32000D0117

KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 26 päivänä lokakuuta 1999,

EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan mukaisesta menettelystä

Asia N:o IV/33.884 - Nederlandse Federatieve Vereniging voor de Groothandel op Elektrotechnisch Gebied (FEG) ja Technische Unie (TU)

(tiedoksiannettu numerolla K(1999) 3439)

(Ainoastaan hollanninkielinen teksti on todistusvoimainen)

(2000/117/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon 6 päivänä helmikuuta 1962 annetun neuvoston asetuksen N:o 17, joka on perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäinen täytäntöönpanoasetus(1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1216/1999(2), ja erityisesti sen 3 artiklan ja 15 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon City Electrical Factors Holdings Limitedin ja sen alankomaalaisen tytäryhtiön City Electrical Factors BV:n 19 päivänä maaliskuuta 1991 tekemän kantelun,

on antanut asianomaisille yrityksille mahdollisuuden asetuksen N:o 17 19 artiklan 1 kohdan sekä neuvoston asetuksen N:o 17 19 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyistä kuulemisista 25 päivänä heinäkuuta 1963 annetun komission asetuksen N:o 99/63/ETY(3) mukaisesti tulla kuulluiksi komission väitteistä,

on kuullut kilpailunrajoituksia ja määräävää markkina-asemaa käsittelevää neuvoa-antavaa komiteaa,

sekä katsoo seuraavaa:

I ASIASELOSTUS

A KANTELU

1) City Electrical Factors, Yhdistynyt kuningaskunta, jäljempänä "CEF UK", sähköteknisten asennustuotteiden tukkuyritys, teki yhdessä alankomaalaisen tytäryhtiönsä City Electrical Factors BV:n, jäljempänä "CEF", kanssa 19 päivänä maaliskuuta 1991 kantelun EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan (ent. 85 ja 86 artikla) nojalla. Kantelu koski kolmea alankomaalaista sähköteknisten asennustuotteiden toimialajärjestöä, jotka ovat Nederlandse Federatieve Vereniging voor de Groothandel op Elektrotechnisch Gebied, jäljempänä "FEG", Nederlandse Vereniging van Alleen Vertegenwoordigers op Elektrotechnisch Gebied, jäljempänä "NAVEG", ja Unie van Elektrotechnische Ondernemers, jäljempänä "UNETO", sekä näiden järjestöjen jäseniä.

2) Kantelijoiden mukaan nämä kolme järjestöä ja niiden jäsenet ovat tehneet keskinäisiä kollektiivisia sopimuksia yksinoikeusmyynnistä kaikilla sähköteknisten asennustuotteiden jakeluketjun tasoilla Alankomaissa. Liittymättä FEG:hen on sähköteknisten asennustuotteiden tukkuyrityksen käytännössä mahdotonta päästä Alankomaiden markkinoille, koska valmistajat ja niiden agentit/tuontiliikkeet myyvät vain FEG:n jäsenille ja koska asennusurakoitsijat ostavat vain FEG:n jäseniltä. Vaikka kantelu koskee koko jakeluketjua, se kohdistuu pääosin Alankomaiden tukkumarkkinoihin ja erityisesti FEG:hen, jonka asemaa sopimuksissa väitetään ratkaisevaksi.

3) CEF laajensi kanteluaan kirjeellä 22 päivältä lokakuuta 1991. Kantelu koskee nyt FEG:n ja sen jäsenten välisiä sopimuksia, joita väitettiin tehdyn hinnoista ja alennuksista, sekä sopimuksia, joilla CEF:ää väitettiin estettävän osallistumasta tiettyihin hankkeisiin. Tammikuusta 1992 lukien CEF kanteli myös sähköteknisten asennustuotteiden joidenkin valmistajien ja FEG:hen kuuluvien tukkuliikkeiden välisistä vertikaalisista hintasopimuksista.

B OSAPUOLET

1 FEG

4) FEG perustettiin vuonna 1918 Alankomaiden lain mukaiseksi yhdistykseksi. FEG:n perussäännön mukaan sen tavoite on suojella varastoa pitävien sähköteknisten tuotteiden tukkuliikkeiden yhteisiä etuja muun muassa edistämällä "hallittuja markkinasuhteita sanan laajimmassa merkityksessä" ja tekemällä yhteistyösopimuksia sähköteknisten tuotteiden alan tukkukaupassa toimivien muiden elinten tai organisaatioiden kanssa(4).

5) Jäseneksi voidaan ottaa varastoa pitävät sähköteknisten tuotteiden tukkuliikkeet, jotka voivat osoittaa, että niiden sähköteknisten asennustuotteiden vuosiliikevaihto on jäsenyyden hakemista edeltävien kolmen vuoden aikana ollut vähintään 5 miljoonaa Alankomaiden guldenia (2,26 miljoonaa euroa)(5). Kesäkuun 23 päivään 1994 asti otettiin huomioon vain Alankomaista saatu liikevaihto(6).

6) Vuonna 1994 FEG:n silloisten 52 jäsenen yhteinen liikevaihto oli noin 2,35 miljardia Alankomaiden guldenia (noin 1,06 miljardia euroa), josta 83 prosenttia (noin 0,88 miljardia euroa) on peräisin sähköteknisistä asennustuotteista ja 17 prosenttia (noin 0,18 miljardia euroa) sähkötekniikan kuluttajatuotteista, kuten audio- ja videolaitteista. Vuosien 1986-1994 luvut ovat seuraavat(7):

>TAULUKON PAIKKA>

7) Vuonna 1985 FEG perusti useita sähköteknisten asennustuotteiden tuotekomiteoita, joita olivat johto & kaapeli, valaistus, tekniikka, asennustarvikkeet (vuoden 1993 puolivälistä "Stichting Schakel naar Schoonheid"), muoviputket ja haaroitusrasiat. Viimeiset kaksi komiteaa hajotettiin vuonna 1993(8).

8) Näissä tuotekomiteoissa, joissa puheenjohtajina toimivat perussäännön 13 artiklan mukaan FEG:n hallituksen jäsenet, keskustellaan säännöllisesti sähköteknisten asennustuotteiden valmistajien/toimittajien kanssa. Tuotekomiteat ovat peräisin ajalta, jolloin tehtiin "markkinajärjestelysopimuksia". Tuotekomiteoiden ohjeiden johdannossa sanotaan: "Tarkan kuvan saamiseksi siitä, mitä markkinoilla tapahtuu, on ratkaisevan tärkeää tuntea liikevaihdot ja katteet. Näitä tietämättä ei markkinoihin voida vaikuttaa mitenkään."(9)

2 Technische Unie

9) Technische Unie B.V., jäljempänä "TU", on Alankomaiden suurin sähköteknisten asennustuotteiden tukkuliike ja siten FEG:n suurin jäsen. TU:lla on Alankomaissa 26 myyntikonttoria, joiden liikevaihto vuonna 1993 oli 400-500 miljoonaa Alankomaiden guldenia (182-226 miljoonaa euroa).

C KANTELIJA

10) CEF UK, joka perustettiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuonna 1951, on sähköteknisten asennustuotteiden tukkuliike, jolla on yli 500 toimipistettä yhteisössä (Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Irlannissa, Ranskassa, Saksassa ja Italiassa) sekä Yhdysvalloissa. CEF UK:n kokonaisliikevaihto on noin 333 miljoonaa Englannin puntaa (noin 478 miljoonaa euroa) (1989-1990), ja se on siten oman ilmoituksensa mukaan Yhdistyneen kuningaskunnan suurin sähköteknisten asennustuotteiden tukkuliike.

11) Toukokuussa 1989 CEF UK päätti aloittaa toiminnan myös Alankomaiden markkinoilla ja perusti Rotterdamiin tytäryhtiön, CEF:n. CEF ilmoitti aikovansa avata noin 60 toimipistettä, jolloin se kuuluisi Alankomaiden suurimpiin sähköteknisten asennustuotteiden tukkuliikkeisiin. Vuonna 1997 CEF:llä oli Alankomaissa kahdeksan liikettä.

D MARKKINAT

1 Merkitykselliset tuotemarkkinat

12) Kantelu koskee sähköteknisiä asennustuotteita. Tämän tuoteryhmän tuotteita käytetään erityisesti teollisuudessa, yleishyödyllisissä laitoksissa ja talonrakennuksessa, ja ne voidaan jakaa useisiin tuoteryhmiin, kuten asennustarvikkeisiin (esimerkiksi johdot ja kaapelit, PVC-putket, asennusputkijärjestelmät), teknisiin laitteisiin (esimerkiksi kytkimet, releet, magneetti- ja turvakytkimet, valaistukseen (esimerkiksi valonlähteet, konsolit ja hälytysvalot) ja muut laitteet (esimerkiksi turvajärjestelmät ja puhelintekniikka)(10). Tukkuliikkeet eivät kuitenkaan noudata yhdenmukaista sähköteknisten asennustuotteiden luokittelua, ja käytännössä noudatetaan myös muita luokituksia(11).

13) Tuotemarkkinat voidaan tässä tapauksessa määritellä monella eri tavalla. Suppean määrittelyn käyttö merkitsee, että käsiteltävässä tapauksessa voidaan erotella useita tuotemarkkinoita, jotka kaikki sisältävät tietyn sähköteknisen asennustuotteen. Asiakkaan kannalta kukin sähkötekninen asennustuote täyttää tietyn tehtävän ja tyydyttää tietyn tarpeen, eivätkä ne siten ole vaihdettavissa muihin sähköteknisiin asennustuotteisiin tai ovat vaihdettavissa vain hyvin vähäisessä määrin.

14) Jos kuitenkin sovelletaan laajempaa markkinoiden määritelmää, voidaan erottaa suppea joukko tuotemarkkinoita, joista kaikilla on eri ryhmä sähköteknisiä asennustuotteita, kuten asennustarvikkeet, tekniset laitteet ja valaistus (katso johdanto-osan 12 kappale). Asiakkaan kannalta tällaisille tuotemarkkinoille kuuluvat tuotteet eivät ole korvattavissa tai ovat sitä vain vähäisessä määrin. Tarjonnan kannalta korvaavuus on kuitenkin yleensä mahdollinen. Monet valmistajat pystyvät valmistamaan tai valmistavat jo kaikkia tai suurta osaa tiettyyn tuoteryhmään kuuluvista tuotteista. Valaistustuotteiden ryhmässä tällainen on esimerkiksi Philips.

15) Laajimmat erotettavissa olevat tuotemarkkinat koskevat tukkumyyntimarkkinoita. Näillä markkinoilla kilpailu tapahtuu sellaisten yksittäisten tukkukauppiaiden kesken, jotka myyvät laajaa valikoimaa sähköteknisten asennustuotteiden määritelmään kuuluvia tuotteita. Vaikka ne kaikki eivät välttämättä ole toisensa korvaavia joko asiakkaan tai toimittajan kannalta, on olemassa hyviä perusteita päätellä, että kaikki nämä tuotteet muodostavat yhdet markkinat. Tämän päätelmän tekemiseksi on tarpeen kiinnittää huomiota erityistehtäviin, jotka tukkumyynti täyttää lukuisien asiakkaidensa osalta, kuten asennusurakoitsijoiden ja sähkötekniikan vähittäiskaupan. Tämä tehtävä muodostuu muun muassa laajan sähköteknisten asennustuotteiden valikoiman varastoinnista. Jonkin hankkeen toteuttamiseksi esimerkiksi asennusurakoitsijat tarvitsevat usein hyvin monenlaisia tuotteita ja useista syistä arvostavat sitä, että nuo tuotteet voidaan ostaa mieluummin tukkuliikkeestä kuin tavarantoimittajalta, joka keskittyy vain yhteen tuotteeseen tai tuoteryhmään. Tämä yksinkertaistaa niiden ostoja ja on sopivampi sekä logistiikan että rahoituksen kannalta. Näin ollen kilpailua on erityisesti yksittäisten tukkuliikkeiden välillä(12). Tukkuliikkeiden kanssa kilpailevat myös suoraan toimivat tavarantoimittajat, mutta tämä kilpailu on suppeampaa(13).

16) Kun otetaan huomioon myös komission vakiintunut päätöskäytäntö, näyttää merkityksellisten tuotemarkkinoiden jälkimmäinen määritelmä asianmukaisimmalta(14). Valitaanpa mikä markkinoiden määritelmä tahansa, se vaikuttaa kuitenkin käsiteltävään tapaukseen varsin vähän, koska FEG:n jäsenet, kuten jäljempänä osoitetaan, ovat kaikilla tuotemarkkinoilla vahvassa tai hyvin vahvassa asemassa.

2 Merkitykselliset maantieteelliset markkinat

17) Käsiteltävässä tapauksessa merkitykselliset maantieteelliset markkinat ovat kansalliset tai jopa alueelliset. Tämä johtuu tukkumarkkinoiden erityisluonteesta. Tukkumarkkinoiden erityispiirre on se, että asiakkaat vaativat toimittajilta nopeaa toimitusta, tavallisesti vuorokauden kuluessa. Tällaista palvelua pystytään tarjoamaan vain, jos kyseisessä jäsenvaltiossa tai kyseisellä alueella toimivalla tavarantoimittajalla on oma myyntiorganisaatio tai jos se voi toimittaa tuotteitaan kansallisen tukkujärjestelmän kautta.

18) Maantieteellisten markkinoiden määrittelyyn kansallisiksi tai alueellisiksi vaikuttaa sekin, että Euroopan yhteisön harmonisointisäännöt (muun muassa neuvoston direktiivi 73/23/ETY tietyllä jännitealueella toimivia sähkölaitteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä) eivät ole johtaneet kaikkien sähköteknisten asennustuotteiden standardointiin. Osa tuotteista ei kuulu direktiivin soveltamisalaan, tai niille on myönnetty poikkeuksia(15). Niissäkin tapauksissa, joissa standardisointi on johtanut tuotteiden yhdenmukaisuuteen, voi sattua, että ostajat valitsevat mieluummin tunnetulla kansallisella hyväksymismerkinnällä varustettuja tuotteita kuin ulkomaisella merkinnällä varustettuja vastaavia tuotteita.

3 Jakelukanava

3.1 Valmistajat/agentit/maahantuojat

19) FEG:n mukaan noin 30 prosenttia Alankomaiden markkinoilla olevista sähköteknisistä asennustuotteista on ulkomaista alkuperää, pääasiassa saksalaisia ja belgialaisia(16). TU arvioi niiden osuudeksi jopa 52 prosenttia(17). Näitä tarvikkeita toimittavat Alankomaiden markkinoille etupäässä agentit, maahantuojat ja tytäryhtiöt. Suuri osa näistä agenteista ja maahantuojista kuuluu NAVEG:hen, vuonna 1929 Alankomaiden lain mukaan perustettuun yhdistykseen(18).

20) NAVEG:n tavoitteena on sen perussääntöjen mukaan suojata sähköteknisten asennustuotteiden alan agenttien ja maahantuojien tai yksinoikeusedustajien etuja muun muassa pitämällä kokouksia, joissa keskustellaan yhteisistä eduista, ja tekemällä yhteistyötä sellaisten järjestöjen kanssa, jotka ajavat samanlaisia tavoitteita ja etuja niin horisontaalisesti kuin vertikaalisestikin.

21) NAVEG:n noin 30 jäsentä edustavat noin 400:aa Alankomaiden markkinoilla toimivaa sähköteknisten asennustuotteiden pääosin ulkomaista valmistajaa, useimmiten yksinoikeudella. Kyseiset tuotteet ovat useimmiten hyvämaineisten tuottajien korkealaatuisia tuotteita(19). NAVEG:n jäsenten kokonaisliikevaihto oli vuonna 1993 yli 185,5 miljoonaa Alankomaiden guldenia (84 miljoonaa euroa)(20).

22) Yleisesti voidaan todeta, että markkinoita hallitsevat lähes kaikissa tuoteryhmissä harvat valmistajat. Tärkeimmät tavarantoimittajat luetellaan liitteessä I.

23) Sähköteknisten asennustuotteiden Alankomaiden markkinoiden yhteinen vuosiliikevaihto oli vuosina 1992-1994 TU:n mukaan noin 3-4 miljardia Alankomaiden guldenia. Valmistajat tai niiden agentit tai maahantuojat toimittavat suurten asennusurakoitsijoiden ja ostoryhmittymien ym. käyttöön menevät tarvikkeet usein suoraan ilman tukkuliikkeiden väliintuloa. Muu osa myynnistä, joka FEG:n arvion mukaan on noin puolet, toimitetaan tukkuliikkeiden kautta(21). NAVEG:n jäsenet haluavat yleensä mieluummin toimittaa tuotteensa tukkukaupan kautta(22). FEG:n arvion mukaan niiden osuus kokonaistoimituksista on enintään 10 prosenttia(23). Markkinaosuus on kuitenkin 20 prosenttia, jos oletetaan, että merkitykselliset markkinat muodostuvat sähköteknisten asennustuotteiden tukkutason markkinoista: tässä tapauksessa voidaan tavarantoimittajien ja niiden agenttien tai maahantuojien suorat toimitukset jättää tarkastelun ulkopuolelle.

3.2 Tukkuliikkeet

24) Sähköteknisten asennustuotteiden Alankomaiden tukkumarkkinoiden kokonaisliikevaihto vuosina 1992-1994 voidaan johdanto-osan 23 kappaleen perusteella arvioida 1,5-2 miljardiksi Alankomaiden guldeniksi (0,68-0,91 euroa). Suurimman osan tästä myyvät FEG:n jäsenet, joiden kokonaismarkkinaosuus on noin 96 prosenttia(24). Jos mukaan otetaan tavarantoimittajien tai valmistajien suorat toimitukset, FEG:n markkinaosuus on noin 50 prosenttia. FEG:n viiden suurimman jäsenen (TT, Bernard, Conelgro, Brinkman & Germeraad ja Wolff) markkinaosuus on noin 62 prosenttia, ja FEG:n kymmenen suurimman jäsenen osuus tukkumarkkinoista on noin 80 prosenttia. TU:n markkinaosuus on kaikista FEG:n jäsenistä ylivoimaisesti suurin.

25) Kuten johdanto-osan 16 kappaleessa mainitaan, tukkumyynnillä on useita tehtäviä. Tuotteiden kokonaistarjonnasta tukkukauppa kokoaa laajan ja edustavan valikoiman, johon kuuluu tuhansia eri valmistajien tuotteita. Kaikkia näitä pidetään varastossa tai pystytään toimittamaan asiakkaalle vuorokauden kuluessa. Muita tukkukaupan hoitamia tehtäviä ovat teknisen tiedon tarjonta, teknisten laskelmien laatiminen ja rahoitus(25).

26) Tuotevalikoimaa rakentaessaan tukkukauppa ei yleensä pyri ainoastaan tarjoamaan mahdollisimman laajaa tuotevalikoimaa, vaan se kiinnittää huomiota myös sopivaan kokoonpanoon. Valikoimaan on kuuluttava joka tapauksessa kytkimiä ja pistorasioita - tuotteita, jotka ovat välttämättömiä kaikissa sähköasennuksissa. Tärkeitä tuotteita ovat myös sähkökaapelit, PVC-putket, asennusputket, valaistuslaitteet ja moottoriturvakytkimet. Näitä tuotteita tarvitaan lähes kaikkiin sähköasennuksiin(26). Sähköteknisten asennustuotteiden tukkuliikkeen keskimääräinen tuoteryhmäjakauma on seuraava: valaistus 22 prosenttia, johdot ja kaapelit 18 prosenttia, asennustarvikkeet ja kytkimet 9 prosenttia, haaroitusrasiat 7 prosenttia, teollisuuden kytkinlaitteet 9 prosenttia, johto- ja asennusputkijärjestelmät 5 prosenttia, muut asennustuotteet 19 prosenttia ja sekalaiset 11 prosenttia(27).

27) Useimmat valmistajat ilmoittavat, että ne eivät sovella tukkukaupan kautta tapahtuvassa jakelussa mitään erityistä jakelu- tai yksinoikeusjärjestelmää(28). Joillakin valmistajilla näyttää kuitenkin olevan "etuoikeutettujen jakelijoiden" verkosto, joista esimerkkeinä ovat seuraavat:

- Draka Kabel, Alankomaiden suurin johto- ja kaapelituotteiden valmistaja, on tehnyt erikoissopimukset alennuksista ja korvauksista eräiden tukkuliikkeiden kanssa, jotka tunnetaan nimellä "Draka partners". Kaikki nämä tukkuliikkeet ovat FEG:n jäseniä(29).

- Van Geel Systems, Alankomaiden johtava kaapeliasennusjärjestelmien (muiden tuotteiden muassa) valmistaja, jakelee tuotteensa "yksinoikeudella" kahdentoista valikoidun "Van Geel -tukkuliikkeen" välityksellä, jotka kaikki ovat FEG:n jäseniä. Näiden kanssa on tehty asiakassopimukset, joissa Van Geel sitoutuu toimittamaan tuotteitaan yksinomaan Van Geel -tukkujen välityksellä (1a artikla). Jakeluverkkoa voidaan laajentaa vain asiasta käytyjen keskustelujen jälkeen (4 artikla)(30).

- Gira, saksalainen sähköteknisten kytkimien toimittaja, jakelee tuotteensa Alankomaiden markkinoilla yksinomaan FEG:n suurimman jäsenen TU:n välityksellä. Gira ei toimita tuotteitaan suoraan asennusurakoitsijoille.

- Merlin Gerin, joka valmistaa muun muassa kytkimiä, jakelee "virallisten Merlin-Gerin-jakelupisteiden" kautta, jotka ovat yhtä (ei tukkuliike) lukuun ottamatta FEG:n jäseniä. Merlin Gerin ja sen tärkein jakelukanava TU ovat tehneet sopimuksen, jonka mukaan tukkuverkkoa ja suorien asiakkaiden määrää voidaan kasvattaa vain sopimalla asiasta TU:n kanssa(31).

- Peha, saksalainen kytkintarvikkeiden valmistaja, joka jakelee tuotteitaan Alankomaissa (agenttinsa Hoften välityksellä) noin 30 FEG:hen kuuluvan tukkuliikkeen kautta(32).

3.3 Asennusurakoitsijat

28) Tukkukaupan myyntimarkkinoita on monenlaisia. Ne koostuvat ensisijaisesti asennusurakoitsijoista ja vähemmässä määrin vähittäiskaupasta, tee-se-itse-kaupoista, rakennusmarketeista, noutotukuista, omista asennuksistaan huolehtivista teollisuusyrityksistä, julkisista (tai puolijulkisista) laitoksista ja sairaaloista. FEG:n jäsenet eivät periaatteessa saaneet marraskuuhun 1993 asti toimittaa tavaraa suoraan yksityishenkilöille ja ostoryhmittymille. Toimituksista yksityisille ja ostoryhmittymille tehdyn ja edellä mainittuna ajankohtana kumotun FEG:n sitovan päätöksen mukaan tukkukaupan suora myynti ja suorat toimitukset yksityisille ja ostoryhmittymille eivät ole oikeata tukkukaupan tehtävien hoitamista; se on ristiriidassa hyvien markkinasuhteiden kanssa ja sen vuoksi kielletty. Järjestelyn tarkoituksena oli kohtuullisen bruttovoiton turvaaminen FEG:n jäsenille(33).

29) Sähköteknisten asennustuotteiden Alankomaiden markkinoilla toimii noin 3800 asennusurakoitsijaa. Useimmat niistä, noin 3500, ovat UNETO:n, Alankomaiden lain mukaan vuonna 1964 perustettu yhdistys, jonka tarkoituksena on edistää sähkötekniikan asennusurakoitsijoiden ja sähkötekniikan alan kuluttajatuotteita myyvien vähittäiskauppojen etuja, jäseniä. Asennusurakoitsijoista 75 prosenttia on pienyrityksiä, 20 prosenttia keskisuuria ja 5 prosenttia suuryrityksiä(34).

30) Asennusurakoitsijoiden tärkeimmät myyntimarkkinat ovat teollisuus (noin 55 prosenttia), yleishyödylliset palvelut (noin 33 prosenttia) ja asuntorakentaminen (noin 12 prosenttia). Asennusmarkkinoiden kokonaisliikevaihto oli Alankomaissa vuonna 1991 noin 8 miljardia guldenia (3,6 miljardia euroa)(35).

E MENETTELY

31) Kilpailun pääosasto kirjoitti 16 päivänä syyskuuta 1991 FEG:lle ja ilmoitti väitteistään, jotka koskivat painostusta, jonka FEG kohdisti tavarantoimittajiin, jotta nämä eivät myisi CEF:lle, yhdenmukaistettuja menettelytapoja, jotka koskivat hintoja ja alennuksia, sekä FEG:n jäsenyysperusteeksi vaadittua liikevaihtoa(36). Vuosina 1991-1996 komissio lähetti lukuisia asetuksen N:o 17 11 artiklan mukaisia tietopyyntöjä FEG:lle, NAVEG:lle, UNETO:lle, joillekin niiden jäsenille sekä useille valmistajille. Tarkastuksia tehtiin 8 ja 9 päivänä joulukuuta 1994 useissa yrityksissä (yritysten järjestöissä), joiden epäiltiin olevan mukana sopimuksissa(37). Komissio esitti 3 päivänä heinäkuuta 1996 väitetiedoksiannon, joka koski FEG:tä ja sen seitsemää jäsentä: Bernardia, Brinkman & Germeraadia, Conelgroa, Schiefelbuschia, Schotmania, TU:ta ja Wolffia. Kuulemistilaisuus pidettiin 19 päivänä marraskuuta 1997. Väitetiedoksiantoon saatujen kirjallisten vastausten ja kuulemistilaisuudessa suullisesti annettujen tietojen perusteella voidaan todeta, että väitetiedoksiannon saaneista seitsemästä FEG:n jäsenestä kuuden osallistumista rikkomiseen ei voitu todeta kyllin varmasti, tai niiden yksittäinen osallistuminen, jos se voitiin todeta, oli hyvin vähäistä. Näistä syistä menettelyä päätettiin jatkaa ainoastaan FEG:n ja TU:n osalta.

32) Tässä tapauksessa aloitetun menettelyn osalta on todettava, että CEF on tutkimuksen aikana lähettänyt komissiolle nauhoituksia ja muistiinpanoja tiettyjen yritysten kanssa käydyistä puhelinkeskusteluista. Nämä nauhoitukset ja muistiinpanot on tehty salaa ja ilman kyseisten yritysten suostumusta. Komissio myöntää, että sen olisi pitänyt heti palauttaa CEF:lle nämä nauhoitukset ja muistiinpanot. Tämä tapahtui vasta hieman myöhemmin. Komissio painottaa, että nämä nauhoitukset ja muistiinpanot eivät ole vaikuttaneet millään tavoin asian käsittelyyn eivätkä päätöksen sisältöön.

F FEG:N JÄSENYYDEN JA TAVARANTOIMITUSTEN VÄLINEN YHTEYS

33) Heti tultuaan Alankomaiden tukkumarkkinoille vuonna 1989 CEF totesi, että sähköteknisten asennustuotteiden saamisessa Alankomaiden markkinoille oli vaikeuksia. CEF:n mukaan tämä johtui siitä, ettei se ollut FEG:n jäsen. Erityisesti NAVEG:hen kuuluvat sähköteknisten asennustuotteiden toimittajat (enimmäkseen ulkomaisten valmistajien agentteja tai maahantuojia) mutta myös monet toimittajat, jotka eivät ole NAVEG:n jäseniä (pääosin alankomaalaisia valmistajia) näyttävät toimittavan tavaraa vain FEG:hen kuuluville tukkuliikkeille.

34) Sähköteknisten asennustuotteiden ostaminen suoraan ulkomailta ei johdanto-osan 18 kappaleessa esitetyistä syistä useimmissa tapauksissa ole ratkaisu FEG:hen kuulumattomille tukkuliikkeille. Lisäksi monet ulkomaiset tavarantoimittajat, CEF:n mukaan, eivät ole halukkaita vaarantamaan hyviä suhteitaan FEG:hen Alankomaissa toimittamalla ulkomailla tuotteita, jotka on tarkoitettu Alankomaiden markkinoille. Lisäksi voivat kuljetuskustannukset vähentää houkutusta ostaa tuotteita suoraan ulkomailta.

35) Marraskuuhun 1993 asti CEF:n ja muiden FEG:hen kuulumattomien mahdollisuus saada tuotteita muiden tukkuliikkeiden kautta oli Alankomaissa pieni. Syy tähän on FEG:n jäsenilleen - jotka muodostavat pääosan tukkumarkkinoista - esittämä suositus, jonka mukaan on katsottava, että kielto toimittaa yksityisille (katso johdanto-osan 28 kappale) koskee joka tapauksessa "FEG:hen kuulumattomia alan yrityksiä"(38). Näyttää siltä, että FEG:n jäseniä ei kielletä toimittamasta muille FEG:n jäsenille. Lisäksi on korostettava, että tapauksissa, joissa FEG:n jäsenet vastoin FEG:n suositusta ovat valmiita toimittamaan, ehdot ovat tavallisesti huonommat, koska toimitusketjuun tarvitaan ylimääräinen lenkki.

36) Tämä tilanne selittää, miksi CEF vuonna 1990 haki FEG:n jäsenyyttä. Sen hakemus kuitenkin hylättiin, koska se ei täyttänyt yhtä jäsenyyskriteereistä: sen sähköteknisistä asennustuotteista Alankomaiden markkinoilta saaman vuosiliikevaihdon olisi pitänyt kolmena edellisenä vuotena olla 5 miljoonaa guldenia (2,26 miljoonaa euroa)(39). CEF UK:n noin 478 miljoonan euron liikevaihtoa ei otettu huomioon.

37) Osapuolet huomauttavat, että jokaisella uusille (maantieteellisille) markkinoille tulevalla yrityksellä on alkuvaikeuksia ja että jotkut tavarantoimittajat voivat epäröidä tai suhtautua vastahakoisesti siihen, että ryhtyisivät suhteisiin uuden tulokkaan kanssa. Tämä on hyvinkin mahdollista. Tärkeää on kuitenkin se, että FEG rakentaa lisäesteitä, jotka vaikeuttavat pääsyä Alankomaiden tukkumarkkinoille. Vaikka CEF on ajan mittaan avannut Alankomaiden markkinoilla kahdeksan liikettä, se ei muuta tilannetta, jossa FEG:n toiminta viivästyttää ja pyrkii estämään CEF:n kaltaisten uusien tulokkaiden pääsyä markkinoille. Tämä näkyy tietenkin suoraan kyseisten yritysten taloudellisissa tuloksissa. Tältä osin CEF osoitti kuulemistilaisuudessa, että Alankomaiden markkinoille tulosta lähtien sen tulokset olivat odotettua pienemmät vuonna 1989 ja sitä seuranneina vuosina(40).

38) Vasta komission suoritettua tarkastuksia vuoden 1994 lopulla lähentyi tilanne Alankomaiden sähköteknisten asennustuotteiden markkinoilla CEF:n mukaan normaalitilaa ja toimittajat alkoivat näyttää halukkailta toimittamaan entistä enemmän FEG:hen kuulumattomille(41). Tämän vaikutukset CEF:n liikevaihtoon ovat huomattavat.

1 FEG ja NAVEG

1.1 Tausta

39) Useat komission hallussa olevat asiakirjat osoittavat, että kieltäytyminen toimittamasta FEG:hen kuulumattomille ei ole vain yhden osapuolen toimintaa, vaan se johtuu yhtäältä FEG:n, NAVEG:n ja yksittäisten tavarantoimittajien väliseen herrasmiessopimukseen ja toisaalta yksittäisten tavarantoimittajien ja FEG:n sekä FEG:n jäsenten yhteensovitettuihin menettelytapoihin perustuvasta kollektiivisesta yksinoikeusjärjestelystä. Yksinoikeusjärjestelylle on ominaista, että siihen osallistuvat NAVEG:n jäsenet ja tavarantoimittajat ovat oikeutettuja toimittamaan tavaraa ainoastaan FEG:hen kuuluville tukkuliikkeille.

40) Syy siihen, että kollektiivinen yksinoikeusjärjestely perustuu herrasmiessopimukseen eikä muodolliseen kirjalliseen sopimukseen, on historiallinen ja johtuu kilpailulainsäädännöstä. FEG:n ja NAVEG:n välillä on ollut tiiviit suhteet kauan. Vuosina 1928-1959 kumpikin yhdistys osallistui kollektiiviseen yksinoikeusjärjestelyyn, joka perustui muodolliseen kirjalliseen sopimukseen. Näiden liittojen lisäksi siihen osallistui myös toinen Alankomaiden tukkuliitto BOGETA.

41) Tämä sopimus tunnettiin nimellä "Agenten-Grossiers-Contract", jäljempänä "AGC", (agenttien ja tukkuliikkeiden sopimus). Siinä oli kaksi lauseketta, jotka ovat tämän tutkimuksen kannalta kiinnostavia. AGC:n 1 artiklassa määrätään keskinäisestä kollektiivisesta yksinoikeusjärjestelystä. Sen mukaan NAVEG:n jäsenet saavat toimittaa tavaraa ainoastaan tukkuliikkeille, jotka olivat FEG:n tai BOGETA:n jäseniä. FEG:n ja BOGETA:n jäsenillä on puolestaan velvollisuus ostaa sopimustuotteita yksinomaan NAVEG:n jäseniltä(42). Kollektiivisen yksinoikeusjärjestelyn vaikutusta laajennetaan AGC:n 2 artiklassa, jossa mainitut kolme osapuolta sitoutuivat pyrkimään 1 artiklassa määrätyn kollektiivisen yksinoikeusjärjestelyn laajentamisen koskemaan sellaisia valmistajia ja agentteja, jotka eivät ole NAVEG:n jäseniä(43).

42) FEG ja sen jäsenet eivät kiistä, että aiemmin oli olemassa kollektiivinen yksinoikeusjärjestely, joka perustui muodolliseen sopimukseen(44). FEG:n vuoden 1993 strategisessa suunnitelmassa viitataan epäsuorasti tähän järjestelyyn: "tunnuslauseena oli tavaran toimittaminen vain FEG:n jäsenille"(45). Järjestely rajoittaa kilpailua, Alankomaiden silloinen talousministeri julisti 11 päivänä joulukuuta 1957 sen osapuolia sitomattomaksi, koska se oli ristiriidassa yleisen edun kanssa.

43) Sitomattomuusjulistus ei kuitenkaan johtanut siihen, että kollektiivinen yksinoikeusjärjestely olisi käytännössä päättynyt. Hyvin pian sitomattomuusjulistuksen antamisen jälkeen FEG:n, NAVEG:n ja BOGETA:n hallitukset kokoontuivat keskustelemaan uudesta tilanteesta. Kuten BOGETA:n 24 päivänä tammikuuta 1958 pidetyn kokouksen pöytäkirjassa todetaan, osapuolet sopivat jatkavansa entiseen tapaan. Kollektiivinen yksinoikeusjärjestely ei ymmärrettävästi kuitenkaan enää perustunut muodolliseen sopimukseen vaan herrasmiessopimukseen(46): "On tapahtunut se, mitä odotettiin. Kun ministeri Zijlstran kanssa käydyissä keskusteluissa kävi selväksi, että AGC ennemmin tai myöhemmin julistettaisiin sitomattomaksi, Ned. Ver:n (FEG), NAVEG:n ja BOGETA:n hallitukset sopivat, että on määriteltävä, miten jatkettaisiin, jos AGC todella raukeaisi. Itse asiassa muutosta tapahtuu hyvin vähän: AGC:n sijasta noudatetaan valmistajien, agenttien ja hyväksyttyjen tukkuliikkeiden välistä herrasmiessopimusta. Agenttien ja tukkuliikkeiden sopimus muuttuu agenttien ja tukkuliikkeiden väliseksi yhteydenpidoksi. Sovittiin yleisesti, että vanha asiaintila oli hyvä ja toimi tyydyttävästi."

1.2 FEG ja NAVEG 1986-1994

44) Edellä esitetty selittää, miksi komissio ei voi osoittaa, että vuosina 1986-1994, joita tutkimuksen tämä osa koskee, olisi ollut olemassa muodollinen kirjallinen sopimus; komissio on löytänyt todisteita ainoastaan herrasmiessopimuksen olemassaolosta.

45) Kollektiivisen yksinoikeusjärjestelyn sisältö on muuttunut vuosien mittaan jonkin verran. AGC oli osapuolten keskinäinen järjestely, mutta nyt tilanne on toinen. Nykyisessä kollektiivisessa yksinoikeusjärjestelyssä FEG:n jäsenet ovat periaatteessa vapaita ostamaan tuotteet myös yrityksiltä, jotka eivät ole mukana järjestelyssä.

46) Vaikka herrasmiessopimuksen olemassaolosta löydetyt todisteet koostuvat kaikista jäljempänä käsiteltävistä asiakirjoista ja niiden välisistä yhteyksistä, suuntaa-antavia ovat erityisesti seuraavat asiakirjat:

- NAVEG:n jäsenten 24 päivänä huhtikuuta 1989 pidetyn yleiskokouksen pöytäkirja, jossa viitataan FEG:n hallituksen (johon siihen aikaan kuuluivat Brinkman & Germeraadin, TU:n, Waagmeesterin, Bliekin, Schiefelbuschin, Schuurmanin ja Wolffin edustajat) ja NAVEG:n hallituksen välisiin kokouksiin. FEG pyysi NAVEG:tä kehottamaan NAVEG:n jäseniä lopettamaan tavarantoimitukset yritykselle, joka eroaa FEG:stä. Todettiin, ettei NAVEG:n jäsenillä ollut mitään velvollisuutta toimittaa FEG:n jäsenille, mutta että "toimitukset perustuvat herrasmiessopimukseen, jolloin tavaran toimittamisesta FEG:n ulkopuolisille voi olla haittaa"(47).

- NAVEG:n pöytäkirja FEG:n hallituksen (johon tuolloin kuuluivat Brinkman & Germeraadin, TU:n, Waagmeesterin, Bliekin, Schiefelbuschin, Schuurmanin ja Wolffin edustajat) ja NAVEG:n kokouksesta 28 päivänä helmikuuta 1989; pöytäkirjan mukaan eräs FEG:n hallituksen jäsen (FEG:n jäsenen Schuurmanin edustaja) kysyi, mitä NAVEG tekisi, jos jokin FEG:hen kuuluva tukkuliike eroaisi siitä, ja NAVEG vastasi suosittavansa, ettei tälle liikkeelle enää toimitettaisi tavaraa. FEG:n samasta kokouksesta tekemässä pöytäkirjassa todetaan sama asia(48).

- NAVEG:n 28 päivänä huhtikuuta 1986 pidetyn yleiskokouksen pöytäkirja, jossa viitataan FEG:n ja NAVEG:n hallitusten väliseen 11 päivänä maaliskuuta 1986 pidettyyn kokoukseen: "Liittojen välisten sopimusten perusteella toimituksia Nedeximpolle, Degolle, van de Meerakkerille ja Hagrolle ei toivota."(49). Mikään mainituista yrityksistä ei tuolloin ollut FEG:n jäsen.

47) FEG ja NAVEG ovat voimasuhteiltaan hyvin epätasaiset. Koska FEG:n jäsenten markkinaosuus on noin 96 prosenttia ja sen sähköteknisten asennustuotteiden alan liikevaihto noin 0,8 miljardia euroa, se on käytännössä kahdesta osapuolesta vahvempi. Tavaransa mieluiten tukkuliikkeistä ostavat NAVEG:n jäsenet ovat liikevaihtonsa suurimmalta osalta riippuvaisia FEG:stä. Vaikka monilla tavarantoimittajilla, joita NAVEG:n jäsenet edustavat, on vahva markkina-asema - markkinoita hallitsee tavallisesti vain muutama yritys - niiden taloudellinen voima ei riitä tasapainottamaan FEG:n jäsenten yhteistä voimaa. Tämä selittää osaltaan myös, miksi NAVEG ja sen jäsenet ovat halukkaita yhteistyöhön herrasmiessopimuksen puitteissa, ja samalla myös tämän toiminnan taloudellisen merkityksen. Sitä vahvistavat seuraavat esimerkit:

- kirje, jonka NAVEG:n jäsen Hofte lähetti 23 päivänä elokuuta 1991 Peha-kytkimien valmistajalle Paul Hochköpper & Co:lle viitaten komission Hoftelle 25 päivänä heinäkuuta 1991 lähettämään tietopyyntöön: "[...] NAVEG:n asema on tietysti hieman hankalampi, koska vaikka sillä ei ole virallista yhteyttä FEG:hen, sillä kuitenkin on jonkinlainen käsitteellinen suhde. Kantamme Brysselissä on kuitenkin tämä: 'Asiakirjoissanne väitätte, että FEG:n jäsenillä on 98 prosenttia markkinoista. Sen vuoksi meidän on NAVEG:n agenttina mahdotonta olla ottamatta huomioon FEG:n toiveita, koska jokseenkin koko liikevaihtomme on siitä peräisin. Jos tämä aiheuttaa teille ongelmia, kehotamme kääntymään FEG:n puoleen.'"(50)

TU väittää, ettei FEG:n ja NAVEG:n välillä enää ole yhteyttä, ja lainaa seuraavaa kirjeen katkelmaa(51): "Tällä hetkellä voimme vain päätellä, että UNETO:ta ei ilmeisesti enää epäillä ja todennäköisesti FEG:n ja NAVEG:n yhteyksien oikeudellinen puoli tutkitaan - luojan kiitos meillä ei vuosiin ole ollut sen suuntaisia yhteyksiä FEG:hen; lopulta vain FEG on vaikeuksissa, mutta sehän ei oikeastaan koske meitä." Mutta "sen suuntaiset yhteydet" todisteena siitä, että kollektiivinen yksinoikeusjärjestely ei enää perustu muodolliseen sopimukseen vaan "käsitteelliseen suhteeseen".

- NAVEG:n 9 päivänä toukokuuta 1988 pidetyn yleiskokouksen pöytäkirja: "Koska suurin osa jäsenagenttien liikevaihdosta tulee FEG:n jäseniltä, hyvä yhteistyö on hyvin tärkeää"(52)

48) Jotta kollektiivinen yksinoikeusjärjestely toimisi, osapuolten on silloin tällöin keskusteltava ja vaihdettava tietoja. Komission tarkastuksessaan löytämät asiakirjat osoittavat, että näitä keskusteluja FEG:n ja NAVEG:n välillä todella pidettiin. Keskustelujen aikana FEG paljasti niiden tukkuliikkeiden nimet, jotka eivät enää olleet FEG:n jäseniä(53). Eräissä tapauksissa FEG nimenomaan kehotti NAVEG:tä tiedottamaan NAVEG:n jäsenille FEG:n jäsenistössä tapahtuneista muutoksista. NAVEG tiedusteli myös, kuuluivatko eräät tukkuliikkeet FEG:hen. NAVEG tarvitsi nämä tiedot voidakseen täyttää herrasmiessopimuksen mukaiset velvoitteensa. Lisäksi NAVEG teki FEG:lle ehdotuksia FEG:hen otettavista uusista jäsenistä. Tämänkin toiminnan syy on selvä. Mitä useammat tukkuliikkeet ovat FEG:n jäseniä, sitä suuremmat myyntimahdollisuudet NAVEG:n jäsenillä herrasmiessopimuksen puitteissa on.

49) TU väittää, ettei jäsentietojen vaihtamiseen kannata kiinnittää huomiota, koska tätä tietoa käytettiin vain alan messujen järjestämiseen tai toimialan tilaus- ja tietojärjestelmien luomiseen(54). Tietoja voidaan käyttää näihinkin tarkoituksiin, mutta on todennäköisempää, että niitä vaihdettiin, jotta estettäisiin herrasmiessopimuksen mukaisesti toimitukset FEG:hen kuulumattomille. Tätä havainnollistavat seuraavat esimerkit:

- NAVEG:n 27 päivänä syyskuuta 1989 päivätty kirje FEG:n sihteerille, jossa tiedusteltiin CEF:n hakemuksesta FEG:n jäseneksi. NAVEG toteaa, että "monet ulkomaiset tehtaat, joita jäsenemme edustavat, toimittavat tälle organisaatiolle muissa maissa ja toivovat voivansa tehdä niin myös Alankomaissa. Niin kauan kuin Cityä ei ole hyväksytty FEG:n jäseneksi hallitus suosittaa kuitenkin, että NAVEG:n jäsenet eivät toimita yhtiölle". Se, että tällaiseen suositukseen liittyy myös kaupallisia riskejä, ilmenee seuraavasta katkelmasta: "Menneisyydessä monet jäsenet toimivat samanlaisen suosituksen mukaisesti suhteessaan Nedeximpoon, mutta nyt Nedeximpo on päässyt FEG:n jäseneksi ja nämä jäsenet ovat huomanneet, ettei niitä enää huolita tavarantoimittajiksi."(55)

- FEG:n ja NAVEG:n 28 päivänä helmikuuta 1989 käymien keskustelujen pöytäkirjan mukaan kokouksessa sovittiin, että NAVEG antaisi FEG:lle niiden tukkuliikkeiden osoitteet, joista NAVEG:n mielestä olisi tultava FEG:n jäseniä(56).

50) NAVEG:n jäsenet näyttävät käytännössä noudattavan liiton antamia "suosituksia". Esimerkiksi Hateha, NAVEG:n jäsen, joka edustaa Alankomaiden markkinoilla sellaisia suuria valmistajia kuin Mennekesiä ja Jungia, ilmoitti CEF:lle selkeästi, että se toimittaa tavaraa ainoastaan tukkuliikkeiden kautta, jotka ovat FEG:n jäseniä, ja että sen vuoksi se ei toimita CEF:lle(57). Osapuolten huomautus, että Hateha käyttää FEG:n jäsenyyttä perusteena todetakseen kyseisen yrityksen maksukyvyn, ei ole vakuuttava, koska yrityksen talouden terveyden varmistamiseen on olemassa tarkempiakin menetelmiä: FEG:n jäsenyys ei sinänsä ole ehdoton takuu tässä suhteessa. Hatehan toimitusjohtaja oli tuohon aikaan myös NAVEG:n sihteeri ja NAVEG toimi samassa osoitteessa kuin Hateha. Lisäksi Hateha oli jo 1980-luvulla ilmoittanut toiselle FEG:hen kuulumattomalle yritykselle Frigélle, että tälle ei voitu toimittaa tavaraa, koska tämä ei ollut FEG:n jäsen(58).

51) Toinen NAVEG:n jäsen, Hemmink, joka edustaa muun muassa Wiskaa ja Plitschiä, kieltäytyi myös toimittamasta suoraan FEG:hen kuulumattomalle yritykselle (Van de Meerakkerille) - keskusteltuaan ensin muun muassa FEG:n, FEG:n jäsenen Schiefelbuschin ja muiden NAVEG:n jäsenten kanssa. Hemminkin toimitusjohtaja oli kyseisenä ajankohtana myös NAVEG:n sihteeri, ja NAVEG:n osoite oli sama kuin Hemminkin(59). Osapuolet ovat edelleen selittäneet, että kyseessä oli vain Hemminkin yksin tekemä toimi, joka ei mitenkään liity mahdolliseen FEG:n ja NAVEG:n väliseen herrasmiessopimukseen, mutta tällöin ei oteta huomioon tilannetta, jossa tapaus sattui(60). Hemminkin toimitusjohtaja oli NAVEG:n sihteerinä epäilemättä tietoinen NAVEG:n jäsenille annetuista suosituksista, joiden mukaan tavaraa tuli toimittaa vain FEG:n jäsenille. Tähän yhteyteen sopii edellä mainittu käyttäytyminen: ennen kuin tavaran toimittamisesta päätetään, tiedustellaan, onko tukkuliike FEG:n jäsen.

52) NAVEG:n jäsenten ei selvästikään odotettu paljastavan monisanaisesti mahdolliselle asiakkaalle, miksi tälle ei suostuttu toimittamaan tavaraa. Seuraava katkelma edellä mainitusta NAVEG:n jäsenen Hoften kirjeestä Paul Hochköpper & Co:lle on tässä mielessä valaiseva: CEF:n komissiolle lähettämästä kantelusta Hofte huomauttaa: "Se on sitä paitsi tietenkin lähettänyt myös asiakirjoja, jotka ovat peräisin NAVEG:n ajattelemattomasti toimineilta agenteilta. Niissä ilmoitetaan, että yritykselle ei voida toimittaa tavaraa, koska se ei ole FEG:n jäsen."(61).

2 FEG ja muut tavarantoimittajat

53) Useat komission hallussa olevat asiakirjat osoittavat, että FEG on pyrkinyt laajentamaan herrasmiessopimusta tavarantoimittajiin, joilla ei ole agenttien tai maahantuojien kautta edustusta NAVEG:ssä. Tämä on vuoden 1957 sitomattomaksi julistetun AGC:n 2 artiklan mukaista (katso johdanto-osan 41 kappale). Lisäksi on vaikea osoittaa tarkasti, miten monet NAVEG:n ulkopuolisista tavarantoimittajista ovat mukana kollektiivisessa yksinoikeusjärjestelyssä, kun yhteistyön luonne on ensisijaisesti epävirallinen. Kirjeluonnoksesta, jota lainataan johdanto-osan 62 kappaleessa, kuitenkin selvästi ilmenee, että FEG:n jäsenet itse ovat vakuuttuneita, että tällaisia toimittajia on paljon. Komission tarkastuksen yhteydessä saamista asiakirjoista ilmenee, että kyseiset tavarantoimittajat ovat merkittäviä omilla tuotelohkoillaan (esimerkiksi Draka Polva, Holec, Hager, Klöckner Moeller ja ABB). Seuraavat esimerkit valaisevat tätä seikkaa.

54) TU:n 12 päivänä syyskuuta 1990 pidetyn sisäisen kokouksen pöytäkirjasta käy ilmi, että Draka Polva halusi toimittaa tuotteita CEF:lle erityishintaan. Pöytäkirjassa todetaan, että FEG ei voinut suostua tähän: "FEG on reagoinut tähän, koska tämä ehdotus on vastoin jäsenten ja FEG:n välistä sopimusta."(62) FEG:n jäsen TU oli itse valittanut Draka Polvan CEF:lle suorittamista toimituksista 16 päivänä heinäkuuta 1990 päivätyssä kirjeessä, jossa se toteaa: "Pidämme päätöstänne uhkana varastoa pitäville tukkuliikkeille ja pidämme siksi toimituksiin osallistumista epäsuotavana."(63) FEG:n ja TU:n puuttuminen asiaan oli ilmeisesti tuloksekasta, koska 9 päivänä lokakuuta 1990 pidetyn TU:n kokouksen pöytäkirjassa todettiin: "Niiden neuvottelujen seurauksena, joita Draka Polva kävi (ilmeisesti TU:ssa työskentelevän) Van der Meijdenin kanssa, Draka Polva luopui aikomuksestaan toimittaa CEF:lle."(64) Lisäksi on varsin ilmeistä, mikä TU:n suhtautuminen CEF:ään oli. Sitä kuvailtiin jälleen hyvin selkeästi TU:n 13 päivänä joulukuuta 1989 pidetyn sisäisen kokouksen pöytäkirjassa: "Voidaan päätellä, että on pyrittävä estämään TU:n valmistajien toimitukset CEF:lle."(65)

55) FEG:n aikomus laajentaa yksinoikeusjärjestely koskemaan myös tavarantoimittajia, joilla ei ollut edustusta NAVEG:ssä, ei rajoittunut ainoastaan sähköteknisiin asennustuotteisiin vaan se koski myös kuluttajaelektroniikkaa(66). Seuraava esimerkki, jolla eräs FEG:n hallituksen jäsen (Bliekin edustaja) vetosi kiireesti Philipsin tukkuliikekomiteaan, jotta tämä noudattaisi "tehtyjä sopimuksia", havainnollistaa tätä: "Tiedätte, että minusta on äskettäin tullut FEG:n hallituksen jäsen. Päätarkoitukseni tässä tehtävässä on edistää alan tuotteiden tukkumyyjien etuja. Ette voi jättää minua nyt pulaan. Kaikkien Philipsin tukkumyyjien pitäisi ainakin olla (tai pysyä) FEG:n jäseninä. [...] Jos me Philipsin tukkumyyjinä olemme kaikki jäseninä FEG:n kaltaisessa katto-organisaatiossa, hoidamme suurimman osan tukkumarkkinoista yhdessä eräiden muiden kuin Philipsin tukkumyyjien kanssa, jotka kuitenkin ovat FEG:n jäseniä. Vain silloin voimme tehdä yhdessä päätöksiä, jotka kenties antavat tavarantoimittajillemme ajattelun aihetta."(67)

56) FEG:n ohella myös sen yksittäiset jäsenet ottivat yhteyttä tavarantoimittajiin FEG:hen kuulumattomille suunnattuja toimituksia koskevissa asioissa. Useat tavarantoimittajat ovat ilmoittaneet, että FEG:n jäsenet ovat ottaneet niihin yhteyttä. Esimerkiksi haaroitusrasioita valmistava Hager ilmoittaa 19 päivänä toukokuuta 1993 antamassaan vastauksessa(68) komission tietopyyntöön: "Hager-Nederlandiin on uutena yrityksenä otettu yhteyttä useita kertoja kahden viime vuoden aikana ja meidän jakelupolitiikkaamme on arvosteltu, ja käytännöllisesti katsoen kaikki FEG:n jäsenet ovat suhtautuneet kriittisesti FEG:hen kuulumattomiin." Tämä kriittinen suhtautuminen johtui siitä, että Hager toimitti myös muille kuin FEG:n jäsenille, ja suhtautumista voidaan pitää myös FEG:n jäsenten yrityksenä hankkia yksinoikeusjärjestelyyn uusia osallistujia. Seuraava katkelma Hagerin vastauksesta näyttäisi vahvistavan tämän: "Koska Hageria perustettaessa CEF oli markkinoilla 'kuuma aihe', jokseenkin kaikki FEG:n jäsenet odottivat Hagerin suhtautuvan kriittisesti CEF:lle toimittamiseen." Osapuolet korostavat, että yksikään FEG:n jäsen ei koskaan uhannut Hageria rangaistustoimilla. Tämä ei kuitenkaan vähennä sen merkitystä, että Hageria painostettiin luopumaan toimittamisesta ja siten osallistumaan yksinoikeusjärjestelyyn(69).

57) TU on ollut FEG:n jäsenistä aktiivisin yhteydenotoissa tavarantoimittajiin. Muita esimerkkejä on johdanto-osan 54 kappaleessa kuvatun Draka Polvan tapauksen lisäksi. Esimerkiksi TU ja Holec, Alankomaiden tärkein haaroitusrasioiden valmistaja, pitivät 2 päivänä heinäkuuta 1991 neuvottelun, jossa ne tilaisuuden pöytäkirjan mukaan ilmeisesti sopivat, että tavaroita toimitettaisiin vain FEG:hen kuuluville tukkuliikkeille(70). TU väittää, että tämä huomautus koski ainoastaan Holecia(71). Tämä ei kuitenkaan näytä pitävän paikkaansa, koska raportissa mainitaan, että päätös olla toimittamatta muille kuin jäsenille on Holecin ja TU:n neuvottelujen tulosta. Lisäksi on epäselvää, mitä etua Holecille olisi tällaisen päätöksen tekemisestä yksinään.

58) TU painosti myös teknisten laitteiden valmistajaa ABB:tä lopettamaan toimitukset CEF:lle. Eräässä TU:n pöytäkirjassa todetaan, että ABB puolustautui TU:ta vastaan ilmoittamalla, että se oli toimittanut vain yhden erän (dode handel) CEF:lle. Lieventävänä seikkana ABB viittasi myös siihen vaikeaan tilanteeseen, jossa se on suhteessa CEF:n emoyhtiöön Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Lopulta se taloudellinen merkitys, mikä hyvillä suhteilla TU:hun on, ratkaisi, kuten TU:n raportissa todetaan: "Jos ABB:hen otetaan uudelleen yhteyttä, se toimittaa CEF:lle asennusurakoitsijahintaan."(72)

59) Tämä osoittaa, että ABB katsoi TU:n ehdottamaan CEF:n toimitusten täydelliseen lopettamiseen liittyvän liikaa riskejä. Näin ollen päädyttiin ratkaisuun, jossa ABB osoitti valmiutta toimittaa CEF:lle, mutta tarjotut tuotteet tai ne ehdot, joilla ne toimitettaisiin, tekisivät kaupan CEF:n kannalta erittäin epäedulliseksi. Osapuolten esittämä perustelu, että TU otti yhteyttä ABB:hen, koska sen oli nähtävä paljon enemmän vaivaa kuin CEF:n saadakseen ABB:ltä tiettyjä alennuksia, ei ole vakuuttava, koska vaivannäköä ei mitenkään todistettu ja koska TU:n vaatimus, että kaikki toimitukset CEF:lle lopetettaisiin, oli joka tapauksessa täysin suhteeton reaktio ja olisi johtanut uuteen eriarvoisuuteen(73).

2.1 Klöckner Moeller

60) Klöckner Moeller, jäljempänä "KM", on moottoriturvakytkimien johtava valmistaja Alankomaissa, ja sen tilannetta kannattaa tarkastella erikseen. Kuten seuraavasta käy ilmi, KM joutui kokemaan huomattavaa painostusta useiden FEG:n jäsenten taholta.

61) Syynä painostukseen oli, että ostoryhmä CEGRO:n jäsenet (joina oli kuusi FEG:n jäsentä: Brinkman & Germeraad, Conelgro, Elgro, Oscar Keip, Rolff ja Schiefelbusch) olivat huomanneet, että CEF:n tuotevalikoimassa oli KM:n tuotteita. KM:ltä pyydettiin selitystä kirjeellä 11 päivältä kesäkuuta 1990. KM vastasi kirjeellä 16 päivältä heinäkuuta 1990, että se ei toimittanut CEF:n Alankomaiden liikkeelle ja että CEF Nederland oli voinut saada KM:n tuotteita CEF:n Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Saksassa tai Ranskassa olevilta haaraliikkeiltä, jotka ovat KM:n tärkeitä asiakkaita(74). Tämä ei saanut CEGRO:ta vakuuttuneeksi, sillä 23 päivänä toukokuuta 1991 päivätyssä kirjeessä FEG:n jäsenelle Bernardille se ehdotti, että "taas kerran pitäisi lähettää yhteinen kirje KM:n johdolle"(75). TU:n laatima luonnos, joka lähetettiin tiedoksi muille FEG:n jäsenille, oli kirjeen liitteenä(76).

62) Tämä kirje tuo esiin kaksi seikkaa: KM oli ensimmäisiä suuria tavarantoimittajia, jotka olivat toimittaneet FEG:hen kuulumattomalle - mikä viittaa siihen, että suurin osa suurista tavarantoimittajista ilmeisesti kieltäytyi herrasmiessopimuksen mukaisesti toimittamasta FEG:hen kuulumattomille - ja siihen, että tavaran toimittaminen "hintoja polkevalle" CEF:lle voisi aiheuttaa paineita FEG:n jäsenten saamille voitoille, minkä katsottiin uhkaavan niiden yhteistä etua. Viimeinen kohta liittyy suoraan jäljempänä (johdanto-osan 71-87 kappaleessa) käsiteltäviin FEG:n hintasopimuksiin, joiden tarkoituksena on luoda vakaa hintataso, joka tuo FEG:n jäsenille "terveen" katteen. Näitä kahta seikkaa havainnollistavat seuraavat kirjeen katkelmat: "Olemme huolestuneita kuultuamme päätöksestänne ryhtyä liikesuhteisiin CEF:n kanssa Alankomaissa. Huolestuttavaa on se, että olette ensimmäisiä suuria sähköteknisen alan toimittajia, joka toimittaa FEG:n ulkopuoliselle. [...]

Tietääksemme CEF noudattaa Alankomaissa samaa markkinointikaavaa kuin Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Saksassa. Olennaisinta siinä on hyvin kilpailukykyisten hintojen ja/tai ehtojen tarjoaminen. [...]

Kun nyt ryhdytte suoraan suhteeseen CEF:n kanssa, tuotteistanne annetaan CEF:n tavanomaiset alennukset. Tästä seuraa väistämättä, että hintoihin ja siten myös katteisiin kohdistuu yhä suurempi paine."

63) Kirjeen lopussa pyydetään lopettamaan kaikki toimitukset CEF:lle. Tämän korostamiseksi uhataan rangaistustoimilla: [...] "Edellä esitetystä lienee käynyt ilmi, että katsomme kaikki liikesuhteet teidän ja CEF:n välillä uhaksi nykyisille Klöckner Moeller -tuotteiden tukkuliikkeille ja FEG-tukkukaupalle yleensä. Sen vuoksi kehotamme voimakkaasti teitä harkitsemaan päätöstänne uudelleen, mikä merkitsee, että ette toimita tavaraa varastostanne CEF:lle ettekä toimita tilauksia CEF:n lukuun. Jos katsotte, että teidän on ehdoista riippumatta jatkettava suhdettanne, yksittäiset Klöckner Moeller -tukkuliikkeet harkitsevat KM-paketin asemaa eri tuotevalikoimissa. Silloin on harkittava, missä määrin teidän valikoimanne enää otetaan liiketoiminnassa aktiivisesti huomioon."(77)

64) Osapuolet esittivät tästä kirjeluonnoksesta toisenlaisen tulkinnan. Niiden mukaan tämä oli KM-tukkuliikkeiden reaktio siihen, että CEF oli saanut KM:ltä tietyn alennuksen, johon se ei voimassa olleiden KM:n alennussääntöjen mukaan ollut oikeutettu(78). Osapuolet väittävät, että muut KM-tukkuliikkeet pitivät tätä syrjintänä, mikä selitti kirjeen laatimisen. Tämäkään perustelu ei ole hyväksyttävissä, koska tätä seikkaa ei lainkaan esitetty kirjeessä. Jos se olisi ollut kirjeen laatimisen todellinen syy, olisi ollut luonnollisempaa, että KM:ää olisi pyydetty soveltamaan alennussääntöjään oikein eikä pyydetty sitä lopettamaan tavarantoimitukset kokonaan. Luonnoksesta myös ilmenee, että FEG:n jäseniä ei lainkaan kiinnostanut, sovellettiinko alennussääntöjä oikein. Kirjeessä todetaan nimenomaan, että kaikki toimitukset CEF:lle riittäisivät "ehdoista riippumatta" syyksi siihen, että KM:n tuotteiden ostaminen lopetettaisiin.

65) Jonkin verran muutettu 24 päivänä toukokuuta 1991 päivätty versio kirjeestä paljastaa, että 26 tukkuliikkeen piti allekirjoittaa kirje. Kaikki nämä olivat FEG:n jäseniä(79). Ilmeisesti oikeudellisen neuvon johdosta päätettiin luopua kirjeen lähettämisestä, mutta sen sijaan FEG:n edustajat vierailivat KM:ssä 27 päivänä kesäkuuta 1991. Ryhmään kuuluivat seuraavien FEG:n jäsenten edustajat: TU, Bernard, Kasdorp ja Imagro (ostoryhmittymä, johon kuuluu kahdeksan FEG:n jäsentä, Bolderhey, Elauma, Electro Metaal, Ehrbecker, De Koning Elektrotechniek , Polimex, Vibo Electro ja Waagmeester). Tämän ryhmän koko ja koostumus - TU ja Bernard ovat selvästi FEG:n suurimmat jäsenet ja niillä oli vuonna 1991 Waagmeesterin kanssa edustus FEG:n hallituksessa (TU:n edustaja oli tuolloin FEG:n puheenjohtaja)(80) - sekä se, että kirjeluonnoksessa oli jo todettu FEG-tukkuliikkeiden yleensä pitävän toimittamista CEF:lle uhkaavana, vahvistavat päätelmää, että vierailua ei voida pitää yksinomaan kyseisten FEG:n jäsenten vierailuna, vaan ryhmä edusti koko FEG:tä.

66) CEF:n mukaan FEG:n edustajat esittivät tämän vierailun aikana vetoomuksen, johon liittyi uhkaus, että KM:n tuotteita ei enää ostettaisi, jos KM edelleen toimittaisi CEF:lle. Osapuolet ovat kiistäneet tämän vetoomuksen esittämisen, mutta eivät itse vierailua(81). Vierailu oli ilmeisen onnistunut, koska 2 päivänä syyskuuta 1993 Klöckner Moeller vastasi 27 päivänä huhtikuuta 1993 esitettyyn tietopyyntöön, että kaikki tukkuliikkeet, joille Klöckner Moeller toimittaa tavaraa, ovat FEG:n jäseniä(82).

3 FEG ja sen suurin jäsen TU keskeisinä toimijoina

67) FEG:llä on keskeinen asema kieltäytymisissä toimittamasta muille kuin jäsenille. Se yhdistää tiukan jäseneksiottopolitiikan yksinoikeusjärjestelyyn, jolla FEG:n ulkopuoliset eristetään hankintalähteistään, ja heikentää siten FEG:n ulkopuolisten yritysten asemaa ja pystyy pitämään oman määräävän asemansa tukkumarkkinoilla ja vahvistamaan sitä. Kollektiivisen yksinoikeusjärjestelyn perusteella FEG piti yllä välttämättömiä yhteyksiä NAVEG:hen ja varmisti, että näiden organisaatioiden kesken vaihdettiin järjestelmän toiminnan kannalta välttämättömiä tietoja. FEG:n pyrkimysten tarkoituksesta ei voi olla epäilystäkään. Se on kuvattu selvästi FEG:n 28 päivänä elokuuta 1985 pidetyn aluekokouksen pöytäkirjassa: "Kilpailijoiden auttaminen toiminnan alkuun on estettävä. Sen vuoksi on päätetty, että kukaan ei sellaiseen osallistu(83)."

68) Silmiinpistävää on myös, etteivät FEG:n jäsenet ilmeisesti pidä toisiaan kilpailijoina. Tätä vaikutelmaa vahvistaa vielä se, että kuten johdanto-osan 35 kappaleessa mainitaan, FEG:n jäsenten väliset tavarantoimitukset ovat sallittuja kun taas FEG:n ulkopuolisille tukkuliikkeille tapahtuvista toimituksista kehotetaan pidättymään(84).

69) FEG:n ohella on yksinoikeusjärjestelyssä keskeisessä asemassa TU, sen suurin ja tärkein jäsen, jonka asemaa kollektiivisessa yksinoikeusjärjestelyssä voidaan tarkastella erikseen. Tämä ei ole yllättävää, sillä FEG:n ja TU:n edut ovat jokseenkin yhteneväiset. Vuosina 1981-1995 TU oli jatkuvasti edustettuna FEG:n hallituksessa ja sen edustaja oli puheenjohtajana vuosina 1990-1991(85). Lisäksi TU:lla on aina ollut vahva edustus FEG:n tuotekomiteoissa(86). Koska TU on ollut mukana FEG:n hallituksessa ja useissa tuotekomiteoissa monien vuosien ajan, se on vaikuttanut merkittävästi FEG:n politiikkaan. Tässä yhteydessä voidaan viitata siihen, että FEG:n hallituksessa oleva TU:n edustaja on ollut mukana lukuisissa FEG:n ja NAVEG:n neuvotteluissa, joissa on käsitelty yksinoikeusjärjestelyn yksityiskohtia(87).

70) TU on myös itsenäisesti painostanut useita tavarantoimittajia yrittäen suostutella nämä pidättymään toimituksista muille kuin FEG:n jäsenille(88). Suuren markkinaosuutensa vuoksi se voi tehdä näin. Muita TU:n aktiivisuuteen viittaavia seikkoja ovat sen KM:lle laatima kirjeluonnos ja sen osallistuminen KM:ssä vierailleeseen FEG:n ryhmään.

G FEG:N JÄSENTEN VÄLISET HINTASOPIMUKSET

71) On selvää, että FEG ja sen jäsenet ovat pyrkineet eri keinoin vaikuttamaan FEG:n jäsenten hinnoittelupolitiikkaan. Tämä koskee erityisesti kahta FEG:n tekemää päätöstä, FEG:n jakamia hinnoitteluohjeita ja FEG:n jäsenten välillä käytyjä hinta- ja alennusneuvotteluja.

1 FEG:n sitovat päätökset

72) Perussääntöjensä 7 artiklan nojalla FEG teki 1980-luvulla joukon sitovia päätöksiä hinnoista, joita jäsenet veloittavat. Uudet FEG:n jäsenet velvoitettiin allekirjoittamaan kumpikin päätös FEG:hen liittyessään(89). Näiden päätösten rikkominen voi perussääntöjen 5 artiklan mukaan johtaa jäsenyyden peruuttamiseen tai jäsenen erottamiseen.

1.1 Sitova päätös määrähinnoista

73) Määrähinnoista 2 päivänä marraskuuta 1984 tehty sitova päätös velvoittaa FEG:n jäsenet siirtämään erikseen määrättyyn määrään asti asiakkailleen tavarantoimittajien toimeenpanemat hinnankorotukset, jotka toteutuvat tuotteiden tilaamisen jälkeen. Tätä varten on kehitetty järjestelmä, josta määrätään päätöksessä. Päätös kuuluu seuraavasti(90): "1. Hinnankorotuksen tullessa voimaan voidaan kaikki tilatut mutta vielä toimittamattomat tarvikkeet kolmen kuukauden kuluessa hinnanmuutoksesta toimittaa tilauspäivänä voimassa olleeseen hintaan.

2. Kun 1 kohdassa mainittu kolmen kuukauden aika on kulunut, tilattujen mutta toimittamattomien tarvikkeiden hinnanmuutokset siirretään seuraavan puolen vuoden kuluessa myyntihintoihin erikseen määrättävään enimmäismäärään asti kriisitilanteita lukuun ottamatta.

3. FEG määrää edellä 2 kohdassa tarkoitetun enimmäismäärän puolivuosittain UNETO:ta kuultuaan edellisten kahden vuoden hinnanmuutosten perusteella siten, että ne jaetaan erikseen kytkin- ja jakolaitteiden, valaistuksen, johtojen ja kaapeleiden, pienkytkimien ja muiden tarvikkeiden kesken.

4. Johdoille ja kaapeleille määrätään 1, 2 ja 3 artiklasta poiketen määrähinnat ainoastaan kolmeksi kuukaudeksi tavanomaisin korotus- ja alennusehdoin.

5. Jos asennusurakoitsijalla on riskijärjestelyn mukaisesti oikeus siirtää 2 kohdassa mainittua enimmäismäärää suuremmat hinnanmuutokset myyntihintoihin, tukkuliike voi myös siirtää omat hinnanmuutoksensa asennusurakoitsijalle sallittuun enimmäismäärään saakka."

74) Päätöksen järjestelyllä jaetaan pitkien rakennushankkeiden aikana mahdollisesti tulevien hinnankorotusten riski tukkuliikkeiden ja asennusurakoitsijoiden kesken(91).

75) Päätös on, kuten sen otsikostakin voi päätellä, sitova, ja sen rikkomisesta määrätään 10000 Alankomaiden guldenin (4531 euron) sakko. Yhdeksän voimassaolovuoden jälkeen päätös kumottiin jäsenten yleiskokouksessa 23 päivänä marraskuuta 1993(92).

1.2 Sitova päätös julkaisuista

76) Julkaisuista 2 päivänä elokuuta 1978 tekemässään sitovassa päätöksessä FEG kieltää jäseniään myymästä sähköteknisiä asennustuotteita erityisalennuksilla tai tarjoushinnoin. FEG vahvistaa päätöksessä myös yleisen kielteisen asenteensa hintakilpailua kohtaan. Päätös kuuluu seuraavasti: "FEG:n jäsenet katsovat,

että on hyvin tärkeää, että varastoa pitävä sähköteknisten asennustuotteiden tukkukauppa suorittaa oikein tehtävänsä yhteiskunnassa, muun muassa toimimalla markkinoilla oikein eli edistää asiakkaidensa etua,

ja julistavat,

- että on epäsuotavaa aiheuttaa, rohkaista ja/tai sallia jyrkkiä hinnanlaskuja, markkinoiden muutoksia, voittojen menetyksiä ja hallitsematonta sisäistä kilpailua,

- että erityisesti asennusurakoitsijoille tapahtuva sellaisten julkaisujen jakelu, joissa tarjotaan sähköteknisten asennustuotteiden valikoimaa asennusliikkeille erityisalennuksin tai tarjoushinnoin, on epäsuotavaa,

ja tekevät seuraavan päätöksen:

FEG:n perussääntöjen 16 artiklan mukaan

1. kyseisiä julkaisuja ei sallita;

2. sihteerin tehtäväksi annetaan tämän päätöksen noudattamisen valvonta;

3. kaikkia tietoja ja/tai yksityiskohtaisempia tulkintoja, joita hallitus lähettää tai sen nimissä lähetetään jäsenille kirjallisina, pidetään tämän päätöksen kiinteänä osana."

(93)

77) Päätöksen noudattamisen seuranta annetaan FEG:n sihteerin tehtäväksi. Päätöksen rikkomista seuraavat käytännössä myös FEG:n jäsenet itse. Ne ilmoittavat rikkomisista FEG:n sihteerille, joka sitten ottaa yhteyttä päätöstä rikkoneeseen jäseneen(94).

78) Tätä havainnollistaa se, miten Wolff reagoi 6 päivänä huhtikuuta 1990 FEG:n nuhteisiin, jotka koskivat erityisalennuksia ja joissa vaadittiin, että "sellaisia hintoja ei saa enää julkaista "(95). Julkaisuista tehty sitova päätös kumottiin lopulta 15 vuoden voimassaolon jälkeen FEG:n yleiskokouksessa 23 päivänä marraskuuta 1993.

2 FEG:n jäsenten välinen keskustelu hinnoista ja alennuksista

79) FEG:n jäsenet keskustelivat käytettävistä hinnoista ja alennuksista säännöllisesti. Tämä tapahtui usein FEG:n aluekokouksissa tai FEG:n tuotekomiteoiden kokouksissa.

80) FEG:n johto ja kaapeli -tuotekomitean jäsenillä tuskin oli epäilyksiä komitean tarkoituksesta. Komitean puheenjohtaja totesi 16 päivänä toukokuuta 1990 pidetyn kokouksen pöytäkirjassa: "Komitean tarkoituksena on pyrkiä pitämään markkinat rauhallisina ja säilyttämään hintataso. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on vaihdettava säännöllisesti ajatuksia muiden kanssa."(96)

81) FEG:n jäsenten yksimielisyys ei koskenut ainoastaan hintatasoa vaan myös FEG:n jäsenten asiakkailleen myöntämiä alennuksia. Osapuolet ilmoittavat, että tällainen yksimielisyys olisi itse asiassa mahdoton. Ne viittaavat FEG:n johto ja kaapeli -tuotekomitean 6 päivänä joulukuuta 1989 pidetyn kokouksen pöytäkirjaan, jossa puheenjohtaja huomauttaa markkinoiden olevan niin monimutkaiset, että hyviä alennussääntöjä ei voitaisi laatia(97). Pian tämän huomautuksen jälkeen samassa pöytäkirjassa kuitenkin todetaan(98): "Lyhyen keskustelun jälkeen päätettiin, että kaikki tuotekomitean jäsenet toisivat seuraavaan kokoukseen edellisen kuukauden aikana noudatetun hinnaston" [...]. "Hinnastossa on oltava asiakkaan todella maksamat hinnat. Näiden hintojen pohjalta tutkitaan, kannattaako alennussääntöjä laatia." Ilmeisesti kannatti, koska 14 päivänä helmikuuta 1990 pidetyn FEG:n aluekokouksen pöytäkirjassa todetaan, että "johto ja kaapeli -komitea laatii alennussääntöjä".(99) Osapuolten väite, ettei FEG:ssä tai sen jäsenten välillä ollut yksimielisyyttä eikä sopimusta alennusten käsittelystä, ei sen vuoksi ole vakuuttava(100).

82) FEG:n kokouksissa yritettiin vaikuttaa FEG:n jäsenten hintoihin ja alennuspolitiikkaan myös muilla keinoin. Puheenjohtaja kehottaa 14 päivänä helmikuuta 1990 pidetyn aluekokouksen pöytäkirjassa FEG:n jäseniä suurempaan pidättyväisyyteen myönnettäessä alennuksia muiden FEG:hen kuuluvien tukkuliikkeiden hyville asiakkaille. Samassa pöytäkirjassa viitataan edellisessä kokouksessa tehtyyn sopimukseen, jonka mukaan FEG-tukkuliikkeet ilmoittaisivat toisilleen, jos ne toteaisivat, että muut tukkuliikkeet myönsivät suurempia alennuksia kuin ne itse jostakin tietystä kaupasta(101).

83) Seuraavassa on esimerkki FEG:ssä käytännössä tehdystä alennussopimuksesta:

FEG:n hallituksen (jossa silloin oli seuraavien liikkeiden edustajat: Brinkman & Germeraad, Vibo, TU, Waagmeester, Heco-Frans Hamers, Bernard, Schuurman ja Alcoo) 30 päivänä marraskuuta 1993 pidetyn kokouksen pöytäkirjassa todetaan: "Jäsenille lähetettiin 13 päivänä lokakuuta kirje, joka koski tukkuliikkeiden VBO-kouluille myymiin tarvikkeisiin sovellettavia yhdenmukaisia ehtoja. Jäseniltä kysyttiin, olivatko ne valmiit antamaan 35 prosentin vakioalennuksen laitteista PLC-putkia lukuun ottamatta."(102)

84) Jos alennuksista tehtyjä sopimuksia ei noudatettu, FEG puuttui asiaan:

FEG:n 28 päivänä toukokuuta 1991 pidetyn aluekokouksen (johon osallistui edustajia seuraavista jäsenyrityksistä: Bernard, Claessen, Hategro, Helms, Kasdorp, De Koning, Polimex, Schiefelbusch, Schotman Electro, Schuurman, Slabbers, TU, Vibo Electro ja Wolff) pöytäkirjassa todetaan, että jotkut tukkuliikkeet myönsivät alennuksia loppukuluttajille. "Kokouksessa moitittiin ankarasti tällaista toimintaa. Sihteeri ottaa yhteyttä kyseisiin tukkuliikkeisiin."(103). Osapuolet väittävät, että FEG tahtoi toimia vain siksi, että kyseiset toimitukset tapahtuivat yksityishenkilöille(104). Edellä esitetyssä lainauksessa tätä ei kuitenkaan mainita. Keskustelua ei käyty toimituksista vaan nimenomaan alennuksista.

3 FEG:n jäsenilleen lähettämät hintasuositukset

85) FEG:n kokouksissa käytävien keskustelujen lisäksi vaikutettiin jäsenten perimiin hintoihin muillakin menetelmillä. Tiettyjen sähköteknisten asennustuotteiden, esimerkiksi liitosten, keskus- ja uppoasennuskoteloiden, hinnoittelun osalta FEG ja sen suurin jäsen TU toimivat johtajina. FEG lähettää säännöllisesti luetteloita TU:n laskemista näiden tuotteiden tuoreimmista brutto- ja nettohinnoista(105). PVC-putkista FEG lähettää jokaisen hinnannousun tai -laskun aikaan jäsenilleen hinnastot uusista bruttohinnoista. Näistä hinnastoista ilmenee myös, millaista korotus- tai alennusprosenttia FEG suosittaa jäsentensä nettohintoihin. Tässä voidaan viitata esimerkiksi FEG:n jäsenilleen 21 päivänä joulukuuta 1988 lähettämään kirjeeseen: "Valmistajat ilmoittivat teille äskettäin, että niiden on korotettava joustavien PVC-putkien, Hostalit-Z-putkien ja joustavien putkien hintaa tulevan vuoden tammikuun 1 päivästä alkaen. Suositamme, että tämän hinnankorotuksen yhteydessä tarkistatte hintojanne ja muutatte perimiänne nettohintoja. [...] Jos tarjotaan nettoehtoja (niin sanottuja 'kauppaan liittyviä vahvistettuja hintoja'), suositamme niiden korottamista seuraavilla määrillä [...](106)."

86) Tässä yhteydessä bruttohintojen katsotaan merkitsevän lopulliselta kuluttajalta perittävää suositushintaa, jonka valmistaja katsoo asennusliikkeen voivan periä asiakkaaltaan (loppukäyttäjältä)(107). Tätä hintaa käytetään valmistajan ja tukkuliikkeen välisissä neuvotteluissa tukkuostohinnan laskemiseksi. Tukkuostohinta saadaan alentamalla bruttohintaa tietyllä prosentilla. Bruttohintaa käytetään myös sen määräämiseen, minkä hinnan tukkuliikkeet perivät asiakkailtaan (asennusliikkeiltä). Tukkumyyntihinta saadaan myös alentamalla bruttohintaa tietyllä prosentilla, vaikka prosentti onkin pienempi kuin tukkuostohinnan kohdalla. Asennusliikekin käyttää bruttohintaa määrätäkseen hinnan, jonka se perii asiakkaaltaan. Todellinen (netto)myyntihinta määrätään sen vuoksi toimitusketjun jokaisessa vaiheessa alentamalla bruttohintaa kyseisellä tasolla noudatettavalla prosentuaalisella alennuksella.

87) Vaikka osapuolet väittävät, että nämä hinnat ovat vain suosituksia, on todettava, että kyseisessä kirjeenvaihdossa ei ole mitään viittausta siihen, että ne olisivat suosituksia(108). Ainakin yhdestä tapauksesta ilmenee, ettei suositushintojen käyttö ole täysin vapaaehtoista. Pian sen jälkeen kun edellinen 21 päivänä joulukuuta 1988 päivätty kirje oli lähetetty, oli FEG:n 2 päivänä maaliskuuta 1989 pidetyn aluekokouksen pöytäkirjassa seuraava toteamus(109): "Muoviputkien hinnankorotukset (joulukuussa 1988) ovat aiheuttaneet markkinoilla rauhattomuutta. Kokous totesi, että jos kaikki noudattavat suositushintoja, voitot paranevat."

4 Yhtäläiset hinnastot

88) FEG:n suuret jäsenet, kuten TU, Bernard ja Wolff, tekevät asiakkailleen hinnastoja tavarantoimittajilta saamiensa tietojen pohjalta. Näissä hinnastoissa ilmoitetaan niiden bruttohinnat ja vakioalennukset. CEF:n mukaan pienemmät tukkuliikkeet, joilla ei ole varaa painattaa omaa hinnastoa, käyttävät myös usein näitä luetteloita(110). TU:n, Bernardin ja Wolffin hinnastojen vertailu osoittaa, että ne ovat hyvin samanlaisia. Sekä ilmoitetut bruttohinnat että alennukset ovat samat hyvin monien tuotteiden kohdalla. Luettelot myös julkaistaan samassa kuussa ja hintoja muutetaan käytännöllisesti katsoen samaan aikaan(111).

89) TU myöntää, että FEG:n jäsenet Wolff, Bernard ja TU julkaisevat samanlaiset hinnastot lähes samaan aikaan(112). Osapuolten mukaan tämä ei ole yllättävää, koska hinnastoissa ei ole nettohintoja vaan bruttohinnat. Ne on tarkoitettu vain viitehinnoiksi ja ne ovat tavarantoimittajien määräämiä(113).

90) Tämä ei kuitenkaan ole täysin vakuuttavaa, koska eivät vain hinnastojen bruttohinnat ole samat, vaan myös alennukset ovat samansuuruisia. TU ei kiistä tätä. Se väittää kuitenkin, että hinnastoissa ilmoitetut vakioalennukset ovat ainoastaan tukena siltä varalta, että tukkuliikkeen ja sen asiakkaan välillä ei ole mitään yksittäistä alennussopimusta(114). Tämä koskee TU:n ilmoituksen mukaan erityisesti liikesuhteen alkua tai tapausta, jossa ostot ovat niin pieniä, ettei ole tarkoituksenmukaista sopia erityisehdoista, koska se vain lisäisi liiketoimen kustannuksia(115). Muissa tapauksissa sovelletaan erilaisia alennuksia, jotka sovitaan TU:n ja sen yksittäisten asiakkaiden kesken. Sovellettavaa alennusta määrättäessä otetaan huomioon muun muassa ostomäärä kertaa kohden ja koko vuoden aikana ostettu kokonaismäärä.

5 Tietoisuus

91) FEG ja jotkut sen jäsenet näyttävät joka tapauksessa olevan täysin tietoisia siitä, että hintasopimuksilla rikotaan kilpailulakia. Esimerkiksi 30 päivänä elokuuta 1993 päivätyssä tiedotteessa "Laki taloudellisesta kilpailusta", jonka FEG:n sihteeri lähetti FEG:n hallituksen jäsenille (joita tuolloin olivat seuraavien tukkuliikkeiden edustajat: TU, Bernard, Brinkman & Germeraad, Vibo, Waagmeester, Heco-Frans Hamers, Schuurman ja Alcoo), kuvaillaan Alankomaiden uutta, EY:n perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklaan (nykyisin 81 ja 82 artikla) perustuvaa kartellisäännöstöä ja todetaan sitten: "FEG:n osalta tämä minun mielestäni joka tapauksessa merkitsee, että hintasuositusten määrääminen liitoksille, kytkimille ja uppoasennuskoteloille on kielletty, samoin kuin mahdollisesti sitova päätös kiinteistä hinnoista, sitova päätös julkaisuista ja järjestelyistä kustannusten leikkaamiseksi."(116)

6 FEG:n ja sen suurimman jäsenen TU:n rooli

92) Edellä esitetystä ilmenee, että FEG:n asema on hintasopimuksissa keskeinen. Kiinteistä hinnoista tehdyn sitovan päätöksen ja julkaisuista tehdyn sitovan päätöksen perusteella ja julkaisemalla hintaohjeita se on pyrkinyt estämään vapaan hinnanmuodostuksen. Lisäksi FEG on mahdollistanut jäsentensä välisten hinta- ja alennussopimusten tekemisen tarjoamalla sopimiselle neuvottelupaikan.

93) FEG:n rinnalla on TU:lla, sen suurimmalla ja tärkeimmällä jäsenellä, ollut keskeinen rooli hinnoista sovittaessa. TU oli FEG:n hallituksessa monta vuotta ja tiesi sen vuoksi edellä mainitusta FEG:n politiikasta tai osallistui siihen aktiivisesti. Se toimitti myös FEG:lle hintatietoja, joiden perusteella FEG pystyi tiedottamaan jäsenilleen brutto- ja nettohinnoista. Tämä merkitsi käytännössä sitä, että TU muunsi koko alan tarpeisiin valmistajien toimittamat netto-ohjehinnat yhdenmukaisiksi bruttohinnoiksi ja toimitti sitten nämä hinnat FEG:lle(117). TU oli kyseiseen aikaan ainoa, jonka tietokonekapasiteetti riitti näiden laskelmien tekoon.

II OIKEUDELLINEN ARVIOINTI

A PERUSTAMISSOPIMUKSEN 81 ARTIKLAN 1 KOHTA

1 Yritysten väliset sopimukset ja/tai yritysten yhteenliittymien päätökset

94) FEG on Alankomaiden lain mukainen yhdistys. Sen jäseniä ovat yritykset, jotka toimivat sähköteknisten asennustuotteiden tukkukaupassa (katso yhdistyksen perussäännön 3 artikla). Näin ollen FEG on 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu yritysten yhteenliittymä ja sen jäsenet ovat samassa artiklassa tarkoitettuja yrityksiä.

95) FEG:n perussääntö, joka on FEG:n toiminnan perussäännöstö ja jossa määrätään FEG:n ja sen jäsenten oikeudellisista suhteista, on perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu sopimus. FEG:n taloussääntö sekä FEG:n sitovat päätökset, jotka on tehty perussäännön 16 artiklan ja 7 artiklan mukaisesti, ovat yritysten muodostaman yhteenliittymän päätöksiä 81 artiklan 1 kohdan mukaisessa merkityksessä.

96) FEG:n perussäännön 15 artiklan a kohdan mukaan jäsenten on noudatettava perussäännön ja taloussäännön määräyksiä sekä hallituksen ja yleiskokousten tekemiä päätöksiä. Näiden sääntöjen vastainen toiminta voi johtaa muun muassa sakkoihin tai yhdistyksestä erottamiseen (perussäännön 5 artikla).

97) Myös NAVEG on Alankomaiden lain mukainen yhdistys. Sen jäsenet ovat yrityksiä, jotka toimivat sähköteknisten asennustuotteiden alalla agentteina, maahantuojina tai yksinoikeusjakelijoina (katso perussäännön 5 artiklan 1 kohta)(118). Näin ollen NAVEG on perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu yritysten yhteenliittymä ja sen jäsenet ovat samassa artiklassa tarkoitettuja yrityksiä.

98) NAVEG:n perussääntö, joka on sen toiminnan perussäännöstö ja jossa määrätään NAVEG:n ja sen jäsenten oikeudellisista suhteista, on perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu sopimus. NAVEG:n päätökset ja säännökset, jotka on hyväksytty sen perussäännön 14 artiklan 4 tai 5 kohdan tai 24 artiklan mukaisesti, ovat yritysten yhteenliittymän sopimuksia ja/tai päätöksiä 81 artiklan 1 kohdan mukaisessa merkityksessä.

99) NAVEG:n perussäännön 7 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenten on vaalittava yhdistyksen etua ja noudatettava sen perussääntöä, päätöksiä ja säännöksiä. Näiden sääntöjen rikkominen voi johtaa muun muassa yhdistyksestä erottamiseen (perussäännön 6 artiklan 1 kohdan d alakohta).

100) Ohjeet, joita NAVEG antaa jäsenilleen ja jotka koskevat pidättymistä tavaran toimittamisesta FEG:n ulkopuolisille, ovat myös perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja päätöksiä(119). Vaikka NAVEG:n jäsenet voivat periaatteessa poiketa näistä ohjeista, johdanto-osan 48, 49 ja 50 kappaleessa esitetyt seikat viittaavat siihen, että käytännössä näin tapahtuu harvoin. Tämän selittää osittain NAVEG:n ja sen jäsenten toisiinsa kohdistama valvonta. Lisäksi NAVEG:n jäsenten kaupallisen edun mukaista on noudattaa saamiaan ohjeita, koska suurin osa niiden liikevaihdosta on peräisin FEG:n jäseniltä. Poikkeamista ehkäisee myös tieto siitä, että FEG:n jäsenten on suhteellisen helppo saada se selville, jolloin NAVEG:n jäsenet voivat joutua rangaistustoimien kohteeksi.

101) Kollektiivinen yksinoikeusjärjestely muodostuu kahdesta osasta. FEG:n ja NAVEG:n välistä herrasmiessopimusta, jonka mukaan ne eivät toimita muille kuin FEG:n jäsenille, on pidettävä perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna sopimuksena. Sähköteknisten asennustuotteiden yksittäisten toimittajien ja FEG:n ja sen yksittäisten jäsenten väliset sopimukset siitä, että FEG:n ulkopuolisille ei toimiteta, ovat 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja menettelytapoja.

102) FEG:n ja sen jäsenten ja toisaalta yksittäisten jäsenten välisiä keskusteluja hinnoista ja alennuksista ja FEG:n jäsenilleen lähettämiä hintasuosituksia on pidettävä perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina yhdenmukaistettuina menettelytapoina.

2 Kilpailun rajoittaminen

2.1 Kollektiivinen yksinoikeusjärjestely

103) Johdanto-osan 44-52 kappaleessa kuvattujen seikkojen perusteella voidaan todeta, että 28 päivästä huhtikuuta 1986 aina 25 päivään helmikuuta 1994 sähköteknisten asennustuotteiden Alankomaiden markkinoilla oli olemassa kollektiivinen yksinoikeusjärjestely, joka perustui herrasmiessopimukseen. Tämän järjestelyn osana NAVEG sitoutui FEG:hen nähden siihen, että se neuvoisi jäseniään toimittamaan tuotteita vain FEG:hen kuuluville tukkuliikkeille. Tämä kollektiivinen yksinoikeusjärjestely ei ollut molemminpuolinen: FEG:n jäsenillä ei ollut velvoitetta ostaa vain NAVEG:n jäseniltä.

104) FEG ja sen jäsenet, erityisesti TU, pyrkivät laajentamaan kollektiivisen yksinoikeusjärjestelyn soveltamisalaa. Tästä syystä painostettiin ainakin 29 päivästä elokuuta 1989 2 päivään syyskuuta 1993 yksittäisiä tavarantoimittajia, joilla ei ollut agentin, maahantuojan tai yksinoikeusedustajan kautta edustusta NAVEG:ssa, luopumaan toimituksista FEG:n ulkopuolisille. Johdanto-osan 53-66 kappaleessa esitetystä ilmenee, että FEG ja sen jäsenet onnistuivat tässä pyrkimyksessä, koska huomattava osa tavarantoimittajista toimi kollektiivisen yksinoikeusjärjestelyn mukaisesti.

105) Kollektiivisen yksinoikeusjärjestelyn, kuten esitetään johdanto-osan 103-104 kappaleessa, tarkoituksena tai vaikutuksena on perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kilpailun rajoittaminen yhteismarkkinoilla(120). Tämä järjestely rajoittaa tavarantoimittajien vapautta päättää itsenäisesti mille tukkuliikkeille ne tahtovat toimittaa. Tämä aiheuttaa haittaa sekä tavarantoimittajille että FEG:n ulkopuolisille tukkuliikkeille.

106) FEG:n ulkopuoliset tukkuliikkeet voivat ostaa vain harvoilta tavarantoimittajilta tai toimittajien edustajilta. NAVEG:n jäsenten osuus tukkukaupan tavarantoimitusmarkkinoista on arvioitu noin 20 prosentiksi. On vaikea arvioida niiden yksittäisten tavarantoimittajien yhteistä markkinaosuutta, jotka myös osallistuvat kollektiiviseen yksinoikeusjärjestelyyn, mutta kuten liitteessä olevasta taulukosta ilmenee, melkein kaikki ne toimittajat, joita FEG ja sen jäsenet, erityisesti TU, painostivat pidättymään toimituksista FEG:n ulkopuolisille, olivat oman tuoteryhmänsä suurimpia tavarantoimittajia (katso Draka Polvaa, Hageria, Holecia, KM:ää ja ABB:tä koskevat tiedot johdanto-osan 53-66 kappaleessa). Kirje, jonka TU luonnosteli lähetettäväksi KM:lle, on myös paljastava: siinä todetaan, että KM on ensimmäisiä suuria sähköteknisten asennustuotteiden toimittajia, jotka toimittavat tavaraa FEG:hen kuulumattomille(121). Tästä voidaan päätellä, että huomattavan monet tavarantoimittajat ovat mukana kollektiivisessa yksinoikeusjärjestelyssä.

107) Toimituksista kieltäytyminen tekee FEG:n ulkopuolisille tukkuliikkeille hyvin vaikeaksi sellaisen tuotevalikoiman kokoamisen, joka on riittävän lavea ja kattaa jokaisen sähköteknisten asennustuotteiden tukkuliikkeen kannalta keskeiset tuotteet eli tuotteet, joita tarvitaan sähköjärjestelmän rakentamiseen(122). Koska useimpien sähköteknisten asennustuotteiden tuoteryhmien markkinoilla on muutama määräävässä asemassa oleva valmistaja, on selvää, että jos joku niistä kieltäytyy toimittamasta, FEG:hen kuulumattomat tukkuliikkeet ovat heti vaikeuksissa varastonsa kanssa.

108) FEG:n tiukka jäseneksiottopolitiikka vaikeuttaa entisestään uusien tulokkaiden pääsyä markkinoille. Vaikka FEG on sitä mieltä, että jäseneksiottoperusteet ovat objektiiviset ja että sen noudattama peruste liikevaihdosta, 5 miljoonaa Alankomaiden guldenia (2,26 miljoonaa euroa) on Alankomaiden markkinoilla erittäin alhainen(123), on todettavissa, että monet FEG:n jäsenet eivät itsekään tuohon aikaan täyttäneet vaatimusta liikevaihdosta(124). FEG:n mukaan vaatimus liikevaihdosta varmistaa, että yritys on "osoittanut asemansa" Alankomaiden markkinoilla. Mutta nimenomaan kollektiivisen yksinoikeusjärjestelyn vuoksi uusien tulokkaiden on äärimmäisen vaikeaa "osoittaa asemansa" markkinoilla ja saada sellainen liikevaihto, jolla ne pääsevät FEG:n jäseniksi. Lisäksi yritykset, jotka jo ovat hankkineet mainetta sähköteknisten asennustuotteiden tukkuliikkeinä toisessa jäsenvaltiossa, ovat jo itse asiassa osoittaneet toimintakykynsä. 23 päivään kesäkuuta 1994 otettiin huomioon vain Alankomaista saatu liikevaihto, mikä vaikeutti sellaisten jo olemassa olevien ulkomaisten tukkuliikkeiden tuloa markkinoille, jotka halusivat laajentaa toimintaansa Alankomaihin.

109) Vaatimus liikevaihdosta ei ollut ainoa peruste, jota FEG noudatti hylätessään jäsenyyshakemuksia. Käytännössä myös "yhdistyksen etu" mainitaan hylkäämisen perusteena(125). Vaikka säännöissä sanotaan, että vain "objektiivisten, kohtuullisten ja syrjimättömien perusteiden" käyttö on mahdollista, tämä vaatimus antaa FEG:n hallitukselle, jonka perussäännön 3 artiklan 3 kohdan mukaan on päätettävä yksimielisesti uusien jäsenten ottamisesta, niin suuren harkintavallan, että ei ole mahdollista tarkastaa, ettei jäseneksi pääsyä ole evätty muilla kuin objektiivisilla perusteilla(126). Käytännössä jäsenyyshakemukset esitellään FEG:n jäsenille, jotka voivat estää sellaisten kilpailijoiden jäsenyyden, joita ne eivät halua jäseniksi(127). Tämä vahvistaa kollektiivisen yksinoikeusjärjestelyn vaikutuksia.

110) Kun otetaan huomioon koko sähköteknisten asennustuotteiden tukkukaupan liikevaihto Alankomaissa (0,68-0,91 miljardia euroa vuosina 1992-1994), FEG:n ja sen jäsenten markkinaosuus (96 prosenttia) ja kollektiiviseen yksinoikeusjärjestelyyn osallistuvien tavarantoimittajien, agenttien ja yksinoikeusmyyjien arvioitu markkinaosuus (yli 20 prosenttia), nämä kilpailun rajoitukset ovat huomattavia.

2.2 Horisontaaliset hintasopimukset

111) Kollektiiviseen yksinoikeusjärjestelyyn liittyvät FEG:n jäsenten sekä FEG:n ja sen jäsenten yhdenmukaistetut menettelytavat sekä kaksi FEG:n päätöstä, jotka vaikuttavat FEG:n jäsenten perimiin hintoihin ja niiden antamiin alennuksiin. Päätösten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen tarkoituksena on luoda keinotekoisesti vakaa hintataso, jolla turvataan ennen kaikkea se, että FEG:n jäsenten katteisiin ei kohdistu paineita. FEG:n ja sen jäsenten aikomukset ovat selvät ja käyvät ilmi useista asiakirjoista, joissa tämä tavoite ilmaistaan:

- FEG:n perussääntö: säännöstössä todetaan, että FEG:n tavoitteena on suojata varastoa pitävien sähköteknisten asennustuotteiden tukkuliikkeiden yhteisiä etuja muun muassa edistämällä "hallittuja markkinasuhteita sanan laajimmassa merkityksessä"(128).

- FEG:n tuotekomiteoilleen laatimat ohjeet, joissa todetaan: "Tarkan kuvan saamiseksi siitä, mitä markkinoilla tapahtuu, on ratkaisevan tärkeää tuntea liikevaihdot ja katteet. Näitä tietämättä ei markkinoihin voi vaikuttaa mitenkään"(129).

- FEG:n johto & kaapeli -tuotekomitean 16 päivänä toukokuuta 1990 pidetyn kokouksen pöytäkirja: "Tuotekomitean tarkoituksena on pyrkiä pitämään markkinat rauhallisina ja säilyttämään hintataso"(130).

- Julkaisuista tehty FEG:n sitova päätös. Päätöksen perusteluissa sanotaan: "On epäsuotavaa luoda, rohkaista ja/tai sallia jyrkkiä hinnanlaskuja, markkinoiden muutoksia, voittojen menetyksiä ja hallitsematonta sisäistä kilpailua"(131).

- TU:n luonnostelema kirje, joka oli tarkoitus lähettää Klöckner Moellerille 26 FEG:n jäsenen allekirjoittamana: "Kun nyt ryhdytte suoraan suhteeseen CEF:n kanssa, tuotteistanne annetaan CEF:n tavanomaiset alennukset. Tästä seuraa väistämättä, että hintoihin ja siten myös katteisiin kohdistuu yhä suurempi paine"(132).

112) FEG ja sen jäsenet pyrkivät saavuttamaan johdanto-osan 111 kappaleessa esitetyt tavoitteet samanaikaisesti usein menetelmin, joista jokaisella pyrittiin vaikuttamaan FEG:n jäsenten hintastrategiaan ja rajoittamaan niiden välistä hintakilpailua. Menetelminä olivat hinnoista ja julkaisuista tehdyt sitovat päätökset, FEG:n jäsenten väliset keskustelut hinnoista ja alennuksista sekä FEG:n jäsenilleen lähettämät hinnastot.

113) Hinnoista tehdyn 2 päivästä marraskuuta 1984 23 päivään marraskuuta 1993 voimassa olleen sitovan päätöksen mukaan FEG:n jäsenet eivät saaneet päättää itsenäisesti, missä määrin ne siirsivät tavaran tilaamisen jälkeen tapahtuneet tavarantoimittajien hinnankorotukset asiakkaidensa maksettavaksi. FEG määräsi ne lisät, joilla hintaa oli näissä tapauksissa korotettava sekä ajankohdan, jona korotukset oli tehtävä. Päätöksen noudattamatta jättäminen voi johtaa yhdistyksestä erottamiseen ja sakkojen määräämiseen. Tämä on yritysten yhteenliittymän hinnoista tekemä päätös. Sellaiset päätökset rajoittavat kilpailua EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan merkityksessä(133). Osapuolet vetoavat siihen, että päätöksellä oli tarkoitus estää se, että tavarantoimittajien hinnankorotukset, jotka tapahtuivat sen jälkeen kun asennusliike oli tilannut tavarat tukusta, jäisivät kokonaan tukkuliikkeen maksettaviksi(134). On epäselvää, miksi tämä edellytti sellaisen päätöksen tekemistä, jolla kaikki FEG:n jäsenet velvoitettiin toimimaan jokseenkin samalla tavalla. Päätöksellä joka tapauksessa riistettiin yksittäiseltä FEG:n jäseneltä mahdollisuus jättää jokin hinnankorotus perimättä asiakkaaltaan, mikä olisi tarjonnut tukkuliikkeelle kilpailuedun kilpailijoihinsa nähden.

114) Julkaisuista tehdyllä sitovalla päätöksellä, joka oli voimassa 2 päivästä elokuuta 1978 23 päivään marraskuuta 1993, FEG kielsi jäseniään käyttämästä erityisalennuksia tai tarjoushintoja mainonnassa ja vastaavissa julkaisuissa. Tämän päätöksen jättäminen noudattamatta voi johtaa erottamiseen. Tämäkin on hintoja koskeva yritysten yhteenliittymän päätös. Päätös rajoittaa kilpailua EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla(135). Sillä riistetään FEG:n jäseniltä mahdollisuus houkutella kilpailijoiltaan asiakkaita tarjoamalla edullisempia hintoja. Yleisesti ottaen päätös on osa FEG:n politiikkaa, jolla pyritään vähentämään vaaraa, että FEG:n jäsenet joutuisivat hintasotaan keskenään, mikä loisi paineita hintatasoa ja tukkukaupan katteita kohtaan. Kuten johdanto-osan 77 ja 78 kappaleesta ilmenee, tätä sopimusta todella noudatettiin käytännössä.

115) Kuten johdanto-osan 79-84 kappaleessa selitetään, FEG:n jäsenet keskustelivat säännöllisesti hinnoista ja alennuksista säännönmukaisissa FEG:n kokouksissa, FEG:n tuotekomiteoiden kokouksissa ja FEG:n aluekokouksissa. Näitä keskusteluja käytiin ainakin 6 päivästä joulukuuta 1989 30 päivään marraskuuta 1993. Kokoukset tarjosivat foorumin, jolla FEG:n jäsenet voivat keskustella monenlaisista hintoihin ja alennuksiin liittyvistä aiheista. Keskustelun aiheina olivat muun muassa alennusprosentit (katso johdanto-osan 83 kappale), FEG:n suositusten noudattaminen (johdanto-osan 87 kappale), valitukset jäsenistä, jotka eivät noudattaneet eräitä hinta- ja alennussopimuksia (johdanto-osan 82 kappale) ja se, miten otettaisiin käyttöön yhdenmukaiset säännöt sallituista alennuksista (johdanto-osan 81 kappale). Näiden keskustelujen seurauksena FEG:n jäsenille oli joka tapauksessa selvää, että niiden piti välttää kiihkeää keskinäistä hintakilpailua, joka vaikuttaisi kielteisesti hintatasoon ja tukkuliikkeiden katteisiin. Siten keskusteluilla edistettiin vaikuttamista sähköteknisten asennustuotteiden hinnoitteluun Alankomaiden tukkumarkkinoilla ja rajoitettiin kilpailua perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan mukaisessa merkityksessä(136).

116) FEG lähetti jäsenilleen ainakin johdanto-osan 85 kappaleessa mainituista tuotteista hinnastoja, joissa oli netto- ja bruttohinnat, ajalla 21. joulukuuta 1988 - 24. huhtikuuta 1994. Osapuolten mukaan nämä hinnat olivat vain suosituksia. Kuten johdanto-osan 87 kappaleessa esitetään, FEG:n jäseniä painostetaan kokouksissa noudattamaan näitä ohjeita, mikä saattaa niiden vapaaehtoisuuden epäilyksen alaiseksi. Hinnastojen lähettämisellä FEG pyrki varmistamaan, että FEG:n jäsenet käsittelisivät tavarantoimittajiensa hinnankorotuksia tai -alennuksia yhdenmukaisesti. Tämä vähensi vaaraa, että FEG:n yksittäiset jäsenet käyttäisivät hinnankorotuksia ja -alennuksia saadakseen kilpailuetua toisiin FEG:n jäseniin nähden siten, että ne eivät siirtäisi hintojen muutoksia asiakkailleen tai siirtäisivät niistä vain osan. Tällainen menettely olisi häirinnyt rauhaa, jota FEG halusi markkinoilla vaalia, ja olisi synnyttänyt hintakilpailua FEG:n jäsenten välille.

117) Mainittujen käytäntöjen noudattaminen yhdessä vaikutti siihen, että käytännössä FEG:n jäsenten välinen hintakilpailu oli vähäistä. Yhden esimerkin tästä muodostavat suurten FEG:hen kuuluvien tukkuliikkeiden julkaisemat hinnastot, jotka ovat hyvin pitkälti samankaltaisia. Monessa tapauksessa sekä FEG:n jäsenten TU:n, Bernardin ja Wolffin hinnastoissa esitetyt bruttohinnat että niissä olevat alennukset olivat samoja. Hinnastot julkaistiin samassa kuussa, ja hintojen muutokset toteutettiin jokseenkin samanaikaisesti. Osapuolet katsovat, että näiden hinnastojen yhtäläisyyksiä ei tule pitää kovin merkityksellisinä, koska joissakin tapauksissa todella myönnetyt alennukset eivät olleet hinnastoissa esitettyjä vakioalennuksia. Osapuolet ovat myöntäneet, että tämä ei koske kaikkia liiketoimia. Käytännössä voitiin antaa suurempia alennuksia esimerkiksi asiakkaan ostaessa suuria määriä tai silloin kun asiakassuhde oli hyvin pitkä. Näin ollen on erotettava toisistaan kaksi tilannetta. Joissakin tapauksissa hinnastoissa esitettyjä bruttohintoja ja vakioalennuksia noudatettiin sellaisinaan, ja silloin hinnastojen yhdenmukaisuus on osoitus hinnaston julkaisseiden tukkuliikkeiden välisen hintakilpailun puuttumisesta. Toisissa tapauksissa vakioalennuksista poikettiin ja vakioalennus olikin vähimmäisalennus. Hinnastot julkaisseiden tukkuliikkeiden välillä ei kuitenkaan missään tapauksessa ollut vähimmäisalennuksia koskevaa hintakilpailua(137).

118) Käytännössä pienet tukkuliikkeet, joilla ei ole voimavaroja oman hinnaston julkaisemiseen, käyttävät TU:n, Bernardin ja Wolffin hinnastoja omien hintojensa määräämisessä, joten tässä kilpailun puuttumisesta tehdyt havainnot eivät koske ainoastaan kolmea suurta tukkuliikettä vaan niillä on laajempaakin merkitystä.

119) FEG:n jäsenten välisen hintakilpailun puuttuminen ilmenee myös Alankomaiden tukkumarkkinoiden hintatasosta. On paljon todisteita siitä, että sähköteknisten asennustuotteiden hintataso on Alankomaissa korkeampi kuin muissa jäsenvaltioissa. TU:n vuonna 1994 tehdyssä raportissa "Markkinatutkimus sähköteknisistä asennustuotteista" todetaan, että rinnakkaistuonti erityisesti Belgiasta ja Saksasta näyttää olevan kasvussa(138). Kommentoidessaan suorittamaansa hintavertailua FEG:n valaistus-tuotekomitea sanoo: "Alankomaiden hinnat eivät varmasti ole Euroopan alhaisimmat"(139). Toisen esimerkin tarjoaa Hokamo Import B.V:n julkaisema esite, jossa yhdistetään hintataso siihen tosiseikkaan, että Alankomaiden markkinat tunnetusti ovat "suojatut markkinat". "Hokamo Import B.V. on sähkökaapeleiden hinnoittelun uranuurtaja Alankomaissa. Toimitamme tuttuja Ymvk- ja Ymvk-as-kaapeleita ja tuomme markkinoille Nyy-ja Nycwy-kaapelit. Nämä ovat saksalaisia laatukaapeleita, jotka ovat jopa 40 prosenttia halvempia. Ja tämä tapahtuu suljetuilla markkinoilla [...] Euroopan laajuisesti tämä merkitsee, että alankomaalainen asennusliike voi menestyä entistä paremmin hinta- ja laatukilpailussa."(140)

120) Johdanto-osan 113-116 kappaleessa kuvatut käytännöt antavat FEG:lle ja sen jäsenille johdanto-osan 111 kappaleessa kuvattujen FEG:n pyrkimysten mukaisesti mahdollisuuden yhdenmukaistaa jäsentensä hinnoittelua ja vakauttaa tai korottaa tuotteidensa markkinahintoja. Täten sähköteknisten asennustuotteiden hinnat pidetään Alankomaiden tukkumarkkinoilla keinotekoisella tasolla. Komission omaksuman käytännön ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti hintoja tai alennuksia koskevat yhdenmukaistetut käytännöt rajoittavat kilpailua EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan mukaisessa merkityksessä(141).

121) Ottaen huomioon sähköteknisten asennustuotteiden alan kokonaisliikevaihdon Alankomaissa (0,68-0,91 miljardia euroa vuosina 1992-1994) sekä FEG:n ja sen jäsenten markkinaosuuden (96 prosenttia), nämä kilpailun rajoitukset ovat huomattavia.

2.3 Kollektiivisen yksinoikeusmyyntijärjestelyn ja horisontaalisten hintasopimusten suhde

122) Kollektiivinen yksinoikeusjärjestely ja FEG:n sisäiset hintasopimukset liittyvät välittömästi yhteen. Kuten johdanto-osan 111 kappaleessa selitetään, hintasopimuksilla pyritään säilyttämään keinotekoisen vakaa hintataso, jolla tukkukauppa saa "terveen katteen". Tässä voidaan onnistua vain, jos tukkuliikkeet noudattavat jonkinlaista hintakuria. Sen vuoksi FEG on eri tavoin painostanut jäseniään välttämään kiihkeää hintakilpailua. Tämä merkitsee, että hintakilpailua oli pelättävissä vain FEG:n ulkopuolisten tukkuliikkeiden taholta. Kollektiivinen yksinoikeusjärjestely esti toimitukset näille mahdollisille "hinnanlaskijoille" ja vähensi siten vaaraa, että keinotekoiseen hintatasoon kohdistuisi paineita. Tällä tavalla kollektiivinen yksinoikeusjärjestely edisti hintasopimusten tukemista.

3 Vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan

123) Kuten johdanto-osan 19 kappaleessa selitettiin, suuri osa (30-52 prosenttia) Alankomaiden markkinoilla myytävistä sähköteknisistä asennustuotteista tuodaan muista jäsenvaltioista, etupäässä Belgiasta ja Saksasta. Yksin NAVEG:n jäsenet edustavat Alankomaiden markkinoilla yli 400 pääosin ulkomaista valmistajaa. Näin ollen on selvä, että sähkötekniset asennustuotteet soveltuvat luonteeltaan kansainväliseen kaupankäyntiin varsinkin kun tuotteet on harmonisoitu Euroopan laajuisesti (katso johdanto-osan 18 kappale).

3.1 Kollektiivinen yksinoikeusjärjestely

124) Kollektiivinen yksinoikeusjärjestely rajoittaa sähköteknisten asennustuotteiden ulkomaisten tukkuliikkeiden, kuten CEF:n, pääsyä Alankomaiden tukkumarkkinoille. Se rajoittaa myös muissa jäsenvaltioissa toimivien valmistajien mahdollisuuksia. Kun otetaan huomioon FEG:n jäsenten yhteinen markkinaosuus, kollektiivinen yksinoikeusjärjestely merkitsee, että FEG:n ulkopuolisten on vaikea myydä tuotteitaan Alankomaiden markkinoilla käyttämällä sellaisia jakelukanavia, joita FEG ei ole hyväksynyt(142).

125) Näin ollen järjestely vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kun otetaan huomioon sähköteknisten asennustuotteiden alan kokonaisliikevaihto (0,68-0,91 miljardia euroa vuosina 1992-1994) ja FEG:n markkinaosuus (96 prosenttia), tämä vaikutus on merkittävä.

3.2 Horisontaaliset hintasopimukset

126) Hintoihin vaikuttavat käytännöt voivat vaikuttaa myös jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Tässä yhteydessä viitataan johdanto-osan 123 kappaleessa mainittuun seikkaan, että huomattava osa Alankomaiden markkinoiden sähköteknisistä asennustuotteista tuodaan muista jäsenvaltioista. Ottaen huomioon sähköteknisten asennustuotteiden kaupan kokonaisliikevaihdon (0,68-0,91 miljardia euroa vuosina 1992-1994) ja FEG:n markkinaosuuden (96 prosenttia) tämä vaikutus on merkittävä.

B EY:N PERUSTAMISSOPIMUKSEN 81 ARTIKLAN 3 KOHTA

1 Kollektiivinen yksinoikeusjärjestely

127) Kollektiivisesta yksinoikeusjärjestelystä ei ole ilmoitettu komissiolle. Vaikka siitä ilmoitettaisiin, se ei vastaa 81 artiklan 3 kohdassa määrättyjä ehtoja, joita sovelletaan kasautuvasti. Se ei tehosta sähköteknisten asennustuotteiden tuotantoa eikä jakelua, koska kollektiivisen yksinoikeuskaupan järjestelmän tavoitteena on markkinoiden suojaaminen kyseisten tukkuliikkeiden eduksi. Muiden kuin jäsenenä olevien tukkuliikkeiden ostomahdollisuuksia rajoitetaan ja jakelu muiden jakelukanavien kuin FEG:n ja sen jäsenten kautta rajoittuu tai estyy.

2 Horisontaaliset hintasopimukset

128) Hintasopimuksistakaan ei ole ilmoitettu komissiolle. Ei ole havaittavissa mitään osoitusta siitä, että johdanto-osan 111-121 kappaleessa kuvattu yhdenmukaistettujen menettelytapojen ja päätösten kokonaisuus johtaisi parannuksiin 81 artiklan 3 kohdassa mainituilla aloilla. Sen sijaan on todettu sen vähentävän selvästi kilpailua.

C ASETUKSEN N:O 17 3 ARTIKLA

129) Asetuksen N:o 17 3 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jos komissio toteaa EY:n perustamissopimuksen 81 artiklaa rikottavan, se voi päätöksellään määrätä kyseiset yritykset lopettamaan rikkomisen. Komission käytettävissä olevat todisteet osoittavat, että rikkomiset ulottuvat ainakin vuoteen 1994. Niiden ei kuitenkaan voida päätellä jatkuneen sen jälkeen samassa tai muutetussa muodossa. Kollektiivisen yksinoikeusjärjestelyn osalta kantelijat totesivat, että vuoden 1994 jälkeen tavarantoimittajien halukkuus toimittaa FEG:n ulkopuolisille kasvoi, mutta tämä ei vielä riitä osoittamaan, että järjestely olisi kokonaan loppunut(143). Hintasopimustenkaan voimassaolon päättymisestä ei ole ehdotonta varmuutta. Kahden sitovan FEG:n päätöksen kumoaminen viittaa tähän suuntaan, mutta ei takaa sitä, ettei muita keinoja käytetä hintoihin vaikuttamiseen.

D ASETUKSEN N:O 17 15 ARTIKLAN 2 KOHTA

130) Komissio voi asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla päätöksellään määrätä yrityksille tai yritysten yhteenliittymille sakkoja 1000 eurosta 1000000 euroon tai sitä suuremman määrän, joka ei kuitenkaan saa ylittää kymmentä prosenttia kunkin rikkomiseen osallistuneen yrityksen edellisen tilikauden liikevaihdosta, jos ne ovat tahallaan tai tuottamuksesta rikkoneet perustamissopimuksen 81 artiklaa. Sakkoja määrätessään komission on otettava huomioon kaikki asian kannalta merkitykselliset seikat ja erityisesti rikkomisen vakavuus ja sen kesto.

1 Tahallisuus

131) Yhteisöjen tuomioistuin ja ensimmäisen asteen tuomioistuin ovat johdonmukaisesti katsoneet, ettei yrityksen tarvitse välttämättä olla tietoinen siitä, että se rikkoo perustamissopimuksen 81 artiklassa olevaa kieltoa, jotta rikkominen voidaan katsoa tahalliseksi; riittää, että yritys ei ole voinut olla epätietoinen siitä, että vastustettavan toiminnan tarkoituksena tai tuloksena on kilpailun rajoittuminen yhteismarkkinoilla ja että se vaikuttaa tai voi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan(144).

132) Komissio katsoo, että FEG ja TU eivät voi olla tietämättömiä siitä, että niiden toiminta johti kilpailun rajoittumiseen yhteismarkkinoilla.

133) Kollektiivisen yksinoikeusjärjestelyn kaltaisia järjestelyjä, joilla pyritään vahingoittamaan järjestelyyn osallistumattomia kilpailijoita sulkemalla ne hankintalähteiden ulkopuolelle, pidetään kilpailuoikeuden kannalta aina epäilyttävinä.

134) Horisontaalisia hintasopimuksia koskee sama näkemys. Kilpailijoiden väliset suorat yhteydet, joissa käsitellään hinnoittelu- ja alennuskysymyksiä, sekä toimialajärjestöjen puuttuminen jäsentensä harjoittamaan hinnoitteluun, ovat myös kilpailuoikeuden kannalta epäilyttäviä.

135) Yhteenvetona voidaan todeta, että asiaan liittyvien tosiseikkojen objektiivinen arviointi johtaa päätelmään, että rikkominen tapahtui tahallisesti tai ainakin tuottamuksesta.

2 Rikkomisen vakavuus

136) Rikkomisella on käsiteltävässä tapauksessa seuraavat tunnusmerkit:

137) Kollektiivisen yksinoikeusjärjestelyn ja tiukan jäseneksiottopolitiikan avulla FEG vaikeutti erityisesti ulkomaisten tukkuliikkeiden pääsyä sähköteknisten asennustuotteiden Alankomaiden markkinoille. Lisäksi järjestely rajoitti niin alankomaalaisten kuin ulkomaistenkin sähköteknisten asennustuotteiden tavarantoimittajien mahdollisuuksia valita jakelukanavansa. Edelleen voidaan viitata siihen asemaan, joka kollektiivisella yksinoikeusjärjestelyllä oli horisontaalisten hintasopimusten tukemisessa.

138) FEG:ssä tehdyillä horisontaalisilla hintasopimuksilla rajoitettiin kilpailua yhdenmukaistamalla hinnoittelua horisontaalisesti. Tavoitteena oli aikaansaada ja säilyttää vakaa hintataso, joka pitäisi tukkuliikkeiden katteet riittävän suurina.

139) Edellä mainitut rikkomiset tapahtuivat markkinoilla, joilla FEG:n jäsenillä on 96 prosentin markkinaosuudellaan määräävä asema.

140) Kollektiivisen yksinoikeusjärjestelyn vaikutusta markkinoihin ei voida mitata täsmällisesti. Joka tapauksessa on selvä, että rikkominen hidasti ja vaikeutti huomattavasti CEF:n tuloa Alankomaiden markkinoille. Vaikka on viitteitä siitä, että sähköteknisten tuotteiden hintataso on Alankomaiden markkinoilla suhteellisen korkea, on huomattava, että horisontaalisten hintasopimusten vaikutuksen täsmentäminen on samoin mahdotonta. Yleisesti ottaen FEG:n ja sen jäsenten kohdalla ei ollut niinkään kyse kiinteiden hintojen määräämisestä kaikille sähköteknisille tuotteille kuin hintakilpailun pitämisestä hallittuna, jotta hintojen vakautta ja tukkukaupan katteita ei vaarannettaisi.

141) Asian kannalta merkityksellisten markkinoiden maantieteellisestä laajuudesta on todettava, että se rajoittui Alankomaihin ja jopa Alankomaiden tiettyihin alueisiin.

142) Näiden seikkojen perusteella komissio päättelee, että tässä menettelyssä käsitellyt sopimukset ja/tai yhdenmukaistetut menettelytavat merkitsevät vakavaa yhteisön kilpailusääntöjen rikkomista.

143) FEG oli johtavassa asemassa sekä kollektiivisen yksinoikeusjärjestelyn että hintasopimusten organisoimisessa ja niiden noudattamisen valvonnassa. FEG:lle määrättävän sakon määrän perusteena komissio pitää näin ollen asianmukaisena 2,5 miljoonaa euroa rikkomisen vakavuuden vuoksi.

144) TU on FEG:n suurin ja vahvin jäsen. Kun otetaan huomioon sen vaikutusvalta FEG:ssä ja sen yksilöllinen asema rikkomisessa, sen voidaan katsoa olevan vastuussa osasta kilpailun rajoittamista. TU:lle määrättävän sakon määrän perusteena komissio katsoo näin ollen asianmukaiseksi pitää 1,25 miljoonan euron määrää rikkomisen vakavuuden vuoksi.

3 Rikkomisen kesto

145) Kollektiivisen yksinoikeusjärjestelyn osalta FEG:n ja TU:n voidaan todeta aloittaneen rikkomisen viimeistään 11 päivänä maaliskuuta 1986, ja jatkaneen sitä ainakin 25 päivään helmikuuta 1994 asti.

146) Hintasopimusten kestosta voidaan tehdä seuraavat havainnot. Kahdesta sitovasta FEG:n päätöksestä toinen oli voimassa vuodet 1978-1993 ja toinen vuodet 1984-1993. Hintoja ja alennuksia koskevia yhdenmukaistettuja menettelytapoja noudatettiin ainakin 6 päivästä joulukuuta 1989 vähintään 30 päivään marraskuuta 1993. FEG aloitti hintasuositusten lähettämisen jäsenilleen 21 päivänä joulukuuta 1988 ja jatkoi sitä ainakin 24 päivään huhtikuuta 1994 asti.

147) Rikkomiset kestivät näin ollen edellä esitetyssä järjestyksessä kahdeksan, viisitoista, yhdeksän, neljä ja kuusi vuotta. Komission sakkopolitiikkaa silmälläpitäen tässä asiassa todettujen rikkomisten katsotaan olleen keskipitkiä tai pitkiä.

148) Rikkomisen vakavuuden perusteella määrättävää sakkoa on sen vuoksi korotettava FEG:n osalta 2 miljoonalla eurolla ja TU:n osalta 1 miljoonalla eurolla.

149) Näin ollen perusmäärä on FEG:n osalta 4,5 miljoonaa euroa ja TU:n osalta 2,25 miljoonaa euroa.

4 Raskauttavat ja lieventävät seikat

150) Sakon määräämisessä komission on otettava huomioon raskauttavat ja lieventävät seikat. Komission tutkimuksessa on käynyt ilmi, että käsiteltävään tapaukseen ei liity raskauttavia eikä lieventäviä seikkoja.

5 Menettelyyn liittyviä epäsäännönmukaisuuksia

151) Osapuolet ovat kirjallisissa vastauksissaan väitetiedoksiantoon ja kuulemisessa antamissaan suullisissa selityksissä viitanneet eräisiin menettelyyn liittyviin epäsäännönmukaisuuksiin. Huomautukset koskevat menettelyn kestoa sekä jo johdanto-osan 32 kappaleessa mainittuja CEF:n ja eräiden yritysten välisistä puhelinkeskusteluista tehtyjä nauhoituksia ja muistiinpanoja.

152) Menettelyn kestoa käsiteltäessä on huomattava seuraavat seikat. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön ja ensimmäisen oikeusasteen mukaan komission on tehdessään päätöstä hallinnollisen menettelyn päätyttyä kilpailun alalla noudatettava kohtuullisia määräaikoja(145). Komissio myöntää, että käsiteltävässä tapauksessa menettely, joka alkoi vuonna 1991, on kestänyt huomattavan kauan. Tähän on erilaisia syitä, jotka osaksi johtuvat komissiosta ja osittain osapuolista. Komissio myöntää olevansa omalta osaltaan vastuussa asian pitkittymisestä.

153) Näistä syistä komissio alentaa sakon määrää FEG:n osalta 4,4 miljoonaan euroon ja TU:n osalta 2,15 miljoonaan euroon,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

FEG on rikkonut EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa tekemällä NAVEG:n kanssa sopimuksen sekä yhteensovittamalla menettelytapoja NAVEG:n ulkopuolisten tavarantoimittajien kanssa; nämä muodostivat kollektiivisen yksinoikeusjärjestelyn, jolla pyrittiin estämään toimitukset FEG:hen kuulumattomille.

2 artikla

FEG on rikkonut perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa rajoittamalla suoraan ja epäsuorasti jäsentensä vapautta määrätä myyntihintansa. Tämä toteutettiin hinnoista tehdyn sitovan sopimuksen, julkaisuista tehdyn sitovan sopimuksen ja FEG:n jäsenille jaettujen brutto- ja nettohintoja koskevien suositusten avulla sekä tarjoamalla jäsenille neuvottelupaikan, jossa nämä voivat keskustella hinnoista ja alennuksista.

3 artikla

TU on rikkonut perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa osallistumalla aktiivisesti 1 ja 2 artiklassa tarkoitettuihin rikkomisiin.

4 artikla

1. FEG:n on viipymättä lopetettava 1 ja 2 artiklassa tarkoitetut rikkomiset, jos se ei vielä ole niitä lopettanut.

2. TU:n on viipymättä lopetettava 1 ja 2 artiklassa tarkoitetut rikkomiset, jos se ei vielä ole niitä lopettanut.

5 artikla

1. FEG:lle määrätään 1 ja 2 artiklassa tarkoitetuista rikkomisista 4,4 miljoonan euron sakko.

2. TU:lle määrätään 3 artiklassa tarkoitetuista rikkomisista 2,15 miljoonan euron sakko.

6 artikla

Edellä 5 artiklassa tarkoitettu sakko on maksettava kolmen kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksi antamisesta Euroopan komission pankkitilille:

310-0933000-43

Bank Brussel Lambert / Banque Bruxelles Lambert

Europees Agentschap / Agence européenne

Schumanplein / Rond-point Schuman 5

B - 1040 Brussel/Bruxelles.

Tämän määräajan jälkeen peritään ilman eri toimenpiteitä repo-korko, jota Euroopan keskuspankki sovelsi euromääräisiin tilitapahtumiin sen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona tämä päätös on tehty, korotettuna 3,5 prosenttiyksiköllä, eli yhteensä 6 prosenttia.

7 artikla

Tämä päätös on osoitettu seuraaville:

1. De Nederlandse Federatieve Vereniging voor de Groothandel op Elektrotechnisch Gebied (FEG) Reitseplein 1 NL - 5037 AA Tilburg

ja

2. De Technische Unie B.V. Bovenkerkerweg 10-12 NL - 1185 XE Amstelveen

Tämän päätöksen täytäntöönpanoon sovelletaan EY:n perustamissopimuksen 256 artiklaa.

Tehty Brysselissä 26 päivänä lokakuuta 1999.

Komission puolesta

Mario MONTI

Komission jäsen

(1) EYVL 13, 21.2.1962, s. 204/62.

(2) EYVL L 148, 15.6.1999, s. 5.

(3) EVYL 127, 20.8.1963, s. 2268/63. Komission asetus (EY) N:o 2842/98 (EYVL L 354, 30.12.1998, s. 18), on korvannut asetuksen 1 päivästä helmikuuta 1999 lukien.

(4) FEG:n perussäännön 2 artiklan 1 kohta ja 2 artiklan 3 kohdan f ja g alakohta (asiakirjavihko, s. 2639-2640).

(5) FEG:n perussäännön 3 artikla sekä FEG:n taloussäännön 2 artiklan 2 kohdan e ja f alakohta. Liikevaihtovaatimusta, joka tuolloin oli 3,2 miljoonaa Alankomaiden guldenia (1,44 milj. euroa), korotettiin 5 miljoonaan guldeniin (2,26 milj. euroa) FEG:n yleiskokouksessa 25.5.1989 (asiakirjavihko, s. 532).

(6) FEG:n jäsenten yleiskokous päätti 23.6.1994 ilmeisesti komission Instalnet BV:lle 10.6.1994 lähettämän tietopyynnön johdosta (asia IV/35.011), että muualta yhteisöstä saatu liikevaihto otettaisiin myös huomioon (yleiskokouksen 23.6.1994 pöytäkirja, asiakirjavihko, s. I-1678, ja FEG:n kirje 23.6.1994 CEF:lle, asiakirjavihko, s. 1955).

(7) FEG:n luvut 1994 (asiakirjavihko, s. 2622).

(8) FEG:n vuosikertomus 1993 (asiakirjavihko, s. 2588-2608).

(9) FEG:n muistio 3.5.1991 (asiakirjavihko, s. I-5361-5362).

(10) Ks. TU:n kirjallinen vastaus väitetiedoksiantoon, s. 10 (asiakirjavihko, s. F-23-203).

(11) Ks. FEG:n kirjallinen vastaus väitetiedoksiantoon, s. 10-11 (asiakirjavihko, s. F-22-202/203). FEG erottaa seuraavat tuoteryhmät: valaistus, kaapelit, asennustarvikkeet ja kytkimet, haaroitusasennukset, teollisuuden kytkinlaitteet, asennusputkijärjestelmät, muut asennustarvikkeet ja sekalaiset.

(12) Vertaa FEG:n kirjallinen vastaus väitetiedoksiantoon, s. 11 (asiakirjavihko, s. F-22-203), jossa todetaan, että tukkuliikkeet kilpailevat ensisijaisesti muiden tukkuliikkeiden kanssa. Muita kilpailijoita ovat kauppaa harjoittavat asennusurakoitsijat, tee-se-itse-myymälät, rakennusmarketit sekä suoraan toimittavat valmistajat.

(13) Ks. "Installatie journaal" -lehdessä lokakuussa 1994 ilmestynyt artikkeli (asiakirjavihko, s. I-4634) ja FEG:n sihteerin 7.2.1989 julkaistu haastattelu (asiakirjavihko, s. I-2144).

(14) Ks. 20 päivänä marraskuuta 1996 tehty komission päätös 97/277/EY asiassa Kesko/Tuko, EYVL L 110, 26.4.1997, s. 53.

(15) Vertaa heinäkuussa 1997 annetut direktiivit neuvoston direktiivin 73/23/ETY (EYVL L 77, 30.8.1993, s. 1) täytäntöönpanosta.

(16) FEG:n vastaus 21.10.1991 komission tietopyyntöön 16.9.1990 (asiakirjavihko, s. 808).

(17) Ks. TU:n kirjallinen vastaus väitetiedoksiantoon, s. 11 (asiakirjavihko, s. F-32-204).

(18) Vain alankomaalaiset luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt voivat olla NAVEG:n jäseniä (yhdistyksen perussäännön 3 artikla ja 5 artiklan 1 kohta). NAVEG on perustanut useita tuoteryhmiä, joita ovat johto & kaapeli, valaistus, kytkinlaitteet ja muut asennustarvikkeet. Nykyisin toimii nähtävästi enää vain valaistusryhmä (asiakirjavihko, s. 28).

(19) NAVEG:n vastaus 28.8.1991 komission tietopyyntöön (asiakirjavihko, s. 517).

(20) NAVEG:n liikevaihtotilasto (asiakirjavihko, s. I-2767). Liikevaihtolaskelma perustuu vain 15 NAVEG:n jäsenen tietoihin, vaikka NAVEG:ssä on 30 jäsentä. Saatekirjeen mukaan muut jäsenet eivät antaneet liikevaihtotietojaan käyttöön. Todennäköisesti NAVEG:n jäsenten liikevaihto on todellisuudessa näin ollen ilmoitettua huomattavasti suurempi.

(21) FEG:n vastaus 13.8.1991 komission tietopyyntöihin 27.6.1991 ja 25.7.1991 (asiakirjavihko, s. 376).

(22) Ks. NAVEG:n vastaus 28.8.1991 komission tietopyyntöihin 27.6.1991 ja 25.7.1991 (asiakirjavihko, s. 519) ja FEG:n hallituksen ja NAVEG:n välillä 28.2.1989 käydyistä neuvotteluista laadittu pöytäkirja, jonka mukaan NAVEG hyväksyy ainoastaan sellaiset jäsenet, jotka jakelevat tukkuliikkeiden välityksellä (asiakirjavihko, s. 1411).

(23) Ks. FEG:n kirjallinen vastaus väitetiedoksiantoon, s. 17 (asiakirjavihko, s. F-22-209). NAVEG:n 185,5 miljoonan Alankomaiden guldenin kokonaisliikevaihdon perusteella saama markkinaosuus on pienempi, noin 5 prosenttia. Alaviitteen 25 perusteella näyttää kuitenkin siltä, että tämä luku perustuu puutteellisiin tietoihin. FEG:n arvio NAVEG:n jäsenten markkinaosuudesta (10 %) ei sen vuoksi ole epärealistinen.

(24) FEG:n vastaus 13.8.1991 komission tietopyyntöihin 27.6.1991 ja 25.7.1991 (asiakirjavihko, s. 377), FEG:n helmikuussa 1993 laadittu strateginen suunnitelma (asiakirjavihko, s. I-1965-2000), Bernardin päiväämätön raportti strategisista puitteista (asiakirjavihko, s. I-5278-5282) ja ydinraportti sähköteknisistä asennustuotteista 4.6.1991 (asiakirjavihko, s. I-3480 ja I-3522). "Elan"-julkaisussa marraskuussa 1991 ilmestyneen artikkelin mukaan FEG edustaa noin 60:tä Alankomaiden 70:stä sähköteknisten asennustuotteiden tukkuliikkeestä (asiakirjavihko, s.981-982).

(25) Vertaa FEG:n kirjallinen vastaus väitetiedoksiantoon, s. 10 (asiakirjavihko, s. F-22-202).

(26) Ks. CEF:n oikeudellisen neuvonantajan kirje 16.2.1996 (asiakirjavihko, s. 2263).

(27) Ks. FEG:n kirjallinen vastaus väitetiedoksiantoon, s. 10 (asiakirjavihko, s. F-22-202).

(28) Useiden sähköteknisten asennustuotteiden valmistajien vastaukset 15.10.1991 (asiakirjavihko, s. 890 ja seuraavat sivut) ja 27.4.1993 (asiakirjavihko, s. 1614 ja seuraavat sivut) esitettyihin komission tietopyyntöihin.

(29) Draka Kabelin vastaus 15.6.1993 komission tietopyyntöön 27.4.1993 (asiakirjavihko, s. 1614.107).

(30) Van Geelin kirjeet CEF:lle 1.5.1990 (asiakirjavihko, s. 53) ja 28.3.1991 (asiakirjavihko, s. 205) ja Van Geelin vastaukset 1.11.1991 (asiakirjavihko, s. 915) ja 23.7.1993 (asiakirjavihko, s. 1614.301) komission tietopyyntöihin 15.10.1991 ja 27.4.1991.

(31) Merlin Gerinin kirje 8.9.1988 TU:lle ja TU:n kirjeet 21.9.1988 (asiakirjavihko, s. I-5162) ja 10.12.1990 (asiakirjavihko, s. I-5164-5165) Merlin Gerinille sekä Merlin Gerinin kirje 2.5.1990 CEF:lle (asiakirjavihko, s. 60-61).

(32) Pehan asennustuotteiden luottamuksellinen markkinointisuunnitelma, maaliskuu 1992 (asiakirjavihko, s. I-6094).

(33) Asiakirjavihko, s. 2669.

(34) Katso Rabobankin raportti luvuista ja trendeistä (Cijfers en Trends) 1.7.1992 liitteenä vastauksessa, jonka Draka Polva antoi 15.6.1993 komission tietopyyntöön 27.4.1993 (asiakirjavihko, s. 1614.98).

(35) Draka Polvan raportti 9.7.1993 (asiakirjavihko, s. I-6342) ja Rabobankin raportti 1.7.1992 luvuista ja trendeistä (ks. alaviite 34).

(36) Asiakirjavihko, s. 741.

(37) Tarkastuksen kohteena olivat FEG, FEG:n jäsenet TU ja Bernard, NAVEG, NAVEG:n jäsenet Hofte ja Hemmink sekä valmistusyritys Draka Polva (asiakirjavihko, s. I-6481).

(38) FEG:n muistio 10219/A FEG:n hallituksen kokoukseen 25.6.1991 (asiakirjavihko, s. I-229).

(39) FEG:n kirjeet 15.8.1990 (asiakirjavihko, s. 39) ja 24.9.1990 (asiakirjavihko, s. I-227).

(40) Ks. asiakirjavihko s. F-29-313.

(41) CEF:n kirje 5.4.1995 (asiakirjavihko, s. 2146).

(42) Talousministeriön muistio 23.2.1959, joka koskee "sähkötekniikan alan Agenten-Grossiers-Contract -sopimuksesta tehtyä tutkimusta" (asiakirjavihko, s. F-27.259).

(43) Ks. alaviite 42.

(44) Ks. FEG:n kirjallinen vastaus väitetiedoksiantoon, s. 29 (asiakirjavihko, s. F-22.220) ja TU:n kirjallinen vastaus, s. 28 (asiakirjavihko, s. F-23.221).

(45) Ks. FEG:n vastaus 13.8.1991 tietopyyntöihin 27.6.1991 ja 25.7.1991 (asiakirjavihko, s. 378). Ks. myös FEG:n strateginen suunnitelma vuodeksi 1993 (asiakirjavihko, s. I-1965).

(46) Ks. alaviite 42 (asiakirjavihko, s. F-27.265).

(47) Asiakirjavihko, s. I-2647.

(48) Asiakirjavihko, s. 1377 ja s. 1412.

(49) Asiakirjavihko, s. 2660.

(50) Asiakirjavihko, s. I-5727.

(51) Ks. TU:n kirjallinen vastaus väitetiedoksiantoon, s. 23 (asiakirjavihko, s. F-23-216).

(52) Asiakirjavihko, s. I-2652.

(53) Ks. esimerkiksi FEG:n ja NAVEG:n kokouksen 28.2.1989 pöytäkirja (asiakirjavihko, s. 1379a), FEG:n ja NAVEG:n 25.10.1991 käymän keskustelun pöytäkirja (asiakirjavihko, s. 1379b), FEG:n kirje 18.11.1991 NAVEG:lle (asiakirjavihko, s. 2672) ja NAVEG:n kirje 19.6.1992 jäsenilleen (asiakirjavihko, s. 5790). CEF:n FEG-jäsenyyden osalta ks. esimerkiksi FEG:n kirje 5.10.1989 NAVEG:lle (asiakirjavihko, s. 919) ja TU:n sisäisen kokouksen 18.10.1989 pöytäkirja (asiakirjavihko, s. I-3942).

(54) Ks. TU:n kirjallinen vastaus väitetiedoksiantoon, s. 21 (asiakirjavihko, s. F-23.214).

(55) Asiakirjavihko, s. I-2696.

(56) Asiakirjavihko, s. 1379a ja 1412.

(57) Hatehan kirje 24.5.1989 CEF:lle (asiakirjavihko, s. 63).

(58) Hatehan kirjeet 24.5.1989 (asiakirjavihko, s. 63) ja 12.3.1981 (asiakirjavihko, s. I-87).

(59) Hemminkin sisäisen kokouksen pöytäkirja 25.2.1994 (asiakirjavihko, s. I-6250).

(60) Ks. FEG:n kirjallinen vastaus väitetiedoksiantoon, s. 20 (asiakirjavihko, s. F-22.212).

(61) Asiakirjavihko, s. I-5727.

(62) Asiakirjavihko, s. I-4936.

(63) Asiakirjavihko, s. I-5172.

(64) Asiakirjavihko, s. I-4933.

(65) Asiakirjavihko, s. I-4940.

(66) Ks. johdanto-osan 6 kappaleessa oleva taulukko, josta ilmenee, että monet FEG:n jäsenistä saavat osan liikevaihdostaan kuluttajaelektroniikan myynnistä.

(67) Kirje 29.8.1989 (asiakirjavihko, s. I-946).

(68) Asiakirjavihko, s. 1614.17.

(69) Ks. Bernardin kirjallinen vastaus väitetiedoksiantoon, s. 25 (asiakirjavihko, s. F-23.116).

(70) Asiakirjavihko, s. I-5134.

(71) Ks. TU:n kirjallinen vastaus väitetiedoksiantoon, s. 19 (asiakirjavihko, s. F-23.212).

(72) TU:n kokouksen pöytäkirja 13.3.1991 (asiakirjavihko, s. I-4952).

(73) Ks. TU:n kirjallinen vastaus väitetiedoksiantoon, s. 26 (asiakirjavihko, F-23.219).

(74) Asiakirjavihko, s. I-5357.

(75) Asiakirjavihko, s. I-5358.

(76) Asiakirjavihko, s. I-5359.

(77) Asiakirjavihko, s. I-5357-5360.

(78) Ks. TU:n kirjallinen vastaus väitetiedoksiantoon, s. 25 (asiakirjavihko, s. F-23.218).

(79) Alcoo BV, Bernard BV, Bolderheij BV, Brinkman & Germeraad BV, Conelgro BV, Cammaert BV, Van Egmond BV, Ehrbecker, Elauma BV, Eltema BV, Electro Metaal BV, Elgro BV, Den Hollander BV, Kasdorp, Oscar Keip BV, De Koning, Polimex, Rolff BV, Schiefelbusch, Schotman Elektro, Schuurman BV, Smelt BV, TU, Vibo, Waagmeester BV ja Wolff (asiakirjavihko, s. I-287-289).

(80) Ks. FEG:n oikeudellisen neuvonantajan kirjeen 15.3.1996 liite 4 (asiakirjavihko, s. 2626).

(81) Ks. väitetiedoksiantoon 25.7.1991 seuraavilta yrityksiltä saadut vastaukset: Kasdorp, 26.8.1991 (asiakirjavihko, s. 504), Bernard, 27.8.1991 (asiakirjavihko, s. 511) ja TU, 28.8.1991 (asiakirjavihko, s. 525).

(82) Asiakirjavihko, s. 1614.316.

(83) Asiakirjavihko, s. I-1805.

(84) Asiakirjavihko, s. I-229.

(85) Ks. FEG:n oikeudellisen neuvonantajan kirjeen 15.3.1996 liite 4 (asiakirjavihko, s. 2625).

(86) Ks. FEG:n oikeudellisen neuvonantajan kirjeen 15.3.1996 liite 5 (asiakirjavihko, s. 2628).

(87) Ks. esimerkiksi FEG:n ja NAVEG:n kokousten pöytäkirjat seuraavista kokouksista: 28.2.1989 (asiakirjavihko, s. 1379a), 24.4.1989 (asiakirjavihko, s. I-2647) ja 28.4.1986 (asiakirjavihko, s. I-2660).

(88) Ks. pöytäkirjat seuraavista TU:n kokouksista: 13.12.1989 (asiakirjavihko, s. I-4940) ja 13.3.1991 (asiana ABB) (asiakirjavihko, s. I-4952) ja 2.7.1991 (asiana Holec) (asiakirjavihko, s. I-5134) sekä TU:n kirje 16.7.1990 Draka Polvalle (asiakirjavihko, s. I-5172).

(89) Ks. FEG:n kirje 4.12.1991 Smokalle (asiakirjavihko, s. I-2063).

(90) Asiakirjavihko, s. 2668.

(91) Ks. FEG:n kirjallinen vastaus väitetiedoksiantoon, s. 33 (asiakirjavihko, s. F-22.224).

(92) Ks. FEG:n kirjallinen vastaus 15.3.1996 komission 16.2.1996 esittämään tietopyyntöön (asiakirjavihko, s. 2487).

(93) Asiakirjavihko, s. 2667.

(94) Ks. esimerkiksi "Schotmanin alennushintalehtinen". Cegro (jonka muodostavat FEG:n jäsenet Brinkman & Germeraad, Elgro, Keip, Rolff, Schiefelbusch ja Wolff) ilmoitti FEG:lle lehtisestä kirjeellä 16.12.1991 ja pyysi FEG:tä ottamaan asiasta yhteyttä kyseiseen tukkuliikkeeseen (asiakirjavihko, s. I-2038), minkä FEG teki lähettämällä kirjeen 3.1.1992 (asiakirjavihko, s. I-2037). Cegro tiedusteli sitten kirjeellä 3.2.1992, millaisen vastauksen FEG oli saanut Schotmanille 3.1.1992 lähettämäänsä kirjeeseen (asiakirjavihko, s. I-2041). Tiedustelussaan Cegro käsitteli myös FEG:n kysymystä, miten FEG:n tulisi suhtautua alennushintoihin. Cegro toteaa: "Haluatte tietää, mistä hallituksen kokouksessa pitäisi erityisesti keskustella. Jos tarkoitatte sillä vuosia sitten 'alennushintalehtisten' jakelusta tehtyä sitovaa päätöstä, vastaus on minusta aivan selvä: keskustelu toimenpiteistä, joilla moisten julkaisujen ilmestyminen voidaan jatkossa ehkäistä. Tässä suhteessa muistutus taitaa olla tarpeen." FEG lähetti 10.2.1992 Schotmanille muistutuskirjeen (asiakirjavihko, s. 2040).

(95) Asiakirjavihko, s. I-800-808.

(96) Asiakirjavihko, s. I-437.

(97) Ks. TU:n kirjallinen vastaus väitetiedoksiantoon, s. 33 (asiakirjavihko, s. F-23-226).

(98) Asiakirjavihko, s. I-3304.

(99) Asiakirjavihko, s. 563. FEG kiistää kuitenkin sen, että kyseiset säännöt olisivat koskaan tulleet voimaan, ks. FEG:n kirjallinen vastaus väitetiedoksiantoon, s. 35 (asiakirjavihko, s. F-22-226).

(100) Ks. TU:n kirjallinen vastaus väitetiedoksiantoon, s. 34 (asiakirjavihko, s. F-23-227).

(101) Asiakirjavihko, s. I-1954.

(102) Asiakirjavihko, s. I-5427.

(103) Asiakirjavihko, s. 632.

(104) Ks. TU:n kirjallinen vastaus väitetiedoksiantoon, s. 34 (asiakirjavihko, s. F-23-227).

(105) Ks. FEG:n kirjeet 18.6.1990 (asiakirjavihko, s. I-729), 12.12.1990 (asiakirjavihko, s. I-541) ja 29.4.1994 (asiakirjavihko, s. I-1881).

(106) Asiakirjavihko, s. I-2089. FEG suositti kirjeessään 28.2.1990 jäsenilleen, että nämä muuttaisivat muoviputkien nettohintoja tavarantoimittajien antaman hinnanalennuksen vuoksi. Jos FEG:n jäsenet olivat ilmoittaneet nettoehdot, niille suositettiin hintojen laskemista 3 prosentilla (asiakirjavihko, s. I-2113). Hintasuosituksen lähettämisen jälkeen FEG seurasi, noudatettiinko sitä. Tässä yhteydessä viitataan FEG:n aluekokouksen 22.3.1990 pöytäkirjaan. Tässä kokouksessa puheenjohtaja kysyi, miten jäsenet olivat noudattaneet FEG:n hintaohjetta. Kokouksessa todettiin, että käytännössä jäsenet noudattivat suositettuja bruttohintoja. Nettohintasuositusta ei kuitenkaan kaikissa tapauksissa noudatettu (asiakirjavihko, s. I-689).

(107) Ks. TU:n kirjallinen vastaus väitetiedoksiantoon, s. 29 (asiakirjavihko, s. F-23-222).

(108) Ks. FEG:n kirjeet jäsenilleen 18.6.1990 (asiakirjavihko, s. I-729), 12.12.1990 (asiakirjavihko, s. I-541) ja 29.4.1994 (asiakirjavihko, s. I-1881).

(109) Asiakirjavihko, s. I-1813.

(110) Ks. CEF:n oikeudellisen neuvonantajan 20 päivänä heinäkuuta 1993 päivätty kirje (asiakirjavihko, s. 1712).

(111) Ks. TU:n, Bernardin ja Wolffin heinäkuun 1990 hinnastot (asiakirjavihko, s. 881 ja 1712).

(112) Ks. kuulemistilaisuuden raportti, s. 153 (asiakirjavihko, s. F-29-432).

(113) Ks. TU:n kirjallinen vastaus väitetiedoksiantoon s. 35 (asiakirjavihko, s. F-23-228).

(114) Ks. TU:n kirjallinen vastus väitetiedoksiantoon s. 31 (asiakirjavihko, s. F-23-224).

(115) Ks. alaviite 114 (asiakirjavihko, s. F-23-224).

(116) Asiakirjavihko, s. I-4897.

(117) Ks. FEG:n kirjallinen vastaus väitetiedonantoon s. 34 (asiakirjavihko, s. F-22-225).

(118) Ks. NAVEG:n perussääntö sellaisena kuin se oli voimassa 10.7.1990 (asiakirjavihko, s. 28).

(119) Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 27.1.1987 asiassa 45/85 Verband der Sachversicherer e.V. v. komissio, Kok. 1987, s. 405, 29-33 kohta.

(120) Ks. komission ensimmäinen kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus, joka kattaa vuoden 1971, s. 38-39, kohta 19; kolmas kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus, joka kattaa vuoden 1973, s. 50-51, kohta 53; komission päätös 72/390/ETY, Centrale Verwarming (EYVL L 264, 23.11.1972, s. 22); komission päätös 78/59/ETY, Centraal Bureau voor de Rijwielhandel (EYVL L 20, 25.1.1978, s. 18), kohta 21; komission päätös 82/123/ETY, VBBB/VBVB (EYVL L 54, 25.2.1982, s. 36), johdanto-osan 39 ja 40 kappale.

(121) Ks. johdanto-osan 62 kappale.

(122) Ks. johdanto-osan 26 kappale.

(123) Ks. FEG:n vastaus 13.8.1991 komission 27.6. ja 25.7.1991 esittämiin tietopyyntöihin (asiakirjavihko, s. 379).

(124) Ks. FEG:n jäsenten Viltersin ja Slabbersin tuloslaskelmat tilikausilta 1990-1991 ja 1986-1987 (asiakirjavihko, s. 1003-1005).

(125) FEG:n hallituksen kokouksen 29.6.1993 pöytäkirja (asiakirjavihko, s. I-1628).

(126) Tätä voidaan havainnollistaa Van de Meerakkerin jäsenyydestä käydyllä keskustelulla. Hakija täytti kaikki jäseneksi oton edellytykset, mutta sitä ei kuitenkaan hyväksytty jäseneksi. Ks. FEG:n hallituksen kokouksien 27.9.1994 ja 15.11.1994 pöytäkirjat (asiakirjavihko, s. I-1412 ja I-1405).

(127) Ks. esimerkiksi FEG:n hallituksen Frigétä käsitelleen kokouksen 25.6.1990 pöytäkirja. Yhtä paljastava on FEG:n hallituksen kokouksen 29.6.1993 pöytäkirja (asiakirjavihko, s. 1003-1005). Kokouksessa kysyttiin, millaisia ongelmia aiheutuisi, jos kaikki jäsenyyden hakijat hyväksyttäisiin, ja FEG:n puheenjohtaja vastasi: "Monet jäsenet olisivat kovin tyytymättömiä".

(128) Ks. johdanto-osan 4 kappale.

(129) Ks. johdanto-osan 8 kappale.

(130) Ks. johdanto-osan 80 kappale.

(131) Ks. johdanto-osan 76 kappale.

(132) Ks. johdanto-osan 62 kappale.

(133) Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 11.7.1989 asiassa 246/86 SC Belasco ym. v. komissio, Kok. 1989, s. 2181, 15 kohta.

(134) Ks. TU:n kirjallinen vastaus väitetiedoksiantoon, s. 29 (asiakirjavihko, s. F-23.222).

(135) Komission päätös 82/367/ETY, Hasselblad (EYVL L 161, 12.6.1982, s. 18), johdanto-osan 39 sekä 65 ja 66 kappale.

(136) Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 16.12.1975 yhdistetyssä asiassa 40-48, 50, 54-56, 111, 113 ja 114/73, Suiker Unie UA ym. v. komissio, Kok. 1975, s. I-1663, 172-174 kohta; Komission päätös 86/398/ETY, Polypropylene (EYVL L 230, 18.8.1986, s. 1), johdanto-osan 87 kappale.

(137) Komission päätös 86/398/ETY, ks. alaviite 136, mainitun päätöksen johdanto-osan 90 kappale.

(138) Asiakirjavihko, s. I-4649. Ks. myös artikkeli "Internationalisering raakt vooral producent en grossier" (Kansainvälistyminen vaikuttaa ennen kaikkea valmistajiin ja tukkuliikkeisiin) aikakauslehdessä Installatie Journaal, lokakuu 1994, jossa todetaan, että lähellä Saksan rajaa toimivat sähköasentajat ostavat tarvikkeensa Saksan tukkuliikkeistä, koska hinnat ovat siellä alhaisemmat (asiakirjavihko, s. 4634).

(139) Ks. kertomus FEG:n valaistus-tuotekomitean toiminnasta, 30.5.1988 (asiakirjavihko, s. 2046).

(140) Liitteenä CEF:n kirjeeseen 7.10.1995 komissiolle (asiakirjavihko, s. 2173).

(141) Ks. esimerkiksi Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 14.7.1972 asiassa 48/69 ICI v. komissio, Kok. 1972, s. 619, 115 ja 116 kohta; tuomio 30.1.1985 asiassa 123/83 BNIC v. Clair, Kok. 1985, s. 391, 29 kohta; ja tuomio 3.7.1985 asiassa 243/83 SA Binon & Cie v. SA Agence et messageries de la presse, Kok. 1985, s. 2015, 44 kohta sekä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 22.10.1997 yhdistetyissä asioissa T-213/95 ja T-18/96 SCK ja FNK v. komissio, Kok. 1997, s. II-1739, 158-164 kohta.

(142) Ks. ensimmäinen komission kertomus kilpailupolitiikasta, joka kattaa vuoden 1971, s. 36, kohta 20 ja komission päätös 78/59/ETY, Centraal Bureau voor de Rijwielhandel (EYVL L 20, 25.1.1978, s. 18), johdanto-osan 30 kappale.

(143) Ks. johdanto-osan 38 kappale.

(144) Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 1.2.1978 asiassa 19/77 Miller Inteernational Schallplatten GmbH v. komissio, Kok. 1978, s. 131, 18 kohta; ensimmäisen asteen tuomioistuimen tuomio 12.1.1993 asiassa T-29/92 SPO v. komissio, Kok. 1995, s. II-289, 356-358 kohta; ensimmäisen asteen tuomioistuimen tuomio 2.7.1992 asiassa T-61/89 Dansk Pelsdyravlerforening, Kok. 1992, s. II-1931, 157 kohta; Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 8.2.1990 asiassa C-279/87 Tipp-Ex GmbH & Co KG. v. komissio, Kok. 1990, s. I-261.

(145) Ks. ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 22.10.1997 yhdistetyssä asiassa T-213/95 ja T-18/96, SCK ja FNK v. komissio, Kok. 1997, II-1739, 56 kohta, sekä yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 17.12.1998 asiassa C-185/95, Baustahlgewebe GmbH v. komissio, Kok. 1998, s. I-8485.

LIITE

Sähkötekniikan tuotteiden eri tuoteryhmien ja -alaryhmien johtavat toimittajat ovat tukkumarkkinoilla seuraavat(1):

>TAULUKON PAIKKA>

(1) Luvut perustuvat TU:n luottamukselliseen raporttiin 17.8.1994 sähköteknisten asennustuotteiden markkinatutkimuksesta (asiakirjavihko, s. I-4655-4656) ja useiden valmistajien/tavarantoimittajien 15.10.1991 ja 27.4.1993 esitettyihin tietopyyntöihin antamiin vastauksiin.