32000D0596

Neuvoston päätös,

tehty 28 päivänä syyskuuta 2000,

Euroopan pakolaisrahaston perustamisesta

(2000/596/EY)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 63 artiklan 2 kohdan b alakohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen(1),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon(2),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(3),

ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon(4),

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Turvapaikka-asioita koskevan yhteisen politiikan vahvistaminen ja yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän luominen ovat olennainen osa Euroopan unionin tavoitetta muodostaa asteittain vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue, joka on avoin henkilöille, jotka olosuhteiden pakosta oikeutetusti hakevat suojelua Euroopan unionissa.

(2) Tällaisen politiikan on perustuttava jäsenvaltioiden väliseen yhteisvastuuseen ja se edellyttää järjestelyjä, joilla pyritään edistämään pakolaisten ja siirtymään joutuneiden henkilöiden vastaanottamisesta ja vastaanottamisen seurauksista jäsenvaltioille aiheutuvien rasitusten tasapuolista jakaantumista. Tätä varten olisi perustettava Euroopan pakolaisrahasto.

(3) On tarpeen tukea jäsenvaltioiden toimintaa asianmukaisten vastaanotto-olosuhteiden tarjoamiseksi pakolaisille ja siirtymään joutuneille henkilöille, mukaan lukien tasapuoliset ja tehokkaat turvapaikkamenettelyt kansainvälistä suojelua tarvitsevien henkilöiden oikeuksien suojelemiseksi.

(4) Pakolaisten kotoutuminen sijoittautumismaan yhteiskuntaan on yksi Geneven yleissopimuksen tavoitteista, ja tämän vuoksi olisi tuettava jäsenvaltioiden toimintaa, jolla pyritään edistämään pakolaisten yhteiskunnallista ja taloudellista integroitumista. Näin edistetään taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta, jonka ylläpito ja lujittaminen kuuluvat Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 2 artiklassa ja 3 artiklan 1 kohdan k alakohdassa mainittuihin yhteisön perustavoitteisiin.

(5) On sekä jäsenvaltioiden että asianomaisten henkilöiden edun mukaista, että pakolaisille ja siirtymään joutuneille henkilöille, joille myönnetään oikeus oleskella jäsenvaltioiden alueella, annetaan mahdollisuus toimeentuloon omalla työllä.

(6) Koska rakennerahastojen tukemat toimet ja muut yhteisön toimet yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen alalla eivät yksin riitä kotoutumisen edistämiseen, on suotavaa tukea erityistoimia, jotta pakolaiset ja siirtymään joutuneet henkilöt voisivat täysimääräisesti hyötyä käyttöön otetuista ohjelmista.

(7) Konkreettinen tuki on tarpeen sellaisten olosuhteiden luomiseksi tai parantamiseksi, joissa pakolaiset ja siirtymään joutuneet henkilöt voivat niin halutessaan päättää tietoisesti lähteä jäsenvaltioiden alueelta ja palata kotimaahansa.

(8) On tarpeen kokeilla käytännössä innovatiivisia toimia näillä aloilla ja parantaa jäsenvaltioiden välistä kokemustenvaihtoa tehokkaimpien menettelytapojen löytämiseksi ja edistämiseksi.

(9) Olisi otettava huomioon kokemukset, joita on saatu pakolaisten, siirtymään joutuneiden henkilöiden ja turvapaikanhakijoiden vastaanottoa ja vapaaehtoista paluuta koskevan neuvoston hyväksymän yhteisen toiminnan 1999/290/YOS(5) toteuttamisesta.

(10) Tampereella 15 ja 16 päivänä lokakuuta 1999 kokoontunut Eurooppa-neuvosto esitti, että olisi muodostettava vararahasto hätätoimenpiteitä varten tilapäisen suojelun tarjoamiseksi tilanteissa, joissa suuri joukko pakolaisia hakee turvaa.

(11) On kohtuullista jakaa varat suhteutettuina rasituksiin, joita jäsenvaltioille aiheutuu pakolaisten ja siirtymään joutuneiden henkilöiden vastaanottamisesta.

(12) Euroopan pakolaisrahaston tuki on tehokkaampaa ja paremmin kohdistettua, jos tukikelpoisten hankkeiden yhteisrahoitus perustuu jäsenvaltion tekemään hakemukseen, jossa otetaan huomioon maan tilanne ja todetut tarpeet.

(13) Yhteisrahoitusmenettelyjen nopeuttamiseksi ja yksinkertaistamiseksi olisi määriteltävä selkeästi komission ja jäsenvaltioiden vastuualueet. Tätä varten olisi säädettävä, että komissio tekee yhteisrahoituspäätökset tarkastettuaan jäsenvaltioiden hakemukset ja jäsenvaltiot huolehtivat hankkeiden hallinnoinnista.

(14) Jäsenvaltioiden hajautetusti toteuttamiin hankkeisiin on liityttävä riittävät takuut yksityiskohtaisten sääntöjen, toteutuksen laadun, tulosten ja niiden arvioinnin sekä moitteettoman varainhoidon ja sen valvonnan osalta.

(15) Euroopan pakolaisrahaston toiminnan tehokkuuden yhtenä takuuna on tehokas seuranta. On tarpeen määrittää edellytykset seurannan toteuttamiselle.

(16) Jäsenvaltioiden ja komission olisi toimittava yhteistyössä tällä alueella, tämän kuitenkaan rajoittamatta komission varainhoidon valvontaa koskevaa toimivaltaa.

(17) On tarpeen täsmentää jäsenvaltioiden vastuu väärinkäytösten oikaisemisessa ja rikkomusten ehkäisemisessä ja komission vastuu silloin, kun jäsenvaltiot eivät huolehdi velvoitteistaan.

(18) Euroopan pakolaisrahaston tukemien hankkeiden tehokkuus ja vaikutukset riippuvat myös toimien arvioinnista. Olisi määriteltävä jäsenvaltioiden ja komission vastuualueet tältä osin ja vahvistettava yksityiskohtaiset säännöt, jotka varmistavat arvioinnin luotettavuuden.

(19) Hankkeet on arvioitava niiden tarkistamiseksi puolivälissä, niiden vaikutuksia on arvioitava ja arviointimenettely on otettava osaksi seurantaa.

(20) Tämän päätöksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY(6) mukaisesti.

(21) Suunnitellun toiminnan tavoitteita eli jäsenvaltioiden välisen yhteisvastuun osoittamista ja edistää pakolaisten ja siirtymään joutuneiden henkilöiden vastaanottamista ja siitä aiheutuvien rasitusten tasaista jakautumista, vaan ne voidaan suunnitellun toiminnan laajuuden vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistettujen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti. Tässä päätöksessä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(22) Tätä päätöstä sovelletaan Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja Irlantiin niiden ilmoitusten nojalla, jotka ne ovat tehneet Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyn, Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn pöytäkirjan 3 artiklan mukaisesti.

(23) Tanska ei osallistu tämän päätöksen tekemiseen Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti, eikä päätös näin ollen ole Tanskaa sitova eikä sitä sovelleta Tanskassa,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

I LUKU

TAVOITTEET JA TEHTÄVÄT

1 artikla

Euroopan pakolaisrahaston perustaminen ja tavoitteet

1. Perustetaan Euroopan pakolaisrahasto, jäljempänä "rahasto", jonka tavoitteena on tukea ja edistää jäsenvaltioiden toimia, jotka koskevat pakolaisten ja kotiseudultaan siirtymään joutuneiden henkilöiden vastaanottamista ja näiden henkilöiden vastaanottamisesta aiheutuvien seurausten kantamista.

2. Rahasto perustetaan 1 päivän tammikuuta 2000 ja 31 päivän joulukuuta 2004 väliseksi kaudeksi.

2 artikla

Rahoitussäännökset

1. Rahoitusohje tämän päätöksen täytäntöönpanemiseksi on 216 miljoonaa euroa.

2. Budjettivallan käyttäjä myöntää vuotuiset määrärahat rahoitusnäkymien rajoissa. Se jakaa vuotuiset määrärahat tämän päätöksen 4 artiklassa ja 6 artiklassa mainittujen toimien kesken.

3 artikla

Toiminnan kohderyhmät

Tässä päätöksessä tarkoitetut kohderyhmät ovat seuraavat:

1) kolmansien maiden kansalaiset tai valtiottomat henkilöt, joille on myönnetty 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehdyssä pakolaisten oikeusasemaa koskevassa Geneven yleissopimuksessa määritelty pakolaisasema ja lupa oleskella jossakin jäsenvaltiossa tämän aseman perusteella;

2) kolmansien maiden kansalaiset tai valtiottomat henkilöt, jotka saavat jonkin jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön tai kansallisen käytännön mukaisesti myönnettyä kansainvälistä suojelua;

3) kolmansien maiden kansalaiset tai valtiottomat henkilöt, jotka hakevat jotakin edellä 1 tai 2 kohdassa mainittua suojelua;

4) kolmansien maiden kansalaiset tai valtiottomat henkilöt, jotka saavat tilapäistä suojelua jäsenvaltiossa;

5) henkilöt, joiden oikeutta tilapäiseen suojeluun tutkitaan jäsenvaltiossa.

4 artikla

Toimet

1. Edellä 1 artiklassa esitetyn tavoitteen saavuttamiseksi 3 artiklassa lueteltujen henkilöryhmien osalta rahasto tukee jäsenvaltioiden toimia, jotka koskevat:

a) vastaanotto-olosuhteita;

b) niiden henkilöiden kotouttamista, joiden oleskelu jäsenvaltiossa on pysyvää ja/tai vakiintunutta;

c) paluuta edellyttäen, että asianomaiset henkilöt eivät ole saaneet uutta kansalaisuutta eivätkä poistuneet jäsenvaltion alueelta.

2. Vastaanotto-olosuhteiden ja turvapaikkamenettelyistä osalliseksi pääsyn suhteen tuetaan erityisesti perusrakenteita tai palveluja, jotka liittyvät majoittamiseen, aineellisen avun antamiseen, terveydenhuoltoon tai sosiaalihuoltoon taikka apua hallinnollisten ja oikeudellisten asioiden hoitamisessa, oikeusapu mukaan lukien. Tältä osin voidaan myös ottaa huomioon heikoimmassa asemassa olevien henkilöiden erityistarpeet.

3. Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen henkilöiden ja heidän perheidensä kotouttamiseksi oleskelujäsenvaltion yhteiskuntaan kyseeseen voivat tulla erityisesti asumiseen, toimeentuloturvaan ja terveydenhuoltoon liittyvät sosiaalipalvelut tai toimet, jotka mahdollistavat edunsaajien sopeutumisen jäsenvaltion yhteiskuntaan tai joilla pyritään edunsaajien omatoimisuuteen.

4. Paluuta tukevat toimet voivat koskea erityisesti tiedottamista paluuohjelmista, lähtömaan tilanteesta ja/tai yleissivistävistä tai ammatillisista koulutushankkeista sekä avusta uudelleenasettautumiseksi sekä näitä koskevia neuvontapalveluja.

5 artikla

Yhteisön toiminta

1. Komission aloitteesta voidaan enintään 5 prosenttia rahaston käytettävissä olevista varoista käyttää jäsenvaltioiden toteuttamiin toimiin kuulumattomien innovatiivisten tai yhteisön edun mukaisten hankkeiden rahoittamiseen, mukaan lukien tutkimukset, kokemusten vaihto, yhteistyön edistäminen yhteisön tasolla, toimien toteuttamisen arviointi ja tekninen apu.

2. Komissio tutkii kahden tai useamman jäsenvaltion esittämät pyynnöt valtioiden rajat ylittävän toiminnan panemiseksi yhteisesti täytäntöön.

3. Rahasto voi rahoittaa tällaiset hankkeet kokonaisuudessaan.

6 artikla

Hätätoimenpiteet

1. Neuvoston yksimielisellä päätöksellä komission ehdotuksesta voidaan rahaston varoja käyttää 4 artiklassa tarkoitettujen toimien lisäksi ja niitä täydentävällä tavalla yhden tai useamman jäsenvaltion taikka kaikkien jäsenvaltioiden avustamiseksi tilanteissa, joissa valtion alueelle saapuu äkillisesti suuri määrä pakolaisia tai siirtymään joutuneita henkilöitä, tai jos nämä on tarpeen evakuoida kolmannesta maasta erityisesti kansainvälisten organisaatioiden pyynnöstä.

Tilapäistä suojelua koskevan direktiivin tultua voimaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu neuvoston päätös tehdään kyseisessä direktiivissä säädettyjen edellytysten mukaisesti.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa tukikelpoisia hätätoimenpiteitä ovat seuraavat toimet:

a) vastaanotto ja majoitus;

b) toimeentulon mahdollistaminen, mukaan lukien ruoka ja vaatetus;

c) lääkinnällinen, psykologinen tai muunlainen apu;

d) henkilöiden vastaanottamisesta ja toimenpiteiden toteuttamisesta aiheutuneet henkilöstö- ja hallintokulut;

e) logistiikka- ja kuljetuskustannukset.

II LUKU

YKSITYISKOHTAISET SÄÄNNÖT

7 artikla

Täytäntöönpanosäännöt

Jäsenvaltiot vastaavat rahastosta tukea saavien toimien täytäntöönpanosta. Tätä varten jokainen jäsenvaltio nimeää täytäntöönpanosta vastaavan viranomaisen, joka hoitaa kaikki yhteydet komissioon. Viranomaisen on oltava julkishallinnon viranomainen, mutta se voi delegoida täytäntöönpanovastuun toiselle julkishallinnon viranomaiselle tai valtiosta riippumattomalle järjestölle.

8 artikla

Yhteisrahoitushakemukset

1. Jäsenvaltioiden on lähetettävä komissiolle vuosittain 11 artiklassa vahvistetun aikataulun mukaisesti asianomaisen vuoden täytäntöönpano-ohjelmansa yhteisrahoitusta koskeva hakemus, jossa esitetään 4 artiklassa tarkoitetuilla aloilla:

a) tilanne jäsenvaltiossa ja tarpeet, joiden perusteella toteutetaan toimia, jotka voivat saada tukea rahastosta;

b) toimet, jotka jäsenvaltio aikoo toteuttaa, mukaan lukien:

i) niiden luonne ja tarkoitus;

ii) odotetut tulokset määrällisesti ilmaistuina;

iii) niiden kustannukset sekä jäsenvaltion ja tarvittaessa yhden tai useamman osallistuvan järjestön myöntämä rahoitus.

2. Lisäksi ensimmäisessä yhteisrahoitushakemuksessa on oltava kuvaus jäsenvaltion perustamasta järjestelmästä:

a) hankkeiden yhteensovittamista ja johdonmukaisuuden takaamista varten;

b) hankkeiden valintaa ja menettelyn avoimuuden takaamista varten;

c) hankkeiden hallinnointia, seurantaa, tarkistuksia ja arviointia varten.

3. Hakemuksessa on annettava jokaisen 1 ja 2 kohdassa mainitun seikan osalta riittävät ja täsmälliset tiedot, jotta komissio voi tietoisena kaikista asiaan liittyvistä näkökohdista tarkistaa, että se on tämän päätöksen säännösten ja voimassa olevien rahoitusta koskevien säännösten mukainen.

9 artikla

Valintaperusteet

1. Jäsenvaltiot ovat yksin vastuussa yksittäisten hankkeiden valinnasta ja rahastosta tukea saavien toimien varainhoidosta ja hallinnosta ja niiden on otettava tässä huomioon yhteisön politiikka ja valintaperusteet.

2. Julkisen ehdotusten pyytämisen jälkeen (kansalliset, alueelliset tai paikalliset; keskushallinnon tai hajautetun hallinnon) viranomaiset, oppi- tai tutkimuslaitokset, koulutuslaitokset, työmarkkinaosapuolet, julkishallinnon elimet, kansainväliset järjestöt tai valtioista riippumattomat järjestöt ehdottavat joko yksin tai yhteistyössä hankkeita, joiden tarkoituksena ei saa olla hyödyn tavoittelu ja joille haetaan rahoitusta rahastosta.

3. Vastuullinen viranomainen valitsee toimet seuraavien perusteiden mukaisesti:

a) jäsenvaltion tilanne ja tarpeet;

b) kustannustehokkuus hankkeen kohteena olevien henkilöiden määrän perusteella;

c) hakijayhteisön ja sen mahdollisten yhteistyökumppaneiden kokemus, asiantuntemus ja luotettavuus ja osuus hankkeen rahoitukseen;

d) kyseisten hankkeiden ja muiden Euroopan yhteisöjen talousarviosta tai kansallisista ohjelmista rahoitettavien toimien keskinäinen täydentävyys.

10 artikla

Varojen jakaminen

1. Kukin jäsenvaltio saa vuosina 2000-2004 seuraavan kiinteän summan Euroopan pakolaisrahaston vuotuisista määrärahoista.

Vuonna 2000: 500000 euroa

Vuonna 2001: 400000 euroa

Vuonna 2002: 300000 euroa

Vuonna 2003: 200000 euroa

Vuonna 2004: 100000 euroa.

2. Loput käytettävissä olevista varoista jaetaan jäsenvaltioiden kesken seuraavasti:

a) 65 prosenttia määrärahoista suhteutettuna 3 artiklan 3, 4 ja 5 kohdassa tarkoitettujen henkilöiden määrään kolmen edeltävän vuoden aikana;

b) 35 prosenttia määrärahoista suhteutettuna henkilöiden määrään, jotka on hyväksytty johonkin 3 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista kohderyhmistä kolmen edeltävän vuoden aikana.

3. Vertailulukuina käytetään viimeisimpiä Euroopan yhteisöjen tilastotoimiston vahvistamia lukuja.

11 artikla

Aikataulu

1. Komissio esittää jäsenvaltioille vuosittain viimeistään 1 päivänä kesäkuuta arvion varoista, jotka niille myönnetään seuraavaksi vuodeksi vuosittaisessa talousarviomenettelyssä kohdennetuista kokonaisvaroista.

2. Jäsenvaltioiden on esitettävä 8 artiklassa tarkoitetut yhteisrahoitushakemuksensa komissiolle viimeistään kunkin vuoden 1 päivänä lokakuuta.

3. Komissio hyväksyy yhteisrahoitushakemuksen kolmen kuukauden kuluessa hakemuksen esittämisestä sen jälkeen, kun se on suorittanut 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tarkistukset.

12 artikla

Tekninen ja hallinnollinen tuki

Edellä 7 artiklan mukaisesti jäsenvaltion vastuulla olevien toimien valmisteluun, seurantaan ja arviointiin tarvittavaa teknistä ja hallinnollista tukea varten voidaan varata summa, joka on enintään 5 prosenttia jäsenvaltion kokonaisosuudesta.

III LUKU

SÄÄNNÖKSET RAHOITUKSESTA

13 artikla

Rahoituksen rakenne

Rahastosta myönnetty rahoitustuki saa olla enintään 50 prosenttia toimen kokonaiskustannuksista.

Tätä osuutta voidaan korottaa 75 prosenttiin koheesiorahastosta tukea saavien jäsenvaltioiden osalta.

14 artikla

Tukikelpoisuus

1. Kustannuksiin ei saa myöntää rahaston tukea, jos ne on maksettu ennen kuin komissio on hyväksynyt jäsenvaltion hakemuksen yhteisrahoituksesta. Kustannukset ovat tukikelpoisia ohjelman hyväksymispäivästä.

2. Komissio vahvistaa kustannusten tukikelpoisuutta koskevat säännöt 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

15 artikla

Päätös rahastosta myönnettävästä yhteisrahoituksesta

Tarkastettuaan hakemuksen yhteisrahoituksesta komissio tekee 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen päätöksen rahastosta myönnettävästä yhteisrahoituksesta. Päätöksessä vahvistetaan jäsenvaltioille myönnetty määrä.

16 artikla

Maksusitoumukset

Yhteisön maksusitoumukset perustuvat komission päätökseen yhteisrahoituksesta.

17 artikla

Maksut

1. Komissio suorittaa rahastosta maksettavan rahoitustuen maksusitoumuksen mukaisesti vastuulliselle viranomaiselle.

2. Heti kun komissio on tehnyt päätöksen rahastosta myönnettävän tuen määrästä, suoritetaan etumaksu, joka on 50 prosenttia jäsenvaltiolle kyseisenä vuonna myönnettävästä määrästä. Välimaksuna suoritetaan enintään 30 prosenttia, kun jäsenvaltio ilmoittaa käyttäneensä puolet etumaksusta.

Loppumaksu suoritetaan kolmen kuukauden kuluessa jäsenvaltion toimittaman kirjanpidon sekä ohjelman toteuttamista koskevan vuosikertomuksen hyväksymisestä.

IV LUKU

VALVONTA JA ARVIOINTI

18 artikla

Valvonta

1. Jäsenvaltioilla on ensisijainen vastuu toimien varainhoidon valvonnasta, tämän kuitenkaan rajoittamatta komission vastuuta Euroopan yhteisöjen yleisen talousarvion toteuttamisesta. Tätä varten jäsenvaltioiden toteuttamiin toimiin on kuuluttava:

a) sen tarkastaminen, että on luotu hallinnointi- ja valvontajärjestelmät ja niitä sovelletaan siten, että varmistetaan yhteisön varojen tehokas ja asianmukainen käyttö;

b) kuvauksen esittäminen komissiolle näistä järjestelmistä;

c) sen varmistaminen, että toimia hallinnoidaan sovellettavan yhteisön lainsäädännön mukaisesti ja niiden käyttöön osoitetut varat käytetään moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti;

d) sen todistaminen, että komissiolle esitetyt menoselvitykset ovat oikeita ja pohjautuvat tarkistettavissa oleviin tositteisiin perustuvaan kirjanpitoon;

e) väärinkäytösten ehkäiseminen, tutkiminen ja oikaiseminen ja ilmoituksen tekeminen niistä sekä hallinnollisten ja oikeudellisten menettelyjen kulusta komissiolle voimassa olevien säännösten mukaisesti;

f) yhteistyö komission kanssa sen varmistamiseksi, että yhteisön varoja käytetään moitteettoman varainhoidon periaatteen mukaisesti;

g) todetun väärinkäytöksen perusteella menetettyjen summien takaisinperintä ja tarvittaessa viivästyskorkoa soveltaen.

2. Komissio varmistaa Euroopan yhteisöjen yleisen talousarvion toteuttamista koskevan vastuunsa mukaisesti, että jäsenvaltioilla on moitteettomasti toimivat hallinnointi- ja valvontajärjestelmät, jotta yhteisön varat käytetään oikein ja tehokkaasti.

Tätä varten komission virkamiehet tai toimihenkilöt, rajoittamatta tilintarkastustuomioistuimen toimivaltaa tai jäsenvaltioiden kansallisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisesti toteuttamaa valvontaa, voivat 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetun yhteistyön puitteissa sovitun järjestelyn mukaisesti tehdä jäsenvaltioiden kanssa tarkastuksia paikan päällä, erityisesti pistokokein, rahaston rahoittamien hankkeiden sekä hallinnointi- ja valvontajärjestelmien osalta ilmoitettuaan tarkastuksesta vähintään yhtä työpäivää ennen. Komissio ilmoittaa asiasta asianomaiselle jäsenvaltiolle saadakseen kaiken tarvittavan avun. Jäsenvaltion virkamiehet tai toimihenkilöt voivat osallistua näihin tarkastuksiin.

Komissio voi pyytää asianomaista jäsenvaltiota tekemään tarkastuksen paikan päällä tarkastaakseen yhden tai useamman hankkeen sääntöjenmukaisuuden. Komission virkamiehet tai toimihenkilöt voivat osallistua näihin tarkastuksiin.

3. Tarpeellisten tarkastusten jälkeen komissio keskeyttää välimaksut seuraavissa tapauksissa:

a) jäsenvaltio ei pane toimia täytäntöön yhteisrahoituspäätöksessä sovitulla tavalla; tai

b) toimen osa tai toimi kokonaisuudessaan ei oikeuta rahaston rahoitukseen osittain tai kokonaisuudessaan.

Tällaisessa tapauksessa komissio esittää jäsenvaltiolle perustellun pyynnön toimittaa huomautuksensa ja tehdä tarvittaessa mahdolliset oikaisut asetetussa määräajassa.

4. Jos jäsenvaltio ei ole komission vahvistamassa määräajassa tehnyt oikaisuja ja jos sopimukseen ei ole päästy, komissio voi jäsenvaltion mahdolliset huomautukset huomioon ottaen päättää kolmen kuukauden kuluessa:

a) vähentää 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua välimaksua; tai

b) tehdä vaadittavat rahoitukselliset oikaisut peruuttamalla rahaston tuen kyseiselle toimelle kokonaisuudessaan tai osittain.

Jos ei ole tehty päätöstä toimia a tai b alakohdassa tarkoitetulla tavalla, välimaksujen keskeytys loppuu välittömästi.

19 artikla

Rahoitukselliset oikaisut

1. Jäsenvaltiot vastaavat ensisijaisesti väärinkäytösten tutkimisesta ja päätelmien tekemisestä toimen laatuun tai täytäntöönpanon taikka valvonnan edellytyksiin vaikuttavista merkittävistä muutoksista sekä tarvittavien rahoituksellisten oikaisujen tekemisestä.

Jäsenvaltiot tekevät vaadittavat rahoitukselliset oikaisut sekä yksittäisten että järjestelmällisten väärinkäytösten tapauksissa. Jäsenvaltioiden tekemät oikaisut koskevat yhteisön rahoitusosuuden peruuttamista kokonaan tai osittain. Jäsenvaltio voi käyttää näin vapautuneet yhteisön varat uudelleen 4 artiklassa tarkoitettuun toimeen noudattamalla yksityiskohtaisia sääntöjä, jotka komissio vahvistaa 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

2. Jos komissio tarpeelliset tarkastukset tehtyään päättelee, että jäsenvaltio ei ole täyttänyt sille tämän artiklan 1 kohdan nojalla kuuluvia velvoitteita, sovelletaan 18 artiklan 3 ja 4 kohdan säännöksiä.

3. Aiheettomasti maksetut ja palautettavat määrät viivästyskorkoineen on maksettava komissiolle.

20 artikla

Seuranta ja arviointi

1. Jokaisen jäsenvaltion vastuullinen viranomainen toteuttaa tarvittavat toimenpiteet toimien seurannan ja arvioinnin varmistamiseksi.

Tätä varten sopimuksiin, joita viranomainen tekee toimien toteuttamisesta vastaavien järjestöjen kanssa, on sisällyttävä ehtoja, joissa edellytetään, että säännöllisesti laaditaan yksityiskohtainen kertomus toimien toteuttamisesta ja asetettujen tavoitteiden saavuttamisesta.

Vastuullinen viranomainen teettää lisäksi riippumattoman arvioinnin toimien toteuttamisesta ja niiden vaikutuksista.

2. Vastuullinen viranomainen laatii vuosittain meneillään olevien toimien toteuttamisesta yhteenvedon, joka liitetään 8 artiklassa tarkoitettuun yhteisrahoitushakemukseen.

3. Vastuullinen viranomainen toimittaa komissiolle kuuden kuukauden kuluessa yhteisrahoituspäätöksessä kustannusten maksamiselle asetetusta määräajasta loppukertomuksen, joka käsittää:

a) kirjanpitoasiakirjat ja 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistettujen sääntöjen mukaisesti laaditun kertomuksen toimien täytäntöönpanosta;

b) edellä 1 kohdassa mainitun arviointikertomuksen.

4. Komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle välikertomuksen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2002 ja loppukertomuksen viimeistään 1 päivänä syyskuuta 2005.

V LUKU

KOMITEA

21 artikla

Komitea

1. Komissiota avustaa neuvoa-antava komitea.

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 3 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä.

3. Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

4. Komitea voi puheenjohtajansa tai jäsenvaltion aloitteesta käsitellä muita tämän päätöksen soveltamisalaan kuuluvia kysymyksiä.

VI LUKU

HÄTÄTOIMENPITEITÄ KOSKEVAT ERITYISSÄÄNNÖT

22 artikla

Hätätoimenpiteitä koskevat erityissäännöt

1. Tämän artiklan 2-5 kohtaa sovelletaan 6 artiklassa tarkoitettujen hätätoimenpiteiden toteuttamiseen.

2. Rahastosta voidaan myöntää rahoitustukea enintään kuuden kuukauden ajan ja tuki saa olla enintään 80 prosenttia toimenpiteen kustannuksista.

3. Yhden tai useamman jäsenvaltion, jonka alueelle saapuu 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu suuri määrä pakolaisia, on esitettävä komissiolle yhteenveto tarpeistaan ja hätätoimenpiteitä koskeva suunnitelma, joka sisältää kuvauksen suunnitelluista toimista ja niiden täytäntöönpanosta vastaavista järjestöistä.

4. Käytettävissä olevat varat jaetaan jäsenvaltioiden kesken niiden henkilöiden lukumäärän perusteella, jotka ovat saapuneet jäsenvaltioon osana 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua suurta pakolaismäärää.

5. Sovelletaan 9 artiklaa sekä 18-21 artiklaa.

VII LUKU

SIIRTYMÄSÄÄNNÖKSET

23 artikla

Siirtymäsäännökset

Siitä poiketen, mitä 11 artiklassa säädetään, seuraavaa aikataulua sovelletaan varainhoitovuosien 2000 ja 2001 toteuttamiseksi:

- Komissio esittää jäsenvaltioille arvion myönnettävien varojen määrästä sitä päivää seuraavana päivänä, jona tämä päätös tulee voimaan. Jos Euroopan yhteisöjen tilastotoimistolla ei vielä ole kaikkia 10 artiklassa tarkoitettuja tarpeellisia tilastotietoja, sovelletaan jäsenvaltioiden toimittamia tietoja; tässä tapauksessa komissio vahvistaa 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen jäsenvaltioiden toimittamien tilastotietojen tulkintaa koskevat säännöt.

- Jäsenvaltiot toimittavat 8 artiklassa tarkoitetut yhteisrahoitushakemukset viimeistään 20 päivänä marraskuuta 2000.

- Komissio hyväksyy yhteisrahoitushakemukset kolmen kuukauden kuluessa niiden toimittamisesta tarkastettuaan 8 artiklan 2 kohdassa säädettyjä seikkoja koskevat tiedot ja edellyttäen varainhoitovuoden 2000 osalta, että määrärahat siirretään varainhoitovuodelle 2001.

- Siitä poiketen, mitä 14 artiklassa säädetään, 1 päivän tammikuuta 2000 ja yhteisrahoituspäätöksessä asetetun määräajan välisenä aikana maksetut kustannukset ovat oikeutettuja rahaston tukeen.

VIII LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

24 artikla

Soveltaminen

1. Komissio vastaa tämän päätöksen soveltamisesta.

2. Tarvittaessa komissio antaa 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen muita tätä päätöstä koskevia soveltamissääntöjä.

25 artikla

Uudelleentarkastelu

Neuvosto tarkastelee tätä asetusta uudelleen komission ehdotuksesta viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2004.

26 artikla

Osoitus

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 28 päivänä syyskuuta 2000.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

D. Vaillant

(1) EYVL C 116 E, 26.4.2000, s. 72.

(2) Lausunto annettu 11. huhtikuuta 2000 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(3) EYVL C 168, 16.6.2000, s. 20.

(4) Lausunto annettu 15. kesäkuuta 2000 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(5) EYVL L 114, 1.5.1999, s. 2.

(6) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.