31999D0795

KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 8 päivänä heinäkuuta 1999,

sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/92/EY 24 artiklan mukaista siirtymäkausijärjestelyä koskevasta Itävallan hakemuksesta

(tiedoksiannettu numerolla K(1999) 1551/5)

(Ainoastaan saksankielinen teksti on todistusvoimainen)

(1999/795/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 19 päivänä joulukuuta 1996 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/92/EY(1) (jäljempänä "direktiivi") ja erityisesti sen 24 artiklan,

on ilmoittanut jäsenvaltioille Itävallan tekemästä hakemuksesta,

sekä katsoo seuraavaa:

I TAUSTAA

1. Menettely

1) Helmikuun 11. päivänä 1998 päivätyssä kirjeessään Itävallan Bundesministerium für wirtschaftliche Angelegenheiten (liittovaltion talousministeriö) ilmoitti komissiolle hakevansa direktiivin 96/92/EY 24 artiklan mukaista siirtymäkausijärjestelyä.

2) Komission edustajat tekivät 23. maaliskuuta 1998 selvitysmatkan Wieniin ja tapasivat Itävallan liittovaltion talousasioiden ministeriön sekä kuluttajajärjestöjen ja sähköteollisuuden tuottajajärjestön edustajia.

3) Itävallan liittovaltion talousministeriö toimitti komissiolle 15. lokakuuta 1998 päivätyssä kirjeessään lisätietoja, joista keskeisin oli itsenäisten tilintarkastajien ja lakimiesten laatima loppuraportti, jonka Itävallan hallitus oli antanut tehtäväksi määrittääkseen kyseessä olevaan siirtymäkausijärjestelyyn liittyvien korvausten asianmukaisen tason. Itävallan hallitus on tämän raportin perusteella vähentänyt siirtymäkausijärjestelyä koskevassa hakemuksessaan mainitun hukkakustannusmäärän 8,7 miljardiin Itävallan sillinkiin alkuperäisessä ilmoituksessa mainitusta 35,6 miljardin Itävallan sillingin määrästä.

2. Itävallan sähköala ja direktiivin 96/92/EY täytäntöönpano

4) Itävalta panee direktiivin 96/92/EY täytäntöön "Elektrizitätswirtschafts- und -organisationsgesetz" -nimisellä lailla, jäljempänä "EIWOG"), joka annettiin 18 päivänä elokuuta 1998 ja tuli voimaan 19 päivänä helmikuuta 1999, sekä Itävallan yhdeksän osavaltion antamalla täydentävällä lainsäädännöllä. EIWOG:ssä säädetään, että markkinoiden avautumisaste on noin 27 prosenttia helmikuusta 1999 lähtien ja nousee 50 prosenttiin vuonna 2003. Lain mukaan vaatimukset täyttäviä käyttäjiä ovat ensimmäisessä vaiheessa loppukäyttäjät, joiden vuosikulutus ylittää 40 Gwh ja siirtoverkko-operaattoreina toimivat jakelijat. Vuoden 2000 helmikuusta alkaen vaatimukset täyttäviä käyttäjiä ovat loppukäyttäjät, joiden vuosikulutus ylittää 20 GWh, ja kaikki vuodessa 40 GWh ylittävät jakelijat. Vuoden 2003 helmikuusta lähtien vaatimukset täyttäviä käyttäjiä ovat kaikki 9 GWh vuodessa ylittävät kuluttajat ja jakelijat. Itävalta on valinnut järjestelmän, jossa verkkoonpääsyä säädellään.

5) Österreichische Elektrizitätswirtschafts AG -yritys (Verbundgesellschaft-yritys) on tärkein siirtoverkko-operaattori. Yrityksen oikeudellisesti erilliset tytäryhtiöt tekevät siitä myös Itävallan tärkeimmän sähköntuotantoyhtiön. Useimmat yhdeksästä alueellisesta sähköyhtiöstä toimivat sekä tuottajina että jakelijoina ja eräät niistä ovat lisäksi siirtoverkko-operaattoreita.

3. Itävallan hallituksen ilmoittama siirtymäkausijärjestely

3.1 Johdanto

6) Itävalta on ilmoittanut kahdesta direktiivin 96/92/EY 24 artiklan mukaisesta järjestelmästä:

7) Sähkövoimaloiden toimintaa koskevat takeet, jotka perustuvat voimaloita koskevaan lupamenettelyyn, joka oli käytössä ennen vapauttamista. Tietynlaisille voimaloille annettiin lupa vain, jos vastaava sähkön tarve oli arvioitu (Bedarfsprüfung). Luvan saaneille voimaloille annettiin toimintaa koskeva tae ja kustannusten kattamista koskevat takeet. Tähän liittyvä hukkakustannusjärjestely on tarkoitettu korvaamaan tietyille voimaloille ne tulonmenetykset, joita niille voi odottaa aiheutuvan kilpailun alkamisen alentaessa hintoja.

8) Lokakuun 15. päivänä 1998 päivätyssä lopullisessa ilmoituksessa rajoitetaan oikeus osallistua siirtymäkausijärjestelyyn kolmeen vesivoimalaan: Freudenau, Mittlere Salzach ja Kraftwerkskette Obere Drau, joiden operaattoreina ovat Verbundgesellschaft-yrityksen tytäryhtiöt.

9) Kotimaisen ruskohiilen pitkäaikainen toimitussopimus, joka koskee Voitsbergin voimalaa. Sopimuksen tekivät vuonna 1977 ruskohiilikaivos GKB ja voimalaoperaattori ÖDK, joka on Verbundgesellschaft-yrityksen tytäryhtiö. Lisäksi voimalalle on annettu lakisääteiset toimintaa koskevat takeet, jotka kattavat enintään kolme prosenttia vuotuisesta kotimaan sähkönkulutuksesta. Tähän liittyvällä hukkakustannusjärjestelyllä pyritään korvaamaan voimalalle i) kustannukset, jotka aiheutuvat sen pitkäaikaisesta sitoumuksesta ostaa ruskohiiltä hiilen tai ruskohiilen maailmanmarkkinahintaa korkeammalla hinnalla, sekä ii) tulonmenetykset, joita voimalalle voi odottaa aiheutuvan - verrattuna lakisääteisiin toimintaa koskeviin takeisiin - kilpailun alkamisen seurauksena alentuneista hinnoista.

3.2 Sähkövoimaloille ja ruskohiilen hankintasopimukselle annettujen toimintaa koskevien takeiden yksityiskohtainen esittely

10) Ehdotettu menettelytapa on esitetty EIWOG:n 69 pykälässä. Laissa säädetään toimintatuesta, jolla korvataan edellä mainittuihin sitoumuksiin ja toimintaa koskeviin takeisiin liittyviä hukkakustannuksia. Helmikuun 11. päivänä 1998 Itävalta antoi alustavan ilmoituksen yhteensä 35,58 miljardin Itävallan sillingin (noin 2,5 miljardia euroa) suuruisesta hukkakustannusten kokonaismäärästä. Lokakuun 15. päivänä 1998 toimitettiin tilintarkastajien ja lakimiesten tekemään arvioon perustuva lopullinen ilmoitus, jossa hukkakustannusten kokonaismäärä on vähennetty 8,7 miljardiin Itävallan sillinkiin (0,6 miljardia euroa), josta enintään 6,27 miljardia Itävallan sillinkiä on tarkoitettu kolmelle vesivoimalalle ja 2,43 miljardia Itävallan sillinkiä edellä mainitulle ruskohiilivoimalalle. Siirtymäkausijärjestely kestää vuoteen 2009 asti.

11) Laskentamenetelmä

Ensimmäisessä vaiheessa hukkakustannukset laskettiin kunkin voimalan osalta kustannusten kattamista koskevien takeiden ja sähkön odotettavissa olevan markkinahinnan välisenä diskontattuna erotuksena ottaen huomioon markkinoiden todellisen avautumisasteen kunkin yrityksen kohdalla. Toisessa vaiheessa arvioitiin vaikutuksia konsolidoitujen operaattoriyhtiöiden elinkelpoisuuteen.

12) Korvausmenetelmä

Edellä mainituille kolmelle vesivoimalalle on tarkoitus myöntää siirtymäkausijärjestelyn mukaista vuotuista toimintatukea, joka suhteutetaan sähkön markkinahinnan kehitykseen ja sen vaikutukseen kyseisten vesivoimaloiden elinkelpoisuuteen. Ruskohiilivoimalalle aiotaan maksaa kiinteämääräinen korvaus.

13) Kustannusten kattaminen

Siirtymäkausijärjestelmän mukaiset korvaukset on tarkoitus rahoittaa maksulla, jota peritään vaatimukset täyttävien asiakkaiden ostamasta sähköstä kWh:ta kohti. Vakioasiakkaiden maksama suhteutettu osuus sisältyy säänneltyyn sähkötariffiin. Verkko-operaattorit keräävät varat siirtomaksuna ja varojen hallinnoinnista vastaa talousministeriö.

II OIKEUDELLINEN ANALYYSI

1. Oikeusperusta: direktiivin 96/92/EY 24 artiklan 1 ja 2 kohta

14) Itävallan hallitus on ilmoittanut hakevansa direktiivin 24 artiklan mukaista siirtymäkausijärjestelyä, joka koskee väitettyjä sitoumuksia ja toimintaa koskevia takeita.

2. Direktiivin 24 artiklan vaatimukset

15) Direktiivin 96/92/EY 24 artiklassa todetaan seuraavaa: "1. Jäsenvaltiot, joissa ennen tämän direktiivin voimaantuloa annettuja sitoumuksia tai toimintaa koskevia takeita ei voida täyttää tämän direktiivin säännösten vuoksi, voivat hakea siirtymäkausijärjestelyitä, jotka komissio voi myöntää niille ottaen huomioon muun muassa asianomaisen verkon koon, verkon yhteenliittymisasteen ja sen sähköteollisuuden rakenteen. Komissio ilmoittaa ennen päätöstään jäsenvaltioille näistä hakemuksista luottamuksellisuutta noudattaen. Päätös julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

2. Siirtymäkausijärjestelyt ovat voimassa rajoitetun ajan ja ne on sidottava 1 kohdassa tarkoitettujen sitoumusten tai takeiden voimassaoloon. Siirtymäkausijärjestelyihin voi kuulua poikkeuksia tämän direktiivin IV, VI ja VII luvusta. Siirtymäkausijärjestelyjä koskevista hakemuksista on ilmoitettava komissiolle vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta."

16) EY:n perustamissopimuksen kannalta tarkasteltuina direktiivin 96/92/EY 24 artiklan 1 ja 2 kohdassa edellytetään, että komissio tarkastelee seikkoja siirtymäkausijärjestelyhakemuksia käsitellessään:

A. Sitoumuksiin ja toimintaa koskeviin takeisiin liittyvät vaatimukset

17) 1. Sitoumusten tai toimintaa koskevien takeiden olemassaolo on todistettava.

2. Sitoumukset tai toimintaa koskevat takeet on annettava ennen 20. päivää helmikuuta 1997.

3. On osoitettava, että direktiivin voimaantulon ja toisaalta sen, ettei sitoumusta kyetä täyttämään, välillä vallitsee syy-yhteys.

B. Kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi ehdotettuihin toimiin liittyvät vaatimukset

18) 1. Siirtymäkausijärjestelyn sisältämien toimenpiteiden on kuuluttava direktiivin IV, VI ja VII luvusta tehtävien poikkeusten piiriin.

2. Siirtymäkausijärjestelyjen voimassaoloajan on oltava rajoitettu, ja se on sidottava kyseisten sitoumusten ja toimintaa koskevien takeiden voimassaoloon.

3. Siirtymäkausijärjestelmän sisältämien toimenpiteiden on oltava sellaisia, että kauppaa ja kilpailua rajoitetaan ainoastaan siinä määrin kuin oikeutettujen tavoitteitten saavuttamisen kannalta on välttämätöntä. Tehdessään näitä seikkoja koskevia päätöksiä komission on otettava huomioon muun muassa asianomaisen verkon koko, verkon yhteenliittymisaste ja jäsenvaltion sähköteollisuuden rakenne.

3. Arvio Itävallan siirtymäkausijärjestelystä

19) Arvioitaessa tässä käsiteltävää ilmoitettua siirtymäkausijärjestelyä ei tarvitse määrittää, täyttääkö se A kohdan 1, 2 ja 3 alakohdassa esitetyt vaatimukset, koska kyseisen siirtymäkausijärjestelyn mukaiset toimenpiteet eivät edellytä poikkeusta direktiivin IV, VI tai VII luvusta eivätkä siten täytä B kohdan 1 alakohdassa esitettyjä vaatimuksia.

20) Kuten edellä on esitetty, jäsenvaltion valitsema järjestelmä on 24 artiklassa tarkoitettu siirtymäkausijärjestely vain, jos siinä määrätään poikkeuksesta direktiivin 96/92/EY IV, VI ja VII luvun säännöksistä.

21) Kyseessä olevat toimenpiteet ovat pelkkä korvausjärjestelmä eli maksu- tai verojärjestelmä, jonka jäsenvaltio on ottanut käyttöön korvatakseen direktiivin 96/92/EY soveltamisesta aiheutuneet hukkakustannukset. Käsiteltävässä tapauksessa tällaisten maksujen periminen ei edellytä poikkeusta edellä mainituista direktiivin luvuista, joten maksujen perintää ei voida pitää direktiivin 24 artiklassa tarkoitettuna siirtymäkausijärjestelynä.

22) Tämän päätelmän kannalta ei ole merkitystä sillä, että tässä tarkasteltujen kaltaiset toimenpiteet voivat aiheuttaa erittäin huomattavia vääristymiä sähkön yhtenäismarkkinoilla. Komissio katsoo, että tällaiset maksut voivat aiheuttaa taloudellisia seurauksia, jotka olennaisilta osin vastaavat seurauksia täydellisestä tai osittaisesta poikkeuksesta joistakin direktiivin IV, VI tai VII luvussa esitetyistä velvoitteista. Kyseiset kilpailun vääristymät ovat kuitenkin luonteeltaan sellaisia, että ne eivät aiheudu tällaisesta direktiivissä tarkoitetusta erityisestä poikkeuksesta. Kuluttajilta perittävin veroin tai maksuin kustannettujen korvauksien suorittaminen tietyille sähköntuottajille ei tästä syystä kuulu direktiivin välittömän soveltamisalan piiriin, vaan toimenpidettä on tarkasteltava suhteessa kilpailua koskeviin määräyksiin ja erityisesti EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohtaan. Tässä oletetaan, että taloudellisilta vaikutuksiltaan samanlaisia toimenpiteitä käsitellään yhdenmukaisella tavalla ja riippumatta yksittäisessä tapauksessa sovellettavasta menettelystä.

23) Koska asiaan ei voida soveltaa direktiivin 24 artiklaa, A kohdan 1, 2 ja 3 alakohdassa ja B kohdan 2 ja 3 alakohdassa mainittuja lisävaatimuksia ei tarvitse arvioida.

4. Päätelmät

24) Direktiivin 96/92/EY 24 artiklan mukainen Itävallan hallituksen ilmoitus siirtymäkausijärjestelystä on arvioitu direktiivin 24 artiklan 1 ja 2 kohdan perusteella. Komission tekemien päätelmien mukaan 24 artiklan mukaista siirtymäkausijärjestelyä ei voida myöntää eikä se ole tarpeen, sillä valitut toimenpiteet eivät muodosta poikkeusta direktiivin IV, VI ja VII luvun säännöksistä. Järjestelyn perusteella tietyille sähköntuottajille maksetaan korvauksia, jotka rahoitetaan kuluttajilta perittävin maksuin. Tällaiset toimenpiteet eivät kuulu direktiivin välittömän soveltamisalan piiriin, vaan niitä on tarkasteltava suhteessa valtiontukea koskeviin määräyksiin, erityisesti EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohtaan,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Tämän päätöksen aiheena on direktiivin 96/92/EY 24 artiklassa tarkoitettua siirtymäkausijärjestelyä koskeva Itävallan tekemä hakemus, josta se ilmoitti komissiolle 11 päivänä helmikuuta 1998 ja jota se täydensi 15 päivänä lokakuuta 1998. Ilmoitus koskee seuraavia seikkoja:

a) kolmelle vesivoimalalle annetut toimintaa koskevat takeet,

b) yhdelle ruskohiilivoimalalle annetut pitkäaikainen toimitussopimus ja toimintaa koskevat takeet.

2 artikla

Itävallan ilmoittama siirtymäkausijärjestely ei sisällä sellaisia toimenpiteitä, jotka muodostavat 24 artiklan 2 kohdassa esitettyjä siirtymäkausijärjestelyjä koskevan poikkeuksen direktiivin 96/92/EY IV, VI tai VII luvun säännöksistä. Itävallan ilmoittamaan siirtymäkausijärjestelyyn ei näin ollen sovelleta 24 artiklaa.

3 artikla

Tämä päätös on osoitettu Itävallan tasavallalle.

Tehty Brysselissä 8 päivänä heinäkuuta 1999.

Komission puolesta

Christos PAPOUTSIS

Komission jäsen

(1) EYVL L 27, 30.1.1997, s. 20.