31999D0184

KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 29 päivänä heinäkuuta 1998,

Saksan tuesta yrityksille Sophia Jacoba GmbH ja Preussag Anthrazit GmbH vuosina 1996 ja 1997 (tiedoksiannettu numerolla K(1998) 2476) (Ainoastaan saksankielinen teksti on todistusvoimainen) (1999/184/EHTY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 88 artiklan,

ottaa huomioon jäsenvaltioiden kivihiiliteollisuuden hyväksi toteuttamia toimia koskevasta yhteisön järjestelmästä 28 päivänä joulukuuta 1993 tehdyn komission päätöksen N:o 3632/93/EHTY (1),

sekä katsoo seuraavaa:

I

Brittiläinen yritys Celtic Energy Ltd esitti 23 päivänä lokakuuta 1996 ja 5 päivänä marraskuuta 1996 komissiolle kaksi virallista valitusta, jotka Yhdistyneen kuningaskunnan pysyvä edustusto Euroopan unionissa antoi komissiolle. Valitukset koskivat saksalaisia kaivosyrityksiä Sophia Jacoba GmbH ja Preussag Anthrazit GmbH.

Saksa on kirjeissä 5 päivältä lokakuuta 1995 ja 30 päivältä syyskuuta 1996 antanut päätöksen N:o 3632/93/EHTY 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti tiedoksi ne rahoitustoimenpiteet, jotka se aikoi toteuttaa vuosien 1996 ja 1997 aikana.

Kyseisten valitusten ja omien tutkimustensa perusteella komissio toimitti Saksalle 2 päivänä elokuuta 1997 virallisen ilmoituksen, jossa komissio ilmoitti virallisesti kyseisten valitusten sisällön ja pyysi tietoja mainittujen yritysten sekä Saksan viranomaisten menettelytavoista. Komissio toi virallisessa ilmoituksessaan esille ne säännökset, joita Saksa sekä yritykset Sophia Jacoba GmbH ja Preussag Anthrazit GmbH olivat mahdollisesti rikkoneet.

Saksa on vastannut viralliseen ilmoitukseen kirjeellä 6 päivältä lokakuuta 1997.

Komissio on Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä (2) julkaisemassaan ilmoituksessa pyytänyt jäsenvaltioita ja muita asianosaisia esittämään huomautuksensa. Tämän kuulemisen puitteissa huomautuksia esittivät Yhdistynyt kuningaskunta (kirjeessä 23 päivältä syyskuuta 1997), useat kilpailevat yritykset ja saksalaiset kivihiilen tuottajat. Huomautukset annettiin tiedoksi Saksalle asianmukaisessa järjestyksessä.

Myös yritykset Consolidated Coal plc, Evans & Reid Coal Co. Ltd ja Betws Anthracite Ltd ovat 13 päivänä maaliskuuta 1998, 15 päivänä toukokuuta 1998 ja 12 päivänä kesäkuuta 1998 kukin esittäneet valituksen tässä käsitellystä saksalaisen antrasiittisoran myynnistä yhteisön markkinoilla ja erityisesti Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Yritys Preussag Anthrazit GmbH on toimittanut asianajotoimiston välityksellä vastineensa mainittuun viralliseen ilmoitukseen.

Koska kyseiset valitukset ja vastine toimitettiin komission virallisessa ilmoituksessa asetetun määräajan kuluttua umpeen eikä komissio voinut antaa Saksalle tilaisuutta puolustautua, niitä ei ole voitu ottaa huomioon tässä päätöksessä.

Valitukset koskevat yritysten Sophia Jacoba GmbH ja Preussag Anthrazit GmbH harjoittamaa, yhteisön alueella tuetun antrasiittisoran myyntiä vuosina 1996 ja 1997. Myyntihintoja on väitetty tuotantokustannuksiin verrattuina erittäin edullisiksi yhteisön ja erityisesti Yhdistyneen kuningaskunnan markkinoilla. Tällaisten hintojen on katsottu olleen mahdollisia vain sen valtiontuen johdosta, jonka Saksa on myöntänyt päätöksen N:o 3632/93/EHTY mukaisesti. Valituksissa väitetään, että kyseinen tuki on kattanut huomattavan osan edellä mainittujen yritysten tuotantokustannuksista ja että tukea on osittain käytetty muihin kuin hyväksyttyihin tarkoituksiin.

Valittajan mukaan tällaiset menettelyt vääristävät kilpailua yhteisön antrasiittimarkkinoilla. Valittaja huomauttaa lisäksi, että kyseessä olevat yritykset myyvät samaa tuotetta muissa jäsenvaltioissa korkeammalla hinnalla kuin Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

Tutkittuaan Saksan viralliseen ilmoitukseen antaman vastauksen ja muiden asianosaisten esittämät huomautukset, komissio katsoi, että Saksan toimittama vastaus ei tässä päätöksessä yksityiskohtaisesti esitetyistä syistä riittänyt siihen, että valituksen käsittely voitaisiin lopettaa.

Tällä välin komissio ja asianomaiset yritykset ja jäsenvaltiot olivat useasti yhteydessä toisiinsa ja järjestivät monia keskinäisiä tapaamisia, jotta asiaan liittyviä ongelmia voitaisiin arvioida kokonaisuudessaan perusteellisemmin. Komissio lähetti Yhdistyneeseen kuningaskuntaan (26-30 päivänä tammikuuta 1998) ja Saksaan (10 ja 11 päivänä helmikuuta 1998) edustajansa, jotka tapasivat Saksan, Walesin, Englannin ja Pohjois-Irlannin antrasiittimarkkinoiden tärkeimmät taloudelliset toimijat. Tapaamisilla pyrittiin pääsemään selvyyteen tosiasioista ja erityisesti arvioimaan tuen käyttötapoja sekä tilannetta niillä maantieteellisillä markkina-alueilla, joita asia eniten koski. Lisäksi tarkoituksena oli analysoida kulloistakin hintapolitiikkaa ja oikeudellisia näkökohtia, jotta voitaisiin määritellä Saksan myöntämän tuen sopivuus yhteismarkkinoille.

II

Yhteisön antrasiittimarkkinat kuvastavat verrattain hyvin yhteisön kivihiilikaivosten ongelmia. Näitä ovat kysynnän väheneminen erityisesti kotitalousmarkkinoilla, kilpailun kiristyminen kolmansista maista tapahtuvan tuonnin vuoksi ja eräiden yhteisön tuotannonalojen korkeat tuotantokustannukset. Tosin kustannukset vaihtelevat huomattavasti tuotannonaloittain.

Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan toimittamien tietojen perusteella voidaan todeta, että Saksan suurimman antrasiitintuottajan Preussag Anthrazit GmbH:n keskimääräiset tuotantokustannukset tonnia kohti ovat 300 Saksan markkaa eli 152 ecua, kun Yhdistyneen kuningaskunnan tärkeimmän antrasiitin tuottajan Celtic Energy Ltd:n vastaavat kustannukset ovat noin 30 Englannin puntaa eli 43 ecua. Tuotantokustannusten ero johtuu pääasiassa siitä, että geologiset olosuhteet suosivat viimeksi mainitun yrityksen tuotantoa, kun taas yrityksessä Preussag Anthrazit GmbH kaivostoiminta ulottuu aina 1500 metrin syvyyteen. Vuonna 1996 yrityksen Sophia Jacoba GmbH tuotantokustannukset 373 Saksan markkaa eivät ole edustavia, koska yritys keskeytti kaivostoiminnan maaliskuussa 1997. Vuonna 1995 yrityksen tuotantokustannukset tonnia kohti olivat 307 Saksan markkaa.

Antrasiitin hiilipitoisuus on korkein kaikista kivihiililajeista. Kyseinen korkealaatuinen hiili savuaa poltettaessa vain vähän ja sisältää niukasti haihtuvia ainesosia. Antrasiitti syttyy verrattain huonosti, mutta antaa lämpöä tasaisesti. Siten se on hiilisorana aina erinomaisesti soveltunut teollisuuskäyttöön ja ennen muuta poltettavaksi kotitalouksissa.

Kaivoksesta louhittua lajittelematonta antrasiittia käsitellään useissa vaiheissa, jolloin hiilimurska erotellaan hiilisorasta. Hiilimurskan kauppa-arvo on vähäisempi (60-70 Saksan markkaa tonnilta), raekoko 0-5 mm, sitä on noin 60 prosenttia kaivoksen tuotannosta, ja se myydään pääasiassa lämmöntuottajille. Hiilisora muodostaa 20-30 prosenttia kaivoksen tuotannosta, sillä on korkea kauppa-arvo (190 Saksan markkaa tonnilta), ja se on tarkoitettu teollisuuden ja kotitalouksien käyttöön.

Antrasiitin myynnissä on siten perinteisesti ollut kysymys antrasiittisoran myynnistä.

Antrasiittisoran perinteinen markkina-alue rajoittuu kivihiiltä tuottaviin yhteisön alueisiin Belgiassa, Saksassa, Espanjassa, Ranskassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

Saksalainen antrasiitti on hyvässä maineessa yhteisön markkinoilla säännöllisten toimitusten, laadun ja kilpailukykyisen hintansa vuoksi. Yritys Sophia Jacoba GmbH alkoi toimittaa antrasiittia Yhdistyneeseen kuningaskuntaan vuoden 1971 paikkeilla ja yritys Preussag Anthrazit GmbH 1970-luvun puolivälissä.

Saksasta tulevien toimitusten myyntialue ulottui Yhdistyneessä kuningaskunnassa itärannikolla Keski-Englannista Etelä-Englantiin, Humberin lahdelta aina etelärannikolle. Yrityksen Sophia Jacoba GmbH myyntialue käsitti lisäksi Pohjois-Irlannin.

Mainitut saksalaisyritykset löysivät näillä seuduilla markkinoita, koska valtionyritys National Coal Board (myöhemmin British Coal) oli tehnyt vain vähän esiintymätutkimuksia näillä alueilla, ja saksalaisyritysten hinnat olivat lisäksi erittäin edullisia.

Kun yritys British Coal yksityistettiin vuonna 1994, yksityinen yritys Celtic Energy Ltd hankki Walesissa omistukseensa useita kaivoksia, joista useimmat tuottavat antrasiittia. Hankittuaan nämä avolouhokset omistukseensa yritys Celtic Energy Ltd omaksui täysin toisenlaisen toimintaperiaatteen ja päätti laajentaa liiketoimintaansa Englannissa. Yritys perusti Hulliin, brittiläiseen satamakaupunkiin, saksalaisen antrasiitin tärkeimpään maahantuontipaikkaan, keskuksen tuotteittensa myynnille saaren itäosassa, jossa edellä sanotun mukaisesti markkinoita olivat pitkään hallinneet yritykset Sophia Jacoba GmbH ja Preussag Anthrazit GmbH.

Saadakseen itselleen osan Englannin markkinoista yritys Celtic Energy Ltd päätti vuonna 1995 tarjota tuotteitaan Englannissa samaan hintaan kuin Walesissa, minkä mahdollisti se, että yritys maksoi kuljetuskustannukset.

Yritykset Sophia Jacoba GmbH ja Preussag Anthrazit GmbH päättivät alentaa hintojaan syntyneen tilanteen johdosta, mikä johti vuoden 1997 loppuun asti jatkuneeseen hintakilpailuun.

Komissio toteaa tutkimustensa perusteella, että yritys Preussag Anthrazit GmbH myi antrasiittisoraa ainakin vuosina 1996-1997 järjestelmällisesti halvemmalla kuin ne yrityksen National Coal Board liiketoimintaa jatkaneet yritykset, jotka ovat vertailutuottajia hiilen myynnin yhtenäistämisestä yhteismarkkinoilla 22 päivänä joulukuuta 1972 tehdyn komission päätöksen 72/443/EHTY (3), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisasiakirjalla, 2 artiklan säännösten mukaisesti. Tammikuussa 1996 yritys Preussag Anthrazit GmbH tarjosi lajia "beans" (Nuß IV) Yhdistyneen kuningaskunnan itärannikolla hintaan 93 Englannin puntaa tonnilta ja yritys Celtic Energy Ltd hintaan 101 Englannin puntaa tonnilta. Lokakuussa 1997 olivat saman lajin hinnat 94 ja 103,40 Englannin puntaa. Näitä hintoja voi verrata Kiinan kansantasavallasta tuodun antrasiitin myyntihintaan, joka oli tammikuussa 1996 94 Englannin puntaa ja lokakuussa 1997 102,7 Englannin puntaa. Vuonna 1995 antrasiittisoran myyntihinnat olivat seuraavat: Preussag Anthrazit GmbH 105, Celtic Energy Ltd 105 ja Kiinan kansantasavalta 94 Englannin puntaa.

Yrityksen Preussag Anthrazit GmbH hinnat olivat huomattavasti listahintoja alemmat, kun niitä verrataan yrityksen myyntihintoihin eri jäsenvaltioissa. Riippumattoman asiantuntijan tekemästä tutkimuksesta ilmenee, että kyseisen yrityksen alimmat hiilisoran myyntihinnat (ilman kuljetuskustannuksia) olivat vuonna 1996 Yhdistyneessä kuningaskunnassa tonnilta 153 Saksan markasta (Nuß IV) 183 Saksan markkaan (Nuß II), ja listahinta oli sitä vastoin 400 Saksan markkaa lajeilta Nuß IV (14/23) ja Nuß II (37/55). Tähän verrattuna olivat lajin Nuß IV myyntihinnat (ilman kuljetuskustannuksia) toimituksissa Ranskaan 248, Belgiaan 265 ja Espanjaan 95 Saksan markkaa.

Yritys Sophia Jacoba GmbH myi lajia Nuß V (6/14) 361 Saksan markan listahintaan ilman kuljetuskustannuksia, mutta toimitti sitä talvella 1995 ja 1996 Yhdistyneeseen kuningaskuntaan hintaan 160 Saksan markkaa tonnilta (ilman kuljetuskustannuksia), mutta tarjosi sitä Ranskassa hintaan 202 Saksan markkaa tonnilta ilman kuljetuskustannuksia (4).

Yrityksen Preussag Anthrazit GmbH huolestuminen walesilaisten tuottajien kilpailusta ilmenee yrityksen toimintavuoden 1995 toimintakertomuksesta, jonka mukaan yrityksen British Coal yksityistämisen jälkeen vahvistunut walesilaisen antrasiitin läsnäolo markkinoilla oli huolestuttavaa (5). Yrityksen Sophia Jacoba GmbH vuoden 1995 toimintakertomuksessa tilanne arvioidaan samalla tavalla (6).

Toimintavuoden 1996 toimintakertomuksessa mainitaan lisäksi, että Preussag Anthrazit GmbH kykeni joustavalla hintapolitiikalla lisäämään markkinaosuuttaan kotimaisessa ja tietyssä ulkomaisessa myynnissä kotitalouksille (7).

Kyseinen politiikka on todella osoittautunut tehokkaaksi, koska käytettävissä olevien tietojen mukaan yrityksen vienti kasvoi vuosien 1995 ja 1996 aikana 279 000 tonnista 358 000 tonniin mikä vastaa 20 prosentin kasvua. Yhdistyneessä kuningaskunnassa myynti näyttää kasvaneen vuosien 1995 ja 1996 aikana 66 000 tonnista 98 000 tonniin eli 49 prosenttia. Myynti näyttää samaten kasvaneen Ranskassa 13 prosenttia ja Belgiassa 8 prosenttia. Vuonna 1997 määrät ovat nähtävästi pudonneet 68 000 tonniin ja vuoden 1998 alussa nollaan.

Vuonna 1996 yrityksen Sophia Jacoba GmbH myynti Yhdistyneessä kuningaskunnassa kasvoi 25 700 tonnista 37 500 tonniin. Yrityksen mukaan toimituksia ei tehty vuonna 1997, jolloin yrityksen ainoa kaivos suljettiin.

Viennin kasvu herättää sitäkin enemmän huomiota, kun ottaa huomioon silloisen erittäin vaikean markkinatilanteen. Ensiksi on kilpailtava yhä enemmän kolmansien maiden kuten Vietnamin, Kiinan kansantasavallan ja Venäjän kanssa, joiden tuotteiden laatu tyydyttää täysin yhteisön markkinoiden vaatimukset.

Toiseksi antrasiittisoran myynnin päämarkkinat eli kotitalouskäyttö ovat hyvin vaativat. Vaikka yksityinen kuluttaja käyttäisikin edelleen samaa toimittajaa, ovat hänen kannaltaan erittäin houkuttelevia muut polttoaineet kuten maakaasu ja lämmitysöljy, jotka ovat edullisempia ja helpompia käyttää.

Sanotun perusteella voi päätellä, että antrasiittisoran markkinanäkymät yhteisössä ovat varsin synkät ja markkinat supistuvat voimakkaasti rakenteellisista syistä.

III

Saksalle toimitetussa virallisessa ilmoituksessaan komissio on esittänyt olettamuksen, että tuet mahdollistivat yritysten Sophia Jacoba GmbH ja Preussag Anthrazit GmbH liiketoiminnan linjan antrasiittisoran markkinoilla yhteisössä ja ennen muuta Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Näitä tukia käytettiin epäsuorasti sellaisiin tarkoituksiin, jotka eivät sisältyneet komission päätökseen N:o 3632/93/EHTY eivätkä Saksan tuesta kivihiiliteollisuuden hyväksi vuosina 1995 ja 1996 30 päivänä huhtikuuta 1996 tehtyyn komission päätökseen 96/560/EHTY (8).

Virallisessa ilmoituksessa korostettiin, että yritysten Sophia Jacoba GmbH ja Preussag Anthrazit GmbH kilpailu saattaisi vahingoittaa tuotannoltaan selvästi kilpailukykyisemmän Celtic Energy Ltd:n etuja. Edellä mainittujen yritysten menettely voitaisiin katsoa EHTY-sopimuksen 2 artiklan toisen kohdan vastaiseksi, koska kyseisessä artiklassa määrätään, että yhteisön "on toteutettava asteittain edellytykset, joilla varmistetaan järkevin tuotannon jakautuminen mahdollisimman korkealla tuottavuuden tasolla". Mainittujen yritysten toiminta voitaisiin katsoa lisäksi EHTY-sopimuksen 3 artiklan b ja g alakohdan vastaiseksi. Lisäksi EHTY-sopimuksen 4 artiklan b alakohdassa korostetaan, että EHTY-sopimuksen 60 artiklan 1 kohdan toisessa luetelmakohdassa kielletään myyjää soveltamasta erityisesti ostajan kansalaisuuden perusteella erilaisia ehtoja toisiinsa verrattavissa oleviin liiketoimiin.

Komissio perusteli olettamustaan sillä, että kyseinen tuki, joka Saksan mukaan oli sähkön tuotantoon tarkoitetun hiilen myyntitukea, turvaa itse asiassa näiden yritysten toiminnan jatkumisen kattamalla huomattavan osan niiden kiinteistä tuotantokustannuksista. Komissio katsoi lisäksi, että kyseessä oleva tuki hyödytti tuotantoa kokonaisuudessaan. Jos tuen antaminen keskeytettäisiin, koko tuotanto kävisi kannattamattomaksi riippumatta siitä, mille markkinoille kukin tuote myytäisiin.

Komissio katsoi, että Saksan on aiheetta antrasiittimyynnin eri markkinoiden perusteella erottanut toisistaan tukia saavan ja niitä ilman jäävän tuotannon. Tällaisen erotuksen tekeminen antaa mahdollisuuden valtiontuen turvin asettaa sellaisia hintoja, jotka eivät kata tuotantokustannuksia.

Viralliseen ilmoitukseen antamassaan vastauksessa Saksa vastasi ristikkäisiä tukia koskevaan väitteeseen, että tukea myönnetään hiilen myynnille lämpövoimalaitoksiin ja terästeollisuuteen. Lisäksi Saksa täsmensi, että toimitukset muuhun kulutukseen eivät saaneet mitään tukea.

Saksa painotti, että viidennen sähköntuotantolain (Verstromungsgesetz) (9) mukaisella tuella on tarkoitus kattaa tuotantokustannusten ja kolmansista maista tuodun hiilen välisen hinnan erotus.

Saksa perusteli kyseessä olevien yritysten menettelyä (esittämättä kuitenkaan todisteita) sillä, että saattaa olla taloudellisesti järkevää väliaikaisesti laajentaa ja pitää yllä tuotantoa, joka ylittää kustannuksia vastaavaan hintaan myytävät määrät. Saksa huomautti, että jos näin aikaansaatu lisätuotanto pienentää koko kaivostoiminnan keskimääräisiä kustannuksia, tuotannon lisäys voi supistaa keskimääräisiä kustannuksia. Saksa esitti vielä, että vain ottamalla tämä tausta huomioon voidaan koko kaivostoiminnan keskimääräisten kustannusten vertaamisesta Yhdistyneen kuningaskunnan markkinoilla saatuihin myyntituottoihin saada oikea kuva tilanteesta.

Saksalta saatujen tietojen perusteella komissio toteaa, että vuonna 1996 hiilisoraa myytiin yhteisössä 1,1 miljoonaa tonnia ja vuonna 1997 770 000 tonnia hintoihin, jotka eivät kattaneet keskimääräisiä tuotantokustannuksia. Yritysten Sophia Jacoba GmbH ja Preussag Anthrazit GmbH yhteisössä myymän antrasiittisoran hinta oli itse asiassa 100 Saksan markkaa halvempi tonnilta kuin kokonaistuotannon keskimääräiset kustannukset.

Väitteeseen nähden, jonka mukaan yrityksen kannattaa jatkaa tuotantoa niin kauan kuin hinnat kattavat muuttuvat kustannukset ja mahdollisesti myös pienenkin osan kiinteistä kustannuksista, komissio katsoo, että vetoamalla tällaiseen marginaalikustannukset kattavan myynnin periaatteeseen Saksa myöntää yksiselitteisesti, että suurin osa kiinteistä kustannuksista tai peräti miltei kaikki kiinteät kustannukset kuuluvat kustannuksia vastaavaan hintaan myytävän määrän piiriin eli antrasiittimurskan myyntiin (2,3 miljoonaa tonnia vuonna 1996 ja 1,4 miljoonaa tonnia vuonna 1997), joka Saksan mukaan on ainoa tukea saava tuotantosektori.

Komissio katsoo, että hiilimurskan tai hiilisoran myynnistä saatu tuotto ei ilman tukea kattaisi kustannuksia. Edellä mainittujen yritysten tuotantokustannukset ovat korkeat, ja niiden myynti on ollut tästä syystä jo vuosia kokonaisuudessaan tappiollista. Saksa on huomauttanut, että myyntituotot kattavat tuotantokustannukset. Tämä selittyy kuitenkin sillä, että kyseisten yritysten tuloslaskelmassa ei tehdä selvää eroa yrityksen toiminnasta saatujen tuottojen ja valtiontuen välillä. Toisin sanoen nämä yritykset katsovat myönnetyn tuen osaksi liikevaihtoaan eivätkä tee eroa tuen piiriin kuuluvien (Saksan mukaan teollisuus ja kotitalouskäyttö) ja sen ulkopuolelle jäävien kuluttajasektoreiden välillä.

Preussag Anthrazit GmbH:n toimintavuoden 1997 tuloslaskelman mukaan liikevaihdon tuotto oli 530,27 miljoonaa Saksan markkaa (10) johon sisältyi yli 270 miljoonaa Saksan markkaa tukea. Toimintavuoden 1996 toimintakertomuksen mukaan liikevaihto oli 473,74 miljoonaa Saksan markkaa. Liikevaihdon tuottoja koskevassa selvityksessä tuloslaskelman liitteen 12 kohdassa jätetään vuoden 1997 tavoin mainitsematta komission vuodelle 1996 hyväksymä 278 miljoonan Saksan markan tuki. Preussag Anthrazit GmbH:n tosiasiallisen liikevaihdon mukainen liikevaihdon tuotto oli vuosina 1996 ja 1997 siten vain 200 ja 260 miljoonaa Saksan markkaa. Komissio viittaa tässä yhteydessä päätöksen N:o 3632/93/EHTY 2 artiklan 3 kohtaan, jonka mukaan yritykset merkitsevät saamansa tuen tulostiliin liikevaihdosta erikseen. Saksa ei ole noudattanut tätä säännöstä ja on siten toiminut avoimuuden ja tukien määräystenmukaisen käytön periaatteiden vastaisesti.

Väite marginaalikustannukset kattavasta myynnistä on ehkä totuudenmukainen niiden yritysten osalta, jotka toimivat kilpailuolosuhteissa. Väite ei ole kuitenkaan pidä paikkaansa silloin, kun yritys kattaa yli 50 prosenttia kokonaistuotantonsa kustannuksista valtion tuella ja miltei kaikki kiinteät kustannukset maksetaan sellaisesta tuotannosta, joka Saksan mukaan saa tukea. Jos Saksan väittämiä skaalavaikutuksia ilmenee, ne ovat mahdollisia ainoastaan tukien johdosta. Kaiken kaikkiaan tukea annetaan niin paljon, että ilman tukea yritys joutuisi lopettamaan toimintansa välittömästi.

Saksa on väittänyt, että Preussag Anthrazit GmbH:n tukien ulkopuolelle jääväksi ilmoitetun tuotannon kiinteät kustannukset katetaan muista varoista, mikä johtaa yrityksen omaisuuden pienenemiseen. Edellä sanotun mukaisesti väite on perätön eikä ole johdonmukainen ajateltaessa yrityksen vuosina 1996 ja 1997 tuottamaa voittoa. Ei ole myöskään ymmärrettävissä, mitä hyötyä yritykselle olisi koko tuotannon tappiollisesta toiminnasta.

Antrasiitin myynti, joka ei Saksan mukaan saa tukea, muodostaa verrattain suuren osan tuotannon määrästä ja on usean vuoden ajan ollut tappiollista, eikä markkinahintojen ja tuotantokustannuksen suhteen voi olettaa paranevan. Komissio katsoo tästä syystä, että tämä käytäntö on ollut mahdollinen vain sen vuoksi, että Saksa pitää yrityksen Preussag Anthrazit GmbH elinkelpoisena valtiontuella.

Tätä käsitystä tukee se, että Saksan tuki Preussag Anthrazit GmbH:n on päätöksen N:o 3632/93/EHTY 3 artiklan mukaista ilmoitettua tukea. Toisin kuin mainitun päätöksen 4 artiklan mukainen tuotannon vähentämistuki, 3 artiklassa säädetään tuotannon jatkamisesta toistaiseksi tuottavuuden parannuttua ottaen huomioon maailmanmarkkinoiden edellytykset. Saksa on väittänyt, että yritykset ovat pidättäytyneet käyttämästä kaikkia sallittuja toimenpiteitä omaisuutensa turvaamiseksi, mikä edellä sanotun perusteella merkitsisi politiikkaa, jonka tavoitteena on yritysten toiminnan lopettaminen. Tämä väite on ristiriidassa sen kanssa, että Saksa on ilmoittanut yrityksen Preussag Anthrazit GmbH vuosiksi 1996 ja 1997 saaman tuen olevan päätöksen N:o 3632/93/EHTY 3 artiklassa tarkoitettua toimintatukea.

Kuten edellä esitetään, komissio on tutkiessaan yrityksen Preussag Anthrazit GmbH vuosien 1996 ja 1997 tuloslaskelmaa havainnut, että vuonna 1996 vuosikate oli 12,59 miljoonaa ja vuonna 1997 39,72 miljoonaa Saksan markkaa, vaikka myynti, joka annetun tiedon mukaan ei saanut tukea, tuotti vuonna 1996 56,6 miljoonan ja vuonna 1997 65 miljoonan Saksan markan tappiot.

Saksa on lisäksi pitänyt tukea päätöksen N:o 3632/93/EHTY mukaisena, koska se katsoo tuen olevan osa kansallista energiahuollon varmistusohjelmaa, joka osaltaan parantaa huoltovarmuutta Saksassa ja yhteisössä. Saksan mukaan tällaiset toimenpiteet sallitaan päätöksessä yksiselitteisesti. Komissio korostaa tämän osalta erityisesti sitä, että mainitussa päätöksessä ei ole säädetty sellaisesta tavoitteesta, jota ei siten voida käyttää perusteena tuen hyväksymiselle. Vetoaminen tällaiseen perusteeseen on myös EHTY-sopimuksen 2 artiklan toisen kohdan määräysten vastaista.

Edellä sanottu osoittaa yksiselitteisesti, että päätöksen N:o 3632/93/EHTY ja päätöksen 96/560/EHTY nojalla myönnetty tuki on antanut tukea saaneille yrityksille mahdollisuuden myydä antrasiittisoraa tuotantokustannuksia alempaan hintaan, ja että mainittu myynti on osittain EHTY-sopimuksen 2 artiklan ja 4 artiklan b alakohdan määräysten vastaista.

Saksa on ilmoittanut, että tuen laskentaperusteina on käytetty kivihiiliteollisuuden laskentatoimen (betriebliche Rechnungswesen im Steinkohlenbergbau, RBS) ohjeiden (11) mukaan laskettuja kaivostoiminnan kokonaistuotannon keskimääräisiä kustannuksia. Saksan mukaan menettely on perusteltu, koska eri kivihiililajeja voidaan tuottaa vain samanaikaisesti (toiseen sidoksissa oleva tuotanto), jolloin kustannuksia ei voida jakaa myyntialueittain (sähköntuotanto- ja lämmöntuotantomarkkinat). Siten kustannusten jakaminen eri alueiden kesken esimerkiksi teknisten tai tuottavuuskriteerien mukaan olisi viime kädessä mielivaltaista. Saksan mukaan järjestelmä ei salli kustannustekijöiden siirtämistä eri myyntialueiden välillä. Tuki lasketaan kokonaistuotannon keskimääräisten kustannusten pohjalta.

Komissio katsoo puolestaan, että antrasiittimurska ja antrasiittisora ovat toisiinsa sidoksissa olevia tuotteita, koska raaka-aine on yhdenmukaista ja tuotantokustannuksia ei voida eritellä. Tuotteiden kauppa-arvolla on huomattava, jopa 500 prosentin ero, joten kustannuksia jaettaessa lähtökohtana tulisi olla tuotantomäärien ohella myös antrasiittimurskan ja antrasiittisoran välinen huomattava laatuero. Kyseessä olevat saksalaisyritykset ovatkin keskimäärin laskuttaneet (ilman kuljetuskustannuksia) antrasiittimurskasta 60-70 ja antrasiittisorasta 190 Saksan markkaa tonnilta.

Komissio katsoo, että jaettaessa kustannukset vain määrien perusteella, jolloin keskimääräisiksi kustannuksiksi saadaan yli 300 Saksan markkaa tonnilta eikä näiden kahden tuotteen välillä tehdä eroa, jätetään huomiotta tuotteiden fysikaalisista ominaisuuksista johtuva markkinahinta, joten vähäarvoinen antrasiittimurska yliarvostetaan laskennallisesti. Tämä johtaa siihen, että tukea maksetaan liikaa.

Edellä sanotun perusteella voidaan päätellä, että jaettaessa kustannukset suhteessa markkinahinnan mukaan painotettuun tuotteiden osuuteen liikevaihdosta, jolloin otetaan huomioon sekä määrät että niiden yksikköarvo, voidaan johdonmukaisemmin määritellä yksikkökustannusten, tuotteiden markkinahinnan ja tarvittavien tukien välinen suhde.

Saksa on vedonnut luottamuksensuojan periaatteeseen perusteettomasti, koska komission päätösten mukaan jäsenvaltio on velvollinen huolehtimaan niiden velvoitteiden noudattamisesta, joihin se on sitoutunut. Velvoitteissa jätetään kuitenkin vapaus valita keinot niiden noudattamiseksi. Komissio ei ole kustannusten korvaamisen osalta koskaan esittänyt, että se pitäisi Saksassa voimassa olevaa järjestelmää riittävänä todisteena tuen käytöstä määräysten mukaisesti. Tästä syystä Saksa tai kyseessä olevat yritykset eivät voi vedota luottamuksensuojan periaatteeseen, jos tukia käytetään väärin, sen perusteella, että komissio ei puutu asiaan tai tuki vaaditaan maksettavaksi takaisin.

IV

Komissio on korostanut virallisessa ilmoituksessaan, että syrjivät menettelytavat, joissa myyjä soveltaa erityisesti ostajan kansalaisuuden perusteella erilaisia ehtoja toisiinsa verrattavissa oleviin liiketoimiin, kielletään EHTY-sopimuksen 60 artiklan 1 kohdan toisessa luetelmakohdassa, joten ne ovat 4 artiklan b alakohdan vastaisia.

Komissio on virallisessa ilmoituksessaan todennut EHTY-sopimuksen 60 artiklan 2 kohdassa määrätystä yhtenäistämismenettelystä, että on EHTY-sopimuksen vastaista käyttää valtion tukea suoraan tai välillisesti tuotteen hinnan järjestelmälliseen yhtenäistämiseen niiden hintojen kanssa, joita tuen piiriin kuulumattomat tuottajat soveltavat.

Kuten edellä osoitetaan, yritysten Sophia Jacoba GmbH ja Preussag Anthrazit GmbH hintapolitiikka oli pitkällä aikavälillä mahdollista vain päätöksen N:o 3632/93/EHTY puitteissa myönnetyn tuen turvin. Kyseisen hintapolitiikan mukaan yritykset myivät antrasiittisoraa Yhdistyneessä kuningaskunnassa hintaan, joka erosi myyntihinnasta muissa jäsenvaltioissa ja oli alempi kuin Yhdistyneen kuningaskunnan antrasiittisorantuottajien pyytämät hinnat.

Saksan mukaan perustamissopimuksen 60 artiklan 1 kohdassa kielletyistä menettelytavoista hiilen ja teräksen yhteismarkkinoilla 2 päivänä toukokuuta 1953 korkean viranomaisen tehdyssä päätöksessä N:o 30/53 (12), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission päätöksellä N:o 1834/81/EHTY (13), ja päätöksessä 72/443/EHTY hintojen yhtenäistämistä koskevan luvan ehtona ei pidetä sitä, että yritykset eivät saa tukea. Lisäksi Saksa katsoo, että yleisestä, valtiontukea saavia yrityksiä koskevasta kiellosta yhtenäistää hintoja olisi pitänyt säätää edellä mainituissa päätöksissä.

Komissio katsoo, että päätöksen N:o 3632/93/EHTY nojalla myönnetyn tuen käyttäminen EHTY-sopimuksen 60 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun hintojen yhtenäistämiseen ei vastaa mainitussa päätöksessä eikä sen 2 artiklan ensimmäisessä kohdassa asetettuja tavoitteita.

Päätöksen N:o 3632/93/EHTY johdanto-osan III kappaleen mukaan päätöksessä asetetut tavoitteet on toteutettava noudattaen tarkasti kilpailusääntöjä, jotta tuet eivät vääristä kilpailua eivätkä aiheuta syrjintää yhteisön kivihiilentuottajien, kauppiaiden tai käyttäjien kesken. Samaten johdanto-osan I jakson 4 kappaleessa katsotaan, että kaikkien tukea koskevien määräysten on vastattava yhteisön etua eivätkä ne saa häiritä yhteismarkkinoiden toimintaa.

On huomattava, että EHTY-sopimuksen perusperiaate on valtiontuen osalta tuen täydellinen kieltäminen, joskin hintojen yhtenäistäminen on sallittua (60 artikla ja seuraavat artiklat). Niin ikään päättäessään kivihiiliteollisuudelle myönnettävästä valtiontuesta komissio ottaa huomioon vain ostajien välisen syrjinnän kieltävän periaatteen (4 artiklan b alakohta) eikä 60 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja tai hintojen yhtenäistämistä koskevia sääntöjä. Tavanmukaisesti komissio asettaa valtiontukea koskevissa päätöksissään tuen saajan toimintaa koskevia ehtoja estääkseen tukea vääristämästä kilpailua.

Lopuksi Saksa katsoo toisin kuin komissio, että EHTY-sopimuksen 4 artiklan b alakohtaa ei voi soveltaa yhdessä EHTY-sopimuksen 60 artiklan 2 kohdan kanssa. Saksa tukeutuu tältä osin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-128/92, H.J. Banks & Co. v. British Coal Corporation 13 päivänä huhtikuuta 1994 antamaan tuomioon (14).

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen mukaan 4 artiklan b kohtaa voidaan soveltaa erikseen todella vain erityisten sääntöjen puuttuessa. Jos nämä säännöt on saatettu osaksi perustamissopimuksen muita määräyksiä tai jos niistä määrätään siellä yksityiskohtaisemmin, samaa sääntöä koskevia tekstejä on arvioitava kokonaisuutena ja sovellettava samanaikaisesti.

Käsiteltävänä olevassa tapauksessa erityiset säännöt ovat kivihiiliteollisuudelle myönnettävästä valtiontuesta tehtyjä päätöksiä, joissa vedotaan vain 4 artiklan b alakohtaan ja kielletään erikseen syrjimästä eri ostajia ja kuluttajia. Tarkoituksena on pitää tuesta johtuva kilpailun vääristyminen mahdollisimman vähäisenä, mutta johdonmukainen seuraus on se, että nämä erityiset säännöt kieltävät käyttämästä tukea hintojen yhtenäistämiseen.

Hintojen yhtenäistämismekanismilla on sitä paitsi kiinteä yhteys tuotannon myyntiin yhteisön markkinoilla. Koska päätös N:o 3632/93/EHTY ei koske myyntitukea, sen nojalla ei voi yhtenäistää hintoja samalle tasolle yhteisössä toimivien kilpailijoiden kanssa.

Myöskään ei voi vedota säännökseen, joka koskee markkinoiden avoimuutta ja EHTY-sopimuksen määräysten noudattamisen varmistamista, jotta voitaisiin toimia säännöksessä turvattujen periaatteiden vastaisesti.

Komissiolla on lisäksi muitakin kuin edellä esitettyjä oikeudellisia syitä katsoa, että edunsaajat eivät voi vedota hintojen yhtenäistämistä koskeviin sääntöihin. Komissio nimittäin toteaa, ettei valituksen pääaiheen osalta ainakaan yritys Preussag Anthrazit GmbH ole noudattanut hintojen yhtenäistämistä koskevia sääntöjä. Vaikka oletettaisiinkin, että kyseinen yritys voisi vedota niihin, edunsaajan toiminta olisi käytännössä sopimatonta yhteismarkkinoille valtiontuen tosiasiallisen käytön johdosta.

Komissio oli Saksalle toimittamassaan virallisessa ilmoituksessa esittänyt, mitä syitä sillä oli olettaa, että yritysten Sophia Jacoba GmbH ja Preussag Anthrazit GmbH liiketoimintalinja saattaisi johtaa erilaisten ehtojen soveltamiseen toisiinsa verrattaviin liiketoimiin.

Saksa vastasi tähän, että yhteismarkkinoiden markkina- ja kilpailuolosuhteet vaihtelevat ajankohdasta ja alueesta riippuen. Sitä paitsi tarjoukset koskivat Saksan mukaan toisistaan laadultaan eroavia tuotteita. Saksa ilmoitti siksi katsovansa, että yritysten Sophia Jacoba GmbH ja Preussag Anthrazit GmbH antrasiitin myynti ei ollut vertailukelpoista eri jäsenvaltioiden välillä.

Päätöksen N:o 30/53 2 artiklan 1 kohdan mukaan perustamissopimuksen 60 artiklan 1 kohdassa kiellettynä menettelytapana on pidettävä sitä, että myyjä soveltaa yhteismarkkinoilla erilaisia ehtoja toisiinsa verrattavissa liiketoimissa. Päätöksen N:o 3632/93/EHTY johdanto-osassa lisäksi katsotaan, että valtiontuki ei saa aiheuttaa syrjintää hiilen eri ostajien tai kuluttajien välillä.

Komissio on tutkimusten puitteissa todennut, että yritysten Sophia Jacoba GmbH ja Preussag Anthrazit GmbH samanlaatuisten ja samana ajankohtana toimitettujen tuotteiden väliset hintaerot ovat huomattavia jäsenvaltiosta riippuen. Kuljetuskustannusten välinen ero ei yksinään riitä selittämään näin suuria hintaeroja.

Päätöksen N:o 30/53 3 artiklan mukaan 60 artiklan 1 kohdan mukaisista toisiinsa verrattavista liiketoimista on kyse silloin, kun niiden kumppaneina on ostajia, jotka harjoittavat samaa kaupallista toimintaa ja joiden liiketoiminta koskee samoja tai samankaltaisia tuotteita, joiden olennaiset kaupalliset ominaisuudet eivät eroa toisistaan merkittävästi.

Saksa mainitsi vielä, että yritys Sophia Jacoba GmbH ja yrityksen Preussag Anthrazit GmbH tuottaman antrasiittisoran myyjät ovat jo vuosien ajan noudattaneet yhtenäisiä hintoja eli myyneet Yhdistyneen kuningaskunnan markkinoilla vähintään samoihin hintoihin kuin kilpailijat. Näin ollen markkinahäiriöitä ei päässyt syntymään.

Komissio huomauttaa, että yritysten, jotka haluavat käyttää tätä hintojen yhtenäistämismekanismia, on ilmoitettava asiasta komissiolle EHTY-sopimuksen 60 artiklan 2 kohdan ja sen nojalla annetun johdetussa oikeudessa säädettyjen menettelytapojen mukaisesti. Näistä kahdesta yrityksestä Preussag Anthrazit GmbH jätti kyseisen ilmoituksen tekemättä.

Saksa on viitannut Preussag Anthrazit GmbH -yrityksen tuottaman antrasiittisoran ostajien menettelyyn. Tähän menettelyyn voidaan soveltaa päätöksen N:o 30/53 7 artiklan 2 kohtaa, jonka mukaan (tuottaja)yritykset ovat vastuussa edustajiensa, myyntijärjestöjensä tai asiamiestensä tekemistä edellä mainittujen velvoitteiden rikkomisista. Tästä syystä yritys Preussag Anthrazit GmbH kantaa täyden vastuun siitä yrityksen tuotteiden hintojen yhtenäistämisestä, johon Saksa vetoaa.

Kuten edellä esitetään, komission käytettävissä olevista tiedoista ilmenee, että kyseinen yritys on myynyt alempaan hintaan kuin kilpailijansa.

Koska yhtenäisten hintojen noudattamisesta, johon kyseinen yritys vetoaa, ei tehty ilmoitusta, komissio ei voinut ryhtyä 60 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisiin toimenpiteisiin.

Komissio katsoo, että käsiteltävässä pääasiassa havaittu syrjintä kuuluu EHTY-sopimuksen 4 artiklan soveltamisalaan eikä sitä voi oikeuttaa yhtenäisten hintojen noudattamista koskevien sääntöjen nojalla. Koska yritykset ovat käyttäneet tukea edellä esitetyllä tavalla, ne ovat toimineet päätöksessä N:o 3632/93/EHTY ja päätöksessä 96/560/EHTY säädettyjen erityisehtojen vastaisesti. Näin ollen kyseisiä tukia on pidettävä yhteismarkkinoille soveltumattomina.

V

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-364/90 (Italia v. komissio) 28 päivänä huhtikuuta 1993 antamassa tuomiossa (15) vahvistetaan periaate, jonka mukaan poikkeuslupaa hakevalla jäsenvaltiolla on todistustaakka tukien sopivuudesta.

Saksa ja edunsaajat ovat esittäneet väitteitä, jotka koskevat komission toteamusta, jonka mukaan yritykset eivät olleet kyenneet esittämään todisteita tuen määräystenmukaisesta käytöstä ja hinnoittelumenettelystä. Nämä väitteet eivät riitä poistamaan komission virallisessa ilmoituksessa esittämiä epäilyjä tukien soveltuvuudesta yhteismarkkinoille eivätkä estä komissiota päättelemästä, että tuet ovat yhteismarkkinoille sopimattomia ja niitä on käytetty määräysten vastaisesti.

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että sen päätöksessä 96/560/EHTY vuodeksi 1996 hyväksymä 99,5 miljoonan Saksan markan tuki, josta myönnettiin 42,9 miljoonaa Saksan markkaa yritykselle Sophia Jacoba GmbH ja 56,6 miljoonaa Saksan markkaa yritykselle Preussag Anthrazit GmbH, koitui antrasiittin tuotannon ja myynnin hyväksi teollisuuden ja kotitalouskäytön alalla, eivätkä myyntihinnat kattaneet tuotantokustannuksia.

Antrasiitin määriä ja hintoja koskevat komission tutkimukset ovat osoittaneet, että osa kyseisestä tuesta (13,55 miljoonaa Saksan markkaa eli 3,75 miljoonaa Saksan markkaa yritykselle Sophia Jacoba GmbH ja 9,8 miljoonaa Saksan markkaa yritykselle Preussag Anthrazit GmbH) on vääristänyt kilpailua antrasiittisoran teollisuudelle ja kotitalouksille suunnatuilla yhteisön markkinoilla ja on siten päätöksen N:o 3632/93/EHTY vastaista. Kyseessä olevien yritysten on tästä syystä maksettava nämä määrät takaisin Saksalle.

Vuonna 1997 komissio on Saksan tuesta kivihiiliteollisuuden hyväksi 10 päivänä kesäkuuta 1998 tehdyn päätöksen 98/687/EY (16) 1 artiklassa ilmoittanut päättävänsä myöhemmin 77 miljoonan Saksan markan suuruisista tukimääristä eli päätöksen N:o 3632/93/EHTY 3 artiklan mukaisesta 65 miljoonan Saksan markan suuruisesta toimintatuesta yritykselle Preussag Anthrazit GmbH sekä päätöksen N:o 3632/93/EHTY 4 artiklan mukaisesta 12 miljoonan Saksan markan suuruisesta tuotannon vähentämistuesta yritykselle Sophia Jacoba GmbH. Koska komissio on varannut itselleen oikeuden tehdä näitä tukimääriä koskevan päätöksen, se on katsonut, että kyseiset tukimäärät koituvat teollisuus- ja kotitalouskäyttöön yhteisössä tarkoitetun antrasiitin tuotannon ja sellaisen myynnin hyväksi, joka ei kata tuotantokustannuksia.

Komission tutkimukset ovat osoittaneet, että yrityksen Preussag Anthrazit GmbH saama 6,8 miljoonan Saksan markan suuruinen osa tuesta on vääristänyt kilpailua teollisuudelle ja kotitalouksille suunnatuilla antrasiittisoran markkinoilla yhteisössä tavalla, joka ei sovi yhteismarkkinoille ja on sen vuoksi päätöksen N:o 3632/93/EHTY säännösten vastaista. Koska vuoden 1997 tuki on jo maksettu komission päätöstä ennakoiden, Saksan on vaadittava päätöksen 9 artiklan 5 kohdan mukaan kyseessä olevaa yritystä maksamaan takaisin 6,8 miljoonan Saksan markan tukimäärä.

Jäljelle jäävä määrä yrityksille Sophia Jacoba GmbH ja Preussag Anthrazit GmbH vuodeksi 1997 tarkoitetusta tuesta eli 70,2 miljoonaa Saksan markkaa voidaan katsoa päätöksen N:o 3632/93/EHTY tavoitteiden sekä erityisesti sen 3 ja 4 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaiseksi, kun otetaan huomioon näiden artiklojen nojalla vuosittain tehdyt myönteiset päätökset Saksan tekemistä toimenpiteistä kivihiiliteollisuuden hyväksi.

Saksa on hyväksynyt periaatteen, jonka mukaan tuki on rajoitettava yhteisön sähköntuotantoon ja terästeollisuuteen tarkoitettuun kivihiilentuotantoon, Saksa on siten velvoittanut varmistamaan, että teollisuuteen ja kotitalouskäyttöön tuotettu antrasiittisora myydään tuotantokustannukset kattavaan hintaan.

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Saksan päätöksen 96/560/EHTY nojalla yritykselle Sophia Jacoba GmbH maksama 3,75 miljoonan Saksan markan suuruinen tuki ja yritykselle Preussag Anthrazit GmbH maksama 9,8 miljoonan Saksan markan suuruinen tuki on väärinkäytetty rikkoen päätöstä 96/560/EHTY.

2 artikla

Hyväksytään vuodelle 1997 päätöksen N:o 3632/93/EHTY 3 ja 4 artiklan mukainen 70,2 miljoonan Saksan markan kivihiiliteollisuuden tuki, jota Saksa on komission päätöstä ennakoiden maksanut päätöksen 3 artiklan mukaisena tuotantotukena 58,2 miljoonaa Saksan markkaa yritykselle Preussag Anthrazit GmbH ja päätöksen 4 artiklan mukaisena tuotannon vähentämistukena 12 miljoonaa Saksan markkaa yritykselle Sophia Jacoba GmbH.

Saksan yritykselle Preussag Anthrazit GmbH komission päätöstä ennakoiden myöntämä 6,8 miljoonan Saksan markan suuruinen tuki on väärinkäytetty rikkoen päätöstä N:o 3632/93/EHTY.

3 artikla

Saksan on vaadittava 1 artiklassa ja 2 artiklan 2 kohdassa mainitut määrät takaisin tukea saaneilta yrityksiltä.

Takaisinmaksun on tapahduttava valtion saatavia koskevan Saksan oikeuden menettelyjen ja säännösten mukaan lisättynä aluetukien arvioinnissa käytettyyn viitekorkoon perustuvalla korolla tuen myöntämisajankohdasta siihen asti, kunnes tuki on maksettu kokonaisuudessaan takaisin.

4 artikla

Saksan on ilmoitettava komissiolle kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksiantamisesta päätöksen noudattamiseksi toteuttamansa toimenpiteet.

5 artikla

Tämän päätöksen nojalla tosiasiallisesti maksetusta tuesta tehtävän vuotuisen selvityksen yhteydessä Saksan on toimitettava kaikki päätöksen N:o 3632/93/EHTY 9 artiklan 3 kohdan mukaiset tiedot, jotka ovat tarpeen sen tarkastamiseksi, onko päätöksen N:o 3632/93/EHTY 3 ja 4 artiklassa vahvistettuja perusteita sekä esillä olevaa päätöstä noudatettu.

6 artikla

Tämä päätös on osoitettu Saksan liittotasavallalle.

Tehty Brysselissä 29 päivänä heinäkuuta 1998.

Komission puolesta

Monika WULF-MATHIES

Komission jäsen

(1) EYVL L 329, 30.12.1993, s. 12

(2) EYVL C 258, 23.8.1997, s. 2

(3) EYVL L 297, 30.12.1972, s. 45

(4) Antrasiittisora luokitellaan raekoosta 5/12 mm (Nuß V, "grains") raekokoon 45/74 mm ("large nuts"). Luokka Nuß IV vastaa raekokoa 10/l5 mm - 14/22 mm. Merkintä Nuß II vastaa raekokoa 30/50 mm - 35/55 mm.

(5) Preussag Anthrazit, toimintakertomus lokakuu 1994 - syyskuu 1995, s. 13.

(6) Sophia Jacoba GmbH, toimintakertomus 1995, s. 5.

(7) Preussag Anthrazit, toimintakertomus lokakuu 1995 - syyskuu 1996, s. 13.

(8) EYVL L 244, 25.9.1996, s. 15

(9) BGBl. 1995 I, s. 1638.

(10) Jahresabschlüsse und Hinterlegungsbekanntmachungen, Beilage zum Bundesanzeiger Nr. 85, 8.5.1998.

(11) Ohjeet on julkaissut Saksan kivihiiliteollisuuden keskusliitto (Gesamtverband des deutschen Steinkohlenbergbaus).

(12) EYVL 6, 4.5.1953, s. 109/53

(13) EYVL L 184, 4.7.1981, s. 7

(14) Kok. 1994, s. I-1209.

(15) Kok. 1993, s. I-2097.

(16) EYVL L 324, 2.12.1998, s. 30