) Ensinnäkin kantelun kohteena olevilla toimenpiteillä pyrittiin vahvistamaan myyntihinnat ja siten poistamaan olennainen kilpailumuuttuja eli mahdollisuus tarjota hinnanalennuksia. Tämän kilpailutekijän merkitys autokaupassa vahvistetaan myös komission 28 päivänä kesäkuuta 1995 antaman asetuksen N:o 1475/95(67) 6 artiklan 1 kohdan 6 alakohdassa(68). Sen mukaan poikkeusta ei sovelleta, jos esimerkiksi valmistaja rajoittaa jakelijan vapautta määrittää sopimustavaroiden jälleenmyynnissä käytettäviä hintoja ja alennuksia(69).

(77) Toiseksi niillä pyrittiin muuttamaan jälleenmyyjien hintakäyttäytymistä tavallisesta kilpailukäyttäytymisestä huomattavasti poikkeavaan suuntaan. Volkswagen AG:n antamien tietojen mukaan saksalaiset Volkswagen-jälleenmyyjät tarjosivat koko tavara- ja palveluvalikoimansa osalta keskimäärin 9,7 prosentin (1995), 10,1 prosentin (1996) ja 9,9 prosentin (1997) alennuksia suositelluista listahinnoista (ks. johdanto-osan 22 kappale). Näiden tietojen mukaan(70) uusille automalleille tosin annettiin pienempiä alennuksia kuin malleille, joita ei enää valmisteta. Uuden VW Passatin osalta tilanne oli kuitenkin erilainen: yksi muistutuksen saaneista jälleenmyyjistä (johdanto-osan 48 kappale) tarjosi kyseistä mallia 7 prosentin alennuksella ja toinen 12 prosentin (johdanto-osan 49 kappale). Kyseiset alennukset pyrittiin poistamaan kokonaisuudessaan kantelun kohteena olevilla toimenpiteillä. Alennusten suuruus antaa kuvan kilpailukäyttäytymisestä, joka ilman kyseisiä toimenpiteitä olisi ollut odotettavissa. Volkswagen AG myöntää itse, että "tuskin on jälleenmyyjää joka ei antaisi alennusta"(71).

(78) Kolmanneksi: edellä kuvailtu hintakilpailun rajoittaminen koski kaikkia Volkswagen AG:n valikoivan ja yksinoikeudellisen jälleenmyyntiverkon jälleenmyyjiä Saksassa ja sen tarkoituksena oli erityisesti rajoittaa merkin sisäistä kilpailua sekä saksalaisten Volkswagen-jälleenmyyjien kesken että saksalaisten ja ulkomaalaisten Volkswagen-jälleenmyyjien välillä. Jälkimmäistä seikkaa tarkastellaan lähemmin jäljempänä 4.3 kohdassa.

(79) Neljänneksi: VW Passat on Saksassa erittäin suosittu automalli sekä absoluuttisten myyntilukujen että "segmenttinsä" perusteella. Vuonna 1997 eli pian markkinoille saattamisen jälkeen VW Passat oli Saksassa segmentillä D noin 15 prosentin osuudellaan eniten myyty automalli Opel Vectran jälkeen. Vuoden 1998 alkupuolella sen osuus kyseisellä segmentillä oli Saksassa jopa 16 prosenttia. Kilpailunrajoitus koski kaikkia uuden VW Passatin toimituksia Saksassa. Vaikka merkityksellisiin markkinoihin ei otettaisikaan mukaan ainoastaan segmenttiä D, jolle VW Passat kuuluu, vaan mahdollisten päällekkäisyyksien vuoksi myös viereiset segmentit C ja E, kyseisen mallin markkinaosuus Saksassa oli jo vuonna 1997 yli 6 prosenttia ja siten riittävää suurusluokkaa. Tässä yhteydessä on myös muistettava, että 81 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuulumattomista vähämerkityksisistä sopimuksista annetun tiedonannon nojalla 81 artiklan 1 kohdan soveltamista hinnan (vertikaaliseen) määräämiseen ei voida sulkea pois, vaikka osallistuvien yritysten markkinaosuudet jäisivät alle 10 prosenttiin(72).

(80) Toimenpide rajoittui Saksan alueelle ja oli siellä tuntuva. Volkswagen AG, huomattavan kokemuksen omaava markkinatoimija, lähti itse ilmeisesti siitä, että Saksaan rajoittuvalla toimenpiteellä olisi siellä vaikutuksia, joihin rinnakkaistuonti ei paljon vaikuttaisi. Tästä on todettava, että kiistanalaisena ajankohtana uusien VW Passatien rinnakkaistuonti oli huomattavaa mutta muodosti kuitenkin ainoastaan murto-osan Saksan Volkswagen-myyntiverkoston myynnistä (ks. johdanto-osan 25 kappale alkaen). Näin oli, vaikka samaan aikaan VW Passatin vähittäishinnoissa oli huomattavia eroja Saksan ja monen muun jäsenvaltion välillä (ks. johdanto-osan 18 kappale edellä) ja eurooppalaisen vaatimustenmukaisuustodistuksen(73) käyttöönoton jälkeen jokainen Euroopan unionissa ostettu uusi henkilöauto voidaan saattaa muissa jäsenvaltioissa markkinoille ilman uutta teknistä tarkastusta. Rinnakkaiskaupalle on kuitenkin muita esteitä; loppukäyttäjän on todellisuudessa vaikea ostaa uutta henkilöautoa toisesta jäsenvaltiosta. Tähän liittyy aina suurempia kuluja kuin ostettaessa kotimaan verkostossa toimivalta jälleenmyyjältä. Monet jälleenmyyjät palvelevat mieluummin paikallisia ostajia, varsinkin jos niiden mielestä myynti omalla sopimusalueella oleville ostajille on myös mahdollista ja kyseessä on haluttu malli. Usein ne myös vaativat ulkomaalaisilta ostajilta suuria ennakkomaksuja. Kaikki nämä seikat johtavat siihen, että rinnakkaiskauppa laskee vain vähän ostoja kotimaan verkostossa toimivalta jälleenmyyjältä, mikä merkitsee, että se ei voi johtaa Saksan (suhteellisen korkeiden) hintojen tasaamiseen muiden jäsenvaltioiden (alhaisilla) hinnoilla.

4.3 Toimenpiteiden mahdollinen tuntuva vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan

(81) Perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan soveltaminen edellyttää lisäksi, että kantelun kohteena olevat Volkswagen AG:n toimenpiteet ovat omiaan vaikuttamaan tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(82) Sopimus on omiaan vaikuttamaan tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, jos puolueettomien oikeudellisten ja tosiasiallisten olosuhteiden vuoksi voidaan riittävän todennäköisesti olettaa, että se vaikuttaa suoraan tai välillisesti, tosiasiallisesti tai mahdollisesti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan tavalla, joka voi haitata jäsenvaltioiden välisten markkinoiden syntymistä(74). Yhteisöjen tuomioistuin on lisäksi päättänyt, että jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kohdistuu vaikutus, kun toimenpide rajoittaa jäsenvaltioiden välistä tavaranvaihtoa tai jopa eristää markkinat toisistaan taikka kun sopimus johtaa jäsenvaltioiden välisen kaupan volyymin merkittävään kasvuun(75). Tuomioistuimen mukaan on kuitenkin osoitettava, että sopimus on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen tavaranvaihtoon(76).

(83) Nyt käsiteltävässä asiassa kiistanalaisen toimenpiteen tarkoituksena oli pitää VW Passatin hinnat Saksassa keinotekoisesti korkeina. Tarkoituksena oli säilyttää koko Saksan kattava korkeiden hintojen alue tai vahvistaa sitä. Lisäksi toimenpidettä sovellettiin siitä riippumatta, tuliko asiakas Saksasta tai jostain toisesta jäsenvaltiosta.

(84) Jäsenvaltioiden välisten hintaerojen suuruudella on tunnetusti suurta vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Tämän vahvistaa myös Belgiasta, Ranskasta, Alankomaista, Espanjasta, Italiasta, Ruotsista ja Tanskasta Saksaan suuntautuvan tuonnin laajuus (ks. johdanto-osan 25 kappale). Myös Volkswagen AG tunnustaa hintaerojen yleisen merkityksen myöntämällä, että ajoneuvoja myyntiin vain vähän Saksasta muihin EU:n jäsenvaltioihin, koska VW-merkkisten henkilöautojen myyntihinnat Saksassa olivat korkeammat kuin useimmissa muissa EU:n jäsenvaltioissa(77).

(85) Näin ollen kiistanalaiset toimenpiteet olivat hyvinkin omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan muuttamalla tuontia Saksaan. Jos saksalaiselta Volkswagen-asiakkaalta viedään mahdollisuus saada riittävän suuria alennuksia saksalaiselta jälleenmyyjältä, kaupallinen kannustin ostaa uusi auto ulkomailta kasvaa vastaavasti.

(86) Saksasta tapahtuvan viennin osalta on muistettava, että Saksa on perinteisesti ollut korkean hintatason maa, joten vienti useimpiin muihin jäsenvaltioihin on ollut pikemminkin vähäistä. Yhdistyneen kuningaskunnan suhteen tilanne on kuitenkin toinen. Mitä tulee esimerkiksi VW Passatin hintatasoon, Saksa on perinteisesti sijoittunut kyseisen jäsenvaltion jälkeen eli sen hintataso on ollut toiseksi korkein (ks. jäsenvaltioiden hintatasoa koskeva katsaus johdanto-osan 18 kappaleessa). Asian kannalta merkityksellisenä aikana monet brittiläiset loppukäyttäjät kysyivät uutta VW Passatia Saksasta. Volkswagen AG:n(78) tietojen mukaan Saksassa myytiin vuonna 1997 yhteensä 100 ja vuonna 1998 jo yhteensä 696 oikeanpuoleisella ohjauksella varustettua Volkswagen-ajoneuvoa erityisesti Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja/tai Irlannista tuleville asiakkaille (ks. johdanto-osan 25 kappale). VW Passatin osalta vienti Saksasta oli vuonna 1997 neljä, vuonna 1998 149 ja vuonna 1999 111 ajoneuvoa. Kantelun kohteena olevat toimenpiteet olivat omiaan johtamaan siihen, että oikeanpuoleisella ohjauksella varustetusta ajoneuvosta kiinnostuneet ostajat siirtyivät rinnakkaistuontiin muista jäsenvaltioista kun Saksasta eli sellaisista, joissa hinnat olivat alhaisemmat (esimerkiksi Belgia tai Alankomaat) tai luopuivat rinnakkaistuonnista kokonaan. Näin ollen toimenpiteet heikensivät tuntuvasti vientikauppaa Saksasta muihin jäsenvaltioihin joko rajoittamalla tavanomaisessa kilpailussa odotettavissa olevia kauppavirtoja tai ohjaamalla ne muualle.

(87) Volkswagen AG kiistää, että jäsenvaltioiden väliseen kauppaan olisi kohdistunut tuntuva vaikutus(79). Se viittaa yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön(80) ja toteaa, että komission olettamasta markkinoiden sulkemisesta on vertikaalisten sopimusten tapauksessa kyse vain silloin kun sopimuksilla estetään rajatylittävät toimitukset ja ulkomaalaisten kilpailijoiden pääsy markkinoille tai sovitaan kilpailukielloista. Vaikka käsiteltävä asia koskee pyrkimystä vaikuttaa hintoihin yhden jäsenvaltion alueella, markkinoiden sulkemista ei ole havaittavissa. Komission muut väitteet, että toimenpiteet esimerkiksi olisivat vähentäneet vientiä muihin jäsenvaltioihin ja kannustaneet saksalaisia kuluttajia ostamaan uusia ajoneuvoja ulkomailta, eivät pidä paikkaansa. Volkswagen viittaa jäsenvaltioiden välisen kaupan vähäisyyteen "jälleenmyyjätasolla", joka sen mukaan johtui erityisesti toimitusten pullonkauloista - kuten uuden VW Passatin tapauksessa - tai Saksan korkeista hinnoista. Lisäksi jälleenmyyjillä on vakioasiakaskuntansa, joten niillä ei juurikaan ollut kiinnostusta myydä ulkomaalaisille asiakkaille.

(88) Näihin perusteluihin ei voida yhtyä. Jäsenvaltioiden väliseen kauppaan vaikuttamisesta ei ole kyse vain siinä tapauksessa, että toimenpide johtaa markkinoiden sulkemiseen. Kuten edellä (johdanto-osan 81 kappale) todetaan, riittää, että toimenpide on omiaan muuttamaan jäsenvaltioiden välistä tavaravirtaa negatiivisesti tai positiivisesti eli vaikuttamaan siihen. Tämän edellytyksen on osoitettu täyttyneen.

(89) Volkswagen AG:n perustelu, että VW Passatin markkinoille saattamisessa on ilmennyt toimitusvaikeuksia ja jälleenmyyjät toimittavat ensisijaisesti kanta-asiakkailleen(81), ei muuta asiaa. Tällaisilla vaikutuksilla ei ole voinut olla sitä merkitystä, jonka Volkswagen AG niille jälkikäteen antaa. Ensinnäkään Saksan Volkswagen-jälleenmyyjillä ei olisi ollut syytä antaa huomattavia hinnanalennuksia jo markkinoille saattamisen yhteydessä, kuten valmistaja väittää, jos kysyntä olisi ylittänyt huomattavasti tarjonnan. Lisäksi Saksan Volkswagen-jälleenmyyjät veivät VW Passatin uutta mallia alusta alkaen huomattavia määriä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan (ks. johdanto-osan 25 kappale). Toimitusvaikeudet Saksassa johtaisivat sitä paitsi vain siihen, että useammat saksalaiset asiakkaat päättävät tehdä kaupat toisessa jäsenvaltioissa. Tämä on suuntaus, jota Volkswagen AG:n korkeiden hintojen politiikka oli omiaan vahvistamaan. Hintojen määrääminen kesti yli kolme vuotta eli paljon yli markkinoillesaattamisvaiheen.

(90) Volkswagen AG:n väite, että korkean hintatason maana Saksa ei olisi jälleenviennin kannalta houkutteleva markkina-alue, ei muuta mitenkään toimenpiteiden soveltuvuutta vahvistamaan tuontia Saksaan. Lisäksi väite ei pidä Yhdistyneen kuningaskunnan osalta paikkaansa. Ainakin kyseisestä jäsenvaltioista peräisin olevien asiakkaiden kuten myös saksalaisten asiakkaiden suhteen alennukset olivat jälleenmyyjän kannalta sopiva väline, jolla se saattoi tehdä kilpailukykyisiä tarjouksia houkutellakseen kyseisten asiakkaiden kysynnän itselleen(82).

(91) Näin ollen hintojen määrääminen oli omiaan vaikuttamaan tuntuvasti VW Passatin rajatylittävään kauppaan ennen kaikkea tuonnin mutta myös viennin osalta. Sen tarkoituksena oli vähintään vaikeuttaa huomattavasti Saksan Volkswagen-jälleenmyyjien mahdollisuuksia selviytyä tuotemerkin sisäisessä kilpailussa muiden jäsenvaltioiden Volkswagen-jälleenmyyjien kanssa. Hintojen määräämisen kautta luotiin tai vahvistettiin Saksan kattavaa, kyseistä ajoneuvomallia koskevaa keinotekoista korkeiden hintojen aluetta, mikä on vastoin yhteismarkkinoiden tavoitetta.

4.4 Yhteenveto

(92) Yhteenvetona on näin ollen todettava, että Volkswagen AG:n toimenpiteet uuden VW Passatin hintakilpailun rajoittamiseksi täyttävät 81 artiklan 1 kohdan edellytykset.

5 EY:N PERUSTAMISSOPIMUKSEN 81 ARTIKLAN 3 KOHTA

5.1 VW:n jakelujärjestelmän oikeutus ryhmäpoikkeukseen asetuksen (EY) N:o 1475/95 nojalla

(93) Kantelun kohteena olevat toimenpiteet eivät ole asetuksen (EY) N:o 1475/95 mukaiseen poikkeukseen oikeutettuja.

5.2 Yksittäispoikkeuksen mahdollisuus

(94) Kantelun kohteena oleville toimenpiteille ei ole myönnetty eikä voida myöntää yksittäispoikkeusta.

(95) Hintojen määrääminen ei tehosta tuotantoa tai (tässä tapauksessa) tuotteiden jakelua. Sen tarkoituksena on Volkswagen AG:n mukaan lisätä Saksan Volkswagen-jälleenmyyjien tuottoja ja auttaa niitä saavuttamaan tai säilyttämään Volkswagen AG:n määräämä palvelutaso. Tämän perustelun mukaan se voisi edistää mahdollisimman monen jälleenmyyjäyrityksen olemassaoloa. Mikään ei kuitenkaan osoita, että sellaisten yksittäisten yritysten säilyminen, jotka tavanomaisten kilpailuedellytysten vallitessa eivät olisi elinkelpoisia, tehostaisi tuotteiden jakelua tuntuvalla tavalla tai että mahdollinen tehostuminen voisi tasapainottaa kilpailunrajoituksesta aiheutuvat haitat. Mikään ei myöskään varmista, että suurempi ylijäämä, jonka Volkswagen-jälleenmyyjät saavat kieltäytyessään myöntämästä hinnanalennuksia uusien VW Passatien myynnin yhteydessä, käytettäisiin jälleenmyyjäyritysten olemassaolon turvaamiseen.

(96) Kuluttajat eivät myöskään saa osuutta näin syntyvästä hyödystä. Kuluttajien on päinvastoin maksettava ajoneuvosta korkeampi hinta eikä niille koidu tästä havaittavaa etua.

6 RIKKOMISEN KESTO

(97) Perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa on rikottu viimeistään 26 päivästä syyskuuta 1996 eli päivästä, jolloin lähetettiin ensimmäinen kiertokirje (edellä johdanto-osan 33 kappale). Rikkominen toistettiin ja sitä jatkettiin tätä seuranneella kahdella kiertokirjeellä (ks. alkaen johdanto-osan 34 kappale).

(98) Volkswagen AG ilmoitti komissiolle 22 päivänä heinäkuuta 1999 päivätyllä kirjeellä aikomuksestaan toteuttaa kaikki väitetiedoksiannossa mainitut toimenpiteet rikkomisen lopettamiseksi. Kirjallisessa vastauksessaan väitetiedoksiantoon 10 päivänä syyskuuta 1999 yritys toimitti jäljennöksen kaikille Saksan Volkswagen-jälleenmyyjille ja -korjaamoille 6 päivänä syyskuuta 1999 osoitetusta kiertokirjeestä. Kyseisessä kiertokirjeessä viitattiin kantelun kohteena oleviin 26 päivänä syyskuuta 1996, 17 päivänä huhtikuuta 1997 ja 26 päivänä kesäkuuta 1997 päivättyihin kiertokirjeisiin ja ilmoitettiin jälleenmyyjille, että mainituissa kiertokirjeissä esitetyt hintakilpailua koskevat rajoitukset on peruutettu eikä jälleenmyyjien tarvitse pelätä Volkswagen AG:n toteuttavan oikeus- tai muita vahingollisia toimenpiteitä niiden hinnanmuodostuksen vuoksi. Volkswagen- ja Audi-jälleenmyyjien yhdistykselle ilmoitettiin samana päivänä päivätyllä kirjeellä kyseisen kiertokirjeen sisällöstä ja kuten kirjeessä todettiin, sille oli tarkoitus ilmoittaa kirjeen sisällöstä myös suullisesti.

(99) Jälleenmyyjille Tiemeyer, Binder ja Hirschauer ilmoitettiin erikseen 6 päivänä syyskuuta 1999 päivätyllä henkilökohtaisilla kirjeellä, että kirjalliset muistutukset (edellä johdanto-osan 30, 49, 52 ja 54 kappale) olivat mitättömiä. Jälleenmyyjä Rütz, jolle oli annettu muistutus 2 päivänä lokakuuta 1996 päivätyllä kirjeellä (johdanto-osan 44 kappale edellä), erosi Volkswagen AG:n mukaan Volkswagen-myyntiorganisaatiosta vuoden 1997 lopussa.

(100) Tästä voidaan päätellä, että rikkominen kesti 26 päivästä syyskuuta 1996 aina 6 päivään syyskuuta 1999 eli lähes kolme vuotta.

7 PÄÄTÖKSEN KOHDE

(101) Volkswagen AG on rikkonut 81 artiklan 1 kohtaa nyt käsiteltävällä tavalla, koska se on sopinut myyntiverkostonsa saksalaisten jälleenmyyjien kanssa johdonmukaisesta hintakurista ja siten VW Passat -mallin hinnan määräämisestä. Tämän vuoksi tämä päätös on osoitettu Volkswagen AG:lle.

8 ASETUKSEN N:o 17 15 ARTIKLAN 2 KOHTA

(102) Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan nojalla komissio voi päätöksellään määrätä yrityksille sakon, jos yritykset tahallaan tai tuottamuksesta ovat rikkoneet 81 artiklan 1 kohtaa.

8.1 Sakkojen määrääminen

(103) Komission mielestä sakkojen määrääminen Volkswagen AG:lle on käsiteltävässä asiassa tarpeen. Komission mielestä Volkswagen AG:n toiminta oli tahallista. Se tiesi, että kyseisten toimenpiteiden tarkoituksena oli rajoittaa kilpailua(83).

(104) Myös myyntiverkoston jäsenet (eli Saksan Volkswagen-jälleenmyyjät) osallistuivat kilpailunvastaisiin sopimuksiin, koska ne olivat yleisten ja yksittäisten vaatimusten kohteita. Ei kuitenkaan ole aiheellista määrätä sakkoja kyseisille yrityksille. Aloite rikkomiseen tuli Volkswagen AG:ltä, joka tarvittaessa painosti jälleenmyyjiä huomattavasti. Saatuaan kuulla ensimmäisestä tapauksesta, jossa oli myönnetty suuria alennuksia, se kirjoitti välittömästi kyseiselle jälleenmyyjälle ja kehotti tätä noudattamaan hintakuria uhkaamalla jälleenmyyjäsopimuksen purkamisella. Kaksi päivää myöhemmin kaikille jälleenmyyjille lähetettiin kiertokirje. Jo tässä kiertokirjeessä ilmoitettiin koko jälleenmyyjäkunnalle, että jos hintakuria rikotaan, Volkswagen AG aloittaa sopimusoikeudelliset toimenpiteet ("Olen jo aloittanut tähän liittyvät toimenpiteet - joihin jälleenmyyjien komitea yhtyy - antamalla muistutuksia." ks. johdanto-osan 33 kappale)(84). Jos yksittäiset jälleenmyyjät rikkoivat avoimesti hintakuria, niille annettiin erillinen muistutus, jossa niitä uhattiin sopimusoikeudellisilla seuraamuksilla. Tämä osoittaa, että ilman Volkswagen AG:n aloitetta ja tarvittaessa painostusta taloudellisesti heikommassa asemassa olevia jälleenmyyjiä kohtaan nyt käsiteltävää rikkomista ei olisi tapahtunut. Tähän päätelmään ei vaikuta se, että jälleenmyyjien etujärjestöt (Volkswagen- ja Audi-jälleenmyyjäyhdistys ja VW-jälleenmyyjien komitea) kannattivat yleisesti Volkswagen AG:n aloitetta paremmasta hintakurista.

8.2 Sakkojen suuruus

(105) Päättäessään asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan mukaisten sakkojen suuruudesta komission on otettava huomioon kaikki merkitykselliset seikat ja erityisesti rikkomisen vakavuus ja kesto.

8.2.1 Rikkomisen vakavuus

(106) Rikkomisen vakavuuden osalta komissio ottaa huomioon rikkomisen laadun, sen todelliset vaikutukset markkinoilla, jos ne voidaan mitata, sekä merkityksellisten markkinoiden koon.

(107) Volkswagen AG:n toteuttamilla toimenpiteillä pyrittiin poistamaan tai vähintään rajoittamaan hintakilpailua, joka on yksi tärkeimmistä kilpailutekijöistä (ks. johdanto-osan 32-35 kappale ja johdanto-osan 71 sekä 76-80 kappale). Tällaiset toimenpiteet merkitsevät näin ollen erityisen merkittävää puuttumista kilpailuun, joten kyseessä on kilpailusääntöjen erityisen vakava rikkominen.

(108) Kun kyseessä on tuote, joka voidaan tilata samoin lisävarustein kaikilta EU:n Volkswagen-jälleenmyyjiltä, ohjeellisista listahinnoista annettavat alennukset ovat palvelun ohella moottoriajoneuvokauppiaan tärkein kilpailuparametri, jotta jälleenmyyjä voisi menestyä merkin sisäisessä ja merkkien välisessä kilpailussa koti- ja ulkomaalaisten jälleenmyyjien kanssa. Tämän myös Volkswagen myöntää(85). Se ilmoittaa itse tavoitteenaan olleen jälleenmyyjien tuottojen parantamisen, koska se oli kärsinyt kovasta kilpailusta (ks. johdanto-osan 33, 35, 37, 38 ja 95 kappale edellä)(86).

(109) Edellä esitetty käy ilmi myös jonkin aikaa sitten tehdystä tutkimuksesta(87). Kun hintakilpailun merkitystä tiedusteltiin saksalaisilta auton ostajilta, 68 prosenttia ilmoitti ottaneensa yhteyttä useampaan jälleenmyyjään vertaillakseen hintoja ja alennuksia. Vastanneista 19 prosenttia ilmoitti ottaneensa yhteyttä useampaan jälleenmyyjään, koska halusi tarkistaa kyseisen ajoneuvomallin saatavuuden, 9 prosenttia halusi selvittää, käykö vanha auto osamaksuksi, 6 prosenttia palvelun laadun ja 3 prosenttia uuden auton saatavuuden tai toimitusajan. Lisäksi 77 prosenttia saksalaisista asiakkaista piti hintaneuvotteluita normaalina menettelynä uuden auton oston yhteydessä.

(110) On myös otettava huomioon, että tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa ainakin eräät jälleenmyyjät olisivat tarjonneet huomattavia alennuksia (ks. johdanto-osan 77 kappale), millä olisi ollut vaikutuksia muiden jälleenmyyjien hintakäyttäytymiseen; ilman alennuksia nämä olisivat ehkä olleet pidättyväisempiä alennusten suhteen.

(111) On muistettava, että henkilöautojen alennuksilla on keskivertokuluttajalle suuri merkitys, koska suhteellinen pienikin prosentti merkitsee kuluttajan kannalta suurta säästöä.

(112) Rikkominen koski Volkswagen AG:n henkilöautomalliston yhtä mallia (ja sen kahta varianttia). Kyseinen malli kuuluu segmentille, joka on Saksassa erittäin suosittu. VW Passatilla on kyseisellä segmentillä Saksassa merkittävä markkina-asema (ks. johdanto-osan 16 ja 17 kappale).

(113) Rikkomisen maantieteellisestä ulottuvuudesta on todettava, että kiertokirjeet oli osoitettu kaikille Saksan Volkswagen-jälleenmyyjille ja -korjaamoille, ja ne kattoivat siten VW Passat -mallin molempien varianttien koko myynnin Saksassa. Kyseessä on jäsenvaltio, jonne on keskittynyt huomattava osa henkilöautojen myynnistä Euroopan unionissa. Volkswagen AG:n lausunnot jälleenmyyjien komitealle osoittavat, että se pyrki mahdollisimman kattavaan soveltamiseen koko Saksassa (ks. johdanto-osan 42 kappale). Rikkomisella saattoi olla seurauksia myös Yhdistyneen kuningaskunnan kuluttajille, tosin paljon vähemmän kuin saksalaisille kuluttajille. Mikäli kyseiset kuluttajat suunnittelivat rinnakkaistuontia Saksasta, rikkominen oli omiaan viemään niiltä tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa odotettavissa olevista alennuksista saatavat edut.

(114) Ottaen huomioon kaikki esitetyt näkökohdat komissio katsoo rikkomisen vakavaksi.

(115) Arvioitaessa sakkojen ehkäisevää vaikutusta on otettava huomioon, että Wolkswagen-konserni, jonka emoyhtiö Volkswagen AG on, on Euroopan suurin moottoriajoneuvojen valmistaja ja VW on eniten myyty malli sekä Saksassa, jonne rikkomisen painopiste keskittyi, että koko EU:ssa. Vaikka tässä päätöksessä käsitellyt toimenpiteet koskivat sen malleista vain kahta, eri asiakirjat osoittavat, että valmistaja oli vähintään valmis soveltamaan vastaavia toimenpiteitä myös muihin ajoneuvomalleihin, jos tämä osoittautuisi tarpeelliseksi (ks. johdanto-osan 35 ja 43 kappale).

(116) Rikkomisen vakavuuden perusteella 20 miljoonaa euroa on komission mielestä asianmukainen lähtökohta päätettäessä sakkojen suuruudesta.

8.2.2 Rikkomisen kesto

(117) Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan mukaan toinen sakkojen suuruuteen vaikuttava tekijä on rikkomisen kesto. Kuten edellä johdanto-osan 97-100 kappaleessa todetaan, rikkominen kesti 26 päivästä syyskuuta 1996 aina 6 päivään syyskuuta 1999 eli lähes kolme vuotta.

(118) Näin ollen oli kyse keskipituisesta rikkomisesta.

(119) Komissio katsoo, että tämän vuoksi on asianmukaista korottaa mainittua perusmäärää 29 prosenttia (5,8 miljoonaa euroa) 25,8 miljoonaan euroon.

8.2.3 Lieventävät ja raskauttavat seikat

(120) Sakkojen suuruudesta päätettäessä on otettava huomioon myös lieventävät ja raskauttavat seikat.

(121) Raskauttavana on pidettävä, että jälleenmyyjien hinnoitteluvapauden rajoittamisen lisäksi kahdessa kolmesta kiertokirjeestä (ks. johdanto-osan 33 ja 35 kappale) ja joissain jälleenmyyjille osoitetuissa henkilökohtaisissa kirjeissä (ks. johdanto-osan 30, 44, 48 ja 52 kappale) annettiin muistutuksia, uhattiin oikeusmenettelyllä, "energisillä" reaktioilla tai jopa sopimuksen purkamisella, jollei jälleenmyyjien hintakuri parane. Lisäksi on otettava huomioon, että jo ensimmäisessä kiertokirjeessä 26 päivänä syyskuuta 1996 Saksan myyntijohtaja vaati "henkilökohtaisesti" Saksan Volkswagen-jälleenmyyjiä ja -korjaamoita "toimittamaan kaikki sellaiset Volkswagen-yhteistyökumppanien ilmoitukset, joissa ei noudateta hintakuria". (Ks. edellä johdanto-osan 33 kappale). Näin ollen Volkswagen AG ei tyytynyt vain itse toteuttamaan ja valvomaan sopimuskumppaneittensa "hintakuria". Se värväsi tähän myös kaikki saksalaiset sopimuskumppaninsa - eräänlaisiksi vahdeiksi - ja vaati näitä paljastamaan työtoverinsa ja kilpailijansa, jotka "eivät noudata hintakuria". Tämän vaatimuksen jälkeen jokaisen saksalaisen Volkswagen-jälleenmyyjän oli varauduttava siihen, että myös sen suorat kilpailijat valvovat sen mainontaa. Vaatimus lisäsi saksalaisten Volkswagen-rnyyntikumppanien paineita noudattaa haluttua hintakuria.

(122) Komissio katsoo, että näiden syiden vuoksi on oikeutettua korottaa perusmäärää 20 prosenttia.

(123) Volkswagen AG:n väitettä, että toimenpiteiden tarkoituksena olisi ollut parantaa jälleenmyyjäyritysten kannattavuutta(88), ei voida pitää lieventävänä seikkana. Volkswagen AG:n ensisijaisena tavoitteena olivat muut eli sen omat edut, kuten kiertokirjeistä ja henkilökohtaisista kirjeistä ilmenee (ks. viittaukset jälleenmyyjäsopimuksen 2 §:n 6 tai 1 kohtaan ja jälleenmyyjien toiminnan "vahingollisuuteen merkin kannalta" jne.). On kuitenkin jälleenmyyjien asia päättää, millainen hintapolitiikka palvelee parhaiten niiden taloudellisia etuja. Perustamissopimuksen 81 artiklassa kielletään nyt käsitellyn kaltaiset sopimukset, koska niillä puututaan jälleenmyyjien päätäntävapauteen.

(124) Komissio katsoo että tässä asiassa ei ole lieventäviä olosuhteita.

8.3 Loppupäätelmät

(125) Kaiken edellä esitetyn perusteella sakkojen määräksi asetetaan 30,96 miljoonaa euroa,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Volkswagen AG on rikkonut EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa, koska se on määrännyt VW Passat -mallin myyntihinnat kehottamalla saksalaisia valtuutettuja jälleenmyyjiään olemaan myöntämättä asiakkaille kyseisen mallin myynnin yhteydessä hinnanalennuksia tai myöntämään ainoastaan pieniä hinnanalennuksia.

2 artikla

Edellä 1 artiklassa mainitun rikkomisen vuoksi Volkswagen AG:lle määrätään 30,96 miljoonaa euroa sakkoa.

3 artikla

Edellä 2 artiklassa vahvistettu sakko on maksettava euroina kolmen kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksi antamisesta seuraavalle Euroopan komission pankkitilille:642-0029000-95 (Code IBAN: BE76 6420 0290 0095; Code SWIFT: BBVABEBB)

Banco Bilbao Vizcaya Argentaria (BBVA) Avenue des Arts / Kunstlaan 43 B - 1040 Bruxelles / Brussel

Tämän määräajan jälkeen peritään ilman eri toimenpiteitä myöhästymiskorkoa. Korko vastaa Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaation korkoa sen kuukauden ensimmäisenä työpäivänä, jona päätös on tehty. Tähän lisätään 3,5 prosenttiyksikköä. Kokonaiskorko on siten 8,05 prosenttia.

4 artikla

Tämä päätös on osoitettu Volkswagen AG:lle, D-38436 Wolfsburg.

Tämä päätös on täytäntöönpanokelpoinen EY:n perustamissopimuksen 256 artiklan nojalla.

Tehty Brysselissä 29 päivänä kesäkuuta 2001.

Komission puolesta

Mario Monti

Komission jäsen

(1) EYVL 13, 21.2.1962, s. 204/62 (suomenkielinen erityispainos 1994, alue 8, nide 1, s. 8).

(2) EYVL L 148, 15.6.1999, s. 5.

(3) EYVL L 354, 30.12.1998, s. 18.

(4) Komission tietopyyntö Volkswagen AG:lle 17.7.1997 ja Volkswagen AG:n vastaus 22.8.1997.

(5) Volkswagen AG:n vastaus 9.11.1999 komission toiseen tietopyyntöön 8.10.1998.

(6) Volkswagen AG:n 10.9.1999 esittämät huomautukset komission väitetiedoksiantoon, 1 ja 5 kohta (lehdestä 139 alkaen).

(7) Volkswagen AG:n 21.2.2001 antama vastaus komission tietopyyntöön 7.2.2001.

(8) Ks. VDIK:n lehdistötiedote 13.8.1998 "Automobile Trends auf dem deutschen Markt", jossa käsitellään rekisteröintisuuntauksia markkinasegmenteillä mini, pieni, alempi keskiluokka, keskiluokka, iso keskiluokka, luksus, urheilu, maasturi, monikäyttöajoneuvo.

(9) Ks. komission päätös, tehty 24 päivänä toukokuuta 1996, asiassa IV/M.741 - Ford/Mazda (EYVL C 179, 22.6.1996, s. 3); komission päätös, tehty 14 päivänä maaliskuuta 1994 asiassa IV/M.416 - BMW/Rover (EYVL C 93, 30.4.1994); autojen hintaeroja EY:ssä käsittelevä raportti, 1992, s. 29.

(10) Autojen hintaeroja EY:ssä käsittelevä raportti, 1992, s. 29.

(11) auto motor und sport, nro 22, 21. lokakuuta 1998, s. 126 alkaen.

(12) auto, motor und sport, nro 22, 21. lokakuuta 1998, s. 126 alkaen.

(13) Miniautot, pienautot, alempi keskiluokka, keskiluokka, iso keskiluokka, luksusluokka, urheiluautot, avoautot, maastoautot, pakettiautot.

(14) Volkswagen AG:n 9.11.1998 antama vastaus komission tietopyyntöön 8.10.1998, s. 3 (lehti 42).

(15) Autojen hinnat Euroopan unionissa, Euroopan yhteisöjen komissio, kilpailun PO.

(16) Sopimusalue on myyntikeskuksen alue. Jälleenmyyjän varsinainen vastuullinen markkina-alue on osa sopimusaluetta. Nämä määräykset ovat kaikissa jälleenmyyntisopimuksissa periaatteessa identtiset. Erot liittyvät erilaisiin jälleenmyyjätyyppeihin (palveluskeskus (Z), merkkikohtainen jälleenmyyjä (M), yleisjälleenmyyjä (U) ja pienjälleenmyyjä (K)) annettujen normien mukaisesti.

(17) Ks. johdanto-osan 44, 46, 48-50 ja 52 kappale ja näiden alaviitteissä mainitut asiakirjat.

(18) Volkswagen AG:n 9.11.1998 antama vastaus komission tietopyyntöön 8.10.1998.

(19) Volkswagen AG:n 9.11.1998 ja 21.2.2001 antama vastaus komission tietopyyntöön.

(20) Volkswagen AG:n 9.11.1998 ja 21.2.2001 antama vastaus komission tietopyyntöön.

(21) Volkswagen AG:n vastaus 21.2.2001 komission tietopyyntöön 7.2.2001. Arviointi koskee Belgiaa, Ranskaa, Alankomaita, Espanjaa, Italiaa, Ruotsia ja Tanskaa.

(22) Volkswagen AG:n kirje komissiolle 16.12.1998.

(23) Volkswagen AG:n vastaus 21.2.2001 komission tietopyyntöön 7.2.2001.

(24) Ilmoitus 5.9.1996 (lehti 60).

(25) Volkswagen AG:n kirje (allekirjoittaneet Giffhorn, Saksan myyntijohtaja, ja Nolte, Saksan myynti/jälleenmyyjäorganisaatio) Binderille 24.9.1996 (alkuperäinen saksan kielellä, lehti 59).

(26) Komission huomautus: kyseiset sopimukset ovat VW- ja Audi-jälleenmyyjäsopimus/VW-hyötyajoneuvosopimus sekä 1.1.1998 alkaen voimassa ollut jatkosopimus.

(27) Autohaus Binderin kirje Volkswagen AG:lle 27.9.1996 (lehti 58).

(28) Volkswagen AG:n Saksan myyntijohtajan kiertokirje kaikille Volkswagen-jälleenmyyjille ja -korjaamoille 26.9.1996 (alkuperäinen saksan kielellä; lehti 21).

(29) Komission huomautus: OVH = ohjevähittäishinta.

(30) Volkswagen AG:n Saksan myyntijohtajan kiertokirje kaikille Volkswagen-jälleenmyyjille ja -korjaamoille 17.4.1997 (alkuperäinen saksan kielellä; lehti 12).

(31) Volkswagen AG:n Saksan myyntijohtajan kiertokirje kaikille Volkswagen-jälleenmyyjille ja -korjaamoille 26.6.1997 (alkuperäinen saksan kielellä; lehti 19).

(32) Komission tietopyyntö 8.10.1998 Volkswagen AG:lle (alkuperäinen saksan kielellä; lehti 31).

(33) Volkswagen AG:n vastaus 9.11.1998 komission tietopyyntöön 8.10.1998, liite 2 (alkuperäinen saksan kielellä; lehti 48).

(34) Volkswagen AG:n vastaus 9.11.1998 komission tietopyyntöön 8.10.1998, liite 2 (alkuperäinen saksan kielellä; lehti 49).

(35) Volkswagen AG:n vastaus 9.11.1998 komission tietopyyntöön 8.10.1998, liite 2 (alkuperäinen saksan kielellä; lehti 51).

(36) Volkswagen AG:n vastaus 9.11.1998 komission tietopyyntöön 8.10.1998, liite 2 (alkuperäinen saksan kielellä; lehti 50).

(37) Volkswagen AG:n vastaus 10.9.1999 tietopyyntöön, 6 kohta.

(38) Volkswagen AG:n vastaus 9.11.1998 komission tietopyyntöön 8.10.1998, liite 1 (alkuperäinen saksan kielellä; lehti 46).

(39) Volkswagen AG:n vastaus 9.11.1998 komission tietopyyntöön 8.10.1998, liite 1 (alkuperäinen saksan kielellä; lehti 47).

(40) Faksi 1.10.1996 Volkswagen AG:lle, Kölnin alue (alkuperäinen saksan kielellä; lehti 72).

(41) Volkswagen AG:n kirje 2.10.1996 Bernhard Rütz GmbH:lle (alkuperäinen saksan kielellä; lehti 71).

(42) Bernhard Rütz GmbH:n kirje 2.10.1996 Volkswagen AG:n Saksan myyntiosastolle (alkuperäinen saksan kielellä; lehti 70).

(43) Offermannin faksi 7.10.1996 Volkswagen AG:lle, Stuttgartin alue (lehti 53); Autohaus Morrkopfin kirje ja liitteet 7.10.1996 Volkswagen AG:n Saksan myyntijohtajalle (lehti 54-57).

(44) Morrkopfin kirje 7.10.1996 Volkswagen AG:n Saksan myyntijohtajalle (alkuperäinen saksan kielellä; lehti 54 alkaen).

(45) Volkswagen AG:n Saksan lounaisosan/Frankenin alueen myyntijohtajan sisäinen tiedote Saksan myyntijohtajalle 7.10.1996 (alkuperäinen saksan kielellä; lehti 52).

(46) Volkswagen AG:n Saksan myyntiosasto, Münchenin alue, kirje 16.10.1996 Auto Hirschauer KG:lle (alkuperäinen saksan kielellä; lehti 69).

(47) Volkswagen AG, Etelä-Saksan alue, kokouspöytäkirja 10.4.1997 (lehti 68).

(48) Prosenttiluku esiintyy kokouspöytäkirjassa, mutta ei vastaa edellä mainittuja absoluuttisia myyntimääriä.

(49) Komission huomautus: GW=Gebrauchtwagen (ei koske suomennosta).

(50) Volkswagen AG:n Saksan myyntiosasto, Etelä-Saksan alue, kirje 18.4.1997 Auto Hirschauer KG:lle (alkuperäinen saksan kielellä; lehti 66).

(51) H. Tiemeyer KG:n kirje 9.9.1998 asiakkaille (alkuperäinen saksan kielellä; lehti 64 alkaen).

(52) Volkswagen AG, Saksan myyntiosasto, jälleenmyyntiorganisaatio, kirje 13.10.1998 (alkuperäinen saksan kielellä; lehti 62).

(53) H. Tiemeyer KG:n kirje 19.10.1998 Volkswagen AG:lle (alkuperäinen saksan kielellä; lehti 61).

(54) Osa rikkomisesta tapahtui ennen Amsterdamin sopimuksen voimaantuloa 1. toukokuuta 1999, jolloin EY:n perustamissopimuksen nykyinen 81 artikla oli vielä 85 artikla. Jäljempänä viitataan kuitenkin 81 artiklaan, koska Amsterdamin sopimuksen uusi numerointi ei muuttanut määräyksen sisältöä.

(55) Ks. asia 107/82, AEG v. komissio, tuomio 25.10.1983 (Kok. 1983, s. 3151 (s. 3195)); asiat 25 ja 26/84, Ford v. komissio, tuomio 17.9.1985 (Kok. 1985, s. 2725 (s. 2743)).

(56) Ks. Volkswagen AG:n vastaus 10.9.1999 väitetiedoksiantoon, 2, 14 kohta ja erityisesti 15-19 kohta.

(57) Ks. alaviite 55.

(58) Ks. alaviite 55.

(59) Asia C-70/93, BMW v. BMW ALD Autoleasing, tuomio 24.10.1995 (Kok. 1995, s. I-3439 ja 3467 alk.).

(60) Asia T-62/98, Volkswagen v. komissio, ensimmäisen oikeusasteen tuomio 6.7.2000, 236 kohta (Kok. 2000, s. II-2707).

(61) Tammikuun 1989 toisinto; kyseinen määräys siirrettiin lähes sellaisenaan syyskuussa 1995 tehtyyn Volkswagen-jälleenmyyjäsopimukseen.

(62) Syyskuun 1995 toisinto; 1.1.1998 alkaen oli voimassa uusi toisinto, jossa kyseinen määräys (edelleen 2 §:n 1 kohta) säilyi ennallaan.

(63) Volkswagen AG:n vastaus 10.9.1999 väitetiedoksiantoon, 17 kohta.

(64) Sillä, että jälleenmyyjä Rütz erosi jälleenmyyjäverkostosta vuoden 1997 lopulla, ei ole merkitystä, koska rikkominen jatkui tämän jälkeen kaikkien verkoston (jäljelle jääneiden) jälleenmyyjien osalta.

(65) Volkswagen AG:n vastaus väitetiedoksiantoon, 21 kohta, jossa viitataan sen 9.11.1998 antamaan vastaukseen komission tietopyyntöön (ks. tämän päätöksen johdanto-osan 22 kappale).

(66) Ks. esimerkiksi asia T-143/89, Ferriere Nord v. komissio, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 6.4.1995 (Kok. 1995, s. II-917); asia T-62/98, Volkswagen v. komissio, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 6.7.2000 (Kok. 2000, s. II-2707, 178 kohta); asia T-176/95, Accinauto v. komissio, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 19.5.1999 (Kok. 1999, s. II-1635, 106 kohta); komission tiedonanto - vertikaalisia rajoituksia koskevat suuntaviivat, EYVL C 291, 13.10.2000, s. 1 alkaen, johdanto-osan 7 kappale.

(67) EYVL L 145, 29.6.1995, s. 25.

(68) Pitää paikkansa, että valmistajan ja jälleenmyyjän väliset sopimukset hintojen vahvistamisesta (kuten tässä asiassa) kuuluvat jo asetuksen 6 artiklan 1 kohdan 3 alakohdan soveltamisalaan. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä, että kyseisen säännöksen 6 alakohta on hyvä muistutus merkityksestä, joka jälleenmyyjien vapaudella hinnoittelun suhteen ja tästä seuraavalla tuotemerkin sisäisellä kilpailulla on.

(69) Ks. myös EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyihin vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin 22 päivänä joulukuuta 1999 annetun komission asetuksen N:o 2790/1999 johdanto-osan 10 kappale ja 4 artiklan a kohta (EYVL L 336, 29.12.1999, s. 21) ja komission tiedonanto -suuntaviivat vertikaalisista rajoituksista (EYVL C 291, 13.10.2000, s. 1, 46 kohta). Näistä ilmenee, että jälleenmyyntihintojen vahvistamisessa missä muodossa tahansa on kysymys erityisen vakavasta puuttumisesta kilpailuun. Ks. myös vihreä kirja Euroopan yhteisön kilpailupolitiikan vertikaalisista rajoituksista, 276 kohta, jonka mukaan "hintojen sitominen vähittäismyynnissä... on edelleen katsottava kilpailusääntöjen vakavaksi rikkomiseksi".

(70) Volkswagen AG:n vastaus 9.11.1998 komission tietopyyntöön 8.10.1998, liite (s. 41).

(71) Volkswagen AG:n vastaus 9.11.1998 komission tietopyyntöön 8.10.1998, s. 3 (alkuperäinen saksankielellä).

(72) EYVL C 372, 9.12.1997, s. 13 alkaen, II kappale, 11 kohta, b alakohta, ensimmäinen luetelmakohta.

(73) Ks. komission direktiivi 98/14/EY, annettu 6 päivänä helmikuuta 1998, moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen tyyppihyväksyntää koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 70/156/ETY mukauttamisesta tekniikan kehitykseen, EYVL L 91, 25.3.1998, s. 1.

(74) Vakiintunut oikeuskäytäntö, ks. erityisesti yhdistetyt asiat C-215/96 ja C-216/96, Bagnasco, tuomio 21.1.1999 (Kok. 1999, s. I-135, 47 kohta) ja asia Volkswagen v. komissio, ensimmäisen oikeusasteen tuomio 6.7.2000, 179 kohta ja siinä mainittu oikeuskäytäntö.

(75) Asiat 56 ja 58/64, Grundig/Consten, tuomio 13.7.1966 (Kok. 1966, s. 321, 389 alkaen); komission päätös 88/518/ETY, tehty 18 päivänä heinäkuuta 1988, asiassa Napier Brown/British Sugar, EYVL L 284, 19.10.1988, s. 41, s. 57, 80 kohta.

(76) Asia T-62/98, Volkswagen v. komissio, ensimmäisen oikeusasteen tuomio 6.7.2000, 179 kohta ja siinä mainittu oikeuskäytäntö.

(77) Volkswagen AG:n vastaus 10.9.1999 väitetiedoksiantoon, 30 kohta.

(78) Volkswagen AG:n kirje komissiolle 16.12.1998.

(79) Volkswagen AG:n vastaus 10.9.1999 väitetiedoksiantoon, 26-31 kohta.

(80) Asia 8/72, Vereeniging van Cementhandelaren v. komissio, tuomio 17.10.1972 (Kok. 1972, s. 977 alkaen, 28-30 kohta); asia C-70/93, BMW, tuomio 24.10.1995 (Kok. 1995, s. I-3439, s. I-3469); asia 42/84, Remia, tuomio 11.7.1985 (Kok. 1985, s. 2545, 2572, 22 kohta); asia 126/80, Salonia / Poidomani e Giglio, tuomio 16.6.1981 (Kok. 1981, s. 1563).

(81) Volkswagen AG:n vastaus 10.9.1999 väitetiedoksiantoon, 30 kohta.

(82) Ks. perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan soveltamisesta moottoriajoneuvojen jälleenmyyntiä ja huoltopalveluja koskevien sopimusten ryhmiin 12 päivänä joulukuuta 1984 annettua komission asetusta (ETY) N:o 123/85 koskevan komission tiedonannon I 1 kohta, EYVL C 17, 18.1.1985, s. 4.

(83) Ks. asia 246/86, Belasco ym. v. komissio, tuomio 11.7.1989 (Kok. 1989, s. 2117, 41 kohta).

(84) Binderille annettu konkreettinen uhkaus sopimuksen mahdollisesta purkamisesta jäi tietenkin voimaan.

(85) Volkswagen AG:n vastaus 10.9.1999 väitetiedoksiantoon (alk. 32 kohta) ja johdanto-osan 22 kappale edellä.

(86) Tämä kätkee sen tosiseikan, että Volkswagen AG:n ensisijaisena tavoitteena oli omien etujen ajaminen (ks. johdanto-osan 124 kappale jäljempänä).

(87) Taylor Nelson Sofres Consultingin Renaultin ja PSA:n tilauksesta laatima tutkimus: Perception de la distribution automobile en Europe, Rapport Europe, Phase Quantitative, kappale: 2. concurrence et prix dans le secteur automobile: b. Les pratiques de mise en concurrence, joulukuu 2000.

(88) Volkswagen AG:n vastaus 10.9.1999 väitetiedoksiantoon, 33 kohta alkaen.