31998Y1229(01)

NEUVOSTON PÄÄTÖSLAUSELMA,

annettu 21 päivänä joulukuuta 1998,

järjestäytyneen rikollisuuden ehkäisemisestä osana sen torjuntaa koskevan kokonaisvaltaisen strategian laatimista (98/C 408/01)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon 28 päivänä huhtikuuta 1997 hyväksytyn järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskevan toimintasuunnitelman (1), jäljempänä "toimintasuunnitelma",

on tietoinen mainitun toimintasuunnitelman ja erityisesti sen suositusten 6-12 täytäntöönpanossa tapahtuneesta edistymisestä,

ottaa huomioon toimintasuunnitelmasta 20 päivänä marraskuuta 1997 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman (2), jossa edellytetään järjestäytyneen rikollisuuden ennalta ehkäisemisen parempaa huomioon ottamista,

katsoo, että on tärkeää olla paremmin selvillä vaaroista, joita järjestäytyneestä rikollisuudesta aiheutuu demokratialle ja oikeusvaltiolle, vapaudelle, ihmisoikeuksille ja itsemääräämisoikeudelle, jotka kaikki ovat niitä arvoja, joiden vuoksi järjestäytynyttä rikollisuutta torjutaan,

on tietoinen siitä, että tällä päätöslauselmalla ei ole tarkoitus korvata toimintasuunnitelman mukaisia erityisiä ehkäiseviä toimenpiteitä, vaan sen olisi täydennettävä ja tuettava näitä ponnisteluja,

ottaa huomioon poliisitoimintaa ja kaupunkirikollisuutta käsitelleen seminaarin (Zaragoza, helmikuu 1996), Euroopan unionin rikostentorjuntakonferenssin (Tukholma, toukokuu 1996) ja Euroopan unionin toimenpiteitä huumeongelman torjumiseksi käsitelleen seminaarin (Dublin, marraskuu 1996) tulokset, rikosten ehkäisemistä käsitelleen Euroopan unionin konferenssin (Noordwijk, toukokuu 1997) päätelmät sekä seminaarin "Kumppanuudet rikosten vähentämisessä" (Lontoo, kesäkuu 1998) tulokset,

ottaa huomioon aiheesta "Kuinka päästään liiketoimintaan, jossa ei esiinny lahjontaa - EU:n osuus" pidetyn konferenssin päätelmät (Bryssel, huhtikuu 1998),

ottaa huomioon asian käsittelyn muissa kansainvälisissä järjestöissä ja yhteyksissä, erityisesti Euroopan neuvoston suositukset talousrikollisuuden torjunnasta R (81) 12 ja rikollisuuden ehkäisemisen järjestämisestä R (87) 19, sen päätöslauselman (97) 24 lahjonnan torjunnan 20:sta pääperiaatteesta, rikosten ehkäisemistä ja rikosoikeutta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien ohjelman puitteissa tehdyn työn sekä huumausaineita käsitelleen Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen tulokset (New York, kesäkuu 1998) ja ennen kaikkea sen antaman julistuksen huumausaineiden kysynnän vähentämisen suuntaviivoista, ja

ottaa huomioon ja korostaa, että komission tehtäviin kuuluu myötävaikuttaa rikollisuuden ehkäisemisen tärkeiden osa-alueiden edistämiseen,

1) KATSOO, että kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan tueksi tarvitaan tehokkaan ja jatkuvan lainvalvonnan lisäksi myös monenlaisia ehkäiseviä toimenpiteitä, joita kehitettäessä on otettava huomioon perustavat ihmisoikeudet,

2) KOROSTAA sitä tärkeää tehtävää myös järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa, joka on tehokkailla ja yhteensovitetuilla kansallisilla rikostutkintayksiköillä ja Europolilla, sellaisena kuin tästä määrätään erityisesti Euroopan poliisiviraston perustamisesta tehdyn yleissopimuksen (Europol-yleissopimus) (3) 2 ja 3 artiklassa,

3) VAHVISTAA, että yksittäisillä valtioilla ja kansainvälisellä yhteisöllä on keskeinen merkitys järjestäytyneen rikollisuuden ehkäisemisessä ja torjunnassa; järjestäytyneen rikollisuuden ehkäiseminen ei kuitenkaan ole vain lainvalvonta- ja oikeusviranomaisten tehtävä, vaan se vaatii ponnisteluja koko kansalaisyhteiskunnalta siten, että yhteisön elämästä kannetaan yhdessä vastuuta,

4) KOROSTAA tässä yhteydessä niillä instituutioilla ja henkilöryhmillä olevaa tärkeää tehtävää, jotka vaikuttavat yhteisössä kulttuuriympäristöön ja yksilön vastuun muotoutumiseen kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla (esimerkiksi koulut ja valtioista riippumattomat järjestöt) tekemällä merkittävää ehkäisevää työtä sekä toimintatapojen suunnittelemisessa että käytännön toimenpiteiden toteuttamisessa,

5) TUNNUSTAA, että tehokkaat ja mahdollisimman laajat sosiaaliturva- ja koulutusjärjestelmät yhdessä työttömyyden ja köyhyyden vastaisten toimenpiteiden kanssa sekä luova, ihmisystävällinen ja rikollisuutta ehkäisemään suunnattu kaupunkisuunnittelu ja kaupunkimalli edistävät osaltaan tehokasta järjestäytynyttä rikollisuutta ehkäisevää politiikkaa,

6) TUKEE ponnisteluja syrjäytyneiden ryhmien sosiaalisen integroitumisen edistämiseksi, jotta vähennettäisiin sitä mahdollisuutta, että kyseisten ryhmien suojattomimmat jäsenet suunautuisivat rikollisuuteen,

7) KOROSTAA, että toimenpiteet rikoksentekijöiden sopeuttamiseksi uudelleen yhteiskuntaan ja heidän ohjaamisekseen pois rikollisuudesta sekä rangaistusten täytäntöönpano ovat erityisen merkittäviä rikosten uusimisen ehkäisemisessä,

8) ROHKAISEE, samalla kun se korostaa viranomaistoimien merkitystä, jäsenvaltioita tutkimaan, voitaisiinko järjestäytyneen rikollisuuden ehkäisemiseen liittyviä tehtäviä niiden oikeusjärjestelmän ja sisäisten politiikkojen perusperiaatteiden mukaisesti antaa myös yksityisille kansallisille, alueellisille ja paikallisille tahoille, jotka voisivat olla avuksi tietojen keruussa, ohjelmien määrittelyssä, täytäntöönpanossa ja rikollisuuden ehkäisemistä koskevassa valistuksessa,

9) KATSOO, että olisi tutkittava kaikki mahdollisuudet ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, joiden avulla vastustetaan järjestäytyneelle rikollisuudelle toimintamahdollisuuksia tarjoavien laittomien markkinoiden kehittymistä ja leviämistä,

10) ROHKAISEE jäsenvaltioita jatkamaan ja lisäämään yhteisiä ponnistelujaan ja yhteensovittamispyrkimyksiään huumeiden torjunnan kaikilla aloilla huumeiden valvontaa koskevien kansainvälisten asiakirjojen mukaisesti vähentääkseen laittomiin huumeisiin, joilla on merkittävä osuus järjestäytyneen rikollisuuden toiminnassa, kohdistuvaa kysyntää,

11) ROHKAISEE jäsenvaltioita tutkimaan mahdollisuuksia kehittää ja saada laajemmalti käyttöön teknisiä laitteita, kuten erityisiä turvalaitteita, sellaisten rikosten estämiseksi, joiden tekijöinä ovat useimmiten rikollisjärjestöt, ja myös arvioimaan tämän mahdollisia vaikutuksia, kuten siirtymistä muihin rikollisuuden muotoihin,

12) KOROSTAA, että järjestäytyneen rikollisuuden kanssa mahdollisesti tekemisiin joutuvilla ammattikunnilla (erityisesti toimintasuunnitelman suosituksessa n:o 12 mainituilla) ja niiden eturyhmillä on myös vastuuta järjestäytyneen rikollisuuden ehkäisemisessä, erityisesti laadittaessa käytännesääntöjä ja muita toimenpiteitä, joilla torjutaan lahjontaa ja järjestäytyneen rikollisuuden soluttautumista,

13) KOROSTAA, että avoimuus ja valvonta julkisten hankintojen yhteydessä edistävät merkittävästi lahjonnan ja järjestäytyneen rikollisuuden ehkäisemistä ja kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita panemaan asiaan liittyvät direktiivit täytäntöön ja tukemaan niiden tavoitteita asianmukaisin ja konkreettisin lakien täytäntöönpanoon ja oikeudellisiin näkökohtiin liittyvin toimin,

14) KOROSTAA, että julkishallinnon avoimuudella, poliittisten puolueiden ja järjestöjen laillinen ja avoin rahoitus mukaan lukien, on tärkeä rikollisuutta ehkäisevä tehtävä erityisesti lahjontaa ja siihen liittyvää järjestäytynyttä rikollisuutta torjuttaessa,

15) PALAUTTAA MIELIIN, että oikeudellisia välineitä valmisteltaessa ja nykyistä lainsäädäntöä tarkistettaessa on tärkeää ottaa huomioon rikollisuuden ehkäisemiseen liittyvät näkökohdat sen varmistamiseksi, että säännöt eivät houkuttele petoksiin tai muihin väärinkäytöksiin tai helpota niitä, ja kuulla lakeja säädettäessä tarpeen mukaan viranomaisia, joilla on kokemusta järjestäytyneen rikollisuuden ehkäisemisestä,

16) ON VAKUUTTUNUT, että rikollisuuden ehkäisemisessä on erityisen tärkeää riittävä tiedottaminen ja valistus järjestäytyneen rikollisuuden syistä, ominaisluonteesta, vaaroista ja seurauksista sekä että joukkotiedotusvälineillä on tässä tiedottamisessa tärkeä tehtävä,

17) TOTEAA, että useat jäsenvaltiot ovat eri tilanteista tehtyjen kokonaisvaltaisten ja monialaisten analyysien pohjalta kehittäneet kansallisia ohjelmia alueellaan esiintyneen järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi ja ne ovat myös sopeuttaneet näitä ohjelmia kulloistenkin olosuhteiden mukaan; jäsenvaltioita kannustetaankin tiedottamaan aina toisilleen kyseisistä ohjelmista, ottamaan näistä esimerkeistä ja kokemuksista oppia sekä tarvittaessa kehittämään oikeusjärjestyksensä ja perinteidensä mukaisesti tällaisia kansallisia ohjelmia järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi,

18) TOTEAA, että useat jäsenvaltiot huolehtivat kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti ongelmien analysoinnissa ja ohjelmien määrittelyssä sekä ehkäisevien toimenpiteiden täytäntöönpanossa siitä, että lainvalvonta- ja oikeusviranomaiset, asianomaiset yhteiskuntaryhmät, elinkeinoelämän edustajat ja hallintoelimet (sekä paikallis- että aluetasolla) ovat säännöllisesti neuvotteluyhteydessä (tästä ovat esimerkkeinä joissakin jäsenvaltioissa olevat "rikollisuudenehkäisemisneuvostot" tai Alankomaissa toimivat "kolmenväliset toimikunnat"); jäsenvaltioita kannustetaankin oikeusjärjestyksensä ja perinteidensä mukaisesti muodostamaan tarvittaessa sellaisia vastaavia kansallisia, alueellisia ja paikallisia yksiköitä, joiden tehtävänä on käsitellä ja selvittää erityisesti järjestäytyneen rikollisuuden ehkäisemiseen liittyviä kysymyksiä sekä tehdä ehdotuksia sen tehostamiseksi.

19) ROHKAISEE jäsenvaltioita lisäksi sovittamaan yhteen rikollisuuden ehkäisemistä paikallisten, alueellisten ja kansallisten tasojen kesken sekä sellaisten eri viranomaisten ja hallinnonalojen välillä, joilla on erityinen asema järjestäytyneen rikollisuuden ehkäisemisessä,

20) PANEE MERKILLE tässä suhteessa komission aikomuksen jatkaa jo suoritettua työtä, joka koskee sellaisten yhteisön asiakirjojen luettelon perustamista käyttöliittymänä, joilla edistetään rikosten ehkäisemistä, sekä parantaa tältä osin sisäistä yhteensovittamista ja tietojen vaihtoa,

21) KEHOTTAA jäsenvaltioita laajentamaan tietämystään järjestäytyneen rikollisuuden ehkäisemisen mahdollisuuksista esimerkiksi mahdollisimman kattavien ja riittävää rahoitusta saavien monialaisten tutkimusohjelmien avulla, joiden olisi sisällettävä yksittäisten rikoksia ehkäisevien toimenpiteiden arviointia koskevaa tutkimusta,

22) ROHKAISEE jäsenvaltioita ja asianomaisia laitoksia myös järjestäytyneen rikollisuuden ehkäisemiseen liittyviä toimia varten hyödyntämään asiaankuuluvia yhteisön ohjelmia, erityisesti 19 päivänä maaliskuuta 1998 hyväksyttyä yhteistä toimintaa järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta vastaaville henkilöille tarkoitetun vaihto-, koulutus-, ja yhteistyöohjelman perustamisesta (Falcone-ohjelma) (4),

23) KATSOO, että meneillään olevia rikosten ehkäisemistoimia on arvioitava ja tarkasteltava erityisesti, missä määrin saatuja kokemuksia voidaan yleisesti hyödyntää,

24) KEHOTTAA jäsenvaltioita tekemään neuvoston puheenjohtajan pyynnöstä yhteenvedon paikallisen, alueellisen ja kansallisen tason kokemuksistaan sekä järjestäytyneen rikollisuuden ehkäisemistä edistäneistä toimenpiteistä, ja antamaan sen muiden jäsenvaltioiden saataville,

25) KEHOTTAA sen vuoksi jäsenvaltioita tiedottamaan toisilleen kaikista järjestäytyneen rikollisuuden ehkäisemisessä joko uuden tieteellisen työn tai käytännön kokemusten ja arvioinnin kautta saaduista havainnoista sekä tutkimaan mahdollisuuksia tämän tiedonvaihdon helpottamiseksi ja tarvittaessa vakiinnuttamiseksi mahdollisesti myös kahdenvälisesti tai alueiden ja paikallisyhteisöjen kesken,

26) KEHOTTAA niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä tehneet sitä, nimeämään kansalliset yhteys- ja tiedonvälityspisteet valtioiden väliselle, kaikkia järjestäytyneen rikollisuuden ehkäisemiseen liittyviä kysymyksiä koskevalle tiedonvaihdolle ja ilmoittamaan nämä pisteet neuvoston pääsihteeristölle, ottaen huomioon neuvoston 28 päivänä toukokuuta 1998 tekemän sopimuksen tietojen ja hyvien toimintatapojen vaihdon parantamiseksi tehtävistä järjestelyistä rikosten torjunnan alalla,

27) PITÄÄ toivottavana, että tähän tietojen vaihtoon otetaan mukaan myös kolmansia maita, erityisesti jäsenyyttä hakeneet maat ja naapurivaltiot, ja että kolmansien maiden avustamisen ja niiden kanssa tapahtuvan yhteistyön yhteydessä voitaisiin myös harkita järjestäytyneen rikollisuuden ehkäisemisstrategian laatimista,

28) PITÄÄ toivottavana, että jäsenvaltiot ja yhteisö vaihtavat tietoja muiden kansainvälisten järjestöjen kanssa järjestäytyneen rikollisuuden ehkäisemiseen liittyvissä kysymyksissä,

29) PITÄÄ tarpeellisena, että ehkäisevät toimet sisältäisivät tulevaisuudessa konkreettisia hankkeita, joista kulloisetkin toimijat (paikallisviranomaiset, alueet, jäsenvaltiot, neuvosto, komissio) saavat käytännön kannalta tarpeellisia tietoja perustan luomiseksi järjestäytyneen rikollisuuden ehkäisemistä tietyillä alueilla koskevien käytännesääntöjen laatimiseksi, joita olisi jatkuvasti pidettävä ajan tasalla ja jotka olisi toimitettava muille jäsenvaltioille näiden omiin aloitteisiin vertaamista varten,

30) PITÄÄ toivottavana, että jäsenvaltiot ja komissio sopivat mahdollisuuksien mukaan rikosten ehkäisemistä koskevista yhteisistä määritelmistä, vakiintuneista käytännöistä ja menetelmistä, jotta uusista havainnoista voidaan vaihtaa tietoja ja hyödyntää niitä,

31) KEHOTTAA komissiota tutkimaan, millä tavoin se tehtäviensä mukaisesti ja niiden rajoissa voi edelleen laajentaa järjestäytyneen rikollisuuden ehkäisemisen mahdollisuuksista saatua tietämystä,

32) PYYTÄÄ komissiota pitämään jatkuvasti ajan tasalla käyttöliittymänä olevaa luetteloaan rikollisuuden ehkäisemistä edistävistä yhteisön asiakirjoista sekä selvittämään ja arvioimaan edelleen muita olemassa olevia yhteisön asiakirjoja harkitakseen, missä määrin ne tukevat järjestäytyneen rikollisuuden ehkäisemistä,

33) KEHOTTAA jäsenvaltioita, Europolia ja komissiota toimivaltuuksiensa puitteissa tutkimaan asiaa ja siihen liittyviä kysymyksiä. Komissiota ja Europolia kehotetaan laatimaan sen jälkeen yhteistyössä vuoden 2000 loppuun mennessä kattava kertomus, jossa erityisesti:

- tehdään ehdotuksia siitä, miten Euroopan tasolla voitaisiin tulevaisuudessa edistää ehkäiseviä toimenpiteitä ja miten ne voitaisiin lainsäädäntötyössä ottaa huomioon,

- selvitetään, mitkä toimenpiteet, toimijat ja minkä tason toimet vaikuttavat järjestäytyneen rikollisuuden ehkäisemisen kannalta tehokkaimmilta,

- selvitetään ehdotuksia järjestäytynyttä rikollisuutta ehkäisevien toimenpiteiden arvioinnin rohkaisemiseksi,

- selvitetään, missä määrin ehkäiseviä toimenpiteitä voidaan toteuttaa Euroopan tasolla (erityisesti Amsterdamin sopimus huomioon ottaen),

- tehdään ehdotuksia, miten voitaisiin laatia ja pitää ajan tasalla luetteloa hyvistä käytänteistä järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan alalla,

- selvitetään, miten laajalti järjestäytyneen rikollisuuden ehkäisemistä koskevat ajatukset ja toimenpiteet voitaisiin ottaa huomioon laajentumisprosessissa ja suhteissa kolmansiin valtioihin,

34) KEHOTTAA sekä jäsenvaltioita että komissiota antamaan neuvostolle vuoden 2000 loppuun mennessä kertomuksia myös muista järjestäytyneen rikollisuuden ehkäisemiseksi toteutetuista toimenpiteistä,

35) AIKOO tuolloin tarkistaa ja arvioida tämän päätöslauselman täytäntöönpanoa edellä mainittujen kertomusten pohjalta ja päättää uusista järjestäytyneen rikollisuuden ehkäisemistä koskevista toimenpiteistä.

(1) EYVL C 251, 15.8.1997, s. 1.

(2) EYVL C 371, 8.12.1997, s. 183.

(3) EYVL C 316, 27.11.1995, s. 2.

(4) EYVL L 99, 31.3.1998, s. 8.