32000R0617

Komission asetus (EY) N:o 617/2000,

annettu 16 päivänä maaliskuuta 2000,

Algeriasta, Liettuasta, Valko-Venäjältä, Venäjältä ja Ukrainasta peräisin olevan virtsa-aineen (urean) ja ammoniumnitraatin liuosseoksen tuontia koskevien väliaikaisten polkumyyntitullien käyttöönotosta ja algerialaisen vientiä harjoittavan tuottajan esittämän sitoumuksen väliaikaisesta hyväksymisestä

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96(1), ja erityisesti sen 7 artiklan,

kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa,

sekä katsoo seuraavaa:

A MENETTELY

(1) Komissio ilmoitti Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä 26 päivänä kesäkuuta 1999 julkaistulla ilmoituksella(2), jäljempänä "menettelyn aloittamista koskeva ilmoitus", Algeriasta, Liettuasta, Slovakiasta, Valko-Venäjältä, Venäjältä ja Ukrainasta peräisin olevan virtsa-aineen (urean) ja ammoniumnitraatin liuosseoksen (UAN) tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisesta.

(2) Menettely aloitettiin merkittävää osaa yhteisön tuottajia edustavan Euroopan lannoitevalmistajien yhdistyksen (European Fertiliser Manufacturers Association (EFMA)) tekemän valituksen perusteella. Valitus sisälsi todisteita tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyynnistä ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta, minkä katsottiin riittävän menettelyn aloittamiseen.

(3) Komissio ilmoitti menettelyn aloittamisesta virallisesti valituksen tehneille yhteisön tuottajille, vientiä harjoittaville tuottajille ja tuojille, toimittajille ja käyttäjille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä asianomaisille järjestöille ja vientiä harjoittavien maiden edustajille ja EU-Liettua- ja EU-Slovakia-assosiaationeuvostoille. Kaikille asianomaisille osapuolille annettiin mahdollisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa vahvistetussa määräajassa.

(4) Jotta vientiä harjoittavat tuottajat Venäjällä voisivat halutessaan jättää markkinatalousasemaa tai yksilöllistä tarkastelua koskevan vaatimuksen, komissio lähetti markkinatalousasemaa tai yksilöllistä tarkastelua koskevat vaatimuslomakkeet niille vientiä harjoittaville venäläisille tuottajille, joita asian tiedettiin koskevan.

Kahdelta vientiä harjoittavalta tuottajalta saatiin markkinatalousasemaa koskeva vaatimus.

(5) Komissio lähetti kyselylomakkeet kaikille osapuolille, joita asian tiedettiin koskevan, ja sai vastaukset kymmeneltä valituksen tehneeltä yhteisön tuottajalta, seitsemältä vientiä harjoittavalta tuottajalta ja kolmeltatoista yhteisön tuojalta.

(6) Komissio hankki ja tarkisti polkumyynnin ja vahingon alustavan määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot ja suoritti tarkastuskäynnit seuraavien yritysten toimitiloissa:

a) Valituksen tehneet yhteisön tuottajat

1. Agrolinz Melamin GmbH, ADM, Linz, Itävalta,

2. DSM Agro BV, Sittard, Alankomaat,

3. Fertiberia SA, Madrid, Espanja,

4. Grande Paroisse SA, Pariisi, Ranska,

5. Hydro Agri Chafers, Immingham, Yhdistynyt kuningaskunta,

6. Hydro Agri France, Nanterre, Ranska,

7. Hydro Agri Rostock, Rostock, Saksa,

8. Hydro Agri Sluiskil BV, Sluiskil, Alankomaat,

9. Kemira Agro Rozenburg BV, Rotterdam, Alankomaat,

10. SKW Stickstoffwerke Piesteritz, Wittenberg, Saksa;

b) Asianomaisista maista vientiä harjoittavat tuottajat

1. JSC Achema, Jonava, Liettua,

2. Duslo AS, Sala, Slovakia,

3. JSC Nevinnomyssky Azot, Nevinnomyssk, Venäjä,

4. JSC Novolon, Moskova, Venäjä;

c) Tuojat

1. Agrobaltic, Rostock, Saksa,

2. Champagne Fertilisants SA, Reims, Ranska,

3. Common Market Fertilisers (CMF), Bryssel, Belgia,

4. Evertrade, Pariisi, Ranska,

5. Francefert SA, Le Chesnay, Ranska,

6. Helm Düngemittel GmbH, Hampuri, Saksa,

7. Helm Engrais France, Puteaux, Ranska,

8. UNCAA, Pariisi, Ranska,

9. Wittraco, Hampuri, Saksa.

(7) Polkumyyntiä koskeva tutkimus kattoi 1 päivän kesäkuuta 1998 ja 31 päivän toukokuuta 1999 välisen ajan, jäljempänä "tutkimusajanjakso". Vahinkoa koskevan tarkastelun ajanjakso ulottui vuodesta 1995 tutkimusajanjakson loppuun.

B TARKASTELTAVANA OLEVA TUOTE JA SAMANKALTAINEN TUOTE

1 Tarkasteltavana oleva tuote

(8) Tarkasteltavana oleva tuote on virtsa-aineen (urean) ja ammoniumnitraatin liuosseos, maataloudessa yleisesti käytetty nestemäinen lannoite. Se muodostuu virtsa-aineen ja ammoniumnitraatin sekä veden sekoituksesta. Vesipitoisuus on lähes 70 prosenttia sekoituksesta (riippuen nitraattipitoisuudesta), ja jäljellä oleva osa sisältää yhtä paljon virtsa-ainetta ja ammoniumnitraattia. Nitraattipitoisuus ("N") on tuotteen merkittävin "ominaisuus" ja se voi vaihdella 28 ja 32 prosentin välillä. Tämä vaihtelu voidaan saada aikaan lisäämällä liuosseokseen enemmän tai vähemmän vettä. Tuodun UAN:n suurimman osan nitraattipitoisuus oli 32 prosenttia, joka on tiivistetympää, ja näin ollen sen lähettäminen on halvempaa. Nitraattipitoisuudesta riippumatta kaikilla virtsa-aineen ja ammoniumnitraatin liuosseoksilla katsotaan kuitenkin olevan samat fyysiset ja kemialliset perusominaisuudet, ja näin ollen ne muodostavat yhden tuotteen tätä tutkimusta varten. Tarkasteltavana oleva tuote kuuluu CN-koodiin 31028000.

2 Samankaltainen tuote

(9) UAN on puhdas hyödyketuote, ja sen laatu sekä fyysiset ja kemialliset perusominaisuudet ovat samat riippumatta siitä, mistä maasta se on peräisin. Yhteisössä tuotetun ja myydyn tuotteen on näin ollen todettu olevan asetuksen (EY) N:o 384/96, jäljempänä "perusasetus", 1 artiklan 4 kohdan nojalla samankaltainen tuote kuin asianomaisista maista tuotu tuote, koska sillä on samat fyysiset ja kemialliset perusominaisuudet ja pääasiassa sama käyttötarkoitus.

C POLKUMYYNTI

1 Algeria

a) Normaaliarvo

(10) Ainoa algerialainen vientiä harjoittava tuottaja, Fertalge Industries, vastasi kyselylomakkeeseen. Vaikka yhtiö oli toiminut parhaansa mukaan, toimitetut tiedot olivat kaukana parhaista mahdollisista. Tarkemmin sanoen useita vientiä harjoittavan tuottajan antamia tuotantokustannuksia koskevia lukuja ei voitu perusteellisesti tarkistaa, eikä vähiteten vuoksi, että asiallinen kirjanpitojärjestelmä oli otettu käyttöön vasta tutkimusajanjakson puolessa välissä vuonna 1999. Ottaen huomioon Algerian erityistilanteen kehitysmaana, GATT 1994 -sopimuksen VI artiklan täytäntöönpanosta tehdyn sopimuksen 15 artiklan ja tähän yritykseen vaikuttavat erityisolosuhteet, komissio päätti kuitenkin käyttää yrityksen antamia tietoja silloin, kun niiden katsottiin olevan riittävän luotettavia, ja sikäli kun se ei vaikuttanut merkittävästi lopputulokseen.

(11) Koska myyntiä kotimarkkinoille ei ollut, normaaliarvo määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti tuotantokustannusten perusteella lisättynä kohtuullisella määrällä myynti-, yleisiä ja hallinnollisia kustannuksia sekä voittoa.

(12) Tuotantokustannusten laskemiseksi käytettiin yrityksen ilmoittamia raaka-ainekustannuksia. Nämä kustannukset muodostavat suuren osan UAN:n tuotannon kokonaiskustannuksista. Muita valmistuskustannuksia ja myynti-, yleisiä ja hallinnollisia kustannuksia ei pidetty riittävän luotettavina (katso edellä oleva johdanto-osan 10 kappale), ja niin komissio turvautui valituksessa annettuihin lukuihin, joita pidettiin kohtuullisina. Ainoa vaihtoehto - slovakialaisen tuottajan toimittamien lukujen käyttäminen - ei olisi ollut asianmukaista ottaen huomioon kahden tuottajan tuotantojärjestelmien ja yritysrakenteen perustavaa laatua olevat erot. Lopuksi lisättiin viiden prosentin kohtuullinen voittomarginaali, jonka katsottiin olevan se voitto, jonka tuottaja olisi voinut kohtuullisesti odottaa saavansa, jos tarkasteltavaa tuotetta olisi myyty riittävästi kotimarkkinoille.

b) Vientihinta

(13) Vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti niiden hintojen perusteella, jotka tuotteesta tosiasiallisesti maksettiin tai jotka siitä oli maksettava, kun se myytiin vientiin yhteisöön.

c) Vertailu

(14) Laskennallisen normaaliarvon ja vientihinnan vapaasti tehtaalla -tason välillä tehtiin vertailu. Tätä varten vientihintaa oikaistiin kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, lastaus- ja liitännäiskustannusten erojen mukaisesti perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan nojalla.

d) Polkumyyntimarginaali

(15) Perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan polkumyyntimarginaali määritettiin laskennallisen normaaliarvon ja painotetun keskimääräisen vientihinnan välisellä vertailulla. Prosentteina cif-hinnasta yhteisön rajalla (Eurostat-lukuihin perustuva) ilmaistu ainoan algerialaisen vientiä harjoittavan tuottajan väliaikainen polkumyyntimarginaali on 13,3 prosenttia.

Koska ainoa tunnettu vientiä harjoittava tuottaja vastasi tarkasteltavana olevan tuotteen koko viennistä Algeriasta yhteisöön, komissio katsoo, että jäännöspolkumyyntimarginaali olisi asetettava samalle tasolle.

2 Liettua

a) Normaaliarvo

(16) Koska tarkasteltavana olevan tuotteen myynti kotimarkkinoille tutkimusajanjakson aikana edusti alle viittä prosenttia vientimyynnistä, normaaliarvo oli määritettävä. Perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti laskennallinen normaaliarvo laskettiin lisäämällä viejän valmistuskustannuksiin myynti-, yleisten ja hallinnollisten kustannuksien ja voiton määrä. Koska tarkasteltavana olevan tuotteen edustavaa myyntiä kotimarkkinoille ei ollut, myynti-, yleisten ja hallinnollisten kustannusten määrä määritettiin tuottajan saman yleisen tuoteluokan (lannoitteet) koko kotimarkkinoiden myynti-, yleisten ja hallinnollisten kustannusten perusteella perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan b alakohdan mukaisesti. Lopuksi lisättiin viiden prosentin voittomarginaali, jonka katsottiin olevan se voitto, jonka tuottaja olisi voinut kohtuullisesti odottaa saavansa, jos tarkasteltavan tuotteen myynti kotimarkkinoille olisi ollut riittävää.

b) Vientihinta

(17) Vientihinta yhteisön riippumattomille asiakkaille myydystä tuotteesta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti niiden hintojen perusteella, jotka tuotteesta tosiasiallisesti maksettiin tai jotka siitä oli maksettava, kun se myytiin vientiin yhteisöön. Etuyhteydessä olevan tuojan kautta tapahtuvan myynnin vientihinta määritettiin riippumattomille asiakkaille jälleenmyyntihintojen perusteella. Oikaisuja tehtiin kyseiselle tuojalle aiheutuneiden tuonnin ja jälleenmyynnin välisten kaikenlaisten kustannusten ja tarkasteltavana olevan tuotteen riippumattomien tuojien saaman tutkimuksessa todetun voittomarginaalin huomioon ottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti.

c) Vertailu

(18) Vertailu tehtiin laskennallisen normaaliarvon ja vientihinnan vapaasti tehtaalla -tason välillä. Tätä varten oikaisuja tehtiin kuljetus-, vakuutus-, lastaus- ja liitännäiskustannusten erojen mukaisesti perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan nojalla.

d) Polkumyyntimarginaali

(19) Perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan polkumyyntimarginaali määritettiin laskennallisen normaaliarvon ja painotetun keskimääräisen vientihinnan välisellä vertailulla. Prosentteina cif-hinnasta yhteisön rajalla ilmaistu ainoan liettualaisen vientiä harjoittavan tuottajan väliaikainen polkumyyntimarginaali on 7,6 prosenttia.

Koska ainoa tunnettu vientiä harjoittava tuottaja vastasi tarkasteltavana olevan tuotteen koko viennistä Liettuasta yhteisöön, komissio katsoo, että jäännöspolkumyyntimarginaali olisi asetettava samalle tasolle.

3 Slovakia

(20) Koska vahinkoa koskevien päätelmien osalta alustavasti todettiin, että Slovakiasta peräisin olevalla tuonnilla ei ole ollut merkittävää vaikutusta yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon (katso jäljempänä oleva johdanto-osan 60 kappale), polkumyyntiä koskevia laskelmia ei tehty.

4 Venäjä, Valko-Venäjä ja Ukraina

a) Vertailumaa

(21) Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti Valko-Venäjän ja Ukrainan normaaliarvo on määritettävä kolmannessa maassa, joka on markkinatalousmaa, eli vertailumaassa käytettävän hinnan tai laskennallisen arvon perusteella. Tätä sovelletaan vientiä harjoittaviin venäläisiin tuottajiin, koska yksikään niistä ei täyttänyt markkinatalousasemaa koskevia vaatimuksia sellaisina kuin ne on esitetty perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa (katso jäljempänä oleva johdanto-osan 24 kappale). Menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa ehdotettiin Amerikan yhdysvaltoja sopivaksi kolmanneksi markkinatalousmaaksi. Kaikille osapuolille annettiin kymmenen päivää huomioidensa esittämiseksi tämän valinnan sopivuudesta. Huomionsa jättivät kolme venäläistä yritystä yhdessä, neljäs venäläinen yritys ja ainoa valkovenäläinen vientiä harjoittava tuottaja. Kaikki arvostelivat USA:n ehdotettua valintaa ja ehdottivat Liettuaa sopivammaksi vertailumaaksi.

Esitetyt olennaiset väitteet olivat:

- USA:n korkeammat raaka-ainekustannukset (erityisesti luonnonkaasu) ja suuret erot USA:n tuottajien kustannusten välillä riippuen niiden maantieteellisestä sijainnista, mikä saattaisi johtaa epäjohdonmukaisiin tuloksiin,

- toisaalta Liettuan ja toisaalta Venäjän, Valko-Venäjän ja Ukrainan välineistön ja tuotantomenetelmien samankaltaisuus (integroitu tuotanto), joka poikkeaa USA:n tilanteesta,

- Liettua oli saman tutkimuksen kohteena.

Komissio otti kuitenkin yhteyttä tuotteen tunnettuihin yhdysvaltalaisiin tuottajiin, mutta yksikään niistä ei ollut halukas osallistumaan tutkimusyhteistyöhön.

Komissio ilmoitti kaikille asianomaisille osapuolille yhdysvaltalaisten yritysten kieltäytyvän yhteistyöstä ja pyysi niitä esittämään huomionsa Liettuan sopivuudesta mahdolliseksi vertailumaaksi. EFMA vastusti tätä ehdotusta pääasiassa liettualaisen viejän väitettyjen hyvin halpojen kaasusta maksamien hintojen ja sen entisestä ei-markkinamaa-asemasta peräisin olevien väitettyjen vääristymien perusteella. Se väitti sitten, että yksi yhdysvaltalainen tuottaja osallistuisi yhteistyöhön. Komissio otti uudelleen yhteyttä tähän yhdysvaltalaiseen tuottajaan, joka vahvisti, ettei se ollut halukas osallistumaan tähän tutkimukseen.

EFMA ehdotti sen vuoksi Slovakiaa.

(22) Komissio tarkasteli Liettuaa ja Slovakiaa mahdollisina kolmansina markkinatalousmaina ja otti huomioon seuraavat tekijät:

Tuotanto

Liettuassa ja Slovakiassa on ainoastaan yksi tuottaja. Molemmat ovat integroituja tuottajia, vaikka Slovakian välineet näyttävät vanhanaikaisemmilta.

Liettua on lähempänä Venäjää, ja koska se on ollut osa entistä Neuvostoliittoa, sen tuotantomenetelmät ja yritysorganisaatio ovat lähempänä Venäjän, Valko-Venäjän ja Ukrainan vastaavia kuin Slovakian.

Kotimarkkinaolosuhteet

Ainoalla liettualaisella tuottajilla ei ollut edustavaa myyntiä kotimarkkinoille, mikä tarkoitti, että normaaliarvo oli määritettävä. Slovakialaisella tuottajalla oli myyntiä kotimarkkinoille, mutta se hallitsi paikallisia UAN:n markkinoita pitäen niistä hallussaan 85:tä prosenttia.

Lisäksi monilla slovakialaisilla asiakkailla oli kassavirtaongelmia, ja jotkut liiketoimet edellyttävät vaihtokauppaa (jonka vaikutus tarkasteltavina olevan tuotteen liikevaihtoon on 10 ja 20 prosentin välillä). On syytä huomata, että vaihtokauppa on syynä kahden venäläisen viejän markkinatalousaseman epäämiseen (katso jäljempänä oleva johdanto-osan 24 kappale). Sitä vastoin Liettuassa ei havaittu vaihtokauppaa.

Energia

Molemmat tuottajat ostavat kaasua venäläiseltä toimittajalta Gazpromilta. Liettualainen tuottaja maksaa Gazpromille hinnan, joka vaihtelee ammoniakin julkaistun pohjoiseurooppalaisen cif-hinnan vaihtelujen mukaisesti, kun taas slovakialainen yritys maksaa kiinteän hinnan (joka ei muuttunut vuoden 1997 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana) Slovakian kruunuissa slovakialaiselle valtion omistamalle välittäjäorganisaatiolle.

Kaikista edellä esitetyistä syistä komissio päätteli alustavasti, että muun vaihtoehdon puuttuessa Liettua olisi kohtuullinen valinta kolmanneksi markkinatalousmaaksi perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan nojalla.

b) Venäjä

i) Markkinatalousasema

(23) Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdassa todetaan, että Venäjältä peräisin olevaa tuontia koskevassa polkumyyntitutkimuksessa normaaliarvo määritetään 2 artiklan 1-6 kohdan mukaisesti niiden tuottajien osalta, jotka voivat osoittaa täyttävänsä 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa esitetyt vaatimukset, eli että markkinatalousolosuhteet vallitsevat tarkasteltavina olevan tuotteen kanssa samankaltaisen tuotteen valmistuksessa ja myynnissä.

(24) Kuten edellä mainittiin, kahdelta tuottajalta saatiin markkinatalousasemaa koskevat vaatimukset. Komissio hankki ja tarkisti markkinatalousaseman määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot ja suoritti tarkastuskäynnit niiden toimitiloissa.

Vaatimukset oli hylättävä seuraavista pääasiallisista syistä:

Vaihtokauppa

Molemmat yritykset kävivät vaihtokauppaa. Yritys A, jonka tosiasiallisesti havaittiin ostaneen UAN:a etuyhteydessä olevalta tuottajalta, maksoi siitä useaan otteeseen toimittamalla tuotetta, jota sen toimittaja käytti lannoiteseoksien tuotannossa. Alueelliset viranomaiset olivat neuvoneet yritys B:tä toimittamaan maatalousyrittäjille UAN:a, jonka arvolla korvattaisiin sen verolaskuja. Maatalousyrittäjien oli toimitettava viljaa valtion omistamalle maatalousyhteenliittymälle alueellisen elintarvikesäätiön käyttöön. Lähes puolet yritys B:n UAN:n myynnistä kotimarkkinoille tilitettiin tällä tavoin.

Hinnat

Yritys A:lla ei ollut omaa markkinointiosastoa, eikä se voinut vaikuttaa vientihintoihin. Etuyhteydessä oleva kaupallinen yritys hoiti kaiken vientimyynnin. Yritys A:n myynti kotimarkkinoille suuntautui etuyhteydessä olevalle yritykselle, joka vuorostaan jälleenmyi tuotteen Venäjän markkinoilla. Koska tämä etuyhteydessä oleva yritys ei osallistunut yhteistyöhön, ei ollut mahdollista tarkastella myyntiä kotimarkkinoille perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa asetettujen vaatimusten perusteella.

Kustannukset ja panokset

Yritys A väitti ostavansa ureaa ja ammoniumnitraattia etuyhteydessä olevalta yritykseltä sekoittaakseen sen omassa tuotantolaitoksessaan. Tosiasiallisesti sitä laskutettiin UAN:sta, ei sen aineosista, ja näin ollen sitä on pidettävä ennemminkin välittäjänä kuin aitona tuottajana.

Energia

Yritys B:n energiakustannukset eli suurin panos UAN:n tuotantoon eivät vastanneet markkina-arvoja. Yritys ilmoitti, että vuodesta 1998 lähtien oli presidentin antamalla asetuksella otettu käyttöön sarja alennusjärjestelmiä, joilla kannustettiin asiakkaita maksamaan sähköstä ja kaasusta käteisellä. Käteisalennukset mahdollistivat sähköstä 30-50 ja kaasusta 25-50 prosentin alennukset, ja ainoa ehto oli, että alennettu energian hinta ei saanut laskea hankkijan maksamien täysien peruskustannusten alapuolelle. Toisin sanoen hinnat eivät vastanneet energian kokonaiskustannuksia eivätkä ainakaan sen todellista markkina-arvoa riippumatta siitä, että nämä alennukset olivat selvä osoitus valtion sekaantumisesta markkinoihin.

Tilit

Lopuksi kummallakaan yrityksellä ei ollut kansainvälisten kirjanpitostandardien mukaista riippumattomasti tarkastettua kirjanpitoa, ja useilla tärkeillä aloilla poikettiin näistä standardeista (esim. poistojen ja käyttöomaisuuden arviointimäärissä). Lisäksi kävi ilmi, että kirjanpidon perustarkoituksena oli veroviranomaisten vaatimusten täyttäminen eikä kokonaiskuvan antaminen yrityksen tilanteesta tilintarkastuskauden lopussa.

Edellä esitetyn perusteella komissio päätti, että kumpikaan yritys ei täyttänyt kaikkia markkinatalousaseman saamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa asetettuja vaatimuksia. Lisäksi päätettiin hylätä yksilöllistä kohtelua koskevat vaatimukset sillä perusteella, että toinen yritys ei ole vientiä harjoittava tuottaja ja toinen ei ole riittävästi vapaa valtion vaikutuksesta.

Kyseisille tuottajille ja yhteisön tuotannonalalle annettiin mahdollisuus esittää huomautuksensa edellä olevista päätelmistä. Huomautuksia ei esitetty.

ii) Normaaliarvo, vientihinta ja vertailu

(25) Normaaliarvo määritettiin sekä yhteistyöhön osallistuville ja yhteistyöhön osallistumattomille venäläisille yrityksille samalla tavalla kuin edellä Liettuan osalta (katso johdanto-osan 16 kappale).

(26) Yhden yhteistyöhön osallistuvan tuottajan, joka myi yhteisön riippumattomille asiakkaille, vientihinta määritettiin niiden hintojen perusteella, jotka tuotteesta tosiasiallisesti maksettiin tai jotka siitä oli maksettava, kun se myytiin vientiin yhteisöön. Toisen yhteistyöhön osallistuvan tuottajan myynti tapahtui etuyhteydessä olevan Kanaalisaarilla (osa yhteisön tullialuetta) sijaitsevan kaupallisen yrityksen kautta, ja vientihinta määritettiin viitaten sille tosiasiallisesti maksettuihin tai maksettaviin jälleenmyyntihintoihin. Oikaisuja tehtiin kyseiselle kauppiaalle aiheutuneiden tuonnin ja jälleenmyynnin välisten kaikenlaisten kustannusten ja tarkasteltavana olevan tuotteen riippumattomien tuojien saaman tutkimuksessa todetun kohtuullisen voittomarginaalin mukaisesti perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan nojalla.

(27) Yhteistyöhön osallistumattomien yritysten osalta Venäjän viennin Eurostat cif-arvoa käytettiin vientihinnan määrittämisen perustana sen jälkeen, kun yhteistyöhön osallistuvien yritysten vienti oli poistettu. Tästä hinnasta vähennettiin sitten kahden yhteistyöhön osallistuvan yrityksen veloittamien vapaasti laivassa -hintojen ja cif-hintojen eron painotettua keskiarvoa vastaava määrä sen vaihtamiseksi vapaasti laivassa (vapaasti Venäjän rajalla) -tasolle.

(28) Normaaliarvoa ja vientihintoja verrattiin vapaasti laivassa (vapaasti vientimaan rajalla) -hintojen perusteella. Oikaisuja tehtiin maksuehtojen, kuljetus-, vakuutus-, lastaus- ja liitännäiskustannusten erojen mukaisesti perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan nojalla.

iii) Polkumyyntimarginaali

(29) Perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti Venäjän polkumyyntimarginaali määritettiin laskennallisen normaaliarvon ja painotetun keskimääräisen vientihinnan välisellä vertailulla. Prosentteina cif-hinnasta yhteisön rajalla ilmaistuna väliaikaisen maakohtaisen polkumyyntimarginaalin painotettu keskiarvo on 24,1 prosenttia.

c) Valko-Venäjä

i) Normaaliarvo, vientihinta ja vertailu

(30) Normaaliarvo määritettiin kuten Venäjän tapauksessa edellä olevassa johdanto-osan 16 kappaleessa kuvatulla tavalla.

Vientihinta määritettiin niiden hintojen perusteella, jotka tuotteesta tosiasiallisesti maksettiin tai jotka siitä oli maksettava, kun se myytiin vientiin yhteisöön.

Normaaliarvoa ja vientihintoja verrattiin vapaasti laivassa (vapaasti vientimaan rajalla) -hintojen perusteella. Tätä varten tehtiin oikaisuja kuljetus-, vakuutus-, lastaus- ja liitännäiskustannusten erojen mukaisesti perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan nojalla.

ii) Polkumyyntimarginaali

(31) Perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti polkumyyntimarginaali määritettiin laskennallisen normaaliarvon ja painotetun keskimääräisen vientihinnan välisellä vertailulla. Prosentteina cif-hinnasta yhteisön rajalla ilmaistuna Valko-Venäjän väliaikainen maakohtainen polkumyyntimarginaali on 33,0 prosenttia.

d) Ukraina

i) Yhteistyö

(32) Komissio lähetti kyselylomakkeet kahdelle valituksessa mainitulle yritykselle. Toinen vastasi kyselylomakkeeseen määräajassa, todeten, että se ei ollut harjoittanut laisinkaan vientiä yhteisöön tutkimusajanjaksona. Toiselta yritykseltä ei saatu vastausta. On syytä huomata, että Eurostatin tilastoihin on merkitty tästä maasta peräisin oleva huomattava vientimäärä.

ii) Normaaliarvo, vientihinta ja vertailu

(33) Normaaliarvo määritettiin kuten Venäjän ja Valko-Venäjän tapauksessa edellä olevassa johdanto-osan 16 kappaleessa kuvatulla tavalla.

Koska vientiä harjoittavien tuottajien vientihintoja koskevaa tietoa ei ollut, komissio teki päätelmänsä käytettävissä olevien tietojen, tässä tapauksessa Eurostatin lukujen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti. Jotta ei palkittaisi yhteistyöhön osallistumattomuutta, käytettiin Ukrainan viennin vientihinnan määrittämiseksi alinta kuukausittaista cif-hintaa.

Normaaliarvoa ja vientihintoja verrattiin vapaasti laivassa (vapaasti vientimaan rajalla) -hintojen perusteella. Oikaisuja tehtiin kuljetus-, vakuutus-, lastaus- ja liitännäiskustannusten erojen sekä palkkioiden mukaisesti valitukseen sisältyneiden tietojen perusteella, koska muita luotettavampia tietoja ei ollut.

iii) Polkumyyntimarginaali

(34) Perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti polkumyyntimarginaali määritettiin laskennallisen normaaliarvon ja painotetun keskimääräisen vientihinnan välisellä vertailulla. Prosentteina cif-hinnasta yhteisön rajalla ilmaistuna väliaikainen maakohtainen polkumyyntimarginaali on 38,7 prosenttia.

D YHTEISÖN TUOTANNONALAN MÄÄRITELMÄ

(35) Valituksen tehneet yhteisön tuottajat edustavat yli 85:tä prosenttia yhteisön UAN-liuosseosten tuotannosta ja muodostavat näin ollen perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan ja artiklan 4 kohdan tarkoittaman yhteisön tuotannonalan.

(36) Tältä osin jotkut asianosaiset osapuolet väittivät, että tietyt valituksen tehneet yhteisön tuottajat toivat asianomaisista maista peräisin olevia UAN-liuosseoksia ja että niiden ei näin ollen voitu katsoa muodostavan osaa yhteisön tuotannosta eikä yhteisön tuotannonalasta.

Tutkimuksesta on käynyt ilmi, että jotkut valituksen tehneet yhteisön tuottajat olivat todellakin tuoneet asianomaisista maista peräisin olevaa tarkasteltavana olevaa tuotetta. Kuitenkin määritettiin, että tämä tuonti ei muuta sitä tosiasiaa, että UAN:n oma tuotanto eikä sen tuonti oli näiden yritysten ensisijainen liiketoimi. Lisäksi tämä tuonti ei edusta merkittävää osaa tuontia harjoittavien yhteisön tuottajien myynnistä yhteisöön. Lopuksi tämän tuonnin jälleenmyynti tapahtui samalla hintatasolla kuin UAN-liuosseosten, jotka valituksen tehneet yhteisön tuottajat valmistivat ja myivät yhteisössä.

Näin ollen päätellään alustavasti, että näitä yhteisön tuottajia ei pitäisi jättää yhteisön tuotannonalan määritelmän ulkopuolelle.

E VAHINKO

(37) Kuten edellä olevasta ilmenee, yhteisön tuotannonalan kokonaistilanne noudatti nousevaa suuntausta vuosina 1995 ja 1997, josta lähtien se alkoi huonontua. Tämä kehitys olisi nähtävä Puolasta ja Bulgariasta peräisin olevien UAN-liuosseosten tuonnissa käyttöön otettujen toimenpiteiden(3) valossa, jotka tulivat voimaan vuonna 1995.

1 Yhteisön kulutus

(38) Yhteisön ilmeinen kulutus määritettiin yhteisön tuotannonalan yhteisön markkinoilla myymän määrän, valituksen sisältämien muiden yhteisön tuottajien myyntimääriä koskevien tietojen, vientiä harjoittavien yhteistyöhön osallistuneiden tuottajien omia vientimääriä koskevien tietojen ja muita kolmansia maita koskevien Eurostat-lukujen perusteella. Kaikkia määriä oikaistiin tarvittaessa niin, että ne vastaavat UAN-liuosseoksia, joiden nitraattipitoisuus on 32 prosenttia.

Tällä perusteella yhteisön kulutus kasvoi 3155 kilotonnista 3297 kilotonniin eli 4,5 prosenttia vuoden 1995 ja tutkimusajanjakson välillä. Vuosien 1995 ja 1997 välillä se laski merkittävästi, mutta kasvoi nopeasti kyseisen vuoden jälkeen.

2 Tuonti asianomaisista maista(4)

a) Kyseisen tuonnin vaikutusten kumulatiivinen arviointi

(39) Ensiksi tutkittiin, olisiko tuontia kaikista asianomaisista maista arvioitava kumulatiivisesti ottaen huomioon perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdassa esitetyt ehdot. Tältä osin tutkimus osoitti seuraavaa.

i) Slovakia

(40) Yhteisöön suuntautuvan tuonnin määrän osalta slovakialainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että tämä määrä oli vähäpätöinen perusasetuksen 9 artiklan 3 kohdan ja 5 artiklan 7 kohdan mukaisesti. Kuitenkin tämän ainoan slovakialaisen vientiä harjoittavan tuottajan toimittamat ja Eurostatin tiedot osoittavat, että Slovakian vienti edustaa noin kahta prosenttia yhteisön kulutuksesta eikä näin ollen ole vähäpätöistä.

Tämä vientiä harjoittava tuottaja väitti lisäksi, että sen UAN-liuosseosten vientiä ei pitäisi kumuloida muiden asianomaisten maiden kanssa, koska siihen vaikuttivat erilaiset kilpailuehdot kuin muihin asianomaisiin maihin, ja viittasi eroihin hintojen kehityksessä, tuonnin määrässä ja markkinaosuuksissa sekä siihen, että Slovakiasta peräisin oleva tuonti kilpaili ainoastaan maantieteellisesti lähimpien yhteisön tuottajien kanssa.

Yhteisön toimielinten vakiintunut käytäntö on arvioida erikseen tuonnin vaikutus yhteisön tuotannonalaan silloin, kun asianomaisten eri maiden markkinakäyttäytyminen on täysin vastakkaista.

Tutkimus osoitti, että sekä Slovakiasta peräisin olevan tuonnin määrä että markkinaosuus olivat tutkimusajanjakson aikana samalla tasolla verrattuna vuoteen 1995 toisin kuin muiden asianomaisten maiden kehitys. Lisäksi tuonnin määrä Slovakiasta oli vähäisempää kuin kaikista asianomaisista maista tutkimusajanjakson aikana. Slovakiasta peräisin olevan tuonnin hinnat olivat korkeammalla tasolla vuoden 1997 jälkeen, vaikkakin ne seurasivat samaa suuntausta kuin hinnat muissa asianomaisissa maissa. Lopuksi Slovakiasta peräisin olevassa tuonnissa ei todettu hintojen alittavuutta toisin kuin kaikista muista asianomaisista maista peräisin olevassa tuonnissa.

Näin ollen päätellään alustavasti, että Slovakiasta peräisin oleva tuonti on arvioitava erillisenä tämän tutkimuksen kohteena olevasta muusta tuonnista.

ii) Valko-Venäjä

Vientiä Valko-Venäjältä harjoittava tuottaja väitti, että sen vientiä ei pitäisi kumuloida ja että se olisi arvioitava erikseen, koska siihen vaikuttivat erilaiset kilpailuehdot kuin muihin asianomaisiin maihin, kuten viennin määrän ja markkinaosuuksien kehityksen erot osoittivat näihin muihin asianomaisiin maihin verrattuna.

Tutkimus osoitti, että Valko-Venäjältä peräisin olevan tuonnin määrä ja vastaavat markkinaosuudet laskivat vuosien 1995 ja 1997 välillä mutta kasvoivat sen jälkeen noudattaen näin ollen kokonaisuudessaan asianomaisten viiden maan suuntausta. Lisäksi tuonnin määrä oli merkittävä ja markkinaosuus tutkimusajanjakson aikana 6,1 prosenttia. Lisäksi Valko-Venäjältä peräisin olevien UAN-liuosseosten keskimääräiset hinnat noudattivat laskevaa suuntausta vuodesta 1996 lähtien samoin kuin muissakin asianomaisissa maissa.

Näistä syistä katsotaan väliaikaisesti asianmukaiseksi hylätä vientiä Valko-Venäjältä harjoittavan tuottajan pyyntö, että sen vientiä ei kumuloitaisi, ja arvioida kumulatiivisesti Valko-Venäjän vienti muiden asianomaisten maiden viennin kanssa.

iii) Muut asianomaiset maat (Algeria, Liettua, Venäjä ja Ukraina)

(41) Muiden asianomaisten maiden osalta todettiin, että polkumyyntimarginaalit olivat yli vähimmäistason, tuonnin määrät eivät olleet vähäisiä, ja että kumulatiivinen arviointi näytti asianmukaiselta ottaen huomioon sekä niiden tuonnin että yhteisön samankaltaisen tuotteen tuonnin kilpailuolosuhteet. Tätä osoittaa se, että kaikki tuontimäärät olivat merkittäviä ja niiden markkinaosuus on kasvanut erityisesti vuodesta 1996 lähtien. Lisäksi niiden hinnat ovat huomattavasti laskeneet vuoden 1996 jälkeen, ja ne ovat alittaneet yhteisön tuotannonalan myyntihinnat käyttäen samanaikaisesti samoja tai samankaltaisia kaupan kanavia. Näistä syistä päätellään väliaikaisesti, että muista asianomaisista maista ja Valko-Venäjältä, jäljempänä "asianomaiset viisi maata", peräisin oleva tuonti olisi arvioitava kumulatiivisesti.

b) Polkumyynnillä tuodun tuotteen määrä ja markkinaosuus

i) Asianomaiset viisi maata

(42) Asianomaisista viidestä maasta peräisin olevien UAN-liuosseosten tuonnin määrä kasvoi noin 800 kilotonnista noin 1500 kilotonniin eli noin 87 prosenttia vuosien 1995 ja tutkimusajanjakson välillä. On syytä huomata, että vaikka se laski vuosien 1995 ja 1997 välillä, se kasvoi noin 200 prosenttia vuoden 1997 ja tutkimusajanjakson välillä ja samana ajanjaksona yhteisön kulutus kasvoi noin 14 prosenttia.

Asianomaisten viiden maan tuonnin markkinaosuudet kasvoivat 26,5 prosentista vuonna 1995 44,2 prosenttiin tutkimusajanjaksona eli 17,7 prosenttiyksikköä. Tarkemmin sanoen markkinaosuus laski ensin vuosien 1995 ja 1997 välillä ja sitten enemmän kuin kaksinkertaistui vuoden 1997 ja tutkimusajanjakson välillä.

ii) Slovakia

(43) Tuonti Slovakiasta oli samalla tasolla tutkimusajanjakson aikana kuin vuonna 1995 sekä määrältään että markkinaosuudeltaan. Lisäksi sekä tuonnin määrä että markkinaosuus alkoivat laskea jyrkästi vuoden 1997 jälkeen.

c) Polkumyynnillä tuodun tuotteen hinnat

i) Hintojen kehitys(5)

- Asianomaiset viisi maata

(44) Asianomaisista viidestä maasta peräisin olevan tuonnin painotettu keskimääräinen tuontihinta laski 89,8 ecusta/tonni 67 ecuun/tonni eli 25,4 prosenttia vuoden 1995 ja tutkimusajanjakson välillä. Vaikka hinnat saavuttivat huippunsa vuonna 1996, ne laskivat sen jälkeen merkittävästi 34 prosenttia.

- Slovakia

(45) Kuten edellä johdanto-osan 40 kappaleessa mainittiin, vaikka Slovakiasta peräisin olevan tuonnin hinnat noudattivat samaa kehitystä kuin muiden asianomaisten maiden hinnat koko ajanjakson ajan, ne eivät laskeneet yhtä paljon vuoden 1997 jälkeen, kun kyseessä oleva tuonti kasvoi merkittävästi.

ii) Hintojen alittavuus

(46) Tutkittiin, alittivatko viiden asianomaisen maan vientiä harjoittavien tuottajien hinnat yhteisön tuotannonalan vastaavat hinnat tutkimusajanjakson aikana. Tätä tarkastelua varten UAN-liuosseosten vientiä harjoittavien tuottajien cif-hintoja oikaistiin asianmukaisesti yhteisön rajalla vapaasti laiturilla tulli maksettu -tasolla (DEQ) ja verrattiin niitä samalla kaupan tasolla yhteisön tuottajien vapaasti tehtaalla -hintoihin.

Tällä perusteella todetut maakohtaiset alittavuusmarginaalit prosentteina yhteisön tuottajien hinnoista ovat seuraavat:

>TAULUKON PAIKKA>

(47) Aikaisemmin käsitellyn slovakialaisen vientiä harjoittavan tuottajan hintakäyttäytymisen ja tuonnin kehityksen mukaisesti hintojen alittavuutta ei todettu.

3 Yhteisön tuotannonalan tilanne

a) Tuotanto

(48) UAN:n yhteisön tuotanto (kaikki määrät on tarvittaessa mukautettu vastaamaan UAN-liuosseoksia, joiden nitraattipitoisuus on 32 prosenttia) kasvoi 2,4 prosenttia vuoden 1995 ja tutkimusajanjakson välillä 1484 kilotonnista 1520 kilotonniin. Merkittävin kasvu tapahtui vuosien 1995 ja 1997 välillä, kun polkumyyntitoimenpiteet otettiin käyttöön Puolasta ja Bulgariasta peräisin olevan UAN:n tuonnissa. Sen jälkeen tuotanto laski vuoden 1997 ja tutkimusajanjakson välillä 9,6 prosenttia.

b) Kapasiteetti ja kapasiteetin käyttöasteet

(49) Yhteisön tuotannonalan kokonaistuotantokapasiteetti oli tarkastelujaksolla yleisesti ottaen vakaa. Kapasiteetin käyttöaste nousi vuoden 1995 38 prosentista 43 prosenttiin vuonna 1997 ja laski sitten jälleen vuosien 1995-1996 tasolle. On pantava merkille, että kapasiteetin käyttöaste ei ole tämänkaltaisen tuotannon ja tuotannonalan osalta tarkoituksenmukainen indikaattori, koska siihen vaikuttaa muiden sellaisten tuotteiden tuotanto, joita voidaan tuottaa samoilla tuotantovälineillä.

c) Myynti yhteisössä

(50) Yhteisön tuotannonalan myyntimäärä nousi 20,9 prosenttia vuoden 1995 ja vuoden 1997 välillä 1446 kilotonnista 1748 kilotonniin ja laski sitten 1598 kilotonniin eli 8,6 prosenttia vuoden 1997 ja tutkimusajanjakson välillä.

d) Markkinaosuus

(51) Yhteisön tuotannonalan markkinaosuudet nousivat vuoden 1995 45,8 prosentista 60,7 prosenttiin vuonna 1997 ja laskivat sitten noin 12 prosenttiyksikköä 48,5 prosenttiin tutkimusajanjaksolla.

e) Yhteisön tuotannonalan hinnat

(52) Yhteisön tuottajien keskimääräinen nettomyyntihinta nousi 3,8 prosenttia vuosien 1995 ja 1996 välillä 111,3 ecusta/tonni 115,5 ecuun/tonni ja laski sitten 83,4 ecuun/tonni tutkimusajanjaksolla. Lasku oli toisin sanoen 27,8 prosenttia.

f) Kannattavuus

(53) Yhteisön tuotannonalan painotettu keskimääräinen kannattavuus laski 17,1 prosenttiyksikköä vuoden 1995 ja tutkimusajanjakson välillä, 4,9 prosentista - 12,2 prosenttiin. Kannattavuus oli hintakehitystä vastaavasti korkeimmillaan vuonna 1996 ja laski sitten vuoden 1995 ja tutkimusajanjakson välillä 18,4 prosenttiyksikköä.

g) Työllisyys

(54) Yhteisön tuotannonalan työllisyys lisääntyi vuosina 1995-1997 ollen 339 työntekijää vuosina 1996 ja 1997, mutta väheni sitten 311 työntekijään tutkimusajanjaksolla, mikä merkitsee 8,3 prosentin vähennystä.

h) Investoinnit

(55) Yhteisön tuotannonala lisäsi investointejaan vuoden 1995 ja tutkimusajanjakson välillä. Vuonna 1998 saavutettiin huippu edellisissä tuotantoportaissa tehtyjen suurten investointien johdosta. Vuoden 1995 ja tutkimusajanjakson välillä tehdyt merkittävimmät investoinnit koskivat virtsa-aineen ja typpihapon tuotantolaitoksia. Virtsa-aine ja typpihappo ovat UAN-liuosseosten tuotannossa käytettäviä raaka-aineita, mutta niitä käytetään myös kiinteän ammoniumnitraatin ja kiinteän virtsa-aineen tuotannossa.

4 Vahinkoa koskevat päätelmät

(56) Yhteisön tuotannonalan tilanteen todettiin huonontuneen merkittävästi vuoden 1997 ja tutkimusajanjakson välillä, jolloin viisi asianomaista maata pystyi lisäämään yhteisöön suuntautuneen vientinsä määrää noin 200 prosenttia, ja ne hyötyivät myös muiden kolmansien maiden markkinaosuuden huomattavasta supistumisesta. Kasvavilla markkinoilla tämä merkitsi, että vuoden 1997 ja tutkimusajanjakson välillä yhteisön tuotannonalan markkinaosuus ja vastaava myyntimäärä supistuivat noin 12 prosenttiyksikköä, kun taas viidestä asianomaisesta maasta peräisin oleva tuonti kasvoi noin 26 prosenttiyksikköä. Tutkimuksesta kävi ilmi, että kyseinen tuonti tapahtui tutkimusajanjakson aikana hinnoilla, jotka merkittävästi alittivat yhteisön tuotannonalan hinnat.

Hintakehityksen osalta todettakoon, että yhteisön tuotannonala onnistui nostamaan keskimääräisiä hintojaan vuosina 1995 ja 1996. Sen myyntihinnat laskivat kuitenkin huomattavasti sen jälkeen. Tämä puolestaan vaikutti kielteisesti sen kannattavuuteen, joka laski merkittävästi vuodesta 1997 alkaen ja oli tutkimusajanjaksolla - 12,2 prosenttia.

Edellä esitetty yhteisön tuotannonalan tilanteen heikkeneminen erityisesti vuoden 1997 jälkeen on johtanut siihen, että yhteisön tuotannonalalle katsotaan alustavasti aiheutuneen huomattavaa vahinkoa tutkimusajanjakson aikana.

F SYY-YHTEYS

1 Johdanto

(57) Tehdäkseen päätelmät yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon syystä komissio tarkasteli perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti kaikkien tiedossa olevien tekijöiden ja niiden seurausten vaikutusta kyseisen tuotannonalan tilanteeseen. Tällä tarkastelulla varmistetaan, että muiden tekijöiden kuin polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttamaa vahinkoa ei katsota polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista aiheutuneeksi.

2 Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutus

a) Yleistä

(58) UAN-liuosseokset ovat hyödyke, jonka laadussa tai käyttötarkoituksissa ei ole eroa tuodun tuotteen ja yhteisössä tuotetun tuotteen välillä. Tämän vuoksi yhteisössä tuotetut UAN-liuosseokset ja asianomaisista maista tuodut UAN-liuosseokset kilpailevat suoraan keskenään pääasiassa hinnan perusteella.

i) Viisi asianomaista maata

(59) Viidestä asianomaisesta maasta polkumyynnillä tapahtunut tuonti lisääntyi merkittävästi vuoden 1997 ja tutkimusajanjakson välillä määrän (noin 200 prosenttia) ja markkinaosuuden (noin 18 prosentista noin 44 prosenttiin) osalta, ja se alitti yhteisön tuotannonalan hinnat. Samaan aikaan yhteisön tuotannonalan tilanne heikkeni markkinaosuuden vähentymisen sekä hintojen ja kannattavuuden laskun vuoksi.

Yhteisön tuotannonala ei päässyt viidestä asianomaisesta maasta polkumyynmllä tapahtuneen tuonnin takia hyötymään Puolasta ja Bulgariasta tulevassa tuonnissa käyttöön otetuista polkumyyntitoimenpiteistä. Määrän osalta voidaan todeta, että viisi asianomaista maata sai Puolan ja Bulgarian aiemmat markkinaosuudet, kun taas yhteisön tuotannonala pystyi turvaamaan ainoastaan pienen osan tästä osuudesta. Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin markkinaosuus kasvoi merkittävästi vuoden 1997 ja tutkimusajanjakson välillä. Samaan aikaan yhteisön tuotannonalan tilanne oli laskusuuntauksessa ja yhteisön tuotannonala menetti markkinaosuuttaan.

Yhteisön tuotannonalalla oli viidestä asianomaisesta maasta tulevasta halpatuonnista selviytymiseen kaksi mahdollisuutta: joko säilyttää hinnat entisellään myyntimäärien laskun uhalla tai polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin mukaisesti alentaa hintoja, mikä kuitenkin vähentää kannattavuutta. Yhteisön tuotannonala laskikin huomattavasti myyntihintojaan vuodesta 1997 alkaen. Tämä vaikutti kielteisesti kannattavuuteen, josta tuli negatiivinen. Tämä osoittaa selkeästi markkinoiden herkkyyden hintojen vaihtelulle ja viiden asianomaisen maan vientiä harjoittavien tuottajien hinnoittelupolitiikan merkittävän vaikutuksen.

Tämän vuoksi tehdään alustavasti se päätelmä, että viidestä asianomaisesta maasta polkumyynnillä tapahtunut tuonti on aiheuttanut yhteisön tuotannonalalle merkittävää vahinkoa.

ii) Slovakia

(60) Slovakian osalta hinnan alittavuutta ei todettu. Slovakiasta tuleva tuonti oli tutkimusajanjaksolla samalla tasolla kuin vuonna 1995. Koska tuontimäärät ovat suhteellisen pieniä, markkinaosuus vähäinen ja vakaa ja hinnan alittavuutta ei ole, tehdään alustavasti se päätelmä, että Slovakiasta tulevan tuonnin vaikutusta ei voida pitää merkittävänä perusasetuksen 3 artiklan 5 ja 6 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä.

3 Muiden tekijöiden vaikutus

a) Tuonti muista kolmansista maista

(61) UAN-liuosseosten tuontimäärä muista kolmansista maista väheni noin 669 kilotonnista vuonna 1995 noin 37 kilotonniin tutkimusajanjaksolla, toisin sanoen 94,5 prosenttia. Merkittävimmät toimittajat kyseisten maiden joukossa tutkimusajanjaksolla olivat Meksiko ja Tsekki. Muista kolmansista maista tulevan tuonnin markkinaosuudet supistuivat 21,2 prosentista vuonna 1995 1,1 prosenttiin tutkimusajanjaksolla, mikä merkitsee 20,1 prosenttiyksikön vähennystä. Se johtuu pääasiallisesti Bulgariasta ja Puolasta tulevaa tuontia koskevista polkumyyntitoimenpiteistä.

Koska muista kolmansista maista peräisin olevan tuonnin määrät ja markkinaosuudet supistuivat, on ilmeistä, että yhteisön tuotannonalalle aiheutunut merkittävä vahinko ei johtunut kyseisestä tuonnista.

b) Muut tekijät

(62) Komissio tarkasteli myös, olivatko muut kuin edellä mainitut tekijät saattaneet osaltaan aiheuttaa yhteisön tuotannonalalle koitunutta vahinkoa, ottaen huomioon erityisesti kysynnän supistumisen tai kulutustottumuksissa tapahtuneet muutokset, tarjonnan ja teknologian kehittymisen ja yhteisön tuotannonalan tuottavuuden.

Tarjonnan kehityksestä voidaan todeta, että Kiinan huhtikuussa 1997 tekemä päätös kieltää virtsa-aineen tuonti ja korvata se kotimaisella tuotannolla johti nitraattilannoitteita koskevaan maailmanlaajuiseen ylikapasiteettiin. On väitetty, että yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko johtui pääasiassa nitraattilannoitteiden maailmanlaajuisesta ylitarjonnasta ja hintojen laskusta. Tutkimus osoitti kuitenkin, että polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hinnat olivat laskeneet huomattavasti jo ennen Kiinan tekemää päätöstä. Asialla ei ollut myöskään välitöntä vaikutusta yhteisön tuotannonalaan, koska tämä ei harjoittanut vientiä Kiinaan. Ylitarjonnan olemassaololla tai sen puuttumisella ei kuitenkaan missään tapauksessa voida perustella polkumyynnillä tapahtuvan hinnoiltaan huokean tuonnin merkittävää lisääntymistä.

Kulutustottumuksissa tapahtuneiden muutosten osalta on väitetty, että kesantomaan lisääntyminen johti lannoitteiden kokonaiskulutuksen vähenemiseen yhteisössä. Kuitenkin on määritetty, kuten edellä on esitetty, että UAN-liuosseosten markkinat ovat kasvaneet vakaasti vuodesta 1997 alkaen. On kuitenkin osoitettu, että yhteisön tuotannonala ei hyötynyt kyseisestä markkinoiden laajenemisesta toisin kuin asianomaisten maiden vientiä harjoittavat tuottajat.

Yhteisön tuotannonalan teknologiassa ja tuottavuudessa tapahtuneen kehityksen osalta sen on todettu tehneen huomattavia investointeja säilyttääkseen kilpailukykynsä.

Voidaan tehdä se päätelmä, että muiden tekijöiden kuin polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutus ei poistanut polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja siitä yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon välistä syy-yhteyttä.

4 Syy-yhteyttä koskevat päätelmät

(63) Ottaen huomioon yhtäältä määritetyn hinnan alittavuuden ja asianomaisista maista polkumyynnillä tulevan tuonnin markkinaosuuden merkittävän kasvun sekä toisaalta yhteisön tuotannonalan vastaavan markkinaosuuden supistumisen ja sen myyntihintojen laskun ja kannattavuuden vähenemisen samanaikaisuus, tehdään alustavasti se päätelmä, että viidestä asianomaisesta maasta polkumyynnillä tapahtuva tuonti on aiheuttanut merkittävää vahinkoa yhteisön tuotannonalalle.

G YHTEISÖN ETU

1 Alustavat huomiot

(64) Komissio tarkasteli perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti, olisiko polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto kokonaisuutena yhteisön edun vastaista. Yhteisön edun määritys perustui kaikkien asiaan liittyvien intressien eli yhteisön tuotannonalan sekä tarkasteltavana olevan tuotteen tuojien, kauppiaiden ja käyttäjien etujen arviointiin siltä osin kuin asianomaiset osapuolet toimittivat asiassa pyydettyjä tietoja.

Arvioidakseen toimenpiteiden käyttöönoton tai käyttöön ottamatta jättämisen todennäköistä vaikutusta komissio pyysi tietoja kaikilta asianomaisilta osapuolilta. Komissio lähetti kyselyjomakkeen yhteisön tuotannonalalle, tarkasteltavana olevan tuotteen 29 tuojalle/kauppiaalle, yhdelle tuojien järjestölle ja kahdelle käyttäjien järjestölle. Vastaukset saatiin 13 tuojalta/kauppiaalta sekä tuojien järjestöltä. Kumpikaan käyttäjien järjestö ei vastannut tai toimittanut muita tietoja.

Tämän perusteella tarkasteltiin, oliko polkumyyntiä, yhteisön tuotannonalan tilannetta ja syy-yhteyttä koskevista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella olisi tehtävä se päätelmä, että toimenpiteiden käyttöönotto tässä erityistapauksessa ei ole yhteisön edun mukaista.

2 Yhteisön tuotannonalan etu

(65) Yhteisön tuotannonala on osoittautunut rakenteeltaan elinkelpoiseksi tuotannonalaksi, joka pystyy mukautumaan muuttuviin markkinaolosuhteisiin. Tämän on osoittanut erityisesti sen tilanteen kehittyminen myönteisesti samaan aikaan, kun tosiasiallinen kilpailu oli palautettu Bulgariasta ja Puolasta peräisin olevassa tuonnissa vuonna 1994 käyttöön otettujen polkumyyntitoimenpiteiden jälkeen, sekä tuotannonalan investointi viimeistä teknologista kehitystasoa olevaan tuotantokapasiteettiin. Se ei kuitenkaan polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin erityisesti vuodesta 1997 alkaen myyntihintoihin kohdistaman paineen takia pystynyt hyötymään Puolasta ja Bulgariasta peräisin olevassa tuonnissa käyttöönotetuista polkumyyntitoimenpiteistä.

Rakenteellisesti elinkelpoisesta taustasta huolimatta ei voida olla ottamatta huomioon sitä mahdollisuutta, että tuotannonalan jotkut yritykset vähentävät tai peräti lopettavat tarkasteltavana olevan tuotteen valmistamisen yhteisössä, mikäli toimenpiteitä vahingollista polkumyyntiä vastaan ei oteta käyttöön. Kyseistä päätelmää voidaan perustella polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttamien taloudellisten tappioiden kestolla ja määrällä (yhteisön tuotannonalalle aiheutui vuoden 1997 ja tutkimusajanjakson välillä yhä suurempia tappioita). Jos toimenpiteitä ei oteta käyttöön, polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin hintoja laskeva vaikutus haittaa jatkossakin kaikkia yhteisön tuotannonalan pyrkimyksiä saavuttaa tyydyttävä kannattavuusmarginaali.

Toisaalta toimenpiteiden käyttöönotolla mahdollistetaan se, että kyseinen tuotannonala voi ylläpitää ja palauttaa toimintansa yhteisössä. Näin ollen polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotolla turvataan tarkasteltavana olevan tuotteen osalta yhteisön kokonaistyöllisyys, jonka voidaan olettaa jopa nousevan.

3 Tuojien/kauppiaiden etu

(66) Lähes kaikki kyselyyn vastanneet tuojat/kauppiaat olivat polkumyyntitoimenpiteitä vastaan, koska nämä kaventavat niiden jo valmiiksi vähäistä voittomarginaalia ja saattavat pakottaa jotkut niistä vähentämään henkilöstöä, vaihtamaan tuotetta tai peräti lakkauttamaan toimintansa. Ne väittivät, että yhteisön tuotannonala ei todennäköisesti pysty vastaamaan kysyntään huippukautena alhaisesta kapasiteetin käyttöasteesta huolimatta. Tämän vuoksi ne katsovat, että polkumyyntitoimenpiteet eivät ole yhteisön edun mukaisia, jos ne johtavat UAN-liuosseosten tuonnin päättymiseen.

Tältä osin on pantava merkille, että ehdotettujen toimenpiteiden taso ja luonne huomioon ottaen tuonnin katsotaan jatkuvan jatkossakin, vaikkakin vahinkoa aiheuttamattomilla hinnoilla. Tutkimuksesta kävi lisäksi ilmi, että yleensä tuojat/kauppiaat käyvät kauppaa UAN-liuosseosten lisäksi merkittävissä määrin myös muilla lannoitteilla. On kuitenkin mahdollista, että joillekin tuojille aiheutuu kielteisiä seurauksia polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton jälkeen.

4 Käyttäjien etu

(67) Tarkasteltavana olevan tuotteen käyttäjät ovat yhteisön maatalousyrittäjiä. Nitraattilannoitteiden kysyntä vaikuttaa suhteellisen joustamattomalta, ja maatalousyrittäjillä on tapana ostaa huokeimmasta hankintalähteestä. Tämän vuoksi maatalousyrittäjät ovat hyötyneet UAN-liuosseosten alhaisista hinnoista viimeisimpinä viljelykausina.

Kuitenkin se tosiasia, että käyttäjien järjestöt eivät ole toimineet yhteistyössä, oikeuttaa tekemään alustavan päätelmän siitä, että polkumyyntitoimenpiteillä ei todennäköisesti ole ratkaisevaa vaikutusta käyttäjiin. Tosin jos polkumyyntitoimenpiteitä otetaan käyttöön, maatalousyrittäjille UAN-liuosseoksista koituvat kustannukset todennäköisesti nousevat. Lannoitteet muodostavat kuitenkin vain erittäin pienen osan kaikista tuotantokustannuksista, joten maatalousyrittäjille mahdollisesti koituvat kielteiset seuraukset eivät todennäköisesti ole merkittävämpiä kuin toimenpiteiden myönteinen vaikutus vahingollista polkumyyntiä vastaan.

5 Kilpailua ja kauppaa vääristävät vaikutukset

(68) Mahdollisten toimenpiteiden kilpailua koskevien vaikutusten osalta yhteisössä voidaan todeta, että jotkut asianomaiset osapuolet ovat väittäneet, että tullit johtavat vientiä harjoittavien tuottajien katoamiseen yhteisön markkinoilta ja sitä kautta kilpailun huomattavaan vähentymiseen ja UAN-liuosseosten hintojen nousuun.

Jotkut vientiä harjoittavat tuottajat jatkavat todennäköisesti kuitenkin tuotteidensa myyntiä, vaikkakin vahinkoa aiheuttamattomilla hinnoilla, koska niiden markkina-asema on yhä vahvempi. Polkumyyntitullien käyttöönotto johtaa todennäköisesti niiden vientiä harjoittavien tuottajien kohdalla, joiden osalta määritettiin korkeammat polkumyynti- ja vahinkomarginaalit, myyntimäärän ja markkinaosuuden supistumiseen. Muihin vientiä harjoittaviin tuottajiin asian ei odoteta ehdotettujen tullien tason ja luonteen vuoksi merkittävästi vaikuttavan. Ei voida kuitenkaan sulkea pois mahdollisuutta, että kun hinnat ovat nousseet vahingollisen polkumyynnin vaikutukset poistavalle tasolle, myös muista kolmansista maista tuleva tuonti suuntautuu jälleen yhteisön markkinoille. Tämän vuoksi on todennäköistä, että markkinoilla on vielä yhteisön tuottajien kilpailijoita, ja käyttäjät voivat edelleen valita tarkasteltavana olevan tuotteen eri hankkijoiden välillä, koska tuottajia on yhteisön markkinoilla paljon ja markkinat ovat avoimet.

Edellä esitetyn perusteella voidaan arvioida, että kilpailu pysyy voimakkaana polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton jälkeen. Markkinoilla on merkittävä määrä toimijoita, jotka pystyvät vastaamaan kysyntään. Polkumyyntitullien käyttöönotolla ei näin ollen todennäköisesti rajoiteta loppukäyttäjien valinnanvaraa tai heikennetä kilpailua.

6 Yhteisön etua koskevat päätelmät

(69) Edellä esitettyjen syiden perusteella katsotaan alustavasti, että ei ole olemassa pakottavia syitä olla ottamatta polkumyyntitulleja käyttöön.

H VÄLIAIKAISET TOIMENPITEET

1 Vahingon korjaava taso

(70) Polkumyyntiä, vahinkoa, syy-yhteyttä ja yhteisön etua koskevien päätelmien perusteella on otettava käyttöön väliaikaiset toimenpiteet, jotta polkumyynnillä tapahtuva tuonti ei aiheuta yhteisön tuotannonalalle enempää vahinkoa.

Tullin tason määrittämiseksi on otettu huomioon todettujen polkumyyntimarginaalien taso ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi tarpeen oleva tullin määrä.

Vahinkomarginaalit on laskettu polkumyynnin aiheuttaman vahingon poistamiseksi tarvittavan tullin tason määrittämiseksi. Tarvittava hinnankorotus määritettiin vertailemalla samalla kaupan portaalla painotettua keskimääräistä tuontihintaa, sellaisena kuin se on määritettynä hinnan alittavuutta koskevien laskelmien osalta, yhteisön tuotannonalan yhteisön markkinoilla myymien UAN-liuosseosten vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan. Vahinkoa aiheuttamaton hinta saatiin lisäämällä täyteen tuotannon yksikkökustannukseen voittomarginaali, joka voidaan kohtuudella saavuttaa silloin, kun vahingollista polkumyyntiä ei esiinny. Otettuaan huomioon valituksen tekijöiden esittämät näkökannat komissio teki sen alustavan päätelmän, että 5 prosentin voittomarginaali mahdollistaisi yhteisön tuotannonalalle sellaisen kannattavuuden, joka olisi ollut odotettavissa, ellei polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia esiintyisi. Tämän vertailun tuloksena saatu erotus ilmaistiin prosenttiosuutena cif-kokonaistuontiarvosta.

2 Väliaikaiset toimenpiteet

a) Viisi asianomaista maata

(71) Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että on otettava käyttöön perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti väliaikainen polkumyyntitulli määritettyjen polkumyyntimarginaalien tasolla lukuun ottamatta Valko-Venäjää, jonka osalta tulli on otettava käyttöön alemman vahinkomarginaalin tasolla. Johdanto-osan 15 ja 19 kappaleessa esitettyjen syiden vuoksi jäännöstullit on Algerian ja Liettuan osalta asetettu samalle tasolle kuin määritettiin kummankin maan ainoalle tuottajalle.

Toimenpiteiden tehokkuuden varmistamiseksi ja joissakin samaa yleistä tuoteluokkaa eli lannoitteita koskevissa edellisissä menettelyissä todetun hintakeinottelun estämiseksi katsotaan aiheelliseksi ottaa tullit käyttöön erityisenä tonnilta kannettavana määränä.

Väliaikaisten tullien määrät ovat edellä esitetyn perusteella seuraavat:

>TAULUKON PAIKKA>

b) Slovakia

(72) Koska alustavasti katsotaan, että yhteisön tuotannonalalle aiheutunut merkittävä vahinko ei ole johtunut Slovakiasta peräisin olevasta tuonnista, alustavasti ei pidetä aiheellisena ottaa käyttöön polkumyyntitulleja Slovakiasta peräisin olevien UAN-liuosseosten tuonnissa menettelyn nykyisessä vaiheessa. Komissio kuitenkin jatkaa asian tutkimista ennen lopullista määrittämistä.

3 Sitoumukset

(73) Algerialainen vientiä harjoittava tuottaja on tarjonnut hintasitoumuksen perusasetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Komissio katsoo, että asianomaisen vientiä harjoittavan tuottajan sitoumus voidaan hyväksyä, koska sillä poistetaan polkumyynnin vahingollinen vaikutus. Yritys sitoutui lisäksi toimittamaan komissiolle säännöllisesti yksityiskohtaisia kertomuksia, jotka mahdollistavat tehokkaan valvonnan.

(74) Sitoumuksen tosiasiallisen noudattamisen ja valvonnan varmistamiseksi luovutusta vapaaseen liikkeeseen koskevaa pyyntöä sitoumuksen mukaan esitettäessä vapautus tullista edellyttää sellaisen pätevän sitoumuslaskun esittämistä asianomaisen jäsenvaltion tullitoimipaikalle, jonka on antanut hyväksytyn sitoumuksen tarjonnut vientiä harjoittava tuottaja ja joka sisältää liitteessä luetteloidut tiedot. Jos kyseistä laskua ei esitetä tai jos se ei vastaa tullitoimipaikalle esitettyä tuotetta, asianomainen polkumyyntitulli on maksettava sitoumuksen kiertämisen estämiseksi.

(75) Jos sitoumusta rikotaan tai se perutaan, polkumyyntitulli voidaan ottaa käyttöön perusasetuksen 8 artiklan 9 ja 10 kohdan nojalla.

(76) Perusasetuksen 8 artiklan 6 kohdan mukaisesti polkumyyntiä, vahinkoa ja yhteisön etua koskeva tutkimus saatetaan päätökseen riippumatta sitoumusten hyväksymisestä tutkimuksen aikana.

4 Loppusäännökset

(77) Moitteettoman hallinnon varmistamiseksi olisi asetettava määräaika, jonka kuluessa asianomaiset osapuolet voivat esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi. Lisäksi olisi todettava, että tätä asetusta varten tehdyt päätelmät ovat alustavia ja niitä voidaan joutua tarkistamaan mahdollisesta lopullisesta tullista päätettäessä,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1. Otetaan käyttöön väliaikainen polkumyyntitulli Algeriasta, Valko-Venäjältä, Liettuasta, Venäjältä ja Ukrainasta peräisin olevan CN-koodiin 31028000 kuuluvan virtsa-aineen (urean) ja ammoniumnitraatin liuosseosten tuonnissa.

2. Tullin määrä on sama kuin virtsa-aineen (urean) ja ammoniumnitraatin liuosseoksen vahvistettu tullin määrä euroina tonnilta asianomaisten maiden osalta:

>TAULUKON PAIKKA>

3. Jos tavarat ovat vahingoittuneet ennen niiden vapaaseen liikkeeseen luovutusta ja sen vuoksi tosiasiallisesti maksettu tai maksettava hinta jaetaan suhteellisesti tulliarvon määrittämistä varten komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93(6) 145 artiklan mukaisesti, polkumyyntitullin määrästä, joka on laskettu edellä esitettyjen määrien perusteella, vähennetään prosenttimäärä, joka vastaa tosiasiallisesti maksetun tai maksettavan hinnan suhteellista jakamista.

4. Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, väliaikaista tullia ei sovelleta asianomaisen tuotteen tuontiin, jos 2 artiklan 1 kohdassa nimetty yritys on valmistanut ja vienyt tuotetta suoraan (eli lähettänyt ja laskuttanut) yhteisön ensimmäiselle riippumattomalle asiakkaalle, joka toimii tuojana, kun kyseinen tuonti on 2 artiklan 2 kohdan mukaista.

5. Jollei toisin ilmoiteta, sovelletaan voimassa olevia tullia koskevia säännöksiä.

6. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tuotteen luovutus vapaaseen liikkeeseen yhteisössä edellyttää väliaikaisen tullin määrää vastaavan vakuuden antamista.

2 artikla

1. Hyväksytään seuraavan yrityksen CN-koodiin 31028000 kuuluvan Algeriasta, Valko-Venäjältä, Liettuasta, Venäjältä ja Ukrainasta peräisin olevan virtsa-aineen (urean) ja ammoniumnitraatin liuosseoksen tuontia koskevan polkumyyntimenettelyn yhteydessä antama sitoumus:

>TAULUKON PAIKKA>

2. Kun sitoumuksen mukainen vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskeva pyyntö on esitetty, on vapautus tullista mahdollista saada 2 artiklan 1 kohdassa mainitun yrityksen esitettyä pätevän sitoumuslaskun asianomaisten jäsenvaltioiden tulliviranomaisille. Sitoumuslaskun keskeiset osat esitetään tämän asetuksen liitteessä. Tuonti, johon kyseinen lasku on liitetty, ilmoitetaan tullattavaksi 2 artiklan 1 kohdassa säädetyn Taric-lisäkoodin mukaisesti.

Vapautus tullista edellyttää lisäksi, että tullattaviksi ilmoitetut ja tulliviranomaisille esitetyt tavarat vastaavat täsmälleen sitoumuslaskussa olevaa kuvausta.

3 artikla

Asianomaiset osapuolet, jotka ilmoittautuivat menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa määritetyssä määräajassa, voivat esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla komission kuulemiksi 30 päivän kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 384/96 20 artiklan soveltamista.

Asianomaiset osapuolet voivat esittää huomautuksia tämän asetuksen soveltamisesta kuukauden kuluessa sen voimaantulopäivästä asetuksen (EY) N:o 384/96 21 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

4 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Tämän asetuksen 1 artiklaa sovelletaan kuuden kuukauden ajan.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 16 päivänä maaliskuuta 2000.

Komission puolesta

Pascal Lamy

Komission jäsen

(1) EYVL L 56, 6.3.1996, s. 1.

(2) EYVL C 181, 26.6.1999, s. 27.

(3) Neuvoston asetus (EY) N:o 3319/94, EYVL L 350, 31.12.1994, s. 20.

(4) Luottamuksellisuussyistä ja ottaen huomioon, että joissakin asianomaisissa maissa on ainoastaan yksi vientiä harjoittava tuottaja, tässä asetuksessa niitä koskevat luvut on sidottu indeksiin tai annettu ainoastaan suuntaa-antavina.

(5) Hintojen kehityssuunnan arvioimisessa käytettiin ainoastaan Eurostatin tietoja yhdenmukaisten tietojen vertailemiseksi, kun taas hintojen alittavuuden ja vahinkomarginaalien laskemisessa käytettiin käytettävissä olevia vientiä harjoittavien tuottajien toimittamia tietoja.

(6) EYVL L 253, 11.10.1993, s. 40.

LIITE

Asetuksen 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa sitoumuslaskussa ilmoitettavat tiedot:

1. Taric-lisäkoodi, johon luokiteltuina laskuun sisältyvät tavarat voidaan tullata yhteisön rajalla (asetuksessa määritellyn mukaisesti).

2. Tavaroiden tarkka kuvaus, johon sisältyy:

- CN-koodi,

- tuotteen typpipitoisuus ("N") prosentteina,

- määrä (ilmoitetaan tonneina).

3. Myyntiehdot, joihin sisältyy:

- hinta tonnilta,

- sovellettavat maksuehdot,

- sovellettavat toimitusehdot,

- kaikki alennukset ja hyvitykset.

4. Sen etuyhteydettömän tuojan nimi, jota yritys suoraan laskuttaa.

5. Yrityksen virkailija, joka on luovuttanut sitoumuslaskun ja seuraavan allekirjoitetun ilmoituksen (virkailijan nimi):

"Minä allekirjoittanut vahvistan, että tässä laskussa tarkoitettujen tavaroiden myynti Euroopan yhteisöön suuntautuvaa suoraa vientiä varten tapahtuu ... (yrityksen nimi) esittämän ja Euroopan komission asetuksella (EY) N:o 617/2000 hyväksymän sitoumuksen soveltamisalan ja ehtojen mukaisesti, ja vakuutan, että tässä laskussa ilmoitetut tiedot ovat täydelliset ja asianmukaiset."