32000R1472

Komission asetus (EY) N:o 1472/2000,

annettu 6 päivänä heinäkuuta 2000,

väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Intiasta ja Korean tasavallasta peräisin olevien polyesterikatkokuitujen tuonnissa

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96(1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna neuvoston asetuksella (EY) N:o 905/98(2), ja erityisesti sen 7 artiklan,

on kuullut neuvoa-antavaa komiteaa asiasta,

sekä katsoo seuraavaa:

A MENETTELY

(1) Komissio vastaanotti elokuussa 1999 ja marraskuussa 1999 valitukset, joissa pyydettiin Korean tasavallasta ja Intiasta peräisin olevien polyesterikatkokuitujen yhteisöön suuntautuvaa tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamista.

(2) Valitukset teki kansainvälinen raion- ja synteettikuitukomitea IRSFC (International Rayon and Synthetic Fibres Committee) seuraavien yhteisön tuottajien puolesta: Tergal Fibres (Ranska), Du Pont de Nemours (Deutschland) GmbH, Märkische Faser AG ja Trevira GmbH & Co. (Saksa), Wellman International Ltd. (Irlanti), Montefibre SpA (Italia), Trevira Fibras (Portugali) ja Catalana de Polimers (Espanja). Näiden tuottajien tuotanto muodostaa pääosan yhteisön polyesterikatkokuitujen kokonaistuotannosta.

(3) Valituksissa esitetty näyttö tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyynnistä ja siitä aiheutuvasta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi oikeuttamaan menettelyn aloittaminen molempien maiden osalta. Komissio ilmoitti Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistuilla ilmoituksilla(3)(4) polkumyynnin vastaisten menettelyjen aloittamisesta ja pani vireille tutkimukset.

(4) Lopullisia polkumyyntitoimenpiteitä sovelletaan tällä hetkellä Valko-Venäjältä (neuvoston asetus (EY) N:o 1490/96(5)) ja Taiwanista (neuvoston asetus (EY) N:o 1728/1999(6)) peräisin olevien polyesterikatkokuitujen tuonnissa.

(5) Komissio otti asetuksella (EY) N:o 124/2000(7) käyttöön väliaikaiset polkumyyntitullit Australiasta, Indonesiasta ja Thaimaasta peräisin olevien polyesterikatkokuitujen tuonnissa.

(6) Neuvoston asetuksella (EY) N:o 978/2000(8) otettiin käyttöön lopulliset tasoitustullit Australiasta, Indonesiasta ja Taiwanista peräisin olevien polyesterikatkokuitujen tuonnissa.

(7) Neuvoston asetuksella (ETY) N:o 54/93(9) Intiasta peräisin olevien polyesterikatkokuitujen tuonnissa käyttöön otettujen lopullisten polkumyyntitoimenpiteiden annettiin raueta 15 päivänä tammikuuta 1998, ja Korean tasavallasta peräisin olevien polyesterikatkokuitujen tuontiin sovellettavat vastaavat toimenpiteet kumottiin elokuussa 1999 neuvoston asetuksella (EY) N:o 1728/1999.

(8) Hallinnollisista syistä ja koska nämä kaksi menettelyä toteutettiin käyttäen samaa tutkimusajanjaksoa koskevia tietoja, katsottiin aiheelliseksi yhdistää ne samaan tutkimukseen.

(9) Komissio ilmoitti virallisesti menettelyn aloittamisesta valituksen tehneille yhteisön tuottajille, niille vientiä harjoittaville tuottajille ja tuojille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä viejämaan edustajille ja yhteisön käyttäjille ja tavarantoimittajille. Osapuolille, joita asia suoraan koski, annettiin mahdollisuus esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa vahvistetussa määräajassa.

(10) Komissio lähetti kyselylomakkeet kaikille osapuolille, joita asian tiedettiin koskevan, ja sai vastaukset seitsemältä valituksen tehneeltä yhteisön tuottajalta sekä viideltä vientiä harjoittavalta tuottajalta, kahdelta tuojalta/käyttäjältä ja yhdeltä käyttäjältä Korean tasavaltaa koskevan menettelyn osalta ja kolmelta vientiä harjoittavalta tuottajalta, yhdeltä tuojalta/käyttäjältä, kahdelta tuojalta ja yhdeltä käyttäjältä Intiaa koskevan menettelyn osalta.

(11) Useat asianomaisten maiden vientiä harjoittavat tuottajat sekä valituksen tehneet yhteisön tuottajat, yhteisön käyttäjät ja tuojat esittivät kantansa kirjallisesti. Mahdollisuus tulla kuulluiksi myönnettiin kaikille osapuolille, jotka olivat sitä määräajan kuluessa pyytäneet ja ilmoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(12) Komissio hankki ja tarkisti kaikki polkumyynnin, siitä johtuvan vahingon ja yhteisön edun alustavan määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot ja suoritti tarkastuksia seuraavien yritysten toimitiloissa:

a) Viejämaiden vientiä harjoittavat tuottajat:

Intia

- Indian Organic Chemicals Limited, Mumbai,

- Reliance Industries Ltd, Mumbai,

Korean tasavalta

- Daehan Synthetic Fibre Co. Ltd., Soul,

- Saehan Industries Inc., Soul,

- Samyang Corporation, Soul,

- SK Chemicals Co. Ltd., Soul,

- Sung Lim Co. Ltd., Soul,

b) Vientiä harjoittavaan tuottajaan etuyhteydessä oleva viejämaan kauppayhtiö:

- SK Global Co. Ltd., Soul, Korea,

c) Vientiä harjoittavaan tuottajaan etuyhteydessä oleva yhteisön tuoja:

- Saehan Deutschland GmbH, Eschborn, Saksa.

(13) Tässä vaiheessa ei pidetty tarpeellisena suorittaa tarkastuksia yhteisön tuotannonalan edustajien tiloissa. Joka tapauksessa tiedot kuuden kuukauden ajalta tässä menettelyssä käytetystä tutkimusajanjaksosta tarkastettiin toisen vastaavan menettelyn yhteydessä.

(14) Tämän menettelyn yhteydessä suoritettu polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän lokakuuta 1998 ja 30 päivän syyskuuta 1999 välisen ajanjakson, jäljempänä "tutkimusajanjakso". Vahinkoanalyysiin liittyvä kehityssuuntien tarkastelu kattoi ajanjakson 1 päivästä tammikuuta 1996 tutkimusajanjakson loppuun.

B TARKASTELTAVANA OLEVA TUOTE JA SAMANKALTAINEN TUOTE

1 Tarkasteltavana oleva tuote

(15) Tarkasteltavana oleva tuote on karstaamattomat, kampaamattomat tai muuten kehruuta varten käsittelemättömät polyesteriä olevat synteettikatkokuidut, jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodiin 55032000. Niistä käytetään yleisesti nimitystä polyesterikatkokuidut.

(16) Tuotetta käytetään perusaineena tekstiilituotteiden valmistuksen eri vaiheissa. Yhteisössä kulutettavat polyesterikatkokuidut käytetään joko kehruuseen eli tekstiilien tuotannossa käytettävän filamentin valmistukseen, jolloin niihin voidaan yhdistää myös muita kuituja kuten puuvillaa tai villaa, tai kuitukangastarkoituksiin (nk. non-woven) esimerkiksi täyteaineena (täytekuitu) eli tiettyjen tekstiilituotteiden kuten tyynyjen, auton istuinten ja takkien pehmusteina tai toppauksina.

(17) Tuotetta myydään eri tuotelajeina, jotka voidaan erottaa toisistaan erilaisten ominaisuuksien perusteella (esimerkiksi paksuus, pituus, vetolujuus, kutistuvuus, kiilto ja silikonikäsittely), tuoteryhmäjaon perusteella (esimerkiksi tavalliset, ontot ja kierteiset kuidut sekä kaksikomponenttikuidut) taikka jonkin erityisominaisuuden perusteella (esimerkiksi väri, merkki, kolmiomaisuus). Tuotannon näkökulmasta voidaan erottaa toisistaan ensiöraaka-aineista valmistetut polyesterikatkokuidut sekä kierrätetystä polyesteristä valmistetut uusiopolyesterikatkokuidut. Lisäksi tuote voi olla alempaa laatuluokkaa tai ykköslaatua.

(18) Eri tuotelajeja pidetään tässä tutkimuksessa yhtenä tuotteena, koska niiden fyysisissä perusominaisuuksissa ei ole merkittäviä eroja, vaikka myytävien polyesterikatkokuitujen käyttötarkoitukset ja laatu saattavatkin vaihdella. Eri lajien välillä ei ole selviä rajoja, sillä toisiaan lähellä olevat lajit ovat osittain päällekkäiset ja näin ollen kilpailevat keskenään.

2 Samankaltainen tuote

(19) Komissio totesi, että Intiasta ja Korean tasavallasta yhteisöön tuotujen polyesterikatkokuitujen ja valituksen tehneiden yhteisön tuottajien tuottamien ja yhteisön markkinoilla myymien polyesterikatkokuitujen fyysisissä perusominaisuuksissa ja käyttötarkoituksissa ei ollut eroja. Lisäksi todettiin, että Intiassa ja Korean tasavallassa tuotetut ja niistä Euroopan yhteisöön viedyt polyesterikatkokuidut eivät eronneet kyseisten maiden kotimarkkinoilla myydyistä polyesterikatkokuiduista. Tästä syystä pääteltiin, että sekä yhteisön tuotannonalan yhteisössä tuottamat ja myymät että Intian ja Korean tasavallan kotimarkkinoilla tuotetut ja myydyt polyesterikatkokuidut olivat asetuksen (EY) N:o 384/96, jäljempänä "perusasetus", 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla samanlaisia kuin tarkastelun kohteena olevasta kahdesta maasta yhteisöön tuodut polyesterikatkokuidut.

C INTIALAISIA VIENTIÄ HARJOITTAVIA TUOTTAJIA KOSKEVA OTANTA

1 Perustiedot

(20) Koska valituksessa mainittiin useita Intiaan sijoittautuneita vientiä harjoittavia tuottajia, komissio arveli aluksi, että olisi sovellettava otantamenetelmää perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti.

(21) Jotta komissio voisi valita otoksen, vientiä harjoittavia tuottajia pyydettiin perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan nojalla ilmoittautumaan 15 päivän kuluessa menettelyn aloittamisesta ja toimittamaan perustiedot vientimyynnistään, kotimarkkinamyynnistään ja asianomaisen tuotteen tuotantoon liittyvistä toimistaan sekä kaikkien niihin etuyhteydessä olevien polyesterikatkokuitualalla toimivien yritysten nimet ja tiedot näiden toiminnasta. Komissio otti asiassa yhteyttä myös Intian viranomaisiin ja vientiä harjoittavia tuottajia edustavaan järjestöön.

2 Yhteistyössä toimineiden yritysten alustava valinta

(22) Viisi vientiä harjoittavaa tuottajaa ilmoitti vieneensä tarkasteltavana olevaa tuotetta yhteisöön 1 päivän lokakuuta 1998 ja 30 päivän syyskuuta 1999 välisenä aikana.

(23) Viidentoista päivän määräajan kuluessa ilmoittautuneet vientiä harjoittavat tuottajat vastasivat käytännössä kaikesta Intiasta yhteisöön suuntautuvasta viennistä. Näin ollen komissio päätti, ettei se rajoita polkumyynnin tutkimista pienempään määrään vientiä harjoittavia tuottajia käyttämällä otosta perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Komissio lähetti näin ollen kyselylomakkeet kaikille niille viidelle yritykselle, jotka ilmoittivat vieneensä tuotetta yhteisöön tutkimusajanjakson aikana.

(24) Kuitenkin ainoastaan kolme näistä yrityksistä vastasi kyselyyn, joten vain niiden katsotaan toimineen tutkimuksessa yhteistyössä.

(25) Kahta muuta yritystä sekä mahdollisia muita vientiä harjoittavia tuottajia, jotka eivät ilmoittautuneet 15 päivän määräajassa, pidettiin yhteistyöstä kieltäytyneinä yrityksinä.

D POLKUMYYNTI

1 Yleiset menetelmät

(26) Tässä jaksossa selostetaan yleisiä menetelmiä, joita on käytetty määritettäessä, onko tarkasteltavana olevaa tuotetta tuotu yhteisöön polkumyynnillä. Tutkimuksessa kunkin maan osalta esiin nousseita erityiskysymyksiä tarkastellaan johdanto-osan 45-59 kappaleessa.

1.1 Normaaliarvo

1.1.1 Kotimarkkinamyynnin yleinen edustavuus

(27) Komissio tutki ensin perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti, oliko kukin vientiä harjoittava tuottaja myynyt polyesterikatkokuituja edustavassa määrin riippumattomille asiakkaille kotimarkkinoilla eli oliko kyseisen myynnin kokonaismäärä vähintään viisi prosenttia vastaavasta vientimyynnistä yhteisöön.

(28) Tästä tarkastelusta kävi ilmi, että kaikki tutkitut vientiä harjoittavat tuottajat olivat myyneet polyesterikatkokuituja edustavassa määrin kotimarkkinoillaan tutkimusajanjakson aikana.

1.1.2 Tuotelajien vertailtavuus

(29) Komissio katsoi, että koti- ja vientimarkkinoille myydyt tuotelajit, jotka olivat käyttötarkoituksen, laadun, denierin, kiillon ja silikonikäsittelyn puolesta samanlaisia, olivat keskenään suoraan vertailtavissa.

1.1.3 Tuotelajikohtainen edustavuus

(30) Tietyn tuotelajin myyntiä kotimarkkinoilla pidettiin riittävän edustavana, jos sen myynti kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille tutkimusajanjakson aikana oli vähintään 5 prosenttia vastaavan tuotelajin kokonaisviennistä yhteisöön.

1.1.4 Tavanomaisen kaupankäynnin määrittäminen

(31) Komissio tutki tämän jälkeen, voitiinko kunkin vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(32) Tätä varten määritettiin, kuinka suuri osuus kunkin vietyjä tuotelajeja vastaavan lajin myynnistä kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille oli kannattavaa tutkimusajanjaksona:

a) Jos yli 80 prosenttia tietyn tuotelajin kotimarkkinamyynnin määrästä tapahtui vähintään yksikkökustannuksia vastaavilla hinnoilla ja jos sen myyntihintojen painotettu keskiarvo oli vähintään sama kuin tuotantokustannusten painotettu keskiarvo, kyseisen tuotelajin normaaliarvo määritettiin sen kaikessa kotimarkkinamyynnissä veloitettujen hintojen painotettuna keskiarvona.

b) Jos vähintään 10 mutta enintään 80 prosenttia tietyn tuotelajin kotimarkkinamyynnin määrästä tapahtui vähintään yksikkökustannuksia vastaavilla hinnoilla, sen normaaliarvo määritettiin vähintään yksikkökustannuksia vastaavilla hinnoilla tapahtuneessa kotimarkkinamyynnissä veloitettujen hintojen painotettuna keskiarvona.

c) Jos alle 10 prosenttia tietyn tuotelajin kotimarkkinamyynnin määrästä tapahtui vähintään yksikkökustannuksia vastaavilla hinnoilla, sitä ei katsottu myytävän tavanomaisessa kaupankäynnissä, mistä syystä sen normaaliarvo muodostettiin laskennallisesti.

1.1.5 Tosiasialliseen kotimarkkinahintaan perustuva normaaliarvo

(33) Kun johdanto-osan 27 kappaleessa ja 32 kappaleen a ja b alakohdassa asetetut ehdot täyttyivät, normaaliarvo määritettiin viejämaan kotimarkkinoiden riippumattomien asiakkaiden asianomaisesta tuotelajista tutkimusajanjakson aikana tosiasiallisesti maksamien tai niiden maksettaviksi tulevien hintojen perusteella perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan säännösten mukaisesti.

1.1.6 Laskennalliseen arvoon perustuva normaaliarvo

(34) Normaaliarvo oli muodostettava laskennallisesti johdanto-osan 32 kappaleen c alakohdassa tarkoitettujen tuotelajien osalta samoin kuin niiden tuotelajien osalta, joiden myynti kotimarkkinoilla ei ollut johdanto-osan 30 kappaleessa tarkoitetulla tavalla edustavaa.

(35) Normaaliarvo muodostettiin perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan mukaisesti lisäämällä jokaisen yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan keskimääräisiin tuotantokustannuksiin tutkimusajanjaksona sen samankaltaisen tuotteen edustavaan myyntiin kotimarkkinoilla tavanomaisessa kaupankäynnissä liittyvät myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä sen kotimarkkinoilla tavanomaisessa kaupankäynnissä samankaltaisen tuotteen myynnistä saama painotettu keskimääräinen voitto.

1.2 Vientihinta

(36) Jos myynti suuntautui yhteisön riippumattomille asiakkaille, vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien vientihintojen perusteella.

(37) Etuyhteydessä olevan tuojan kautta tapahtuneessa myynnissä vientihinta muodostettiin riippumattomilta asiakkailta veloitettujen jälleenmyyntihintojen perusteella. Oikaisuja tehtiin kyseisen tuojan kaikkien maahantuonnin ja jälleenmyynnin välisten kustannusten huomioon ottamiseksi sekä tarkasteltavana olevan tuotteen riippumattomien tuojien tutkimuksen mukaan saaman voittomarginaalin huomioon ottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti.

1.3 Vertailu

(38) Normaaliarvon ja vientihinnan välisen tasapuolisen vertailun varmistamiseksi otettiin asianmukaisesti huomioon, oikaisujen muodossa, hintojen vertailukelpoisuuteen vaikuttavat eroavuudet perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti.

(39) Tuontimaksujen ja välillisten verojen, alennusten, kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, lastaus- ja liitännäiskustannusten, pakkauskustannusten, luottokustannusten, teknisen avun kustannusten ja palkkioiden erot otettiin huomioon, kun se oli aiheellista ja perusteltua.

(40) Normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin vapaasti tehtaalla -tasolla.

1.4 Polkumyyntimarginaalit

1.4.1 Tutkittujen yritysten polkumyyntimarginaali

(41) Johdanto-osan 27-35 kappaleen mukaisesti määritettyä tuotelajikohtaista painotettua keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdan mukaisesti johdanto-osan 36-37 kappaleessa tarkoitettuun vientihintojen painotettuun keskiarvoon.

1.4.2 Yhteistyöstä kieltäytyneiden yritysten polkumyyntimarginaali

(42) Niiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta, jotka eivät vastanneet kyselyyn eivätkä muuten ilmoittautuneet, polkumyyntimarginaali määritettiin käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(43) Yhteistyön laajuuden määrittämiseksi verrattiin kummankin tarkasteltavana olevan maan osalta yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien toimittamia, yhteisöön suuntautuvan viennin määrää koskevia tietoja ja vastaavia Eurostatin tuontitilastoja. Tässä yhteydessä todettiin, että yhteistyö oli kummankin maan osalta laajaa. Näin ollen katsottiin asianmukaiseksi määritellä yhteistyöstä kieltäytyneiden yritysten jäännöspolkumyyntimarginaaliksi korkein yksittäinen polkumyyntimarginaali, joka oli vahvistettu kyseisen maan yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle. Näin meneteltiin, koska ei ole mitään syytä uskoa, että kummankaan asianomaisen maan yhteistyöstä kieltäytynyt vientiä harjoittava tuottaja olisi harjoittanut polkumyyntiä vähäisemmässä määrin kuin saman maan yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja.

(44) Edellä selostettua menettelyä pidettiin yhteistyöstä kieltäytyneiden yritysten osalta välttämättömänä myös siitä syystä, että ne eivät pääsisi hyötymään yhteistyöhaluttomuudestaan.

2 Polkumyynnin määrittämiseen liittyvät erityiskysymykset maittain

2.1 Intia

(45) Kolme vientiä harjoittavaa tuottajaa toimi tutkimuksessa yhteistyössä.

2.1.1 Normaaliarvo

(46) Useimpien tuotelajien normaaliarvo perustui Intian kotimarkkinoiden hintoihin. Eräiden, ainoastaan kahden tuottajan tuottamien tuotelajien normaaliarvo muodostettiin laskennallisesti, koska kyseisiä lajeja ei myyty kotimarkkinoilla.

2.1.2 Vientihinta

(47) Vientihinta perustui tosiasiallisesti maksettuihin tai maksettaviin hintoihin.

2.1.3 Vertailu

(48) Tasapuolisen vertailun varmistamiseksi otettiin oikaisujen muodossa huomioon tuontimaksujen ja välillisten verojen, alennusten, kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, lastaus- ja liitännäiskustannusten, luottokustannusten, teknisen avun kustannusten ja palkkioiden erot, kun se oli aiheellista ja perusteltua.

(49) Kaksi vientiä harjoittavaa tuottajia pyysi tullinpalautusten huomioon ottamista sillä perusteella, että samankaltaisen tuotteen osalta kannettiin tuontimaksuja, kun se oli tarkoitettu kulutettavaksi viejämaassa, mutta maksut palautettiin tai niitä ei maksettu lainkaan, kun tuote myytiin vietäväksi yhteisöön. Yhdessä tapauksessa pyydetyn oikaisumäärän todettiin olevan kotimarkkinoilla samankaltaisen tuotteen osalta kannettua maksua suurempi, joten pyydettyä määrää oikaistiin pienemmäksi. Toisessa tapauksessa ei esitetty näyttöä siitä, että kotimarkkinoilla käytettäväksi tarkoitetun samankaltaisen tuotteen osalta kannettiin kyseistä maksua, joten pyyntö hylättiin.

2.1.4 Polkumyyntimarginaali

(50) Todetut väliaikaiset polkumyyntimarginaalit ovat prosentteina cif yhteisön rajalla tullaamattomana -tuontihinnasta ilmaistuna seuraavat:

>TAULUKON PAIKKA>

2.2 Korean tasavalta

(51) Yhteensä viisi vientiä harjoittavaa tuottajia ja yksi erääseen vientiä harjoittavan tuottajaan etuyhteydessä oleva kauppayhtiö Korean tasavallassa sekä yksi erääseen vientiä harjoittavaan tuottajaan etuyhteydessä oleva tuoja Saksassa ilmoittautui ja toimi tutkimuksessa yhteistyössä.

2.2.1 Normaaliarvo

(52) Niiden tuotelajien osalta, joiden kotimarkkinamyynti ei ollut riittävää tai ei tapahtunut tavanomaisessa kaupankäynnissä, normaaliarvo määritettiin laskennallisesti.

(53) Neljä Korean tasavallan vientiä harjoittavaa tuottajaa sisällytti kotimarkkinamyyntiä koskeviin tietoihinsa tietoja korealaisille teollisuusyrityksille suunnatusta myynnistä, vaikka valmiit tuotteet olikin tarkoitettu vientiin. Ne väittivät, että kyseistä myyntiä olisi kohdeltava kotimarkkinamyyntinä, koska tuotteet oli tarkoitettu kulutettavaksi kotimarkkinoilla. Myyntiin sovellettiin kuitenkin erityisiä vientimyynnin hallinnollisia järjestelyjä, sillä niistä ei kannettu kotimarkkinoiden myyntiveroa, ne laskutettiin yleensä Yhdysvaltain dollareina ja maksettiin rembursseilla, niihin sovellettiin tullinpalautusjärjestelyjä ja ne luokiteltiin yritysten kirjanpidossa yleensä paikalliseksi vientimyynniksi. Kyseinen myynti jätettiin tämän vuoksi pois kotimarkkinamyyntiä koskevista tiedoista.

2.2.2 Vientihinta

(54) Vientihinta perustui tosiasiallisesti maksettuihin tai maksettaviin hintoihin, vaikka se muodostettiin laskennallisesti, jos myynti tapahtui etuyhteydessä olevan tuojan välityksellä.

2.2.3 Vertailu

(55) Tasapuolisen vertailun varmistamiseksi otettiin oikaisujen muodossa huomioon tuontimaksujen ja välillisten verojen, kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, lastaus- ja liitännäiskustannusten, pakkauskustannusten, luottokustannusten ja palkkioiden erot, kun se oli aiheellista ja perusteltua.

(56) Kaikki viisi vientiä harjoittavan tuottajaa pyysi tullinpalautusten huomioon ottamista sillä perusteella, että samankaltaisen tuotteen osalta kannettiin tuontimaksut, kun se oli tarkoitettu kulutettavaksi viejämaassa, mutta maksut palautettiin, kun tuote myytiin vietäväksi yhteisöön. Kussakin tapauksessa pyydetyn oikaisumäärän todettiin olevan kotimarkkinoilla samankaltaisen tuotteen osalta kannettua maksua suurempi, joten pyydettyä määrää oikaistiin.

(57) Lisäksi kaikki viisi vientiä harjoittavaa tuottajaa pyysi, että huomioon otettaisiin myös luottokustannukset, jotka aiheutuivat Korean kotimarkkinoilla käytettävän nk. avoimen luottojärjestelmän mukaisista asiakkaiden tosiasiallisista maksuajoista. Todettiin, että vientiä harjoittavat tuottajat eivät kyseisessä järjestelmässä yleensä tosiasiassa asettaneet erityisiä maksuaikoja, ja ettei maksuaikoja voitu tarkkaan määrittää, koska kuitteja ei voitu liittää tiettyihin kauppalaskuihin. Näin ollen oikaisuja ei voitu myöntää.

2.2.4 Polkumyyntimarginaali

(58) Komission vakiintuneena käytäntönä on vahvistaa etuyhteydessä oleville yrityksille yksi ainoa painotettu keskimääräinen polkumyyntimarginaali. Tämä johtuu siitä, että yksilöllisten polkumyyntimarginaalien määrittäminen voisi rohkaista yrityksiä kiertämään polkumyyntitoimenpiteitä ja siten tehdä toimenpiteistä tehottomia, koska keskenään etuyhteydessä olevilla yrityksillä olisi mahdollisuus ohjata yhteisöön suuntautuva vientinsä sen yrityksen kautta, jonka yksilöllinen polkumyyntimarginaali on alhaisin. Tämän käytännön mukaisesti kahdelle etuyhteydessä olevalle, samaan ryhmään kuuluvalle vientiyritykselle määritettiin sama polkumyyntimarginaali.

(59) Todetut väliaikaiset polkumyyntimarginaalit ovat prosentteina cif yhteisön rajalla tullaamattomana -tuontihinnasta ilmaistuna seuraavat:

>TAULUKON PAIKKA>

E YHTEISÖN TUOTANNONALAN MÄARITELMÄ

(60) Yhteisössä tiedetään olevan 14 polyesterikatkokuitujen tuottajaa, ja molemmat valitukset esitettiin näistä kahdeksan puolesta. Yksi valituksen tehneistä tuottajista jättäytyi yhteistyöstä, ja toista oli pidettävä yhteistyöstä kieltäytyneenä, koska sen vastaus kyselyyn oli puutteellinen.

(61) Kuuden yhteistyössä toimineen yhteisön tuottajan osuus polyesterikatkokuitujen kokonaistuotannosta yhteisössä tutkimusajanjakson aikana oli 71,5 prosenttia. Tämän perusteella katsotaan, että kyseiset kuusi tuottajaa muodostavat perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun yhteisön tuotannonalan. Niihin viitataan jäljempänä ilmaisulla "yhteisön tuotannonala".

(62) Väitettiin, että kahden kuudesta valituksen tehneestä tuottajasta ei pitäisi katsoa kuuluvan yhteisön tuotannonalaan, koska ne olivat etuyhteydessä erääseen indonesialaiseen vientiä harjoittavaan tuottajaan. Kyseiseen maahan kohdistui sekä polyesterikatkokuituihin liittyvä polkumyyntimenettely että tukien vastainen menettely.

(63) Olisi muistettava, että tässä menettelyssä tarkastellaan Korean tasavallasta ja Intiasta peräisin olevaa tuontia koskevaa valitusta. Samaten olisi muistettava, että viejiin etuyhteydessä olevat tuottajat voidaan jättää yhteisön tuotannonalan määritelmän ulkopuolelle, jos etuyhteys johtaa käytäntöihin, jotka eroavat etuyhteydettömien yhteisön tuottajien käytännöistä, koska tällaiset etuyhteydessä olevat tuottajat välttyvät polkumyynnin vaikutuksilta, hyötyvät asiattomasti polkumyynnistä tai jopa osallistuvat polkumyynnin harjoittamiseen. Tutkimuksessa ei löydetty näyttöä siitä, että kyseiset kaksi indonesialaisiin viejiin etuyhteydessä olevaa yhteisön tuottajan kuuluisivat johonkin edellä mainitusta kolmesta ryhmästä. Erityisesti voitiin todeta, että eri vahingon osoittimiin liittyvät tiedot eivät kyseisen kahden yrityksen osalta eronneet merkittävästi muita valituksen tekijöitä koskevista tiedoista. Tämä osoittaa, että kyseiset kaksi yritystä eivät välttyneet polkumyynnin vaikutuksilta, hyötyneet asiattomasti polkumyynnistä tai osallistuneet polkumyynnin harjoittamiseen. Näin ollen kyseistä kahta yhteisön tuottajaa ei ole jätetty yhteisön tuotannonalan määritelmän ulkopuolelle.

F VAHINKO

1 Yhteisön kulutus

(64) Yhteisön polyesterikatkokuitujen kulutuksen määritys perustui yhteisön tuotannonalan tosiasialliseen myyntimäärään sekä yhteisön tuotannonalan määritelmän ulkopuolelle jätettyjen valituksen tehneiden tuottajien myyntimäärään, arvioon muiden yhteisön tuottajien myynnistä ja Eurostatin tietoihin tuontimääristä. Tämän mukaan yhteisön kulutus lisääntyi 29 prosenttia vuoden 1996 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Kulutus kasvoi eniten vuosina 1996-1998, 454470 tonnista 585164 tonniin. Tutkimusajanjaksona se lisääntyi hieman, 588466 tonniin.

2 Korean tasavallasta ja Intiasta peräisin olevien polyesterikatkokuitujen tuonti yhteisöön

2.1 Kumulatiivinen arviointi

(65) Komissio tutki perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti, olisiko tutkimuksen kohteena olevista maista peräisin olevien polyesterikatkokuitujen tuontia arvioitava kumulatiivisesti. Tutkimus osoitti seuraavaa:

- kummankin maan painotettu keskimääräinen polkumyyntimarginaali oli yli vähimmäistason,

- yksittäisistä maista tuodut määrät eivät olleet vähäpätöisiä verrattuna yhteisön kulutukseen,

- tuotujen polyesterikatkokuitujen ja yhteisön samankaltaisten tuotteiden välisten kilpailuedellytysten ja kyseisistä kahdesta maasta tuotujen polyesterikatkokuitujen keskinäisten kilpailuedellytysten tarkastelu osoitti, että

- asianomaisten maiden vientiä harjoittavat tuottajat myivät tarkasteltavana olevaa tuotetta samoille asiakkaille,

- asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat myivät polyesterikatkokuituja suoraan etuyhteydettömille asiakkaille kuten tekstiilien valmistajille, tyynyjen ja peitteiden valmistajille sekä polyesterikatkokuitujen tukkukauppiaille, ja että yhteisön tuotannonala myi samankaltaista tuotetta samojen myyntikanavien kautta ja samoihin luokkiin kuuluville etuyhteydettömille asiakkaille.

Tämän perusteella oli riittävät perusteet arvioida kumulatiivisesti tutkimuksen kohteena olevista kahdesta maasta tulevaa tuontia.

2.2 Korean tasavallasta ja Intiasta peräisin olevan tuonnin määrä, hinnat ja markkinaosuus

(66) Asianomaisista maista peräisin olevan tuonnin määrä kasvoi merkittävästi vuoden 1996 ja tutkimusajanjakson välillä, 20510 tonnista 86710 tonniin. Vuosina 1996-1997 tuonti kasvoi 62 prosenttia, mutta suurin lisäys oli vuosina 1997-1998, kun tuonnin määrä kasvoi 125 prosenttia. Vuoden 1998 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana se kasvoi vielä 16 prosenttia.

(67) Samalla kun Intiasta ja Korean tasavallasta peräisin olevan tuonnin määrä kasvoi vuoden 1996 ja tutkimusajanjakson välillä, tuontihinnat laskivat 31 prosenttia. Samana aikana kaiken muun yhteisöön suuntautuvan polyesterikatkokuitujen tuonnin keskimääräiset hinnat laskivat vähemmän, 25 prosenttia.

(68) Vuoden 1996 ja tutkimusajanjakson lopun välisenä aikana Korean tasavallan markkinaosuus kasvoi 4 prosentista 11,8 prosenttiin ja Intian markkinaosuus 0,5 prosentista 2,6 prosenttiin.

2.3 Hinnan alittavuus

(69) Hinnan alittavuuden määrittämiseksi komissio tarkasteli tutkimusajanjaksoa koskevia tietoja. Yhteisön tuotannonalan myyntihinnat olivat riippumattomilta asiakkailta veloitettuja hintoja, jotka oikaistiin tarvittaessa vapaasti tehtaalla -tasolle eli huomioon ei otettu kuljetuskustannuksia yhteisössä, mutta alennukset ja hyvitykset vähennettiin. Kyselylomakkeessa määriteltyjen eri polyesterikatkokuitutuoteryhmien hintoja verrattiin viejien samoilta asiakasryhmiltä veloittamiin hintoihin, joista oli vähennetty alennukset ja hyvitykset ja joita oikaistiin tarvittaessa cif yhteisön rajalla -tasolle.

(70) Tutkimusajanjakson keskimääräinen hinnan alittavuus ilmaistuna prosentteina yhteisön tuotannonalan hinnoista oli Intian osalta 6-27,7 prosenttia ja Korean tasavallan osalta 14,8-56,7 prosenttia. Painotettu keskimääräinen hinnan alittavuuden marginaali oli Intian osalta 21,6 prosenttia ja Korean tasavallan osalta 23,3 prosenttia.

3 Yhteisön tuotannonalan tilanne

3.1 Alustavat huomiot

(71) Yhteisön tuotannonalan tilannetta koskeva tarkastelu käsitti ajanjakson vuodesta 1996 tutkimusajanjakson loppuun, jäljempänä "tarkastelujakso". Kuten johdanto-osan 4 ja 7 kappaleessa mainitaan, kyseisenä ajanjaksona sovellettiin lopullisia polkumyyntitoimenpiteitä Valko-Venäjään ja Taiwaniin. Lisäksi lopullisia polkumyyntitoimenpiteitä sovellettiin Intiaan vuoden 1998 tammikuuhun saakka ja Korean tasavaltaan vuoden 1999 elokuuhun saakka.

3.2 Tuotanto, kapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

(72) Yhteisön tuotannonalan tuotanto lisääntyi ainoastaan 7 prosenttia tarkastelujakson aikana. Lukua on verrattava siihen, että yhteisön kulutus kasvoi samana aikana 29 prosenttia. Tarkastelujakson aikana tuotanto lisääntyi 9 prosenttia vuosina 1996-1997, mutta väheni 1,5 prosenttia vuosina 1997-1998.

(73) Samanaikaisesti tuotantokapasiteetti pieneni 5 prosenttia tarkastelujaksona, minkä vuoksi kapasiteetin käyttöaste nousi kyseisenä aikana 76,4 prosentista 85,9 prosenttiin. Kapasiteetin yleinen pieneneminen tapahtui lähinnä vuosina 1996-1998. Tutkimusajanjakson aikana eräs yhteisön tuottaja lisäsi kapasiteettiaan 7500 tonnilla. Tällainen kapasiteetin lisäys oli kuitenkin poikkeuksellista, koska yhteisön tuotannonalalla ennemminkin suljettiin tiettyjä tuotantolinjoja tai -laitoksia tai muutettiin linjoja muiden kuin tässä tutkimuksessa tarkasteltujen tuotteiden tuotantoon sopivaksi. Tutkimuksesta ilmeni, että yhteisön tuotannonalan tuotantokapasiteetin pieneneminen ei johtunut markkinoiden laskusuuntauksesta vaan että myyntimäärien pieneneminen pakotti siihen.

3.3 Myynnin määrä

(74) Yhteisön tuotannonalan myynti ei siis seurannut kulutuksen kehitystä tarkastelujakson aikana. Yhteisön tuotannonalan kokonaismyynnin määrä päinvastoin laski 2 prosenttia 259939 tonnista 255420 tonniin, kun taas kulutus lisääntyi kyseisenä aikana 29 prosenttia, kuten aiemmin todettiin.

(75) Vuosina 1996-1997, kun yhteisön kulutus lisääntyi 14 prosenttia, yhteisön tuotannonalan myynnin määrä myötäili nousua jonkin verran lisääntyen 5 prosenttia. Vuodesta 1997 tutkimusajanjakson loppuun kulutus kuitenkin lisääntyi vielä 13,5 prosenttia, mutta yhteisön tuotannonalan myynti väheni 6,3 prosenttia.

3.4 Markkinaosuus

(76) Johdanto-osan 74-75 kappaleesta käy selvästi ilmi, että yhteisön tuotannonala menetti markkinaosuuttaan huomattavasti, noin 14 prosenttiyksikköä eli vuoden 1996 57,2 prosentista tarkastelujakson 43,4 prosenttiin.

3.5 Varastot

(77) Tutkimusajanjakson lopussa varastot olivat 4 prosenttia pienemmät kuin vuoden 1996 lopussa. Varastot ovat kuitenkin syyskuun lopussa yleensä pienemmät kuin verovuoden lopussa. Vuoden 1999 lopun vastaavasta luvusta kävikin ilmi, että varastot olivat kasvaneet 17 prosenttia vuoteen 1996 verrattuna.

3.6 Myyntihinnat ja tuotantokustannukset

(78) Yhteisön tuotannonalan myyntihinnat yhteisön markkinoilla laskivat 9 prosenttia vuosina 1996-1997 ja pysyivät melko vakaina vuosina 1997-1998. Vuodesta 1998 tutkimusajanjakson loppuun hinnat kuitenkin jälleen laskivat vielä 12 prosenttia.

(79) Tutkimuksesta ilmeni, että polyesterikatkokuitujen tuotantokustannuksiin vaikutti merkittävästi raaka-aineiden hinta, koska valmistuskustannusten osuus oli peräti 84 prosenttia tutkimusajanjaksona. Tärkeimpien raaka-aineiden, tereftaalihapon, dimetyylitereftalaatin ja glykolin, joiden osuus kokonaistuotantokustannuksista on 60-70 prosenttia, hinnat vaihtelevat herkästi raakaöljyn hintavaihtelujen mukaan.

(80) Myyntihintojen ja tuotantokustannusten vertailusta käy ilmi, että polyesterikatkokuitujen tuotantokustannukset laskivat vuosina 1996-1998 keskimääräistä myyntihintaa nopeammin. Tilanne muuttui kuitenkin merkittävästi tutkimusajanjaksona, jolloin tuotantokustannusten lasku jatkui; se oli kuitenkin myyntihintojen laskua vähäisempi.

3.7 Kannattavuus

(81) Myyntihintojen ja tuotantokustannusten kehityksen tapaan kannattavuus vaihteli tarkastelujaksona. Se kasvoi vuosina 1996-1997 2,3 prosentista 8,9 prosenttiin, ja vuonna 1998 se oli erityisen hyvä, 15,4 prosenttia. Tutkimuksesta kävi kuitenkin ilmi, että suuriin voittoihin vaikutti erityisesti poikkeuksellisen alhainen raakaöljyn hinta. Hinnat eivät pysyneet alhaisina, minkä johdosta kannattavuus laski tutkimusajanjakson aikana 3,4 prosenttiin.

(82) Tutkimuksesta ilmeni, että vuonna 1998 saavutettu hyvä kannattavuus johtui myös yhteisön tuotannonalan toteuttamista rakenneuudistuksista. Tiettyjä tuotantolinjoja suljettiin tai otettiin muuhun käyttöön, ja yhteisön tuotannonala pyrki lisäämään erikoistuneempien, lisäarvoltaan parempien tuotteiden tuotantoa.

(83) Korostettakoon, että tutkimusajanjakson yleiseen 3,4 prosentin kannattavuuteen sisältyivät tappiot, jotka aiheutuivat perustuotelajien kuten kudottujen kankaiden valmistukseen tarkoitettujen polyesterikatkokuitujen (- 8 prosenttia), tavanomaisten kuitukangaskäyttöön (nk. non-woven) tarkoitettujen polyesterikatkokuitujen (- 8 prosenttia) ja onttojen non-woven-kuitujen (- 1 prosentti) myynnistä. Todettiin, että yhteisön tuotannonalan myynnistä ainoastaan 27 prosenttia oli voitollista tutkimusajanjaksona. Edellä mainitun kolmen tuotelajin osuus yhteisön tuotannonalan tuotannosta oli 72 prosenttia ja osuus myynnistä 73 prosenttia tutkimusajanjaksona. Näiden tuotelajien osuus tarkasteltavana olevista maista tulevasta tuonnista oli 71 prosenttia. Sitä vastoin merkkipolyesterikatkokuitujen ja tiettyjen muiden erikoislaatuisten polyesterikatkokuitujen, joiden osuus yhteisön tuotannonalan tuotannosta oli ainoastaan 7 prosenttia ja osuus myynnistä 8 prosenttia tutkimusajanjaksona, kannattavuus oli peräti 32 prosenttia. Näiden tuotelajien osuus kaikesta asianomaisista maista peräisin olevasta polyesterikatkokuitujen tuonnista oli alle 2 prosenttia tutkimusajanjaksona.

3.8 Investoinnit

(84) Investointien määrä oli tutkimusajanjaksona 17 prosenttia suurempi kuin vuonna 1996, 17,9 miljoonaa ecua/euroa. Lukuun ottamatta vuotta 1997, jolloin toimintoja yleisesti rationalisoitiin, suurin osa tarkastelujaksona tehdyistä investoinneista oli lähinnä korvaavia investointeja tai suurempaa lisäarvoa tuottavaan tuotantoon tähtääviin rakenneuudistuksiin liittyviä investointeja.

3.9 Työllisyys

(85) Työllisyyden kehitys on loogista seurausta rationalisoinnista ja rakenneuudistuksista, kuten yhteisön tuotannonalan investointiohjelmat osoittavat. Tarkastelujaksona tarkasteltavana olevaan tuotteeseen liittyvä työllisyys laski 14 prosenttia 2766:sta 2136:een työntekijään.

4 Päätelmät

(86) Edellä esitetystä analyysistä kävi ilmi, että vaikka yhteisön kulutus lisääntyi 29 prosenttia, yhteisön tuotannonala ei päässyt osalliseksi markkinoiden kasvusta. Yhteisön tuotannonalan myynnin määrän todettiinkin laskeneen 2 prosenttia, ja sen markkinaosuuden todettiin pienentyneen 13,8 prosenttiyksikköä. Lisäksi yhteisön tuotannonalan tuotannon kasvu jäi 7 prosenttiin. Tuotantokapasiteetin pieneneminen paransi kapasiteetin käyttöastetta.

(87) Tarkastelujaksona sekä polyesterikatkokuitujen myyntihinnat että tuotantokustannukset alenivat merkittävästi. Hinnat laskivat kustannuksia vähemmän, ja tutkimusajanjakson kannattavuus oli hieman vuotta 1996 parempi. Tästä myönteiseltä näyttävästä tilanteesta huolimatta on kuitenkin todettava, että kannattavuus ei tutkimusajanjaksona ollut tyydyttävä. Kannattavuuslukuihin sisältyivät lisäksi suuret tappiot, joita aiheutui tavanomaisista polyesterikatkokuitulajeista, jotka muodostivat suurimman osan sekä yhteisön tuotannonalan myynnistä että asianomaisista maista peräisin olevasta tuonnista. Olisi myös korostettava, että peräti 73 prosenttia yhteisön tuotannonalan myynnistä oli tutkimusajanjaksona tappiollista.

(88) Yhteisön tuotannonalan keskimääräiset myyntihinnat laskivat 20 prosenttia tarkastelujaksona. Samaan aikaan asianomaisista maista yhteisön markkinoille tuleva tuonti lisääntyi tasaisesti; sen osuus yhteisön kulutuksesta oli 4,5 prosenttia vuonna 1996 ja peräti 14,7 prosenttia tutkimusajanjaksona. Intiasta ja Korean tasavallasta tuotujen polyesterikatkokuitujen hinnat laskivat tarkastelujakson aikana jopa 30 prosenttia. Tarkastelujakson arvioinnista kävi ilmi, että yhteisön tuotannonalan hinnat laskivat 9 prosenttia vuosina 1996-1998, kun taas tuontihinnat laskivat 21 prosenttia. Vuoden 1998 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana tuontihinnat laskivat vielä 13 prosenttia, ja yhteisön hinnat tätä myötäillen 12 prosenttia.

(89) Investoinnit lisääntyivät 17 prosenttia tarkastelujaksona, mutta niiden tavoitteena oli lähinnä tuotantoprosessin rationalisointi, jolla pyrittiin suurempaa lisäarvoa tuottavaan tuotantoon. Työllisyys laski tämän myötä 14 prosenttia.

(90) Edellä esitetyn tarkastelun ja erityisesti markkinaosuuden pienenemisen ja epätyydyttäväksi jääneen voiton perusteella katsotaan, että yhteisön tuotannonalalle aiheutui merkittävää vahinkoa.

G SYY-YHTEYS

1 Johdanto

(91) Perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti tutkittiin, oliko yhteisön tuotannonalalle aiheutunut merkittävä vahinko aiheutunut polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista vai oliko vahinko aiheutunut osittain tai kokonaan muista tekijöistä; näin haluttiin varmistaa, ettei mahdollisesti muista tekijöistä aiheutuneen vahingon katsottaisi aiheutuneen polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista.

(92) Muistutettakoon, että aiemmissa menettelyissä todettiin, että yhteisön tuotannonalalle on aiheutunut vahinkoa polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista, joka on ollut peräisin eri maista eli Valko-Venäjältä ja Taiwanista (lopulliset päätelmät) sekä Australiasta, Indonesiasta ja Thaimaasta (alustavat päätelmät). Tämä seikka on otettava huomioon tässä tarkastelussa.

2 Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutus

(93) Tässä tutkimuksessa kyseessä olevasta kahdesta maasta peräisin oleva tuonti lisääntyi huomattavasti tarkastelujaksona. Määrällinen tuonti nelinkertaistui 86710 tonniin, mikä on 14,7 prosenttia yhteisön kulutuksesta, mutta yhteisön tuotannonalan myynnin määrä väheni 2 prosenttia ja se menetti markkinaosuudestaan 13,8 prosenttiyksikköä. Painotetut keskimääräiset hinnan alittavuuden marginaalit ovat Korean tasavallan osalta 21,2 prosenttia ja Intian osalta 21,6 prosenttia. Komissio päätteli tämän vuoksi, että Korean tasavallasta ja Intiasta peräisin oleva tuonti aiheutti yhteisön markkinoilla merkittäviä hintojenlaskupaineita.

(94) Kyseisestä tuonnista 71 prosenttia ja yhteisön tuotannonalan myynnistä 73 prosenttia on kudottuihin kankaisiin käytettäviä polyesterikatkokuituja sekä kuitukangaskäyttöön tarkoitettuja tavanomaisia tai onttoja polyesterikatkokuituja. Koska yhteisön tuotannonalan myyntihinnat laskivat, kyseisten tuoteryhmien kannattavuus on kääntynyt tappiolliseksi.

(95) Sitä vastoin merkkipolyesterikatkokuitujen ja tiettyjen muiden erikoislaatuisten polyesterikatkokuitujen osuus yhteisöön asianomaisista maista suuntautuvasta kokonaistuonnista oli alle 2 prosenttia, ja yhteisön tuotannonalan kannattavuuslukemat olivat niiden osalta 14-32 prosenttia. Tämä markkinalohko ei kuitenkaan ole riittävän suuri, jotta yleinen kannattavuus olisi tutkimusajanjaksona ollut riittävä.

(96) Edellä esitetyn perusteella todetaan, että asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuneella halpatuonnilla on ollut merkittävä kielteinen vaikutus yhteisön tuotannonalan tilanteeseen.

3 Muiden tekijöiden vaikutus

3.1 Kulutuksen kehitys

(97) Yhteisön kulutus lisääntyi tarkastelujakson aikana 29 prosenttia. Kulutuksen kehitys ei siis ole voinut vaikuttaa yhteisön tuotannonalan kannalta vahingolliseen tilanteeseen.

3.2 Polyesterikatkokuitujen tuonti muista kolmansista maista

(98) Valko-Venäjään, Taiwaniin, Australiaan, Indonesiaan ja Thaimaahan sovelletaan tällä hetkellä toimenpiteitä, joilla pyritään lopettamaan kyseisistä maista peräisin oleva vahingollinen polkumyynti.

(99) Sellaisten maiden, joihin ei sovelleta toimenpiteitä, keskimääräiset tuontihinnat ovat korkeammat kuin yhteisön tuotannonalan yhteisön markkinoilla veloittamat hinnat, mikä osoittaa, että kyseinen tuonti ei vaikuttanut yhteisön markkinoilla tapahtuneeseen hintojen laskuun.

(100) Vaikka Saudi-Arabian todettiin vievän polyesterikatkokuituja vastaavilla hinnoilla kuin tarkasteltavana olevat maat, sen markkinaosuus oli 0,78 prosenttia eli vähäpätöinen.

3.3 Yhteisön tuotannonalan vientitoiminta

(101) Yhteisön tuotannonalan vientimyynnin osuus kaikesta myynnistä oli 9 prosenttia vuonna 1996, 10 prosenttia vuonna 1997, 6 prosenttia vuonna 1998 ja 7 prosenttia tutkimusajanjakson aikana. Koska viennillä ei ole kovin suurta merkitystä yhteisön tuotannonalan toiminnassa, tutkimusajanjakson aikana tapahtuneen vientimyynnin hienoisen laskun aiheuttama mahdollinen tuotannon väheneminen ei sellaisenaan selitä yhteisön tuotannonalalle aiheutunutta merkittävää vahinkoa.

4 Syy-yhteyttä koskevat päätelmät

(102) Kuten edellä mainittiin, tuonti sellaisista maista, joihin on äskettäin alettu soveltaa polkumyynti- ja tasoitustulleja, on vaikuttanut yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. Tarkasteltavana olevista maista peräisin olevan tuonnin määrän kasvu tapahtui kuitenkin samaan aikaan kun yhteisön tuotannonalan myynnin määrä laski ja markkinaosuus pieneni huomattavasti. Lisäksi todettiin merkittävää hinnan alittavuutta tutkimusajanjakson aikana. Kaikki tämä vaikutti kielteisesti yhteisön tuotannonalaan. Näin ollen kyseinen tuonti on erikseen tarkasteltuna aiheuttanut merkittävää vahinkoa yhteisön tuotannonalalle.

H YHTEISÖN ETU

1 Johdanto

(103) Komissio tutki, olisiko polkumyyntiä ja vahinkoa koskevista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella olisi pääteltävä, että toimenpiteiden käyttöönotto ei tässä tapauksessa olisi yhteisön edun mukaista. Tämän vuoksi ja perusasetuksen 21 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio tarkasteli toimenpiteiden vaikutusta kaikkiin osapuoliin, joita tutkimus koski.

2 Yhteisön tuotannonalan etu

(104) Yhteisön tuotannonalalle on aiheutunut haittaa polkumyynnillä tapahtuvasta polyesterikatkokuitujen halpatuonnista, jonka vuoksi suurin osa myynnistä on ollut tappiollista. Vaikka yhteisön tuotannonala pyrkii kehittämään suuremman lisäarvon omaavia polyesterikatkokuitutuotteita, kuten kaksikomponenttikuituja, kolmiomaisia kuituja, värjättyjä kuituja, erityisominaisuuksin varustettuja kuituja kuten palosuojattuja kuituja sekä merkkikuituja, tällaisten kuitujen osuutta kokonaismyynnistä rajoittaa markkinoiden kysyntä. Kauppaa käydään siis ensi sijassa tavanomaisilla kuiduilla, joita käytetään sekä kudottujen kankaiden että kuitukankaiden sovelluksiin. Näillä aloilla tuonti asianomaisista maista lisääntyy jatkuvasti. Yhteisön tuotannonalan olisi jatkettava tavanomaisten polyesterikatkokuitujen tuotantoa, koska asiakkaat haluavat, että polyesterikatkokuitujen koko tuotevalikoima on saatavilla. Tämän vuoksi yhteisön tuotannonala ei ole valmis lopettamaan tavanomaisten polyesterikatkokuitujen tuotantoa, kuten myös sen investointiohjelmat osoittavat.

(105) Yhteisön tuotannonala on rationalisoimalla pyrkinyt parantamaan kapasiteettinsa käyttöä. Samaan aikaan kannattavuutta on pidetty yllä rakenneuudistuksilla ja erikoistumalla. Tämä strategia tuotti hyviä tuloksia vuosina 1997-1998, mutta vuoden 1999 ensimmäisestä neljänneksestä lähtien hintapaineet ovat voimistuneet niin, että tuotto ei ole ollut tyydyttävää.

(106) Komissio katsoo, että jos polkumyyntitoimenpiteitä ei oteta käyttöön, yhteisön tuotannonalan tila heikkenee todennäköisesti entisestään, alan työllisyys heikkenee varsin mahdollisesti edelleen ja eräät yhteisön tuottajat joutuvat varmasti lopettamaan toimintansa. Polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton tavoitteena on palauttaa tasapuoliset kilpailuolosuhteet yhteisön markkinoille, mikä olisi yhteisön tuotannonalan edun mukaista, koska se kärsii polkumyynnillä tapahtuvasta laajamittaisesta halpatuonnista.

3 Vaikutus tuojiin ja käyttäjiin

(107) Komissio sai kyselyynsä kolme vastausta yrityksiltä, jotka sekä tuovat että käyttävät polyesterikatkokuituja, kaksi vastausta käyttäjäyrityksiltä ja kaksi vastausta tuojilta. Myös eräältä käyttäjäjärjestöltä saatiin vastaus.

(108) Kaikki asianomaiset osapuolet vastustivat polkumyyntitullien käyttöönottoa, koska se nostaisi Korean tasavallasta ja Intiasta tuotavien polyesterikatkokuitujen ostohintoja. Lisäksi ne esittivät kolme pääsyytä sille, miksi toimenpiteitä ei pitäisi ottaa käyttöön. Ensinnäkin väitetään, että yhteisön tuotannonalalta ei voi ostaa vastaavanlaatuista tavaraa yhtä alhaisin hinnoin. Toiseksi väitetään, että kehruuseen ja muihin tarkoituksiin käytettävät polyesterikatkokuidut olisi erotettava toisistaan. Kolmanneksi väitetään, ettei yhteisön tuotannonalalta ole saatavissa tiettyjä polyesterikatkokuitulajeja.

(109) Komissio totesi, että polyesterikatkokuitujen alhaiset hinnat johtuivat erityisesti asianomaisten maiden yritysten harjoittamasta polkumyynnistä. Polkumyyntitullien käyttöönotolla voidaan palauttaa toimivat markkinaolosuhteet, ja kuten jäljempänä esitetään, vaikutus ostohintoihin on yleisesti ottaen varsin vähäinen. Polyesterikatkokuitujen osuus valmiiden tuotteiden valmistuskustannuksista oli kyseisillä kolmella yhteistyössä toimineella käyttäjällä 24-48 prosenttia. Asianomaisten maiden osalta ehdotettu painotettu keskimääräinen tulli on 16,7 prosenttia; maiden osuus tuonnista oli tutkimusajanjaksona 14,7 prosenttia. Ehdotetut toimenpiteet nostaisivat siten käyttäjien tuotantokustannuksia keskimäärin 0,6-1,2 prosenttia. Tätä todennäköistä enimmäiskorotusta pidetään varsin pienenä, kun otetaan huomioon, miten myönteinen vaikutus ehdotetuilla toimenpiteillä olisi tehokkaiden kilpailuolosuhteiden palauttamiseen yhteisön markkinoilla.

(110) Käyttäjät väittivät, että toimenpiteiden soveltaminen täytekuituun ei olisi yhteisön edun mukaista ja että kehruuseen (kudotut kankaat) ja muihin tarkoituksiin (kuitukankaat ja täytekuitu) käytettävät polyesterikatkokuidut olisi erotettava tutkimuksessa toisistaan. Ne väittivät myös sijoittaneensa koneisiin, joita voidaan käyttää ainoastaan tiettyjen tuotelajien tuotantoon, ja että yhteisön tuotannonala ei myy tiettyjä polyesterikatkokuitulajeja yhteisön markkinoilla, joten kyseisiin kuitulajeihin ei pitäisi soveltaa toimenpiteitä.

(111) Ensimmäisestä väitteestä todettakoon, ettei esitetty selviä perusteita, joiden mukaan polyesterikatkokuidut voitaisiin tällaisen jaottelun perusteella luokitella. Fyysiset ominaisuudet eivät välttämättä ratkaise tuotteen lopullista käyttötarkoitusta. Komissio on lisäksi vertaillut vientihintoja ja yhteisön tuotannonalan myyntihintoja tuoteryhmittäin, jotka määriteltiin lopullisen käyttötarkoituksen mukaan. Kaikkien tuotelajien osalta havaittiin esiintyvän polkumyyntiä ja aiheutuvan vahinkoa sekä todettiin syy-yhteys. Toisesta väitteestä todettiin, että tuotantovälineiden muuttaminen lajista toiseen sopiviksi edellyttää ainoastaan pieniä muutoksia, kuten kehruusuulakkeen vaihtamista. Myös käyttäjäjärjestö totesi tämän. Komissio päätteli, että se, että yhteisön tuotannonala ei mahdollisesti ole tarjonnut tiettyjä tuotelajeja, ei johdu teknisistä syistä vaan siitä, että yhteisön tuotannonala ei ole halunnut toimittaa tavaraa mahdollisten ostajien haluamaan alhaiseen hintaan.

4 Päätelmät

(112) Komissio päätteli edellä esitetyn perusteella, ettei ole olemassa pakottavia syitä olla ottamatta käyttöön toimenpiteitä.

I EHDOTETUT TOIMENPITEET

(113) Jotta kyseisestä polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista ei aiheutuisi lisävahinkoa ennen tutkimuksen päättämistä, ehdotetaan otettavaksi käyttöön väliaikaiset polkumyyntitoimenpiteet.

1 Vahingon korjaava taso

(114) Väliaikaisten toimenpiteiden tason määrittämisessä on otettu huomioon todetut polkumyyntimarginaalit sekä yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon vakavuus.

(115) Vahingon poistaminen edellyttää tuotannonalan saattamista tilanteeseen, jossa asianomaisista maista peräisin olevien kyseisten tuotteiden tuontihinnat nostettaisiin vahinkoa aiheuttamattomalle tasolle.

(116) Vahinkoa aiheuttamattoman hintatason määritysperusteena olivat yhteisön tuotannonalan kaikki tuotantokustannukset sekä ennen veroja laskettu 10 prosentin voittomarginaali. Vahingon korjaava taso laskettiin vertaamalla vahinkoa aiheuttamatonta hintaa vientiä harjoittavien tuottajien veloittamiin myyntihintoihin samojen menetelmien mukaisesti kuin hinnan alittavuuden laskennassa.

(117) Väitettiin, että sopiva kannattavuusprosentti olisi 6 prosenttia, jota käytettiin Valko-Venäjää koskevassa tutkimuksessa. Yhteisön tuotannonalan osalta vuonna 1994 kohtuullisena pidetyn kannattavuustason ei kuitenkaan katsottu sitovan komissiota tässä tutkimuksessa ensinnäkin, koska yhteisön tuotannonalalle aiheutui edelleen taloudellisia tappioita vuoden 1994 jälkeen, ja toiseksi, koska kyseinen vuonna 1994 vahvistettu voitto määritettiin ottaen huomioon tuolloiset pitkän aikavälin investointitarpeet, kun taas tässä tapauksessa otettiin huomioon yhteisön tuotannonalalle pitkällä aikavälillä aiheutuneet tappiot sekä voitot, joita olisi voitu saada, jos polkumyynnillä tapahtunutta tuontia ei olisi ollut. Näissä olosuhteissa katsottiin, että sopiva voittomarginaali on 10 prosenttia.

(118) Tästä johtuen vahingon korjaava taso on prosentteina cif-hinnasta vapaasti yhteisön rajalla tullaamattomana ilmaistuna korkeampi kuin vahvistetut polkumyyntimarginaalit.

2 Väliaikaisten toimenpiteiden muoto ja taso

(119) Polkumyyntimarginaalin on kaikissa tapauksissa todettu olevan alhaisempi kuin vahingon korjaava taso. Perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti käyttöön otettavien väliaikaisten toimenpiteiden olisi näin ollen vastattava todettuja polkumyyntimarginaaleja.

(120) Tässä asetuksessa yrityksille vahvistettavat yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten senhetkistä tilannetta. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevia "kaikkiin muihin yrityksiin" sovellettavia tulleja) yksinomaan tarkasteltavana olevasta maasta peräisin olevien, erikseen mainittujen yritysten eli tarkoin yksilöityjen oikeussubjektien tuottamien tuotteiden tuontiin. Jos yrityksen nimeä ja osoitetta ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan niihin on sovellettava "kaikkiin muihin yrityksiin" sovellettavaa tullia.

(121) Kaikki näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt) on toimitettava viipymättä komissiolle(10) ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot ja erityisesti ne, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin tuotanto- tai myyntiyksiköiden muutoksiin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia. Komissio muuttaa tarvittaessa tätä asetusta neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelon ajan tasalle.

J LOPPUSÄÄNNÖKSET

(122) Moitteettoman hallinnon varmistamiseksi on vahvistettava määräaika, jonka kuluessa asianomaiset osapuolet voivat esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi. Lisäksi on todettava, että kaikki tätä asetusta varten tehdyt päätelmät ovat alustavia ja että niitä voidaan joutua harkitsemaan uudelleen mahdollisista lopullisista toimenpiteistä päätettäessä,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1. Otetaan käyttöön väliaikainen polkumyyntitulli CN-koodiin 55032000 kuuluvien Intiasta ja Korean tasavallasta peräisin olevien karstaamattomien, kampaamattomien tai muuten kehruuta varten käsittelemättömien polyesteriä olevien synteettikatkokuitujen tuonnissa.

2. Vapaasti yhteisön rajalla tullaamattomana -nettohintaan sovellettava väliaikainen tulli on seuraavien yritysten tuottamien tuotteiden osalta seuraava:

>TAULUKON PAIKKA>

3. Jollei toisin säädetä, sovelletaan voimassa olevia tulleja koskevia säännöksiä ja määräyksiä.

4. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tuotteen luovutus vapaaseen liikkeeseen yhteisössä edellyttää väliaikaisen tullin määrää vastaavan vakuuden antamista.

2 artikla

Rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 384/96 20 artiklan soveltamista asianomaiset osapuolet voivat esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää komissiolta saada tulla kuulluiksi yhden kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta.

Asianomaiset osapuolet voivat asetuksen (EY) N:o 384/96 21 artiklan 4 kohdan mukaisesti esittää huomautuksiaan tämän asetuksen soveltamisesta yhden kuukauden kuluessa sen voimaantulosta.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Tämän asetuksen 1 artiklaa sovelletaan kuuden kuukauden ajan.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 6 päivänä heinäkuuta 2000.

Komission puolesta

Pascal Lamy

Komission jäsen

(1) EYVL L 56, 6.3.1996, s. 1.

(2) EYVL L 128, 30.4.1998, s. 18.

(3) EYVL C 285, 7.10.1999, s. 3.

(4) EYVL C 369, 21.12.1999, s. 20.

(5) EYVL L 189, 30.7.1996, s. 13.

(6) EYVL L 204, 4.8.1999, s. 3.

(7) EYVL L 16, 21.1.2000, s. 30.

(8) EYVL L 113, 12.5.2000, s. 1.

(9) EYVL L 9, 15.1.1993, s. 2.

(10) Euroopan komissio, Kauppapolitiikan pääosasto, Linja C, DM 24 - 8/38, Rue de la Loi / Westraat 200, B-1049 Bruxelles/Brussel, Belgia.